2013 false KHO:2013:100 Rakennushankkeessa oli kyse kahden asuinkerrostalon rakentamisesta tontille, joka oli asemakaavassa osoitettu asuinkerrostalojen ja palvelukeskuksen korttelialueeksi vanhusten

§:n mukaan valituksenalaisen AK-1-kortteli-alueen uudisrakennuksen kattomuotojen ja julkisivun jäsentelyn tulee olla ympäröivälle Tapiolan vanhalle asuinalueelle luonteenomaisia.

§:n tavoitteena on detaljikaavatasolla konkretisoida yleispiirteisemmän maankäytön suunnittelujärjestelmän taholta alueelle kohdistuvat suojeluintressit uudisrakentamisen osalta. Kun otetaan huomioon alueen asema osana valtakunnallisesti merkittävää RKY-aluetta ja Tapiolan vanhinta ja arvokkainta 1950-luvun keskustaa, on tätä uudisrakentamista koskevaa asemakaavan suojelumääräystä tulkittava tiukimmalla mahdollisella tavalla. Kaavamääräyksen tulkinnanvaraisuutta vähentää olennaisesti kaavaselostuksesta nimenomaisesti ilmenevä asemakaavan tavoite ja tarkoitus nyt puheena olevan tontin osalta. Sen mukaan "Kaavassa on annettu palvelutaloa koskevia tarkempia määräyksiä mm. 1 ja 4 §:ssä. Erityistä huomiota on kiinnitettävä uusien rakennusten ja rakennelmien sopeutumiseen kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen ympäristöön. Uudisrakentamisen tulee kappalemuodoiltaan vastata ympäristön mittasuhteita. Kattokaltevuus, julkisivujen jäsentely ja materiaalit on sopeutettava ympäristöön." Arvioitaessa mainitun kaavamääräyksen noudattamista olennainen seikka ei ole, minkälaista materiaalia uudisrakennuksen julkisivu on tai miten se on pintakäsitelty. Nämä ovat rakennuksen ilmiasun ja siten kaavamääräyksen noudattamisen kannalta toisarvoisia kysymyksiä. Olennaista merkitystä on uudisrakennuksen julkisivukuvan jäsentelyllä, kuten ikkuna-aukkojen sijoittelulla ja muodolla sekä parvekkeilla ja tämän jäsentelyn sopeutumisella alueen nykyiseen rakennettuun ympäristöön ja viereisiin rakennuksiin. Ollakseen kaavamääräyksen mukainen julkisivukuvan tulee noudattaa ympäröivien rakennusten julkisivun jäsentelyperiaatteita erityisesti ikkunajaon sekä ikkunoiden sijoittelun ja muodon osalta. Se, että uudisrakennuksessa on hallinto-oikeuden toteamalla tavalla viitteitä ympäröivistä rakennuksista, ei toteuta kaavamääräyksen sisältöä ja tarkoitusta. Itäkartanon asemakaavan alueella jo oleviin rakennuksiin ei Espoon lupakäytännön mukaisesti ole saanut tehdä käytännössä mitään muutoksia, jotka vähäisestikin muuttaisivat alueen kaupunkikuvaa. Alueen suojelun tiukkaa tasoa kuvaa se, että edes esimerkiksi huomaamattomien ja tyyliin soveltuvien sadekatosten rakentamista asuintalojen ulko-ovien eteen ei ole sallittu. Valituksenalainen rakennushanke merkitsisi huomattavaa poikkeusta tästä käytännöstä ja asettaisi maanomistajat epätasa-arvoiseen asemaan. Valituksenalainen rakennushanke on maankäyttö- ja rakennuslain 135 §:n, 117 §:n ja 118 §:n vastainen ja aiheuttaisi merkittävää haittaa muuttumattomana ja esimerkillisenä säilyneen Tapiolan Itäkartanon asuinalueen suojeluasemakaavan tavoitteiden toteutumiselle. Valituksenalaisella rakennushankkeella mahdollistettaisiin tasakattoisen rakennuksen rakentaminen alueelle, jonka ympäröivä rakennuskanta koostuu harja- ja lapekattoisista rakennuksista. Varsinkin ikkunajäsentely on silmiin pistävän vieras ympäröivään rakennuskantaan verrattuna. Kokonaisuus on Museoviraston asiantuntijalausunnossa todetulla tavalla huomiota herättävän levoton. Tilanteen yksiselitteisyyttä lisää se, että kattomuodosta ja julkisivun jäsentelystä on tässä tapauksessa annettu määräys asemakaavassa. Rakennuslupapäätös on luottamuksensuojaperiaatteen vastainen. Asemakaavan hyväksymisvaiheessa alueelle suunniteltiin kaavaselostuksessa ilmenevällä tavalla nykyiseen rakennettuun ympäristöön hienovaraisesti sovitettua uudisrakennusta, joka ei julkisivunsa jäsentelyn osalta muodostanut irrallista ja poikkeavaa kaupunkikuvallista elementtiä. Nämä suunnitelmat esiteltiin sekä osallisille, museoviranomaisille että kaupunginvaltuustolle, kun alueen asemakaavasta aikanaan päätettiin. Kysymys uudisrakennuksen julkisivun jäsentelystä kaavaselostuksessa esitetyllä tavalla on siten selkeästi ja sitovasti ratkaistu jo asemakaavassa. Tätä ratkaisua ei enää luottamuksensuojan periaatteen estämättä voida rakennuslupapäätöksellä merkittävästi muuttaa. Tätä jo valmiiksi suunniteltua ja julkisivunsa osalta tarkoin asemakaavan mukaista rakennusta ei rakennusluvan hakija kuitenkaan sittemmin halunnut tontille rakentaa. Hakija tilasi vuonna 2011 uudet julkisivunsa osalta aiemmasta täysin poikkeavat rakennussuunnitelmat. Nyt tontille onkin sallittu odottamattomasti ja yllättäen Museoviraston asiantuntijalausunnosta ilmenevällä tavalla alueen nykyisestä suojeluympäristöstä täysin poikkeavan, irrallisen ja vieraan kaupunkikuvallisen elementin tuominen. Rakennuksen asemakaavan mukaista käyttötarkoitusta on muutettu rakennusluvalla. Asemakaavan hyväksymisvaiheessa osallisille kerrottiin, että tontille sallitaan asuinkerrostalojen ja palvelukeskuksen korttelialue vanhusten asumista varten. Rakennusluvassa mainitaan kuitenkin vanhusten palvelukeskuksen sijasta vain, että "kohteen asunto-osakeyhtiön yhtiöjärjestykseen määritetään tulevien asukkaiden ikäjakaumaksi yli 55-vuotiaat tai asukkaan toimintakyvyn tulee olla heikentynyt sairauden tai vamman takia". Käytännössä tämä mahdollistaa sen, ettei uudisrakennus tule asemakaavassa tarkoitettuun käyttöön vanhusten palvelukeskusta varten, vaan sen asukkaiksi on tulossa vanhusten sijasta työssä käyviä, hyvin toimeentulevia keski-ikäisiä ihmisiä. Uudisrakennuksen autopaikkanormi on mitoitettu vain vähän autopaikkoja tarvitsevaa vanhusten palvelukeskusta eikä tavallista asuinkerrostaloa varten. Rakennusluvan mukaan autopaikkoja onkin nyt edelleen tulossa vain asemakaavan alkuperäisen käyttötarkoituksen kannalta riittävät 21 kappaletta, mikä ei kuitenkaan ole riittävä määrä 40 asuntoa käsittävälle tavalliselle asuinkerrostalolle. Osallisilla ei siten