2012 false KHO:2012:58 Huomattavan markkinavoiman teleyritykselle oli asetettu velvollisuus hinnoitella kustannussuuntautuneesti sen muilta teleyrityksiltä perimä tilaajayhteyden vuokra.

§:n 1 momentin mukaan hinnan kustannussuuntautuneisuutta arvioitaessa on otettava huomioon myös kohtuullinen pääomalle laskettava tuotto. Viestintävirasto oli kustannussuuntautuneisuutta arvioidessaan ja perittävän korvauksen enimmäismäärästä päättäessään määrittänyt vuokran siten, että teleyrityksen käytössä olevan kiinteän tilaajayhteysverkon sille osalle, joka oli teleyrityksen kirjanpidossa kokonaan poistettu mutta kuitenkin vuokrausvelvollisuuden kohteena, ei laskettu mitään tuottoa. Viestintäviraston laskentatapa ei tältä osin ollut

§:n 1 momentin mukainen. Äänestys 3-

1. Viestintämarkkinalaki 84 § 1 momentti Päätös, josta valitetaan Viestintävirasto 5.5.2010 nro 2076/9312/2009 Kort referat på svenska I ASIAN AIKAISEMPI KÄSITTELY
2. TeliaSonera Finland Oyj:n toimenpidepyyntö TeliaSonera Finland Oyj (TeliaSonera) on tehnyt 11.12.2009 Viestintävirastolle toimenpidepyynnön Elisa Oyj:n (Elisa) tilaajayhteystuotteiden hinnoittelusta. TeliaSonera on katsonut, että Elisan tilaajayhteystuotteiden maksut eivät ole viestintämarkkinalain ja Elisalle asetettujen huomattavan markkinavoiman (HMV) velvoitteiden mukaisia. Keskeisimmät huomiot TeliaSoneran toimenpidepyynnössä ovat kohdistuneet Elisan tilaajayhteydestä ja tilaajayhteyden välityskyvystä rinnakkaiskäyttöä varten (yläkaista) perimien kuukausimaksujen ja kytkentämaksujen (kertakustannus) korkeuteen. TeliaSonera on katsonut, että Elisan edellä mainituista tuotteista perimät maksut ovat kohtuuttoman korkealla tasolla suhteessa Elisan kustannuksiin, joiden tulisi TeliaSoneran näkemyksen mukaan olla huomattavasti alemmat kuin TeliaSoneralla. TeliaSonera on perustellut näkemystään sillä, että Elisan perinteinen HMV-toimialue on huomattavasti tiheämpään asuttua kuin TeliaSoneran perinteinen toimialue. TeliaSoneran näkemyksen mukaan Elisan HMV-toimialueilla pääkaupunkiseudulla ja Tampereen seudulla kiinteän verkon liiketoiminnan harjoittaminen on kustannustehokkainta.
3. Salassa pidettävät tiedot Merkitään, että korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen asianosaisjulkisesta ja julkisesta kappaleesta on poistettu tiedot, joiden on ilmoitettu sisältävän viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 24 §:n 1 momentin 20 kohdan nojalla salassa pidettäviä tietoja.
4. Viestintäviraston päätös Viestintävirasto on valituksenalaisessa päätöksessä ratkaisunaan lausunut seuraavaa: Kohta
5. Viestintäviraston ratkaisu Elisa Oyj:n tilaajayhteystuotteiden kuukausimaksujen kustannussuuntautuneisuus Viestintävirasto katsoo, että Elisa Oyj:n 1.11.2009 päivätyn hinnaston mukaiset tilaajayhteyden ja rinnakkaisyhteyden kuukausimaksut eivät ole Viestintäviraston 6.2.2004 antamassa päätöksessä (Dnro 564/934/2003) yhtiölle asetettujen velvoitteiden mukaisesti kustannussuuntautuneet. Viestintävirasto päättää, että tilaajayhteyden kuukausimaksu ei saa ylittää 8,00 euroa. Tilaajayhteyden rinnakkaiskäytöstä perityn maksun tulee olla enintään puolet (4,00 euroa) yhtiön tilaajayhteydestä perimästä maksusta. Viestintävirasto velvoittaa Elisa Oyj:n kolmen kuukauden kuluessa päätöksen tiedoksisaannista korjaamaan tilaajayhteyden ja rinnakkaisyhteyden kuukausimaksut siten, että ne ovat kohtuullisessa suhteessa tilaajayhteyden kuukausivuokran kustannuksiin nähden. Päätöksen mukaan tilaajayhteyden ja rinnakkaisyhteyden kuukausimaksut eivät saa ylittää päätöksessä

§:n 1 momentin ja 86 §:n 3 momentin mukaisesti määriteltyjä enimmäismääriä. Elisa Oyj:n tilaajayhteystuotteiden kytkentämaksujen kustannussuuntautuneisuus Viestintävirasto katsoo, että Elisa Oyj:n 1.11.2009 päivätyn hinnaston mukainen tilaajayhteyden kytkentämaksu ei ole Viestintäviraston 6.2.2004 antamassa päätöksessä (Dnro 564/934/2003) yhtiölle asetettujen velvoitteiden mukaisesti kustannussuuntautunut. Viestintävirasto katsoo, että Elisa Oyj:n 1.11.2009 päivätyn hinnaston mukainen rinnakkaisyhteyden kytkentämaksu on yhtiölle asetettujen velvoitteiden mukaisesti kustannussuuntautunut. Viestintävirasto päättää, että tilaajayhteyden kytkentämaksu ei saa ylittää 90 euroa ja että rinnakkaisyhteyden kytkentämaksu ei saa ylittää 74 euroa. Viestintävirasto velvoittaa Elisa Oyj:n kolmen kuukauden kuluessa päätöksen tiedoksisaannista korjaamaan tilaajayhteyden kytkentämaksun siten, että se on kohtuullisessa suhteessa tilaajayhteyden kytkennän kustannuksiin nähden. Tilaajayhteyden tai rinnakkaisyhteyden kytkentämaksut eivät saa ylittää päätöksessä

§:n 1 momentin ja 86 §:n 3 momentin mukaisesti määriteltyjä enimmäismääriä. Elisa Oyj:n tilaajayhteyksien kuukausimaksujen syrjimättömyys Viestintävirasto katsoo, että Elisa Oyj:n 1.11.2009 päivätyn hinnaston mukainen yhtenäinen hinnoittelu yhtiön eri toiminta-alueiden välillä on Viestintäviraston 6.2.2004 antamassa päätöksessä (Dnro 564/934/2003) yhtiölle asetun hinnoittelun syrjimättömyysvelvoitteen mukainen. Viestintävirasto on päätöksessään todennut, että Viestintäviraston 6.2.2004 antaman päätöksen (Dnro 564/934/2003) lisäksi Viestintäviraston 6.2.2004 antamat HMV-päätökset Kesnet Oy:lle, Riihimäen Puhelin Oy:lle, Soon Net Oy:lle ja Tikka Networks Oy:lle sekä 22.1.2007 antama HMV-päätös Lounet Oy:lle velvoittavat Elisa Oyj:tä yhtiöiden sulauduttua Elisa Oyj:hin. Viestintävirasto on päätöksensä perusteluina, siltä osin kuin siitä on valituksessa kysymys, lausunut seuraavaa: Kohta

1. Elisa Oyj:n velvollisuudet tilaajayhteystuotteiden hinnoittelussa Viestintävirasto on antanut 6.2.2004 Elisa Networks Oy:lle päätöksen (Dnro 564/934/2003), jonka mukaan yhtiöllä on viestintämarkkinalain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettu huomattava markkinavoima kiinteän puhelinverkon tilaajayhteyksien markkinoilla alueella, jolla Helsingin Puhelinyhdistyksellä oli rajoitukseton oikeus paikallisen teletoiminnan harjoittamiseen 31.12.1993 asti. Elisa Networks Oy on sulautunut 30.4.2004 Elisa Oyj:hin, minkä seurauksena Elisa Oyj:n on tullut noudattaa kyseistä HMV-päätöstä ja siinä asetettuja velvollisuuksia. Lisäksi Viestintäviraston 6.2.2004 antamat HMV-päätökset Kesnet Oy:lle, Riihimäen Puhelin Oy:lle, Soon Net Oy:lle ja Tikka Networks Oy:lle sekä 22.1.2007 antama HMV-päätös Lounet Oy:lle velvoittavat Elisa Oyj:tä yhtiöiden sulauduttua Elisa Oyj:hin. Päätöksessä on asetettu seuraavat velvoitteet: - velvollisuus vuokrata teleyrityksille kiinteän puhelinverkon tilaajayhteys tai sen osa, tilaajayhteyden välityskykyä rinnakkaiskäyttöä varten sekä laitetilaa (viestintämarkkinalain 24 §); - velvollisuus julkaista edellä mainittuja tuotteita koskevat toimitusehdot ja hinnasto (viestintämarkkinalain 33 §); - velvollisuus hinnoitella edellä mainitut tuotteet kustannussuuntautuneesti ja syrjimättömästi sekä velvollisuus noudattaa muutoinkin syrjimättömiä ehtoja (viestintämarkkinalaki 37 § ja 84 §); - velvollisuus käyttää kustannuslaskentajärjestelmää (viestintämarkkinalaki 87 §); - velvollisuus eriyttää kirjanpidossa kaikki käyttöoikeuden luovuttamisen toiminnot yhtenä kokonaisuutena yhtiön muusta palvelun tarjonnasta (viestintämarkkinalaki 89 §). Viestintävirasto on analysoinut uudelleen tilaajayhteyksiin pääsyn markkinan vuonna
2. Viestintävirasto on katsonut markkina-analyysin perusteella, ettei kiinteän puhelinverkon tilaajayhteyksiin pääsyn markkinoilla ole tapahtunut sellaisia olennaisia muutoksia, jotka olisivat edellyttäneet aiempien, 6.2.2004 tehtyjen päätösten muuttamista yritysten huomattavaa markkinavoimaa koskevan arvioinnin osalta. Muun muassa Elisa Networks Oy:lle 6.2.2004 annettu ja sittemmin Elisa Oyj:tä koskeva päätös huomattavasta markkinavoimasta sekä päätöksessä asetetut velvoitteet ovat pysyneet edelleen sellaisinaan voimassa. Viestintävirasto on analysoinut tilaajayhteyksiin pääsyn markkinan jälleen vuonna 2009 ja antanut uudet HMV-päätökset 3.4.2009 ja 15.4.
3. Elisan osalta vuonna 2009 annettu HMV-päätös ei ole ollut lainvoimainen, sillä yhtiön korkeimmalle hallinto-oikeudelle tekemän valituksen käsittely on ollut kesken. Näin ollen Viestintävirasto on arvioinut tässä asiassa Elisan tilaajayhteystuotteiden säädöstenmukaisuutta viestintämarkkinalain ja Elisaa velvoittavan, vuonna 2004 annetun lainvoimaisen HMV-päätöksen nojalla. Päätöksen perusteella Elisalla on ollut velvollisuus hinnoitella tilaajayhteystuotteet syrjimättömästi ja kustannussuuntautuneesti ottaen huomioon viestintämarkkinalain säännökset. Päätöksessä tarkoitettuja tilaajayhteystuotteita ovat kaikki sellaiset tilaajayhteysverkkoon liittyvät tuotteet ja palvelut, joita telepalveluyritykset tarvitsevat saadakseen tilaajayhteyden tai sen osan käyttöönsä. Sääntelyn piiriin kuuluvia tilaajayhteystuotteita ovat muun muassa tilaajayhteyden kytkentä, siirto sekä kuukausivuokra. Viestintämarkkinalaissa tilaajayhteydellä tarkoitetaan kiinteän puhelinverkon osaa, joka on käyttäjän liittymän ja sellaisen laitteen välillä, jolla voidaan ohjata viestejä. Tilaajayhteydellä tarkoitetaan yhteyttä kiinteän sijaintipaikan sekä nimenomaisen liityntäpisteen välillä. Tilaajayhteyksiä käytetään pääasiassa puhepalveluiden ja laajakaistapalveluiden tarjoamiseksi loppuasiakkaille. Tilaajaverkko koostuu tilaajakaapeleista, jakamoista, kytkentätelineistä ynnä muista tilaajaverkon elementeistä. Kaapelien johdinparit on liitetty toisiinsa kaapelireitin varrella olevissa jakamoissa tai vastaavissa kytkentäpisteissä. Kaapelit voivat olla erikokoisia (keskitintilasta lähtevät kaapelit ovat parimäärältään suuria ja kaapelien parimäärä pienenee tilaajaa kohti mentäessä). Kaapelit voivat kulkea maan alla (maakaapeli), ilmassa (ilmakaapeli) tai veden alla (vesistökaapeli). Kustannussuuntautuneella hinnalla tarkoitetaan

§:n mukaan hintaa, joka on aiheutuneet kustannukset ja toiminnan tehokkuus huomioon ottaen kohtuullinen. Kohtuullisuutta arvioitaessa on otettava huomioon myös kohtuullinen pääomalle laskettava tuotto, johon vaikuttavat teleyrityksen tekemät investoinnit ja niihin liittyvät riskit. Syrjimättömällä ehdolla tarkoitetaan ehtoa, joka kohtelee samanlaisessa tilanteessa olevia teleyrityksiä tasapuolisesti. Teleyritys vastaa itse viestintämarkkinalain nojalla säänneltyjen tuotteiden hinnoittelun säädöstenmukaisuudesta. Lain 86 § asettaa teleyritykselle velvollisuuden osoittaa, että sen tuotteesta tai palvelusta perimä hinta on kustannussuuntautunut ja syrjimätön, kun yrityksellä on velvollisuus kustannussuuntautuneeseen tai syrjimättömään hinnoitteluun ja hinnoittelua koskeva asia on Viestintäviraston käsittelyssä. Arvioinnissaan Viestintävirasto ei ole sidottu teleyrityksen kustannuslaskennassaan käyttämiin periaatteisiin. Kohta 5. Viestintäviraston toimivalta Viestintävirasto on tutkinut Elisa Oyj:n tilaajayhteystuotteiden hinnoittelua viestintämarkkinalain 119 §:n ja 126 §:n nojalla. Jos teleyritys tai henkilö, jonka oikeutta tai etua asia koskee, katsoo, että joku toimii viestintämarkkinalain ja sen nojalla annettujen säännösten vastaisesti, se voi saattaa asian Viestintäviraston tutkittavaksi. Viestintäviraston tehtävänä on valvoa viestintämarkkinalain ja sen nojalla annettujen säännösten noudattamista. Viestintäviraston toimivaltaan kuuluu 119 §:n nojalla tutkia, ovatko yrityksen itse määrittelemät hinnat kohtuullisia ja syrjimättömiä ja tarvittaessa velvoittaa saattamaan hinnat kohtuullisiksi ja syrjimättömiksi. Viestintämarkkinalain 86 §:n 3 momentin mukaan Viestintävirasto voi arvioidessaan hinnoittelun kustannussuuntautuneisuutta 84 §:n 1 momentin mukaisesti yksittäistapauksessa päättää perittävän korvauksen enimmäismäärästä. Arvioinnissaan Viestintävirasto ei ole sidottu teleyrityksen kustannuslaskennassaan käyttämiin periaatteisiin. Kohta 6. Asian käsittely Viestintävirastossa Viestintävirasto on pyytänyt 17.12.2009 päivätyllä selvityspyynnöllä Elisalta lausuntoa TeliaSoneran toimenpidepyynnön johdosta. Viestintävirasto on pyytänyt lisäksi 17.12.2009 päivätyllä kirjeellä Kilpailuvirastoa luovuttamaan Viestintävirastolle kilpailunrajoituksista annetun lain (480/1992) 10 a §:n mukaisesti Kilpailuviraston Elisan talokaapelin hinnoittelua koskevan tutkinnan yhteydessä saamat, salassa pidettävät asiakirjat. Kilpailuvirasto on toimittanut edellä mainitut asiakirjat Viestintävirastolle 22.12.2009. Viestintävirasto on pyytänyt lisäksi 22.12.2009 päivätyllä lisäselvityspyynnöllä Elisaa laatimaan tilaajayhteystuotteiden hinnoittelulaskelmat huomioiden Viestintäviraston päivitetyt arviointiperiaatteet tilaajayhteyksien hinnoittelusta sekä toimittamaan selvitykset tilaajayhteyksien kuukausivuokran hinnoittelulaskelman osalta seuraavan listan mukaisesti: 1. Mikä on Elisan koko tilaajayhteysverkon jälleenhankintahinta? 2. Mikä on Elisan koko tilaajayhteysverkon nykykäyttöarvo? 3. Sisältyykö tilaajayhteyksien vuokran hinnoittelulaskelman pohjana olevaan omaisuuteen kirjanpidossa kokonaan poistettuja omaisuuseriä? 4. Mikä on yhtiön koko tilaajayhteysverkon keski-ikä? 5. Mitkä ovat yhtiön tilaajayhteysverkolle kohdistettujen omaisuuserien poistoajat kirjanpidossa? 6. Mikä on yhtiön tilaajayhteysverkon käyttöaste? 7. Mitkä olivat yhtiön käytössä olevien tilaajayhteyksien lukumäärät

