§:ssä säädetään, että lupa-asiaa ratkaistaessa on lisäksi noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään. Luonnonsuojelulain 1 ja 5 §:ään viitaten ympäristölupaa ei voida myöntää louhintaa ja murskausta varten kyseisellä kallioalueella, koska
§:n 1 momentin mukaan ympäristölupa myönnetään, jos toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen asetusten vaatimukset.
§:n 3 momentin mukaan lupa-asiaa ratkaistaessa on noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään. Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 2 ja 4 kohtien mukaan ympäristöluvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa ympäristön merkittävää muuta pilaantumista tai sen vaaraa (kohta 2) taikka erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista toiminnan vaikutusalueella (kohta 4). Luonnonsuojelulain 1 §:n mukaan lain tavoitteena on luonnon monimuotoisuuden ylläpitäminen, luonnonkauneuden ja maisema-arvojen vaaliminen, luonnonvarojen ja luonnonympäristön kestävän käytön tukeminen, luonnontuntemuksen ja yleisen luonnonharrastuksen lisääminen sekä luonnontutkimuksen edistäminen. Luonnonsuojelulain 5 §:n 1 momentin mukaan 1 §:ssä tarkoitettujen tavoitteiden saavuttamiseksi luonnonsuojelussa on tähdättävä maamme luontotyyppien ja luonnonvaraisten eliölajien suotuisan suojelutason saavuttamiseen ja säilyttämiseen. Saman pykälän 3 momentin mukaan eliölajin suojelutaso on suotuisa, kun laji pystyy pitkällä aikavälillä säilymään elinvoimaisena luontaisissa elinympäristöissään. Luonnonsuojelulain 6 §:n 2 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen tehtävänä on edistää ja valvoa luonnon- ja maisemansuojelua alueellaan. Saman pykälän 3 momentin mukaan kunnan tulee edistää luonnon- ja maisemansuojelua alueellaan. Luonnonsuojelulain 38 §:n 2 momentin mukaan jos jonkin nisäkkäisiin tai lintuihin kuulumattoman eläinlajin olemassaolo käy uhatuksi tai rauhoittaminen muusta syystä osoittautuu tarpeelliseksi, voidaan tällainen laji asetuksella rauhoittaa koko maassa tai jossakin osassa maata. Luonnonsuojelulain 46 §:n mukaan asetuksella voidaan säätää uhanalaiseksi lajiksi sellainen luonnonvarainen eliölaji, jonka luontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut. Luonnonsuojelulain 47 §:n 1 momentin mukaan asetuksella voidaan säätää erityisesti suojeltavaksi lajiksi sellainen uhanalainen eliölaji, jonka häviämisuhka on ilmeinen. Saman pykälän 2 momentin mukaan erityisesti suojeltavan lajin säilymiselle tärkeän esiintymispaikan hävittäminen tai heikentäminen on kielletty. Luonnonsuojeluasetuksen 18 §:n mukaan luonnonsuojelulain 38 §:n 2 momentissa tarkoitetut rauhoitetut lajit on lueteltu asetuksen liitteessä
§:n 3 momenttiin sisältyvän, luonnonsuojelulain noudattamista koskevan yleisen viittauksen nojalla evännyt ympäristöluvan sillä perusteella, että alueella esiintyy Lehtisen lausunnossa mainittuja lajeja. Lautakunta on tällöin soveltanut sellaisia luonnonsuojelulain säännöksiä, joiden nojalla ympäristölupaa ei voida evätä. Lautakunnan päätöksessä mainitut säännökset eivät lainkaan sovellu kysymyksessä oleviin lajeihin. Hallinto-oikeuden, joka on tosin todennut lautakunnan päätöksen tässä suhteessa lainvastaiseksi, olisi pitänyt hyväksyä yhtiön valitus, kumota lautakunnan päätös ja palauttaa asia lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeuden ei olisi tullut hylätä hakemusta sellaisella perusteella, jota ei ole mainittu lupaviranomaisen päätöksessä ja joka ei ole ollut oikeudenkäynnin kohteena. Hallinto-oikeus on soveltanut virallisperiaatetta toiminnanharjoittajan vahingoksi ratkaisemalla itse ensi asteen lupaviranomaisen toimivaltaan kuuluneen asian. Tästä huolimatta hallinto-oikeus on lausunut päätöksensä perusteluissa olevansa vailla toimivaltaa ensi asteen lupapäätöksen tekemiseen. Valituksen hylkääminen eri perusteella, jolla lupaviranomainen on asian ratkaissut, rinnastuu tilanteeseen myöntää lupa ensi asteena. Vastaavasti kuin hallinto-oikeudelta on puuttunut toimivalta myöntää lupa, hallinto-oikeudelta on puuttunut myös toimivalta evätä lupa sellaisella perusteella, jota lupaviranomainen ei ole käsitellyt ja joka ei ole lainkaan ollut oikeudenkäynnin kohteena. Hallinto-oikeuden olisi tullut tässä valitusasiassa tarkastella ainoastaan kysymystä siitä, onko lupa voitu laillisesti evätä niillä perusteilla, joilla lautakunta on luvan evännyt eikä laajentaa tarkasteluaan siihen, onko lupa mahdollisesti voitu evätä muilla kuin lautakunnan käyttämillä perusteilla. Mikäli virallisperiaatteen soveltamista toiminnanharjoittajan vahingoksi ei rajata valituksessa vaaditulla tavalla, tilanne on kestämätön asianosaisen kuulemisen ja oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin periaatteiden valossa ja edellyttänee Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kannanottoa. Asiassa ei ole, ottaen huomioon hallintolainkäyttölain 33 §, riittävästi selvitetty, onko kysymyksessä oleva pieneliöyhteisö todellisuudessa luonnonsuojelulain 42 