KHO/2012/6

(1)mainituilla perusteilla. Kyseisen artiklan perusteet edellyttävät muun tyydyttävän ratkaisun puuttumista, lajin suotuisan suojelun tason säilymistä sen luontaisella levinneisyysalueella sekä vähintään yhden artiklan 16

(1)a - e alakohtien kriteerien täyttymistä. ELY-keskus on toimivaltainen ratkaisemaan asian, koska sen eri vastuualueiden välisten lupa-asioiden mahdollisuus on jo otettu lainsäädännössä huomioon ja koska puheena oleva hakemus on voitu ratkaista riittävän puolueettomasti elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen sisäisin järjestelyin. Kertunlaaksossa tierakenteiden alle jää liito-oravan asuttaman vanhan kapean pellonreunusmetsikön länsiosia ja liito-oravien tarvitsema puustoinen kulkuyhteys eteläkaakkoon lähellä Keski-Nurmontietä olevalle liito-oravan elinpiirin ydinalueelle käytännössä katkeaa. Lisääntymis- ja levähdyspaikka on vaarassa jäädä eristyksiin ja autioitumisen vaara kasvaa. Tiehanke heikentää lisääntymis- ja levähdyspaikkaa ja vaikeuttaa liito-oravien liikkumista pesä- ja ruokailupaikkojen välillä. Kertunlaaksossa tielinjaus viistää myös pohjanlepakoiden käyttämää saalistusaluetta. Todennäköiset lisääntymis- ja levähdyspaikat sijaitsevat kuitenkin tielinjauksen itäpuolisissa rakennuksissa. Nurmontien eritasoliittymässä tielinjaus halkaisee kahteen osaan liito-oravan asuttaman vanhan havupuuvaltaisen metsän Jaskarin pihapiirin yhteydessä (niin sanottu Onnelantien elinpiiri). Metsää ympäröivien peltojen ja pihapiirien reunoilla on runsaasti lehtipuustoa. Alueelta on aiemmin tehty runsaasti liito-oravan papana- ja pesälöytöjä. Muun muassa keväällä 2009 elinpiiri oli asuttu. Keväällä 2010 tehdyllä maastokäynnillä löydettiin vain muutamia papanoita Jaskarin talon ulkorakennuksen vierestä. Liito-oravan elinpiireille on kuitenkin ominaista, että ne eivät välttämättä ole joka vuosi asuttuja. Tien rakentaminen heikentäisi lisääntymis- ja levähdyspaikkaa merkittävästi. Kun lisääntymis- ja levähdyspaikaksi soveltuvia rakennuksia puretaan, elinpiiri pirstoutuu ja kulkuyhteydet ruokailualueille ja muille elinpiireille (muun muassa Lemmonviidan elinpiiri) heikkenevät. Onnelantien ja Vasarapuiston alueella elää pohjanlepakoita, jotka käyttävät saalistusalueenaan alueen pellonreunoja, jalkapallokenttää ja omakotitalojen pihapiirejä. Lisääntymis- ja/tai levähdyspaikkoinaan pohjanlepakot käyttävät ainakin Onnelantien päässä olevan omakotitalon vinttirakenteita ja todennäköisesti myös Jaskarin talon pihapiirissä olevia vanhoja rakennuksia. Eritasoliittymän alta on purettava rakennuksia, jotka voivat toimia pienlepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoina, ja se pirstoo saalistusalueeksi soveltuvaa metsäaluetta ja heikentää kulkuyhteyttä lisääntymis- ja levähdyspaikkojen ja saalistusalueiden välillä. Liito-oravan levinneisyyden painopiste Suomessa on etelässä. Suomen liito-oravakannan suuruudesta on asiantuntijoiden toimesta esitetty erilaisia arvioita, jotka vaihtelevat noin 50 000 - 140 000 naaraan välillä. Helsingin yliopiston vuosina 2003 - 2005 tekemän selvityksen mukaan Vaasan seutu ja rannikkoalue ovat liito-oravaesiintymien ydinaluetta. Seuraavaksi vankin kanta on Lounais-Suomessa, etelärannikolla ja Pirkanmaalla. Etelä-Pohjanmaalla kanta on selvästi harvempi kuin edellä mainituilla alueilla. Tiehallinnon Vaasan piirin toimeksiannosta Hannu Tuomisto selvitti keväällä 2009 suunnitellun tielinjauksen lähiympäristön liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkoja. Kaikki potentiaaliset esiintymisalueet tutkittiin etsimällä ulostepapanoita ja muita merkkejä lajin mahdollisesta esiintymisestä. Havaintojen perusteella rajattiin kartalle ne alueet, jotka oli löydösten perusteella tulkittavissa liito-oravan lisääntymis- ja levähdysalueiksi. Näin rajattuja alueita löytyi kaikkiaan 30 kappaletta. Tiehanke koskee suoranaisesti kolmea liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikkaa niitä heikentämällä tai hävittämällä. Ottaen huomioon hankkeen vaikutukset lajin elinmahdollisuuksiin ja kokonaismäärään maassamme elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimialueella, poikkeaminen ei haitanne liito-oravan suotuisan suojelun tason säilyttämistä sen luontaisella levinneisyysalueella. Rengonkylässä tielinjaus on selvitysten perusteella pyritty sovittamaan paikkaan, jossa se heikentää mahdollisimman vähän liito-oravan elinmahdollisuuksia. Tien ylitysmahdollisuuksia liito-oravalle on pyritty jättämään muun muassa tiekäytävän kavennuksen avulla Kertunlaaksossa. Paikoittain tielinjaus sivuaa tai halkoo lepakoiden käyttämiä saalistamisalueita ja ilmeisesti kulkee lisääntymis- ja levähdyspaikkojen ja saalistusalueiden välistä ainakin Nurmon eritasoristeyksessä. Nurmon eritasoristeyksen alta on lisäksi purettava lisääntymis- ja levähdyspaikaksi soveltuvia rakennuksia. Jaskarin pihapiiriin jää kuitenkin jäljelle rakennuksia, jotka voivat toimia lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoina. Tiehanke ei siten vaarantane pienlepakoiden suotuisaa suojelutasoa. Asiassa on kysymys poikkeusluvan myöntämisestä luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentissa säädetystä kiellosta eikä tiesuunnitelman hyväksymisestä, joka tapahtuu erikseen säädetyssä järjestyksessä. Poikkeamisluvan myöntämisen edellytykset ovat olemassa, koska hankkeen yhteydessä tehdyt selvitykset eivät ole osoittaneet hankkeelle muuta tyydyttävää ratkaisua eikä liito-oravan ja pienlepakoiden suotuisa suojelutaso vaarannu. Lisäksi hanke toteutetaan kansanterveyttä ja yleistä turvallisuutta koskevien ja muiden erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavien syiden vuoksi, mukaan lukien sosiaaliset ja taloudelliset syyt, joten myös luontodirektiivin 16 artiklan 1 c kohdan mukaiset kriteerit täyttyvät. Valitukset Vaasan hallinto-oikeudessa A on valituksessaan vaatinut ELY-keskuksen päätöksen kumoamista ja poikkeamislupahakemuksen hylkäämistä Kertunlaaksoa koskevalta osin sekä valtatie 19:n Seinäjoen itäisen ohikulkutien linjauksen muuttamista valituksestaan tarkemmin ilmenevällä tavalla. Vaatimustensa tueksi A on esittänyt muun ohella seuraavaa: Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on ollut esteellinen päättämään poikkeamisen myöntämisestä, koska saman viranomaisen toinen vastuualue on luvan hakijana. ELY-keskuksen päätöksen mukaan valtatien tiealueen leveys Kertunlaakson kohdalla olisi noin 20 metriä, jolloin liito-oravan olisi mahdollista ylittää tie. Suunniteltu tie ei kuitenkaan mahdu näin kapealle kaistalle. Tiehallinnon laatimasta poikkileikkauskartasta ilmenee, että tie ja meluvallit vaativat 70 metriä leveän väylän. Kertunlaakson ja Hevoskorven kylän välinen metsäalue on hakattava kokonaan pois, eikä liito-oravilla ole sen jälkeen mahdollisuuksia selvitä Kertunlaakson pellonreunusmetsikössä. Mikäli meluvallit korvataan meluseinillä, vaatii tielinja 40 metriä leveän kaistan, mikä sekin on liikaa liito-oravalle. Vaikka ohitustie nyt tehtäisiin 1+1-kaistaisena, niin varaus tehdään kuitenkin 2+2-kaistaiselle tielle ja näin ollen meluvallit on rakennettava sen mukaisesti, kuten Tiehallinnon projektipäällikkö on ilmoittanut. B ja C ovat valituksessaan vaatineet ELY-keskuksen päätöksen kumoamista ja poikkeamislupahakemuksen hylkäämistä. Vaatimustensa tueksi he ovat esittäneet muun ohella seuraavaa: Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on ollut esteellinen päättämään poikkeamisen myöntämisestä, koska saman