laki) 6 §:n 1 momentin nojalla mainitun lain mukaisena yhteysviranomaisena antamassaan päätöksessä todennut, ettei maa-ainesten ottamista koskevaan hankkeeseen ollut sovellettava ympäristövaikutusten

§:n 2 momentin mukaan alueella, jossa on voimassa asemakaava tai oikeusvaikutteinen yleiskaava on katsottava muun ohella, ettei ottaminen vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen eikä turmele kaupunki- tai maisemakuvaa. Maakuntakaavalla ei ole ottamista sitovia oikeusvaikutuksia vaan se toimii lupakäsittelyssä ainoastaan selvitysaineistona. Ottaminen maakuntakaavassa soranottoalueeksi varatulla alueella edellyttää aina myös, että

§:ssä tarkoitetut ottamisen rajoitukset tutkitaan. Maa-aineslaissa ei ole säännöstä valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden huomioon ottamisesta lupasäätelyn yhteydessä. Valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet ovat maakuntakaavan ohella osa maankäyttö- ja rakennuslaissa määriteltyä alueidenkäytön suunnittelujärjestelmää. Tämän suunnittelujärjestelmän kautta on mahdollista toteuttaa myös maa-ainesten ottamisen ja käytön alueelliset yhteensovittamishankkeet maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:ssä säädetyllä tavalla. Valituksissa tarkoitettu ympäristöministeriön valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita koskeva julkaisu toimii ainoastaan ohjeena lupakäsittelyssä eikä sillä ole kunnanhallitusta sitovia vaikutuksia lupahakemusta ratkaistaessa. Asukkaiden käyttämien virkistysalueiden vaikutus Valituksissa on tuotu esiin suunnitellun ottamisalueen tai sen lähialueiden käyttö erityisesti ratsastukseen sekä muuhun virkistystarkoitukseen.

§:n 1 momentissa tarkoitetut ottamisen rajoitukset on säädetty suojaamaan ensisijaisesti alueen luonto- ja maisema-arvoja. Lainkohta ei sen sijaan koske alueen virkistysarvoja. Näin ollen virkistyskäyttö, vaikka alue olisi maakuntakaavassakin osoitettu virkistysalueeksi, ei maa-aineslain lupaharkinnassa sellaisenaan ole maa-aineslain mukaisen luvan välitön este. Luontoselvitysten riittävyys Hakemuksen liitteenä on I:n vuonna 2007 tekemä maastoinventointeihin perustuva luontoselvitys. Sen johtopäätöksissä on todettu, että alueella ei ole suojelualueita eikä luonnonsuojelulain 29 §:n mukaisia luontotyyppejä. Alueelta ei myöskään ole maastoinventoinneissa löytynyt luontodirektiivin liitteen IV lajien tai uhanalaisten kasvilajien esiintymiä. Selvitykseen sisältyvät muun muassa erilliset hämeenkylmänkukkaa ja liito-oravaa koskevat inventoinnit. Ottoalueella on kaksi metsälain 10 §:n mukaisen erityisen arvokkaan luontotyyppikohteen kriteerit täyttävää suppea-alaista harjulehtoa, toinen alueen pohjoisosan harjukukkulan kaakkoisrinteessä ja toinen alueen rajalla, Kirkkomäen korkeimman huipun lounaisrinteessä. Kirkkomäen lähellä on lisäksi kolme kosteikkoa, joiden hydrologiaan soranoton jatkuminen saattaa selvityksen mukaan vaikuttaa. Metsälain mukaiset kohteet tai kosteikot eivät kuitenkaan ole esteenä luvan myöntämiselle. Lupakäsittelyssä on ollut esillä myös Ryttylän osayleiskaavaluonnoksen luontoselvitys, erityisesti Kirkkomäen harjualueen osalta. Lisäksi Hämeen ympäristökeskus on lausunnossaan todennut, ettei luvan myöntämiselle ole tältä osin esteitä. Suunnittelualuetta koskeva luontoselvitys on ollut riittävän kattava. Alueelta ei ole löytynyt luontodirektiivin liitteen IV mukaisia tai muutoin lain mukaan suojeltavia lajeja tai luontotyyppejä. Näin ollen lupapäätöksen perusteeksi ei ole ollut tarpeen tehdä F:n ja G:n valituksessa tarkoitettuja liito-oravaa, kylmänkukkaa tai lepakkoa koskevia lajikohtaisia selvityksiä. Maisema- ja luontoarvot

§:n 1 momentin mukaan laissa tarkoitettuja aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu muun muassa; 1) kauniin maisemakuvan turmeltumista, 2) luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erityisten luonnonesiintymien tuhoutumista, tai 3) huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa. Valituksissa on tuotu esille, että suunniteltu hanke sijoittuu alueen asukkaille tärkeälle luonto- ja maisema-alueelle ja kaunista maisemaa arvioitaessa alueen asukkaiden yleinen mielipide tulee ottaa huomioon. Valituksissa ei kuitenkaan ole yksilöity, mihin erityisesti alueen maisema-arvojen katsotaan perustuvan. Maa-aineslaissa tarkoitetulla kauniilla maisemakuvalla ja luonnon merkittävillä kauneusarvoilla tarkoitetaan tarkasteltavan kohteen tai sitä ympäröivän maiseman kauneutta. Kaunis maisema ei ole mikä tahansa kaunis maisema, vaan se edellyttää, että maisema sisältää tiettyjä objektiiviseen arviointiin perustuvia kauneusarvoja. Ottamissuunnitelman mukaan suunniteltu Mäki-Lähteelän tilan ottoalue ja siihen etelä-, itä- ja pohjoispuolelta rajautuvat alueet ovat metsää. Ottoalueen länsipuolella on Vähä-Kirkkomäen tilan käytössä oleva soranottoalue. Suunnittelualueen luontoselvityksistä ilmenee muun ohella, että Kirkkomäen harjualueen keskivaiheilla maasto on jyrkkäpiirteistä vaihtelevaa suppa-aluetta. Korkeimmilla kohteilla metsätyyppi on kuivahkoa kangasta, rinteillä esiintyy paljon lehtomaisia piirteitä. Alueen puusto on pääosin mäntyä. Kirkkomäen itärinteellä on laaja avohakkuualue, joka jatkuu osittain myös suppa-alueelle. Maa-ainesten ottaminen muuttaa aina jossain määrin alueen maisemakuvaa. Maisemakuvasta esitetyn selvityksen perusteella suunnittelualueella ei ole

§:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua maisemakuvaa. Myös ympäristökeskus on lausunnossaan todennut, ettei estettä luvan myöntämiselle tältä osin ole. Edelleen alueen luonnonolosuhteista esitetyn selvityksen perusteella ei ole todettavissa, eikä asiakirjoista muutoinkaan ilmene, että ottamisalueella olisi lainkohdan 2 kohdassa tarkoitettuja ottamisen estäviä luontoarvoja tai että ottaminen vaikuttaisi 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla alueen luonnonolosuhteisiin. Edellä esitetyn perusteella suunniteltu ottaminen ei ole ristiriidassa

§:n 1 momentin 1, 2 tai 3 kohdissa mainittujen rajoitusten kanssa. Pohjavesi ja vanha kaatopaikka

§:n 1 momentin 4 kohdan mukaan tässä laissa tarkoitettuja aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa. Ottamisalue sijaitsee Kirkkomäki-nimisellä vedenhankintaan soveltuvalla II-luokan pohjavesialueella

