← Suomi

KHO/2014/114

2014 false KHO:2014:114 Maahanmuuttovirasto oli peruuttanut Somalian kansalaiselle myönnetyn toissijaisen suojeluaseman ja oleskeluluvan sekä määrännyt hänet karkotettavaksi Somaliaan (Somalimaahan),

§:n mukaan maasta karkottamista sekä maahantulokiellon määräämistä ja pituutta harkittaessa on otettava huomioon päätöksen perusteena olevat seikat sekä asiaan muutoin vaikuttavat seikat ja olot kokonaisuudessaan. Harkinnassa on erityisesti kiinnitettävä huomiota lapsen etuun ja perhe-elämän suojaan. Harkinnassa muutoin huomioon otettavia seikkoja ovat ainakin ulkomaalaisen maassa oleskelun pituus ja tarkoitus sekä ulkomaalaiselle myönnetyn oleskeluluvan luonne, hänen siteensä Suomeen sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuri­set ja sosiaaliset siteensä kotimaahan. Jos maasta karkottaminen taikka siihen liittyvä maahantulokielto perustuisi ulkomaalaisen rikolliseen toimintaan, on otettava huomioon teon vakavuus sekä yleiselle tai yksityiselle turvallisuudelle aiheutunut haitta, vahinko tai vaara. Maahantulokiellon määräämistä ja pituutta harkittaessa on lisäksi otettava huomioon, onko ulkomaalaisella sellaisia perhe- tai työsiteitä Suomeen tai muuhun Schengen-valtioon, joiden hoitamista maahantulokielto kohtuuttomasti vaikeuttaisi. Asianosainen on kertonut opiskelevansa peruskouluopintoja. Asianosaisella ei ole ulkomaalaislain mukaisia perheenjäseniä Suomessa. Hän ei työskentele Suomessa tällä hetkellä. Hän on oleskellut Suomessa 8.8.2008 alkaen. Asianosainen on ilmoittanut klaanikseen Madhiban. Maatiedon mukaan perinteisesti Madhibanit/Midganit ovat asuneet Pohjois- ja Keski-Somaliassa samoilla asuinalueilla kuin neljä paimentolaissomalien pääklaania Darod, Isaaq, Dir ja Hawiye. Nykyään monet Midganit ovat muuttaneet kaupunkeihin kuten Mogadishuun ja nykyään Midganeita asuu kaikkialla Somaliassa, vaikkakin enimmäkseen Pohjois-Somaliassa. (Danish Immigration Service 2000, s. 51 - 52) Kun asian ratkaisussa ei voida ottaa huomioon sitä että hän olisi ylipäätään asunut Mogadishussa tai Balanbalessa, Maahanmuuttovirasto ei ole pitänyt luotettavana myöskään hakijan esittämää tietoa hänen perhesuhteistaan. Maahanmuuttovirasto on katsonut, että asianosaiselle on mahdollisuus saada tukea myös klaaninsa keskuudesta, jonka edustajia asuu erityisesti Somalian pohjoisilla alueilla. Asianosaista ei näin ollen voida pitää yksinäisenä naisena. Maahanmuuttovirasto ei katso, että asianosainen on kotimaassaan haavoittuvassa asemassa tai ilman turvaverkkoa. Arvioitaessa asianosaisen kulttuurisia ja sosiaalisia siteitä, edellä mainitut seikat huomioon ottaen, niiden voidaan katsoa painottuvat hänen kotimaahansa, jossa hän on koko ikänsä asunut lukuun ottamatta Suomessa oleskeluaan 8.8.2008 alkaen. Maahanmuuttovirasto on karkottamisesta ja maahantulokiellosta päättäessään ottanut huomioon päätöksen perusteena olevat seikat sekä asiaan muutoin vaikuttavat seikat ja olot kokonaisuudessaan, kuten asianosaisen oleskelun pituuden, tarkoituksen ja asianosaisen siteet Suomeen ja kotimaahansa ja katsonut, että asianosainen voidaan karkottaa maasta. Asianosainen voidaan karkottaa Somaliaan (Somalimaahan) ilman, että hän voi joutua siellä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklassa tarkoitetun epäinhimillisen kohtelun tai perustuslain 9 §:n 4 momentissa, ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa, 88 §:n 1 momentissa tai 88 a §:n 1 momentissa tarkoitetun kohtelun kohteeksi tai että hänet voitaisiin lähettää sieltä sellaiselle alueelle. Hallinto-oikeuden ratkaisu Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Maahanmuuttoviraston päätöksestä tehdyn valituksen. Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti: Asiassa saatu selvitys Valittaja on saapunut Suomeen ja hakenut kansainvälistä suojelua 8.8.

  1. Valittaja on häntä eri vaiheissa kuultaessa kertonut syntyneensä vuonna 1983 Mogadishussa. Perhe asui siellä Wardhiingleyn kaupunginosassa. Vuonna 1991 perhe pakeni maaseudulle Balanbaleen ja muutti takaisin Mogadishuun vuonna
  2. Valittaja erosi maaliskuussa 2006 ensimmäisestä aviomiehestään ja avioitui uudelleen kesäkuussa
  3. Valittajan isä on surmattu vuonna
  4. Valittaja on lähtenyt Somaliasta 6.8.
  5. Valittajan perhe on asunut Eelasha Biyahan pakolaisleirillä ja valittajan lapset ja kasvattilapset ovat olleet valittajan äidin huollossa. Valittajan äiti on kadonnut 25.3.2009, jonka jälkeen lapset ovat asuneet valittajan puolison kanssa. Valittajan turvapaikkaperusteena on ollut Somalian tilanne ja hänen henkilökohtainen ongelmansa siitä, että valittajan isä oli pakottanut valittajan avioitumaan isän työkaverin kanssa. Valittaja kuitenkin avioitui toisen miehen kanssa, mistä lähtien isän työkaveri aiheutti valittajalle ja hänen aviomiehelleen ongelmia uhkaillen heitä. Maahanmuuttovirasto on 2.7.2009 myöntänyt valittajalle jatkuvan (A) oleskeluluvan toissijaisen suojelun perusteella ajalle 2.7.2009 - 2.7.2013 Mogadishun huonon yleisen turvallisuustilanteen vuoksi. Valittaja on hakenut puolisolleen, sisarelleen, lapsilleen, kasvattilapsilleen ja puolisonsa veljelle oleskelulupaa perhesiteen perusteella Kymenlaakson poliisilaitokselle 18.8.2009 ja 13.10.2010 jätetyillä hakemuksilla. Valittajaa on kuultu asiassa 29.5.