ollut asemakaavan käsittelyvaiheissa mahdollisuutta ottaa kantaa ja varautua siihen, että uudisrakennushankkeen myötä autojen katupaikoitustarve osallisten jo nyt vähän pysäköintipaikkoja sijaitsevassa ympäristössä kasvaakin yllättäen huomattavasti. Tällaista viranomaistoiminnan yllättävää ja takautuvaa muuttamista on ilman muuta pidettävä hallinto-oikeudellisen luottamuksensuojan periaatteen vastaisena. Valituksenalainen rakennusluparatkaisu on siten perustunut harkintavallan väärinkäyttöön. Asunto-osakeyhtiö Oravanpesä on liittänyt valitukseensa Museoviraston yhtiön pyynnöstä antaman 2.5.2012 päivätyn lausunnon, jossa on esitetty muun ohella seuraavaa: Tapiola on sotien jälkeisen kaupunkirakentamisen merkkiteos ja "new town" -idean sovelluksena aikansa yhdyskuntasuunnittelun merkittävin kokonaisuus Suomessa. Tapiolan rakennettu ympäristö on arvokas erityisesti kokonaisuutena. jonka merkitys perustuu puutarhamaiseen, metsä- ja niittymaisemaa sekä maaston topografiaa hyödyntävään kaupunkirakenteeseen, rakennuksiin, niiden väliseen maisematilaan ja huolellisiin yksityiskohtiin. Kaupunginosan kokonaisrakenne on tarkoin harkittu. Tapiolan kaupunkirakenteen taustalla on Otto-Ivar Meurmanin tekemä Hagalundin maiden kaavoitus vuosina 1945 -

1. Asemakaavaa kehitettiin sittemmin Asuntosäätiön toimesta, jonka hallituksen puheenjohtajalla Heikki von Hertzenillä oli merkittävä asema Tapiolan puutarhakaupungin muodostumisessa. Suunnittelu siirtyi Aarne Ervin johtamalle arkkitehtiryhmälle, jonka kukin jäsen suunnitteli alueen osan ja sen rakennukset. Laajat viheralueet jakoivat alueen neljään osaan. Eri asuinrakennustyyppiä edustavat rakennukset ja rakennusryhmät sovitettiin tarkoin maastoon ja toisiinsa, mikä ilmenee edelleen hyvin Tapiolan vanhoilla asuinalueilla. Maiseman silhuetti jätettiin maaston muotoja korostavia tornitaloja lukuun ottamatta metsän latvusten ja kalliomännikön dominoimaksi. Rakentaminen sijoitettiin etupäässä rinteille sekä rinteen ja pellon rajamaastoon vallitsevan maiseman lähtökohtia noudattaen. Piha- ja puistoalueet suunniteltiin maastoon sulautuviksi ilman tarkasti havaittavia rajoja. Itäkartano on Tapiolan vanhinta aluetta. Pääosin vuosina 1953 - 1957 rakennetun itäisen lähiön arkkitehdeiksi kutsuttiin nimekkäitä tekijöitä, kuten keskeisessä roolissa ollut Aarne Ervi, sekä Viljo Revell, Aulis Blomstedt ja Markus Tavio. Lisäksi mukana oli maisemasuunnittelijoita, kuten ruotsalainen Nils Orrento. Museoviraston inventointi valtakunnallisesti merkittävistä rakennetuista kulttuuriympäristöistä (RKY 2009), johon Tapiola kuuluu, on vahvistettu noudatettavaksi valtioneuvoston päätöksellä 22.12.
2. Valtakunnallisia alueidenkäyttötavoitteita koskevan valtioneuvoston päätöksen mukaan alueiden käytössä on varmistettava, että valtakunnallisesti merkittävät kulttuuriympäristöjen ja luonnon perinnön arvot säilyvät. Itäkartanon alueella on voimassa asemakaava, jossa on määritelty sille suojelu- ja kehittämisperiaatteet. Asemakaavaselostuksen (11.10.2006) mukaan asemakaavan muutoksen päätarkoitus on ollut suojella Itäkartanon puutarhakaupunkimiljöö edistämällä asuntoalueen ominaispiirteiden ja kaupunkikuvan säilymistä sekä ohjata alueen hoitoa ja korjausta. Suojelumääräyksiä on annettu arvokkaille rakennuksille, tieympäristölle, pihatiloille ja ensimmäisen maailmansodan linnoitusketjun rakennelmille. Kaavamuutoksella todetaan vakiinnutettavan nykyinen tilanne vähäistä uudisrakentamista lukuun ottamatta. Kaavamuutos sallii senioritalon rakentamisen metsäiseen rinteeseen entiselle Tapiolan Lämmön alueelle sekä pientalojen laajentamisen. Tontti 49-12-109-1 on merkitty asemakaavassa AK-1-merkinnällä asuinkerrostalojen ja palvelukeskuksen korttelialueeksi vanhusten asumista varten. AK-1-korttelialueen uudisrakentamisesta todetaan (4 §), että massoittelun, kattomuotojen ja julkisivujen jäsentelyn, materiaalien ja värien tulee olla Tapiolan vanhalle asuinalueelle luonteenomaisia. Julkisivujen edellytetään olevan paikallaan muurattuja ja umpiosiltaan pääosin rapattuja. Lisäksi kortteli-, katu- ja puistoalueita tulee säilyttää, hoitaa ja tarvittaessa uudistaa alkuperäisen suunnitelman tai toteutuksen luonteen mukaisesti (1 §). Pysäköintialueet tulee maastouttaa osaksi puistomaista ympäristöä (3 §). Arvioitaessa kyseessä olevaa rakennuslupaa Museovirasto kiinnittää nyt huomiota ennen kaikkea siihen, miten voimassa oleva asemakaava määrittelee alueen suojelutavoitteet. Olennaisena on pidettävä sitä, että kaavamääräykset (4 §) edellyttävät AK-1-korttelialueen uudisrakentamisen olevan Tapiolan vanhalle asuinalueelle luonteenomaista massoittelun, kattomuotojen ja julkisivujen jäsentelyn, materiaalien ja värien osalta. Tapiolan kunnianhimoinen suunnittelutavoite oli luoda yksityiskohtia myöten viimeistelty ympäristökokonaisuus, jolloin jälkeenpäin tapahtuva täydentävä rakentaminen on monissa paikoin vaikeaa, jopa mahdotonta. Niissäkin paikoissa, joissa uudisrakentaminen katsotaan mahdolliseksi, on sovittaminen kokonaisuuteen haasteellinen, huolellisuutta ja ympäristön lukutaitoa vaativa suunnittelutehtävä. Alueen uudet kerrostumat tulee suunnitella tapauskohtaisesti ympäröivään miljööseen ja sen rakennetun ympäristön ominaispiirteisiin sovittaen. Olennaista Tapiolan arkkitehtuurille on tavanomaisten rakennusmateriaalien taitava käyttö varsin vaatimattomin, mutta siitä huolimatta pelkistetyn hienostunein yksityiskohdin, pintakäsittelyin ja mittasuhtein. Arkkitehtoniseen ilmaisuun vaikutti myös aikanaan uuden, sarja- ja elementtituotannon mahdollisuuksien kokeilu. Museovirasto ei katso 17.5.2011 päivätyissä pääpiirustuksissa esitettyjen uudisrakennusten soveltuvan asemakaavan edellyttämällä tavalla Tapiolan Itäkartanon miljööseen. Rakennukset muodostavat julkisivujäsentelyitään Tapiolan perinteiselle rakennetulle ympäristölle vieraan elementin. Uudisrakennuskohteen lähimiljöö koostuu Aarne Ervin ja Viljo Revellin Mäntyviidan ja Neulaspolun