laki) mukainen laiminlyöntimaksu tilanteessa, jossa tilaaja oli täyttänyt tilaajavastuulain mukaisen selvitysvelvollisuutensa hankkimalla E 101/A1 -todistukset virolaiselta alihankkijaltaan tämän joid

§:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu todistus verojen maksamisesta.

§:n 1 momentissa tarkoitettu selvittämisvelvollisuus koskee kaikkia kysymyksessä olevan lainkohdan 1 - 5 kohdassa tarkoitettuja selvityksiä ja todistuksia. Tilaaja ei voinut yksittäisen todistuksen tai selvityksen osalta menestyksellisesti vedota siihen, että asiassa oli perusteltu syy poiketa selvittämisvelvollisuudesta 5 §:n 4 momentin 4 kohdassa tarkoitetulla luottamusperusteella. Laki tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä (1233/2006) 1 §, 2 § 1 momentti 2 kohta, 5 § 1 momentti 3 ja 4 kohta, 2, 4 ja 5 momentti, 9 § 1 momentti 1 kohta ja 2 momentti (1052/2010), 3 - 4 momentti Päätös, josta valitetaan Helsingin hallinto-oikeus 10.8.2012 nro 12/0753/2 Asian aikaisempi käsittely Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue on päätöksellään 8.9.2011 (dnro ESAVI/94/05.13.00.08/2011) määrännyt Metsähallituksen maksamaan tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä annetussa laissa (1233/2006, tilaajavastuulaki) tarkoitettua laiminlyöntimaksua 2 000 euroa ja 7 800 euroa eli yhteensä 9 800 euroa Sauron Grupp Oü:n kanssa 18.5.2010 ja 15.7.2010 tehtyihin sopimuksiin liittyen. Metsähallitus on hallinto-oikeudelle toimittamassaan valituksessa vaatinut, että Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueen päätös kumotaan ja määrätyt laiminlyöntimaksut poistetaan. Metsähallitus on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti: Taimikon harvennustyö on tyypillisesti työvoimavaltaista käsityötä, jossa työvoima saattaa vaihtua urakoinnin aikana ja sopimuksen solmimisen jälkeen ennen töiden alkamista. Metsähallituksessa on noudatettu menettelyä, jossa kilpailutuksen voittaneen yrityksen kanssa tehdään kirjallinen sopimus mahdollisuuksien mukaan heti kilpailutuksen tuloksen lainvoimaisesti ratkettua. Lisäksi ennen töiden alkamista sovitaan suullisesti kaikkien tilaajavastuulain mukaisten selvitysten hankkimisesta. Metsähallitus ei ole rikkonut tilaajavastuulain mukaista selvitysvelvollisuuttaan, kun se on noudattanut kirjallista ja sitä täydentävää suullista sopimusmenettelyä. Metsähallitus on kieltänyt Sauron Grupp Oü:tä aloittamasta töitä ilman A 1 -todistuksia. Metsähallituksen saatua viisi A 1 -todistusta yhtiö sai luvan töiden aloittamiselle näiden henkilöiden voimin kummallakin sopimusalueella. Muista työntekijöistä Metsähallituksella ei ole ollut tietoa eikä olisi voinutkaan olla, koska Sauron Grupp Oü:n työntekijät ovat tehneet työtä valtion metsissä, joissa ei ole ollut Metsähallituksen työntekijöitä tai työnjohtoa ja jotka eivät ole Metsähallituksen tiloja tai työkohteita. Aluehallintoviraston tarkastuksessa Sauron Grupp Oü:n työmaalta havaitut työntekijät ovat aloittaneet työnsä Metsähallituksen tietämättä ja ilman edellytettyä lupaa. Metsähallitukselle, jonka vastuulle asia ei kuulu, ei ole voitu tämän vuoksi määrätä laiminlyöntimaksua. Tilaajavastuulaista ei johdu velvollisuutta valvoa töiden aloittamisen jälkeen työmaata, jolla ulkomaalaiset työntekijät työskentelevät. Verovelkatodistusta ei ole vaadittu urakoitsijalta, koska yritys oli juuri ennen sopimusten tekemistä merkitty Suomessa ennakkoperintärekisteriin. Ennakkoperintärekisteriin merkitsemisen ajankohdasta on voinut päätellä luotettavasti, ettei yhtiöllä ole voinut olla verovelkaa. Metsähallituksen edustaja on varmistanut Rovaniemen verotoimistosta, että noudatettava menettely yhtiön verojen maksamisesta on oikea ja tarvittava selvitys riittävä. Asiassa ei ole edes väitetty, että Sauron Grupp Oü olisi laiminlyönyt velvoitteitaan ja että sen toimista olisi syntynyt vahinkoa. Mikäli vastoin Metsähallituksen käsitystä katsottaisiin, että joiltain osin laiminlyöntejä olisi ollut, niiden laatu ja laajuus on vähäistä pienempi. Laiminlyönnit johtuvat seikoista, jotka ovat olleet riippumattomia Metsähallituksen omista toimista. Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue on antanut lausunnon, jossa se on vaatinut valituksen hylkäämistä. Metsähallitus on antanut vastaselityksen. Hallinto-oikeuden ratkaisu Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt valituksen. Hallinto-oikeus on lausunut päätöksensä perusteluina seuraavaa: Sovellettavat keskeiset oikeusohjeet Tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä annetun lain (tilaajavastuulaki) 5 §:n 1 momentin mukaan ennen kuin tilaaja tekee sopimuksen vuokratun työntekijän käytöstä tai alihankintasopimukseen perustuvasta työstä, tilaajan on pyydettävä sopimuspuolelta ja tämän on annettava tilaajalle: 1) selvitys siitä, onko yritys merkitty ennakkoperintälain (1118/1996) mukaiseen ennakkoperintärekisteriin ja työnantajarekisteriin sekä arvonlisäverolain (1501/1993) mukaiseen arvonlisävelvollisten rekisteriin; 2) kaupparekisteriote; 3) todistus verojen maksamisesta tai verovelkatodistus taikka selvitys siitä, että verovelkaa koskeva maksusuunnitelma on tehty; 4) todistukset eläkevakuutusten ottamisesta ja eläkevakuutusmaksujen suorittamisesta tai selvitys siitä, että erääntyneitä eläkevakuutusmaksuja koskeva maksusopimus on tehty; sekä 5) selvitys työhön sovellettavasta työehtosopimuksesta tai keskeisistä työehdoista. Hallituksen esityksen (HE 114/2006 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa on edellä mainitun 5 §:n 1 momentin kohdalla todettu, että tiedot olisi hankittava ennen kuin tilaaja tekee sopimuksen vuokratyöntekijän käytöstä tai alihankintasopimukseen perustuvasta työstä. Jos tilaaja kuitenkin hankkisi kyseessä olevat tiedot myöhemmin, katsottaisiin selvitysvelvollisuus laiminlyödyksi, ellei sopimuksessa ole purkavaa ehtoa siltä varalta, että tilaaja ei olisi tietojen perusteella tehnyt sopimusta. Tiedot ja selvitykset voitaisiin antaa alkuperäisinä tai kopioina tai tilaajan tulisi ottaa niistä kopiot.

§:n 2 momentin mukaan, jos vuokratun työntekijän työnantajana tai alihankintasopimuksen sopimuspuolena toimii ulkomainen yritys, yrityksen on toimitettava 1 momentissa tarkoitetut vastaavat tiedot yrityksen sijoittautumismaan lainsäädännön mukaisella rekisteriotteella tai vastaavalla todistuksella tai muulla yleisesti hyväksytyllä tavalla.

