2014 false KHO:2014:173 Hallinto-oikeus oli vastaselityspyynnön yhteydessä pyytänyt asiamiestä toimittamaan hallinto-oikeudelle valtakirjan. Asiamies oli toimittanut vastaselityksen, mutta ei valtakirjaa. Sen jälkeen asiamies oli toimittanut vielä lisäselvitystä hallinto-oikeuteen, ja tiedustellut myös puhelimitse asian käsittelyn aikataulua. Hallinto-oikeudesta ei ollut enää viitattu puuttuvaan valtakirjaan. Hallinto-oikeus oli jättänyt valituksen valtakirjan puuttumisen vuoksi tutkimatta. Hallintotuomioistuimen velvollisuutena on vireille tulleessa asiassa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa tutkia kaikkien prosessinedellytysten olemassaolo. Näin ollen puuttuvaa valtakirjaakin olisi tullut ensisijaisesti tiedustella asiamieheltä jo ennen valituksen lähettämistä Maahanmuuttovirastoon lausunnon antamista varten. Pyydettäessä valtakirjaa olisi pyyntöön niin ikään tullut selvyyden vuoksi liittää uhka mahdollisesta tutkimatta jättämisestä nimenomaan sillä perusteella, että valtakirjaa ei toimiteta. Valituksen kohteena olevassa asiassa oli kysymys ulkomaalaisen maasta poistamisesta, jonka yhteydessä tulee arvioida edellytykset käännyttää valittaja kotimaahansa. Tässä yhteydessä muun ohella Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja ulkomaalaislakiin perustuvien niin sanottujen palautuskieltojen vaikutus tulee ratkaistavaksi. Valituksen tutkimatta jättämisellä hallinto-oikeudessa valittajalta olisi evätty mahdollisuus saattaa asia tuomioistuimen käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi. Hallinto-oikeuden päätös kumottiin ja asia palautettiin hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi. Perustuslaki 9 § 4 momentti ja 21 § 1 momentti Hallintolainkäyttölaki 21 § 1 momentti, 25 § 2 momentti, 28 § ja 51 § 2 momentti Päätös, josta valitetaan Helsingin hallinto-oikeus 4.3.2014 nro 14/0308/3 Asian aikaisempi käsittely Maahanmuuttovirasto on 9.11.2012 tekemällään päätöksellä, siitä tarkemmin ilmenevillä perusteilla, määrännyt Venäjän kansalaisen A:n käännytettäväksi kotimaahansa ja on määrännyt hänet koko Schengen-aluetta koskevaan maahantulokieltoon kolmeksi vuodeksi. Asian käsittely hallinto-oikeudessa A on valittanut Maahanmuuttoviraston päätöksestä hallinto-oikeuteen ja vaatinut, että Maahanmuuttoviraston päätös kumotaan tai maahantulokielto lyhennetään korkeintaan vuoden pituiseksi. Maahanmuuttovirasto on antanut valituksen johdosta lausunnon. Valittajalle on varattu tilaisuus antaa vastaselitys Maahanmuuttoviraston antaman lausunnon johdosta. Valittajan asiamiehelle, varatuomari B:lle on vastaselityspyynnössä samalla varattu tilaisuus toimittaa valittajan allekirjoittama valtakirja valtuuksien todentamiseksi. Vastaselitys on pyydetty toimittamaan hallinto-oikeudelle 30 päivän kuluessa lähetteen päiväyksestä lukien. Vastaselityspyynnössä on vielä mainittu, että asia voidaan ratkaista määräajan jälkeen, vaikka vastaselitystä ei ole annettu. Valittaja on antanut 5.2.2013 päivätyn, B:n laatiman vastaselityksen. B ei ole tuolloin toimittanut pyydettyä valtakirjaa hallinto-oikeuteen. B on vielä 12.9.2013 toimittanut hallinto-oikeudelle lisäselvitystä valittajan Suomessa olevasta yritystoiminnasta sähköpostitse. Hallinto-oikeuden ratkaisu Helsingin hallinto-oikeus on jättänyt valituksen tutkimatta. Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti: Hallintolainkäyttölain 21 §:n 1 momentin mukaan asiamiehen on esitettävä valtakirja, jollei päämies ole valtuuttanut häntä suullisesti valitusviranomaisessa. Valtakirjan puuttuessa sen esittämiseen on varattava tilaisuus. Hallintolainkäyttölain 28 §:n mukaan, jos valitus on puutteellinen, valittajalle on varattava tilaisuus täydentää sitä, jollei täydentäminen ole asian käsittelyn kannalta tarpeetonta. Valittajalle on annettava täydentämistä varten kohtuullinen määräaika ja samalla ilmoitettava, miten valitus on puutteellinen. Hallinto-oikeus on 8.1.2013 päivätyssä vastaselityspyynnössään muun muassa pyytänyt valittajan asiamiestä toimittamaan hallinto-oikeudelle valtakirjan. Pyydettyä valtakirjaa tai muutakaan selvitystä, josta ilmenisi B:n valtuus toimia asiassa asiamiehenä, ei ole toimitettu hallinto-oikeudelle annetussa 30 päivän määräajassa eikä myöhemminkään. Koska valitusta ei ole täydennetty pyydetyllä tavalla, hallinto-oikeus ei tutki valitusta. Sovelletut oikeusohjeet Perusteluissa mainitut Hallintolainkäyttölaki 25 § 2 momentti ja 51 § 2 momentti Asian on ratkaissut hallinto-oikeustuomari Terttu Kujala. Esittelijä Juha-Pekka Laine. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen ja palauttaa asian hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi. Valituksen perusteluina on esitetty muun ohella, että oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin takaamiseksi oikeuslaitoksen tulee toimia hyvän hallinnon periaatteen mukaan. Oikeuslaitoksen tehtävänä on antaa tuomioistuimessa asioiville oikeutta eikä pyrkiä estämään oikeudensaantia. Tässä asiassa hallinto-oikeus on 8.1.2013 lähettänyt valittajalle Maahanmuuttoviraston lausuntoon liittyvän vastaselityspyynnön. Vastaselityspyyntö on sisältänyt pyynnön toimittaa valtakirja valtuuksien todentamiseksi. Oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin turvaamiseksi olisi tullut vähintäänkin vastaselityspyynnössä ilmoittaa, että valitus jätetään tutkimatta, mikäli valtakirjaa ei toimiteta. Asiamies on vastannut vastaselityspyyntöön 5.2.2013. Riidatonta on, että tuossa yhteydessä asiamies ei ole muistanut toimittaa valtakirjaa valtuuksien todentamiseksi. Vastaselityksen antamisen jälkeen asiamies on puhelimitse tiedustellut useita kertoja hallinto-oikeudesta asian käsittelyvaihetta ja odotettavissa olevaa ratkaisuajankohtaa. Asiamies on 12.9.2013 toimittanut hallinto-oikeuteen lisämateriaalia käsiteltävänä olevaan asiaan sähköpostitse. Vielä vuoden 2014 alussa asiamies on tiedustellut hallinto-oikeudesta asian ratkaisuajankohtaa. Minkä tahansa yhteydenoton yhteydessä hallinto-oikeudesta olisi voitu ilmoittaa, että valtakirja on toimittamatta. Mikäli asia huomattiin hallinto-oikeudessa vasta asian ratkaisuvaiheessa, valtakirja olisi ollut nopeasti saatavissa puhelin- tai sähköpostitiedustelun jälkeen. Koska hallinto-oikeus on lähettänyt tiedoksiannot asiamiehelle, antanut vastaukset asiamiehen puhelimitse tapahtuneisiin tiedusteluihin ja ottanut vastaan sähköpostitse lähetetyn lisämateriaalin ja lopuksi lähettänyt ratkaisun asiamiehelle, on hallinto-oikeus antanut ymmärtää, että asiamiehen valtuutus on kunnossa. Lopuksi valituksessa on todettu, että B on hyväksytty Suomen Asianajajaliiton jäseneksi 7.3.2014 lukien. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii valituksen. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi. Perustelut Sovellettavat oikeusohjeet ja niiden esityöt Suomen perustuslain 21 §:n 1 momentin mukaan jokaisella on oikeus saada asiansa käsitellyksi asianmukaisesti ja ilman aiheetonta viivytystä lain mukaan toimivaltaisessa tuomioistuimessa tai muussa viranomaisessa sekä oikeus saada oikeuksiaan ja velvollisuuksiaan koskeva päätös tuomioistuimen tai muun riippumattoman lainkäyttöelimen käsiteltäväksi. Hallintolainkäyttölain 21 §:n 1 momentin mukaan asiamiehen on esitettävä valtakirja, jollei päämies ole valtuuttanut häntä suullisesti valitusviranomaisessa. Valtakirjan puuttuessa sen esittämiseen on tarvittaessa varattava tilaisuus, mikä ei kuitenkaan estä käsittelyn jatkamista tänä aikana. Asianajajan ja yleisen oikeusavustajan tulee esittää valtakirja ainoastaan, jos valitusviranomainen niin määrää. Hallituksen esityksessä laiksi hallintolainkäytöstä ja siihen liittyväksi lainsäädännöksi (HE 217/1995 vp) on hallintolainkäyttölain 21 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu muun ohella seuraavaa: "Oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 4 §:n 3 momentissa on säännöksiä mahdollisuudesta esittää valtuutus myöhemmin prosessin aikana, ja oikeudenkäymiskaaren 15 luvun 4 a §:ssä säädetään sähkösanomasta valtakirjana. Hallintolainkäyttöä koskevan lain 21 §:n 1 momentin toiseksi virkkeeksi ehdotetaan säännöstä, josta ilmenee velvollisuus varata