§:n soveltaminen maa-alueelta veteen joutuneesta aineesta pilaantuneen pohjasedimentin puhdistamiseen merkitsi lainkohdan laajentavaa tulkintaa. Asiassa ei ollut kuitenkaan kyse hallintopakosta, vaan velvoitteen kohteen omasta aloitteesta ja esityksestä annetusta velvoitteesta. Tällöin lainkohdan laajentavalle tulkinnalle ei ollut samanlaista estettä kuin tehtäessä lainkohtaan perustuva hallintopakkopäätös vastoin velvoitetun tahtoa. Toimenpiteiden suorittaminen edellytti lisäksi vesilain mukaista lupaa tai vesialueen omistajan suostumusta. Ympäristönsuojelulaki 75 §, 78 § ja 79 § Vesilaki (264/1961) 2 luku 7 § 1 momentti ja vesilaki (587/2011) 2 luku 12 § HE 84/1999 vp, s. 36 - 37 YmVM 4/1999 vp, s. 10 Kort referat på svenska Päätös, josta valitetaan Vaasan hallinto-oikeus 1.9.2010 nro 10/0210/1 Asian tausta A Oyj:n tehtailla Kuopion Kelloniemessä tapahtui 2.2.2006 öljyvahinko, jonka seurauksena arviolta noin 13 000 litraa raskasta polttoöljyä pääsi öljysäiliön pumppuhuoneesta sadevesiviemäriä pitkin Kallaveden Likolahden rantaan. Öljy muodosti jään alle järven pohjaan laavamaisen patjan. Öljypatja eteni pohjassa noin 47 metrin päähän rannasta ja ulottui Kuopion kaupungin omistamalle vesialueelle (kiinteistötunnus 297-405-25-0). Järveen päässeen öljyn leviäminen saatiin estettyä jään pinnasta pohjaan asti ulottuvalla pressupuomilla. Öljyä ja öljyistä sedimenttiä poistettiin järven pohjasta erilaisilla puhdistustoimenpiteillä. Vuotoalue rajattiin helmi-maaliskuussa 2006 puupaalujen varaan rakennetulla, veden pinnan yläpuolelle ja pohjaan ulottuvalla, PVC-kankaasta tehdyllä puomirakenteella. Asian käsittely Pohjois-Savon ympäristökeskuksessa B Oy on 14.11.2006 toimittanut Pohjois-Savon ympäristökeskukselle esityksen jatkotoimista. Esitys sisältää Pöyry Environment Oy:n 13.11.2006 päivätyn peittosuunnitelman, kuvauksen vuotoketjusta, yhteenvedon tehdyistä puhdistustapahtumista, puhdistustyötä ohjanneen seurantaryhmän kokousmuistiot, selvityksen eristysseinän toteutuksessa tarkastelluista vaihtoehdoista, yhteenvedon torjunnan aikana tehdyistä öljyn levinneisyystutkimuksista ja vesistötarkkailuista sekä riskinarvion. Suunnitelman mukaan tavoitteena on eristää vahinkoalueen pohja vesistöstä niin, että voidaan estää ihmisten ja eliöiden suora kontakti pohjaan jääneisiin öljyjäämiin. Eristämisellä estetään öljyjäämien vapautumista vesistöön sekä siitä aiheutuvia haitallisia vaikutuksia. Peitettävän alueen pinta-ala on noin 1 400 neliömetriä. Alue ulottuu enimmillään noin 55 metrin päähän rantaviivasta ja on leveimmillään noin 31 metriä. Syvimmillään peittoalue on tasolla N 43 +78.10 m peittoalueen kaakkoisnurkassa (vedenkorkeus Kallavedessä 10.11.2006 oli N 43 +86.30 m). Pohjois-Savon ympäristökeskus on 14.5.2009 antamallaan päätöksellä dnro PSA-2002-Y-135
§:n nojalla määrännyt A Oyj:n peittämään vahinkoalueen suunnitelmasta 67060562.ST (13.11.2006), siihen liittyvästä kartasta 67060562.ST7-10 ja poikkileikkauskuvasta 67060562.ST7-100 sekä päätöksen määräyksistä ilmenevillä tavoilla. Päävelvoite tulee täyttää yhden vuoden kuluessa siitä, kun päätös on saanut lainvoiman. Ympäristökeskus voi perustellusta syystä hakemuksesta pidentää määräaikaa. Ympäristökeskus on perustellut ratkaisuaan seuraavasti: Öljyvahinkoaluetta on puhdistettu ja sedimentissä jäljellä olevan öljyn ja PAH-yhdisteiden pitoisuutta on selvitetty tutkimuksilla riittävästi. Öljyn leviäminen laajemmalle on estetty puomirakenteilla. Öljyvahingosta ei ole aiheutunut haittaa ulkopuolisille lukuun ottamatta Kuopion kaupungin vesialueella pohjasedimentissä kivien ja puomirakenteen reunoilla jäljellä olevia pieniä öljymääriä. Öljypäästöstä ei seurannassa todettu vaikutuksia puomin ulkopuolisen alueen vedenlaadussa eikä biologisissa tekijöissä, eikä seurannassa havaittu merkkejä öljyn leviämisestä vahinkoalueen ulkopuolelle. Sedimentissä olevaa öljyä on havainnoitu eri tavoilla ja vahinkoalue on pääosin todettu puhtaaksi. Vahinkoalueen sedimentissä olevat haitta-ainepitoisuudet ovat samansuuruisia kuin muillakin kaupunkialueen rannoilla, joihin hulevedet ovat kuljettaneet vuosien saatossa haitta-aineita. Tehdyillä torjuntatöillä vahinkoalueen sedimentti on täten saatu puhdistettua jo pääsääntöisesti samaan puhtaustasoon kuin muutkin Kuopion ranta-alueet. Lainsäädännössä ei ole säädetty pitoisuuksista, joilla sedimentin katsottaisiin olevan sellainen, ettei siitä aiheudu terveyshaittaa tai vaaraa ympäristölle. Vahinkoalue on vanhaa teurastamon sadevesien ja jätevesien viemäröintialuetta. Alueen ruoppaus todennäköisesti nostaisi sedimentissä entuudestaan olevat ja öljyvahingon seurauksena sedimenttiin jääneet haitta-aineet liikkeelle. Vahinkoalueen ranta-alue on A Oyj:n käytössä, eikä siihen ole tiedossa muutoksia. Ranta-alue on kaavoitettu teollisuus- ja varastoalueeksi. Jäljellä olevasta öljystä voi aiheutua haittaa ympäristölle ja terveydelle ainoastaan suoran kontaktin kautta. Lisäksi aaltojen vaikutuksesta vahinkoalueen pohjasedimentissä jäljellä olevat öljypisarat voivat kulkeutua sedimenttiin sitoutuneina esiintyminä vahinkoaluetta laajemmalle alueelle. Ympäristökeskus on katsonut, että vesialueella olevia riskejä on tarpeen vielä nykyisestään pienentää peittämällä pilaantunut sedimentti tehokkaasti. Lisäksi on tarpeen varmistua, ettei öljy kulkeudu pitkällä