§:n 2 momentin vastaisena. Maa-aineslaki 3 § 2 momentti ja 6 § 1 momentti Kort referat på svenska Päätös, josta valitetaan Kouvolan hallinto-oikeus 31.10.2011 nro 11/0439/1 Asian aikaisempi käsittely Kärkölän kunnanhallitus on 10.9.2010 antamallaan päätöksellä myöntänyt X Oy:lle luvan soran ja hiekan ottamiseen Kärkölän kunnan Hähkäniemen kylässä sijaitsevalta tilalta Santamäki RN:o 25:
§:n 1 momentin mukaisia seurauksia. Voimassa olevien maa-ainestenottolupien pinta-alojen osuus pohjavesialueella Järvelä A on ympäristöministeriön suositusrajoissa, joka olosuhteista riippuen on 10 - 30 %. Ottaminen ei vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen, eikä turmele kaupunki- tai maisemakuvaa, koska kyseessä on vanha ottoalue, jonka korkein laki on jo otettu ja alue sijoittuu harjun keskelle pohjois- ja etelärinteiden väliin. Sovelletut oikeusohjeet Maa-aineslaki (555/1981) 3, 4, 5, 5 a, 6, 7, 10 - 13, 16 b, 19 ja 20 § Valtioneuvoston asetus maa-ainesten ottamisesta (926/2005) 1, 2 ja 6 § Asian käsittely hallinto-oikeudessa Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ELY-keskus) on valituksessaan vaatinut, että Kärkölän kunnanhallituksen päätös on kumottava. Vaatimuksensa tueksi ELY-keskus on esittänyt muun ohella seuraavaa: ELY-keskus on lupahakemuksesta antamassaan lausunnossa katsonut, että suunniteltu maa-ainesten ottaminen vaikeuttaisi alueen käyttämistä yleiskaavassa varattuun tarkoitukseen
§:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla ja vaarantaisi I luokan pohjavesialueen veden laadun
§:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Ottamisalue sijaitsee vuonna 2004 tehdyn Kärkölän taajamien osayleiskaavan alueella. Ottamisalue sijoittuu alueelle, jonka pääkäyttötarkoitukseksi on kaavassa merkitty VU eli virkistyspalvelujen alue. Voimassa olevan maa-ainesluvan mukainen alue on merkitty kaavassa merkinnällä eo, josta osayleiskaavamääräyksissä todetaan seuraavaa: ”Maa-ainesten ottoalue. Alueella on voimassa maa-ainesten ottolupa. Maa-ainesten oton päätyttyä alue tulee kunnostaa pääkäyttötarkoituksen mukaisesti.” Osayleiskaavassa on tarkoitettu alueen maa-ainesoton päättyvän nykyisen luvan päättyessä eli vuonna
§:n 1 momentin 3 ja 4 kohtien sekä saman pykälän 2 momentin vastaista. Lupaa ei maa-aineslain 6 §:n 1 momentin mukaan olisi tullut myöntää. Kunnanhallituksen päätös on lainvastaisena kumottava. Kärkölän kunnanhallitus on antanut lausunnon, jossa on esitetty valituksen hylkäämistä. Lausunnossa on lisäksi todettu muun ohella, että alue on merkitty osayleiskaavassa maa-ainesten ottoalueeksi tarkoituksena hyödyntää tiedossa olevat maa-ainesvarat. Osayleiskaavan määräystä ei ole sidottu vuonna 2004 voimassa olleeseen maa-aineslupaan vaan uusia maa-aineslupia voidaan myöntää niin kauan kuin alueella on hyödynnettäviä maa-aineksia. X Oy on antanut selityksen, jossa on pyydetty valituksen hylkäämistä, yhdytty Kärkölän kunnanhallituksen lausunnossa esitettyyn ja lisäksi todettu muun ohella seuraavaa: On selvää, että ottaminen ei
§:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen. Valituksessa esille tuotu seikka, jonka mukaan ottamiseen liittyviä toimintoja sijoittuisi eo-merkinnän ulkopuolelle johtunee rajausviivan epätarkkuudesta karttapohjalla. Yhtiö huolehtii siitä, että varastokenttä ja muut toiminnot sijoitetaan kokonaan eo-alueelle. Hämeen ELY-keskus on antanut vastaselityksen, jossa on todettu muun ohella seuraavaa: Kaavassa on erikseen osoitettu merkinnällä EO sellaisia nykyisiä soranottoalueita, joiden pääkäyttötarkoituksena on maa-ainesten otto. Mikäli kaavan tulkinta olisi kunnanhallituksen ja luvanhakijan käsityksen mukainen, ei merkinnöillä eo ja EO/VU olisi käytännön eroa. Myönnetyn luvan mukainen maa-ainestenotto estäisi alueen ottamisen pääkäyttötarkoituksen mukaiseen käyttöön urheilu- ja virkistyspalvelujen alueena. Hallinto-oikeuden ratkaisu Kouvolan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään Hämeen ELY-keskuksen valituksesta kumonnut Kärkölän kunnanhallituksen päätöksen. Hallinto-oikeus on viitannut maa-aineslain 5 §:ään ja perustellut päätöstään seuraavasti: Sovellettavat oikeusohjeet ja ympäristöministeriön opas ”Maa-ainesten kestävä kehitys, oikeastaan käyttö”
§:n 1 momentin 3 ja 4 kohdan mukaan tässä laissa tarkoitettuja aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu huomattavia tai laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia luonnonolosuhteissa; tai tärkeän tai muun vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantuminen, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa.
§:n 2 momentin mukaan alueella, jolla on voimassa asemakaava tai oikeusvaikutteinen yleiskaava, on sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, katsottava, ettei ottaminen vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen eikä turmele kaupunki- tai maisemakuvaa. Maa-aineslain 6 §:n 1 momentin mukaan lupa ainesten ottamiseen on myönnettävä, jos asianmukainen ottamissuunnitelma on esitetty eikä ottaminen tai sen järjestely ole ristiriidassa 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Asiaa harkittaessa on otettava huomioon myös lupamääräysten vaikutus. Ympäristöministeriön oppaan "Maa-ainesten kestävä käyttö" mukaan vedenottamoiden ja tutkittujen vedenottopaikkojen kaukosuojavyöhykkeillä jälkihoitamattomien soranottoalueiden pinta-ala ei saisi olla alueen maaperä ja pohjavesiolosuhteet huomioon ottaen yli 10 - 20 % suoja-alueesta. Ottaminen ja jälkihoito tulisi toteuttaa vaiheittain yli 3 - 4 ha:n ottamisalueilla. Tosiasiat Ottamisalue sijaitsee Kärkölän kunnan Järvelän taajaman eteläpuolella linnunteitse noin 1,3 kilometrin etäisyydellä taajamasta. Santamäen tilan pinta-ala on 10,840 ha ja suunniteltu maa-ainesten ottamisalue 6,413 ha. Nyt valituksenalaisella päätöksellä soraa ja hiekkaa on myönnetty otettavaksi 780 000 m 3 . Maa-aineslupa on voimassa 10 vuotta. Lupaa on haettu siten, että uuden luvan tullessa lainvoimaiseksi kumoutuu alueelle myönnetty vanha lupa. Soran murskaamiseen on voimassa ympäristölupa. Sekä vanhan maa-aines- että ympäristöluvan voimassaolo päättyy 8.5.2013. Ottamisalueella on maa-aineksia hyödynnetty jo 1,1 ha:n alueelta. Alueen ympäristössä sijaitsee useita sorakuoppia. Alueella on voimassa oikeusvaikutteinen Kärkölän taajamien osayleiskaava. Ottamisalue sijoittuu osayleiskaavan VU-alueelle. VU-alue on varattu urheilu- ja virkistyspalvelujen alueeksi. Tämän alueen sisälle on osoitettu eo-merkinnällä maa-ainesten ottoalue, jolle alueelle osayleiskaavan kaavamerkintöjen mukaan on voimassa maa-ainesten ottolupa. Maa-ainesten oton päätyttyä alue tulee kunnostaa pääkäyttötarkoituksen mukaisesti. Valituksenalaisen päätöksen