§:n mukainen palkkaa vastaavaa korvausta koskenut hakemus silloin, kun yliopiston palveluksessa määräaikaisissa virkasuhteissa ennen 1.1.2010 olleen työntekijän määräaikainen palvelussuhde oli päättynyt sen jälkeen, kun hänet oli yliopistolain voimaanpanosta annetun lain 10 §:n 1 momentin nojalla otettu uuden yliopiston palvelukseen määräaikaiseen työsuhteeseen. A, jonka perättäiset nimitykset niihin määräaikaisiin virkasuhteisiin, joiden oli virkamieslautakunnan päätöksen mukaisesti katsottu voivan olla perusteena palkkaa vastaavan korvauksen määräämiselle, olivat alkaneet 4.5.1998 ja lyhyttä katkoa lukuun ottamatta kestäneet 31.12.2009 asti, oli 1.1.2010 lukien siirtynyt nimittämiskirjassaan määritetyksi loppuajaksi määräaikaiseen työsuhteeseen 30.6.2010 asti. Työsuhde oli päättynyt samana ajankohtana kuin olisi päättynyt se määräaikainen virkasuhde, johon A viimeksi oli yliopistoon nimitetty. Yliopistolain ja yliopistolain voimaanpanosta annetun lain esitöistä ei ollut pääteltävissä, että lakeja valmisteltaessa olisi erityisesti kiinnitetty huomiota
§:n mukaiseen mahdollisuuteen saada korvausta perusteettomista määräaikaisista virkasuhteista. Koska A:n perättäiset palvelussuhteet yliopistoon olivat olleet virkasuhteisia palvelussuhdelajin muutoksen jälkeistä työsuhdetta lukuun ottamatta, tulkinta, joka edellä todetussa tilanteessa estäisi virkamiestä esittämästä palkkaa vastaavaa korvausta koskevaa vaatimusta virkamieslautakunnassa, ei virkamiehen oikeussuoja ja palkkaa vastaavaa korvausta koskevan sääntelyn tavoite huomioon ottaen ollut hyväksyttävissä. Kanteen nostamista käräjäoikeudessa ei näissä oloissa perustuslain 21 § ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappale huomioon ottaen voitu pitää riittävän tehokkaana oikeussuojakeinona, vaikka virkasuhteen ja työsuhteen rinnasteisuus lähtökohtaisesti puolsi tulkintaa, jonka mukaan työsuhteeseen siirtymisen myötä palvelussuhteeseen sovelletaan työsopimuslakia ja työsuhteeseen liittyvät erimielisyydet ratkaistaan yleisissä tuomioistuimissa. A:n oikeusturva edellytti edellä todetuissa oloissa, että hän sai määräaikaista työsuhdettaan välittömästi edeltäneiden määräaikaisten virkanimitystensä laillisuuden arvioitavaksi valtion virkamieslaissa säädetyssä menettelyssä. Näin ollen virkamieslautakunta oli
§:n 1 momentin mukaisesti ollut toimivaltainen ratkaisemaan A:n hakemuksen palkkaa vastaavan korvauksen määräämiseksi. Suomen perustuslaki 21 § 1 momentti Euroopan ihmisoikeussopimus 6 artikla 1 kappale Valtion virkamieslaki 9 §, 49 § 1 momentti ja 56 § Laki yliopistolain voimaanpanosta (559/2009) 10 § 1 momentti Kort referat på svenska Päätös, josta valitetaan Virkamieslautakunta 13.5.2011 nro 38/2011 Korvausvaatimus virkamieslautakunnalle A on virkamieslautakunnalle osoittamassaan 18.5.2010 saapuneessa hakemuksessa vaatinut, että Oulun yliopisto velvoitetaan maksamaan hänelle valtion virkamieslain 9 §:n vastaisen menettelyn johdosta 24 kuukauden palkkaa vastaava korvaus. A on, siltä osin kuin korkeimmassa hallinto-oikeudessa on kysymys, ollut Oulun yliopiston palveluksessa 4.5.1998 - 31.12.2009 määräaikaisissa virkasuhteissa. Yliopistolla ei ole ollut pätevää syytä nimittää A:ta toistuvasti peräkkäin määräaikaisiin virkasuhteisiin. Ajalla 4.5.1998 - 31.3.2000 A on työskennellyt toimistosihteerinä määräaikaisissa virkasuhteissa opintotoimistossa. Hänen työtehtävänsä ovat olleet yliopiston perustoimintaan liittyviä pysyviä tehtäviä. Ajalla 1.4.2000 - 30.4.2001 A on työskennellyt amanuenssina määräaikaisissa virkasuhteissa. Hänen työtehtävänsä ovat olleet yliopiston perustoimintaan liittyviä pysyviä tehtäviä. Ajalla 1.5.2001 - 30.6.2008 A on vuoden 2007 loppuun asti toiminut ESR-projektirahoitteisten maisteriohjelmien tehtävissä. Hän on kuitenkin tehnyt myös tietojenkäsittelytieteiden laitoksen perustoimintaan luettavia tehtäviä sekä toiminut erilaisten laitoksen työryhmien sihteerinä ja jäsenenä. Työnsä ohessa A on koko ajan opiskellut pätevyyttään lisääviä opintoja hallintotieteestä, korkeakouluhallinnosta ja tietojenkäsittelytieteestä. Lisäksi ulkopuolinen rahoitus ei yksinomaan ole ollut riittävä peruste määräaikaiselle virkasuhteelle. Ajalla 1.7.2008 - 31.12.2009 A:n työtehtävät ovat olleet laitoksen perustoimintaan liittyviä pysyviä tehtäviä ja palkkaus on maksettu tietojenkäsittelytieteiden laitoksen perusbudjetista. Määräaikaisuuden perusteeksi on vastoin tosiseikkoja merkitty keskeneräiset virkajärjestelyt yksikössä. Oulun yliopisto on vastineessaan kiistänyt A:n korvausvaatimuksen sekä perusteeltaan että määrältään ja vaatinut, että korvausvaatimus kokonaisuudessaan hylätään. A:n virkasuhteen päättyminen