§:n 1 momenttia koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa, että aiemman lain 105 §:n mukaisesti ehdotetaan, että hallintolainkäyttölakia sovellettaisiin haettaessa muutosta ehdotetun lain nojalla tehtyihin päätöksiin. Maantielain 105 §:n 2 momentin mukaan kunnalla, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella sekä maakunnan liitolla on oikeus hakea muutosta sellaiseen yleis- ja tiesuunnitelman hyväksymispäätökseen, jonka vaikutukset kohdistuvat kunnan alueelle tai viranomaisen toimialueelle. Edellä mainitussa hallituksen esityksessä (HE 17/2004 vp)
§:n 2 momentin osalta, että säännös täydentäisi hallintolainkäyttölain 6 §:n 2 momenttia. Maantielain 105 §:n 3 momentin mukaan rekisteröidyllä paikallisella tai alueellisella yhteisöllä tai säätiöllä on oikeus toimialaansa kuuluvissa asioissa hakea valittamalla muutosta sellaiseen yleis- ja tiesuunnitelman hyväksymispäätökseen, jonka vaikutukset ulottuvat yhteisön tai säätiön toiminta-alueelle. Edellä mainitussa hallituksen esityksessä (HE 17/2004 vp)
§:n 3 momentin osalta, että oikeustilan selventämiseksi ja perustuslaissa turvatun osallistumisoikeuden täysimääräiseksi toteuttamiseksi ehdotetaan, että valitukseen oikeutetuiksi tulisivat erilaiset yhteisöt ja säätiöt niiden toimialaa erityisesti rajaamatta. Maantielain 106 §:n 1 momentin mukaan yleissuunnitelman hyväksymispäätökseen ei saa hakea valittamalla muutosta siltä osin kuin maantien sijainti ja tekniset ratkaisut on jo hyväksytty lainvoimaisesti oikeusvaikutteisessa kaavassa. Edellä mainitussa hallituksen esityksessä (HE 17/2004 vp) todetaan maantielain 106 §:n osalta, että pykälässä säädettäisiin yleis- ja tiesuunnitelman hyväksymispäätöksiä koskevista muutoksenhaun rajoituksista. Säännös vastaisi pääosiltaan aiemman lain 105 a §:ää. Pykälässä ehdotetaan, että yleissuunnitelman ja tiesuunnitelman hyväksymispäätöksestä ei saisi valittaa siltä osin kuin tien sijainti ja tekniset ratkaisut on jo hyväksytty lainvoimaisesti oikeusvaikutteisessa kaavassa. Hallituksen esityksessä todetaan edelleen, että asianosaiset ovat voineet kaavaa laadittaessa ja hyväksyttäessä käyttää maankäyttö- ja rakennuslain oikeussuojakeinoja valvoessaan etujaan ja oikeuksiaan esimerkiksi kaavan tarkoittaman maantien sijaintia koskevassa asiassa tai sen teknisten ratkaisujen suhteen. Kun nämä ratkaisut sitten kaavassa ovat saaneet lainvoiman ja kun yleissuunnitelmaa eikä tiesuunnitelmaa saa hyväksyä 17 §:n 2 momentin nojalla vastoin mainittua kaavaa, hallituksen esityksen mukaan ei ole perusteita sille, että samat kaavassa jo ratkaistut asiat voitaisiin saattaa tuomioistuimen käsiteltäväksi valittamalla tätä tarkoittavasta yleissuunnitelman tai tiesuunnitelman hyväksymispäätöksestä. Vastaavasti ehdotetaan, että tiesuunnitelman hyväksymispäätökseen ei saisi hakea muutosta silloin, kun maantien sijainti ja tekniset ratkaisut on jo hyväksytty lainvoimaisessa yleissuunnitelmassa. Hallintolainkäyttölain valitusoikeutta koskeva säännös Hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa. Yleissuunnitelmaa ja sen sisältöä koskevia säännöksiä Maantielain 18 §:n mukaan yleissuunnitelma on laadittava, jolleivät hankkeen vaikutukset ole vähäiset taikka maantien sijaintia ja sen vaikutuksia ole jo riittävässä määrin ratkaistu asemakaavassa tai oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa. Yleissuunnitelma on aina laadittava sellaisissa hankkeissa, joihin sovelletaan ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) 2 luvun mukaista arviointimenettelyä. Maantielain 19 §:n mukaan yleissuunnitelmassa on esitettävä selvitys maantien tarpeellisuudesta ja tutkituista vaihtoehdoista, tien liikenteelliset ja tekniset perusratkaisut, tien likimääräinen sijainti sekä tien arvioidut vaikutukset, kuten vaikutukset tie- ja liikenneoloihin, liikenneturvallisuuteen, maankäyttöön, kiinteistörakenteeseen ja ympäristöön sekä ihmisten terveyteen, elinoloihin ja viihtyvyyteen. Suunnitelmassa tulee esittää myös mahdollisuudet haitallisten vaikutusten poistamiseksi tai vähentämiseksi sekä alustava kustannusarvio. Hallintolain valitusosoitusta koskeva säännös Hallintolain 47 §:n 1 momentin mukaan päätökseen, johon saa hakea muutosta valittamalla, on liitettävä valitusosoitus. Siinä on mainittava valitusviranomainen, viranomainen, jolle valituskirjelmä on toimitettava, sekä valitusaika ja mistä se lasketaan. Pykälän 2 momentin mukaan valitusosoituksessa on selostettava vaatimukset valituskirjelmän sisällöstä ja liitteistä sekä valituksen perille toimittamisesta. 1.2 B:n valitusoikeus B on hallinto-oikeuden täydennyspyyntöön antamassaan vastauksessa ilmoittanut, että hänellä on oikeus valittaa Liikenneviraston päätöksestä, koska Liikenneviraston päätöksen valitusosoitukseen ei ollut sisällytetty valituskieltoa tai muuta valitusoikeuden rajoitusta. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että Liikenneviraston päätökseen liitetty valitusosoitus on ollut hallintolain 47 §:n vaatimusten mukainen. Päätökseen liitetyllä valitusosoituksella ei ole ratkaistu eikä ole voitukaan ratkaista sitä, kenellä maantielain 105 §:n 1 momentti ja hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentti huomioon ottaen on oikeus valittaa mainitusta päätöksestä. Kysymys siitä, kenellä on asiassa valitusoikeus, ratkaistaan valitusviranomaisessa. B ei siten ole voinut perustaa valitusoikeuttaan yksinomaan valitusosoitukseen. B on lisäksi katsonut, että Liikenneviraston päätös on maankäyttö- ja rakennuslain sekä Euroopan laajuisen tieverkon tunnelien turvallisuutta koskevista vähimmäisvaatimuksista annetun direktiivin eli niin sanotun tunnelidirektiivin (2004/54/EY) vastainen. Mainitut valitusoikeuden tueksi esitetyt valitusperusteet eivät osoita, että päätös koskisi B:tä hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Asiassa ei ole muutoinkaan ilmennyt, että Liikenneviraston päätös olisi kohdistettu B:hen tai että se vaikuttaisi hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin tarkoittamalla tavalla välittömästi hänen oikeuteensa, velvollisuuteensa tai etuunsa. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja poistettava siltä osin kuin B:n valitus on tutkittu. B:n valitus hallinto-oikeudelle on samalla perusteella jätettävä tutkimatta. 1.3 A:n valitusoikeus A on hallinto-oikeuden täydennyspyyntöön antamassaan vastauksessa muun ohella ilmoittanut olevansa tunneliin rajautuvaa kiinteistöä hallinnoivan As Oy:n osakkeenomistaja ja kiinteistöllä sijaitsevan rakennuksen asukas. A:n mukaan yleissuunnitelman hyväksymistä koskeva päätös vaikuttaa välittömästi hänen etuunsa muun ohella sillä perusteella, että suunnitelman mukainen hanke lisäisi liikenteestä aiheutuvaa melua ja heikentäisi ilmanlaatua hänen asunnossaan ja asuntoa ympäröivillä oleskelualueilla. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että edellä selostettujen maantielain 18 ja 19 §:n säännösten perusteella ympäristövaikutukset on otettava huomioon yleissuunnitelmaa hyväksyttäessä. Maantielain 105 §:n 3 momentissa tarkoitetuille yhteisöille ja säätiöille onkin tähän nähden ja myös perustuslain 20 §:ssä turvatun osallistumisoikeuden turvaamiseksi säädetty valitusoikeus yleissuunnitelmaa koskevasta päätöksestä. Tiehankkeesta voi kuitenkin tapauskohtaisesti arvioiden aiheutua myös sellaista asumiseen liittyvää ympäristöhaittaa, joka tulisi vaikuttamaan haitan kohteeksi joutuvaan hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. A:n ilmoittamista kiinteistö- ja osoitetiedoista ilmenee, että hänen asuntonsa on sijainnut Santalahden puoleisen tunneliaukon läheisyydessä Tampereen keskustassa. Asiakirjoista ilmenee, että Santalahden puoleisen tunneliaukon kohdalla liikenteen järjestämistä koskeva maankäyttö on ratkaistu alueella jo voimassa olevassa asemakaavassa. Hankkeesta ei tähän nähden ja kun myös otetaan huomioon, että hankkeen johdosta liikenteestä aiheutuvien ympäristöhaittojen on ennustettu yleisesti ottaen vähenevän, lähtökohtaisesti voitaisi katsoa aiheutuvan A:lle hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentissa tarkoitettuja vaikutuksia. Liikenteen järjestämiseen liittyviä yksityiskohtia ei kuitenkaan ole vielä kaikilta osin järjestetty Santalahden alueella voimassa olevassa asemakaavassa. Hankkeeseen liittyvistä asiakirjoista myös ilmenee, että ilmanlaatua koskevat ohjearvot saattavat vähäisessä määrin ylittyä tunnelin suuaukon välittömässä läheisyydessä. Hankkeen meluselvityksistä käy niin ikään ilmi, että hankkeella voi olla melua lisäävää vaikutusta kiinteistöllä, jolla A:n asunto sijaitsee. Hankkeesta A:lle aiheutuvia ympäristövaikutuksia etukäteen arvioidessa on myös otettava huomioon, että hankkeen toteuttamisen johdosta valtatien linjaus siirtyisi lähemmäksi mainittua kiinteistöä. Edellä lausuttuun nähden Liikenneviraston päätös on vaikuttanut A:n etuun hänen asuntonsa sijainti huomioon ottaen hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Hänellä on siten ollut oikeus valittaa mainitusta päätöksestä hallinto-oikeuteen. 2. Ratkaisu A:n valitukseen Kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen muuttamiseen ei A:n valituksessa esitettyjen näkökohtien johdosta ole perusteita. 3. Oikeudenkäyntikulut Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ja B:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Sakari Vanhala, Riitta Mutikainen, Tuomas Lehtonen ja Outi Suviranta. Asian esittelijä Esa Hakkola.
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.