§:n mukaan toimintarahan määräytymisestä ja maksamisen perusteista on voimassa, mitä vankeuslaissa säädetään. Vangille maksetaan toimintarahaa kolmen palkkaluokan mukaisesti. Toimintaraha on suuruudeltaan 0,70 euroa, 0,90 euroa tai 1,20 euroa/tunti. Vangit ovat verrattavissa pitkäaikaisessa laitoshoidossa oleviin, minkä vuoksi heidän toimeentulonsa tulisi olla samantasoista. Keskimääräinen tutkintavankeusaika on noin kolme kuukautta. Myös tutkintavangeilla on mahdollisuus osallistua toimintaan ja saada silloin toimintarahaa, mutta toimintaan osallistuminen on harvinaisempaa kuin vankeusvangeilla. Toimintaan osallistumattomien varattomien tutkintavankien henkilökohtaiseen käyttöön tarvitsemat varat tulee turvata. Vankilan maksama käyttöraha, joka on tutkintavangeilla noin 44 euroa kuukaudessa, tulee kyseeseen lähinnä poikkeustapauksissa ja tilapäisluonteisesti. Tutkintavangit ovat kotikuntansa asukkaita, minkä vuoksi on tarkoituksenmukaista, että varattomat vangit saavat oman kuntansa myöntämää toimeentulotukea. Tutkintavangeilla tulee olla oikeus myös ehkäisevään toimeentulotukeen kuten muillakin kunnan asukkailla silloin, kun siihen on tarvetta. A on antanut selityksen. Hallinto-oikeuden päätöstä ei tule muuttaa. Kaupunki ei ole kiistänyt A:n oikeutta toimeentulotukeen, vaan kiistaa on A:lle kuuluvan toimeentulotuen määrästä. Vankilasta saatava normaali ylläpito ei kata edes kaikkia normaalin hygienian hoitoon liittyviä tarpeita. Alkuun saatavan perushygieniapakkauksen jälkeen vangin on itse kustannettava sellaisetkin perushygieniaan kuuluvat välineet, jotka kuuluvat hampaiden pesuun ja parranajoon. Vankilan tarjoama ylläpito ei siis ole edes perustarpeiden osalta kattavaa. Vaasan kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunta on vastaselityksessään uudistanut vaatimuksensa. A:lle on lähetetty tiedoksi Vaasan kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan vastaselitys. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Korkein hallinto-oikeus myöntää Vaasan kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnalle valitusluvan ja tutkii asian. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Vaasan kaupungin sosiaali- ja terveyslautakunnan päätös elokuun 2010 toimeentulotuesta saatetaan voimaan. Perustelut Kysymyksenasettelu A:n toimeentulotukihakemus koskee aikaa, jolloin A on ollut tutkintavankeudessa. Sosiaalitoimessa laaditussa toimeentulotukilaskelmassa hänen menoinaan on otettu huomioon 42 euroa niin sanottuna käyttövarana. Hallinto-oikeus puolestaan on katsonut, että toimeentulotuen tarvetta arvioitaessa tätä laskennallista menoerää ei ole syytä arvioida 97 euroa pienemmäksi. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on sosiaali- ja terveyslautakunnan valituksesta ratkaistava, millä perusteilla toimeentulotuen tarvetta arvioitaessa otetaan huomioon tutkintavankeudessa olevan henkilön niitä menoja, joita hänelle aiheutuu jokapäiväisistä henkilökohtaisista tarpeista. Sovellettavat säännökset Perustuslain 19 §:n 1 momentin mukaan jokaisella, joka ei kykene hankkimaan ihmisarvoisen elämän edellyttämää turvaa, on oikeus välttämättömään toimeentuloon ja huolenpitoon. Toimeentulotuesta annetun lain 1 §:n 1 momentin mukaan toimeentulotuki on sosiaalihuoltoon kuuluva viimesijainen taloudellinen tuki, jonka tarkoituksena on turvata henkilön ja perheen toimeentulo ja edistää itsenäistä selviytymistä. Toimeentulotuen avulla turvataan henkilön ja perheen ihmisarvoisen elämän kannalta vähintään välttämätön toimeentulo. Pykälän 2 momentin mukaan ehkäisevän