§:n 2 momentin 1 kohdassa muutoin ilmenevä rajaus tällaisen virasta pidättämisen enimmäiskestolle. Valtion virkamieslaki 40 § 2 momentti 1 kohta ja 4 momentti Hallintolainkäyttölaki 31 § 1 momentti ja 2 momentti Kort referat på svenska Päätös, josta valitetaan Virkamieslautakunta 11.3.2011 nro 22/2011 Asian aikaisempi käsittely Lapin poliisilaitos on 8.11.2010 päättänyt pidättää vanhempi konstaapeli A:n virantoimituksesta 8.11.2010 alkaen toistaiseksi. Poliisilaitos on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti: Lapin käräjäoikeus on 27.9.2010 antamallaan tuomiolla todennut A:n syyllistyneen pahoinpitelyyn 21.12.2009 ja ampuma-aserikokseen 22.12.2009, joista hänelle on tuomittu yhteinen 50 päiväsakon suuruinen sakkorangaistus. Lisäksi tutkinnanjohtajana toiminut kihlakunnansyyttäjä on päätöksellään 2.7.2010 todennut A:n syyllistyneen 21.12.2009 lievään pahoinpitelyyn, josta syyttäjällä ei ole syyteoikeutta, koska asianomistaja ei ollut esittänyt asiassa rangaistusvaatimusta. A:n syyksi luetut rikokset ovat sellaisia, joiden torjumiseen poliisihallinto on viime vuosina paneutunut tavanomaista perusteellisemmin. Poliisimiehen tekeminä mainittuja rikoksia on pidettävä hyvin moitittavina, sillä ne väistämättä vaikuttavat ihmisten käsityksiin ja mielikuvaan siitä, miten poliisi organisaationa painopistetehtäviään hoitaa, ja myös siihen, miten asianomainen poliisimies niitä hoitaa. A:n käyttäytymisellä on vaikutusta myös poliisiorganisaation sisäisessä tarkastelussa. Tällöin arvioitavaksi tulee, voidaanko poliisilaitoksessa luottaa siihen, että A hoitaa asianmukaisesti myös sellaiset tehtävänsä, joihin hän yksityiselämässään tapahtuneen käyttäytymisensä perusteella näyttää suhtautuvan väheksyvästi. A on valittanut käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen, minkä vuoksi pahoinpitely ja ampuma-aserikos ovat edelleen tutkimusten alla. A:n syyksi luetut rikokset ovat luonteeltaan sellaisia, että niillä voi olla vaikutusta hänen edellytyksiin hoitaa tehtäväänsä, minkä vuoksi poliisilaitos on pidättänyt A:n virantoimituksesta. Merkitään Rovaniemen hovioikeus on 11.5.2011 antamallaan tuomiolla oikaissut Lapin käräjäoikeuden 27.9.2010 antaman tuomion lainkohtaa A:n syyksi luetun ampuma-aserikoksen osalta sekä kumonnut asiaan liittyneen takavarikon. Muilta osin käräjäoikeuden tuomiota ei ole muutettu. Korkein oikeus on 27.10.2011 antamallaan päätöksellä päättänyt olla myöntämättä edellä mainitussa asiassa valituslupaa. Virkamieslautakunnan ratkaisu Virkamieslautakunta on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen. Virkamieslautakunta on perustellut päätöstään seuraavasti: Sovellettavat säännökset Valtion virkamieslain 14 §:n 2 momentin mukaan virkamiehen on käyttäydyttävä asemansa ja tehtäviensä edellyttämällä tavalla. Poliisilain 9 c §:n mukaan poliisimiehen on virassa ja yksityiselämässään käyttäydyttävä siten, ettei hänen käyttäytymisensä ole omiaan vaarantamaan luottamusta poliisille kuuluvien tehtävien asianmukaiseen hoitoon. Arvioitaessa poliisimiehen käyttäytymistä otetaan huomioon myös hänen asemansa ja tehtävänsä poliisihallinnossa.