  6. Valittajan tytärtä ja poikaa lukuunottamatta hakijoita on kuultu Suomen suurlähetystössä Addis Abebassa
  7. - 28.9.
  8. Valittaja on perheenyhdistämistä koskevassa haastattelussa 29.5.2010 kertonut asuneensa puolisonsa kanssa 6.6.2006 lähtien Mogadishussa Wardhiigleyn kaupunginosassa. Valittaja kertoi, että hänen nykyinen puolisonsa on asunut heidän naapurissaan valittajan nuoruudesta lähtien, joten valittaja on tuntenut hänet pienestä pitäen ja nähnyt hänet päivittäin. Valittaja ei ole haastattelussaan kertonut, että perhe olisi asunut Balanbalessa. Valittajan puoliso on häntä 27.9.2010 kuultaessa kertonut asuneensa Mogadishussa valittajan naapurissa ja leikkineensä valittajan kanssa lapsena. Valittajan puoliso ei ole maininnut asuneensa Balanbaalessa. Valittajan puolison vuonna 1995 syntynyt veli on kertonut asuneensa tätinsä kanssa Mogadishussa ja veljensä kanssa Nazretissa. Hän ei ole kertonut asuneensa veljensä kanssa Balanbaalessa. Toisaalta valittajan toinen, vuonna 1994 syntynyt veli ja vuonna 1995 syntynyt sisar ovat kertoneet perheen asuneen Balanbalessa ja muuttaneen sieltä Mogadishuun. Valittajalle on tehty kielitesti. Skandinavisk Språkanalys Ab:n 11.11.2011 päivätyn kielianalyysilausunnon mukaan valittaja puhuu somalia äidinkielen veroisesti. Hänen kielitaustakseen on erittäin suurella varmuudella arvioitu Luoteis-Somalian Hargeisan alue ja Etiopian tai Djiboutin vastainen raja-alue. Valittajan ilmoittaman kielitaustan, Etelä-Somalian Mogadishun, todennäköisyys on arvioitu erittäin pieneksi. Kielianalyysin tulos on vahvin mahdollinen viidestä testissä ilmoitetusta varmuuden asteesta. Lausunnon mukaan valittajan kielenkäytössä on tiettyjä fonologisia piirteitä, jotka ovat tyypillisiä Pohjois-Somaliassa puhutulle somalille ja hän lausuu tietyt sanat tavalla, jota ei käytetä Etelä-Somalian murteessa. Hän muodostaa sanoja ja lauseita tavalla, joka on tyypillistä Pohjois-Somalian somalin murteelle sekä käyttää tiettyjä sanoja ja ilmauksia, jotka ovat tyypillisiä tuolla alueella puhutulle somalin murteelle. Valittajaa on kuultu Kymenlaakson poliisilaitoksella 29.9.
  9. Valittaja on kertonut olevansa Mogadishusta. Hän on kertonut puhuvansa Pohjois-Somalian murretta, koska hänen äitinsä on kotoisin sieltä. Maahanmuuttovirasto on ottanut harkittavakseen valittajan toissijaisen suojeluaseman lakkauttamisen/peruuttamisen. Maahanmuuttovirasto on kuullut valittajaa asiassa 3.5.
  10. Valittaja on kuulemisessaan aiemmin kertomansa lisäksi kertonut, että hänen äitinsä on kotoisin Buhulwaresta Pohjois-Somaliasta. Äiti oli muuttanut pois kotiseudultaan ollessaan pieni. Valittajan isä on asunut Balanbalessa. Valittajan mukaan hän ei ole osannut kertoa Mogadishusta paljoa, koska hän on joutunut pysyttelemään kotona häntä uhanneen miehen takia. Mies halusi mennä naimisiin valittajan kanssa. Lisäksi valittajalla oli kotona pieniä lapsia. Näiden syiden vuoksi valittaja poistui kahden vuoden aikana kotoaan 4 - 5 kertaa. Valittaja lähti pois Somaliasta vuonna 2008 häntä uhanneen miehen takia. Kymenlaakson poliisilaitos on oman esitutkintansa perusteella käynnistänyt tutkinnan epäillen valittajaa perättömästä lausumasta viranomaismenettelyssä, kun valittaja on kertonut olevansa kotoisin Mogadishusta Etelä-Somaliasta. Salpausselän syyttäjänvirasto on 15.5.2012 antamallaan päätöksellä jättänyt syytteen asiassa nostamatta, koska asiassa ei ole ollut todennäköisiä syitä rikoksesta epäillyn syyllisyyden tueksi. Selvityksen arviointi ja hallinto-oikeuden johtopäätökset
  11. Toissijaisen suojeluaseman peruuttaminen Ulkomaalaislain 108 §:n 1 momentin mukaan toissijainen suojeluasema peruutetaan muun ohella, jos hakija on kansainvälistä suojelua hakiessaan antanut tietoisesti vääriä tietoja, jotka ovat vaikuttaneet päätöksen lopputulokseen tai hakija on kansainvälistä suojelua hakiessaan salannut sellaisen seikan, joka olisi vaikuttanut päätöksen lopputulokseen. Pykälän 2 momentin mukaan toissijaisen suojeluaseman peruuttamista harkittaessa tulee suorittaa yksilöllinen tutkinta. Asiassa saadun selvityksen mukaan valittaja on saapunut Suomeen vuonna
  12. Hän on kertonut olevansa kotoisin Mogadishusta ja kuuluvansa Madhiban-klaaniin. Valittaja on kertonut syntyneensä vuonna 1983 Mogadishussa ja perheen muuttaneen sieltä Balanbaleen vuonna
  13. Valittaja on ollut tuolloin noin 8-vuotias. Perhe muutti takaisin Mogadishuun vuonna
  14. Valittaja oli eronnut ensimmäisestä aviomiehestään maaliskuussa 2006 ja avioitui nykyisen puolisonsa kanssa kesäkuussa
  15. Valittajan mukaan hänen nykyinen puolisonsa on asunut valittajan naapurissa valittajan lapsuusiän ja he tunsivat sitä kautta toisensa ja näkivät joka päivä. Valittajan puoliso on kuitenkin kertonut asuneensa ainoastaan Mogadishussa. Valittajan puolison veli on kertonut asuneensa veljensä kanssa Mogadishun maaseudulla ja Nazretissa. Kumpikaan heistä ei ole kertonut asuneensa Balanbalessa, eikä valittajan puoliso ole maininnut valittajan muuttaneen Mogadishusta Balanbaleen. Toisaalta valittajan sisar ja veli ovat kertoneet asuneensa valittajan kanssa sekä Balanbalessa että Mogadishussa. Valittajan kertoman mukaan perhe muutti Balanbaleen vuonna 1991 ja takaisin Mogadishuun vuonna