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettu erityinen luonnonolosuhde vai ei. Asia olisi myös tällä perusteella palautettava lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi. Erityisen luonnonolosuhteen olemassaolon on oltava varmaa. Samoin on oltava olemassa riittävä selvitys sen olemassaolon heikkenemisestä juuri luvan mukaisesta toiminnasta johtuen. Hakijaa ei voida velvoittaa selvittämään, että erityisiä luonnonolosuhteita on muuallakin kuin hakijan toiminta-alueella. Hakijan selvitysvelvollisuus rajautuu muiden omistamien alueiden osalta viranomaiselta saatavissa oleviin tietoihin. Luonnonolosuhteita koskeva näyttö- ja selvitysvelvollisuus on hakijan toiminta-alueen ulkopuolisten alueiden osalta ympäristölautakunnalla ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksella. Käsiteltäessä hallinto-oikeudessa Lehtisen lausuntoa, johon hallinto-oikeuden päätöksen oikeudellinen arviointi on lähes kokonaan perustunut, on tapahtunut menettelyvirhe, kun hallinto-oikeudessa ei ole toimitettu sen johdosta suullista käsittelyä, jossa Lehtistä olisi kuultu todistajana. Lausuntoa on pidettävä hallintolainkäyttölain 39 §:n 1 momentissa tarkoitettuna yksityisluonteisena kirjallisena todistajankertomuksena. Se ei ole mainitun lain 40 §:n 1 momentissa tarkoitettu hallinto-oikeuden viran puolesta hankkima asiantuntijalausunto. Jos asianosainen nojautuu asiantuntijaan, joka ei ole valitusviranomaisen määräämä, asiantuntijasta on hallintolainkäyttölain 40 §:n 2 momentin mukaan voimassa, mitä todistajasta säädetään. Mikäli Lehtisen lausunto otetaan huomioon, häntä olisi asiassa järjestettävässä suullisessa käsittelyssä kuultava henkilökohtaisesti todistajana. Hänen kuulematta jättämisensä on mahdollista vain silloin, jos lausuntoa ei oteta huomioon. Hallinto-oikeuden päätöksessä ei ole arvioitu tarvetta järjestää lausunnon takia suullista käsittelyä. Hallinto-oikeuden olisi päätöksessään tullut ainakin perustella, minkä takia suullinen käsittely ei ole ollut tarpeen. Suullisen käsittelyn tarpeen arvioinnin puuttuessa Lehtisen todistajankertomusta ei voida ottaa huomioon. Koska lautakunnan ja hallinto-oikeuden päätökset ovat jo aikaisemmin esitetyillä perusteilla muutoinkin lainvastaisia, Lehtistä ei ole tarpeen kuulla korkeimmassa hallinto-oikeudessa järjestettävässä suullisessa käsittelyssä, vaan asia on palautettava lupaviranomaiselle uudelleen käsiteltäväksi. Lehtisen lausuntoa ei muutoinkaan puutteellisena tulisi ottaa lupaharkinnassa huomioon. Sen käyttäminen lupahakemuksen hylkäysperusteena loukkaa hakijan oikeusturvaa, koska se ei täytä asiantuntijalausunnolta vaadittavaa selkeyttä, yksityiskohtaisuutta ja perusteluja. Sen perusteella ei voida päätellä alueella olevan erityisiä luonnonolosuhteita saati, että louhinta pilaisi ne. Lausunnon laadinnassa ei ole noudatettu luontoselvityksiä koskevia ohjeita ja suosituksia. Se olisi tullut laatia samoilla periaatteilla kuin luontoselvitykset ympäristövaikutusten arviointimenettelyä tai Natura-vaikutusarviointia varten. Lausunto ei ole selkeä, yksityiskohtainen eikä perusteltu. Siinä ei ole yksilöity ainoatakaan uhanalaista lajia tai erityisesti suojeltavaa lajia. Koska lausunnossa mainittujen pieneläinten lajimäärät ovat suuret, on mahdollista, että Lehtisen löytämät lajit ovat tavallisten lajien muunteluja. Tällöin lajit eivät ole uhanalaisia tai erityistä suojelua vaativia. Gladagrundin tilan pinta-ala on 46,84 hehtaaria ja louhittavan alueen pinta-ala noin 6,5 hehtaaria. Lausunnossa ei ole yksilöity tai esitetty kartalla, missä Lehtisen havaitsemat eliöt mahdollisesti ovat. Ilman niiden tarkkaa sijaintitietoa ei voida päätellä, että louhinta pilaa alueen erityiset luonnonolosuhteet. Sen selvittämiseksi, onko kyseisellä alueella ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuja erityisiä luontoarvoja, olisi asiassa tullut tehdä ainakin ympäröivien alueiden luontokartoituksia Lehtisen selvittämistä lajeista tai laajempaa perustutkimusta lajien esiintymisestä, yleisyydestä ja ennestään tuntemattomuudesta. Kun tällaista perusselvitystä ei ole tehty, hallinto-oikeuden olisi tullut ensisijaisesti hyväksyä hakijan valitus ja myöntää lupa. Asiassa on jäänyt toteennäyttämättä, että alueella olisi ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuja erityisiä luontoarvoja. Valitusmenettelyn aikana asiaan on saatu uutta tietoa. Luonnonsuojeluasetuksen luetteloita uhanalaisista ja erityistä suojelua tarvitsevista lajeista päivitetään parhaillaan. Syksyllä 2010 on valmistunut ympäristöministeriön ja Suomen ympäristökeskuksen erikoisjulkaisu "Suomen lajien uhanalaisuus - Punainen kirja 2010/11". Julkaisun liitteenä 1 on lajien uhanalaisuuden arvioinnin ohjausryhmän ehdotus luonnonsuojeluasetuksen uhanalaisiksi ja erityisesti suojeltaviksi lajeiksi. Lehtisen lausunnossa mainitut lajit eivät ole ehdotuksessa mukana. Lehtinen itse on ollut mukana uhanalaisuuden arvioinnin ohjausryhmässä. Koska saatu uusi selvitys osoittaa, ettei kohteessa ole uhanalaisia tai erityisesti suojeltavia lajeja ja kysymyksessä on, niin kuin lautakuntakin on todennut, saaristossa tavanomainen harvaa metsää kasvava kallioalue, asia on palautettava lautakunnalle luvan myöntämiseksi. Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluista käy ilmi, että ympäristölupaa ei ole evätty sillä perusteella, että louhinta tuhoaisi louhinta-alueen erityisiä luonnonolosuhteita. Perustelujen mukaan alueen erityiset luonnonolosuhteet huonontuvat siksi, että ainakin toiminnan aiheuttama pöly saattaa häiritä pieneliöitä. Hakijalle myönnetyn maa-ainesluvan lupamääräysten mukaan louhintatoimintaa saa harjoittaa vain syksystä kevääseen. Kesäaikana 16.4. - 30.9. toimintaa ei ole lainkaan. Maa-aineslupa on ratkaiseva sen osalta, voidaanko alueen luonnontilaa ylipäätään muuttaa vai ei. Murskaustoimintaa alueella on noin 20 päivää vuosittain. Huomioon on myös otettava pölypäästöjen vaikutusalueen koko ja hakijan mahdollisuudet vähentää pöly- ja muita haitallisia päästöjä lupamääräysten avulla. Länsi-Turunmaan kaupungin ympäristölautakunta on lausunnossaan esittänyt, että yhtiön valitus ja oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään. Lautakunta on muutoin esittänyt seuraavaa: Lautakunnan päätös on tehty
§:n 3 momentin, elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lausunnon ja ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 2 kohdan nojalla. Vaikka luonnonsuojelulain tavoitesäännöksiä ei sellaisinaan tulisikaan soveltaa ympäristölupa-asioissa, käytännön tulkinnoissa on otettava huomioon luonnonsuojelulaki kokonaisuudessaan. Jos suunniteltu toiminta on ristiriidassa luonnonsuojelulain 1 §:ssä säädettyjen lain tavoitteiden kanssa eikä harvinaisten tai uhanalaisten lajien suojelun taso toteudu lain 5 §:ssä säädetyn mukaisesti, on perusteltua, että lautakunta hylkää lupahakemuksen. Jos jokin toiminta tuhoaisi sellaisen harvinaisten lajien esiintymän, josta nyt on kyse, on luontoa silloin suojeltava, vaikka kyseisiä lajeja ei olisi vielä kirjattu virallisiin suojeltavien lajien luetteloihin.
§:n 3 momentin ja luonnonsuojelulain 6 §:n mukaan lautakunnan on otettava huomioon myös elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lausunto. Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen käsityksen mukaan filosofian tohtori Pekka T. Lehtinen on Suomen parhaita hämähäkkieläinten asiantuntijoita. Lehtinen on ympäristöministeriön asettaman Suomen uhanalaisuutta arvioivan asiantuntijaryhmän jäsen ja hän on ilmoittanut antaneensa lausuntonsa virkamiehen vastuulla. Ympäristönsuojelulain 24 §:n mukaan valtion viranomaiset tai tutkimuslaitokset voivat toimia mainitun lain mukaisina asiantuntijaviranomaisina ja laitoksina. Vaikka lautakunta ei ole pyytänyt selvitystä asiantuntijalaitokselta, Lehtisen selvitys on silti laadittu asiantuntijalausuntoa vastaavalla tavalla. On siis ollut perusteltua ottaa huomioon objektiivista tietoa sisältävä Lehtisen asiantuntijalausunto. Koska lautakunnan lupaviranomaisena on
§:n 2 momentin mukaan tutkittava asiassa annetut lausunnot ja tehdyt muistutukset sekä luvan myöntämisen edellytykset, lautakunta olisi tehnyt virheen, jos Lehtisen ja elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen lausuntoja ei olisi otettu huomioon asiaa ratkaistaessa. X Oy on puolestaan hankkinut asiantuntijalausunnon Lehtisen tutkimuksesta. Tämä asiantuntijalausunto ei välttämättä ole puolueeton arvio, vaan tilattu selvitys. Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan luvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai muiden toimintojen kanssa merkittävää muuta ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa. Mainitun lain 3 §:n 1 b kohdan mukaan "ympäristön pilaantuminen" tarkoittaa myös "haittaa luonnolle ja sen toiminnoille". Lupa-asiaa käsiteltäessä on siten otettava huomioon toiminnan luontovaikutuksetkin. Jo pilaantumisvaaran käsilläolo saattaa olla riittävä este luvan myöntämiselle. Lautakunta on siis päätöstä tehdessään arvioinut, että kallionlouhinta ja -murskaus tuolloin käytettävissä olleen tiedon perusteella aiheuttaisi merkittävän ympäristön pilaantumisen vaaran, koska lukuisia harvinaisia ja ennen tuntemattomia eliölajeja on vaarassa menettää elinympäristönsä ja selviytymismahdollisuutensa. Lehtisen raportissaan luetteloimia pieneliölajeja oli ja on yhä aihetta pitää harvinaisina raportissa esitetyllä tavalla, koska raportin mukaan Lounais-Suomen saariston alue on eräs maailman perusteellisimmin inventoiduista. Kun ennestään hyvin tutkitulta alueelta vielä tavataan uusia lajeja, on syytä olettaa niiden olevan harvinaisia ja suojelun tarpeessa. Lautakunta on päätöksensä perusteluissa ottanut huomioon myös ympäristönsuojelulain 6 §:n säännöksen toiminnan sijoittumisesta ja arvioinut, että suunnitellun murskaamotoiminnan sijoittuminen kyseiseen kohteeseen aiheuttaisi erittäin suurella todennäköisyydellä merkittävää ympäristön pilaantumisen vaaraa eli haittaa luonnolle ja sen