§:n 2 momentin 1 kohdan mukaan virkamies voidaan pidättää virantoimituksesta rikossyytteen ja sen edellyttämien tutkimusten ajaksi, jos näillä voi olla vaikutusta virkamiehen edellytyksiin hoitaa tehtäväänsä. Saman pykälän 4 momentin mukaan virantoimituksesta pidättämisestä päättäneen viranomaisen tulee seurata virantoimituksesta pidättämisen perusteita ja olosuhteiden muututtua tarvittaessa tehdä asiassa uusi päätös. Valtion virkamieslain 66 §:n 2 momentin mukaan ennen kuin virkamies pidätetään virantoimituksesta, on virkamiehelle varattava tilaisuus tulla asiassa kuulluksi. Hallintolain 27 §:n 1 momentin mukaan virkamies ei saa osallistua asian käsittelyyn eikä olla läsnä sitä käsiteltäessä, jos hän on esteellinen. Hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaan virkamies on esteellinen, jos luottamus hänen puolueettomuuteensa muusta erityisestä syystä vaarantuu. Hallintolain 34 §:n 1 momentin mukaan asianosaiselle on ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun. Saman lain 36 §:n mukaan asianosaiselle on ilmoitettava kuulemisen tarkoitus ja selityksen antamiselle varattu määräaika. Kuulemista koskevassa pyynnössä on tarvittaessa yksilöitävä, mistä seikoista selitystä pyydetään. Asianosaiselle on toimitettava kuulemisen kohteena olevat asiakirjat alkuperäisinä tai jäljennöksinä taikka varattava muutoin tilaisuus tutustua niihin. Hallintolain 6 §:n mukaan viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti sekä käytettävä toimivaltaansa yksinomaan lain mukaan hyväksyttäviin tarkoituksiin. Viranomaisen toimien on oltava puolueettomia ja oikeassa suhteessa tavoiteltuun päämäärään nähden. Niiden on suojattava oikeusjärjestyksen perusteella oikeutettuja odotuksia. Päätösmenettelyä ja poliisilaitoksen toimivaltaa koskevat väitteet Asiassa saatu selvitys Poliisilaitos on päätöksellään 22.12.2009 pidättänyt A:n virantoimituksesta päätöspäivästä lukien toistaiseksi rikossyytteen ja sen edellyttämien tutkimusten ajaksi. Poliisilaitos on vahvistanut tämän päätöksen päätöksellään 5.1.2010. Perusteina virantoimituksesta pidättämiselle ovat olleet muun ohella esitutkinnan kohteena olleet A:n epäillyt pahoinpitely- ja ampuma-aserikokset 21.12.2009. Virkamieslautakunta on päätöksellään 17.9.2010 nro 60/2010 kumonnut molemmat poliisilaitoksen päätökset kuulemisvirheen vuoksi. Poliisilaitos on 3.11.2010 valittanut virkamieslautakunnan päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Asia on edelleen vireillä korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Poliisilaitos on päätöksellään 8.11.2010 pidättänyt A:n virantoimituksesta päätöspäivästä alkaen toistaiseksi. Päätös on perustunut Lapin käräjäoikeuden tuomioon 27.9.2010 ja tutkinnanjohtajana toimineen kihlakunnansyyttäjän päätökseen 2.7.2010, johon vetoamasta poliisilaitos on vastineessaan luopunut. Poliisilaitos on soveltanut päätöksessään
§:n 4 momenttia ja katsonut asiaa koskevasta kuulemiskirjeestä 14.10.2010 ilmenevällä tavalla, että aikaisempien päätösten perusteissa on tapahtunut edellä kerrottu muutos. A on katsonut, että korkeimmassa hallinto-oikeudessa vireillä ollut valitus virkamieslautakunnan virantoimituksesta pidättämistä koskevasta päätöksestä 17.9.2010 ja valituksenalainen poliisilaitoksen päätös 8.11.2010 virantoimituksesta pidättämistä koskevat samaa asiaa. A:n mukaan poliisilaitos ei olisi voinut tehdä uutta päätöstä asiassa, koska asia oli poliisilaitoksen valituksen johdosta vireillä korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Lisäksi A on katsonut, että virantoimituksesta pidättämistä koskevassa päätöksessä 8.11.2010 on kyse aikaisempien päätösten 22.12.2009 ja 5.1.2010 jatkamisesta ja se kumoutuu, mikäli myös aikaisemmat päätökset kumotaan. Oikeudellinen arvio ja johtopäätökset Hallituksen esityksessä valtion virkamieslain muuttamiseksi (HE 63/2007 vp) todetaan 40 §:n 4 momentin osalta, että virantoimituksesta pidättämistä ei saa jatkaa pidempään kuin on tarvetta. Mikäli olosuhteissa tapahtuu muutos, on viranomaisella velvollisuus tehdä asiasta uusi päätös, johon voidaan hakea muutosta. Edelleen olosuhteidenmuutoksen ei tarvitse olla olennainen, vaan vähäisempikin muutos riittää velvoittamaan ryhtymään toimenpiteisiin. Harkittavaksi tulee erityisesti se, onko virantoimituksesta pidättämiselle edelleen tarvetta. Oleellista on, että virantoimituksesta pidättäminen saa jatkua vain niin kauan kuin se on tarpeen pidättämisperusteiden kannalta. Sääntely korostaa viranomaisen velvollisuutta omasta aloitteestaan tarkistaa päätöstä, eikä asia jää vain virkamiehen aloitteellisuuden varaan. Poliisilaitoksen 22.12.2009 ja 5.1.2010 tekemiin virantoimituksesta pidättämistä koskeviin päätöksiin nähden on poliisilaitoksen 8.11.2010 tekemään, oikaisuvaatimuksen kohteena olevaan päätökseen nähden olosuhteissa tapahtunut muutoksia. Ensinnäkin virkamieslautakunta on kumonnut ensiksi mainitut kaksi poliisilaitoksen päätöstä menettelyvirheen johdosta. Toiseksi poliisilaitos on valittanut virkamieslautakunnan päätöksestä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Kolmanneksi Lapin käräjäoikeus on katsonut A:n syyllistyneen pahoinpitelyrikokseen ja ampuma-aserikokseen ja tuominnut A:n 50 päiväsakkoon. Neljänneksi A on valittanut käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen, joten tuomio ei ole lainvoimainen.
