KHO/2012/94

2012 false KHO:2012:94 Haetussa mallissa ja väitteentekijän esittämissä malleissa oli kysymys teknisesti samaan perusratkaisuun nojautuvasta liukuesteestä. Haetun liukuestemallin erot Patentti- ja rekisterihallituksen ja sen valituslautakunnan käsittelemään väitemalliin nähden olivat silmämääräisesti helposti havaittavissa tuotteen väitemallista poikkeavina linjoina, ääriviivoina ja muotona. Erot liittyivät mallien yksityiskohtiin, mutta ne olivat selviä. Eroja oli valitun perusratkaisun ja liukuesteen käyttötarkoituksen asettamat rajoitukset huomioon ottaen pidettävä riittävinä saamaan aikaan siinä määrin erilaisen kokonaisvaikutelman, ettei mainittu väitemalli muodostanut estettä hakemuksen hyväksymiselle. Haettu malli Patentti- ja rekisterihallituksen ja sen valituslautakunnan käsittelemä väitemalli Kun Patentti- ja rekisterihallitus ja valituslautakunta eivät olleet pitäneet käsittelemäänsä väitemallia hakemuksen hyväksymisen esteenä, niiden olisi kuitenkin tullut vertailla haettua mallia myös muihin esitettyihin väitemalleihin. Mallioikeuslaki 1 §, 1 a § 1 momentti 1 kohta sekä 2 § 1 ja 3 momentti Ks. ja vrt. KKO 2007:

1. Kort referat på svenska Päätös, josta valitetaan Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakunta 17.3.2010 nro 2007/M/060 Asian aikaisempi käsittely Patentti- ja rekisterihallitus on 14.2.2007 antamallaan päätöksellä A Oy:n väitteen hyläten hyväksynyt B Oy:n päätöksestä ilmenevää mallia "Liukueste" luokassa 2-04 koskevan, 27.2.2006 tehdyn hakemuksen nro M
2. Patentti- ja rekisterihallitus on perustellut päätöstään seuraavasti: Virasto katsoo mallioikeuslain 2 §:n 1, 2 ja 3 momenttien nojalla, että asiaan perehtyneen käyttäjän haetusta mallista saama kokonaisvaikutelma eroaa väitteentekijän esittämän väitemallin rekisterinumero 13154 kokonaisvaikutelmasta siten, että haettua mallia voidaan pitää uutena ja yksilöllisenä. Haettu malli poikkeaa väitemallista useiden piirteiden osalta ja vaikka myös samankaltaisia piirteitä löytyy, antaa haettu malli asiaan perehtyneelle käyttäjälle erilaisen kokonaisvaikutelman. Keskeisimmät eroavuudet haetussa mallissa ja väitemallissa ovat kantapään alle tulevassa osassa sekä kantapäästä taaksepäin kulkevassa hihnassa. Haetussa mallissa kantapään alle jäävä osa on kapeampi ja sisältää neljä jääpiikkiä, väitemallissa kantapään alle jäävä osa on suurempi ja sisältää viisi jääpiikkiä. Lisäksi haetussa mallissa on kantapään alle tulevasta osasta lähtevässä hihnassa keskellä aukko, kun taas väitemallissa kyseinen hihna on leveä ja yhtenäinen. Toinen keskeinen eroavuus malleissa on kantapäästä taaksepäin kulkevassa hihnassa. Haetussa mallissa hihna nousee vinosti ylöspäin, kun taas väitemallissa hihna kulkee vaakatasossa. Näin ollen Patentti- ja rekisterihallitus katsoo, että väitteestä huolimatta mallin rekisteröimiselle ei ole estettä. Asian käsittely Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakunnassa ja valituslautakunnan ratkaisu A Oy on valituksessaan vaatinut, että Patentti- ja rekisterihallituksen päätös kumotaan ja asia palautetaan Patentti- ja rekisterihallitukselle uudelleen käsiteltäväksi. B Oy on antanut valituksen johdosta selityksen ja Patentti- ja rekisterihallitus lausunnon. A Oy on antanut vastaselityksen. Valituslautakunta on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A Oy:n valituksen ja pysyttänyt Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen perusteluineen. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa A Oy on valituksessaan vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaa Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakunnan päätöksen, vahvistaa, että edellytyksiä mallihakemuksen rekisteröinnille ei ole ja hylkää hakemuksen sekä velvoittaa B Oy:n korvaamaan A Oy:n oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa laillisine viivästyskorkoineen. Patentti- ja rekisterihallituksen esittämät vähäiset yksityiskohtien erot eivät riitä tekemään haetusta mallista erilaista kuin väitemalli nro 13154, sillä asiaan perehtyneen käyttäjän malleista silmämääräisesti saama kokonaisvaikutelma on samanlainen. Tämän kokonaisvaikutelman luovat kyseisten mallien lähes identtiset ääriviivat, linjat ja kiinnityslenkin muodot. Väitemallissa ja haetussa mallissa on ainakin seuraavat yhteiset piirteet: - varsinainen liukuesteosa on molemmissa malleissa valmistettu yhdestä kappaleesta siten, että kengän kannan alle tulee yhtenäinen pohjakappale, johon liukastumista estävät nastat on kiinnitetty - kannan alta tuleva osa kääntyy sekä haetussa mallissa että väitemallissa kengän kannan sivuille jättäen kengän kannan taaksepäin olevan osan näkyviin - reunoilta käännetyt osat liittyvät yhteen kantapään taitse kulkevalla kannaksella tai hihnalla - nilkan editse kulkeva hihna on kummassakin mallissa kiinnitetty niittaamalla. Patentti- ja rekisterihallituksen päätös on ristiriidassa Euroopan parlamentin ja neuvoston mallien oikeudellisesta suojasta annetun direktiivin 98/71/EY
3. johtolauseen linjauksen ja liukuestemalleja koskevan viimeaikaisen suomalaisen oikeuskäytännön kanssa. Liukuesteitä koskevien ennakkopäätöksen KKO 2007:103 ja hovioikeuden päätöksen 13.11.2008 nro 3188 merkityksen valitusasian käsittelyssä tulee korostua, sillä päätöksissä arvioitiin nimenomaan tässä asiassa yhtenä väitemallina esitetyn A Oy:n mallirekisteröinnin nro 13154 suoja-alan laajuutta. Patentti- ja rekisterihallitus on jättänyt ottamatta huomioon vallitsevan uuden oikeuskäytännön, jolla tulisi olla oikeusvoimavaikutus sen ratkaisukäytäntöön liukuesteiden mallihakemuksia käsiteltäessä. Korkeimman oikeuden ennakkopäätöksessä KKO 2007:103 (A Oy/C), jossa mallia nro 13154 vertailtiin ICEY-merkkiseen liukuesteeseen, kantapäästä taaksepäin kulkevan hihnan eriasteista kulmaa ei pidetty olennaisena asiaan perehtyneen käyttäjän malleista saaman kokonaisvaikutelman kannalta, joka muodostui liukuesteen kantaosan ääriviivoista ja linjoista sekä siihen liittyvän kiinnityslenkin muodosta. Päätöksen mukaan myöskään seuraavilla yksityiskohtien eroilla ei ollut vaikutusta asiaan perehtyneen käyttäjän malleista saamaan kokonaisvaikutelmaan: - mallissa nro 13154 sivuilla on neljä viivaraitaa, kun taas ICEY-tuote on sileä - mallissa nro 13154 sivuilla on kolmio, kun taas ICEY-tuotteessa ei ole kolmiota kyljessä - mallissa nro 13154 pohjassa on viisi jääpiikkiä, kun taas ICEY-tuotteessa on neljä jääpiikkiä - mallissa nro 13154 kantapään alle jäävä pinta on sileä, kun taas ICEY-tuotteessa kantapään alla on raidoituskuviointi. Hovioikeuden tuomiossa 13.11.2008 (A Oy/D) liukuesteen takahihnassa olevia eroja ei pidetty olennaisina asiaan perehtyneen käyttäjän malleista saaman kokonaisvaikutelman kannalta. Mallissa