2012 false KHO:2012:31 Kaupunginhallitus oli hyväksynyt kaupungin ja rakennusliikkeen välillä tehdyn yhteistyösopimukseksi otsikoidun sopimuksen, joka koski muun ohella kaavoituksen käynnistämistä kau

§:ssä tarkoitettuna maankäyttösopimuksena, jossa ei voida sitovasti ennalta sopia kaavojen sisällöstä, kuten tässä sopimuksessa on tehty. Maankäyttösopimus voidaan sitovasti tehdä vasta sen jälkeen, kun kaavaluonnos on ollut nähtävillä ja kaupunkilaiset ovat voineet siinä yhteydessä lausua mielipiteensä asiasta. Asiakirjoista ei käy ilmi, onko sopimusta tehtäessä otettu huomioon EU:n valtiontukisäännökset maan myynnistä yritykselle ja onko hankintalakia noudatettu toisen osapuolen eli YIT Rakennus Oy:n valinnassa. Sopijapuolta ei ole kilpailutettu. Kirjaston purkamisessa on kysymys rakennusurakan toteuttamisesta, joka ehdottomasti olisi tullut kilpailuttaa hankintalaissa säädetyllä tavalla. Indeksiehdon käyttäminen on kielletty. Sopimus sisältää lisäksi kaupungin edun kannalta arveluttavan omistuksenpidätysehdon, mikä voi asioiden pitkittyessä tulla voimaan ennen hankkeen lopullista toteutumista ja aiheuttaa kaupungille kauppahinnan menetyksen. YIT Rakennus Oy:n puolelta asetettu ennakkovarausehto merkitsee, että hankkeen toteutuminen on lähinnä riippuvainen sen halusta ja näin ollen ehto on kaupungin edun vastainen. Asian käsittelyn aikana hankittu Suomen Kuntaliiton lausunto on saatettu kaupunginjohtajan tietoon, mutta teknisen lautakunnan ja kaupunginhallituksen käsittelyssä sitä ei ole otettu huomioon. Kaupunginhallituksen kokouksessa esittelijänä toiminut kaupunginjohtaja ei ole juristien kannanottoa kaupunginhallitukselle edes esitellyt. Savonlinnan kaupunginhallitus on antanut lausunnon. A on antanut vastineen. Kuopion hallinto-oikeus on 14.10.2009 antamallaan päätöksellä numero 09/0577/1 hylännyt A:n hakemuksen kaupunginhallituksen päätöksen täytäntöönpanon kieltämisestä. Hallinto-oikeuden ratkaisu Kuopion hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt valitukset Savonlinnan kaupunginhallituksen päätöksestä. Hallinto-oikeus on lausunut päätöksensä perusteluina, siltä osin kuin nyt on kysymys, seuraavaa: - - - Pääasia Savonlinnan kaupungin ja YIT Rakennus Oy:n välisestä sopimuksesta ilmenee, että sopijapuolet pyrkivät kehittämään yhteistyössä Savonlinnan keskusta-aluetta sekä kaupunki- ja palvelurakennetta kaavoittamalla ja toteuttamalla kaupungin omistuksessa olevan Nälkälinnanmäen aluetta siellä nykyisin sijaitsevan kaupunginkirjaston siirtyessä muualle. Tavoitteena on luoda uutta majoituskapasiteettia muun muassa vastaamaan oopperajuhlien ajan majoituskysyntään. Sopimuksessa on selostettu, kuinka asemakaavaa on tarkoitus muuttaa, sekä lueteltu eri sopimusosapuolien velvoitteet sopimuksen voimassaolon aikana. Edelleen sopimuksessa on lueteltu maan luovutushinnan määräytyminen sekä maksuehdot. Vielä sopimuksessa on ehdot yhteistyön mahdollisesta raukeamisesta sekä muut ehdot. Ottaen huomioon sen, että sopimuksessa mainittu maa-alue on Savonlinnan kaupungin omistuksessa, ei asiassa ole kysymys

§:ssä tarkoitetusta maankäyttösopimuksesta. Kaupunginhallituksen päätöksellä hyväksyä mainittu sopimus ei ole vielä lopullisesti ratkaistu sitä kysymystä, mihin kyseistä aluetta saadaan käyttää, vaan tämä kysymys tulee ratkaistavaksi myöhemmin muun muassa maankäyttö- ja rakennuslaissa säädetyssä järjestyksessä. Mainitulla sopimuksella ei voida syrjäyttää maankäyttö- ja rakennuslain mukaista kaavoitusmenettelyä. Päätöksellä hyväksyä mainittu sopimus ei ole ollut vielä sellaisia vaikutuksia kuntalaisten oloihin, että heille olisi tullut varata osallistumis- ja vaikutusmahdollisuudet