varteen suunnittelemista lamellitaloista sekä Markku Tavion Otsonkalliolle suunnittelemista kahdesta pitkästä lamellitalosta ja kolmesta pistetalosta. Lähiympäristön arkkitehtuuri on rauhallisen vähäeleistä, huolellisesti detaljoitua ja yksinkertaisen selkeäpiirteistä, toisinaan jopa ankaran pelkistettyä, edustaen Tapiolan ensimmäisen ja toisen rakennusvaiheen varhaista suunnittelua. Nelikerroksisten lamellitalojen ilme on usein voimakkaan horisontaali nauhaikkuna-, parveke- ja elementtijäsentelyineen. Naapuritontilla Mäntyviita 5:ssä sijaitsee kaksi Aarne Ervin suunnittelemaa, vuonna 1957 valmistunutta lamellitaloa. Parvekkeiden pitkää vaakalinjaa korostavana erityispiirteenä on ison ikkunan sisäänveto muusta seinäpinnasta ja kaiteen jatkuminen sen ohi. Tätä vastapäätä kadun toisella puolella sijaitsee niin ikään Aarne Ervin suunnittelema, vuosina 1953-54 rakennettu kahden portaan porrastettu lamellitalo, jossa tutkittiin elementtitekniikan mahdollisuuksia. Pilarit, palkit ja välipohjalevyt valmistettiin työmaalla sarjatuotantona ja ulkoseinät on tehty elementeistä, jotka korostavat välipohjien ja kerrosten asemaa. Lämpökeskusta vastapäätä, tien toisella puolella Neulaspolku 1:ssä sijaitsee Viljo Revellin suunnittelema, vuonna 1955 valmistunut, ensimmäisiä elementtirakentamiskokeiluja edustava lamellitalo. Pitkän rakennuksen julkisivujäsentely perustuu rakennuksen pituiseen arkadikäytävään sekä välipohjien paikkaa ja kerroksia korostavaan ikkuna- ja elementtinauhaan. Läheisellä Otsonkalliolla Markus Tavion suunnittelemat, vuonna 1955 valmistuneet kaksi pitkää lamellitaloa ja kolme pistetaloa mukailevat maaston muotoja viuhkamaisena, etelään avautuvana sommitelmana. Suunniteltujen uudisrakennusten ilme on olemassa olevan ympäristön suunnitteluperiaatteista poikkeava. Parvekkeet hahmottuvat pikemminkin vertikaalisuuntaan, mitä niiden väliset, rapatut muurimaiset seinäosuudet edelleen korostavat. Nämä seinäosuudet ovat itsessään vertikaalisuuntaisia, mikä korostaa myös uudisrakennusten kerroskorkeutta vanhoihin lamellitaloihin nähden. Silmiin pistävän vieras aihe on samaisten muurimaisten seinäosuuksien ikkunajäsentely, jossa ikkunat asettuvat toisiinsa nähden pystysuunnassa eri linjaan. Ympäristön pelkistetyn linjakkaan arkkitehtuurin rinnalla aihe on huomiota herättävän levoton. Espoon kaupunginmuseo ei ole puoltanut rakennusluvan myöntämistä hankkeelle. Museovirasto yhtyy tähän kantaan edellä mainituin perustein. Espoon rakennuslautakunta on antanut selityksen, jossa se on lausunut muun ohella seuraavaa: Asemakaava tai maankäyttö- ja rakennuslaki eivät edellytä Museoviraston kuulemista rakennuslupahakemuksesta, eikä Museoviraston kuulemista ole muutoinkaan pidetty lupahakemuksen käsittelyn yhteydessä tarpeellisena. Museovirastoa on kuultu vuonna 2002 asemakaavan muutosehdotuksen yhteydessä ja rakennusvalvontakeskus on pyytänyt rakennuslupahakemuksesta kaupunginmuseon lausunnon. Kaupunkikuvatoimikunta on käsitellyt hanketta ennakkoon ennen luvan sisäänjättöä ja on puoltanut hanketta varsinaisessa käsittelyssä 23.5.
3. Rakennuslautakunta katsoo, että kyseessä oleva hanke hanke soveltuu asemakaavan edellyttämällä tavalla rakennettuun ympäristöön ja maisemaan sekä täyttää kauneuden ja sopusuhtaisuuden vaatimukset. Rakennuslautakunta on toiminut asiassa sen harkintavallan mukaisesti, jonka maankäyttö- ja rakennuslaki rakennusvalvontaviranomaiselle antaa. Rakennuslautakunta ei ole menetellyt asiassa hallinto-oikeudellisen luottamuksensuojaperiaatteen vastaisesti. Asunto Oy Tapiolan Itäkartano on antanut selityksen, jossa se on lausunut muun ohella seuraavaa: Alueen asemakaavassa 1987 ja asemakaavamuutoksen 2006 yhteydessä on esitetty karkea pienoismalli massoittelusta kiinteistöllä. Rakennettavista rakennuksista ei ole esitetty kaavoituksen yhteydessä detaljikuvia, jonka perusteella rakennukset olisi ollut mahdollista toteuttaa. Tässä yhteydessä ei ole ratkaistu rakentamisen yksityiskohtia vaan yksityiskohtaiset ratkaisut on jätetty rakennuslupavaiheeseen. Koska asemakaavapäätöksissä on päätetty alueiden käytöstä, mutta ei yksittäisen rakennuksen yksityiskohtaisista suunnitteluratkaisuista, ei Asunto Oy Oravanpesälle ole myöskään voinut syntyä viranomaispäätöksen perusteella luottamusta rakennusten toteuttamisesta asemakaavan ja sen muutoksen valmistelussa esitettyjen karkeiden hahmotelmien mukaisiksi. RKY 2009 on alueiden käytön suunnittelun lähtökohta kaavoituksessa, eikä sillä vaikuteta tai pyritä vaikuttamaan maankäyttö- ja rakennuslain mukaan rakennusluvan myöntämiseen voimassa olevilla kaava-alueilla. Rakennusmääräykset ja rakennusoikeus perustuvat kunnan voimassa olevaan kaavoitukseen. Näin ollen RKY 2009 -asiakirjalla ei ole vaikutusta rakennuslupa-asiaan. Mikäli kaavamääräyksissä ei ole annettu selkeää määräystä esimerkiksi materiaalista tai katon kaltevuusasteesta, ei määräyksen voida päätellä tarkoittavan esimerkiksi sitä, että uudisrakennuksen katto tulisi olla samanlainen ympäröivien kattojen kanssa. Asemakaavassa ei ole määrätty kiinteistöä toteutettavaksi identtisellä tavalla ympäröivän rakennuskannan kanssa, vaan määrätty uudisrakennuksen sopeuttamisesta ympäristöön. Asunto Oy Tapiolan Itäkartanon käsityksen mukaan rakennuslupapäätös ei ole ristiriidassa korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisukäytännön kanssa. Noin 100 - 200 metrin päässä kiinteistöstä sijaitsee tasakattoisia liikerakennuksia sekä noin 300 metrin päässä kiinteistöstä sijaitsee tasakattoisia asuinrakennuksia. Voimassa olevien rakennusmääräysten mukaan ei voida rakentaa vastaavanlaisia kattoja kaltevuudeltaan kuin vieressä olevien rakennusten katot ovat. Kohteen kattoratkaisu olisi ollut toteutettavissa huomattavasti jyrkempänä lape- tai harjakattona kuin viereisten talojen katot ovat, mutta jyrkät lape- tai harjakatot olisivat poikenneet huomattavasti viereisten talojen katoista ja kaupunkikuvasta. Kaupunkikuvallisesti parempi ratkaisu