ei ole johtunut työnantajasta johtuvasta syystä eikä työnantaja näin ollen ole ollut korvausvelvollinen. A:n virkasuhde on päättynyt uuden yliopistolain voimaantulon takia, eikä työnantaja ole voinut vaikuttaa asiaan. Valtion virkamieslain mukaisen korvausvelvollisuuden syntyminen on edellyttänyt työnantajasta riippuvaa syytä, mikä on vahvistettu myös oikeuskäytännössä esimerkiksi korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuissa 2.2.2009 taltionumero 243 ja 30.4.2009 taltionumero 1067. Koska virkasuhteen päättyminen on perustunut yksinomaan lainmuutokseen, A:n virkasuhteen yliopistoon ei näissä olosuhteissa voida katsoa päättyneen sen vuoksi, ettei häntä enää ole nimitetty yliopiston virkamieheksi. A:n palvelussuhde Oulun yliopistoon ei myöskään ole päättynyt, vaan ainoastaan palvelussuhteen laji on muuttunut määräaikaisesta virkasuhteesta määräaikaiseksi työsuhteeksi. Mikäli työnantaja ei olisi muuttanut A:n virkasuhdetta työsuhteeksi, olisi työnantaja toiminut vastoin 1.1.2010 voimaantullutta yliopistolakia (558/2009) ja yliopistolain voimaanpanosta annettua lakia (559/2009). A on vastaselityksessään lausunut, että hänen virkasuhteensa Oulun yliopistossa oli uuden yliopistolain voimaantulon johdosta päättynyt 31.12.2009. Kun otetaan huomioon A:n lähes 11 vuotta ja kahdeksan kuukautta kestänyt yhtäjaksoinen palvelussuhde Oulun yliopistoon määräaikaisin virkasuhtein, hänellä on perusteltu tarve saada määräaikaisia nimityksiä koskevien päätösten lainmukaisuus selvitetyksi ja ratkaistuksi oikeusteitse. Näin ollen A:lla on oikeus saada määräaikaisten nimitystensä lainmukaisuus ja niihin liittyvä korvausvaatimus tutkituksi ja ratkaistuksi virkamieslautakunnassa.
§:n sanamuoto ei edellytä, että virkasuhteen jatkumattomuuden on tullut johtua viraston syyksi luettavasta menettelystä. Korvauksen myöntämisen perusteena on ainoastaan, että virkamies on ilman laissa säädettyä perustetta nimitetty määräajaksi. Edellytys virkasuhteen päättymisestä estää korvauksen hakemisen ja saamisen virkamiehen ollessa edelleen kyseisen viraston palveluksessa. Virkasuhteen jatkuessa, vaikkakin määräaikaisena, virkamies ei kuitenkaan normaalitilanteessa ole menettänyt mahdollisuuttaan myöhemmin saattaa viraston menettely nimittämispäätösten osalta riippumattoman osapuolen tutkittavaksi. Jollei asiaa voida nyt käsitellä virkamieslautakunnassa, A:lla ei ole asiassaan mitään oikeussuojakeinoja käytettävissään halutessaan riitauttaa yliopiston määräaikaisia virkasuhteita koskevien nimittämispäätösten lainmukaisuuden. Mahdollisen määräaikaista työsopimussuhdetta koskevan riitauttamisen yhteydessä käräjäoikeus ei ole toimivaltainen tutkimaan, onko A:n määräaikaisille virkanimityksille 1.1.2010 edeltävänä aikana ollut valtion virkamieslaissa säädetyt perusteet. Uutta yliopistolakia, yliopistolain voimaanpanosta annettua lakia ja valtion virkamieslakia sovellettaessa on perusoikeusmyönteisen laintulkinnan mukaisesti otettava huomioon perustuslain 21 §. Uutta yliopistolakia ja siihen liittyvää muuta lainsäädäntöä ei ole eduskunnassa käsitelty perustuslainsäätämisjärjestyksessä, joten uusilla säännöksillä ei ole voitu loukata perustuslaissa turvattuja oikeuksia. Uuden yliopistolain säätämisen tarkoituksena ei ole voinut olla, että yliopisto, joka on nimittänyt virkamiehiään valtion virkamieslain vastaisesti määräaikaisiin virkasuhteisiin, voisi uuden lain voimaan tullessa saada ennen 1.1.2010 tapahtuneet lainvastaiset menettelynsä anteeksi. Oikea ei voi olla sellainenkaan tulkinta, että virkasuhde, joka nimittämishetkellä on ollut valtion virkamieslain vastainen, olisi yliopistolain voimaanpanosta annetun lain nojalla taannehtivasti (aika ennen 1.1.2010) muuttunut lainmukaiseksi. Yliopiston vastineessa todetut oikeustapaukset ovat koskeneet tilanteita, joissa virkasuhde oli päättynyt virkamiehestä johtuvasta syystä. Kun A:n palvelusuhde ei ole päättynyt hänestä itsestään johtuvasta syystä, oikeustapaukset eivät sovellu A:n asiaan. Oulun yliopisto on lisävastineessaan siltä osin kuin korkeimmassa hallinto-oikeudessa on kysymys katsonut, että perustetta virkamieslain 56 §:n mukaiseen korvaukseen ei ole, ja on paljoksunut A:n esittämää korvausvaatimusta määrällisesti. A oli 4.5.1998 lukien työskennellyt opintotukitoimistossa toimistosihteerinä 31.3.2000 saakka ja siirtynyt 1.4.2000 alkaen yliopiston luonnontieteellisen tiedekunnan tietojenkäsittelytieteiden laitokselle amanuenssiksi, jolloin hänen virkasuhteeseensa liittyvät tehtävät ovat täysin muuttuneet. Työtehtävät ovat ajalla 4.5.1998 - 31.3.2000 olleet tilapäisiä opintotukiasioihin liittyviä tehtäviä. A on 1.4.2000 - 30.6.2010 työskennellyt