§:n 4 momentin laatimisen esitöistä eli edellä mainitusta hallituksen esityksestä käy toisaalta ilmi, että säännöksen laatimisen tarkoituksena on ollut antaa virkamiehelle lisää oikeusturvaa siinä tilanteessa, missä on syntynyt perusteltu epäily virantoimituksen pidättämisen jatkumisen aiheellisuudesta. Toisaalta lainkohdan sanamuoto eikä lainkohdan laatimisen esityötkään sulje pois sitä vaihtoehtoa, että viranomaisaloitteisessa virantoimituksen pidättämisen olosuhteiden muuttumisen harkinnassa viranomainen päätyy siihen, että virantoimituksen pidättämisen edellytykset ovat olemassa. Aikaisemmat virantoimituksen pidättämistä koskevat poliisilaitoksen tekemät päätökset ja niistä tehdyn valituksen vireillä olo korkeimmassa hallinto-oikeudessa eivät myöskään lainkohdan sanamuoto ja tarkoitus huomioon ottaen estä tällaista uutta olosuhteiden muuttumiseen perustuvaa harkintaa ja uutta, myös virantoimituksen pidättämiseen päätyvän päätöksen tekemistä, vaikka virantoimituksen pidättäminen onkin ollut voimassa aikaisempien päätösten ja niistä tehdyn valituksen johdosta. Mitä virantoimituksesta pidättämisen kestoon tulee, niin virkamieslautakunta toteaa, että virantoimituksesta pidättäminen rikostutkintaperusteella ei lain sanamuodon mukaan välttämättä ole määräaikainen. Kun kuitenkin otetaan huomioon virkamiehen oikeussuojan tarve, toimenpiteen ankaruus virkamiehen kannalta ja suhteellisuusperiaate sekä viranomaisen velvollisuus seurata virantoimituksesta pidättämisen perusteita, on yleensä käytettävä määräaikaa. Poliisilaitos on pidättänyt A:n virastaan toistaiseksi. Poliisilaitos on kuitenkin päätöksensä perusteluissa todennut, että koska A on valittanut Lapin käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen, ovat hänen syyksi luetut rikokset pahoinpitelystä ja ampuma-aserikoksesta edelleen tutkimusten alla. Virkamieslautakunta katsoo, että poliisilaitoksen päätöksestä ilmenee, että virantoimituksesta pidättäminen jatkuu vain siihen saakka, kun Rovaniemen hovioikeus on ratkaissut A:n valituksen käräjäoikeuden tuomiosta. Näin ollen poliisilaitos on
§:n 4 momentin perusteella voinut ottaa omasta aloitteestaan A:n virantoimituksesta pidättämistä koskevan asian uudelleen harkittavakseen ja päätettäväkseen ja päätökseen on myös sisältänyt selkeä määräaika, minkä jälkeen tämä virantoimituksesta pidättäminen päättyy. Päätös ei ole tältä osin lain tai hallinnon suhteellisuusperiaatteen vastainen. Kuulemisvirhettä ja esteellisyyttä koskevat väitteet Asiassa saatu selvitys A:n mukaan apulaispoliisipäällikkö C ei ollut puhelinkeskustelussa 5.1.2010 kertonut A:lle mitään virantoimituksesta pidättämisen perusteina käytetyistä ja kuulemisilmoituksessa mainitsemattomista pahoinpitelyepäilyistä, vaikka poliisilaitos oli näin lisävastineessaan virkamieslautakunnalle 1.6.2010 väittänyt. Poliisilaitoksen vastineen mukaan C:n ja A:n 5.1.2010 käymän puhelinkeskustelun sisällön kirjaukset poliisilaitoksen vastineissa ovat perustuneet C:n muistikuviin keskustelusta. C ei ollut tallentanut tai dokumentoinut käytyä keskustelua. Poliisilaitoksella ei ole ollut missään vaiheessa mahdollisuus tutustua A:n esittämän nauhoituksen sisältöön, sillä nauhoitusta tai siitä mahdollisesti tehtyä purkua ei ollut toimitettu poliisilaitokselle muun muassa siinä yhteydessä, kun virkamieslautakunta edellisten päätösten yhteydessä on pyytänyt poliisilaitoksen vastinetta, eikä siten mahdollisuutta oikaista asiaa. C ei ole tarkoituksellisesti muistanut käymäänsä keskustelua tietyn sisältöiseksi, vaan hänelle on jäänyt oma muistikuva hänen mielestään jossakin määrin sekavahkosta puhelinkeskustelusta A:n kanssa. Poliisilaitoksella ei myöskään ollut mitään syytä salata virkamieslautakunnalta A:n vaimon ja tyttären kuulustelukertomuksia, joissa kuvatut pahoinpitelyt olivat olleet perusteena virantoimituksesta pidättämiselle. A on vastaselityksessään katsonut, että asiassa ei voida sulkea pois epäilyä siitä, etteikö poliisilaitoksen puolesta olisi annettu tarkoituksellisesti väärää tietoa puhelinkeskustelun sisällöstä. Salattujen asiakirjojen osalta A on pitänyt poliisilaitoksen selvitystä uskottavana, mutta katsonut, että C on muusta kuin