§:n 4 momentin mukaan ottamispaikat on sijoitettava ja ainesten ottaminen järjestettävä muun ohella niin, ettei toiminnasta aiheudu asutukselle tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa. Ottamissuunnitelman mukaan tieyhteys hankealueelle on järjestettävissä Vangonojantien yksityistien kautta. Mäki-Lähteelän tilalla on kulkuoikeus mainitun tien kautta. Suunnitelman mukaan kulku hankealueelta on esitetty Vangonojan tietä pohjoiseen. Lupapäätöksessä on suositeltu, että liikenne ottoalueelta ja sieltä pois järjestetään tätä kautta, ellei alueelle ole mahdollista järjestää kokonaan uutta kulkuyhteyttä toista kautta. Ottamisalueen liittymä tulisi mahdollisuuksien mukaan olla yhteinen Janakkalan kunnan puoleisen toiminnanharjoittajan kanssa. Liittymä tulisi kuitenkin sijoittaa mahdollisimman kauas läheisen ratsastuskoulun liittymästä toiminnasta aiheutuvien haittojen vähentämiseksi. Asiakirjoista ilmenee, että kuljetuksista aiheutuvat melu- ja pölyhaitat voivat olla merkittäviä, jos kaikki liikenne kulkee Vangonojan tietä etelään Ryttylään, koska Kirkkomäen suunnalla on runsaasti asutusta. Tieyhteyttä Vangonojantieltä ei ole ratkaistu valituksenalaisella lupapäätöksellä. Asian käsittelyn yhteydessä on kuitenkin selvitetty vaihtoehtoisia linjauksia kulkuyhteyden järjestämiseksi siten, että asutukselle ei aiheudu sellaista haittaa, joka olisi luvan myöntämisen esteenä. Ennen toiminnan aloittamista tieyhteyden järjestämisen tulee tapahtua erikseen joko sopimuksin tai asianmukaisin toimituksin. Liikenneturvallisuus sellaisenaan ei voi tulla maa-ainesluvan myöntämisen yhteydessä tutkittavaksi. Melu ja pöly Lupapäätöksen mukaan lähin asuinrakennus on ottoalueen pohjoispuolella, Vangonojantien toisella puolella, noin 130 metrin etäisyydellä ottoalueen ulkorajasta sijaitseva ratsutilan asuinrakennus ja ratsastuskoulu. Ottoalueen eteläpuolella lähin vapaa-ajan rakennus noin 230 metrin etäisyydellä ottoalueen ulkorajasta. Kirkkomäentien varrella on kahdentoista loma-asunnon keskittymä 230 - 600 etäisyydellä ottoalueen ulkorajasta. Ottoalueilta saatava kiviaines seulotaan ja murskataan alueen alatasolla. Ottamissuunnitelman mukaan suuret pintakivet, joita on paljon, rikotaan ja murskataan yhdessä sora-ainesten kanssa. Melu suuntautuu rinteestä länteen päin asutukselle aiheutuvan haitan poistamiseksi. Myös pölyn on arvioitu pysyvän hankealueen sisällä. Hämeen ympäristökeskus on lausunnossaan todennut, ettei toiminnasta aiheudu

§:ssä tarkoitettua haittaa. Myöskään ympäristökeskuksen harkitessa ympäristövaikutusten arviointitarvetta ei ole tullut esille seikkoja, jotka olisivat olleet esteenä maa-ainesluvan myöntämiselle. Lupapäätöksen määräys nro 11 koskee murskaustoiminnan mahdollisesti edellyttämää ympäristölupaa, jossa myös melu- ja pölyhaitoista voidaan antaa määräyksiä. Lupapäätös ei ole lainvastainen näillä valituksissa esitetyillä perusteilla. Toiminta-ajat Maa-ainesten otto ja siihen liittyvä toiminta on lupapäätöksen mukaan sallittu maanantaista perjantaihin kello 7.00 - 21.

1. Viikonloppuisin ja arkipyhinä sekä koko heinäkuun ajan toiminta on kielletty. Valituksissa on vaadittu toiminta-ajan muuttamista kello 7.00 - 16.
2. Luvan hakija on vaatinut, että heinäkuuta koskeva toimintakielto poistetaan. Ratsastuskoulun sekä muun asutuksen etäisyys ottoalueeseen huomioon ottaen lupapäätöksessä mainittuja toiminta-aikoja ei ole syytä muuttaa. Toiminnan kieltäminen kokonaan heinäkuussa on perusteltua ratsastuskoulun toiminnan ja yleisen lomakauden vuoksi eikä se ole toiminnanharjoittajalle kohtuuton. Myös toiminta-aika harkitaan tapauskohtaisesti eikä jollekin muulle toiminnanharjoittajalle asetetuilla toiminta-aikaa koskevilla määräyksillä ole tässä asiassa merkitystä. Suojavyöhyke Lupamääräyksen nro 3 mukaan erityisesti Mäki-Lähteelän tilan RN:o 1:955 ja tilan 1:889 vastaisella rajalla (pohjoisraja) tulee säilyttää 50 metrin suojavyöhyke, jolla säilytetään olemassa oleva puusto ja aluskasvillisuus tilan RN:o 1:955 puolella. Luvan hakija on vaatinut lupamääräyksen poistamista tältä osin. Päätöksen mukaan määräys on annettu erityisesti ratsastuskoulun ja ratsastusreitin suuntaan aiheutuvien melu- ja pölyhaittojen rajoittamiseksi. Määräystä ei ole syytä poistaa A:n ja hänen asiakumppaneidensa valituksessa esitetyillä perusteilla. Korvauksista Hallinto-oikeuden toimivaltaan ei kuulu vahingonkorvauslain mukaisessa järjestyksessä käsiteltävistä korvauksista päättäminen. Maa-aineslain 9 §:n mukaan, jos ainesten ottaminen alentaa viereisen tai lähistöllä sijaitsevan kiinteistön arvoa tai aiheuttaa muuta sellaista vahinkoa tai haittaa kiinteistön käyttämiselle, mitä ei ole pidettävä vähäisenä, on kiinteistön omistajalla ja haltijalla oikeus saada ainesten ottajalta täysi korvaus haitasta, joka ainesten ottamisesta aiheutuu. Hallinto-oikeuden loppujohtopäätös Ottamisen mahdollisten maa-aineslaissa tarkoitettujen haitallisten vaikutusten vähentämiseksi ja estämiseksi annetut lupamääräykset huomioon ottaen ottaminen Mäki-Lähteelän tilalla voidaan toteuttaa hakemuksen mukaisesti