viranomaisen toinen vastuualue on luvan hakijana. Päätöksen perustelut ovat kestämättömiä. Päätös johtaa liito-oravan häviämiseen alueelta. Poikkeamisluvan mukainen tiehanke haittaa liito-oravan suotuisan suojelun tason säilyttämistä Nurmon eritasoliittymän alueella. Päätöksessä ei ole otettu kantaa siihen, että tiehankkeen alusta alkaen on ollut tiedossa alueen ongelmallisuus nimenomaan liito-oravien ja pohjanlepakoiden säilymiselle. ELY-keskus sekä Seinäjoen kaupunki ja aiemmin Nurmon kunta eivät ole pyrkineet selvittämään muita olemassa olevia todellisia vaihtoehtoja. Selvitystyön laiminlyönti ei tarkoita, että ei ole olemassa muuta tyydyttävää ratkaisua. Hakijoilla on ollut aikaa ja mahdollisuuksia etsiä vaihtoehtoisia ratkaisuja. Hakijat ovat voineet vaikuttaa soveliaan vaihtoehdon löytämiseen myös kaavoitusratkaisuilla. Hakijat ovatkin perustelleet jo tehdyillä kaavoitusratkaisuilla muun tyydyttävän ratkaisun puuttumista. Hakijat ovat itse aiheuttaneet ongelman, mitä ei voi jättää lupamenettelyssä huomiotta. Tielinjaukselle on tarjottu kelvollisia vaihtoehtoja, kuten Seinäjoen kaupunginjohtajan sanomalehti Ilkassa 4.10.2010 esittämä Seinäjoen ja Vaasan välinen moottoritie, joka voidaan yhdistää Vaasan ja Jyväskylän välille suunniteltuun tiehen. Päätöksen perusteluista ei ilmene, mikä kansanterveyttä koskeva yleisen edun kannalta pakottava syy on kysymyksessä. Liikenteen aiheuttamia haittoja vain siirretään paikasta toiseen. Kansanterveyden kannalta kasvavat ajonopeudet lisäävät haittoja. Tiehanke ei myöskään paranna liikenneturvallisuutta. Poikkeamisesta pitäisi lisäksi olla ensisijaisen merkittävää hyötyä ympäristölle. Asiakirjoista kuitenkin ilmenee, että poikkeamisesta ei synny ympäristölle merkittävää hyötyä vaan ainoastaan haittaa. Tiehankkeella on taloudellista merkitystä risteysalueelle suunnitellulle ABC-liikennemyymälälle ja lähellä Nurmon eritasoliittymää olevalle elintarviketehtaalle sekä mahdollisesti myös naapurikaupungille. Taloudellisilla syillä pitäisi kuitenkin olla laajempaa merkitystä. D on valituksessaan vaatinut ELY-keskuksen päätöksen kumoamista ja poikkeamislupahakemuksen hylkäämistä. Vaatimustensa tueksi hän on esittänyt muun ohella seuraavaa: Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus ei voi olla sekä poikkeamisluvan hakija että poikkeamisluvan myöntävä viranomainen. Viranomaistoiminnan on paitsi oltava esteetöntä ja objektiivista, myös vaikutettava ulospäin tällaiselta. Nyt näin ei ole ollut asian laita, koska ELY-keskus on päätöksentekijä omassa asiassaan. Asiassa ei ole merkitystä sillä seikalla, että luvan hakija ja luvan myöntäjä ovat muodollisesti saman viranomaisen eri osastoja. ELY-keskuksen sisäiset järjestelyt puolueettomuuden varmistajina eivät vakuuta ulkopuolista. Menettely saattaa herättää ulkopuolisessa vaikutelman esteellisyydestä, salailusta ja jopa hallintojärjestelmän korruptiosta. Lisäksi päätöksenteon ulkoista luotettavuutta kansalaisen silmissä heikentää, että poikkeamisluvan hakijoina ovat olleet valtion aluehallintoviranomainen ja kunta yhdessä. Yksittäisen kansalaisen oikeussuoja vaarantuu, kun vastapuolena on valtion ja kunnan intressiyhteenliittymä. Päätöksessä on myös asiavirheitä. Seinäjoen kaupungin olisi tullut aikanaan kaavoittaa valtatie 19 siten, että tielinjaukselle olisi myös Kertunlaakson ja Nurmon suunnitellun eritasoliittymän osalta vaihtoehtoisia tielinjauksia. Seinäjoen kaupungilla on ollut tiedossaan liito-oravien ja lepakoiden esiintymisalueet. Tällöin luontodirektiivin ja luonnonsuojelulain määräyksistä ei olisi ollut tarvetta hakea poikkeamislupaa. Poikkeamislupapäätökselle ei ole luontodirektiivin 16 artiklan mukaisia yleisiä edellytyksiä, koska tiehankkeelle ei ole Nurmon Kertunlaakson ja Nurmon risteysalueen osalta esitetty muita ratkaisuvaihtoehtoja kuin nyt poikkeamislupapäätökseen johtaneet suunnitelmat. Poikkeamisluvalle ei siten ole ollut erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavaa syytä ainakaan Kertunlaakson ja Nurmon eritasoliittymän osalta. Valtakunnallisten alueiden käyttötavoitteiden mukaista toimivaa aluerakennetta ja eheytyvää yhdyskuntarakennetta ajatellen valtatie 19:n ohikulkutien risteysjärjestely Nurmossa sekä suunnitelma poistaa maatalousliikenne väliltä Nurmo - Atria tulee lisäämään huomattavasti kuljetusmatkoja ja -aikoja. E on valituksessaan vaatinut ELY-keskuksen päätöksen kumoamista ja poikkeamislupahakemuksen hylkäämistä. Vaatimustensa tueksi hän on esittänyt muun ohella seuraavaa: ELY-keskus ei voi samanaikaisesti olla sekä asiassa osallisena että asiasta päättävänä viranomaisena. Kysymys on ilman oikeudellisia perusteita tapahtuneesta vallan väärinkäytöstä. Valtatie 19:n Seinäjoen itäinen ohikulkutie voidaan sijoittaa nyt suunniteltua idemmäksi, jolloin haitat liito-oraville ja lepakoille samoin kuin asuinalueille vähenisivät. Hallinto-oikeuden ratkaisu Vaasan hallinto-oikeus on jättänyt E:n, D:n sekä B:n ja C:n valitukset tutkimatta siltä osin kuin ne koskevat Ilmajoen kunnan Rengonkylässä sijaitsevan liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan heikentämiseen myönnettyä poikkeusta. Hallinto-oikeus on lisäksi jättänyt tutkimatta B:n ja C:n valituksen siltä osin kuin se koskee Seinäjoen kaupungin Kertunlaaksossa sijaitsevan liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikan heikentämiseen myönnettyä poikkeusta sekä A:n valituksen tutkimatta siltä osin kuin siinä on esitetty tielinjauksen muuttamista koskevia vaatimuksia. Muutoin hallinto-oikeus on päätöksestä tehdyt valitukset enemmälti hyläten täydentänyt päätöstä seuraavalla lupamääräyksellä (kursiivilla): ”- Hakijat velvoitetaan niihin liito-oraville ja pohjanlepakoille aiheutuvien haittojen lieventämiseen tähtääviin toimenpiteisiin, jotka ne ovat luvan hakijoina esittäneet hakemuksessaan.” Perustelut Tutkimatta jätetyt vaatimukset Valitusoikeus - - - - - - Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen päätös koskee lupaa poiketa luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin mukaisesta kiellosta hävittää tai heikentää liito-oravan ja pohjanlepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja, eikä sillä ole välittömästi ratkaistu valtatien 19 Seinäjoen itäisen ohikulkutien sijoitusta koskevia seikkoja. A:n sanottuja seikkoja koskevat vaatimukset ovat asiaan kuulumattomina jätettävä tutkimatta. Asian käsittely elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain 3 §:n 1 momentin 9 ja 10 kohtien mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset hoitavat niille erikseen säädettyjä tehtäviä muun muassa liikennejärjestelmän toimivuuden, liikenneturvallisuuden, tie- ja liikenneolojen ja ympäristönsuojelun toimialoilla. Mainitun lain 4 §:n 2 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus jakautuu sille kuuluvien tehtävien hoitamista varten vastuualueisiin ja 8 §:n 1 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskusten toimintaa ohjaavat omilla toimialoillaan sisäasiainministeriö, opetusministeriö, liikenne- ja viestintäministeriö, maa- ja metsätalousministeriö, työ- ja elinkeinoministeriö ja ympäristöministeriö tai keskushallinnon virasto, jonka tehtäväksi ohjaus on erikseen säädetty tai määrätty (toiminnallinen ohjaus). Mainitun lain 9 §:n 2 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen vastuualuetta johtaa vastuualueen päällikkö. Vastuualueen päällikkö vastaa vastuualueen toiminnan tuloksellisuudesta ja tulostavoitteiden saavuttamisesta. Lain 10 §:n 2 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen johtaja ei voi ottaa ratkaistavakseen asiaa, joka kuuluu keskuksen vastuualueen tehtäviin ja toimivaltaan. Valtioneuvoston elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista antaman asetuksen 2 §:n 1 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa on muun muassa liikenne ja infrastruktuuri -vastuualue, jolla hoidetaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain 3 §:n 1 momentin 9 kohdassa tarkoitettuja sekä muita erikseen säädettyjä tehtäviä, ja ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue, jolla hoidetaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain 3 §:n 1 momentin 10 kohdassa ja 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettuja sekä muita erikseen säädettyjä tehtäviä. Hallituksen esityksessä eduskunnalle aluehallinnon uudistamista koskevaksi lainsäädännöksi (HE 59/2009 vp) on todettu uudistuksen keskeisistä ehdotuksista (k. 3.2.) muun muassa, että ”Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen pääasiallisena tehtävänä olisi tukea alueellista kehittämistä hoitamalla valtionhallinnon toimeenpano- ja kehittämistehtäviä alueilla. Keskus edistäisi yrittäjyyttä, työmarkkinoiden toimintaa, osaamista ja kulttuuria, liikennejärjestelmän toimivuutta ja liikenteen turvallisuutta, hyvää ympäristöä sekä luonnon ja luonnonvarojen kestävää käyttöä sekä maahanmuuttoa, maahanmuuttajien kotouttamista ja työllistymistä alueilla.” ELY-keskuksista annettavaa lakia koskevissa perusteluissa on 10 §:n kohdalla todettu, että poikkeuksen tekeminen johtajan yleisen ”ratkaisuvallan käyttämisessä näiltä osin perustuu näiden toimialojen itsenäiseen asemaan keskuksen sisällä tai toiminnan luonteesta johtuviin erityistarpeisiin”. Saman lain 20 §:n kohdalla on todettu, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimialan laajuudesta ja sen sisäisestä tehtävien järjestelystä mahdollisesti johtuva esteellisyys- ja kollisiotilanne voi ”syntyä esimerkiksi silloin, kun viraston ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen tulisi käsitellä asiaa, joka on vireillä saman keskuksen liikenne ja infrastruktuuri -vastuualueella”. Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (jäljempänä ELY-keskus) on yhtäältä luonnonsuojelulain 49 §:n 3 momentissa tarkoitettu saman lainkohdan 1 momentin kiellosta poikkeusluvan myöntävä lupaviranomainen ja toisaalta maantielain 10 §:ssä tarkoitetun tiehankkeen toteuttavan tienpitäjän ominaisuudessa toimiva poikkeusluvan hakija. Oikeudellinen harkinta Valtion aluehallinnon uudistamisen yhtenä keskeisenä tavoitteena on ollut uudistaa aluehallintoa kokoamalla lupa-, valvonta- ja oikeusviranomaisia yhteen sekä vähentää hallintoviranomaisten määrää. Tilannetta, jossa sama viranomainen toimii sille laissa säädettyjen tehtävien mukaisesti eri rooleissa, ei siten voida lähtökohtaisesti pitää lainvastaisena tai katsoa muodostavan viranomaisen esteellisyyttä. ELY-keskuksen eri tehtävistä johtuvien asioiden käsittelyn puolueettomuuden vaarantuminen on pyritty ehkäisemään organisoimalla keskukset vastuualueittain, jotka toimivat toisistaan riippumatta vastuualueen päällikön johdolla. ELY-keskusten vastuualueiden itsenäisyyttä niille kuuluvien tehtävien hoidossa korostaa vastuualueiden kuuluminen eri ministeriöiden toiminnallisen ohjauksen alaisuuteen niiden tehtäväkenttien mukaisesti. Nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualueen ympäristönsuojelun tehtävien ohjaus kuuluu ympäristöministeriölle, kun taas liikenne- ja infrastruktuuri -vastuualueen tehtävien ohjaus kuuluu liikenne- ja viestintäministeriölle. Samoin vastuualueiden itsenäisyyttä korostaa keskuksen johtajan yleistä ratkaisuvaltaa rajoittava säännös, jonka mukaan johtaja ei voi ottaa ratkaistavakseen vastuualueen tehtäviin ja toimivaltaan kuuluvaa asiaa. Edellä mainitun nojalla hallinto-oikeus on katsonut, ettei asian käsittelyn puolueettomuus ole vaarantunut Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen ratkaistessa luonnonsuojelulain 49 §:n 3 momentissa tarkoitettua asiaa saman ELY-keskuksen liikenne- ja infrastruktuuri -vastuualueen hakemuksesta, eikä ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue ole siten ollut esteellinen ratkaisemaan asiaa. Luvan myöntämisen edellytykset Sovellettavat säännökset Luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentin mukaan luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annetun Euroopan yhteisön neuvoston direktiivin 92/43/ETY eli luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Lainkohdan 3 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi yksittäistapauksessa myöntää luvan poiketa 1 momentin kiellosta luontodirektiivin artiklassa 16

(1)mainituilla perusteilla. Luontodirektiivin 16 artiklan

(1)c kohdan mukaan, jollei muuta tyydyttävää ratkaisua ole ja jollei poikkeus haittaa kyseisten lajien kantojen suotuisan suojelun tason säilyttämistä niiden luontaisella levinneisyysalueella, poikkeus voidaan myöntää kansanterveyttä ja yleistä turvallisuutta koskevista tai muista erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien sosiaaliset ja taloudelliset syyt, sekä jos poikkeamisesta on ensisijaisen merkittävää hyötyä ympäristölle. Luontodirektiivissä lajin suojelun tasolla tarkoitetaan direktiivin 1 ja 2 artiklan mukaan eri tekijöiden yhteisvaikutusta, joka voi vaikuttaa lajin kantojen levinneisyyteen ja lukuisuuteen pitkällä aikavälillä jäsenvaltioiden sillä Euroopassa olevalla alueella, jossa perustamissopimusta sovelletaan. Suojelun taso katsotaan suotuisaksi, kun kyseisen lajin kannan kehittymistä koskevat tiedot osoittavat, että laji pystyy pitkällä aikavälillä selviytymään luonnollisten elinympäristöjensä elinkelpoisena osana, ja kun lajin luontainen levinneisyysalue ei pienene eikä ole vaarassa pienentyä ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa ja kun lajin kantojen pitkäaikaiseksi säilymiseksi on ja tulee todennäköisesti olemaan riittävän laaja elinympäristö. Tiehanke Tiehanke tarkoittaa valtatien 19 parantamista rakentamalla Seinäjoen kaupungin keskusta-alueen itäpuolelta ohittava noin 18,5 kilometrin pituinen uusi tieyhteys välille Rengonkylä - Nurmo (Seinäjoen itäinen ohikulkutie). Tie rakennetaan Seinäjoen kaupungin ja Ilmajoen kunnan alueille. Suunnitellun uuden tieyhteyden valmistuttua valtatie muodostaa yhtenäisen korkealuokkaisen liikenneväylän. Nykyisellään valtatie kulkee Seinäjoen kaupunkikeskustan katuverkon kautta. Valtakunnalliseen päätieverkkoon kuuluvalla valtatiellä 19 on keskeinen merkitys Länsi-Suomen elinkeinoelämän kehittämisen kannalta. Valtatien yleissuunnittelu on aloitettu helmikuussa

