← Suomi

KHO/2014/157

2014 false KHO:2014:157 Viestintävirasto oli tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoita koskevassa päätöksessään määritellyt merkitykselliset hyödykemarkkinat sekä maantieteelliset markkinat ja katsonut, että teleyritystä ei ollut enää pidettävä huomattavan markkinavoiman yrityksenä pääkaupunkiseutua koskevalla markkina-alueella. Viestintävirasto oli katsonut teleyrityksen edelleen olevan huomattava markkinavoiman (HMV) yrityksen asemassa päätöksessä yksilöidyillä alueilla ja asettanut teleyritykselle viestintämarkkinalain nojalla useita huomattavan markkinavoiman velvollisuuksia. Korkein hallinto-oikeus katsoi päätöksestään ilmenevin perustein, että Viestintäviraston päätös ei ollut Viestintäviraston viestintämarkkinalain mukaisen yhteistyön Euroopan komission ja Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelimen kanssa, merkityksellisten markkinoiden määrittelyn, teleyrityksen huomattavan markkinavoiman aseman toteamisen tai huomattavan markkinavoiman velvollisuuksien osalta lainvastainen. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että Viestintävirasto oli voinut jättää asettamatta vuokrausvelvoitteen ja syrjimättömän hinnoittelun velvoitteen alle 8 Mbit/s yhteysnopeuksille. Viestintäviraston päätös ei ollut lainvastainen myöskään sillä perusteella, että virasto ei ollut asettanut tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla kustannussuuntautunutta hinnoittelua ja kustannuslaskentajärjestelmän käyttämistä koskevia velvoitteita. Kilpailevan teleyrityksen valitus hylättiin. Viestintämarkkinalaki 1 §, 16 § (363/2011), 17 § (363/2011) 1 ja 3 momentti, 18 § 1 (363/2011) momentti ja 2 momentti, 21 § (363/2011) 1, 2 ja 3 momentti, 21 a § (363/2011) 1, 2, 3 ja 4 momentti, 24 §, 33 § 1 ja 2 momentti, 37 § (47/2005) 1 momentti, 87 § Puitedirektiivi (direktiivi 2002/21/EY) 8, 15 artikla 1, 2 ja 3 kohta, 16 artikla 1, 3 ja 4 kohta, 19 artikla 1 ja 2 kohta Käyttöoikeusdirektiivi (direktiivi 2002/19/EY) 8 artikla 4 kohta, 13 artikla 1 ja 2 kohta Päätös, josta valitetaan Viestintävirasto 3.12.2012 nro 84/934/2012 I VIESTINTÄVIRASTON PÄÄTÖS

  1. Elisa Oyj:n asema ja yhtiölle asetetut velvoitteet Viestintävirasto on valituksenalaisessa päätöksessään katsonut, että Elisa Oyj:llä on viestintämarkkinalain (393/2003) 17 §:n (363/2011) 3 momentissa tarkoitettu huomattava markkinavoima tukkutason laajakaistamarkkinoilla päätöksessä yksilöidyillä markkina-alueilla. Viestintävirasto on viestintämarkkinalain 18 §:n nojalla asettanut Elisa Oyj:lle kyseisillä markkinoilla seuraavat velvollisuudet:
  2. Velvollisuus vuokrata teleyrityksen päätöksen mukaisena tukkutason laajakaistapalveluna tilaajayhteyden siirtokapasiteettia Yrityksellä on viestintämarkkinalain 24 §:n nojalla velvollisuus vuokrata teleyrityksille tukkutason laajakaistapalveluna tilaajayhteyden siirtokapasiteettia. Vuokrausvelvollisuus koskee vain tukkutason laajakaistapalvelua, jonka yhteysnopeus on vähintään 8 Mbit/s. Tilaajayhteyden siirtokapasiteetin vuokraamisella tarkoitetaan datasiirtopalvelua, joka tapahtuu verkon omistavan yrityksen asentamilla tilaajayhteyden välityskykyä parantavilla laitteilla ja joka mahdollistaa tilaajayhteyden siirtokapasiteettia vuokraavalle palveluyritykselle internetpalvelun tarjoamisen loppukäyttäjälle ilman omia laitteita. Tukkutason laajakaistapalvelun tulee siis sisältää fyysinen yhteys loppukäyttäjälle, eli tilaajayhteys tai tilaajayhteyden yläkaista. Verkon omistavan yrityksen laitteista perittävän korvauksen on sisällyttävä siirtokapasiteetista perittävään hintaan. Yrityksen on tilaajayhteyden siirtokapasiteettia vuokratessaan varmistettava, että siirtokapasiteettia tukkutuotteena hankkiva palveluyritys voi siirtokapasiteettia hyväksi käyttäen tarjota omaa internetpalveluaan. Tukkutason laajakaistapalvelu on toteutettava siten, että palveluyrityksillä on itsenäisesti oikeus päättää omille asiakkailleen tarjoamansa internetpalvelun sisällöstä ja laadullisista ominaisuuksista, kuten siirtonopeuksista, verkkoyrityksen verkon mahdollistamien toteutustapojen rajoissa. Laajakaistapalveluja voidaan tarjota tukkutasolla usean eri verkkotekniikan välityksellä. Yrityksen on tarjottava datasiirtopalveluja, jotka mahdollistavat datan välittämisen laajakaistaisesti molempiin suuntiin metallijohtimista ja valokuiduista koostuvissa viestintämarkkinalain 2 §:n määritelmän mukaisissa kiinteissä puhelinverkoissa.
  3. Toimitusehtojen ja hinnaston julkaisuvelvollisuus Yrityksellä on viestintämarkkinalain 33 §:n nojalla velvollisuus julkaista tukkutason laajakaistapalvelun toimitusehdot ja palvelukohtaiset hinnastot. Toimitusehtojen ja hinnaston julkaisuvelvollisuus koskee vuokrausvelvollisuudesta poiketen kaikkia yrityksen tarjoamia tukkutason laajakaistapalveluja. Tukkutason laajakaistapalvelua koskevasta hinnastosta on käytävä ilmi tukkutason laajakaistapalvelulle vähintään sellainen kokonaishinta, joka sisältää koko vuokrausvelvollisuuden alaisen palvelun, mukaan lukien tilaajayhteyden. Jos tukkutason laajakaistapalvelu on toteutettu käyttämällä kiinteään verkkoon pääsyn markkinoilla määriteltyjä tilaajayhteystuotteita, tukkutason laajakaistapalvelua koskevassa hinnastossa on ilmoitettava myös erilliset hinnat tilaajayhteystuotteelle ja sen päällä tarjottavalle tiedonsiirtopalvelulle. Toimitusehdot ja hinnastot on julkaistava yrityksen internetsivuilla ja pidettävä lisäksi pyynnöstä toisen teleyrityksen saatavilla paperimuodossa.
  4. Hinnoittelun ja muiden ehtojen syrjimättömyys Yrityksellä on viestintämarkkinalain 37 ja 84 §:n nojalla velvollisuus hinnoitella edellä 1 kohdassa mainitusta yhteysnopeudeltaan vähintään 8 Mbit/s tukkutason laajakaistapalvelusta perittävä korvaus siten, että korvaus on syrjimätön. Yrityksellä on myös velvollisuus noudattaa muutoinkin syrjimättömiä ehtoja vuokratessaan yhteysnopeudeltaan vähintään 8 Mbit/s tukkutason laajakaistapalveluita. Viestintävirasto on valituksenalaisessa päätöksessään katsonut viestintämarkkinalain 17 §:n 4 momentin nojalla, ettei Elisa Oyj:tä ole enää pidettävä huomattavan markkinavoiman yrityksenä tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla markkina-alueella 104 (Espoo, Helsinki, Kauniainen ja Vantaa). Viestintäviraston päätös on voimassa 1.3.2013 alkaen toistaiseksi, jollei Viestintävirasto muuta päätöstä viestintämarkkinalain 18 §:n 1 momentissa tarkoitetuissa seikoissa tai markkinoiden kilpailutilanteessa tapahtuneiden merkityksellisten muutosten takia. Elisa Oyj:lle 13.5.2009 annetussa päätöksessä asetetut velvollisuudet ovat voimassa päätöksessä asetettujen velvollisuuksien voimaantuloon asti. Viestintävirasto on määrännyt, että sen päätöstä on noudatettava muutoksenhausta huolimatta, jollei valitusviranomainen toisin määrää.
  5. Päätöksen perustelut Viestintävirasto on, siltä osin kuin korkeimmassa hallinto-oikeudessa on kysymys, perustellut päätöstään seuraavasti (alaviitteet poistettu): (---)
  6. Relevantit markkinat 2.1 Relevantit hyödykemarkkinat Viestintämarkkinalain (393/2003) 16 §:n mukaan Viestintäviraston on päätöksellään säännöllisin väliajoin määriteltävä merkitykselliset viestintämarkkinat. Viestintäviraston tulee merkityksellisiä viestintämarkkinoita määritellessään ottaa huomioon komission suositus ennakkosääntelyn alaisiksi tulevista merkityksellisistä tuote- ja palvelumarkkinoista sähköisen viestinnän alalla (jäljempänä komission markkinasuositus). Komission markkinasuosituksessa määritellään ne jäsenvaltioiden tuote- ja palvelumarkkinat, joille markkinoiden erityispiirteet huomioon ottaen on syytä kohdistaa erityistä sääntelyä. Viestintämarkkinalain 17 §:n 1 momentin mukaan Viestintäviraston on kilpailutilanteen selvittämiseksi tehtävä markkina-analyysi merkityksellisiksi määritellyistä tukku- ja vähittäismarkkinoista säännöllisin väliajoin. Tämän päätöksen mukaiset relevantit hyödykemarkkinat muodostuvat verkkoyrityksen palveluyritykselle tarjoamasta tukkutason laajakaistapalvelusta. Kyseessä on komission markkinasuosituksen mukainen tukkumarkkina (markkina nro 5). Tukkutason laajakaistapalvelulla tarkoitetaan bittivirtapohjaista (ns. bitstream) tai ominaisuuksiltaan tätä vastaavaa datapalvelua, joka mahdollistaa laajakaistadatan välittämisen molempiin suuntiin. Viestintämarkkinalain 24 §:ssä tällaisesta datasiirtopalvelusta käytetään nimitystä tilaajayhteyden siirtokapasiteetti Viestintämarkkinalain 24 §:n perustelujen mukaan tilaajayhteyden siirtokapasiteetilla tarkoitetaan pelkkää datasiirtopalvelua, joka tapahtuu vuokralle antajan asentamilla tilaajayhteyden välityskykyä parantavilla laitteilla. Kilpailija voi tässä järjestelyssä tarjota oman internetpalvelunsa loppukäyttäjälle ilman omia laitteita. Pääosa tukkutason laajakaistapalveluista on tällä hetkellä toteutettu DSL-tekniikalla. Lisäksi tukkutason laajakaistapalveluja tarjotaan valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla. Tukkutason laajakaistapalveluun kuuluvat myös internetpalvelun toteuttamiseen tarvittavat, datasiirtopalvelun tarjoajan omaa käyttöä varten asentamat verkon välityskykyä parantavat laitteet. Tällaisia laitteita ovat muun muassa DSLAM- ja Ethernet-kytkimet. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan merkityksellisiin tuote- tai palvelumarkkinoihin kuuluvat tuotteet tai palvelut, jotka voidaan korvata toisillaan tai jotka ovat riittävässä määrin vaihdettavissa toisiinsa. Arvioinnissa otetaan huomioon tuotteiden ja palveluiden hinta, käyttötarkoitus ja objektiiviset ominaisuudet, joiden vuoksi tuotteilla tai palveluilla voidaan tyydyttää kuluttajien jatkuvat tarpeet, hinta ja käyttötarkoitus, merkityksellisillä markkinoilla vallitsevat kilpailuolosuhteet sekä kysynnän ja tarjonnan rakenne. Tuotteet tai palvelut, joita voidaan korvata toisilla tuotteilla tai palveluilla vain rajoitetusti, eivät kuulu samoille markkinoille. Liitteenä olevassa markkina-analyysissä tarkemmin esitetyillä perusteilla Viestintävirasto on katsonut, että tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla ei ole tällä hetkellä täysin korvaavia tekniikoita DSL- ja valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla toteutetulle laajakaistatukkutuotteelle. Näin ollen tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla relevantteihin hyödykemarkkinoihin kuuluvia tuotteita ovat DSL- ja valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla toteutetut laajakaistatukkutuotteet. DSL- ja valokuituverkossa toteutetut laajakaistatukkutuotteet sisältävät myös kiinteistö- ja taloyhtiöliittymäratkaisut. Oman tarjonnan kannalta relevantteihin hyödykemarkkinoihin on huomioitu myös DSL-verkkoa, Ethernet-tekniikalla toteutettua valokuituverkkoa ja kaapelitelevisioverkkoa omistavien teleyritysten oma käyttö niin alueen vakiintuneen teleyrityksen kuin myös mahdollisten kilpailevien verkkoyritysten osalta. Lisäksi relevantit hyödykemarkkinat on määritelty siten, että niihin kuuluu myös yhteys loppukäyttäjälle. 2.2 Relevantit maantieteelliset markkinat Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan merkitykselliset maantieteelliset markkinat muodostuvat alueesta, jolla asianomaiset yritykset osallistuvat kyseisten tuotteiden tai palvelujen tarjoamiseen ja kysyntään ja jolla kilpailuolosuhteet ovat samanlaiset tai riittävän samankaltaiset. Arvioinnissa alueen on lisäksi oltava erotettavissa lähialueista kilpailuolosuhteiden erilaisuuden perusteella. Tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla relevantit maantieteelliset markkinat ovat jakautuneet alueellisesti ja ne on määritelty kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoiden relevanttien maantieteellisten markkinoiden perusteella. Markkina-analyysissä todetulla tavalla relevantit maantieteelliset markkinat tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla muodostuvat siten 111 toisistaan eroavasta alueellisesta markkinasta.
  7. Julkinen kuuleminen 3.1 Kansallinen kuuleminen Viestintämarkkinalain 118 §:n 3 momentin mukaan Viestintäviraston on varattava teleyrityksiä ja käyttäjiä edustaville tahoille tilaisuus esittää käsityksensä 3 - 5 ja 8 lukujen mukaisesta päätösehdotuksesta, jos sillä on huomattava vaikutus viestintämarkkinoihin. Viestintävirasto lähetti markkina-analyysiä ja huomattavan markkinavoiman päätöksiä koskevat luonnokset kansalliselle kuulemiselle 15.2.
  8. Viestintävirasto sai määräaikaan mennessä yhteensä 17 lausuntoa. Lausunnot on julkaistu Viestintäviraston internetsivuilla. Saaduissa lausunnoissa nostettiin esiin tukkutason laajakaistapalveluja koskevien HMV-päätösluonnosten osalta erityisesti ehdotus sääntelyn keventämisestä yhteysnopeudeltaan alle 8 Mbit/s tukkutason laajakaistapalvelujen osalta. Alla on esitetty keskeisimpiä huomioita tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoita koskeneista lausunnoista. (---) TDC Oy katsoi, että HMV-päätöksissä tulisi säilyttää velvollisuus vuokrata tukkutason laajakaistapalveluita myös alle 8 Mbit/s nopeuksisten yhteyksien osalta. Lisäksi TDC Oy:n näkemyksen mukaan myös tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoille tulisi asettaa velvollisuus kustannussuuntautuneeseen hinnoitteluun. Kuuleminen muutetuista päätösehdotuksista Viestintävirasto lähetti kansainvälisen kuulemisen jälkeen muutetut huomattavan markkinavoiman päätöksiä koskevat luonnokset uudelle kansalliselle kuulemiselle 2.11.