TOL:n määräaikaisissa, erillisrahoitteisissa projekteissa eri tehtävissä eli amanuenssina, koulutussuunnittelijana ja projektisihteerinä. Kyse on ollut lisämäärärahoilla toteutetuista muuntokoulutus- ja maisteriohjelmista, joita varten laitokselle oli rekrytoitu lisähenkilöstöä määräajaksi. A:n työtehtävät ovat pääosin kohdistuneet kertaluonteisesti projektirahoituksella toteutettujen tietoteollisuusalan muuntokoulutus- ja maisteriohjelmien suunnittelu-, opintojen ohjaus ja muihin opintohallinnon tehtäviin. Tietojenkäsittelytieteiden laitoksen suunnittelu- ja tukipalvelutehtävät oli järjestetty niin, että tehtäviin nimetyt henkilöt tekivät osin samanaikaisesti sellaisia perustoiminnan tehtäviä, jotka tukivat määräaikaisia hankkeita. Tämä oli tarkoituksenmukainen tapa järjestellä työtehtävät laitoksella, eikä esimerkiksi yksinomaan projektien palveluksessa toimivia tukipalveluja laitoksella pidetty perusteltuna. A on työskennellyt digitaalisen median, ohjelmistotuotannon, mobiilipalvelujen ja tietoturvan kolmevuotisissa maisteriohjelmissa. Maisteriohjelmien rahoittaja on erikseen vahvistanut kunkin vuoden rahoituksen alustavasti myönnetyn rahoituskehyksen rajoissa. Vuonna 2001 A on toiminut myös amanuenssin sijaisena. Vuonna 2006 hänen palvelussuhteensa on ollut osa-aikainen. A on 1.7.2008 - 30.6.2010 avustanut tutkintouudistuksesta johtuvan ruuhkahuipun purkamisessa ja kansainvälisen maisteriohjelman (GS3D) suunnittelussa. Oulun yliopistossa on alkuvuodesta 2010 käyty yhteistoimintaneuvottelut, joiden seurauksena tukipalveluhenkilöstön määräaikaisia työsuhteita ei ole uusittu. Tämän ja määräaikaisen hankkeen päättymisen johdosta A:n määräaikaista työsuhdetta ei ole jatkettu. A on antanut vastaselityksen. Virkamieslautakunnan ratkaisu Virkamieslautakunta on määrännyt Oulun yliopiston maksamaan A:lle neljäntoista
§:n 1 momentin mukaan virkamiehellä, joka on ilman 9 §:n 1 tai 2 momentissa säädettyä perustetta nimitetty määräajaksi tai ilman pätevää syytä toistuvasti peräkkäin nimitetty 9 §:n 1 tai 2 momentin nojalla määräajaksi, on oikeus virkasuhteen virastoon päättyessä sen vuoksi, ettei häntä enää nimitetä tämän viraston virkamieheksi, saada virastolta vähintään kuuden ja enintään 24 kuukauden palkkaa vastaava korvaus. Korvauksen määrää maksettavaksi virkamieslautakunta.
§:n 2 momentin mukaan korvausvaatimus on esitettävä virkamieslautakunnalle kuuden kuukauden kuluessa virkasuhteen päättymisestä. Yliopistolain voimaanpanosta annetun lain (559/2009) 10 §:n 1 momentin mukaan yliopistojen virat lakkaavat ja niihin perustuvat virkasuhteet sekä määräaikaiset virkasuhteet päättyvät ilman irtisanomista 31 päivänä joulukuuta 2009, ja henkilöstö otetaan työsuhteeseen uusiin yliopistoihin 1 päivästä tammikuuta 2010 lukien. Virkojen lakkaaminen ja virkasuhteiden päättyminen ei edellytä suostumusta. Yliopistojen työsuhteiset tehtävät ja niissä oleva henkilöstö siirtyvät uusiin yliopistoihin työsuhteeseen 1 päivänä tammikuuta
§:n sanamuodon mukaisella tulkinnalla päädytään siihen, että virkamiehellä voi olla oikeus korvaukseen virkasuhteen valtion virastoon päättyessä silloinkin, kun virkasuhde työnantajaan eli valtioon jatkuu katkeamatta toisen viraston tekemän nimityksen johdosta. Valtion virkamieslain esitöissä ei ole myöskään mainittu, että palvelussuhteen jatkuessa työsuhteessa, ei oikeutta korvaukseen olisi. Oikeuskäytännössä oikeutta korvaukseen ei ole kuitenkaan katsottu olevan silloin, kun virkasuhde on päättynyt virkamiehestä johtuneesta syystä. Hallituksen esityksessä (HE 7/2009 vp, s. 45) koskien yliopistolakia ja siihen liittyviä lakeja todetaan esityksen vaikutuksista henkilöstön asemaan, että virkasuhdetta ja työsuhdetta koskeva lainsäädäntö on nykyisin hyvin pitkälti samansisältöinen. Molemmissa palvelussuhteissa lähtökohtana on vakituinen palvelussuhde ja irtisanomisperusteet ovat lähes samanlaiset. Virka- ja työsuhdetta koskevan lainsäädännön sisällössä on lähinnä seuraavia eroja: Virkasuhde alkaa viranomaisen yksipuolisella nimittämisellä viranomaisen määrittämiin tehtäviin kun taas työsuhde alkaa työntekijän ja työnantajan välisellä sopimuksella, jolloin myös työntekijällä on mahdollisuus neuvotella ja vaikuttaa tehtäviensä sisältöön. Vakituisia virkoja voidaan perustaa vain valtion talousarviossa osoitetun määrärahan puitteissa, mutta vakituisia työsuhteita voidaan perustaa työnantajan kokonaistaloudellisen tilanteen sen salliessa. Laittomat määräaikaisuudet johtavat virkasuhteessa korvausvelvollisuuteen ja työsuhteessa sen katsomiseen vakinaiseksi työsuhteeksi. Laittomasti irtisanottu virkasuhde jatkuu katkeamatta ja laittomasti irtisanottu työsuhde oikeuttaa