  16. Kuitenkin valittajan vuosina 1995 ja 1996 syntyneiden sisarusten on ilmoitettu syntyneen Mogadishussa. Kysyttäessä valittaja ei ole osannut kertoa Mogadishusta juuri mitään. Valittajan mukaan tämä johtuu siitä, että hän on poistunut kotoaan vain 4 - 5 kertaa koko Mogadishussa asumisensa aikana. Myös valittajan Balanbalea koskevat tiedot ovat olleet vähäiset. Valittajalle tehdystä kielianalyysistä 11.11.2011 annetun lausunnon mukaan valittaja kielitaustaksi on arvioitu erittäin suurella varmuudella Luoteis-Somalian Hargeisan alue ja Etiopian tai Djiboutin raja-alue. Valittajan ilmoittaman kielitaustan, Etelä-Somalian Mogadishu, todennäköisyys arvioidaan erittäin pieneksi. Kielianalyysin tulos on vahvin mahdollinen viidestä testissä ilmoitetusta varmuuden asteesta. Hallinto-oikeus on katsonut, ettei henkilön oman kertomuksen kanssa ristiriidassa olevan kielianalyysin tulosta yksinään voida pitää riittävänä osoituksena henkilön kotipaikasta, jos asiassa ei ole esitetty muita kielianalyysin tulosta tukevia seikkoja. Toisaalta vaikka valittaja on tiennyt yksityiskohtaisia asioita asuinalueestaan, ei tämäkään yksinään osoita, että valittaja olisi kotoisin Mogadishusta. Valittaja on kertonut puhuvansa Pohjois-Somalian murretta, koska hänen äitinsä on sieltä kotoisin. Pohjois-Somalian alue, josta valittajan äiti on valittajan kertoman mukaan kotoisin, ei kuitenkaan selitä sitä, miksi valittajan kielitausta viittaa nimenomaisesti Luoteis-Somaliassa puhuttavaan murteeseen. Valittaja ei ole myöskään osannut kertoa, milloin ja miksi hänen äitinsä on muuttanut pois Pohjois-Somaliasta. Kun lisäksi otetaan huomioon edellä esitetyt osin ristiriitaiset kertomukset koskien valittajan asuinpaikkaa sekä valittajan asuinaluettaan koskevan kertomuksen puutteellisuus ja yleisluonteisuus, hallinto-oikeus on katsonut, kuten Maahanmuuttovirastokin, ettei valittaja ole kotoisin Mogadishusta, vaan Luoteis-Somaliasta eli Somalimaasta. Näin ollen valittajan kansainvälisen suojelun, toissijaisen suojelun ja humanitaarisen suojelun tarve on arvioitava uudelleen suhteessa Somalimaahan. Somalimaa sijaitsee Luoteis- ja Pohjois-Somaliassa ja sen maakuntiin kuuluvat muun ohella Awdal, Woqooyi-Galbeed, Togdheer, Sanaag ja Sool. Somalimaa on säilyttänyt huomattavan rauhan ja vakauden asteen vuodesta
  17. Huolimatta siitä, etteivät muut valtiot ole tunnustaneet Somalimaan itsenäisyyttä, Somalimaa on luonut demokraattisen hallinnon toimielinten perustukset ja on pystynyt pitämään asukkaat suojassa mielivallalta, jota esiintyy Etelä-Somaliassa. Turvallisuustilanne Somalimaassa ei yleisen väkivallan tai mittavien järjestyshäiriöiden osalta ole niin vakava, että se aiheuttaisi vakavaa haittaa siellä oleville ihmisille. Somalimaan väestö voi yleensä hakea suojelua ei-valtiollista vainoa ja oikeudenloukkauksia vastaan Somalimaan viranomaisilta. Somalimaassa järjestettiin presidentinvaalit 26.6.
  18. Vaalit sujuivat pääosin rauhanomaisesti. (Human Rights Watch: World Report 2010 - Somalia, UK Home Office: Country of Origin Information Report, Somalia, 27 May 2011, UNHCR: Eligibility Guidelines for Assessing the International Protection Needs of Asylum-Seekers from Somalia, 2010 ja Maahanmuuttovirasto: Tiedonkeruumatkaraportti ulkoasiainministeriön, poliisin ja Maahanmuuttoviraston tiedonkeruumatkasta Somalimaahan
  19. - 13.2.2010, syyskuu 2010). Valittaja ei ole ollut poliittisesti, uskonnollisesti tai yhteiskunnallisesti aktiivinen eikä häntä ole pidätetty, rangaistu tai tuomittu viranomaisten toimesta kotimaassaan. Valittaja on esittänyt turvapaikkahakemuksensa perusteeksi kotimaansa turvattomuuden ja erään hänen kanssaan naimisiin halunneen miehen uhkailun. Yksityisten henkilöiden taholta tapahtuneet oikeudenloukkaukset, vaino tai sen uhka eivät sellaisenaan ole peruste saada kansainvälistä suojelua. Lisäksi tällaista uhkaa vastaan valittajan on ensisijaisesti käännyttävä kotimaansa viranomaisten puoleen suojelua saadakseen. Somalimaassa tämän on katsottu olevan mahdollista. Myöskään vähemmistöklaaniin kuulumista ei voida yksinään pitää perusteena kansainväliselle suojelulle. Valittaja ei ole tehnyt todennäköiseksi, että hänellä olisi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla perustellusti aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi kotimaassaan. Asiassa ei ole myöskään ilmennyt sellaisia seikkoja, joiden vuoksi olisi merkittäviä perusteita uskoa valittajan joutuvan kotimaassaan todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa. Valittaja ei siten ole ulkomaalaislain 88 §:ssä tarkoitetulla tavalla toissijaisen suojelun tarpeessa. Kun otetaan huomioon valittajan kotimaassa vallitsevasta tilanteesta saatu selvitys, hän ei ole myöskään ulkomaalaislain 88 a §:ssä tarkoitetulla tavalla humanitaarisen suojelun tarpeessa. Valittajalle ei näin ollen voida antaa turvapaikkaa tai myöntää oleskelulupaa toissijaisen suojelun tai humanitaarisen suojelun perusteella. Edellä esitetyn perusteella ja kun valittaja on kansainvälistä suojelua hakiessaan antanut tietoisesti vääriä tietoja, jotka ovat vaikuttaneet päätöksen lopputulokseen, Maahanmuuttoviraston on tullut peruuttaa valittajan toissijainen suojeluasema.