1. a)1.1.2008
2. b)1.1.2009 ja
3. c)1.1.2010. 8. Miten Elisan loppuasiakkailta niin sanotusta talokaapelituotteesta saamat tulot huomioidaan tilaajayhteyksien hinnoittelulaskelmassa? Elisa on toimittanut 22.1.2010 vastineensa Viestintäviraston 17.12.2009 ja 22.12.2009 päivättyihin selvityspyyntöihin. Elisa on toimittanut lisäksi 4.2.2010 näkemyksensä vastineensa asianosaisjulkisesta versiosta. Viestintävirasto on toimittanut 19.2.2010 Elisan vastineen tiedoksi TeliaSoneralle viraston asianosaisjulkiseksi katsomiltaan osilta TeliaSoneran pyynnöstä. Viestintävirasto on pyytänyt Elisalta edelleen 15.2.2010 lisäselvityksiä seuraavan listan mukaisesti: 1. Esittäkää perusteltu arvio siitä, mikä on Elisa Oyj:n tilaajayhteysverkon jälleenhankintahinta, jos mukaan ei lasketa jo kokonaan (kirjanpidossa) poistettujen verkon osien jälleenhankintahintaa. Poistoaikoina tulee käyttää kirjanpidon mukaisia poistoaikoja. 2. Mikä on Elisan koko tilaajayhteysverkon tilintarkastetun taseen mukainen kirjanpitoarvo? 3. Mitkä ovat Elisa Oyj:n tilaajayhteysverkkoon rakentamat parikilometrimäärät vuosina 1998 - 2009? (Vastauksen tulee pitää sisällään myös ne HMV-yhtiöt, jotka ovat sulautuneet Elisa Oyj:hin.) 4. Mikä oli Elisa Oyj:n tilaajayhteysverkon kokonaisparikilometrimäärä 31.12.2009? 5. Elisan 25.1.2010 Viestintävirastolle toimittamassa selvityksessä on esitetty rakentamiskustannus parikilometriä kohden vuoden 2008 investointien ja rakennettujen parikilometrien avulla. Mitkä olivat vastaavat rakentamiskustannukset (investoinnit ja rakennetut parikilometrit) vuosina 2005 - 2007? Elisa on toimittanut 5.3.2010 vastauksensa viraston 15.2.2010 päivättyyn lisäselvityspyyntöön. Viestintävirasto on pyytänyt 11.3.2010 Elisalta edelleen lisäselvityksiä seuraavan listan mukaisesti: 1. Elisa Oyj:n 5.3.2010 toimittamassa vastineessa on kohdassa 5 esitetty keskimääräinen yksikkörakentamiskustannus vuosina 2005 - 2007. Pyydämme vielä ilmoittamaan rakennetut parikilometrit vuosilta 2005 - 2007. 2. Elisa Oyj:n 25.1.2010 toimittamassa vastineessa on liitteessä 1 esitetty, että tilaajayhteyden käyttökustannus yhteyttä kohden (”käyttökulut/ yhteys”) on (x,
4. xx)euroa. Pyydämme esittämään tarkemman erittelyn, miten käyttökustannukset on laskettu. Pyydämme esittämään lisäksi, mistä kustannuseristä käyttökustannukset muodostuvat, mitkä ovat erien suuruudet ja miltä ajanjaksolta käyttökustannukset ovat. 3. Elisa Oyj:n 25.1.2010 toimittamassa vastineessa on liitteessä 2 esitetty perusteita yhtiön perimille tilaajayhteystuotteiden kytkentämaksuille. Pyydämme lisäksi toimittamaan tiedot tämän lisäselvityspyynnön liitteenä olevan kytkentämaksun hinnoittelulaskelman yhteenvetomallin mukaisesti. Elisa on toimittanut 18.3.2010 vastauksensa viraston 11.3.2010 päivättyyn lisäselvityspyyntöön. Elisan ja Viestintäviraston edustajat tapasivat 19.3.2010 selvitysten läpikäymiseksi. Tapaamisessa käytiin lisäksi läpi viraston säänneltyjen tuotteiden hinnoittelun valvonnassa käyttämät periaatteet sekä selvitysten etenemistä ja aikataulua. Elisaa pyydettiin edelleen toimittamaan lisäselvitystä tilaajayhteysverkon jälleenhankintahinnasta, kun mukaan ei lasketa jo kokonaan kirjanpidossa poistettujen verkon osien jälleenhankintahintaa. Lisäksi Elisaa pyydettiin tarkentamaan kytkennän hinnoittelulaskelmaa oman henkilöstön tuntihinnan, asennuspalveluiden ja verkkotietopalvelun kustannuserien osalta sekä toimittamaan rakennetut parikilometrimäärät vuosilta 2005 - 2007. Elisa on toimittanut 24.3.2010 vastauksensa tapaamisessa pyydettyjen, edellä mainittujen seikkojen osalta. Elisan ja Viestintäviraston edustajat ovat tavanneet 26.3.2010 Elisan 24.3.2010 toimittamien selvitysten läpikäymiseksi. Tapaamisessa Elisaa pyydettiin edelleen toimittamaan lisäselvitystä Elisan tilaajayhteysverkon jälleenhankintahintaa koskevasta arviosta sekä kytkentämaksuihin kohdistetuista yleiskustannuksista. Elisa on toimittanut 26.3.2010 ja 31.3.2010 lisäselvitykset tapaamisessa pyydettyjen, edellä mainittujen seikkojen osalta. Viestintävirasto on pyytänyt 1.4.2010 Elisaa toimittamaan tilaajayhteysverkon arvostamisessa soveltamansa urakoitsijan voimassa olevan hinnaston 3/2010. Elisan ja Viestintäviraston edustajat ovat tavanneet 7.4.2010 Elisan 31.3.2010 ja 6.4.2010 toimittamien selvitysten läpikäymiseksi. Tapaamisessa Elisaa pyydettiin toimittamaan lisäksi muiden käyttämiensä urakoitsijoiden sopimushinnat. Elisa on toimittanut 12.4.2010 vastauksensa tapaamisessa pyydetyn, edellä mainitun seikan osalta. Elisa on toimittanut 21.4.2010 Viestintävirastolle tietoja, jotka oli koostettu yhtiön 6.4.2010 virastolle toimittamasta laskelmasta. Elisan ja Viestintäviraston edustajat ovat tavanneet jälleen 22.4.2010 Elisan pyynnöstä yhtiön 6.4.2010 ja 21.4.2010 toimittamien selvitysten läpikäymiseksi. Tapaamisen tarkoituksena oli antaa Elisa Oyj:lle mahdollisuus tulla kuulluksi asiassa. Viestintävirasto on toimittanut Elisalle 22.4.2010 viraston tekemän vertailulaskelman myös excel-muodossa siten, että yhtiö kykenisi paremmin arvioimaan viraston vertailulaskelmassa soveltamia perusteita. Viestintävirasto on 16.4.2010 varannut Elisalle mahdollisuuden lausua viraston valmisteleman päätöksen perusteista. Elisa on toimittanut lausuntonsa Viestintävirastolle 30.4.2010. Viestintävirasto on ottanut huomioon Elisan lausunnon lopullisessa päätöksessään siltä osin kuin lausunto on sisältänyt päätöksen perusteiden kannalta merkityksellisiä seikkoja. Viestintävirasto on ottanut huomioon Elisan lausunnossaan esittämät tarkennetut tiedot tilaajayhteysverkon kirjanpidossa kokonaan poistamattomasta osuudesta sekä tarkentanut päätöksensä perusteita. Viestintäviraston tekemässä tutkinnassa on keskitytty kaksijohtimisista tilaajayhteyksistä perittäviin kuukausi- ja kytkentämaksuihin. Kohta 7. Elisa Oyj:n tilaajayhteystuotteista perimät hinnat Elisan 1.11.2009 päivätyn hinnaston mukaan yhtiö perii 2-johtimisesta tilaajayhteydestä ja tilaajayhteyden rinnakkaiskäytöstä (yläkaista) seuraavan taulukon mukaista kytkentämaksua ja kuukausivuokraa. Hinnat eivät sisällä arvonlisäveroa. Tilaajayhteys 2-johdin - Kytkentä/siirto 99 € - Vuokra 10,60 €/kk Rinnakkaisyhteys (ilman suodatinta) - Kytkentä/siirto 66 € - Vuokra 5,30 €/kk Kohta 8. Elisa Oyj:n esittämät tilaajayhteyksien kuukausimaksujen perusteet Elisa on toimittanut Viestintävirastolle tilaajayhteyksien kuukausimaksujen perusteista kaksi laskelmaa. Yhtiön toimittamat laskelmat ovat keskenään erilaiset. Elisan Viestintävirastolle 22.1.2010 toimittamassa laskelmassa (hinnoittelulaskelma 1) yhtiö on esittänyt hinnoittelulaskelman yksittäiselle tilaajayhteydelle lähtien yhden parikilometrin jälleenhankintahinnasta. Elisan Viestintävirastolle 6.4.2010 toimittamassa laskelmassa (hinnoittelulaskelma 2) Elisa on esittänyt hinnoittelulaskelman lähtien koko verkon jälleenhankintahinnasta. Kummassakin edellä mainitussa laskelmassa tilaajayhteyden vuokraamisen kustannukset on määritetty käyttökustannusten (sisältäen yleiskustannukset), jälleenhankintahintaisten poistojen ja tilaajayhteysverkkoon sitoutuneelle pääomalle lasketun tuoton perusteella. Tilaajayhteysverkon jälleenhankintahinta Hinnoittelulaskelma 1 Elisa on toimittanut Viestintävirastolle 22.1.2010 laskelman yhtiön tilaajayhteysverkon jälleenhankintahinnasta. Laskelman mukaan yhden parikilometrin rakentamiskustannus on laskettu vuoden 2008 toteutuneiden rakentamiskustannusten ja rakennettujen parikilometrien avulla. Rakentamiskustannuksissa on huomioitu erikseen Elisan pääkaupunkiseudun, Tampereen, Jyväskylän, Joensuun ja Turun alueen rakentamiskustannukset. Yhtiön toimittaman hinnoittelulaskelman lähtökohtana on yhden parikilometrin jälleenhankintahinta. Koko tilaajayhteysverkon jälleenhankintahinta () euroa on saatu kertomalla parikilometrin rakentamiskustannus () euroa koko tilaajayhteysverkon (kupari) volyymilla () parikilometriä. Elisan laskelmassa verkon jälleenhankintahinta on määritetty koko käytössä olevalle tilaajayhteysverkolle sisältäen myös kirjanpidossa kokonaan poistettuja verkon osia. Hinnoittelulaskelma 2 Elisa on toimittanut 6.4.2010 viraston pyynnöstä laskelman yhtiön tilaajayhteysverkon jälleenhankintahinnasta, jossa ei ole mukana jo kokonaan kirjanpidossa poistettuja verkon osia. Elisan toimittamassa laskelmassa yhtiön taseessa olevan verkon eri omaisuuserien arvo on laskettu Elisan esittämällä tavalla jälleenhankintahintaisena. Yhtiö on käyttänyt tilaajayhteysverkon jälleenhankintahinnan määrittämisessä verkon arvostamisessa yhden käyttämänsä verkkourakoitsijan sopimushintoja, joita yhtiö maksaisi urakoitsijalle, jos taseessa oleva verkko-omaisuus rakennettaisiin nyt. Hinnoittelulaskelma 2 poikkeaa siten lähtökohdiltaan yhtiön hinnoittelulaskelmassa 1 esittämästä tavasta määrittää tilaajayhteysverkon jälleenhankintahinta. Jälleenhankintahinta on yhtiön toimittamassa laskelmassa määritetty tilaajayhteysverkon eri osien eli erityyppisten kaapelireittien (ilma-, kaapelikanava-, maa- ja vesistöreitti) rakentamis- ja materiaalikustannusten sekä kaapelien, jakamoiden, päätteiden ja jatkosten rakentamis- ja materiaalikustannusten perusteella. Lisäksi jälleenhankintahintaan on laskettu tilaajayhteysverkon osuus kaapelikaivojen ja teletilojen rakentamis- ja materiaalikustannuksista. Erityyppisten reittien, kaapeleiden, jatkosten ja jakamoiden määrät on saatu yhtiön verkkotietojärjestelmästä. Verkon eri osissa on huomioitu erikseen Elisan Uudenmaan, Pirkanmaan, Jyväskylän, Joensuun, Paimion ja Riihimäen alueen rakentamiskustannukset. Jälleenhankintahintalaskelmaan sisältyy Uudenmaan aluetta lukuun ottamatta verkkotietojärjestelmän mukaiset tiedot tilaajayhteysverkon omaisuuserien poistamattomasta osuudesta eri omaisuuserien kirjanpidon poistoajat huomioiden. Uudenmaan alueen tilaajayhteysverkon poistamattomana osuutena yhtiö on käyttänyt Pirkanmaan alueen vastaavaa osuutta. Elisa on toimittanut lisäksi 30.4.2010 tarkemman arvion tilaajayhteysverkon kirjanpidossa kokonaan poistamattomasta osuudesta siltä osin kuin asennusvuositiedot puuttuivat verkkotietojärjestelmästä. Tilaajayhteysverkon jälleenhankintahinta on yhtiön laskelman mukaan () euroa. Yhtiön mukaan hinnoittelulaskelman jälleenhankintahinnassa ei ole mukana kirjanpidossa jo kokonaan poistettuja verkon osia. Elisan hinnoittelulaskelmassa 2 esittämät luvut perustuvat yhtiön 6.4.2010 virastolle toimittamiin tietoihin tilaajayhteysverkon kokonaan poistamattomasta osuudesta, eikä yhtiön laskelmassa ole otettu huomioon Elisan 30.4.2010 virastolle toimittamaa tarkennettua arviota. Poistot Hinnoittelulaskelma 1 Elisan 22.1.2010 virastolle toimittamassa laskelmassa yhtiö on käyttänyt jälleenhankintahintaisten poistojen laskennassa 25 vuoden poistoaikaa. Yhtiön toimittamassa laskelmassa on käytetty tasapoistomenetelmää. Yhtiö on poistojen laskennassa ottanut huomioon myös reservin osuuden () %. Reservillä tarkoitetaan metallijohtimisia tilaajayhteyksiä, jotka on rakennettu, mutta jotka eivät ole tällä hetkellä käytössä (ei kytketty). Poistojen pohjana oleva jälleenhankintahinta on määritetty edellä kuvatulla tavalla. Poistojen määräksi muodostuu yhtiön laskemalla tavalla () euroa/tilaajayhteys kuukautta kohden. Hinnoittelulaskelma 2 Elisan 6.4.2010 virastolle toimittamassa laskelmassa yhtiö on käyttänyt poistoaikana tilaajayhteysverkon keskimääräistä poistoaikaa (() vuotta), joka on laskettu verkon eri omaisuuserien (tilaajaverkko - () vuotta, kaapelikaivot - () vuotta ja teletilat - () vuotta) kirjanpidon poistoaikojen painotettuna keskiarvona. Yhtiön toimittamassa laskelmassa on käytetty tasapoistomenetelmää. Poistojen pohjana oleva jälleenhankintahinta on määritetty edellä kuvatulla tavalla. Vuosittaisten poistojen määräksi muodostuu yhtiön laskemalla tavalla () euroa. Sitoutunut pääoma ja tuotto Hinnoittelulaskelma 1 Elisa on tilaajayhteysverkkoon sitoutuneen pääoman määrittämiseksi laskenut verkon nykykäyttöarvon yhtiön esittämän jälleenhankintahinnan ja verkon pitoajan perusteella. Yhtiö on laskenut nykykäyttöarvon useiden teleyritysten käyttämällä kaavalla: jälleenhankintahinta * (n-1)/(2*n), jossa n on pitoaika vuosina. Elisan mukaan pitoaikana laskelmissa on käytetty 25 vuoden poistoaikaa. Sitoutuneen pääoman tuotto on yhtiön toimittamassa laskelmassa laskettu verkon nykykäyttöarvolle. Elisan 22.1.2010 toimittamassa laskelmassa käyttämä tuottoprosentti on () %. Yhtiö on sitoutuneen pääoman tuoton laskennassa ottanut huomioon myös tilaajayhteysverkon reservin osuuden. Sitoutuneen pääoman tuoton määräksi muodostuu yhtiön laskemalla tavalla () euroa/tilaajayhteys kuukautta kohden. Hinnoittelulaskelma 2 Yhtiö on tilaajayhteysverkkoon sitoutuneen pääoman määrittämiseksi laskenut verkon nykykäyttöarvon jälleenhankintahinnan ja verkon pitoajan perusteella. Yhtiö on laskenut nykykäyttöarvon useiden teleyritysten käyttämällä kaavalla: jälleenhankintahinta * (n-1)/(2*n), jossa n on pitoaika vuosina. Elisan mukaan pitoaikana laskelmissa on käytetty kirjanpidon keskimääräistä poistoaikaa (() vuotta). Vuosittaisen sitoutuneen pääoman tuoton määräksi muodostuu yhtiön laskemalla tavalla () euroa. Sitoutuneen pääoman tuotto on yhtiön toimittamassa laskelmassa laskettu verkon nykykäyttöarvolle. Elisan 6.4.2010 toimittamassa laskelmassa käyttämä tuottoprosentti on () %. Käyttökustannukset Elisa on toimittanut Viestintävirastolle ajanjaksolta 1.1. - 31.12.2008 erittelyn kustannuksista, joista tilaajayhteysverkon käyttökustannukset koostuvat. Yhtiön 18.3.2010 toimittaman selvityksen mukaan merkittävimpiä tällaisia kustannuseriä vuonna 2008 olivat tilaajayhteysverkon käytön ja ylläpidon aiheuttamat alihankinnan kustannukset, henkilöstökustannukset, verkkotietojärjestelmän kustannukset sekä yhtiötasoiset yleiskustannukset. Yhtiön esittämät käyttökustannukset olivat () euroa. Yhtiöltä saatujen tietojen mukaan käyttökustannukset perustuvat toteutuneisiin kirjanpidon ja kustannuslaskennan tietoihin. Kustannukset yhteensä Hinnoittelulaskelma 1 Elisan virastolle toimittaman hinnoittelulaskelma 1:n mukaan tilaajayhteyden kuukausivuokran kustannukset ovat () euroa. Hinnoittelulaskelma 2 Elisan virastolle toimittaman hinnoittelulaskelma 2:n mukaan tilaajayhteysverkon vuosittaiset kokonaiskustannukset ovat () euroa. Tilaajayhteyden kuukausivuokran kustannuksiksi muodostuu laskelmassa () euroa. Yhtiö on käyttänyt laskelmassa arviotaan vuoden 2010 keskimääräisestä käytössä olevien tilaajayhteyksien lukumäärästä () kappaletta. Kohta 9. Tilaajayhteyksien kuukausimaksujen kustannusperusteiden arviointi Elisalle on HMV-päätöksessä asetettu syrjimättömyysvelvoitteen lisäksi kustannussuuntautuneen hinnoittelun velvoite.