mukainen toiminta kohdistuu molemmille yleiskaavan aluevarauksille. Yleiskaavassa on EO-merkinnällä osoitettu lisäksi alueet, joiden pääkäyttötarkoitus on soranotto. Päijät-Hämeen maakuntakaavassa ottamisalue sijoittuu kaavan pohjaveden suojelualueelle (pve). Ottamisalue sijaitsee yhdyskuntien vedenhankinnan kannalta tärkeällä Järvelän pohjavesialueella, jonka luokka on I. Pohjavesialueen pinta-ala on 612 ha ja varsinainen muodostumisalueen pinta-ala 364 ha. Pohjavesialueella on 11 voimassa olevaa maa-aineslupaa, joiden yhteispinta-ala on noin 45 ha. Maa-ainestenottolupien kokonaispinta-alojen osuus pohjavesialueen kokonaispinta-alasta on noin 7 % ja osuus varsinaisesta muodostumisalueesta on noin 12 %. Ottamisalueesta noin 1,4 km luoteeseen sijaitsee Koskisen Oy:n Tolkonlähteen pohjavedenottamo. Pohjaveden virtaussuunta on ottamisalueelta kohti vedenottamoa. Tolkonlähteen vedenottamon valuma-alueen pinta-ala on 1,2 km 2 . Valuma-alueella on jälkihoitamattomia ja toiminnassa olevia ottamisalueita 15,9 ha (Hämeen ympäristökeskuksen kartoitus 2005). Lisäksi kartoitushetkellä oli 10,4 ha avaamattomana olleita alueita, joilla on voimassa oleva maa-aineslupa. ELY-keskuksen laskelmien mukaan suojavyöhykkeellä on jälkihoitamattomia ja toiminnassa olevia soran ja hiekan ottamisalueita 13 - 23 % valuma-alueesta riippuen oton ja jälkihoidon edistymisestä. Johtopäätökset Asiassa on kyse siitä, ovatko maa-ainesluvan myöntämisen edellytykset olemassa. Maanomistajalle kuuluu oikeus hyödyntää maa-aineksia. Tätä oikeutta on laissa rajoitettu siten, että siitä ei saa aiheutua laissa tarkemmin määriteltyjä maisemallisia tai ympäristöhaittoja. Mikäli näitä haittoja ei aiheudu, lupa olisi myönnettävä. Lupaharkinta on oikeusharkintaa. Hallituksen esityksen (HE 88/1980) mukaan, jos ottamisesta aiheutuu jokin laissa määritellyistä seuraamuksista eikä sitä voida myöskään lupaan liitettävillä määräyksillä välttää, lupa tulisi evätä. Muussa tapauksessa olisi lupa myönnettävä. Huomattava on, että kunkin laissa luetellun haitallisen seuraamuksen kohdalla on edellytetty, että haitta ylittää tietyn, laatusanoilla ilmaistun kynnyksen. Jos haittaa tosin aiheutuu, mutta se jää mainittua kynnystä vähäisemmäksi, lupa ainesten ottamiseen on myönnettävä. Tätä koskeva harkinta on oikeusharkintaa. Valituksenalainen lupapäätös sijaitsee vedenhankintaa varten tärkeällä pohjavesialueella ja Tolkonlähteen vedenottamon valuma-alueella. Edellä mainituilla alueilla on jo ennestään runsaasti toiminnassa olevia ja jälkihoitamattomia ottamisalueita. Ympäristöministeriö on julkaisut oppaan ”Maa-ainesten kestävä käyttö”, jonka tarkoituksena on toimia yleisenä ohjeena maa-ainesasioissa. Ympäristöministeriön opas ei ole oikeudellisesti sitova, mutta se sisältää tutkimukseen perustuvia tietoja, joiden avulla voidaan arvioida yksittäisen maa-aineslupahankkeen sallittavuutta