  20. Muu oleskelulupa Ulkomaalaislain 52 §:n mukaan Suomessa olevalle ulkomaalaiselle myönnetään jatkuva oleskelulupa, jos oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta hänen terveydentilansa, Suomeen syntyneiden siteiden tai muun yksilöllisen inhimillisen syyn vuoksi, kun erityisesti otetaan huomioon olosuhteet, joihin hän joutuisi kotimaassaan, tai hänen haavoittuva asemansa. Valittaja on täysi-ikäinen terve nuori nainen. Hän on asunut Suomessa vuodesta 2008 lähtien. Hänelle ei ole syntynyt ulkomaalaislain 52 §:n 1 momentissa tarkoitettuja siteitä Suomeen. Valittaja on kertonut kuuluvansa Madhiban-klaaniin, jonka asuinaluetta on myös Somalimaa. Valittajan sukulaisia asuu Somaliassa. Hallinto-oikeus katsoo, ettei valittaja ole haavoittuvassa asemassa palatessaan Somalimaahan ja hänen palaamisensa sinne on mahdollista. Perusteita oleskeluluvan myöntämiseksi ulkomaalaislain 52 §:n 1 momentin tarkoittamasta yksilöllisestä inhimillisestä syystä tai muustakaan syystä ei ole ilmennyt.
  21. Maasta karkottaminen Ulkomaalaislain 149 §:n 1 momentin mukaan maasta voidaan karkottaa oleskeluluvalla oleskellut ulkomaalainen, joka oleskelee Suomessa ilman vaadittavaa oleskelulupaa.

§:n 1 momentin mukaan käännyttämistä ja maasta karkottamista sekä maahantulokiellon määräämistä ja pituutta harkittaessa on otettava huomioon päätöksen perusteena olevat seikat sekä asiaan muutoin vaikuttavat seikat ja olot kokonaisuudessaan. Harkinnassa on erityisesti kiinnitettävä huomiota lapsen etuun ja perhe-elämän suojaan. Harkinnassa muutoin huomioon otettavia seikkoja ovat ainakin ulkomaalaisen maassa oleskelun pituus ja tarkoitus sekä ulkomaalaiselle myönnetyn oleskeluluvan luonne, hänen siteensä Suomeen sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan. Jos käännyttäminen tai maasta karkottaminen taikka siihen liittyvä maahantulokielto perustuisi ulkomaalaisen rikolliseen toimintaan, on otettava huomioon teon vakavuus sekä yleiselle tai yksityiselle turvallisuudelle aiheutunut haitta, vahinko tai vaara. Pykälän 2 momentin mukaan maahantulokiellon määräämistä ja pituutta harkittaessa on lisäksi otettava huomioon, onko ulkomaalaisella sellaisia perhe- tai työsiteitä Suomeen tai muuhun Schengen-valtioon, joiden hoitamista maahantulokielto kohtuuttomasti vaikeuttaisi. Ulkomaalaislain 147 §:n mukaan ketään ei saa käännyttää tai karkottaa alueelle, jolla hän voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi, eikä alueelle, jolta hänet voitaisiin lähettää sellaiselle alueelle. Valittajan toissijaisen suojeluaseman ja oleskeluluvan tultua valituksenalaisella päätöksellä peruutetuksi valittaja oleskelee Suomessa ilman oleskelulupaa. Näin ollen hänen karkottamiselleen on ulkomaalaislaissa tarkoitettu peruste. Kun otetaan huomioon valittajan edellä kuvattu menettely maahantuloa tai maassa oleskelua koskevien säännösten kiertämiseksi, hallinto-oikeus katsoo, että valittajan menettelyn tuomittavuus on karkottamista vastaan puhuvia seikkoja painavampi. Kun valittajan ei voida katsoa olevan haavoittuvassa asemassa hänen palatessaan Somalimaahan, hänet on voitu määrätä karkotettavaksi kotimaahansa. Maahanmuuttoviraston päätöstä ei muuteta. Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Outi Niemi, Markku Lambert ja Vesa Heikkilä. Esittelijä Susanna Aspelund. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa A on pyytänyt, että hänelle myönnetään lupa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Valituksessaan hän on vaatinut, että Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätökset kumotaan ja että hänelle myönnetään toissijainen suojeluasema tai oleskelulupa yksilöllisen inhimillisen tai muun syyn perusteella. Lisäksi hän on vaatinut, että asiassa toimitetaan suullinen käsittely ja että karkottamispäätöksen täytäntöönpano kielletään. Maahanmuuttoviraston päätöksessä ei ole arvioitu mahdollisuutta myöntää hakijalle oleskelulupa yksilöllisestä inhimillisestä syystä. Hän on yksinäinen nainen ja yksinhuoltaja, ja hän kuuluu vähemmistöklaaniin. Hän olisi kotimaahansa palautettuna haavoittuvassa asemassa. Maahanmuuttovirasto ei päätöksessään ole myöskään ottanut huomioon Salpausselän syyttäjänviraston 15.5.2012 tekemää syyttämättä jättämispäätöstä perättömästä lausumasta viranomaismenettelyssä. Syyttäjän mukaan on mahdollista, että hakijan murre poikkeaa Mogadishun murteesta hänen ilmoittamastaan syystä. Hakija on selittänyt hänelle tehdyn kielianalyysin tulosta sillä, että hänen äitinsä on kotoisin Pohjois-Somaliasta, ei kovin kaukaa Hargeisasta, johon kielianalyysin tulos viittaa. Hakijan esittämissä kotipaikkatiedoissa ei ole epätäsmällisyyksiä tai ristiriitoja. Hänen elinpiirinsä on ollut hyvin rajoittunut ja hän on oleskellut lähinnä kotona. Hakijan kertomuksen uskottavuutta Mogadishussa tapahtuneiden oikeudenloukkausten osalta ei ole kyseenalaistettu. Koska asiassa on kysymys muutoksenhakijan lausumien uskottavuuden arvioinnista, tulisi hänen asiassaan Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6

