2012 false KHO:2012:18 Kolmannen maan kansalainen A oli hakenut Suomessa kansainvälistä suojelua. A oli saapunut Suomeen toisesta EU-maasta (Liettua), jossa tapahtuneiksi väitettyihin oikeudenloukkauk

§:n mukaan hakemus voidaan hylätä ilmeisen perusteettomana, jos: 1) hakemuksen perusteeksi ei ole esitetty ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tai 88 §:n 1 momentissa mainittuja taikka muita sellaisia perusteita, jotka liittyvät palautuskieltoihin tai jos esitetyt väitteet ovat selvästi epäuskottavia; 2) hakijan ilmeisenä tarkoituksena on käyttää väärin turvapaikkamenettelyä

1. a)antamalla hakemuksen ratkaisemisen kannalta keskeisistä seikoista tahallaan vääriä, harhaanjohtavia tai puutteellisia tietoja,
2. b)esittämällä väärennettyjä asiakirjoja ilman hyväksyttävää syytä,
3. c)vaikeuttamalla muulla vilpillisellä tavalla hakemuksensa perusteiden selvittämistä tai
4. d)tekemällä hakemuksen maasta poistamismenettelyn käynnistyttyä pitkittääkseen perusteetta maassa oleskeluaan taikka 3) hakija on saapunut turvallisesta turvapaikka- tai alkuperämaasta, jonne hänet voidaan palauttaa, ja Maahanmuuttovirasto ei painavasta syystä ole voinut ratkaista hakemusta 104 §:ssä säädetyn ajan kuluessa. Maahanmuuttovirasto katsoo, että hakemus on ilmeisen perusteeton, koska hakija on saapunut turvallisesta turvapaikkamaasta, jonne hänet voidaan palauttaa eikä Maahanmuuttovirasto ole voinut ratkaista hakemusta 104 §:ssä säädetyssä ajassa, koska asiassa on saapunut lisäselvitystä Maahanmuuttovirastoon säädetyn ajan umpeutumisen jälkeen. Koska hakija on saapunut Suomeen turvallisesta turvapaikkamaasta, jossa hän voi saada ulkomaalaislain 87 ja 88 §:ssä tarkoitettua suojelua ja jonne hänet voidaan turvallisesti palauttaa, hänen hakemustaan ei ole tutkittu aineellisesti Suomessa. Hakija ei ole esittänyt ulkomaalaislaissa tarkoitettuja perusteita oleskeluluvan myöntämiseksi. Hakijan oleskelun jatkuminen maassa edellyttäisi oleskelulupaa, jota hänelle ei ole myönnetty. Maahanmuuttovirasto on käännyttämisestä päättäessään ottanut huomioon päätöksen perusteena olevat seikat sekä asiaan muutoin vaikuttavat seikat ja olot kokonaisuudessaan. Maahanmuuttovirasto katsoo, että hakija voidaan käännyttää Liettuaan ilman, että hän voi joutua siellä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklassa tarkoitetun epäinhimillisen kohtelun taikka perustuslain 9 §:n 4 momentissa tai ulkomaalaislain 147 §:ssä tarkoitetun kohtelun kohteeksi tai että hänet voitaisiin lähettää sieltä sellaiselle alueelle. Hallinto-oikeuden ratkaisu Hallinto-oikeus on hylännyt muutoksenhakijan vaatimuksen ennakkoratkaisupyynnön pyytämisestä Euroopan unionin tuomioistuimelta sekä pyynnön suullisen käsittelyn toimittamisesta. Hallinto-oikeus on katsonut, ettei Maahanmuuttovirasto ole voinut mainitsemallaan perusteella jättää tutkimatta eikä hylätä valittajan Liettuan tapahtumiin perustuvaa kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta. Hallinto-oikeus on ottamatta asiaa enemmälti tutkittavaksi kumonnut Maahanmuuttoviraston päätöksen ja palauttanut asian virastolle uudelleen käsiteltäväksi valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä. Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti: Hallinto-oikeus katsoo, että asian ratkaiseminen ei edellytä ennakkoratkaisun pyytämistä Euroopan unionin tuomioistuimelta. Ottaen huomioon päätöksen lopputulos suullisen käsittelyn järjestäminen hallinto-oikeudessa on hallintolainkäyttölain 38 §:ssä tarkoitetulla tavalla ilmeisen tarpeetonta. Ulkomaalaislain 103 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan kansainvälistä suojelua koskeva hakemus voidaan jättää tutkimatta, kun hakija on saapunut 99 §:ssä määritellystä turvallisesta turvapaikkamaasta, jossa hän on saanut tai olisi voinut saada 87 ja 88 §:ssä tarkoitettua suojelua ja jonne hänet voidaan palauttaa. Lain 99 §:n mukaan hakijalle turvalliseksi turvapaikkamaaksi voidaan hakemusta turvapaikkamenettelyssä ratkaistaessa katsoa valtio, joka ilman maantieteellistä varaumaa on liittynyt pakolaisten oikeusasemaa koskevaan yleissopimukseen, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen (SopS 8/1976) sekä kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaiseen yleissopimukseen (SopS 60/1989) ja noudattaa niitä.