on toteuttaa kohteen katto tasakattona. Hanke soveltuu asemakaavan edellyttämällä tavalla rakennettuun ympäristöön ja maisemaan sekä täyttää kauneuden ja sopusuhtaisuuden vaatimukset. Kohteen asunto-osakeyhtiön yhtiöjärjestyksessä tullaan määrittelemään tulevien asukkaiden ikärajaksi yli 55-vuotiaat tai asukkaan toimintakyvyn tulee olla heikentynyt sairauden tai vamman takia. Asunnot tulevat olemaan seniorivarusteltuja. Asuntojen lisäksi kohteeseen tulee asukkaiden käyttöön tulevaa palvelu- ja muuta vastaavaa tilaa. Rakennushanke on siten käyttötarkoitukseltaan kaavan mukainen. Kohteeseen tulee asemakaavan ja rakennusoikeuslaskelmien mukaan toteuttaa vähintään 20 autopaikkaa. Autopaikkoja toteutetaan maanalaiseen pysäköintilaitokseen 21 kappaletta, joista 3 on invamitoitettu. Lisäksi pihalle rakennetaan 3 vieraspaikkaa. Asunto Oy Oravanpesä on antanut vastaselityksen, jossa se on lausunut muun ohella seuraavaa: Itäkartanon asemakaavanmuutoksen asemakaavamääräyksessä ei sinänsä edellytetä uudisrakentamiselta identtisyyttä viereisten rakennusten kanssa, vaan luonteenomaisuutta ympäröivällä vanhalla asuinalueella. Arvioitaessa rakennushankkeen asemakaavamääräyksen 4 §:n mukaisuutta tuleekin olennainen huomio kiinnittää siihen, minkälainen kattomuoto ja julkisivujen jäsentely on määräyksen tarkoittamalle ympäröivälle vanhalle asuinalueelle luonteenomainen, ja sen jälkeen tarkastella, toteutuvatko nämä piirteet uudisrakentamisessa. Luonteenomaisuuden vaatimusta on tulkittava tiukasti, kun kyseessä on RKY-alueella tapahtuva lisärakentaminen. Rakennushankkeen viereisissä rakennuksissa on alueelle luonteenomainen loiva harja- tai lapekatto. Näin ollen asemakaavamääräyksen 4 § sulkee pois sekä tasakatot että jyrkät harjakatot uudisrakennuksen mahdollisina kattomuotoina. Kyseeseen tulevat kattomuodot voivat siten olla vain loivia harja- tai lapekattoja. Asuinalueelle luonteenomainen ikkunajako on Museoviraston lausunnosta ilmenevällä tavalla pelkistetyn linjakas ja vähäeleinen, horisontaalinen ja nauhaikkunamainen. Näin ollen asemakaavamääräyksen 4 § sulkee pois erilinjaiset, epäsymmetriset ja levottomat ikkunajaot. Museovirasto on lisäksi lausunut, että alueelle luonteenomaiset julkisivut hahmottuvat ikkuna- ja parvekejäsentelynsä perusteella horisontaalisuuntaan, joten asemakaavamääräyksen 4 § sulkee pois erilaiset vertikaalisesti hahmottuvat parvekkeet ja rakenteet uudisrakennuksen julkisivusta. Myöskään kaidelasitetut parvekkeet eivät ole alueelle luonteenomaisia, joten nekin ovat asemakaavamääräyksen mukaan poissuljettuja uudisrakennuksesta. Kun verrataan uudisrakennuksen julkisivun jäsentelyä ympäröivän vanhan asuinalueen julkisivujen ominaispiirteisiin, ei voida väittää, että julkisivun jäsentely epäsymmetrisine ikkunoineen ja vertikaalisuuntaan hahmottuvine lasitettuine parvekkeineen olisi ympäröivälle asuinalueelle luonteenomainen sen enempää yksityiskohtien kuin kokonaisuutensakaan osalta. Museovirastokin toteaa korkeimmalle hallinto-oikeudelle antamassaan lausunnossa, että uudisrakennus muodostaa ympäristöstään täysin poikkeavan elementin. Asemakaavamääräysten vastaisuutta korostaa vielä sekin, että uudisrakennus ei ole tulossa alkuperäiseen asemakaavassa edellytettyyn käyttöön vanhusten palvelukeskukseksi, vaan kyseessä on tavanomainen asuinkerrostalo. Yhtiöjärjestysmääräys, jossa asunnot osoitetaan yli 55-vuotiaille, ei esitetyistä tilastoista huolimatta osoita rakennuksen olevan vanhuksille tarkoitettu. Vanhuksina voidaan nykypäivänä pitää vasta yli 70-vuotiaita. Asuinkerrostalon pysäköintipaikkojen määrittelyssä on tästä huolimatta käytetty vanhusten palvelukeskukselle soveltuvaa autopaikkanormia, joka toteutuessaan tulisi haittaamaan alueen erittäin tukkoista pysäköintitilannetta entisestään. Tapiolan Itäkartanon RKY-alueen säilyttäminen eheänä kokonaisuutena palvelee yleisiä ja valtakunnallisia intressejä. Tapiolan RKY-alueilla tapahtuvan uudisrakentamisen tulee palvella alueen vaalimista ja säilyttämistä eheänä kokonaisuutena tuleville sukupolville. Välipäätökset ja katselmus Korkein hallinto-oikeus on 31.12.2012 antamallaan välipäätöksellä kieltänyt rakennuslautakunnan päätöksen täytäntöönpanon. Korkein hallinto-oikeus on 14.3.2013 päättänyt myöntää Asunto Oy Oravanpesälle valitusluvan ja toimittaa asiassa katselmuksen. Korkein hallinto-oikeus on toimittanut katselmuksen kohteen ympäristössä 2.5.
4. Katselmuksesta laadittu pöytäkirja on liitetty asiakirjoihin ja lähetetty tiedoksi katselmukseen kutsutuille. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. Perustelut
5. Sovellettavat oikeusohjeet Maankäyttö- ja rakennuslain 55 §:n 1 momentin mukaan asemakaava esitetään kartalla. Pykälän 2 momentin mukaan asemakaavaan kuuluvat myös kaavamerkinnät ja -määräykset. Pykälän 3 momentin mukaan asemakaavaan liittyy selostus, jossa esitetään kaavan tavoitteiden, eri vaihtoehtojen ja niiden vaikutusten sekä ratkaisujen perusteiden arvioimiseksi tarpeelliset tiedot. Maankäyttö- ja rakennuslain 57 §:n 1 momentin asemakaavassa voidaan antaa määräyksiä, joita kaavan tarkoitus ja sen sisällölle asetettavat vaatimukset huomioon ottaen tarvitaan asemakaava-aluetta rakennettaessa tai muutoin käytettäessä. Maankäyttö- ja rakennuslain 135 §:n 1 momentin mukaan rakennusluvan myöntämisen edellytyksenä asemakaava-alueella on muun ohella, että rakennushanke on voimassa olevan asemakaavan mukainen (1 kohta), ja että rakentaminen täyttää sille 117 §:ssä säädetyt sekä muut mainitun lain muutokset tai sen nojalla asetetut vaatimukset (2 kohta) ja että rakennus soveltuu paikalle (3 kohta). Maankäyttö- ja rakennuslain 117 §:n 1 momentin mukaan rakennuksen tulee soveltua rakennettuun ympäristöön ja maisemaan sekä täyttää kauneuden ja sopusuhtaisuuden vaatimukset. Maankäyttö- ja rakennuslain 118 §:n mukaan rakentamisessa on huolehdittava siitä, ettei historiallisesti tai rakennustaiteellisesti arvokkaita rakennuksia tai kaupunkikuvaa turmella.