  9. Viestintävirasto sai määräaikaan mennessä yhteensä 9 lausuntoa. Lausunnot on julkaistu Viestintäviraston Internetsivuilla. (---) TDC Oy katsoi lausunnossaan, ettei toimitusehtojen ja hinnaston julkaisuvelvollisuus ole riittävä alle 8 Mbit/s yhteyksien osalta vaan että tukkutason laajakaistapalvelujen vuokrausvelvollisuus tulisi säilyttää myös hitaammilla yhteyksillä. Lisäksi TDC katsoi, että tukkutason laajakaistapalveluille tulisi asettaa kustannussuuntautuneen hinnoittelun velvollisuus tai vähintään komission päätössuosituksessa mainitut riittävän kilpailun takeet. Hinnaston julkaisuvelvollisuuteen ehdotettua tarkennusta TDC Oy piti kannatettavana. 3.2 Kansainvälinen kuuleminen Viestintämarkkinalain 21 §:n mukaan Viestintäviraston on varattava komissiolle ja Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten (BEREC) yhteistyöelimelle tilaisuus antaa lausuntonsa kuukauden määräajassa ennen ETA-valtioiden väliseen kauppaan vaikuttavaa markkina-analyysiä ja huomattavaa markkinavoimaa koskevaa päätöstä. Lain 21 a §:n mukaan vastaava kuuleminen on tehtävä päätöksestä, jolla Viestintävirasto asettaa huomattavan markkinavoiman yritykselle 18 §:ssä tarkoitetut velvoitteet. Viestintäviraston on kuultava edellä mainituista toimenpiteistä, joilla saattaa olla suoraa tai epäsuoraa, todellista tai mahdollista vaikutusta jäsenvaltioiden välisen kaupan muotoihin niin, että ne saattavat muodostaa esteitä yhteisön yhtenäismarkkinoille. Kuulemisen kynnyksenä on kilpailuoikeudessa vakiintunut kauppakriteeri. (---) Viestintävirasto on kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoita koskevassa huomattavan markkinavoiman päätöksessään tarkastellut huomattavan markkinavoiman yrityksiä ja verrannut niitä keskenään. Tarkastelussa on otettu huomioon muun muassa teleyritysten vaikutus kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinalla Suomen tasolla (tilaajayhteyksien määrä ja väkiluku teleyrityksen HMV-alueella) sekä teleyrityksen koko (liikevaihto, taseen loppusumma ja henkilöstön määrä). Tarkastelun perusteella Viestintävirasto on jakanut huomattavan markkinavoiman yritykset kahdeksaan vaikutukseltaan merkittävimpään ja 19:ään vaikutukseltaan vähäisempään HMV-yritykseen. Viestintävirasto on todennut kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinaa koskevassa huomattavan markkinavoiman päätöksessään, että toimenpiteiden vaikutuksia jäsenvaltioiden väliseen kauppaan voidaan pitää merkittävinä ainoastaan kahdeksan kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoilla vaikutukseltaan merkittävimmän teleyrityksen osalta. Kansainvälinen kuuleminen kiinteään verkkoon pääsyn markkinoilla on suoritettu ainoastaan näiden yritysten osalta. Koska tukkutason laajakaistapalvelujen markkina on läheisessä yhteydessä kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoihin, Viestintävirasto katsoi perustelluksi noudattaa kansainvälisen kuulemisen osalta samaa jakoa myös tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla. Edellä mainitulla perusteella kansainvälinen kuuleminen myös tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla on suoritettu ainoastaan seuraavien kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoilla vaikutukseltaan merkittävimmän teleyrityksen osalta: (---) Elisa Oyj, (---). (---) Komissio antoi 18.6.2012 lausuntonsa Viestintäviraston markkina-analyyseistä ja päätösluonnoksista. Lausunnossaan komissio ilmoitti puitedirektiivin 7 a artiklan 1 kohdan mukaisesti, että sillä on vakavia epäilyjä Viestintäviraston päätösluonnosten yhteensopivuudesta yhteisön oikeuden kanssa ja aloitti sekä kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoiden että tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoiden osalta niin kutsutun toisen vaiheen tutkinnan. Viestintäviraston markkina-analyysin johtopäätökset markkinamäärittelystä ja huomattavan markkinavoiman yritysten nimeämisestä komissio hyväksyi. Komission mukaan Viestintäviraston teleyrityksille esittämät velvoitteet eivät ole riittäviä tukkumarkkinoiden kilpailuongelmien poistamiseksi. Komissio nosti lausunnossaan esille erityisesti tiukemman hintasääntelyn tarpeen laajakaistatukkutuotteelle ja korjaavien toimien lisäämisen alle 8 Mbit/s laajakaistatukkutuotteille. Komission näkemyksen mukaan asianmukaisen hintavalvonnan puuttuminen voi johtaa siihen, etteivät kansalliset sääntelyviranomaiset pysty estämään markkinoilla todettuja kilpailuongelmia. Komissio painotti lausunnossaan antamaansa seuraavan sukupolven liityntäverkkojen käyttöoikeuksien sääntelyä koskevaa suositusta, jota kansallisten sääntelyviranomaisten olisi noudatettava säännellessään tukkutason laajakaistapalveluja. Komissio epäili, että HMV-yrityksille voi syntyä kannustin markkina-asemansa väärinkäyttöön (perimällä liian suuria tukkuhintoja tai käyttämällä hintaruuvia). Komission mielestä hintavalvonnan puuttuminen markkinalla 5 ei näytä olevan linjassa EU:n lainsäädännön kanssa. Alle 8 Mbit/s tukkutason laajakaistapalvelujen osalta komissio huomautti lausunnossaan, että alhaisempien nopeuksien laajakaistakäyttöoikeuspalvelujen erilainen kohtelu saman tuotemarkkinan sisällä voisi johtaa erilaiseen kohteluun niiden teleyritysten välillä, jotka hakevat toisaalta hitaampien ja toisaalta nopeampien yhteyksien käyttöoikeuksia. Tällä voisi olla kilpailua vääristäviä vaikutuksia. Lisäksi komissio totesi, että HMV-aseman olemassaolo edellyttää ainakin jonkinlaisia puitedirektiivin 16 artiklan 4 kohdassa kuvattuja sääntelyllisiä velvoitteita. Velvoitteet on asetettava, vaikka Viestintäviraston arvio langattomien ja matkaviestinverkon laajakaistaliittymien osittaisesta korvaavuudesta olisikin oikea ja olisi perusteltua, ettei alhaisemman nopeuden käyttöoikeuksiin sovellettaisi samoja korjaavia toimia kuin korkeamman nopeuden käyttöoikeuksiin. BEREC antoi oman näkemyksensä asiassa 27.7.
  10. BEREC yhtyi pääosin komission esittämiin epäilyihin ja kannatti hintasääntelyn vahvistamista ja korjaavien toimien lisäämistä alle 8 Mbit/s laajakaistayhteyksille. Komissio antoi toisen vaiheen tutkinnan päätyttyä Viestintävirastolle puitedirektiivin 7 artiklan 5 kohdan a alakohdan mukaisen suosituksen, jossa se vaati Viestintävirastoa joko muuttamaan päätösehdotuksiaan tai perumaan ne. Komission suosituksen mukaan Viestintäviraston tulisi määrätä kaikille HMV-yrityksille kustannuslähtöinen hintakatto kuparipohjaisiin käyttöoikeustuotteisiin. Hintatason voisi komission mielestä määritellä myöhemmässä vaiheessa asianmukaisen kustannuslaskentajärjestelmän avulla. Komissio esitti myös, että tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoille pääsyä koskeva velvoite voitaisiin mahdollisesti poistaa niillä maantieteellisillä alueilla, joilla tilaajayhteyksien toimiva käyttöoikeus todennäköisesti johtaa toimivaan kilpailuun vähittäiskaupan tasolla. Valokuituinfrastruktuurien osalta Viestintäviraston olisi määrättävä kustannuslähtöisyysvelvoite tukkutason laajakaistapalveluille, jollei käyttöön oteta riittäviä kilpailun takeita, jotka tekevät tämän velvoitteen tarpeettomaksi. Lisäksi viraston olisi määrättävä puitedirektiivin 16 artiklan 4 kohdan mukaisesti vähintään yksi velvoite alle 8 Mbit/s tukkutason laajakaistapalveluille. 3.3 Muutokset julkisten kuulemisten jälkeen Viestintävirasto on saamiensa lausuntojen, komission toisen vaiheen tutkinnan ja komission 18.10.2012 antaman suosituksen perusteella muuttanut päätösehdotustaan siten, että yhteysnopeudeltaan alle 8 Mbit/s tukkutason laajakaistapalveluille asetetaan toimitusehtojen ja hinnaston julkaisuvelvollisuus. Viestintäviraston käsityksen mukaan ehdotettu velvollisuus täyttää puitedirektiivin 16 artiklan 4 kohdan vaatimukset velvollisuuksien asettamisesta HMV-yritykselle, mutta toteuttaa samalla markkina-analyysissä havaitun tarpeen keventää sääntelyä yhteysnopeudeltaan alle 8 Mbit/s tukkutason laajakaistapalvelujen osalta. Viestintävirasto ei edelleenkään katso tarpeelliseksi asettaa vuokrausvelvollisuutta alle 8 Mbit/s yhteyksille. Markkina-analyysissa on tarkasteltu erikseen yhteysnopeudeltaan alle 10 Mbit/s yhteyksien kysyntää vähittäismarkkinoilla ja todettu, että niiden käyttö on vähentynyt lähes 40 prosenttia viimeisten kolmen vuoden aikana (30.6.2009 - 30.6.2012). Lisäksi tällä hetkellä pääosa teleyritysten laajakaistaliittymien tarjonnasta vähittäismarkkinoilla kohdistuu vähintään 8 Mbit/s yhteyksiin. Viestintäviraston käsityksen mukaan alle 8 Mbit/s laajakaistayhteyksien käyttö ja samalla alle 8 Mbit/s laajakaistatukkutuotteiden tarve tulee vähenemään merkittävästi seuraavien 2 - 3 vuoden aikana. Viestintävirasto on kuitenkin pidentänyt päätöksen voimaantuloaikaa, jotta yritykset ehtivät valmistautua sääntelyn kevenemisen myötä mahdollisesti tapahtuviin muutoksiin tukkutason laajakaistapalveluissa. Päätöksessä asetetut velvoitteet tulevat voimaan 1.3.2013 ehdotetun kuukauden siirtymäajan sijasta. Myös hinnoitteluvelvollisuuksien osalta Viestintävirasto pitää ehdottamaansa velvollisuutta noudattaa syrjimätöntä hinnoittelua yhteysnopeudeltaan vähintään 8 Mbit/s tukkutason laajakaistapalvelujen osalta edelleen riittävänä ja oikeasuhtaisena. Velvollisuuksia asettaessaan Viestintävirasto on ottanut huomioon, että tilaajayhteystuotteille asetetut hinnoitteluvelvollisuudet ohjaavat välillisesti myös tukkutason laajakaistapalvelujen hinnoittelua. Hinnoittelun läpinäkyvyyden varmistamiseksi hintojen julkaisuvelvollisuutta on kuitenkin muutettu siten, että tukkutason laajakaistapalvelun hinnastossa on esitettävä tukkutason laajakaistapalvelun kokonaishinnan lisäksi erikseen tilaajayhteystuotteen ja sen päällä tarjottavan tiedonsiirtopalvelun hinta. Lisäksi Viestintävirasto seuraa aktiivisesti nyt asetettujen velvollisuuksien vaikutuksia ja erityisesti syrjimättömyysvelvollisuuden riittävyyttä tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla. Mikäli päätöksen perusteissa tai markkinoiden kilpailutilanteessa tapahtuu merkittäviä muutoksia, asetettuja velvollisuuksia muutetaan niiden mukaisesti.
  11. Huomattavan markkinavoiman yrityksen nimeäminen Viestintämarkkinalain 17 §:n 3 momentin mukaan Viestintäviraston on päätöksellään määrättävä teleyritys huomattavan markkinavoiman yritykseksi, jos sillä markkina-analyysin perusteella havaitaan olevan tietyillä markkinoilla yksin tai yhdessä muiden kanssa sellaista taloudellista vaikutusvaltaa, jonka turvin se voi toimia huomattavassa määrin riippumattomana kilpailijoista, kuluttajista tai muista käyttäjistä. Säännöksen 4 momentin mukaan Viestintäviraston on muutettava huomattavaa markkinavoimaa koskevaa päätöstään, jos markkina-analyysin perusteella markkinoiden kilpailutilanteessa havaitaan tapahtuneen merkityksellisiä muutoksia. Päätöksessä voidaan muuttaa huomattavan markkinavoiman yritykselle asetettuja velvollisuuksia tai päättää, että teleyritystä ei ole enää pidettävä huomattavan markkinavoiman yrityksenä. Viestintävirasto on markkina-analyysissään selvittänyt kilpailutilannetta tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla kunkin alueellisen markkinan osalta. Teleyritysten markkinavoimaa on arvioitu markkinaosuuksien suuruuden ja omaa liityntä- ja tilaajayhteysverkkoa alueella omaavien kilpailijoiden lukumäärän perusteella. Näiden jaotteluperusteiden pohjalta Viestintävirasto on markkina-analyysissään jakanut tukkutason laajakaistapalvelujen markkinat kolmeen eri tarkasteluryhmään. Ensimmäisessä tarkasteluryhmässä suurimmalla toimijalla on maantieteellisellä markkina-alueella kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoilla, tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla ja laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoilla yli 50 prosentin markkinaosuudet. Toisessa tarkasteluryhmässä suurimmalla toimijalla on kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoilla ja tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla yli 50 prosentin markkinaosuus, mutta laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoilla alle 50 prosentin markkinaosuus alueella. Kolmanteen tarkasteluryhmään kuuluvat markkina-alueet, joissa suurimmalla toimijalla on kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoilla yli 50 prosentin markkinaosuus, mutta tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla ja laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoilla alle 50 prosentin markkinaosuus. (---) Tämän päätöksen liitteenä olevan markkina-analyysin perusteella Viestintävirasto katsoo, että Elisa Oyj:llä on viestintämarkkinalain 17 §:n 1 momentissa tarkoitettu huomattava markkinavoima tukkutason laajakaistamarkkinoilla seuraavilla alueilla: 37 (Kontiolahti, teleyrityksen oman verkon alue), 39 (Joensuu), 48 (Orivesi, Tampere, Ylöjärvi), 51 (Juupajoki), 53 (Jyväskylä), 54 (Muurame), 69 (Hämeenkyrö, Kangasala, Lempäälä, Nokia, Pirkkala, Vesilahti), 80 (Hausjärvi, Riihimäki), 93 (Lieto, Paimio, Sauvo), 101 (Nummi-Pusula, teleyrityksen oman verkon alue), 102 (Karkkila, Kirkkonummi, Nurmijärvi, Siuntio, Vihti), 103 (Inkoo), 105 (Järvenpää, Kerava, Tuusula) ja 106 (Sipoo) Edellä mainituissa markkina-alueissa on tarkasteluryhmään 1 ja 2 kuuluvia alueita. Tarkasteluryhmään 1 kuuluvien alueiden osalta korkeaa markkinaosuutta voidaan jo sellaisenaan pitää osoituksena huomattavasta markkinavoimasta. Kilpailu vähittäismarkkinoilla voidaan turvata ainoastaan tukkutason laajakaistapalvelujen ennakkosääntelyllä. Markkina-analyysin tarkasteluajanjaksolla ei ole myöskään todennäköistä, että kyseessä olevilla alueilla markkinat muuttuisivat kilpailullisiksi ja ennakkosääntely voitaisiin poistaa. Yrityksellä katsotaan olevan huomattava markkinavoima myös tarkasteluryhmään 2 kuuluvalla alueella 37 (Kontiolahti). (---) Yrityksen markkinavoimaa on lisäksi tarkasteltu tarkasteluryhmään 3 kuuluvalla markkina-alueella 104 (Espoo, Helsinki, Kauniainen ja Vantaa). Yrityksellä on alueella huomattavan korkea markkinaosuus kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoilla, mutta alle 50 prosentin markkinaosuus sekä tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla että laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoilla. Alueiden laajakaistapalvelujen vähittäishinnat ovat myös alempia kuin maakunnassa ja koko maassa keskimäärin. Markkina-alueella 104 (Espoo, Helsinki, Kauniainen ja Vantaa) toimii vähintään kolme kilpailevaa teleyritystä, joilla on alueella omaa DSL-verkkoa. Tukkutason laajakaistapalvelun vuokraamisella tällä hetkellä HMV-asemassa olevalta yritykseltä ei vuokratuotteiden lukumäärän mukaan näyttäisi myöskään olevan merkittävää vaikutusta vähittäismarkkinakilpailuun alueella. Alueella alle kolme prosenttia vähittäismarkkinoilla toteutetuista kiinteän verkon laajakaistaliittymistä on markkina-analyysin tietojen mukaan toteutettu vuokraamalla tukkutason laajakaistapalvelua tällä hetkellä HMV-asemassa olevalta yritykseltä. Edellä mainitun perusteella Viestintävirasto katsoo, että yritystä ei ole enää pidettävä huomattavan markkinavoiman yrityksenä tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla markkina-alueella 104 (Espoo, Helsinki, Kauniainen ja Vantaa). Vähittäismarkkinakilpailun säilyminen voidaan tällä alueella turvata tehokkaalla kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoiden ennakkosääntelyllä.
