2015 false KHO:2015:105 Sähkömarkkinadirektiivin 37 artiklan 8 kohdan mukaan sääntelyviranomaisen on tariffeja tai menetelmiä vahvistaessaan varmistettava, että siirto- ja jakeluverkonhaltijoille anne

§:ää siten, että virasto vahvistaa valvontamenetelmiin sisällytettävän sähkömarkkinadirektiivin 37 artiklan 8 kohdan edellyttämän asianmukaisen kannustimen markkinoiden yhdentymisen edistämiseksi. Sähkömarkkinadirektiivin 2009/72/EY 37 artiklan 8 kohdassa ei ole yksityiskohtaisemmin säädetty, miten kansallisen sääntelyviranomaisen on kannustimia antamalla edistettävä markkinoiden yhdentymistä, eikä siten säädetty markkinoiden yhdentymisen edistämiseen kannustavista tavoitteista, niiden määrittämistavasta eikä menetelmistä tavoitteiden soveltamiseksi hinnoittelussa. Sääntelyviranomaisella oli näin ollen harkintavaltaa sen suhteen, millä tavoin toteutetaan direktiivin edellyttämä kannustin, jolla edistetään markkinoiden yhdentymistä. Energiavirasto ei ollut menetelmissään asettanut erillistä kannustinta markkinoiden yhdentymisen edistämiseksi. Kun menetelmissä vahvistettujen muiden kannustimien katsottiin sisältävän myös markkinoiden yhdentymiseen kannustavia elementtejä ja kun valittajana ollut yhtiö ei ollut esittänyt riittävää selvitystä tällaisena kannustimena käyttöön otettavan rajayhteyksien riskipreemion tarpeelle, Energiaviraston päätöstä ei kumottu sillä perusteella, ettei erillistä markkinoiden yhdentymisen edistämistä koskevaa kannustinta ollut asetettu. Sähkömarkkinalaki (386/1995) 38 a § Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/72/EY sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä ja direktiivin 2003/54/EY kumoamisesta (sähkömarkkinadirektiivi) 37 artikla 8 kohta Päätös, josta valitetaan Markkinaoikeus 21.12.2012 nro 503/2012 Energiamarkkinaviraston päätös Energiamarkkinavirasto (nykyisin Energiavirasto, jäljempänä myös virasto) on päätöksellään 23.11.2011 (diaarinro 831/430/2011) vahvistanut Fingrid Oyj:n noudatettavaksi päätöksen liitteessä 1 ilmoitetut menetelmät verkkotoiminnan tuoton ja siirtopalvelusta perittävien maksujen määrittämiseksi 1.1.2012 alkavalla ja 31.12.2015 päättyvällä valvontajaksolla. Energiamarkkinavirasto on lisäksi samalla päätöksellään vahvistanut yleiseksi tehostamistavoitteeksi 2,06 prosenttia vuodessa mainitulla valvontajaksolla. Energiamarkkinavirasto on varannut 21.9.2011 päivätyllä kirjeellään Fingrid Oyj:lle mahdollisuuden antaa lausunto ennen päätöksen tekemistä. Fingrid Oyj on toimittanut Energiamarkkinavirastolle lausunnon 21.10.2011 päivätyllä kirjeellä. Energiamarkkinavirasto on perustellut päätöstään seuraavasti: Asianosainen Fingrid Oyj harjoittaa sähkömarkkinalain mukaista luvanvaraista sähköverkkotoimintaa ja on siten sähkömarkkinalain 3 §:n 8 kohdassa määritelty verkonhaltija. Sähkömarkkinalain (386/1995) 38 a §:n (1172/2004) 1 momentin 1 kohdan mukaan Energiamarkkinaviraston tulee päätöksellään vahvistaa verkonhaltijan noudatettavaksi menetelmät verkonhaltijan verkkotoiminnan tuoton ja siirtopalvelusta perittävien maksujen määrittämiseksi ennen menetelmien käyttöönottamista.

§:n 3 momentin mukaan vahvistuspäätös, jota sovelletaan 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuihin menetelmiin, on voimassa neljän vuoden pituisen valvontajakson ajan. Asianosaisen on otettava tämän vahvistuspäätöksen mukaiset menetelmät huomioon määritellessään valvontajakson aikana siirtopalvelusta perittävien maksujen suuruutta. Tämän vahvistuspäätöksen mukaiset menetelmät kattavat verkkotoimintaan sitoutuneen pääoman arvostusperiaatteet, verkkotoimintaan sitoutuneelle pääomalle hyväksyttävän kohtuullisen tuottoasteen määrittämistavan, verkkotoiminnan toteutuneen oikaistun tuloksen määrittämistavan sekä näiden edellyttämän verkonhaltijan kirjanpidon mukaisen tuloslaskelman ja taseen oikaisun. Osana menetelmiä Energiamarkkinavirasto vahvistaa myös kannustimet sekä niiden soveltamisessa käytettävät tavoitteet ja menetelmät, jotka tähtäävät riittävän investointitason toteutumiseen, sähkönsiirron laadun kehittämiseen ja verkkotoiminnan tehostamiseen sekä innovatiivisuuteen verkkotoiminnassa. Vahvistettavat menetelmät ja niiden yksityiskohtaiset perustelut on esitetty liitteessä 1.

§:n 2 momentin mukaan vahvistuspäätöksen on perustuttava sähkömarkkinalain 3, 4 ja 6 a luvussa sekä verkkoon pääsyä koskevista edellytyksistä rajat ylittävässä sähkön kaupassa ja asetuksen (EY) N:o 1228/2003 kumoamisesta annetussa Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EY) N:o 714/2009 säädettyihin perusteisiin. Sähkön kantaverkkotoiminnan ja suurjännitteisen jakeluverkkotoiminnan hinnoittelussa noudatettavien menetelmien osalta sovelletaan sähkömarkkinalain 3 luvun 10 ja 14 §:ssä säädettyjä hinnoitteluperiaatteita. Sähkömarkkinalain 10 §:n (1172/2004) 1 momentin mukaan verkonhaltijan on kohtuullista korvausta vastaan myytävä sähkön siirtopalveluja niitä tarvitseville verkkonsa siirtokyvyn rajoissa (siirtovelvollisuus). Sähkömarkkinalain 14 §:n (1172/2004) 2 momentin mukaan verkkopalvelujen hinnoittelun on oltava kohtuullista. Hallituksen esityksessä sähkömarkkinalaiksi (HE 138/1994

1. vp)ja sen 14 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu, että monopoliasemassa olevalta verkkotoiminnalta tulee edellyttää hinnoittelun kohtuullisuutta. Perusperiaatteena on, että hinnoittelun tulisi vastata toiminnan kustannuksia. Toisaalta perusteluissa on todettu, että hinnoittelun tulisi turvata riittävä tulorahoitus ja vakavaraisuus. Tulot saisivat kattaa verkon ylläpidon, käytön ja rakentamisen kohtuulliset kustannukset sekä antaa sitoutuneelle pääomalle kohtuulliseksi katsottavan tuoton. Eduskunnan talousvaliokunta on sähkömarkkinalakiesitystä koskevassa mietinnössään (TaVM 56/1994
2. vp)katsonut, että verkonhaltijoiden keräämien maksujen tulee vastata verkon ylläpidon kustannuksia. Tämän lisäksi verkonhaltijalla on oikeus odottaa, että tulonmuodostus on riittävä sähköverkon kehittämiseen. Pakollisten käyttö-, ylläpito- ja kehittämiskustannusten kattamisen jälkeen tulonmuodostuksen tulee antaa verkonhaltijalle kohtuullinen tuotto sitoutuneelle pääomalle. Valiokunta on lähtenyt siitä, että tuoton kohtuullisuuden arvioinnissa otetaan huomioon sijoituksen vähäinen riskipitoisuus, alhaiset rahoituskulut ja laitteiston pitkä käyttöikä. Energiamarkkinavirastolle on sähkömarkkinalaissa jätetty laaja harkintavalta hinnoittelun kohtuullisuutta koskevan valvontamenetelmän valinnassa. Nyt vahvistettavat menetelmät perustuvat olennaisin osin Energiamarkkinaviraston aiemmilla valvontajaksoilla soveltamiin menetelmiin. Energiamarkkinavirasto on todennut päätöksessään voimassaolon osalta, että se soveltaa päätöksellä vahvistettuja menetelmiä asianosaisen hinnoittelun kohtuullisuuden valvontaan kolmannella valvontajaksolla 1.1.2012 - 31.12.2015 ja että se voi muuttaa päätöstä antamallaan uudella päätöksellä joko verkonhaltijan hakemuksesta tai Energiamarkkinaviraston omasta aloitteesta siten kuin sähkömarkkinalain 38 b §:ssä (1172/2004) säädetään. Päätöstä on tullut noudattaa muutoksenhausta huolimatta. Energiamarkkinaviraston päätöksen liitteessä 1 "Valvontamenetelmät sähkön kantaverkkotoiminnan hinnoittelun kohtuullisuuden arvioimiseksi 1.1.2012 alkavalla ja 31.12.2015 päättyvällä kolmannella valvontajaksolla" luvussa "2 Kohtuullisen tuoton ja toteutuneen oikaistun tuloksen laskentaan vaikuttavia tekijöitä" on lausuttu muun ohella seuraavaa: 2.1 Inflaatiokorjaus Energiamarkkinavirasto ottaa vuotuisen rahanarvon muutoksen, eli inflaation vaikutuksen, huomioon kolmannella valvontajaksolla kohtuullisen tuoton laskennassa ja toteutuneen oikaistun tuloksen laskennassa seuraavassa kuvatulla tavalla. Inflaatiokorjaus kohtuullisen tuoton laskennassa Verkonhaltijan kohtuullisen tuoton laskennassa keskeinen inflaatiokorjaus tehdään päivittämällä verkkotoimintaan sitoutunutta oikaistua pääomaa. Inflaatiokorjaus tehdään vuosittain päivittämällä rakennuskustannusindeksin avulla luvussa 3.1.1 kuvatulla tavalla sähköverkon verkkokomponenttien yksikköhinnat, joiden avulla muodostetaan sähköverkon jälleenhankinta-arvo. Muun sitoutuneen oikaistun pääoman arvostuksen osalta käytetään verkonhaltijan kyseisen vuoden eriytetyn taseen mukaisia arvoja ilman rahanarvon korjausta, koska nämä erät ovat tilinpäätöshetkellä jo kyseisen vuoden rahanarvossa. Koska verkkotoimintaan sitoutunut oikaistu pääoma päivitetään verkonhaltijan kohtuullista tuottoa laskettaessa vuosittain, se sisältää edellä esitetyn inflaatiokorjauksen jälkeen vuotuisen inflaation vaikutuksen. Tällöin verkonhaltijan kohtuullista tuottoa laskettaessa kohtuullisen tuottoasteen osana oleva riskitön korko otetaan huomioon reaalisena eli siitä poistetaan inflaation vaikutus, jotta inflaatiota ei otettaisi valvontamenetelmissä huomioon kahteen kertaan. Kohtuulliseen tuottoasteeseen (luku 4.2.1) inflaatiokorjaus tehdään laskennassa yhtenä parametrina olevaan, vuosittain päivitettävään riskittömään korkokantaan, jona käytetään Suomen valtion kymmenen vuoden obligaation korkoa. Riskitön korkokanta lasketaan reaalisena poistamalla siitä inflaation vaikutus. Energiamarkkinavirasto on teettänyt Sigma-Hat Economics Oy:llä selvityksen, jossa on käsitelty tätä kysymystä. Mikäli inflaation vaikutuksen poistamiseen valtion kymmenen vuoden obligaatiokorosta olisi käytetty rakennuskustannusindeksiä, olisi tämä vuodesta 2005 lähtien johtanut kolmena vuotena siihen, että reaalinen riskitön korkokanta olisi saanut negatiivisen arvon. Tämän perusteella voidaan katsoa, että inflaation vaikutuksen poistamisessa on hyvä noudattaa varovaisuutta. Kolmannella valvontajaksolla nimellisestä riskittömästä korkokannasta poistettavan inflaatiokomponentin arvona käytetäänkin kiinteää arvoa 1,0 %. (---) Energiamarkkinaviraston päätöksen mainitussa liitteessä 1 luvussa "3 Menetelmät verkkotoimintaan sitoutuneen pääoman oikaisemiseksi" on lausuttu muun ohella seuraavaa: 3.1 Verkkotoimintaan sitoutuneen pääoman oikaisu ja arvon määrittäminen Verkonhaltijan verkkotoimintaan sitoutuneen oikaistun pääoman arvo määritetään vuosittain. 3.1.1 Sähköverkkoon sitoutuneen pääoman oikaisu Sähköverkko on verkonhaltijan suurin yksittäinen, joskin useista eri komponenteista koostuva, käyttöomaisuuden osa. Sähkömarkkinalain 3 §:n 1 kohdan mukaan sähköverkolla tarkoitetaan toisiinsa liitetyistä sähköjohdoista, sähköasemista sekä muista tarvittavista sähkölaitteista ja sähkölaitteistoista muodostettua kokonaisuutta, joka on tarkoitettu sähkön siirtoon tai jakeluun. Verkonhaltijan sähköverkkoon sitoutuneen pääoman arvo oikaistaan valvontamenetelmissä vastaamaan markkina-arvoa siten, että kohtuullisen tuoton laskennassa verkonhaltijan vahvistetun taseen mukaisen arvon sijaan käytetään myöhemmin tässä luvussa kuvatulla tavalla määritetystä sähköverkon jälleenhankinta-arvosta laskettua sähköverkon nykykäyttöarvoa. Verkonhaltijan sähköverkon jälleenhankinta-arvo ja nykykäyttöarvo määritetään valvontajakson aikana vuosittain kunkin vuoden tammikuun ensimmäisen päivän tilannetta vastaavana arvona. Verkonhaltijan verkkotoimintaan sitoutunutta pääomaa määritettäessä sähköverkkoon katsotaan kuuluvaksi tämän asiakirjan liitteessä A luetellut verkkokomponentit ja verkkotoimintaan liittyvät tietojärjestelmät sekä järjestelmävastuun hoitamiseksi tarvittavat nopeana häiriöreservinä käytettävät varavoimakoneet. Sähköverkon jälleenhankinta-arvon laskennassa käytetään lähtökohtaisesti eri verkkokomponenteille määriteltyjä verkkokomponenttikohtaisia yksikköhintoja eli standardiyksikköhintoja jaottelulla, joka on esitetty tämän asiakirjan liitteessä A. Standardiyksikköhinnat perustuvat lähtökohtaisesti verkonhaltijan Energiamarkkinavirastolle esittämiin yksikköhintoihin. Verkonhaltijan on tehtävä esitys yksikköhinnoiksi 1.1.2012 mennessä. Esityksen täytyy sisältää käytettäväksi halutuille yksikköhinnoille verkkokomponenttikohtaisesti eritellyt pätevät perustelut, jotka on luotettavasti todennettava verkonhaltijan toteutuneiden kustannusten ja rakennuskustannusten muutosten pohjalta. Energiamarkkinavirasto arvioi verkonhaltijalta saamansa esityksen ja päättää sen perusteella yksikköhintojen tasosta. Sähköverkon arvonmäärityksessä otetaan huomioon rahanarvon muutoksesta aiheutuva verkkokomponenttien yksikköhintojen muutos. Muutos tehdään korjaamalla Energiamarkkinaviraston päättämät, soveltuvin osin verkonhaltijan esitykseen pohjautuvat, liitteen A jaottelun mukaiset yksikköhinnat kolmannen valvontajakson vuosille 2013 - 2015. Lopullisesti vuosittaiset hinnat vahvistetaan vuonna 2016 annettavassa valvontapäätöksessä. Inflaatiokorjaus tehdään yksikköhintoihin rakennuskustannusindeksillä luvun 2.1 mukaisesti. Lisäksi kolmannella valvontajaksolla otetaan sähköverkon jälleenhankinta-arvon ja nykykäyttöarvojen määrittämisessä huomioon verkkokomponenttien ryhmittelyssä tapahtuneet tämän asiakirjan liitteen A mukaiset muutokset. Sähköverkon nykykäyttöarvo (3.1.1.2) lasketaan jälleenhankinta-arvosta käyttäen verkonhaltijan verkkokomponenttien ikä- ja pitoaikatietoja. (---) 3.1.1.1 Sähköverkon jälleenhankinta-arvon laskeminen Verkonhaltijan sähköverkon jälleenhankinta-arvo lasketaan valvontajakson kaikille vuosille kunkin vuoden tammikuun ensimmäisen päivän tilannetta vastaavana arvona. Jälleenhankinta-arvo lasketaan verkonhaltijan ilmoittamien, hallinnassaan ja tosiasiallisessa käytössään olevien sähköverkon eri verkkokomponenttien määrätietojen ja tämän asiakirjan liitteen A jaottelun mukaisten, inflaatiolla korjattavien yksikköhintojen perusteella. Esimerkiksi varastoidut muuntajat ja muut varastoidut verkkokomponentit eivät ole tosiasiallisessa käytössä eli verkonhaltija ei voi ilmoittaa niitä verkkokomponenttien määrätietoihin. Verkonhaltijan koko sähköverkon jälleenhankinta-arvo saadaan kertomalla ilmoitetut määrätiedot vastaavilla yksikköhintatiedoilla sekä laskemalla näin saadut verkkokomponenttikohtaiset jälleenhankinta-arvot yhteen. 