KHO/2012/76

2012 false KHO:2012:76 Kaupunki oli hakenut poikkeusta omistamalleen alueelle perustetun luonnonsuojelualueen suojelumääräyksistä asemakaavan mukaiseen kokoojakatuun liittyvän pengerluiskan ulottamiseksi kevyen liikenteen väylän rakentamista varten noin 20 metrin pituudelta ja noin 7 metrin leveydeltä luonnonsuojelualueelle. Koska pengerrettävän alueen luonnonarvot hävisivät kokonaan pengerryksen toteuduttua, alueella ei ollut enää perustetta pitää voimassa rauhoitusmääräyksiä osittainkaan. Hakemus oli tullut käsitellä suojelun lakkauttamista koskevana asiana eikä asiassa ollut tarpeen ensin harkita suojelumääräysten lieventämisen mahdollisuutta. Hakemuksen kohteena olevan suojelualueen reunalla tienvarressa sijaitsevaan rajattuun maa-alueeseen ei liittynyt erityisiä luonnonarvoja. Näihin luonnonarvoihin ja osittaisesta lakkautuksesta suojelualuekokonaisuudelle aiheutuvaan haittaan verrattuna kysymyksessä olevan pengerluiskan rakentamisesta yleiselle edulle saatava hyöty oli huomattava. Tähän nähden elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätös, jolla luonnonsuojelualueen rauhoitus oli osittain lakkautettu, ei ollut luonnonsuojelulain 27 §:n 1 momentin vastainen. Luonnonsuojelulaki 27 § Kort referat på svenska Päätös, josta valitetaan Helsingin hallinto-oikeus 11.10.2011 n:o 11/1005/5 Asian aikaisempi käsittely Helsingin kaupungin rakennusviraston katu- ja puisto-osasto on hakenut lupaa poiketa luonnonsuojelualueen rauhoitusmääräyksistä ja sijoittaa Koirasaarentien uudesta katulinjauksesta ja tasauksen nostosta aiheutuva katupengerluiska Stansvikin lehdon ja kaivosalueen luonnonsuojelualueelle. Kadun pinnan nostamisesta johtuen joudutaan rakentamaan pengerluiska jalkakäytävän reunasta luonnonsuojelualueen suuntaan. Luiskan ulkoreuna kaltevuudella 1:3 ulottuu noin 20 metrin matkalla maksimissaan noin 7 metriä luonnonsuojelualueen puolelle. Kaikkiaan penkereen alle jäävä pinta-ala on noin 70 m 2 . Katuluiskan rakennustyöt eivät aiheuta vahinkoa luonnonsuojelualueelle. Luiskan alle jäävä alue on vuohenputkivaltaista piennarkasvillisuutta eikä sisällä huomionarvoisia lajeja tai luontotyyppejä. Puusto on alueella nuorta leppää, raitaa ja koivua. Rakenteellinen ratkaisu, tukimuuri, ei ole kaupunkikuvallisesti kelvollinen kyseessä olevassa kohdassa, eikä sitä myöskään pystytä rakentamaan ilman, että toimenpiteet ulottuvat luonnonsuojelualueen puolelle. Rakentamisen vaikutukset minimoidaan suorittamalla rakennustyöt luontoarvoja säästäen siten, ettei rakennustoimintaa viedä luonnonsuojelualueen puolelle. Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) on pyytänyt ympäristöministeriöltä lausunnon siitä, voidaanko hakemus ratkaista myöntämällä lupa poiketa alueen rauhoitusmääräyksistä, vai edellyttääkö rakennussuunnitelman toteuttaminen alueen rauhoituksen osittaista lakkauttamista. Ympäristöministeriö on hakemusta koskevassa 12.1.2011 päivätyssä lausunnossaan todennut, että rauhoitusmääräyksistä ei voida poiketa, koska katupengerluiskan rakentamista luonnonsuojelualueelle ei voida pitää perusteltuna alueen hoidon ja käytön kannalta. Asia tulisi ratkaista luonnonsuojelualueen osittaisena lakkauttamisena. Lausunnon mukaan Kruunuvuorenrannan kaupunginosan ja Koirasaarentien rakentaminen on yleisen edun kannalta erittäin tärkeä hanke. Siten edellytys Stansvikin lehdon ja kaivosalueen luonnonsuojelualueen osittaiselle lakkauttamiselle hakemuksen mukaisesti on olemassa. Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) on päätöksellään 1.2.2011 n:o UUDELY/1290/07.01/2010 lakkauttanut suojelun hakemuksen mukaisesti katupengerluiskan alle jäävältä alueelta, jonka pinta-ala on noin 70 m 2 . ELY-keskus on perustellut päätöstään toteamalla, että Kruunuvuorenrannan uusi kaupunginosa ja Koirasaarentien rakentaminen uuden alueen asukas- ja työpaikkaliikennettä varten alueelliseksi kokoojakaduksi ovat yleisen edun kannalta erittäin tärkeä hanke. Siten edellytys Stansvikin lehdon ja kaivosalueen luonnonsuojelualueen osittaiselle lakkauttamiselle hakemuksen mukaisesti on olemassa. Asian käsittely Helsingin hallinto-oikeudessa siltä osin kuin nyt on kysymys Laajasalo-Degerö Seura ry on valituksessaan vaatinut, että ELY-keskuksen päätös kumotaan. Päätös luonnonsuojelualueen rauhoituksen lakkauttamisesta on vastoin sekä Uudenmaan maakuntakaavan alueidenkäyttötavoitteita että asemakaavan tavoitteita. Ympäristöministeriö viittaa lausunnossaan luonnonsuojelulakiin ja sen 27 §:ään, ja lausuu että Koirasaarentien rakentaminen on yleisen edun kannalta erittäin tärkeä hanke ja että edellytys Stansvikin lehdon ja kaivosalueen luonnonsuojelualueen osittaiselle lakkauttamiselle hakemuksen mukaisesti on siten olemassa. Asiassa ei ole kyse siitä, että Koirasaarentie jäisi toteuttamatta, jos kyseinen luonnonsuojelualueen osa säilytettäisiin, vaan siitä että tietä ei haluta toteuttaa siten, että luonnonsuojelualue voitaisiin säilyttää koskemattomana. ELY-keskus on antanut lausunnon, jossa se on katsonut, että valitus tulee hylätä. Helsingin Laajasalon kaupunginosan lounaisosaan rakennetaan Kruunuvuorenranta-niminen kaupunginosa, jonne tulee asunnot noin 10 000 hengelle. Asukas- ja työpaikkaliikennettä varten Koirasaarentiestä rakennetaan alueellinen kokoojakatu. Koirasaarentietä on tarkoitus leventää raideliikennettä varten. Raideliikenne on sijoitettu kulkemaan Koirasaarentien keskellä. Laajasalon raideliikenteen YVA-käsittely on vielä kesken. Mikäli raideliikenne ei toteutuisikaan, tulisi raideliikenteelle varattu ajokaista palvelemaan joukkoliikennettä. Liikenne Kruunuvuorenrannan kaupunginosaan tulisi joka tapauksessa kulkemaan pääasiassa Koirasaarentien kautta. Hanke on yleisen edun kannalta erittäin tärkeä. Pengerluiskan rakentamisen on arvioitu olevan luonnonsuojelualueelle parempi vaihtoehto kuin vaihtoehtona ollut tukimuurin rakentaminen. Luonnonsuojelualueen lakkautetulla osalla on ennestään vesijohto ja pieni sähkömuuntaja, jotka poistetaan pengerluiskan tieltä. Alueen koko ja sen kasvillisuus huomioon ottaen rakentamisesta luonnonsuojelualueelle aiheutuva vahinko on vähäinen. Helsingin kaupunki on antanut selityksen, jossa kaupunki on viitannut ELY-keskuksen päätöksen perusteluihin ja ELY-keskuksen lausuntoon ja esittänyt valituksen hylkäämistä. Laajasalo-Degerö Seura ry:lle on varattu tilaisuus antaa vastaselitys. Vastaselitystä ei ole annettu. Hallinto-oikeuden ratkaisu Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin nyt on kysymys, Laajasalo-Degerö Seura ry:n valituksesta kumonnut ELY-keskuksen päätöksen ja palauttanut asian ELY-keskukselle uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti edellä mainitulta osin: Luonnonsuojelulain 27 §:n 1 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi muun muassa alueen omistajan hakemuksesta kokonaan tai osittain lakkauttaa yksityisen omistaman alueen suojelun tai lieventää sen rauhoitusmääräyksiä, jos alueen