§:n 4 momentin 2, 3 ja 4 kohdan mukaan tilaajan ei tarvitse pyytää edellä mainittuja 5 §:n 1 momentissa tarkoitettuja selvityksiä ja todistuksia, jos hänellä on perusteltu syy luottaa sopimuspuolen täyttävän lakisääteiset velvoitteensa sillä perusteella, että sopimuspuolen toiminta on vakiintunutta, tilaajan ja sopimuspuolen sopimussuhdetta voidaan pitää vakiintuneena aikaisempien sopimussuhteiden johdosta taikka luottamukseen on näihin tai momentin 1 kohdassa tarkoitettuun perusteeseen rinnastettava syy. Tilaajavastuulain 7 §:n 1 momentin mukaan tämän lain nojalla esitetyt tiedot, todistukset ja selvitykset eivät saa olla kolmea kuukautta vanhempia. Tilaajavastuulain 9 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan tilaaja on velvollinen maksamaan laiminlyöntimaksua, jos tilaaja on laiminlyönyt 5 §:ssä tarkoitetun selvitysvelvollisuuden. Saman pykälän 2 momentin mukaan laiminlyöntimaksun suuruudeksi määrätään vähintään 1 600 euroa ja enintään 16 000 euroa. Pykälän 3 momentin mukaan laiminlyöntimaksun suuruutta määrättäessä otetaan huomioon selvitysvelvollisuuden rikkomisen aste, laatu ja laajuus sekä tilaajan ja tämän sopimuspuolen välisen sopimuksen arvo. Laiminlyöntimaksua alentavana tekijänä otetaan huomioon tilaajan pyrkimys estää tai poistaa laiminlyönnin vaikutukset ja sitä korottavana tekijänä tilaajan laiminlyönnin toistuvuus, suunnitelmallisuus ja muut olosuhteet. Pykälän 4 momentin mukaan laiminlyöntimaksu voidaan jättää määräämättä tai määrätä maksettavaksi vähimmäismäärää pienempänä, jos tekoa voidaan pitää vähäisenä ja maksun määräämättä jättäminen tai määrääminen vähimmäismäärää pienempänä on kohtuullista olosuhteet huomioon ottaen. Asiassa saatu selvitys ja hallinto-oikeuden johtopäätökset Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue oli 29.9.2010 tehnyt työmaakäynnin Kittilän Vesmajärven alueelle taimikon harvennustyömaalle. Tarkastustilaisuus on pidetty 30.11.2010. Tarkastuksesta on laadittu tarkastuskertomus 13.1.2011 numero 10/6940. Tarkastuskertomuksen ja valituksenalaisen päätöksen mukaan Metsähallitus oli 18.5.2010 tehnyt Sauron Grupp Oü:n kanssa määräaikaisen sopimuksen aliurakointina tehtävästä taimikon harvennuksesta 64,2 hehtaarin alalla Tornionlaakson alueella ajalle 4.6.2010 - 31.12.2010. Työt on aloitettu Tornionlaaksossa syyskuussa. Lisäksi Metsähallitus oli 15.7.2010 tehnyt Sauron Grupp Oü:n kanssa määräaikaisen sopimuksen Kittilän Vesmajärven työmaalla suoritettavasta taimikon harvennuksesta 344 hehtaarin alalla ajalle 31.5.2010 - 31.12.2010. Nämä työt ovat alkaneet heinäkuun puolivälissä. Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan samat työntekijät ovat voineet työskennellä molemmilla työmailla. Sopimukset ovat ylittäneet arvoltaan tilaajavastuulain 4 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaisen raja-arvon 7 500 euroa. Sauron Grupp Oü on merkitty Suomessa ennakkoperintärekisteriin 11.6.2010. Tarkastuskertomuksen mukaan tarkastustilaisuudessa oli esitetty Viron Maksu- ja Tolliamet -nimisen viranomaisen antama todistus verojen maksamisesta, mutta

§:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua todistusta verojen maksamisesta Suomessa ei ollut esitetty. Lisäksi tarkastuskertomuksen mukaan tilaajalla ei ollut esittää kaikista Sauron Grupp Oü:n työntekijöistä

§:n 1 momentin 4 kohdan mukaisia eläkevakuutuksia ja eläkevakuutusmaksuja koskevia todistuksia (E 101). Valituksenalaisen päätöksen mukaan työsuojelun vastuualue katsoo laiminlyönnin tapahtuneen seitsemän työntekijän E 101 -todistusten esittämisen osalta sekä Tornionlaakson että Kittilän alueen sopimuksiin liittyen. Päätöksen mukaan viiden Sauron Grupp Oü:n työntekijän E 101 -todistukset on hankittu Tornionlaakson aluetta koskevan sopimuksen tekemisen jälkeen, mutta ennen Kittilän aluetta koskevan sopimuksen tekemistä. Asiakirjoissa olevien todistusjäljennösten mukaan A:n todistus on myönnetty 17.6.2010 ja B:n, C:n, D:n ja E:n todistukset 5.7.

1. Valituksenalaisen päätöksen mukaan kahdelle Vesmajärvellä tavatulle työntekijälle E 101 -todistukset on myönnetty taannehtivasti 9.12.2010 ja kahden muun tavatun työntekijän osalta hakemukset on laitettu vireille vasta 15.12.
2. Tarkastuskertomuksen mukaan tarkastaja on 29.9.2010 tavannut Kittilän Vesmajärvellä neljä Sauron Grupp Oü:n työntekijää: F:n, G:n, H:n ja I:n. Näitä koskevien asiakirjoissa olevien todistusjäljennösten mukaan G:n E 101 -todistus on myönnetty 14.12.2010 ja F:n ja I:n E 101 -todistuksia koskevat hakemukset on vireilläolotodistuksen mukaan jätetty 15.12.
3. Asiakirjoissa olevan Sauron Grupp Oü:n edustajan 17.12.2010 lähettämän sähköpostin mukaan H:n työnteko kesti kaksi viikkoa ja hänen E 101 -todistustaan koskeva hakemus peruutettiin. Lisäksi asiakirjoissa olevien todistusjäljennösten mukaan 9.12.2010 on myönnetty E 101 -todistukset J:lle ja K:lle. L:lle on myönnetty E 101 -todistus 14.12.
4. Asiakirjoista saadun selvityksen perusteella hallinto-oikeus toteaa, että viiden työntekijän E 101 -todistukset oli myönnetty ensimmäisen, Tornionlaakson aluetta koskevan, sopimuksen tekemisen jälkeen, mutta ennen työskentelyn aloittamista. Neljän työntekijän todistukset oli myönnetty sopimusten tekemisen ja työn aloittamisen jälkeen. Kolmen työntekijän E 101 -todistuksia ei ollut esitetty tarkastuskertomuksen valmistumiseen mennessä. Niistä kahden työntekijän E 101 -todistuksia koskevat hakemukset oli jätetty 15.12.2010 eli sopimusten tekemisen, työnteon aloittamisen ja tarkastuskäynnin jälkeen ja yhden työntekijän E 101 -todistusta koskeva hakemus oli peruttu työskentelyn lyhytaikaisuuden vuoksi. Metsähallituksella ei ole ollut esittää kaikista työmaalla työskentelevistä henkilöistä lähetettyjen työntekijöiden E 101 -todistuksia. Tätä ei ole sinänsä kiistettykään. Toisin kuin valittaja on esittänyt, tilaajan selvitysvelvollisuus kattaa myös sopimuksen tekohetken ja töiden aloittamisen jälkeen työskentelyn aloittavien työntekijöiden todistukset. Hallinto-oikeus toteaa, ettei tietämättömyys tai ymmärtämättömyys lain sisällöstä vapauta tilaajaa säädetystä selvitysvelvollisuudesta. Asiassa ei ole myöskään ilmennyt eikä edes väitetty olevan sellaista lain 5 §:n 4 momentissa tarkoitettua perusteltua syytä, jonka perusteella valittaja olisi voinut poiketa tilaajan selvitysvelvollisuudesta sopimuspuolensa suhteen. Hallinto-oikeus katsoo, että se valittajan esittämä seikka, että kyseessä on ollut vain vähän aikaa sitten ennakkoperintärekisteriin rekisteröity yritys, jolla ei ole voinut olla erääntyneitä veroja Suomessa tai mahdollinen verotoimistosta annettu hyväksyntä valittajan menettelylle, ei poista tilaajavastuulaissa säädettyä selvitysvelvollisuutta. Metsähallitus ei ole tilaajana täyttänyt laissa säädettyä selvitysvelvollisuuttaan, koska sillä on ollut laiminlyöntejä edellä mainittujen selvitysten hankkimisessa laissa säädetyin tavoin ennen sopimusten teke­mistä. Laiminlyöntimaksun määräämisen edellytykset edellä todettujen laiminlyöntien johdosta ovat siten olleet olemassa. Asiakirjojen mukaan Metsähallituksella on vuonna 2009 työskennellyt 1 769 henkilöä ja sen liikevaihto on tilikaudella 2010 ollut 367 miljoonaa euroa. Kysymyksessä olevien sopimusten arvot ovat valittajan ilmoituksen mukaan olleet 85 857 euroa (Kittilä) ja 15 080 euroa (Tornionlaakso). Valituksenalaisen päätöksen mukaan laiminlyöntimaksuja alentavana seikkana on otettu huomioon tilaajan toimet menettelynsä korjaamiseen. Hallinto-oikeus katsoo ottaen huomioon laiminlyönnin aste, laatu ja laajuus sekä sopimusten arvo, ettei määrättyjä laiminlyöntimaksuja 7 800 euroa (Kittilä) ja 2 000 euroa (Tornionlaakso) ole syytä alentaa. Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet Perusteluissa mainitut Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Anja Sahla, Tuula Harju ja Monica Gullans. Esittelijä Eve Saarikoski. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa Metsähallitus on valituksessaan vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen ja Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueen päätöksen sekä poistaa Metsähallitukselle määrätyt laiminlyöntimaksut. Metsähallitus on viitannut valituksensa tueksi asiassa aiemmin antamiinsa lausumiin. Lisäksi Metsähallitus on lausunut vaatimustensa perusteluina muun ohella seuraavaa: E 101 -todistus Metsähallitus on allekirjoittanut toukokuussa 2010 ja heinäkuussa 2010 taimikon harvennussopimukset virolaisen yhtiön Sauron Grupp Oü:n kanssa. Sauron Grupp Oü:n ei ole sallittu aloittaa töitä kohteessa ennen kuin se on esittänyt asianmukaiset E 10l -todistukset käyttämistään työntekijöistä. Ennen töiden aloittamista Sauron Grupp Oü on esittänyt tarvittavat todistukset viidestä työntekijästään, ja Sauron Grupp Oü:lle on annettu lupa aloittaa työt näillä henkilöillä. Sauron Grupp Oü on voinut tehdä työtä itsenäisesti sopimuksen mukaisissa paikoissa ja haluamanaan aikana. Edellytyksenä on ollut, että työt tulevat tehtyä sopimuksen mukaisessa määräajassa. Metsähallitus on toiminut tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä annetun lain (tilaajavastuulaki) 5 §:n mukaisesti vaatiessaan Sauron Grupp Oü:ltä asianmukaiset E 101 -todistukset muiden selvitysten ohella. Metsähallituksella ei ole ollut aihetta epäillä, että Sauron Grupp Oü käyttää myöhemmin työskentelyyn myös sellaisia henkilöitä, joista ei ole esitetty E 101 -todistusta. Metsähallituksella ei ole ollut tosiasiallista mahdollisuutta valvoa Sauron Grupp Oü:n toimintaa laaja-alaisella metsikköalueella. Tällaista valvontavelvollisuutta tilaajalla ei tilaajavastuulain mukaan ole. Työskentelykohde ei ole ollut Metsähallituksen työpaikka eikä edes lähellä sellaista. Toisin kuin hallinto-oikeuden päätöksessä on lausuttu, Metsähallitus ei ole kiistänyt velvollisuuttaan vaatia E 101 -todistusta myös töiden aloittamisen jälkeen työmaalle saapuvista uusista työntekijöistä. Metsähallitus on vaatinut ja saanut E 101 -todistukset kaikista sellaisista työntekijöistä, joiden työskentelystä Metsähallitus on tiennyt. Metsähallituksella ei ole ollut velvollisuutta valvoa alle 12 kuukauden pituisten sopimusten aikana, ovatko Sauron Grupp Oü:n kaikki tilaajavastuulain mukaiset todistukset asianmukaiset koko sopimuskaudelle. Metsähallitus ei ole tiennyt uusista taimikonhoitotyöhön kesken sopimuskauden osallistuneista henkilöistä eikä se sen vuoksi ole voinut vaatia ja tarkastaa E 101 -todistusten olemassaoloa. Tilaajavastuulaissa ja sen 5 §:ssä ei edellytetä tilaajalta erityistä jatkuvaa valvontaa. Valvonnasta säädetään