§:n 3 kohdan mukaan hakemus voidaan hylätä ilmeisen perusteettomana, jos hakija on saapunut turvallisesta turvapaikka- tai alkuperämaasta, jonne hänet voidaan palauttaa, ja Maahanmuuttovirasto ei painavasta syystä ole voinut ratkaista hakemusta 104 §:ssä säädetyn ajan kuluessa. Lain 104 §:n 1 momentin mukaan, jos katsotaan, että hakija on saapunut turvallisesta turvapaikka- tai alkuperämaasta, hakemus on ratkaistava seitsemän päivän kuluessa siitä, kun puhuttelupöytäkirja on valmistunut ja tieto sen valmistumisesta rekisteröity ulkomaalaisrekisteriin. Valittaja on Suomessa hakenut kansainvälistä suojelua toisaalta suhteessa kansalaisuusvaltioonsa Venäjään ja toisaalta suhteessa oleskeluvaltioonsa Liettuaan. Hän on vedonnut Maahanmuuttoviraston päätöksessä ja valituksessa selostettuihin perusteisiin, jotka pääosin koskevat hänen Liettuan viranomaisten taholta kokemaansa kohtelua. Maahanmuuttovirasto on päätöksellään jättänyt valittajan kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen tutkimatta sillä perusteella, että Liettuaa on pidettävä valittajalle turvallisena turvapaikkamaana. Maahanmuuttovirasto on lisäksi lausunut hylkäävänsä hakemuksen ilmeisen perusteettomana. Tältä osin virasto on perusteluissaan viitannut siihen, että Liettuaa on pidettävä turvallisena turvapaikkamaana ja että hakemusta ei ollut voitu käsitellä ulkomaalaislain 104 §:ssä tarkoitetussa määräajassa. Asiakirjojen mukaan valittaja on Venäjän kansalainen, joka on oleskellut Liettuassa vuodesta 1999 lähtien ja matkustanut sieltä käsin muun muassa kansalaisuusvaltioonsa Venäjälle. Hän on saapunut Suomeen Liettuasta. Ulkomaalaisen Suomessa tekemä kansainvälistä suojelua koskeva hakemus voidaan jättää täällä tutkimatta ulkomaalaislain 103 §:n 1 momentissa mainituissa tapauksissa, joissa hakemus on tutkittu tai voidaan tutkia jossakin muussa valtiossa. Hallinto-oikeus toteaa, että kysymys siitä, olisiko valittaja kansainvälisen suojelun tarpeessa oleskeluvaltiossaan Liettuassa kokemansa kohtelun vuoksi, ei voi tulla tutkittavaksi Liettuassa käytävässä turvapaikkaprosessissa. Tämän vuoksi hallinto-oikeus katsoo, että Maahanmuuttovirasto ei ole voinut jättää valittajan Liettuan tapahtumiin perustuvaa kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta tutkimatta sillä perusteella, että se on pitänyt Liettuaa turvallisena turvapaikkamaana. Samasta syystä Maahanmuuttovirasto ei ole voinut hylätä hakemusta ilmeisen perusteettomana sillä perusteella, että se on pitänyt Liettuaa turvallisena turvapaikkamaana, mutta hakemusta ei ollut ehditty käsitellä seitsemän päivän kuluessa siitä, kun puhuttelupöytäkirja on valmistunut ja tieto sen valmistumisesta rekisteröity ulkomaalaisrekisteriin. Asia on tämän vuoksi palautettava Maahanmuuttovirastolle käsiteltäväksi uudelleen. Tähän ratkaisuun nähden hallinto-oikeus ei asian tässä vaiheessa lausu valituksesta siltä osin kuin se koskee hakemusta kansainvälisestä suojelusta suhteessa Venäjään. Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet Ulkomaalaislaki 99 §, 101 § 3 kohta ja 103 § 1 momentin 1 kohta Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa Maahanmuuttovirasto on pyytänyt lupaa valittaa Helsingin hallinto-oikeuden päätöksestä. Valituksessaan se on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Maahanmuuttoviraston päätös pysytetään. Toissijaisesti virasto on vaatinut hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista ja asian palauttamista hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi. Maahanmuuttovirasto on lausunut valituksensa tueksi muun ohella seuraavaa: Väitteet oikeudenloukkauksista turvallisena maana pidettävässä Liettuassa voitaisiin ja ne tulisi tutkia maan sisäisessä oikeusjärjestelmässä. Liettuan oikeusjärjestelmän toimivuuden puolesta puhuu se seikka, että maan korkein oikeus on jo palauttanut A:n asian uudelleen käsiteltäväksi. Mahdollisiin prosessin puutteisiin on siten jo puututtu asianmukaisella tavalla. Maahanmuuttovirasto on poikkeuksellisesti kuullut A:ta hänen kertomistaan ongelmista Liettuassa ja toiminut näin hänen etujensa mukaisesti. Tämän jälkeen Maahanmuuttovirasto on tutkinut, voidaanko Liettuaa pitää turvallisena turvapaikkamaana ja onko Liettuaan palauttamiselle ulkomaalaislain 147 §:n mukaista estettä. Maahanmuuttovirasto on päätöksestä ilmenevällä tavalla katsonut, ettei ole ilmennyt syitä, miksi Liettuaa ei voitaisi pitää A:lle turvallisena turvapaikkamaana. Liettua on EU-maa sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen osapuoli. A:lla on käytössään sekä Liettuan oikeusjärjestelmän että Euroopan ihmisoikeusjärjestelmän oikeussuojakeinot. A on antanut Maahanmuuttoviraston valituslupahakemuksen johdosta selityksen. Siinä hän on muun ohella katsonut, että Maahanmuuttoviraston päätös ja viraston valituslupahakemuksessa esitetty tarkoittaisi käytännössä sitä, että kolmannen maan kansalainen ei voi hakea kansainvälistä suojelua toisessa EU-maassa kokemansa vainon tai palautuskieltojen vastaisen kohtelun osalta. Oikeus hakea turvapaikkaa on perustavanlaatuinen oikeus. Myös EU-oikeus lähtee siitä, että mikään maa ei ole aina kaikille turvallinen maa. A:n kohdalla on esitetty poikkeuksellisen painavia syitä, joiden voidaan katsoa kumoavan lähtökohtaolettaman EU-maiden turvallisuudesta. Jos korkein hallinto-oikeus tutkii Maahanmuuttoviraston valituksen, tulee asiassa ennen päätöksentekoa tehdä EU-tuomioistuimelle ennakkoratkaisupyyntö turvallisen turvapaikkamaan perusteen, kansainvälisen suojelun tarpeen ja palautuskiellon arvioinnin osalta. Asiassa syntyy kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelyä pakolaisiksi tai muuta kansainvälistä suojelua tarvitseviksi henkilöiksi koskevista vähimmäisvaatimuksista sekä myönnetyn suojelun sisällöstä annetun neuvoston direktiivin 2004/83/EY (määritelmädirektiivi) 4 artiklan 4 kohdan mukainen olettama, joka vähintään edellyttää esitettyjen perusteiden aineellista tutkintaa. Liettuan korkeimman oikeuden maaliskuussa 2010 antama päätös tukee A:n kertomusta ennen pakoa Liettuassa koetusta vainosta. Asia tulisi tutkia Suomessa myös suhteessa Venäjään. Hallituksen esityksen (HE 86/2007 vp) mukaan toinen jäsenvaltio ei voi olla pakolaisaseman myöntämistä tai poistamista koskevissa menettelyissä jäsenvaltioissa sovellettavista vähimmäisvaatimuksista annetussa neuvoston direktiivissä 2005/85/EY (menettelydirektiivi) tarkoitettu ensimmäinen turvapaikkamaa, koska jäsenvaltioiden välillä hakemuksen tutkimatta ottamisen edellytysten puuttumisesta päätetään vastuunmäärittämisasetuksen perusteella. Maahanmuuttovirasto on ilmoittanut, että A:n hakemusta ei käsitelty vastuunmäärittämisasetuksen mukaisessa menettelyssä. Maahanmuuttoviraston päätös jättää turvapaikkahakemus tutkimatta on ristiriidassa pakolaisoikeuden ja EU-oikeuden kanssa. Asian käsittely on edelleen kesken Liettuassa, ja A:lla on perusteltu syy pelätä painostuksen ja oikeudenloukkausten