toimeentulotuen tarkoituksena on edistää henkilön ja perheen sosiaalista turvallisuutta ja omatoimista suoriutumista sekä ehkäistä syrjäytymistä ja pitkäaikaista riippuvuutta toimeentulotuesta. Toimeentulotuesta annetun lain 2 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada toimeentulotukea, jos hän on tuen tarpeessa eikä voi saada toimeentuloa ansiotyöllään, yrittäjätoiminnallaan, toimeentuloa turvaavien muiden etuuksien avulla, muista tuloistaan tai varoistaan, häneen nähden elatusvelvollisen henkilön huolenpidolla tai muulla tavalla. Lainkohdan 2 momentin mukaan jokaisella on velvollisuus kykynsä mukaan pitää huolta itsestään ja omasta elatuksestaan sekä, siinä laajuudessa kuin avioliittolaissa (234/1929), lapsen elatuksesta annetussa laissa (704/1975) ja muussa laissa säädetään, puolisonsa sekä alaikäisten lastensa ja ottolastensa elatuksesta. Toimeentulotuesta annetun lain 6 §:n mukaan toimeentulotuen määrä on sanotun lain mukaan määriteltyjen menojen sekä käytettävissä olevien tulojen ja varojen erotus. Tulot ja varat otetaan huomioon ensin 7 §:ssä tarkoitettua perustoimeentulotukea myönnettäessä. Toimeentulotuesta annetun lain 7 §:n mukaan perustoimeentulotukea myönnettäessä otetaan huomioon perusosalla katettavat menot (perusosa) sekä muut perusmenot, sen mukaan kuin jäljempänä erikseen säädetään. Sanotun lain 7 a §:n mukaan perusosalla katettaviin menoihin kuuluvat ravintomenot, vaatemenot, vähäiset terveydenhuoltomenot sekä henkilökohtaisesta ja kodin puhtaudesta, paikallisliikenteen käytöstä, sanomalehden tilauksesta, televisioluvasta, puhelimen käytöstä ja harrastus- ja virkistystoiminnasta aiheutuvat menot sekä vastaavat muut henkilön ja perheen jokapäiväiseen toimeentuloon kuuluvat menot. Sanotun lain 7 b §:n mukaan perusosalla katettavien menojen lisäksi muina perusmenoina otetaan tarpeellisen suuruisina huomioon: 1) asumistukilain (408/1975) 6 §:ssä tarkoitetut asumismenot; 2) taloussähköstä aiheutuvat menot; 3) kotivakuutusmaksu; sekä 4) vähäistä suuremmat terveydenhuoltomenot. Sanotun lain 7 c §:n mukaan täydentävää toimeentulotukea myönnettäessä otetaan huomioon tarpeellisen suuruisina erityismenot, joita ovat: 1) lasten päivähoitomenot; 2) muut kuin 7 b §:ssä tarkoitetut asumisesta aiheutuvat menot; sekä 3) henkilön tai perheen erityisistä tarpeista tai olosuhteista johtuvat, toimeentulon turvaamiseksi tai itsenäisen suoriutumisen edistämiseksi tarpeelliseksi harkitut menot. Henkilön tai perheen erityisenä tarpeena tai olosuhteena voidaan pitää esimerkiksi pitkäaikaista toimeentulotuen saamista, pitkäaikaista tai vaikeaa sairautta sekä lasten harrastustoimintaan liittyviä erityisiä tarpeita. Sanotun lain 8 §:n mukaan menoja ei oteta huomioon toimeentulotukeen oikeuttavina sikäli kuin ne korvataan tai niitä vastaava etuus saadaan muulla perusteella. Tutkintavankeutta koskevat säännökset Tutkintavankien mahdollisuudesta ansiotyöhön sekä tutkintavangeille maksettavasta palkasta, toimintarahasta ja käyttörahasta on säädetty vankeuslaissa (767/2005), tutkintavankeuslaissa (768/2005), vankeudesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (509/2006) ja tutkintavankeudesta annetussa valtioneuvoston asetuksessa (510/2006). Tutkintavankeuslain 4 luvun 1 §:n mukaan tutkintavanki ei ole velvollinen osallistumaan vankilan järjestämään tai hyväksymään toimintaan. Jos tutkintavanki haluaa osallistua toimintaan, siihen on mahdollisuuksien mukaan varattava tilaisuus. Jos tutkintavanki osallistuu toimintaan, ennen toiminnan aloittamista on sovittava toimintarahan perusteista.