§:n 5 momentissa. Metsähallituksella on valtakunnallisesti hallinnoitavanaan useita miljoonia hehtaareita metsiä, mikä seikka (hallinnointi) ei tee niistä Metsähallituksen työpaikkoja, joilla Metsähallituksella tulisi taikka se edes voisi valvoa tehokkaasti siellä tehtäviä töitä. Sen sijaan

§:n 5 momentissa on annettu tilaajan sopimuskumppanille velvollisuus toimittaa tilaajalle varmistus uusilla todistuksilla 12 kuukauden välein, että se on edelleen yhtä luotettava kuin sopimuksen tekohetkellä. Tällainen todistusten tarkastusvelvollisuus mainitun lainkohdan perusteella ei ole tilaajaa velvoittava, kuten se on sopimuksen tekemishetkellä. Tarkastuksen laiminlyöntiin ei liity myöskään seuraamusmaksun uhkaa. Metsähallitus on edellyttänyt ja saanut kaikki tarvittavat selvitykset ja todistukset, jotka tilaajavastuulain mukaan on ollut hankittava ennen töiden aloittamista. Se seikka, että Metsähallituksen sopimuskumppani ei ole toiminut tilaajavastuulain mukaisesti sopimussuhteen edetessä, ei ole ollut Metsähallituksen tiedossa eikä ole voinutkaan olla. Hallinto-oikeus on tulkinnut lakia sen sanamuotoa laajemmin. Tämä ei ole mahdollista, kun kysymyksessä on sakkoluonteinen seuraamusmaksu. Verotodistus Asian harkinnassa tulee ottaa huomioon, että tilaajavastuulain tarkoituksena on estää harmaata taloutta eikä kerätä tilaajan haltuun tarpeettomia todistuksia sopimuskumppanilta. Lain tavoitteen kannalta Metsähallituksen toiminta on ollut asianmukaista ja se on täyttänyt luotettavasti selvitysvelvollisuutensa. Toisin kuin hallinto-oikeus on päätöksessään virheellisesti katsonut, Metsähallitus on selvittänyt, ettei sen sopimuskumppanilla ole ollut eikä ole voinutkaan olla verovelkaa Suomeen Metsähallituksen kanssa sopimusta tehdessään. Sauron Grupp Oü on toimittanut Metsähallitukselle sopimuksen tekohetkellä Viron veroviranomaiselta todistuksen, jonka mukaan yhtiöllä ei ole ollut verovelkaa Viroon. Yhtiö on kuitenkin juuri ennen toisen sopimuksen tekemistä 11.6.2010 rekisteröitynyt Suomessa ennakkoverovelvolliseksi. Metsähallitukselle on tämän vuoksi ollut täysin selvää, ettei Sauron Grupp Oü:llä ole voinut olla verovelkaa myöskään Suomeen. Tämän käsityksen oikeellisuuden valvontaviranomainen on myös omassa kirjelmässään myöntänyt. Vielä ennen työnteon aloittamisluvan antamista Metsähallituksen edustaja on tiedustellut ja varmistanut Rovaniemen verotoimistosta menettelyn oikeellisuuden.

§:n 4 momentissa ei ole tyhjentävästi lueteltu seikkoja, joiden perusteella tilaaja voi luottaa sopimuskumppaniinsa eikä kaikkien todistusten hankkiminen ole siten tarpeen, vaan lain 5 §:n 4 momentin 4 kohdan mukaan tilaaja voi luopua todistusten vaatimisesta myös muun mainitussa lainkohdassa tarkoitetun luottamukseen rinnastuvan syyn vuoksi. Tilaajavastuulakia koskevassa hallituksen esityksessä on tarkasteltu esimerkinomaisesti niitä tilanteita ja perusteita, joiden vallitessa sopimuskumppanilta ei tarvita todistuksia. Laissa tai hallituksen esityksessä ei suljeta pois sitä tilannetta, että tällainen luottamus voisi olla käsillä vaikka vain yhdenkin todistuksen hankintaan liittyen. Hallituksen esityksessä lähdetään siitä, että tilaajalla tulee olla perusteltu syy luottaa sopimuskumppaniinsa. Metsähallituksella on ollut erityinen ja perusteltu syy luottaa sopimuskumppaniinsa, koska Sauron Grupp Oü:llä on ollut todistus verojen maksamisesta kotimaassaan eikä sillä ole edes teoreettisesti voinut olla verovelkaa Suomeen. Metsähallitus on siten täyttänyt tilaajavastuulain mukaisen selvitysvelvollisuutensa