tietämättömyydestä johtuvista syistä laiminlyönyt huolehtia siitä, että apulaispoliisipäällikkö D on saanut oikeat ja riittävät tiedot. Oikaisuvaatimuksen alaisen päätöksen mukaan poliisilaitos on 8.11.2010 kuullut luottamusmies E:tä. E oli antamansa selvityksen mukaan välittänyt pääluottamusmies F:lle apulaispoliisipäällikkö D:n kautta tulleen A:n pyynnön tulla kuulluksi asiassa. E:n ja F:n välisissä neuvotteluissa he olivat päätyneet siihen, että asiassa riittää, kun E:tä luottamusmiehenä kuullaan tässä asiassa. Luottamusmies E:n mukaan A ei ollut häneen yhteydessä ja E oli perustanut lausumansa käsittelyn perusteena oleviin asiakirjoihin sekä A:n vastineeseen. Luottamusmiehen tietojen mukaan A on hoitanut virkaansa asianmukaisesti. Luottamusmies ei ollut ottanut kantaa käräjäoikeuden ja syyttäjän päätöksiin ja oli jättänyt asian ratkaisun työnantajan harkittavaksi. Asiassa on riidatonta, että A ei ole saanut antaa selitystä luottamusmiehen lausumasta. Oikeudellinen arvio ja johtopäätökset A:n mukaan päätöksen tehneet virkamiehet ovat olleet esteellisiä hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaisen yleislausekkeeseen perusteella. Virkamieslautakunta toteaa, että lainkohdassa tarkoitetun syyn on oltava ulkopuolisen havaittavissa ja sen puolueettomuutta vaarantavan vaikutuksen tulee olla suunnilleen samanasteinen kuin erikseen määritellyissä esteellisyysperusteissa. Oikeuskäytännössä on myös katsottu, että palautuspäätöksen perusteella uuteen käsittelyyn palautetun asian uudelleen käsitelleet virkamiehet eivät ole esteellisiä. Koska C ei ole tehnyt puhelinkeskustelusta 5.1.2010 muistiinpanoja, virkamieslautakunta pitää selvänä, ettei C ole voinut myöskään muistaa tarkalleen puhelinkeskustelun sisältöä. Puhelinkeskustelun sisällöllä ei myöskään ole ollut merkitystä virkamieslautakunnan päätöstä 17.9.2010 nro 60/2010 tehtäessä. Toisaalta poliisilaitos ei ole toiminut riittävän huolellisesti, kun se on kirjannut vastineeseensa totuudenvastaisen tiedon, jota se ei ole voinut mistään varmistaa. Virkamieslautakunta kuitenkin katsoo, että asiassa on jäänyt selvittämättä että poliisilaitos olisi tarkoituksellisesti antanut väärää tosiasiatietoa A:n ja apulaispoliisipäällikkö C:n puhelinkeskustelun 5.1.2010 sisällöstä. Asiassa on jäänyt myös selvittämättä, että C olisi toiminut vastoin hallinnon objektiviteettiperiaatetta. D:n eikä C:n ei voida katsoa tässä asiassa toimineen siten, että heidän puolueettomuutensa on vaarantunut ja he siten ovat olleet esteellisiä osallistumaan asian päättämiseen. Mitä A:n kuulemiseen tulee, virkamieslautakunta toteaa, että lähtökohtaisesti on aihetta olettaa, että asianosaisen kannanotolla voi olla vaikutusta päätöksen sisältöön ja että asianosaisen oikeussuoja edellyttää kuulemista. Toisaalta kuulemisvelvollisuus ei ole muutenkaan täysin ehdoton, koska siitä voidaan poiketa lain mainitsemissa tilanteissa, esimerkiksi silloin, kun kuuleminen on ilmeisen tarpeetonta. Ottaen huomioon luottamusmiehen lausuman sisältö ja se seikka, että se on perustunut ainoastaan jo A:n tiedossa olleisiin selvityksiin, ei päätöksenteossa ole A:n esittämillä perusteilla katsottava tapahtuneen menettelyvirhettä, jonka nojalla päätös olisi kumottava. A on vastaselityksessään lausumansa perusteella katsottava luopuneen siitä oikaisuvaatimuksensa perusteesta, että päätös olisi ollut lainvastainen, kun nimenomaan pääluottamusmiestä ei ole kuultu asiassa. Virantoimituksesta pidättäminen Asiassa saatu selvitys Lapin käräjäoikeus on 27.9.2010 tuominnut A:n pahoinpitelystä 21.12.2009 ja ampuma-aserikoksesta 22.12.2009 yhteiseen 50 päiväsakon suuruiseen sakkorangaistukseen. Tuomion mukaan A on syyllistynyt pahoinpitelyyn tekemällä ruumiillista väkivaltaa vaimolleen B:lle puristamalla B:tä kurkusta sekä puristelemalla B:tä käsistä aiheuttaen B:lle punoitusta kaulalle. Muilta osin syytteen teonkuvaus on jäänyt toteen näyttämättä. Edelleen tuomion mukaan A on myös ampuma-aselain vastaisesti pitänyt hallussaan FN-pistoolia ilman sen hallussapitoon oikeuttavaa lupaa. A on ollut ostamassa asetta eräältä kuolinpesältä ja hänellä on ollut aseeseen hankkimislupa, jonka voimassaolo on päättynyt 27.9.