3.1.1.2 Sähköverkon nykykäyttöarvon laskeminen Verkonhaltijan sähköverkon nykykäyttöarvo lasketaan valvontajakson kaikille vuosille kunkin vuoden tammikuun ensimmäisen päivän tilannetta vastaavana arvona. Nykykäyttöarvo lasketaan jälleenhankinta-arvosta verkonhaltijan verkkokomponenttikohtaisten keski-ikä- ja pitoaikatietojen avulla. Keski-ikä lasketaan käyttäen verkkokomponenttien todellisia ikätietoja, jolla tarkoitetaan verkkokomponenttien valmistusvuodesta laskettua ikää. Yksittäisen verkkokomponentin, jonka keski-ikä ylittää pitoajan, keski-ikä voi olla enintään verkonhaltijan valitseman enimmäispitoajan suuruinen. (---) 3.1.3 Vaihtuvien vastaavien arvostusperiaatteet 3.1.3.1 Rahoitusomaisuus Kirjanpitolain (1336/1997) 4 luvun 4 §:n mukaan rahoitusomaisuutta ovat rahat, saamiset sekä tilapäisesti muussa muodossa olevat rahoitusvarat. Rahoitusomaisuuden hallinta ei ole rahoitusteoreettisesti varsinaista sähköverkkotoimintaa, minkä vuoksi sitä ei myöskään ole perusteltua pääosin lukea siihen verkkotoimintaan sitoutuneeseen oikaistuun pääomaan, jonka perusteella verkonhaltijan kohtuullinen tuotto muodostuu. Vastaavasti rahoitustuotot eliminoidaan verkonhaltijan toteutuneen oikaistun tuloksen laskennassa verkkotoiminnan tuotoista (luku 6.1). Siten verkonhaltijan saamat rahoitustuotot eivät vaikuta hinnoittelun kohtuullisuuden valvontaan. Määritettäessä verkonhaltijan verkkotoimintaan sitoutunutta oikaistua pääomaa eliminoidaan verkonhaltijan vahvistettuun taseeseen kirjattu rahoitusomaisuus. Eliminoitavaan rahoitusomaisuuteen luetaan verkonhaltijan vahvistetun taseen vastaaviin kuuluvat erät lyhyt- ja pitkäaikaiset saamiset, rahoitusarvopaperit sekä rahat ja pankkisaamiset sekä niihin rinnastettavissa olevat erät. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen (KHO 2010:86) mukaisesti myyntisaamisia ei eliminoida. Verkkotoiminnan harjoittamisen turvaamiseksi välttämättömästä rahoitusomaisuudesta aiheutuvat kustannukset otetaan toteutuneen oikaistun tuloksen laskennassa huomioon luvun 6.3 mukaisesti. (---) Energiamarkkinaviraston päätöksen mainitussa liitteessä 1 luvussa "4 Menetelmä verkkotoimintaan sitoutuneelle oikaistulle pääomalle hyväksyttävän kohtuullisen tuottoasteen määrittämiseksi" on lausuttu muun ohella seuraavaa: 4.2 Oman pääoman kohtuullinen kustannus (---) 4.2.1 Reaalinen riskitön korkokanta Yleisesti riskittömänä korkokantana käytetään pitkää korkoa, esimerkiksi valtion liikkeelle laskemien joukkolainojen tuottoa, jolloin olennaista on maturiteetin, eli lainaajan valinta. Oman pääoman sijoitushorisontin tulisi olla useita vuosia, jolloin pitkän joukkolainan tuoton käyttö riskittömän koron mittarina verkkotoiminnassa on perusteltua. Valvontamenetelmissä riskittömänä korkokantana käytetään Suomen valtion kymmenen vuoden obligaation korkoa, jonka arvona käytetään valvontajakson kutakin vuotta edeltävän vuoden toukokuun toteutunutta (toukokuun keskiarvoa) arvoa. Vuosittain päivitettävä riskittömän korkokannan nimellinen arvo saadaan Suomen Pankin Rahoitusmarkkinat -tilastokatsauksessa julkaistavasta Suomen valtion kymmenen vuoden obligaation noteerauksesta. Nimellinen riskitön korkokanta päivitetään kohtuullisen tuoton laskennassa vuosittain, jolloin se sisältää vuotuisen inflaatio-odotuksen. Reaalisen riskittömän korkokannan laskemiseksi inflaatio-komponentti vähennetään nimellisestä korkokannasta. Kolmannella valvontajaksolla inflaatiokomponentin arvona käytetään kiinteää arvoa 1,0 %. Valvontamenetelmien inflaatiokorjausta on käsitelty tarkemmin luvussa 2.1. (---) Energiamarkkinaviraston päätöksen mainitussa liitteessä 1 luvussa "6 Menetelmät verkkotoiminnan toteutuneen oikaistun tuloksen laskemiseksi" on lausuttu muun ohella seuraavaa: 6.3 Verkkotoiminnan rahoitukseen liittyvät kustannukset (---) Verkkotoiminnan harjoittamisen turvaamiseksi tarvittavasta rahoitusomaisuudesta aiheutuva kustannus Sähköverkkotoiminnan harjoittaminen edellyttää määrättyä rahoitusomaisuutta yhtäältä säännöllisten maksujen suorittamiseksi, koska verkonhaltijan maksusuoritukset tapahtuvat jossakin määrin eriaikaisesti kassaan maksujen kanssa, ja toisaalta ennalta arvaamattomiin menoihin varautumiseksi. Tämän takia verkkotoiminnan harjoittamisen turvaamiseksi välttämättömästä rahoitusomaisuudesta aiheutuva kustannus otetaan huomioon verkkotoiminnan hinnoittelun kohtuullisuutta valvottaessa. Verkkotoiminnan harjoittamisen turvaamiseksi tarvittavasta rahoitusomaisuudesta aiheutuva kustannus otetaan valvontamenetelmissä huomioon menetelmällä, jonka perusteella laskettu rahoitusomaisuuden kustannus ei korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen (KHO 2010:86) mukaan ole verkonhaltijan kannalta kohtuuttoman vähäinen tai riittämätön. Verkonhaltijan toteutunutta oikaistua tulosta laskettaessa vähennetään vahvistetun tuloslaskelman liikevoitosta (liiketappiosta) verkkotoiminnan harjoittamisen turvaamiseksi tarvittavasta rahoitusomaisuudesta aiheutuva kustannus. Verkkotoiminnan harjoittamisen turvaamiseksi tarvittavana rahoitusomaisuutena otetaan huomioon vahvistetun taseen vastaaviin eriin lyhyt- ja pitkäaikaiset saamiset (lukuun ottamatta myyntisaamisia), rahoitusarvopaperit sekä rahat ja pankkisaamiset sekä niihin rinnastettavissa oleviin eriin kirjatusta rahoitusomaisuudesta enintään määrä, joka vastaa kahdeskymmenesosaa verkonhaltijan liikevaihdosta. Verkkotoiminnan harjoittamisen turvaamiseksi tarvittavasta rahoitusomaisuudesta aiheutuva kustannus lasketaan kertomalla edellä kuvattu osuus sähköverkkotoiminnan vahvistettuun taseeseen eriyttämisestä annetun asetuksen (79/2005) 6 §:n mukaisesti suoraan kirjatusta rahoitusomaisuudesta kohtuullisen tuoton laskennassa käytettävällä vieraan pääoman kustannuksella, joka on määritetty luvussa 4.3. 6.4 Investointikannustin Kolmannelle valvontajaksolle valvontamenetelmiin lisätään menetelmänä investointikannustin, jonka tarkoituksena on kannustaa verkonhaltijaa kehittämään sähköverkkoaan ja investoimaan siihen riittävästi. Investointikannustin muodostuu kahdesta osasta. Toisen osan muodostaa poistomenetelmä, joka huomioidaan toteutuneen oikaistun tuloksen laskennassa ja joka takaa riittävän kannustimen korvausinvestointien suorittamiseksi sekä toinen osa, joka muodostuu verkonhaltijan riittävän investointitason ja voitonjakoluonteisten erien seurannasta. (---) 6.5 Laatukannustin Valvontamenetelmien avulla kannustetaan verkonhaltijaa kehittämään sähkönsiirron laatua, joten verkonhaltijan toteutuneen oikaistun tuloksen laskennassa yhtenä menetelmänä huomioidaan laatukannustin. Sähkön laadun huomioimisen lähtökohtana on se, että verkonhaltijan omien kustannusten ja sähköntoimituksessa tapahtuneista keskeytyksistä verkonhaltijan asiakkaille aiheutuneiden kustannusten eli niin sanottujen keskeytyskustannusten summa minimoituu. Tämän yhteiskunnallis-taloudellisesti optimaalisen tavoitetilan kannalta toimivin tapa sähköntoimitusten keskeytysten arvostamiseksi laatukannustimessa on tarkastella sähkönsiirron keskeytyksistä verkonhaltijan asiakkaille aiheutunutta haittaa. Laatukannustimella halutaan tukea ja ohjata myös verkonhaltijan oma-aloitteista sähkönsiirron laadun kehittämistä. (---) 6.6 Tehostamiskannustin Sähkömarkkinalain perusteella Energiamarkkinaviraston verkonhaltijaan kohdistaman valvontatoiminnan yhtenä tavoitteena on verkonhaltijan toiminnan tehostaminen.

§:n 2 momentin 4 kohdan mukaan Energiamarkkinaviraston vahvistuspäätöksessä voidaan määrätä verkkotoiminnan tehostamiseen kannustavasta tavoitteesta ja sen määrittämistavasta sekä menetelmästä, jolla tehostamistavoitetta sovelletaan hinnoittelussa. Sähkömarkkinalain muuttamisesta annetun hallituksen esityksen (HE 127/2004 vp) mukaan tehostamistavoitteen asettaminen edellyttää verkonhaltijan nykyisen tehostamispotentiaalin arviointia tehokkuusmittauksen avulla sekä toimialan tuottavuuden kasvumahdollisuuksien määrittämistä. Tehostamispotentiaali ja tuottavuuden kasvumahdollisuus muunnetaan vahvistuspäätöksessä valvontajaksoa koskevaksi tehostamistavoitteeksi. Tehokkuuden mittaamisessa määritetään sähköverkkotoimialan tuottavuuden kasvumahdollisuus (yleinen tehostamistavoite) sekä selvitetään erot verkonhaltijoiden välisessä kustannustehokkuudessa ja yrityskohtainen tehostamispotentiaali suhteessa tehokkaimpiin verkonhaltijoihin (yrityskohtainen tehostamistavoite). Yleisen tehostamistavoitteen tarkoituksena on kannustaa kaikkia, myös tehokkuusmittauksessa tehokkaaksi havaittua verkonhaltijaa, tehostamaan toimintaansa yleisen tuottavuuskehityksen mukaisesti. Yrityskohtaisen tehostamistavoitteen tarkoituksena on kannustaa tehokkuusmittauksessa tehottomaksi havaittua verkonhaltijaa saavuttamaan tehokkaan toiminnan taso. Valvontamenetelmissä käytetään tehostamiskannustinta, jonka tarkoituksena on kannustaa verkonhaltijaa tehostamaan verkkotoimintaansa. Tehostamiskannustin muodostuu verkonhaltijalle asetettavasta yleisestä tehostamistavoitteesta sekä verkonhaltijalle määritettävistä kohtuullisista kontrolloitavissa olevista operatiivisista kustannuksista sekä kannustinkertoimesta ja vaihteluvälistä. Tehostamiskannustin otetaan huomioon verkonhaltijan toteutuneen oikaistun tuloksen laskennassa luvun 6.6.4 mukaisesti. (---) 6.7 Innovaatiokannustin Kolmannelle valvontajaksolle valvontamenetelmiin lisätään uutena menetelmänä innovaatiokannustin, jonka tarkoituksena on kannustaa verkonhaltijaa edistämään innovatiivisia teknisiä ja toiminnallisia ratkaisuja verkkotoiminnassaan. (---) Käsittely markkinaoikeudessa Fingrid Oyj (jäljempänä myös Fingrid) on valituksessaan markkinaoikeudelle vaatinut, siltä osin kuin korkeimmassa hallinto-oikeudessa on nyt kysymys, että markkinaoikeus muuttaa Energiamarkkinaviraston päätöstä siten, että

1. kohtuullisen tuottoasteen määrittämisessä riskittömänä korkokantana käytetään Suomen valtion kymmenen vuoden obligaation nimellistä korkoa, (---)
2. rajayhteyksille sallitaan suurempi tuotto hyväksymällä kolmen prosentin lisäriskipreemio Venäjän rajainvestointeihin ja kahden prosentin lisäriskipreemio muille rajayhteyksille, (---)
3. rahoitusomaisuuden kustannusta määritettäessä rahoitusomaisuudesta otetaan huomioon määrä, jolla yhtiö saavuttaa current ratio -tunnusluvun 0,7, (---). Toissijaisesti valittaja on vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa päätöksen ja palauttaa asian Energiamarkkinavirastoon päätöksen muuttamiseksi valituksessa esitetyn mukaisesti. Energiamarkkinavirasto on lausunnossaan vaatinut, että markkinaoikeus hylkää valituksen perusteettomana. Fingrid Oyj on antanut vastaselityksen Energiamarkkinaviraston lausunnon johdosta. Energiamarkkinavirasto on antanut lisälausunnon. Markkinaoikeus on 5.10.2012 toimittanut asianosaisten käsitysten ja ratkaisemiseen vaikuttavien kirjallisten selvitysten sekä henkilötodistelun arvioimiseksi valmistelevan suullisen käsittelyn. Markkinaoikeus on 11.
4. ja
5. - 17.10.2012 toimittanut valittajan vaatimuksesta suullisen käsittelyn asian selvittämiseksi sekä henkilötodistelun vastaanottamista varten. Suullisessa käsittelyssä on kuultu todistajina Fingrid Oyj:n talous- ja rahoitusjohtajaa Tom Pippingsköldiä, Balance Consulting Oy:n pääanalyytikkoa Ari Rajalaa, Fingrid Oyj:n kehityspäällikköä Ritva Hirvosta, Oulun yliopiston professoria Juha-Pekka Kallunkia, Icecapital Oy:n osakasta Kimmo Kottilaa, PricewaterhouseCoopers Oy:n osakasta Kimmo Vilskettä ja Aalto-yliopiston professoria Timo Kuosmasta. Markkinaoikeuden ratkaisu Markkinaoikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Fingrid Oyj:n valituksen. Markkinaoikeus on perustellut päätöstään, siltä osin kuin korkeimmassa hallinto-oikeudessa on kysymys, seuraavasti:
6. Asian arvioinnin lähtökohdat ja kysymyksenasettelu Energiamarkkinaviraston tulee

§:n 1 momentin mukaan päätöksellään vahvistaa verkonhaltijan ja järjestelmävastuuseen määrätyn kantaverkonhaltijan noudatettavaksi erilaisia palvelujen ehtoja ja palvelujen hinnoittelua koskevia menetelmiä ennen niiden käyttöönottamista. Sen on säännöksen 1 kohdan mukaan vahvistettava menetelmät verkonhaltijoiden verkkotoiminnan tuoton ja siirtopalveluista perittävien maksujen määrittämiseksi valvontajakson aikana. Hinnoittelussa noudatettavien menetelmien vahvistamista koskevassa päätöksessä voidaan

§:n 2 momentin mukaan määrätä: 1) verkkotoimintaan sitoutuneen pääoman arvostusperiaatteista; 2) verkkotoimintaan sitoutuneelle pääomalle hyväksyttävän tuoton määrittämistavasta; 3) verkkotoiminnan tuloksen määrittämistavasta sekä sen edellyttämästä tuloslaskelman ja taseen oikaisusta; 4) verkkotoiminnan tehostamiseen kannustavasta tavoitteesta ja sen määrittämistavasta sekä menetelmästä, jolla tehostamistavoitetta sovelletaan hinnoittelussa; 5) hinnoittelurakenteen määrittämistavasta, jos määrittämistapa on tarpeen verkkoon pääsyn toteuttamiseksi tai Suomea sitovan kansainvälisen velvoitteen täytäntöön panemiseksi taikka jos määrittämistapa liittyy järjestelmävastuun piiriin kuuluvien palvelujen hinnoitteluun.