aikavälillä laajemmalle alueelle. Raskas polttoöljy sitoutuu myös ajan myötä tiukasti sedimenttiin. Peittämisen jälkeen ei peittorakenteiden alle jäävistä haitallisista aineista ennakoida olevan haittaa ympäristölle, vesistön virkistyskäytölle eikä lähialueiden turvalliselle käytölle. Kun vahinkoalue peitetään, myös Kuopion kaupungin vesialueella mahdollisesti pilaantunut alue jää pieneksi ottaen huomioon vahingon vakavuuden. Ympäristönsuojelulain 75 §:n mukaan se, jonka toiminnasta on aiheutunut maaperän tai pohjaveden pilaantumista, on velvollinen puhdistamaan maaperän ja pohjaveden sellaiseen tilaan, ettei siitä voi aiheutua terveyshaittaa tai vaaraa ympäristölle. Ympäristönsuojelulain perustelujen (HE 84/1999 vp) mukaan puhdistamistoimia voivat olla maa-aineksen vaihtaminen puhtaaseen maa-ainekseen, huokosilmakäsittely, kompostointi, maaperän betonointi tai peittäminen tai muut vastaavat maaperän käsittelytoimenpiteet tai pohjaveden parantaminen pumppaamalla sitä puhdistettavaksi. Puhdistamisvastuun laajuutta tulisi arvioida suhteessa siihen, millaisessa käytössä maaperä olisi jatkossa. Tässä tapauksessa pilaantuminen on aiheutunut A Oyj:n toiminnasta, joten se on ympäristönsuojelulain 75 §:n mukaan ensisijainen puhdistusvelvollinen. A Oyj ei ole voinut täyttää ympäristönsuojelulain mukaista puhdistamisvelvollisuuttaan riittävällä tavalla, koska Kuopion kaupunki vahinkoalueella sijaitsevan kiinteistön 297-405-25-0 omistajana ei ole antanut suostumustaan peittämiselle omistamansa kiinteistön osalta. Kuopion kaupunki on katsonut, että vahinkoalue tulisi puhdistaa ruoppaamalla. Ympäristökeskus on edellä mainituin perustein katsonut, että vahinkoalueen peittäminen päätöksessä todetulla tavalla on paras käytettävissä oleva keino alueen puhdistamiseen.
§:n nojalla annettu määräys on tarpeen, jotta A Oyj saadaan täyttämään puhdistusvelvollisuutensa ympäristönsuojelulain 75 §:n 1 momentissa edellytetyllä tavalla. Ottaen huomioon vahinkoalueella olevat haitta-ainepitoisuudet ja alueen laajuuden ympäristökeskus on katsonut, ettei peittotöihin tarvitse hakea vesilain eikä ympäristönsuojelulain mukaista lupaa vaan siihen riittää päätöksessä annettu ympäristönsuojelulain 78 §:ssä tarkoitettuun ilmoitusmenettelyyn rinnastettava velvoite ja annetut tarkentavat määräykset. B Oy on itse esittänyt alueen peittämistä. Tästä syystä ei ole tarpeen määrätä tässä vaiheessa uhkasakkoa. Työn toteutumisen valvonta edellyttää paikan päällä olevaa valvojaa, joka on perehtynyt tämän tyyppisten töiden dokumentointiin ja seurantaan. Kokoukset, ilmoitus valvojasta ja ilmoitukset eri työvaiheiden aloittamisesta ja seurantamenetelmistä ovat tarpeen, jotta varmistetaan, että kunnostus tullaan tekemään päätöksen mukaisesti. Peittämisestä aiheutuvia tilapäisiä vaikutuksia on tarpeen seurata. Peittomateriaalin pysymistä paikallaan lammen pohjassa on tarpeen seurata joitakin vuosia peittämisen jälkeen. Työn eri vaiheiden raportoinnilla ja loppuraportilla varmistetaan puhdistuksen dokumentointi ja viranomaisen tiedonsaanti työn aikana sekä varmistetaan, että puhdistustyö on tehty päätöksen mukaisesti. Ympäristökeskuksen soveltamat oikeusohjeet Ympäristönsuojelulaki 75, 78, 79, 91, 96, 97 ja 105 § Valtioneuvoston asetus maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007) Asian käsittely Vaasan hallinto-oikeudessa Kuopion kaupunginhallitus on ympäristökeskuksen päätöksestä Vaasan hallinto-oikeudelle tekemässään valituksessa vaatinut päätöksen muuttamista siten, että A Oyj velvoitetaan ennallistamaan ranta-alueella sijaitseva vahinkoalue päätöksessä todetun peittosuunnitelman sijasta parhaimmalla käytettävissä olevalla puhdistusmenetelmällä eli ruoppaamalla. Toissijaisesti kaupunginhallitus on vaatinut, että ympäristökeskuksen päätös kumotaan lainvastaisena ja asia palautetaan ympäristökeskukselle uudelleen käsiteltäväksi. Kaupunginhallitus on esittänyt vaatimustensa tueksi muun ohella seuraavaa: Ympäristökeskuksen päätöksessä ei ole pyritty saattamaan ympäristöä tilaan, jossa se oli ennen vahingon tapahtumista. Peittosuunnitelma ainoastaan eristää vahinkoalueen ja estää vahingon laajenemisen. Sedimenttikerroksessa olevaa öljyä ei poisteta, joten kyseessä on ympäristön pilaavan toiminnan salliminen. Mainitun toiminnan tulisi perustua ennalta myönnettyyn lupaan ja tarpeellisiin lupamääräyksiin. Peittosuunnitelmaa ei voida pitää parhaana käytettävissä olevana tekniikkana, koska puhdistustulosta voidaan tehostaa poistamalla pilaantunut sedimentti ruoppaamalla. Pelkät taloudelliset seikat eivät voi olosuhteet kokonaisuudessaan huomioon ottaen estää parhaan käytettävissä olevan tekniikan eli ruoppauksen käyttämistä. Asiassa ei ole myöskään esitetty selvitystä siitä, että ruoppauksesta aiheutuisi merkittävää vahinkoa tai haittaa. Peittosuunnitelma rajoittaa kaupungin omaisuuden käyttämistä ja asettaa tarpeettomia rajoitteita myös alueen tulevalle maankäytölle. Pohjois-Savon ympäristökeskus on kaupunginhallituksen valituksen johdosta hallinto-oikeudelle antamassaan lausunnossa esittänyt, että valitus hylätään. Alueen ruoppaaminen todennäköisesti nostaisi sedimentissä entuudestaan olevat ja öljyvahingon seurauksena sedimenttiin jääneet haitta-aineet liikkeelle ja saattaisi aiheuttaa haitallisia ympäristövaikutuksia. Peittämisellä sen sijaan