§:n mukaan kustannussuuntautuneella hinnalla tarkoitetaan hintaa, joka on aiheutuneet kustannukset ja toiminnan tehokkuus huomioon ottaen kohtuullinen. Kohtuullisuutta arvioitaessa on otettava huomioon myös kohtuullinen pääomalle laskettava tuotto, johon vaikuttavat teleyrityksen tekemät investoinnit ja niihin liittyvät riskit. Tilaajayhteyden rinnakkaiskäytöstä perityn maksun tulee yhtiölle asetetun HMV-päätöksen ja viestintämarkkinalain 24 §:n 4 momentin mukaisesti olla enintään puolet yhtiön tilaajayhteydestä perimästä maksusta, jollei yhtiö osoita, että kustannukset ovat tätä korkeammat. Viestintäviraston tehtävänä on sen käsitellessä hinnoittelua koskevaa asiaa arvioida teleyrityksen säännellylle tuotteelle esittämien kustannusten asianmukaisuus sekä se, onko teleyritys kohdentanut kustannukset oikein. Tarkastelu tehdään yrityksen tuottamien tietojen perusteella ja lähtökohtana on yrityksen käytössä oleva hinta sekä siihen liittyvät kustannuserät. Viestintävirasto arvioi tilaajayhteystuotteen kustannusten kohtuullisuutta vertaamalla suoritteen tuottamisesta aiheutuneiden kustannusten ja tilaajayhteysverkkoon sitoutuneen pääoman kohtuullisen tuoton summaa tilaajayhteystuotteesta perittävään maksuun. Viestintävirasto on päivittänyt 16.12.2009 vuonna 2004 julkaistun muistion tilaajayhteyksien ja laajakaistatukkutuotteen hinnoittelun ja syrjimättömyyden arvioinnista (arviointiperiaatteet). Muistiossa on esitetty ne keskeiset periaatteet, joiden pohjalta Viestintävirasto tapauskohtaisesti arvioi teleyrityksen soveltaman hinnoittelun kustannussuuntautuneisuutta ja syrjimättömyyttä. Arviointiperiaatteiden avulla Viestintävirasto pyrkii yhtenäisten kriteerien soveltamiseen hinnoittelun säännöstenmukaisuuden arvioinnissa ja valvonnassa ja näin varmistamaan teleyritysten tasapuolisen kohtelun. Viestintävirasto soveltaa tilaajayhteyksien hinnoittelun arviointiin samoja pääperiaatteita kuin muidenkin säänneltyjen tuotteiden kustannussuuntautuneen hinnoittelun valvontaan. Elisa on toimittanut Viestintävirastolle tilaajayhteyksien kuukausimaksujen perusteista kaksi keskenään erilaista laskelmaa. Elisan Viestintävirastolle 22.1.2010 toimittamassa laskelmassa (hinnoittelulaskelma 1) yhtiö on esittänyt yksittäiselle tilaajayhteydelle hinnoittelulaskelman, jossa lähtökohtana on yhden parikilometrin jälleenhankintahinta. Elisan Viestintävirastolle 6.4.2010 toimittamassa laskelmassa (hinnoittelulaskelma 2) lähtökohtana on koko verkon jälleenhankintahinta. Kummassakin edellä mainitussa laskelmassa tilaajayhteyden vuokraamisen kustannukset on määritetty käyttökustannusten, jälleenhankintahintaisten poistojen ja tilaajayhteysverkkoon sitoutuneelle pääomalle lasketun tuoton perusteella. Yhtiön esittämä hinnoittelulaskelma 1 poikkeaa yhteenvedon muotoa koskevalta rakenteeltaan Viestintäviraston arviointiperiaatteissa esitetystä hinnoittelulaskelman yhteenvedosta siten, että yhtiön laskelmassa lähtökohtana on yhden parikilometrin jälleenhankintahinta. Viraston hinnoittelulaskelmamallissa yksittäisen tilaajayhteyden kustannukset saadaan puolestaan jakamalla tilaajayhteysverkon kokonaiskustannukset kaikkien käytössä olevien tilaajayhteyksien lukumäärällä. Yhtiön esittämä hinnoittelulaskelma 2 on yhteenvedon muotoa koskevalta rakenteeltaan viraston hinnoittelulaskelmamallin mukainen eli tilaajayhteysverkon kokonaiskustannukset on jaettu kaikkien käytössä olevien tilaajayhteyksien lukumäärällä. Viestintämarkkinalain mukaisesti kustannussuuntautuneen hinnoittelun lähtökohtana on suoritteen tuottamisesta yhtiölle aiheutuneet kustannukset. Virasto pyrkii sääntelyviranomaisena selvittämään mahdollisimman luotettavasti säännellyn tuotteen tuottamisesta yhtiölle aiheutuneet kustannukset. Yhtiön esittämät laskelmat ovat keskenään ristiriitaiset, eivätkä kuvasta luotettavalla tavalla suoritteen tuottamisesta yhtiölle aiheutuneita todellisia kustannuksia. Tämän johdosta Viestintävirasto teki tilaajayhteyden kuukausivuokran kustannuksista oman vertailulaskelman, jonka avulla saadaan viraston näkemyksen mukaan paras mahdollinen arvio aiheutuneista kustannuksista. Vertailulaskelma on toteutettu Elisan virastolle toimittamien tietojen perusteella arviointiperiaatteiden mukaisesti. Tilaajayhteysverkon jälleenhankintahinta Hinnoittelulaskelma 1 Viestintäviraston näkemyksen mukaan tilaajayhteysverkon jälleenhankintahinta voidaan arvioida tilaajayhteysverkon joidenkin rakenneosaryhmien (esimerkiksi ilmakaapelit, maakaapelit ja kanavaputkitukset) määrien ja keskimääräisten yksikkörakentamiskustannusten perusteella. Arviointi voidaan tehdä myös pidemmän ajan vuosittaisten uusinvestointien perusteella, jos nämä uusinvestoinnit riittävällä tarkkuudella vastaavat rakenteeltaan verkon keskimääräistä rakennetta. Elisa on toimittanut Viestintävirastolle laskelman yhtiön tilaajayhteysverkon jälleenhankintahinnasta. Laskelman mukaan yhden parikilometrin rakentamiskustannus on laskettu vuoden 2008 toteutuneiden rakentamiskustannusten ja rakennettujen parikilometrien avulla. Koko tilaajayhteysverkon jälleenhankintahinta on saatu kertomalla parikilometrin rakentamiskustannus koko tilaajayhteysverkon volyymilla, eli yhtiön selvitysten mukaan tilaajayhteysverkon jälleenhankintahinta on laskettu yhtiön koko tilaajayhteysverkolle. Yhden vuoden rakentamiskustannukset eivät anna riittävän luotettavaa kuvaa keskimääräisistä rakentamiskustannuksista. Yhtiö toimitti viraston pyynnöstä tilaajayhteysverkon keskimääräiset yksikkörakentamiskustannukset yhteensä neljältä vuodelta (2005 - 2008). Nämä pidemmän ajanjakson tiedot kuvaavat keskimääräisiä rakentamiskustannuksia luotettavammin. Elisan toimittamassa laskelmassa tilaajayhteyden jälleenhankintahinta on laskettu yhtiön koko tilaajayhteysverkolle. Jälleenhankintahinta sisältää näin ollen verkon omaisuuseriä, jotka ovat jo kirjanpidossa kokonaan poistettuja. Jälleenhankintahintaan ei tule sisällyttää omaisuuseriä, jotka ovat jo kirjanpidossa kokonaan poistettuja. Menettely johtaa liiallisiin kustannuksiin (poistoihin ja sitoutuneelle pääomalle laskettavaan tuottoon) jäljempänä kuvatulla tavalla. Elisan esittämä tapa on Viestintäviraston arviointiperiaatteiden vastainen. Tämä viraston soveltama periaate on vahvistettu korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuissa sekä jälleenhankintahintaisia poistoja että sitoutuneen pääoman tuottoa laskettaessa ja sisältyi jo viraston vuonna 2004 julkaisemiin arviointiperiaatteisiin. Hinnoittelulaskelma 2 Elisa on toimittanut Viestintäviraston pyynnöstä laskelman yhtiön tilaajayhteysverkon jälleenhankintahinnasta, joka ei sisällä jo kokonaan kirjanpidossa poistettuja verkon osia. Yhtiö ei ole oikaissut aiemmin toimittamaansa arviota tilaajayhteysverkon jälleenhankintahinnasta (hinnoittelulaskelma 1) eliminoimalla laskelmasta verkon kirjanpidossa kokonaan poistettuja omaisuuseriä vaan on toimittanut kokonaan uudenlaisen jälleenhankintahintalaskelman. Yhtiön toimittamassa laskelmassa on käytetty tilaajayhteysverkon jälleenhankintahinnan määrittämisessä verkon arvostamisessa verkkourakoitsijan sopimushintoja, joita yhtiö maksaisi urakoitsijalle, jos verkko rakennettaisiin nyt. Jälleenhankintahinta on määritetty tilaajayhteysverkon eri osien eli erityyppisten kaapelireittien rakentamis- ja materiaalikustannusten sekä kaapelien, jakamoiden, päätteiden ja jatkosten rakentamis- ja materiaalikustannusten avulla. Lisäksi jälleenhankintahintaan on laskettu tilaajayhteysverkon osuus kaapelikaivojen ja teletilojen rakentamis- ja materiaalikustannuksista. Erityyppisten reittien, kaapeleiden, jatkosten ja jakamoiden määrät on saatu yhtiön verkkotietojärjestelmästä. Verkon eri osissa on huomioitu erikseen Elisan Uudenmaan, Pirkanmaan, Jyväskylän, Joensuun, Paimion ja Riihimäen alueen rakentamiskustannukset. Jälleenhankintahintalaskelmaan sisältyy () aluetta lukuun ottamatta verkkotietojärjestelmän mukaiset tiedot tilaajayhteysverkon omaisuuserien poistamattomasta osuudesta eri omaisuuserien kirjanpidon poistoajat huomioiden. () alueen tilaajayhteysverkon poistamattomana osuutena yhtiö on käyttänyt () alueen vastaavaa osuutta. Elisa on toimittanut lisäksi 30.4.2010 tarkemman arvion tilaajayhteysverkon kirjanpidossa kokonaan poistamattomasta osuudesta siltä osin kuin asennusvuositiedot puuttuivat verkkotietojärjestelmästä. Tilaajayhteysverkon jälleenhankintahinta on yhtiön laskelman mukaan () euroa. Elisan mukaan hinnoittelulaskelman jälleenhankintahinnassa ei ole mukana kirjanpidossa jo kokonaan poistettuja verkon osia. Viestintävirasto arvioi tilaajayhteystuotteen kustannusten kohtuullisuutta vertaamalla suoritteen tuottamisesta aiheutuneiden kustannusten ja tilaajayhteysverkkoon sitoutuneen pääoman kohtuullisen tuoton summaa tilaajayhteystuotteesta perittävään maksuun. Viraston arvioinnissaan käyttämä menetelmä perustuu siihen, että kustannussuuntautuneen hinnoittelun lähtökohtana on viestintämarkkinalain mukaisesti suoritteen tuottamisesta aiheutuneet kustannukset. Menetelmänä hinnoittelulaskelma 2:n mukainen tapa on teoreettinen, eikä jäljittele yhtiölle aiheutuneita kustannuksia. Jälleenhankintahinta on laskelmassa määritetty käyttämällä verkon arvostamisessa verkkourakoitsijan sopimushintoja, joita yhtiö maksaisi urakoitsijalle, jos tilaajayhteysverkon taseessa oleva verkko-omaisuus rakennettaisiin nyt. Yhtiön hinnoittelulaskelman 2 mukaisella tilaajayhteysverkon arvostamistavalla ei ole kuitenkaan yhteyttä yhtiölle suoritteen tuottamisesta aiheutuneisiin todellisiin kustannuksiin. Menetelmä ei näin ollen johda viestintämarkkinalain mukaiseen kustannussuuntautuneeseen hinnoitteluun. Yhtiön toimittama hinnoittelulaskelma 2 ei myöskään ole ollut perusteena yhtiön asettaessa tilaajayhteystuotteista perimiään hintoja, sillä yhtiö on tehnyt laskelman jälkikäteen viraston pyytäessä toimittamaan arvion verkon jälleenhankintahinnasta ilman kirjanpidossa kokonaan poistettuja verkon osia. Viraston vertailulaskelma Yhtiön hinnoittelulaskelma 1 on virheellinen, sillä jälleenhankintahinta sisältää jo kokonaan poistettuja verkon osia. Tämän johdosta Viestintävirasto on pyytänyt Elisaa oikaisemaan hinnoittelulaskelma 1:tä siten, että laskelmasta poistetaan tilaajayhteysverkon osalta kirjanpidossa kokonaan poistetut omaisuuserät. Elisa on tehnyt viraston pyytämän oikaisun lisäksi muutoksia, joiden johdosta yhtiö on päätynyt hinnoittelulaskelman 2 mukaisiin, aiempaa korkeampiin kustannuksiin. Hinnoittelulaskelma 2:n luotettavuutta voidaankin perustellusti epäillä. Hinnoittelulaskelma 2 ei kuvasta kustannussuuntautuneen hinnoittelun arvioinnissa lähtökohtana olevia suoritteen tuottamisesta yhtiölle aiheutuneita todellisia kustannuksia. Yhtiön hinnoittelulaskelman 1 mukainen tapa arvioida tilaajayhteysverkon jälleenhankintahinta (() euroa) ja hinnoittelulaskelman 2 mukainen tapa arvioida tilaajayhteysverkon jälleenhankintahinta (() euroa) johtavat lisäksi tilaajayhteysverkon tasearvoon (() euroa, yhtiön ilmoittama tilintarkastetun taseen mukainen arvo 31.12.2008) verrattuna moninkertaisiin arvoihin (()-kertainen). Viestintäviraston vertailulaskelman mukainen jälleenhankintahinta (() euroa) on merkittävästi lähempänä tasearvoa (()-kertainen), mikä viraston näkemyksen mukaan tukee viraston arvioinnissaan soveltamia periaatteita sekä osaltaan horjuttaa yhtiön esittämien laskelmien luotettavuutta. Viestintäviraston vertailulaskelman avulla saadaan viraston näkemyksen mukaan paras mahdollinen arvio sääntelyviranomaisen hinnoittelun arvioinnissa soveltamasta verkon jälleenhankintahinnasta ja sen avulla lasketuista aiheutuneista kustannuksista. Viestintäviraston vertailulaskelma on toteutettu Elisan toimittamien tietojen perusteella viraston arviointiperiaatteiden mukaisesti. Virasto on vertailulaskelmassaan käyttänyt Elisan hinnoittelulaskelma 1:n mukaista koko tilaajayhteysverkon jälleenhankintahintaa, jossa on mukana myös kokonaan poistetut verkon osat. Virasto on oikaissut yhtiön laskelmassaan esittämää jälleenhankintahintaa käyttämällä yhtiön hinnoittelulaskelma 2:n mukaisia, verkkotietojärjestelmästä saatuja tarkennettuja tietoja sekä yhtiön 30.4.2010 virastolle toimittamaa tarkempaa arviota verkon poistamattomista rakenneosista. Tällöin viraston näkemyksen mukaan tulee eliminoitua niiden verkon osien jälleenhankintahinta, jotka ovat kirjanpidossa jo kokonaan poistettuja. Virasto on oikaissut Elisan laskelmassaan esittämää jälleenhankintahintaa lisäksi laskemalla yhtiön käyttämän yhden vuoden