§:n 3 momentin mukaan vahvistuspäätös, jota sovelletaan 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettuihin menetelmiin, on voimassa neljän vuoden pituisen valvontajakson ajan. Sähkön siirtohinnoittelun kohtuullisuusvalvonta perustuu paitsi

§:ssä tarkoitettuihin ennen valvontajaksoa tehtäviin vahvistuspäätöksiin myös Energiamarkkinaviraston valvontajakson päätyttyä tekemiin päätöksiin. Viraston tulee sähkömarkkinalain 38 c §:n mukaan valvontajakson päätyttyä antamallaan päätöksellä velvoittaa verkonhaltija alentamaan 38 a §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettujen menetelmien perusteella määritettyjä siirtopalvelumaksujaan kuluvan valvontajakson aikana sillä määrällä, jolla verkkotoiminnan tuotto on päättyneen valvontajakson kuluessa ylittänyt kohtuullisen tuoton määrän, taikka oikeuttaa verkonhaltija korottamaan siirtopalvelumaksujaan kuluvan valvontajakson aikana sillä määrällä, jolla verkkotoiminnan tuotto on päättyneen valvontajakson kuluessa alittanut kohtuullisen tuoton määrän. Eduskunnan talousvaliokunta on hallituksen esityksiä sähkömarkkinalaiksi ja sähkömarkkinalain muuttamiseksi koskevissa mietinnöissään (TaVM 56/1994 ja 27/2004 vp) katsonut, että verkonhaltijoiden keräämien maksujen tulee vastata verkon ylläpidon kustannuksia. Tämän lisäksi verkonhaltijalla on oikeus odottaa, että tulonmuodostus on riittävä sähköverkon kehittämiseen. Pakollisten käyttö-, ylläpito- ja kehittämiskustannusten kattamisen jälkeen tulonmuodostuksen tulee antaa verkonhaltijalle kohtuullinen tuotto sitoutuneelle pääomalle. Valiokunta on lähtenyt siitä, että tuoton kohtuullisuuden arvioinnissa otetaan huomioon sijoituksen vähäinen riskipitoisuus, alhaiset rahoituskulut ja laitteiston pitkä käyttöikä. Annetuissa rajoissa yritykset päättävät itse omat tariffinsa ja yksittäiset verkkopalvelumaksunsa. Neljän vuoden valvontajaksolla pyritään tasaamaan eri syistä mahdollisesti johtuvia vuosittaisia vaihteluita. Valituksenalaisissa päätöksissä on kysymys sähköverkkopalvelujen hinnoittelun kohtuullisuuden valvontaan sisältyvästä, Energiamarkkinaviraston

§:n nojalla tekemästä hinnoittelussa noudatettavien menetelmien vahvistamisesta kolmannelle sähkömarkkinalain valvontamenetelmien muutosta seuranneelle valvontajaksolle 1.1.2012 - 31.12.

1. Markkinaoikeus toteaa, ettei sähkömarkkinalaki sisällä yksityiskohtaisia säännöksiä vahvistettavien menetelmien tai verkkotoiminnan kohtuullisen tuoton määrittämistavasta. Korkein hallinto-oikeus on Energiamarkkinaviraston valvontajaksolle 2008 - 2011 vahvistamia valvontamenetelmiä koskeneessa vuosikirjaratkaisussaan 2010:86 katsonut, että asiassa oli ratkaistava, oliko sähkömarkkinalain hinnoittelun kohtuullisuutta koskevan vaatimuksen toteutuminen edellyttänyt laskentamenetelmän muuttamista. Kysymystä oli harkittava paitsi sähkönkäyttäjän näkökulmasta myös verkonhaltijan kannalta arvioiden, onko valvontamalli ja siihen sisältyvä rahoitusomaisuuden kustannusten laskentamenetelmä mahdollistanut verkonhaltijalle kohtuullisen tuoton. Korkein hallinto-oikeus on lisäksi todennut, että sähkömarkkinalaissa on jätetty Energiamarkkinavirastolle laaja harkintavalta hinnoittelun kohtuullisuuden arviointiperusteiden kehittämisessä. Markkinaoikeus katsoo, että valituksenalaisen päätöksen osalta on arvioitavana ennen muuta se, onko Energiamarkkinaviraston vahvistamissa menetelmissä vaadituilta osin sekä valvontamenetelmiä kokonaisuutenakin tarkastellen sellaisia virheitä tai menetelmän luotettavuuden vaarantavia tekijöitä, jotka ovat omiaan johtamaan valittajana olevan kantaverkonhaltijan harjoittamassa sähkön verkkotoiminnassa noudatettavan hinnoittelun kannalta kohtuuttomaan lopputulokseen. Mikäli näin on, Energiamarkkinaviraston vahvistamia valvontamenetelmiä on tarvittavassa laajuudessa muutettava.
2. Valittajan esittämien muutosvaatimusten arviointi 2.1 Riskitön korkokanta Valittaja on vaatinut, että kohtuullisen tuottoasteen määrittämisessä riskittömänä korkokantana käytetään Suomen valtion kymmenen vuoden obligaation nimellistä korkoa. Valittajan mukaan valvontamallissa riskittömään korkokantaan tehty muutos on ollut ennakoimaton, eikä se ole perustunut mihinkään ulkoisessa seikassa tapahtuneeseen muutokseen. Valituksenalaisen päätöksen sisältämän vahvistetun valvontamenetelmän mukaan Energiamarkkinavirasto ottaa vuotuisen rahanarvon muutoksen huomioon kolmannella valvontajaksolla kohtuullisen tuoton laskennassa ja toteutuneen oikaistun tuloksen laskennassa. Inflaatiokorjaus kohtuullisen tuoton laskennassa tehdään päivittämällä verkkotoimintaan sitoutunutta oikaistua pääomaa. Inflaatiokorjaus tehdään puheena olevan päätöksen mukaan vuosittain päivittämällä rakennuskustannusindeksin avulla sähköverkon verkkokomponenttien yksikköhinnat, joiden avulla muodostetaan sähköverkon jälleenhankinta-arvo. Sitoutuneen oikaistun pääoman arvostuksen osalta käytetään verkonhaltijan kyseisen vuoden eriytetyn taseen mukaisia arvoja ilman rahanarvon korjausta, koska nämä erät ovat tilinpäätöshetkellä jo kyseisen vuoden rahanarvossa. Koska verkkotoimintaan sitoutunut oikaistu pääoma päivitetään verkonhaltijan kohtuullista tuottoa laskettaessa vuosittain, se sisältää Energiamarkkinaviraston mukaan edellä esitetyn inflaatiokorjauksen jälkeen vuotuisen inflaation vaikutuksen. Tällöin verkonhaltijan kohtuullista tuottoa laskettaessa kohtuullisen tuottoasteen osana oleva riskitön korko otetaan huomioon reaalisena eli siitä poistetaan inflaation vaikutus, jotta inflaatiota ei otettaisi valvontamenetelmissä huomioon kahteen kertaan. Edelleen valvontamenetelmien mukaan kohtuullisen tuottoasteen inflaatiokorjaus tehdään laskennassa yhtenä parametrina olevaan vuosittain päivitettävään riskittömään korkokantaan, jona käytetään Suomen valtion kymmenen vuoden obligaation korkoa. Todistaja Kallunki on arvioinut 29.4.2011 päivätyssä lausunnossaan inflaation huomioon ottamisesta erilaisia malleja. Kallungin mukaan, jos WACC:n riskitön korkokanta päivitetään vuosittain, ei myöskään ole tarvetta erikseen poistaa inflaatiota WACC:sta ja tehdä sen jälkeen erillistä inflaatiokorjausta oikaistuun tulokseen ja kohtuulliseen tuottoon. Kallunki on lausunnossaan päätynyt ehdottamaan, että sähköverkkoyhtiöiden verkko-omaisuuteen sitoutuneen vuotuisen sallitun tuoton laskennassa sitoutuneen pääoman tulee olla verkko-omaisuuden nykykäyttöarvo valvontakauden alussa, mikä kerrotaan vuosittain päivitettävällä nimellisellä pääomakustannuksella. Asiassa esitetyssä Icecapital Oy:n 5.10.2012 päivätyssä valvontamallia 2012 - 2015 koskevassa arviossa ei ole sinänsä kiistetty riskittömään korkoon tehtävän inflaatiokorjauksen oikeellisuutta. Icecapital Oy on kuitenkin tuonut esiin, että valituksen kohteena olevaa niin sanottua inflaatiokorjausta pitäisi katsoa osana kokonaisuutta ottaen huomioon myös muiden komponenttien muuttuminen. Markkinoilta saatava informaatio tukisi enemmän sitä näkemystä, että toisella valvontajaksolla käytetty menetelmä ilman inflaatiokorjausta olisi lähempänä oikeata tuotto-odotusta kuin Energiamarkkinaviraston nyt vahvistama menetelmä. Lisäksi Icecapital Oy on tältä osin viitannut Energiamarkkinaviraston käyttämän riskittömän koron määritelmän volatiliteetin analysointiin. Sen mukaan riskittömän koron implisiittinen riski on kasvanut, minkä pitäisi heijastua myös riskittömän koron korkeampana tasona lisäpreemion kautta. Icecapital Oy päätyy arviossaan esittämään, että kohtuullinen lisäpreemio riskittömään korkoon on noin 1,0 prosenttia, jonka vaikutus voitaisiin netottaa Energiamarkkinaviraston käyttämää inflaatiokorjausta vastaan. Todistaja Pippingsköldin mukaan tehty regulaation muutos lisää sijoittajan näkökulmasta riskiä. Vastaavasti jos riski lisääntyy, kasvaa todistajan mukaan sijoittajan tuotto-odotus. Todistaja Kottila on pitänyt ongelmallisena sitä, että mallissa ei ole ennustettavissa se, miten malli muuttuu inflaation muuttuessa. Kottila on korostanut regulaation ennustettavuuden merkitystä sijoittajan kannalta. Lisäksi Kottilan mukaan riskittömän koron määrittelyssä ei ole otettu huomioon koron volatiliteettia, joka on kasvanut. Todistaja Vilske on puolestaan katsonut, että Energiamarkkinaviraston näkemys inflaation huomioon ottamisesta on osin ymmärrettävä, mutta Vilskeenkin mukaan mallin muutos on riski sijoittajan näkökulmasta. Todistaja Kuosmanen on kertonut, että inflaatiokorjauksen suorittamiseen on erilaisia keinoja. Sen sijaan valituksessa esitetyllä tavalla inflaatio tulisi otetuksi huomioon kahteen kertaan. Kuosmasen mukaan ei ole olemassa perustetta huomioida inflaatiota kahteen kertaan, koska tällöin kyseessä on perusteeton tulonsiirto asiakkailta omistajille. Inflaatiokorjauksena käytettyä prosentin vähennystä voidaan Kuosmasen mukaan pitää edullisena ratkaisuna verkkoyhtiöiden kannalta. Markkinaoikeus katsoo asiassa esitetyn todistelun osoittavan sen, että edellä kuvattu valvontamallin sisältämä yhden prosentin inflaatiokorjaus on verkonhaltijalle sallitun kohtuullisen tuoton määrittämisessä varsin merkittävä, mutta tasoltaan kiinteänä elementtinä inflaatiokorjausta ei voida kuitenkaan pitää vaikutukseltaan ennalta-arvaamattomana. Ottaen huomioon, että monopolivalvonnan tavoitteena on esitöissäkin lausutun mukaisesti muun ohella tasapuolisuus, inflaatiokorjauksen osalta ei voida kiinnittää huomiota ensisijaisesti siihen, miltä valvontamallin muutos vaikuttaa valittajayrityksen tai sijoittajien näkökulmasta, vaan asiaa on arvioitava laajemmin. Näin ollen valvontamenetelmien tasapuolisen toteutumisen kannalta inflaatiokorjauksen sisältämää muutosta voidaan pitää periaatteessa hyväksyttävänä. Valvontamallin muuttamiselle ei voida katsoa olevan vain sillä perusteella estettä, että muutos olisi verkonhaltijan kannalta merkittävä ja vaikka vastaavaa inflaatioon liittyvää korjausta ei olekaan aikaisemmilla valvontajaksoilla tehty. Sigma-Hat Economics Oy on tehnyt Energiamarkkinavirastolle 16.6.2011 päivätyn selvityksen inflaatiokorjauksesta ja siihen sovellettavista hintaindekseistä sähköverkkotoiminnan valvontamallissa. Sigma-Hat Economics Oy on esittänyt lausunnossaan erilaisia malleja inflaatiokorjauksen suorittamiseen. Energiamarkkinavirasto ei ole kuitenkaan edellä todetulla tavalla soveltanut mitään sen esittämistä malleista sellaisenaan, vaan on päätynyt siihen, että kolmannella valvontajaksolla inflaatiokorjaus suoritetaan tekemällä yhden prosentin vähennys nimellisestä riskittömästä korkokannasta. Sigma-Hat Economics Oy:n selvityksen mukaan, jos inflaation vaikutuksen poistamiseen valtion kymmenen vuoden obligaatiokoroista olisi käytetty rakennuskustannusindeksiä, olisi tämä vuodesta 2005 lähtien johtanut kolmena vuotena siihen, että reaalinen riskitön korkokanta olisi saanut negatiivisen arvon. Tämän perusteella valituksenalaisessa päätöksessä on katsottu, että inflaation poistamisessa on hyvä noudattaa varovaisuutta. Kolmannella valvontajaksolla nimellisestä riskittömästä korkokannasta poistettavan inflaatiokomponentin arvona on päätöksessä ilmoitettu käytettävän kiinteää arvoa yksi prosentti. Asiassa on edellä todetulla tavalla ja muutoinkin esitetyn selvityksen perusteella käynyt ilmi, että inflaatiokorjauksen tekemiseen on useita toteuttamiskelpoisia malleja. Kirjallisen selvityksen ja suullisen todistelun perusteella malliin tehtyä niin sanottua inflaatiokorjausta ei voida myöskään pitää taloustieteen teorian kannalta tarkasteltuna virheellisenä. Todistelussa ei ole tuotu esiin seikkoja, joiden mukaan valituksessa vaadittu yhden prosenttiyksikön inflaatiovähennyksestä luopuminen olisi teoreettisesti oikeampaa tai perustellumpaa kuin Energiamarkkinaviraston vahvistaman mallin soveltaminen. Markkinaoikeus katsoo, että Energiamarkkinavirasto on voinut harkintavaltansa perusteella valita inflaatiokorjaukseen soveltamansa mallin, jossa niin sanottu kaksinkertainen inflaatio poistetaan tekemällä kiinteä vähennys reaaliseen riskittömään korkoon. Vaikka asiassa on sinänsä selvitetty, että eri malleilla on erilaisia taloudellisia vaikutuksia valittajayhtiölle, ei asiassa ole kuitenkaan osoitettu, että Energiamarkkinaviraston valitsema malli olisi jotain toista menetelmää heikompi tai johtaisi siihen, että kolmannella valvontajaksolla verkonhaltijan oikeus verkkotoimintaan sijoitetun pääoman kohtuulliseen tuottoon olisi inflaatiokorjauksen vuoksi vaarantunut. Valittua yhden prosentin kiinteää vähennystä voidaan lisäksi asiassa esitetyn perusteella pitää valittajayhtiön kannalta kolmannen valvontajakson alkupuolella vallitsevaan inflaation tasoon verrattuna viraston vetoaman varovaisuusperiaatteen mukaisena ja valittajalle edullisempana kuin esimerkiksi mainitussa Sigma-Hat Economics Oy:n selvityksessä inflaatiokorjauksessa sovellettavaksi hintaindeksiksi suositeltua kuluttajahintaindeksiä. Edellä esitetyillä perusteilla valittajan muutosvaatimus on tältä osin hylättävä. (---) 2.3 Rajayhteyksien lisäriskipreemio Valittaja on vaatinut, että rajayhteyksille sallitaan suurempi tuotto hyväksymällä kolmen prosentin lisäriskipreemio Venäjän rajainvestointeihin ja kahden prosentin lisäriskipreemio muille rajayhteyksille. Valvontamenettelyssä tulisi näin huomioida rajayhteyksien korkea riskipitoisuus. Lisäksi