kuntalain 27 §:ssä tarkoitetulla tavalla tai että päätettävien asioiden vireilläolosta olisi tullut tiedottaa julkisesti kuntalain 29 §:ssä säädetyllä tavalla. Muutoksenhakijat ovat valituksessaan vedonneet siihen, että johtavia poliitikkoja ei ollut informoitu asiassa. Tältä osin hallinto-oikeus toteaa, että kunnanhallitus on voinut päätöstä tehdessään harkita, onko sillä ollut riittävät tiedot päätöstä tehdessään vai palautetaanko asia uuteen valmisteluun. Kunnanhallitus on pitänyt käytössään olleita tietoja riittävänä. Päätös ei näin ollen ole syntynyt tältä osin virheellisesti. Päätös ei ole myöskään lainvastainen sillä perusteella, että Suomen Kuntaliiton lausuntoa ei ollut asiassa pyydetty. Kuntaliiton lausunnon pyytäminen asiassa on kuulunut kunnan harkintaan. Kielletyllä indeksiehdolla on merkitystä ainoastaan sopimusosapuolten välisessä yksityisoikeudellisessa suhteessa. Siihen nähden, että sopimusehtojen mukaan sopimus on sitova vasta, kun osapuolten toimivaltaiset toimielimet ovat tehneet asiasta päätöksen ja päätös on kaupungin osalta lainvoimainen, ei kaupunginjohtaja ole ylittänyt toimivaltaansa allekirjoittaessaan sopimuksen 22.4.

1. Asiakirjoista ilmenee, että Savonlinnan kaupunki ja YIT Rakennus Oy ovat ennen sopimuksen tekemistä hankkineet alueesta Maakanta Oy:n 12.11.2008 päivätyn kiinteistöarviointilausunnon. Asiassa ei ole edes väitetty, että hankittu lausunto olisi epäluotettava. Asiassa ei ole ilmennyt, että sopimuksessa mainittu tonttien tuleva luovutushinta olisi käypää hintaa alhaisempi. Koska luovutukset tapahtuvat käypään hintaan, ei asiassa ole kysymys Euroopan unionin perussopimuksen mukaisesta kielletystä valtiontuesta. Päätös sopimuksen hyväksymisestä ei siten ole lainvastainen tälläkään valituksissa esitetyllä perusteella. Johtopäätös Kaupunginhallituksen päätös ei ole valituksessa esitetyillä perusteilla syntynyt virheellisessä järjestyksessä eikä se ole muutenkaan lainvastainen. Päätöstä ei ole syytä kumota. - - - Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet Perusteluissa mainitut Kuntalaki 90 § Hallinto-oikeuslaki 3 § Hallintolainkäyttölaki 51 § 2 momentti Sopimus Euroopan unionin toiminnasta 107 - 109 artiklat Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja kaupunginhallituksen päätökset kumotaan. Kaupunginhallituksen päätöksen täytäntöönpano on kiellettävä. Vaatimustensa tueksi A on esittänyt muun ohella seuraavaa: Yhteistoimintasopimus on lähtökohdiltaan ja sisällöltään maankäyttö- ja rakennuslain 1 §:stä ilmenevän yleisen tavoitteen vastainen. Sopimuksen toteutuminen merkitsisi kaupunkilaisten yhteisen puiston muuttumista yksityisalueeksi. Alueella sijaitsevan arvokkaan kirjastorakennuksen purkaminen ei ole kulttuurisesti eikä taloudellisesti kestävän kehityksen periaatteiden mukaista. Julkisen alueen yksityistäminen ei ole sosiaalisesti kestävän kehityksen periaatteiden mukaista. Asiantuntemusta ei ole hyödynnetty kauppahintaa määriteltäessä. Sopimuksen mukainen tonttien tuleva luovutushinta on käypää hintaa alhaisempi. Kysymyksessä on näin Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen vastainen kielletty valtiontuki. Sopimus on oikeudelliselta luonteeltaan maankäyttösopimus, siitä huolimatta, että sopimuksessa mainittu alue on Savonlinnan kaupungin omistuksessa. Sopimuksella kaupunki tosiasiassa rajoittaa Nälkälinnanmäen suunnitteluvaihtoehdot vain yhteen sopimuksen mukaiseen maankäyttöratkaisuun. Yhteistoimintasopimuksen hyväksyminen merkitsee käytännössä vuorovaikutusmenettelyjen sivuuttamista. Sopimuksen hyväksymisen yhteydessä kuntalaisille ei ole varattu vaikutusmahdollisuuksia kuntalain 27 §:n tarkoittamalla tavalla