voidaan estää haitta-aineiden leviäminen ympäristöön. Peittämistä voidaan pitää parhaan käyttökelpoisen tekniikan periaatteen mukaisena. B Oy on antanut hallinto-oikeudelle vastineen, jossa se on vaatinut kaupunginhallituksen valituksen hylkäämistä. Alueen peittäminen on kohteessa tehtyjen tutkimusten, selvitysten ja riskinarvion perusteella teknis-taloudellisesti ja ympäristön kannalta käyttökelpoisin ja kohteeseen parhaiten soveltuva ratkaisu. Vahinkoalueen peittämisellä estetään alueelle jääneiden pienten öljyjäämien pääsy vesistöön, kun taas ruoppauksessa todennäköisesti syntyvät vesistövaikutukset, muun muassa vesistön kiintoainespitoisuuksien nousu ja öljyjäämien vapautuminen vesistöön, lisäisivät ympäristökuormitusta. Kaupunginhallitus on antanut hallinto-oikeudelle vastaselityksen, jossa se on uudistanut vaatimuksensa. Vaasan hallinto-oikeuden ratkaisu Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään kumonnut ja poistanut ympäristökeskuksen päätöksen ja siirtänyt B Oy:n 14.11.2006 ympäristökeskukselle toimittaman peittosuunnitelman sisältävän esityksen jatkotoimenpiteiksi Itä-Suomen aluehallintovirastolle käsiteltäväksi vesilain (264/1961) mukaisena lupahakemuksena hallinto-oikeuden päätöksen perusteluista tarkemmin ilmenevistä syistä. Käsittely on aloitettava hallinto-oikeuden päätöksen saatua lainvoiman. Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti: Vesilain 1 luvun 15 §:n 1 momentin mukaan, jollei jäljempänä olevista säännöksistä tai niiden nojalla annetusta luvasta muuta johdu, vesistöstä ei saa johtaa vettä tai ryhtyä vesistössä tai maalla muuhun toimenpiteeseen siten, että siitä tai sen seurauksena voi aiheutua sellainen vesistön aseman, syvyyden, vedenkorkeuden, vedenjuoksun tai muu vesiympäristön muutos, joka muun muassa aiheuttaa vahinkoa tai haittaa toisen vesialueelle, aiheuttaa vesiluonnon ja sen toiminnan vahingollista muuttumista taikka muulla tavalla loukkaa yleistä etua. Saman pykälän 3 momentin mukaan edellä 1 momentissa tarkoitettu kielto koskee myös toimenpidettä, josta voi johtua siinä mainitun seurauksen aiheuttava vesistön veden tai pohjan laadun muutos, jollei kysymys ole ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tai vesilain 1 luvun 19 §:ssä tarkoitetulla tavalla aiheutuvasta pilaantumisesta. Pykälän 4 momentin mukaan edellä 1 momentissa mainittu kielto ei kuitenkaan tarkoita toimenpidettä, josta voi aiheutua vahinkoa tai haittaa ainoastaan yksityiselle, jos hän on toimenpiteeseen suostunut. Vesilain 2 luvun 2 §:n 1 momentin mukaan, jos rakentamisesta tai rakennelman käyttämisestä saattaa aiheutua 1 luvun 12 - 15 §:ssä tarkoitettu muutos tai seuraus, on rakentamiseen hankittava aluehallintoviraston lupa. Vesilain 2 luvun 7 tai 8 §:n nojalla voidaan luvan myöntämisen yhteydessä myöntää tarvittava käyttöoikeus toisen omistamaan vesialueeseen ja määrätä siitä mahdollisesti maksettava käyttöoikeuskorvaus vesilain 11 luvun säännösten nojalla. Kysymyksessä on vesialueen pohjasedimentin pilaantuminen, joten pilaantuneen maaperän tai pohjaveden puhdistamista koskevat ympäristönsuojelulain 12 luvun säännökset eivät sovellu tähän asiaan. Näin ollen Pohjois-Savon ympäristökeskus ei ole voinut antaa määräystä
§:n nojalla öljyvahinkoalueen peittämisestä. B Oy:n esitykseen jatkotoimenpiteiksi liittyvässä 13.11.2006 päivätyssä peittosuunnitelmassa on peitettävän alueen pinta-alaksi esitetty noin 1 400 neliömetriä, josta noin 1 000 neliömetriä on Kuopion kaupungin omistamaa vesialuetta. Kaupunki ei ole suostunut siihen, että toimenpiteitä suoritetaan sen omistamalla alueella. Järven pohjan peittäminen on rakentamista vesistöön, jota varten rakentaja saattaa tarvita aluehallintoviraston myöntämää käyttöoikeutta alueeseen. Peittotoimenpiteestä voi aiheutua vesilain 1 luvun 15 §:n tarkoittamalla tavalla vesistön muuttamiskiellon vastainen seuraus, johon vesilain 2 luvun 2 §:n 1 momentin mukaisesti tarvitaan aluehallintoviraston lupa. Osittain puhdistetun pilaantuneen vahinkoalueen peittäminen vesialueella ei toimenpiteenä käsitä päästöä ympäristöön. Peittämisestä saattaa kuitenkin aiheutua päästön vaaraa ja samalla vaaraa vesistön pilaantumisesta. Täten vesitalouslupaan voidaan tarvittaessa vesilain 1 luvun 19 § ja 2 luvun 1 a § huomioon ottaen liittää määräyksiä myös ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi. Päätöksessä mainituin perustein hallinto-oikeus on katsonut, että ympäristökeskuksen päätös on kumottava ja poistettava ja asia on siirrettävä asiassa toimivaltaisen viranomaisen eli aluehallintoviraston käsiteltäväksi. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa A Oyj on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja ympäristökeskuksen päätös saatetaan voimaan. Toissijaisesti, jos katsotaan, ettei asiaa ole voitu käsitellä
§:n perusteella, yhtiö on vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja ympäristökeskuksen päätöstä muutetaan siten, että puhdistustoimet on määrätty ympäristönsuojelulain 64 §:n perusteella. Vaatimustensa tueksi yhtiö on esittänyt muun ohella seuraavaa: Järven pohjan puhdistaminen öljystä ei täytä minkään vesilaissa tarkoitetun hankkeen tunnusmerkistöä. Ympäristökeskuksen vahvistama peittosuunnitelma ei ole vesilain mukainen hanke. Ympäristönsuojelulain 12 luku koskee maaperän ja pohjaveden pilaantumista.