§:n 2 momentin 1 kohdan mukaan virkamies voidaan pidättää virantoimituksesta rikossyytteen ja sen edellyttämien tutkimusten ajaksi. Poliisilaitos on kuitenkin pidättänyt A:n virantoimituksesta toistaiseksi. Laissa rajoitetaan päätöksentekijän ratkaisuvaltaa virantoimituksesta pidättämistä koskevassa asiassa ajallisesti siten, että virantoimituksesta pidättäminen voidaan tehdä enintään esitutkinnan ja rikossyytteen käsittelemisen ajaksi. Poliisilaitoksen nyt tekemä päätös on sanamuotonsa mukaisesti voimassa senkin jälkeen, kun A:ta koskevat rikosasiat ovat lopullisia eli niistä on annettu lainvoimainen ratkaisu. A kertoi jo virkamieslautakuntaan tekemässään oikaisuvaatimuksessa keskustelleensa apulaispoliisipäällikkö C:n kanssa 19.11.2010 tästä valituksenalaisesta poliisilaitoksen päätöksestä. A piti jo tuolloin virantoimituksesta pidättämistä "toistaiseksi" lain vastaisena. Tämän takia hän tiedusteli C:ltä virantoimituksesta pidättämisen kestoa ja hovioikeuden päätöksen vaikutusta asiassa. Vastauksena C ilmoitti, että virantoimituksesta pidättäminen voi kyseisellä päätöksellä jatkua Rovaniemen hovioikeuden päätöksen antamisen jälkeenkin. Virkamieslautakunnan tulkinta päätöksestä on erilainen kuin päätöksentekijänä olleen C:n tulkinta. Sittemmin poliisilaitos oikaisuvaatimusvaiheessa on itsekin muuttanut tulkintaansa oman päätöksensä sisällöstä. Viranomaiselta voidaan virkamiehen oikeusturvan takia edellyttää, että se muotoilee päätöksen siten, että päätöksen sisältö yksiselitteisesti näkyy ratkaisuosiosta. A on pidätetty virantoimituksesta toistaiseksi, jolloin poliisilaitos on ylittänyt toimivaltansa tavalla, joka edellyttää päätöksen kumoamista. Ennen samaan asiakokonaisuuteen kuuluvaa poliisilaitoksen päätöstä 5.1.2010 C ja A kävivät puhelinkeskustelun, jonka sisällöstä poliisilaitos antoi oikaisuvaatimusvaiheessa väärää tietoa virkamieslautakuntaan. Kyse oli siitä, kerrottiinko A:lle kaikki virantoimituksesta pidättämisen perusteena olleet rikosepäilyt kuulemisvaiheessa. A:n ei tarvitse esteellisyyden syntymiseksi osoittaa C:n tarkoituksellisesti antaneen väärää tietoa, vaan riittää, että siitä jää riittävän vahva epäilys. Tuomioistuinmenettelyssä totuusvelvollisen huolimattomuudestakin tapahtuva virheellisen tiedon antaminen on kriminalisoitu. Olisi varsin kummallista, että C:n siihen rinnastettava menettely hallintoasiassa ei aiheuttaisi C:lle edes esteellisyyttä. A:n ja C:n välinen puhelinkeskustelu ei ollut mikä tahansa puhelinkeskustelu, vaan kyse oli virkamieslain 66 §:n 2 momentin mukaisesta kuulemisesta virantoimituksesta pidättämistä koskevassa asiassa. C:n on kokemuksensa ja koulutuksensa perusteella pitänyt tietää, miten kuuleminen pitää suorittaa. Mikäli kuulemisasiakirjoihin ei ole jotain tosiseikkaa merkitty, niin kokenut virkamies ei tuo myöhemmin sellaista seikkaa muistinvaraisesti esille. Tätä taustaa vasten ei voida sulkea pois sitä mahdollisuutta, että poliisilaitos olisi tahallaan antanut virkamieslautakunnalle väärää tietoa saadakseen itselleen hyötyä ja aiheuttaakseen A:lle vahinkoa. Jokainen virkamies tietää, että hänen esittämiensä seikkojen pitää olla tosia. Epäselvissä tilanteissa virkamiehen pitää varmistua väitteensä todenperäisyydestä. Lisäksi on huomattava, että A ei nauhoittanut puhelinkeskustelua sattumalta, vaan hän teki sen, koska hänen avustajansa oli kieltänyt käymästä dokumentoimattomia keskusteluja työnantajan kanssa virantoimituksesta pidättämistä koskevassa asiassa. Avustajan kehotus puolestaan perustui siihen, että A oli aikaisemminkin joutunut työnantajansa kanssa tilanteisiin, joissa käytyjen keskustelujen sisältö oli työnantajan niitä selostaessa omituisesti vääristynyt. C:n esteellisyyden osalta ei ole ratkaisevaa, antoiko hän väärää tietoa tahallaan vai varomattomuuttaan. Esteellisyyttä arvioitaessa on ratkaisevaa, että C on antanut totuuden vastaista tietoa sellaisissa olosuhteissa, että se epäilemättä antaa objektiivisesti arvioiden perusteen epäillä hänen puolueettomuuttaan. Kaiken lisäksi tahallista väärän tiedon antamista ei voida sulkea