nro 13154 on yhtenäinen, ei-säädettävä hihna, kun taas D:n mallissa nro 23937 on säädettävä takahihna, jossa on reikä/tappimekanismi. Myöskään liukuestemallien edessä kulkevan kiinnityshihnan runko-osan kiinnityksen erolla ei ollut merkitystä asiaan perehtyneen käyttäjän malleista saamaan kokonaisvaikutelmaan, joka muodostui liukuesteen kantaosan ääriviivoista sekä siihen liittyvän kiinnityslenkin muodosta. Lisäksi malleissa nro 13154 ja 23937 on seuraavia eroja, joilla ei ollut vaikutusta malleista saatavaan kokonaisvaikutelmaan: - mallissa nro 13154 sivuilla on neljä viivaraitaa, kun taas malli nro 23937 on sivulta sileä - mallissa nro 13154 sivulla on kolmio, kun taas mallissa nro 23937 ei ole kolmiota kyljessä - mallissa nro 13154 pohjaosa on sileä, kun taas mallissa nro 23937 kantapään alla on raidoituskuviointi. Hovioikeuden tuomiossa katsottiin, että D:n mallissa ja estemallissa silmämääräisesti havaittavat eroavaisuudet ovat vähäisiä, eikä niillä ole vaikutusta malleista saatavaan kokonaisulkonäkövaikutelmaan. Hovioikeus katsoi, että mallien kokonaisulkonäkövaikutelmat olivat samankaltaisia, eikä D:n mallia voitu pitää yksilöllisenä. Hovioikeuden tuomiolla D:lle rekisteröidyn mallin nro 23937 rekisteröinti kumottiin. Korkein oikeus ei 8.5.2009 antamallaan päätöksellä nro 938 myöntänyt D:lle valituslupaa hovioikeuden tuomioon. Patentti- ja rekisterihallitus on välipäätöksessään 7.4.2004 katsonut, että asiaan perehtyneen käyttäjän A Oy:n malleista nro 13154 ja nro M20030277 saama kokonaisvaikutelma ei eroa ennen hakemuspäivää tunnetuksi tulleiden mallien antamasta kokonaisvaikutelmasta. Estemallina virasto viittasi A Oy:n omaan aikaisempaan malliin nro
4. Patentti- ja rekisterihallituksen päätös hyväksyä B Oy:n mallihakemus on ristiriidassa myös tämän aikaisemman päätöksen kanssa. Edellä esitettyjen päätösten valossa myös Patentti- ja rekisterihallituksen luettelemat yksityiskohtien erot väitemallin nro 13154 ja haetun mallin kesken on katsottava niin vähäisiksi, ettei asiaan perehtynyt käyttäjä saa malleista erilaista kokonaisvaikutelmaa. Ainoaksi yksityiskohdan eroksi jää se, että haetussa mallissa kantapään alle tulevasta osasta lähtevässä hihnassa on keskellä pieni aukko, kun taas väitemallin kyljessä aukon sijasta on kolmio. Ennakkopäätöksessä KKO 2007:103 korostetaan, että mallioikeuden jo olemassa olevan tuotteen ulkomuodolle antamaa suojaa ei tulisi voida kiertää pelkästään sillä, että ulkomuotoon tehdään vain joitakin kokonaisuuden kannalta vähäisiä, yksityiskohtia koskevia muutoksia. Tämä hihnaan lisätty pieni aukko on kokonaisvaikutelman kannalta niin vähäinen muutos, ettei se vaikuta asiaan perehtyneen käyttäjän malleista saamaan samanlaiseen kokonaisvaikutelmaan. Direktiivin 98/71/EY
5. johtolauseessa nimenomaisesti edellytetään, että yksilöllisyyttä arvioitaessa kokonaisvaikutelmien eroavuuden mallien välillä tulee olla selvä. Patentti- ja rekisterihallitus ja sen valituslautakunta eivät ole päätöksissään ottaneet kantaa väitteentekijän esittämiin muihin väitemalleihin, joten päätöksien perustelut ovat puutteelliset. Näiden muidenkin väitemallien perusteella mallihakemus olisi tullut hylätä. Haettu malli ei osoita sellaista itsenäisen luovan henkisen työn panosta, mitä rekisteröitävältä mallilta nykyisen oikeuskäytännön ja tulkintalinjan mukaan edellytetään. Haetussa mallissa havaittavissa olevat hyvin vähäiset erot väitemalleihin nähden eivät tee haettavasta mallista siinä määrin erilaista, että haettavan mallin voitaisiin katsoa eroavan siitä, mikä on ollut tunnettua ennen mallin hakemispäivää. Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakunta on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa valituskirjelmään perehdyttyään katsonut, että asiassa on mahdollista päätyä toisenlaiseenkin lopputulokseen. B Oy on selityksessään vaatinut, että korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen ja velvoittaa A Oy:n korvaamaan B Oy:lle sille korkeimmassa hallinto-oikeudessa aiheutuneet oikeudenkäyntikulut laillisine viivästyskorkoineen. Valituksessa ei ole tuotu esiin mitään sellaista, jonka perusteella valituksenalaista päätöstä tulisi muuttaa. Samat esteperusteet on jo tutkittu jo rekisteriviranomaisen taholta, joka on perustellusti päätynyt katsomaan, ettei aihetta mallin M20060044 kumoamiseen ole. Kaikki mallioikeuslaissa mallin rekisteröinnin myöntämiselle säädetyt edellytykset siis täyttyvät. Korkeimman oikeuden ratkaisussa on kyse vain tuon, mallioikeuden loukkausta koskevan riita-asian ratkaisevasta päätöksestä, jolla ei ole suoraa vaikutusta tämän asian ratkaisuun. Ne ratkaisussa KKO 2007:103 esitetyt toteamukset, jotka liittyvät liukuesteisiin yleensä ja mallioikeudellisen arvostelun suorittamiseen, ovat yleisinä tulkintaa ohjaavina julkilausumina toki taustana ja sovellettavissa myös tässä käsillä olevassa tapauksessa. Merkityksellistä oli lähinnä se, että korkein oikeus totesi liukuesteissä kysymyksen olevan käyttöesineistä, jollaisten suhteen hyvinkin pienet eroavuudet ovat merkityksellisiä. Korkein oikeus totesi ratkaisussaan myös katsovansa, "että mallin kehittelyssä suunnittelijan vapaus on liukuesteen käyttöön liittyvien näkökohtien vuoksi sidottu tiettyihin perusmuotoihin siinä määrin, että pienetkin erot suojattuun malliin nro 13154 voivat sinänsä riittää erilaisen kokonaisvaikutelman aikaansaamiseksi". Muutoin ratkaisu voidaan merkityksettömänä pääsääntöisesti jättää tässä asiassa huomioimatta. Hovioikeuden päätös ei ole ennakkopäätös. Se on kyseiseen yksittäistapaukseen liittyvä ja varsin niukka, sillä yksi hovioikeuden jäsen oli ratkaisun sisällöstä toista mieltä ja olisi pysyttänyt käräjäoikeuden päätöksen, jolla kyseisen mallin rekisteröinti pysytettiin. Haetun mallin ja väitemallin 1 samankaltaisista piirteistä/eroavaisuuksista toistettakoon, että kyse on käyttöesineestä, jonka käyttötarkoitus määrää suurelta osin kaikissa vastaavissa malleissa olevat perusratkaisut ja pienetkin eroavuudet kokonaisuuteen ovat mallioikeudellisesti riittäviä. Haetussa mallissa on kyse samaan "tekniseen" perusratkaisuun nojautuvasta liukuesteestä, jossa liukastumisen esto tapahtuu kantapään alle tulevalla nastoitetulla osalla ja joka kiinnitetään hihnan avulla jalkaan nilkan ympärille, aivan siten kuin jalkineena käytettävissä sandaaleissakin jo vuosisatojen ajan. Tätä yksinkertaista, vanhastaan tunnettua perusratkaisua ei väitemalli, eikä mikään muistakaan vedotuista väitemalleista, tietenkään ole väitteentekijälle monopolisoinut. Kun tämän, kaikille vapaan perusratkaisun puitteissa harkitaan mallin luojan vapautta, voidaan se havaita jokseenkin rajoitetuksi. Tästä huolimatta on riitamallissa varsin selvästi kyse luovan työn tuloksesta, joka on yksilöllinen ja eroaa mallioikeudellisessa mielessä olennaisesti vedotusta väitemallista. Mallien välisten eroavuuksien osalta B Oy on viitannut Patentti- ja rekisterihallituksen ratkaisussa ja aiemmissa lausumissaan jo esiin tuotuihin lukuisiin eroihin. Keskeisin ja olennaisin ero on se, että haetun mallin pohjaosa, eli osa joka tulee kantapään alle ja toimii liukastumisen estäjänä, on huomattavan ja silmiinpistävän erilainen ulkomuodoltaan verrattuna estemalliin