toiminnoille. Tämän merkittävän ympäristön pilaantumisen vaaran lautakunta on tahtonut kielteisellä päätöksellään estää. Louhintatoiminnalle lienee löydettävissä muitakin, ympäristönsuojelun kannalta sopivampia sijoituspaikkoja myös Nauvon kallioisilla alueilla. Yhtiön ei ole ollut pakko saada louhintalupaa juuri nyt kyseessä olevalle kallioalueelle. Lisäksi on otettava huomioon ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 4 kohdan säännös, jonka mukaan toiminnan vaikutusalueella ei saa tapahtua säännöksessä tarkoitettua erityistä luonnonolosuhteiden huonontumista. Hallituksen esityksessä (HE 84/1999 vp) määritellään "erityiset luonnonolosuhteet" seuraavasti: "Erityisillä luonnonolosuhteella tarkoitettaisiin säännöksessä alueen poikkeuksellisten luonnonarvojen kokonaisuutta. Erityinen luonto-olosuhde voisi olla esimerkiksi vesialueella, joka on säilynyt luonnontilaisena ja poikkeuksellisen puhtaana. Alueen tutkimukselliset arvot voisivat kuvata myös sen erityisiä luonto-olosuhteita." Vaikka lautakunta ei päätöksensä perusteluissa viitannutkaan juuri ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 4 kohtaan, päätös perustuu asiasisällöllisesti pitkälti juuri siihen käsitykseen, että hallituksen esityksessä kuvaillut "erityiset luonnonolosuhteet" (poikkeuksellisten luontoarvojen kokonaisuus, tutkimukselliset arvot) ovat olemassa Gladagrundiin suunnitellulla louhosalueella ja sen lähiympäristössä. Vaikka yhtiön mukaan erityisten luonnonolosuhteiden käsilläoloa Gladagrundin alueella ei ole selvitetty riittävän varmasti, jotta tuolla perusteella lupa olisi voitu evätä, luonnonoloista saatu selvitys ja lausunnot osoittavat harvinaisen suurella varmuudella näiden olosuhteiden käsilläoloa. Kun Gladagrundin alueelta saadut alustavat tiedot antavat ymmärtää alueella olevan poikkeuksellisia luontoarvoja ja tutkimuksellisia arvoja, olisi täydentävien lisäselvitysten tekeminen välttämätöntä. A ja hänen asiakumppaninsa ovat selityksessään esittäneet, että valitus hylätään. Lisäksi he ovat vaatineet, että X Oy velvoitetaan korvaamaan heidän oikeudenkäyntikulunsa täysimääräisesti laillisine viivästyskorkoineen. Muutoin he ovat esittäneet muun ohella seuraavaa: Kysymys on biodiversiteetiltään arvokkaasta saaristoalueesta. Yhtiö ja ympäristölautakunta eivät ole teettäneet louhosalueella ja sen ympäristössä riittävää, asianmukaista luontoselvitystä. Puuttuvan selvityksen on naapurien toimeksiannosta laatinut filosofian tohtori, dosentti Pekka T. Lehtinen. Hänen lausuntonsa osoittaa alueella elävän useita aiemmin tuntemattomia lajeja ja varmasti ainakin yhden tieteelle uuden lajin, jolle hankealue on ainoa tunnettu löytöpaikka maailmassa. Suomella on kansainvälisten biodiversiteettisopimusten allekirjoittajana velvollisuus ehkäistä tällaisten populaatioiden tuhoutuminen. Ympäristöluvan myöntäminen tässä tapauksessa olisi luonnonsuojelulain periaatteiden vastaista siitä huolimatta, ettei laji vielä olisi saanutkaan luonnonsuojelullista statusta. Lehtisen lausuntoa ja sen havaintoja ei ole kyseenalaistettu. Yhtiön valitukseensa liittämässä Rauno Yrjölän lausunnossa ei ole otettu asiallisesti kantaa eliölajien esiintymiseen eikä siinä kiistetä, etteikö alueella olisi Lehtisen lausunnossa mainittua tieteelle uutta lajia. Yrjölän esittämä kritiikki ei ole oikeudellisesti merkityksellistä. X Oy on vastaselityksessään uudistanut asiassa aiemmin esittämänsä ja lausunut vielä seuraavaa: Se seikka, ettei filosofian tohtori Pekka T. Lehtisen lausunnossa mainittuja lajeja ole lisätty päivitettyyn ja vuonna 2010 ilmestyneeseen viimeiseen uhanalaisuusarviointiin, osoittaa, etteivät lajit ole uhanalaisia eikä niiden suojelu voi olla perusteena ympäristölupahakemuksen hylkäämiselle. Lupapäätöstä antaessaan lautakunta lienee luottanut siihen, että alueella esiintyvät lajit Lehtisen lausunnon mukaisesti lisätään suojeltavien lajien luetteloon. Näin ei siis ole käynyt. Hallinto-oikeuden päätös on tämän vuoksi syytä kumota. Luonnonsuojelulaki kokonaisuutena ei voi toimia oikeusharkintaisen ympäristöluvan epäämisperusteena. Louhinta- ja murskaushanketta vastustavan tahon Lehtiseltä tilaamaa selvitystä ei voida rinnastaa viranomaisen tilaamaan asiantuntijalausuntoon. Näin on silti tehty ympäristölautakunnan ja hallinto-oikeuden päätöksissä. Lautakunta on samalla sivuuttanut yhtiön Lehtisen lausunnosta hankkiman asiantuntijalausunnon sillä perusteella, että se on tilattu selvitys eikä siitä syystä välttämättä täysin puolueeton. Myös Lehtisen selvitys on tilattu. Jos viranomainen olisi määrännyt asiantuntijan, Lehtinen eläkeläisenä ei olisi ollut edes vaihtoehto selvityksen laatijaksi. Tilanteessa syntyvä puolueellisuuden riski vältetään, kun hankkeen vastustajien toimittamaa selvitystä ei rinnasteta virallisiin asiantuntijalausuntoihin. Lupaedellytysten täyttymättä jäämistä ei ole mahdollista arvioida, jos puuttuu riittävä tieto siitä, onko kyseessä erityinen luonnonolosuhde. Sitä ei tässä tapauksessa ole voitu