§:n kannalta. Soranotto lisää pohjaveden laadun ja pinnankorkeuden vaihteluja sekä pohjaveden likaantumisriskiä ja voi vaikeuttaa alueelta saatavan pohjaveden käsittelyä. Maa-aineksia otettaessa pohjavesialueella on huomiota kiinnitettävä muun muassa ottamisen laajuuteen sekä ottamisalueiden jälkihoitoon. Soran ottamisen haitalliset vaikutukset pohjaveteen ovat yleensä sitä suuremmat mitä enemmän pohjavesialueesta on ottamisaluetta tai jälkihoitamatonta ottamisaluetta. Erityisesti pintamaan poisto laajalla alueella vuosien ajaksi saattaa aiheuttaa haittaa pohjaveden käyttökelpoisuudelle. Pintamaan poiston haitallisia vaikutuksia pohjaveteen voidaan vähentää oleellisesti järjestämällä ottaminen ja jälkihoito vaiheittain siten, että seuraavan ottamisvaiheeseen siirrytään vasta kun edellinen on jälkihoidettu. Valituksenalainen soran ottamislupa on myönnetty ottamissuunnitelman mukaisesti ottamista tai jälkihoitoa vaiheistamatta. Varastoinnin ja jalostuksen tilan tarve ei ole peruste maisemoinnin lykkäämiselle. Kun otetaan huomioon ottamistoiminnan sijoittuminen tärkeälle pohjavesialueelle ja vedenottaman valuma-alueelle, pohjavesialueella jo oleva tai jo aiemmin myönnetty aloittamaton ottamistoiminta ja nyt valituksenalaisella päätöksellä myönnetty soran ottomäärä ja ottoalueen laajuus, aiheuttaa valituksenalaisen maa-ainespäätöksen mukainen pintamaan poisto laajalta alueelta, ottotoiminnan ja jälkihoidon vaiheistamattomuus vahingollisia vaikutuksia pohjaveden muodostumisolosuhteissa sekä tärkeällä vedenhankintakäyttöön soveltuvalla pohjavesialueella sijaitsevan vedenottamon veden laadun tai antoisuuden vaarantumisen. Maa-ainesten ottamista valituksenalaisen lupapäätöksen mukaisesti ei ole pidettävä
§:n 1 momentin 3 ja 4 kohdan säännösten johdosta sallittavana. Oikeusvaikutteisen osayleiskaavan urheilu- ja virkistyspalvelujen (VU) sisällä oleva maa-ainesten ottoalue (eo) on merkitty osayleiskaavaan alueen tosiasiallisen suunnitteluhetkellä voimassa olevan käyttötarkoituksen mukaisena. Varsinaiset ainesten ottamiseen varatut alueet on osayleiskaavassa osoitettu kaavamerkinnällä EO. Osayleiskaavassa ei ole eo-alueelta rajoitettu millään lailla maa-ainesten ottamista, asetettu aikarajoituksia alueen toteuttamiselle tai sidottu oton toteuttamista voimassa olevaan lupaan. Kun otetaan huomioon osayleiskaavoituksessa maa-ainesten ottamisille varattujen alueiden erilaiset osayleiskaavamerkinnät ja VU-alueen pääasiallinen muunlainen käyttötarkoitus, on valituksenalaisen päätöksen mukainen maa-ainesten ottamisen katsottava vaikeuttavan alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen. Lopputulos Maa-ainesten ottaminen on ristiriidassa
§.ssä säädettyjen rajoitusten kanssa, joten maa-aineslain 6 §:n säännösten nojalla maa-aineslupaa ei olisi tullut myöntää. Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Juha Alhonnoro, Kari Kolehmainen ja Leila Hietanen, joka on myös esitellyt asian. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa X Oy on valituksessaan vaatinut, että Kouvolan hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Kärkölän kunnanhallituksen päätös saatetaan voimaan sellaisenaan tai toissijaisesti valituksesta tarkemmin ilmenevällä tavalla muutettuna. Hämeen ELY-keskus on velvoitettava korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut. Vaatimustensa tueksi X Oy on esittänyt muun ohella seuraavaa: Kärkölän kunnanhallitus myönsi päätöksellä 28.4.2003 § 57 A:lle luvan ottaa maa-aineksia 1 300 000 k-m 3 noin seitsemän hehtaarin alueelta. Luvan voimassaoloaika päättyy 8.5.2013. Lupa siirrettiin Suomen valtiolle (Metsähallitus) ja kunnanhallitus hyväksyi luvan haltijan vaihtumisen päätöksellä 26.4.2004 § 52. Metsähallitus omistaa X Oy:n osakekannan. Uusi lupahakemus tuli vireille 25.4.2010. Hakemus koski