valittaja on katsonut, että sen rajajohtoinvestoinnit voidaan osittain rinnastaa myös Gasum Oy:n toiminnalliseen riskiin, jonka johdosta Energiamarkkinavirasto on vahvistanut Gasum Oy:lle yleisen kolmen prosentin lisäriskipreemion. Todistaja Hirvonen on markkinaoikeudessa kertonut, että valittajalla on olemassa lisääntynyt riski Venäjän rajayhteyksien osalta, koska sähkön tuonti Venäjältä on syksystä 2011 asti ollut vaihtelevaa, ja todistajan arvion mukaan tilanne tulee jatkumaan vaihtelevana lähivuosien ajan. Lisäksi muitakin rajayhteyksiä koskee todistajan kertomuksen perusteella ainakin tekninen riski. Edelleen todistajan kertoman mukaan vaadittu riskipreemion taso perustuu pelkästään valittajan arvioon. Direktiivin 2009/72 37 artiklan 8 kohdan mukaan sääntelyviranomaisen on tariffeja tai menetelmiä sekä tasapainottamispalveluja vahvistaessaan tai hyväksyessään varmistettava, että siirto- ja jakeluverkonhaltijoille annetaan sekä lyhyellä että pitkällä aikavälillä asianmukaisia kannustimia parantaa tehokkuutta, edistää markkinoiden yhdentymistä ja toimitusvarmuutta sekä tukea asiaan liittyvää tutkimustoimintaa. Markkinaoikeus toteaa, että mainitussa direktiivin artiklassa ei ole yksiselitteisesti säännelty sitä, miten kansallisen sääntelyviranomaisen eli Energiamarkkinaviraston on valvontamenetelmiä vahvistaessaan asianmukaisia kannustimia antamalla edistettävä markkinoiden yhdentymistä ja toimitusvarmuutta, eikä siitä näin ollen voida johtaa suoraa ohjetta siinä mainittujen kannustimien toteuttamisesta. Pelkästään direktiivin tulkinnanvarainen ilmaisu kannustimien antamisesta sekä se seikka, että valittajalla on mahdollisesti jonkinasteisen riskin sisältäviä rajayhteyksiä, ei valvontamenetelmien kokonaisuuden kannalta tarkoita sitä, että Energiamarkkinaviraston tulisi ilman sähkömarkkinalain nimenomaista säännöstä vahvistaa valittajan vaatima uusi riskipreemio rajayhteyksien osalta. Kysymyksessä olevassa artiklassa tarkoitettuja kannustimia on mahdollista toteuttaa muillakin kuin valittajan esittämillä keinoilla ja tältä osin harkintavalta kuuluu yhtäältä kansalliselle lainsäätäjälle ja toisaalta verkonhaltijoiden valvontamenetelmät kokonaisuutena vahvistavalle Energiamarkkinavirastolle. Maakaasumarkkinoiden riskipreemion osalta maakaasumarkkinalain muuttamista koskevassa hallituksen esityksessä (HE 128/2004 vp, s. 11) on todettu, että maakaasuverkkotoiminnalle hyväksyttävän tuottotason määrittelyssä tulee ottaa huomioon Suomen maakaasumarkkinoiden erityispiirteet. Hallituksen esityksen mukaan riskitason arvioinnissa tulee ottaa huomioon maakaasun hankintaan liittyvät riskit. Siten maakaasumarkkinoiden toimijan riskipreemiota ei voida suoraan rinnastaa valittajan toimintaan. Markkinaoikeus katsoo, että markkinoiden yhdentymistä ja toimitusvarmuutta edistävien toimenpiteiden osalta Energiamarkkinavirastolla on ollut selvän ja yksityiskohtaisemman unionitason sääntelyn puuttuessa kolmannen valvontajakson valvontamenetelmien sisältämien kannustimien vahvistamisessa laaja harkintavalta. Vaaditun riskipreemion osalta valittaja ei ole myöskään osoittanut, mihin vaadittu arvo tosiasiassa perustuu tai että rajayhteyksien riskeistä taikka tuonnin vaihtelevuudesta johtuen sille olisi ylipäänsä aiheutunut niin huomattavia vaikutuksia, että niiden johdosta valvontamenetelmiä olisi tältä osin muutettava koskien valvontajaksoa 2012 -
3. Vaatimuksen arvioinnissa on otettava huomioon sekin seikka, että Energiamarkkinavirasto on ottanut valvontamallissaan käyttöön kolmannelle valvontajaksolle useita uusia kannustimia, muun muassa tässä asiassa käsitellyn innovaatiokannustimen. Edellä esitetyillä perusteilla valittajan muutosvaatimus on tämän vaatimuskohdan osalta hylättävä. (---) 2.5 Rahoitusomaisuuden kustannuksen määrittäminen Valittaja on vaatinut, että rahoitusomaisuuden kustannusta määritettäessä rahoitusomaisuudesta otetaan huomioon määrä, jolla yhtiö saavuttaa current ratio -tunnusluvun 0,
4. Valituksenalaisella päätöksellä vahvistettujen valvontamenetelmien mukaan toteutuneen oikaistun tuloksen laskennassa otetaan rahoituskustannuksina huomioon muun muassa sähköverkkotoiminnan harjoittamisen turvaamiseksi tarvittavasta rahoitusomaisuudesta aiheutuvat kustannukset. Energiamarkkinavirasto on valvontamenetelmissä esittänyt, että sähköverkkotoiminnan harjoittaminen edellyttää määrättyä rahoitusomaisuutta yhtäältä säännöllisten maksujen suorittamiseksi, koska verkonhaltijan maksusuoritukset tapahtuvat jossakin määrin eriaikaisesti kassaan maksujen kanssa, ja toisaalta ennalta arvaamattomiin menoihin varautumiseksi. Tämän takia verkkotoiminnan harjoittamisen turvaamiseksi välttämättömästä rahoitusomaisuudesta aiheutuva kustannus otetaan huomioon verkkotoiminnan hinnoittelun kohtuullisuutta valvottaessa. Vahvistetulla menetelmällä toteutunutta oikaistua tulosta laskettaessa otetaan huomioon vähennyksenä verkkotoiminnan harjoittamisen turvaamiseksi tarvittavasta rahoitusomaisuudesta aiheutuva kustannus. Viraston päätöksen mukaan verkkotoiminnan harjoittamisen turvaamiseksi tarvittavana rahoitusomaisuutena otetaan huomioon taseen vastaaviin eriin lyhyt- ja pitkäaikaiset saamiset (lukuun ottamatta myyntisaamisia), rahoitusarvopaperit sekä rahat ja pankkisaamiset sekä niihin rinnastettavissa oleviin eriin kirjatusta rahoitusomaisuudesta enintään määrä, joka vastaa kahdeskymmenesosaa verkonhaltijan liikevaihdosta. Korkein hallinto-oikeus on käsitellyt valittajan verkkotoiminnan harjoittamisen turvaamiseksi välttämätöntä rahoitusomaisuutta jo toisen valvontajakson vahvistuspäätöstä koskevan valitusasian yhteydessä 31.12.2010 antamassaan päätöksessä taltionumero
5. Mainitun korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen mukaan esitetyn selvityksen perusteella ei ole ollut mahdollista todeta, että valittajan myös tässä asiassa vaatima tai Energiamarkkinaviraston valvontamenetelmissään vahvistama malli tuottaisi kustannuksen laskennan kannalta oikeamman ja siten hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnin kannalta paremman lopputuloksen. Korkein hallinto-oikeus on katsonut asiassa selvitetyksi, että välttämättömän rahoitusomaisuuden suuruutta voidaan selvittää erilaisten laskennallisten menetelmien avulla. Asiassa ei ollut osoitettu, että kumpikaan malleista johtaisi siihen, että verkkotoiminnan harjoittamisen turvaamiseksi tarvittavan rahoitusomaisuuden määrä ja sen perusteella laskettava kustannus olisi verkonhaltijan kannalta kohtuuttoman vähäinen tai riittämätön. Kummankaan malleista ei ollut siten osoitettu johtavan sellaiseen hinnoitteluun, jota ei voitaisi pitää verkonhaltijoiden kannalta kohtuullisena. Markkinaoikeus katsoo, ettei valittajan oma näkemys sen rahoitusomaisuuden kustannuksen määrittämismallista ole Energiamarkkinaviraston harjoittaman valvonnan kannalta lähtökohtaisesti erityisen merkityksellinen. Nyt käsiteltävänä olevassa asiassa saatu selvitys vastaa olennaisilta osin sitä, mitä markkinaoikeudessa on esitetty jo toisen valvontajakson valvontamenetelmiä koskevan valituksen käsittelyn yhteydessä, eikä valittaja ole esittänyt sellaista uutta selvitystä, joka voisi antaa aiheen arvioida kysymyksessä olevaa vaatimusta toisin kuin korkein hallinto-oikeus on edellä mainitussa ratkaisussaan tehnyt. Tarvittavan rahoitusomaisuuden määrä vaihtelee esitetyn selvityksen perusteella eri toimialoilla ja eri sähköverkonhaltijoilla merkittävällä tavalla, ja asiaa arvioitaessa on otettava huomioon myös verkonhaltijoiden välisen tasapuolisen kohtelun vaatimukset. Valittaja ei ole osoittanut hinnoittelun kohtuullisuuden toteutumiseen nähden olevan aihetta muuttaa kysymyksessä olevaa laskentamenetelmää siten, että verkkotoiminnan harjoittamisen turvaamiseksi välttämätön rahoitusomaisuus määritettäisiin valituksessa vaadituin tavoin. Aihetta vahvistettujen valvontamenetelmien muuttamiseen ei siten tältä osin ole. (---) Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden jäsenet Kimmo Mikkola, Nina Korjus, Jaakko Ritvala, Erkki Lakervi ja Jarmo Uusitalo. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa Fingrid Oyj:n valitus Fingrid Oyj on valituksessaan vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaa markkinaoikeuden päätöksen siltä osin kuin markkinaoikeus on hylännyt valittajan seuraavat vaatimukset:
6. kohtuullisen tuottoasteen määrittämisessä riskittömänä korkokantana on käytettävä Suomen valtion kymmenen vuoden obligaation nimellistä korkoa (markkinaoikeuden päätöksen kohta 2.1),
7. rajayhteyksille sallitaan suurempi tuotto hyväksymällä kolmen prosentin lisäriskipreemio Venäjän rajainvestointeihin ja kahden prosentin lisäriskipreemio muille rajayhteyksille (markkinaoikeuden päätöksen kohta 2.3) ja
8. rahoitusomaisuuden kustannusta määritettäessä rahoitusomaisuudesta otetaan huomioon määrä, jolla yhtiö saavuttaa current ratio -tunnusluvun 0,7 (markkinaoikeuden päätöksen kohta 2.5). Fingrid Oyj on vaatinut, että korkein hallinto-oikeus muuttaa Energiamarkkinaviraston päätöksen valittajan vaatimusten mukaiseksi tai toissijaisesti kumoaa päätöksen vaadituilta osin ja palauttaa asian Energiamarkkinavirastoon päätöksen muuttamiseksi. Fingrid Oyj on vaatinut, että asiassa järjestetään korkeimmassa hallinto-oikeudessa suullinen käsittely. Fingrid Oyj on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti: 1 Muutoksenhaun yleiset perusteet Markkinaoikeuden päätös johtaa siihen, että viranomainen voisi päättää toiminnan tuoton sallitusta ylärajasta vapaasti ilman, että viranomaisen julkilausumilla perusteluilla on merkitystä tai että voidaan ennakoida, millä perusteilla kohtuullisen tuoton rajat jatkossa asetetaan. Markkinaoikeuden päätös vääristää viranomaisen ja valvottavan roolit ja merkitsee valitusmahdollisuuden rajautumista käytännössä olemattomaksi. Kun esitetty näyttö on otettu huomioon yksipuolisesti ja osa esitetyistä ja päätöksen perusteiksi tulleista väitteistä on virheellisiä, lopputulos on kestämätön. Valitus on rajoitettu niihin markkinaoikeuden päätöksen kohtiin, jotka ovat valittajalle keskeisen tärkeitä ja/tai joissa markkinaoikeuden päätöksen virheellisyys on ilmeisin. 1.1 Valvontamenetelmän toiminta ja tarkoitus Energiamarkkinaviraston päätöksen mukaan virasto käyttää hyväksyttävän tuottoasteen määrittämisessä pääoman painotetun keskikustannuksen mallia (WACC). Mallissa määritetään ensin kantaverkkoliiketoimintaan sitoutuneen omaisuuden arvo oikaisemalla tasearvot vastaamaan markkina-arvoa päätöksessä kuvatulla tavalla. Sitoutuneen pääoman kohtuullinen tuottoaste määritetään pääoman keskikustannuksen avulla. Mallissa käytettävät oman pääoman ja vieraan pääoman tuottovaatimukset määritellään markkinainformaation avulla pyrkien määrittelemään verrannollisten, kilpailluilla markkinoilla toimivien yhtiöiden pääomakustannuksiin vaikuttavat tekijät ja niiden arvot. Suurin osa Energiamarkkinaviraston päätöksestä on Fingridiin soveltuvien yksittäisten tekijöiden määrittämistä ja niille arvojen hakemista verrannollisista sijoituksista ja yhtiöistä. Sijoittajien asettamien oman pääoman ja korollisen vieraan pääoman tuottovaatimusten painotetusta keskiarvosta saadaan sitoutuneelle oikaistulle pääomalle hyväksyttävä kohtuullinen tuottoaste. Markkinaoikeuden päätöksessä perustellaan yksittäisiä tekijöitä ja lopputulosta jonkin ulkopuolisen, julkilausumattoman kriteerin pohjalta. Lopputulosta todetaan arvioitavan kokonaisuutena tai lausutaan, että jonkin tekijän muuttamisen ei ole osoitettu johtavan kohtuuttomaan lopputulokseen. Mitään periaatteita, joilla arvioidaan kokonaisuuden eli menetelmän lopputuloksena saadun tuloksen kohtuullisuutta, ei todeta. Sitoutuneelle oikaistulle pääomalle hyväksyttävän kohtuullisen tuottoasteen määrittämismenetelmä on kuitenkin se menetelmä, jolla arvioidaan, onko toteutunut tulos kohtuullinen vai ei. Myöskään Energiamarkkinaviraston päätöksessä ei todeta, että menetelmää soveltamalla saatua lopputulosta pitäisi arvioida jonkun muun kriteerin perusteella. Jos valvottavan tulosta arvioidaan mallin menetelmien ja markkinainformaatiota heijastavien tekijöiden määrittämiskriteereistä riippumattomin ulkopuolisin perustein, menettää mallin käyttäminen merkityksensä. Lisäksi Energiamarkkinaviraston päätöksen mukaan käytetyt menetelmät muodostavat sen kokonaisuuden, jonka perusteella kohtuullisuutta arvioidaan. Korkeimman hallinto-oikeuden päätös 27.7.2012 taltio 2074 osoittaa, että laajasta harkintavallasta riippumatta viranomaisen päätöstä ja sen kriteerejä pitää arvioida valitusviranomaisen toimesta. Aiemmasta käytännöstä poikkeamiseen on oltava perustellut syyt, ja ne tulee esittää päätöksessä, eikä kokonaisharkinnalla voida perustella yksittäisen tekijän oikeellisuuden arviointia. 1.2 Viranomaisen päätöksen perustelut ja niiden merkitys Energiamarkkinaviraston päätöksen arvioinnin on perustuttava siihen, että päätöksen perusteeksi ilmoitetut seikat on tarkoitettu päätöksen perusteiksi ja että päätöksen lopputulosta arvioidaan niiden perusteella. Osatekijöitä on arvioitava niiden perusteiksi ilmoitettujen seikkojen perusteella ja niiden soveltamisen lopputulos on kohtuullisen tuoton arviointiperuste. Muu johtaa mielivaltaan, ennalta arvaamattomuuteen ja oikeusturvan häviämiseen. 