  12. Elisa Oyj:lle huomattavan markkinavoiman yrityksenä asetettavat velvollisuudet (---) Elisa Oyj:lle asetetut velvollisuudet on selostettu edellä Viestintäviraston päätöksen kohdassa
  14. Perustelut velvollisuuksien asettamiselle 6.1 Yleistä Huomattavan markkinavoiman (HMV) sääntely pohjautuu Euroopan unionin oikeuteen. Puitedirektiivissä määritetään puitteet sääntelyviranomaisten puuttumiselle sähköisten viestintäverkkojen ja -palvelujen markkinahäiriöihin. Käyttöoikeusdirektiivissä määritetään ne keinot, joilla markkinaongelmat voidaan ratkaista. Euroopan unionin huomattavaa markkinavoimaa koskevat säännökset on saatettu Suomessa voimaan viestintämarkkinalailla (393/2003 muutoksineen). Viestintämarkkinoiden huomattavaa markkinavoimaa koskevan Euroopan unionin sääntelyn lähtökohtana on puitedirektiivin mukainen sääntelyviranomaisen puuttumattomuus markkinoiden toimintaan. Ne markkinat, joilla ennakkosääntelyn tarve on poikkeuksellisesti katsottu tarpeelliseksi, on listattu komission markkinasuosituksessa. Yritysten toimintaa rajoittavien velvollisuuksien perustana ovat säännöllisin väliajoin tehtävät analyysit kyseisten markkinoiden kilpailutilanteesta ja markkina-analyyseissä todetut häiriöt markkinoilla. Huomattavan markkinavoiman sääntelyä voidaan siten kohdistaa niin sanottuna minimisääntelynä vain niihin markkinoihin, joilla on markkina-analyysien perusteella havaittu kilpailuongelmia, ja ainoastaan niihin teleyrityksiin, jotka ovat kyseisillä markkinoilla huomattavan markkinavoiman asemassa. Viestintämarkkinalain 18 §:n mukaan Viestintäviraston on asetettava huomattavan markkinavoiman yritykselle kilpailun esteiden poistamiseksi tai kilpailun edistämiseksi tarpeelliset velvollisuudet. Asetettavien velvoitteiden tulee olla oikeassa suhteessa tavoiteltavaan päämäärään. Huomattavan markkinavoiman yritykselle asetettavan velvollisuuden on liityttävä teleyrityksen palvelun tarjontaan nimenomaan niillä hyödykemarkkinoilla, joilla yrityksellä on huomattava markkinavoima. Huomattavan markkinavoiman sääntelyn tarkoituksena on puuttua monopoliasemassa olevien teleyritysten markkinakäyttäytymiseen poistamalla kilpailun esteitä ja edistämällä kilpailevien yritysten pääsyä markkinoille, ja näin mahdollistaa kilpailevien palvelujen tarjonta. Huomattavan markkinavoiman sääntelyn tavoitteena on siten turvata markkinoiden tehokkuus tilanteissa, joissa kilpailu ei toteudu häiriöttömästi. Laajakaistapalvelujen tukkumarkkinat ovat edelleen kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinaan liittyvän kiinteän sidonnaisuuden vuoksi alueelliset ja ne rajautuvat vanhoihin perinteisten teleyritysten toimialueisiin sisältyvien kuntien mukaan. Perinteisillä toimijoilla on edelleen pääasiassa suuri markkinaosuus tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla niissä kunnissa, jotka ovat kuuluneet aikoinaan niin sanottuun perinteiseen toimialueeseen. Niillä on myös pääasiassa suuri markkinaosuus kiinteään verkkoon pääsyn markkinoilla ja laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoilla. Markkinaosuudet ovat jossain määrin pienentyneet vuoden 2004 syyskuun tilanteesta, jolloin kaikilla vakiintuneilla teleyrityksillä oli yli 50 prosentin markkinaosuus omalla toimialueellaan. Markkina-analyysin perusteella voidaan kuitenkin todeta yleisesti, että markkinaosuudet ovat muuttuneet tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla varsin hitaasti. Viestintäviraston tekemän markkina-analyysin perusteella voidaan todeta, että tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla on edelleen merkitsevä vaikutus erityisesti uusien markkinoille tulevien teleyritysten ja siten vähittäismarkkinakilpailun syntymisen kannalta. Markkina-analyysin perusteella ei ole myöskään todennäköistä, että alueelliset markkinat kehittyisivät kilpailluiksi ilman HMV-sääntelyä ja siksi tukkutason laajakaistapalvelujen ennakkosääntely on muutamaa aluetta lukuun ottamatta edelleen tarpeellista uusien yritysten markkinoille pääsyn mahdollistamiseksi. Asetettavilla velvollisuuksilla pyritään lieventämään kilpailun puutteesta johtuvia ongelmia ja edistämään kilpailua pitkällä aikavälillä. 6.2 Yhteysnopeudeltaan alle 8 Mbit/s tukkutason laajakaistapalvelut Vuonna 2009 annetuissa HMV-päätöksissä on kaikille HMV-yrityksille asetettu tukkutason laajakaistapalvelujen markkinalla velvollisuus vuokrata tukkutason laajakaistapalvelua, julkaista toimitusehdot ja hinnasto sekä noudattaa syrjimätöntä hinnoittelua ja muutoinkin syrjimättömiä ehtoja. Nyt asetettavien velvollisuuksien oikeasuhtaisuutta ja kohtuullisuutta arvioidessaan Viestintävirasto on kiinnittänyt huomiota siihen, että matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymät ovat osittain korvaavia DSL-tekniikalla tai valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla toteutetuille laajakaistaliittymille. Matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymät muodostavat vähittäismarkkinoilla suoran hintarajoitteen huomattavan markkinavoiman yritysten vähittäishinnoittelulle ja epäsuoran hinnoittelun rajoitteen tukkutason laajakaistapalvelujen hinnoittelulle. Hinnoittelurajoitteet kohdistuvat pääosin yhteysnopeudeltaan alle 8 Mbit/s DSL-tekniikalla tai valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla toteutettuihin laajakaistaliittymiin. Lisäksi markkina-analyysin perusteella voidaan todeta, että yhteysnopeudeltaan alle 10 Mbit/s yhteyksien käyttö vähittäistasolla on vähentynyt lähes 40 prosenttia viimeisten kolmen vuoden aikana (30.6.2009 - 30.6.2012) ja pääosa teleyritysten laajakaistaliittymien tarjonnasta vähittäismarkkinoilla kohdistuu tällä hetkellä vähintään 8 Mbit/s yhteyksiin. Viestintäviraston käsityksen mukaan alle 8 Mbit/s laajakaistayhteyksien käyttö ja samalla alle 8 Mbit/s laajakaistatukkutuotteiden tarve tulee vähenemään merkittävästi seuraavien 2 - 3 vuoden aikana. Edellä mainittujen seikkojen perusteella Viestintävirasto katsoo, että näiden liittymien osalta ennakkosääntelyä voidaan keventää. Matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymän ei sen sijaan voida katsoa muodostavan markkina-analyysin tarkasteluaikajänteellä korvaavuutta yhteysnopeudeltaan vähintään 8 Mbit/s DSL-tekniikalla tai valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla tarjotulle laajakaistaliittymälle. Näiden liittymien osalta ennakkosääntely on markkinoiden toimivan kilpailun kannalta tarpeellista säilyttää ennallaan. Tässä päätöksessä asetettava vuokrausvelvollisuus ja sitä tukeva velvollisuus noudattaa syrjimätöntä hinnoittelua ja muutoinkin syrjimättömiä ehtoja koskee vain yhteysnopeudeltaan vähintään 8 Mbit/s DSL-tekniikalla tai Ethernet-tekniikalla toteutettuja tukkutason laajakaistapalveluja. Sen sijaan velvollisuus julkaista toimitusehdot ja hinnasto ulotetaan edelleen koskemaan kaikkia yhtiön tarjoamia DSL-tekniikalla tai Ethernet-tekniikalla toteutettuja tukkutason laajakaistapalveluja. 6.3 Velvollisuus vuokrata tilaajayhteyden siirtokapasiteettia Viestintämarkkinalain 24 §:n 1 momentin mukaan Viestintävirasto voi 18 §:n mukaisella päätöksellä asettaa huomattavan markkinavoiman teleyritykselle velvollisuuden vuokrata muille teleyrityksille kiinteän puhelinverkon tilaajayhteyden siirtokapasiteettia rinnakkaiskäyttöä varten. Velvollisuutta ei pykälän 2 momentin mukaan ole, jos vuokraaminen johtaa tietosuojan vaarantumiseen tai se on verkkoyrityksen kannalta teknisesti epätarkoituksenmukaista tai muutoin kohtuutonta. Tilaajayhteyden siirtokapasiteetin vuokrausvelvollisuus perustuu EU:n käyttöoikeusdirektiivin 12 artiklaan. Sen mukaan kansallinen sääntelyviranomainen voi 8 artiklan säännösten mukaan asettaa operaattoreille velvollisuuksia toteuttaa kohtuulliset pyynnöt, jotka koskevat erityisten verkkoelementtien ja niihin liittyvien toimintojen käyttöoikeutta tai oikeutta hyödyntää niitä muun muassa silloin, kun kansallinen sääntelyviranomainen katsoo, että käyttöoikeuden epääminen tai saman vaikutuksen aiheuttavat kohtuuttomat ehdot estäisivät kestävien kilpailumarkkinoiden kehittymistä vähittäismyyntitasolla tai että se ei olisi loppukäyttäjien edun mukaista. Tilaajayhteyden siirtokapasiteetin vuokrausvelvollisuus sisältyy 12.1 artiklan esimerkkiluettelon a kohtaan. Tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoiden tarkoituksena on mahdollistaa uusien palveluntarjoajien tulo vähittäismarkkinoille ilman omia laite- tai muita verkkoinvestointeja. Laajakaistamarkkinoille tulo tapahtuu pääasiassa niin, että markkinoille tulevat yritykset vuokraavat verkon omistavalta teleyritykseltä aluksi laajakaistatukkutuotteen, ja saavutettuaan jalansijaa laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoilla investoivat oman verkon rakentamiseen ja vuokraavat paikalliselta verkkoyritykseltä ainoastaan tilaajayhteyden tai tilaajayhteyden yläkaistan loppuasiakkaalle. Mahdollisuus vuokrata laajakaistatukkutuotetta alentaa markkinoille tulon kynnystä ja mahdollistaa vaiheittaisen siirtymisen palvelukilpailusta kohti verkkotason kilpailua. Kilpailevan oman tarjonnan määrä puolestaan vaihtelee alueittain merkittävästi. Lähinnä Elisa, (---), TDC, (---) sekä jossain määrin myös muut teleyritykset ovat rakentaneet omaa DSL-verkkoa kilpailijoiden tiheimmin asutuille alueille ja vuokranneet paikallisilta toimijoilta ainoastaan tilaajayhteyksiä. Pääsääntöisesti kilpailijat ovat läsnä keskitinalueilla, joissa on laaja asiakaspotentiaali. Viime vuosina teleyritykset ovat alkaneet rakentaa myös valokuitutilaajayhteysverkkoja kilpailijoiden alueille. Siten ne ovat lisänneet mahdollisuuksia tarjota entistä joustavammin laajakaistapalveluja vähittäismarkkinoiden asiakkaille. Myös valokuitutilaajayhteysverkkoja on pääasiassa rakennettu tiheimmin asutuille alueille, joissa on riittävä asiakaspotentiaali ja joissa paikallinen toimija ei ole vielä korvannut metallijohtimista tilaajayhteysverkkoa rakentamallaan valokuitutilaajayhteysverkolla. Edellä todetusta kehityksestä huolimatta tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla on yhä suuri merkitys laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoille erityisesti uusien markkinoille tulijoiden osalta sekä kilpailevan tarjonnan luomiseksi myös taajamien ulkopuolelle. Viestintäviraston markkina-analyysin mukaan vuoden 2010 lopussa noin 90 prosenttia tukkutason laajakaistapalveluista oli vuokrattu niiden teleyritysten toimesta, joihin oli kohdistettu ennakkosääntelyä. Siten vuokrausvelvollisuuden asettaminen on edelleen tarpeellista alueilla, joilla yrityksellä on todettu olevan huomattava markkinavoima. Asetettavilla velvollisuuksilla voidaan lieventää kilpailun puutteesta johtuvia ongelmia ja edistää kilpailua pitkällä aikavälillä. Viestintävirasto katsoo kuitenkin, että vuokrausvelvollisuutta ei ole millään alueella tarpeellista ulottaa koskemaan yhteysnopeudeltaan alle 8 Mbit/s DSL-tekniikalla tai valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla toteutettuja laajakaistaliittymiä. Näiden liittymien osalta matkaviestinverkossa tarjottavat tiedonsiirtopalvelut muodostavat osalle kuluttajista potentiaalisen vaihtoehdon kiinteän verkon laajakaistaliittymälle ja siten suoran hintarajoitteen alueiden perinteisten kiinteän verkon teleyritysten vähittäishinnoittelulle ja epäsuoran hinnoittelun rajoitteen tukkutason laajakaistapalvelujen hinnoittelulle. Vuonna 2009 antamissaan HMV-päätöksissä Viestintävirasto on katsonut, että tukkutason laajakaistapalvelun tulee sisältää fyysinen yhteys loppukäyttäjälle asti eli tilaajayhteys tai tilaajayhteyden yläkaista. Myös nyt tehdyn markkina-analyysin perusteella asetettava vuokrausvelvollisuus sisältää palvelun, joka mahdollistaa datasiirtopalvelua vuokraavalle palveluyritykselle internetpalvelun tarjoamisen loppukäyttäjälle ilman omia laitteita. Velvollisuus tarjota tukkutason laajakaistapalvelua eli ns. bittivirta- ja vastaavia tuotteita sekä siihen liittyviä välityskykyä parantavia laitteita on mahdollista toteuttaa HMV-yritysten käytettävissä oleva kapasiteetti huomioon ottaen. Pelkän datasiirtopalvelun tarjoaminen muille teleyrityksille ei estä teleyrityksen omien viestintäpalvelujen, esimerkiksi puheensiirron, tarjoamista loppuasiakkaille. Laajakaistapalvelujen saatavuudessa voi olla alueellisia eroja myös saman kiinteän verkon kattamalla alueella. Asetettava vuokrausvelvollisuus ei sisällä verkon rakentamista tai muita investointeja koskevaa velvollisuutta, vaan rajoittuu verkkoyrityksellä olevan verkon mahdollistamiin teknisiin toteutustapoihin. 6.4 Toimitusehtojen ja hinnaston julkaisuvelvollisuus Viestintämarkkinalain 33 §:n mukaan Viestintävirasto voi 18 §:n mukaisella päätöksellä asettaa teleyritykselle velvollisuuden julkaista vuokrausvelvollisuuden tai käyttöoikeuden kannalta merkitykselliset tiedot, kuten palvelun toimitusehdot, hinnasto sekä tehdyt sopimukset siltä osin, kun ne eivät sisällä liikesalaisuuksia tai luottamuksellisia tietoja. Velvollisuus perustuu EU:n käyttöoikeusdirektiivin 9 artiklan mukaiseen avoimuusvelvollisuuteen, jonka mukaan kansalliset sääntelyviranomaiset voivat 8 artiklan säännösten mukaisesti asettaa käyttöoikeuksia koskevia avoimuusvelvollisuuksia, joiden mukaan operaattoreiden on julkistettava määrätyt tiedot. Artiklan mukaan kansalliset viranomaiset voivat määritellä tarkemmin julkistettavat tiedot, niiden yksityiskohtaisuuden tason ja julkaisutavan. Viestintämarkkinalain 33 §:n mukaiset toimitusehtojen ja hinnaston julkaisuvelvollisuudet ovat tarpeen edistämään tukkutason laajakaistapalvelun sopimusneuvotteluja. Lisäksi velvoitteet helpottavat luovutusehtojen syrjimättömyyden valvontaa. Vaikka tässä päätöksessä asetettava vuokrausvelvollisuus koskee vain yhteysnopeudeltaan vähintään 8 Mbit/s tukkutason laajakaistapalveluja, toimitusehtojen ja hinnaston julkaisuvelvollisuus ulotetaan viestintämarkkinalain 33 §:n 2 momentin nojalla koskemaan kaikkia yhtiön tarjoamia tukkutason laajakaistapalveluja. Laajemmalla julkaisuvelvollisuudella pyritään edistämään avoimuutta ja helpottamaan kilpailevien palveluyritysten tiedonsaantia tarjolla olevista tukkutason laajakaistapalveluista ja niiden hinnoista. Hinnoittelun läpinäkyvyyden varmistamiseksi ja vertailun helpottamiseksi yrityksen hinnastosta on käytävä ilmi tukkutason laajakaistapalvelulle vähintään sellainen kokonaishinta, joka sisältää koko vuokrausvelvollisuuden alaisen palvelun, mukaan lukien tilaajayhteyden. Jos tukkutason laajakaistapalvelu on toteutettu käyttämällä kiinteään verkkoon pääsyn markkinoilla määriteltyjä tilaajayhteystuotteita, tukkutason laajakaistapalvelua koskevassa hinnastossa on ilmoitettava myös erikseen tilaajayhteystuotteen ja sen päällä tarjottavan palvelun hinta. Edellä mainitun kaltainen hinnoittelurakenne edesauttaa tukkutason laajakaistapalvelun hinnoittelun läpinäkyvyyttä. Se myös varmistaa, että tukkutason laajakaistapalvelun osana olevasta säännellystä tilaajayhteystuotteesta perittävä hinta on sama kuin pelkkää tilaajayhteyttä vuokrattaessa. Julkaisuvelvollisuuden toteuttaminen internetissä lisää hinnoittelun avoimuutta ja läpinäkyvyyttä ja on tarpeen erityisesti uusien alalle tulevien yritysten kannalta. 