§:n mukaan kustannussuuntautuneella hinnalla tarkoitetaan hintaa, joka on aiheutuneet kustannukset ja toiminnan tehokkuus huomioon ottaen kohtuullinen.

§ sallii kohtuullisen tuoton vain sellaiselle säännellylle tuotteelle, jonka aikaansaamiseen on sitoutunut pääomaa. Kertamaksulla katettavan kytkentäpalvelun suorittamiseen ei Viestintäviraston näkemyksen mukaan sitoudu pääomaa, minkä vuoksi siitä ei myöskään muodostu sitoutuneen pääoman kustannuksia. Viestintävirasto arvioi kytkentämaksujen kustannussuuntautuneisuutta vertaamalla kytkentätoimenpiteiden kustannuksia niistä perittäviin maksuihin. Kytkentämaksua voidaan pitää kustannussuuntautuneena, kun se on kytkennästä aiheutuneet kustannukset ja toiminnan tehokkuus huomioon ottaen kohtuullinen. Elisa muutti tilaajayhteystuotteiden kytkennästä perimiään maksuja 1.11.2009 alkaen. Yhtiö asetti kytkentämaksunsa viraston arviointiperiaatteissaan esittämälle, tilaajayhteysmarkkinalla keskimäärin kohtuulliseksi katsotulle hintatasolle (tilaajayhteyden kytkentä 99 euroa ja rinnakkaisyhteyden kytkentä 66 euroa). Arviointiperiaatteissa esitetty hintanäkemys on viraston kohtuulliseksi katsoma keskimääräinen hintataso tilaajayhteyden tai rinnakkaisyhteyden kytkennälle. Näkemys perustuu teleyrityksiltä kerättyihin tietoihin tilaajayhteyden kytkentään käytettävästä ajasta sekä työtunnin hinnasta. Kytkentämaksujen tulee annetusta hintanäkemyksestä huolimatta olla yhtiölle asetettujen velvoitteiden mukaisesti kustannussuuntautuneita. Tämän johdosta Viestintävirasto on arvioinut Elisan kytkentämaksujen hinnoittelun lainmukaisuuden, vaikka yhtiön perimät hinnat noudattavat viraston kannanotossa esitettyjä hintanäkemyksiä. Viestintäviraston näkemyksen mukaan valtaosa kytkennästä aiheutuvista kustannuksista aiheutuu tilaajayhteyden tai rinnakkaiskaistan kytkentään liittyvästä toimistotyöajasta, asennustyöajasta sekä asennusmatkaan käytetystä ajasta (=kytkentäaika). Toimistotyöajalla tarkoitetaan tilaajayhteyden toimitusprosessin tehtävien suorittamiseen kuluvaa aikaa, joka ei ole asennustyöaikaa tai matka-aikaa. Asennustyöajalla tarkoitetaan aikaa, joka kuluu tilaajajohdon tai sen rinnakkaiskaistan fyysisen kytkennän, tavallisesti ristikytkennän tekemiseen kytkentäpisteessä keskuksen pääjakamossa tai kaapelireitin välijakamossa sekä mahdolliseen yhteyden merkintään, mittaukseen ja testaukseen. Matka-ajalla tarkoitetaan aikaa, joka kuluu asentajalta siirtymiseen asennustukikohdasta tai muusta vastaavasta asentajien kokoontumispisteestä kytkentäpisteeseen keskuksen pääjakajalle sekä tapauskohtaisesti muihin pääjakamon ja talojakamon välisiin kytkentäpisteisiin. Kytkentäajassa huomioidaan ainoastaan kytkentä- tai asennusmaksuun sisältyvän kytkentätyön sisältö. Elisa on ulkoistanut tilauskäsittelyn ja asennuksen työvaiheet, jotka muodostavat yhtiön mukaan () % kytkennän kustannuksista. Virasto arvioi säänneltyjen tuotteiden ja palvelujen hinnoittelun kustannussuuntautuneisuutta ja syrjimättömyyttä samojen periaatteiden mukaisesti riippumatta siitä, tuottaako teleyritys tuotteet tai palvelut itse vai käyttääkö se alihankkijaa tai muuta ulkopuolista toimittajaa tai palveluntarjoajaa. Asennustoiminnan ulkoistaminen ei poista teleyritykseltä velvollisuutta hinnoitella tilaajayhteyksien kytkennästä perimänsä maksut kustannussuuntautuneesti eli hintaan, joka on aiheutuneet kustannukset ja toiminnan tehokkuus huomioon ottaen kohtuullinen. Viestintävirasto on pyytänyt Elisalta tietoja keskimääräisistä kytkentäajoista (toimistotyöaika, asennustyöaika ja matka-aika) sekä työtunnin hinnasta, jotta virasto olisi voinut arvioida tilaajayhteyden kytkennän kustannukset samojen periaatteiden mukaisesti riippumatta siitä, tuottaako yhtiö kytkentäpalvelun itse vai ulkoistettuna. Elisa toimitti virastolle vain osittain arviointiperiaatteissa esitetyn yhteenvetolaskelman mukaisia tietoja tilaajayhteyden kustannuksista. Tämän johdosta virasto on tehnyt vertailulaskelman, jossa on käytetty sekä Elisan toimittamia tietoja että HMV-asemassa olevilta teleyrityksiltä kerättyjä vertailutietoja. Virastolla oli arvioinnin perusteena käytettävissä Elisan toimittamat tiedot toimistotyöajan tuntihinnasta () euroa/tunti, asennustyön tuntihinnasta () euroa/tunti ja matka-ajan kustannuksesta () euroa. Asennustyön tuntihinta on Elisan virastolle vuonna 2005 ilmoittama luku, jota virasto on korjannut yksityisen sektorin ansiotasoindeksillä vastaamaan vuoden 2010 työkustannusten tasoa. Näin saatuna asennustyön tuntihintana virasto on vertailulaskelmassaan käyttänyt () euroa. Koska asentajan keskimääräinen matka-aika eroaa kuitenkin operaattorikohtaisesti verkon rakenteesta ja maantieteellisestä sijainnista riippuen, on Viestintävirasto käyttänyt vertailulaskelmassa matkakustannuksia arvioidessaan Elisan toimittaman laskelman mukaista matka-ajan kustannusta. Muiden arvioinnissa tarvittavien tietojen (toimistotyöaika ja asennustyöaika) osalta Viestintävirasto on käyttänyt arvioinnissa kaikilta HMV-asemassa olevilta operaattoreilta kerättyjen kytkentäaikojen mediaania. Viestintävirasto katsoo, että muilta teleyrityksiltä saatuja vertailutietoja voidaan käyttää apuna arvioitaessa teleyritysten toiminnan tehokkuutta.

§:n perustelujen mukaan tehokkuutta arvioidaan vertaamalla suoritteen tuottamisesta aiheutuvia kustannuksia samanlaisen suoritteen tuottamisesta aiheutuneisiin kustannuksiin muissa vastaavissa olosuhteissa toimivissa teleyrityksissä. Tilaajayhteyden kytkentä on työvoiman käyttöön perustuva kertaluonteinen ja hyvin vertailtavissa oleva suorite, jolla katetaan pääsääntöisesti vain välittömiä työkustannuksia ja muita kertaluontoisia kustannuksia. Tilaajayhteyden kytkennän vaatimat asennustoimenpiteet ja muut työvaiheet ovat tyypillisesti samanlaiset eri yhtiöissä. Kohta

1. Kytkentämaksujen kustannussuuntautuneisuuden arviointi Elisan toimittaman laskelman mukaan kytkennän kustannus on tilaajayhteyden osalta () euroa. Elisan esittämien kustannustietojen mukaan tilaajayhteyden kytkennän kustannus on () alhaisempi kuin yhtiön perimä maksu (99 euroa). Elisan toimittaman laskelman mukaan kytkennän kustannus on rinnakkaisyhteyden (yläkaista) osalta () euroa. Yhtiön esittämien tietojen mukaan rinnakkaisyhteyden kytkennän kustannus on () korkeampi kuin yhtiön perimä maksu (66 euroa). Viestintävirasto on Elisan esittämien tietojen ja HMV-asemassa olevien operaattoreiden ilmoittamien kytkentäaikatietojen perusteella arviointiperiaatteidensa mukaisesti tehnyt vertailulaskelman, jonka avulla virasto on arvioinut Elisan perimien kytkentämaksujen lainmukaisuutta. Vertailulaskelmassa tilaajayhteyden ja rinnakkaisyhteyden kustannus on laskettu kytkennän toimistotyöajan, asennustyöajan ja asennuksen matkaajan kustannusten summana. Vertailulaskelman mukaiset tilaajayhteyksien kytkennän kustannukset poikkeavat Elisan esittämistä kustannuksista. Vertailulaskelman mukaan kytkennän kustannus on tilaajayhteyden osalta () euroa. Vertailulaskelman mukainen tilaajayhteyden kytkennän kustannus on () matalampi kuin yhtiön esittämät kytkennän kustannukset. Vertailulaskelman mukaan tilaajayhteyden kytkennän kustannus on () matalampi kuin yhtiön perimä kytkentämaksu. Viraston tekemän vertailulaskelman perusteella Elisan perimät tilaajayhteyden kytkentämaksut eivät ole yhtiölle asetettujen velvoitteiden mukaisesti kustannussuuntautuneet. Vertailulaskelman mukaiset rinnakkaisyhteyksien (yläkaista) kytkennän kustannukset poikkeavat Elisan esittämistä kustannuksista. Vertailulaskelman mukaan kytkennän kustannus on rinnakkaisyhteyden osalta () euroa. Vertailulaskelman mukainen rinnakkaisyhteyden kytkennän kustannus on () matalampi kuin yhtiön esittämät kustannukset. Rinnakkaisyhteyden kytkennän kustannus on vertailulaskelman mukaan () korkeampi kuin yhtiön perimä kytkentämaksu. Viraston tekemän vertailulaskelman perusteella Elisan perimät rinnakkaisyhteyden kytkentämaksut alittavat vertailulaskelman mukaiset kustannukset. Yhtiön hinnoittelu on tältä osin viestintämarkkinalain mukaista. (---) Kohta
2. Päätöksen voimaantulo Päätös on voimassa tiedoksisaannista alkaen. Tätä päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, ellei valitusviranomainen toisin määrää. (---) Kohta
3. Lainkohdat, joihin päätös perustuu Viestintämarkkinalaki (393/2003) 84 §, 86 §, 119 §, 126 § ja 127 §:n 3 momentti. II KÄSITTELY KORKEIMMASSA HALLINTO-OIKEUDESSA
4. Elisa Oyj:n valitus Elisa Oyj (Elisa) on valituksessaan vaatinut, että korkein hallinto-oikeus
5. ensisijaisesti kumoaa Viestintäviraston päätöksen ja vahvistaa, että Elisan 1.11.2009 voimaan tulleen hinnaston mukainen tilaajayhteyksien hinnoittelu on ollut kokonaisuudessaan lainmukaista
6. toissijaisesti palauttaa asian Viestintäviraston käsiteltäväksi ja velvoittaa Viestintäviraston muuttamaan päätöstä siten, että tilaajayhteyksien hinnoittelun kustannussuuntautuneisuutta ja kohtuullisuutta arvioitaessa: 2.1 tilaajayhteyksien kuukausimaksujen osalta sijoitetun pääoman tuottoa laskettaessa otetaan huomioon koko tilaajayhteysverkon jälleenhankintahinta eikä vain kirjanpidossa poistamatta olevien verkon osien jälleenhankintahintaa; 2.2 sijoitetun pääoman tuottoa laskettaessa tilaajayhteysverkon nykykäyttöarvoa laskettaessa verkon vanhentuminen ja kuluminen otetaan huomioon käyttämällä tilaajayhteysverkon todellista teknistaloudellista pitoaikaa vastaavaa vähintään 25 vuoden aikaa eikä kirjanpidon mukaista poistoaikaa; 2.3 poistokuormaa laskettaessa käytetään poistoaikana tilaajayhteysverkon todellista teknistaloudellista pitoaikaa vastaavaa vähintään 25 vuoden aikaa sekä poistojen laskennan pohjana koko tilaajayhteysverkon jälleenhankintahintaa eikä kirjanpidon mukaista poistoaikaa ja kirjanpidossa poistamatta olevien verkon osien jälleenhankintahintaa; 2.4 tilaajayhteyksien kytkentämaksujen osalta otetaan huomioon Viestintäviraston antama hintaohjaus, jonka mukaan tilaajayhteyden kytkentämaksu 99 euroa ja rinnakkaisyhteyden kytkentämaksu 66 euroa on katsottu kohtuulliseksi; 2.5 käytetään asennuksen osalta lähtökohtana todellisia aiheutuneita alihankintakustannuksia eikä teoreettisia asennuksen tuntihintoja; 2.6 otetaan huomioon kytkentöihin kohdistuvat yleiskustannukset; 2.7 otetaan huomioon kytkentöihin kohdistuvalle sijoitetulle pääomalle laskettava tuotto; 2.8 otetaan huomioon purkuun varautumisen kustannukset; 2.9 jos käytetään lähtökohtana teoreettisia asennuksen tuntihintoja, Elisan vuonna 2005 antamia vuoden 2004 kustannustasoon perustuvia hintoja on korjattava kytkentöjä suorittavien tietoliikenneasentajien todellista palkkakehitystä kuvaavalla indeksillä eikä yleisellä yksityisalojen palkkaindeksillä.
7. Elisa on vaatinut, että Viestintävirasto velvoitetaan korvaamaan Elisan oikeudenkäyntikulut myöhemmin esitettävän erittelyn mukaan laillisine viivästyskorkoineen.
8. Elisa on vaatinut hallintolainkäyttölain 38 §:n mukaisen suullisen käsittelyn toimittamista asian selvittämiseksi sekä henkilö- ja asiantuntijatodistelun vastaanottamiseksi.
9. Lisäksi Elisa on vaatinut, että korkein hallinto-oikeus keskeyttää Viestintäviraston päätöksen täytäntöönpanon, kunnes asia on lainvoimaisesti ratkaistu. Elisa on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti: Viestintäviraston päätös Viestintävirasto on poikennut päätöksessään korkeimman hallinto-oikeuden vahvistamista vakiintuneista kustannussuuntautuneen hinnoittelun arviointimenetelmistä, joita virasto on muun muassa Elisan osalta soveltanut jo vuodesta 2001 lukien. Virasto on katsonut, etteivät Elisan hinnat olisi kustannussuuntautuneita, vaikka viraston tarkastelemat Elisan kuukausihinnat kuuluvat halvimpiin hintoihin Suomessa ja vaikka Elisan kytkentämaksut olivat tasolla, jonka virasto oli julkaisemassaan arviointimuistiossa katsonut kohtuulliseksi. Viestintäviraston päätös on lainvastainen ja johtaa siihen, että Elisa ei saa tilaajayhteysverkkoon sijoittamalleen pääomalle