1. Valtatien yleissuunnitelma perustuu Etelä-Pohjanmaan 23.5.2005 vahvistetussa maakuntakaavassa osoitettuun uuteen tieyhteyteen, vuonna 2008 valmistuneeseen ympäristövaikutusten arviointiselostukseen, Nurmon kunnanvaltuuston 8.12.2003 hyväksymään Nurmon keskustan yleiskaavaan 2015 sekä Seinäjoen kaupunginvaltuuston ja Ilmajoen kunnanvaltuuston 29.6.2009 hyväksymiin asema- ja yleiskaavoihin. Seinäjoen kaupunginvaltuuston 29.6.2009 hyväksymä Nurmontien eritasoristeysaluetta koskeva asemakaavan muutos on kumottu Vaasan hallinto-oikeuden 22.2.2010 antamalla päätöksellä. Päätöksestä on valitettu korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Ilmajoen kunnanvaltuuston yleiskaavan hyväksymistä koskevasta päätöksestä, jonka Vaasan hallinto-oikeus on olennaisilta osin pysyttänyt 19.5.2010 antamallaan päätöksellä, on valitettu korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valtatien yleissuunnitelman hyväksymistä koskeva Tiehallinnon päätös on kumottu Mäki-Hakolantieltä pohjoiseen suunniteltujen tieosuuksien osalta Vaasan hallinto-oikeuden 18.11.2010 antamalla päätöksellä. Päätöksestä on valitettu korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valtatiestä on lisäksi vuonna 1996 valmistunut aikaisempi tiesuunnitelmaluonnos, jota on hyödynnetty maakuntakaavaa laadittaessa ja kuntien kaavoitustyössä. Tien ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä on arvioitu kahta päävaihtoehtoa. Vaihtoehdon 0 mukaan hanketta ei toteuteta ja siinä valtatie säilyy nykyisellään. Toisena vaihtoehtona on ollut itäinen ohikulkutie, jossa tie ohittaa Seinäjoen kaupunkikeskustan itäpuolelta. Itäistä vaihtoehtoa ja kaupunkikeskustan länsipuolelta ohittavaa läntistä vaihtoehtoa on verrattu Seinäjoen seudun liikennejärjestelmä- suunnitelmaan (SESELI) liittyvässä tie- ja katuverkkoselvityksessä vuodelta
2. Selvityksessä itäisen vaihtoehdon on todettu olevan läntistä vaihtoehtoa parempi. Itäinen vaihtoehto vähentää liikennettä kaupungin katuverkossa läntistä vaihtoehtoa enemmän ja se on arvioitu liikenneturvallisuuden kannalta paremmaksi. Yhteiskuntatalouden kannalta itäisen vaihtoehdon hyötykustannussuhteen on arvioitu olevan 1,77 eli läntisen vaihtoehdon hyötykustannussuhdetta 0,97 selkeästi parempi. Itäisen vaihtoehdon vaikutusten maisemaan, kaupunkikuvaan ja luonnonoloihin on myös arvioitu jäävän vähäisemmiksi kuin läntisessä ohikulkutievaihtoehdossa. Ohikulkutien läntinen vaihtoehto edellyttäisi perustavaa laatua olevaa muutosta Seinäjoen seudun yhdyskuntarakenteen ja maankäytön kehittämisessä, kun taas itäisen vaihtoehdon on arvioitu merkittävästi parantavan itä- ja eteläsuunnan alueiden keskinäistä saavutettavuutta ja tarjoavan hyvät liikenneyhteydet kaupunkirakenteen eteläisille alueille. Itäisen ohikulkutien osalta on selvitetty myös vaihtoehtoa, jossa tie tehdään vain välille Rengonharju - Kuortaneentie. Vaihtoehto on arvioitu huonoimmaksi vaihtoehdoksi liikenneturvallisuuden, liikenteen sujuvuuden, liikennetaloudellisuuden ja meluntorjunnan kannalta. Voimassa oleva oikeusvaikutteinen osayleiskaava ei mahdollista tielinjauksen olennaista siirtämistä Kertunlaaksossa. Nurmontien eritasoliittymän alueen ympäristön toteutunut maankäyttö ei mahdollista liittymän siirtämistä siten, että ratkaisu täyttäisi myös muut tielle asetettavat vaatimukset tyydyttävällä tavalla. Liito-oravien ja pohjanlepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentäminen Liito-oravan esiintymisestä ohikulkutien tielinjauksella ja sen lähiympäristössä on laadittu selvitys keväällä
3. Selvityksessä on tutkittu liito-oravan lisääntymis- ja levähdyspaikat sekä muut esiintymisalueet alueella. Selvityksessä havaittiin 30 liito-oravan todennäköistä lisääntymis- ja levähdysaluetta. Lepakoiden esiintymisestä ohikulkutien tielinjauksella ja sen lähiympäristössä on laadittu selvitys kesällä
4. Selvityksessä on tutkittu lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikat sekä muut esiintymisalueet alueella. Selvityksessä havaittiin ainakin 12 pohjanlepakon todennäköistä lisääntymis- ja levähdysaluetta. Ohikulkutien vaikutusalueen luontoarvoja on selvitetty myös vuonna 2007 laaditussa luontoarvojen perusselvityksessä. Nyt ratkaistavana olevissa valituksissa on kysymys Kertunlaaksossa ja tiehankkeen tarkoittaman Nurmon eritasoliittymän alueella sijaitsevien liito-oravien sekä Nurmontien eritasoliittymän alueella sijaitsevan pohjanlepakoiden lisääntymis- ja levähdysalueiden heikentämiseen myönnetyistä poikkeuksista. Tiehankkeen aiheuttamia haittoja on pyritty lieventämään kaventamalla tiekäytävää ja säästämällä liito-oravien liikkumiselle tarvitsemaa puustoa lisääntymis- ja levähdyspaikkojen kohdalla mahdollisuuksien mukaan. Pohjanlepakolle Nurmontien eritasoristeyksen alueella aiheutuvia haittoja lieventävät myös Jaskarin talon pihapiiriin jäävät vanhat rakennukset. Oikeudellinen harkinta Kun otetaan huomioon edellä mainitut tiehankkeen vaikutusten arvioinnit, alueiden maankäytön suunnitelmat, alueiden jo toteutunut maankäyttö, liito-orava- ja pohjanlepakkoesiintymille aiheutuvien haittojen vähentämistä tarkoittavat tielinjauksen muutokset ja muut ratkaisut sekä toisaalta liito-orava- ja pohjanlepakkoesiintymien sijoittuminen ja se, että esiintymien sijainti saattaa muuttua vuosittain, hallinto-oikeus on katsonut, ettei valituille tielinjauksille ole myös muut tielle asetettavat vaatimukset huomioon ottaen ollut muuta tyydyttävää vaihtoehtoa. Eliölajien IUCN-luokituksen

(2000)mukaan liito-orava kuuluu vaarantuneiden lajien (VU) luokkaan ja pohjanlepakko elinvoimaisten lajien (LC) luokkaan. Tiehankkeen vaikutusalueella tehtyjen selvityksien perusteella liito-oravan ja pohjanlepakon on katsottava olevan alueella suhteellisen yleisiä, ja tiehankkeella on suoranaisia vaikutuksia vain osaan havaituista esiintymisalueista. Kun myös otetaan huomioon, mitä ELY-keskuksen päätöksen perusteluissa on todettu liito-oravan suhteellisesta yleisyydestä Suomessa, ei poikkeuksen myöntämisen ole katsottava haittaavan kyseisten lajien suotuisan suojelutason säilyttämistä niiden luontaisella levinneisyysalueella. Valtakunnallisesti tärkeän liikenneyhteyden merkittävää parantamista on sillä saavutettavat taloudelliset hyödyt sekä Seinäjoen seudun liikenneturvallisuus ja Seinäjoen kaupungin keskusta-alueelle liikenteestä aiheutuvien haittojen väheneminen huomioon ottaen pidettävä erityisen tärkeän yleisen edun kannalta pakottavien syiden johdosta toteutettavana hankkeena. Lupaehtojen täydentäminen Poikkeuslupapäätös perustuu osaltaan niihin liito-oravalle ja pohjanlepakolle aiheutuvien haittojen lieventämiseen tähtääviin toimenpiteisiin, jotka ELY-keskuksen liikenne ja infrastruktuuri -vastuualue sekä Seinäjoen kaupunki ovat esittäneet hakemuksessaan. Näiden toimien tehokkaan suorittamisen varmistaminen edellyttää tarvittaessa luonnonsuojelulain mukaista valvonta- ja hallintopakkomenettelyä. Tämän johdosta päätöksen ehtoja on tarpeen täydentää siten, että hakijat velvoitetaan edellä mainittuihin toimenpiteisiin. Lopputulos Edellä mainitun perusteella hallinto-oikeus on katsonut, että ELY-keskuksen ympäristö- ja luonnonvarat -vastuualueen päätöksen muuttamiseen ei ole muutoin syytä. Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet Hallintolainkäyttölaki 51 § 2 momentti Laki elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista 3 § 1 momentti 9 ja 10 kohta, 4 § 2 momentti, 8 § 1 momentti, 9 § 2 momentti ja 10 § 2 momentti Valtioneuvoston asetus elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista 2 § 1 momentti Luonnonsuojelulaki 49 § 1 ja 3 momentti sekä 57 § Neuvoston direktiivi 92/43/ETY luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 16 artikla

