2012 false KHO:2012:26

§:n 1 momentissa säädettyä määräaikaa, jossa tahdosta riippumattoman hoidon jatkaminen oli ratkaistava, ei voitu pidentää säädettyjen määräaikain laskemisesta annetun lain niin sanotun pyhäpäiväpidennystä koskevan säännöksen perusteella. Suomen perustuslaki 7 § 3 momentti Mielenterveyslaki 11 § 2 momentti, 12 § 1 ja 2 momentti sekä 13 § 1 ja 2 momentti Ks. myös KHO:2006:86. Kort referat på svenska Päätös, josta valitetaan Kuopion hallinto-oikeus 28.12.2011 nro 11/0809/7 Asian aikaisempi käsittely Varkauden kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan psykiatrian poliklinikan ylilääkäri on 28.11.2011 tekemällään päätöksellä määrännyt T:n mielenterveyslain 8 §:n ja 12 §:n nojalla tahdosta riippumattomaan psykiatriseen sairaalahoitoon. Päätös on

§:n 1 momentin nojalla alistettu hallinto-oikeuden vahvistettavaksi. Hallinto-oikeuden ratkaisu Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään vahvistanut alistetun päätöksen. Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti: Tarkkailulausunnosta, alistetusta päätöksestä ja psykiatrisesta sairauskertomuksesta ilmenevien T:n terveydentilaa koskevien seikkojen perusteella T on alistetun päätöksen tekemisen aikaan ollut mielisairas. Hän on ollut mielisairautensa vuoksi hoidon tarpeessa siten, että hoidon jatkamatta jättäminen olisi olennaisesti pahentanut hänen mielisairauttaan ja vakavasti vaarantanut sekä hänen että muiden henkilöiden terveyttä ja turvallisuutta. Muut mielenterveyspalvelut eivät ole soveltuneet käytettäviksi ja ovat olleet riittämättömiä. Edellytykset psykiatrisen sairaalahoidon jatkamiselle T:n tahdosta riippumatta ovat näin ollen olleet olemassa. Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet Mielenterveyslaki 8 § 1 momentti ja 12 § Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa T on valituksessaan vaatinut, että hoitoonmääräämispäätös ja hallinto-oikeuden päätös kumotaan. Sairaalahoidon jatkamiselle ei ole aihetta, koska T on parantunut. Ylilääkäri on antanut lausunnon. Lausunnon mukaan T sairastaa paranoidista skitsofreniaa. T:llä on akuutteja paranoidisia psykoottisia oireita, joiden sisältönä on kokemus vainotuksi tulemisesta ympäristön taholta. T:n sairauden oireet ovat akutisoituneet. Hoitoonmääräämispäätös on mielenterveyslain mukainen. T on antanut vastaselityksen. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen. Alistettu päätös jätetään vahvistamatta. Perustelut Sovellettavat säännökset Suomen perustuslain 7 §:n 3 momentin mukaan henkilökohtaiseen koskemattomuuteen ei saa puuttua eikä vapautta riistää mielivaltaisesti eikä ilman laissa säädettyä perustetta. Rangaistuksen, joka sisältää vapaudenmenetyksen, määrää tuomioistuin. Muun vapaudenmenetyksen laillisuus voidaan saattaa tuomioistuimen tutkittavaksi. Vapautensa menettäneen oikeudet turvataan lailla. Mielenterveyslain 11 §:ssä on säädetty muun ohella hoitoon määräämisestä. Pykälän 2 momentin mukaan päätöksen tarkkailuun otetun määräämisestä hoitoon hänen tahdostaan riippumatta tekee sairaalan psykiatrisesta hoidosta vastaava ylilääkäri tai, jos hän on esteellinen tai estynyt, muu tehtävään määrätty ensisijaisesti psykiatrian erikoislääkäri.

§:n 1 momentin mukaan hoitoon määrättyä saadaan 11 §:ssä tarkoitetun päätöksen nojalla pitää hoidossa hänen tahdostaan riippumatta enintään kolme kuukautta. Jos ennen tämän ajan päättymistä näyttää ilmeiseltä, että hoidon jatkaminen on välttämätöntä sen jälkeenkin, mutta siitä ei päästä potilaan kanssa yhteisymmärrykseen, potilaasta on annettava uusi tarkkailulausunto sen selvittämiseksi, ovatko edellytykset hoitoon määräämiseen tahdosta riippumatta edelleen olemassa. Hoidon jatkaminen tai lopettaminen on ratkaistava 11 §:ssä tarkoitetun lääkärin kirjallisella päätöksellä ennen kuin hoitoa on kestänyt kolme kuukautta. Päätös, jolla hoitoa jatketaan, on annettava potilaalle tiedoksi viipymättä ja heti alistettava hallinto-oikeuden vahvistettavaksi.