näyttää toteen, koska aluetta koskevaa laajempaa luonnontieteellistä perusselvitystä ei ole laadittu eikä hakijaa voida siihen velvoittaa. On hyvin epätodennäköistä, että louhimotoiminta todellisuudessa tuhoaisi eliölajin populaation kokonaan. Todennäköisimmin kyseessä olevia eliöitä ei ole löydetty aikaisemmin tutkimuksellisen aineiston puuttumisesta johtuen. Varmuus louhimotoiminnan todellisista vaikutuksista pieneliöihin saataisiin tutkimalla tarkemmin Gladagrundia ympäröiviä alueita. Maailmasta löytyy yli miljoona tunnettua hyönteislajia. Vielä tuntemattomia uskotaan olevan paljon enemmän. Tunnetuista hyönteislajeista noin 70 % on endeemisiä eli niitä on vain tietyllä alueella. Tunnettuja hämähäkkilajeja on kymmeniä tuhansia. Niitä löytyy koko ajan lisää. Hyönteislajien paljoudesta johtuen on luonnollista ja tavanomaista, että uusia lajeja syntyy ja vanhoja häviää koko ajan olosuhteiden muuttuessa. Tietyn lajin olemassaololla ei biodiversiteetin kannalta ole juurikaan merkitystä, mikäli hyönteinen ei ole ekosysteemin kannalta avainlaji. Avainlajeja suojeltaessa on syytä rajoittaa toimintaa, joka aiheuttaa riskin lajin vaarantumisesta. Gladagrundista löydetyt lajit eivät ole avainlajeja. Kun alueelta löydetty hämähäkkilaji ei välttämättä ole edes uusi laji ja kun louhimotoiminnan ei arvioida edes haittaavan näitä lajeja, Lehtisen lausunnon kannanotot eivät ole riittävä peruste lupahakemuksen hylkäämiselle. Ympäristölupaa ei voida evätä ilman, että uudet hyönteislajit ovat joko virallisesti suojeltuja tai että erityisten luonnonolosuhteiden olemassaolo on todettu perusteellisen ja viran puolesta laaditun asiantuntijaselvityksen perusteella. Luonnontieteellinen keskusmuseo on antanut korkeimman hallinto-oikeuden pyynnöstä lausunnon filosofian tohtori Pekka T. Lehtisen lausunnon johdosta. Lausuntopyynnössä on pyydetty erityisesti esittämään arvio Gladagrundin tilan luonnonoloista ja tutkimuksellisesta merkityksestä. Luonnontieteellinen keskusmuseo on lausunnossaan todennut muun ohella seuraavaa: Lehtisen keräämät näytteet osoittavat, että suhteellisen pienellä alueella saattaa elää useita harvinaisia eläinlajeja. Maaperässä elävien harvinaisten selkärangattomien esiintymät ovat monasti pienialaisia, koska kyseisten lajien elinympäristövaatimukset ovat kapearajaisia. Esimerkiksi termofiiliset (lämpöä vaativat) lajit tarvitsevat tietynlaiset lämpöolosuhteet. Paahdeympäristöt, kuten kallioiden avoimet laet ja suojaisemmat painanteet tarjoavat muun muassa lämpöä vaativille lajeille eri tyyppisten kasvillisuuslaikkujen sekä mikroilmasto-olosuhteiden muodostamia elinympäristöjä. Lehtinen on kansainvälisesti arvostettu hämähäkkien tutkija, joka lukuisten tieteelle uusien lajien kuvausten lisäksi on julkaissut muitakin maaperäeläinryhmiä koskevia tutkimuksia. Hänen Gladagrundin alueelta tallentamansa ja tutkimansa näytteet ovat harvinaisuutensa vuoksi sekä mahdollisesti tieteelle uuden lajin esiintymispaikkana tutkimuksellisesti merkityksellisiä ja osoittavat, että alueella olisi tarkoituksenmukaista tehdä kattavampi, erityisesti selkärangattomia eläinlajeja sekä kasvistoa koskeva selvitys. A:lta ja hänen asiakumppaneiltaan ja X Oy:ltä on pyydetty vastineet sekä Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelta ja Paraisten kaupungin ympäristölautakunnalta lausunnot Luonnontieteellisen keskusmuseon lausunnon johdosta. A ja hänen asiakumppaninsa ovat Luonnontieteellisen keskusmuseon lausunnon johdosta antamassaan vastineessa uudistaneet aiemmin esittämänsä ja todenneet muun ohella, että korkea biodiversiteetti selkärangattomassa eläimistössä kytkeytyy lähes poikkeuksetta korkeaan biodiversiteettiin myös monissa alemmissa kasviryhmissä (sammaleet, maksasammaleet, jäkälät, makro- ja mikrosienet). Näitä ryhmiä Gladagrundin alueella ei ole selvitetty lainkaan eikä myöskään eri hyönteisryhmien todennäköisesti hyvinkin korkeaa lajimäärää. Suomen valtion velvollisuus kansainvälisten sopimusten perusteella turvata harvinaisten populaatioiden säilyminen estää myöntämästä sellaista ympäristölupaa, joka voi tuhota tai vaarantaa maailmanlaajuisesti ainutlaatuisen eliölajin säilymisen. Näin on asian laita etenkin tässä tapauksessa, jossa hakija ei ole lainkaan esittänyt asianmukaisia selvityksiä. X Oy on Luonnontieteellisen keskusmuseon lausunnon johdosta antamassaan vastineessa uudistanut vaatimuksensa hallinto-oikeuden päätöksen kumoamisesta ja asian palauttamisesta lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi. Lisäksi yhtiö on lausunut muun ohella seuraavaa: Ilmaston lämmetessä etelämpänä eläviä hyönteislajeja siirtyy kohti Suomea. Lausunnosta ilmenee, että useat lajit ovat Keski-Euroopassa, Ruotsissa ja Tanskassa yleisiä. Kyse on koko eteläistä Suomea koskevasta hiljalleen tapahtuvasta muutoksesta. Yhtiön käsityksen mukaan kyseessä ei ole erityinen luonnonolosuhde, vaan kyse on Etelä-Suomessa tavanomaisesta alueesta, jota on vain tutkittu vireillä olevan lupahakemuksen takia ja