6.5 Hinnoittelun ja muiden ehtojen syrjimättömyys Viestintämarkkinalain 84 §:n mukaan syrjimättömällä ehdolla tarkoitetaan ehtoa, joka kohtelee samanlaisessa tilanteessa olevia teleyrityksiä tasapuolisesti. Syrjimättömyysvelvollisuus edellyttää, että teleyritys tarjoaa palveluja ja tietoja muille teleyrityksille samoilla hinnoilla ja ehdoilla sekä samanlaatuisina kuin omille yksiköilleen, tytäryhtiöilleen tai kumppaneilleen. Syrjimättömyysvelvollisuus perustuu EU:n käyttöoikeusdirektiivin 10 artiklaan, jonka mukaan kansallinen viranomainen voi 8 artiklan mukaisesti asettaa käyttöoikeuksiin liittyviä syrjimättömyysvelvollisuuksia. Syrjimättömyysvelvollisuuksilla on direktiivin mukaan varmistettava erityisesti, että verkkoyritys soveltaa vastaavia ehtoja vastaavissa olosuhteissa muihin yrityksiin, jotka tarjoavat vastaavia palveluja, sekä tarjoaa palveluja ja tietoja muille samoilla ehdoilla ja samanlaatuisina kuin omille yksiköilleen, tytäryhtiöilleen tai kumppaneilleen. Syrjimättömyysvelvollisuudella varmistetaan, että huomattavan markkinavoiman yritykset eivät vääristä kilpailua tilanteessa, jossa ne ovat tarjontaketjun monessa osassa toimivia yrityksiä eli tarjoavat palveluja sellaisille yrityksille, joiden kanssa ne kilpailevat loppukäyttäjää lähellä olevilla markkinoilla. Vuokrausvelvollisuuden tavoin myös syrjimättömyysvelvollisuus koskee kuitenkin vain sellaisia tukkutason laajakaistapalveluja, joiden yhteysnopeus on vähintään 8 Mbit/s. Verkkoyritys hallitsee sekä pääsyä datasiirtopalveluihin että tilaajayhteyden välityskykyä parantaviin laitteisiin. Ilman syrjimättömyysvelvoitetta verkkoyrityksellä olisi mahdollisuus käyttää huomattavaa markkinavoimaansa perimällä kilpailijalta tukkutason laajakaistapalvelusta korkeampaa hintaa tai soveltamalla kilpaileviin teleyrityksiin erilaisia ehtoja kuin omaan palveluyritykseensä. Velvollisuus hinnoitella tukkutason laajakaistapalvelusta perityt korvaukset syrjimättömästi ja muutoinkin käyttää syrjimättömiä ehtoja on siten tarpeen kilpailun edistämiseksi. 6.6 Muut hinnoitteluvelvollisuudet Viestintävirastolla on viestintämarkkinalain 37 §:n nojalla mahdollisuus asettaa huomattavan markkinavoiman yritykselle syrjimättömyysvelvollisuuden lisäksi myös velvollisuus hinnoitella tukkutason laajakaistapalvelusta perittävä korvaus kustannussuuntautuneesti ja/tai noudattaa hinnoittelussa Viestintäviraston asettamaa enimmäishintaa. Arvioidessaan tarvetta asettaa syrjimättömän hinnoittelun lisäksi myös muita hinnoitteluvelvollisuuksia Viestintävirasto on kiinnittänyt huomiota erityisesti viestintämarkkinalain 18 §:n vaatimukseen, jonka mukaan asetettavien velvollisuuksien tulee olla oikeassa suhteessa tavoiteltavaan päämäärään. Myös käyttöoikeusdirektiivin 8 artiklan 4 kohdan mukaan asetettavien velvollisuuksien on perustuttava havaitun ongelman luonteeseen ja niiden on oltava oikeasuhtaisia ja perusteltuja. Viestintävirasto on markkina-analyysissään ja tässä päätöksessään arvioinut tukkutason laajakaistapalveluilla olevan edelleen suuri merkitys erityisesti uusien markkinoille tulijoiden kannalta ja siten katsonut tarpeelliseksi asettaa vuokrausvelvollisuuden ja syrjimättömyysvelvollisuuden yhteysnopeudeltaan vähintään 8 Mbit/s tukkutason laajakaistapalveluille. Tilaajayhteyksien lukumäärään verrattuna tukkutason laajakaistapalveluiden käyttö Suomessa on kuitenkin vähäistä ja niiden kysyntä on ollut kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoita koskevan markkina-analyysin mukaan tasaisessa laskussa vuodesta 2005 lähtien. Teleyrityksiltä kerättyjen tietojen perusteella ei ole myöskään näyttöä siitä, että tukkutason laajakaistapalvelujen kysyntä kasvaisi merkittävästi tarkastelussa olevalla sääntelyajanjaksolla. Näyttääkin siltä, että useimmat vähittäismarkkinoilla laajakaistapalveluita tarjoavat yritykset toteuttavat palvelunsa omilla laitteillaan vuokraamalla tilaajayhteystuotteita. Arvioitaessa tukkutason laajakaistapalveluille asetettavien velvollisuuksien oikeasuhtaisuutta ja tarkoituksenmukaisuutta on otettava huomioon myös kiinteään verkkoon pääsyn markkinoilla asetetut velvollisuudet ja niiden vaikutukset tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoille. Viestintävirasto on asettanut kiinteään verkkoon pääsyä koskevissa HMV-päätöksissään kahdeksalle vaikutukseltaan merkittävimmälle HMV-yritykselle velvollisuuden hinnoitella tilaajayhteyksien vuokraamisesta perittävä korvaus kustannussuuntautuneesti ja noudattaa hinnoittelussa Viestintäviraston asettamaa enimmäishintaa. Kahdeksan kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoilla vaikutukseltaan merkittävintä HMV-yritystä ovat merkittäviä myös tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla: noin 92 prosenttia tukkutason laajakaistapalveluista on kahdeksan vaikutuksiltaan merkittävimmän HMV-yrityksen vuokraamia. Koska tilaajayhteys on osa tukkutason laajakaistapalvelua, vaikuttavat tilaajayhteystuotteille asetetut hinnoitteluvelvollisuudet välillisesti myös tukkutason laajakaistapalveluiden hinnoitteluun. Ottaen huomioon tukkutason laajakaistapalveluiden käyttöasteen ja merkityksen markkinoille sekä kiinteään verkkoon pääsyä koskevissa HMV-päätöksissä asetetut hinnoitteluvelvollisuudet tilaajayhteyksien vuokraamiselle, Viestintävirasto ei pidä kustannussuuntautuneen hinnoittelun tai enimmäishinnan noudattamisvelvollisuuden asettamista kohtuullisena ja oikeasuhtaisena tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla. Hinnoittelun läpinäkyvyyden varmistamiseksi Viestintävirasto on kuitenkin velvoittanut huomattavan markkinavoiman yritykset esittämään tukkutason laajakaistapalvelun hinnan siten, että hinnastossa on esitetty erikseen tilaajayhteystuotteen ja sen päällä tarjottavan tiedonsiirtopalvelun hinta. Lisäksi Viestintävirasto seuraa aktiivisesti nyt asetettujen velvollisuuksien vaikutuksia ja erityisesti syrjimättömyysvelvollisuuden riittävyyttä tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla. Mikäli päätöksen perusteissa tai markkinoiden kilpailutilanteessa tapahtuu merkittäviä muutoksia, asetettuja velvollisuuksia muutetaan niiden mukaisesti. (---)
  15. Lainkohdat, joihin päätös perustuu Viestintämarkkinalaki 17 §, oikeastaan 17 § 1, 3 ja 4 momentti, 18 §, 21 §, 21 a §, 24 §, oikeastaan 24 § 1 ja 2 momentti, 33 §, 37 §, oikeastaan 37 § 1 momentti, 84 §, oikeastaan 84 § 2 momentti, 127 § 3 momentti
  16. Päätöksen voimassaoloaika Tässä päätöksessä asetetut velvoitteet tulevat voimaan 1.3.
  17. (---)
  18. Markkina-analyysi Viestintäviraston valituksenalaisen päätöksen liitteenä olevassa markkina-analyysissä huomattavasta markkinavoimasta tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla on todettu muun ohella seuraavaa (alaviitteet poistettu): (---)
  19. Laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinat Tukkutason laajakaistapalvelujen kysyntä on niin sanotusti johdettua kysyntää laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoilta. Tukkutason laajakaistapalvelun tarjoaminen mahdollistaa laajakaistapalvelujen tarjoamisen loppukäyttäjille sellaiselle teleyritykselle, jolla ei ole omaa laajakaistaverkkoa. Tarjotakseen laajakaistapalveluja loppukäyttäjille teleyritys vuokraa yhteyden toteuttamiseen vaadittavaa verkkokapasiteettia eli laajakaistatukkutuotteen toiselta teleyritykseltä, jolla on oma laajakaistaverkko. (---) 3.
  20. Yleinen markkinakehitys laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoilla Suomessa oli kesäkuun 2011 lopussa 4,55 miljoonaa kuukausimaksullista kiinteän verkon laajakaistaliittymää ja matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymää. Liittymistä 1,57 miljoonaa oli kiinteän verkon laajakaistaliittymiä ja 2,98 miljoonaa matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymää. Kiinteän verkon laajakaistaliittymistä noin 76 prosenttia oli kotitalousasiakkaiden ja noin 24 prosenttia yritysasiakkaiden käytössä. Vastaavasti matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymistä noin 68 prosenttia oli kotitalousasiakkaiden ja noin 32 prosenttia yritysasiakkaiden käytössä. Kotitalousasiakkaiden käyttämistä matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymistä noin 74 prosenttia oli kuukausimaksuun sisältyvältä tiedonsiirtomäärältään rajoittamattomia, kun vastaavasti yritysasiakkaiden käyttämistä tiedonsiirtoliittymistä tällaisia oli vain noin 26 prosenttia. Kokonaisuutena kiinteän verkon laajakaistaliittymien määrä alkoi vähentyä vuonna 2008, mutta kääntyi uudelleen kasvuun vuoden 2010 toisella puolivuosijaksolla. Kiinteän verkon laajakaistaliittymien määrän kasvu jatkui myös vuoden 2011 ensimmäisellä puolivuosijaksolla. Matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymien määrä on kasvanut joka vuosi aina vuodesta 2007 lähtien, jolloin kiinteään kuukausimaksuun perustuvia matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymiä alettiin tarjota laajasti ja näkyvästi loppuasiakkaille. (---) Kaapelimodeemiliittymien ja FTTH-liittymien määrät ovat kasvaneet joka vuosi vastaavien liittymäteknologioiden käyttöönotosta lähtien. Myös kiinteistö- ja taloyhtiöliittymien määrä on pääosin kasvanut viimeisen viiden vuoden aikana. Sen sijaan DSL-liittymien ja kiinteään sijaintipaikkaan tarjottujen langattomien yhteyksien määrät ovat viime vuosina laskeneet. DSL-liittymien määrä oli laskenut vuoden 2008 lopusta kesäkuun 2011 loppuun mennessä noin 155 000 liittymällä eli noin 12 prosenttia. Kesäkuun 2011 lopussa DSL-tekniikka oli kuitenkin edelleen yleisin kiinteiden laajakaistaliittymien tarjoamiseen käytetty tekniikka. Kesäkuun 2011 lopussa noin 71 prosenttia kiinteistä laajakaistaliittymistä oli tarjottu DSL-tekniikalla. (---) Kesäkuun 2011 lopussa kiinteistä laajakaistaliittymistä noin 83 prosenttia oli yhteysnopeudeltaan vähintään 2 Mbit/s ja noin 17 prosenttia näitä hitaampia eli yhteysnopeudeltaan alle 2 Mbit/s. Yhteysnopeudeltaan vähintään 10 Mbit/s laajakaistaliittymiä oli noin 41 prosenttia. Vastaavasti matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymistä noin 54 prosenttia oli yhteysnopeudeltaan vähintään 2 Mbit/s ja noin 46 prosenttia alle 2 Mbit/s (---) Yhteysnopeudeltaan hitaampien, alle 8 Mbit/s, kiinteän verkon laajakaistaliittymien listahinnat eivät ole merkittävästi alentuneet viimeisten kahden vuoden aikana. Sen sijaan yhteysnopeudeltaan 8 Mbit/s ja 24 Mbit/s kiinteän verkon laajakaistaliittymien hinnat ovat laskeneet merkittävästi. Matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymien listahinnat ovat alentuneet yhteysnopeuksista riippumatta. (---) Kiinteän ja matkaviestinverkon 1 - 2 Mbit/s-tiedonsiirtoliittymien hintaerot ovat kasvaneet viimeisten kahden vuoden aikana. Esimerkiksi yhteysnopeudeltaan 2 Mbit/s matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymien keskiarvohinta oli lokakuussa 2011 noin 60 prosenttia yhteysnopeudeltaan vastaavanlaisen kiinteän verkon laajakaistaliittymän hinnasta. Matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymiä tarjotaan siis huomattavasti alemmilla hinnoilla kuin yhteysnopeudeltaan vastaavanlaisia kiinteän verkon laajakaistaliittymiä. (---) 3.
  21. Laajakaistaliittymien käyttö kotitalouksissa Vuonna 2011 noin 48 prosentilla internet-yhteyttä käyttävistä kotitalouksista oli ainoastaan kiinteän verkon laajakaistaliittymä. Noin 21 prosentilla kotitalouksista oli sekä kiinteän verkon laajakaistaliittymä että ainakin yksi matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymä, ja noin 28 prosentilla oli ainoastaan matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymä. Niiden kotitalouksien, joissa oli sekä kiinteän verkon laajakaistaliittymä että ainakin yksi matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymä, osuus on kasvanut vuodesta 2010 noin yhdeksällä prosenttiyksiköllä. Myös niiden kotitalouksien, jotka käyttivät ainoastaan matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymää, osuus on kasvanut noin neljä prosenttiyksikköä. Vastaavasti niiden kotitalouksien, jotka käyttivät ainoastaan kiinteän verkon laajakaistaliittymää, osuus on vähentynyt noin 13 prosenttiyksikköä. (---) Tarkasteltaessa sellaisia kotitalouksia, joissa on joko kiinteän verkon laajakaistaliittymä tai yksi tai useampia matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymiä, voidaan maakunnittain huomata merkittäviä eroja. Pelkästään kiinteän verkon laajakaistaliittymien käyttö on yleisempää tiheään asutuissa maakunnissa, kun vastaavasti pelkästään matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymien käyttö on yleisempää harvaan asutuissa maakunnissa. Esimerkiksi Pohjois-Savossa vain noin 30 prosentilla kotitalouksista on ainoastaan kiinteän verkon laajakaistaliittymä, kun vastaava luku Uudellamaalla on vajaat 60 prosenttia. Vastaavasti Pohjois-Savossa yli 40 prosenttia käyttää ainoastaan matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymiä, kun vastaava luku Uudellamaalla on vajaat 20 prosenttia. Kun tarkastellaan yhteysnopeudeltaan erilaisten laajakaistaliittymien saatavuutta eri alueilla, matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymien käyttäminen ainoana internetyhteytenä on yleisempää niillä alueilla, joilla on heikommin saatavilla yhteysnopeudeltaan yli 8 Mbit/s kiinteän verkon laajakaistaliittymiä. Pääasiallisesti yhteysnopeudeltaan yli 8 Mbit/s kiinteän verkon laajakaistaliittymiä on paremmin saatavilla taajaan asutuilla seuduilla kuin haja-asutusseuduilla. Tämä osaltaan selittää sitä, että tiheään asutuissa maakunnissa matkaviestinverkon tiedonsiirto on enemmän täydentävä palvelu kiinteän verkon laajakaistapalveluille, kun taas asukastiheydeltään vähemmän keskittyneissä maakunnissa matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymä muodostaa vähittäismarkkinoilla useammin korvaavan vaihtoehdon kiinteän verkon laajakaistaliittymälle. (---) Edellä esitetyn perusteella voidaan todeta, että matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymät muodostavat osalle kuluttajista potentiaalisen vaihtoehdon kiinteän verkon enintään 8 Mbit/s-laajakaistaliittymille. Osa kuluttajista käyttää kuitenkin edelleen yhteysnopeudeltaan enintään 8 Mbit/s kiinteän verkon laajakaistaliittymiä, vaikka matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymät voivat olla jopa yli puolet halvempia kuin nimelliseltä tiedonsiirtonopeudeltaan vastaavat kiinteän verkon laajakaistaliittymät. 3.
  22. Laajakaistaliittymien käyttö yrityksissä Vuonna 2010 laajakaistaista internetyhteyttä käyttävistä yrityksistä noin 29 prosenttia käytti ainoastaan kiinteän verkon laajakaistaliittymää. Noin 68 prosenttia yrityksistä käytti sekä kiinteän verkon laajakaistaliittymää että matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymää, ja vastaavasti noin kolme prosenttia käytti ainoastaan matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymää. Yritysasiakkaille matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymä on yleensä vain täydentävä vaihtoehto kiinteän verkon laajakaistaliittymälle. (---) Vuonna 2010 noin 90 prosentilla yrityksistä oli käytössä yhteysnopeudeltaan vähintään 2 Mbit/s oleva laajakaistaliittymä ja vähintään 10 Mbit/s laajakaistaliittymä oli noin 40 prosentilla yrityksistä. (---) 3.