jatkumista. Maahanmuuttovirasto on antanut vastaselityksen. Siinä virasto on muun ohella esittänyt, että Maahanmuuttoviraston päätös ei ole lainvastainen eikä virheellinen. Maahanmuuttovirasto on puhutellut A:n, koska se on pyrkinyt selvittämään asiaa hakijan edun mukaisesti. Hakijan puhuttelu ei kuitenkaan automaattisesti tarkoita sitä, että hänen hakemuksensa tultaisiin tutkimaan aineellisesti. Viranomaisilla on asiassa selvittämisvelvollisuus. Tässä tapauksessa A:n puhuttelussa varmistui, että Liettuaa voidaan pitää hakijalle turvallisena turvapaikkamaana. Liettuan oikeusjärjestelmä on toimiva, ja A:lla on mahdollisuus kääntyä Liettuan poliisi- ja oikeusviranomaisten puoleen sekä viedä asia käsiteltäväksi Euroopan ihmisoikeustuomioistuimeen. Euroopan ihmisoikeussopimuksen palautuskielto sitoo Liettuaa sopimuksen jäsenmaana samalla tavalla kuin Suomea. A:lle on annettu tiedoksi Maahanmuuttoviraston vastaselitys. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu 1. A:n vaatimus suullisen käsittelyn toimittamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään. 2. A:n vaatimus ennakkoratkaisupyynnön tekemisestä Euroopan unionin tuomioistuimelle hylätään. 3. Korkein hallinto-oikeus myöntää Maahanmuuttovirastolle valitusluvan ja tutkii asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. Perustelut 1. Suullinen käsittely Hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentin mukaan asianosaisen pyytämä suullinen käsittely voidaan jättää toimittamatta, jos vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti tai jos suullinen käsittely on asian laadun vuoksi tai muusta syystä ilmeisen tarpeeton. Kun otetaan huomioon käytettävissä oleva kirjallinen selvitys, suullisen käsittelyn toimittamista on pidettävä hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla ilmeisen tarpeettomana. 2. Ennakkoratkaisupyyntö Asian ratkaiseminen ei edellytä ennakkoratkaisun pyytämistä Euroopan unionin tuomioistuimelta. 3. Pääasia 3.1 Sovellettavat säännökset esitöineen ja kansainväliset sopimukset 3.1.1 Perus- ja ihmisoikeudet Suomen perustuslain 9 §:n 4 momentin mukaan ulkomaalaisen oikeudesta tulla Suomeen ja oleskella maassa säädetään lailla. Ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan mukaan ketään ei saa kiduttaa eikä kohdella tai rangaista epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artiklan mukaan jokaisella, jonka mainitussa yleissopimuksessa tunnustettuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on oltava käytettävissään tehokas oikeussuojakeino kansallisen viranomaisen edessä siinäkin tapauksessa, että oikeuksien ja vapauksien loukkauksen ovat tehneet virantoimituksessa olevat henkilöt. Euroopan unionin perusoikeuskirjan 2 artiklan mukaan jokaisella on oikeus elämään. Perusoikeuskirjan 18 artikla koskee oikeutta turvapaikkaan ja 19 artikla koskee suojaa palauttamis-, karkottamis- ja luovuttamistapauksissa. 3.1.2 Ulkomaalaislain säännökset ja lain esityöt Ulkomaalaislain 99 §:n mukaan hakijalle turvalliseksi turvapaikkamaaksi voidaan hakemusta turvapaikkamenettelyssä ratkaistaessa katsoa valtio, joka ilman maantieteellistä varaumaa on liittynyt pakolaisten oikeusasemaa koskevaan yleissopimukseen, kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevaan kansainväliseen yleissopimukseen (SopS 8/1976) sekä kidutuksen ja muun julman, epäinhimillisen tai halventavan kohtelun tai rangaistuksen vastaiseen yleissopimukseen (SopS 60/1989) ja noudattaa niitä.