6. Rakennushankkeesta ja alueen kaavoitustilanteesta saatu selvitys Valituksen kohteena oleva rakennuslupa on myönnetty Asunto Oy Tapiolan Itäkartanolle kahden asuinkerrostalon ja maanalaisen autohallin rakentamiseen Espoon kaupungin
7. kaupunginosan korttelin 109 tontille
8. Rakennuslupapäätöksessä noudatettaviksi vahvistuneiden rakennuslupapiirustusten ja niiden liitteiden mukaan rakennusten julkisivut ovat pääosin valkoiseksi ohutrapattua tiiltä. Parvekkeet ovat lasitettuja ja parvekkeiden taustaseinät ovat maalattua puuta. Rakennukset ovat kattomuodoltaan tasakattoisia. Tontti on kaupunginvaltuuston 18.12.2006 hyväksymässä asemakaavassa varattu asuinkerrostalojen ja palvelukeskuksen korttelialueeksi vanhusten asumista varten (AK-1). Merkinnän mukaan aluetta koskevat yleismääräykset § 1, 2, 3, 4 ja 5.

§:n ensimmäisen kappaleen mukaan valituksenalaisen AK-1-korttelialueen uudisrakennusten massoittelun, kattomuotojen ja julkisivujen jäsentelyn, materiaalien ja värien tulee olla Tapiolan vanhalle asuinalueelle luonteenomaisia. Julkisivujen tulee olla paikalla muurattuja ja umpiosiltaan pääosin rapattuja. Asemakaavamääräysten 2 §:n ensimmäisen kappaleen mukaan autopaikkoja on rakennettava vähintään seuraavasti: AK-1-korttelialueella 1 ap/200 k-m

1. Asemakaavaselostuksen (päivätty 11.10.2006) mukaan suunnittelun lähtökohtana on ollut, että Tapiola kuuluu valtakunnallisesti arvokkaisiin kulttuurihistoriallisiin ympäristöihin (Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisu 16/1993), mikä on valtioneuvoston hyväksymien valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden kohdan 4.
2. ja maankäyttö- ja rakennuslain 22 §:n mukaan otettava huomioon alueiden käytön suunnittelussa. Kaavaselostuksen mukaan Itäkartano on Tapiolan vanhinta aluetta. Siellä erottuu hyvin puutarhakaupungin arkkitehtonis-maisemallinen rakenne, jossa muodot ja rytmit perustuvat topografiaan. Toisen maailmansodan jälkeinen, 1940 - 1950-lukujen rakennuskanta on koko maan rakentamisen historiassa poikkeuksellisen tasokasta ja hyvin suunniteltua. Kyseisen ajanjakson arkkitehtuurin arvo ja merkitys viihtyisänä asuinympäristönä koostuu harkituista mittasuhteista, pienistä ja eleettömistä detaljeista sekä materiaaleista ja pintakäsittelystä. Tapiolan väljä rakennuskaava tarjosi mahdollisuuden monille lahjakkaille arkkitehdeille suhteellisen vapaaseen ja kokeilevaan suunnitteluun. Monet puutarhakaupungin rakennuksista ovat jääneet Suomen arkkitehtuurin historiaan aikakautensa parhaina edustajina. Tapiolalle tyypilliseen tapaan Itäkartanon alue koostuu avoimista korttelialuekokonaisuuksista, eri arkkitehtien suunnittelemista rakennussikermistä. Kaavaselostukseen sisältyy luettelo kaava-alueen rakennuksista, joka perustuu Tapiola-Itäkartanon suojeluraporttiin 21.8.2000 (arkkitehtuuritoimisto Iivanainen & Mustonen Oy). Luettelo sisältää maininnat 55 eri rakennuksesta. Luettelossa mainitaan muun ohella As Oy Oravanpesä 1957 (Aarne Ervi), As Oy Mäntyviita 1954 (Viljo Revell), Kiinteistö Oy Sufika 1955 (Viljo Revell) ja As Oy Mäntykulma 1953-54 (Aarne Ervi). Kortteliin 12109 osoitetun maankäytön kuvauksessa kaavaselostuksessa todetaan: "Hyvin suunniteltu ja toteutettu senioritalo voidaan sopeuttaa kaupunkikuvaan. Kaavassa on annettu palvelutaloa koskevia tarkempia määräyksiä muun muassa 1 ja 4 §:ssä. Erityistä huomiota on kiinnitettävä uusien rakennusten ja rakennelmien sopeutumiseen kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen ympäristöön. Uudisrakentamisen tulee kappalemuodoiltaan vastata ympäristön mittasuhteita. Kattokaltevuus ja julkisivujen jäsentely ja materiaalit on sopeutettava ympäristöön." Asemakaavaan ei sisälly määräyksiä, jolla olisi täsmennetty, mitä merkinnän AK-1 yhteydessä tarkoitetaan vanhusten asumisella. Asiakirjoista ilmenee, että aiemmissa suunnitteluvaiheissa korttelialue on ollut merkittynä sosiaalitointa ja terveydenhuoltoa palvelevien rakennusten korttelialueeksi, jolle saa sijoittaa vanhusten palvelukeskuksen siihen liittyvine asuntoineen (YSA-1). Tapiolan kehittämisprojektin johtoryhmässä on kuitenkin päätetty 23.1.2004, että alueen rakennushanke ei muun muassa maanomistuksen vuoksi sovellu Y-hankkeeksi, vaan vapaarahoitteiseksi palvelu-/seniorikotihankkeeksi.
3. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaita ympäristöjä koskevat inventoinnit Asemakaavaa laadittaessa kaavaselostuksessa mainittu Museoviraston rakennushistorian osaston julkaisu 16/1993 on maankäyttö- ja rakennuslain 24 §:n 2 momentin ja valtioneuvoston 30.11.2000 hyväksymien valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden kohdan 4.
4. erityistavoitteiden mukaisesti tullut ottaa huomioon asemakaavaa laadittaessa. Mainitussa julkaisussa mainitaan rakennuksina Mäntyviita ja Sufika 1954-55 (V. Revell), Mäntykulma 1954 (A. Ervi) ja Mäntytorni 1954 (A. Ervi). Mainittu inventointi on sittemmin korvattu 22.12.2009 julkaistulla inventoinnilla "valtakunnallisesti merkittävät rakennetut kulttuuriympäristöt RKY". Mainitussa julkaisussa todetaan muun ohella seuraavaa: "Asemakaavallisesti keskeistä on maaston ja luonnonympäristön huomioiminen sekä avoimet, Otsolahden rannoille jatkuvat laajat niityt ja viheralueet. Asuintalojen piha-alueet liittyvät avoimina hoidettuihin viheralueisiin. Korkeatasoisen rakennuskannan joukossa maamerkkeinä ovat mm. Ervin suunnittelemat Tapion torni ja Mäntytorni sekä Revellin suunnittelemat kerrostalot, ns. Taskumatit. Alueen vaihtelevat asuintalotyypit, kerrostalot, rivitalot, lamellitalot, atriumtalot, ketjutalot ja omakotitalot, on sijoitettu toistensa ja viheralueiden lomaan."