6. Haetussa mallissa pohjaosa lähtee hihnaosasta suorakaiteen muotoisena, suoraan alas suuntautuvin välikkein. Tämä välikappale muodostaa suoran kulman (sekä edestä että takana) alaosassaan suhteessa pohjakappaleeseen. Tässä alaspäin suuntautuvassa kappaleessa/osassa on myös hahlomainen aukko, joka keventää vaikutelmaa ja luo mallin ulkonäköön selvää omaleimaisuutta. Myös kantapään alle tuleva pohjaosa on olennaisesti suorakaiteen muotoinen. Asiaan perehtyneen käyttäjän riitamallista saama kokonaisvaikutelma eroaa väitemallista mallioikeudellisesti relevantilla ja riittävällä tavalla. Haettu malli on uusi ja yksilöllinen. A Oy on vastaselityksessään toistanut vaatimuksensa ja edelleen katsonut, ettei asiaan perehtyneen käyttäjän haetusta mallista saama silmämääräinen kokonaisvaikutelma eroa väitemallien 1 - 5 antamasta kokonaisvaikutelmasta siten, että haettua mallia voitaisiin pitää uutena ja yksilöllisenä. Lausunnossaan valituslautakunta on muuttanut aikaisempaa kantaansa ja myöntänyt, että sen ratkaisu olisi voinut olla toisenlainenkin, eli että väite olisi voitu hyväksyä ja haettu malli siten hylätä vailla malleilta edellytettävää uutuutta ja yksilöllisyyttä. Kun valituslautakunta ei ole tuonut esille niitä seikkoja, joiden perusteella B Oy:n hakemus tulisi hylätä, vaan ainoastaan viitannut valittajan korkeimmalle hallinto-oikeudelle antamaan valituskirjelmään, mallioikeushakemus on hylättävä valituskirjelmässä yksilöityjen perusteiden nojalla. B Oy ei ole selityksessään tuonut esille mitään uutta asiaan vaikuttavaa. Yhtiö edelleen väittää, että sen hakeman mallin ja väitemallien 1 - 5 välillä olisi lukuisia eroavuuksia. Tästä huolimatta yhtiö ei yksilöi muuta eroa hakemansa mallin ja väitemallien välillä kuin liukuesteen sivulla olevan aukon. Haetussa mallissa havaittavissa oleva hyvin vähäinen yksittäinen ero (kantapään alle tulevasta osasta lähtevässä hihnassa keskellä oleva pieni aukko) väitemalleihin nähden ei missään tapauksessa tee haettavasta mallista siinä määrin erilaista, että sen voitaisiin katsoa eroavan siitä, mikä on ollut tunnettua ennen mallin hakemispäivää. Joka tapauksessa asiaan perehtyneen käyttäjän haetusta mallista saama kokonaisvaikutelma ei eroa väitemallien kokonaisvaikutelmasta kyseisen hyvin vähäisen eron perusteella. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
7. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään siltä osin kuin se perustuu mallirekisteröintiin nro 13154 (väitemalli 1). Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakunnan päätöksen lopputulosta ei tältä osin muuteta. Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakunnan ja Patentti- ja rekisterihallituksen päätökset kumotaan ja asia palautetaan Patentti- ja rekisterihallitukselle uudelleen käsiteltäväksi väitemallien 2-5 merkityksen arvioimiseksi hakemuksen nro M20060044 hyväksymisen kannalta.