naapureiden intressin johdosta muita alueita tarkemmin. Yleistutkimus asiassa esillä olevien lajien harvinaisuudesta ei ole hakijan velvollisuutena eikä yleistutkimuksen puute esteenä luvan myöntämiselle, koska lajeilla ei päätöksentekohetkellä ole ollut eikä edelleenkään ole luonnonsuojelulaissa tarkoitettua suojeluarvoa. Alueen muuttuminen luonnonarvoiltaan on jo lainvoimaisesti ratkaistu maa-ainesluvassa. Korkein hallinto-oikeus on turvetuotantoa koskevissa ratkaisuissaan 2005:27 ja 2010:32 todennut, että luonto ja sen monimuotoisuus voidaan ottaa ympäristölupa-asiassa huomioon vain, jos luontoarvot ovat asianomaisesta toiminnasta johtuvan pilaantumisen tai pilaantumisen vaaran kohteena. Turvetuotanto merkitsisi toiminta-alueen fyysistä muuttamista tavalla, joka voi vaikuttaa luontoarvoihin, maisemaan tai riistakantoihin. Tällaiset vaikutukset eivät ole seurausta ympäristönsuojelulaissa tarkoitetusta päästöistä aiheutuvasta ympäristön pilaantumisesta eivätkä siten ole seurausta ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavasta toiminnasta. Hankealueen muuttuminen toiminnan seurauksena kalliomuodostelmasta louhosalueeksi ei kuulu ympäristönsuojelulain mukaisessa lupaharkinnassa huomioon otettaviin seikkoihin. Asiassa on kysymys toiminnan vaikutuksista ottoalueen ympäröiviin alueisiin. Toimintaa alueella on ainoastaan kylmänä ja viileänä vuodenaikana. Toiminnan aiheuttama melu ei aiheuta erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista. Murskauksen pöly laskeutuu pääosin jo toiminta-alueelle, minkä lisäksi hakijalla on mahdollisuus käyttää laitteissa suojauksia pölyn keräämiseksi jo murskausasemalla. Toiminnan pölyvaikutukset eivät aiheuta erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista. Myöskään räjäytysten tärinävaikutus ei aiheuta erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista. Mikäli ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 4 kohtaa tulkitaan siten, että erityisillä luonnonolosuhteilla tarkoitetaan myös sellaisia eliöitä, joiden poikkeuksellisuudesta ei edes ole varmuutta, säännöksen tulkinta laajenisi merkittävästi. Toiminnan harjoittaja ei voisi jatkossa ennakoida mahdollisuuttaan saada ympäristölupa tietylle alueelle. Tulkinta vaarantaisi toiminnan harjoittajan luottamuksensuojan, kun mikä tahansa hanke voidaan käytännössä estää hyönteistutkimuksilla. Varsinais-Suomen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on Luonnontieteellisen keskusmuseon lausunnon johdosta antamassaan lausunnossa todennut, että tiedot alueelta löydetyiksi esitetyistä harvinaisiin hämähäkkieläimiin kuuluvista lajeista ja niiden esiintymisestä Suomessa ovat niin vähäisiä ja puutteellisia, ettei lajien uhanalaistarkastelua ole ollut mahdollista tehdä. On erittäin arveluttavaa, että tieteelle mahdollisen uuden lajin ainoa tunnettu ja useiden muiden puutteellisesti tunnettujen lajien esiintymispaikka tuhotaan ennen kunnollisia jatkoselvityksiä. Lupaharkinnassa olisi noudatettava varovaisuusperiaatetta, jonka mukaan täyden tieteellisen varmuuden puuttuminen ei estä suojeleviin toimiin ryhtymistä. Paikalta löydetyn mahdollisesti tieteelle kuvaamattoman lajin ja muiden harvinaisten lajien esiintymää tutkimalla on mahdollista saada välttämätöntä lisätietoa sekä lajien taksonomiasta että biologiasta. Vasta riittävien tietojen perusteella on mahdollista selvittää lajien mahdollista esiintymistä muualla ja saada riittävät tiedot niiden uhanalaisuuden ja todellisen suojelutarpeen määrittämiseksi. Gladagrundin alueella on perusteltua katsoa olevan ympäristönsuojelulain 42 §:n mukaisia erityisiä luonnonolosuhteita, joita ei tule vaarantaa. Vaarantaminen koskee myös välittömässä läheisyydessä olevia välillisten vaikutusten piiriin kuuluvia alueita. Välillisiä vaikutuksia aiheutuu muun muassa pölylaskeumasta, joka saattaa peittää kyseiset eliölajit ja niiden elinympäristön. Koska kyseessä on eliöryhmä, johon kuuluvien lajien esiintymisestä maassamme tiedetään vähän ja koska kyseessä oleva kallioalue ei ulkoisilta tuntomerkeiltään erityisesti poikkea ympäröivästä alueesta, on ympäröivien kallioalueiden lajisto myös tarpeen selvittää. Tällöin saadaan lisäselvyyttä siihen, aiheuttaako Gladagrundin alueen kiviaineksen ottaminen erityisen luonnonesiintymän tuhoutumisen vai asuttavatko alueella tavatut harvinaiset lajit kallioaluetta myös ottamisalueen ympäristössä. Luvan myöntämiselle ei ole edellytyksiä, ennen kuin on selvitetty tarkemmin kyseessä olevan sekä sitä ympäröivän alueen hämähäkkieläinten lajisto siltä osalta kuin Pekka T. Lehtinen on asiantuntijalausunnossaan osoittanut. Selvitykseen on liitettävä lisäksi kuvailu ennalta ehkäisevistä ja ympäristöhaittojen minimoimiseen tähtäävistä toimenpiteistä mainittuun eliöryhmään kuuluvien lajien osalta. Selvitysvelvollisuus kuuluu luvan hakijalle. Paraisten kaupungin ympäristölautakunta on Luonnontieteellisen keskusmuseon lausunnon johdosta antamassaan lausunnossa todennut muun ohella seuraavaa: Luonnontieteellisen