5. Oikeudellinen arviointi Rakennuksen käyttötarkoitus Tontti on varattu asemakaavassa yksityiseen rakentamistoimintaan merkinnällä AK-
6. Merkinnän selityksen mukaan korttelialue on kokonaisuudessaan varattu vanhusten asumista varten. Kaavassa ei ole tarkemmin määritelty vanhuksen käsitettä. Määräys on kuitenkin kirjoitettu velvoittavaan muotoon. Rakennuslupa on myönnetty asuinkerrostalon rakentamiseen. Vahvistettujen piirustusten mukaan rakennuksen asumiseen varatut tilat on merkitty asuinhuoneistoksi. Piirustuksiin on merkitty toisen rakennuksen pohjakerrokseen tila palveluille ja toimenpidehuoneelle. Tontti on varattu asemakaavassa yksityiseen rakentamistoimintaan, joten rakennusluvan myöntäminen yksityisesti rahoitettavan asuinkerrostalon rakentamiseen on alueelle asemakaavassa osoitetun käyttötarkoitusmerkinnän mukaista. Rakennuslupa on myönnetty käyttötarkoitukseltaan kaavan mukaiselle rakennukselle. Rakennuksen tai sen osan käyttötarkoituksen olennaiseen muuttamiseen tarvitaan maankäyttö- ja rakennuslain 125 §:n 4 momentin mukaisesti rakennuslupa. Jos uusi käyttötarkoitus poikkeaa alueelle kaavassa osoitetusta käyttötarkoituksesta, on asemakaavaa muutettava tai asemakaavasta saatava poikkeus ennen rakennusluvan myöntämistä. Jos tontille kaavassa osoitetusta käyttötarkoituksesta poiketaan ilman tarvittavaa lupaa, voidaan toimintaa puuttua maankäyttö- ja rakennuslain 182 §:ssä tarkoitetulla hallintopakolla. Näin ollen myönnetty rakennuslupa ei salli rakennuksen käyttämistä muuhun kuin kaavan mukaiseen tarkoitukseen. Rakennusluvassa rakennukseen osoitetut palvelu- ja toimenpidehuonetilat mahdollistavat rakennuksessa olevien asuintilojen käyttämisen vanhusten tarpeisiin. Rakennuslautakunnan päätöstä ei näin ollen ole perusteita kumota sillä perusteella, että hanke ei vastaa käyttötarkoitukseltaan asemakaavaa. Autopaikat Rakennusluvan yhteydessä noudatettaviksi vahvistettujen piirustusten mukaan maanalaiseen pysäköintilaitokseen on osoitettu 21 autopaikkaa ja lisäksi kolme vieraspaikkaa pihamaalle. Asemakaavamääräyksen 2 § mukaisen autopaikkanormin mukaan laskettu autopaikkojen vähimmäismäärä on 20 autopaikkaa. Näin ollen myönnetty rakennuslupa ei ole autopaikkojen osalta asemakaavan vastainen. Kaavaselostukseen sisältyvän valokuvan oikeudellinen merkitys Kaavaselostuksessa esitetyn AK-1-korttelialueen maankäytön kuvauksen yhteydessä on esitetty valokuva Bror Södermanin luonnosteleman senioritalon pienoismallista. Mainittu pienoismalli ei sellaisenaan kuvaa kaavan salliman rakennuksen kaikkia yksityiskohtia ja osoittaa vain kaavan sallimien rakennusten kappalemuodon pääpiirteet. Kaavaselostus ei myöskään ole osa oikeusvaikutukset saavaa asemakaavaa, eikä kaavaselostuksessa olevalla pienoismallista otetulla valokuvalla ole välitöntä oikeudellista merkitystä harkittaessa, millaisen rakentamisen asemakaava sallii. Se, millaisen rakentamisen kaava mahdollistaa, ratkaistaan asemakaavamerkintöjen ja -määräysten pohjalta. Oikeudellisesti sitomattomassa kaavaselostuksessa esitetty pienoismallin valokuva ei liioin voi luoda hallintolain 6 §:ssä tarkoitettua oikeutettua odotusta, jonka mukaan korttelialueelle voitaisiin sijoittaa vain tarkalleen pienoismallia vastaava rakennus. Asemakaavamääräyksessä asetetut kaupunkikuvalliset vaatimukset Yleisten

§:n ensimmäisen kappaleen sanamuodon mukaan uudisrakennusten massoittelun, kattomuotojen ja julkisivujen jäsentelyn, materiaalien ja värien tulee olla Tapiolan vanhalle asuinalueelle luonteenomaisia. Julkisivujen tulee olla paikalla muurattuja ja pääosin rapattuja. Asemakaavamääräys ei edellytä, että rakennus vastaisi määräyksestä ilmenevien ominaisuuksien osalta lähiympäristön rakennuksia. Sanamuodon mukaan rakennuksen tulee olla näiltä ominaisuuksiltaan Tapiolan vanhalle asuinalueelle luonteenomainen. Tapiolan vanhalla asuinalueella tarkoitetaan taas lähinnä Itäkartanon aluetta. Kaavaselostuksesta ilmenee, etteivät Itäkartanon alueen rakennukset vastaa muodoiltaan toisiaan, vaan edustavat suhteellisen vapaata ja kokeilevaa suunnittelua. Kaavaselostuksessa todetaan, että Tapiolalle tyypilliseen tapaan Itäkartanon alue koostuu avoimista korttelialuekokonaisuuksista, eri arkkitehtien suunnittelemista rakennussikermistä. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että asemakaavamääräyksellä on konkretisoitu maankäyttö- ja rakennuslain 117 §:n 1 momentista ja 135 §:n 1 momentista ilmeneviä rakennusluvan myöntämisen edellytyksiä. Rakennusten paikalle soveltuvuutta on asiassa tehdyn valituksen johdosta arvioitava ensi kädessä sanotun kaavamääräyksen perusteella. Rakennuspaikkana olevan tontin lähiympäristö muodostaa kaavaselostuksessa kuvatun kaltaisten Itäkartanon alueelle tyypillisen eri arkkitehtien suunnittelemista rakennuksista muodostuvan rakennussikermän. Rakennukset eivät ole julkisivujensa jäsentelyn suhteen tai muutoinkaan yhdenmukaisia. Rakennussikermä liittyy lännessä liikekeskukseen, jossa on erikseen mainittu Mäntytorni, ja idässä omakotitaloista koostuvaan väljään puutarhamaiselle alueelle sijoittuvaan rivistöön sekä Otsonkallion lamellitaloalueeseen. Rakennusluvan mukaiset asuinkerrostalot vastaavat kappalemuodoiltaan ja massoittelultaan ympäristön ja Tapiolan vanhan asuinalueen rakennusten mittasuhteita, eikä luvan mukaisia rakennuksia voida näiltä osin pitää asemakaavamääräyksen vastaisina. Rakennuksia ei voida pitää kaavamääräysten vastaisina myöskään rakennusten julkisivujen rakennustavan, pintamateriaalien taikka värien osalta. Asiakirjojen ja katselmushavaintojen mukaan Itäkartanon alueen vanhojen asuinrakennusten katot ovat pääosin joko harjakattoja tai pulpettikattoja. Tasakattoja on lähinnä liikerakennuksissa. Vanhat rakennukset ovat peräisin 1950-luvulta ja ne on rakennettu tuolloisten määräysten mukaisesti. Nykyisten rakentamismääräysten mukaan harjakatot