2012 false KHO:2012:84 Kaupunki oli asianomaisille omistuksessaan tai hallinnassaan oleville alueille asettanut vaalimainospaikkoja ehdokasryhmien käyttöön europarlamenttivaaleissa kesällä 2009. Koska

§:n 4 ja 27 kohtien mukaan tekninen lautakunta päättää lautakunnan toimivaltaan kuuluvista taksoista, maksuista ja vuokrista sekä kaupungin omistamien alueiden käytöstä. Saman

§:n 35 kohdan mukaan lautakunta myöntää yksittäistapauksessa helpotusta tai vapautusta maksusta ja taksasta. Kun otetaan huomioon Kuopion kaupungin teknisen toimen johtosäännön edellä mainitut säännökset, on päätöksen tekeminen yksittäistä maksua koskevassa asiassa kuulunut teknisen lautakunnan toimivaltaan. Tasapuolinen kohtelu Muutoksenhakija on edelleen vedonnut siihen, että päätös ei kohdellut puolueita tasapuolisesti. Valituksen mukaan puoluelain 10 §:ää on rikottu. Puoluelain 10 §:n 1 momentin mukaan valtion, kunnan ja kuntayhtymän viranomaisten sekä niiden määräämisvallassa olevien yhteisöjen ja laitosten on kohdeltava kaikkia puolueita tasapuolisesti ja yhdenmukaisia perusteita noudattaen. Hallintolain 6 §:n mukaan viranomaisen on kohdeltava hallinnossa asioivia tasapuolisesti. Samassa pykälässä on lisäksi todettu, että viranomaisen toimien on oltava puolueettomia. Päätös 8.4.2009 § 132, joka on siis ollut kysymyksessä olevan yksittäisen maksun määräämisen perusteena, koskee kaikkia puolueita samalla tavoin. Tuosta päätöksestä, joka on ollut julkisesti nähtävänä ilmoitustaululla ja internetissä saatavilla, sekä teknisen lautakunnan antamasta lausunnosta ilmenee, että kullakin puolueella on ollut tasapuoliset mahdollisuudet laittaa ilmoituksia julistetauluille. Puolueilla ei toisaalta ole ollut velvollisuutta vaalimainosten laittamiseen ilmoitustauluille, vaan ne ovat voineet halutessaan mainostaa muilla tavoilla harkintansa mukaan. Edellä mainittuun nähden on tehtävissä se johtopäätös, että puolueita ei ole kohdeltu epätasapuolisesti eikä Itsenäisyyspuolue r.p:tä ole syrjitty, kuten valituksessa on väitetty. Lautakunta ei näin ollen ole käyttänyt Itsenäisyyspuolue r.p:lle määrätyn yksittäisen maksun osalta harkintavaltaansa väärin tai toiminut muutoinkaan lainvastaisesti. Johtopäätös Valituksenalainen teknisen lautakunnan päätös 2.12.2009 § 370 ei ole valituksessa esitetyillä perusteilla syntynyt virheellisessä järjestyksessä, tekninen lautakunta ei ole ylittänyt toimivaltaansa eikä päätös ole muutoinkaan lainvastainen. Valitus on siten tutkituilta osin hylättävä. Hallinto-oikeus on soveltaminaan oikeusohjeina maininnut perusteluissa mainittujen lisäksi hallintolain 54 §:n, hallinto-oikeuslain 3 §:n ja hallintolainkäyttölain 51 §:n 2 momentin. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa Itsenäisyyspuolue r.p. on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja teknisen lautakunnan päätökset kumotaan. Hallinto-oikeuden on tulkittava asia perusoikeuksien kannalta myönteisesti. Itsenäisyyspuolueen mielestä näin ei ole tapahtunut. Asialla on yleisempää merkitystä, sillä muun muassa Euroopan neuvoston korruption vastainen toimielin Greco ja Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön, ETYJ:n yhteydessä toimiva ODIHR ovat kiinnittäneet Suomen viranomaisten huomiota puolueiden tasapuoliseen kohteluun ja eduskunnan ulkopuolella vailla julkista rahoitusta toimivien puolueiden mahdollisuuksiin tuoda esille tavoitteitaan. Itsenäisyyspuolue r.p. on toimittanut vielä lisäkirjelmän, jossa se on vaatinut, että käyttömaksun periminen keskeytetään. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu 1. Korkein hallinto-oikeus kumoaa Kuopion hallinto-oikeuden päätöksen siltä osin kuin se on jättänyt Itsenäisyyspuolue r.p:n valituksen tutkimatta. Viivytyksen välttämiseksi, asiaa hallinto-oikeudelle palauttamatta, korkein hallinto-oikeus ottaa asian välittömästi tutkittavakseen sekä hylkää valituksen. Muilta osin hallinto-oikeuden päätöstä ei muuteta. 2. Lausuminen täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta raukeaa. Perustelut 1. Itsenäisyyspuolue r.p. on 7.9.2009 hakenut vapautusta vaalimainospaikan käytöstä vaaditusta 500 euron suuruisesta käyttömaksusta. Tekninen lautakunta on hylännyt hakemuksen, minkä jälkeen myös puolueen tekemä oikaisuvaatimus on hylätty. Käyttömaksu vaalimainospaikan käytöstä europarlamenttivaaleissa kesällä 2009 on perustunut teknisen toimen 8.4.2009 tekemään päätökseen (§ 132). Tekninen toimi on tuolloin päättänyt, että vaalijulisteita saa asettaa kaupungin omistuksessa ja hallinnassa oleville alueille ainoastaan päätökseen oheistetun kartan mukaisiin paikkoihin, mainoksia varten pystytettyihin vaalijulistetauluihin (päätöksen kohta 1). Päätöksen kohdan 2 mukaan julistepaikat luovutetaan teknisen viraston asiakaspalvelusta ja samalla peritään maksu, joka on 500 euroa ehdokasryhmää kohden. Päätöksen kohdan 5 mukaan siitä on ilmoitettu julkisella kuulutuksella sekä asettamalla päätökseen liittyvä vaalimainoskartta ja lautakunnan päättämät ohjeet kaupungin verkkosivuille. Kuopion kaupungin teknisen toimen