keskusmuseon lausunto vahvistaa lautakunnan käsitystä Gladagrundiin suunnitellun louhosalueen luonnonolosuhteiden merkittävyydestä ja tutkimuksellisesta arvosta sekä filosofian tohtori Pekka T. Lehtisen nauttimasta arvostuksesta alan asiantuntijoiden keskuudessa. Vaikka raportointitavassa on saattanut olla akateemisia puutteita, on inventoinnin tulokset Luonnontieteellisen keskusmuseon lausunnon valossa nähtävä entistäkin merkityksellisempänä perusteena sille, ettei ympäristölupaa kohteeseen ole myönnetty. Louhos tuhoaisi luonnontilaisen, eliölajien suojelun kannalta epätavallisen arvokkaaksi osoittautuneen kalliometsäalueen/paahdeympäristön. Toiminnan pölypäästöt saattaisivat aiheuttaa lähialueille vielä jääneiden erityisten luonnonolosuhteiden (harvinaisten lajien vaatimien pienbiotooppien) tuhoutumisen. Suojaetäisyydet tällaisiin paikkoihin/esiintymiin tulisi ehdottomasti määrittää ja nämä alueet rajata ennen mahdollisen louhos- ja murskaustoiminnan aloitusta. Ennen perusteellisempia tutkimuksia ei ympäristöluvan myöntämiselle Gladagrundin louhinta- ja murskaustoiminnalle ole ympäristönsuojelulain 42 §:ssä esitettyjä edellytyksiä. X Oy on antanut vastineen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen ja Paraisten ympäristölautakunnan lausuntojen johdosta. Yhtiö on vastineessaan katsonut, että huolimatta Luonnontieteellisen keskusmuseon ja ELY-keskuksen sekä ympäristölautakunnan lausuntojen sisällöstä, on selvää, että hyönteisesiintymässä ei ensinnäkään ole kyse erityisestä luonnonolosuhteesta ja toiseksi yhtiön louhinta- ja murskaustoiminnasta ei aiheutuisi esiintymän huonontumista ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin tarkoittamalla tavalla. Jos alue muodostaisi "poikkeuksellisen luonnonarvojen kokonaisuuden", alueella ei yhtiön käsityksen mukaan olisi tarvetta tehdä jatkoselvityksiä. Lisäksi lajien enempi tutkiminen tiedon keräämiseksi ei kuulu toiminnanharjoittajalle. Yhtiön valitus tulee hyväksyä ja ympäristölupa-asia tulee palauttaa yhtiön vaatimusten mukaisesti ympäristölautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi ja luvan myöntämiseksi. X Oy:lle on lähetetty tiedoksi A:n ja hänen asiakumppaniensa vastine Luonnontieteellisen keskusmuseon lausunnosta. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu 1. X Oy:n valitus hylätään. Vaasan hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. 2. X Oy:n sekä A:n ja hänen asiakumppaniensa puolin ja toisin esittämät oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset hylätään. Perustelut 1. Valituksen hylkääminen Yksityisluonteinen kirjallinen todistajankertomus selvitysaineistona Hallintolainkäyttölain 39 §:n 1 momentin mukaan, jos asiassa vedotaan yksityisluonteiseen kirjalliseen todistajankertomukseen, todistajaa kuullaan suullisesti, jollei se ole tarpeetonta tai siihen ole erityistä estettä. Hallintolainkäyttölain 40 §:n 2 momentin mukaan, jos asianosainen nojautuu asiantuntijaan, joka ei ole valitusviranomaisen määräämä, tästä on voimassa, mitä todistajasta säädetään. Yhtiön mukaan menettely hallinto-oikeudessa on ollut virheellistä, koska Lehtistä ei ole kuultu todistajana suullisessa käsittelyssä hallinto-oikeudessa, vaikka hallinto-oikeuden päätöksen lopputulos on keskeisesti perustunut Lehtisen lausunnon hämähäkkiselvitykseen. Lehtisen laatimaa hämähäkkiselvitystä on pidettävä hallintolainkäyttölain 39 §:n 1 momentissa tarkoitettuna yksityisluonteisena kirjallisena todistajankertomuksena. Sillä seikalla, että tähän selvitykseen on vedottu jo lupaviranomaisessa ja se on ollut lupaviranomaisen ratkaisun perusteena, ei ole ratkaisevaa merkitystä. Yhtiö on pitänyt hämähäkkiselvitystä puutteellisena, mutta ei ole varsinaisesti kiistänyt sen tekijän asiantuntemusta. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon, että se yksityisenä todistajankertomuksena on luonteeltaan asiantuntijaselvitys, se, ettei yhtiö ole vaatinut hallinto-oikeudessa suullisen käsittelyn toimittamista sekä hallinto-oikeuden ratkaisun johtopäätös, jossa tätä asiantuntijaselvitystä on pidetty lähinnä osoituksena selvitysten riittämättömyydestä, suullisen käsittelyn toimittamatta jättämistä hallinto-oikeudessa ei voi pitää menettelyvirheenä. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen pysyttäminen uusilla perusteilla Asiassa tulee yhtiön valituksesta myös arvioitavaksi, onko yhtiön hakemuksen hylkäysperuste hallinto-oikeuden ratkaisussa muuttunut ja olisiko hallinto-oikeuden tullut ottaa kantaa vain siihen, onko yhtiön hakemus voitu hylätä ympäristölautakunnan esittämillä perusteilla ja palauttaa asia muutoin ympäristölautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeus ei ole perustanut päätöstään uusiin tosiseikkoihin, mutta on sen sijaan arvioinut tosiseikkojen merkitystä ympäristöluvan myöntämisen edellytysten kannalta eri säännösten perusteella kuin ympäristölautakunta. Ympäristölautakunta ja hallinto-oikeus ovat molemmat perustaneet päätöksensä hämähäkkiselvitykseen, jonka merkitystä hallinto-oikeus on päätöksessään arvioinut ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 4 kohdan perusteella. Myös ympäristölautakunta on luonnonsuojelulain säännösten lisäksi viitannut ympäristönsuojelulain 42 §:ään ja katsonut, että ympäristön pilaantumisen kautta luonnolle ja sen toiminnoille aiheutuu haittaa. Näistä syistä yhtiön hakemuksen hylkäysperuste ei ole hallinto-oikeuden päätöksessä muuttunut siten, ettei hallinto-oikeus päätöksestään ilmenevillä perusteilla olisi voinut pysyttää ympäristölautakunnan päätöstä hylätä hakemus. Lupahakemuksen hylkääminen luonnonsuojelulain nojalla