§:n estämättä. Esitetyn selvityksen perusteella lupapäätös ei myöskään ole vesilain, metsälain, ympäristönsuojelulain tai luonnonsuojelulain vastainen niiltä osin kuin mainituilla laeilla on merkitystä maa-ainesluvan myöntämiseen. Kunnanhallituksen on näin olen tullut myöntää B:lle hänen hakemansa maa-aineslupa. Maa-aineslain noudattamista luvanmukaisessa ottamisessa valvoo kunnan määräämä viranomainen, valvontaviranomainen, lain 14 §:ssä säädetyllä tavalla. Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet Kuntalaki 90 § Perusteluissa mainitut Päätöksen muutoksenhakuosoitus on kuulunut seuraavasti: Tähän päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Valitusosoitus on liitteenä (kunnallisvalitus). 4. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa 1) E ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaatineet, että Hämeenlinnan hallinto-oikeuden 23.12.2010 antama päätös nro 10/0793/2 ja Hausjärven kunnanhallituksen päätös kumotaan ja hakemus hylätään. Vaatimustensa tueksi E ja hänen asiakumppaninsa ovat esittäneet muun ohella seuraavaa: Myönnetyssä maa-ainesluvassa on selvästi pienemmät suoja-aluevaatimukset kuin samassa kunnassa sijaitsevassa toisessa soranottopaikassa Ryttylän Ykslammilla. Myönnetyssä maa-ainesluvassa tulisi ottaa huomioon reilut suojavyöhykkeet ja huomioida rajoitettu toiminta-aika soranotolle, jotta ympärillä olevan ratsastustilan ja asutuksen kokema haitta voitaisiin minimoida. Soranottoa ei tulisi sallia arkisin klo 16 - 08 välisenä aikana, arkipyhinä eikä heinäkuussa. Asiassa tulee ottaa huomioon merkittävä haitta maisemakuvalle sekä virkistys- ja ulkoilureittien tuhoaminen, jota ei voida sallia. Asiassa tulee ottaa huomioon myös liikenteen vaikutus, jos liikenne kulkee aiotulta soranottoalueelta etelään. Tällöin vaarantuu koko Kirkkomäen asuinalueen lasten liikenneturvallisuus sorankuljetukseen kelpaamattomalla kapealla hiekkatiellä. Asiassa tulee ottaa huomioon myös Hausjärven kunnan harhaanjohtava ja virheellinen tonttimarkkinointi vuosina 2003 - 2004, jolloin kunta myi alueelta omakotitalotontteja kertomatta ja vastaamatta sitä kysyttäessä, että suunnitteilla on massiivinen soranottohanke. Hallinto-oikeus ei ole käsitellyt riittävän tarkasti valituksessa jäljempänä esitettäviä maa-aineslain kohtia, kun otetaan huomioon aiotun hankkeen massiivisuus sekä kohtuuton haitta ympäröivälle kylälle. Maa-aineslain 1 a §:n mukaan lain tavoitteena on ainesten otto ympäristön kestävää kehitystä tukevalla tavalla. Nyt kysymyksessä olevan hakemuksen mukainen toiminta on mainitun lainkohdan vastaista. Maa-aineslupaa haetaan suhteettoman suuressa mittakaavassa alueelle, jonka lähialueelle Hausjärven kunta on kaavoittanut ja myynyt pientalotontteja.

§:n 1 momentin 1 kohdan mukaan maa-aineslaissa tarkoitettuja aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu kauniin maisemakuvan turmeltumista. Kirkkomäen soraharju on monen kyläläisen ulkoilumaastoa. Hankkeen toteutuessa kylän vähäiset metsäalueet vähenevät huomattavasti. Ykslammen virkistysalue ei yksin ole riittävä kasvavan kylän maalaismaisen asumisen takaamiseksi, jotta kyläläiset voisivat nauttia kauniista maisemasta, joka ilmeisen olennaisesti kuuluu maalaismaiseen asumiseen. Sorakuoppa jättää jälkeensä autioituneen maiseman. Maisemoinnit ja muu luontoarvojen kunnioittaminen jäävät valitettavan usein toteuttamatta. Täten mahdollinen sorakuoppahanke turmelee kaunista maisemakuvaa merkittävästi ja kohtuuttoman suuressa mittakaavassa. Jo nyt aluetta on turmeltu, sillä Kirkkomäen eteläisen harjanteen rinne on hakattu metsälain vastaisesti avoimeksi.

§:n 2 momentin 2 kohdan mukaan maa-aineslaissa tarkoitettuja aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu luonnon merkittävien kauneusarvojen tai erikoisten luonnonesiintymien turmeltumista. Hakemukseen liitetyssä luontoselvityksessä mainitaan, että suunnitellulla ottoalueella on kaksi metsälain mukaista erityisen arvokkaan luontotyyppikohteen kriteerit täyttävää harjulehtoa. Toinen näistä alueista sijaitsee suunnitellun ottoalueen pohjoisosan harjukukkulan kaakkoisrinteessä. Mainitun kukkulan metsä on osaksi puolukka-lillukka -tyyppiä, ja paikalla kasvaa harvinaista sarjatalvikkia. Toinen alue sijaitsee suunnitellun ottoalueen rajalla, Kirkkomäen korkeimman huipun (140,8 m) lounaisrinteessä; kyseisessä rinteessä kasvaa harvinaisia hietaorvokkeja, nuokkukohokkeja, harjukeltamaitetta ja häränsilmää. Kumpikin harjulehtoalue on luokiteltu arvoltaan lähiympäristöstä poikkeavaksi kohteeksi. Siten niitä on pidettävä merkittävinä ja suojeltavina. Suunnitellulla ottoalueella on luontoharrastajien toimesta havaittu myös harvinaista kylmänkukkaa. Osayleiskaavan mukaisesti ja luontoselvityksen mukaisesti alueella sijaitsee sekä matalia että keskisyviä suppia, syvyydeltään 8 - 15 metriä. Osayleiskaavakartassa on merkittynä selkeästi luonnonympäristön osalta tärkeä luontokohde ja Kirkkomäen suppa-alue. Maisemakartassa on merkittynä tärkeä näkymä ja selvästi erottuva harjanne.

§:n 1 momentin 4 kohdan mukaan maa-aineslaissa tarkoitettuja aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen. Pohjaveden osalta on selvitetty ainoastaan, että aiottu soranottoalue sijaitsee II-luokan pohjavesialueella ja pohjaveden korkeusasema huhtikuussa 2006 tehdyssä mittauksessa on ollut + 84,63 m. Pohjavesimittausta ei ole tehty yli kahteen vuoteen. Soranoton mahdollisia vaikutuksia pohjaveden tasoon, sen virtauksiin sekä mahdollisen vaikutusalueen laajuuteen ei ole selvitetty riittävällä tarkkuudella. Tämä vaikeuttaa aloitetusta soranotosta aiheutuneiden vaikutusten havaitsemista riittävän ajoissa. Lisäksi tämä merkittävä pohjavesialue (nro 0408654) on jo aiemmin luokiteltu riskikohteeksi. Nyt suunniteltu toiminta lisää pilaantumisen riskiä entisestään. Hakemukseen liitetyssä luontoselvityksessä mainitaan, että suunnitellun ottoalueen lähistöllä on kolme kosteikkoa, joista Pelinojan korvessa kasvaa harvinainen velholehti ja uhanalainen korpihohtosammal. Soranoton jatkuminen ja laajentuminen saattaa vaikuttaa vahingollisesti kosteikkojen hydrologiaan. Haettua maa-aineslupaa ei siten pidä myöntää.

§:n 2 momentin mukaan alueella, jolla on voimassa asemakaava tai oikeusvaikutteinen yleiskaava, on sen lisäksi, mitä mainitun pykälän ensimmäisessä momentissa säädetään, katsottava, ettei maa-ainesten ottaminen vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen eikä turmele kaupunki- tai maisemakuvaa. Toiminta on mainitun lainkohdan vastaista. Hakemuksen mukainen ottamistoiminta heikentäisi merkittävästi Kirkkomäen asuinalueen viihtyisyyttä, idyllisyyttä ja maalaismaisuutta.