luonnonarvot ovat oleellisesti vähentyneet tai jos alueen rauhoitus estää yleisen edun kannalta erittäin tärkeän hankkeen tai suunnitelman toteuttamisen. Pykälän 2 momentin mukaan hakemuksesta on hankittava ympäristöministeriön lausunto. Helsingin kaupungin rakennusviraston katu- ja puisto-osasto on hakenut lupaa poiketa Laajasalossa sijaitsevan Stansvikin ja kaivosalueen luonnonsuojelualueen rauhoitusmääräyksistä voidakseen sijoittaa aluetta sivuavalle Koirasaarentielle rakennettavan alikulun yhteyteen katupengerluiskan noin 20 metrin matkalle siten, että penkereen alle jäävä osuus luonnonsuojelualueesta on pinta-alaltaan noin 70 m 2 . Luonnonsuojelualue, joka on kooltaan noin 5 hehtaaria, on perustettu 21.11.1997 Uudenmaan ympäristökeskuksen päätöksellä LUO

1. Suojelualueen rauhoitusmääräykset kieltävät muun muassa maa- ja kallioperän vahingoittamisen, metsänhakkuun, kasvillisuuden vahingoittamisen, teiden rakentamisen sekä kaikenlaisen muun toiminnan, joka saattaa muuttaa alueen maisemakuvaa tai vaikuttaa epäedullisesti kasvillisuuden ja eläimistön säilymiseen. Perustamispäätöksen mukaan alueen rauhoitusmääräyksistä voidaan poiketa vain, mikäli se on perusteltua luonnonsuojelualueen hoidon ja käytön kannalta. Kun otetaan huomioon edellä mainittu suojelumääräys ja hakemuksen sisältö hallinto-oikeus katsoo, että asia on tullut ratkaista luonnonsuojelulain 27 §:n mukaisena asiana. Kun asiassa ei ole esitetty tai selvitetty, että alueen luonnonarvot olisivat vähentyneet, hallinto-oikeus on tutkinut päätöksen lainmukaisuuden mainitun lainkohdan yleistä etua koskevien perusteiden osalta. Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on päätöksellään lakkauttanut luonnonsuojelulain 27 §:n 1 momentin nojalla luonnonsuojelualueen rauhoituksen hakemuksessa tarkoitetun alueen osalta ja todennut, että Koirasaarentien rakentaminen alueelliseksi kokoojakaduksi on yleisen edun kannalta erittäin tärkeä hanke. Päätöksessä ei kuitenkaan ole lainkaan arvioitu sitä, estävätkö aluetta koskeva suojelupäätös ja siihen liittyvät rauhoitusmääräykset hakemuksen mukaisen maankäytön niin, että luonnonsuojelulain 27 §:n 1 momentin mukaisia rauhoitusmääräyksiä ei voitaisi tämän alueen osalta lieventää, mitä voidaan kuitenkin pitää ensisijaisena ratkaisuna kun otetaan huomioon hakemuksen kohteena olevan alueen vähäinen koko ja sen luontoarvot. Toisaalta alueen rauhoituksen lakkauttamisen osaltakaan ei ole arvioitu sitä, estääkö rauhoitus nyt kysymyksessä olevan hankkeen, Koirasaarentien rakentamisen, toteuttamisen, eikä sitä, millä edellytyksin hanke olisi mahdollisesti toteutettavissa suojelualuetta osittain lakkauttamatta. Nyt kysymyksessä olevan luonnonsuojelualueen osan maankäyttöä ei ole voitu ratkaista valituksenalaisessa päätöksessä mainituin perustein lakkauttamalla tuon alueen rauhoitus. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on valituksessaan vaatinut, että Helsingin hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kun se on hyväksynyt Laajasalo-Degerö Seura ry:n valituksen ja ELY-keskuksen päätös saatetaan voimaan. Vaatimuksensa tueksi ELY-keskus on uudistanut asiassa aiemmin lausumansa ja lisäksi esittänyt seuraavaa: Hallinto-oikeus on päätöksessään katsonut muun ohella, että ELY-keskuksen päätöksessä ei ole arvioitu lainkaan sitä, estävätkö aluetta koskeva suojelupäätös ja siihen liittyvät rauhoitusmääräykset hakemuksen mukaisen maankäytön niin, että rauhoitusmääräyksiä ei voitaisi