(1)c kohta Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa 1) A on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja ELY-keskuksen päätökset kumotaan, koska ELY-keskus ei voi toimia hakijana ja luvan myöntäjänä omassa asiassaan. Lisäksi hän on muutoin vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja palautettava sille uudelleen käsiteltäväksi siltä osin kuin hallinto-oikeus ei ole tutkinut hänen vaatimustaan tielinjauksen muuttamiseksi. A on perusteluinaan esittänyt seuraavaa: ELY-keskuksen eri vastuualueiden työntekijät työskentelevät samoissa tiloissa. Tällöin muodostuu työyhteisö, jossa keskustellaan ja seurustellaan esimerkiksi kahvitauoilla muun muassa työasioista. Eri vastuualueiden virkamiehet muodostavat hyväveli-kerhon, joka voi vaarantaa kansalaisten oikeusturvan. Vaatimus toisen tielinjauksen tutkimisesta olisi tullut tutkia hallinto-oikeudessa, koska Kertunlaakson kohdalla ei ole hyväksyttyä tiesuunnitelmaa. Liito-oravien elinalueelle on suuri merkitys, sijaitseeko tie 40 metriä lähempänä Kertunlaaksoa vai Hevoskorven kylää. A on esittänyt vielä, että korkeimman hallinto-oikeuden tulisi selventää, mitä Vaasan hallinto-oikeuden lupaehtojen täydennys tarkoittaa käytännössä. 2) B ja C ovat valituksessaan vaatineet, että Vaasan hallinto-oikeuden ja ELY-keskuksen päätökset kumotaan ja poikkeamislupahakemus hylätään. B ja C ovat perusteluinaan esittäneet, että poikkeamisluvan edellytykset eivät täyty. Tielinjaukselle on olemassa muita kelvollisia vaihtoehtoja. Näitä vaihtoehtoja ei ole ilmeisesti tutkittu riittävästi. Liito-orava- ja pohjanlepakkoesiintymille aiheutuvia haittoja Nurmon eritasoliittymässä ei ole esitetty poistettavaksi tielinjauksien muutoksilla. Tieyhteyden on väitetty parantavan valtakunnallisesti tärkeää liikenneyhteyttä. Todellisuudessa siitä aiheutuu taloudellista hyötyä vain eräille hankkeille liittymän läheisyydessä. Mahdollisesti hankkeesta tulee taloudellista etua joillekin naapurikaupungeille. Taloudellisilla syillä tulisi olla laajempaa kantavuutta. Hanke ei paranna Seinäjoen seudun liikenneturvallisuutta. Poikkeamisluvan myöntämisen edellytykseksi ei ole esitetty todellista, tutkittua tietoa, vaan olettamuksia, arveluita ja tarkoitushakuisia väitteitä. 3) D on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja ELY-keskuksen päätökset kumotaan ja poikkeamislupahakemus hylätään Kertunlaakson ja Nurmon eritasoliittymien kohdalla. D on perusteluinaan esittänyt, että luvan hakijana on voinut toimia vain Seinäjoen kaupunki, ei ELY-keskus. Seinäjoen kaupungin olisi tullut ohjata vastuullaan olevan valtatie 19:n kaavoitusta siten, että Kertunlaakson ja Nurmon eritasoliittymän alueella olisi ollut vaihtoehtoisia tielinjauksia, jolloin EU:n luontodirektiivin ja luonnonsuojelulain säännöksistä ei olisi ollut tarvetta hakea poikkeamislupaa. Lupahakemuksessa on virhe asemakaavan osalta, koska Vaasan hallinto-oikeus on kumonnut kaavan hyväksymispäätöksen. Poikkeamisluvalle ei ole luontodirektiivin 16 artiklan edellyttämiä yleisiä edellytyksiä, koska Kertunlaakson ja Nurmon risteysalueen osalta ei ole koskaan esitetty muita vaihtoehtoja. Seinäjoen kaupungilla on ollut tiedossa koko suunnittelun ajan myös liito-oravien ja lepakkolajien elinalueet. Tämän vuoksi näiden eliöiden hävittämisen lupa tulisi harkita tarkkaan. Ensisijaisesti suojelutoimet tulisi toteuttaa kaavoituksella. Liito-oravien liikkuminen ei ole mahdollista Kertunlaakson kohdalla tiealueen leveyden ollessa 20 metriä. Vaasan hallinto-oikeus on perustelematta hyväksynyt väitteen siitä, että liito-oravien ja pohjanlepakoiden esiintymien sijainti saattaa vaihdella vuosittain. Asiassa ei ole esitetty hyväksyttävästi erittäin tärkeän yleisen edun vuoksi, että tie on rakennettava poikkeusluvan avulla yhden mahdollisen vaihtoehdon pohjalta. 4) E on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös on kumottava. E on esittänyt, että ELY-keskuksella ei ole asiassa päätösvaltaa, koska siitä riippuvainen taho on tehnyt poikkeamislupahakemuksen. Lopullinen päätösvalta asiassa kuuluu Euroopan unionin viranomaisille. Poikkeamisluvan myöntämisessä ei ole noudatettu direktiivin 16 artiklan 1 c kohtaa, koska mainitun kohdan mukaan vaihtoehtoja ei ole selvitetty. Vaasan hallinto-oikeus on soveltanut asiassa vain laintasoista säännöstä vastoin Suomen perustuslain 106 ja 107 §:ää. Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus/ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on lausunnossaan esittänyt seuraavaa: Poikkeamislupa-asia on ratkaistu yksinomaan luonnonsuojelulain nojalla. Asiassa ei ole siten merkitystä, että hallinto-oikeus on kumonnut tielainsäädännön mukaisen Tiehallinnon Seinäjoen itäistä ohitustietä koskevan yleissuunnitelman hyväksymispäätöksen, jonka toteuttamiseksi nyt kysymyksessä olevaa poikkeamislupaa on haettu. Poikkeamisluvan hakijoilla on ollut intressi hakemuksen vireillepanoon. Muuhun lainsäädäntöön perustuvissa lupamenettelyissä on siihen sisältyvien viittaussäännösten johdosta yleensä aina otettava huomioon luonnonsuojelulaissa tai sen nojalla säädetty. Tielinjauksen mahdollisia vaihtoehtoja on ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä sekä tiesuunnittelun ja kaavoitusmenettelyn eri vaiheissa siinä määrin selvitetty, että asiassa on voitu tehdä luonnonsuojelulain 49 §:n mukainen poikkeamisratkaisu. Muutoin ei valituksissa ole esitetty sellaista, jolla olisi merkitystä asian ratkaisemisen kannalta. Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus/liikenne ja infrastruktuuri -vastuualue ei ole antanut siltä pyydettyä vastinetta. Seinäjoen kaupunginhallitus on vastineessaan pyytänyt valitusten mahdollisimman pikaista käsittelyä ja niiden hylkäämistä perusteettomina. Kaupunginhallitus on esittänyt muun ohella seuraavaa: Luonnonsuojelulain 49 §:n 3 momentissa ei määritellä, kenellä on oikeus hakea poikkeusta lainkohdan 1 momentissa säädetystä kiellosta. Hallinto- ja oikeuskäytännössä tiehankkeiden osalta hakijaksi on hyväksytty Tielaitos, nyttemmin ELY-keskuksen/liikenne ja infrastruktuuri -vastuualue. Lupaviranomainen, ELY-keskuksen/ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue toimii hakemuksen ratkaistessaan sitä velvoittavien lakien mukaan. Asian lainsäädännöllisellä ratkaisulla on mahdollistettu ELY-keskuksen eri vastuualueiden mahdollisuudet hakea ja päättää luvista. Seinäjoen kaupunki on poikkeusluvan hakija yhdessä ELY-keskuksen liikenne ja infrastruktuuri -vastuualueen kanssa vain siltä osalta kuin hakemus koskee asemakaava-alueella olevaa Nurmon eritasoliittymäratkaisun pohjoispuolista liito-oravan ja lepakoiden lisääntymis- ja levähdysaluetta. Vaasan hallinto-oikeus oli 22.2.2010 antamassaan päätöksessä muun ohella todennut, ettei valittu asemakaavaratkaisu mahdollista riittävän suojelutason turvaamista tiesuunnittelussa eikä kysymystä poikkeuksen hakemisen tarpeellisuudesta voida jättää ratkaistavaksi tiesuunnittelussa. Oikeudellisesti ELY-keskuksen liikenne- ja infrastruktuuri -vastuualue olisi voinut tältäkin osalta olla yksin hakijana. Seinäjoen itäisen ohikulkutien eri vaihtoehtoja on tutkittu muun muassa välille Rengonkylä - Nurmo laaditussa ympäristövaikutusten arviointiselostuksessa. Se on otettu huomioon maakuntakaavassa ja kuntien kaavoissa. Seinäjoen seudun liikennejärjestelmäsuunnitelmaan liittyvässä, vuonna 2002 laaditussa tie- ja katuverkkoselvityksessä on tutkittu valtatien 19 sijoittamista joko Seinäjoen itä- tai länsipuolelle. Itäistä ja läntistä ohikulkutielinjausta on vertailtu liikenteellisten, taloudellisten, ympäristöllisten ja yhdyskuntarakenteellisten vaikutusten osalta. Liikenteellisesti itäinen vaihtoehto vähentää liikennettä kaupungin katuverkolta enemmän kuin läntinen vaihtoehto ja on liikenneturvallisuuden kannalta parempi. Tien ohjeellinen linjaus on esitetty ympäristöministeriön 23.5.2005 vahvistamassa Etelä-Pohjanmaan maakuntakaavassa. Seinäjoen kaupungin alueella tielinjalla ovat voimassa Eteläisen Seinäjoen ja Roveksen oikeusvaikutteiset osayleiskaavat sekä Nurmon keskustan