korvauksiin. Virkasuhdetta koskevat virkamiehen ja valtion väliset riidat käsitellään hallinto-oikeuksissa, työsuhdetta koskevat työntekijän ja työnantajan väliset riidat käsitellään puolestaan yleisissä alioikeuksissa. Virkamieslautakunta toteaa, että asiaa arvioitaessa on otettava myös huomioon asiaan välillisesti vaikuttavina seikkoina se, että A:n palvelussuhde Oulun yliopistoon on kestänyt pitkän aikaa ja sittemmin päättynyt 30.6.2010 eli vain puoli vuotta määräaikaiseksi työsuhteeksi muuttumisen jälkeen. A:n määräaikaisen virkasuhteen päättyminen on perustunut yliopistolain voimaanpanosta annetun lain 10 §:n 1 momenttiin. Yliopistolain tai yliopistolain voimaanpanosta annetun lain lainvalmistelussa ei kuitenkaan ole nimenomaisesti otettu kantaa
§:n mukaiseen korvausoikeuteen, jolloin
§:ää on tulkittava asiassa sanamuodon mukaisesti. Näin ollen asiassa ei ole merkitystä sillä, että A:n palvelussuhde Oulun yliopistoon on jatkunut 31.12.2009 jälkeen katkeamatta. Tämän vuoksi, ja kun korvausvaatimuksen suora hylkääminen estäisi A:n perustuslain 21 §:ssä perusoikeutena turvatun oikeuden saattaa määräaikaisten virkanimitystensä lainmukaisuus tuomioistuimen tai muun viranomaisen tutkittavaksi, A:n oikeussuojan toteutuminen edellyttää, että 1.1.2010 edeltävien määräaikaisten nimitysten laillisuus tutkitaan ja ratkaistaan valtion virkamieslain perusteella. Näin ollen A:n virkasuhde yliopistoon on näissä olosuhteissa päättynyt sen vuoksi, ettei häntä enää ole nimitetty yliopiston virkamieheksi. Määräaikaiset nimitykset Lautakunta toteaa, että määräaikaisen palvelussuhteen käyttämisen tarkoituksena ei saa olla virkamiehen palvelussuhdeturvan heikentäminen. Nimitys 5.
§:n vastainen.
§ koskee tilanteita, joissa virkasuhde ja samalla palvelussuhde päättyy kokonaan. A:n palvelussuhde on muutettu yliopistolain nojalla työsuhteeksi ja se on jatkunut katkeamatta. A:n työsopimus on tehty tämän mukaisesti virkasuhteesta työsuhteeseen siirtyvänä työsopimuksena. Yliopistolakia koskevan hallituksen esityksen perusteluissa todetaan nimenomaisesti, että palvelussuhteet jatkuvat katkeamatta, eikä lakiin ole sisällytetty oikeusturvaa koskevaa erityissäännöstä. Yliopistolaki on erityislaki valtion virkamieslakiin verrattuna ja sitä tulee soveltaa ensisijaisesti tässä tapauksessa. Yliopistolain ja sen esitöiden perusteella lailla ei ole ollut tarkoitus säätää tilanteesta, jossa
§:n mukainen korvausvaatimus voitaisiin tehdä pelkästään yliopistolaista johtuvan palvelussuhteen lajin vaihtumisen vuoksi. A:n virkasuhteen muuttuminen työsuhteeksi ja palvelussuhteen jatkuminen 31.12.2009 jälkeen merkitsee sitä, että palvelussuhteeseen sovelletaan tuosta ajankohdasta alkaen työsopimuslakia. Tämä on todettu nimenomaisesti yliopistolakia koskevan hallituksen esityksen perusteluissa. Lisäksi A on allekirjoittanut työsopimuksen. Oulun yliopisto ei ole nyt kyseessä olevassa tilanteessa kiertänyt A:n palvelussuhdeturvaa, koska yliopiston kaikki virkasuhteet ovat muuttuneet työsuhteiksi yliopistolain perusteella. Mikäli virkamieslautakunnan ratkaisua ei kumota,
§:n mukaista korvausta voidaan määrätä maksettavaksi riippumatta siitä, millaisessa työsopimussuhteessa vaatimuksen tekijä on palvelussuhteen lajin muututtua, esimerkiksi toistaiseksi voimassa olevassa työsopimussuhteessa saman viraston palveluksessa olevalle. Tämän ei voida katsoa olevan
§:n tarkoituksen mukaista. Yleinen tuomioistuin on toimivaltainen arvioimaan A:n määräaikaisen työsopimuksen lainmukaisuuden 1.1.2010 jälkeiseltä ajalta ja yleinen tuomioistuin voi harkitessaan työsopimuksen määräaikaisuuden perustetta ottaa huomioon sen, että työntekijä on ollut aikaisemmin julkisoikeudellisessa palvelussuhteessa samaan työnantajaan (Kouvolan hovioikeus 2009:1). A:lla on siten mahdollisuus saattaa työsopimuksensa määräaikaisuuden päättyminen tuomioistuimen tutkittavaksi. A:n perustuslain 21 §:n mukaisen oikeussuojan toteutuminen ei edellytä, että 1.1.2010 edeltävien määräaikaisten nimitysten laillisuus tutkitaan ja ratkaistaan valtion virkamieslain perusteella. Virkamieslautakunnan tulkinta on tältä osin
§:n sanamuodon vastainen eikä täytä perustuslain 106 §:n mukaista vaatimusta ilmeisestä ristiriidasta perustuslain kanssa. Virkamieslautakunnalla ei siten ole ollut toimivaltaa määrätä korvausta, vaan määräaikaisuuksien lainmukaisuuden arviointi kuuluu yleisen tuomioistuimen toimivaltaan. Määräaikaisuuksien perusteista yliopisto on todennut seuraavaa: Virkamieslautakunnan päätöksestä poiketen yliopistolla on ollut valtion virkamieslain 9 §:n 1 momentin mukainen peruste nimittää A määräaikaisiin virkasuhteisiin myös ajalla 4.5.1998 - 31.3.2000, 1.