§:n 3 kohdan mukaan hakemus voidaan hylätä ilmeisen perusteettomana, jos hakija on saapunut turvallisesta turvapaikka- tai alkuperämaasta, jonne hänet voidaan palauttaa, ja Maahanmuuttovirasto ei painavasta syystä ole voinut ratkaista hakemusta lain 104 §:ssä säädetyn ajan kuluessa. Ulkomaalaislain 104 §:n 1 momentin mukaan, jos katsotaan, että hakija on saapunut turvallisesta turvapaikka- tai alkuperämaasta, hakemus on ratkaistava seitsemän päivän kuluessa siitä, kun puhuttelupöytäkirja on valmistunut ja tieto sen valmistumisesta rekisteröity ulkomaalaisrekisteriin. Ulkomaalaislain 103 §:n 1 momentin mukaan kansainvälistä suojelua koskeva hakemus voidaan jättää tutkimatta, kun 1) hakija on saapunut lain 99 §:ssä määritellystä turvallisesta turvapaikkamaasta, jossa hän on saanut tai olisi voinut saada lain 87 ja 88 §:ssä tarkoitettua suojelua ja jonne hänet voidaan palauttaa; taikka 2) hakija voidaan lähettää toiseen valtioon, joka vastuuvaltion määrittämisestä annetun neuvoston asetuksen mukaan on vastuussa turvapaikkahakemuksen käsittelystä. Ulkomaalaislain 147 §:n mukaan ketään ei saa käännyttää tai karkottaa alueelle, jolla hän voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi, eikä alueelle, jolta hänet voitaisiin lähettää sellaiselle alueelle. Ulkomaalaislakia koskevan hallituksen esityksen HE 28/2003 vp mukaan sopimusten käytännön noudattaminen on keskeistä maan turvallisuutta arvioitaessa. Pelkän sopimuksiin liittymisen ei voida katsoa olevan tae siitä, että sopimuksia myös käytännössä noudatetaan. Lähtökohtana on lisäksi oletus siitä, että kyseinen maa ottaa ulkomaalaisen vastaan, mutta päätöksen tekeminen ei edellytä vastaanottosuostumuksen saamista yksittäisessä tapauksessa. Sanottua esitystä koskevan perustuslakivaliokunnan lausunnon (PeVL 4/2004

1. vp)mukaan perustuslakivaliokunta on perus- ja ihmisoikeuksien kannalta hyväksynyt käsitteiden turvallinen turvapaikkamaa ja turvallinen alkuperämaa käytön sillä edellytyksellä, että hakemukset tutkitaan kunkin hakijan osalta riittävän yksilöllisesti. Tämä edellytys on nimenomaisesti otettu huomioon 98 §:n 2 momentissa. Yksilölliseen arviointiin viittaavat selvästi myös 99 ja 100 §:n määritelmien muotoilut. Seikka korostuu asianmukaisesti myös säännösten perusteluissa. Valiokunta on lausunnossaan toisaalta kiinnittänyt huomiota siihen, että hallituksen esityksen perusteluissa luonnehditaan "lähtökohtaisesti turvallisia alkuperämaita" ja että niiden joukossa on valtioita, joissa on käytössä kuolemanrangaistus. Mainitusta syystä valiokunta on todennut, että on lisäksi aihetta harkita yksilöllisen arvioinnin vaatimuksen toistamista myös 103 ja 104 §:ssä. Seikan toistaminen näyttää erityisen aiheelliselta 103 §:n 1 momentissa, koska 98 §:n 2 momentti arvioinnin yksilöllisyydestä ei ainakaan muodollisesti ulotu mainitun momentin säännöksiin hakemuksen tutkimatta jättämisestä. Tähdentäessään hakemusten yksilöllisen tutkimisen välttämättömyyttä valiokunta on kiinnittänyt huomiota sellaiseen soveltamiskäytäntöön, joka tämän vaatimuksen vastaisesti viittaa joidenkin maiden pitämiseen yleisesti kaikille turvallisina. Hallintovaliokunta on mietinnössään (HaVM 4/2004