edellyttäisivät vanhoista kattokulmista poikkeavia kattokulmia ja paksumpia eristekerroksia ulko- ja välikaton väliselle alueelle. Tämän vuoksi rakennusten rakentaminen harjakattoisiksi johtaisi selvästi alueen aiempien rakennusten kattomuodoista poikkeaviin kattomuotoihin. Katselmuksessa tehtyjen havaintojen mukaan rakennusten kattomuoto ei toisaalta sanottavasti erotu katutilasta käsin havainnoitavassa kaupunkikuvassa. Tähän nähden rakennusluvan mukaisia rakennuksia ei voida pitää myöskään kattomuotojensa osalta asemakaavamääräyksen vastaisina. Julkisivun jäsentelyn kannalta asiassa on kiinnitettävä huomiota ensinnäkin rakennusten parvekkeiden muodostamaan linjaan verrattuna ympäröivien rakennusten ja yleisemminkin Tapiolan Itäkartanon alueen rakennusten linjoihin. Katselmushavaintojen perusteella rakennuspaikkana olevan tontin lähiympäristön rakennuksissa vallitsevana olivat vaakasuuntaiset linjat. Osassa alueen rakennuksista oli kuitenkin myös pystysuoria linjoja, kuten esimerkiksi Asunto Oy Oravanpesän rakennuksen Otsonkallion puoleisella sivustalla ja Asunto Oy Mäntykulman rakennuksessa. Valituksen kohteena olevalla rakennuslupapäätöksellä vahvistettujen piirustusten mukaisista julkisivupiirustuksista ilmenee, että luvan mukaisten rakennusten julkisivut hahmottuvat parvekkeiden luomien vaakasuorien linjojen vuoksi lähinnä vaakasuuntaisina. Tätä kokonaisvaikutelmaa eivät murra parvekkeiden väleissä olevat pystysuorat, ohutrapatut murretusta valkoisesta savitiilestä tehtävät julkisivun osat, jota eivät jatku ylimmän kerroksen tasolle. Kokonaisuutena arvioituna julkisivut eivät poikkea sillä tavoin Tapiolan vanhan alueen rakennuskannalle luonteenomaisista julkisivuista, että rakennuslupapäätöksen voitaisiin katsoa olevan vastoin asemakaavamääräystä. Toiseksi julkisivujen jäsentelyn suhteen on kiinnitettävä huomiota rakennusten päätyseinillä oleviin ikkunoihin, jotka eivät ole suorissa linjoissa. Näiltä osin ikkunoiden sijoittelu poikkeaa lähiympäristön rakennuskannan ikkunoiden ryhmittelystä. Tällä tavoin hahmottuvat ikkunat ovat kuitenkin pääosin rakennusten päätyseinillä, eivätkä ole hallitsevia lähinnä Mäntyviidan, Neulaspolun ja Tapionraitin julkiseen katutilaan avautuvassa kaupunkikuvassa. Näin ollen rakennusluvan ei voida katsoa olevan päätyikkunoiden ryhmittelynkään suhteen sillä tavoin vastoin asemakaavaa, että rakennuslupapäätöstä olisi tästäkään syystä perusteita kumota. Tällä kohden on erityisesti otettava huomioon, että asemakaavamääräys edellyttää sanamuotonsa mukaan julkisivun vertaamista Tapiolan vanhan asuinalueen luonteenomaiseen rakennuskantaan, joka on syntynyt suhteellisen vapaan ja kokeilevan suunnittelun tuloksena. Asiaa kokonaisuudessaan harkitessaan korkein hallinto-oikeus on ottanut huomioon

§:n ensimmäisen kappaleen ensimmäisen virkkeen ja sen, että siinä viitataan Tapiolan vanhalle asuinalueelle luonteenomaisiin julkisivujen piirteisiin. Kuten edellä on lausuttu, Tapiolan vanhan alueen rakennuskanta on monimuotoista eikä edusta yksinomaan mitään tiettyä julkisivutyyppiä. Määräys on yksiselitteinen vain julkisivujen rakennustavan ja pintakäsittelyn osalta. Suunniteltaessa kaavan sinänsä sallimaa uutta rakentamista kulttuurihistoriallisesti arvokkaaseen ympäristöön ei voida muutoinkaan edellyttää samanlaisia ratkaisuja kuin 1950-luvulla toteutetuissa rakennuksissa. Harkinnassa on otettava huomioon, että rakennuslupa on maankäyttö- ja rakennuslain nojalla myönnettävä, jos rakennushanke on asemakaavan mukainen. Kaavamääräyksen joustavuus huomioon ottaen rakennuslautakunnan päätöstä, jolla lupa hakemuksen mukaisten rakennusten rakentamiseen on myönnetty ja pääpiirustukset vahvistettu rakennustyössä noudatettaviksi, ei voida pitää asemakaavan vastaisena.

1. Lopputulos Edellä esitetyn vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita. Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Matti Pellonpää, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta ja Mika Seppälä. Asian esittelijä Esa Hakkola. Äänestyslausunto Eri mieltä olleen hallintoneuvos Mika Seppälän äänestyslausunto, johon hallintoneuvos Riitta Mutikainen yhtyi: ”Hyväksyn valituksen. Kumoan hallinto-oikeuden ja rakennuslautakunnan päätökset ja hylkään rakennuslupahakemuksen. Olen samaa mieltä enemmistön kanssa perusteluiden kohtien 1.-
2. osalta sekä kohdan
3. alaotsikkojen Rakennuksen käyttötarkoitus, Autopaikat ja Kaavaselostukseen sisältyvän valokuvan oikeudellinen merkitys osalta. Perustelujen kohdan
4. Asemakaavamääräyksessä asetetut kaupunkikuvalliset vaatimukset osalta lausun seuraavaa:
5. Asemakaavamääräyksessä asetetut kaupunkikuvalliset vaatimukset Voimassa olevan asemakaavan

§:n ensimmäisen kappale koskee valituksenalaista AK-1-korttelialuetta. Määräys kuuluu seuraavasti: Uudisrakennuksen massoittelun, kattomuotojen ja julkisivujen jäsentelyn, materiaalien ja värien tulee olla Tapiolan vanhalle asuinalueelle luonteenomaisia. Julkisivujen tulee olla paikalla muurattuja ja pääosin rapattuja. Asemakaava-alue kuuluu Tapiolan valtakunnallisesti merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön (RKY). Tapiolan alueen erityisyys perustuu harkittuun rakentamisen ja puutarhamaisen maiseman vuorotteluun sekä rakennusten ja niiden välisten tilojen yksityiskohtiin. Nyt kysymyksessä oleva Itäkartanon alue on Tapiolan vanhinta aluetta, joka on rakentunut vuosina 1953-1957. Itäkartanon alueen asemakaavassa on määritelty alueen suojelu- ja kehittämisperiaatteet. Asemakaavaselostuksen mukaan asemakaavan muutoksen päätarkoitus on suojella Itäkartanon puutarhakaupunkimiljöötä edistämällä asuntoalueen ominaispiireiden ja kaupunkikuvan säilymistä sekä ohjata alueen hoitoa ja korjausta. Kaavamuutoksella todetaan vakiinnutettavan nykyinen tilanne vähäistä uudisrakentamista lukuun ottamatta. Kaavamuutos sallii nyt kysymyksessä