§:n 4 momentin mukaan maa-ainesten ottamispaikat on sijoitettava ja ainesten ottaminen järjestettävä niin, että ottamisen vahingollinen vaikutus luontoon ja maisemakuvaan jää mahdollisimman vähäiseksi. Lisäksi momentissa mainitaan, että toiminnasta ei saa aiheutua asutuksella tai ympäristölle vaaraa tai kohtuullisin kustannuksin vältettävissä olevaa haittaa. Hakemuksessa tarkoitettu toiminta on mainitun lainkohdan vastaista. Hakemukseen liitetyssä luontoselvityksessä mainitaan, että sorakuoppa-alueen pohjoispuolisissa metsissä kasvaa paikoitellen liito-oravan ravinto- ja pesäpuina suosimia isoja haapoja. Mahdollisten liito-oravien elinympäristö kärsii huomattavasti, jos alueella alkaa sorakuoppatoiminta sen aiheuttamien melu-, pöly- ja maisemanmuuttumishaittojen vuoksi. Luontoselvityksessä havaittiin suunnitellulla ottoalueella useita huomionarvoisia uhanalaisia ja silmälläpidettäviä lintulajeja. Luontoselvitykseen ei sisälly soranottohankkeen vaikutusten arviointi. Tämä olisi mainitut harvinaiset ja uhanalaiset kasvustot huomioon ottaen ensiarvoisen tärkeää ennen päätöksentekoa. Vangonojantie on eräiltä kohdiltaan vain joitakin metrejä leveä. Muutamassa kohdassa tie on hyvin kalteva ja tulee tuskin kestämään täysperävaunuyhdistelmien painoa sorakuormineen. Ryttylään päin suuntautuva liikenne on tavalla tai toisella estettävä. Asutusta on Kirkkomäen harjun etelärinteen tyvellä, noin 200 metrin etäisyydellä suunnitellun ottoalueen rajasta. Kunta on kaavoittanut nämä tontit ja houkutellut asukkaita luonnonläheiseen asumiseen. Asutus on viihtyvyys ja turvallisuus huomioiden aivan liian lähellä suunniteltua ottoaluetta ja soranotosta aiheutuu kohtuutonta pöly-, melu- ja tärinähaittaa asutukselle. Maa-aineslain 5 §:n 2 momentin mukaan maa-ainesten ottamissuunnitelmaa laadittaessa on tarvittavassa laajuudessa selvitettävä vallitsevat luonnonolosuhteet, ainesten määrä ja laatu sekä hankkeen vaikutukset ympäristöön ja luonnonolosuhteisiin. Hausjärven kunta ei ole edellyttänyt hakijalta tarpeellisella vakavuudella ja laajuudella tarkastelua vallitsevista luonnonolosuhteista, ainesten määrästä ja laadusta sekä hankkeen vaikutuksista ympäristöön ja luonnonolosuhteisiin. Soranoton mahdollisia vaikutuksia pohjaveden tasoon, sen virtauksiin sekä mahdollisen vaikutusalueen laajuuteen ei ole selvitetty riittävällä tarkkuudella. Tämä vaikeuttaa aloitetusta soranotosta aiheutuneiden vaikutusten havaitsemista riittävän ajoissa. Maa-aineslain 5 §:n 3 momentin mukaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetussa laissa tarkoitettua hanketta koskevaan lupahakemukseen on liitettävä ympäristövaikutusten arviointiselostus. Aiottu toiminta on tätä lainkohtaa vastaan. Ympäristövaikutusten arviointimenettely (jäljempänä YVA-menettely) jossa hankkeiden ympäristövaikutukset olisi oikeasti arvioitu, on tässä tapauksessa vältetty tarkastelemalla hankkeita Janakkalan ja Hausjärven kuntien alueilla erillisinä kokonaisuuksina. Lisäksi hankkeiden ottomäärät on sovitettu siten, että YVA-menettelyn suora soveltamiskynnys alittuu. Hankekokonaisuuden yhteisvaikutukset ovat kuitenkin niin merkittäviä, että YVA-menettely olisi pitänyt käynnistää, vaikka Hämeen ympäristökeskus on päätöksessään 17.1.2007 virheellisin perustein toisin ilmoittanut. YVA-menettely olisi selkeämmin tuonut esille hankkeiden kielteiset vaikutukset, tuonut hankkeen laajemmin julkisuuteen jo suunnitteluvaiheessa ja siten todennäköisesti perustellusti estänyt hankkeen käynnistämisen. Hakemuksesta ei käy ilmi, millä tavalla liikenne osoitetaan poispäin Ryttylästä, vaikka hakija on ilmoittanut, että näin tehdään. Mainitusta seikasta pitäisi laatia ehto mahdolliselle soranotolle varsinkin, jos Ryttylässä alkaa betonintuotanto. Luvanhakija mainitsee, että liikenteelle on asetettava rajoituksia muun muassa roudan aikaan. Hakemuksesta ei käy ilmi, minkälaisia rajoituksia asetetaan. Hakija on maininnut, että näkemiä liittymissä parannetaan ilman, että hakemuksesta käy ilmi, kuinka tämä tapahtuu. Myös näistä seikoista pitää laatia ehto mahdolliselle soranotolle. Pohjavesinäytteiden otosta ja tutkimuksista ei ole tehty näytteenottosuunnitelmaa. Hakemuksesta ei myöskään käy ilmi tarkka suunnitelma siitä, kuinka ympäristöhaittoja torjutaan. Hakija on maininnut, että mahdollista murskaustoimintaa tulisi toteuttaa talvisin. Myös tästä pitäisi määrätä luvassa. 