§:n 1 momentin 3 kohdan osalta. Seuraamusmaksusta Seuraamusmaksun määräämiselle ei ole perusteita. Tilaajavastuulakia koskevassa hallituksen esityksessä on nimenomaisesti todettu, että laiminlyöntimaksu voitaisiin lain 9 §:n 4 momentin edellytysten täyttyessä jättää määräämättä esimerkiksi, jos tilaajalla on ollut syytä luottaa sopimuskumppaniinsa tämän aikaisemman toiminnan perusteella. Näin on, vaikka lain 5 §:n 4 momentissa säädetyt kriteerit eivät olisikaan täyttyneet aivan kirjaimellisesti, jos selvitysvelvollisuuden laiminlyönnistä huolimatta tilaaja voi osoittaa sopimuspuolen noudattavan tässä laissa tarkoitettuja velvoitteita eikä selvitysvelvollisuuden laiminlyönnistä ole siten syntynyt haittaa. Se, että Metsähallitus on liikevaihdolla ja työntekijämäärällä mitattuna iso toimija, ei poista tilaajavastuulain antamaa mahdollisuutta jättää seuraamusmaksua määräämättä taikka alentaa sitä. Tilaajan menettelyn ja sen vahingottomuuden perusteella asiassa on joka tapauksessa perusteet jättää seuraamusmaksu määräämättä. Asiassa ei ole edes väitetty eikä osapuolten tiedossa ole, että Metsähallituksen sopimuskumppanin toiminnasta olisi aiheutunut haittaa taikka vahinkoa. Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue on valitukseen antamassaan lausunnossa vaatinut, että korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen. Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue on lausunut vaatimuksensa perusteluina muun ohella seuraavaa: Valitus on perusteeton. Metsähallitus on osittain laiminlyönyt hankkia ennen sopimusten tekemistä Sauron Grupp Oü:n kanssa

§:n 1 momentin 4 kohdan mukaisia todistuksia eläkevakuutusten ottamisesta ja eläkevakuutusmaksujen suorittamisesta tai selvityksiä siitä, että erääntyneitä eläkevakuutusmaksuja koskeva maksusopimus on tehty. Lisäksi Metsähallitus on 15.7.2010 tehdyn sopimuksen osalta laiminlyönyt hankkia

§:n 1 momentin 3 kohdan tarkoittaman todistuksen verojen maksamisesta Suomessa tai verovelkatodistuksen taikka selvityksen siitä, että verovelkaa koskeva maksusuunnitelma on tehty. EU-säännösten, sosiaaliturvasopimusten ja Suomen työeläkelainsäädännön pääperiaatteiden mukaan työntekijän sosiaaliturvamaksut maksetaan työntekomaahan ja työntekomaan lainsäädännön mukaisesti. Suomessa työskentelevillä ulkomaalaisilla on lähtökohtaisesti oltava suomalainen eläkevakuutus. Vakuuttamisvelvollisuus koskee sekä suomalaisia että ulkomaisia työnantajia. Poikkeus edellä mainitusta periaatteesta ovat tilapäisesti EU- tai sosiaaliturvasopimusmaasta toiseen lähetetyt työntekijät, jotka pysyvät määräajan lähtömaansa sosiaaliturvan piirissä. Tänä aikana lähtömaan työnantajan ei tarvitse vakuuttaa työntekijää Suomen lainsäädännön mukaisesti, vaan lähtömaan viranomainen myöntää hakemuksesta E 101/A1 -todistuksen osoituksena lähtömaan sosiaaliturvan piiriin kuulumisesta. Mikäli viranomaiset epäävät lähetetyn työntekijän E 101/A1 -todistuksen, on kullekin työntekijälle otettava suomalainen eläkevakuutus. E 101/A1 -todistukset osoittavat myös työntekijän tapaturmavakuuttamista. Lähtökohtaisesti

§:n 1 momentin mukaiset selvitykset on hankittava ennen sopimuksen tekemistä. Ottaen kuitenkin huomioon työntekijäkohtaisen E 101/A1 -todistuksen ja suomalaisten eläkeyhtiöiden yrityskohtaisen todistuksen antamista koskeviin järjestelmiin liittyvät eroavaisuudet eläkevakuuttamista koskevassa asiassa, työsuojelun vastuualue on hyväksynyt menettelyn, jossa tilaaja on hankkinut E 101/ A1 -todistuksen viimeistään ennen kuin työntekijä on aloittanut työnteon. Työsuojelun vastuualueen tarkastaja on työmaakäynnillään Kittilän Vesmajärvellä tavannut neljä Sauron Grupp Oü:n työntekijää. Metsähallituksen työmailla on työskennellyt myös muita sopimuskumppanin työntekijöitä. Metsähallitus on esittänyt tarkastajalle

§:n 1 momentin 4 kohdan mukaisena selvityksenä E 101 -todistuksia sekä todistuksia E 101 -hakemuksen vireilläolosta. Todistus E 101 -hakemuksen vireilläolosta ei ole

§:n 1 momentin 4 kohdan mukainen hyväksyttävä selvitys. Hakemus ei takaa todistuksen myöntämistä. Esitetyistä E 101 -todistuksista osa on voitu hankkia asianmukaisesti ennen Kittilän sopimuksen tekemistä, mutta osa on hankittu niin sopimuksen tekemisen kuin työnteon aloittamisen jälkeen. Osalle työntekijöistä todistuksia on ylipäätään haettu vasta tarkastuksen jälkeen joulukuussa 2010 ja yhden työntekijän osalta todistusta ei ole esitetty lainkaan. Tilaajavastuulain näkökulmasta ajatus siitä, että selvitysvelvollisuus

§:n 1 momentin 4 kohdan osalta täytetään vain sopimuksentekohetkellä taikka työn alkaessa muutaman työntekijän osalta, on kestämätön. Tämä johtuu siitä, että E 101/A1 -todistuksia koskeva järjestelmä on työntekijäkohtainen ja osapuolille on selvää, että työvoima saattaa vaihtua tai lisääntyä urakan aikana. Metsähallituksen olisi näissä olosuhteissa tullut valvoa, että sopimuskumppani toimittaa

§:n 1 momentin 4 kohdan mukaisen selvityksen, joka kattaa kaikki sopimuskumppanin työmailla käyttämät työntekijät. Muutoin Metsähallitus ei ole voinut varmistua siitä, että työnantaja on huolehtinut eläkevakuutusvelvollisuudestaan. Myös ulkomaalaislain (301/2004) 74 §:stä seuraa toimeksiantajalle velvollisuus varmistua ulkomaisen työnantajan palveluksessa aliurakointityössä tai vuokratyövoimana työskentelevien ulkomaisten työntekijöiden työnteko-oikeudesta ja siten siitä, keitä työkohteessa työskentelee. Tilaajavastuulakia koskevan hallituksen esityksen (HE 114/2006 vp) 2 §:n yksityiskohtaisten perustelujen mukaan tilaajan työkohde voi sijaita muuallakin kuin tilaajan hallinnoimissa tiloissa, minkä vuoksi työn suorittaminen voi tapahtua myös muualla kuin tilaajan toimistossa tai tuotantolaitoksessa. Arviota siitä, onko kyseessä tilaajan työkohde, ei tehdä sen perusteella, onko kohteessa tilaajan omaa henkilöstöä. Tilaajavastuulaki ei ylipäätään edes edellytä, että tilaaja itse olisi työnantaja-asemassa. Valtion metsät, joissa Metsähallituksen tilaamana on suoritettu taimikon harvennustöitä, ovat Metsähallituksen työkohteita. Mikäli viranomainen epää E 101/A1 -todistuksen jonkun työntekijän osalta, työntekijälle on otettava eläkevakuutus Suomesta. Yksittäisten työntekijöiden E 101/A1 -todistuksista ei siis voida päätellä, että todistukset myönnettäisiin kaikille yrityksen työntekijöille. Metsähallituksella ei ole sopimuksentekohetkellä ollut

§:n 4 momentin 1 - 3 kohdassa tarkoitettua syytä eikä 4 kohdassa tarkoitettua näihin rinnastettavaa syytä luottaa sopimuskumppaniinsa siten, että sen ei olisi tarvinnut ennen sopimuksen tekemistä hankkia

§:n 1 momentin mukaisia selvityksiä. Kysymyksessä olevaa 4 kohdassa tarkoitettua rinnastettavaa syytä tulee lain esitöiden mukaisesti tulkita ahtaasti. Silloin, kun tilaajalla on tilaajavastuulain mukaan selvitysvelvollisuus sopimuskumppanistaan, tilaajan on hankittava kaikki lain 5 §:n 1 momentissa mainitut selvitykset. Asiassa ei voi käyttää harkintaa eri lailla eri selvitysten osalta. Tilaajavastuulaissa ei ole säädetty poikkeusta ennakkoperintärekisteriin merkittyjen uusien yritysten osalta. Laiminlyöntimaksun määrääminen ei edellytä vahingon aiheutumista.