pois. Vallinneet olosuhteet huomioiden se näyttää jopa hyvin todennäköiseltä. Virkamiestä, jonka voidaan samaan asiakokonaisuuteen liittyen epäillä antaneen vastoin virkavelvollisuuksiaan jopa tarkoituksellisesti väärää tietoa, ei voida pitää objektiivisena päätöksentekijänä. Tällöin on kyse hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdan mukaisesta tilanteesta, jossa luottamus virkamiehen puolueettomuuteen on muusta erityisestä syystä vaarantunut. Kyse on selvästi päätöksen kumoamista edellyttävästä menettelyvirheestä. Poliisilaitos on A:n pyynnön johdosta kuullut virkamiesasetuksen 43 §:n 1 momentin mukaisesti luottamusmiestä. A ei saanut antaa selitystä luottamusmiehen lausumasta. Luottamusmiehen lausumassa on selvästi kyse hallintolain 34 §:n 1 momentin mukaisesta selvityksestä, jonka merkitystä vielä korostaa se, että viranomaisen velvollisuudesta hankkia lausuma on säädetty asetuksessa. Kuulemisvelvollisuus on laajentunut aikaisemmasta osin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen ratkaisujen vaikutuksesta. Erityisesti A viittaa ratkaisuun S. H v. Suomi (29.7.2008). Nykyisin voitaneen pitää selvänä, että viranomaisen on esitettävä virkamiehelle kaikki asiassa hankittu ja vastaanotettu selvitys. Virkamiehen itsensä asiana on päättää, mistä hän haluaa lausua, eikä viranomainen voi vaikuttaa tähän rajaamalla virkamiehelle toimitettavaa aineistoa. Asianosaisen oikeus tulla kuulluksi on kirjattu myös perustuslakiin perusoikeutena. Tätä taustaa vasten kuulemisen laiminlyönnissä on lähtökohtaisesti aina kyse asianosaisen oikeusturvaa vakavasti vaarantavasta laiminlyönnistä, minkä seurauksena tulee olla virheellisen menettelyn kautta syntyneen päätöksen kumoaminen. Virkamieslautakunta on lausunnossaan viitannut päätökseensä ja sen perusteluihin. Lapin poliisilaitos on lausunnossaan katsonut, että A:n valitus tulee hylätä, ja on viitaten virkamieslautakunnalle antamansa vastineen perusteluihin todennut muun ohessa seuraavaa: Jo virkamiehen oikeusturvan kannalta virantoimituksesta pidättämisestä on syytä tehdä uusi päätös, jos olosuhteet, toisin sanoen virantoimituksesta pidättämisen perusteet, ovat muuttuneet. Uuden päätöksen perusteella virkamiehellä on mahdollisuus saattaa muutoksenhakuviranomaisen arvioitavaksi, ovatko virantoimituksesta pidättämisen perusteet edelleen riittävät. Virkamieslain 40 §:n 4 momenttia ei voida tarkastella A:n tekemällä tavalla. Ensimmäinen virke sisältää oikeusohjeen siitä, kuinka viranomaisen tulee oma-aloitteisesti ("viran puolesta") seurata ja toimia virasta pidättämistä koskevassa asiassa. Jälkimmäinen virke puolestaan pitää sisällään oikeusohjeen siitä, kuinka viranomaisen tulee toimia, jos virkamies vaatii käsiteltäväksi häntä koskevaa virantoimituksesta pidättämistä. Hallituksen esityksen perusteluista (HE 63/2007 vp) käy ilmi, että viranomaisaloitteisessa tapauksessa viranomaisella on aina velvollisuus tehdä uusi päätös, joka on valitus- tai oikaisuvaatimuskelpoinen. Virantoimituksesta pidättämisen päättymisajankohtaa ei voitu päätöksessä määrätä tarkasti, koska Rovaniemen hovioikeuden A:ta koskevan tuomion antamisaika ei ollut päätöstä tehtäessä tiedossa. A:lle toimitetusta kuulemiskutsukirjeestä ja poliisilaitoksen päätöksestä käy ilmi, että virkamiesoikeudellisen asian ratkaisun tekoa siirrettiin sen vuoksi, että A valitti Lapin käräjäoikeuden tuomiosta hovioikeuteen. Poliisilaitoksella ei ole ollut mitään syytä pitkittää menettelyä eikä pidättää A:ta määräämättömäksi ajaksi virantoimituksesta. Poliisilaitoksen intressissä on ollut asian mahdollisimman nopea käsittely. Poliisilaitos onkin heti Rovaniemen hovioikeuden tuomion jälkeen käynnistänyt virkamiesoikeudelliset toimenpiteet A:ta kohtaan. A on antanut vastaselityksen. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu 1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. 2. A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään. 1. Perustelut 1.1 Poliisilaitoksen 21.12.2009 ja 5.1.2010 tekemien päätösten vaikutus poliisilaitoksen toimivaltaan päättää A:n virantoimituksesta pidättämisestä Sovellettavat oikeusohjeet