2) J ja hänen asiakumppaninsa ovat Mäki-Lähteelän tilan RN:o 1:955 omistajina valituksessaan vaatineet, että Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös kumotaan siltä osin kuin sillä on hylätty luvansaajien valitus, ja Hausjärven kunnanhallituksen päätöksen lupamääräykset 3 ja 12 kumotaan. Vaatimustensa tueksi J ja hänen asiakumppaninsa ovat uudistaneet hallinto-oikeudelle tehdyssä valituksessa esitetyt seikat ja ovat lisäksi esittäneet muun ohella seuraavaa: Lupahakemuksesta annetuissa viranomaisten lausunnoissa ei ole esitetty suoja-alueen laajentamista lupamääräyksestä 3 ilmenevällä tavalla. Tämä tarkoittaa sitä, että lausunnonantajat katsoivat edellytysten luvan myöntämiselle lupahakemuksen mukaiseen määrään olevan olemassa. Lisäys suoja-alueeseen merkitsee 400 000 kuutiometrin vähennystä otettavissa olevaan ainesmäärään. Vähennys siis käsittää noin 27 prosenttia haetun luvan ottomäärästä, mikä on luvanhaltijan kannalta kohtuutonta. Lisäsuoja-alue on määrätty lähinnä rauhoittelemaan ratsutilan omistajia, ilman, että ottotoiminnan rajoittamiselle on lainsäädännöllistä tai oikeuskäytäntöön liittyvää perustetta. Kanta-Hämeen maakuntakaavassa koko Mäki-Lähteelän tilan alue on maa-ainesten ottoaluetta. Lupahakemusta varten tehtiin melu- ja pölyselvitykset, jotka käsittivät hakemuksen mukaisen määrän ja ottoalueen. Näissä selvityksissä todettiin, että valtioneuvoston antamat melutason ohjearvot eivät ylittyneet missään häiriintyvässä kohteessa. Myös pölyselvitys osoittaa, että ohjearvoja ei ylitetä. Murskaukselle on haettava oma ympäristölupa, jossa voidaan antaa tarpeen vaatiessa määräyksiä immissioiden vähentämisestä teknisin keinoin. Hallinto-oikeus ei ole ottanut kantaa sille valituksessa esitettyihin perusteluihin, jotka kuitenkin ovat sellaisia, että ne vaikuttavat asian oikeudelliseen arviointiin. Hallinto-oikeuden ja kunnanhallituksen päätöksen perustelut sille, miksi ottoalueen toiminta-aikaa on rajoitettu lupamääräyksestä 12 ilmenevällä tavalla heinäkuussa, ovat hyvin ohuet. Toiminta-ajasta voidaan lupapäätöksessä antaa määräyksiä, mutta ne eivät saa olla kohtuuttomia, eivätkä ne saa poiketa yleisestä lupakäytännöstä. Nyt maa-aineksen ottotoiminnalle Mäki-Lähteelän tilalla on asetettu kielto heinäkuun ajaksi. Tällainen ehto maa-aineksen ottoluvissa on harvinainen, ellei ole kyseessä kallion murskaus loma-asutuksen läheisyydessä. Nyt kyse ei ole kallion murskauksesta. Hausjärven kunnanhallitus ja hallinto-oikeus ovat katsoneet, että ottoluvan myöntämisen edellytykset kohteessa ovat olemassa. Hankkeesta ei aiheudu ympäröivälle asutukselle kohtuutonta rasitusta. Ottoluvan saamisen edellytykset ovat olemassa siitä huolimatta, että ainesta otetaan myös heinäkuussa. Hämeenlinnan hallinto-oikeus on samana päivänä nyt valituksenalaisen päätöksen antamisen kanssa ratkaissut valitukset Vähä-Kirkkomäen tilalle RN:o 1:6 myönnetystä maa-ainesluvasta. Tila sijaitsee Mäki-Lähteelän tilan rajalla mutta Janakkalan kunnan puolella. Tuossa hallinto-oikeuden ratkaisussa, kuten myöskään kunnan päätöksessä myöntää maa-aineslupa, ei ole kieltoa ottaa maa-aineksia heinäkuussa. Korkein hallinto-oikeus on antanut päätöksen 13.1.2011 taltionumero 90 koskien Hausjärven kunnassa sijaitsevalla Anttilan tilalla RN:o 1:128 tapahtuvaa maa-ainesten ottoa. Kyse oli samanlaisesta asiasta kuin tässä ja valittajana oli lähinnä ottoaluetta sijaitseva hevostila. Asiassa ei annettu heinäkuuta koskevaa ottorajoitusta. Kevät-, kesä- ja syyskausi ovat rakentamisen sesonkiaikaa. Silloin maa-aineksia kuluu eniten. Mäki-Lähteelän tilan ottoalue joutuu kilpailullisesti selkeästi huonompaan asemaan kuin muut lähistöllä olevat aineksen ottoalueet, mikäli vain sillä on kielto ottaa aineksia heinäkuussa. Tämä on maanomistajien tasapuolisen kohtelun vaatimuksen vastaista. Hallinto-oikeus on todennut, että muille toiminnanharjoittajille myönnetyillä luvilla ei ole vaikutusta lupaharkinnassa. Tämä on ymmärrettävää siinä mielessä, että alueet joilla toimintaa harjoitetaan, saattavat olla hyvinkin erilaisia ja sijaita erilaisilla alueilla. Nyt kyse on kuitenkin samalla tai lähialueella tapahtuvasta ottamisesta samanlaisissa olosuhteissa. Kyse on siis Mäki-Lähteelän tilan ottoalueen asettamisesta perusteettomasti eri asemaan muiden ottoalueiden kanssa. Mikäli rajoituksia maa-aineksen ottamiselle asetetaan senkin jälkeen, kun on todettu oikeudellisten edellytysten luvan myöntämiselle olevan olemassa, menettää maa-aineslain 6 § suuren osan merkityksestään. Tällöin laajennetaan lupaharkintaa tarkoituksenmukaisuusharkinnan puolelle, joka ei mainitun säännöksen mukaan ole mahdollista. Valittajat pitävät rajoitusta myös maa-aineslain 11 §:n 4 momentin vastaisena, koska se on maanomistajalle kohtuuton merkitessään kilpailun rajoittamista pelkästään yhden tilan ja yhden ottoalueen kohdalta. 3) F on valituksessaan vaatinut, että Hämeenlinnan hallinto-oikeuden ja Hausjärven kunnanhallituksen päätökset kumotaan ja hakemus hylätään. Vaatimustensa tueksi F on viitannut asiassa aikaisemmin esittämäänsä todeten, että hanke aiheuttaa