1.3 Lausunnot ja markkinaoikeuden päätös menetelmän kuvaajana Kukin lausunnonantaja on antanut lausuntonsa niistä yhdestä tai muutamasta yksittäisestä tekijästä, joista Energiamarkkinavirasto on lausuntoa pyytänyt. Lausunnonantajat eivät ole arvioineet tekijöitä sillä perusteella, mikä vaikutus niillä on mallin tuottamaan lopputulokseen. Lausuntoihin ei sisälly kokonaisarviointia tai menetelmän soveltamisen lopputuloksen arvioimista ulkopuolisen muun kriteerin perusteella. Tämä ei ole tarpeellista eikä mahdollistakaan ottaen huomioon sen, miten Energiamarkkinavirasto päätöksessään toteaa arvioivansa tuoton kohtuullisuuden. Valvontamenetelmän osatekijöiden merkitystä osoittaa myös markkinaoikeuden päätös jakeluverkkoyhtiöitä koskevassa asiassa, jossa markkinaoikeus hylkäsi valituksen muutoin, mutta hyväksyi valittajien yhden vaatimuksen ja palautti asian tältä osin Energiamarkkinaviraston ratkaistavaksi. Yhden osatekijän merkitystä voidaan arvioida erikseen ilman, että lopputuloksen ja kaikkien eri osatekijöiden vaikutuksen pitää olla arvioitavana samalla kertaa. 1.4 Eri osapuolten intressit Markkinaoikeuden päätöksen mukaan arvioinnissa on Energiamarkkinaviraston omaksuman valvontamenetelmän lisäksi otettava huomioon eri tahojen intressit laajemmin. Toteamus on yhteydessään logiikaltaan outo ja ristiriitainen omaksutun valvontamenetelmän lähtökohtien kanssa. Kun toimintaan sitoutuneelle omaisuudelle määritetään kohtuullinen tuotto kilpailluilla markkinoilla toimivien verrannollisten yritysten avulla, tuloksena on se tuotto- ja hinnoittelutaso, joka vallitsisi, jos valvottava toimisi monopoliaseman sijasta kilpailluilla markkinoilla. Kun kilpailutilanteen katsotaan johtavan tehokkuuteen ja kuluttajille edulliseen hintatasoon, menetelmä johtaa sekä omistajien että asiakkaiden kannalta kohtuulliseen lopputulokseen. Erilaisten kannustimien avulla pyritään lisäksi ohjaamaan ja tehostamaan valvottavan yrityksen toimintaa. Kun menetelmä heijastaa kilpailutilannetta, ei ole perusteltua muuttaa mallin tuottamaa arviota joillakin ulkopuolisilla mittareilla. Energiamarkkinavirasto ja markkinaoikeus eivät ole myöskään yksilöineet, mitä kuluttajien etujen huomioon ottaminen merkitsisi. 1.5 Tasapuolisuusvaatimus Valvontamenetelmä, jota Energiamarkkinavirasto soveltaa kantaverkkoyhtiö Fingridiin ja jakeluverkkoyhtiöihin, on periaatteiltaan pitkälti sama. Tämä ei kuitenkaan merkitse, että yksittäisten parametrien tulisi olla samat. Valvonnalla voidaan pyrkiä ohjaamaan toimintaa eri tavoin, minkä vuoksi tarvitaan erilaisia kannustimia ja parametreja. Erot voivat johtua erilaisesta toiminnasta, liiketoiminnan riskeistä ja rahoitustarpeista sekä pyrkimyksestä kannustimilla ohjata toimintaa eri tavoin. Nämä tekijät johtavat siihen, että käytettävät vertailuryhmät ja sovellettavat parametrit ovat erilaiset. Tasapuolisuusvaatimus ei merkitse, että kaikkiin valvottaviin sovelletaan samoja tekijöitä ja arvoja. Valvonnassa on otettava huomioon myös valvottavien eroavaisuudet, mikä mahdollistaa tasapuolisen kohtelun. Energiamarkkinaviraston ja markkinaoikeuden päätöksissä viitataan joissakin kohdin jakeluverkkoyhtiöihin sovellettaviin arvoihin ja perustellaan samojen suureiden käyttämistä tasapuolisuudella. Valvontamenetelmän joidenkin tekijöiden osalta kantaverkkoyhtiötä ja jakeluverkkoyhtiöitä kohdellaan kuitenkin toisistaan poikkeavasti. Energiamarkkinavirasto käyttää Fingridin kannalta epäedullisempaa pääomarakenteen jakosuhdetta jakeluverkkoyhtiöihin verrattuna. Kannustimissa ja tehostamisvaatimuksissa kantaverkkoa ja jakeluverkkoa koskee erilainen sääntely. Tasapuolisuusargumenttia onkin käytetty perusteluna satunnaisesti silloin, kun muutoin on haluttu käyttää samansuuruista tekijää. 1.6 Todistustaakka Markkinaoikeuden mukaan valvottavan tehtävä on osoittaa, että mallin osatekijä ei johda kokonaisuutena kohtuuttomaan lopputulokseen. Markkinaoikeus on hyväksynyt viraston virheellisetkin väitteet, mutta edellyttänyt valittajalta yksityiskohtaisia laskelmia tai on katsonut valittajan todistelun olevan omien näkemysten esittämistä, joita ei tarvitse ottaa huomioon. Markkinaoikeuden omaksuma kanta johtaisi valvontaviranomaisen mielivaltaan. Energiamarkkinaviraston päätöksen muuttamiseksi täytyy olla riittävää sen osoittaminen, että päätöksessä ei ole noudatettu niitä periaatteita ja kriteereitä, joilla ilmoitetaan ratkaistavan kohtuullisuuden arviointi. Riittävää täytyy olla, että valvottava osoittaa sitä koskevan parametrin tulleen valituksi väärin joko sen vuoksi, ettei parametri sovellu valvottavaan tai parametri on menetelmän periaatteiden ja vahvistuspäätöksessä todettujen soveltamissääntöjen vastainen. Perusteen päätöksen muuttamiselle täytyy muodostaa myös ennakoitavuuden ja läpinäkyvyyden vastaisesti tehdyt muutokset, joita mitkään kyseisestä seikasta hankitut asiantuntijalausunnot eivät tue vaan puoltavat muuta lopputulosta. 2 Yhden prosenttiyksikön vähennys riskittömästä korosta 2.1 Markkinaoikeuden päätökseen kirjattu todistelu Markkinaoikeus on todennut päätöksessään, että valvontamenetelmässä tehdään inflaatiokorjaus vuosittain päivittämällä rakennuskustannusindeksin avulla sähköverkon komponenttien yksikköhinnat. Verkkotoimintaan sitoutuneen omaisuuden arvostamisessa markkina-arvoon ei kuitenkaan ole kysymys inflaatiokorjauksesta. Valvontakauden alussa sitoutuneen omaisuuden käypä arvo määritetään komponenteittain, ja laskennan helpottamiseksi markkina-arvo määritetään valvontakauden aikana kunkin vuoden alussa rakennuskustannusindeksillä. Se ei seuraa inflaatiota, vaan voi olla erisuuntainenkin kuin inflaatio, kuten todistajat markkinaoikeudessa kertoivat. Seuraavan valvontakauden alussa markkina-arvon määrittäminen tehdään taas komponenteittain määrittämällä niiden käypä arvo. Todistajien lausumia ei tältä osin ole kirjattu markkinaoikeuden päätökseen. Energiamarkkinaviraston keskeinen lausunnonantaja Kallunki puolsi nimellisen koron ja verkko-omaisuuden nykykäyttöarvon käyttämistä sen suuruisena kuin se on valvontakauden alussa. Markkinaoikeudessa kuultaessa Kallunki totesi tämän mukaisesti, että hän ei ole ehdottanut reaalisen koron käyttämistä. Kallunki totesi suosittavansa käytettäväksi nimellistä korkoa eli sellaista WACC:ia, josta ei ole poistettu inflaatiokomponenttia. Ero Kallungin puoltaman vaihtoehdon ja Energiamarkkinaviraston päätöksen niin sanotun inflaatiokorjauksen välillä on Fingridin kohdalla noin 70 miljoonaa euroa. Tätä ei ole todettu markkinaoikeuden perusteluissa. Markkinaoikeuden päätöksen perusteella todistaja Kottilan kertomuksesta saa harhaanjohtavan kuvan. Kottila piti virheellisenä Energiamarkkinaviraston tekemää prosenttiyksikön vähennystä riskittömästä korosta. Samoin katsottiin Icecapital Oy:n 5.10.2012 päivätyssä lausunnossa. Korkokannan määrittely ei ota huomioon markkinoiden uutta ilmiötä, niin sanottua riskittömän koron volatiliteettia. Energiamarkkinaviraston päätöksen mukainen yhden tekijän ennalta arvaamaton ja vaikutukseltaan iso muutos lisää sijoituksen riskiä. Riski korostuu, kun valvottava tai sen sidosryhmät eivät voi päätellä, millä perusteella seuraavilla valvontajaksoilla tehdään vähennys sallittuun tuottoon. Todistaja Vilske piti tehtyä niin sanottua inflaatiokorjausta virheellisenä, toisin kuin markkinaoikeuden päätöksestä voisi päätellä. Hänen mukaansa muutos ei vastaa rahoitusteorian keskeisiä taustaoletuksia eli vaatimuksia markkinainformaation tehokkuudesta. Vilskeen mukaan aiempi käytäntö ei ole johtanut teoreettisesti virheelliseen tulokseen. Markkinaoikeuden päätöksen mukaan Energiamarkkinaviraston päätös on valvottavalle Sigma-Hat Economics Oy:n selvityksessä esitettyä edullisempi. Markkinaoikeuden ja Energiamarkkinaviraston kuvaus Sigma-Hat Economics Oy:n lausunnon ja Energiamarkkinaviraston päätöksen suhteesta on tosiseikkoja vastaamaton. Sigma-Hat Economics Oy:n selvityksessä suositetaan valvontajaksolla käytettäväksi koroksi 2,33 % vuodessa keskimääräiseen obligaatiokorkoon perustuen. Tämä korko on noin kolme kertaa enemmän kuin Energiamarkkinaviraston päätöksen mukainen vuonna 2013 käytettävä korko 0,82 %. Valvontajakson kahtena ensimmäisenä vuotena Energiamarkkinaviraston päätöksen mukainen korko on noin kaksi kolmasosaa Sigma-Hat Economics Oy:n suosittamasta korosta. Koko valvontakaudelle laskettuna eroavaisuus Energiamarkkinaviraston päätöksen mukaisen mallin ja Sigma-Hat Economics Oy:n suositusten välillä on vuosien 2012 ja 2013 korkotason perusteella noin 100 miljoonaa euroa. Todistaja Kuosmanen, joka on yksi Sigma-Hat Economics Oy:n lausunnon laatijoista, ei todistajankertomuksensa perusteella ollut perillä valvontamenetelmän mekaniikasta ja inflaation vaikutuksesta. Hän ei osannut kertoa, miksi verkon nykykäyttöarvo arvioidaan valvontakauden alussa tai mikä merkitys vuosittaisilla päivityksillä on. Kuosmanen piti valvontapäätöksen mukaista riskitöntä korkoa alhaisena. Hän vahvisti, että Sigma-Hat Economics Oy oli lausunnossaan esittänyt korkeampaa korkoa. Näitä asioita ei ole kirjattu markkinaoikeuden päätökseen. Toisin kuin valituksenalaisessa päätöksessään Energiamarkkinavirasto vetosi lausunnoissaan markkinaoikeudelle mallin ja lopputuloksen kokonaisuuteen. Energiamarkkinavirasto ei kuitenkaan esittänyt mitään perusteita, laskelmia tai vertailua kokonaisuudesta. Fingridin nimeämä todistaja Kottila tarkasteli laskelmia kohtuullisen tuoton tasosta eri parametreilla. Tarkastelussa oli mukana muita toimijoita koskevaa vertailuaineistoa. Tämän näytön markkinaoikeus on sivuuttanut päätöksessään. 2.2 Inflaatio ja riskitön korko Inflaation ja koron keskinäistä suhdetta ei ole kuvattu tai näytetty. Kysymystä vallitsevan inflaation ja korkotason välisestä suhteesta ei ole käsitelty asiantuntijalausunnoissa, Energiamarkkinaviraston päätöksessä eikä markkinaoikeuden päätöksessä. Niissä arvioidaan korkotasoista tehtäviä vähennyksiä, mutta ei esitetä näkemystä siitä, mitä osaa korosta voidaan pitää inflaation vaikutuksena tai korvauksena vallitsevasta inflaatiosta. Kun tuottotason alentamista ja mallin muuttamista perustellaan inflaatiolla, perustelut vähennykselle jäävät esittämättä. Korot ovat valituksen tekemisen hetkellä ja näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa historiallisen alhaalla. Toisaalta inflaatio on vahvistunut, ja on väläytetty mahdollisuutta valtioiden velkakriisin hoitamisesta voimakkaalla inflaatiolla. Tällaisessa asetelmassa ei voida esittää, että korkotasossa on korvaus inflaatiosta ja loppu on muuta tuottoa. Koron ja inflaation suhde ei ole suoraviivainen. Energiamarkkinaviraston päätöksen ja markkinaoikeuden päätöksen perusteluissa käsitellään 10 vuoden markkinakorkoja ja yhden vuoden indeksimuutoksia. Relevantin ajanjakson pitäisi olla kuitenkin arvioinnissa samanpituinen, kuten on Sigma-Hat Economics Oy:n lausunnossa. Energiamarkkinaviraston tekemä kiinteä vähennys on erikoinen, jos sen tarkoitus on olla seurausta inflaatiosta. Inflaation merkitys ei voi olla sama määrä eri korkotasoilla. Korkojen edelleen laskiessa yhden prosenttiyksikön vähennys voi johtaa negatiiviseen riskittömään korkoon. Tämä olisi Energiamarkkinaviraston lausunnonantajan Sigma-Hat Economics Oy:n mukaan hyvin hankalaa mallin soveltamisen kannalta. Inflaation osuutta markkinakoroissa ei ole käsitelty eikä yhden prosenttiyksikön kiinteä vähennys voi olla korkoihin sisältyvän inflaation vaikutus. Energiamarkkinavirasto on tehnyt prosenttiyksikön vähennyksen väittäen sitä kahdenkertaisen inflaatiohyvityksen eliminoimiseksi. Vähennys riskittömään korkoon on tehty ilman teoreettista perustaa. Vähennys on mielivaltainen ja perustelematon, Energiamarkkinaviraston sopivaksi katsoma vähennys sallittuun tuottoon. 2.3 Ennalta-arvattavuus ja asian laajempi arvioiminen Markkinaoikeuden päätöksen lausuma siitä, että tasoltaan kiinteänä elementtinä inflaatiokorjausta ei voida pitää vaikutukseltaan ennalta arvaamattomana, on virheellinen. Muutokselle ei ole ollut perusteita hallintomallista saatujen kokemusten, tuomioistuinkäytännön tai kansainvälisen kehityksen johdosta. Muutokselle ei myöskään ole ollut ulkoista syytä. Reaalikoron käyttöönotto ei perustunut asiantuntijalausuntoihin eikä valvonnasta tai oikeuskäytännöstä ilmenneeseen tarpeeseen muuttaa vakiintunutta koron laskentaa. Energiamarkkinavirasto ei ole osoittanut, että aiempina kausina sovellettu menetelmä olisi inflaation johdosta ollut virheellinen tai johtanut kohtuuttomaan lopputulokseen. Mallia on sovellettu useampana valvontakautena, eivätkä lukuisat kuullut asiantuntijat ole tuoneet virhettä esiin tai esittäneet muutosta menetelmään. Markkinaoikeudessa kuulluista todistajista ainoastaan Kuosmanen puolsi jonkin vähennyksen tekemistä, mutta hänen todistajalausunnostaan ilmeni, ettei hänen asiantuntemuksensa liittynyt valvontamenetelmään tältä osin. Energiamarkkinaviraston päätöksessä ei yksilöidä, mitkä ovat vähennyksen määräytymisperusteet jatkossa. Korko- ja inflaatiotason vaikutusta mallissa käytettävään riskittömään korkotasoon on mahdotonta ennakolta arvioida. Myöskään Energiamarkkinaviraston varovaisuuden astetta ja vaikutusta ei voida arvioida ennakolta. Ennakoimaton ja perustelematon muutos valvontamenettelyyn horjuttaa luottamusta valvonnan ennakoitavuuteen, sillä seuraavalla valvontakaudella joku muu yllättävä muutos on mahdollinen. Ennakoimattomuuden aiheuttamaa regulaatioriskiä ja siitä seuraavaa tuottovaatimuksen kasvua käsiteltiin markkinaoikeudessa, mutta markkinaoikeuden päätöksen perusteluissa siitä ei ole lausuttu. Markkinaoikeus on todennut, että inflaatiokorjausta on tarkasteltava laajemmin ja että laajemmasta tarkastelusta seuraa, että inflaatiokorjausta voidaan pitää hyväksyttävänä. Väitettyä syy-seuraussuhdetta ei päätöksessä perustella, eikä näyttöä tai kuvausta laajemmasta harkinnasta ja sen vaikutuksesta ole esitetty. Markkinaoikeuden päätös ei täytä tasapuolisuuden tai perustelemisen vaatimuksia. 