§:n 1 momentin mukaan työhön, koulutukseen tai muuhun vankilan järjestämään tai hyväksymään toimintaan osallistuvalle tutkintavangille maksetaan toimintarahaa. Sanotun lainkohdan 2 momentin mukaan toimintarahan määräytymisestä ja maksamisesta on voimassa, mitä vankeuslain 9 luvun 6 ja 8 §:ssä säädetään. Vankeuslain 9 luvun 6 §:n mukaan valmentavaan työhön, koulutukseen tai muuhun vankilan järjestämään tai hyväksymään toimintaan osallistuvalle vangille maksetaan toimintarahaa. Vankeuslain 9 luvun 8 §:n mukaan toiminta- tai käyttöraha voidaan jättää kokonaan tai osittain maksamatta, jos maksaminen vangin muulta viranomaiselta kyseiseen toimintaan saama tuki huomioon ottaen taikka muista erityisistä syistä ei ole tarpeen.
§:n 3 momentin mukaan tutkintavangille voidaan maksaa käyttörahaa, jos se vangin varattomuus tai muu erityinen syy huomioon ottaen on perusteltua. Tutkintavankeudesta annetun valtioneuvoston asetuksen 10 §:n 2 momentin mukaan jos tutkintavangille maksetaan käyttörahaa, sen määrä on 2,00 euroa arkipäivältä. Oikeudellinen arviointi Sosiaalihuoltojärjestelmässä toimeentulotuki on sosiaalihuoltoon kuuluva viimesijainen taloudellinen tuki. Vankilassa saatava ylläpito on vangin ensisijainen toimeentulojärjestelmä. Toisaalta jokaisella on oikeus saada toimeentulotukea, jos hän on tuen tarpeessa eikä voi saada toimeentuloa muulla tavalla. Mitään ryhmää ei ole suljettu pois toimeentulotuen piiristä. Mikäli vanki on vankeinhoidon järjestämästä ylläpidosta huolimatta kunnan myöntämän toimeentulotuen tarpeessa, hänellä on oikeus toimeentulotukeen samoin perustein kuin muillakin tuen tarpeessa olevilla. Toimeentulotuesta annetussa laissa ei ole määritelty erikseen tutkintavankien asemaa toimeentulotuen saajina. Toimeentulotuen myöntämisperusteita arvioitaessa on otettava huomioon, että tutkintavangin tutkintavankeudessa saama majoitus ja ylläpito kattavat suurelta osin ne perusmenot, joita toimeentulotuen myöntämisen edellytysten täyttyessä tuetaan toimeentulotuen perusosalla. Vangin itsensä kustannettavaksi jää kuitenkin myös menoja, jotka toimeentulotuen tarvetta määriteltäessä kuuluvat perusosalla katettaviin menoihin. Tässä asiassa on ratkaistavana, onko nämä menot otettu toimeentulolaskelmassa huomioon liian pieninä. Sosiaalilainsäädännössä ei ole määritelty, minkä verran vangilla tulisi olla käytettävissään rahaa henkilökohtaisiin, jokapäiväisiin menoihinsa vankeuden aikana (niin sanottu käyttövara). Tutkintavangin toimeentulotukihakemusta on perusteltu rinnastuksella sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain säännöksiin. Rinnastukselle asiakasmaksulakiin voidaan saada tukea oikeusministeriön työryhmämietinnöstä (2006:12) ”Normaalisuusperiaatteen toteutuminen vankien, tutkintavankien ja yhdyskuntaseuraamuksia suorittavien kohtelussa”. Työryhmä esitti (s. 94), että vankien toimeentulotuen myöntämisperusteita tulee edelleen yhtenäistää. Vankeinhoito vastaa vangin päivittäisistä perustarpeista, joten toimeentulotukea myönnetään tarveharkintaisesti. Työryhmä esitti, että huomioon otettaisiin asiakasmaksulain 7 c §:ssä säädetty laitosasukkaiden käyttövaraminimi (tuolloin 80 euroa/kk) sekä yksilökohtaiset tarpeet. Normaalisuusperiaate tulee esille myös Euroopan neuvoston ministerikomitean suosituksessa eurooppalaisiksi vankilasäännöiksi (Rec
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.