§:n mukaisia merkittäviä haittoja, joita ei voida kohtuullisin kustannuksin välttää, ja on lisäksi esittänyt muun ohella seuraavaa: Ottotoiminnasta aiheutuvia riskejä ei ole selvitetty eikä niitä ole riittävästi huomioitu koskien merkittäviä haittoja ympäristölle, ihmisille ja pohjavedelle. Hallinto-oikeus toteaa monessa kohdassa maa-aineslupien myöntämisen olevan tulkinnanvaraista viitaten maakuntakaavaan, valtakunnallisiin alueenkäyttötavoitteisiin ja eritoten

§:n 1 ja 2 momenttiin. Hallinto-oikeuden päätöksessä kyseenalaistetaan ympäristön ihmisten käsitys alueen luonto- ja maisemallisista arvoista. Hallinto-oikeus katsoo, että kyseinen harjumuodostelma osana Salpausselän harjua on kuin mikä tahansa maisema, jolla ei ole luonnon merkittäviä kauneusarvoja, ja toteaa, ettei alueella ole maa-aineslaissa tarkoitettua maisemakuvaa. Hallinto-oikeus ei kuitenkaan ole esittänyt, millä perusteilla maisemakuvasta esitetyn selvityksen tekijän näkemys on todenmukaisempi ja objektiivisempi kuin yleinen mielipide, jota osoittaa 1 225 ympäristössä asuvan adressin allekirjoittaneen ihmisen vastakkainen näkemys. Riski pohjavesien pilaantumiseen on merkittävä. Hausjärven kunnassa on parhaillaan vireillä hanke riskien kartoittamiseksi. Kartoituksen kohteena ovat jo pilaantuneet pohjavesialueet sekä riskikohteet, joihin kuuluu myös nyt kysymyksessä olevan ottoalueen vieressä sijaitseva vanha kaatopaikka. Pohjavesien virtauksien muuttumisesta on lukuisia todisteita maa-ainesten ottamisen seurauksena. Lähin esimerkki on noin 900 metrin etäisyydellä toimivan soranottoalueen naapurin kaivon kuivuminen ottotoiminnan seurauksena. Jälkijättöinen vahingonkorvaustapausten selvittely ei liene maa-aineslainkaan tarkoitus, vaan ennalta varautuminen voidaan toteuttaa ottamalla huomioon myös ympäristö ja ihmiset. Useat vahingot ovat peruuttamattomia, eikä mikään korvaa niitä jälkikäteen. Hausjärven kunnanhallitus on valitusten johdosta antamassaan lausunnossa todennut, ettei valituksissa ole tuotu esille sellaisia seikkoja, joiden perusteella Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöstä olisi syytä muuttaa. J ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet valitusten ja lausunnon johdosta selityksen. Selityksessä on vaadittu, että valitus jätetään tutkimatta K:n, L:n, M:n, N:n, O:n, P:n, Q:n, R:n, S:n ja T:n tekemänä. Lisäksi E:n ja hänen asiakumppaneidensa valituksessa esitetyt vaatimukset ympäristövaikutusten arviointimenettelyn toteuttamisesta, kiviaineksen murskaustoimintaan asetettavista ehdoista ja maa-aineksen oton aikarajoituksen muuttamisesta on jätettävä tutkimatta. Muutoin valitukset on hylättävä. Selityksessä on todettu muun ohella seuraavaa: Maa-aineslakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 242/1996 vp) on todettu, että mikä tahansa maisema ei ole lain tarkoittamassa mielessä sellainen, että se estäisi maa-ainesten oton. Kyseessä täytyy olla objektiivisesti arvioiden kaunis maisema, joka on poikkeuksellinen ympäristössään. Maa-aineslain 6 §:n mukaan lupaharkinnassa on otettava huomioon myös lupamääräysten vaikutus. Luvan perusteeksi on kunnanhallituksessa asetettu ottosuunnitelma ja lisäksi on asetettu muita ehtoja. Ottosuunnitelmassa on jo jätetty ottotoiminnan ulkopuolelle harjun korkein kohta. Kunnanhallitus, ympäristökeskus ja myös hallinto-oikeus ovat oikein katsoneet, ettei kyse ole kauniista maisemasta, jota pitäisi suojella ottotoiminnalta. Yleinen mielipide ei ole objektiivinen selvitys maiseman kauneudesta, vaan sellaisten asukkaiden mielipide, jotka eivät halua ottotoimintaa kylän alueelle. Lupahakemusta varten tehdyissä pohjaveden virtausselvityksissä on todettu, että pohjavesi virtaa vanhalta peitetyltä kaatopaikalta pääosin itään. Pohjavesi ei siis virtaa ottoalueelle eikä siten myöskään ratsastustallille päin. Virtaussuunnassa ei ole pohjavedenottamoita eikä asutusta. Lupahakemuksen ja lupamääräysten mukaan ylimmän pohjavedenpinnan tason yläpuolelle jätetään viisi metriä ottamatonta ainesta pohjaveden suojaksi. Maa-aineksen ottaminen ei aiheuta sitä, että ottoalueen ulkopuolella sijaitsevalla vanhalla kaatopaikalla mahdollisesti oleva pilaantunut aines pilaisi pohjaveden. Vanha kaatopaikka sinänsä voi olla uhka pohjavedelle, mutta se ei johdu maa-ainesten ottamisesta. Edellä vaatimuskohdassa esitettyjen valittajien tekemänä valitus tulee jättää tutkimatta, koska he eivät ole valittaneet Hausjärven kunnanhallituksen päätöksestä hallinto-oikeuteen. Vaatimus ympäristövaikutusten arviointimenettelyn toteuttamisesta tulee jättää tutkimatta maa-aineslupaa koskevan asian yhteydessä. Hämeenlinnan hallinto-oikeus on antanut päätöksen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamisesta maa-ainesten ottoon. Hallinto-oikeus on katsonut, ettei ympäristövaikutusten arviointimenettelyä tule tehdä. Tästä päätöksestä ei ole valitettu. Valituksessa on esitetty vaatimuksia myös mahdollisen murskaustoiminnan osalta. Vaatimukset tulee jättää tutkimatta ennenaikaisina, koska ne koskevat murskaustoiminnan ympäristölupaa, joka mahdollisesti tulee haettavaksi myöhemmin, mikäli murskaustarvetta ilmenee. Valituksessa esitetyt vaatimukset suojakaistojen lisäämisestä ja ottamisaikojen muuttamisesta tulee jättää tutkimatta, koska näitä vaatimuksia ei ole esitetty valituksessa Hämeenlinnan hallinto-oikeudelle. Vaatimukset on vasta korkeimmassa hallinto-oikeudessa tehtyinä jätettävä tutkimatta. E ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet vastaselityksen. Lupapäätös on kumottava tai asia on palautettava kunnalle uudelleen arvioitavaksi. Maisema-, virkistys- ja luonnonarvoja on syytä tarkastella huolellisemmin. On oletettavaa, että kunnassa ollaan nyt valmiita puoltamaan ympäristövaikutusten arviointia. F on antanut vastaselityksen, jossa on todettu muun ohella seuraavaa: Hausjärven ympäristölautakunnalla on ollut koko ajan eri näkemys luvan myöntämisen edellytyksistä kuin kunnanhallituksella, joka sekään ei missään vaiheessa ole ollut yksimielinen luvan myöntämisen edellytyksistä. Hallituksen esityksessä maa-aineslaiksi todetaan, että maa-aineslain ottamisnormiston keskeinen tarkoitus on ollut ohjata maa-ainesten ottamista niin, että maiseman ja luonnon arvojen suojelu voidaan turvata. Esityksessä korostetaan pohjavesien laadun ja antoisuuden säilyttämistä. Käsitys alueen kauneudesta voidaan saada esimerkiksi silloin, kun siitä on alueen väestöllä yleinen mielipide. Tästä käsityksestä on kysymys niillä 1 225 henkilöllä, jotka ovat lausuneet mielipiteensä alueen maiseman ja luonnon kauneusarvoista. Omistajien edustajien selityksessä esittämä väite, että yleinen mielipide ei ole objektiivinen selvitys, on asiaton ja aliarvioi alueen ihmisten näkemyksen alueen kauneudesta. J:lle ja hänen asiakumppaneilleen on lähetetty tiedoksi E:n ja hänen asiakumppaneidensa sekä F:n vastaselitykset ja samalla varattu tilaisuus lausunnon antamiseen erillisen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tarpeellisuudesta Mäki-Lähteelän tilaa RN:o 1:955 koskevassa maa-ainesten ottohankkeessa. J ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet lausunnon, jossa on todettu, ettei perusteita ympäristövaikutusten arviointiselvityksen aloittamiselle ole. Lausunnossa on lisäksi todettu muun ohella seuraavaa: Mäki-Lähteelän tilan pinta-ala on 10,175 hehtaaria. Maa-aineksen ottoalueen pinta-ala on kuitenkin noin hehtaarin pienempi, sillä tilan korkein kohta on jätetty otto-alueen ulkopuolelle. Maa-ainesta, joka muodostuu pääosin sorasta ja hiekasta, otetaan 150 000 k-m 3 vuodessa. Ottoaluetta on pienennetty lupapäätöksessä niin, että se on enintään 8,0 hehtaaria, koska tilan pohjoisrajalle määrättiin jätettäväksi 50 x 250 metrin suuruinen suojavyöhyke tilaa RN:o 1:889 vastaan. Tämä pienentää vuotuisen ottomäärän selvästi alle 150 000 k-m 3 :n. Mäki-Lähteelän tilan länsipuolella Janakkalan kunnan puolella olevalle Vähä-Kirkkomäen tilalle RN:o 1:6 on myönnetty maa-aineslupa, joka on lainvoimainen. Siinä ottoalueen pinta-ala on noin 4 hehtaaria ja ottomäärä 45 000 k-m 3 vuodessa. Tarkasteltaessa Mäki-Lähteelän ja Vähä-Kirkkomäen tilojen maa-aineksen ottoa yhtenä kokonaisuutena saadaan lupahakemusten mukaiseksi pinta-alaksi noin 14,2 ha ja ottomääräksi 195 000 k-m 3 vuodessa. Maa-aineslupien mukainen pinta-ala ja ottomäärä ovat selvästi pienemmät. Ottotoiminta alueella muodostuu pääasiassa soran ja hiekan otosta, kalliolouhintaa ei alueella tapahdu. Alue on lainvoimaisessa Kanta-Hämeen maakuntakaavassa merkitty maa-ainesten ottoalueeksi. Se on myös Hausjärven kunnan maa-ainesten oton maisema- ja ympäristöselvityksessä