  23. Kysynnän ja tarjonnan korvattavuus eri teknisten toteutustapojen välillä Laajakaistapalvelujen tukkumarkkinat muodostuvat verkkoyrityksen palveluyritykselle tarjoamasta tukkutason laajakaistapalvelusta. Tukkutason laajakaistapalvelulla tarkoitetaan bittivirtapohjaista (niin sanottu bit-stream) tai ominaisuuksiltaan tätä vastaavaa datapalvelua, joka mahdollistaa laajakaistadatan välittämisen ala- ja yläsuuntaan (downstream/upstream). Viestintämarkkinalain 24 §:ssä tällaisesta datasiirtopalvelusta käytetään nimitystä tilaajayhteyden siirtokapasiteetti. Tukkutason laajakaistapalvelujen kysyntä on niin sanotusti johdettua kysyntää laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoilta. Siksi on tärkeää ensiksi tarkastella kysynnän korvattavuutta laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoilla. Kysynnän korvattavuudella tarkoitetaan ostajan mahdollisuutta vaihtaa palveluntarjoajaa palvelun hinnan noustessa. Kysynnän korvattavuutta voidaan arvioida tarkastelemalla, onko markkinoilla kilpailevia tuotteita, joita asiakkaat voisivat helposti siirtyä käyttämään, jos kyseisen tuotteen hinta nousisi merkittävästi ja pysyvästi suhteessa muihin tuotteisiin. Laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoiden kysynnän korvattavuuden arvioinnin kannalta ostajalla tarkoitetaan loppukäyttäjiä eli laajakaistapalveluja käyttäviä kotitalous- ja yritysasiakkaita. Palveluntarjoajalla tai tuotteiden valmistajilla tarkoitetaan laajakaistapalveluja tarjoavia palvelu- tai verkkoyrityksiä. Viestintävirasto on katsonut vuonna 2009 antamissaan tukkutason laajakaistapalvelua koskevissa huomattavan markkinavoiman päätöksissä, että tukkutason laajakaistapalvelun tulee sisältää fyysinen yhteys loppukäyttäjälle eli tilaajayhteys tai tilaajayhteyden yläkaista. Vuonna 2009 annetuissa päätöksissä huomattava markkinavoiman teleyritykset on velvoitettu tarjoamaan muille teleyrityksille kiinteässä puhelinverkossa DSL-tekniikalla ja valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla toteutettuja tukkutason laajakaistapalveluja. Siten nyt tehtävässä analyysissä arvioidaan muilla tekniikoilla tarjottavien laajakaistapalvelujen korvaavuutta DSL-tekniikalla ja valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla toteutetuille laajakaistapalveluille. DSL-tekniikalla ja valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla tarjottaviin laajakaistapalveluihin huomioidaan myös kiinteistö- ja taloyhtiöliittymät, koska ne on toteutettu DSL-, Ethernet-, FTTH- tai HomePNA-tekniikalla ja koska kyseessä oleviin tekniikoihin on kohdistettu ennakkosääntelyä. Pääosa teleyrityksistä tarjoaa tällä hetkellä DSL-tekniikalla toteutettuja laajakaistaliittymiä, joiden yhteysnopeudet vaihtelevat 1 - 24 Mbit/s välillä. Osa teleyrityksistä kuitenkin tarjoaa myös yhteysnopeudeltaan 24 Mbit/s nopeampiakin laajakaistaliittymiä aina 100 Mbit/s asti. Valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla toteutettuja laajakaistaliittymiä teleyritykset tarjoavat yhteysnopeuksilla, jotka vaihtelevat 1 - 100 Mbit/s välillä. Kun katsotaan yleisesti kiinteän verkon laajakaistaliittymien tarjontaa ja markkinointia, teleyritykset ovat kohdistaneet tarjontansa yhä useammin yhteysnopeudeltaan vähintään 10 Mbit/s laajakaistaliittymien tarjontaan ja jollain alueilla teleyritykset eivät edes tarjoa yhteysnopeudeltaan alle 10 Mbit/s laajakaistaliittymiä. Pääasiassa yhteysnopeudeltaan vähintään 10 Mbit/s laajakaistaliittymiä tarjotaan osana edistyneempää laajakaistapalvelupakettia, kuten HD-tasoista IPTV-palvelupakettia. (---) Matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymien korvaavuus Kesäkuun 2011 lopussa vähittäismarkkinoilla oli käytössä noin 2 979 000 kuukausimaksullista matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymää. Matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymien määrä on kasvanut vuoden 2007 lopusta lähtien, kun kuukausimaksulliset matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymät tulivat laajemmassa määrin vähittäisasiakkaiden saataville. Liittymämäärällä laskettuna matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymiä on enemmän kuin muilla tekniikoilla toteutettuja laajakaistaliittymiä yhteensä. Matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymät ovat hinnaltaan huomattavasti DSL-tekniikalla ja valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla tarjottuja laajakaistaliittymiä halvempia. Matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymän vähittäishinta suhteessa yhteysnopeudeltaan samankaltaisen DSL-tekniikalla tai valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla toteutetun laajakaistaliittymän hintaan on pääosin lähes kolme kertaa halvempi. Korvaavuuden kannalta kyseinen hintaeron tulisi näkyä todella merkittävänä vähittäis­asiakkaiden siirtymisenä kiinteän verkon laajakaistapalveluista matkaviestinverkon tiedonsiirtopalveluihin, mikäli palvelut olisivat vähittäis­asiakkaiden näkökulmasta muutoin tekniikan, laadukkuuden, käyttötarkoituksensa sekä muiden tekijöiden kannalta toisiaan korvaavia. Matkaviestiverkon tiedonsiirtoliittymien määrän kehitys ei kuitenkaan ole merkittävästi vaikuttanut kiinteän verkon laajakaistaliittymien kehitykseen. Yleisesti matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymää tarjotaan DSL-tekniikalla tai valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla tarjotulle liittymälle korvaavana mutta myös täydentävänä vaihtoehtona. Esimerkiksi kolmesta suurimmasta matkaviestinverkkoyrityksestä kaikki tarjoavat kiinteän verkon laajakaistaliittymää ja matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymää yhteen paketoituna ja hinnoiteltuna. Liittymämäärätietojen perusteella voidaan todeta, että suurin osa matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymiä käyttävistä vähittäisasiakkaista käyttää matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymää kiinteän verkon laajakaistaliittymää täydentävänä palveluna. Matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymien määrän kehitys ei ole merkittävästi vähentänyt kiinteän verkon laajakaistaliittymien käyttöä. On kuitenkin paljon vähittäisasiakkaita, jotka käyttävät matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymää ainoana internet-yhteytenä. Liittymämäärätietojen ja kyselytutkimusten perustella voidaan myös todeta, että laajakaistan käyttö kotitalouksissa on jossain määrin kasvanut matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymien yleistymisen seurauksena. Matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymiä käytetään pääasiassa kannettavassa tietokoneessa, mutta myös merkittävässä osin pöytätietokoneissa ja matkapuhelimissa. Viestintäviraston teettämän tutkimuksen mukaan noin 80 prosenttia kotitalouksista käytti matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymää kannettavassa tietokoneessa ja noin 20 prosenttia sekä pöytätietokoneissa että matkapuhelimissa. Matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymiä käytettiin ensisijaisesti kotona ja liikuttaessa kodin ulkopuolella. Yleisiä käyttöpaikkoja olivat myös vapaa-ajan asunnot sekä työ- ja opiskelupaikat. Yleisesti voidaan todeta, että matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymät ovat enemmän henkilökohtaiseen käyttöön tarkoitettuja, kun vastaavasti kiinteän verkon laajakaistaliittymät ovat useamman henkilön käyttöön tarkoitettuja. Tämä osaltaan selittää matkaviestinverkon liittymien korkeaa käyttöastetta suhteessa Suomen asukasmäärään. Lisäksi matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymiä käytetään ajasta ja paikasta riippumattomasti. Pääosin matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymän käyttö ainoana internetyhteytenä painottuu kotitalousasiakkaisiin. Yritysasiakkaista ainoastaan pieni joukko käyttää matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymää ainoana internetyhteytenä. Matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymiä tarjotaan pääosin hitaammilla yhteysnopeuksilla kuin DSL-tekniikalla tai valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla tarjottuja laajakaistaliittymiä. Matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymien markkinoidut yhteysnopeudet vaihtelevat 512 kbit/s ja 42 Mbit/s välillä. Markkinoitujen nopeuksien osalta tulee kuitenkin huomioida, että todellisuudessa matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymille luvataan markkinoitua yhteysnopeutta huomattavasti hitaampaa nopeutta ja nopeuden vaihteluväli voi olla suuri. Esimerkiksi yhteysnopeudeltaan 42 Mbit/s liittymälle on voitu luvata nopeuden vaihteluväliksi 512 kbit/s −25 Mbit/s. Matkaviestinverkoissa suurin osa käyttäjistä on liikkuvia käyttäjiä. Siten matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymän todelliseen yhteysnopeuteen vaikuttaa merkittävästi se, kuinka monta samanaikaista käyttäjää saman langattoman verkon tukiaseman piirissä on ja kuinka pitkä etäisyys käyttäjällä on lähimpään tukiasemaan. Vastaavanlaisen ongelman hallinta DSL-tekniikalla tai valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla tarjotuissa liittymässä on helpompaa, koska verkossa ei ole liikkuvia käyttäjiä ja teleyritys kykenee aina mitoittamaan verkkokapasiteetin käyttäjien lukumäärän mukaan. Matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymissä käytetään myös usein tiedonsiirron määrään perustuvia rajoituksia. Sovitun tiedonsiirtomäärän ylimenevästä tiedonsiirrosta käyttäjä joutuu joko maksamaan lisää tai liittymän nopeutta lasketaan merkittävästi. Tiedonsiirtomäärän rajoituksia ei ole normaalisti käytetty kiinteän verkon laajakaistaliittymissä. Tällä hetkellä matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymät eivät mahdollista edistyneempien laajakaistapalvelujen käyttöä, kuten HD-tasoisia IPTV-palveluja, koska niiden yhteysnopeudet ovat pääasiassa liian hitaita ja viiveajat pitkiä suhteessa kiinteän verkon laajakaistaliittymiin. Matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymät soveltuvat tällä hetkellä hyvin niin sanottujen peruspalvelujen tarjoamiseen vähittäisasiakkaille. Edellä esitetyn perusteella laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoilla matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymää voidaan pitää osittain korvaavana palveluna DSL-tekniikalla ja valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla tarjotulle laajakaistaliittymälle. Korvaavuus kohdistuu pääosin yhteysnopeudeltaan alle 8 Mbit/s DSL-tekniikalla tai valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla toteutettuihin laajakaistaliittymiin. Matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymillä voidaan tarjota tehokkaasti normaaleja laajakaistapalveluja vähittäisasiakkaille, mutta ne eivät vielä sovellu edistyneempien palvelujen tarjoamiseen, joita on mahdollista tarjota kiinteän verkon laajakaistaliittymien kautta. Vuoden 2011 kesäkuun lopussa noin 41 prosenttia kiinteän verkon laajakaistaliittymistä oli yhteysnopeudeltaan vähintään 10 Mbit/s. Matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymän ei voida katsoa muodostavan korvaavuutta yhteysnopeudeltaan vähintään 8 Mbit/s DSL-tekniikalla tai valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla tarjotulle laajakaistaliittymälle.
  24. Relevantit markkinat 4.
  25. Relevantit hyödykemarkkinat tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan merkityksellisiin tuote- tai palvelumarkkinoihin kuuluvat tuotteet tai palvelut, jotka voidaan korvata toisillaan tai jotka ovat riittävässä määrin vaihdettavissa toisiinsa. Arvioinnissa otetaan huomioon tuotteiden tai palvelujen objektiiviset ominaisuudet, joiden vuoksi tuotteilla tai palveluilla voidaan tyydyttää kuluttajien jatkuvat tarpeet, hinta ja käyttötarkoitus, merkityksellisillä markkinoilla valitsevat kilpailuolosuhteet sekä kysynnän ja tarjonnan rakenne. Tuotteet tai palvelut, joita voidaan korvata toisilla tuotteilla tai palveluilla vain rajoitetusti, eivät kuulu samoille markkinoille. (---) Yhteenveto kysynnän ja tarjonnan korvattavuudesta tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla Edellä esitetyn perusteella Viestintävirasto katsoo, että tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla DSL- ja valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla toteutetulle laajakaistatukkutuotteelle ei ole tällä hetkellä täysin korvaavia tekniikoita. Siten relevantit hyödykemarkkinat muodostuvat DSL- ja valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla toteutetuista laajakaistatukkutuotteista. DSL- ja valokuituverkossa toteutetut laajakaistatukkutuotteet sisältävät myös kiinteistö- ja taloyhtiöliittymäratkaisut. Oman tarjonnan kannalta relevantteihin hyödykemarkkinoihin huomioidaan kuitenkin paitsi DSL-verkkoa ja Ethernet-tekniikalla valokuituverkkoa myös kaapelitelevisioverkkoa omistavien teleyritysten oma käyttö niin alueen vakiintuneen teleyrityksen kuin myös mahdollisten kilpailevien verkkoyritysten osalta. (---) 4.
  26. Relevantit maantieteelliset markkinat tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan merkityksellinen maantieteellinen markkina muodostuu alueesta, jolla asianomaiset yritykset osallistuvat kyseisten tuotteiden tai palvelujen tarjoamiseen ja kysyntään ja jolla kilpailuolosuhteet ovat samanlaiset tai riittävän samankaltaiset ja joka voidaan erottaa lähialueista, joilla kilpailuolosuhteet ovat selvästi erilaiset. Eurooppalaisten sääntelyviranomaisten ryhmän (European Regulators Group, ERG) yhteiseen näkemyksen mukaan maantieteellisten markkinoiden määrittely voidaan tehdä kolmiportaisesti:
  27. Maantieteellisten markkinoiden määrittelyn kannalta sääntelyviranomaisen tulee ensiksi arvioida, ovatko kilpailuolosuhteet alueellisilla markkinoilla siinä määrin riittävän homogeeniset, että markkinamäärittely, markkina-analyysi ja velvoitteiden asettaminen kansallisella tasolla on perusteltua. Jos alueellisten markkinoiden kilpailuolosuhteet poikkeavat toisistaan, tulee sääntelyviranomaisen seuraavaksi tarkastella maantieteellisiä markkinoita kansallista markkinaa tarkemmalla tasolla.
  28. Kansallista markkinaa tarkemman tason tarkastelun ensisijaisena lähtökohtana on määritellä sovelias maantieteellistä aluetta kuvaava yksikkö, johon maantieteellisten markkinoiden arviointi perustuu. Maantieteellinen yksikkö voi perustua poliittisiin tai hallinnollisiin maantieteellisiin rajoihin tai vakiintuneen teleyrityksen verkkorakenteeseen. Maantieteellisen yksikön tulee täyttää seuraavat kriteerit: i) yksiköiden tulee olla toisensa poissulkevia ja kansallista yksikköä pienempiä; ii) kaikkien relevanttien teleyritysten verkkorakenteet ja tarjotut palvelut on oltava yhdistettävissä valittuun yksikköön; iii) yksiköllä tulee olla selkeät ja pysyväisluontoiset rajat; iv) yksikön tulee olla riittävän pieni, jotta kilpailuolosuhteiden ei voida katsoa merkittävästi muuttuvan yksikön sisällä, mutta samalla yksikön tulee olla riittävän suuri, jotta se ei muodosta teleyrityksille ja sääntelyviranomaiselle estettä luovuttaa, kerätä ja analysoida tietoja.
  29. Kolmannessa vaiheessa arvioidaan alueiden homogeenisuutta ja määritetään homogeeniset alueet valittuun maantieteellisen yksikkötason tietoon perustuen. Alueellisten markkinoiden homogeenisuutta tai eroavaisuutta voidaan arvioida markkinoille tulon esteiden, tarjoajien määrän, markkinaosuuksien ja hintojen perusteella. Lisäksi arviointi voi perustua myös markkinointi- ja myyntistrategioihin, laatu- ja toimivuustekijöihin sekä kysynnän luonteeseen. Viestintävirasto on määritellyt tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla relevantit maantieteelliset markkinat kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoiden relevanttien maantieteellisten markkinoiden mukaisesti ja käyttänyt samaa relevanttien maantieteellisten markkinoiden määrittelyä kuin kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoilla. Kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoiden relevanttien maantieteellisen markkinoiden käyttäminen myös tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla on perusteltua toteutettavan ennakkosääntelyn kannalta. Ennakkosääntelyn tarkoituksena on tukea uuden teleyrityksen pääsyä markkinoille. Ennakkosääntelyä kohdistetaan ensisijaisesti vaikeasti toisinnettaviin ja toissijaisesti helpommin toisinnettaviin verkonosiin. Sääntelyn kohdistamisella ensisijaisesti vaikeasti toisinnettaviin verkonosiin voidaan minimoida mahdollisia ennakkosääntely aiheuttamia haittoja markkinakilpailulle. Tällöin markkinoille kohdistetaan ennakkosääntely vain niille tuotannontasoille, joissa sen katsotaan olevan välttämätöntä vähittäismarkkinakilpailun takaamiseksi. Jotta voidaan arvioida ennakkosääntelyä kokonaisuudessaan, on tärkeää, että ennakkosääntelyn tarvetta tarkastellaan samojen maantieteellisen alueiden kannalta toisiinsa liittyvillä markkinoilla. (---) Kuntatason tietoon perustuen relevanttien maantieteellisten markkinoiden määrittelyssä on käytetty seuraavia kumulatiivisia kriteereitä: i) kunnat muodostavat fyysisesti yhtenäisen maantieteellisen markkina-alueen; ii) tilaajayhteyksien määrällä mitattuna alueen markkinajohtajan markkinaosuus samaan alueeseen kuuluvissa kunnissa on lähes yhtä suuri (± 10 %); iii) alueeseen kuuluvissa kunnissa omia tilaajayhteyksiä omistavien kilpailevien teleyritysten lukumäärä on lähes yhtä suuri (± 1 teleyritystä). Edellä esitettyjen kriteerien perusteella voidaan erotella riittävässä määriin toisistaan poikkeavat alueelliset markkinat. Kaiken kaikkiaan edellä esitetyillä kriteereillä kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoilla, ja siten myös tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla, on eroteltavissa 111 toisistaan eroavaa alueellista markkinaa. 4.
  30. Yhteenveto relevanteista markkinoista Tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla relevantit hyödykemarkkinat muodostuvat DSL- ja valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla toteutetuista laajakaistatukkutuotteista. DSL- ja valokuituverkossa toteutetut laajakaistatukkutuotteet sisältävät myös kiinteistö- ja taloyhtiöliittymäratkaisut. Oman tarjonnan kannalta relevantteihin hyödykemarkkinoihin huomioidaan myös DSL-verkkoa, Ethernet-tekniikalla valokuituverkkoa ja kaapelitelevisioverkkoa omistavien teleyritysten oma käyttö niin alueen vakiintuneen teleyrityksen kuin myös mahdollisten kilpailevien verkkoyritysten osalta. Tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla relevantit maantieteelliset markkinat on määritelty kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoiden relevanttien maantieteellisten markkinoiden perusteella. Siten kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoilla ja tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla relevantit maantieteelliset markkinat muodostuvat 111 toisistaan eroavasta alueellisesta maantieteellisestä markkinasta.