§:n mukaiseen korvaukseen ei ole. Mikäli yliopiston katsottaisiin olevan velvollinen suorittamaan
§:n mukaista korvausta, sitä alentavana seikkana tulee ottaa huomioon A:n ikä (syntynyt 1974) sekä hänen kasvatustieteen maisterin tutkintonsa ja työkokemuksensa, jotka antavat hyvät valmiudet saada tulevaisuudessa A:n ammattia ja koulutusta vastaavaa työtä. Mahdollisessa korvauksen määrässä tulee myös ottaa huomioon, että jos A olisi ollut pysyvässä palvelussuhteessa Oulun yliopistossa, hänen hoitamiinsa tehtäviin olisi kohdistunut tuotannollis-taloudellista irtisanomista koskeva yhteistoimintaneuvottelu keväällä
§:n säännöksen kohtaa ”virkasuhteen virastoon päättyessä sen vuoksi, ettei häntä enää nimitetä tämän viraston virkamieheksi” on tulkittava perusoikeusmyönteisesti siten, että A:lla on ollut oikeus saada määräaikaisten nimitystensä lainmukaisuus ja niihin liittyvä korvausvaatimus tutkituksi ja ratkaistuksi virkamieslautakunnassa. Yliopistolain, yliopistolain voimaanpanosta annetun lain ja
§:n oikea tulkinta tässä tapauksessa on se, että A:lla on - muiden edellytysten myös täyttyessä - oikeus vaatimaansa korvaukseen, koska häntä ei enää 31.12.2009 jälkeen ole nimitetty Oulun yliopiston virkamieheksi. A on viimeisellä 2.6.2009 päivätyllä nimittämiskirjalla nimitetty määräajaksi ajalle 1.7.2009 - 30.6.
§:n tarkoituksen mukaista.
§ koskee tilanteita, joissa virkasuhde ja samalla palvelussuhde päättyy kokonaan. Pykälän tarkoituksena on turvata valtion virkamieslain 9 §:n nojalla määräajaksi nimitetyn virkamiehen asema tilanteissa, joissa virasto on nimittänyt henkilön ilman laissa säädettyä perustetta määräajaksi. Oulun yliopisto ei ole nyt kyseessä olevassa tilanteessa kiertänyt A:n palvelussuhdeturvaa, koska yliopiston kaikki virkasuhteet ovat muuttuneet työsuhteiksi yliopistolain perusteella. A ei ole pelkästään palvelussuhdelajin muuttumisen vuoksi jäänyt työtä vaille yliopistossa eikä hänellä siten ole oikeussuojan tarvetta.
§:n korvaussäännöksen tarkoitus on lähestulkoon samanlainen kuin mistä työsopimuslaissa säädetään. Työsopimuslain mukaan nämä tilanteet tulkitaan työsuhteen perusteettomiksi päättämisiksi, joista maksetaan korvauksena enintään 24 kuukauden palkka. Työsopimuslain 12 luvun 2 §:n 2 momentin mukaan korvauksen suuruutta määrättäessä otetaan työsopimuksen päättämisen syystä riippuen huomioon työtä vaille jäämisen arvioitu kesto ja ansion menetys, määräaikaisen työsopimuksen jäljellä ollut kestoaika, työsuhteen kesto, työntekijän ikä ja hänen mahdollisuutensa saada ammattiaan tai koulutustaan vastaavaa työtä, työnantajan menettely työsopimusta päätettäessä, työntekijän itsensä antama aihe työsopimuksen päättämiseen, työntekijän ja työnantajan olot yleensä sekä muut näihin rinnastettavat seikat. A:n nimitys ajalle 1.7.2009 - 30.6.2010 on perustunut yliopiston tiedossa olleeseen työvoimatarpeeseen eikä nimityksen perusteena ole ollut mahdollisen korvausvaatimuksen välttäminen. Määräaikaisten virkasuhteiden perusteiden osalta yliopisto on toistanut aikaisemmin lausumansa ja todennut lisäksi, että A on palkattu 1.4.2000 tietojenkäsittelytieteiden laitokselle hoitamaan ensisijaisesti laajentuneen, opetusministeriön erillisrahoituksella toteutetun tietoteollisuusalan muuntokoulutusohjelman opintohallintoon, opetusjärjestelyihin ja opiskelijoiden ohjaukseen liittyviä tehtäviä. Opiskelijatilanteiden kartoitus liittyy muuntokoulutusalan koulutusohjelmaan valittujen opiskelijoiden opintojen etenemisen seurantaan ja muihin hallinnollisiin tehtäviin. Johtoryhmän sihteerin tehtävät vaativat kuukausitasolla muutaman työtunnin panoksen. Lukiolaisille suunnatun kirjoituskilpailun järjestelyt ovat olleet kertaluonteinen tehtävä, johon on osallistunut laitoksen muutakin henkilöstöä. Kaikki laitoksen suunnittelu- ja hallintotehtävissä työskentelevät henkilöt ovat osallistuneet opetuksen seuranta-, kehittämis- ja opintojen läpäisyn tehostamistehtäviin. Näissä tehtävissä A:n rooli on korostetusti liittynyt erillisrahoitteisiin määräaikaisiin muuntokoulutus- ja maisteriohjelmiin ja niiden opiskelijoihin. Osaa tehtävistä ei ole ollut perusteltua rajata pelkästään erillisrahoitteisiin ohjelmiin, kuten tiedotus, opiskelijoiden opastus ja opintojen ohjaus. A on työskennellyt ESR-rahoitteisissa projekteissa 30.6.2008 saakka, kuten nimittämiskirjoista ilmenee, joten A:n väite, että hän ei enää vuoden 2007 jälkeen ole ollut ESR-rahoitteisten projektien tehtävissä, ei pidä paikkaansa. Siltä osin kuin A on väittänyt, että yliopiston esittämä taulukko A:n työtehtävistä on tahallisen harhaanjohtava, yliopisto on todennut, että toimikuntien sihteerien tehtävät sekä tietoyhteiskunta-opintojakson pelkkä kirjatentin laatiminen ja korjaus muodostavat kokonaistyöpanoksesta