tämän alueen osalta lieventää. Lieventämistä voidaan hallinto-oikeuden päätöksen mukaan pitää ensisijaisena ratkaisuna, kun otetaan huomioon hakemuksen kohteena olevan alueen vähäinen koko ja sen luontoarvot. Kuten Helsingin hallinto-oikeuskin on valituksen alaisessa päätöksessään todennut, Koirasaarentien rakentaminen alueelliseksi kokoojakaduksi on yleisen edun kannalta erittäin tärkeä hanke. Kun kyseessä on erittäin tärkeä hanke, ELY-keskus voi yksityisen omistamalla suojelualueella lakkauttaa suojelun kokonaan tai osittain tai lieventää sen rauhoitusmääräyksiä. Tapauskohtaisesta harkinnasta riippuu, mikä edellä mainituista vaihtoehdoista tulee kulloinkin kyseeseen. Ennen kuin Helsingin kaupungin rakennusviraston katu- ja puisto-osasto laittoi hakemuksensa ELY-keskuksessa vireille, oli viraston edustajan ja ELY-keskuksen välisessä neuvottelussa käynyt ilmi, että Koirasaarentietä koskevassa asemakaavassa (n:o 11820) katualue rajoittuu suojelualueeseen. Jotta asemakaavan mukainen Koirasaarentien uusi katulinjaus ja tasauksen nosto olisi mahdollista toteuttaa, on katurakenteita tukeva muuri tai vaihtoehtoisesti pengerluiska rakennettava suojelualueelle. Pengerluiskaa pidettiin parempana vaihtoehtona, koska sen rakentamisen aikaiset ja valmiin rakenteen vaikutukset luonnonsuojelualueelle ovat pienemmät. Katupengerluiskan rakentamista koskevan hakemuksen käsittelyssä ELY-keskus päätyi luonnonsuojelualueen osittaiseen lakkauttamiseen. Ennen tähän ratkaisuun päätymistä ELY-keskus selvitti rauhoitusmääräysten lieventämisen mahdollisuutta. Rauhoitusmääräysten lieventäminen olisi käytännössä tarkoittanut katupengerluiskan rakentamisen sallimista suojelualueelle, jolloin luiskan alle jäävältä selkeästi rajatulta suojelualueen osalta olisivat luonnonarvot hävinneet pysyvästi. Luonnonsuojelun kannalta luonnonsuojelumääräysten lieventäminen ei olisi tässä tapauksessa johtanut edullisempaan tulokseen kuin luonnonsuojelualueen osittainen lakkauttaminen. Siksi katsottiin, että asian todellista tilaa parhaiten kuvaava menettely on luonnonsuojelualueen osittainen lakkauttaminen. Laajasalo-Degerö Seura ry on antanut ELY-keskuksen valituksen johdosta selityksen. Yhdistys on esittänyt, että valitus hylätään ja hallinto-oikeuden päätös pysytetään voimassa. Helsingin kaupunki on antanut ELY-keskuksen valituksen ja yhdistyksen selityksen johdosta selityksen ja esittänyt seuraavaa: Suojelun lakkauttaminen Hallinto-oikeus on päätöksessään katsonut, ettei ole selvitetty, olisiko ollut mahdollista ensisijaisena ratkaisuna lieventää rauhoitusmääräyksiä sen sijaan, että suoraan on päädytty suojelun lopettamiseen haetulla noin 70 m 2 :n alueella. Luonnonsuojelualueen rauhoituksen lakkauttamista koskevassa luonnonsuojelulain 27 §:n 1 momentissa ei tehdä eroa suojelun lakkauttamisen ja rauhoitusmääräysten lieventämisen välillä. Siten tapauskohtaisessa harkinnassa tulee valita suojelua edistävämpi ja tarkoituksenmukaisempi vaihtoehto. ELY-keskuksen ratkaisussa on päädytty suojelun lakkauttamiseen haetulla alueella. Tähän on johtanut se, että asiallisesti sama lopputulos seuraa molemmista vaihtoehdoista. Tätä punnintaa ei ole kirjoitettu auki ratkaisun perusteluihin, koska lienee selvää, että alueellisesti rajatulla alueella, johon ollaan suunnittelemassa tien pengertä, ei voida rauhoitusmääräyksiä muuttamalla järkevästi päätyä toisenlaiseen lopputulokseen. Rauhoitusmääräysten lieventäminen sopii paremmin tilanteisiin, joissa