  31. Markkinavoiman tarkastelu 5.
  32. Tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoiden merkitys Tukkutason laajakaistapalvelujen markkinat ovat edelleen kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoihin liittyvän kiinteän sidonnaisuuden vuoksi alueelliset ja ne rajautuvat vanhoihin vakiintuneiden teleyritysten toimialueisiin. Vakiintuneilla teleyrityksillä on pääasiassa edelleen suuri markkinaosuus tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla niissä kunnissa, jotka ovat kuuluneet aikoinaan niin sanottuun perinteiseen toimialueeseen. Niillä on myös pääasiassa suuri markkinaosuus kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoilla ja laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoilla. Siten laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoihin vaikuttaa merkittävästi suurimman vertikaalisesti integroituneen teleyrityksen markkinavoima edellä mainituilla tukkumarkkinoilla. Yleisesti voidaan todeta, että jos vertikaalisesti integroituneella teleyrityksellä on korkea markkinaosuus kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoilla, sillä on myös korkea markkinaosuus tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla ja laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoilla. Vähittäis- ja tukkumarkkinakilpailun edistämiseksi tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoiden tarkoituksena on mahdollistaa uusien palveluntarjoajien tulo vähittäismarkkinoille ilman omia laiteinvestointeja tai muita verkkoinvestointeja. (---) Ensivaiheessa uusi markkinoille tuleva yritys ei todennäköisesti tee mittavia verkkoinvestointeja, vaan aloittaa toimintansa jälleenmyyjänä eli ostaa paikalliselta vakiintuneelta teleyritykseltä laajakaistaliittymän, ja myy tätä edelleen joko jaettuna pienempiin yksiköihin tai tarjoamalla lisänä erilaisia lisäpalveluja. Suomessa jälleenmyyntiä ei ole säännelty eikä se kuulu tässä markkina-analyysissa tarkoitettuihin laajakaistatukkumarkkinoihin. Toisessa vaiheessa uudella markkinoille tulijalla on omaa ylemmän tason runkoverkkoa. Tällöin yritys laajentaa toimintaa toisille alueille vuokraamalla vähittäisasiakkaalle asti viedyn laajakaistatukkutuotteen vakiintuneelta teleyritykseltä. Uusi markkinoille tulija kytkeytyy vakiintuneen teleyrityksen verkkoon alueellisessa yhteenliittämispisteessä. Vuokraamalla laajakaistatukkutuotetta markkinoille tulolle ei aseteta kovin mittavia investointitarpeita, mutta toisaalta kaikkia palveluja ei voi tuottaa laajakaistatukkutuotetta vuokraamalla ja palveluiden erilaistaminen on rajoitettua. Kolmannessa vaiheessa uusi markkinoille tuleva yritys investoi omaan DSL- tai Ethernet-verkkoon riippuen liityntäverkon rakenteesta ja vuokraa ainoastaan vähittäisasiakkaalle menevän tilaajayhteyden, tilaajayhteyden yläkaistan tai eriytetyn aallonpituuden vakiintuneelta teleyritykseltä. Tällöin markkinoille tulija kykenee paremmin erilaistamaan laajakaistapalvelun tarjontaansa. Neljännessä vaiheessa uusi markkinoille tulija avaa DSL- tai Ethernet-verkkonsa myös muiden markkinoille tulijoiden käyttöön eli alkaa vuokrata laajakaistatukkutuotetta. Tässä vaiheessa uusilla markkinoille tulijoilla on kilpailevaa tarjontaa laajakaistatukkutuotteen vuokralle tarjonnassa, vaikka tilaajayhteysmarkkinat olisivat edelleen yksinomaan vakiintuneen teleyrityksen hallinnassa. Viidennessä vaiheessa uusi markkinoille tuleva teleyritys rakentaa myös omaa metallijohdin- tai valokuitutilaajayhteysverkkoa DSL- tai Ethernet-verkon lisäksi. Tällöin uusi markkinoille tulija ei ole riippuvainen vakiintuneesta teleyrityksestä laajakaistapalvelujen tarjonnassaan. Laajakaistatukkutuotteen käytön kehitys Vuokralle annettujen laajakaistatukkutuotteiden määrä on laskenut verrattuna edellisen markkina-analyysin ajankohtaan. Teleyrityksiltä kerättyjen tietojen mukaan vuoden 2010 lopussa muille vuokrattuja kiinteän verkon laajakaistatukkutuotteita oli koko maassa yhteensä noin 43 000 kpl, kun vuoden 2008 kesäkuun lopussa vastaava luku oli noin 73 000 kpl. Nämä luvut sisältävät ainoastaan teleyritysten kolmansille osapuolille vuokraamat laajakaistatukkutuotteet eivätkä siten sisällä yritysten omille palveluyrityksilleen vuokraamia yhteyksiä (niin sanottu oma käyttö). Suhteutettuna vuokrattujen tilaajayhteyksien ja tilaajayhteyksien yläkaistojen yhteenlaskettuun lukumäärään, joka oli vuoden 2010 lopussa noin 345 000 kappaletta, laajakaistatukkutuotteen käyttö on vähäistä. Moni kilpailevan teleyritys vuokraakin suoraan tilaajayhteyden tai tilaajayhteyden yläkaistan laajakaistatukkutuotteen sijasta ja käyttää omaa DSL- tai Ethernet-verkkoa laajakaistapalvelun tarjoamiseen vähittäismarkkinoilla. Kuitenkin voidaan edelleen todeta, että tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla on yhä erittäin suuri merkitys laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoille erityisesti uusien markkinoille tulijoiden osalta sekä kilpailevan tarjonnan luomiseksi myös taajamien ulkopuolelle. Yhteenveto tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoiden merkityksestä Edellä esitetyn perusteella voidaan todeta, että tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla on edelleen merkittävä vaikutus erityisesti uusien markkinoille tulevien teleyritysten ja siten vähittäismarkkinakilpailun syntymisen kannalta. Tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoiden merkitys laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoille tulee kuitenkin todennäköisesti tulevaisuudessa pienenemään, kun laajakaistapalvelujen tarjoaminen siirtyy enenevässä määrin erityisesti valokuituverkkoihin sekä muilla tekniikoilla toteutettuihin verkkoihin. Valokuitutilaajayhteysverkot mahdollistavat yhä pidempien tilaajayhteyksien käyttämisen ilman, että loppukäyttäjille tarjottavien laajakaistaliittymien yhteysnopeudet merkittävästi hidastuisivat. Siten markkinoille tulevilla yrityksillä on mahdollisuus investoida keskitetysti aktiivilaitteisiin sijoittaen laitteet suurempiin keskuksiin ja jakamoihin ja saada käyttöönsä laajempi potentiaalinen asiakaskunta pienemmillä investoinneilla kuin esimerkiksi DSL-verkoissa. Tähän kuitenkin vaikuttaa paljon se, miten valokuituverkkoja teknisesti rakennetaan. 5.
  33. Markkinavoiman tarkastelu alueellisilla markkinoilla Tämän markkina-analyysin yhteydessä Viestintävirasto on selvittänyt kilpailua laajakaistatukkumarkkinoilla kuntatason tietoon perustuen ja määrittänyt siten myös relevantit maantieteelliset markkinat kuntatason tietoon perustuen. Maantieteellisesti alueellisilla tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla markkinatilanne vaihtelee alueittain ja markkinaolosuhteet voidaan ryhmitellä sen perusteella, millainen kilpailutilanne alueella vallitsee. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan erityisen suuri markkinaosuus - yli 50 prosenttia - on jo sellaisenaan osoitus määräävän aseman olemassaolosta, ellei ole kyse poikkeuksellisista olosuhteista. Yrityksen, jonka markkinaosuus on suuri, voidaan olettaa omaavan huomattavaa markkinavoimaa eli olevan määräävässä asemassa, jos sen markkinaosuus on ollut pidemmän aikaa vakaa. Se, että markkinoilla huomattavaa voimaa omaava yritys menettää vähitellen markkinaosuuttaan, saattaa hyvinkin merkitä sitä, että kilpailu markkinoilla lisääntyy, mutta siitä huolimatta voidaan havaita huomattava markkinavoima. Tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla vakiintuneilla teleyrityksillä on ollut suuri markkinaosuus niin laajakaistapalvelujen vähittäis- kuin myös tukkumarkkinoilla. Vakiintuneiden teleyritysten markkinaosuudet ovat vähitellen pienentyneet vuoden 1993 jälkeen, jolloin alueelliset markkinat vapautettiin kilpailulle. Tästä huolimatta vakiintuneilla teleyrityksillä on edelleen useilla alueilla yli 50 prosentin markkinaosuus. Yli 50 prosentin markkinaosuutta voidaan pitää yhtenä jaotteluperusteena. Fyysisen verkkokilpailun kannalta on olennaista, että markkinoilla on mahdollisimman monta teleyritystä, joilla on käytössään omaa liityntä- ja tilaajayhteysverkkoa alueella. Siten niiden kilpailijoiden lukumäärää, joilla on käytössään omaa liityntä- ja tilaajayhteysverkkoa alueella, voidaan pitää toisena jaotteluperusteena. Edellä esitettyjen jaotteluperusteiden perusteella tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla maantieteelliset markkina-alueet voidaan jakaa kolmeen eri tarkasteluryhmään:
  34. Maantieteelliset markkina-alueet, joissa suurimmalla vertikaalisesti integroituneella teleyrityksellä on kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoilla, tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla ja laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoilla yli 50 prosentin markkinaosuus. Korkeita markkinaosuuksia voidaan jo sellaisenaan pitää osoituksena huomattavasta markkinavoimasta. Tarkasteluryhmään 1 kuuluvat seuraavat maantieteelliset markkina-alueet: 1 - 15, 17 - 20, 22 - 23, 26, 28 - 35, 38 - 54, 56 - 60, 62 - 103 ja 105 -
  36. Maantieteelliset markkina-alueet, joissa suurimmalla vertikaalisesti integroituneella teleyrityksellä on kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoilla ja tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla yli 50 prosentin markkinaosuus, mutta alle 50 prosentin markkinaosuus laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoilla. Tarkasteluryhmään 2 kuuluu maantieteellinen markkina-alue (---) ja 37 (Kontiolahti, Elisa Oyj:n oman verkon alue).
  37. Maantieteelliset markkina-alueet, joissa suurimmalla vertikaalisesti integroituneella teleyrityksellä on kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoilla yli 50 prosentin mutta tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla ja laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoilla alle 50 prosentin markkinaosuus. Tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla on kilpailua, joka vaikuttaa myös laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoiden kilpailuun. Lisäksi laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoiden kilpailuun voivat vaikuttaa muut ulkopuoliset tekijät. Tarkasteluryhmiin 2 ja 3 kuuluvat seuraavat maantieteelliset markkina-alueet: (- - -) ja 104 (Espoo, Helsinki, Kauniainen, Vantaa). Markkinaosuudet, kilpailevien teleyritysten lukumäärä ja vuokrattujen tukkutuotteiden määrä tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla Vuoden 2010 lopussa tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla pääosalla vakiintuneista teleyrityksistä oli yli 50 prosentin markkinaosuus liitteen
  38. mukaisilla maantieteellisillä markkina-alueilla. Markkinaosuudet vaihtelivat reilusta 20 prosentista aina 100 prosenttiin ja markkinaosuuksien mediaani oli 80 prosenttia. Pääosin kunkin paikallisen teleyrityksen markkinaosuuden voidaan katsoa olevan edelleen niin korkea, että se on yksinään vahva osoitus huomattavan markkinavoiman olemassaolosta. Vakiintuneilla teleyrityksillä on pääasiassa myös korkea markkinaosuus kiinteän verkon laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoilla. Laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoilla markkinaosuuksien mediaani on 76 prosenttia. Viestintäviraston aiemmat huomattavan markkinavoiman markkina-analyysit tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla ovat perustuneet vakiintuneiden teleyritysten toimialuetason tietoon, joten virastolla ei ole käytettävissä markkinaosuustietoja kunnittain tai postinumeroalueittain aikaisemmilta vuosilta. Vuoden 2008 kesäkuun lopussa kaikilla vakiintuneilla teleyrityksillä oli yli 45 prosentin markkinaosuus omalla toimialueellaan. Markkinaosuudet ovat jossain määrin pienentyneet vuoden 2004 syyskuun tilanteesta, jolloin kaikilla vakiintuneilla teleyrityksillä oli yli 50 prosentin markkinaosuus omalla toimialueellaan. Kuitenkin voidaan yleisesti todeta, että markkinaosuudet ovat muuttuneet tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla varsin hitaasti. Yrityksillä, joiden markkinaosuus ei ylitä 25 prosenttia, ei todennäköisesti ole (yksin) määräävää asemaa kyseisillä markkinoilla. Komission päätöksentekokäytännössä määräävää asemaa aletaan yleensä epäillä, jos yritysten markkinaosuudet ovat yli 40 prosenttia, joskin määräävää asemaa voidaan joissain tapauksissa epäillä myös pienemmillä markkinaosuuksilla, koska määräävä asema ei välttämättä edellytä suuria markkinaosuuksia. Edellä esitetyn perusteella voidaan lähtökohtaisesti todeta, että maantieteellisillä markkina-alueilla, joilla suurimman vertikaalisesti integroituneen teleyrityksen markkinaosuus tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla on alle 25 prosenttia, ei todennäköisesti ole huomattavaa markkinavoiman asemaa. (---) Maantieteellisillä markkina-alueilla (---) ja 104 (Espoo, Helsinki, Kauniainen, Vantaa) suurimmalla vertikaalisesti integroituneella teleyrityksellä on yli 40 prosentin markkinaosuus tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla omalla alueellaan. Näiden alueiden osalta on syytä arvioida tarkemmin sitä, onko markkinarakenne alueilla sellainen, että markkinat muodostuvat kilpailullisiksi lähitulevaisuudessa. (---) Tarkasteluryhmään (---) 2 ja 3 kuuluvilla maantieteellisillä markkina-alueilla (---) 104 (Espoo, Helsinki, Kauniainen, Vantaa) toimii vähintään kolme kilpailevaa teleyritystä, joilla on alueella omaa DSLverkkoa. (---) Tarkasteluryhmään (---) 2 ja 3 kuuluvilla maantieteellisillä markkina-alueilla tukkutason laajakaistapalvelujen vuokraamisella HMV-yritykseltä ei ole vuokratuotteiden lukumäärien perusteella merkittävää vaikutusta vähittäismarkkinakilpailuun. Näillä alueilla alle kolme prosenttia vähittäismarkkinoilla tarjotuista kiinteän verkon laajakaistaliittymistä oli toteutettu vuokraamalla tukkutason laajakaistapalvelutuotetta HMV-yritykseltä. Sen sijaan lähes jokaisella näistä alueista oli vuokrattu suuri määrä kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoiden tukkutuotteita eli tilaajayhteyksiä ja niiden yläkaistoja. Laajakaistapalvelujen tukkuhinnat maantieteellisillä markkina-alueilla Laajakaistatukkutuotteen hinnat vaihtelevat voimakkaasti alueittain. Hintoihin vaikuttavat muun muassa laajakaistatukkutuotteen kysyntä, vakiintuneen teleyrityksen markkinavoima ja laajakaistatukkutuotteen merkitys laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoille tuloon. Koska jo markkinoilla olevat teleyritykset ovat tehneet investointeja omiin DSL- ja Ethernet-verkkoihinsa ja ne toteuttavat vähittäisasiakasyhteytensä pääasiassa omilla aktiivilaitteillansa, laajakaistatukkutuotteen hinnoittelulla on ennen kaikkea merkitystä pienten, markkinoille tulevien yritysten kannalta. Vuonna 2009 annetuissa päätöksissä nimetyille HMV-yrityksille ei asetettu velvoitetta kustannussuuntautuneeseen hinnoitteluun tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla. Viestintävirasto on kuitenkin asettanut HMV-yrityksille velvoitteen hinnoitella tukkutason laajakaistapalvelutuotteet syrjimättömästi. Viestintäviraston HMV-päätösten lisäksi kyseisten teleyritysten laajakaistatukkutuotteen hinnoittelua rajoittaa kilpailunrajoituslaki, oikeastaan kilpailulaki, joka kieltää määräävän markkina-aseman väärinkäytön, esimerkiksi niin sanotun hintaruuvin. (---) Tarkastelualueilla 2 ja 3 laajakaistatukkutuotteiden hinnat ovat pääasiassa halvempia kuin keskimäärin koko maassa. Ainoastaan TeliaSonera Finland Oy:n tarjoamien yhteysnopeudeltaan 8 Mbit/s tukkutuotteiden hinnat ovat jossain määrin korkeammat kuin keskimäärin koko maassa. (---) Laajakaistapalvelujen vähittäishinnat maantieteellisillä markkina-alueilla Laajakaistapalvelujen vähittäishintoihin vaikuttaa vähittäismarkkinoiden kilpailutilanne ja maantieteelliset erityisolosuhteet. Pääsääntöisesti voidaan sanoa, että laajakaistapalvelujen vähittäishinnat ovat alhaisimmat niillä alueilla, missä esiintyy eniten vähittäismarkkinakilpailua ja missä suurimman vertikaalisesti integroituneen teleyrityksen markkinaosuus on mahdollisimman pieni. Kilpailutilanteen arvioinnin kannalta on olennaista tarkastella markkina-alueilla vallitsevia keskiarvohintoja suhteessa koko maan hintatasoon ja lisäksi maakunnan hintatasoon, jotta myös maantieteelliset erityisolosuhteet tulevat otetuksi huomioon vähittäishintatarkastelussa. Vähittäishinnat vaihtelevatkin merkittävästi alueittain. Laajakaistapalvelujen vähittäishintojen keskiarvoja on vertailtu maakuntakohtaisesti liitteessä