korkeintaan 10 prosentin osuuden. Määräaikaisten virkasuhteiden perustetta arvioitaessa on otettava huomioon A:n työtehtävien pohjana olevien projektien ja hankkeiden määräaikaisuus. A:n asiantuntijatason työpanos ei ole välttämättä ollut hyödynnettävissä projektien vaihtuessa mahdollisissa uusissa projekteissa samalla tavalla kuin esimerkiksi tukitehtävissä työskentelevän henkilöstön työpanos. Näistä syistä määräaikaisille palvelussuhteille on ollut valtion virkamieslain mukainen peruste. Nimityksissä 1.7.2008 - 30.6.2010 kyse on ollut keskeneräisistä virkajärjestelyistä yksikössä. A on osallistunut tutkintorakenteen ruuhkahuipun edellyttämään lisätyöhön ja kansainvälisen maisteriohjelman valmistelutyöhön, mutta tuolloin on käynnissä ollut myös tukipalvelujen tuottavuuden parantamista koskeva opintohallinnon kokonaisuuteen ja töiden uudelleenjakamiseen vaikuttanut hanke. Oulun yliopiston talous-, henkilöstö- ja opintohallinnon asiat on keskitetty tiedekuntien palvelupisteisiin 1.11.2009 lukien. Kyse on ollut suurista organisaatiomuutoksista, joiden toteuttaminen kaikkine eri tason neuvotteluvaiheineen on vienyt pitkän ajan sekä vaikeuttanut työvoimatarpeen pysyvyyden ennakoimista ja töiden suunnittelua. Kansainvälinen maisteriohjelma GSD on alun perin suunniteltu pysyväksi ja sillä on Oulun yliopiston ja opetusministeriön vahvistama kansainvälisen maisteriohjelman status. A:n suorittama valmistelutehtävä kuitenkin oli kertaluonteinen eikä ohjelma ole edellyttänyt suunnitteluvaiheen jälkeen pysyvää suunnitteluhenkilöstöä. Itse opetus GSD-ohjelmassa on integroitu osaksi laitoksen maisterivaiheen opintoja. Tehtäviä hoidetaan nykyään pysyvässä työsuhteessa olevien amanuenssien ja laitoksen kehityspäällikön toimesta eikä lisähenkilöstöä ole palkattu 30.6.2010 jälkeen. Mahdollisessa korvauksen määrässä tulee valituksessa esitetyn lisäksi ottaa myös huomioon se, että jos A olisi ollut pysyvässä palvelussuhteessa Oulun yliopistossa, hänet mitä suurimmalla todennäköisyydellä olisi keväällä 2010 irtisanottu. Esimerkiksi työtuomioistuin on tämäntyyppisissä tilanteissa tuominnut korvaukseksi vain irtisanomisajan palkan (TT 2006-65). Yliopiston vastaselitys on toimitettu A:lle tiedoksi. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen. Perustelut Sovellettavat säännökset Suomen perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Valtion virkamieslain 9 §:n 1 momentin mukaan virkamieheksi voidaan nimittää määräajaksi tai muutoin rajoitetuksi ajaksi, jos työn luonne, sijaisuus, avoinna olevaan virkaan kuuluvien tehtävien hoidon väliaikainen järjestäminen tai harjoittelu edellyttää määräaikaista virkasuhdetta. Pykälän 2 momentin mukaan virkaan voidaan nimittää määräajaksi tai muutoin rajoitetuksi ajaksi, jos viran luonteeseen tai viraston toimintaan liittyvä perusteltu syy sitä vaatii. Saman pykälän tammikuun 1. päivänä 2008 voimaan tulleen 3 momentin (1088/2007) mukaan, jos virkamies nimitetään määräajaksi, tulee nimittämiskirjasta ilmetä määräaikaisuuden peruste. Virkamies on nimitettävä koko määräaikaisuuden perusteena olevaksi ajaksi, jollei erityisestä syystä toisin päätetä. Valtion virkamieslain 49 §:n 1 momentin mukaan virkamieslautakunta käsittelee ja ratkaisee virkamieslautakunnalle valtion virkamieslain mukaan kuuluvat asiat.
§:n 1 momentin mukaan virkamiehellä, joka on ilman 9 §:n 1 tai 2 momentissa säädettyä perustetta nimitetty määräajaksi tai ilman pätevää syytä toistuvasti peräkkäin nimitetty 9 §:n 1 tai 2 momentin nojalla määräajaksi, on oikeus virkasuhteen virastoon päättyessä sen vuoksi, ettei häntä enää nimitetä tämän viraston virkamieheksi, saada virastolta vähintään kuuden ja enintään 24 kuukauden palkkaa vastaava korvaus. Korvauksen määrää maksettavaksi virkamieslautakunta. Pykälän 2 momentin mukaan korvausvaatimus on esitettävä virkamieslautakunnalle kuuden kuukauden kuluessa virkasuhteen päättymisestä. Yliopistolain voimaanpanosta annetun lain (559/2009) 10 §:n 1 momentin mukaan yliopistojen virat lakkaavat ja niihin perustuvat virkasuhteet sekä määräaikaiset virkasuhteet päättyvät ilman irtisanomista 31 päivänä joulukuuta 2009, ja henkilöstö otetaan työsuhteeseen uusiin yliopistoihin 1 päivästä tammikuuta 2010 lukien. Virkojen lakkaaminen ja virkasuhteiden päättyminen ei edellytä suostumusta. Yliopistojen työsuhteiset tehtävät ja niissä oleva henkilöstö siirtyvät uusiin yliopistoihin työsuhteeseen 1 päivänä tammikuuta
§:n mukaisesti ollut toimivaltainen ratkaisemaan A:n palkkaa vastaavaa korvausta koskevan hakemuksen. Mahdollinen palkkaa vastaava korvaus voidaan valtion virkamieslain nojalla muiden valtion virkamieslaissa säädettyjen edellytysten täyttyessä määrätä ainoastaan määräaikaisten virkasuhteiden perusteella eli ajalta ennen 1.1.2010. Oulun yliopisto on valituksessaan ensisijaisesti katsonut, että virkamieslautakunnalla ei ole ollut toimivaltaa ratkaista A:n palkkaa vastaavaa korvausta koskevaa hakemusta. A:n osalta kysymys ei ole