eikä asiasta ole tiedotettu siten kuin kuntalain 29 § edellyttää. Savonlinnan kaupunginhallitus on antanut selityksen. Kaupunginhallitus on esittänyt, että valitus hylätään. Kaupunginhallitus on lisäksi lausunut muun ohella seuraavaa: Tulevassa kaavoituksessa on otettava kantaa siihen, miten maankäyttö- ja rakennuslain 54 §:ssä säädetyt asemakaavan sisältövaatimukset täyttyvät. Niitä koskevia ratkaisuja ei ole tehty eikä ole voitukaan tehdä nyt kysymyksessä olevalla yhteistoimintasopimuksella. Valittaja ei ole esittänyt selvitystä siitä, mihin hän perustaa käsityksensä kaupan alihintaisuudesta ja siihen, että kauppahintaa määritettäessä ei olisi hyödynnetty asiantuntemusta. Tontin arvosta on pyydetty ulkopuolinen arviointilausunto, jossa todetun mukaan sovittu hintataso ylittää käyvän hintatason. Joka tapauksessa komission perustamissopimuksen 87 ja 88 artiklan soveltamisesta vähämerkityksiseen tukeen antaman asetuksen (EY 1998/2006) 2 artiklan 2 kohdan mukaan yhdelle yritykselle myönnettävän vähämerkityksisen tuen kokonaismäärä ei saa olla yli 200 000 euroa minkään kolmen verovuoden jakson aikana. Tämän de minimis -rajan ylittyminen edellyttäisi, että kyseisen kiinteistön myyntihinta alittaisi mainitulla summalla sen käyvän arvon. Maankäyttö- ja rakennuslain esitöiden valossa lain 12 a luvun säännöksiä ei sovelleta tilanteeseen, jossa sopiminen kohdistuu kunnan itsensä omistamaan maa-alueeseen. Nyt kyseessä oleva sopimus rinnastuu luonteeltaan pikemminkin kiinteistöluovutuksen esisopimukseen kuin maankäyttösopimukseen. Joka tapauksessa, jos nyt kysymyksessä olevan sopimuksen katsottaisiin olevan maankäyttösopimus, sillä ei ole oikeudellista sitovuutta maankäytön suunnittelun suhteen edes osapuolten välillä. Yhteistoimintasopimuksella ei ole ollut sellaisia vaikutuksia kuntalaisten oloihin, että heille olisi tullut varata osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuudet kuntalain 27 §:ssä tarkoitetulla tavalla. Alueen käyttötarkoituksen mahdollinen muutos ja rakennustehokkuuden mahdollinen korottaminen edellyttävät maankäyttö- ja rakennuslain säännösten mukaista vuorovaikutteista suunnittelua. Alueen kaavoituksen käynnistymisestä on kerrottu kaavoituskatsauksessa 2009, joka on hyväksytty kaupunginhallituksessa 30.3.2009, on ollut nähtävillä sekä teknisen viraston kaupunkisuunnitteluyksikössä että kaupungin kotisivuilla. A on antanut vastaselityksen. Kaupunginhallitus on perustellut tontin luovutushintaa Maakanta Oy:n arviolausunnolla. Marraskuussa 2008 päivätyn arvion ovat tilanneet Savonlinnan kaupunki ja YIT Rakennus Oy yhdessä. Arviointi on teetetty yhtä aikaa kahdesta kaupungin omistamasta kiinteistöstä, Nälkälinnanmäestä ja niin sanotusta Hulikan tontista mahdollista kauppaa varten. Kiinteistöjen arvoa nykykäytössä ei ole arvioitu. Arvion perustana on oletus, että rakennukset saa purkaa. Oletuksena on myös, että alueelle tulee etupäässä asuinrakennuksia. Maakanta Oy:n arviointi on osin spekulatiivinen. Arvioinnin tarkkuudeksi ilmoitetaan +/-20 prosenttia. Arviolausunnossa esitetään käyvän hinnan määrittelemiseksi lukuisia vertailukauppoja. Niitä ei voi pitää luotettavina siksi, ettei yhtäkään niistä ole solmittu
2. kaupunginosassa vanhan kaupungin alueella, jossa Nälkälinnanmäki sijaitsee. Viime aikoina Savonlinnassa on tiettävästi vähempiarvoisillakin alueilla myyty kiinteistöjä korkeampaan neliöhintaan kuin Nälkälinnanmäen tontti. Hinnanmäärityksessä ei ole käytetty hyväksi avoimen tarjouskilpailun mahdollisuutta. Yhteistoimintasopimuksella on lainvastaisesti sidottu kaavoitusta. A on toimittanut lisäselvitystä. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.
3. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
4. Lausuminen A:n vaatimuksesta, joka koskee Savonlinnan kaupunginhallituksen päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä, raukeaa. Perustelut
5. Pääasiaratkaisu Ratkaistavat kysymykset A on valituksessaan katsonut, että kysymyksessä olevan yhteistoimintasopimuksen hyväksymisestä ei ole tiedotettu kuntalaissa edellytetyllä tavalla ja sopimuksen hyväksymisellä on syrjäytetty maankäyttö- ja rakennuslain säännökset, jotka koskevat kaavoitusmenettelyä ja vuorovaikutusta. Lisäksi A on katsonut, että sopimuksen hyväksyminen on ollut Euroopan unionin valtiotukisäännösten vastaista. Asiassa on ratkaistava, onko kaupunginhallituksen päätös sopimuksen hyväksymisestä ollut A:n valituksessa esitetyillä perusteilla kuntalain 90 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla lainvastainen. Kaavoitukseen liittyvä valitusperuste Maankäyttö- ja rakennuslain 11 §:n (132/1999) 1 momentin mukaan kunnan tekemät kaavoitukseen ja kaavojen toteuttamiseen liittyvät sopimukset eivät ole syrjäyttäneet kaavoitukselle mainitussa laissa asetettuja tavoitteita tai sisältövaatimuksia. Pykälän 2 momentin mukaan maankäyttösopimuksista on ollut tiedotettava kaavoituskatsauksessa ja kaavan laatimisen yhteydessä. Hallituksen esityksessä rakennuslainsäädännön uudistamiseksi (HE 101/1998 vp) todettiin edellä mainitun säännöksen yksityiskohtaisissa perusteluissa muun ohella, että kunnat ovat perinteisesti tehneet kaavoitukseen ja kaavojen toteuttamiseen liittyviä sopimuksia. Nimenomaisten säännösten puuttuessa sopimusten oikeudellinen perusta on ajoittain asetettu kyseenalaiseksi. Sopimusten aseman selkeyttämiseksi lakiin on ehdotettu otettavaksi säännös kunnan ja maanomistajan taikka muun osapuolen välisistä kaavoitukseen liittyvistä sopimuksista. Maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta annetulla lailla 222/2003 on kumottu maankäyttösopimusta koskenut maankäyttö- ja rakennuslain 11 § (132/1999) ja lisätty lakiin uusi 12 a luku, joka koskee kunnalle yhdyskuntarakentamisesta aiheutuvien kustannusten korvaamista. Maankäyttösopimuksesta on nykyään säädetty 12 a lukuun sisältyvässä 91 b §:ssä. Laki on tullut voimaan 1.7.2003.