tilaisuus puuttuvan valtuutuksen esittämiseen ja mahdollisuus jatkaa käsittelyä, kunnes valtuutus esitetään. Täydennysmenettelyyn on ehdotetun säännöksen mukaan ryhdyttävä ainoastaan, jos se on tarpeellista. Tämä merkitsee, että jos asiamies ei ole esittänyt valtakirjaa tai jos valtakirja on jollain tavoin puutteellinen, ei täydennysmenettelyyn tarvitsisi ryhtyä, jos muuten on käynyt selväksi, että asiamiehellä on asiassa pätevä valtuutus. Tästä syystä ehdotettu säännös valtakirjapakosta ei mainittavasti muuttaisi nykyistä käytäntöä valtuutuksen osoittamisessa." Hallintolainkäyttölain 25 §:n 2 momentin mukaan asiamiehen on liitettävä valituskirjelmään valtakirja sen mukaan kuin 21 §:ssä säädetään. Hallintolainkäyttölain 28 §:n 1 momentin mukaan, jos valitus on puutteellinen, valittajalle on varattava tilaisuus täydentää sitä, jollei täydentäminen ole asian käsittelyn kannalta tarpeetonta. Pykälän 2 momentin mukaan valittajalle on annettava täydentämistä varten kohtuullinen määräaika ja samalla ilmoitettava, miten valitus on puutteellinen. Hallintolainkäyttölain 51 §:n 2 momentin mukaan, jos asian tai siinä esitetyn vaatimuksen ratkaisemiselle on muu este, valitus tai vaatimus jätetään tutkimatta. Suomen perustuslain 9 §:n 4 momentin mukaan ulkomaalaisen oikeudesta tulla Suomeen ja oleskella maassa säädetään lailla. Ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu. Oikeudellinen arviointi ja lopputulos Asiassa on kysymys puuttuvan valtakirjan vaikutuksesta ulkomaalaisen käännyttämistä koskevassa valitusasiassa. Asiassa on erityisesti asiamiehen toimintaa ja tuomioistuimen menettelyä arvioiden ratkaistava, onko hallinto-oikeus voinut jättää valituksen valtakirjan puutumisen perusteella tutkimatta. Asiamieheltä, joka ei ole asianajaja tai yleinen oikeusavustaja, edellytetään lähtökohtaisesti hallintolainkäyttölain 21 §:n 1 momentin mukaan postitse lähetetyn valituksen yhteydessä myös valtakirjaa. Tästä on myös tässä tapauksessa asiamiestä vastaselityspyynnön yhteydessä erikseen muistutettu. Olettamaksi myös lainoppineelle asiamiehelle on täytynyt muodostua se, että puhevallan säilyttämiseksi valtakirja on tuomioistuimelle toimitettava. Valtakirja olisi tullut toimittaa viimeistään vastaselitykselle asetetussa ajassa hallinto-oikeudelle. Toisaalta hallintotuomioistuimen velvollisuutena on vireille tulleessa asiassa mahdollisimman aikaisessa vaiheessa tutkia kaikkien prosessinedellytysten olemassaolo. Näin ollen puuttuvaa valtakirjaakin olisi tullut ensisijaisesti tiedustella asiamieheltä jo ennen valituksen lähettämistä Maahanmuuttovirastoon lausunnon antamista varten. Pyydettäessä valtakirjaa olisi pyyntöön niin ikään tullut selvyyden vuoksi liittää uhka mahdollisesta tutkimatta jättämisestä nimenomaan sillä perusteella, että valtakirjaa ei toimiteta. Koska nyt kysymyksessä olevassa tapauksessa edellä kuvattua uhkaa ei ole pyynnön yhteydessä mainittu, eikä siihen asiamiehen myöhempienkään yhteydenottojen yhteydessä ole mitenkään hallinto-oikeuden toimesta viitattu, asiamiehelle on saattanut lopulta jäädä käsitys, että asian tutkimiselle ei tässä tapauksessa olisi esteitä. Valituksen kohteena olevassa asiassa on kysymys ulkomaalaisen maasta poistamisesta, jonka yhteydessä tulee arvioida edellytykset käännyttää valittaja kotimaahansa. Tässä yhteydessä muun ohella Euroopan ihmisoikeussopimukseen ja ulkomaalaislakiin perustuvien niin sanottujen palautuskieltojen vaikutus tulee ratkaistavaksi. Valituksen tutkimatta jättämisellä hallinto-oikeudessa valittajalta evättäisiin mahdollisuus saattaa asia tuomioistuimen käsiteltäväksi ja ratkaistavaksi. Edellä lausuttuun nähden hallinto-oikeuden ei olisi tullut esittämillään perusteilla jättää valitusta tutkimatta. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja asia palautettava hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi. Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Matti Pellonpää, Anne E. Niemi, Sakari Vanhala ja Liisa Heikkilä. Asian esittelijä Hannele Klemettinen.
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.