§:n 2 momentin mukaan hoidon jatkamista koskevan päätöksen nojalla potilasta saadaan pitää hoidossa hänen tahdostaan riippumatta enintään kuusi kuukautta. Mielenterveyslain 13 §:n 1 momentin mukaan, jos sairaalaan omasta tahdostaan hoitoon otettu haluaa poistua sairaalasta ja se lääkäri, jonka tehtävänä on päättää potilaan hoidon lopettamisesta, katsoo, että edellytykset potilaan hoitoon määräämiseen hänen tahdostaan riippumatta ovat olemassa, voidaan potilas ottaa tarkkailuun. Pykälän 2 momentin mukaan päätöksen potilaan määräämisestä hoitoon hänen tahdostaan riippumatta tekee 11 §:ssä tarkoitettu lääkäri tarkkailulausunnon perusteella viimeistään neljäntenä päivänä siitä, kun potilas on ilmoittanut haluavansa poistua sairaalasta. Oikeudellinen arviointi Varkauden kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan psykiatrian poliklinikan ylilääkäri on 26.8.2011 tekemällään päätöksellä määrännyt T:n mielenterveyslain 8 §:n ja 13 §:n nojalla tahdosta riippumattomaan psykiatriseen sairaalahoitoon. Mielenterveyslain 13 §:ssä ei ole säädetty siitä, kuinka kauan kyseisessä pykälässä tarkoitetun päätöksen nojalla hoitoon määrättyä saadaan pitää hoidossa hänen tahdostaan riippumatta ja missä ajassa tällaisen henkilön hoidon jatkaminen on ratkaistava. Kyseisessä pykälässä tarkoitettu päätös ei ole

§:n 2 momentissa tarkoitettu hoidon jatkamista koskeva päätös, vaan lain 13 §:n 2 momentin sanamuodonkin perusteella hoitoon määräämistä koskeva päätös. Tällainen päätös on määritettäessä sitä aikaa, jossa hoidon jatkaminen on ratkaistava, rinnastettava lain 11 §:n 2 momentissa tarkoitettuun hoitoon määräämistä koskevaan päätökseen. Edellä olevan perusteella T:n hoidon jatkaminen on tullut

§:n 1 momentin nojalla ratkaista ennen kuin hoitoa oli kestänyt kolme kuukautta eli viimeistään lauantaina 26.11.2011. Säädettyjen määräaikain laskemisesta annetun lain (150/1930; määräaikalaki) 1 §:n mukaan, kun laissa tai asetuksessa on säädetty määräaika noudatettavaksi tuomioistuimessa tahi muun viranomaisen luona, on se, mikäli ei joistakin asioista ole toisin säädetty, laskettava, niin kuin tässä laissa sanotaan. Määräaikalain 5 §:n 1 momentin (358/1966) mukaan, kun määräpäivä tai määräajan viimeinen päivä on muun ohella arkilauantai, saa tehtävän toimittaa ensimmäisenä arkipäivänä sen jälkeen. Kun otetaan huomioon määräaikalain 1 §:stä ilmenevä lain toissijaisuus sekä se, että tahdosta riippumattomaan hoitoon määrätyn henkilön oikeusturvan vuoksi

§:n 1 momentissa säädetty määräaika edellyttää nimenomaisesti hoidon jatkamisen ratkaisemista ennen kuin hoitoa on kestänyt kolme kuukautta, määräaikalain 5 §:n 1 momentin säännös ei tule tässä asiassa sovellettavaksi. T:n hoidon jatkamista ei näin ollen ole voitu kyseisen määräaikalain säännöksen nojalla ratkaista vasta maanantaina 28.11.2011, jolloin hoitoa oli kestänyt jo yli kolme kuukautta. Varkauden kaupungin sosiaali- ja terveystoimialan psykiatrian poliklinikan ylilääkärin hallinto-oikeudelle alistama päätös T:n hoidon jatkamisesta on tehty 28.11.2011 ja siten

§:n 1 momentissa säädetyn määräajan jälkeen. Ylilääkäri ei ole enää tuolloin voinut päättää T:n hoidon jatkamisesta mainitussa säännöksessä säädetyssä järjestyksessä.

§:n 1 momentissa säädetyn määräajan noudattamatta jättämisen vaikutuksista ei ole mielenterveyslaissa erikseen säädetty. Kysymys on tahdosta riippumattomaan hoitoon määrätyn henkilön oikeusturvan vuoksi säädetystä määräajasta. Näin ollen määräajan noudattaminen muodostaa lähtökohtaisen edellytyksen sille, että hallinto-oikeudelle vahvistettavaksi alistettu päätös voidaan vahvistaa. Edellä olevan perusteella hallinto-oikeuden ei olisi tullut vahvistaa sille alistettua päätöstä T:n hoidon jatkamisesta. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja alistettu päätös on jätettävä vahvistamatta. Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Esa Aalto, Tuula Pynnä, Matti Halén, Eila Rother ja Hannele Ranta-Lassila. Asian esittelijä Toni Kaarresalo.