§:n 1 momentin mukaan kunta voi tehdä kaavoitukseen ja kaavojen toteuttamiseen liittyviä sopimuksia (maankäyttösopimus). Maankäyttösopimuksissa ei voida kuitenkaan sitovasti sopia kaavojen sisällöstä. Pykälän 2 momentin mukaan maankäyttösopimus voidaan osapuolia sitovasti tehdä vasta sen jälkeen, kun kaavaluonnos tai -ehdotus on ollut julkisesti nähtävillä. Tämä ei kuitenkaan koske sopimusten tekemistä kaavoituksen käynnistämisestä. Pykälän 4 momentin mukaan maankäyttösopimuksesta tiedotetaan kaavan laatimisen yhteydessä. Tarkoituksesta tehdä maankäyttösopimus on tiedotettava osallistumis- ja arviointisuunnitelmassa. Jos tarkoitus tehdä maankäyttösopimus tulee esille vasta sen jälkeen, kun osallistumis- ja arviointisuunnitelma on laadittu, asiasta tulee kaavan laatimisen yhteydessä tiedottaa osallisten kannalta sopivalla tavalla. Maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta annettua lakia 222/2003 koskeneen hallituksen esityksen (HE 167/2002 vp) yleisperusteluissa todetaan muun ohella, että lailla pyritään sulkemaan pois sopimusjärjestelyt, joilla kunta maankäyttösopimusten perusteella sitoutuisi sopimuksissa yksilöityihin kaavoitusratkaisuihin. Hallituksen esityksessä on 91 b §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa muun ohella todettu, että maankäyttösopimuksilla tarkoitetaan sopimuksia, joilla kunta ja maanomistaja keskenään sopivat maanomistajan omistaman alueen maankäytön muuttamiseen liittyvistä tavoitteista ja näiden muutosten toteuttamiseen liittyvistä osapuolten välisistä velvoitteista. Yksityiskohtaisissa perusteluissa on mainittuun säännökseen liittyen myös todettu, että pykälän 4 momentti vastaa maankäyttösopimuksista tiedottamista koskevaa silloisen lain 11 §:n 2 momenttia, mutta eräiltä osin täydennettynä.

§:n 1 momentin sanamuoto ei edellytä, että ainoastaan niitä kaavoitukseen ja kaavojen toteuttamiseen liittyviä sopimuksia, jotka kunta tekee maanomistajan kanssa, olisi pidettävä mainitussa pykälässä tarkoitettuina maankäyttösopimuksina. Myöskään maankäyttösopimuksia koskevan sääntelyn taustaan ja tarkoitukseen laajemmin liittyvät lain esityöt eivät tue tällaista rajaavaa tulkintaa. Kaupunginhallituksen päätöksellä on hyväksytty kaupungin ja YIT Rakennus Oy:n välillä tehty yhteistoimintasopimus. Sopimus on sisältänyt kaavoituksen käynnistämiseen ja kaavan sisältöön liittyviä tavoitteita ja ehtoja. Sopimusta on edellä lausuttu huomioon ottaen pidettävä näiltä osin

§:ssä tarkoitettuna maankäyttösopimuksena. Maankäyttösopimuksella ei voida syrjäyttää lain mukaista kaavoitusmenettelyä. Asemakaavan sisältö puolestaan määräytyy kunnan yleispiirteisessä kaavoituksessa asetettujen maankäyttötavoitteiden ja laissa asetettujen sisältövaatimusten mukaisesti ja yksityiskohdiltaan lainmukaisen kaavan laatimisen ja siihen liittyvän osallistumis- ja arviointimenettelyn ja päätöksentekomenettelyn lopputuloksena. Sopimuksen hyväksymistä koskevan päätöksen lainmukaisuutta tältä osin arvioitaessa on myös otettava huomioon, että päätös on tehty ennen kuin kaavaluonnos tai -ehdotus on ollut julkisesti nähtävillä. Sopimus ei siten ole ollut

§:n 2 momentin säännös huomioon ottaen edes osapuoliin nähden sitova muutoin kuin kaavoituksen käynnistämistä koskevilta osiltaan. Kaupunginhallituksen päätös ei edellä lausuttu huomioon ottaen ole lainvastainen niillä valituksessa esitetyillä perusteilla, jotka liittyvät alueen kaavoittamiseen. Valtiontukea koskeva valitusperuste Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) 107 artiklan 1 kohdan (entinen Euroopan yhteisöjen perustamissopimuksen 87 artiklan 1 kohta) mukaan, jollei perustamissopimuksissa toisin määrätä, jäsenvaltion myöntämä taikka valtion varoista muodossa tai toisessa myönnetty tuki, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua suosimalla jotakin yritystä tai tuotannonalaa, ei sovellu sisämarkkinoille siltä osin kuin se vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan. SEUT 108 artiklan 3 kohdan mukaan komissiolle on annettava tieto tuen myöntämistä tai muuttamista koskevasta suunnitelmasta niin ajoissa, että se voi esittää huomautuksensa. Jos komissio