samaa ottoaluetta, mutta ottomäärä oli vain 780 000 k-m 3 , vuotuisena ottona noin 52 000 k-m 3 . Kyse ei silti ole niin sanotusta jatkolupahakemuksesta, joka maa-aineslain 10 §:n 3 momentin nojalla koskee vain alle 10 vuodeksi myönnettyjen lupien jatkamista 10 vuoden pituisiksi. Hallinto-oikeuden päätöksessä todetaan, että ottaminen vaikeuttaisi alueen käyttämistä osayleiskaavassa varattuun tarkoitukseen. VU-alueen käyttämisen vaikeuttaminen, joka ei tarkalleen ottaen edes ollut ELY-keskuksen valitusperuste, oli kuitenkin hallinto-oikeuden päätöksen toinen pääperuste. Asia olisi pitänyt ratkaista vain valitusperusteen nojalla. Yleiskaavassa alueen pääkäyttötarkoitus on urheilu- ja virkistyspalvelujen alue (VU). Maa-ainesten ottamisalueen kaavamerkintä on ”eo” ja kaavamääräys kuuluu seuraavasti: ”Maa-ainesten ottoalue. Alueella on voimassa maa-ainesten ottolupa. Maa-ainesten oton päätyttyä alue tulee kunnostaa pääkäyttötarkoituksen mukaisesti.” Oikeusvaikutteinen kaavamerkintä (
§:n 2 momentin vastaista. Ottamisalue sijaitsee Kärkölän taajamien osayleiskaavassa virkistysalueeksi varatulla alueella (VU). Maa-ainesten ottotoiminta estää alueen käytön virkistykseen ja ulkoiluun koko ottamisalueen osalta. Ottamisesta aiheutuvien melu-, pöly- ja maisemahaittojen vuoksi myös ottamisaluetta ympäröivien alueiden käyttäminen virkistykseen ja ulkoiluun vaikeutuisi. Osayleiskaavan eo-merkinnän on tarkoitus kertoa kaavan käyttäjälle kaavan laatimishetkellä voimassa olleeseen maa-aineslupaan perustuvasta pääkäyttötarkoituksesta poikkeavasta toiminnasta. Kyse ei ole aluevarauksesta, vaikka kunnanhallituksen päätöksen perusteluissa niin todetaankin. Valituksen mukaan ELY-keskus olisi tulkinnut osayleiskaavaa kaavamääräysten ja -selostuksen vastaisesti. Tulkinnat perustuvat kuitenkin kaavamerkintöihin ja -määräyksiin sekä kaavaselostukseen. Kaavaselostuksen mukaan kaava on oikeusvaikutteinen ja sen tarkoituksena on ohjata maankäyttöä vuoteen 2015 saakka. Kaavan luonnosvaiheessa Hähkäjärven länsi- ja eteläpuolelle on laadittu kaksi soranottoa ja sen jälkeistä alueiden käyttöä vertailevaa vaihtoehtoa. Vaihtoehtojen vertailun jälkeen Santamäen alue on osoitettu laajan soranoton sijaan virkistysalueeksi, jolle on merkitty maa-ainesten ottoluvan mukainen ottoalue (kaavaselostus s. 22 - 23). Kaavaselostuksen mukaan aluevarauksella (EO) maa-ainesten ottoalueiksi on osoitettu pääasiassa nykyisiä maa-ainesten ottoalueita sekä alueita, joille on olemassa lupa maa-ainesten ottoon. Useimmille näistä alueista on osoitettu myös jälkikäyttö (kaavaselostus s. 28). Alueet, joilla on jokin muu pääkäyttötarkoitus, mutta joilla on voimassa maa-ainesten ottolupa, on merkitty pistekatkoviivalla ja merkinnällä eo. Nämä alueet on maa-ainesten oton jälkeen kunnostettava pääkäyttötarkoituksen mukaisesti (kaavaselostus s. 36). Vaikka osayleiskaavassa ottamisalue olisi varattu maa-ainesten ottoalueeksi, sekään ei oikeuttaisi