olevan senioritalon rakentamisen ja alueella olevan lämpökeskuksen purkamisen. AK-1-korttelialuetta koskevaa kaavamääräystä on tulkittava yhdessä alueen erityisluonteen ja sen suojelutavoitteiden mukaisesti. Kaavamääräys on joustava eikä se vaadi, että rakentaminen pitäisi toteuttaa yhdenmukaisesti ja täysin vastaavasti kuin alueen aikaisempi rakentaminen. Kaavamääräys ei kuitenkaan ole yleispiirteinen siten, että määräystä voitaisiin pitää epämääräisenä. Määräyksessä mainitut seikat on suhteutettava Tapiolan alueen luonteenomaiseen rakentamiseen. Koska Tapiolan alue on rakentunut eri aikoina ja tyylillisesti rakennuskanta osin vaihtelee aikakauden mukaan eri osa-alueilla, on tässä tapauksessa määräyksessä tarkoitettua luonteenomaisuutta tarkasteltava AK-1-korttelin lähialueen rakentamisen mukaisesti. AK-1-korttelin tontille 1 asemakaavassa osoitettu rakentamisoikeus merkitsee suhteellisen tehokasta rakentamista ja toisaalta tontti on melko jyrkästi nouseva ja kallioinen. Tehokas rakentamisoikeus ja tontin topografia yhdessä merkitsevät, että rakennusten massoittelu on tehtävä erittäin huolellisesti, jotta rakentamisen sovittaminen kaavan yleisiin tavoitteisiin on ylipäätään mahdollista. Rakennuksen perusmassa on se ulkoseinien rajaama kappale, joka mielletään rakennuksen perushahmoksi ja jota voivat täydentää muut rakennuksen osat. Alueen läheisyydessä olevien rakennusten perusmassa on selkeärajaista, geometrisesti suunnikkaiden muotoisista kokonaisuuksista muodostettuja ja osin nauhamaisen horisontaalisesti hahmottuvia kokonaisuuksia. Rakennusluvan mukainen rakennusten perusmassa ei muodosta yhtenäistä pintaa muun muassa lasitettujen parvekkeiden työntyessä ulos rakennuksen pinnasta. Rakennusten hahmo näyttäisi toteutuessaan siten koostuvan vähintään kahdesta erillisestä osasta. Toisen rakennuksen (portaat C-D) julkisivu etelän suuntaan on myös polveileva. Asemakaava sallii sinänsä rakentaa osin viisikerroksisen rakennuksen, joka poikkeaa selvästi korkeudeltaan lähialueella välittömästi sijaitsevista rakennuksista. Rakennuksen (portaat C-D) korkeus yhdessä rakennuksen koon kanssa luovat kuitenkin lähinnä tornimaisen vaikutelman suhteessa alempana sijaitsevaan taloon (portaat A-B). Rakennukset kytkeytyvät toisiinsa matalalla katososalla, joka myös rikkoo rakennusten erillisinä hahmottuvat massat. Erilliset rakennukset hahmottuvat tämän vuoksi osittain yhtenä rakennusmassana. Lähialueen rakennusten kattomuoto on hyvin loiva harjakatto, joka on luonteenomainen 1950-luvun lopun kerrostaloille. Rakennusluvan mukaisten talojen kattojen muoto olisi tasakatto. Tasakattoisuus ei sinänsä hahmotu katuympäristöön Neulaspolulle siten, että se olisi huomiota herättävä. Toisaalta rakennusten ylimpien kerrosten parvekkeiden työntyminen ulospäin johtaa siihen, että ratkaisu mielletään joka tapauksessa tasakattona. Rakennusten sivusuunnasta katon muoto on selvästi havaittava ja luo laatikkomaisen yleisilmeen rakennuksien pohjoissivulle. Sillä seikalla, että rakennusteknisesti tasakattoratkaisu on toteutettavissa helpommin kuin harjakattoratkaisu, ei ole merkitystä arvioitaessa ratkaisua nyt kysymyksessä olevan kaavamääräyksen kannalta. Lähialueen talojen julkisivujen jäsentelyissä korostuu horisontaalinen vaikutelma. Ikkunajaot ovat suhteellisen toistuvia ikkunaukkojen ollessa pääasiassa samankokoisia pienten ikkunoiden ollessa selvästi alisteisia julkisivussa. Ikkunoiden sijoittelu on tasainen. Neulaspolku 1:ssä sijaitsevan talon julkisivu on ikkunariviltään korostuneen tasainen. Mäntyviita 5:n rakennuksessa on sisäänvedettyjä parvekkeita. Kokonaisuutena rakennuksen julkisivu hahmottuu kuitenkin yhtenäisenä ja ikkunajaoltaan tasaisena. Suunniteltujen rakennusten julkisivuissa korostuvat ulkonevat parvekkeet, jotka ovat lasitettuja. Ikkunajako on ensimmäisessä rakennuksessa (portaat A-B) läntisen julkisivun parvekekerroksissa tasainen, mutta kolmannen kerroksen ikkunoiden sijoittelu rikkoo kokonaisuutta. Ikkunajakojen kirjoa korostavat takana näkyvän rakennuksen (portaat C-D) ylimpien kerrosten ikkunajaot. Parvekkeiden väliset rapatut muurimaiset seinäosuudet ovat paksuudeltaan ensimmäisen rakennuksen (portaat A-B) kolmannessa kerroksessa erikokoisia kuin muualla. Julkisivun horisontaalisen vaikutelman katkaisee lisäksi erillinen elementti, jossa on neljä erikokoista ikkuna-aukkoa sijoitettuna siten, että ikkunat alkavat eri linjasta. Ikkunoiden sijoittelu läntisessä julkisivussa on siten epämääräinen ja koko julkisivu hahmottuu lähinnä vertikaalisesti. Vertikaalisuutta korostaa rakennuksen takana nouseva toinen rakennus (portaat C-D). Pohjoisessa julkisivussa rakennuksen ikkunajako on sekavahko. Ensimmäisen rakennuksen (portaat A-B) ikkuna-aukot ovat neljää eri kokoa ja ikkunoiden sijoittelu on levoton. Toisen rakennuksen (portaat C-D) luoteinen julkisivu on ikkuna-aukoiltaan vastaavasti sekavahko. Saman rakennuksen koillinen julkisivu on erittäin monimuotoinen ja eikä mikään ikkunarivi vastaa toista. Kokonaisvaikutelma julkisivuista on siten levoton. Julkisivujen jäsentely poikkeaa huomattavasti alueen muusta rakentamisesta. Edellä todetun perusteella rakennusten massoittelun ja kattomuotojen on katsottava poikkeavan alueelle luonteenomaisesta rakennusten massoittelusta ja kattomuodoista, vaikka poikkeamista voidaan pitää eräiltä osin vähäisenä. Parvekkeiden sijoittelun ja ikkunajakojen sekä ikkuna-aukkojen koon vaihtelun vuoksi rakennusten julkisivut poikkeavat varsin selvästi ja vieraalla tavalla alueelle luonteenomaisesta julkisivujen jäsentelystä. Rakennuslupahakemus on siten kokonaisuutena arvioiden mainittujen seikkojen vuoksi asemakaavamääräyksen vastainen. Hallinto-oikeuden ja Espoon kaupungin rakennuslautakunnan päätökset ovat maankäyttö- ja rakennuslain 135 §:n 1 momentin 1 kohdan vastaisia ja päätökset on siten kumottava.”