2. vp)todennut turvallisen turvapaikkamaan käsitteen osalta, että tuolloin hakija on tullut maasta, joka olisi voinut tutkia kyseisen henkilön hakemuksen ja päättää hänelle annetusta suojelusta. Tällaisessa tapauksessa turvapaikkahakemuksen perusteita ei tutkita Suomessa, vaan harkitaan ainoastaan turvallisen turvapaikkamaan turvallisuus suhteessa hakijaan. Hallintovaliokunta on mietinnössään korostanut, että tämän tutkinnan tulee luonnollisesti olla lakiehdotuksen mukaisesti yksilöllistä. 3.1.3 Euroopan unionin oikeussääntely Pakolaisaseman myöntämistä tai poistamista koskevissa menettelyissä jäsenvaltioissa sovellettavia vähimmäisvaatimuksia koskevan direktiivin 2005/85/EY (menettelydirektiivi) 25 artiklan 1 kohdan mukaan niiden tapausten lisäksi, joissa hakemusta ei tutkita asetuksen (EY) N:o 343/2003 mukaisesti, jäsenvaltiot eivät ole velvollisia tutkimaan, voidaanko turvapaikanhakija määritellä pakolaiseksi direktiivin 2004/83/EY mukaisesti, kun hakemukselta katsotaan puuttuvan tutkittavaksi ottamisen edellytykset mainitun artiklan mukaisesti. Saman 25 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat katsoa turvapaikkahakemukselta puuttuvan tutkittavaksi ottamisen edellytykset mainitun artiklan perusteella, jos:
3. a)toinen jäsenvaltio on myöntänyt pakolaisaseman;
4. b)jokin muu maa, joka ei ole jäsenvaltio, katsotaan 26 artiklan mukaisesti hakijan kannalta ensimmäiseksi turvapaikkamaaksi;
5. c)jokin muu maa, joka ei ole jäsenvaltio, katsotaan 27 artiklan mukaisesti hakijan kannalta turvalliseksi kolmanneksi maaksi. Hallituksen esityksen (HE 86/2008
6. vp)mukaan menettelydirektiivin 25 artiklan 2 kohdassa esitetty luettelo tapauksista, joissa jäsenvaltiot voivat katsoa turvapaikkahakemukselta puuttuvan tutkittavaksi ottamisen edellytykset, on tarkoitettu tyhjentäväksi, mutta se ei ole jäsenvaltioita velvoittava, vaan jäsenvaltiot voivat luettelossa mainituissa tilanteissa katsoa, että hakemuksilta puuttuvat tutkittavaksi ottamisen edellytykset. Niiden perusteiden ja menettelyjen vahvistamisesta, joiden mukaisesti määritellään kolmannen maan kansalaisen johonkin jäsenvaltioon jättämän turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio, annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 343/2003 (vastuunmäärittämisasetus) 3 artiklan 2 kohdan mukaan kukin jäsenvaltio voi käsitellä kolmannen maan kansalaisen sille esittämän turvapaikkahakemuksen siinäkin tapauksessa, ettei se tässä asetuksessa määriteltyjen perusteiden mukaan ole vastuussa hakemuksen käsittelystä. Asetuksen 17 artiklan 1 kohdan mukaan, jos jäsenvaltio, jossa turvapaikkahakemus on tehty, katsoo, että toinen jäsenvaltio on vastuussa hakemuksen käsittelystä, se voi mahdollisimman nopeasti ja joka tapauksessa kolmen kuukauden kuluessa asetuksen 4 artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta hakemuksen tekopäivästä pyytää toista jäsenvaltiota ottamaan hakijan vastaan. Jollei hakijan vastaanottoa koskevaa pyyntöä ole tehty kolmen kuukauden kuluessa, vastuu hakemuksen käsittelystä säilyy sillä jäsenvaltiolla, jossa hakemus on tehty. 