oikeusvaikutteinen osayleiskaava, joka koskee suunnitteilla olevan ohikulkutien pohjoisosaa (Kertunlaakso). Valtatien 19 parantamisen kohdealueeseen liittyvä asemakaava on voimassa Kertunlaakson ja Nurmon eritasoliittymän kohdalla. Kertunlaakson asemakaavassa on varauduttu uuteen valtatielinjaukseen Nurmon oikeusvaikutteisen osayleiskaavan mukaisesti. Seinäjoen kaupunginvaltuusto oli 29.6.2009 (§ 120) hyväksynyt valtatien 19 liikennealuetta Nurmon ja Keski-Nurmon kaupunginosissa koskevan asemakaavan, jonka tarkoituksena oli muuttaa nykyisen valtatien 19, suunnitellun Seinäjoen itäisen ohikulkutien ja Keski-Nurmontien risteysalueen vanhentunut asemakaava. Vaasan hallinto-oikeus oli 22.2.2010 antamallaan päätöksellä, josta Seinäjoen kaupunki on valittanut korkeimpaan hallinto-oikeuteen, kumonnut kaupunginvaltuuston päätöksen. Seinäjoen kaupungin valitus on vireillä korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Seinäjoen tekninen lautakunta oli 8.12.2010 pannut asemakaavan muutosta koskeneen asian uudelleen vireille siltä varalta, että Seinäjoen kaupungin valitus hylätään. Seinäjoen kaupunginvaltuusto on 27.6.2011 (§ 92) hyväksynyt asemakaavan kumoamisen, joka koskee osittain 29.1.1970 hyväksytyn Nurmon asemanseudun rakennuskaavan puisto-, liikenne- ja maatalousalueita ja vähäisessä osin 26.9.1986 hyväksytyn Nurmon Keskustan alueen rakennuskaavan osakorttelia 1057 sekä kokonaan 23.6.1977 hyväksytyn Nurmon Kantatie 67:n ja Länsitien risteysalueen rakennuskaavan puisto-, liikenne- ja maatalousalueita. Seinäjoen kaupunginvaltuuston päätös ei ole lainvoimainen. Vaihtoehdosta rakentaa itäinen ohikulkutie välille Rengonharju - Kuortaneentie on luovuttu, koska Kuortaneentien liikennemäärät lisääntyisivät jo nyt vilkkaasti liikennöidyillä tieosuuksilla, liikenneturvallisuus, liikenteen sujuvuus ja meluhaitat ovat ongelmallisia ja ajomatkan piteneminen noin kolmella kilometrillä on liikennetaloudellisesti epäedullista. Uusi tielinjaus Kertunlaakson kohdalla johtaisi muun muassa siihen, että siirryttäisiin oikeusvaikutteisessa osayleiskaavassa osin pois (2005 ja 2006) tiealueeksi osoitetulta alueelta. Tämä edellyttäisi nykyisen osayleiskaavan muuttamista ja ympäristövaikutusten arviointimenettelyn käynnistämistä uudelleen. Kysymyksessä olevan yleiskaava-alueen sisällä Nurmon eritasoliittymälle ei ole osoitettavissa vaihtoehtoista paikkaa etenkään siitä syystä, että ympäröivä maankäyttö on ottanut huomioon suunnitellun tielinjauksen ja muodostunut sellaiseksi, ettei vaihtoehtoisia paikkoja enää ole. Suunnittelualueelle valmistellussa asemakaavan muutoksessa risteysjärjestelyihin tarvitaan pienempi alue. Tällöin liito-oravien ja lepakkolajien suojelu voidaan ottaa paremmin huomioon kuin voimassa olevassa asemakaavassa. A on vastaselityksessään uudistanut asiassa aikaisemmin esittämänsä. ELY-keskus ei ole maastossa käymällä selvittänyt alueen liito-oravatilannetta. Ohikulkutielle on vastoin kaupunginhallituksen lausunnossa esitettyä vaihtoehtoisia linjauksia. D on vastaselityksessään uudistanut asiassa aikaisemmin esittämänsä. Poikkeamisluvalle ei ole luontodirektiivin 16 artiklan mukaisia edellytyksiä, koska hankkeelle ei ole Kertunlaakson ja Nurmon risteysalueen osalta esitetty muita vaihtoehtoisia linjauksia. Ohikulkutien rakentaminen Rengonharjun ja Kuortaneentien välille on toimivin vaihtoehto. Suojelutoimet olisi tullut toteuttaa kaavoituksella. B:lle ja C:lle sekä E:lle on varattu tilaisuus vastaselityksen antamiseen. A on lähettänyt korkeimpaan hallinto-oikeuteen tänne 14.12.2011 ja 20.12.2011 sähköpostitse saapuneet kaksi kirjoitusta, joissa hän on muun muassa vaatinut kirjoituksissaan tarkemmin mainitun Kertunlaakson ja Hevoskorven kylän välisen alueen määräämistä toimenpidekieltoon. Toimenpidekieltoa on vaadittu hyväksymättä jääneen tiesuunnitelman käsittämälle alueelle, jonne A:n mukaan on asetettu lainvastaisesti hakkuumerkkejä. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu 1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut A:n valituksen siltä osalta kuin hallinto-oikeus on jättänyt tutkimatta hänen Seinäjoen itäisen ohikulkutien linjausta koskevat muutosvaatimuksensa. A:n valitus hylätään tältä osalta. Vaasan hallinto-oikeuden päätöstä ei sanotulta osalta muuteta. Muutoin korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. 2. Valitukset hylätään. Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. 3. Lausuminen A:n tänne 14.12.2011 ja 20.12.2011 lähettämissä kirjoituksissa esittämästä alueen asettamista toimenpidekieltoon, oikeastaan lupapäätöksen täytäntöönpanon kieltämistä koskevista vaatimuksista, raukeaa. Perustelut 1. Tutkimatta jättäminen Hallinto-oikeuden on tullut ratkaisustaan ilmenevien perustelujen ja siinä mainitun lainkohdan nojalla jättää A:n valitus tutkimatta. Hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen tältä osalta ei ole perusteita. 2. Pääasia Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen vastuualueiden oikeudellista asemaa koskevat valitusperusteet Valituksissa tältä osin esitetyt vaatimukset D:n valituksessa on esitetty, ettei Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen liikenne ja infrastruktuuri -vastuualue voi toimia luonnonsuojelulain 49 §:n 3 momentin mukaisen poikkeamisluvan hakijana saman keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen ollessa asiassa toimivaltaisena viranomaisena. Samoin E:n valituksessa on esitetty, ettei Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueella ole ollut poikkeamisasiassa päätösvaltaa. Sovellettavat tai asiaan muutoin liittyvät säännökset Luonnonsuojelulain 49 §:n 3 momentin mukaan ELY-keskus voi yksittäistapauksessa myöntää luvan poiketa 1 momentin kiellosta luontodirektiivin 16

(1)artiklassa mainituilla perusteilla. Maantielain 10 §:n 1 momentin mukaan tienpitäjänä on valtio, joka vastaa tienpidosta ja sen kustannuksista sekä käyttää tienpitoa varten saatuja oikeuksia. Saman lain 11 §:n 1 momentin mukaan tienpitoviranomaisena toimii toimivaltainen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Valtioneuvoston asetuksella voidaan säätää jokin muu valtion viranomainen kuin elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tienpitoviranomaiseksi, jos sitä tienpidon kannalta on pidettävä tarkoituksenmukaisena. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimialasta ja tehtävistä säädetään yleisesti elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain (897/2009) 3 §:ssä. Mainitun pykälän 1 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset hoitavat niille erikseen säädettyjä tehtäviä muun ohella seuraavilla toimialoilla: 9) liikennejärjestelmän toimivuus, liikenneturvallisuus, tie- ja liikenneolot, maanteiden pito sekä julkisen liikenteen järjestäminen; sekä 10) ympäristönsuojelu, alueiden käyttö, rakentamisen ohjaus, kulttuuriympäristön hoito, luonnon monimuotoisuuden suojelu ja kestävä käyttö sekä vesivarojen käyttö ja hoito. Mainitun lain 3 §:n 2 momentin 3 kohdan mukaan keskuksen tehtävänä on lisäksi muun ohella valvoa yleistä etua ympäristö- ja vesiasioissa sekä ehkäistä ja torjua ympäristövahinkoja ja -haittoja. Mainitun pykälän 3 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen muista kuin pykälässä mainituista tehtävistä säädetään erikseen. Mainitun lain 4 §:n 2 momentin mukaan keskus jakautuu sille kuuluvien tehtävien hoitamista varten vastuualueisiin, josta säädetään valtioneuvoston asetuksella. Saman pykälän 3 momentin mukaan keskuksen 3 §:n 1 momentin 10 kohdassa ja 2 momentin 3 kohdassa tarkoitettujen valvontatehtävien hoitaminen on järjestettävä siten, että asioiden käsittelyn puolueettomuus varmistetaan. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun valtioneuvoston asetuksen (910/2009) 3 §:n 11 kohdan mukaan Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa on elinkeinot, työvoima, osaaminen ja kulttuuri -vastuualue, jonka tehtäviä hoidetaan viraston toimialueella, sekä liikenne- ja infrastruktuuri ja ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueet, joiden tehtäviä hoidetaan viraston toimialueen lisäksi Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimialueella. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain 10 §:n 1 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen johtaja ratkaisee keskuksen toimivaltaan kuuluvat asiat, jollei niitä ole säädetty tai työjärjestyksessä määrätty keskuksen muun virkamiehen ratkaistaviksi. Saman pykälän 2 momentin mukaan keskuksen johtaja voi ottaa ratkaistavakseen asian, joka koskee keskuksen yhteisiä toimintoja, sekä asian, joka koskee keskuksen yhteistä rakennerahasto-ohjelmatyötä. Keskuksen johtaja ei voi kuitenkaan ottaa ratkaistavakseen asiaa, joka kuuluu keskuksen vastuualueen tehtäviin ja toimivaltaan. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimivallasta luonnonsuojelulain 49 §:n mukaisissa poikkeamisasioissa säädetään mainitun pykälän 3 momentissa. Luonnonsuojelulain mukaiset asiat kuuluvat ELY-keskuksessa ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueella ratkaistaviksi. Maantielain 11 §:n (1242/2009) 1 momentin mukaiset tienpitoviranomaisen tehtävät kuuluvat ELY-keskuksessa liikenne- ja infrastruktuuri -vastuualueelle. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain 20 §:n mukaan, jos elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen toimivaltaan kuuluvan valvontaa, velvoitteiden asettamista tai oikeuden myöntämistä koskevan hallintoasian puolueeton käsittely voi ilmeisesti vaarantua sen vuoksi, että keskus on tai on ollut asiassa myös asianosaisena, keskuksen on, jollei asian puolueetonta käsittelyä voida keskuksen sisäisin toimenpitein järjestää, pyydettävä lain 8 §:ssä tarkoitettua ministeriötä määräämään toinen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus käsittelemään ja ratkaisemaan asia. Ministeriön päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain 24 §:n 1 momentin mukaan ELY-keskus kantaa ja vastaa valtion puolesta sekä valvoo tuomioistuimissa ja viranomaisissa valtion etua ja oikeutta kaikissa toimialaansa kuuluvissa asioissa, jollei toiminnallisesta ohjauksesta vastaavan ministeriön tai keskushallinnon viraston edustaja sitä tee. Saman pykälän 2 momentissa säädetään, että jos keskuksen toimivaltaan kuuluvan asian vaikutukset koskevat merkittävästi kahden tai useamman keskuksen toimialuetta, toiminnallisesta ohjauksesta vastaava ministeriö päättää, mikä keskus toimii valtion edustajana tässä asiassa. Ministeriön päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla. Oikeudellinen arviointi ELY-keskuksen hallintopäätös luonnonsuojelulain mukaisessa poikkeamisasiassa liittyy välittömästi luonnonsuojelulain 6, 57 ja 63 §:ssä tarkoitettuun ELY-keskuksen valvontatehtävään. Valvontatehtävä muodostaa yksittäisiä hallintopäätöksiä laajemman kokonaisuuden. Näin on siinäkin tapauksessa, että saman keskuksen toinen vastuualue on toiminnanharjoittajana ja siten valvonnan kohteena. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain 4 §:n 3 momentin mukaan tällaisten valvontatehtävien hoitaminen on järjestettävä siten, että asioiden käsittelyn puolueettomuus varmistetaan. ELY-keskuksen johtaja ei saman lain 10 §:n 2 momentin mukaan voi ottaa ratkaistavakseen asiaa, joka kuuluu keskuksen vastuualueen tehtäviin ja toimivaltaan. Vastuualueiden tehtävät toisaalta poikkeamisluvan hakijana toimimisen ja toisaalta poikkeamisasian ratkaisemisen osalta on näin ollen laissa eriytetty toisistaan. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueen työjärjestyksessä määrätty virkamies on toisen saman vastuualueen virkamiehen esittelystä ratkaissut nyt kysymyksessä olevan luonnonsuojelulain 49 §:ssä tarkoitettua poikkeamista koskevan asian saman ELY-keskuksen liikenne- ja infrastruktuuri -vastuualueen toimiessa asiassa toisena hakijana. Vastuualueiden toimialat ja tehtävät on eritelty asianmukaisesti. Poikkeamisasian puolueeton käsittely on näin ollen voitu järjestää ELY-keskuksen sisäisin toimenpitein, eikä elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain 20 §:ssä tarkoitettuun toimivallan poikkeukselliseen järjestämiseen yksittäistapauksessa ole ollut perustetta. Kun myös otetaan huomioon, että luonnonsuojelulain 49 §:n 3 momentissa ei ole säädetty, mikä taho voi panna vireille säännöksessä tarkoitetun poikkeamislupahakemuksen, Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen liikenne- ja infrastruktuuri -vastuualueella on maantielain 10 §:n 1 momentin ja 11 §:n 1 momentin nojalla tiehankkeen toteuttavana tienpitoviranomaisena ollut oikeus hakea poikkeamislupaa Seinäjoen itäisen ohikulkutien rakentamiseksi liito-oravan ja pienlepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämis- ja heikentämiskiellosta. Edellä lausutuilla perusteilla Etelä-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueella on ollut toimivalta ratkaista nyt kysymyksessä oleva poikkeamislupahakemus. Nyt kysymyksessä olevassa hallintoasiassa tai siinä annettua päätöstä koskevassa hallintolainkäyttöasiassa ei ole kysymys elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksista annetun lain 24 §:ssä tarkoitetusta valtion edustamisesta. Asianomaiset kaksi vastuualuetta ovat, kun otetaan huomioon myös edellä niiden toimivallasta lausuttu, siten voineet toimia erillisinä osapuolina asiaa hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa käsiteltäessä. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei näin ollen ole syytä muuttaa ELY-keskuksen vastuualueiden asemaan liittyvillä perusteilla. Poikkeamislupa-asian ratkaisu Poikkeamislupa-asiassa sovellettavat säännökset ja ohjeet Luonnonsuojelulain 49 §:n 1 momentissa säädetään, että luontodirektiivin liitteessä IV (a) tarkoitettuihin eläinlajeihin kuuluvien yksilöiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Näihin lajeihin kuuluvat liito-orava (Pteromys volans) sekä lepakot, kuten pohjanlepakko (Eptesicus nilssonii). Saman pykälän 3 momentissa säädetään, että elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi yksittäistapauksessa myöntää luvan poiketa 49 §:n 1 momentin kiellosta luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdassa mainituilla perusteilla. Direktiivin 16 artiklan 1 kohdan mukaan, jollei muuta tyydyttävää ratkaisua ole ja jollei poikkeus haittaa kyseisen lajin kantojen suotuisan suojelun tason säilyttämistä niiden luontaisella levinneisyysalueella, poikkeaminen on mahdollista tuon artiklan kohdan alakohdissa a - e mainituissa tapauksissa. Alakohdan c mukaan poikkeaminen on sallittu muun ohella kansanterveyttä ja yleistä turvallisuutta koskevista tai muista erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien sosiaaliset ja taloudelliset syyt. Asiassa voidaan ottaa selvityksenä huomioon myös Euroopan unionin komission direktiivin soveltamisesta antama ohje, joka koskee erityisesti suojeltuja lajeja (Guidance document on the strict protection of animal species of Community interest under Habitats Directive 