  39. Lisäksi vähittäishintoja on tarkasteltu tarkemmin tarkasteluryhmiin 2 ja 3 kuuluvien alueiden osalta. (---) Tarkasteluryhmään 3 kuuluvilla maantieteellisillä markkina-alueilla (---) 104 (Espoo, Helsinki, Kauniainen, Vantaa) laajakaistaliittymien keskimääräiset vähittäishinnat ovat pääosin halvempia kuin maakunnassa tai koko maassa keskimäärin. Poikkeuksena on ainoastaan markkina-alueeseen 104 kuuluva Kauniainen, jossa hinnat ovat korkeammat kuin maakunnassa keskimäärin. (---) Maantieteellisillä markkina-alueilla (---) ja 37 (Kontiolahti, Elisa Oyj:n oman verkon alue) keskimääräiset vähittäishinnat ovat korkeampia kuin keskimäärin maakunnassa ja koko maassa. Myös osa markkina-alueen 16 (Lestijärvi) keskimääräisistä vähittäishinnoista on korkeampia kuin maakunnassa (---) ja koko maassa keskimäärin. Markkina-alueella 55 (Laukaa) keskimääräiset vähittäishinnat ovat korkeampia kuin keskimäärin maakunnassa, mutta alempia kuin keskimäärin koko maassa. Potentiaalinen kilpailu Edellä luvussa 2 esitettyjen seikkojen perusteella Viestintävirasto katsoo, että matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymä muodostaa laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoilla osittain korvaavana vaihtoehdon DSL-tekniikalla tai valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla toteutetulle laajakaistaliittymälle. Korvaavuus kohdistuu pääosin yhteysnopeudeltaan alle 8 Mbit/s DSL-tekniikalla tai valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla toteutettuihin laajakaistaliittymiin. Sen sijaan matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymän ei voida katsoa muodostavan korvaavuutta yhteysnopeudeltaan vähintään 8 Mbit/s DSL-tekniikalla tai valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla tarjotulle laajakaistaliittymälle Suomessa toimii kolme valtakunnallista matkaviestinverkkoyritystä ja niiden lisäksi useita palveluyrityksiä, jotka tarjoavat matkaviestinverkon tiedonsiirtopalveluja. Pääosin matkaviestinverkon tiedonsiirtopalvelujen markkinat ovat näiden kolmen verkkoyrityksen hallinnoimia ja niiden yhteenlaskettu vähittäismarkkinaosuus matkaviestinverkon tiedonsiirtopalveluissa on lähes 100 prosenttia. Matkaviestinverkkoyritykset ovat myös osa konserneja, jotka omistavat laajoilla alueilla metallijohtimilla ja valokuidulla toteutettuja runko-, alue- ja liityntäverkkoja. Kuitenkin jokaisen vakiintuneen kiinteän verkon teleyrityksen alueella toimii vähintään kaksi laajakaistaliittymien vähittäismarkkinoilla kilpailevaa matkaviestinverkkoyritystä, jotka tarjoavat matkaviestinverkon tiedonsiirtopalveluja vaihtoehtona yhteysnopeudeltaan alle 8 Mbit/s kiinteän verkon laajakaistaliittymille. Matkaviestinverkkoyritykset ovat investoineet kasvavassa määrin edistyneenpiin HSPA- ja LTE-verkkotekniikoihin, ja kolme suurinta verkkoyritystä ovat jo aloittaneet palvelujen tarjonnan vähittäismarkkina-asiakkaille näissä verkoissa. Kyseessä olevien verkkojen peitot ovat kuitenkin vielä rajallisia, ja laajakaistapalvelujen tarjonta näissä verkoissa kohdistuu lähinnä suurimpiin kaupunkeihin. Vaikka tämän markkina-analyysin tarkasteluaikajänteellä matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymät eivät muodosta korvaavaa vaihtoehtoa yhteysnopeudeltaan vähintään 8 Mbit/s DLS-tekniikalla tai valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla toteutetuille laajakaistaliittymille, tulevaisuudessa matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymät tulevat muodostamaan yhä laajenevassa määrin korvaavia vaihtoehtoja kiinteän verkon laajakaistaliittymille. Edellä esitetyn perusteella Viestintävirasto katsoo, että matkaviestinverkossa tarjottavat tiedonsiirtopalvelut muodostavat vähittäismarkkinoilla yhteysnopeudeltaan alle 8 Mbit/s laajakaistayhteyksissä suoran hintarajoitteen alueiden perinteisten kiinteän verkon teleyritysten vähittäishinnoittelulle ja sitä myöten epäsuoran hinnoittelun rajoitteen tukkutason laajakaistapalvelujen hinnoittelulle. Siten voidaan katsoa, että yhteysnopeudeltaan alle 8 Mbit/s laajakaistatukkutuotteiden ennakkosääntelyä voidaan keventää. Matkaviestinverkon tiedonsiirtoliittymät eivät kuitenkaan muodosta markkina-analyysin tarkasteluaikajänteellä suoraa hintarajoitetta vähittäismarkkinoilla yhteysnopeudeltaan vähintään 8 Mbit/s DSL-tekniikalla tai valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla toteutetulle laajakaistaliittymälle. Siten ei voida myöskään katsoa, että yhteysnopeudeltaan vähintään 8 Mbit/s laajakaistatukkutuotteiden ennakkosääntely voitaisiin keventää tällä perusteella. Muut markkinavoiman arviointiin vaikuttavat tekijät Muita komission markkina-analyysiohjeissa esimerkinomaisesti mainittuja markkinavoiman arviointiin liittyviä tekijöitä ovat muun muassa tasapainottava ostajanvoima, yrityksen koko, vaikeasti toisinnettavan inf­rastruktuurin hallinta, tekninen etulyöntiasema tai paremmuus, helppo tai etuoikeutettu mahdollisuus hyödyntää pääomamarkkinoita ja rahoituslähteitä, tuotteiden/palveluiden monipuolisuus, tuotevarioinnin edut, vertikaalinen integraatio tai pitkälle kehittynyt jakelu- ja myyntiverkosto sekä laajentumisen esteet. Viestintävirasto on arvioinnissaan ottanut huomioon nämä tekijät. Nämä tekijät eivät Viestintäviraston näkemyksen mukaan kuitenkaan ole sellaisia, joilla olisi merkittävää vaikutusta huomattavan markkinavoiman arvioimiseen tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla. Johtopäätökset markkinavoiman tarkastelusta Edellä esitettyjen seikkojen perusteella Viestintävirasto katsoo, että tarkasteluryhmään 1 kuuluvilla maantieteellisillä markkina-alueilla (---) Elisa Oyj:llä (---) on huomattavan markkinavoiman asema tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla liitteessä 1 teleyrityskohtaisesti mainituilla alueilla. Edellä mainituilla tarkasteluryhmään
  40. kuuluvilla maantieteellisillä markkina-alueilla suurimmalla vertikaalisesti integroituneella huomattava markkinavoiman teleyrityksellä on omalla toimialueellaan huomattavan korkea markkinaosuus kiinteän verkkoon pääsyn tukkumarkkinoilla, tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla ja myös laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoilla. Korkeita markkinaosuuksia voidaan jo sellaisenaan pitää osoituksena huomattavasta markkinavoimasta. Kilpailu vähittäismarkkinoilla voidaan ainoastaan turvata tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoiden ennakkosääntelyllä. Markkina-analyysin tarkasteluajanjaksolla ei ole todennäköistä, että kyseessä olevilla alueilla markkinat muuttuisivat kilpailullisiksi ja ennakkosääntely voitaisiin poistaa. Edelleen Viestintävirasto katsoo, että tarkasteluryhmään 2 ja 3 kuuluvilla maantieteellisillä markkina-alueilla (---) 37 (Kontiolahti, Elisa Oyj:n oman verkon alue) (---) on huomattava markkinavoiman asema tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla. Edellä mainittujen maantieteellisten markkina-alueiden (---) ja 37 osalta arvioidaan, sitä, johtuuko vähittäismarkkinakilpailu ennakkosäänneltyjen tukkumarkkinoiden olemassa olosta vai muodostuuko vähittäismarkkinoille suoraa tai epäsuoraa kilpailupainetta muiden tekijöiden johdosta. i) Mikäli vähittäismarkkinakilpailu johtuu ennakkosäänneltyjen tukkumarkkinoiden olemassa olosta, voidaan katsoa, että on edelleen olennaista säännellä ennakolta tukkumarkkinoita, jotta kilpailutilanne vähittäismarkkinoilla säilyy. ii) Mikäli vähittäismarkkinakilpailu johtuu muista tekijöistä, arvioidaan vähittäismarkkinoiden rakennetta, markkinaosuuksia ja vähittäishintoja kilpailullisten markkinoiden ja tukkutason laajakaistapalvelujen ennakkosääntelyn tarpeellisuuden kannalta. Edellä mainituilla markkina-alueilla (---) ja 37 korkeita markkinaosuuksia kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoilla ja tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla voidaan osaltaan pitää osoituksena huomattavasta markkinavoimasta. Markkina-alueilla (---) ja 37 suurimmalla vertikaalisesti integroituneella teleyrityksellä oli vuoden 2010 lopussa alueellaan yli 50 prosentin markkinaosuus sekä kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinoilla että tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla. (---) Markkina-alueilla keskimääräiset vähittäishinnat olivat korkeampia kuin keskimäärin maakunnassa ja koko maassa. Kyseessä olevilla alueilla laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoilla on käynnissä siirtyminen kilpailtuihin markkinoihin ja alueiden vähittäishintataso on vähitellen hakeutumassa kohti kilpailtujen markkinoiden hintatasoa. Edelleen kuitenkin kunnassa vertikaalisesti integroituneella teleyrityksellä on vahva asema omalla markkina-alueella. Jotta siirtyminen vähittäismarkkinoilla kilpailtuihin markkinoihin voidaan varmistaa, on näille markkina-alueille edelleen tarpeen asettaa ennakkosääntelyä tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoille. Edelleen Viestintävirasto katsoo, että tarkasteluryhmään 3 kuuluvilla maantieteellisillä markkina-alueilla (---) ja 104 (Espoo, Helsinki, Kauniainen, Vantaa) Elisa Oyj:llä (---) ei ole huomattavaa markkinavoiman asemaa tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla. Edellä mainittujen alueiden osalta arvioidaan sitä, johtuuko vähittäismarkkinakilpailu ennakkosäänneltyjen tukkumarkkinoiden olemassa olosta, vai muodostuuko vähittäismarkkinoille suoraa tai epäsuoraa kilpailupainetta muiden tekijöiden johdosta. i) Mikäli vähittäismarkkinakilpailu johtuu ennakkosäänneltyjen tukkumarkkinoiden olemassa olosta, voidaan katsoa, että on edelleen olennaista säännellä ennakolta tukkumarkkinoita, jotta kilpailutilanne vähittäismarkkinoilla säilyy. ii) Mikäli vähittäismarkkinakilpailu johtuu muista tekijöistä, arvioidaan vähittäis- markkinoiden rakennetta, markkinaosuuksia ja vähittäishintoja kilpailullisten markkinoiden ja tukkutason laajakaistapalvelujen ennakkosääntelyn tarpeellisuuden kannalta. Edellä mainituilla maantieteellisillä markkina-alueilla (---) ja 104 suurimmalla vertikaalisesti integroituneella teleyrityksellä on omalla toimialueellaan korkea yli 50 prosentin markkinaosuus kiinteän verkkoon pääsyn tukkumarkkinoilla, mutta alle 50 prosentin markkinaosuus tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla ja laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoilla. Markkina-alueilla tukkuhinnat ovat pääasiassa alempia kuin koko maassa. Myös vähittäishinnat ovat alueilla pääasiassa alempia kuin maakunnassa ja koko maassa. Kyseessä olevilla alueilla tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoiden tukkutuotteita oli vuokrattu varsin vähän. Alle kolme prosenttia alueiden laajakaistapalvelujen vähittäismarkkinoilla tarjotuista laajakaistaliittymistä oli toteutettu vuokratulla laajakaistatukkutuotteella. Sen sijaan alueilla pääasiassa oli vuokrattu runsaasti tilaajayhteyksiä ja tilaajayhteyksien yläkaistoja, mikä viittaa siihen, että alueella kilpailevat teleyritykset toimivat omilla DSL- ja Ethernet-verkoilla. Näiden alueiden osalta vähittäismarkkinakilpailun säilyminen voidaan turvata tehokkaalla kiinteään verkkoon pääsyn tukkumarkkinan ennakkosääntelyllä. Kaikkien huomattavan markkinavoiman asemassa olevien teleyritysten osalta tulee ennakkosääntelyssä ottaa huomioon matkaviestinverkon tiedonsiirtopalvelujen vähittäismarkkinoilla muodostama suora hinnoittelurajoite ja siten tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoille muodostuva epäsuora hinnoittelurajoite yhteysnopeudeltaan alle 8 Mbit/s DSL-tekniikalla ja valokuituverkossa Ethernet-tekniikalla toteutettujen laajakaistaliittymien osalta. Tältä osin tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoiden ennakkosääntelyä voidaan keventää. (---) II KOMISSION SUOSITUS 18.10.2012 Euroopan komissio on 18.10.2012 antamassaan puitedirektiivin (2002/21/EY) 7 a artiklan mukaisessa suosituksessaan katsonut muun ohella seuraavaa (alaviitteet poistettu): (---)
  41. PÄÄTELMÄT MENETTELYSTÄ KORJAAVIEN TOIMENPITEIDEN JOHDONMUKAISEN SOVELTAMISEN VARMISTAMISEKSI

(48)Jos kansallinen sääntelyviranomainen pitää toimenpide-ehdotuksensa voimassa puitedirektiivin 7 a artiklan 4 kohdan mukaisesti, komissio voi 7 a artiklan 5 kohdan a alakohdan mukaisesti kuukauden kuluessa 7 a artiklan 1 kohdassa tarkoitetun kolmen kuukauden määräajan päättymisestä ja ottaen mahdollisimman tarkasti huomioon BERECin lausunnon antaa suosituksen, jossa kansallista sääntelyviranomaista vaaditaan muuttamaan toimenpide-ehdotusta tai perumaan sen ja esitetään tältä osin yksityiskohtaisia ehdotuksia ja ilmoitetaan suosituksen perusteet.
(49)Komissio viittaa käyttöoikeusdirektiivin 8 artiklan 4 kohtaan ja 13 artiklan 2 kohtaan, joiden mukaan kansallisten sääntelyviranomaisten asettamien velvoitteiden on perustuttava havaitun ongelman luonteeseen ja niiden on oltava oikeasuhteisia ja perusteltuja puitedirektiivin 8 artiklan ja erityisesti sen 2 kohdan tavoitteisiin nähden. Näiden tavoitteiden mukaan kansallisten sääntelyviranomaisten on varmistettava, että käyttäjille koituu mahdollisimman paljon hyötyä valinnanvaran lisääntymisenä, hintojen alentumisena ja laadun parantumisena eikä kilpailu sähköisen viestinnän alalla vääristy eikä sitä rajoiteta. Käyttöoikeusdirektiivin johdanto-osan 20 kappaleen mukaan kustannusvastaavuuden arviointimenetelmän olisi oltava asianmukainen olosuhteisiin nähden ja siinä olisi otettava huomioon tarve edistää tehokkuutta ja kestävää kilpailua sekä maksimoida kuluttajien edut.
(50)Komissio panee merkille, että Viestintäviraston mukaan sen on Suomen viestintämarkkinalain mukaisesti ensin kokeiltava, ovatko kevyemmät hinnoitteluvelvollisuudet toimivia ja riittäviä. Mainitun lain mukaan Viestintävirasto voi vasta tämän jälkeen asettaa tiukempia velvoitteita, esimerkiksi määrätä ennakolta hintakattoja. Tähän liittyen komissio panee merkille, että Viestintävirasto on jo osoittanut, etteivät kevyemmät korjaavat toimenpiteet ole riittäneet, ja on sen vuoksi ehdottanut hintakaton määräämistä kupariverkkoinfrastruktuurin osalta. Tuomioistuimen hiljattaisesta päätöksestä riippumatta komissio katsoo, että kustannuslähtöisyysvelvoite on määrättävä, jotta markkina 4 toimisi asianmukaisesti Suomessa.
(51)Komissio myöntää kuitenkin, ettei Viestintävirastolla ole tällä hetkellä käytössään tarkoituksenmukaista kustannuslaskentamallia kupariverkkoon pääsyn hintojen laskemiseksi. Välittömänä toimenpiteenä olisi sen vuoksi määrättävä hintavalvonta ja kustannuslähtöisyysvelvoite kuparipohjaisten tilaajayhteyksien eriytettyä tarjontaa varten, ja tarkka hintataso voitaisiin määritellä myöhemmässä vaiheessa.
(52)Mitä tulee hintavalvonnan asettamatta jättämiseen markkinalla 5, komissio katsoo, että toimivan markkinan 4 puuttuminen tarjontaketjun alkupäässä merkitsee sitä, että jonkinlainen hintavalvonta on asianmukaista määrätä myös ainakin tällä hetkellä tarjottaville kuparipohjaisille bittivirtapalveluille. Ilman tällaista kupariverkosta tulevaa kilpailupainetta ei ole takeita siitä, etteivät HMV-yritykset perisi kohtuutonta hintaa myös tukkutason laajakaistayhteyksistä.