3.2 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntö Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on tuomiossaan 21.1.2011, M.S.S. v. Belgia ja Kreikka, käsitellyt tilannetta, jossa Belgia oli palauttanut sieltä turvapaikkaa hakeneen, mutta Kreikan kautta EU:n alueelle saapuneen Afganistanin kansalaisen Kreikkaan katsoen Kreikan olevan hänestä vastuunmäärittämisasetuksen nojalla vastuussa. Ihmisoikeustuomioistuin on tuomiossaan Kreikan osalta todennut muun muassa, että Euroopan ihmisoikeussopimuksen 13 artikla edellyttää kansallista oikeussuojakeinoa, jolla voidaan tutkia Euroopan ihmisoikeussopimuksen nojalla puolustettavin perustein tehty väite ja myöntää asianmukaista hyvitystä. Oikeussuojakeinon tulee olla tehokas. Viranomaisen ei tarvitse olla tuomioistuin, mutta valtuuksilla ja takeilla on ratkaiseva merkitys tehokkuutta harkittaessa. Tehokkuutta saattaa vähentää menettelyn kohtuuttoman pitkä vireilläolo. Kun väitetään Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklaa rikotun, tehokkuus edellyttää välttämättä kansallisten viranomaisten toimittamaa perusteellista ja riippumatonta tutkintaa artiklan vastaisen kohtelun vaarasta ja päätöksen antamista siitä erityisen joutuisasti. Ihmisoikeustuomioistuin on edellä mainitussa tuomiossaan todennut, että EU-oikeuteen perustuvassa Kreikan lainsäädännössä oli joukko takeita, joilla oli tarkoitus suojella turvapaikanhakijaa ilman tutkintaa tapahtuvalta käännytykseltä. Kansainvälisten lähteiden mukaan lakia ei kuitenkaan ollut moniin vuosiin noudatettu käytännössä. Turvapaikkamenettelyyn liittyi niin oleellisia rakenteellisia puutteita, että turvapaikanhakijoilla ei ollut juurikaan mahdollisuuksia saada hakemuksiaan perusteellisesti tutkituiksi, ja tehokkaan oikeussuojakeinon puuttuessa he eivät saaneet suojaa mielivaltaisia käännyttämisiään vastaan. Ottaen huomioon myös tiedot käsittelyn kestosta Kreikan korkeimmassa hallinto-oikeudessa ihmisoikeustuomioistuin katsoi, ettei mainitulle muutoksenhakutuomioistuimelle tehdyllä valituksella voitu korjata puutteita, jotka liittyivät turvapaikkahakemuksen tutkintaan. Siten sopimuksen 13 artiklaa oli rikottu väitetyn 3 artiklan rikkomuksen osalta. Ihmisoikeustuomioistuin on tuomiossaan todennut Belgian rikkoneen sekä 3 että 13 artiklaa palauttamalla hakijan Kreikkaan tuomiossa tarkemmin kuvattuihin oloihin. Ihmisoikeustuomioistuin kiinnitti huomiota siihen, että vastuunmäärittämisasetuksen 3 artiklan 2 kohdan nojalla Belgia olisi voinut pidättäytyä palauttamasta asianomaista Kreikkaan. Ihmisoikeustuomioistuin on päätöksessään 7.3.2000, T.I. v. Yhdistynyt kuningaskunta, joka koskee Saksasta kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneen ja sieltä Yhdistyneeseen kuningaskuntaan siirtyneen Sri Lankan kansalaisen palauttamista Saksaan, katsonut, että epäsuora poistaminen välikätenä toimivaan maahan, joka myös on sopimusvaltio, ei vaikuttanut Yhdistyneen kuningaskunnan vastuuseen sen varmistamisesta, että karkotuksen seurauksena valittajaa ei tulla kohtelemaan sopimuksen 3 artiklan vastaisella tavalla. Yhdistynyt kuningaskunta ei myöskään voinut nojautua automaattisesti järjestelyihin, joita oli turvapaikkahakemusten päättämistä koskevan vastuun jaosta Euroopan valtioiden välillä tehdyssä Dublinin sopimuksessa. Ihmisoikeussopimuksen tarkoituksen ja kohteen kanssa olisi yhteensopimatonta, jos sopimusvaltiot vapautuisivat siihen perustuvasta vastuustaan tuollaisen jaon käsittämillä toiminnan alueilla. 