2.4 Energiamarkkinaviraston päätöksen suhde asiantuntijalausunnoissa suositeltuun Energiamarkkinaviraston omat lausunnonantajat ovat puoltaneet muuta kuin päätökseen otettua menetelmää, ja näiden suositusten mukainen korkotaso sallisi olennaisesti korkeamman tuoton. Kallungin suosittama malli olisi valvontakaudella sallinut noin 70 miljoonaa euroa ja Sigma-Hat Economics Oy:n suositus arviolta noin 100 miljoonaa euroa korkeamman tuoton kuin Energiamarkkinaviraston päätös. Suositusten ja Energiamarkkinaviraston päätöksen suhde osoitettiin markkinaoikeudessa, mutta sitä ei ole kirjattu markkinaoikeuden päätökseen. Käytetty viitekorko on asetettu kohtuuttoman alhaiselle tasolle, joka poikkesi kaikista asiantuntijoiden suosituksista. Kun Energiamarkkinavirasto on laskenut koron omien asiantuntijoidensa suosituksia alemmaksi, Energiamarkkinaviraston päätökseen varovaisuudesta kirjattu ei pidä paikkaansa. Energiamarkkinaviraston menetelmäpäätöksessä on oleellinen virhe, ja viranomainen on käyttänyt harkintaansa kohtuullisuuden rajan ylittäen. Markkinaoikeuden päätöksen perusteluissa on myös väite, jota ei ole annetuissa lausunnoissa tai Energiamarkkinaviraston päätöksessä. Markkinaoikeus on verrannut tehtyä vähennystä kolmannen jakson alkupuolen inflaatioon ja pitänyt vähennystä varovaisuusperiaatteen mukaisena ja Sigma-Hat Economics Oy:n suositusta edullisempana. Sigma-Hat Economics Oy tai Energiamarkkinavirasto eivät kuitenkaan käsittele valvontajakson alkupuolella vallitsevaa inflaatiota tai perustele sillä kantaansa. 3 Rajajohtojen lisäriskipreemio Markkinaoikeus on päätöksensä perusteluissa, jotka koskevat rajajohtojen lisäriskipreemiota, sivuuttanut tätä koskevan valituksen keskeisen perusteen. Nimittäin valvontamalliin ei sisälly markkinoiden yhdentymistä edistävää kannustinta. Tällaisen kannustimen sisällyttäminen valvontamenetelmään on direktiivin mukaan sääntelyviranomaisen tehtävä. Kun Energiamarkkinavirasto on jättänyt tämän tehtävän täyttämättä, menetelmää on muutettava. Kannustimeen velvoittavan direktiiviin implementointiaika on kulunut umpeen. Jäsenvaltio on näin ollen velvollinen tulkitsemaan kansallista oikeutta direktiivin sanamuodon ja päämäärän valossa. Markkinaoikeus on todennut, että virastolla on harkintavaltaa kannustimia vahvistaessaan ja että menetelmään sisältyy useita uusia kannustimia. Menetelmään ei kuitenkaan sisälly kannustinta, jonka voisi katsoa olevan tarkoitettu edistämään markkinoiden yhdentymistä. Markkinaoikeuden mainitsema innovaatiokannustin ei ole tarkoitettu edistämään markkinoiden yhdentymistä. Innovaatiokannustimen tarkoituksena on kannustaa edistämään innovatiivisia teknisiä ja toiminnallisia ratkaisuja verkkotoiminnassa, ja se on kannustamassa direktiivin mainitsemaa tutkimustoimintaa. Vastaavantyyppiset tekijät, jotka ovat johtaneet riskipreemioon Gasum Oy:n kohdalla, koskevat myös Fingridiä. Markkinaoikeuden päätöksen mukaan maakaasumarkkinoiden erityispiirteet on Gasum Oy:n kohdalla otettu huomioon myös korkeammassa vieraan pääoman riskipreemiossa. Kun Fingridin kohdalla näin ei ole menetelty, lisäriskipreemio on tasapuolisuuden kannalta erityisen perusteltu. Markkinaoikeuden päätöksen mukaan vaaditun riskipreemion osalta ei ole esitetty laskelmia. Energiamarkkinaviraston vahvistaessa kolmen prosentin lisäriskipreemion Gasum Oy:n koko verkko-omaisuudelle valvontakaudelle 2010 - 2013, päätöksessä ei ollut laskelmia siitä, miten kyseiseen lukuun oli päädytty. Jos korkein hallinto-oikeus katsoo, että riskipreemiota ei voida asettaa valitusprosessissa, Fingrid vaatii toissijaisesti asian palauttamista Energiamarkkinavirastoon rajajohdoille laskettavan lisäriskipreemion tai muun direktiivin edellyttämän markkinoiden yhdistämistä edistävän kannustimen asettamiseksi. 4 Rahoitusomaisuuden kustannus Markkinaoikeus on todennut lähtökohdakseen, että välttämättömän rahoitusomaisuuden kustannus on otettava huomioon. Markkinaoikeus ei kuitenkaan ole päätöksessään arvioinut, mikä määrä rahoitusomaisuutta on Fingridin toiminnalle välttämätöntä. Markkinaoikeus on sivuuttanut sille esitetyn näytön Fingridin välttämättömän rahoitusomaisuuden määrästä. Markkinaoikeuden päätös rahoitusomaisuuden kustannuksen osalta on lähtökohdaltaan oikea, mutta johtopäätös on virheellinen ja markkinaoikeudessa esitetyn todistelun vastainen. Markkinaoikeus on viitannut perusteluissaan korkeimman hallinto-oikeuden toista valvontakautta koskevaan päätökseen. Tuolloin asia ratkaistiin Energiamarkkinaviraston vasta korkeimpaan hallinto-oikeuteen toimittaman aineiston perusteella, johon Fingridillä ei ollut mahdollisuutta kunnolla perehtyä tai vastata. Aineisto koski lähinnä jakeluverkkoyhtiöitä, ja sen mukaisesti korkeimman hallinto-oikeuden päätös on kirjoitettu. Jakeluverkkoyhtiöiden pääomarakenteet ja liiketoiminnan luonne ovat toisiinsakin verrattuna hyvin erilaiset. Jakeluverkkoyhtiöiden osalta liikevaihtoon perustuva rahoitusomaisuuden arviointi saattaa paremmin kuvata välttämättömän rahoitusomaisuuden määrää kuin yleensä maksuvalmiuden arvioinnissa käytettävät tunnusluvut. Epäselvyyttä ei sen sijaan ole markkinaoikeudessa esitetyn todistelun perusteella siitä, etteikö Energiamarkkinaviraston päätöksen perusteella kustannusta laskettaessa huomioon otettava määrä ole dramaattisesti pienempi kuin määrä, jonka Fingrid toimiakseen välttämättä tarvitsee. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen perusteella olennaista on, tuottaako malli kustannuksen laskennan kannalta oikeamman tuloksen. Oikeellisuuden perusta on siinä, että malli ottaa huomioon toiminnalle välttämättömän rahoitusomaisuuden määrän. Jos malli tällä perusteella on oikea, se antaa myös kohtuullisuuden arvioinnin kannalta oikean lopputuloksen. Lisä- tai kokonaisarviointeja ei tarvita, vaan yhden tekijän määrittäminen oikein johtaa tältä osin kohtuullisuuden arvioinnin kannalta oikeaan lopputulokseen. Selvää on, että Energiamarkkinaviraston päätös ei ota Fingridin toiminnalle välttämättömiä rahoitusvaroja huomioon. Näin ollen viraston soveltama malli johtaa kohtuuttomaan lopputulokseen. Markkinaoikeuden lausuma siitä, että valittajan oma näkemys rahoitusomaisuudesta ei ole erityisen merkityksellinen, on virheellinen. Yhtiön talous- ja rahoitusjohtaja on parhaiten perillä siitä, millaista rahoitusomaisuutta yhtiön päivittäinen toiminta, rahoitushuolto, rahoittajat, luottoluokittajat ja muut intressitahot edellyttävät. Todistaja Pippingsköld on kertonut näistä seikoista ja osoittanut sen, että yhtiössä ylläpidetty rahoitusomaisuuden määrä täyttää mainitut edellytykset minimitasolla. Fin­gridin rahoitusomaisuuden määrä on suurempi kuin valituksessa huomioon otettavaksi vaadittu määrä ja kokonaan eri suuruusluokkaa kuin Energiamarkkinaviraston päätöksen perusteella huomioon otettava määrä. Todistaja Rajala esitti markkinaoikeudessa laajaan vertailuaineistoon perustuvan selvityksen Fingridin maksuvalmiudesta ja siten rahoitusomaisuuden määrästä. Rajala osoitti, että Fingridin kohdalla maksuvalmiutta kuvaava current ratio -tunnusluku on viiden viime vuoden aikana ollut 0,7 - 1,1 ja siten tasoa heikko tai tyydyttävä. Jos rahoitusomaisuutta olisi ollut Energiamarkkinaviraston päätöksen mukainen 5 % liikevaihdosta, maksuvalmiutta kuvaava tunnusluku olisi ollut alle kaikkien vaatimusten ja johtanut maksukyvyttömyyteen. Rajala oli verrannut laajalla aineistolla Fingridiä muihin yrityksiin ja erityisesti samalla toimialalla toimiviin. Tämä vertailu osoitti, että muiden yritysten current ratio -tunnusluku oli säännönmukaisesti korkeampi kuin Fingridillä. Tämä on osoitus siitä, että Fingridillä on vain toiminnalle välttämätön määrä rahoitusomaisuutta. Tätä määrää ei vaadita kokonaan huomioon otettavaksi, mutta Energiamarkkinaviraston soveltama menetelmä ei ota huomioon kolmannestakaan välttämättömän rahoitusomaisuuden määrästä. Markkinaoikeus on todennut rahoitusomaisuuden määrän vaihtelevan esitetyn selvityksen perusteella. Epäselväksi jää, mihin selvitykseen viitataan. Jos kysymys on aiemmassa asiassa korkeimpaan hallinto-oikeuteen esitetystä selvityksestä, viitataan edellä valituksessa lausuttuun. Jos kysymys on todistaja Rajalan esityksestä, hänen kertomuksensa osoitti, että Fingridin rahoitusomaisuus on verrokkiryhmän tasolla tai alempi ja että valituksenalaisen päätöksen mukainen rahoitusomaisuuden määrä olisi Fingridille tuhoisa. Markkinaoikeus on esittänyt verkonhaltijoiden tasapuolisen kohtelun vaatimuksen perusteluna sille, ettei Fingridin vaatimusta välttämättömän rahoitusomaisuuden huomioon ottamisesta hyväksytä. Jakeluverkkoyhtiöiden tarpeet ovat kuitenkin erilaiset pääomavaltaiseen, toiminnaltaan ja tarpeiltaan jakeluverkoista poikkeavaan Fingridiin verrattuna. Tasapuolisuusvaatimuksen vastaista on jättää ottamatta huomioon Fingridille välttämätön rahoitusomaisuus sen vuoksi, että toisen valvontaryhmän keskimääräiset tarpeet mahdollisesti ovat toiset. 5 Vaatimus suullisesta käsittelystä Markkinaoikeuden käsiteltävänä ollut asia on monimutkainen. Asiantuntijoiden suullinen kuuleminen on tehokas keino valvontamenetelmän eri tekijöiden ja ominaisuuksien selvittämiselle. Suullisessa käsittelyssä osapuolet voivat esittää kysymyksiä toistensa nimeämille asiantuntijoille. Lausunnonantajien saamat toimeksiannot tai tehtävärajaukset eivät ole tiedossa, eikä valvottavalla ole valmisteluvaiheessa ollut mahdollisuutta esittää lausunnonantajille täydentäviä kysymyksiä. Markkinaoikeuden päätös osoittaa, että oikeudessa kuultujen asiantuntijoiden lausunnot voivat osaksi jäädä huomioon ottamatta tai tulla väärin ymmärretyiksi. Markkinaoikeuden päätökseen kirjatusta ei saa tasapainoista kokonaiskuvaa siitä, mitä todistajat ovat oikeudessa heitä kuultaessa kertoneet. Fingrid on nimennyt suullisessa käsittelyssä kuultaviksi Tom Pipping­sköldin, Ari Rajalan, Ritva Hirvosen, Juha-Pekka Kallungin, Kimmo Kottilan, Kimmo Vilskeen sekä Timo Kuosmasen. Fingrid Oyj:n valituksen täydennys Fingrid Oyj on 13.3.2013 toimittanut valituksen täydennyksen, johon se on liittänyt professori Vesa Puttosen lausunnon inflaation huomioon ottamisesta kohtuullista tuottoa määritettäessä sekä markkinaoikeudessa todistajina kuultujen Kimmo Kottilan ja Ari Rajalan todistajankertomukset kirjoitettuina ja yhteenvedot heidän markkinaoikeudessa esittämistään käsityksistä asiassa. Fingrid on lausunut valituksen täydennyksessä muun ohella seuraavaa: Professori Puttosen lausunnon yksiselitteinen lopputulema on, että uusi valvontamalli on aikaisemmin käytössä ollutta mallia heikompi ja johtaa väärään lopputulokseen. Kottilan ja Rajalan todistajankertomukset on kirjattu markkinaoikeuden päätökseen puutteellisesti tai jopa harhaanjohtavasti. Fingrid Oyj on nimennyt suullisessa käsittelyssä kuultavaksi todistajaksi Vesa Puttosen aiemmin todistajiksi nimettyjen Tom Pippingsköldin, Ari Rajalan, Juha-Pekka Kallungin, Kimmo Kottilan ja Timo Kuosmasen lisäksi. Fingrid Oyj on ilmoittanut luopuvansa Ritva Hirvosen ja Kimmo Vilskeen kuulemisesta todistajana. Professori Puttonen on Fingrid Oyj:n valituksen täydennykseen liitetyssä, 5.3.2013 päivätyssä lausunnossaan "Lausunto koskien inflaation huomioon ottamista kohtuullista tuottoa määritettäessä" lausunut muun ohella seuraavaa: "Normaali käytäntö tuottoarvioita, investointilaskelmia ja arvonmäärityksiä tehtäessä on käyttää nimelliskorkoja. Mikäli käytetään inflaatio-odotuksilla korjattuja korkoja eli reaalikorkoja tuottovaatimuksen määrittelyssä, meidän tulee vähentää inflaatio kaikista eristä, myös kassavirroista. Muuten tarkastelu jää epäloogiseksi ja kokonaisuus vääristyy." Puttonen on todennut lausunnossaan seuraavasti: " Energiamarkkinaviraston valvontakausi kattaa neljä vuotta. Inflaation vaikutus tuottoihin, kuluihin ja sitoutuneeseen pääomaan tällä ajanjaksolla ei ole lainkaan niin merkittävä kuin prosentin inflaatiokorjauksen tekeminen pitkän aikavälin tuottovaatimukseen. Jotta valvontamallissa otettaisiin inflaatio huomioon johdonmukaisesti ja tämä tulisi oikein tehdyksi, tulisi kaikki tulevat kassavirrat tästä ikuisuuteen ottaa mukaan inflaatiolla tai inflaatio-odotuksella korjattuina. Käytännössä tämä tarkoittaa, että viraston tulisi laskea Fingridin tuloslaskelma inflaatiolla muutettuna tästä ikuisuuteen. Tulos pitäisi laskea vuosittain uudelleen ja tämä pitäisi valvonnassa tehdä yli valvontakausien niin pitkään kuin tuoton kohtuullisuutta ylipäätään arvioidaan." Puttosen lausunnon mukaan "Jos Energiamarkkinavirasto