§:ssä ei ole nimenomaisesti otettu kantaa sedimenttien puhdistamiseen, minkä vuoksi ympäristökeskus on voinut soveltaa säännöstä. Ympäristökeskus on antanut päätöksensä yhtiön ilmoituksen johdosta. Jos katsotaan, ettei asiaa ole voitu ratkaista
§:n perusteella, päätöstä on muutettava niin, että se katsotaan tehdyksi mainitun lain 64 §:n perusteella. Ympäristökeskukselle tekemässään ilmoituksessa yhtiö ei ole viitannut mihinkään lainkohtaan. Se, että viranomainen on maininnut päätöksessä väärän lainkohdan, ei ole peruste palauttaa asia uudelleen käsiteltäväksi. Asiassa on kysymys ympäristöluvanvaraisesta toiminnasta, jossa poikkeuksellisen onnettomuustilanteen johdosta on päässyt polttoöljyä veteen. Yhtiö on ympäristönsuojelulain 62 §:n mukaisesti ilmoittanut onnettomuudesta viipymättä valvontaviranomaiselle ja ympäristönsuojelulain 5 §:n mukaisesti ryhtynyt välittömiin torjuntatoimenpiteisiin. Ympäristönsuojelulain torjuntavelvollisuutta sekä poikkeuksellisia tilanteita koskevat edellä mainitut säännökset eivät anna merkitystä sille, onko vahinko tapahtunut maalla vai vesistössä. Puhdistustoimenpiteiden toteutus on vastannut ympäristönsuojelulain 64 §:n tavoitetta toiminnan järjestämisestä. Onnettomuuden torjuntatoimenpiteet sekä välittömät puhdistustoimenpiteet vastaavat myös lain 79 §:n tavoitteita aiheutuneen haitan poistamisesta. Tehtyjen selvitysten perusteella yhtiö on katsonut parhaaksi käyttökelpoiseksi tekniikaksi sedimentin peittämisen peittosuunnitelman mukaisesti. Myös Kuopion kaupungin teknisen toimen vaatimia ruoppaustoimenpiteitä on arvioitu, mutta ruoppauksesta vesistölle aiheutuvien haitallisten vaikutusten, käsiteltävien vesimäärien sekä merkittävien kustannusten johdosta sitä ei ole katsottu parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaiseksi ratkaisuksi. Soveltuvan lainkohdan valinta on tässä asiassa vähämerkityksinen seikka, joka ei vaikuta ympäristökeskuksen tekemän ratkaisun sisältöön tai päätöksenteon lähtökohtiin. Asiallisesti säännöstä koskeva muutos lähestyy hallintolainkäyttölain 56 §:n mukaista kirjoitusvirheen korjausta. Jos asia siirretään aluehallintoviraston käsiteltäväksi vesilain mukaisena hankkeena, puhdistustoimien päätökseen saattaminen viivästyy tarpeettomasti. Ei ole näyttöä siitä, että ruoppaus olisi ympäristön kannalta parempi vaihtoehto. Käsittelyn siirtäminen toisen lain alaiseksi muuttaa säädösympäristön tosiseikkoja vastaamattomaksi. Hallintotuomioistuimella on sekä toimivalta että velvollisuus päättää sovellettavasta laista. Koska tässä asiassa sovellettavan säännöksen muuttaminen ei muuta päätöksen asiallista sisältöä tai päätösharkinnan perusteita, lainkohta on muutettavissa ilman, että asia olisi palautettava uudelleen käsiteltäväksi. Pohjois-Savon elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus, joka on tullut Pohjois-Savon ympäristökeskuksen sijaan, on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa se on esittänyt muun ohella seuraavaa: Asiassa tulisi soveltaa ympäristönsuojelulain säännöksiä, ei vesilakia. Päätös on voitu antaa
§:n nojalla. Ympäristönsuojelulaki ei sisällä nimenomaisia säännöksiä sedimenttien puhdistamisesta, eikä lain 12 luvun säännösten soveltumisesta niihin ole selvää tulkintalinjaa. Maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista annetun valtioneuvoston asetuksen (214/2007) soveltamisalaa koskevan säännöksen mukaan asetusta ei sovelleta vesistön pohjakerrostumien pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointiin. Säännöksen voidaan katsoa olevan tarpeellinen sen vuoksi, että ilman sitä asetusta voitaisiin soveltaa myös pohjasedimentteihin, joiden pilaantuneisuuden arviointiin ei kuitenkaan toistaiseksi ole olemassa kriteereitä. Ympäristönsuojelulain 62 ja 64 §:n huonoa soveltuvuutta tässä tapauksessa puoltaa se, että öljyvahinkojen torjuntaa koskee oma erityislainsäädäntönsä, jonka mukaan torjuntatoimenpiteet on tehty. Toisaalta poikkeuksellisia tilanteita koskevan ilmoitusmenettelyn käyttäminen tulisi kyseeseen kohtuullisen lyhyen ajan kuluessa kertaluontoisen poikkeuksellisen tilanteen tapahtumisesta. Tässä tapauksessa kyse on ollut kolme vuotta aiemmin tapahtuneen onnettomuuden jälkihoidosta varsinaisten öljyntorjuntalainsäädännön mukaisten torjuntatoimien jälkeen. Ympäristönsuojelulain yleiseen pilaantumisen ehkäisyyn liittyviä hallintopakkokeinoja koskevat säännökset olisivat asiassa lähinnä soveltuvat säännökset siinä tapauksessa, että lain 12 luvun pilaantunutta maaperää koskevia säännöksiä ei voitaisi soveltaa. Asiaa ei ole mahdollista siirtää vesilain mukaisena