§:n 1 momentin vastaiseen maa-ainestenottoon. Riittävä ottamisen aikainen jälkihoito on pohjaveden suojelun kannalta ehdoton edellytys ottamistoiminnalle, ottaen huomioon ottamisalueen laajuus sekä sijainti vedenhankintaa varten tärkeällä pohjavesialueella ja Tolkonlähteen vedenottamon valuma-alueella, jolla on jo ennestään runsaasti toiminnassa olevia ja jälkihoitamattomia ottamisalueita. Ottamissuunnitelmassa ottoa ja jälkihoitoa ei ole vaiheistettu eikä lupamääräyksilläkään ole varmistettu, että aluetta jälkihoidetaan riittävästi ottamisen aikana. ELY-keskus on soveltanut asiassa ympäristöministeriön luontoympäristöosaston vuonna 2009 julkaisemaa opasta ”Maa-ainesten kestävä käyttö - Opas maa-ainesten ottamisen sääntelyä ja järjestämistä varten” (Ympäristöhallinnon ohjeita 1/2009). Oppaan liitteessä 6 (Pohjaveden suojelu ja tarkkailu soran ottamisalueilla) on tutkimuksiin ja yleiseen varovaisuusperiaatteeseen perustuen asetettu tavoite, jonka mukaan pohjavedenottamoiden kaukosuojavyöhykkeillä jälkihoitamattomien ottamisalueiden yhteispinta-ala ei saisi olla alueen maaperä- ja pohjavesiolosuhteet huomioon ottaen yli 10 - 20 % suoja-alueesta. X Oy:n valituksen mukaan 10 - 20 % osuudella ei olisi merkitystä, koska Tolkonlähteen vedenottamolla ei ole vesioikeudellista suoja-aluetta. Hämeenkosken ja Kärkölän pohjaveden suojelusuunnitelmassa on kuitenkin esitetty pohjavesitutkimuksiin perustuva vedenottamon valuma-alue, joka voidaan suojelusuunnitelman määritelmän mukaan tulkita vedenoton laajimmaksi mahdolliseksi vaikutusalueeksi ja ottamon ohjeelliseksi suojavyöhykkeeksi. Ympäristöministeriön oppaassa esitetyt tavoitteet eivät koske ainoastaan vesioikeudellisia suoja-alueita vaan myös esimerkiksi suojelusuunnitelmien yhteydessä arvioituja suoja-alueita. ELY-keskuksen laskelma jälkihoitamattomien ja toiminnassa olevien soran ja hiekan ottamisalueiden osuudesta (13 - 23 %) perustuu Tolkonlähteen vedenottamon valuma-aluerajaukseen. ELY-keskus on noudattanut asiassa tarkoitussidonnaisuuden, objektiviteetti-, suhteellisuus-, yhdenvertaisuus- ja luottamuksensuojan periaatteita. Alueelle aiemmin myönnetty maa-aineslupa ei ole peruste uuden luvan myöntämiselle. Voimassa olevan luvan myöntämisen jälkeen alueelle on valmistunut pohjaveden suojelusuunnitelma ja ottamista rajoittava osayleiskaava. Aiemman luvan mukaan ottaminen ja jälkihoito tuli tehdä vaiheittain. Maa-ainesten otto olisi
§:n 1 momentin 3 ja 4 kohtien sekä saman pykälän 2 momentin vastaista. Lupaa ei maa-aineslain 6 §:n 1 momentin mukaan olisi tullut myöntää. X Oy on antanut vastaselityksen, jossa on todettu muun ohella seuraavaa: Kärkölän kunnanhallitus toteaa selityksessään, että kunnanhallituksen tulkinnan mukaan Kärkölän taajamien osayleiskaavan kaavamerkintä (eo) mahdollistaa maa-aineksen ottamisen. Tämä on myös kaavan laatijan, Z Oy:n tulkinta kyseisestä kaavamerkinnästä. Z Oy:n kaavoitusyksikön päällikkö toteaa lausunnossaan 27.7.2010 ELY-keskuksen vastineensa perusteluiksi ottamista kaavaselostuksen kohdista 3.5.1, 3.5.2 ja 4.2.6 seuraavaa: ”Kuten todettu, ei osayleiskaava aseta aikarajoituksia alueen toteuttamiselle eikä oton toteuttamista ole sidottu silloin voimassa olevaan lupaan. Kaavamääräyksen teksti siitä, että alueella on voimassa maa-aineksen ottolupa, on lähinnä informatiivinen, aluerajausta perusteleva. Tällä määräyksellä ei ole haluttu eikä sillä voida rajoittaa uusien lupien käsittelyä alueella. Päinvastoin, kaavan vaatimus siitä, että oton jälkeen alue kunnostetaan urheilu- ja virkistyspalveluihin soveltuvaksi, edellyttää uutta lupaa.” Kaavoittajan tarkoituksena on siis ollut mahdollistaa maa-aineksen otto alueella. ELY-keskus ei ole esittänyt Tolkonlähteen valuma-alueella sijaitsevien