(1)artiklan, perustuslain 21 §:n 2 momentin ja hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentin nojalla järjestää suullinen käsittely. Maahanmuuttovirasto on valituksen johdosta antanut lausunnon, jonka mukaan valitus tulisi hylätä. Sekä Helsingin hallinto-oikeus että korkein hallinto-oikeus ovat oikeuskäytännössään hyväksyneet kielianalyysilausuntojen käytön katsoen, että kyseisiä lausuntoja yksinään ei pidetä riittävänä osoituksena henkilön kotipaikasta, jos asiassa ei ole esitetty riittävästi muita seikkoja. Muutoksenhakijaa koskevassa päätöksessä on otettu huomioon kielianalyysilausunnon lisäksi muissa kuulemisissa ja perheenyhdistämisprosessissa esiin tulleet seikat. Hakijan kertomansa kotipaikan tuntemus on ollut vähäinen ja ylimalkainen. Sen sijaan hän on maininnut Pohjois-Somalian paikkakuntia ja kuvannut äitinsä mahdollisen synnyinpaikan sijaintia, mikä osoittaa, että hän tuntee Pohjois-Somaliaa. Lisäksi hakijan ja hänen perheensä kertomukset muun ohella yhdessä asumisesta ovat olleet keskenään ristiriitaisia, mikä osaltaan vähentää hakijan kertomuksen uskottavuutta kokonaisuudessaan. Kielianalyysissä hakijan kohdalla on annettu luotettavin arvio hänen käyttämästään kielimurteesta ja toisaalta erittäin pieni todennäköisyys hänen itsensä ilmoittamalle kielitaustalle. Maahanmuuttovirasto ei pidä uskottavana hänen omaa selitystään asialle. Syytteen hylkäämisellä perättömästä lausumasta ei ole asiassa merkitystä, koska viranomaisen harkintavaltaa ulkomaalaislain mukaisessa hallintoasiassa ei rajoita rikosprosessiin sisältyvä näytön arviointi. Karkottamisen kokonaisharkinnassa on arvioitu hakijan viittaamia seikkoja hänen henkilökohtaisista olosuhteistaan. A on antanut vastaselityksen, jossa hän on viitannut asiassa aiemmin esitettyyn. Erikseen kysyttäessä on ilmoitettu, että suullinen käsittely on toimitettava muutoksenhakijan itsensä kuulemiseksi. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian. 1. Korkein hallinto-oikeus hylkää vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta. 2. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. 3. Täytäntöönpanokieltoa koskevasta vaatimuksesta lausuminen raukeaa. Perustelut 1. Suullinen käsittely Euroopan ihmisoikeusyleissopimuksen 6
(1)artiklan mukaan jokaisella on oikeus oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin laillisesti perustetussa riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa silloin, kun päätetään hänen oikeuksistaan ja velvollisuuksistaan tai häntä vastaan nostetusta rikossyytteestä. Sopimusmääräystä sovellettaessa on otettava huomioon Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenevät periaatteet. Ihmisoikeustuomioistuin on katsonut muun ohella ratkaisussaan Maaouia v. Ranska, suuri jaosto 5.10.2000 (kohdat 33 - 38), joka koski rikoksista tuomitun Tunisian kansalaisen karkottamista kotimaahansa, että ulkomaalaisen maassa oleskelussa tai maasta poistamisessa ei ole kysymys ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan soveltamisalaan kuuluvista oikeuksista tai velvollisuuksista (näin myös esim. Naumov v. Albania, 10513/03, päätös 3.12.2002). Näin ollen mainittu ihmisoikeussopimuksen artikla ei tule tässä tapauksessa sovellettavaksi. Kysymystä oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin on kuitenkin tarkasteltava myös Euroopan unionin oikeuden kannalta. Unionin perusoikeuskirjan 47 artiklan 1 kohdan mukaan jokaisella, jonka unionin oikeudessa taattuja oikeuksia ja vapauksia on loukattu, on oltava tässä artiklassa määrättyjen edellytysten mukaisesti käytettävissään tehokkaat oikeussuojakeinot tuomioistuimessa. Artiklan 2 kohdan mukaan jokaisella on oikeus kohtuullisen ajan kuluessa oikeudenmukaiseen ja julkiseen oikeudenkäyntiin riippumattomassa ja puolueettomassa tuomioistuimessa, joka on etukäteen laillisesti perustettu. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä on vahvistettu, että tällä artiklalla taataan unionin oikeudessa ihmisoikeussopimuksen 6
(1)artiklassa vahvistettu suoja, näin esimerkiksi tapaus C-199/11, Otis (kohta 47). Perusoikeuskirjan soveltamisalaa koskevan 51 artiklan 1 kohdan mukaan perusoikeuskirjan määräykset koskevat unionin toimielimiä ja laitoksia toissijaisuusperiaatteen mukaisesti sekä jäsenvaltioita ainoastaan silloin, kun ne soveltavat unionin oikeutta. Soveltamisalan laajuudesta on annettu muun ohella unionin tuomioistuimen tuomio C-617/10, Fransson (kohdat 17-27), missä tätä soveltamisalaa on arvioitu arvonlisäverotuksen yhteydessä. Nyt puheena olevassa asiassa pääkysymys on toissijaisen suojelun peruuttaminen, jonka edellytyksistä säädetään muun muassa Euroopan unionin neuvoston niin kutsutun määritelmädirektiivin (2011/95/EU, aikaisemmin 2004/83/EY) 19 artiklassa. Myös unionin tuomioistuin on katsonut esimerkiksi ratkaisussaan C-175/11 H.I.D ja B.A. (kohta 58), että pakolaisaseman myöntämistä ja poistamista koskeva menettely perustuu erityisesti perusoikeuskirjassa tunnustettujen perusoikeuksien ja -periaatteiden kunnioittamiseen. Näin ollen puheena olevassa tapauksessa sovelletaan sillä tavoin unionin oikeutta, että perusoikeuskirjan 47 artiklan vaatimukset oikeudenmukaisesta oikeudenkäynnistä tulee ottaa siinä huomioon. Perusoikeuskirjan 52 artiklan 3 kohdan mukaan perusoikeuksien suojan merkitys ja ulottuvuus Euroopan unionissa on vastaava kuin Euroopan ihmisoikeussopimuksessa. Itävallan perustuslakituomioistuin on tulkinnut tätä niin, että perusoikeuskirjan soveltamisalaan kuuluvassa asiassa, vaikka se ei kuuluisikaan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan soveltamisalaan, on lähtökohtaisesti pidettävä suullinen käsittely samoin edellytyksin kuin Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännön mukaan on suullinen käsittely pidettävä mainitun 6 artiklan soveltamisalaan kuuluvissa rinnasteisissa asioissa (Verfassungsgerichtshof U 466/11-18, U 1836/11-13,