hakemusasiana käsiteltäväksi tilanteessa, jossa ei ole hakemusta eikä hakijaakaan. Hallinto-oikeus on todennut, etteivät ympäristönsuojelulain 12 luvun säännökset sovellu asiaan, mutta ei ole antanut tilalle vaihtoehtoisia säännöksiä joiden perusteella tämän kaltaiseen pilaantumiseen voitaisiin puuttua. Ympäristönsuojelulainsäädännössä ei voi olla tämän kaltaisen tapauksen mentävää aukkoa. Vesilain mukaisen menettelyn soveltaminen asiassa olisi ongelmallista erityisesti tilanteessa, jossa olisi tarpeen käyttää hallintopakkoa puhdistamisen toteuttamiseksi. Valituksen mukaan valittajalla ei ole vireillä eikä sillä ole tarkoituksena laittaa vireille vesitaloushanketta. Tapaus on olennaisilta osiltaan samankaltainen kuin Kärkölän sahan tulipaloon liittyvää hallintopakkoasiaa koskeva vuosikirjaratkaisu, jossa korkein hallinto-oikeus ei katsonut voitavan käyttää vesilain 21 luvun 3 §:ssä säädettyä menettelyä. Hallintopakkokeinoja ei siten välttämättä olisi käytettävissä. Enemmän viivytyksen välttämiseksi korkeimman hallinto-oikeuden tulisi antaa asiaratkaisun sisältävä päätös. Alueella on vuodesta 2006 ollut tilapäisiksi tarkoitettuja puomirakenteita öljyn leviämisen estämiseksi ja ne alkavat olla käyttöikänsä päässä. Kuopion kaupunginhallitus on vastineessaan vaatinut, että valitus hylätään. Kaupunginhallitus on esittänyt muun ohella, että vaikka kysymys on ollut yhtiön toimintaan liittyvästä onnettomuustilanteesta, josta on tullut tehdä ympäristönsuojelulain mukainen ilmoitus valvontaviranomaiselle, puhdistustoimenpiteitä ei voida määrätä ympäristönsuojelulain 64 §:n perusteella. Säännös koskee vahingon välitöntä rajoittamista mutta ei ympäristön palauttamista ennalleen tai haitan vähentämistä tai poistamista. Jos korkein hallinto-oikeus ratkaisee pääasian, A Oyj on velvoitettava toteuttamaan puhdistus parasta käytettävissä olevaa menetelmää eli ruoppausta käyttäen. A Oyj on antanut vastaselityksen. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan. Korkein hallinto-oikeus ottaa Kuopion kaupunginhallituksen Vaasan hallinto-oikeudelle tekemän valituksen välittömästi tutkittavakseen. Pohjois-Savon ympäristökeskuksen päätöksen ratkaisuosaan lisätään seuraava uusi kappale: Tämän päätöksen mukaisiin toimenpiteisiin ryhtymisen edellytyksenä on, että toimenpiteisiin on saatu vesilain mukainen lupa tai vesialueen omistajan suostumus 6 kuukauden kuluessa siitä, kun tämä päätös on saanut lainvoiman. Ellei lupaa tai suostumusta ole sanotun määräajan kuluessa saatu, tämä päätös raukeaa. Perustelut Sovellettavat oikeusohjeet Ympäristönsuojelulain säännökset Ympäristönsuojelulain 14 §:n mukaan valtioneuvoston asetuksella voidaan antaa tarkempia säännöksiä: 1) eri maankäyttötarkoituksissa maaperässä olevien haitallisten aineiden suurimmista sallituista pitoisuuksista tai haitallisten aineiden pitoisuuksista pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioimiseksi; 2) pilaantuneen maa-aineksen käsittelystä ja eristämisestä, puhdistamisen teknisistä vaatimuksista ja puhdistusmenetelmistä sekä tarkkailusta ja valvonnasta; ja 3) 1 ja 2 kohdassa tarkoitetuista seikoista, jotka koskevat vesistön pohjakerrostumia ja vesilain 1 luvun 3 §:n 1 momentin 17 kohdassa tarkoitettua ruoppausmassaa, sekä ruoppausmassan sijoittamisesta ja sijoittamisen edellytyksistä. Ympäristönsuojelulain 75 §:n 1 momentin mukaan se, jonka toiminnasta on aiheutunut maaperän tai pohjaveden pilaantumista, on velvollinen puhdistamaan maaperän ja pohjaveden siihen tilaan, ettei siitä voi aiheutua terveyshaittaa eikä haittaa tai vaaraa ympäristölle. Ympäristönsuojelulain 78 §:n 1 momentin mukaan pilaantuneiden maa-ainesten käsittelyyn on oltava ympäristölupa. Pykälän 2 momentin mukaan maaperän puhdistamiseen pilaantuneella alueella tai pilaantuneen maaperän aineksen poistamiseen toimitettavaksi muualla 1 momentin mukaisesti käsiteltäväksi voidaan kuitenkin ryhtyä tekemällä siitä ilmoitus elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle, jos: 1) pilaantuneen alueen laajuus ja maaperän pilaantumisen aste on riittävästi selvitetty; 2) puhdistamisessa noudatetaan yleisesti käytössä olevaa hyväksyttävää puhdistusmenetelmää; ja 3) toiminnasta ei aiheudu ympäristön muuta pilaantumista. Pykälän 3 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tarkastaa ilmoituksen ja tekee sen johdosta päätöksen. Päätöksessä voidaan antaa tarvittavia määräyksiä toiminnan järjestämisestä ja valvonnasta. Päätös annetaan julkipanon jälkeen, ja siitä on tiedotettava siten kuin lain 53 ja 54 §:ssä säädetään ympäristölupapäätöksen antamisesta ja tiedottamisesta.