§:n mukaista kohtuullista tuottoa. Jälleenhankintahinta sijoitetun pääoman tuottoa laskettaessa Viestintävirasto on päätöksessään määritellyt kiinteän tilaajayhteysverkon jälleenhankintahinnan tavalla, joka on ristiriidassa korkeimman hallinto-oikeuden vahvistaman viestintämarkkinalain tulkinnan ja rahoitusteorian perusperiaatteiden kanssa. Virasto on palannut korkeimman hallinto-oikeuden vuonna 2001 lainvastaiseksi toteamaan tarkastelutapaan, jossa sijoitetun pääoman tuottoa laskettaessa otetaan huomioon vain kirjanpidon taseessa poistamatta olevien verkon osien jälleenhankintahinta eikä koko toiminnallisen verkon jälleenhankintahintaa. Päätös on tältä osin viestintämarkkinalain vastainen ja rikkoo myös hallintolaissa vahvistettua luottamuksensuojan periaatetta. Kun jälleenhankintahinnan määrittämisessä on rahoitusteorian ja korkeimman hallinto-oikeuden vahvistaman viestintämarkkinalain tulkinnan vastaisesti jätetty pois kirjanpidosta poistetut verkon osat, jää noin () Elisan tuotannolliseen toimintaan sitoutuneesta tilaajayhteysverkosta kokonaan sijoitetun tuoton määrittelyn ulkopuolelle. Viraston soveltama jälleenhankintahinnan ja sijoitetun pääoman määrittely eroaa muilla vastaavantyyppisillä markkinoilla, kuten sähkönjakelussa, sovelletuista sijoitetun pääoman laskentaperiaatteista. Pitoaika nykykäyttöarvoa laskettaessa Laskettaessa säännellyillä aloilla sijoitetun pääoman tuottoa lähtökohtana pidetään yleensä jälleenhankintahinnan pohjalta laskettavaa nykykäyttöarvoa, jossa jälleenhankintahinnasta on vähennetty kyseessä olevan omaisuuden vanhentumisesta ja kulumisesta aiheutuva arvon alentuminen. Tämä on oikea tapa, mutta nykykäyttöarvo on laskettava koko tilaajayhteysverkon jälleenhankintahinnan perusteella. Vanhentumisen ja kulumisen aiheuttamaa arvon alentumista laskettaessa on käytettävä kyseessä olevan omaisuuden todelliseen vanhentumiseen ja kulumiseen perustuvia laskennallisia tasapoistoja eikä näistä poikkeavia kirjanpidon mukaisia poistoja. Viestintävirasto on valituksenalaisessa päätöksessään käyttänyt tilaajayhteysverkon nykykäyttöarvoa laskiessaan kirjanpidon mukaista poistoaikaa, joka ei kuvaa tilaajayhteysverkon todellista vanhentumista ja kulumista. Käyttäessään todellisen teknistaloudellisen pitoajan sijaan kirjanpidon mukaista pitoaikaa Viestintävirasto on poikennut vakiintuneesta käytännöstään, jota se on soveltanut vuodesta 2001 lähtien muun muassa Elisan tilaajayhteyshinnoittelun valvonnassa, sekä korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä 16.9.2004 taltio 2323. Mainitussa päätöksessään korkein hallinto-oikeus on todennut, että nykykäyttöarvo on jälleenhankintahinta vähennettynä taloudellisen pitoajan mukaisilla poistoilla, ei siis kirjanpidon mukaisilla poistoilla. Laskettaessa nykykäyttöarvoa tulee arvioinnissa käyttää kyseessä olevan tilaajayhteysverkon osalta sen todellista teknistaloudellista pitoaikaa lähemmin vastaavaa vähintään 25 vuoden aikaa eikä kirjanpidon mukaista poistoaikaa. Kirjanpidon poistoajan käyttäminen johtaa väärään lopputulokseen ja on lisäksi epätasapuolinen ja epäoikeudenmukainen, sillä se voi vaihdella eri teleoperaattoreiden kohdalla johtuen operaattoreiden erilaisista valinnoista. Pitoaika ja jälleenhankintahinta poistokuormaa laskettaessa Viestintävirasto on valituksenalaisessa päätöksessään käyttänyt myös aiheutuneisiin kustannuksiin kuuluvia poistokustannuksia (poistokuorma) laskiessaan poistopohjana kirjanpidossa poistamatta olevien verkon osien jälleenhankintahintaa ja poistoaikana kirjanpidon mukaista poistoaikaa. Poistokuormaa laskettaessa olisi kuitenkin käytettävä Viestintäviraston oman vakiintuneen käytännön mukaisesti todellista teknistaloudellista pitoaikaa lähemmin vastaavaa vähintään 25 vuoden aikaa sekä poistopohjana koko tilaajayhteysverkon jälleenhankintahintaa. Kytkentämaksut Kytkentämaksujen hinnoitteluun sovellettava ohjaus Viestintävirasto on kaikille teleoperaattoreille joulukuussa 2009 julkaisemassaan hinnoitteluohjauksessa vahvistanut, että tilaajayhteyksien kytkentämaksun kohtuullinen taso on 99 euroa ja rinnakkaisyhteyden kytkentämaksun kohtuullinen taso on 66 euroa. Elisan tutkitut kytkentämaksut ovat määrältään nämä viraston hinnoitteluohjauksessaan kohtuullisiksi vahvistamat hinnat. Tästä huolimatta virasto on valituksenalaisessa päätöksessään katsonut Elisan soveltaman tilaajayhteyden kytkentämaksun olevan kohtuuttoman korkea. Viraston valituksenalaisessa päätöksessään ilmaisema näkemys hintaohjauksesta viraston kohtuulliseksi katsomana keskimääräisenä hintatasona on ristiriidassa hintaohjauksen sanamuodon kanssa. Yksiselitteinen, tuore ja ehdoton hintaohjaus sitoo Viestintävirastoa. Viestintävirasto ei voi poiketa julkaisemastaan ehdottomasta kannasta yksittäisen valvottavan teleoperaattorin vahingoksi. Hallintolain 6 §:ssä vahvistettu luottamuksensuojan periaate edellyttää, että taloudellisen valvonnan kohteena olevan yrityksen on voitava luottaa viranomaisen antamaan ohjeistukseen ja että toimiessaan tämän ohjeistuksen mukaan valvonnan kohteelle ei voida määrätä ohjeistuksesta poikkeavia velvoitteita. Päätös ei perustu todellisiin Elisalle aiheutuneisiin kustannuksiin Kytkentämaksujen kustannussuuntautuneisuutta ja kohtuullisuutta arvioidessaan Viestintävirasto on tehnyt lisäksi lukuisia muitakin virheitä, joiden johdosta viraston päätös on tältä osin lainvastainen. Elisa on ulkoistanut tilaajayhteyksien kytkentämaksujen sisältämistä kustannuksista noin () edustavan varsinaisen asennustyön kokonaan. Elisa ei enää itse suorita lainkaan asennuksia. Siitä huolimatta, että Elisa ja lähes kaikki muutkin teleyritykset ovat ulkoistaneet asennuspalvelun, Viestintävirasto on valituksenalaisessa päätöksessään lähtenyt liikkeelle vertailulaskelmasta, joka perustuu Elisalle aiheutuneiden todellisten (alihankinta)kustannusten sijaan teoreettisille, muiden teleyritysten toimittamien asennusaikojen perusteella lasketuille asennusajoille. Virasto on käyttänyt laskelmassa Elisan vuonna 2005 ilmoittamia Elisan tuolloisen oman toiminnan vuoden 2004 kustannuksia, vaikka Elisalla ei enää vuosiin ole ollut kyseistä asennustoimintaa. Viraston lähtökohta on siten teoreettinen eikä vastaa Elisalle todellisuudessa kytkennästä aiheutuneita kustannuksia. Elisan kytkentäkustannuksista pääosa koostuu erittäin tiukasti kilpailutetun alihankinnan kustannuksista ja asennuksen alihankintahinnat ovat erittäin kilpailukykyiset. Asennuksia suorittavien asennusyritysten liiketulokset osoittavat, että mitään ylihinnoittelua ei ole syytä epäillä. Elisa ei edes tiedä alihankinnan käyttämiä todellisia työtunteja, sillä alihankinnan hinnoittelu perustuu aikaansaatuihin suoritteisiin eikä työtunteihin. Elisalla ei ole mahdollisuuksia saada täsmällistä tietoa asennusalihankkijoiden tuntihinnoittelusta taikka todellisista käytetyistä työaikamääristä. Elisan näkökulmasta asennuksen välitön kustannus on sen verran kuin alihankkijat Elisalta asennuksesta laskuttavat. Viraston laskelmasta puuttuvat yleiskustannukset Viestintäviraston laskenta lähtee tuntihinnasta, joka Elisalle on syntynyt silloin, kun asennustoiminta on ollut Elisan oman henkilöstön tekemää työtä. Valituksenalaisessa päätöksessään Viestintävirasto on johtanut asennustyön Elisan vuonna 2005 antamasta vastauksesta. Tuolloin Viestintävirastolle on kerrottu, että ilmoitettu asennustyön tuntihinta ei sisällä Elisan yleiskustannuksia, vaan vain asennustyötä tekevän osaston kustannukset. Myöskään vertailulaskelmassa käytetty toimistotyön tuntihinta ei sisällä vyörytettyjä yleiskustannuksia. Näihin tuntihintoihin on lisättävä yleiskustannukset () prosenttia, jotta hinnat kattaisivat kytkennän kaikki kustannukset. Vaikka käytettäisiin yllä todetulla tavalla Elisan alihankinnan kustannuksia, on näihin silti lisättävä yleiskustannusten osuus. Virasto ei ota huomioon sitoutuneen pääoman tuottoa Viestintävirasto on valituksenalaisessa päätöksessään jättänyt kytkentämaksujen kustannussuuntautuneisuutta arvioidessaan kokonaan huomioon ottamatta sijoitetulle pääomalle laskettavan tuoton, vaikka