ehdotetut toimenpiteet kohdistuisivat tiettyyn rauhoituksen osaan, esimerkiksi metsän hakkuuseen. Koska toimenpiteet nyt kohdistuvat kaikkiin rauhoitusmääräyksiin tietyllä rajatulla alueella, suojelun lakkauttaminen on ainoa mahdollinen vaihtoehto. Helsingin kaupungin käsityksen mukaan hallinto-oikeuden arvio vaihtoehtojen punninnan merkityksestä tässä asiassa on siten virheellinen. Koirasaarentien linjaus Hallinto-oikeus on lisäksi päätöksessään katsonut, ettei ole selvitetty edellytyksiä välttää kokonaan kajoamista luonnonsuojelualueeseen. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, olisiko Koirasaarentie teknisesti rakennettavissa siten, ettei sen rakenteita tarvitsisi sijoittaa alueelle, tai että katu linjattaisiin kulkemaan siten, etteivät vaadittavat rakenteet ulottuisi luonnonsuojelualueelle. Hallinto-oikeuden kumoamasta ELY-keskuksen päätöksestä (hakemuksen sisältö) ilmenee, että kadun rakentaminen kaavan mukaiseksi ja sellaiseksi, että se täyttää suunnitellun tehtävänsä alueellisena kokoojakatuna, edellyttää tukirakenteita, joko pengertä tai tukimuuria. Päätöksessä on kerrottu, miksi on päädytty pengerluiskaan. Kadun linjauksen tutkiminen taas ei sinänsä kuulu ELY-keskuksen toimivaltaan. Kaupunginvaltuusto on hyväksynyt kaavan, jonka mukaisesti Koirasaarentien linjaus kulkee. ELY-keskus on päätöksessään katsonut kadun olevan luonnonsuojelulain edellyttämällä tavalla yleisen edun vaatima, koska se on kaavoitettu yleisen edun kannalta merkittävän, erittäin suuren aluerakentamisprojektin kokoojakaduksi ja Laajasalon joukkoliikenteen väyläksi. Tämän lisäksi Koirasaarentietä ei kohtuudella edes olisi voitu sijoittaa muualle. Paikalla sijaitsee jo nykyinen katu. Nykyinen Koirasaarentie on leveydeltään noin seitsemän metriä, ja sen liikennemäärä on hyvin vähäinen. Suunniteltu Koirasaarentie palvelee tulevaisuudessa 10 000 asukkaan uuden asuinalueen Kruunuvuorenrannan liikenneyhteyksiä. Lisaksi Koirasaarentie on mitoitettu keskustasta Laajasaloon kulkevalle raitiotielle, joka asettaa omat reunaehtonsa kadun mitoitukselle ja linjaukselle. Asemakaavassa katualueen leveys on pääosin 30,5 metriä, mutta luonnonsuojelualueen kohdalla 25,9 metriä. Koirasaarentien katulinjaus on luonnonsuojelualueen kohdalla kahden melko jyrkän kallioseinämän välissä. Katualue on linjattu niin, että se ei ulottuisi luonnonsuojelualueelle, mutta toisaalta aiheuttaisi kadun kaakkoispuolella olevaan kallioon mahdollisimman vähän kallioleikkausta. Mikäli katulinjaus olisi etäämpänä luonnonsuojelualueesta, kallioleikkausta tulisi huomattavasti enemmän pitkältä matkalta. Luonnonsuojelualueeseen rajautuva Koirasaarentien jalkakäytävä tulee olemaan katusuunnitelmien mukaan noin kaksi metriä korkeammalla kuin luonnonsuojelualueella oleva maanpinnan taso. Tästä syystä kadun penger joudutaan ulottamaan luonnonsuojelualueen puolelle. Helsingin kaupungin käsityksen mukaan hallinto-oikeuden arvio Koirasaarentien linjauksen merkityksestä on siten virheellinen. Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on antanut vastaselityksen, jossa vaatimus on uudistettu. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Helsingin hallinto-oikeuden päätös kumotaan valituksenalaiselta osin, Laajasalo-Degerö Seura ry:n valitus Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätöksestä hylätään ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätös saatetaan voimaan. Perustelut Sovellettava oikeusohje ja lainvalmisteluaineisto Luonnonsuojelulain 27 §:n 1 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi alueen omistajan tai sen, jolla asiassa on intressi, hakemuksesta taikka ympäristöministeriön esityksestä kokonaan tai osittain lakkauttaa yksityisen omistaman alueen suojelun tai lieventää sen rauhoitusmääräyksiä, jos alueen luonnonarvot ovat oleellisesti vähentyneet tai jos alueen rauhoitus estää yleisen edun kannalta erittäin tärkeän hankkeen tai suunnitelman toteuttamisen. Pykälän 2 momentin mukaan hakemuksesta on hankittava ympäristöministeriön lausunto. Luonnonsuojelulain esitöissä (hallituksen esitys 79/1996 vp, s. 34) todetaan lain 27 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa: "Yksityisen omistuksessa olevan luonnonsuojelualueen rauhoitus voitaisiin lakkauttaa tai sen rauhoitusmääräyksiä heikentää vain kahdella perusteella. Näin on ensinnäkin, jos alueen luonnonsuojeluarvo on olennaisesti heikentynyt. Päätös voitaisiin tehdä myös, jos suojelu estää sellaisen hankkeen tai suunnitelman toteuttamisen, joka - huolimatta siitä, että se heikentää luonnonsuojelualuetta tai jopa hävittää sen - on toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun vuoksi. Tällaisella hankkeella tai suunnitelmalla tulisi pääsääntöisesti olla valtakunnallista merkitystä." Aluetta koskeva selvitys Stansvikin lehdon ja kaivosalueen luonnonsuojelualue on perustettu Uudenmaan ympäristökeskuksen päätöksellä 21.11.1997 LUO
2. Alue on kooltaan 5,5 hehtaaria. Luonnonsuojelualue sijaitsee Helsingin Laajasalossa Tahvonlahden pohjoispuolella. Suojelualue sijaitsee kokonaan kiinteistöllä Stansvik RN:o 1:253, joka on Helsingin kaupungin omistuksessa. Alue on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi Helsingin kaupungin hakemuksesta. Luonnonsuojelualueella on kalliota, kallionaluslehtoa, tervaleppäkorpea ja veden täyttämiä vanhoja kaivoskuiluja. Lehdossa kasvaa jaloja lehtipuita. Pensaskerroksen lajistoon kuuluu muun muassa taikinamarja ja kuusama. Kallion länsirinteellä kasvaa kalliotuhkapensasta. Aluskasvillisuus vaihtelee kallioiden lajistosta rehevään lehto- ja korpilajistoon. Rauhoituksen tarkoituksena on päätöksen perustelujen mukaan ollut maisemallisesti, kasvistollisesti ja kulttuurihistoriallisesti kiinnostavan ja kaupunkiluonnossa monipuolisen aluekokonaisuuden säilyttäminen. Suojelualueen rauhoitusmääräyksissä on kielletty muun muassa maa- ja kallioperän vahingoittaminen, metsänhakkuu, kasvillisuuden vahingoittaminen, teiden rakentaminen sekä kaikenlainen muu toiminta, joka saattaa muuttaa alueen maisemakuvaa tai vaikuttaa epäedullisesti kasvillisuuden ja eläimistön säilymiseen. Suojelualueen perustamispäätöksen kohdan 4 mukaan päätöksen rauhoitusmääräyksistä voidaan Uudenmaan ympäristökeskuksen (nykyisin ELY-keskus) luvalla poiketa vain, mikäli se on perusteltua luonnonsuojelualueen hoidon ja käytön kannalta. Helsingin kaupunginvaltuusto on 17.3.2010 (§ 71) hyväksynyt
3. kaupunginosan (Laajasalo) katualueen asemakaavan sekä korttelin 49057 tontin 3 osan ja korttelin 49074 tontin 2 osan ja puistoalueen (Koirasaarentie välillä Tahvonlahti - Reiherintie) asemakaavan muutoksen. Helsingin hallinto-oikeus on 24.2.2011 hylännyt valitukset kaupunginvaltuuston päätöksestä. Korkein hallinto-oikeus on päätöksellään 15.5.2012 taltionumero 1275 hylännyt valituslupahakemuksen. Asemakaavaselostuksen liitteenä oleva alueen liikennesuunnitelma välillä Hopeakaivoksentie - Reiherintie on päivätty 1.2.