§:n 1 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen on määrättävä pilaantuneen maaperän tai pohjaveden puhdistamisesta, jollei puhdistamisesta 75 §:n mukaan vastuussa oleva ryhdy siihen. Määräys annetaan noudattaen soveltuvin osin, mitä lain 13 luvussa säädetään. Pykälän 2 momentin mukaan viranomainen voi 1 momentissa tarkoitetussa päätöksessä samalla määrätä muista tarpeellisista toimista, joihin on ryhdyttävä ympäristön tilan palauttamiseksi ennalleen tai aiheutuneen haitan vähentämiseksi tai poistamiseksi. Jos puhdistaminen edellyttää maa-ainesten käsittelemistä pilaantuneella alueella, määräys annetaan noudattaen soveltuvin osin ympäristölupaa koskevia säännöksiä ja 13 luvun säännöksiä. Ympäristönsuojelulain nojalla annetut säännökset Ympäristönsuojelulain 14 §:n 1 momentin nojalla maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista annetun valtioneuvoston asetuksen (214/2007) 1 §:n 2 momentin mukaan asetusta ei sovelleta vesistön pohjakerrostumien pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arviointiin. Jätelain säännökset Jätelaissa (1072/1993) säädetään jätteen haltijan velvollisuudesta huolehtia jätehuollon järjestämisestä ja roskaajan velvollisuudesta huolehtia roskaantuneen alueen puhdistamisesta. Vastaavat säännökset sisältyvät mainitun jätelain 1.5.2012 lukien korvaavaan jätelakiin (646/2012). Vesilain säännökset Säännökset vesistöön rakentamisesta ovat sisältyneet 31.12.2011 saakka voimassa olleen vesilain (264/1961) 2 lukuun ja säännökset hakemusasian käsittelystä aluehallintovirastossa saman lain 16 lukuun. Vastaavat säännökset sisältyvät 1.1.2012 voimaan tulleen vesilain (587/2011) 3 lukuun ja säännökset hakemusmenettelystä mainitun lain 11 lukuun. Ympäristönsuojelulain esityöt Hallituksen esityksessä ympäristönsuojelu- ja vesilainsäädännön uudistamiseksi (HE 84/1999 s. 36 - 37) ympäristönsuojelulain ja vesilain soveltamisalojen suhdetta kuvataan seuraavasti: "Lain soveltamisalan suhde vesilakiin ratkaistaisiin lähinnä pilaantumisen ja sen aiheuttamistavan mukaisesti. Laki kattaisi lähtökohtaisesti kaiken vesiin kohdistuvan pilaantumisen sääntelyn. Suhde vesilakiin olisi perusteiltaan sama kuin vesilain nykyisten vesistön ja pienten vesien pilaantumista koskevien säännösten suhde vesistön muuttamissäännöksiin. Eräiden pilaantumista välillisesti aiheuttavien toimintojen sääntely perustuisi edelleen vesilain vesitaloushankkeita koskeviin säännöksiin. Päästöillä tai vesien muuttamisella aiheutetun pilaantumisen välinen rajankäynti on ollut perinteisesti ongelmallista vesilain soveltamiskäytännössä. Rakentamalla vesistöön tai muutoin vesistöä muuttamalla voidaan aiheuttaa vastaava seuraus kuin päästämällä ainetta vesistöön, kuten vesistön samentumista tai sedimentoituneiden ravinteiden, maaperän raskasmetallien ja happea kuluttavan kiintoaineksen liikkeelle lähtemistä taikka happamoitumista. Myös maaperän voimallinen muokkaus saattaa aiheuttaa huuhtoutumisen tai suodattumisen seurauksena vaikutuksia vesistöön tai pohjavesiin. Vesilain sääntelyn varaan jäisi sellainen vesiympäristön muuttaminen, josta aiheutuisi lain 1 luvun 15 §:ssä tarkoitettuja pilaantumiseen rinnastuvia seurauksia. Näihin hankkeisiin ei liittyisi varsinaista ympäristönsuojelulain 3 §:ssä tarkoitettua päästöä. Tällainen hanke olisi esimerkiksi vesistön säännöstely. Vesitaloushankkeiden sääntely jäisi vesilakiin, vaikka eräistä hankkeista voikin aiheutua pilaantumista ja niihin liittyisi päästöjä. Näistä säädettäisiin vesilain 1 luvun 19 §:ssä. Tällaisia hankkeita ovat esimerkiksi ojitus, ruoppausmassan otto ja läjitys, puutavaran pitäminen vesistössä ja kuivatusvesien pumppaus. Hankkeisiin sovellettaisiin siten vesilain menettely- ja harkintasäännöksiä ottaen kuitenkin huomioon ympäristönsuojelulain pilaantumista koskevat vaatimukset. Rakentamistoimintaan tai vastaavaan ympäristön muuttamiseen voitaisiin soveltaa ympäristönsuojelulakia siltä osin kuin toimintaan liittyisi ympäristön pilaantumista aiheuttavia päästöjä. Päästöksi ei kuitenkaan katsottaisi esimerkiksi ravinteiden tai kiintoaineksen vapautumista vesistöön paalutuksen tai rakentamistyön yhteydessä. Padon tai tekoaltaan aiheuttamaan raskasmetallikuormitukseen tai lietekuormitukseen ei myöskään sovellettaisi suoraan ympäristönsuojelulakia. Ympäristönsuojelulakia ei sovellettaisi myöskään laiturin tai pengerryksen aiheuttamaan virtauksen muuttumisesta johtuvaan hienon aineksen kerääntymiseen ja sedimentoitumiseen sekä tästä aiheutuvaan rehevöitymiseen. Vesitaloushankkeena luvan saanut toiminta saattaa aiheuttaa pilaantumista, jolloin pilaantumiseen sovellettaisiin ympäristönsuojelulain säännöksiä. Pohjavesipinnan alapuolelta voitaisiin ottaa maa-aineksia vesilain mukaan myönnetyn luvan nojalla. Jos toiminnasta aiheutuisi pohjaveden pilaantumista esimerkiksi koneiden öljyvuodon takia, siihen voitaisiin puuttua suoraan ympäristönsuojelulain nojalla. Ympäristönsuojelulain nojalla annetut asetukset tulisi ottaa huomioon vesilain mukaisessa päätöksenteossa. Veden käyttötarkoituksen mukaan vedelle asetetut laatunormit vaikuttaisivat myös vesitalousluvan harkintaan. Samoin melu, joka aiheutuu puutavaran pudotuspaikoilta ja tieliikenteestä sillalta, otettaisiin huomioon vesilain mukaisessa päätöksenteossa. Tällöin melutasoa arvioitaessa otettaisiin huomioon ympäristönsuojelulain nojalla annetut melutasoarvot." Ympäristönsuojelulain ja vesilain soveltamisalojen väliset pohjasedimentteihin liittyvät ongelmat olivat esillä eduskunnan ympäristövaliokunnassa, jonka