siirtyy reaalisiin kassavirtoihin, se ei enää voisi käyttää nykyisen kaltaista Fingrid Oyj:n tulosta, joka perustuu verkonhaltijan vahvistetun tuloslaskelman liikevoittoon (Energiamarkkinavirasto 2011, kohta 7 "Toteutuneen oikaistun tuloksen laskenta") vaan tulosta pienentäisi inflaation huomioiminen." Puttonen on todennut lausunnossaan seuraavasti: "Energiamarkkinaviraston määrittelemä "inflaatiokorjaus" tehdään vuosittain päivittämällä rakennuskustannusindeksin avulla sähköverkon komponenttien yksikköhinnat, joiden avulla muodostetaan sähköverkon jälleenhankinta-arvo. Nähdäkseni termin "inflaatiokorjaus" käyttö tässä on harhaanjohtava. Kysymys on omaisuuden arvon mahdollisimman oikeasta määrittämisestä vuosittain. Yrityksen omistaja eli sijoittaja arvioi yrityksen tulosta suhteessa tähän pääomaan. Voidaan olettaa, että komponenttien yksikköhinnat eli sähköverkon jälleenhankinta-arvo keskimäärin nousee vuosien myötä. Yksittäisinä vuosina se voi tietysti laskeakin. Tälle pääomalle sijoittaja vaatii tuottoa, koska hänellä on ainakin periaatteessa mahdollisuus myydä omaisuus ja sijoittaa pääoma toiseen kohteeseen, ellei pääoma tuota verkkotoiminnassa riittävästi. (---) Inflaatiolla ei sijoittajan näkökulmasta ole muuta merkitystä kuin se, että pitkä riskitön korko määräytyy yleensä jonkin verran odotettavissa olevan inflaation päälle. Sijoittaja ei vuoden kuluttua ajattele, että hänellä on sitoutuneena osakekurssi vähennettynä inflaatiolla. Eikä hänelle riitä tuottona riskitön obligaatiokorko miinus inflaatio." Puttonen on lausunut, että "Verkkoliiketoimintaan sitoutuneen pääoman arvoa ei ole yhtä helppo määrittää, mutta senkin osalta mahdollisimman oikea arvo voidaan laskea vuosittain käyttämällä sähköverkon verkkokomponenttien yksikköhintoja kunkin vuoden alussa. Tämä olisi helpoin ja oikein tapa ottaa inflaation kehitys huomioon." Energiamarkkinaviraston lausunto Energiamarkkinavirasto on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa vaatinut valituksen hylkäämistä ja vastustanut suullisen käsittelyn toimittamista korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Energiamarkkinavirasto on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti: 1 Yleiset perusteet vaatimusten kiistämiselle Energiamarkkinavirasto on tehnyt päätöksen Energiamarkkinavirastosta annetusta laista (507/2000) ja sähkömarkkinalaista (386/1995) ilmenevän toimivaltansa nojalla. Energiamarkkinavirasto on noudattanut päätöstä tehdessään sähkömarkkinalain säännöksiä sekä ottanut huomioon säännöksiä koskevista lainvalmisteluasiakirjoista ilmenevät perustelut sekä säännösten taustalla olevan sähkön sisämarkkinoita koskevista yhteisistä säännöistä annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (2003/54/EY ja 2009/72/EY) säännökset ja tavoitteet. Energiamarkkinavirasto on noudattanut hallintolakia (434/2003) sekä suhteuttanut harkintavallan käyttönsä yleisiin hallinto-oikeudellisiin periaatteisiin. Energiamarkkinavirasto ei ole ylittänyt asiassa harkintavaltaansa. Valituksenalainen päätös on yksityiskohtaisesti perusteltu. Energiamarkkinavirasto on perustellut vahvistuspäätökset perustelumuistioissa, joissa perustellaan muun muassa valittuja menetelmiä. Energiamarkkinaviraston asiassa antama päätös sisältää hallintolain 45 §:n mukaiset, riittävät ja jopa poikkeuksellisen laajat perustelut päätöksen antamishetkisen tiedon mukaan. Valittaja ei ole osoittanut minkään vaatimuskohdan osalta, että jokin parametri olisi määritetty julkilausuttujen perusteiden vastaisesti. Kolmannen valvontajakson suuntaviivojen valmistelutyö on ollut pitkä ja avoin prosessi, ja valittajalla on ollut tilaisuus lausua viraston luonnoksista useaan otteeseen. Energiamarkkinaviraston valituksenalaisessa päätöksessä vahvistamat menetelmät perustuvat olennaisilta osiltaan samoihin menetelmiin, joita virasto on käyttänyt aiemmilla valvontajaksolla ja joita on käsitelty markkinaoikeudessa sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Kolmannen valvontajakson valvontamenetelmiä on muutettu Fingridin kannalta edulliseen suuntaan seuraavien tekijöiden osalta: WACC-mallin parametrejä on tarkistettu ylöspäin, tutkimus- ja kehityskustannuksia saa vähentää innovaatiokannustimessa ja valvontamenetelmien kannustavuus on lisääntynyt. Valittajan väitteet siitä, että vahvistuspäätöksessä käytetyt menetelmät eivät johtaisi oikeaan ja sähkömarkkinalain mukaiseen lopputulokseen, ovat perusteettomia. 2 Valittajan esittämiin väitteisiin vastaaminen 2.1 Valvontamenetelmien kehittäminen ja luottamuksensuojaperiaate Energiamarkkinaviraston tulee

§:n nojalla vahvistaa valvontamenetelmät valvontajaksolle, ja viraston on otettava tehtävää suorittaessaan huomioon myös sähkömarkkinalain 1 §:n tavoite kohtuuhintaisen ja riittävän hyvälaatuisen sähkön saannin turvaamisesta. Oikeuskäytännössä ja oikeuskirjallisuudessa vahvistettu kehittämistehtävä edellyttää, että virasto voi kehittää valvontamenetelmiä edelleen. Myös

§:ää koskevissa esitöissä (HE 127/2004 vp, s. 58) on todettu, että Energiamarkkinaviraston tulee valmisteltavassa uudessa vahvistuspäätösluonnoksessa kehittää päätöksen sisältämiä menetelmiä tarpeen mukaan valvonnasta saatujen kokemusten perusteella. Etukäteisvalvonnan periaatteen mukaisesti viraston on vahvistettava tulevalle valvontajaksolle valvontamenetelmät, joita on tullut kehittää aikaisemmilta valvontajaksoilta saatujen kokemusten perusteella. Aikaisemmasta käytännöstä poikkeamiselle ei näin ollen voida asettaa vastaavia vaatimuksia kuin jos virastolle ei olisi kyseistä kehittämistehtävää määritelty. Luottamuksensuojan periaate ei tarkoita sitä, ettei viranomainen voisi perustellusti muuttaa uusissa päätöksissä aiemmin soveltamissaan menetelmissä tai päätöksissä olleita epätarkkuuksia varsinkin, kun sähkömarkkinalaissa asetettu viranomaistehtävä käsittää menetelmien kehittämisen tulevillakin valvontajaksoilla. Valittajan tiedossa on ollut, että virasto kehittää valvontamenetelmiä tulevilla valvontajaksoilla, eikä kysymys ole ollut valittajalle odottamattomasta muutoksesta. Energiamarkkinavirasto on valmistellut kolmannen valvontajakson vahvistuspäätökset huolellisesti, ja valmistelutyön aikana verkonhaltijoita on kuultu useasti ja selvästi hallintolain edellyttämää laajemmin. Energiamarkkinavirasto on ottanut huomioon saadut lausunnot, ja lopullisia vahvistuspäätöksiä on muokattu lausuntojen johdosta. Osa valituksessa esitetyistä vaatimuksista on sellaisia, joita ei ole tuotu esiin lausuntokierroksilla. 2.2 Asiakkaiden aseman ja kuluttajien etujen huomioon ottaminen Eri intressitahojen huomioon ottaminen ei ole viraston vahvistamien menetelmien ulkopuolinen mittari, vaan sähkömarkkinalakiin ja sähkömarkkinadirektiiveihin 2003/54/EY ja 2009/72/EY perustuva keskeinen vaatimus, jonka perusteella kohtuullisen hinnoittelun määrittämistä koskevia menetelmiä tulee arvioida ja kehittää. Hinnoittelun kohtuullisuuden valvonnan on sähkömarkkinadirektiivien 2003/54/EY ja 2009/72/EY ja sähkömarkkinalain mukaisesti perustuttava etukäteen vahvistettuihin menetelmiin, ja viraston mahdollisuus valvoa hinnoittelun kohtuullisuutta tapauskohtaisesti jälkikäteen on erittäin rajoitettua. Valvontamenetelmien vahvistamisessa asiakkaiden ja erityisesti kuluttajien edut ja oikeudet on turvattava. Tämä vaatimus perustuu sähkömarkkinalain 1 §:n yleistavoitteeseen kohtuuhintaisen ja riittävän hyvälaatuisen sähkön saannin turvaamisesta, sähkömarkkinalain esitöissä ilmaistuihin monopolin erityisvalvonnan tavoitteisiin ja sähkömarkkinadirektiivin 2009/72/EY johdanto-osan perustelukappaleissa ilmaistuun. Ratkaisussa KHO 2010:86 lausutun mukaisesti lainsäätäjän tarkoitus on ollut jättää virastolle laaja harkintavalta myös siltä osin kuin valvontamenetelmiä on kehitettävä asiakkaiden ja kuluttajien kannalta kohtuullisen hinnoittelun takaamiseksi. Virasto on osoittanut kohtuullisen tuoton mahdollistuneen valittajalle aiemmalla valvontajaksolla. Tämän vuoksi ja ottaen huomioon monopolivalvonnan edellyttämän tasapuolisuuden perusteettomille tulonsiirroille asiakkailta valittajalle ei ole perusteita. 2.3 Kohtuullisen tuoton määrittäminen kilpailluilla markkinoilla verrannollisten yritysten kautta Valittaja on perustellut vaatimiaan muutoksia menetelmiin sillä, että ne ovat valittajan ja sijoittajan edun näkökulmasta perusteltuja. Valittajan näkemys siitä, että vaaditut muutokset olisivat jossain mielessä kuluttajan edun mukaisia, on epäuskottava. Sijoittajien etu on mahdollisimman korkea tuottotaso, ja kuluttajien etu puolestaan kohtuuhintainen ja riittävän hyvälaatuinen sähkö. Myös sähkömarkkinadirektiivistä 2009/72/EY ja sähkömarkkinalaista käy ilmi eri intressitahojen vastakkaisuus, mikä edellyttää valvonnan tasapuolisuutta. Viraston vahvistamat menetelmät eivät kokonaisuutena perustu eivätkä ne sähkömarkkinalain säännökset ja esityöt huomioon ottaen voikaan perustua yksinomaan kilpaillun markkinan simulointiin WACC-mallin avulla. Sähköverkkotoiminta poikkeaa tavanomaisista markkinoista, sillä sähkön siirto- ja jakelutoiminta muodostaa luonnollisen monopolin, jossa kilpailu ei ole mahdollista kustannus- ja markkinaolosuhteiden vuoksi. Sähkönsiirto asiakkaalle tapahtuu kiinteää infrastruktuuria käyttäen, ja kysyntä on paikkaan sidottua. Sähköverkkotoiminta on tästä syystä luvanvaraista. Luvanvaraisuuden avulla valvotaan sähkömarkkinalain asettamien velvoitteiden noudattamista. Velvoitteiden vastapainona sähköverkonhaltijoille on säädetty sähköverkkotoiminnan harjoittamiseen liittyviä oikeuksia, joiden tarkoituksena on turvata verkonhaltijoiden toimintaedellytykset. Näistä syistä luonnollisen monopolin säännellyt markkinat eivät ole missään tilanteessa rinnastettavissa kilpailtuihin markkinoihin. Vastaavan, yhtä vähäisen riskitason liiketoimintoja on vaikea edes löytää kilpailluilta markkinoilta. Valittajan vaatimat muut laskelmat vertailusta kilpailluilla markkinoilla toimiviin yrityksiin eivät ole asiassa ratkaisevan merkityksellisiä, sillä kyseisiä yrityksiä eivät koske luonnollisen monopolitoiminnan markkinaolosuhteet ja sääntely. Sähkömarkkinalain esitöissä (HE 127/2004 vp, s. 7) lausutun mukaan luonnollisen monopolin erityisvalvonnan on turvattava sille säädetyt keskeiset tavoitteet tasapuolisuudesta, jatkuvuudesta ja tehokkuudesta. Tasapuolisuudella tarkoitetaan yhteiskunnan sisäistä tulonjakoa valvottavien yritysten omistajien ja asiakkaiden välillä. Jatkuvuudessa on kysymys siitä, että valvonnan on varmistettava tarpeelliset investoinnit valvottavalle alalle. Riittävän toimitusvarmuuden turvaaminen on keskeinen tavoite energia-alan luonnollisten monopolien erityisvalvonnassa. Tehokkuus puolestaan tarkoittaa asiakkaan haluaman palvelun aikaansaamista mahdollisimman alhaisin kustannuksin. Kohtuullisen tuoton määrittäminen kilpailluilla markkinoilla verrannollisten yritysten kautta ja täten mahdollisesti saavutettava tuotto- ja hinnoittelutaso, joka vallitsisi, jos valvottava toimisi monopoliaseman sijasta kilpailluilla markkinoilla, ei ole sähkömarkkinalain, sen esitöiden tai sähkömarkkinadirektiivien 2003/54/EY ja 2009/72/EY mukainen luonnollisen monopolin valvonnan keino. Hallituksen esityksessä HE 127/2004 vp on lausuttu, ettei tuottotaso saa olla liian korkea esimerkiksi suhteessa sellaisiin investointeihin, joita omistajat voisivat tehdä vastaavan riskitason liiketoimintoihin. Valvontamenetelmät eivät sisällä eivätkä voi sisältää sellaista menetelmää, jolla tyhjentävästi voitaisiin määrittää, mikä kohtuullinen tuotto kilpailluilla markkinoilla olisi, vaikka yksittäisten osatekijöiden, esimerkiksi WACC-mallin parametrien, osalta voitaisiin joitakin johtopäätöksiä tehdäkin. Tämä johtuu erityisesti siitä, että kysymyksessä on luonnollisen monopolin erityisvalvonta, ja valvontamenetelmät varmistavat kohtuullisen tuoton monopolitoiminnalle. Lisäksi WACC-mallin parametrien määrittämisessä käytettävistä verrokkiyrityksistä vain muutamien liiketoiminta kattaa yksinomaan verkkotoiminnan, sillä useampien yritysten osalta mukana on myös kilpailtujen markkinoiden liiketoimintaa, joiden riskipitoisuutta ei voida pitää suoraan verrannollisena suomalaiseen sähköverkkotoimintaan. Näin ollen edes WACC-mallin osalta ei voida tehdä johtopäätöksiä monopolitoimintaan verrannollisten yritysten kohtuullisesta tuotosta. 