§:n 2 momentin 1 kohdan mukaan virkamies voidaan lisäksi pidättää virantoimituksesta rikossyytteen ja sen edellyttämien tutkimusten ajaksi, jos näillä voi olla vaikutusta virkamiehen edellytyksiin hoitaa tehtäväänsä. Mainitun pykälän 4 momentin mukaan virantoimituksesta pidättämisestä päättäneen viranomaisen tulee seurata virantoimituksesta pidättämisen perusteita ja olosuhteiden muututtua tarvittaessa tehdä asiassa uusi päätös. Virantoimituksesta pidättämisen jatkaminen tulee ottaa viipymättä ratkaistavaksi virkamiehen sitä vaatiessa. Hallintolainkäyttölain 31 §:n 1 momentin mukaan päätöstä, johon saa hakea muutosta valittamalla, ei saa panna täytäntöön ennen kuin se on saanut lainvoiman. Mainitun pykälän 2 momentin mukaan päätös voidaan kuitenkin panna täytäntöön lainvoimaa vailla olevana, jos laissa tai asetuksessa niin säädetään tai jos päätös on luonteeltaan sellainen, että se on pantava täytäntöön heti, tai jos päätöksen täytäntöönpanoa ei yleisen edun vuoksi voida lykätä. Oikeudellinen arviointi Poliisilaitoksen 21.12.2009 ja 5.1.2010 tekemät päätökset, joilla A on pidätetty rikosepäilyn vuoksi virantoimituksesta, on kumottu virkamieslautakunnan päätöksellä 17.9.2010 poliisilaitoksen päätöksiä tehtäessä tapahtuneiden kuulemisvirheiden perusteella. Asian luonne huomioon ottaen virkamieslautakunnan päätös on tarkoittanut poliisilaitoksen siitä korkeimmalle hallinto-oikeudelle tekemästä valituksesta huolimatta sitä, että A:n virantoimituksesta pidättäminen on tuossa vaiheessa päättynyt, vaikka virkamieslautakunnan päätöksessä ei ole erikseen mainittu päätöksen täytäntöönpanosta. A on tämän jälkeen tuomittu Lapin käräjäoikeuden 27.9.2010 antamalla tuomiolla rangaistukseen 21.12.2009 tehdystä pahoinpitelystä ja 22.12.2009 tehdystä ampuma-aserikoksesta. Käräjäoikeuden tuomio ei ole poliisilaitoksen uutta päätöstä 8.11.2010 tehtäessä ollut lainvoimainen, koska A on hakenut muutosta valittamalla hovioikeuteen. Myöskään poliisilaitoksen 21.12.2009 ja 5.1.2010 tekemät päätökset eivät ole olleet lainvoimaisia poliisilaitoksen haettua puolestaan muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen virkamieslautakunnan päätöksestä kumota edellä mainitut päätökset. Edellä kuvatuissa oloissa ei ole ollut oikeudellista estettä sille, että poliisilaitos on tehnyt 8.11.2010 uuden päätöksen A:n pidättämisestä virantoimituksesta asian rikosoikeudellisen ja virkamiesoikeudellisen käsittelyn ollessa kesken sen turvaamiseksi, ettei rikosepäilyjen vuoksi poliisin tehtävään sopimattomaksi katsottu A palaa toistaiseksi työhönsä ennen kuin hänen tekemänsä valitus on tullut ratkaistuksi. Poliisilaitoksen päätös ei ole lainvastainen myöskään sillä A:n valituksessaan esittämällään perusteella, että päätös on tehty toistaiseksi, kun otetaan huomioon
§:n 2 momentin 1 kohdassa muutoin ilmenevä rajaus tällaisen virasta pidättämisen enimmäiskestolle. 1.2 Apulaispoliisipäällikkö C:n esteellisyyttä koskeva valitusperuste Poliisilaitoksen päätöksen 8.11.2010 ovat allekirjoittaneet apulaispoliisipäällikkö C ja apulaispoliisipäällikkö D. A on katsonut, että C on ollut asiassa esteellinen, koska C ja A ovat ennen samaan asiakokonaisuuteen kuuluvaa poliisilaitoksen päätöstä 5.1.2010 käyneet puhelinkeskustelun, jonka sisällöstä poliisilaitos on A:n näkemyksen mukaan antanut virkamieslautakunnalle kyseistä päätöstä koskeneessa oikaisuvaatimusvaiheessa virheellistä tietoa. Korkeimman hallinto-oikeuden arkistossa säilytettävistä poliisilaitoksen päätöstä 5.1.2010 koskevista asiakirjoista ilmenee, että A:lle kirjallisesti tiedoksi annetussa kutsussa 5.1.2010 pidettävään kuulemistilaisuuteen on mainittu perusteena ”rikosilmoitus R8660R/13264/09, epäiltynä kahteen pahoinpitelyyn 21.12.2009 Pelkosenniemi”. Poliisilaitoksen virkamieslautakunnalle kyseistä päätöstä koskeneessa oikaisuvaatimusasiassa antaman vastineen mukaan C on 5.1.2010 käydyn puhelunkeskustelun aikana kertonut A:lle alustavat tiedot siitä, miksi tätä kuullaan, minkä lisäksi vastineesta ilmenee, ettei A:ta ole saatu puhelinkeskustelun aikana kuultua päätöksen 5.1.2010 perusteena olevista seikoista. Tähän nähden poliisilaitoksen ei voida katsoa riippumatta siitä, onko C maininnut puhelinkeskustelun aikana yksilöidysti rikokset, joihin A:n on epäilty syyllistyneen, antaneen A:n kuulemisesta virkamieslautakunnalle sillä tavoin virheellistä tietoa, että luottamus C:n puolueettomuuteen nyt ratkaistavana olevassa asiassa olisi vaarantunut A:n esittämästä syystä hallintolain 28 §:n 1 momentin 7 kohdassa tarkoitetulla tavalla. C ei siten ole ollut esteellinen päättämään 8.11.2010 A:n virantoimituksesta pidättämisestä. 