§:ssä tarkoitetusta tilanteesta, jossa virkasuhde ja samalla palvelussuhde päättyy kokonaan, koska hänen palvelussuhteensa on 1.1.2010 muuttunut työsuhteeksi ja jatkunut katkeamattomana. Yliopiston mukaan yliopistolaki on erityislaki valtion virkamieslakiin verrattuna, eikä yliopistolailla ole ollut tarkoitus mahdollistaa palkkaa vastaavan korvauksen vaatimista pelkästään yliopistolaista johtuvan palvelussuhteen lajin muuttumisen vuoksi. Yliopistolain ja yliopistolain voimaanpanosta annetun lain esitöistä (muun muassa HE 7/2009 vp) ei ole pääteltävissä, että lakeja valmisteltaessa olisi erityisesti kiinnitetty huomiota
§:n mukaiseen korvausvaatimukseen silloin, kun määräaikaisissa virkasuhteissa ennen 1.1.2010 olleen henkilön määräaikainen palvelussuhde on päättynyt sen jälkeen, kun hänet oli yliopistolain 10 §:n 1 momentin nojalla otettu uuden yliopiston palvelukseen määräaikaiseen työsuhteeseen. Lainvalmisteluasiakirjoista on pääteltävissä, että virkasuhteiden muuttuminen työsuhteiksi oli hyväksyttävissä, koska eri palvelussuhdelajien väliset, lainvalmisteluasiakirjoissa kuvatut erot nähtiin vähäisiksi. Kysymys siitä, onko määräaikainen työsopimus tehty ilman työsopimuslain 1 luvun 3 §:n 2 momentissa tarkoitettua perusteltua syytä ja onko työsopimus päätetty työsopimuslaissa säädettyjen perusteiden vastaisesti, on mahdollista saattaa käräjäoikeuden ratkaistavaksi ja saada työsopimuslain 12 luvun 2 §:n nojalla korvaus työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Virkasuhteen ja työsuhteen rinnasteisuus puoltaa lähtökohtaisesti tulkintaa, jonka mukaan työsuhteeseen siirtymisen myötä palvelussuhteeseen sovelletaan työsopimuslakia ja työsuhteeseen liittyvät erimielisyydet ratkaistaan yleisissä tuomioistuimissa. Näin on siitä huolimatta, että perusteettoman määräaikaisen palvelussuhteen käyttöön liittyvät oikeusvaikutukset ovat erilaiset siitä riippuen, onko kysymys virkasuhteesta vai työsuhteesta. Oulun yliopiston edellä selostettu tulkinta merkitsisi kuitenkin sitä, että yliopistojen oikeudellisen aseman muuttamista koskeva lainmuutos, josta on myös johtunut yliopiston palveluksessa olleiden virkamiesten virkojen lakkaaminen ja niiden muuttuminen työsuhteisiksi tehtäviksi, käytännössä estäisi siirtymävaiheessa aiemmasta määräaikaisesta virkasuhteesta samanpituiseen määräaikaiseen työsuhteeseen siirrettyä henkilöä saamasta lukuisten usealle edeltävälle vuodelle ajoittuneiden perusteettomiksi katsomiensa määräaikaisten virkanimitysten lainmukaisuus arvioitavaksi. Tällainen tarkoitus ei ilmene yliopistolaista tai sen voimaanpanolaista eikä mainitun lainsäädäntöuudistuksen valmisteluasiakirjoista. Siirtymävaiheessa on kuitenkin tapauksittain punnittava eri näkökohtia sen arvioimiseksi, onko kysymys oikeudesta palkkaa vastaavaan korvaukseen erityisesti työntekijän oikeusturva huomioon ottaen perusteltua ratkaista virkamieslautakunnassa vai onko kysymys määräaikaisen työsuhteen päättymisen oikeusvaikutuksista jätettävä ratkaistavaksi yleisessä tuomioistuimessa. Asiaa ratkaistaessa on otettava huomioon Suomen perustuslain 21 §:n säännökset oikeusturvasta. Perustuslain 21 §:n tarkoituksena on turvata Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan 1 kappaleen sekä kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskevan kansainvälisen yleissopimuksen 14 artiklan 1 kappaleen edellyttämä oikeus oikeudenkäyntiin kaikissa sopimusmääräysten tarkoittamissa tilanteissa. Vaikka perustuslain 21 §:n ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan soveltamisalat eivät ole kaikilta osin yhteneväiset, on selvää, että esillä olevassa asiassa kysymyksessä olevaa korvausvaadetta koskeva asia kuuluu paitsi perustuslain säännöksen myös sitä sinänsä soveltamisalaltaan eräissä suhteissa suppeamman ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan niin sanotun siviilihaaran (civil rights and obligations) soveltamisalaan. Mainittu 6 artikla edellyttää soveltamisalaansa kuuluvissa asioissa tehokasta pääsyä tuomioistuimeen tai muuhun riippumattomaan lainkäyttöelimeen. Tämä tarkoittaa muun ohella sitä, että asiassa toimivaltaisen lainkäyttöelimen mahdollisuus tutkia vaade ei saa olla kohtuuttomien rajoitusten alainen. Kuten Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on korostanut myös 6 artiklan yhteydessä, ihmisoikeussopimusta ei ole tarkoitettu turvaamaan oikeuksia, jotka ovat teoreettisia ja illusorisia, vaan oikeuksia, jotka ovat käytännöllisiä ja tehokkaita (esimerkiksi Airey vastaan Irlanti, tuomio 9.10.1979, kohta 24).