jälkihoitamattomien ja toiminnassa olevien soran ja hiekan ottamisalueiden yhteispinta-alaksi väittämiensä osuuksien (13 - 23 %) tueksi tarkkoja laskelmia, yksilöinyt laskelmien perustana olevia alueita eikä esittänyt kuvia, joista käy yksiselitteisesti ilmi se, mitä alueita luvut pitävät sisällään. Hakija esittämästä selvityksestä käy yksiselitteisesti ilmi, että luvanmukaisten ottoalueiden yhteispinta-ala on 11,75 % Tolkonlähteen valuma-alueen pinta-alasta. Nyt käsittelyn kohteena oleva lupa ei kasvata ottoalueiden pinta-alaa olemassa olevien, jo myönnettyjen maa-aineksen ottamislupien lisäksi, sillä käsittelyn kohteena oleva lupahakemus kohdistuu jo käytössä olevaan ottoalueeseen. Ympäristöministeriön oppaassa 1/2009 todetaan muun ohella, että mikäli edellä esitetyt pinta-alaosuudet ylittyvät, tulee lupaharkinnassa huolehtia siitä, että ottaja velvoitetaan tehostetusti seuraamaan ottamisen vaikutuksia pohjaveteen. Näin ollen pinta-alaosuuksien ylittyminen ei vielä itsessään muodosta estettä ottoluvan myöntämiselle. Lupaviranomaisen tulee pinta-alaosuuksien ylittyessä huolehtia siitä, että maa-aineksen ottamisen vaikutuksia pohjaveteen seurataan tehostetusti. Tämä tarkoittaa sitä, että vaikka ELY-keskuksen esittämät perusteettomat luvut pinta-alaosuuksista otettaisiinkin lupaharkinnan pohjaksi, ne eivät kuitenkaan muodostaisi ehdotonta estettä maa-aineksen ottamiselle alueelta. Luvanhaltija voidaan lupapäätöksellä velvoittaa vaiheistamaan työ. X Oy on asiassa jo aiemminkin tuonut esiin, että on valmis vaiheistamaan työn tarvittaessa, mutta jälkihoidon suorittaminen ottotoiminnan päätyttyä on tarkoituksenmukaisempaa. Vaiheittaisen maisemoinnin vaikutus olisi pieni ja vaiheittainen maisemointi on erittäin vaikea toteuttaa ottoalueen maaston profiilin ja korkeuteen nähden pienen pinta-alan vuoksi. Ottoalueen maaston korkeuserot ovat hyvin suuria, kuten ottoalueen leikkauskuvista ilmenee. Ne voivat olla kuvista ilmenevää suurempiakin, jopa 44 metriä. Näin ollen vaiheistaminen ei alueen koko ja suuret korkeuserot huomioiden ole tarkoituksenmukaista. Lisäksi vaiheistaminen vaikeuttaisi luvanmukaista toimintaa, sillä varastointialueet pienenisivät vaiheistettujen alueiden myötä. Ympäristöhallinnon ohjeiden mukaan toiminnassa olevien ottoalueiden hyödyntäminen mahdollisimman tarkasti on tarkoituksenmukaista maa-aineksen kestävän käytön edistämiseksi ja maisema-arvojen säilyttämiseksi. Tarkoituksenmukaisuuden tulee toteutua alueen erityispiirteet huomioiden, tässä tapauksessa pohjavesialueen tuomat lisävaatimukset toteuttaen. Tarkoituksenmukaista on siis hyödyntää nykyisen luvan mukainen, jo käytössä oleva maa-aineksen ottoalue mahdollisimman tarkasti, pohjavesialueen rajoitteet huomioiden, eli myöntää uusi maa-aineksen ottolupa. Tämä myös toteuttaisi mahdollisimman hyvin alueen kaavamääräystä, kuten kaavan laatijan lausunnossa todetaan. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu 1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. 2. X Oy:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään. Perustelut 1. Sovellettavat oikeusohjeet
§:n 1 momentin 4 kohdan mukaan maa-aineksia ei saa ottaa niin, että siitä aiheutuu tärkeän tai muu vedenhankintakäyttöön soveltuvan pohjavesialueen veden laadun tai antoisuuden vaarantumista, jollei siihen ole saatu vesilain mukaista lupaa.