4. Asemakaava-alue rajautuu Koirasaarentien pohjoisreunaan. Koirasaarentien suunniteltu linjaus kulkee kaupunginvaltuuston hyväksymän asemakaavan mukaisesti. Asemakaavan mukaan luonnonsuojelualueeseen rajautuva Koiransaarentien jalkakäytävä tulisi olemaan noin kaksi metriä korkeammalla kuin luonnonsuojelualueella oleva maanpinnan taso. Tästä syystä kadun penger joudutaan ulottamaan luonnonsuojelualueen puolelle. Asiakirjojen mukaan alue ei kuulu valtakunnallisiin suojeluohjelmiin eikä se ole Natura 2000 -aluetta. Oikeudellinen arviointi ja lopputulos Rauhoitusmääräyksistä poikkeaminen ei ole mahdollista rauhoituspäätökseen otetun rauhoitusmääräyksistä poikkeamista koskevan
5. kohdan nojalla, koska katupenkereen rakentamista luonnonsuojelualueelle ei voida pitää perusteltuna alueen hoidon ja käytön kannalta. Rauhoitus voidaan siten lakkauttaa tai rauhoitusmääräyksiä lieventää vain luonnonsuojelulain 27 §:n mukaisin edellytyksin. Kevyen liikenteen väylän pengertäminen koskee hakemuksen rajattua noin 70 m 2 :n aluetta, joka sijaitsee suojelualueen reunassa. Hankkeen toteuduttua tämän pengerrettävän alueen luonnontila muuttuu olennaisesti, eikä alueelle enää jää sellaisia luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi luonnonsuojelualue on aikanaan perustettu. Tällä rajatulla alueella ei tuossa tilanteessa ole enää perustetta pitää voimassa rauhoitusmääräyksiä osittainkaan. Tähän nähden hakemus on voitu käsitellä suojelun lakkauttamista hakemuksessa tarkoitetulla alueella koskevana asiana, eikä asiassa ole ollut tarpeen ensin harkita suojelumääräysten lieventämisen mahdollisuutta. Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan penkereen alle jäävä alue on vuohenputkivaltaista piennarkasvillisuutta eikä sisällä huomionarvoisia lajeja tai luontotyyppejä. Puusto alueella on nuorta leppää, raitaa ja koivua. Kysymyksessä olevan rajatun alueen suojeluarvot ovat näin ollen vähäiset. Kun otetaan huomioon Kruunuvuorenrannan uuden asuinalueen koko ja Koirasaarentien merkitys asuinalueen kokoojakatuna, kyseessä on yleisen edun kannalta erittäin tärkeä hanke. Kadun pinnan nostamisesta johtuen kevyen liikenteen väylän rakentaminen suunnitelmien mukaisesti edellyttää penkereen ulottamista luonnonsuojelualueen puolelle. Kuten edellä on lausuttu, hakemuksen kohteena olevan suojelualueen reunalla tienvarressa sijaitsevaan rajattuun maa-alueeseen ei liity erityisiä luonnonarvoja. Näihin luonnonarvoihin ja osittaisesta lakkautuksesta suojelualuekokonaisuudelle aiheutuvaan haittaan verrattuna kokoojakatuun liittyvän kevyen liikenteen väylän edellyttämän pengerluiskan rakentamisesta yleiselle edulle edellä tarkoitetuin tavoin saatava hyöty on huomattava. Edellä lausutuin perustein elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätös, jolla luonnonsuojelualueen rauhoitus on osittain lakkautettu, ei ole luonnonsuojelulain 27 §:n 1 momentin vastainen. Tämän vuoksi Helsingin hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja Laajasalo-Degerö Seura ry:n valitus elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätöksestä Helsingin hallinto-oikeudelle on hylättävä ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätös saatettava voimaan. Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Sakari Vanhala, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta ja Mika Seppälä. Asian esittelijä Irene Mäenpää.