  1. März 2012). Viitatun käytännön mukaan ei suullisen käsittelyn pitämisvelvollisuus ole monissa hallintoprosessuaalisissa asioissa ehdoton. Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Käsitellessään valitusta hallinto-oikeuden päätöksestä korkeimmalla hallinto-oikeudella ei siten ole ehdotonta velvollisuutta muutoksenhakijan pyynnöstäkään järjestää suullista käsittelyä. Suullinen käsittely tulee kuitenkin ulkomaalaisasiassa järjestää, mikäli EU:n perusoikeuskirja 47 artiklan 2 kohta sitä edellyttää. Edellä mainitun Itävallan perustuslakituomioistuimen ratkaisun mukaan ei perusoikeuskirja vaatinut suullista käsittelyä tuomioistuimessa soveltamisalaansa kuuluvassa ulkomaalaisasiassa, mikäli suullisella käsittelyllä ei olisi saatavissa asian ratkaisemisen kannalta merkittävää lisäselvitystä ja edellyttäen, että valittajaa on kuultu henkilökohtaisesti tuomioistuinkäsittelyä edeltävässä hallintomenettelyssä. Se, että Itävallan turvapaikkatuomioistuin (Asylgericht) ei ollut pitänyt suullista käsittelyä, ei perustuslakituomioistuimen mielestä ollut vastoin perusoikeuskirjaa. Muutoksenhakijan asiamies on ilmoittanut, että todisteluna on tarkoitus muutoksenhakijan kuuleminen henkilökohtaisesti ja todistusteemana on hänen uskottavuutensa arviointi. Muutoksenhakijaa on kuultu hänen turvapaikkaperusteistaan turvapaikkakuulustelussa 7.3.2009 ja turvapaikkapuhuttelussa 4.5.
  2. Lisäksi häntä on kuultu perheenyhdistämistä koskevien hakemusten johdosta 29.5.
  3. Edelleen häntä on kuultu perättömän lausuman antamisesta epäiltynä Kymenlaakson poliisilaitoksella 29.9.
  4. Maahanmuuttovirasto on kuullut häntä toissijaisen suojeluaseman peruuttamisen harkinnan yhteydessä 3.5.
  5. Muutoksenhakijan toissijaisen suojeluaseman peruuttamisharkinnassa on huomattava merkitys ollut sillä seikalla, että hänen tietonsa väittämästään kotiseudusta ovat olleet heikot. Mahdollisimman varhain dokumentoitu aineisto tällaisista seikoista antaa niistä luotettavimman kuvan. Tähän nähden ei ole todennäköistä, että muutoksenhakija kykenisi enää tässä vaiheessa, useita vuosia Suomessa oltuaan, esittämään suullisessa käsittelyssä näistä seikoista tai muutoinkaan toissijaisen suojeluaseman peruuttamisratkaisuun vaikuttavaa uutta selvitystä. Koska muutoksenhakijan tarkoituksena ei myöskään ole ollut esittää minkäänlaista muuta todistelua itsensä kuulemisen lisäksi, suullisen käsittelyn toimittamista ei voida, vaikka otetaan huomioon edellä kuvatut oikeudenmukaista oikeudenkäyntiä ja perusoikeuksia koskevat säännöksetkin, pitää tässä asiassa hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentissa tarkoitetuin tavoin tarpeellisena. 2.Pääasia Asiassa saatu selvitys Muutoksenhakijan oleskelu Suomessa ja sen perusteet sekä hänen toissijaisen suojeluasemansa peruuttamisen, oleskeluluvan epäämisen sekä hänen karkottamisensa perusteet käyvät ilmi edellä selostetusta hallinto-oikeuden päätöksestä. Oikeudellinen arviointi Ratkaistavana oleva oikeuskysymys Asiassa on kysymys siitä, onko hakijalle myönnetty toissijainen suojeluasema voitu peruuttaa ulkomaalaislain 108 §:n 1 momentissa säädetyillä perusteilla. Mikäli peruuttamisedellytysten katsotaan olevan olemassa, on harkittava, voidaanko hakijalle myöntää oleskelulupa muulla perusteella. Mikäli näin ei ole, on lopuksi harkittava, onko hänet voitu määrätä karkotettavaksi kotimaahansa. Toissijaisen suojeluaseman peruuttaminen Ulkomaalaislain 108 §:n 1 momentin mukaan toissijainen suojeluasema peruutetaan muun ohella, jos hakija on kansainvälistä suojelua hakiessaan antanut tietoisesti vääriä tietoja, jotka ovat vaikuttaneet päätöksen lopputulokseen tai hakija on kansainvälistä suojelua hakiessaan salannut sellaisen seikan, joka olisi vaikuttanut päätöksen lopputulokseen. Pykälän 2 momentin mukaan toissijaisen suojeluaseman peruuttamista harkittaessa tulee suorittaa yksilöllinen tutkinta. Hakijalle on suoritettu kielianalyysi, jonka perusteella hänen kielitaustakseen on erittäin suurella varmuudella arvioitu Luoteis-Somalian Hargeisan alue ja Etiopian tai Djiboutin raja-alue. Hänen itse ilmoittamansa kielitaustan, Etelä-Somalian Mogadishun, todennäköisyys arvioidaan erittäin pieneksi. Kielianalyysin tulos on vahvin mahdollinen testissä ilmoitetusta varmuuden asteesta. Korkein hallinto-oikeus on oikeuskäytännössään (KHO:2013:23) käsitellyt kielianalyysien asemaa ja huomioon ottamista kansainvälistä suojelua koskevissa asioissa. Korkein hallinto-oikeus on todennut, että kielianalyysi antaa luotettavan tuloksen hakijan käyttämästä kielimurteesta ja sen