§:n mukaista kustannussuuntautuneisuutta arvioitaessa on lain sanamuodon sekä lain perustelujen mukaisesti otettava huomioon aiheutuneiden kustannusten lisäksi myös pääomalle laskettava tuotto. Kytkentämaksuihinkin sitoutuu pääomaa, sillä asennustyö tehdään keskimäärin kuukauden 15. päivänä ja maksatus tapahtuu tästä kahden kuukauden päästä. Kohtuullisella noin () prosentin korkokustannuksella jo tämä pääoman sitoutuminen korottaa hintoja noin () prosenttia ilman, että mitään kassaan liittyviä käytännössä aina tarvittavia niin kutsuttuja kassapuskureita olisi huomioituna. Kytkentöihin liittyviin saataviin liittyy aina luottotappion riski kuten muihinkin myyntisaamisiin ja tämä riski on huomioitava. Lisäksi mikäli vertailulaskelmassa käytetään alihankinnan kustannuksen (joka sisältää alihankkijan kalustoon sitoutuneelle pääomalle laskettavan kustannuksen) sijaan Viestintäviraston tavoin teleyrityksen tuntihinnoitteluun perustuvaa vertailulaskelmaa, on otettava huomioon myös asennustyön edellyttämään kalustoon (ajoneuvot, asennuslaitteistot ja työvälineet) sitoutuneelle pääomalle laskettava tuotto. Päätös ei ota huomioon purkuun varautumisen kustannusta Viestintävirasto on jättänyt ottamatta huomioon tilaajayhteyden kytkentämaksuun sisältyvän varautumisen yhteyden purkamisen kustannuksiin. Osa tilaajayhteyksistä puretaan ja näitä kustannuksia ei voida periä muussa yhteydessä kuin kytkentämaksuissa. Nämä kustannukset on otettava huomioon kustannussuuntautuneisuuden arvioinnissa. Kyse ei ole teoreettisesta kustannuksesta. Elisa maksoi vuonna 2008 ulkoisille alihankkijoille tilaajayhteyksien suorina purkukustannuksina () euroa. Viestintäviraston selvittäessä Elisan tilaajayhteyksien kytkentämaksujen kustannussuuntautuneisuutta vuonna 2005 Elisa antoi yksityiskohtaisen selvityksen purkuun varautumisen kustannusvaikutuksesta. Viestintävirasto ei tuolloin antamassaan päätöksessä ottanut kantaa purkuun varautumiseen, mutta ei myöskään esittänyt purkuun varautumisen olevan sen mielestä ongelmallista. Elisa on sisällyttänyt purkuun varautumisen tämän jälkeen aina Viestintävirastolle toimittamiinsa kytkentämaksujen hinnoittelulaskelmiin, eikä virasto ole tähän puuttunut. Viraston laskelmassa alimitoitettu kustannusten nousu Viestintävirasto on teoreettisessa asennuksen tuntihintoihin perustuvassa tarkastelussaan lähtenyt liikkeelle Elisan aikaisemmin ilmoittamista vuoden 2004 kustannuksista ja korottanut näitä yksityisen sektorin ansiotasoindeksillä vuoden 2010 tasolle. Päätöstekstissä mainitaan vain vuosi 2005, jolloin Elisa on toimittanut sanotut kustannukset ja tämän mukaan on mahdollista, että Viestintäviraston indeksikorotuslaskelmasta puuttuu yksi vuosi. Viraston käyttämä indeksi ei kuitenkaan vastaa todellista asennustyötä tekevien tietoliikenneasentajien palkkakehitystä. Tietoliikenneasentajien työehtosopimuksen mukaiset palkankorotukset ovat ylittäneet yleisen palkankorotuslinjan. Lisäksi on otettava huomioon henkilökohtaisten palkankorotusten yleistä kustannustasoa nostavat vaikutukset. Viraston laskentatapa rankaisee tehokkuudesta Viestintäviraston soveltama menettely johtaa tilaajayhteyden kytkentämaksun osalta kohtuuttomaan lopputulokseen, koska se ei ota huomioon eikä palkitse Elisan tehokkuutta. Viestintävirasto on käyttänyt päätöksessään samoja työaikaminuutteja kuin aikaisemmassa TeliaSoneraa koskevassa päätöksessään (pois lukien matka-aika), mutta päätynyt tilaajayhteyden osalta Elisan kohdalla () euroa alempaan lopputulokseen. Tämä voi perustua vain siihen, että virasto on hyväksynyt TeliaSoneralle Elisaa korkeamman tuntihinnan toimistotyön ja asennustyön osalta. Tämä johtaa valvottavien teleoperaattoreiden eriarvoiseen ja epätasapuoliseen kohteluun, jossa tehottomampaa toimijaa palkitaan. Viestintävirasto on aikaisemmin vahvistanut, että Elisan esittämät alihankinnan kustannukset ovat merkittävästi alhaisemmat kuin muilta yhtiöiltä saadut vastaavat kustannustiedot. Viestintäviraston hallintolain vastainen menettely Elisa on perustanut hinnoittelua koskevat päätöksensä korkeimman hallinto-oikeuden päätöksissä ja Viestintäviraston ratkaisukäytännössä vakiintuneisiin sekä Viestintäviraston hyväksymiin laskentatapoihin. Elisalla on ollut hallintolain 6 §:n mukaisen luottamuksensuojan periaatteen mukaisesti oikeus luottaa siihen, että Viestintävirasto ei odottamatta ja yllättäen muuta vakiintunutta soveltamiskäytäntöään. Viestintäviraston yllättäen ja vieläpä takautuvasti ilman perusteluja Elisan vahingoksi tekemä merkittävä linjanmuutos rikkoo luottamuksensuojan periaatetta. Viestintämarkkinaviraston menettely päätöstä valmisteltaessa on siten ollut ennakoimatonta ja rikkonut hallintolaissa vahvistettuja hyvää hallintotapaa ja luottamuksensuojan periaatetta. Virasto on perustanut päätöksensä arviointimuistioonsa, joka on julkaistu vasta Elisan hinnoittelun voimaantulon jälkeen ja joka poikkeaa merkittävällä tavalla niistä arviointiperiaatteista, joita virasto on vakiintuneesti soveltanut useissa päätöksissään vuodesta 2001 lähtien. Päätöksessään Viestintävirasto on soveltanut kohtuullisen tuoton osalta tuottoprosenttia, jonka se on vahvistanut vasta käynnissä olleen tutkinnan aikana. Virasto on muuttanut tilaajayhteyksien hinnoittelun arviointiperiaatteitaan kesken hallintomenettelyä ilman siirtymäaikaa. Viestintäviraston päätös rikkoo myös yhdenvertaisuuden periaatetta, sillä Elisa joutuu päätöksen perusteella muuttamaan omaa tilaajayhteyksien hinnoitteluaan ennen kuin muita teleoperaattoreita koskevia tutkimuksia on saatettu loppuun taikka suurimmaksi osaksi edes aloitettu. Päätös rikkoo yhdenvertaisuuden periaatetta myös sen johdosta, että päätöksessä tilaajayhteyksin kuukausimaksujen arviointi perustuu keskeisiltä osin kirjanpidosta johdettuihin laskelmiin, joiden lähtöarvot vaihtelevat eri teleoperaattoreiden välillä johtuen operaattoreiden omista valinnoista. Päätöksen taustalla oleva uusi arviointimenetelmä on epätasapuolinen. Viestintävirasto on pyrkinyt ratkaisemaan nyt tarkasteltavan asian huomattavan nopeasti, eikä Elisalle ole annettu tutkinnan aikana samoja tasapuolisia mahdollisuuksia toimittaa selvityksiä kuin mitä virasto on aikaisemmin antanut esimerkiksi toimenpidepyynnön tehneelle TeliaSoneralle. Viestintävirasto on selvittänyt TeliaSoneran tilaajayhteyksien hinnoittelua Elisan tekemästä toimenpidepyynnöstä alkaneessa tutkinnassa yhteensä 11 kuukautta. Menettely on ollut hallintolain 6 §:ssä vahvistetun yhdenvertaisuusperiaatteen vastaista siltä osin kuin Elisan asian käsittelyä on kiirehditty toisin kuin TeliaSoneran hinnoittelun arviointia. Käsittelyaikataulua ei saa lyhentää valvottavien oikeusturvan kustannuksella. Viestintävirasto on myös laiminlyönyt sille julkisuuslain mukaan kuuluvan velvollisuuden toimittaa Elisalle laissa säädetyissä määräajoissa tämän pyytämiä julkisia ja asianosaisjulkisia asiakirjoja, joita Elisa olisi tarvinnut asian käsittelyssä yrittäessään ymmärtää Viestintäviraston tässä asiassa esittämiä vaatimuksia ja sen noudattamien periaatteiden taustaa. Viestintävirasto ei ole noudattanut hallintolain 34 §:n mukaista kuulemisvelvollisuutta. Virasto on edellyttänyt Elisan toimittavan selvityksiä ja lausunnon päätösluonnoksesta lyhyissä määräajoissa. Kuulemisvelvollisuus edellyttää myös asianosaisen kuulemista tälle asetettavista velvoitteista. Viestintäviraston lausuntopyynnössään antama alkuperäinen määräaika lausunnon antamiselle oli vain viiden työpäivän mittainen. Lisäaikapyynnön johdosta Viestintäviraston edustaja vaati lisäajan myöntämisen edellytyksenä Elisaa vahvistamaan, että Elisan hallintolain mukainen kuuleminen on tällöin kaikilta osin suoritettu. Viraston edustaja on viitannut siihen, että Elisalta olisi pyydetty lausuntoa vain Elisan lukujen oikeellisuudesta ja liikesalaisuuksista. Hallintolain 34 § kuitenkin edellyttää, että asianosaiselle varataan todellinen mahdollisuus lausua kaikista asiaan vaikuttavista seikoista. Viestintävirasto on laiminlyönyt hallintolain 8 §:n mukaisen neuvontavelvollisuuden noudattamisen päätöksen valmistelussa. Viestintävirasto on kieltäytynyt antamasta ohjeita siitä, miten viraston vaatima tilaajayhteysverkon rakenneosien yksikkökustannuksiin perustuva hinnoittelulaskelma tulisi laatia, ja kieltäytynyt kertomasta, miltä osin Elisan viraston vaatimuksesta toimittama yksikkökustannuksiin perustuva hinnoittelulaskelma olisi viraston mielestä virheellinen. Viestintäviraston päätösluonnos ei sisältänyt lopullisen päätöksen sisältämiä velvoitekohtia, joten Elisalla ei ollut mahdollisuutta lausua sille asetettavista velvoitteista, näiden velvoitteiden täyttämiselle varatusta lyhyestä määräajasta eikä päätöksen välittömästä täytäntöönpanokelpoisuudesta. Elisa on viitannut professori Kaarlo Tuorin asiassa antamaan lausuntoon. Kustannussuuntautunut hinta, jälleenhankintahinta ja nykykäyttöarvo

§:n mukaan kustannussuuntautuneisuuden arviointi muodostuu kahdesta elementistä, aiheutuneista kustannuksista ja kohtuullisesta sijoitetulle pääomalle laskettavasta tuotosta. Nämä elementit ovat toisistaan erillisiä, mitä Viestintävirasto ei ole päätöksessään ottanut huomioon. Aiheutuneilla kustannuksilla tarkoitetaan kyseessä olevan suoritteen tuottamisesta aiheutuneita kustannuksia, joita ovat ennen kaikkea niin sanotut käyttökulut, mutta myös tuotantovälineiden teknistaloudelliselle pitoajalle jaksotetut laskennalliset poistot. Kohtuullinen sijoitetulle pääomalle laskettava tuotto puolestaan lasketaan vakiintuneesti niin sanotulla WACC-menetelmällä, jossa rahoitusteorian mukaan käytetään tuottopohjana koko toimintaan sitoutunutta omaa ja vierasta pääomaa. Sitoutuneen oman pääoman laskennassa käytetään yleensä jälleenhankintahinnasta johdettua nykykäyttöarvoa. Jälleenhankintahinta eli jälleenhankinta-arvo tarkoittaa määritelmän mukaisesti sitä hintaa, joka vastaavasta käyttöomaisuudesta olisi maksettava hankittaessa se tarkasteluhetkellä. Jälleenhankintahintaan perustuvassa arvostuksessa arvioidaan, mikä on koko kyseistä käyttöomaisuutta vastaavan täysin kulumattoman omaisuuserän hankintahinta, esimerkiksi verkostoalalla kyseessä olevan verkon uudelleen rakentamisen kustannus. Nykykäyttöarvo arvioidaan jälleenhankintahinnan perusteella ottamalla huomioon kyseessä olevan käyttöomaisuuden vanhentumisesta ja kulumisesta aiheutuva arvon aleneminen. Yleensä vanhentumista ja kulumista arvioidaan kyseisen käyttöomaisuuden todellista teknistaloudellista pitoaikaa vastaavien laskennallisten tasapoistojen avulla, kuten korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä 16.9.2004 taltio 2323 on vahvistettu. Korkeimman hallinto-oikeuden päätökset Korkein hallinto-oikeus on vahvistanut päätöksessään 23.8.2001 taltionumero 1927, että nykyisen

§:ää vastaavan aikaisemman viestintämarkkinalain 18 §:n 3 momentin mukaisessa hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnissa sijoitetun pääoman tuottoa laskettaessa on lainvastaista olla ottamatta huomioon koko verkon jälleenhankintahintaa. Korkein hallinto-oikeus on lausunut päätöksessään: ”Korkein hallinto-oikeus katsoo hallinto-oikeuden päätöksessä mainituilla perusteilla, että Telehallintokeskuksen päätös on lainvastainen siltä osin kuin siinä on edellytetty, että sijoitetun pääoman tuottoa laskettaessa ei voida ottaa huomioon koko verkon jälleenhankintahintaa.” Korkeimman hallinto-oikeuden lainvastaiseksi toteama menettely on sama menettely, jota Viestintävirasto on noudattanut sijoitetun pääoman laskennassa valituksenalaisessa päätöksessään ja joulukuussa 2009 julkaistuissa arviointiperiaatteissaan. Viestintävirasto on valituksenalaisessa päätöksessään katsonut, että korkein hallinto-oikeus olisi päätöksessään vahvistanut viraston soveltaman periaatteen, jonka mukaan jälleenhankintahintaan ei tulisi sisällyttää omaisuuseriä, jotka ovat jo kirjanpidossa kokonaan poistettuja. Virasto on viitannut tältä osin harhaanjohtavasti korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen kohtaan, joka koskee päätöksen väliotsikonkin ”Tilaajaverkon poisto kustannuslaskelmissa sekä yhteiset kustannukset” mukaan nimenomaan hinnoittelun kustannuselementtiä eikä sijoitetun pääoman tuoton laskentaan liittyvää pääoman määrää. Virasto on sekoittanut hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnin kaksi erillistä elementtiä, aiheutuneet kustannukset ja kohtuullisen tuoton sijoitetulle pääomalle. Korkein hallinto-oikeus on määritellyt päätöksessään 16.9.2004 taltionumero 2323 verkon jälleenhankintahinnan olevan uuden vastaavan verkon hankintahinnan. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessään tarkoittamat ”todennäköiseen taloudelliseen elinikään pohjautuvat laskennalliset poistot” ovat eri asia kuin kirjanpidon mukaiset poistot. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessään tarkoittamat poistot ovat olleet todellista teknistaloudellista pitoaikaa vastaavia laskennallisia poistoja. Viestintäviraston päätökset Korkein hallinto-oikeus on palauttanut päätöksellään 23.8.2001 taltionumero 1927 tilaajayhteyksien hinnoittelun kohtuullisuutta koskevan asian Viestintävirastolle ratkaistavaksi kokonaisuudessaan uudelleen. Viestintävirasto on antanut uuden Elisaa koskevan päätöksensä 28.11.2001, jossa Viestintävirasto on hyväksynyt Elisan soveltamat laskentatavat. Kyseisten laskentatapojen mukaan tilaajaverkon jälleenhankintahinta lasketaan kaikista käytettävissä olevista verkon osista, poistokustannus lasketaan jakamalla koko verkon jälleenhankintahinta teknistaloudellisella pitoajalla 25 vuotta ja sitoutunut pääoma (nykykäyttöarvo) määritellään koko verkon jälleenhankintahinnan perusteella ja laskentakaavassa käytetään 25 vuoden teknistaloudellista pitoaikaa. Elisa on päätöksen jälkeen toimittanut Viestintäviraston vaatimat tilaajayhteyksien hinnoittelulaskelmansa siinä muodossa ja niiden periaatteiden mukaisesti laadittuina, jotka virasto on päätöksessään hyväksynyt. Viestintävirasto on soveltanut päätöksessään 28.11.2001 käyttöön ottamiaan ja vuoden 2004 arviointiperiaatteissa vahvistamiaan arviointiperiaatteita useissa päätöksissä vuonna