§:ssä tarkoitettuja merkittäviä haittoja. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että asiassa on täällä F:n valituksesta arvioitava muun ohella myös sitä, onko maa-ainesluvan myöntämisen edellytyksenä ollut erillisen ympäristövaikutusten arviointimenettelyn toteuttaminen, minkä kysymyksen hallinto-oikeus on edellä mainituin tavoin virheellisesti ratkaissut eri päätöksellä. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltaminen kysymyksessä olevaan hankkeeseen Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 2 momentin mukaan arviointimenettelyä sovelletaan hankkeeseen, joka todennäköisesti aiheuttaa laadultaan ja laajuudeltaan, myös eri hankkeiden yhteisvaikutukset huomioon ottaen, YVA-lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettujen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Harkittaessa vaikutusten merkittävyyttä yksittäistapauksessa on otettava huomioon hankkeen ominaisuudet ja sijainti sekä vaikutusten luonne ja tarkasteltava erityisesti niitä tekijöitä, jotka luetellaan YVA-asetuksen 7 §:ssä. Mäki-Lähteelän tilalla tapahtuvan maa-ainesten ottohankkeen ympäristövaikutuksia on hankealueiden sijainti huomioon ottaen tarkasteltava yhdessä Vähä-Kirkkomäen maa-ainesten ottohankkeen vaikutusten kanssa. Maa-ainesten otosta ja murskauksesta ei hankkeiden yhteisvaikutuksenakaan synny merkittäviä haittoja luonnon monimuotoisuudelle, maisemalle tai pohjavesille eikä merkittäviä melu- ja pölyhaittoja asutukselle. Luonnon monimuotoisuudelle ja maisemalle aiheutuvat haitat ovat pysyviä, vaikka alueen viimeistelyllä maisemahaittoja voidaan jonkin verran vähentää. Melu- ja pölyhaitat päättyvät ottotoiminnan loppuessa. Maa-ainesten kuljetuksen aiheuttamat riskit sekä melu- ja pölyhaitat asutukselle voivat olla merkittäviä. Kuljetusten haittavaikutuksia voidaan pitää merkittävinä, jos liikenne kulkee Vangonojantietä etelään Ryttylään, koska Kirkkomäellä on runsaasti asutusta, osa taloista on aivan tien vieressä ja asutuksen määrän on arvioitu jatkossa vielä lisääntyvän. Vähä-Kirkkomäen ottoalueelta liikenne on saadun selvityksen mukaan tähän asti suuntautunut Vangonojan yksityistietä pohjoiseen. Myös Mäki-Lähteelän ottoalueen liikenteen on arvioitu todennäköisesti suuntautuvan Vangonojantietä pohjoiseen. Kuljetusten suuntaa ei voida varmasti tietää edeltäpäin eikä hankkeesta vastaava voi taata niiden suuntautumista pohjoiseen, jossa liikenteen haittavaikutusten kohteeksi joutuvan asutuksen määrä on etelää vähäisempi. Vaikka Mäki-Lähteelän tilan maa-ainesten ottohankkeesta voi yhdessä Vähä-Kirkkomäen tilan maa-ainesten ottohankkeen kanssa tarkasteltuna aiheutua merkittäviä liikenteellisiä haittavaikutuksia, nämä yksin eivät johda siihen, että Mäki-Lähteelän maa-ainesten ottohankkeesta voitaisiin todennäköisesti katsoa aiheutuva laadultaan ja laajuudeltaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettujen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Näin ollen hankkeeseen ei ole sovellettava ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Täydentävät perustelut ja lopputulos Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita. Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Anne E. Niemi, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta ja Tuomas Lehtonen. Asian esittelijä Arto Hietaniemi. Eri mieltä olleen hallintoneuvos Tuomas Lehtosen äänestyslausunto, johon presidentti Pekka Vihervuori yhtyi. ”Tutkimatta jättämistä koskevien ratkaisun kohtien 1. ja 2. osalta olen samaa mieltä kuin korkeimman hallinto-oikeuden enemmistö. Muulta osin ratkaisen asian seuraavasti: 3. Kumoan Hämeenlinnan hallinto-oikeuden ja Hausjärven kunnanhallituksen päätökset F:n valituksesta. Palautan asian Hausjärven kunnanhallitukselle uudelleen käsiteltäväksi. 4. Lausunnon antaminen muista asiassa esitetyistä vaatimuksista ja valitusperusteista raukeaa osaltani. Perustelut 3. Siltä osin kuin kysymys on ympäristövaikutusten arviointimenettelyä koskevan valitusperusteen vireillä olosta korkeimmassa hallinto-oikeudessa, lausun samoin kuin enemmistö. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltaminen kysymyksessä olevaan hankkeeseen Sovellettavat oikeusohjeet Maa-aineslain 5 §:n 3 momentin mukaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetussa laissa (468/94) tarkoitettua hanketta koskevaan lupahakemukseen on liitettävä ympäristövaikutusten arviointiselostus. Siltä osin kuin selostukseen sisältyy tämän lain säännösten soveltamiseksi tarpeelliset tiedot ympäristövaikutuksista, ei samaa selvitystä vaadita uudestaan. Maa-aineslain 6 §:n 3 momentin mukaan, jos hankkeeseen sovelletaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annettua lakia, päätöksestä on käytävä ilmi, miten mainitun lain mukainen arviointi on otettu huomioon. Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n (458/2006) 1 momentin mukaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sovelletaan hankkeisiin ja niiden muutoksiin, joista Suomea velvoittavan kansainvälisen sopimuksen täytäntöönpaneminen edellyttää arviointia taikka joista saattaa aiheutua merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia Suomen luonnon ja muun ympäristön erityispiirteiden vuoksi. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä arvioitavista hankkeista ja niiden muutoksista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. YVA-lain 4 §:n 2 momentin mukaan arviointimenettelyä sovelletaan lisäksi yksittäistapauksessa sellaiseen hankkeeseen tai jo toteutetun hankkeen muuhunkin kuin 1 momentissa tarkoitettuun olennaiseen muutokseen, joka todennäköisesti aiheuttaa laadultaan ja laajuudeltaan, myös eri hankkeiden yhteisvaikutukset huomioon ottaen, pykälän 1 momentissa tarkoitettujen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Harkittaessa vaikutusten merkittävyyttä yksittäistapauksessa on YVA-lain 4 §:n 3 momentin mukaan sen lisäksi, mitä pykälän 2 momentissa säädetään, otettava huomioon hankkeen ominaisuudet ja sijainti sekä vaikutusten luonne. Harkintaperusteista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun valtioneuvoston asetuksen (713/2006) 6 §:n 2 kohdan mukaan hankkeita, joihin sovelletaan arviointimenettelyä ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 1 momentin nojalla, ovat muun ohella b alakohdan mukaan kiven, soran tai hiekan otto, kun louhinta- tai kaivualueen pinta-ala on yli 25 hehtaaria tai otettava ainesmäärä vähintään 200 000 kiintokuutiometriä vuodessa. Harkittaessa arviointimenettelyn soveltamista yksittäistapauksessa ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuun hankkeeseen on YVA-asetuksen 7 §:n mukaan tarkasteltava erityisesti: 1) hankkeen ominaisuuksia, kuten