mietinnössä (YmVM 4/1999 s. 10) lausuttiin seuraavaa: "Pykäläehdotuksen käsittelyn yhteydessä on ilmennyt epäselvyyttä siitä, miten ympäristönsuojelulakiehdotuksen pilaantunutta maaperää koskevat säännökset muuttavat vesistön pohjakerrostumia koskevaa sääntelyä. Asiaa ei ole käsitelty hallituksen esityksen perusteluissa. Tämän johdosta valiokunta toteaa seuraavaa. Ympäristönsuojelulakiehdotuksen 28 §:n 2 momentin 1 kohdan ja vesilain muutosehdotuksen 1 luvun 19 §:n lähtökohtana on, että ruoppaukseen ja siihen liittyvään läjittämiseen sovelletaan vesilain yleisiä vesistörakentamista koskevia säännöksiä. Vesistön rakentamislupaharkinnassa on lisäksi noudatettava vesilain muutosehdotuksen 2 luvun 1 a §:n mukaan soveltuvin osin ympäristönsuojelulakia. Ympäristönsuojelulakiehdotuksen 41 §:n 1 momentin mukaan myös jätelain vaatimukset tulevat tällöin sovellettaviksi. Muutosehdotukset merkitsevät, että pilaantuneen pohjakerrostuman nostamista ja läjittämistä pidetään jätteen käsittelynä. Voimassa olevan jätelain 2 §:n 3 momentin mukaan jätelakia ei sovelleta vesistöjen pohjakerrostumiin. Valiokunnalle on arvioitu, että muutosten merkitys jää vähäiseksi, koska jo voimassa olevan vesilain lupaharkinnassa on voitu ottaa huomioon ruoppauksen aiheuttama pilaantuminen. Pilaantuneiden pohjakerrostumien aiheuttamaan jatkuvaan kuormitukseen on tällä hetkellä ollut vaikea puuttua, jos kuormitukseen ei ole liittynyt pohjan muuttamista. Ympäristönsuojelulakiehdotuksen 90 §:n nojalla voidaan lain voimaantulon jälkeen pilaantumista aiheuttanut velvoittaa vastaamaan pilaantumisen vähentämisestä ja tarkkailusta, vaikka toiminta olisi lopetettu. Jos luvassa ei ole ollut tarvittavia määräyksiä pohjakerrostumien aiheuttaman kuormituksen vähentämiseksi, määräyksiä voidaan antaa jälkikäteen. Ongelmaksi edelleen jää jo vuosikymmeniä sitten tapahtuneiden päästöjen haitta-aineiden sedimentoituminen ja siitä aiheutuva jatkuva kuormitus. Vastuuta kuormituksen lopettamisesta ei ole perusteltua ulottaa taannehtivasti päästön aiheuttajaan, joka on toiminut aiemman lain mukaisesti. Ei ole myöskään perusteltua, että vastuu kohdistettaisiin vesialueen haltijaan. Valiokunnalle on esitetty, että asia voitaisiin ratkaista laajentamalla jätelain 35 §:n mukaista valtion jätehuoltotyön soveltamisalaa siten, että jätehuoltotöitä voitaisiin toteuttaa myös pohjakerrostumien aiheuttaman pilaantumisen ehkäisemiseksi, jos pilaantumisen aiheuttajaa ei voida velvoittaa ympäristönsuojelulain nojalla pilaantumisen ehkäisemiseen tai pohjakerrostumien puhdistamiseen. Tällaisen säännösmuutoksen valtiontaloudellisia vaikutuksia ei ole kuitenkaan vielä selvitetty. Valiokunta pitää tärkeänä, että vanhojen pohjasedimenttien puhdistamista valtion jätehuoltotöinä selvitetään ja selvityksen pohjalta harkitaan tarvittavia lainsäädännön muutoksia. Tässä yhteydessä valiokunta on kiinnittänyt huomiota myös siihen, että vesilain 4 luvun 6 §:n mukaan valtioneuvosto voi antaa säännöksiä Suomen aluevesillä tapahtuvasta ruoppausmassojen sijoittamisesta. Sääntelyn laajentaminen koskemaan myös sisävesistöjen pohjakerrostumia on tarpeen. Tästä syystä valiokunta ehdottaa lisättäväksi 14 §:ään uuden 2 momentin, jonka mukaan valtioneuvosto voi tarvittaessa antaa maaperässä olevien haitta-aineiden suurimmista sallituista pitoisuuksista ja pilaantuneen maa-aineksen käsittelystä asetuksia, jotka koskevat soveltuvin osin myös vesistön pohjakerrostumia." Saatu selvitys A Oyj:n tehtailla Kuopion Kelloniemessä tapahtui 2.2.2006 öljyvahinko, jonka seurauksena arviolta noin 13 000 litraa raskasta polttoöljyä pääsi öljysäiliön pumppuhuoneesta sadevesiviemäriä pitkin Kallaveden Likolahteen. Öljy muodosti jään alle järven pohjaan laavamaisen patjan, joka eteni pohjassa noin 47 metrin päähän rannasta ja ulottui Kuopion kaupungin omistamalle vesialueelle (kiinteistötunnus 297-405-25-0). Vuotoalue on helmi-maaliskuussa 2006 rajattu puupaalujen varaan rakennetulla, veden pinnan yläpuolelta pohjaan ulottuvalla puomirakenteella. B Oy on poistanut alueelta öljyä ja öljyistä sedimenttiä erilaisilla puhdistusmenetelmillä, muun muassa nuottausta käyttäen. Öljyiset kivet ja öljyinen rantahiekka on poistettu noin viiden metrin päähän vuotoalueen rantavyöhykkeestä. Puhdistettu ranta on peitetty viirakankaalla ja puhtailla maa-aineksilla. Poistettu aines on toimitettu Mustankorkea Oy:lle. Veden pintaan kesäisin vuosina 2006 - 2008 noussut öljy on kerätty imeytyspuomeilla ja -matoilla. Puhdistuksen aikana öljyn esiintymistä järvessä tarkkailtiin sukeltamalla ja videokuvausta käyttäen. Viimeisellä havainnointikerralla lokakuussa 2006 öljyä ei todettu lukuun ottamatta pallomaisia esiintymiä, jotka sukeltaja keräsi pois. Viimeiset varmistusnuottaukset alueella tehtiin 25.10.2006. B Oy on 14.11.2006 toimittanut Pohjois-Savon ympäristökeskukselle esityksen öljyvahingon vuoksi tehtäviksi jatkotoimiksi. Esitys sisältää 9.11.2006 päivätyn arvion öljyjäämien vesistössä mahdollisesti aiheuttamista vaikutuksista ja 13.11.2006 päivätyn suunnitelman alueen peittämisestä. Suunnitelman mukaan peitettävä alue ulottuu noin 55 metrin päähän rantaviivasta ja on leveimmillään noin 30 metriä. Peitettävän alueen laajuus on noin 1 400 neliömetriä. Alueen pohja eristetään ympäristöstä niin, että voidaan estää ihmisten ja eliöiden suora kosketus pohjassa vielä oleviin öljyjäämiin ja öljyn vapautuminen vesistöön. Eristäminen toteutetaan levittämällä jään päälle luonnossa hajoamattomasta muovista valmistettu viirakangas, joka peitetään 30 senttimetriä paksulla sora- tai murskekerroksella. Jään sulaessa viira maapeitteineen laskeutuu pohjaan, pilaantuneen sedimentin päälle. Pohjassa vielä olevan öljyn leviämisen estämiseksi on selvitetty muidenkin menetelmien, muun muassa ruoppauksen, soveltuvuutta. Oikeudellinen arviointi A Oyj on tuotantolaitoksessaan tapahtuneen toimintahäiriön vuoksi aiheutuneen öljyvahingon torjuntatoimien päätyttyä esittänyt Pohjois-Savon ympäristökeskukselle suunnitelman öljyvahingon kohteeksi joutuneen vesistön osan pohjan peittämisestä. Suunnitelman tarkoituksena on pohjasedimenttiin vielä jääneen öljyn eristäminen pohjaan niin, ettei öljyjäämistä aiheudu haittaa ympäristölle. Ympäristökeskus on yhtiön esityksen johdosta antamallaan päätöksellä