§:n 1 momentin tarkoittamilla selvityksillä tilaaja varmistaa, että sopimuskumppani huolehtii asianmukaisesti lakisääteisistä velvoitteistaan työnantajana ja sopimuskumppanina eikä toiminnallaan vääristä markkinoita jättämällä velvoitteitaan hoitamatta. Metsähallitus on laiminlyönyt

§:n 1 momentin 3 ja 4 kohdan mukaisen selvitysvelvollisuutensa. Tekoa ei voida pitää edellä todetuista laiminlyönneistä johtuen niin vähäisenä, että maksu voitaisiin lain 9 §:n 4 momentin mukaisesti jättää määräämättä tai määrätä maksettavaksi vähimmäismäärää pienempänä. Metsähallitus on vastaselityksessään lausunut muun ohella, että toisin kuin aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueen lausunnossa on esitetty, Metsähallitus ei ole hyväksynyt Sauron Grupp Oü:ltä selvityksenä sen työntekijöiden lähtömaan sosiaaliturvan piiriin kuulumisesta E 101/Al -todistusten hakemisesta annettua vireilläoloselvitystä. Metsähallitus on saanut E 101 -todistukset niiden työntekijöiden osalta, joille on annettu lupa ryhtyä töihin. Vireilläoloselvityksiä Metsähallitukselle on toimitettu vasta aluehallintoviraston tekemän tarkastuksen jälkeen. Tällöin Metsähallitukselle on tullut tieto tarkastuksesta sekä siitä, että työmaalla on tavattu henkilöitä ilman asianmukaisia todistuksia. Saatuaan tapahtumista tiedon Metsähallitus on ollut välittömästi yhteydessä aluehallintovirastoon asian selvittämiseksi. Ratkaistavana on se, olisiko Metsähallituksella ollut tilaajavastuulain mukaan velvollisuus valvoa metsäalueita ja niillä työskenteleviä Sauron Grupp Oü:n työntekijöitä, että koko sopimuskauden yhtiön työntekijöillä on asianmukaiset todistukset. Tällaista velvollisuutta tilaajavastuulaki ei aseta ja muunlainen tulkinta johtaisi varsin erikoiseen tilanteeseen sen varmistamiseksi. Sauron Grupp Oü on saanut kartat ja työohjeet eri työkohteista, jotka ovat olleet jopa satojen kilometrien etäisyydellä toisistaan. Sauron Grupp Oü on päättänyt itsenäisesti muun muassa työkohteiden työaikataulusta ja töiden tekemisen järjestyksestä eri työkohteiden välillä. Mikäli Metsähallituksella olisi velvollisuus valvoa työntekoa, se tarkoittaisi tilaajan velvollisuutta järjestää jatkuva passintarkastus kaikille mahdollisille työkohteille. Toinen vaihtoehto olisi rajoittaa urakointiin kuuluvaa yrittäjän työkohteiden järjestelyoikeutta ja hoitaa tilaajan toimesta jatkuva passintarkastus käynnissä oleville työkohteille. Molemmissa vaihtoehdoissa tilaajalle aiheutuisi huomattavia lisäkustannuksia, jotka tulisi tietenkin huomioida urakkatarjousten vertailussa. Tällainen vertailu voisi olla lainvastaista syrjintää, koska se kohdistuisi vain osaan tarjouksen antajista, lähinnä ulkomaalaisiin yrityksiin. Sauron Grupp Oü:llä on ollut tiedossaan sen velvollisuus todistusten toimittamisesta Metsähallitukselle työntekijöiden vaihtuessa ja uusien henkilöiden työmaille tullessa. Sillä seikalla, että taimikonhoitotyö on työvoimavaltaista ja on mahdollista, kuten muussakin työssä, että työntekijöitä vaihtuu kesken sopimuskauden, ei ole aluehallintoviraston väittämin tavoin merkitystä tilaajavastuulain tulkinnalle. Olennaista asiassa on, ettei Metsähallitus ole tiennyt eikä sen ole pitänytkään tietää, että Sauron Grupp Oü ei ole tehnyt sovitun mukaisia ilmoituksia työkohteeseen tulleen lisähenkilökunnan osalta. Metsähallituksen tilaajavastuulain mukaiset velvollisuudet ovat täyttyneet töiden alkaessa. Asiassa on selvää, ettei Sauron Grupp Oü:llä ole voinut olla verovelkaa ja Metsähallituksen luottamukselle sopimuskumppaniinsa on ollut tilaajavastuulain mukaiset perusteet. Metsähallitus on sekä E 101 -todistusten osalta että verovelka-asiassa voinut varmistua Sauron Grupp Oü:n noudattaneen lakia. Metsähallitus on toiminut tilaajavastuulain mukaisesti. Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueelle on annettu vastaselitys tiedoksi. Merkintä Merkitään, että Metsähallitus on toimittanut korkeimman hallinto-oikeuden pyynnöstä tänne Metsähallituksen ja Sauron Grupp Oü:n väliset sopimukset 19.5.2010 ja 15.7.

1. Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualueelle on annettu edellä mainitut sopimukset tiedoksi. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. Perustelut Asiassa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa Metsähallituksen valituksesta ratkaistavana, onko Metsähallitus laiminlyönyt tilaajan selvitysvelvollisuudesta ja vastuusta ulkopuolista työvoimaa käytettäessä annetun lain (1233/2006, jäljempänä tilaajavastuulaki) mukaiset velvoitteensa, koska se ei ole huolehtinut, että Metsähallituksen alihankkijana toiminut virolainen yritys, Sauron Grupp Oü, toimittaa Metsähallitukselle verovelkatodistuksen Suomesta sekä kaikista lähettämistään ja käyttämistään työntekijöistä E 101/A1 -todistuksen ennen alihankintasopimusten tekemistä. Sovellettavat oikeusohjeet Tilaajavastuulain 1 §:n mukaan lain tarkoituksena on edistää yritysten välistä tasavertaista kilpailua ja työehtojen noudattamista sekä luoda yrityksille ja julkisoikeudellisille yhteisöille edellytyksiä varmistaa, että niiden kanssa vuokratyöstä tai alihankinnoista sopimuksia tekevät yritykset täyttävät sopimuspuolina ja työnantajina lakisääteiset velvoitteensa. Lain 2 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan lakia sovelletaan tilaajaan, jonka Suomessa olevissa työtiloissa tai Suomessa olevassa työkohteessa työskentelee työntekijä, joka on tilaajan kanssa alihankintasopimuksen tehneen työnantajan palveluksessa ja jonka työtehtävät liittyvät tilaajan toiminnassa tavanomaisesti suoritettaviin työtehtäviin tai tilaajan tavanomaiseen toimintaan liittyviin kuljetuksiin. Lain 5 §:n 1 momentin 3 ja 4 kohdan mukaan ennen kuin tilaaja tekee sopimuksen vuokratun työntekijän käytöstä tai alihankintasopimukseen perustuvasta työstä, tilaajan on pyydettävä sopimuspuolelta ja tämän on annettava tilaajalle: (...) - todistus verojen maksamisesta tai verovelkatodistus taikka selvitys siitä, että verovelkaa koskeva maksusuunnitelma on tehty; - todistukset eläkevakuutusten ottamisesta ja eläkevakuutusmaksujen suorittamisesta tai selvitys siitä, että erääntyneitä eläkevakuutusmaksuja koskeva maksusopimus on tehty; (...) Sanotun pykälän 2 momentin mukaan, jos vuokratun työntekijän työnantajana tai alihankintasopimuksen sopimuspuolena toimii ulkomainen yritys, yrityksen on toimitettava 1 momentissa tarkoitetut vastaavat tiedot yrityksen sijoittautumismaan lainsäädännön mukaisella rekisteriotteella tai vastaavalla todistuksella tai muulla yleisesti hyväksytyllä tavalla. Sanotun pykälän 4 momentin mukaan tilaajan ei tarvitse pyytää 1, 2 ja 5 momentissa tarkoitettuja selvityksiä ja todistuksia, jos hänellä on perusteltu syy luottaa sopimuspuolen täyttävän lakisääteiset velvoitteensa sillä perusteella, että: 1) sopimuspuoli on valtio, kunta, kuntayhtymä, Ahvenanmaan maakunta, Ahvenanmaan maakunnan kunta tai kuntayhtymä, seurakunta, seurakuntayhtymä, Kansaneläkelaitos tai Suomen Pankki, osakeyhtiölaissa (624/2006) tarkoitettu julkinen osakeyhtiö, valtion liikelaitos tai sen kokonaan omistama yhtiö, kunnan tai kuntayhtymän kokonaan omistama yksityisoikeudellinen yhteisö tai yhtiö taikka vastaava ulkomainen yhteisö tai yritys; 2) sopimuspuolen toiminta on vakiintunutta; 3) tilaajan ja sopimuspuolen sopimussuhdetta voidaan pitää vakiintuneena aikaisempien sopimussuhteiden johdosta; taikka 4) luottamukseen on edellä 1 - 3 kohdassa säädettyyn rinnastettava syy. Pykälän 5 momentin mukaan, jos tässä laissa tarkoitettu sopimus on voimassa yli 12 kuukautta, tilaajan sopimuspuolen on toimitettava tilaajalle sopimussuhteen aikana 12 kuukauden välein 1 momentin 3 ja 4 kohdassa tarkoitetut todistukset tai 2 momentissa tarkoitetut vastaavat tiedot. Lain 9 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan tilaaja on velvollinen maksamaan laiminlyöntimaksua, jos tilaaja on laiminlyönyt 5 tai 5 a §:ssä tarkoitetun selvitysvelvollisuuden. Pykälän 2 momentin (1052/2010) mukaan laiminlyöntimaksun suuruudeksi määrätään vähintään 1 600 euroa ja enintään 16 000 euroa. Pykälän 3 momentin mukaan laiminlyöntimaksun suuruutta määrättäessä otetaan huomioon selvitysvelvollisuuden rikkomisen aste, laatu ja laajuus sekä tilaajan ja tämän sopimuspuolen välisen sopimuksen arvo. Laiminlyöntimaksua alentavana tekijänä otetaan huomioon tilaajan pyrkimys estää tai poistaa laiminlyönnin vaikutukset ja sitä korottavana tekijänä tilaajan laiminlyönnin toistuvuus, suunnitelmallisuus ja muut olosuhteet. Pykälän 4 momentin mukaan laiminlyöntimaksu voidaan jättää määräämättä tai määrätä maksettavaksi vähimmäismäärää pienempänä, jos tekoa voidaan pitää vähäisenä ja maksun määräämättä jättäminen tai määrääminen vähimmäismäärää pienempänä on kohtuullista olosuhteet huomioon ottaen. Lainvalmisteluaineisto Tilaajavastuulain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 114/2006 vp, s. 19 - 20) on lain 2 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa lausuttu muun ohella seuraavaa: "Tilaajalla ja tämän sopimuspuolella tulisi ensinnäkin olla 3 §:ssä määritelty alihankintasopimus sovitusta työn tuloksesta. Toiseksi tämän alihankintasopimuksen perusteella tilaajan työkohteissa tai työtiloissa tulisi työskennellä työntekijä tai työntekijöitä, jotka ovat alihankintasopimuksen tehneen sopijaosapuolen palveluksessa. Vaikka tilaajan ei tarvitsisi olla työnantaja, niin hänen kanssaan alihankintasopimuksen tehneeltä toiselta osapuolelta edellytettäisiin, että hän on myös työnantaja. Kolmanneksi työtä tulisi tehdä tilaajan työtiloissa tai työkohteessa. (…) Tilaajan työkohde voi kuitenkin sijaita muuallakin kuin hänen hallinnoimissaan tiloissa, minkä vuoksi työn suorittaminenkin voi silloin tapahtua muualla kuin tilaajan toimistossa tai tuotantolaitoksessa. Työkohteita voi olla muun muassa rakentamisessa, liikenne- ja kuljetusaloilla sekä sellaisissa palveluissa, joita tuotetaan palvelujen ostajan tai käyttäjän tiloissa." Edellä mainitussa hallituksen esityksessä (s. 23 - 27) on lain 5 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa lausuttu muun ohella seuraavaa: "Tilaajan selvitysvelvollisuutta koskeva säännös on yksi lain keskeisimpiä, koska hankittavien selvitysten tarkoituksena on antaa tilaajalle mahdollisimman oikeat tiedot siitä, onko tämän sopijaosapuoli luotettava ja onko sopijaosapuolen tarkoituksena toimia lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Pykälän 1 momentin mukaan tilaajan sopimusosapuolella olisi velvollisuus toimittaa tarvittavat tiedot ja selvitykset tilaajalle ja tilaajalla olisi velvollisuus pyytää tietoja ja selvityksiä, jos sopimusosapuoli ei niitä automaattisesti toimita. Tiedot olisi hankittava ennen kuin tilaaja tekee sopimuksen vuokratyöntekijän käytöstä tai alihankintasopimukseen perustuvasta työstä. Jos tilaaja kuitenkin hankkisi kyseessä olevat tiedot myöhemmin, katsottaisiin selvitysvelvollisuus laiminlyödyksi, ellei sopimuksessa ole purkavaa ehtoa siltä varalta, että tilaaja ei olisi tietojen perusteella tehnyt sopimusta. Tiedot ja selvitykset voitaisiin antaa alkuperäisinä tai kopioina tai tilaajan tulisi ottaa niistä kopiot. Pykälän 2 momentissa säädettäisiin tilanteesta, jossa vuokratyöntekijän työnantajana tai alihankintasopimuksen osapuolena toimii ulkomainen yritys. Ulkomaisen sopimusosapuolen olisi annettava tilaajalle 1 momentissa tarkoitettuja selvityksiä ja todistuksia vastaavat tiedot tilaajalle ymmärrettävällä tavalla. (…) Tavoitteena on, että selvitysvelvollisuus olisi ulkomaiden lainsäädäntö huomioon ottaen yhtä laaja kuin Suomessa toimivalla yrityksellä. Jos kysymys on EU:n tai ETA:n jäsenmaasta, yhtenä keinona toteuttaa selvitysvelvollisuutta on pyytää ulkomaiselta työvoimaa vuokraavalta työnantajalta E 101 -todistus, joka annetaan lähetetylle työntekijälle sen toteamiseksi, että työntekijä kuuluu lähetettynä olon ajan lähettävän maan sosiaaliturvajärjestelmän piiriin oman työnantajansa vakuuttamana. Tämä todistus korvaisi 1 momentin 4 kohdassa edellytetyn selvityksen. Pykälän 1 momentissa tarkoitetut merkintätiedot eri rekistereihin on saatavissa esimerkiksi internetin kautta ilmaiseksi viranomaisten palveluna tai merkinnöistä saa tietoa muiden 1 momentissa tarkoitettujen asiakirjojen hankinnan yhteydessä. Siksi tilaaja voisi 3 momentin mukaan hankkia tällaiset rekisterimerkintätiedot myös itse. (...) Momentin 4 kohdan mukaan selvitysvelvollisuutta ei olisi myöskään edellä 1 - 3 kohtiin rinnastettavan syyn perusteella. Tällöinkin tulisi täyttyä lainkohdan soveltamisen yleiset kriteerit ja rinnastettavaa syytä tulisi tulkita ahtaasti. Tällainen syy, jonka perusteella tilaaja voisi luottaa sopimuskumppaniinsa, voisi olla esimerkiksi yrityksen koko, jos sillä perusteella sopimuskumppanin julkinen luotettavuus voitaisiin rinnastaa momentin 1 kohdassa tarkoitettuihin yrityksiin. (...) Pykälän 5 momentti koskisi tilanteita, joissa sopimusosapuolten välillä on tehty yli 12 kuukautta voimassa oleva sopimus. Lain tavoitteen kannalta on tarkoituksenmukaista, että pitempään voimassa olevissa sopimuksissa tilaaja selvittää myös sopimussuhteen aikana, että toinen osapuoli on edelleen yhtä luotettava kuin sopimuksen solmimisaikana. Siksi ehdotetaan, että tilaajan sopimusosapuolen olisi annettava tilaajalle myös sopimussuhteen aikana 12 kuukauden välein pykälän 1 momentin 3 ja 4 kohdassa tarkoitetut todistukset veroista ja eläkevakuutuksista. Vastaavat tiedot tulisi toimittaa myös ulkomaalaisista yrityksistä samalla tavalla kuin on tehty sopimusta solmittaessa. Sopimuksissa ei yleensä ole purkavia ehtoja sen varalta, että toinen osapuoli ei esimerkiksi ole enää viranomaisrekisterikelpoinen tai että se on jättänyt työnantajamaksut suorittamatta. Tämän vuoksi tämän momentin noudattamatta jättämiseen ei liittyisi 9 §:ssä säädettävää selvitysvelvollisuuden laiminlyönnistä aiheutuvaa seuraamusta. Siksi säännöksessä ei ole ehdotettu tilaajalle nimenomaista velvollisuutta pyytää momentissa tarkoitettuja selvityksiä." Edelleen hallituksen esityksessä (HE 114/2006 vp, s. 29) on 9 §:n kohdalla lausuttu muun ohella seuraavaa: "Luonteeltaan laiminlyöntimaksu olisi hallinnollinen, uhkasakon korvaava tehoste, jonka määräisi viranomainen päätöksellään ja jonka määrästä ja perusteista säädettäisiin tarkkarajaisesti lailla. Laiminlyöntimaksusta hallinnollisena seuraamuksena, kuten uhkasakon asettamisestakin, päättäisi viranomainen eikä se edellyttäisi raskasta tuomioistuinprosessia. Laiminlyöntimaksu olisi hallintolain (343/2003) 67 §:ssä tarkoitettu muu hallinnollinen seuraamus." Tosiseikat Metsähallitus on 18.5.2010 tehnyt virolaisen Sauron Grupp Oü:n kanssa sopimuksen taimikon harvennuksesta 64 hehtaarin alalla Tornionlaakson alueella ajalle 4.
2. - 31.12.
3. Työt Tornionlaaksossa on aloitettu syyskuussa
4. Lisäksi Metsähallitus on 15.7.2010 tehnyt Sauron Grupp Oü:n kanssa sopimuksen taimikon harvennuksesta 344 hehtaarin alalla Kittilän alueella ajalla 31.
5. - 31.12.
6. Työt on Kittilän Vesmajärvellä aloitettu heinäkuun puolessa välissä mainittuna vuonna. Edellä mainittuihin sopimuksiin on kohtaan "
7. Aliurakointi ja yhteenliittymä" kirjattu muun ohella seuraavaa: "Aliurakointi on sallittua seuraavin edellytyksin: - yritys/yrittäjä on velvollinen ilmoittamaan aliurakoitsijan käytöstä ennen työn aloittamista (ilmoitus myös aliurakoitsijan vaihtumisesta kesken sopimuskauden) - yrityksen/yrittäjän on selvitettävä, että aliurakoitsija täyttää tilaajavastuulain (1233/2006) velvoitteet ja annettava siitä tieto myös Metsähallitukselle - yritys/yrittäjä vastaa aliurakoitsijan työstä kuin omastaan - ulkomaalaisen aliurakoitsijan käytöstä sovitaan etukäteen ennen sopimuksen allekirjoittamista - urakoitsija toimittaa urakanantajalle ulkomaalaisesta työvoimasta luettelon, jossa on työntekijän nimi, merkintä EU-kansalaisuudesta tai/ja EU-alueen ulkopuolisen työntekijän työluvan tiedot." Sauron Grupp Oü:n työntekijät ovat voineet työskennellä sekä Kittilän että Tornionlaakson työmailla. Tornionlaakson alueen sopimuksen arvo on ollut 15 080 euroa. Kittilän alueen sopimuksen arvo on ollut 85 857 euroa. Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue on tehnyt työmaakäynnin 29.9.2010 Kittilän Vesmajärvelle ja tarkastuksen Metsähallituksessa 30.11.
8. Tarkastuskertomuksen mukaan tarkastaja on todennut työmaakäynnin yhteydessä neljän Sauron Grupp Oü:n työntekijän työskentelevän Kittilän Vesmajärven kohteessa. Yhdelläkään heistä ei ole ollut lähetetyn työntekijän E 101/A1 -todistusta. Tarkastuksesta laaditun tarkastuskertomuksen mukaan neljän työntekijän E 101 -todistukset on myönnetty 5.7.2010 taannehtivasti ajalle 25.
9. - 31.12.
10. Yhden työntekijän E 101 -todistus on myönnetty 17.6.2010 taannehtivasti ajalle 24.
11. - 31.12.
12. Kahdelle työntekijälle E 101 -todistukset on myönnetty 9.12.2010 taannehtivasti ajalle 1.
13. - 31.12.
14. Kahdelle työntekijälle E 101 -todistus on myönnetty 14.12.2010 taannehtivasti ajalle 1.
15. - 1.11.
16. Kahden Kittilässä 29.9.2010 tavatun työntekijän hakemukset on laitettu vireille 15.12.
17. Yhden työntekijän E 101 -todistusta koskeva hakemus on peruttu työskentelyn lyhyt­aikaisuuden vuoksi. Sauron Grupp Oü on toimittanut Metsähallitukselle Viron Maksu- ja Tolliamet -nimiseltä viranomaiselta 29.4.2010 päivätyn todistuksen verojen maksamisesta ja arvonlisätunnisteen numerosta. Sauron Grupp Oü on merkitty Suomessa ennakkoperintärekisteriin 11.6.
18. Yhtiö ei ole toimittanut

§:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua todistusta verojen maksamisesta tai verovelkatodistusta taikka selvitystä siitä, että verovelkaa koskeva maksusopimus on tehty. Metsähallituksen edustaja on kuitenkin varmistanut Rovaniemen verotoimistosta, että menettely on yhtiön verojen maksamisen suhteen oikea ja tarvittava selvitys riittävä. Oikeudellinen arviointi Asiassa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavana, onko Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue voinut valituksenalaisella päätöksellään määrätä Metsähallituksen maksamaan tilaajavastuulain mukaista laiminlyöntimaksua sen vuoksi, että Metsähallituksen työmailla on ollut Metsähallituksen ja virolaisen Sauron Grupp Oü:n alihankintasopimuksen perusteella töissä yhtiön työntekijöitä, joilla ei ole ollut E 101/A1 -todistusta. Lisäksi asiassa on ratkaistavana, onko Metsähallitukselle syntynyt valituksenalaisen päätöksen mukainen laiminlyöntimaksuvelvollisuus sen vuoksi, että Metsähallitus on laiminlyönyt hankkia 15.7.2010 tehdyn Kittilän aluetta koskevan sopimuksen osalta todistuksen verojen maksamisesta tai verovelkatodistuksen taikka selvityksen siitä, että verovelkaa koskeva maksusuunnitelma on tehty. Valtion metsät, joita Metsähallitus hallinnoi ja jonka kilpailuttamana ja tilaamana alihankkija on suorittanut taimikon harvennustöitä, ovat Metsähallituksen työkohteita tilaajavastuulain 2 §:n mukaisesti. Sillä, että Metsähallitus ei valvo alihankkijansa työntekijöiden työsuoritusta ei ole merkitystä sen arvioinnissa, onko kysymys tilaajavastuulaissa tarkoitetusta työkohteesta.

§:n 1 momentista johtuu tilaajalle velvollisuus pyytää lainkohdassa tarkoitetut selvitykset ennen kuin tilaaja tekee sopimuksen alihankintasopimukseen perustuvasta työstä. Lähetettyjen työntekijöiden osalta Etelä-Suomen aluehallintoviraston työsuojelun vastuualue on kuitenkin hyväksynyt menettelyn, jossa tilaaja hankkii työntekijäkohtaiset E 101/A1 -todistukset viimeistään ennen kuin työntekijät aloittavat työnteon. Perusteena edellä esitetylle menettelylle on työntekijäkohtaisen E 101/A1 -todistuksen ja suomalaisten eläkeyhtiöiden yrityskohtaisen todistuksen antamista koskeviin järjestelmiin liittyvät erot eläkevakuuttamista koskevassa asiassa. Asiassa voidaan pitää selvitettynä, että neljän työntekijän E 101/A1 -todistukset on myönnetty sekä Tornionlaakson että Kittilän sopimusten tekemisen ja työn aloittamisen jälkeen. Kahden työntekijän E 101/A1 -todistuksia koskevat hakemukset on jätetty 15.12.2010 eli sopimusten tekemisen, työnteon aloittamisen ja tarkastuskäynnin jälkeen ja yhden työntekijän E 101/A1 -todistusta koskeva hakemus on peruttu työskentelyn lyhytaikaisuuden vuoksi. Näin ollen Metsähallituksen käyttämän alihankkijan seitsemällä työntekijällä ei ole ollut E 101/A1 -todistusta ennen sopimusten tekemistä tai töiden aloittamista. Metsähallituksen mukaan se ei ole kuitenkaan laiminlyönyt

§:n 1 momentin mukaista selvitysvelvollisuuttaan asiassa. Metsähallitus on antanut alihankkijalleen töiden aloittamisluvan vasta, kun alihankkijan kaikista senhetkisistä työntekijöistä on esitetty E 101/A1 -todistukset. Metsähallitus on saanut alihankkijaltaan viiden työntekijän E 101/A1 -todistukset. Ne alihankkijan työntekijät, joilla ei ole ollut E 101/A1 -todistuksia, ovat aloittaneet työnsä Metsähallituksen tietämättä ja ilman sen lupaa. Tämä seikka ei Metsähallituksen mukaan ole sen vastuulla ainakaan siten, että Metsähallitukselle voitaisiin määrätä laiminlyöntimaksu. Metsähallituksen mukaan tilaajavastuulaki ei edellytä tilaajalta sopimustoimintaan liittyvää jälkiseurantaa eikä aseta laiminlyöntimaksun uhkaa jälkivalvontavelvollisuuden laiminlyömisestä. Asiassa on E 101/A1 -todistusten osalta kysymys siitä, voidaanko Metsähallitukselle määrätä laiminlyöntimaksu tilanteessa, jossa tilaajana ollut Metsähallitus on täyttänyt tilaajavastuulain mukaisen selvitysvelvollisuutensa alihankkijansa viiden työntekijän osalta ennen Tornionlaakson sopimuksen tekemistä tai töiden aloittamista, mutta jossa sittemmin on tullut ilmi, että Metsähallituksen työkohteissa on työskennellyt sellaisia sopimuskumppanin työntekijöitä, joilla ei ole ollut tilaajavastuulain edellyttämiä E 101/A1 -todistuksia. Tilaajavastuulain mukainen laiminlyöntimaksu on hallinnollinen seuraamusmaksu. Perustuslakivaliokunta on vakiintuneessa tulkinnassaan katsonut, että hallinnollinen seuraamusmaksu ei ole perustuslain 81 §:n mielessä sen paremmin vero kuin maksukaan vaan lainvastaisesta teosta määrättävä sanktioluonteinen hallinnollinen seuraamus, jonka valiokunta on asiallisesti rinnastanut rikosoikeudelliseen seuraamukseen [PeVL 32/2005 vp, s. 2/II, hallituksen esitys (HE 77/2005