katsoo, että tällainen suunnitelma ei 107 artiklan mukaan sovellu sisämarkkinoille, se aloittaa 2 kohdassa tarkoitetun menettelyn viipymättä. Jäsenvaltio, jota asia koskee, ei saa toteuttaa ehdottamiaan toimenpiteitä, ennen kuin menettelyssä on annettu lopullinen päätös. Kaupunginhallituksen päätöksellä hyväksyttyyn sopimukseen sisältyy osana kaavoituksen toteuttamista myös tonttien luovutusta koskevia sopimusehtoja. Tältä osin asiassa on A:n valituksen johdosta erikseen ratkaistava, onko kaupunginhallituksen päätös syntynyt virheellisessä järjestyksessä sen johdosta, että kaupunki ei olisi riittävästi selvittänyt valtiontukisääntöjen soveltumista ennen sopimuksen hyväksymistä. Unionin oikeuden soveltamiskäytännössä on vakiintuneesti katsottu, että myös kunnan myöntämä tuki voi olla unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea. Kunnan tulee päätöksenteossa noudattaa laillisia menettelyjä ja siten myös omaisuutensa myyntiä valmistellessaan ottaa huomioon muun ohella Euroopan unionin valtiontukimääräysten ja -säännösten vaikutus. Unionin valtiontukisääntöjä sovelletaan toimenpiteisiin, jotka täyttävät kaikki SEUT 107 artiklan 1 kohdassa määrätyt edellytykset. Valtiontukisäännöt koskevat vain toimenpiteitä, joissa muodossa tai toisessa on kysymys valtion varojen luovuttamisesta. Tuesta on myös saatava taloudellista hyötyä, jota yritys ei olisi tavallisesti liiketoiminnassaan saanut. Lisäksi tuen on oltava valikoivaa ja vaikutettava siten tiettyjen yritysten ja niiden kilpailijoiden väliseen tasapainoon. Lopulta tuella on oltava ainakin potentiaalinen vaikutus jäsenvaltioiden väliseen kilpailuun ja kauppaan. Valtiontukea voi sisältyä mihin tahansa järjestelyyn, mikäli kaikki edellä mainitut SEUT 107 artiklan 1 kohdassa määrätyt kriteerit täyttyvät. Kysymyksessä olevaan sopimukseen sisältyvien tonttien luovutusta koskevien sopimusehtojen toteutuminen edellyttää, että sopimuksessa tarkoitettu kaavoitus käynnistyy ja kaava maankäyttö- ja rakennuslaissa tarkemmin säädetyn menettelyn jälkeen hyväksytään sopimuksessa edellytetyn sisältöisenä. Kuten edellä on todettu, sopimuksella on sen kaavoitusta koskevien sopimusehtojen osalta voitu sitovasti sopia ainoastaan kaavoituksen käynnistämisestä. Sopimuksella ei ole voitu sopia siitä, että sopimuksen kohteena olevan alueen maankäyttö ratkaistaisiin tietyn sisältöisellä asemakaavalla. Asiakirjoista ilmenee, että kaupunki on ennen sopimuksen hyväksymistä hankkinut Maakanta Oy:ltä kiinteistöarviointilausunnon sopimuksen kohteena olevalta alueelta luovutettavien tonttien todennäköisiä luovutushintoja. Arviointi on perustunut oletukseen, että alueelle hyväksytään tietyn sisältöinen asemakaava. Sopimuksen toteutumiseen tonttien luovutusta koskevalta osaltaan liittyy useita edellä selostettuja epävarmuustekijöitä. Sopimukseen sisältyy tältä osin myös useita tarkentavia ehtoja, joiden merkitystä sopimuksen tekohetkellä ei vielä ole ollut mahdollista arvioida. Puheena olevan sopimuksen hyväksyminen ei siten sellaisenaan toteuta järjestelyä, joka väistämättä johtaisi SEUT 107 artiklan 1 kohdan ja SEUT 108 artiklan 3 kohdan rikkomiseen. Tähän nähden kaupunginhallituksen päätös ei ole syntynyt virheellisessä järjestyksessä sen johdosta, että asiassa ei olisi riittävästi selvitetty unionin valtiontukisäännösten soveltumista. Täydentävät perustelut ja lopputulos Kun otetaan huomioon edellä lausuttu sekä hallinto-oikeuden päätöksen perustelut kuntalaissa tarkoitettujen osallistumis- ja vaikutusmahdollisuuksien sekä tiedottamisen osalta, kaupunginhallituksen päätös ei ole ollut kuntalain 90 §:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla lainvastainen valituksessa esitetyillä perusteilla. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei siten ole perusteita. 2. Päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä koskeva vaatimus Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi ei täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta ole tarpeen lausua. Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Tuula Pynnä, Anne E. Niemi, Riitta Mutikainen ja Mika Seppälä. Asian esittelijä Esa Hakkola.