3.3 Liettuaa koskeva maatietous Yhdysvaltain State Departmentin 8.4.2011 julkaistun maaraportin mukaan Liettuan vankilaolosuhteet ovat huonot. Erityinen ongelma ovat oikeudenkäyntiä odottavien henkilöiden pitkät säilössäpitoajat. Maan poliisivoimia ja hallitusta on epäilty korruptiosta. Oikeudenkäyntien osalta on todettu, että Liettuan perustuslaki turvaa itsenäisen oikeuslaitoksen, ja maan hallitus kunnioittaa tätä käytännössä. Syytetyillä on syyttömyysolettama. Laki takaa julkiset oikeudenkäynnit. Syytetyillä on oikeus tutustua viranomaisten hallussa olevaan todistusaineistoon, esittää näyttöä ja kuulusteluttaa todistajia sekä ristikuulustella heitä vastaan todistavia henkilöitä. Syytetyillä on valitusoikeus. Maassa ei ole raportoitu poliittisista vangeista. Pakolaisten osalta raportissa on todettu, että laki turvaa turvapaikkaoikeuden, ja hallitus huolehtii pakolaisten suojelusta. Hallitus antaa suojaa karkottamista tai pakolaisten palauttamista vastaan sellaiseen maahan, jossa heidän henkensä tai vapautensa olisi uhattuna muun muassa rodun, kansallisuuden, uskonnon, yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta. Saksan liittotasavallan Bundeszentrale für Politische Bildungin 1.1.2007 päivätyn raportin mukaan Liettuassa on eniten turvapaikanhakijoita Venäjältä ja Afganistanista. Vuonna 2005 turvapaikanhakijoita oli yhteensä 410, joista 15:lle myönnettiin turvapaikka ja 328:lle toissijaista suojelua. 4. Korkeimman hallinto-oikeuden johtopäätökset A on hakenut kansainvälistä suojelua Suomesta, koska hän on kokenut Liettuassa viranomaisten taholta oikeudenloukkauksia eikä ole mielestään saanut siellä oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä. Hän ei tämän vuoksi pidä Liettuaa itselleen turvallisena turvapaikkamaana. Liettuan korkein oikeus on maaliskuussa 2010 kumonnut Kaunasin piirialueoikeuden syyskuussa 2009 antaman tuomion ja palauttanut asian uuteen käsittelyyn. Käytettävissä oleva selvitys tukee Maahanmuuttoviraston käsitystä Liettuasta turvallisena turvapaikkamaana. Tällä seikalla ei ole tässä asiassa kuitenkaan oikeudellisesti ratkaisevaa merkitystä. Liettuassa ei voida käsitellä kansainvälistä suojelua koskevaa asiaa, kun sen perusteeksi on esitetty samassa maassa koetut oikeudenloukkaukset. Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perustetta. Oikeusapu A:lle on myönnetty oikeusapua 10.3.2010 lukien ilman omavastuuta. Hänen avustajakseen on määrätty oikeustieteen kandidaatti Marjaana Laine, joka on vaatinut palkkiona 2 744,50 euroa. Avustajalle maksetaan valtion varoista oikeusapulain 18 §:n 1 momentin nojalla oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 2 ja 6 §:n mukaisena kahdenkymmenenkahden ja puolen työtunnin perusteella laskettuna palkkiona 2 250 euroa. Kokonaispalkkioksi, joka sisältää arvonlisäveron 494,50 euroa, muodostuu siten 2 744,50 euroa. Mainittu määrä jää valtion vahingoksi. Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Anne E. Niemi, Sakari Vanhala, Hannu Ranta ja Eija Siitari-Vanne. Asian esittelijä Lea Alén.