92/43/EEC, Final version, February 2007). Poikkeamisluvan edellytysten täyttyminen Luonnonsuojelulain 49 §:n 3 momentin mukaista poikkeamislupaa on haettu suunnitellun valtatie 19:n Nurmon eritasoliittymän toteuttamiseksi. Eritasoliittymän alueella poikkeamisluvan edellytyksiä arvioitaessa luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan mukaisesti on otettava huomioon valtatie 19:n rakentamisen tarve kokonaisuudessaan sekä toisaalta siihen liittyvän eritasoliittymän tarve sekä liittymän rakentamisen toteuttamistapa. Lupaa voidaan hakea, kun hanke on riittävästi yksilöity ja poikkeamisluvan lupaharkintaan on riittävät selvitykset. Mahdollinen lupa voidaan myöntää vain hakemuksen mukaiseen hankkeen toteuttamiseen, mutta hankkeen toteuttaminen voi yksilöityä luvan myöntämisen jälkeen siten, ettei hanke muutu olennaisesti. Poikkeamislupa on edellytys muiden viranomaispäätösten tekemiselle, jotta ne eivät olisi ristiriidassa luonnonsuojelulain kanssa. Eritasoliittymä on osa valtakunnallista päätieverkon hanketta. Hanke on arvioitu tärkeäksi liikenne- ja viestintäministeriön suunnitelmissa. Eritasoliittymän sijainti on perusteltu Nurmon keskustan liityntäliikenteen järjestämiseksi valtatielle 19 eikä sitä ole perusteltu yksittäisten kauppahankkeiden vaatimuksilla. Direktiivin 16 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettu pakottava syy on komission ohjeen mukaisesti tulkittava etujen vertailuun liittyväksi seikaksi. Ohjeen mukaisesti tärkeä yleinen etu voi yleensä olla pakottava vain, jos sitä voidaan pitää tärkeänä myös pitkällä aikavälillä. Valtateiden liikenteen järjestäminen edellyttää, että suunnittelussa arvioidaan riittävällä aikavälillä tien käytön muutokset. Teiden toteutus on tämän vuoksi suunniteltava tietyntasoiseksi, jolloin otetaan huomioon muun muassa liikennemäärät, liikenteen luonteen muutokset, nopeus ja liikenneturvallisuus sekä ympäristönäkökohdat, kuten meluntorjunta ja liikenteen päästöt. Eri tielinjauksen vaihtoehtoja on nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa selvitetty ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä ja tien yleissuunnittelussa. Tielinjaus on perustunut maankäytössä pitkällä aikavälillä tapahtuneisiin muutoksiin ja tielinjaukselle on varaus maakuntakaavassa. Valtatie 19:n ja liittymän suunnittelu on toteutettu siten, että samalla on pyritty myös ottamaan huomioon liito-oravien ja lepakoiden suojelu alueella. Näillä toimilla ja poikkeamislupapäätöksen ehdoilla ei voida kuitenkaan kokonaan varmistaa, että liito-oravan ja pienlepakoiden elinolosuhteet eivät huonontuisi siten, että lajit häviäisivät niiden nykyisiltä esiintymispaikoilta alueen olosuhteiden muuttuessa. Arvioitaessa eri vaihtoehtoja liito-oravien ja lepakoiden esiintymien hävittämisen ja heikentämisen estämiseksi saatujen selvitysten perusteella ei ole ollut osoitettavissa sellaista muuta hyväksyttävää vaihtoehtoa, jolla voitaisiin välttää poikkeamisluvan myöntäminen. Eritasoliittymän alueella tehtyjen selvitysten perusteella alueella on ollut noin kahdeksan liito-oravan papanalöydöstä ja ainakin yksi liito-oravan lisääntymis- tai levähdyspaikka. Alueen sisällä olevan niin sanotun Jaskarin talon alueella on tavattu ainakin kolmesta viiteen pohjanlepakkoa. Tehtyjen selvitysten mukaan koko tiehankeen läheisyydessä on ainakin noin 30 liito-oravan lisääntymis- ja esiintymispaikaksi tulkittavia alueita. Liito-oravakanta Etelä-Pohjanmaalla Seinäjoen ympäristössä on suhteellisen vahva. Lepakoille sopivia alueita on muutoin alueella runsaasti. Tehtyjen selvitysten ja kirjallisuusarvioiden mukaan poikkeamisluvasta ei aiheudu liito-oravan tai lepakoiden alueellisen tai Suomen kannan osalta suotuisan suojelutason heikentymistä. Valtatie 19:n ja eritasoliittymän toteuttamista hakemuksessa esitetyllä tavalla on edellä todetuin perustein, ja kun otetaan lisäksi huomioon mitä ELY-keskuksen päätöksessä ja Vaasan hallinto-oikeuden päätöksessä on todettu, pidettävä luontodirektiiviin 16 artiklan 1 kohdan c alakohdassa tarkoitettuna erittäin tärkeänä yleisen edun kannalta pakottavana syynä. Kun otetaan huomioon, mitä hakemuksessa, ELY-keskuksen päätöksessä sekä Vaasan hallinto-oikeuden päätöksessä on todettu tien ja liittymän suunnittelusta, on asiassa esitetty riittävä selvitys siitä, että tien tai liittymän toteuttamiseen ei ole olemassa muuta tyydyttävää ratkaisua, eikä tiehanke vaaranna liito-oravan tai lepakoiden suotuisaa suojelutasoa luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdan vastaisesti. Poikkeamislupaan hallinto-oikeuden lisäämä lupaehto Luonnonsuojelulain 57 §:n (1587/2009) 1 momentin mukaan, jos joku lyö laimin luonnonsuojelulain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten noudattamisen taikka ryhtyy niiden vastaiseen toimeen, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi kieltää asianomaista jatkamasta tai toistamasta tekoa tai laiminlyöntiä ja sakon tai keskeyttämisen uhalla velvoittaa hänet määräajassa poistamaan oikeudenvastaisen tilan tai korjaamaan laiminlyönnin taikka asettaa uhan, että tarpeelliset toimenpiteet teetetään asianomaisen kustannuksella. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin päätä. Saman pykälän 2 momentin mukaan haittaa kärsivällä henkilöllä on oikeus saattaa pykälän 1 momentissa tarkoitettu asia vireille elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksessa, jos vireillepanon tarkoituksena on estää luonnon tuhoutuminen tai luonnonarvojen heikentyminen, joka ei ole merkitykseltään vähäinen. Sama oikeus on luonnonsuojelulain 61 §:n 3 momentissa tarkoitetulla rekisteröidyllä yhteisöllä toiminta-alueellaan ja kunnalla. Hallinto-oikeuden päätöksellä lisätyn lupaehdon mukaan hakijat on velvoitettu niihin liito-oraville ja pohjanlepakoille aiheutuvien haittojen lieventämiseen tähtääviin toimenpiteisiin, jotka ne ovat luvan hakijoina esittäneet hakemuksessaan. Hakijat ovat tosin ilman nimenomaista tätä tarkoittavaa ehtoakin velvollisia noudattamaan niitä haittojen lieventämiseen tähtääviä toimenpiteitä, jotka ne ovat hakemuksessaan ilmoittaneet. Viranomaisen päätökseen otetulla ehdolla varmistetaan, ettei asiassa toimita luonnonsuojelulain tai sen nojalla annettujen säännösten tai määräysten vastaisesti, mahdollistetaan luonnonsuojelulain 57 §:n 1 momentin mukaisten pakkokeinojen käyttö sekä haittaa kärsivälle henkilölle tai luonnonsuojelulain 61 §:n 3 momentissa tarkoitetulle rekisteröidylle yhteisölle toiminta-alueellaan ja kunnalle oikeus pakkokeinoasian vireillepanoon. Valvonnallista syistä lisätty selventävä ehto ei ole valituksessa esitetyillä perusteilla lainvastainen. Lopputulos Edellä mainituilla perusteilla ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen valituksissa esitettyjen näkökohtien johdosta ei itse poikkeamisluvankaan osalta ole perusteita. 3. Poikkeamislupapäätöksen täytäntöönpano Nyt kysymyksessä olevan poikkeamisluvan paneminen täytäntöön edellyttää, että poikkeamisluvan kohdealueet hyväksytään maantielain mukaisessa yleissuunnitelmassa. Tämän vuoksi ja kun poikkeamislupaa koskeva valitusasia muutoin on tällä korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä ratkaistu, lausuminen poikkeamislupapäätöksen täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta ei ole tarpeen. Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Pekka Vihervuori, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Eija Siitari-Vanne ja Mika Seppälä. Asian esittelijä Ilpo Havumäki.