§:n nojalla määrännyt yhtiön määräajassa peittämään vahinkoalueen edellä mainitun suunnitelman ja ympäristökeskuksen päätökseen sisältyvien määräysten mukaisesti. Edellä selostetuista ympäristönsuojelulain säännöksistä ja niiden esitöistä ilmenee, ettei ympäristönsuojelulaissa säädetä nykyisin nimenomaisesti vesistön pohjasedimenttien puhdistamisvastuusta. Asiaan on kiinnitetty huomiota ympäristönsuojelulain eduskuntakäsittelyssä, jossa on edellytetty jatkoselvityksiä. Kuten lain esitöistäkin ilmenee, tilanne, jossa pohjasedimentit ovat pilaantuneet päästön vuoksi, ei ole ympäristönsuojelulain tavoitteiden mukainen. Ympäristönsuojelulaki kieltää sinänsä pilaavan aineen päästämisen vesistöön ilman ympäristölupaa. Samoja periaatteita ilmentävä jätelaki kieltää ympäristön roskaamisen. A Oyj, jonka toiminnasta pilaantuminen on aiheutunut, ei kiistä puhdistamisvastuutaan. Puhdistamisvastuun asettaminen aiheuttajalle on myös ympäristönsuojelulainsäädännön taustalla olevan aiheuttamisperiaatteen mukaista. Päästö, jonka seurauksena öljy on joutunut sedimenttiin, on aiheutunut maa-alueella, jolta öljy on joutunut sadevesiviemärien kautta edelleen rajatun vesialueen pohjasedimentteihin. Näissä oloissa aiheuttajan puhdistamisvastuuta ei ole perusteita rajata niin, että se rajoittuisi vain maa-alueeseen eikä ulottuisi lainkaan vesialueen pohjakerrostumiin. Kuten edellä esitetystä ilmenee, merkitsee
§:n soveltaminen maa-alueelta veteen joutuneesta aineesta pilaantuneen pohjasedimentin puhdistamiseen lainkohdan laajentavaa tulkintaa. Esillä olevassa asiassa ei kuitenkaan ole kyse lainkohtaan perustettavasta hallintopakosta, vaan velvoitteen kohteen omasta aloitteesta ja esityksestä annetusta velvoitteesta. Tällöin lainkohdan laajentavalle tulkinnalle ei ole samanlaista estettä kuin tehtäessä lainkohtaan perustuva hallintopakkopäätös vastoin velvoitetun tahtoa. Kuopion kaupunginhallitus ei ole antanut suostumustaan vesialueen pohjan peittämiseen. Sen sijaan kaupunginhallitus on vaatinut pohjan puhdistamista ruoppaamalla. Ympäristökeskuksen päätöksestä tarkemmin ilmenevin perustein sedimentin peittämisellä voidaan saavuttaa ympäristönsuojelulain mukainen tulos ja päästön leviäminen ympäristöön voidaan riittävästi estää. Niin ikään ympäristökeskuksen päätöksestä ilmenevin perustein pohjan peittäminen on paras käytettävissä oleva keino päästön hallitsemiseen. Alueen ruoppaus sisältäisi riskin sedimentteihin sitoutuneiden aineiden joutumisesta veteen. Perustetta alueen puhdistamiseen ruoppaamalla ei tähän nähden ole. Sen vuoksi ympäristökeskuksen
§:n nojalla antama määräys on saatettava voimaan siitä huolimatta, että se koskee pohjasedimenttejä. Peitteen sijoittamisesta voi aiheutua vesilain (264/1961) 1 luvun 15 §:n 1 momentissa tarkoitettu muutos. Mainitun pykälän 4 momentin mukaan kielto ei kuitenkaan tarkoita toimenpidettä, josta voi aiheutua vahinkoa tai haittaa ainoastaan yksityiselle, jos hän on toimenpiteeseen suostunut. Mainitun vesilain 2 luvun 2 §:n mukaan, jos rakentamisesta tai rakennelman käyttämisestä saattaa aiheutua 1 luvun 12 - 15 §:ssä tarkoitettu muutos tai seuraus, on rakentamiseen hankittava aluehallintoviraston lupa. Saman luvun 7 §:n 1 momentin mukaan, jos rakentajalle on tarpeen saada toiselle kuuluvaa aluetta rakennelman pohjaksi, voi aluehallintovirasto antaa lainkohdasta tarkemmin ilmenevin edellytyksin rakentajalle oikeuden tällaiseen alueeseen. Vastaavat säännökset sisältyvät vesilain (587/2011) 2 luvun 12 ja 13 §:ään sekä 3 luvun 2 §:ään. Käyttöoikeudesta vesilain mukaisen luvan edellytyksenä säädetään mainitun vesilain 3 luvun 4 §:n 3 momentissa. Edellä lausutuin perustein ja ottaen lisäksi huomioon, ettei peittäminen ole mahdollinen vesilain (264/1961) 1 luvun 30 §:n 1 momentin taikka vesilain (587/2011) 2 luvun 6 §:n 1 momentin nojalla, hallinto-oikeuden päätös, jolla ympäristökeskuksen päätös on kumottu ja asia siirretty aluehallintovirastoon käsiteltäväksi vesilain mukaisena hakemusasiana, on kumottava ja ympäristökeskuksen päätös saatettava voimaan, kuitenkin siten muutettuna, että toimenpiteiden edellytyksenä on vesilain mukainen lupa tai kaupungin suostumus ratkaisuosassa mainitussa määräajassa. Myönnetty lupa tai suostumus sisältää tällöin myös käyttöoikeuden toimenpidealueeseen. Tällä korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä ei ole kuitenkaan ratkaistu vesilain mukaisen luvan tarpeen laajuutta tai muutoin luvan myöntämisen edellytyksiä. Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori ja hallintoneuvokset Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen ja Mika Seppälä sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Olli Varis ja Juha Kaila. Asian esittelijä Petri Leinonen.
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.