1. Viestintävirasto on Paraisten Puhelin Oy:tä koskevassa päätöksessään 26.10.2005 käyttänyt poistokustannusten (poistokuorma) osalta samoja vuoden 2004 arviointimuistiossa selostettuja periaatteita kuin Elisaa koskevassa päätöksessään 28.11.
2. Viestintävirasto on Paraisten Puhelin Oy:tä koskevassa päätöksessään todennut, että virasto arvioi hinnoittelulaskelmissaan käytettäviä poistoja todellisten pitoaikojen mukaan, eikä virasto ota arvioinnissaan kantaa kirjanpitolain mukaisiin poistoaikoihin. Virasto on noudattanut logiikkaa, jonka mukaan jos poistoaika on lyhyt (lyhyempi kuin 25 vuotta), ei käytettyä poistoaikaa vanhempaa verkkoa tule sisällyttää jälleenhankintahintaan, josta lasketaan vuosittaiset poistokustannukset. Jos poistoaika vastaa todellista teknistaloudellista pitoaikaa, voidaan poistopohjana käyttää koko verkon jälleenhankintahintaa. Viestintävirasto on Paraisten Puhelin Oy:tä koskevassa päätöksessään pidentänyt poistoajan yhtiön esittämistä kirjanpidon mukaisista poistoista vastaamaan ”paremmin todellista keskimääräistä pitoaikaa” eli 25 vuotta ja laskenut sitten poistokulun ilmeisesti koko jälleenhankintahinnasta. Laskettaessa nykykäyttöarvoa Viestintävirasto on ottanut huomioon verkon vanhentumisesta ja kulumisesta johtuvan arvon alenemisen vähentämällä jälleenhankintahinnasta taloudellista pitoaikaa vastaavat poistot, eikä siis kirjanpidon mukaisia poistoja. Elisa on viitannut Paraisten Puhelin Oy:tä koskevan päätöksen 26.10.2005 lisäksi Etelä-Satakunnan Puhelin Oy:tä koskevaan päätökseen 31.5.2005 ja myös Savonlinnan Puhelin Oy:tä koskevaan päätökseen 28.2.
3. Viestintäviraston mainittuihin päätöksiin liittyvistä asiakirjoista ilmenee, että Viestintävirasto ei ole asioiden käsittelyn yhteydessä pyytänyt kyseisiltä yhtiöiltä selvitystä siitä, mikä osa näiden yhtiöiden tilaajayhteysverkoista on ollut päätöksissä käytettyä pitoaikaa (teknistaloudellinen pitoaika 25 vuotta) vanhempaa. Virasto on siten näissä päätöksissä käyttänyt sekä sitoutunutta pääomaa laskettaessa että poistokuormaa laskettaessa lähtökohtana koko tilaajayhteysverkon jälleenhankintahintaa. Viestintävirasto on vahvistanut tämän myös sähköpostiviestissään 17.5.
4. Valituksenalaisessa päätöksessään Viestintävirasto on vahvistanut, että kirjanpidon mukaisia poistoaikoja sovellettiin ensimmäistä kertaa tilaajayhteysmarkkinalla viraston päätöksessä 17.6.2009 koskien TeliaSoneran tilaajayhteyksien hinnoittelua. Päätöksessään virasto on vuoden 2004 arviointimuistion mukaisesti käyttänyt TeliaSoneran toimittamien laskelmien perusteella kirjanpidon mukaisia poistoaikoja. Viestintävirasto ei kyseisessä päätöksessään ole vertaillut sijoitetun pääoman arvioinnissa käytettävää jälleenhankintahintaa TeliaSoneran HMV-alueilla sijaitsevan metallijohtimisen tilaajayhteysverkon tasearvoon. Virasto ei ilmeisesti ole TeliaSoneraa koskevan tutkimuksen aikana edes pyytänyt TeliaSoneralta selvitystä kyseisestä tasearvosta. TeliaSoneralle hyväksytyt kuukausihinnat ovat moninkertaisia Elisan hintoihin nähden. Vertailu osoittaa, että Viestintäviraston soveltamat uudet arviointiperiaatteet johtavat epätasapuolisiin ja epäjohdonmukaisiin lopputuloksiin. Vaikka tilaajayhteysverkon rakentamiskustannukset eri alueilla voivat vaihdella, vaihtelut eivät voi perustellusti olla näin suuria. Viestintäviraston arviointiperiaatteet Viestintäviraston arviointimuistion 10.3.2004 alussa viitataan Elisaa koskevaan 28.11.2001 tehtyyn päätökseen ja todetaan: ”Laskelman rakennetta voidaan jonkin verran muuttaa riippuen teleyritykseltä saatavista lähtötiedoista. Myös teleyrityksen omaa laskelmaa voidaan käyttää arvioinnin pohjana, jos se ei periaatteiltaan oleellisesti poikkea edellä esitetystä. Näin meneteltiin Elisa Networks Oy:n hinnoittelusta 28.11.2001 tehdyssä päätöksessä.” Arviointimuistion alussa on siten hyväksytty Elisan käyttämä laskentamenetelmä, jossa todellista pitoaikaa vastaavaa poistoaikaa käytettäessä myös poistopohjana voidaan käyttää koko verkon jälleenhankintahintaa. Arviointimuistion 10.3.2004 mukaan: ”Tilaajajohtoverkon kunkin osan nykykäyttöarvo saadaan vähentämällä jälleenhankintahinnasta sen keskimääräistä pitoaikaa vastaavalla poistoajalla tehdyt poistot. Koko verkon nykykäyttöarvo saadaan verkon osien nykykäyttöarvojen summana.” Arviointimuistiossa todetaan: ”Kuparijohtimisista kaapeleista koostuvan tilaajajohtoverkon keskimääräisenä pitoaikana Viestintävirasto käyttää 25 vuotta, ellei teleyritys osoita keskimääräisen pitoajan olevan tätä lyhyemmän.” Arviointimuistiossa todetaan poistokuorman osalta, että ”käytettyä poistoaikaa vanhempaa verkon osaa ei tule sisällyttää hinnoittelulaskelmiin”. Viestintävirasto on valituksenalaisessa päätöksessään väittänyt virheellisesti tämän kohdan perusteella, että jo vuoden 2004 arviointimuistiossa olisi tarkoitettu sitä, että jälleenhankintahintaan ei tulisi sisällyttää jo kirjanpidossa poistettuja verkon osia. Maininta on kuitenkin esitetty nimenomaan poistokustannusten laskentaa koskevassa kohdassa, eikä kohta sovellu sitoutuneen pääoman laskentaan. Arviointimuistion voimaantulon jälkeen vuonna 2005 antamissaan päätöksissä virasto selvensi, että lyhyttä poistoaikaa käytettäessä poistoaikaa vanhempaa verkon osaa ei tule sisällyttää mukaan jälleenhankintahintaan, jotta vältytään moninkertaisilta poistoilta. Maininta poistoaikaa vanhemmista verkon osista liittyy siis siihen, että lyhyitä poistoaikoja käytettäessä jo kokonaan poistetuista verkon osista ei tule enää uudelleen laskea poistoja. Uuden arviointimuistion 16.12.2009 mukaan muistio korvaa vuoden 2004 arviointimuistion. Vuoden 2004 arviointimuistion mukaiset arviointiperiaatteet ovat siten olleet voimassa uuden arviointimuistion julkaisemiseen saakka. Valituksenalaisen päätöksen perusteena oleva tutkinta on alkanut TeliaSoneran 11.12.2009 tekemästä toimenpidepyynnöstä eli ennen uuden arviointimuistion julkaisemista. Jälleenhankintahinnan laskennan osalta uusi arviointimuistio sisältää muun muassa seuraavan maininnan: ”Lisäksi on huomioitava, että jälleenhankintahintaan ei tule sisällyttää omaisuuseriä, jotka ovat jo kirjanpidossa kokonaan poistettuja, mutta edelleen käytössä.” Sitoutuneen pääoman osalta uudessa arviointimuistiossa todetaan: ”Nykykäyttöarvo tulee määrittää vähentäen jälleenhankintahinnasta omaisuuden pitoajan perusteella tehdyt jälleenhankintahintaiset poistot. Pitoaikoina tulee käyttää yrityksen kirjanpidon mukaisia poistoaikoja.” Uuden arviointimuistion mukaiset arviointiperiaatteet eroavat merkittävästi tilaajayhteyksien hinnoittelua koskevista aikaisemmin julkaistuista vuoden 2004 arviointiperiaatteista, vuosina 2005 - 2007 annetuista päätöksistä, Elisaa koskevasta päätöksestä 28.11.2001 sekä korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisuissa 2001 ja 2004 vahvistetusta lainmukaisesta menettelystä. Viestintävirasto ei ole esittänyt perusteluja arviointiperiaatteita koskeville muutoksille eikä ole valituksenalaisessa päätöksessään esittänyt aikaisemmasta käytännöstään ja korkeimman hallinto-oikeuden ennakkopäätöksistä poikkeamisen edellyttämiä erityisen perusteltuja painavia syitä. Viestintävirasto ei ole edes myöntänyt arviointiperiaatteiden muuttuneen olennaisesti. Uusien arviointiperiaatteiden mukaisille muutoksille ei ole olemassa taloudellisia, rahoitusteoreettisia tai käytännöllisiä perusteluja. Viestintäviraston esittämällä halulla yhdenmukaistaa arviointiperiaatteita eri HMV-markkinoilla ei voida perustella arviointiperiaatteiden muuttamista. HMV-markkinat ovat toisistaan erillisiä relevantteja markkinoita eikä yhtä HMV-markkinaa koskevia arviointiperiaatteita voida soveltaa toisella HMV-markkinalla. Esimerkiksi matkaviestinverkoissa käytetään komponentteja, joiden teknistaloudellinen pitoaika on huomattavasti lyhyempi kuin tilaajayhteystuotteiden osalta relevantissa verkossa, josta suurin osa koostuu metallijohtimisista kaapeleista. Metallijohtimisten verkkojen komponenttien osalta teknistaloudellinen pitoaika on usein huomattavasti kirjanpidon mukaisia poistoaikoja pidempi. Metallijohtiminen tilaajayhteysverkko on teknistaloudelliseen pitoaikaan liittyviltä ominaisuuksiltaan rinnastettavissa lähinnä sähkönjakeluverkkoon. Rahoitusteoria Sijoitetun pääoman tuoton laskennassa Viestintäviraston uusi arviointitapa johtaa siihen, että tarkasteltava teleyritys saisi sille

§:n mukaan kuuluvaa kohtuullista tuottoa vain pienelle osalla siitä pääomasta, joka todellisuudessa on sitoutunut verkkotoimintaan. Jälleenhankintahinnan laskennan pohjana oleva kirjanpidossa poistamatta oleva verkon osa ei kuvaa sitä todellista verkkoa, joka operaattorilla on olemassa ja jota se tarvitsee tarjotakseen tarkasteltavia tilaajayhteyksiä. Tällä tavalla laskettu jälleenhankintahinta ei ole uuden vastaavan (eli teleyrityksen hallinnassa olevan) verkon hankintahinta. Viestintäviraston uusien arviointiperiaatteiden mukaan laskettu jälleenhankintahinta vastaa käytännössä ehkä () todellisesta verkosta. Kun Viestintävirasto vielä jatkaa laskentaa siten, että vain kirjanpidossa poistamatta olevaa verkon osaa käytetään perusteena nykykäyttöarvon laskennalle laskentakaavassa NKA = JHH x (n - 1) / (n x 2) ja pitoaikana käytetään kirjanpidon mukaisia (eli todellista teknistaloudellista pitoaikaa olennaisesti lyhyempiä) poistoaikoja, tällä virheellisellä tavalla laskettu nykykäyttöarvo on käytännössä vain () koko verkosta. Viestintäviraston uusi arviointitapa johtaa poistojen osalta siihen, että poistoaikoina käytetään kirjanpidon mukaisia poistoaikoja, jotka eivät perustu tilaajaverkon todelliseen kulumiseen ja vanhentumiseen. Kirjanpidon mukaisten poistoaikojen käyttäminen johtaa siten väärään lopputulokseen. Tämän lisäksi kirjanpidon mukaisten poistoaikojen käyttäminen johtaa epätasapuoliseen ja syrjivään valvontamalliin, jossa valvonnan lopputulos voi poiketa mielivaltaisesti eri teleyritysten välillä riippuen niistä ratkaisuista, joita valvonnan kohteena olleet teleyritykset ovat omassa kirjapitokäytännössään esimerkiksi verotukseen liittyvistä syistä tehneet. Tämä tosiasia on vaikuttanut siihen, että Viestintävirasto on esimerkiksi vuonna 2005 tekemissään päätöksissä todennut, ettei se edes ota kantaa kirjanpidon poistoaikoihin, ja käyttänyt laskennallista 25 vuoden poistoaikaa, joka viraston mukaan metallijohtimisen tilaajaverkon osalta ”paremmin vastaa todellista teknistä ja taloudellista pitoaikaa”. Rahoituskirjallisuuden mukaan pääoman keskimääräisen tuoton laskennassa sovellettavassa WACC-kaavassa on käytettävä koko todellisen sitoutuneen pääoman markkina-arvoa eikä kirjanpitoarvoja tai kirjapitoarvoista johdettuja arvoja. Professori Jarmo Leppiniemi, professori Anders Löflund sekä KPMG Oy Ab ovat asiantuntijalausunnoissaan vahvistaneet, että Viestintäviraston valituksenalaisessa päätöksessään soveltama jälleenhankintahinnan ja nykykäyttöarvon määrittely on ristiriidassa talousteorian kanssa. KPMG Oy Ab:n lausunto osoittaa myös, että kirjanpidon erien käyttäminen sääntelyn pohjana voi helposti johtaa epätasapuolisiin ja kilpailua vääristäviin lopputuloksiin. Elisa panostaa jatkuvasti kirjanpidosta jo poistettujen tilaajayhteysverkon osien ylläpitoon ja huoltoon sekä käyttää näitä verkon osia tilaajayhteystuotteiden tarjoamiseen. On selvää, että näillä Elisan kirjanpidosta jo poistetuilla verkon osilla on edelleen nykykäyttöarvoa jäljellä. Sähkönjakelun kohtuullisen tuoton arviointiperiaatteet Metallijohtiminen tilaajayhteysverkko on teknistaloudelliseen pitoaikaan liittyviltä ominaisuuksiltaan rinnastettavissa lähinnä sähkönjakeluverkkoon, kuten Viestintävirasto on sekä valituksenalaisen päätöksen valmistelun yhteydessä että aikaisemmin itsekin todennut. Tilaajayhteyksien hinnoittelun arvioinnin pääperiaatteidenkin tulisi olla yhteneväisiä sähkönjakeluverkkojen kohtuullisen tuoton arvioinnissa käytettyjen pääperiaatteiden kanssa. Energiamarkkinaviraston vahvistamissa menetelmissä sähkön jakeluverkkotoiminnan tuoton määrittämiseksi todetaan: ”Energiamarkkinavirasto ei sovella sähköverkonhaltijan verkkotoiminnan tuoton määrittämistä koskevissa laskentamenetelmissä verkkotoimintaan sitoutuneen pääoman arvon määrittämisessä sähköverkon kirjanpitoarvoa, koska verkon kirjanpitoarvo ei välttämättä sen aiemman verosidonnaisuuden vuoksi kuvasta sähköverkkoon sitoutuneen pääoman todellista markkina-arvoa. Sähköverkon arvo korjataan verkkotoiminnan tuottoa koskevissa laskentamenetelmissä vastaamaan paremmin sen markkina-arvoa siten, että kirjanpitoarvon asemesta käytetään sähköverkon nykykäyttöarvoa.” Menetelmien mukaan sähköverkon jälleenhankinta-arvo lasketaan seuraavasti: ”Sähköverkon jälleenhankinta-arvo lasketaan toisen valvontajakson kaikille vuosille kyseisen vuoden alun tilanteessa lähtökohtaisesti verkonhaltijan ilmoittamien hallinnassaan olevan sähköverkon eri komponenttien määrätietojen ja liitteen B mukaisten komponenttien yksikköhintatietojen perusteella kertomalla ilmoitetut määrätiedot vastaavilla hintatiedoilla ja laskemalla näin saadut komponenttiryhmäkohtaiset jälleenhankinta-arvot yhteen.” Jälleenhankinta-arvo on menetelmissä määritelty vielä seuraavasti: ”JHA 2008 i = Komponentin tai komponenttiryhmän i verkkokomponenttien jälleenhankinta-arvo vuonna