(53)Puitedirektiivin 16 artiklan 4 kohdan mukaisesti olisi asetettava myös vähintään yksi velvoite alle 8 Mbit/s:n bittivirtapalveluille, jotka muodostavat osan markkinasta, jota Viestintävirasto itse pitää
  1. i)kilpailuttomana ja
  2. ii)ennakkosääntelyn alaiseksi tulevana. Viestintäviraston olisi määrättävä tarkoituksenmukaisia korjaavia toimia kilpailuttomilla markkinoilla, jotta käyttöoikeutta tarjoavat voisivat vastata (samaan) kysyntärakenteeseen, jonka voidaan olettaa vallitsevan hitaammilla internetyhteyksillä. Koska samanlaiset kilpailuedellytykset johtavat yleensä samanlaisten kilpailuongelmien toteamiseen, mahdolliset poikkeamat määritellyillä merkityksellisillä markkinoilla on perusteltava hyvin, kun poikkeama tarkoittaa sitä, että kilpailuongelmaan puututaan erilaisilla korjaavilla toimilla, ja varsinkin silloin kun poikkeamassa on kyse toimista pidättäytymisestä, kuten Viestintäviraston ilmoittamassa tapauksessa.
(54)Komissio katsoo, että jos kupariverkkoon pääsyssä otetaan onnistuneesti käyttöön kustannuslähtöiset hinnat markkinoilla 4, mikä Viestintäviraston arvion mukaan todennäköisesti johtaa toimivaan kilpailuun vähittäistasolla, tukkutason laajakaistamarkkinoille pääsyä koskeva velvoite on aikanaan mahdollista poistaa markkinalla 5.
(55)Valokuitupohjaisten palvelujen osalta komissio on sääntelykehyksen asianomaisten säännösten oikean ja johdonmukaisen tulkinnan ja soveltamisen varmistamiseksi EU:ssa antanut NGA-suosituksen, jossa vahvistetaan johdonmukainen lähestymistapa, jota kansallisten sääntelyviranomaisten olisi noudatettava markkinoiden 4 ja 5 sääntelyssä NGA-infrastruktuurien osalta.
(56)NGA-suosituksen 25 ja 35 suosituksen mukaan kansallisten sääntelyviranomaisten olisi periaatteessa asetettava kustannuslähtöisyysvelvoite valokuitupohjaisen fyysisen infrastruktuurin käyttöoikeuksien tarjonnalle ja tukkutason laajakaistatuotteille.
(57)Markkinan 4 osalta komissio haluaa painottaa, että jos kansalliset sääntelyviranomaiset määräävät tiettyjä korjaavia toimia, joilla varmistetaan yhtäläiset käyttöoikeudet vaihtoehtoisille operaattoreille (kuten tuotantopanosten vastaavuuden (equivalence of input) velvoite yhdessä toisinnettavuustestin kanssa), jos on olemassa merkittävä kilpailupaine (sellaisten operaattorien taholta, joilla on kustannuslähtöisesti hinnoitellut käyttöoikeudet kupariverkkoon, tai muiden infrastruktuurikilpailijoiden, kuten kaapeliverkko- ja LTE-operaattoreiden, taholta johtuen kysyntäpuolella vallitsevasta korvattavuudesta vähittäis- ja/tai tukkutasolla), ei pitäisi olla tarvetta soveltaa kustannuslähtöisyyttä NGA-tuotteisiin eli valokuitutilaajayhteyksiin ja bittivirtapalveluihin.
(58)Tässä tapauksessa esitetyn näytön perusteella komissio katsoo kuitenkin, ettei tällä hetkellä ole sellaisia kilpailun takeita, joilla kustannuslähtöisyysvelvoitteen poistamista voitaisiin perustella. Viestintäviraston olisi kuitenkin tutkittava, voisivatko tiukemmat syrjimättömyyssäännöt yhdessä kupariverkkoon pääsyn kustannuslähtöisen hinnoittelun kanssa johtaa tulevien kuituverkkojen sääntelyn tarkistamiseen. (---) ANTAA TÄMÄN SUOSITUKSEN: 1. Viestintäviraston olisi joko muutettava toimenpide-ehdotuksiaan tai peruttava ne tämän suosituksen perusteella. 2. Mitä tulee kuparipohjaisiin käyttöoikeustuotteisiin markkinoilla 4 ja 5, Viestintäviraston olisi määrättävä hintavalvontavelvoite kustannuslähtöisten hintakattojen muodossa kaikille HMV-operaattoreille, ja hintataso voitaisiin määritellä myöhemmässä vaiheessa asianmukaisen kustannuslaskentamallin perusteella. Tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoille pääsyä koskeva velvoite voitaisiin mahdollisesti poistaa niillä maantieteellisillä alueilla, joilla tilaajayhteyksien toimiva käyttöoikeus todennäköisesti johtaa toimivaan kilpailuun vähittäiskaupan tasolla. 3. Lisäksi Viestintäviraston olisi määrättävä asianmukaiset ja nimenomaiset sääntelylliset velvoitteet, jotka koskevat alle 8 Mbit/s:n laajakaistatukkupalveluja. 4. Valokuituinfrastruktuurien osalta Viestintäviraston olisi määrättävä kustannuslähtöisyysvelvoite tukkutason laajakaistapalveluille, jollei käyttöön oteta riittäviä kilpailun takeita, jotka tekevät tämän velvoitteen tarpeettomaksi. Jälkimmäisessä tapauksessa Viestintäviraston olisi ainakin pantava täytäntöön seuraavat velvoitteet: (
  1. a)tuotantopanosten vastaavuus (equivalence of input), mikä yleensä edellyttää, että HMV-operaattoreiden omat tarjontaketjun loppupään toiminnot käyttävät samoja tuotteita, prosesseja ja hintoja kuin niiden kilpailijat vähittäiskaupan tasolla. Koska tuotantopanosten vastaavuus voidaan toteuttaa täysin vasta pitemmän ajanjakson kuluessa, tämä vaatimus voitaisiin panna lyhyellä aikavälillä täytäntöön HMV-operaattoreiden velvoitteena ja sitoumuksena toteuttaa tietyt keskeiset aloitteet määräajassa; (
  2. b)kuituverkkoja koskeva avoimuusvelvoite, johon liittyvät selkeästi määritellyt keskeiset suoritusindikaattorit ja tehokas täytäntöönpano- ja seurantamekanismi (kuten sisäiset tai ulkoiset säännölliset tarkastukset) sekä keskeisten suoritusindikaattoreiden julkaiseminen; (
  3. c)toisinnettavuusvaatimus, joka koskee myös valokuitupohjaisia vähittäiskaupan tuotteita; (
  4. d)kirjanpidon eriyttämistä koskeva velvoite, joka kattaa myös valokuitutuotteet. (---) III KÄSITTELY KORKEIMMASSA HALLINTO-OIKEUDESSA 1. TDC Oy FINLAND:in valitus TDC Oy FINLAND (jäljempänä myös TDC) on valituksessaan vaatinut, että korkein hallinto-oikeus: 1) kumoaa Viestintäviraston valituksenalaisen päätöksen siltä osin kuin Viestintävirasto ei ole asettanut Elisa Oy:lle (jäljempänä myös Elisa) velvollisuutta hinnoitella tukkutason laajakaistapalveluista perittäviä korvauksia kaikilla yhteysnopeuksilla kustannussuuntautuneesti eikä ole asettanut Elisalle velvollisuutta käyttää kustannuslaskentajärjestelmää niillä maantieteellisillä markkinoilla, joissa Elisa on HMV-asemassa ja a. ensisijaisesti asettaa Elisalle kyseisillä markkinoilla viestintämarkkinalain 18, 37 ja 84 §:n mukaisen velvollisuuden hinnoitella tukkutason laajakaistapalveluista perittävä korvaus kaikilla yhteysnopeuksilla kustannussuuntautuneesti sekä asettaa Elisalle velvollisuuden käyttää viestintämarkkinalain 18 ja 87 §:n mukaista kustannuslaskentajärjestelmää tai b. toissijaisesti palauttaa asian Viestintävirastolle uudelleen käsiteltäväksi. 2) kumoaa valituksenalaisen päätöksen siltä osin kuin Viestintävirasto ei ole asettanut Elisalle vuokrausvelvoitetta ja syrjimättömän hinnoittelun velvoitetta kaikille tukkutason laajakaistapalvelujen yhteysnopeuksille eli myös alle 8 Mbit/s yhteysnopeuksille ja a. ensisijaisesti asettaa Elisalle viestintämarkkinalain 18, 24 ja 37 §:n mukaisen vuokrausvelvollisuuden ja viestintämarkkinalain 18, 37 ja 84 §:n mukaisen hinnoittelun ja muiden ehtojen syrjimättömyysvelvollisuuden kaikille tukkutason laajakaistapalvelujen yhteysnopeuksille eli myös alle 8 Mbit/s yhteysnopeuksille tai b. toissijaisesti palauttaa asian Viestintävirastolle uudelleen käsiteltäväksi. 3) kumoaa riidanalaisen päätöksen siltä osin kuin Viestintävirasto ei ole todennut Elisalla olevan HMV-asemaa tukkutason laajakaistapalvelujen tarjonnassa pääkaupunkiseudulla (Espoo, Helsinki, Kauniainen ja Vantaa) ja a. ensisijaisesti toteaa Elisalla olevan viestintämarkkinalain 17 §:n mukainen HMV-asema pääkaupunkiseudulla tai yhdellä tai useammalla sen osalla tai b. toissijaisesti palauttaa asian Viestintävirastolle uudelleen käsiteltäväksi. TDC Oy FINLAND on lisäksi vaatinut, että edellä vaaditut velvoitteet määrätään Elisa Oyj:n noudatettavaksi, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut asian. TDC Oy FINLAND on vielä vaatinut, että Viestintävirasto velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa laillisine korkoineen. TDC Oy FINLAND on esittänyt vaatimustensa perusteluina muun ohella seuraavaa: Kustannussuuntautuneen hinnoittelun noudattamisvelvollisuus ja velvollisuus käyttää kustannuslaskentajärjestelmää Viestintävirasto on soveltanut viestintämarkkinalain 18 §:ää virheellisesti, kun se ei ole päätöksessään asettanut HMV-asemassa olevalle Elisalle velvoitetta kustannussuuntautuneeseen hinnoitteluun ja kustannuslaskentajärjestelmän käyttämiseen tukkutason laajakaistapalvelujen vuokraustoiminnassa. Viestintävirasto ei ole asettanut kyseistä velvoitetta siitä huolimatta, että komissio on Viestintävirastolle 18.10.2012 antamassaan suosituksessa ja Euroopan sähköisen viestinnän sääntelyviranomaisten yhteistyöelin (jäljempänä BEREC) on 27.7.2012 antamassaan lausunnossa tätä nimenomaisesti suositelleet. Komissio on tutkinut yksityiskohtaisesti Suomen laajakaistapalvelujen tukkutason markkinoiden olosuhteet ja suosittanut, että vuokrausvelvollisuuden tulisi sisältää velvoite hinnoitella laajakaistapalvelun tukkutuote kustannussuuntautuneesti. Lisäksi komission puitedirektiivin 19 artiklan nojalla antamassa suosituksessa seuraavan sukupolven liityntäverkkojen käyttöoikeuksien sääntelystä (niin sanottu NGA-suositus) todetaan, että valokuituverkkojen osalta käyttöoikeus tulee yleensä myöntää kustannuslähtöisin hinnoin. Viestintäviraston riidanalainen päätös kattaa myös valokuituverkkojen kautta tarjottavat tukkutason laajakaistapalvelut. Viestintävirasto on päätöksessään jättänyt huomioimatta komission NGA-suosituksen viestintämarkkinalain 118 a §:n vastaisesti. Yksikään Viestintäviraston käyttämistä arviointiperusteista ei puolla sitä, että tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoille ei tulisi asettaa kustannussuuntautuneen hinnoittelun noudattamisvelvollisuutta. Viestintäviraston havaitsema laajakaistapalveluiden tukkutuotteen käyttöasteen alenemistrendi johtuu valittajan käsityksen mukaan siitä, että HMV-yritykset usein hinnoittelevat tukkutason laajakaistapalveluihin kohtuuttoman korkean marginaalin. Tämän johdosta tukkutuotetta vuokraava teleyritys ei kykene toimimaan kannattavasti ainakaan kaikilla vähittäismarkkinan segmenteillä eikä silloin, kun se joutuu käyttämään valokuitupohjaisia tukkutason Ethernet-laajakaistapalveluja (niin sanottu hintaruuvi). Vähittäismarkkinoilla laajakaistapalveluja tarjoavat yritykset joutuvat siksi mahdollisuuksien mukaan toteuttamaan palvelunsa omilla laitteillaan vuokraamalla ainoastaan tilaajayhteystuotteen tai rakentamalla myös tilaajayhteyden itse. Tämä ei kuitenkaan poista tukkutason laajakaistapalvelujen merkitystä vähittäismarkkinoiden toimivuudelle. Laajakaistapalveluiden käyttöaste ja sen viime vuosien kehitys puoltavat kustannussuuntautuneen hinnoittelun noudattamisvelvollisuuden asettamista laajakaistapalveluiden tukkutuotteen markkinalle. Tämä vastaa myös BEREC:in kantaa. HMV-yritykset ovat veloittaneet Suomen tukkutason laajakaistamarkkinoilla kohtuuttomia hintoja. Tämän vuoksi on erityisen tarpeellista, että Viestintävirasto asettaa kustannussuuntautuneen hinnoittelun noudattamisvelvollisuuden kyseessä olevilla markkinoilla. Vähittäismarkkinoilla laajakaistapalveluita tarjoavat yritykset ovat toteuttaneet palvelunsa lähtökohtaisesti joko kokonaan omilla toteutuksillaan rakentamalla itse myös tilaajayhteyden tai ainakin omilla laitteillaan vuokraamalla vain tilaajayhteystuotteen siitä syystä, että tilaajayhteystuotteiden vuokraamisen osalta Viestintävirasto on asettanut kustannussuuntautuneen hinnoittelun velvollisuuden. Vaikka tilaajayhteyksistä perityt hinnat eivät tosiasiassa ole olleet kustannussuuntautuneet, ne ovat kuitenkin olleet kohtuullisemmat kuin tukkutason laajakaistapalveluista perityt hinnat, joihin ei ole kohdistunut muita hinnoitteluun liittyviä velvoitteita kuin syrjimättömyys. Kiinteän verkon pääsyn tukkumarkkinalle asetetut HMV-velvoitteet eivät riitä asianmukaisesti korjaamaan niitä kilpailuongelmia, joita aiheutuu siitä, että HMV-yritykset voivat tehokkaasti sulkea pois kilpailua laajakaistapalvelujen tukkutuotteen markkinalla hinnoittelukäytännöillään. Kustannussuuntautuneen hinnoittelun velvollisuuden asettaminen lisäisi viestintämarkkinalain tavoitteiden mukaisesti kilpailua markkinoilla. Se mahdollistaisi uusien teleyritysten markkinoille tulon ja nykyisten kilpailijoiden liiketoiminnan laajentumisen uusille alueille ja markkinasegmenteille. Uudet teleyritykset voisivat niin sanotun ladder of investment -periaatteen mukaisesti tarjota palveluita alueilla, joissa niiden asiakaskanta ei vielä ole riittävä omiin laitteistoinvestointeihin. Viestintäviraston päätelmä siitä, että laajakaistapalveluiden tukkutuotteen käyttöasteen alhaisuuden vuoksi Elisalle ei olisi tarpeen määrätä velvoitetta noudattaa kustannussuuntautunutta hinnoittelua, on virheellinen. Alhainen palvelun käyttöaste on nimenomaan seurausta kustannussuuntautuneen hinnoitteluvelvollisuuden puuttumisesta. Viestintävirasto pitää tukkutason laajakaistapalvelujen markkinaa samaan aikaan sekä merkitykseltään vähäisenä että merkitykseltään suurena. Viestintäviraston päätös on ristiriitainen ja myös ristiriidassa markkina-analyysin kanssa. Päätöksen liitteenä olevan markkina-analyysin mukaisesti tukkutason laajakaistapalvelujen markkinoilla on suuri merkitys vähittäismarkkinoiden toimivuuden kannalta. Tukkutason laajakaistapalvelu on ainoa tapa tarjota kiinteän verkon laajakaistapalveluja alueilla, joilla uudella markkinoille tulijalla ei ole omia laitteita käytössään, jolloin se ei voi hyödyntää kiinteän verkkoon pääsyn tukkumarkkinan mukaista tilaajayhteystuotetta. Tukkutason laajakaistapalveluiden markkina ei toimi Suomen olosuhteissa ilman asianmukaista HMV-sääntelyä. Tukkutason laajakaistapalvelut ovat erityisen merkitykselliset uusille markkinoille tulijoille, jotka joutuvat keräämään riittävän asiakasmassan tukkutason laajakaistapalveluja käyttäen ennen omiin laitteisiin investoimista. Lisäksi tukkutason laajakaistapalvelut ovat myös pitkällä aikajänteellä erityisen tärkeitä valittajan tapaiselle kilpailevalle operaattorille, joka toteuttaa asiakkailleen valtakunnallisia yritysverkkoratkaisuja. Mahdollisuus vuokrata tukkutason laajakaistapalvelua kustannussuuntautuneeseen hintaan on ainoa keino taata se, että HMV-yritys ei hinnoittelullaan estä vähittäismarkkinalle tuloa ja toimivaa kilpailua vähittäismarkkinalla. Viestintäviraston mukaan kiinteän verkon tilaajayhteystuotteille asetetut hinnoitteluvelvollisuudet (markkina 4) vaikuttavat välillisesti myös tukkutason laajakaistapalveluiden (markkina 5) hinnoitteluun, koska tilaajayhteys on osa tukkutason laajakaistapalvelua. Viestintävirasto ei kuitenkaan kuvaa niitä syy-seuraus -suhteita, jotka johtaisivat tällaiseen välilliseen vaikutukseen eikä analysoi tällaisen vaiku

🔗 Viralliseen lähteeseen

Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.