§:n 3 momentin mukaan lupa-asiaa ratkaistaessa on noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään. Eliölajien suojelusta on säädetty luonnonsuojelulain 6 luvussa. Lukuun sisältyvä 38 § koskee eläinlajien rauhoittamista, 46 § uhanalaisia lajeja ja 47 § erityisesti suojeltavia lajeja. Asiassa on riidatonta, että hämähäkkiselvityksen lajeja ei ole rauhoitettu eikä niitä ole asetuksella säädetty uhanalaisiksi tai erityisesti suojeltaviksi. Ympäristölupahakemusta ei myöskään voida hylätä pelkästään luonnonsuojelulain 1 §:ssä olevan lain yleisen tavoitesäännöksen eikä liioin suotuisaa suojelutasoa koskevan 5 §:n perusteella. Edellä esitetyn perusteella ympäristölupahakemusta ei ole voitu hylätä luonnonsuojelulain nojalla, kuten hallinto-oikeuskin on todennut. Lupahakemuksen hylkääminen ympäristönsuojelulain nojalla Ympäristönsuojelulain 5 §:n 1 momentin mukaan toiminnanharjoittajan on oltava riittävästi selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista, ympäristöriskeistä ja haitallisten vaikutusten vähentämismahdollisuuksista. Ympäristönsuojelulain 35 §:n 2 momentin mukaan ympäristölupahakemukseen on liitettävä lupaharkinnan kannalta tarpeellinen selvitys toiminnasta, sen vaikutuksista, asianosaisista ja muista merkityksellisistä seikoista siten kuin asetuksella tarkemmin säädetään. Ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan ympäristöluvan myöntäminen edellyttää, ettei toiminnasta, asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen, aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista toiminnan vaikutusalueella. Hallituksen esityksessä (HE 84/1999 vp) on "erityiset luonnonolosuhteet" määritelty seuraavasti: "Erityisillä luonnonolosuhteilla tarkoitettaisiin säännöksessä alueen poikkeuksellisten luonnonarvojen kokonaisuutta. Erityinen luonto-olosuhde voisi olla esimerkiksi vesialueella, joka on säilynyt luonnontilaisena ja poikkeuksellisen puhtaana. Alueen tutkimukselliset arvot voisivat kuvata myös sen erityisiä luonto-olosuhteita." Lehtisen lausunnon ja asiassa hankitun Luonnontieteellisen keskusmuseon lausunnon perusteella hankealueelta on löydetty harvinaisiin hämähäkkieläimiin kuuluvia lajeja ja tieteelle mahdollisesti uusi laji. Niitä ja niiden esiintymistä Suomessa koskevat tiedot ovat niin vähäisiä ja puutteellisia, ettei lajien uhanalaistarkastelua ole ollut mahdollista tehdä. Paikalta löydettyjen lajien esiintymää tutkimalla saadaan lajeja koskevaa välttämätöntä lisätietoa muun muassa sen selvittämiseksi, esiintyykö lajia muualla hankkeen vaikutusalueella tai sen ympäristössä. Siten alueelta löydettyihin hämähäkkieläinlajeihin liittyvät tutkimukselliset arvot osoittavat hankkeen vaikutusalueella mahdollisesti olevan merkitystä ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettuna erityisenä luonnonolosuhteena. Asiassa on myös pidettävä selvitettynä, että toiminnasta aiheutuvat pölypäästöt huonontavat hämähäkkieläinlajien elinolosuhteita louhinta- ja murskaushankkeen vaikutusalueella ympäristönsuojelulain 42 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetuin tavoin. Tähän nähden ja kun otetaan huomioon myös ympäristönsuojelulain 5 §:n 2 momentista ilmenevä varovaisuusperiaate, ainakaan tässä vaiheessa ei ole ollut edellytyksiä ympäristöluvan myöntämiseen. Luvan hakijana X Oy:n asiana on, kun otetaan huomioon ympäristönsuojelulain 35 §:n 2 momentti, esittää riittävä selvitys siitä, että hankkeen pölypäästöistä ja mahdollisista muistakaan ympäristöä pilaavista päästöistä ei aiheudu hankkeen vaikutusalueella mainitun lain 42 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitettua luvan myöntämisen esteenä olevan seurauksen syntymisen vaaraa. Sitä vastoin yleinen mainittujen lajien tutkiminen ei kuulu nyt esillä olevaan lupa-asiaan. Kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut, perusteluissa mainitut oikeusohjeet, korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamisen ei ole perusteita. 2. Oikeudenkäyntikulut Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, X Oy:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ja hänen asiakumppaneilleen ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Mika Seppälä ja Liisa Heikkilä sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Olli Varis ja Juha Kaila. Asian esittelijä Ilpo Havumäki.
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.