1. vp)laeiksi aluksista aiheutuvan ympäristön pilaantumisen ehkäisemisestä annetun lain ja sakon täytäntöönpanosta annetun lain 1 §:n muuttamisesta; PeVL 55/2005 vp, s. 2/I, hallituksen esitys (HE 167/2005
2. vp)joukkoliikenteen tarkastusmaksusta annetun lain ym. muuttamisesta]. Hallinnollisen seuraamuksen määräämiseen sisältyy julkisen vallan käyttöä ja siksi sen yleisistä perusteista on säädettävä perustuslain 2 §:n 3 momentin edellyttämällä tavalla lailla. Koska kysymys on valiokunnan tulkinnan mukaan merkittävästä julkisen vallan käytöstä, on laissa täsmällisesti ja selkeästi säädettävä maksuvelvollisuuden ja maksun suuruuden perusteista sekä maksuvelvollisen oikeusturvasta samoin kuin lain täytäntöönpanon perusteista [PeVL 32/2005 vp, s. 2 - 3, PeVL 55/2005 vp, s. 2/I, PeVL 57/2010 vp, s. 2/II, hallituksen esitys (HE 223/2010
3. vp)pysäköinninvalvontaa koskevan lainsäädännön uudistamiseksi]. On lisäksi huomattava, että hallinnollisena seuraamuksena myös tilaajavastuulain mukaista laiminlyöntimaksua määrättäessä on huomioon otettava Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 ja 7 artiklasta johtuvat oikeusturvan takeet. Tämän vuoksi tilaajavastuulain mukaisen laiminlyöntimaksun määrääminen voi perustua ainoastaan tilaajavastuulain nimenomaisiin säännöksiin. Tämä on ilmaistu myös tilaajavastuulakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 114/2006 vp), jossa on todettu, että laiminlyöntimaksun määrästä ja perusteista on säädettävä tarkkarajaisesti lailla. Asiassa esitetyn selvityksen mukaan taimikon harvennustyö on työvoimavaltaista käsityötä, joissa tehtävissä työvoima saattaa vaihtua sopimuksen tekemisen jälkeen ennen töiden aloittamista ja myös urakoinnin aikana. Kuten Metsähallitus on esittänyt, tilaajalla, joka on hankkinut tilaajavastuulain edellyttämät selvitykset ennen kuin tilaaja on tehnyt sopimuksen alihankintasopimukseen perustuvasta työstä, ei ole tilaajavastuulakiin perustuvaa valvontavelvollisuutta sopimussuhteen aikana. Tilaajan tulee kuitenkin ennen sopimuksen tekemistä tai esillä olevassa asiassa ennen töiden aloittamista ottaa alihankintasopimuksessa huomioon, että tilaajan alihankkija huolehtii koko sopimuskauden ajan siitä, että alihankkijan työntekijöistä on olemassa

§:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu todistus eläkevakuutusten ottamisesta ja eläkevakuutusmaksujen suorittamisesta tai selvitys siitä, että erääntyneitä eläkevakuutusmaksuja koskeva maksusopimus on tehty. Käsillä olevassa asiassa tämä olisi ollut toteutettavissa vaatimalla alihankkijan työntekijöiltä lähetettyjen työntekijöiden E 101/A1 -todistus. Tilaajan tilaajavastuulain mukaisen selvittämisvelvollisuuden tulkitseminen siten rajoittavasti, että alihankkija voisi alalla, jossa työntekijöiden vaihdokset ovat tavanomaisia, esittää sopimuksen tekemisvaiheessa tai ennen työsuorituksen alkamista vain työhön tuolloin ryhtyvien työntekijöiden osalta kysymyksessä olevassa lainkohdassa tarkoitetut todistukset, johtaisi mahdollisuuteen kiertää olennaisia tilaajavastuulain mukaisia velvoitteita työntekijöiden vaihdostilanteissa. Metsähallitus on esittänyt, että E 101/A1 -todistusten olemassaolo on käsillä olevassa asiassa varmistettu työn aloitusvaiheessa suullisesti sopien. Metsähallituksen noudattama sopimuskäytäntö kirjallisen sopimuksen ja sitä täydentävän suullisen sopimuksen yhdistelmästä vastaa Metsähallituksen mukaan tilaajavastuulain mukaisia vaatimuksia. Edelleen Metsähallitus on ilmoittamansa mukaan muistuttanut alihankkijaansa todistusten tarpeellisuudesta ennen mahdollisten uusien henkilöiden työskentelyn aloittamista. Metsähallituksen mukaan alihankkija on sitoutunut toimittamaan E 101 -todistukset muuttuvissa olosuhteissa. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että Metsähallituksen ja alihankkijan välisiin sopimuksiin ei ole sisältynyt yksiselitteistä määräystä, jonka nojalla alihankkijan velvollisuutena olisi myös sopimuskauden kuluessa edellä kuvatulla tavalla varmistua siitä, että sen työntekijöillä on voimassa oleva E 101/A1 -todistus. Metsähallituksen ilmoitus sopimuspuolten välisestä suullisesta sopimuksesta, josta alihankkijalle johtuisi velvollisuus hankkia sopimuskauden aikana aloittavia työntekijöitä koskeva E 101/A1 -todistus, ei asiassa saadun selvityksen mukaan ole johtanut siihen, että alihankkija olisi hankkinut kysymyksessä olevat todistukset asianmukaisesti. Alihankintasopimuksiin ei ole myöskään sisältynyt purkavaa ehtoa sitä tilannetta silmällä pitäen, että Metsähallituksen alihankkija laiminlöisi velvollisuutensa hankkia sopimuskauden kuluessa aloittavia työntekijöitä koskevat E 101/A1 -todistukset. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että Metsähallitus ei ole esittänyt riittävää selvitystä siitä, että se työvoimavaltaisella alalla tietoisena alihankkijansa työntekijöiden vaihtumisen mahdollisuudesta olisi Metsähallituksen ja Sauron Grupp Oü:n välisessä sopimuksessa ottanut huomioon edellä mainitun seikan. Metsähallitus ei ole siten osoittanut täyttäneensä tilaajavastuulain mukaista etukäteistä selvitysvelvollisuuttaan. Muunlainen tilaajavastuulain tulkinta mahdollistaisi tilaajavastuulain olennaisten työntekijää suojaavien säännösten kiertämisen. Siltä osin kuin kysymys on verovelkatodistusten hankkimisesta, Metsähallituksen on tullut ennen 15.7.2010 Sauron Grupp Oü:n kanssa tekemäänsä alihankintasopimusta hankkia

§:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu todistus verojen maksamisesta tai verovelkatodistus, vaikka asiassa saadun selvityksen mukaan Sauron Grupp Oü on vasta hyvin vähän aikaa ennen alihankintasopimuksen tekemistä merkitty Suomen ennakkoperintärekisteriin.

§:n 1 momentissa tarkoitettu selvittämisvelvollisuus koskee kaikkia kysymyksessä olevan lainkohdan 1 - 5 kohdassa tarkoitettuja selvityksiä ja todistuksia. Tilaaja ei voi yksittäisen todistuksen tai selvityksen osalta menestyksellisesti vedota siihen, että asiassa on perusteltu syy poiketa selvittämisvelvollisuudesta 5 §:n 4 momentin 4 kohdassa tarkoitetulla luottamusperusteella. Lain säännöksistä ei johdu mahdollisuutta tällaisen poikkeuksen tekemiselle. Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita. Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Irma Telivuo, Eija Siitari, Alice Guimaraes-Purokoski, Tuomas Lehtonen ja Janne Aer. Asian esittelijä Riitta Hämäläinen.