§:n 4 kohdan mukaan teknisen lautakunnan toimivaltaan kuuluu päättää lautakunnan toimivaltaan kuuluvista taksoista, maksuista, vuokrista ja korvauksista.

§:n 5 kohdan mukaan teknisen lautakunnan tehtävänä on hallita kaupungin maa- ja vesialueita sekä vastata niiden hoidosta.

§:n 27 kohdan mukaan lautakunnan tehtävänä on päättää kaupungin omistamien maa- ja vesialueiden käytöstä.

§:n 35 kohdan mukaan lautakunta myöntää yksittäistapauksessa helpotusta tai vapautusta maksusta tai taksasta. Asiassa on Itsenäisyyspuolue r.p:n valituksesta ratkaistava, onko edellä tarkoitetusta käyttömaksusta vapauttamista koskeva asia käsiteltävä hallintolainkäytön järjestyksessä kunnallisvalituksena. Kuten teknisen lautakunnan päätöksestä 8.4.2009 (§ 132) ilmenee, käyttömaksua on peritty sillä perusteella, että Kuopion kaupunki on asianomaisille omistuksessaan tai hallinnassaan oleville alueille asettanut vaalimainospaikkoja ehdokasryhmien käyttöön europarlamenttivaaleissa kesällä

1. Koska ehdokasryhmiltä perittävien käyttömaksujen perusteena ovat olleet kaupungille aiheutuneet pystytyskustannukset, kysymys ei ole teknisen toimen johtosäännössä tarkoitetusta vuokrasta tai korvauksesta, jota voitaisiin pitää luonteeltaan yksityisoikeudellisena. Tätä tukee osaltaan myös se, että kysymys on olennaisilta osin sellaisista katualueista, liikennealueista ja muista yleisistä alueista, joita tarkoitetaan maankäyttö- ja rakennuslain 83 §:ssä. Vaikka tehtävä sinänsä on kunnalle vapaaehtoinen, vaalimainospaikkojen järjestäminen ja tarjoaminen ei kuitenkaan kuulu sopimusvapauden piiriin, vaan kunnan on tehtävään ryhdyttyään toimittava siinä sananvapautta ja ehdokasryhmien välistä yhdenvertaisuutta toteuttavalla tavalla. Nyt kysymyksessä oleva käyttömaksu on kunnallinen maksu, joka perustuu kunnan vapaaehtoiseen, laissa erikseen sääntelemättömään tehtävään. Oikeuskirjallisuudessa on katsottu, että kunnilla on toimivalta periä tällaisten tehtävien hoitamisesta maksuja, vaikka laissa ei olisi annettu tähän valtuutusta (näin esimerkiksi Kaarlo Tuori, Onko maksu maksu vai vero vai..? s. 482 teoksessa Juhlajulkaisu Pekka Hallberg 2004). Tämänkään vuoksi maksun yksityisoikeudellista luonnetta ei voida päätellä yksin siitä, että tällaisen maksun perimiseen ei ole laissa säädettyä valtuutusta. Valituksessa on vaadittu teknisen lautakunnan päätöksen kumoamista sillä perusteella, että maksuvapautusta koskevan hakemuksen hylkääminen loukkaa tasapuolisuuden vaatimusta. Valitus tulee ratkaista kuntalain 90 §:n 2 momentin mukaan kunnallisvalituksena eli hallintolainkäytön järjestyksessä. Hallinto-oikeuden ei siten olisi tullut mainitsemallaan perusteella jättää Itsenäisyyspuolue r.p:n valitusta tältä osin tutkimatta. Enemmän viivytyksen estämiseksi valitus teknisen lautakunnan päätöksestä on tältä osin syytä ottaa välittömästi korkeimmassa hallinto-oikeudessa tutkittavaksi asiaa hallinto-oikeudelle palauttamatta. Lautakunnan päätös olla myöntämättä Itsenäisyyspuolue r.p:lle vapautusta vaalimainosta koskevasta käyttömaksusta ei loukkaa muutoksenhakijan esittämillä perusteilla yhdenvertaisuusperiaatteen vaatimusta. Päätös ei ole muutenkaan lainvastainen. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon kuntalain 90 §:n 2 momentti, Itsenäisyyspuolue r.p:n valitus teknisen lautakunnan päätöksestä tulee hylätä.
2. Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi ei täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta ole tarpeen lausua. Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Eija Siitari-Vanne, Alice Guimaraes-Purokoski, Tuomas Lehtonen ja Jukka Lindstedt. Asian esittelijä Anneli Tulikallio.