8. B Oy:n ja A Oy:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset hylätään. Perustelut
9. Pääasiaratkaisu 1.1 Kysymyksenasettelu Asiassa on kysymys hakemuksen nro M20060044 mukaisen liukuestemallin rekisteröinnin edellytyksenä olevasta yksilöllisyydestä. Ensiksi on arvioitava haetun mallin yksilöllisyyttä verrattuna Patentti- ja rekisterihallituksen valituslautakunnan pysyttämässä Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä käsiteltyyn väitemalliin nro 13154 (väitemalli 1). Mikäli haettua mallia on pidettävä yksilöllisenä verrattuna väitemalliin 1, on tämän jälkeen arvioitava haetun mallin yksilöllisyyttä verrattuna A Oy:n esittämiin muihin estemalleihin (väitemallit 2 - 5). 1.2 Sovellettavat oikeusohjeet ja esityöt Mallioikeuslain 1 §:n mukaan se, joka on luonut mallin tai jolle hänen oikeutensa on siirtynyt, voi rekisteröimällä saada yksinoikeuden malliin (mallioikeuden), sen mukaan kuin mainitussa laissa säädetään. Mallilla tarkoitetaan mallioikeuslain 1 a §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan tuotteen tai sen osan ulkomuotoa, joka ilmenee tuotteen tai sen koristelun piirteistä kuten linjoista, ääriviivoista, väreistä, muodosta, pintarakenteesta tai materiaalista. Lain 2 §:n 1 momentin mukaan mallioikeus myönnetään, jos malli on uusi ja yksilöllinen. Mallia pidetään pykälän 3 momentin mukaan yksilöllisenä, jos asiaan perehtyneen käyttäjän siitä saama kokonaisvaikutelma eroaa ennen rekisteröintihakemuksen tekemispäivää tai etuoikeutta vaadittaessa ennen etuoikeuspäivää tunnetuksi tulleiden mallien kokonaisvaikutelmasta. Yksilöllisyyttä arvioitaessa on otettava huomioon mallin luojan vapaus mallin kehittelyssä. Mallioikeuslain 2 § perustuu voimassa olevassa muodossaan hallituksen esitykseen mallioikeuslain muuttamisesta (HE 6/2002 vp), jolla on pantu täytäntöön Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 98/71/EY mallien oikeudellisesta suojasta. Hallituksen esityksen 2 §:n 3 momenttia koskevissa perusteluissa on todettu muun ohella, että yksilöllisyysvaatimus täyttyisi, jos asiantuntevan käyttäjän mallista saama kokonaisvaikutelma eroaa aikaisemmin julkiseksi tulleiden mallien kokonaisvaikutelmasta. Rekisteröitävän mallin tulee olla muista vastaavista malleista erottuva. Hallituksen esityksen mukaan direktiivin
10. johdantolauseessa tosin todetaan nimenomaisesti, että yksilöllisyyttä arvioitaessa perustaksi olisi otettava se, poikkeaako kokonaisvaikutelma selvästi olemassa olevien mallien kokonaisvaikutelmasta. Edelleen direktiivin mukaisesti huomiota tulisi lisäksi kiinnittää siihen teollisuudenalaan, johon malli kuuluu. Mallin luojalla tulisi olla tietynlainen vapaus mallin kehittelyssä. Toisin sanoen mallin kokonaisvaikutelmaa on arvioitava eri tavoin eri aloilla ja eri tavaralajien kohdalla. Joissakin tuotteissa pienet yksityiskohdat saattavat hallituksen esityksen mukaan nousta merkittävään