esiintymisestä Somaliassa. Sen perusteella ei voida kuitenkaan vielä täydellä varmuudella päätellä hänen kotipaikkaansa. Hakijan omasta kertomuksesta poikkeavaa käsitystä hänen kotipaikastaan ei voida näin ollen perustaa yksinomaan kielianalyysin tulokseen, vaan asiaa on arvioitava ottaen huomioon muukin käytettävissä oleva selvitys. Iso-Britannian Upper Tribunal on vastaavasti ratkaisussaan RB v. Secretary of State for the Home Department ([2010] UKUT 329 (IAC)] katsonut, että nyt kysymyksessä olevassa asiassakin kielianalyysin suorittaneen Sprakab Ab:n tuottama materiaali on korkealuokkaista ja sen esittämille näkemyksille on perusteltua antaa huomattava painoarvo määriteltäessä siellä haastatellun henkilön kotipaikkaa (kohdat 159 ja 168). Muutoksenhakija on itse selittänyt käyttämäänsä murretta sillä, että hänen äitinsä on kotoisin Pohjois-Somaliasta. Hänen äidistään kertomansa ei kuitenkaan viittaa Hargeisan alueeseen, johon hakijan kielianalyysin tulos osoittaa. On myös epäuskottavaa, että hakijan puheessa ei olisi mitään jälkiä Mogadishun murteesta, jos hän on asunut siellä useiden vuosien ajan, kuten hän on kertonut. Muutoksenhakija on selittänyt heikkoa Mogadishun ja muun kertomansa asuinalueen tuntemustaan muun muassa sillä, ettei hänellä ollut tapana käydä ulkona osin sen vuoksi, että hän pelkäsi häntä uhannutta miestä. Hän on kertonut ongelmiensa miehen kanssa alkaneen muutama kuukausi sen jälkeen kun hän oli vuonna 2006 palannut Mogadishuun Balanbalesta. Hän on asunut siellä kahden ja puolen vuoden ajan ennen Suomeen tuloaan. On epäuskottavaa, että hän ei olisi koko tänä aikana liikkunut kotinsa ulkopuolella. Lisäksi jos hänen ongelmansa alkoivat vasta muutama kuukausi Mogadishuun paluun jälkeen, kuten hän on kertonut, ei ole mitään syytä, miksi hän ei olisi ainakin tänä aikana liikkunut kodin ulkopuolella. Myös hänen tietonsa Balanbalesta ovat olleet heikot, mitä mainitun miehen pelkääminen ei voi selittää, kun miehen aiheuttama uhka on ilmennyt vasta Mogadishussa. Kun otetaan huomioon kielianalyysin tulos, muutoksenhakijan väittämänsä asuinpaikan yleisluonteinen ja vähäinen tuntemus ja asiassa esiin tulleet eri henkilöiden osin ristiriitaiset kertomukset muutoksenhakijan asuinpaikasta, voidaan perustellusti katsoa, että muutoksenhakija ei ole kotoisin Mogadishun alueelta vaan Somalimaasta. Rikosasian esitutkinnalla tai sen jälkeen tehdyllä paljolti syyttömyysolettamaan perustuvalla syyttämättä jättämispäätöksellä ei ole välitöntä yhteyttä tämän kansainvälisen suojeluaseman peruuttamista koskevan asian oikeudelliseen arviointiin, vaikka niidenkin yhteydessä saatu selvitys voidaan osaltaan ottaa tässä asiassa huomioon. Kysymystä toissijaisen suojeluaseman peruuttamisesta lähestytään ulkomaalaislaissa säädettyjen kriteerien pohjalta, eivätkä oikeudellisen harkinnan perusteet ja painotukset ole yhteydessä rikosoikeudellisiin harkintaperusteisiin ja laintulkintaan. Muutoksenhakijan kansainvälisen suojelun tarvetta suhteessa Somalimaahan korkein hallinto-oikeus arvioi samoin kuin hallinto-oikeus on päätöksessään tehnyt. Koska hakijan voidaan perustellusti katsoa kansainvälistä suojelua hakiessaan antaneen tietoisesti vääriä tietoja, jotka ovat vaikuttaneet päätöksen lopputulokseen, ja kun asiassa ei ole ilmennyt perusteita kansainvälisen suojelun myöntämiseen hakijalle tämän suhteessa Somalimaahan, hänelle myönnetty toissijainen suojeluasema on tullut ulkomaalaislain 108 §:n 1 momentin nojalla peruuttaa. Oleskelulupa Suomeen syntyneiden siteiden perusteella tai yksilöllisistä inhimillisistä syistä Ulkomaalaislain 52 §:n mukaan Suomessa olevalle ulkomaalaiselle myönnetään jatkuva oleskelulupa, jos oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta hänen terveydentilansa, Suomeen syntyneiden siteiden tai muun yksilöllisen inhimillisen syyn vuoksi, kun erityisesti otetaan huomioon olosuhteet, joihin hän joutuisi kotimaassaan, tai hänen haavoittuva asemansa. Hakija on nyt 30-vuotias terve nainen. Hän on asunut Suomessa vuodesta 2008 lähtien, minä aikana hänen on kerrottu suorittaneen peruskoulun oppimäärää ja opiskelleen suomen kieltä Itä-Karjalan kansanopistossa. Hän ei ole Suomessa ollut ansiotyössä. Hän on kertonut eronneensa Somaliassa olevasta puolisostaan keväällä 2012, ja hän on kesäkuussa 2013 saanut lapsen. Asiassa ei kuitenkaan ole ilmennyt, että hänellä lastaan lukuun ottamatta olisi Suomessa muita ulkomaalaislain 37 §:ssä tarkoitettuja perheenjäseniä. Kotimaassaan hänellä on kertomansa mukaan vanhempia lapsia ja kasvattilapsia sekä muita sukulaisia ja omaisia. Madhiban-klaanin, jonka jäsen hän on kertonut olevansa, asuinaluetta on myös Somalimaa. Näissä olosuhteissa hänellä voidaan katsoa olevan kiinteämmät siteet kotimaahansa kuin Suomeen eikä hänen voida katsoa olevan haavoittuvassa asemassa. Näin ollen perusteita oleskeluluvan myöntämiselle ulkomaalaislain 52 §:n nojalla yksilöllisestä inhimillisestä syystä tai muullakaan perusteella ei ole olemassa. Karkottaminen Ulkomaalaislain 149 §:n 1 momentin mukaan maasta voidaan karkottaa oleskeluluvalla oleskellut ulkomaalainen, joka oleskelee Suomessa ilman vaadittavaa oleskelulupaa.