§:ssä tarkoitetusta oikeudesta vaatia korvausta perusteettomista määräaikaisista nimityksistä on säädetty virkamiehen suojaksi. Työnantaja ei saa pyrkiä kiertämään toistaiseksi voimassa olevaan virkasuhteeseen liittyvää irtisanomissuojaa toistuvilla määräaikaisilla nimityksillä. Kysymys on sellaisesta oikeudesta, jota perustuslain 21 §:ssä ja ihmisoikeussopimuksen 6 artiklassa tarkoitetaan. Työntekijän oikeussuojan tarvetta perustuslain 21 §:n kannalta arvioitaessa huomiota on kuitenkin kiinnitettävä erityisesti siihen, onko asianomainen yliopistolain voimaantulon jälkeen nimitetty useaan kertaan määräaikaiseen työsuhteeseen yliopistoon, ja kuinka pitkään palvelussuhde tämän jälkeen on jatkunut työsuhteena. Lähtökohtaisesti
§:n säännös oikeudesta palkkaa vastaavaan korvaukseen koskee tilanteita, joissa virkasuhde on päättynyt sen vuoksi, että määräaikaisiin virkasuhteisiin nimitetty virkamies ei vastoin toivettaan tule enää nimitetyksi kyseisen viraston virkamieheksi. Palkkaa vastaavaa korvausta voidaan siis
§:n 1 momentti huomioon ottaen määrätä vain sillä edellytyksellä, ettei asianomaisen palvelussuhde kyseiseen virastoon enää jatku. Tähän nähden edellytykset palkkaa vastaavan korvauksen määräämiseen eivät täyty tilanteessa, jossa asianomainen yliopistolain voimaan tultua otetaan toistaiseksi voimassa olevaan työsuhteeseen. Ei ole myöskään ajateltavissa, että määräaikaisiin virkasuhteisiin perustuvia palkkaa vastaavaa korvausta koskevia hakemuksia voitaisiin rajoituksitta esittää virkamieslautakunnalle sen jälkeen, kun virkamiehen palvelussuhde yliopistolain voimaantulon myötä on muuttunut työsuhteeksi. Nyt ratkaistavana olevassa tapauksessa perättäiset nimitykset niihin määräaikaisiin virkasuhteisiin, joiden on katsottu voivan olla perusteena palkkaa vastaavan korvauksen määräämiselle, ovat virkamieslautakunnan päätöksen mukaisesti alkaneet 4.5.1998 ja lyhyttä katkoa lukuun ottamatta kestäneet 31.12.2009 asti, jolloin virkasuhde on päättynyt sen vuoksi, että yliopiston virkasuhteet muuttuivat suoraan lain nojalla työsuhteiksi. A on siirtynyt 1.1.2010 lukien nimittämiskirjassaan määritetyksi loppuajaksi määräaikaiseen työsuhteeseen 30.6.2010 asti. Hän on allekirjoittanut tätä koskevan työsopimuksen. Määräaikainen työsuhde kuitenkin päättyi kestettyään ainoastaan kuusi kuukautta. Jos A olisi kieltäytynyt siirtymästä edellä mainittuun, alkuperäisen virkasuhteen loppuajan kestäneeseen työsuhteeseen, virkasuhde olisi päättynyt sen johdosta, ettei A:ta enää nimitetty Oulun yliopiston virkamieheksi. Koska virkasuhteet suoraan lain nojalla muuttuivat vastaaviksi työsuhteiksi ja A:n työsuhde kattoi jo aiemmin määrättyä virkasuhdetta koskevan ajan, A:n kieltäytyminen siirtymästä Oulun yliopiston palvelukseen työsuhteeseen olisi mahdollisesti muodostanut esteen palkkaa vastaavan korvauksen määräämiselle. Näin ollen sitä, että palvelussuhde on virkasuhteen päättymisen 31.12.2009 jälkeen jatkunut vielä kuusi kuukautta, ei voida pitää esteenä asian ratkaisemiselle virkamieslautakunnassa. Kuten edellä on todettu, A olisi sinänsä voinut kanteella käräjäoikeudessa vaatia katsottavaksi, että hänen 30.6.2010 päättynyttä määräaikaista työsuhdettaan olisi tullut pitää toistaiseksi voimassa olevana ja vaatia korvausta työsopimuksen perusteettomasta päättämisestä. Yksilön oikeussuojan tarve ei edellytä oikeutta käyttää kahta rinnakkaista oikeussuojatietä. Koska A:n palvelussuhteet yliopistoon kuitenkin ovat olleet virkasuhteisia palvelussuhdelajin muutoksen jälkeistä työsuhdetta lukuun ottamatta ja hänen määräaikainen työsuhteensa on päättynyt samana ajankohtana kuin olisi päättynyt se määräaikainen virkasuhde, johon A viimeksi oli Oulun yliopistoon nimitetty, täysin selvää ei ole, että A:n oikeusturva tulisi yleisen lainkäytön puolella riittävästi turvatuksi. Näin ollen tulkinta, joka tällaisessa tilanteessa estäisi virkamiestä esittämästä palkkaa vastaavaa korvausta koskevaa vaatimusta virkamieslautakunnassa, ei virkamiehen oikeussuoja ja palkkaa vastaavaa korvausta koskevan sääntelyn tavoite huomioon ottaen ole hyväksyttävissä. Kanteen nostamista käräjäoikeudessa ei näissä oloissa voida pitää riittävän tehokkaana oikeussuojakeinona, joka täyttäisi perustuslain 21 §:n ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan asettamat vaatimukset. A:n oikeusturva on edellä todetuissa oloissa edellyttänyt, että hän saa määräaikaista työsuhdettaan välittömästi edeltäneiden määräaikaisten virkanimitystensä laillisuuden arvioitavaksi valtion virkamieslaissa säädetyssä menettelyssä. Näin ollen virkamieslautakunta on
§:n 1 momentin mukaisesti ollut toimivaltainen ratkaisemaan A:n hakemuksen palkkaa vastaavan korvauksen määräämiseksi. Lopputulos Näillä perusteilla ja kun muuten otetaan huomioon edellä ilmenevät virkamieslautakunnan päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, A:lla on oikeus virkamieslautakunnan määräämään 14 kuukauden palkkaa vastaavaan korvaukseen. Tämän vuoksi valitus on hylättävä. Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Matti Pellonpää, Alice Guimaraes-Purokoski, Maarit Lindroos-Kokkonen ja Tuomas Lehtonen. Asian esittelijä Riitta Kreula.
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.