asemaan, kun taas toisissa tuotteissa niillä ei ole lainkaan merkitystä kokonaisvaikutelmaan. Esimerkiksi silloin, kun mallin kuvaaman esineen käyttötarkoitus rajaa mallin tiettyihin perusmuotoihin, saattaa yksityiskohdilla olla sellainen merkitys, että mallisuoja tulee myöntää. Samoin jollakin teollisuudenalalla saattaa olla niin vähän muotoilullista liikkumavaraa, että uuden ja eroavan mallin kehittäminen saattaa olla vaikeata. Myös näillä aloilla on tärkeää, että muotoilua jatketaan ja tuotteista pyritään tekemään entistä parempia, ja että myös nämä tuotteet saisivat mallisuojaa. Tämän vuoksi voidaan tällaisilla aloilla myöntää mallisuoja pientenkin eroavaisuuksien vuoksi. Kokonaisvaikutelma on kuitenkin aina ratkaiseva. 1.3 Haetun mallin erot väitemalliin 1 ja yksilöllisyys Haetussa mallissa ja väitemallissa 1 on, kuten B Oy on selityksessään huomauttanut, kysymys teknisesti samaan perusratkaisuun nojautuvasta liukuesteestä, jossa liukastumisen esto tapahtuu kantapään alle tulevalla nastoitetulla osalla, ja joka kiinnitetään hihnan avulla jalkaan nilkan ympärille. Keskeisimmät eroavuudet haetussa mallissa ja väitemallissa ovat, kuten Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä on todettu, kantapään alle tulevassa osassa sekä kantapäästä taaksepäin kulkevassa hihnassa. Haetussa mallissa kantapään alle jäävä osa on kapeampi ja sisältää neljä jääpiikkiä. Väitemallissa kantapään alle jäävä osa on suurempi ja sisältää viisi jääpiikkiä. Lisäksi haetussa mallissa on kantapään alle tulevasta osasta lähtevässä hihnassa keskellä aukko, kun taas väitemallissa kyseinen hihna on leveä ja yhtenäinen. Toinen keskeinen eroavuus malleissa on kantapäästä taaksepäin kulkevassa hihnassa. Haetussa mallissa hihna nousee vinosti ylöspäin, kun taas väitemallissa hihna kulkee vaakatasossa. Korkein hallinto-oikeus katsoo kuten korkein oikeus A Oy:n viittaamassa, väitemallin 1 ja ICEY-liukuesteen välistä vertailua koskevassa ratkaisussaan KKO 2007:103, että mallin eroavuusvaatimus on säädetty arvioitavaksi yhdenmukaisesti harkittaessa mallioikeuden myöntämisedellytyksiä ja määritettäessä mallioikeuden suoja-alaa. Mallisuoja on tuotteen ulkomuodon suojaa. Mallioikeuden eräänä tavoitteena on kannustaa uutta muotoilua. Mallisuojan ei siten tulisi estää mallioikeuden suojaaman tuotteen edelleen kehittelyä. Jotta mallioikeudella olisi merkitystä, on kuitenkin perusteltua lähteä siitä, että mallioikeuden jo olemassa olevan tuotteen ulkomuodolle antamaa suojaa ei tulisi voidaan kiertää pelkästään sillä, että ulkomuotoon tehdään vain joitakin kokonaisuuden kannalta vähäisiä, yksityiskohtia koskevia muutoksia. Ulkomuodon melko pienetkin muutokset voivat kuitenkin saada suojaa, jos niillä on tuotekehittelyn kannalta selvästi merkitystä. Mallin katsominen yksilölliseksi edellyttääkin, että malli ilmentää sen luojan itsenäistä luovaa työpanosta. Liukuesteen