§:n 2 momentin mukaan alueella, jolla on voimassa asemakaava tai oikeusvaikutteinen yleiskaava, on sen lisäksi, mitä 1 momentissa säädetään, katsottava, ettei ottaminen vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen eikä turmele kaupunki- tai maisemakuvaa. Maa-aineslain 6 §:n 1 momentin mukaan lupa ainesten ottamiseen on myönnettävä, jos asianmukainen ottamissuunnitelma on esitetty eikä ottaminen tai sen järjestely ole ristiriidassa 3 §:ssä säädettyjen rajoitusten kanssa. Asiaa harkittaessa on otettava huomioon myös lupamääräysten vaikutus. Tosiseikat Kunnanhallitus on myöntänyt yhtiölle 10 vuotta voimassa olevan luvan ottaa maa-aineksia noin 780 000 k-m 3 . Ottamisalueen pinta-ala on 6,413 hehtaaria. Alueella on ottamissuunnitelman mukaan voimassa oleva maa-aineslupa- ja ympäristölupa. Maa-aineslupa on myönnetty vuonna
§:n 2 momentin nojalla ja vaikeuttaako luvan myöntäminen alueen käyttämistä osayleiskaavassa varattuun tarkoitukseen urheilu- ja virkistyspalvelujen alueena. Näin ollen hallinto-oikeuden päätös ei ole lainvastainen sillä perusteella, että hallinto-oikeus olisi tutkinut asian laajemmin kuin valituksessa on esitetty. Oikeudellinen arviointi Kaavaselostuksesta ja kaavan tavoitevuodesta on pääteltävissä, että osayleiskaavaan sisältyvä kaavamerkintä eo toteaa olemassa olevaan lupaan perustuvan maa-ainesten oton eikä sen perusteella aluetta ole osoitettu tulevaan ottotoimintaan. Mainitussa osayleiskaavassa on osoitettu merkinnällä EO ne ottoalueet, jotka on varsinaisesti tarkoitettu käytettäväksi maa-ainesten ottamiseen. Nyt kysymyksessä oleva maa-ainesten ottoalue on alueella voimassa olevassa osayleiskaavassa pääkäyttötarkoitukseltaan osoitettu urheilu- ja virkistyspalvelujen alueeksi (VU). Merkinnällä osoitetaan laajat virkistys- ja vapaa-ajankeskusten, urheilukenttien ja hiihtokeskusten alueet, joilla merkittävä osa toiminnasta tapahtuu ulkona. Mainittu kaavamerkintä ei sinänsä muodosta estettä maa-ainesten ottamiselle. Luvan myöntämisedellytysten kannalta ratkaisevaa on, aiheutuisiko hakemuksessa tarkoitetusta ottamisesta
§:n 2 momentissa tarkoitettu seuraus. Lupaharkinnassa on muun ohella katsottava, ettei ottaminen vaikeuta alueen käyttämistä kaavassa varattuun tarkoitukseen. Lupa on myönnetty varsin suurelle ottomäärälle ja ottaminen muuttaisi alueella olevan sorakerroksen paksuutta enimmillään jopa noin 40 metriä suhteessa ympäristöön. Kun otetaan huomioon hakemuksessa tarkoitetun ottamisen laajuus ja ottamisen suunniteltu syvyys suhteessa ympäristöön, hakemuksessa tarkoitettu hanke vaikeuttaisi alueen käyttämistä kaavassa osoitetun pääkäyttötarkoituksen mukaisesti urheilu- ja virkistyspalvelujen alueena. Kun otetaan huomioon, että X Oy:n hakemus on ollut hylättävä
§:n 2 momentin vastaisena, asiassa ei ole tarpeen lausua enemmälti siitä, aiheutuisiko hakemuksessa tarkoitetusta hankkeesta
§:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu seuraus. Lopputulos Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita. 2. Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, X Oy:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Matti Pellonpää, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta ja Mika Seppälä. Asian esittelijä Arto Hietaniemi.
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.