1. Jälleenhankinta-arvolla tarkoitetaan sitä kustannusta, jonka kyseisen komponentin tai komponenttiryhmään kuuluvien verkkokomponenttien rakentaminen vuoden 2008 kustannustasolla aiheuttaisi.” Nykykäyttöarvon osalta menetelmissä todetaan muun muassa: ”Toisen valvontajakson ensimmäisenä vuonna eli vuonna 2008 sähköverkon nykykäyttöarvo (NKA 2008) lasketaan käyttäen hyväksi ensimmäisen valvontajakson viimeisen vuoden eli vuoden 2007 nykykäyttöarvon ja jälleenhankinta-arvon suhteella laskettavaa nykykäyttöarvoprosenttia (NKA %2007) sekä toisen valvontajakson ensimmäisen vuoden jälleenhankinta-arvoa (JHA2008). Lisäksi nykykäyttöarvon laskennassa otetaan huomioon vuoden 2007 aikana sähköverkkoon tehdyt investoinnit (INV2007) sekä vuoden 2008 alun sähköverkon jälleenhankinta-arvosta määritelty laskennallinen tasapoisto (TP2008)." Menetelmissä on lausuttu: ”Energiamarkkinavirasto käyttää sähköverkonhaltijan verkkotoimintaan sitoutuneen pääoman määrän laskennassa vuosittain sähköverkon arvona taseeseen kirjatun sähköverkon arvon sijasta tarkasteluvuoden rahanarvoon korjattua sähköverkon nykykäyttöarvoa tarkasteluvuoden alun tilanteessa.” Vuosittain ilmoitettavien tietojen osalta menetelmissä todetaan: ”Toisen valvontajakson aikana verkonhaltijoiden on sähköverkon jälleenhankinta- ja nykykäyttöarvojen määrittämistä varten ilmoitettava Energiamarkkinavirastolle vuosittain maaliskuun loppuun mennessä sähköisen valvontatietojärjestelmän kautta liitteen B mukaisesti jaoteltuina hallinnassaan olevaan sähköverkkoon kuuluvien ja tosiasiallisessa käytössä olevien verkkokomponenttien määrätiedot kyseisen vuoden tammikuun tilannetta vastaavana sekä verkkoon investoitujen ja verkosta poistettujen komponenttien määrätiedot kyseistä vuotta edeltävän vuoden ajalta.” Sekä sitoutuneen pääoman määrittämisessä että kustannusten laskennassa käytettävien laskennallisten tasapoistojen osalta menetelmissä todetaan muun muassa: ”Verkonhaltijan verkkotoiminnan toteutuneen tuoton laskennassa Energiamarkkinavirasto käyttää verkonhaltijan kirjanpidossa sähköverkosta tekemien poistojen sijasta verkon jälleenhankinta-arvosta määriteltyihin laskennallisiin tasapoistoihin perustuvaa poistoa.” Menetelmiin sisältyvän määritelmän mukaan: ”Pitoaika i = Komponentin tai komponenttiryhmän i verkkokomponenttien pitoaika. Pitoajalla tarkoitetaan sitä aikaa, jonka verkkokomponentti todellisuudessa on toiminnallisessa käytössä ennen sen uusimista (teknistaloudellinen pitoaika).” Viestintäviraston valituksenalaisessa päätöksessään soveltamat ja joulukuussa 2009 julkaistut uudet arviointiperiaatteet eroavat täysin sähköverkkotoiminnan kohtuullisen tuoton määrittelyssä käytetyistä periaatteista. Professori Jarmo Partanen on asiantuntijalausunnossaan vahvistanut, että Viestintäviraston valituksenalaisessa päätöksessään soveltamat arviointiperiaatteet eroavat merkittävästi sähkönjakeluverkkotoiminnan taloudellisessa valvonnassa sovelletuista menettelyistä. Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-55/06 Euroopan unionin tuomioistuin (EUT) on ennakkoratkaisupyyntöä koskevassa tuomiossaan asiassa C-55/06 Arcor AG & Co. KG vastaan Saksan liittotasavalta tarkastellut tilaajayhteyksien kustannusperusteista hinnoittelua saksalaisten operaattoreiden välillä. EUT on todennut päätöksen kohdissa 104 ja 108, että hinnoittelun tarkastelun ei pidä perustua pelkästään historiallisiin kustannuksiin (käytännössä kirjanpidon käyttöomaisuuden menojäännös), koska se johtaisi erilaisiin lopputuloksiin riippuen verkon iästä ja lähes kokonaan kirjanpidosta poistetun verkon osalta hyvin alhaiseen tilaajayhteyden hintaan, mikä olisi kohtuutonta tämän verkko-operaattorin kannalta. EUT on pitänyt kohtuuttomana ja sääntelyn lähtökohtien vastaisena sellaista menettelyä, joka perustuu historiallisiin kustannuksiin ja joka voi tilaajayhteysverkon iästä riippuen johtaa hyvin alhaisiin tilaajamaksuihin, kun lähes koko verkko on poistettu kirjanpidosta. Viestintäviraston valituksenalainen päätös on ristiriidassa EUT:n vahvistaman näkemyksen kanssa, sillä viraston soveltamassa menetelmässä sitoutuneen pääoman määrityksessä käytetään lähtökohtaisesti vain kirjanpidossa vielä poistamatta olevia verkon osia. Tämä johtaa siihen, että kirjanpidossa käytettyjä poistoaikoja vanhemmille verkon osille ei saada laskea lainkaan pääoman tuottovaatimusta. Kuukausihintoja koskevat hinnoittelulaskelmat Viestintävirasto on hyväksynyt päätöksessään 28.11.2001 sen tavan, jota Elisa sovelsi hinnoittelulaskelmissaan jälleenhankintahinnan laskennan, poistojen sekä sitoutuneen pääoman tuoton osalta. Viestintävirasto ei ole tutkinut Elisan tilaajayhteyshinnoittelua mainitun Viestintäviraston päätöksen 28.11.2001 jälkeen ennen kuin nyt valituksenalaiseen päätökseen johtaneessa tutkinnassa, joka alkoi TeliaSoneran toimenpidepyynnöstä 11.12.
2. Erään toisen yhtiön ja Elisan välisen sovintoneuvottelumenettelyn yhteydessä sovitun mukaisesti Elisa kuitenkin toimitti Viestintävirastolle vuoden 2008 lopussa kustannusselvityksen tilaajayhteyshinnoittelustaan. Sähköpostillaan 1.12.2008 Viestintävirasto ilmoitti, että saamiensa tietojen valossa viraston ei olisi tarpeen puuttua Elisan voimassa olleeseen tilaajayhteyshinnoitteluun kyseisellä seudulla. Elisa on osana Viestintäviraston yleistä valvontaa toimittanut virastolle vuosittain tilaajayhteyksien hinnoittelulaskelmia. Viestintävirasto ei ole missään yhteydessä reklamoinut näistä laskelmista tai pyytänyt eri tavalla tehtäviä laskelmia. Valituksenalaisessa päätöksessä arvioidaan Elisan 1.11.2009 voimaan tulleen hinnaston mukaista tilaajayhteyksien hinnoittelua. Elisa on tehnyt näiden hintojen hinnoittelulaskennan käytännössä vuoden 2009 toisen neljänneksen aikana noudattaen jo vakiintuneita laskentatapoja, jotka Viestintävirasto oli hyväksynyt vuodesta 2001 lukien (viimeksi 1.12.2008 eli muutamaa kuukautta aikaisemmin) ja jotka olivat korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytännön mukaisia. Viestintävirasto on vasta 16.12.2009, eli puoli vuotta sen jälkeen kun Elisa on tehnyt tarkasteltavien hintojen hinnanasetannan, ja vasta valituksenalaisen päätöksen taustalla olevan tutkinnan aloittamisen jälkeen julkaissut uudet lainvastaiset arviointiperiaatteet, jotka ovat käytännössä muuttaneet Viestintäviraston tähän asti soveltaman vakiintuneen käytännön. Viestintäviraston päätöksessä todettu hinnoittelulaskelma 1 on laskelma, jonka perusteella Elisa on asettanut tutkinnan kohteena olevat tilaajayhteyksien hinnat. Tutkinnan kuluessa Viestintävirasto vaati Elisaa toimittamaan myös sellaisen hinnoittelulaskelman, joka vastaisi viraston tutkinnan aloittamisen jälkeen julkaisemien uusien arviointiperiaatteiden mukaista rakennetta. Elisan viraston vaatimuksesta toimittama hinnoittelulaskelma 2 ei sisällä niitä verkon osia, jotka on jo poistettu kirjanpidosta. Laskelma ei sisällä myöskään niitä verkon osia, joiden osalta Elisan verkkotietojärjestelmä ei sisällä mitään rakennusvuositietoa. Näistä laskelmasta pois jätetyistä osista suuri osa on sellaisia, jotka on rakennettu viimeisen () vuoden kuluessa. Elisa on tutkintaprosessin aikana pyytänyt useaan otteeseen Viestintävirastolta kannanottoja ja keskustelua toimittamansa laskelman kriteereistä, kuten verkon rakenneosien hinnoista ja laskentamallista. Viestintävirasto on kuitenkin esimerkiksi tapaamisessa 22.4.2010 kieltäytynyt tällaisesta keskustelusta. Elisa on vakiintuneesti laatimissaan hinnoittelulaskelmissa (kuten hinnoittelulaskelma 1) määritellyt jälleenhankintahinnan koko verkolle lähtien apukäsitteestä parikilometrin kustannus. Parikilometrin kustannus, joka lasketaan edellisen vuoden (tai vuosien) toteutuneen verkon rakentamisen kustannusten perusteella, johtaa käytännössä liian alhaiseen jälleenhankintahintaan. Tämä johtuu siitä, että toteutuneet parikilometrikustannukset kuvaavat lähinnä uusille kaavoitetuille alueille rakennettavien uusien verkon osien kustannusta. Tällaisen green field -laajennusrakentamisen kustannukset eivät kuitenkaan kuvaa sitä rakentamiskustannusta, joka syntyisi rakennettaessa Elisan metallijohtiminen tilaajayhteysverkko uudelleen tarkasteluhetkellä. Aikaisemmassa mallissa, jossa sitoutunutta pääomaa ei rajattu vain kirjanpidossa poistamattomien verkon osien jälleenhankintahintaan, voitiin hyväksyä parikilometrihinnan käyttämisestä seuraava alhaisempi yksikköhintataso. Sitoutunut pääoma ja sille laskettava kohtuullinen tuotto ovat lähtökohtaisesti eri asioita kuin suoritteen tuottamisesta aiheutuneet todelliset kustannukset. Virasto on sekoittanut nämä kaksi asiaa. Virasto on arvostellut Elisan hinnoittelulaskelmassa 2 soveltamaa tapaa käyttää jälleenhankintahinnan arvostamisessa verkkourakoitsijan sopimushintoja, joita yhtiö maksaisi urakoitsijalle, jos tilaajayhteysverkon taseessa oleva verkko-omaisuus rakennettaisiin nyt. Virasto on todennut, että tällä arvostamistavalla ”ei ole yhteyttä yhtiölle suoritteen tuottamisesta aiheutuneisiin todellisiin kustannuksiin”. Elisa on kuitenkin hinnoittelulaskelmassa 2 soveltanut viraston arviointimuistion mukaista periaatetta. Muistiossa todetaan, että ”verkon arvostamisessa käytetään ensisijaisesti laitetoimittajien hintoja, joita teleyritys todellisuudessa laitetoimittajalle maksaisi (esimerkiksi voimassa olevat hankintasopimukset, tarjouskyselyt)”. Elisan hinnoittelulaskelma 1 on laadittu aikaisempien, vakiintuneiden ja viestintämarkkinalain mukaisten arviointiperiaatteiden mukaisesti ja hinnoittelulaskelma 2 on laadittu tutkinnan jälkeen julkaistujen uusien arviointiperiaatteiden mukaisesti. Nämä eri periaatteilla laadittavat laskelmat ovat rakenteeltaan ja sisällöltään erilaisia eivätkä ne voi johtaa samaan lopputulokseen. Laskelmista ei voi poimia elementtejä ristiin käytettäväksi toisella periaatteella laaditussa laskelmassa, kuten Viestintävirasto on vertailulaskelmassaan tehnyt. Viestintäviraston valituksenalaisen päätöksen mukaan hinnoittelulaskelma 1 ei ole perusteltu, koska se johtaisi jälleenhankintahintaan, joka olisi () Elisan tilaajayhteysverkon kirjanpidon mukaisen tasearvon kanssa. Tasearvoon suhteuttamista ei ole mainittu Viestintäviraston uusissa tai vanhoissa arviointiperiaatteissa. Vertailulaskelma ei ole Viestintäviraston omien arviointiperiaatteiden mukainen. Vertailulaskelma ei ole vuoden 2004 arviointimuistion mukainen, koska poistoina on käytetty kirjanpidon mukaisia poistoja ja jälleenhankintahinnasta on jätetty pois kirjanpidosta poistetut verkon osat. Vertailulaskelma ei ole myöskään vuoden 2009 arviointimuistion mukainen, koska jälleenhankintahinta on laskettu yhden parikilometrin rakennuskustannuksesta lähtien eikä verkon eri omaisuuserien jälleenhankintahintojen summana esittäen kaikkien oleellisten verkon osien jälleenhankintahinnat ja selvitykset siitä, miten näihin arvoihin on päädytty. Neljän vuoden uuden verkon rakentamisen keskikustannuksen käyttäminen ei anna oikeaa kuvaa siitä, mitä jo rakennetun verkon rakentaminen tällä hetkellä sovellettavilla hinnoilla maksaisi, mitä arviointimuistiossa 2009 on kuitenkin edellytetty. Virasto on vertailulaskelmassaan käyttänyt tuottoprosenttina 10,46 prosenttia, jonka virasto on vahvistanut korkeimmaksi kohtuullisen pääoman tuoton tuottoprosentiksi kesken tutkinnan antamassaan muistiossa 26.3.
3. Viraston vertailulaskelma on teoreettinen, tarkoitushakuinen ja ristiriidassa sekä viraston omien lainvastaisten arviointiperiaatteiden että viestintämarkkinalain ja oikeuskäytännössä vahvistettujen oikeiden arviointiperiaatteiden kanssa. Suullinen käsittely Tarkasteltava asia on moniulotteinen ja asian selvittäminen edellyttää suullisen selvityksen antamista hinnoittelun taustalla olevista hinnoittelulaskelmista sekä hinnoittelun kustannussuuntautuneisuuden ja kohtuullisuuden arvioinnissa sovellettavista periaatteista ja näiden periaatteiden taustalla olevista talous- ja rahoitusteoreettisista periaatteista. Elisan ja mahdollisesti Viestintäviraston toimittamien asiantuntijalausuntojen läpi käyminen suullisessa käsittelyssä antaa sekä osapuolille että tuomioistuimelle mahdollisuuden hankkia lisäselvitystä asiantuntijoiden esittämien kantojen taustoista ja tulkinnoista. Tässä asiassa ei voida katsoa suullisen käsittelyn olevan ilmeisen tarpeeton asian laadun vuoksi tai muusta syystä. Elisa on ilmoittanut seuraavat todistajat kuultaviksi suullisessa käsittelyssä: professori Jarmo Leppiniemi, professori Anders Löflund, professori Jarmo Partanen ja johtaja Ismo Heino.
4. Täytäntöönpanon keskeyttämistä koskevan vaatimuksen käsittely Viestintävirasto on 11.6.2010 antanut lausunnon Elisan esittämän Viestintäviraston päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä koskevan vaatimuksen johdosta. Viestintävirasto on selityksessään vastustanut Elisan vaatimusta suullisen käsittelyn järjestämisestä. Viestintävirasto on lausunut, että kyseessä oleva asia on luonteensa vuoksi parhaiten ratkaistavi