muotoilullisessa kehittelyssä on kysymys käyttöesineen suunnittelusta. Sen vuoksi on ilmeistä, että liukuesteen käyttökelpoisuudelle ja yleensäkin käyttötarkoitukseen liittyville näkökohdille tulee antaa painava merkitys. Liukuesteen käyttötarkoitus rajoittaa siten määräävästi sen muotoilua. Koska mallin kehittelyssä suunnittelijan vapaus on liukuesteen käyttöön liittyvien käytännön näkökohtien vuoksi sidottu tiettyihin perusmuotoihin, pienetkin erot voivat riittää erilaisen kokonaisvaikutelman aikaansaamiseen mallioikeuslain 2 §:n 3 momentissa tarkoitetulla tavalla. Nyt esillä olevan, B Oy:n hakeman liukuestemallin edellä kuvatut erot väitemalliin 1 nähden ovat silmämääräisesti helposti havaittavissa tuotteen väitemallista poikkeavina linjoina, ääriviivoina ja muotona. Erot liittyvät mallien yksityiskohtiin, mutta ne ovat selviä. Kun otetaan huomioon valitun perusratkaisun eli kantamallin ja liukuesteen käyttötarkoituksen asettamat rajoitukset, eroja on pidettävä riittävinä saamaan aikaan siinä määrin erilaisen kokonaisvaikutelman, ettei väitemalli 1 muodosta estettä hakemuksen nro M20060044 hyväksymiselle. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, valituslautakunnan päätöksen lopputuloksen muuttamiseen näiltä osin ei ole perusteita. 1.4 Väitemallien 2 - 5 käsittely A Oy on hakemusta vastaan tekemässään väitteessä esittänyt, että hakemuksen hyväksymisen esteinä ovat väitemallin 1 lisäksi edellä mainittu ICEY-liukueste (väitemalli 2), ET-lehden numeroissa 11/2002 ja marraskuu 2003 esitetty liukueste (väitemalli 3), hylätyn mallioikeushakemuksen nro 20030277 mukainen liukuestemalli (väitemalli 4) ja numerolla 23937 rekisteröity, mutta Helsingin hovioikeuden päätöksellä 13.11.2008 kumottu D:n liukuestemalli (väitemalli 5). Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksessä on tästä huolimatta otettu kantaa ainoastaan väitemalliin
11. A Oy on viitannut kaikkiin väitteessään mainittuihin väitemalleihin myös valituksessaan Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksestä. Pysyttäessään Patentti- ja rekisterihallituksen päätöksen perusteluineen myöskään valituslautakunta ei ole ottanut kantaa väitemalleihin 2 -
12. Kun Patentti- ja rekisterihallitus ja valituslautakunta eivät ole pitäneet väitemallia 1 hakemuksen hyväksymisen esteenä, niiden olisi tullut vertailla haettua mallia myös väitemalleihin 2 -
13. Koska näin ei ole tapahtunut eikä korkein hallinto-oikeus voi ottaa ensi asteena ratkaistavakseen, mikä merkitys niillä hakemuksen hyväksymisen kannalta mahdollisesti on, valituslautakunnan ja Patentti- ja rekisterihallituksen päätökset on kumottava ja asia tältä osin palautettava Patentti- ja rekisterihallitukselle uudelleen käsiteltäväksi. Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Matti Pellonpää, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta ja Mika Seppälä. Asian esittelijä Kristina Björkvall.