§:n 1 momentin mukaan käännyttämistä ja maasta karkottamista sekä maahantulokiellon määräämistä ja pituutta harkittaessa on otettava huomioon päätöksen perusteena olevat seikat sekä asiaan muutoin vaikuttavat seikat ja olot kokonaisuudessaan. Harkinnassa on erityisesti kiinnitettävä huomiota lapsen etuun ja perhe-elämän suojaan. Harkinnassa muutoin huomioon otettavia seikkoja ovat ainakin ulkomaalaisen maassa oleskelun pituus ja tarkoitus sekä ulkomaalaiselle myönnetyn oleskeluluvan luonne, hänen siteensä Suomeen sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan. Jos käännyttäminen tai maasta karkottaminen taikka siihen liittyvä maahantulokielto perustuisi ulkomaalaisen rikolliseen toimintaan, on otettava huomioon teon vakavuus sekä yleiselle tai yksityiselle turvallisuudelle aiheutunut haitta, vahinko tai vaara. Pykälän 2 momentin mukaan maahantulokiellon määräämistä ja pituutta harkittaessa on lisäksi otettava huomioon, onko ulkomaalaisella sellaisia perhe- tai työsiteitä Suomeen tai muuhun Schengen-valtioon, joiden hoitamista maahantulokielto kohtuuttomasti vaikeuttaisi. Ulkomaalaislain 147 §:n mukaan ketään ei saa käännyttää tai karkottaa alueelle, jolla hän voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi, eikä alueelle, jolta hänet voitaisiin lähettää sellaiselle alueelle. Koska hakijalle myönnetty toissijainen suojeluasema on voitu peruuttaa eikä asiassa ole ilmennyt perusteita oleskeluluvan myöntämiselle muulla perusteella, hän oleskelee Suomessa ilman vaadittavaa oleskelulupaa. Asiassa on siten olemassa ulkomaalaislaissa säädetty karkottamisperuste. Kun otetaan huomioon hakijan syyllistyminen edellä kuvatulla tavalla maahantuloa ja maassa oleskelua koskevien säännösten kiertämiseen, kiinteiden siteiden puuttuminen Suomeen, hänen kotimaansa (Somalimaan) turvallisuustilanne sekä se seikka, että hänen ei voida katsoa olevan haavoittuvassa asemassa, hakijan karkottamisen puolesta puhuvat seikat ovat sitä vastaan puhuvia seikkoja painavammat. Näin ollen hänet on voitu määrätä karkotettavaksi Somaliaan (Somalimaahan). Edellä mainituilla perusteilla ja kun otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita. 3. Täytäntöönpanokielto Täytäntöönpanoa koskevasta vaatimuksesta ei ole tarpeen lausua, koska valitus on hylätty. Oikeusapu Hakijalle on myönnetty oikeusapua 28.8.2012 lukien ilman omavastuuta. Hänen avustajakseen on määrätty oikeustieteen maisteri Husein Muhamed, jonka vapauttamista avustajan tehtävästä ja oikeustieteen maisteri Sara Granlundin määräämistä hänen uudeksi avustajakseen korkeimmassa hallinto-oikeudessa on pyydetty. Granlund on vaatinut palkkiona 1 676,48 euroa. Korkein hallinto-oikeus vapauttaa oikeusapulain 9 §:n nojalla Muhamedin muutoksenhakijan oikeudenkäyntiavustajan tehtävästä 1.8.2013 lukien ja määrää mainitusta päivästä lukien hänen avustajakseen Sara Granlundin. Granlundille maksetaan valtion varoista oikeusapulain 17 §:n 1 momentin ja 18 §:n 1 momentin nojalla oikeusavun palkkioperusteista annetun valtioneuvoston asetuksen 2 §:n, 4 §:n 1 momentin ja 6 §:n mukaisena kymmenen työtunnin perusteella laskettuna, asian laatuun ja laajuuteen sekä suoritettuihin toimenpiteisiin nähden hyväksyttävänä palkkiona tarpeellisista toimenpiteistä 1 000 euroa. Kokonaispalkkioksi, joka sisältää arvonlisäveron 240, muodostuu siten 1 240 euroa. Tämän lisäksi maksetaan tulkkauksesta aiheutuneina kuluina 126,48 euroa, mihin määrään sisältyy arvonlisäveroa 24,48 euroa. Mainitut määrät jäävät valtion vahingoksi. Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Matti Pellonpää, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Liisa Heikkilä ja Janne Aer. Asian esittelijä Lea Alén.

🔗 Viralliseen lähteeseen

Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.