1. a)hankkeen koko;
2. b)yhteisvaikutus muiden hankkeiden kanssa;
3. c)luonnonvarojen käyttö;
4. d)jätteiden muodostuminen;
5. e)pilaantuminen ja muut haitat; ja
6. f)onnettomuusriskit ottaen erityisesti huomioon käytettävät aineet ja tekniikat; 2) hankkeen sijaintia, kuten
7. a)nykyinen maankäyttö;
8. b)alueen luonnonvarojen suhteellinen runsaus, laatu ja uudistumiskyky; ja
9. c)luonnon sietokyky ottaen erityisesti huomioon kosteikot, rannikkoalueet, vuoristo- ja metsäalueet, luonnon- ja maisemansuojelualueet, lain nojalla luokitellut tai suojellut alueet, alueet, joilla yhteisön lainsäädännössä vahvistetut ympäristön tilaa kuvaavat ohjearvot on jo ylitetty, tiheään asutut alueet sekä historiallisesti, kulttuurisesti tai arkeologisesti merkittävät alueet; sekä 3) vaikutusten luonnetta, kuten
10. a)vaikutusalueen laajuus ottaen huomioon vaikutuksen kohteena olevan väestön määrä;
11. b)valtioiden rajat ylittävä vaikutus;
12. c)vaikutuksen suuruus ja monitahoisuus;
13. d)vaikutuksen todennäköisyys; ja
14. e)vaikutuksen kesto, toistuvuus ja palautuvuus. Hankkeen luonne ja olennaiset vaikutukset ympäristövaikutusten arvioinnin tarpeen kannalta Puheena olevan maa-ainesten ottohankkeen koko, sijainti, suhde muihin hankkeisiin, etäisyydet asutukseen ja lähistöllä sijaitsevaan ratsutilaan sekä maankäytölliset ja kaavoitukselliset seikat ilmenevät päätöksen kertoelmassa selostetuista Hämeen ympäristökeskuksen ja Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksistä, joissa on myös kerrottu hankkeen maisemavaikutuksista sekä luonto-, ympäristö- ja pohjavesivaikutuksia koskevista selvityksistä ja arvioista. Aiotussa hankkeessa on tarkoitus ottaa maa-aineksia Hausjärven kunnassa sijaitsevalta Mäki-Lähteelän tilalta RN:o 1:955 kymmenen vuoden aikana yhteensä 1 493 000 k-m 3 :iä siten, että vuosittain otettaisiin 150 000 k-m 3 :iä. Tila rajoittuu Janakkalan kunnassa sijaitsevaan Vähä-Kirkkomäen tilaan RN:o 1:6, jolta on aiemminkin otettu maa-aineksia ja jolle on myönnetty lainvoimainen lupa ottaa lisää maa-aineksia 550 000 k-m 3 :iä kymmenessä vuodessa niin, että vuotuinen otto on 45 000 k-m 3 :iä. Tiloilla sijaitsevista maa-ainesten ottamisalueista muodostuu käytännössä yksi ottamisalue, joka on tarkoitus maisemoida yhtenäisesti kummankin tilan alueella. Toisiinsa rajoittuvien samanaikaisesti käytössä olevien ottoalueiden ympäristövaikutukset on ympäristövaikutusten arviointimenettelyn tarvetta harkittaessa arvioitava yhdessä. Hakemuksissa tarkoitettujen ottoalueiden yhteinen pinta-ala on saadun selvityksen mukaan arviolta noin 14 hehtaaria ja otettava vuotuinen määrä hakemusten mukaan 195 000 k-m 3 . Kun otetaan huomioon YVA-asetuksen 6 §:n 1 momentin 2 kohdan b alakohdassa tarkoitettujen hankkeiden suuruus, ei kysymyksessä olevaan hankkeeseen ole sovellettava ympäristövaikutusten arviointimenettelyä YVA-lain 4 §:n 1 momentin perusteella yksin hankkeen pinta-alan tai vuotuisen ottomäärän perusteella. Asiassa on siten arvioitava, onko hankkeeseen sovellettava ympäristövaikutusten arviointimenettelyä mainitun 4 §:n 2 momentin nojalla. Ympäristövaikutusten arviointimenettely on YVA-lain 4 §:n 2 momentin nojalla tarpeen sellaisessa muussa kuin pykälän 1 momentissa tarkoitetussa hankkeessa, jonka haitalliset vaikutukset laadultaan ja laajuudeltaan, eri hankkeiden yhteisvaikutukset huomioon ottaen, ovat rinnastettavissa pykälän 1 momentissa tarkoitettuihin hankkeisiin ja ovat merkittäviä. Mäki-Lähteelän ja Vähä-Kirkkomäen tiloille suunnitellun vuotuisen oton määrä, 195 000 k-m 3 :iä, on hyvin lähellä YVA-asetuksen 6 §:n 1 momentin 2 kohdan b alakohdassa asetettua alarajaa niille maa-ainesten ottohankkeille, joiden osalta on toteutettava YVA-laissa tarkoitettu ympäristövaikutusten arviointimenettely. Tältä kannalta näiden hankkeiden yhteisvaikutus on rinnastettavissa YVA-lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettujen hankkeiden vaikutuksiin. Yksin tällä perusteella hankkeelta ei kuitenkaan voida edellyttää YVA-menettelyä. Asetuksen mukaista rajaa pienemmät hankkeet on tarkoitettu pääsääntöisesti jäämään erillisen arviointimenettelyn ulkopuolelle. Ympäristövaikutusten arvioinnin ja hallinnan kannalta kaikkein ongelmallisin kysymys koskee toiminnasta aiheutuvan rekkaliikenteen melu- ja pölyhaittoja asutukselle ja lähellä olevalle ratsutilalle. Näitä vaikutuksia ei ole asiassa kyetty luotettavasti arvioimaan, koska ajoreiteistä ei ole varmuutta. Asiaan vaikuttaa myös se, että hankekokonaisuuteen kohdistuva viranomaisten lupa- ja valvontatoimivalta jakautuu kahden eri kunnan viranomaisten kesken, samoin kuin se, että ympäristövaikutusten hyvän hallinnan kannalta tarpeellista toiminnanharjoittajien yhteistyötä ei välttämättä onnistuta aikaansaamaan. Edellä mainituista seikoista johtuva epävarmuus korostaa mielestäni erillisen, hankekokonaisuuden huomioon ottavan ja tarvittavassa määrin eri vaihtoehtojen vaikutuksia tarkastelevan, ympäristövaikutusten arvioinnin tarvetta. Kun edellä mainittujen seikkojen lisäksi otetaan huomioon mainittujen hankkeiden yhteinen koko, katson, että Mäki-Lähteelän tilalle suunniteltu ottotoiminta yhdessä Vähä-Kirkkomäen tilalle jo sallitun ottotoiminnan kanssa aiheuttaa todennäköisesti laadultaan ja laajuudeltaan YVA-lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitetuista hankkeista aiheutuviin vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Hankkeen toteuttaminen edellyttää näin ollen sen ympäristövaikutusten arvioimista YVA-lain mukaisessa menettelyssä. Edellytyksiä maa-ainesluvan myöntämiselle ilman tällaista arviointia ei ole ollut. Tämän vuoksi Hämeenlinnan hallinto-oikeuden ja Hausjärven kunnanhallituksen päätökset maa-aineslupa-asiassa on kumottava ja asia on palautettava Hausjärven kunnanhallitukselle uudelleen käsiteltäväksi. 4. Edellä esitettyyn nähden minun ei ole tarpeen lausua muista asiassa esitetyistä vaatimuksista ja valitusperusteista.” Asian esittelijän oikeussihteeri Arto Hietaniemen esitys asian ratkaisemiseksi oli samansisältöinen kuin hallintoneuvos Tuomas Lehtosen äänestyslausunto.