1.3 A:n kuuleminen luottamusmiehen lausuman johdosta Sovellettavat oikeusohjeet Valtion virkamieslain 66 §:n 4 momentin mukaan asianomaisen pääluottamusmiehen tai luottamusmiehen kuulemisesta, ennen kuin virkamiehen lomauttamisesta, irtisanomisesta tai virantoimituksesta pidättämisestä taikka virkasuhteen purkamisesta tehdään päätös, säädetään valtioneuvoston asetuksella. Valtion virkamiesasetuksen 43 §:n 1 momentin mukaan ennen kuin virkamiehen irtisanomisesta valtion virkamieslain 25 tai 27 §:n nojalla tai virkasuhteen purkamisesta mainitun lain nojalla tehdään päätös, viranomaisen on varattava, mikäli virkamies sitä pyytää, asianomaiselle pääluottamusmiehelle tai luottamusmiehelle tilaisuus tulla kuulluksi. Samoin edellytyksin on pääluottamusmiehelle tai luottamusmiehelle varattava tilaisuus tulla kuulluksi ennen valtion virkamieslain 36 §:n nojalla tapahtuvaa virkamiehen lomauttamista ja mainitun lain 40 §:n nojalla tapahtuvaa virkamiehen virantoimituksesta pidättämistä, jollei virantoimituksesta pidättämistä asian laadun vuoksi ole saatettava voimaan välittömästi. Hallintolain 34 §:n 1 momentin mukaan asianosaiselle on ennen asian ratkaisemista varattava tilaisuus lausua mielipiteensä asiasta sekä antaa selityksensä sellaisista vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun. Mainitun pykälän 2 momentin mukaan asian saa ratkaista asianosaista kuulematta, jos: 1) vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti perusteettomana; 2) asia koskee palvelussuhteeseen tai vapaaehtoiseen koulutukseen ottamista; 3) asia koskee hakijan ominaisuuksien arviointiin perustuvan edun myöntämistä; 4) kuuleminen saattaa vaarantaa päätöksen tarkoituksen toteutumisen tai kuulemisesta aiheutuva asian käsittelyn viivästyminen aiheuttaa huomattavaa haittaa ihmisten terveydelle, yleiselle turvallisuudelle taikka ympäristölle; tai 5) hyväksytään vaatimus, joka ei koske toista asianosaista tai kuuleminen on muusta syystä ilmeisen tarpeetonta. Hallintolain 42 §:n mukaan tiedot suullisesti esitetyistä vaatimuksista ja selvityksistä, jotka saattavat vaikuttaa asian ratkaisuun, on kirjattava tai muulla tavoin rekisteröitävä. Sama koskee henkilötietolaissa (523/1999) tarkoitetusta henkilörekisteristä saatua tietoa. Oikeudellinen arviointi Asiassa on ennen poliisilaitoksen päätöksen tekemistä kuultu luottamusmiestä valtion virkamiesasetuksen 43 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Luottamusmies ei ole antanut lausumaansa kirjallisessa muodossa eikä lausumaa ole kirjattu hallintolain 42 §:ssä tarkoitetulla tavalla muualle kuin virantoimituksesta pidättämistä koskevaan päätökseen. Hallintolain 42 §:n mukaisen kirjaamisvelvoitteen laiminlyönnin vuoksi luottamusmiehen lausumaa ei ole annettu A:lle tiedoksi ennen päätöksen tekemistä eikä myöskään hänen kuulemisensa lausuman johdosta olisi ollut hallintolain 34 §:n 1 momentin mukaisessa tilanteessa mahdollista. Tämän menettelyvirheen vuoksi poliisilaitoksen päätöksen kumoamiseen ei ole kuitenkaan syytä, koska A on saanut lausua asiasta valituksen tehdessään. 1.4 Lopputulos Edellä esitetyn perusteella ja kun otetaan muilta osin huomioon virkamieslautakunnan päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, valitus virkamieslautakunnan päätöksestä on hylättävä. 2. Oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Anne E. Niemi, Eija Siitari-Vanne, Tuomas Lehtonen ja Lauri Jääskeläinen. Asian esittelijä Pia Repo.
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.