2.4 Väitteet julkilausumattomasta ulkopuolisesta kriteeristä Kysymys ei ole valittajan väittämällä tavoin päätöksen perustumisesta julkilausumattomaan kriteeriin. Virasto on päätöksen tekemisen jälkeen vastannut valitusvaiheessa esitettyihin vaatimuksiin, joihin vahvistuspäätöksessä ei ole voitu ottaa kantaa. Ei ole tarkoituksenmukaista, että päätökseen kirjoitettaisiin tyhjentävästi koko lainsäädäntö esitöineen ja referoitaisiin kaikki relevantti oikeuskäytäntö. Viraston markkinaoikeudessa esittämän selvityksen mukaan Fingridillä on alustavien laskelmien perusteella vuosilta 2008 - 2011 231 miljoonaa euroa alijäämää, jolla määrällä valittaja voisi laillisesti korottaa perimiään maksuja kolmannella valvontajaksolla. Tämän lisäksi ensimmäiseltä valvontajaksolta Fingridillä oli alijäämää 98 miljoonaa euroa, jonka Fingrid on jättänyt käyttämättä toisella valvontajaksolla. Fingrid on silti pystynyt toimimaan kannattavasti ja ilman liiketoiminnallisia ongelmia. Näin ollen valvontamenetelmät kokonaisuutena ovat tosiasiassa mahdollistaneet kohtuullisen tuoton ja sen lisäksi merkittävät alijäämät. Viraston virkatehtävä käsittää valvontamenetelmien kehittämisen aikaisempien valvontajaksojen kokemusten perusteella. Viraston on varmistettava, että lopputulos on kohtuullinen ja täyttää siten säännösten asettamat vaatimukset. Sähkömarkkinalain 14 §:n perustelujen mukaisesti monopolitoiminnan hinnoittelun kohtuullisuutta arvioitaessa tulee ottaa huomioon, mikä on yrityksen kustannustaso verrattuna kustannuksiin, joihin yrityksellä olisi tosiasiallinen mahdollisuus. Korkeat kustannukset eivät siis välttämättä oikeuta korkeisiin hintoihin. Näin ollen muun muassa hyödyntämättömillä alijäämillä on merkitystä kokonaisarvioinnissa. Virasto on tuonut esiin valvontamenetelmien muodostaman kokonaisuuden ja sen osien väliset riippuvuussuhteet. Myös nämä seikat tulee ottaa huomioon arvioitaessa sitä, mihin vaatimukset johtavat. Viraston tulee harkintaa tehdessään ottaa huomioon paitsi asianosaisen eli sähköverkonhaltijan näkökulma myös verkonhaltijan asiakkaiden oikeusturva sekä arvioida asiaa koko sähköverkkotoiminnan ja sen erityisvalvonnan toimivuuden kannalta. Valittajan väite siitä, että päätös kohtuullisuuden arviointikriteereistä olisi tehty mielivaltaisesti ja vapaasti subjektiivisten käsitysten mukaan, on paikkansa pitämätön. 2.5 Valvontamenetelmien kokonaisuus Virasto on kolmannen valvontajakson vahvistuspäätösten valmistelutyön aikana ottanut huomioon päätöksen osien ja päätöksessä omaksuttujen laskentamallien muuttujien vuorovaikutussuhteet. Tarkasteltaessa menetelmiä vaadituilta osin arvioinnissa tulee ottaa huomioon valvontamenetelmät tarkkaan harkittuna kokonaisuutena, mitä valittaja ei ole tehnyt. Valittajan esittämistä muutoksista aiheutuisi päätökseen sisäistä ristiriitaa tai epäloogisuutta taikka samojen tekijöiden huomioon ottamista useaan kertaan. Tämän vuoksi ja kun vain osaan päätöksen elementeistä ja menetelmiin sisältyvistä parametreista on haettu muutosta, niiden arvioinnissa on noudatettava tiettyä varovaisuutta. Varsin pienetkin poikkeamat parametreille valituissa arvoissa saattavat lisäksi johtaa menetelmien käyttötarkoituksen ja lopputuloksen kannalta huomattaviin eroihin. Virasto on tuonut esiin markkinaoikeuskäsittelyssä, että osa valittajan vaatimuksista johtaisi menetelmien käyttötarkoituksen ja lopputuloksen kannalta huomattaviin eroihin. 2.6 Annetuista asiantuntijalausunnoista Virasto on pyytänyt asiantuntijoilta lausuntoja lähinnä menetelmien eri osista sekä yksittäisistä tai useammista parametreista. Osaa lausunnonantajista on kuultu todistajina markkinaoikeudessa, jolloin he ovat voineet arvioida valvontamenetelmien osatekijöitä myös kokonaisuuden kannalta. Virastolla on sekä harkintavalta että vastuu valvontamenetelmien kehittämisessä. Viraston on otettava tässä tehtävässään huomioon erityisvalvonnan tavoitteet, jotka käsittävät verkonhaltijoiden ja asiakkaiden oikeusturvan sekä sähkömarkkinoiden ja niiden erityisvalvonnan toimivuuden. Virasto ei voi ulkoistaa vastuutaan ulkopuolisille asiantuntijoille, vaan viime kädessä virastolla tulee olla asiantuntemus hinnoittelun kohtuullisuuden arviointiperusteiden kehittämisessä. Virasto harkitsee, tuleeko jonkin yksittäisen parametrin osalta hankkia selvitys tai asiantuntijalausunto tai mahdollisesti useampia. Virasto ei ole sidottu lausunnoista ilmenevään mielipiteeseen, vaan virastolla on harkintavalta myös sen suhteen, miten se soveltaa lausuntoa vahvistuspäätöksen perusteena. Lisäksi lausunnossa ilmaistu mielipide ei useinkaan ole sellaisenaan sovellettavissa suoraan tietyn parametrin osalta, vaan viraston on lisäksi otettava huomioon oikeuskäytäntö ja päätösluonnoksien johdosta verkonhaltijoilta saatu palaute. Asiantuntijat saattavat lausunnoissaan lausua, miten valvontamenetelmien kokonaisuus teoreettisella tasolla toimisi optimaalisesti, mutta lausunnoissa ei ole välttämättä otettu huomioon kaikkia asiaan vaikuttavia tekijöitä. Esimerkiksi Kallungin lausunnossaan suosittelema valvontajakson alussa tehtävä verkonarvon inflaatiopäivitys on vastoin verkonhaltijoiden vaatimaa nimellisen riskittömän koron ja vuotuisen verkonarvon inflaatiopäivityksen (eli kaksinkertaisen inflaation) soveltamista. Valittajan esittämällä tavalla ei voida katsoa, ettei asiantuntijalausunto tukisi lopputulosta, jos valitaan esimerkiksi varovaisuusperiaatteen nojalla valvottavalle lievempi parametri kuin lausunnossa suositellaan tai valitaan keskiarvo usean asiantuntijalausunnon perusteella. Fingridin esittämässä asiantuntijatodistelussa markkinaoikeudessa korostui sijoittajan näkökulma. Muun muassa todistaja Kottila, joka todisti WACC-mallin kokonaisuudesta, ei kyennyt identifioimaan monopolitoiminnan erityisvalvonnan tavoitteita, eikä sitä, miten kustannustaso, johon on tosiasiallinen mahdollisuus, on otettu huomioon hänen arvioidessaan, ettei Fingridin tuotto ole kohtuullinen. Kottilan esittämä vertailuaineisto inflaatiokorjaukseen liittyvän korkokannan määrittelystä oli laadittu muiden säänneltyjen toimialojen kuin sähköverkkotoimintojen riskittömien korkojen perusteella. Esitetty vertailu kantaverkkoyhtiöiden osalta liittyi vain vieraan pääoman kustannuksen preemioon, josta ei ole kysymys korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Fingridin Icecapital Oy:llä teettämän konsulttiselvityksen loppupäätelmät on muotoiltu tukemaan Fingridin esittämiä vaatimuksia. Selvityksessä on arvioitu monopolitoiminnan kohtuullista tuottoa kilpaillun toimialan tavoin ottamatta huomioon, miten kohtuullisen tuoton arviointikriteerit määritetään. Icecapital Oy:n selvityksestä käy ilmi, etteivät sen laatijat ole mieltäneet, ettei kohtuullisen tuoton arviointia suoriteta parametrikohtaisesti. Icecapital Oy ja Kottila ovat jättäneet ottamatta huomioon useiden tekijöiden, esimerkiksi tehostamis- ja laatukannustimien sekä verkonarvon määrityksen, vaikutukset menetelmien kokonaisuuteen. Maininta kokonaisuuden huomioon ottamisesta Fingridin todistajien arvioinneissa on paikkansa pitämätön. WACC-mallin parametreja ei ole määritetty riskitasoltaan suomalaiseen verkkotoimintaan verrattavissa olevien yritysten perusteella. Tämän seikan on vahvistanut markkinaoikeudessa todistaja Vilske, joka ei kyennyt nimeämään yhtä vähäriskistä toimialaa. 2.7 Esitetyn näytön arvioimisesta Väite siitä, että markkinaoikeus olisi arvioinut näytön yksipuolisesti, on perusteeton. Kaikkea vastaanotettua valittajan tai viraston todistelua ei ole mahdollista kirjata sellaisenaan päätökseen, mutta tämä ei tarkoita, etteikö näyttöä olisi otettu huomioon. Sillä seikalla, että valittaja nyt toimittaa korkeimmalle hallinto-oikeudelle todistajiltaan hankkimia kirjallisia selvityksiä siitä, mitä nämä ovat markkinaoikeudessa todistelullaan tarkoittaneet - vaikka ovat esimerkiksi vastapuolen kuulustelussa lausuneet toisin - osoittaa, että kyseisten todistajien kertomuksille ja asiantuntemukselle ei tulisikaan antaa ratkaisevaa painoarvoa. Todistajanlausuntojen merkityksen punninnassa on myös otettava huomioon se, että valittajan markkinaoikeudessa kuulemat todistajat ovat osin sen omia työntekijöitä. 2.8 Valvojan ja valvottavan rooli ja todistustaakka Markkinaoikeus ei ole valittajan väittämällä tavalla edellyttänyt, että valvottavan tulisi osoittaa, että mallin osatekijä ei johda kokonaisuutena kohtuuttomaan lopputulokseen. Valittajan olisi tullut osoittaa, että sen vaatimat muutokset johtaisivat kustannuksen laskennan kannalta oikeampaan lopputulokseen. Valittaja ei ole tätä tehnyt. Hinnoittelun kohtuullisuuden arvioinnin kannalta parempaa lopputulosta on harkittava myös asiakkaan ja sähköverkkotoiminnan ja sen erityisvalvonnan toimivuuden kannalta. Yksinomaan se seikka, että kohtuullinen hinnoittelu voitaisiin mahdollisesti määrittää viraston vahvistamaan menetelmään nähden jollakin vaihtoehtoisella tavalla, ei viraston laaja harkintavalta huomioon ottaen tarkoita sitä, että vahvistettuja menetelmiä tulisi muuttaa. Valittajan käsitys kohtuullisuuden arvioinnista poikkeaa sähkömarkkinalain, sen esitöiden ja sähkömarkkinadirektiivien 2003/54/EY ja 2009/72/EY tavoitteista. Valittaja ei ole myöskään osoittanut, että jokin parametri olisi tullut valituksi väärin valittajan esittämällä tavalla. 2.9 Tasapuolisuudesta suhteessa jakeluverkonhaltijoihin Tasapuolisuusargumenttia ei ole päätöksissä käytetty satunnaisesti. Kantaverkonhaltijan ja jakeluverkonhaltijoiden osittain erilaiselle kohtelulle valvontamenetelmissä on olemassa objektiivisesti arvioitavissa olevia perusteita. Fingridin toimintaan liittyy velvoitteita, joiden perusteella sen toiminta eroaa tietyiltä osin sähkön jakeluverkkotoimintaa harjoittavista yhtiöistä. Erityispiirteet vaikuttavat kuitenkin enemminkin toiminnan laajuuteen, eivätkä ne lisää Fingridin liiketoimintaan sisältyvää riskiä niin, että se poikkeaisi merkittävästi verkkoliiketoiminnan yleisestä riskitasosta. Virasto on ottanut Fingridin erityispiirteet huomioon arvioidessaan CAP-mallin parametreja asiantuntijalausuntojen perusteella. Menetelmissä käytettävä poikkeava pääomarakenne on Fingridin vaatima ja perustuu yhtiön velkaisuuteen. Pääomarakennetta on sovellettu Fingridiin ensimmäisestä valvontajaksosta alkaen eikä Fingrid ole vaatinut pääomarakenteen muuttamista. Markkinaoikeus on päätöksessään MAO 268/06 hyväksynyt viraston perustellun kannan Fingridin ja jakeluverkonhaltijoiden erilaiselle kohtelulle määrättyjen tietojärjestelmien arvostamisen osalta valvontamenetelmissä. 2.10 Päätös KHO 2012:58 Valittajan väite siitä, että viestintämarkkina-asiaa koskevan korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen KHO 2012:58 perusteluja tai lopputulemaa voitaisiin soveltaa nyt valituksen kohteena olevassa sähkömarkkinalain tulkintaan liittyvässä asiassa, on virheellinen. Arvioitaessa päätöksen KHO 2012:58 sovellettavuutta valituksenalaisessa asiassa on otettava huomioon sähkö- ja viestintämarkkinoiden sekä niitä koskevan sääntelyn ja sääntelyn tavoitteiden keskeiset eroavuudet. Sähköverkkotoiminnan ja tilaajayhteystuotteiden hinnoittelua koskeva sääntely samoin kuin Energiamarkkinaviraston sähköverkkoliiketoiminnan valvonnassa noudattamat periaatteet ja Viestintäviraston tilaajayhteystuotteiden vuokrauksen valvonnassa noudattamat periaatteet poikkeavat olennaisesti toisistaan. 2.11 Vaatimusten hyväksymisen merkitys Valittajan vaatimusten hyväksyminen merkitsisi valittajan alijäämien kasvamista entisestään ja viime kädessä mahdollisuutta korottaa verkkopalvelumaksuja, vaikka valittaja ei ole käyttänyt entisiäkään alijäämiä hinnoittelussaan. Todennäköisesti valittajien vaatimusten hyväksyminen merkitsisi käytännössäkin sähkön siirtomaksujen keskimääräisen hintatason kohoamista nykyisestään. Siitäkin huolimatta olisi edelleen epävarmaa, parantaisivatko valittajan vaatimat muutokset sähköverkkojen toimintavarmuutta ja lisääntyisivätkö investoinnit sähköverkkoon nykytasosta vai merkitsisivätkö muutokset ainoastaan korkeampaa tuottoa kantaverkonhaltijan omistajille. Vaatimusten hyväksyminen vaarantaisi sähkömarkkinalain vaatimuksen sähkön laadun ja toimitusvarmuuden parantamisesta. Vaatimusten hyväksyminen ei edistäisi sähkömarkkinalain 1 §:ssä määriteltyä lain tavoitetta kohtuuhintaisen ja riittävän hyvälaatuisen sähkön saannista, eikä edistäisi sähkön sisämarkkinadirektiivin johdanto-osan 51 perustelukappaleessa ilmaistua tavoitetta, jonka mukaan kuluttajien etujen olisi oltava keskeisessä osassa ja palvelun laadun olisi oltava sähköalan yritysten tärkein vastuualue. Valittajan vaatimusten hyväksyminen vaarantaisi oikeuskäytännössä vahvistetun niin sanotun varovaisuusperiaatteen toteutumisen. Valittajan vaatimusten hyväksyminen johtaisi valvontamenetelmien sisäiseen ristiriitaan ja epäloogisuuteen. 3 Reaalisen riskittömän korkokannan määrittely Valittajien väite inflaatiokomponentin sattumanvaraisesta ja perusteettomasta määrittämisestä on virheellinen. Valvontamenetelmissä nimellisenä riskittömänä korkokantana käytetään Suomen valtion kymmenen vuoden obligaation korkoa, jonka arvona käytetään valvontajakson kutakin vuotta edeltävän vuoden toukokuun toteutunutta arvoa (toukokuun keskiarvoa). Vuosittain päivitettävä riskittömän korkokannan nimellinen arvo saadaan Suomen Pankin Rahoitusmarkkinat -tilastokatsauksessa julkaistavasta Suomen valtion kymmenen vuoden obligaation noteerauksesta. Nimellinen riskitön korkokanta päivitetään kohtuullisen tuoton laskennassa vuosittain, jolloin se sisältää vuotuisen inflaatio-odotuksen. Energiamarkkinavirasto on teettänyt Sigma-Hat Economics Oy:llä selvityksen, jossa on käsitelty inflaation huomioon ottamista valvontamenetelmissä. Mikäli inflaation vaikutuksen poistamiseen valtion kymmenen vuoden obligaatiokorosta olisi käytetty rakennuskustannusindeksiä (RKI), olisi tämä vuodesta 2005 lähtien johtanut kolmena vuotena siihen, että reaalinen riskitön korkokanta olisi saanut negatiivisen arvon. Vaikka riskitön korko olisi saanut negatiivisen arvon, WACC- eli verkonhaltijan tuottoprosentti olisi saanut vain yhtenä vuonna negatiivisen arvon. Käytettäessä kuluttajahintaindeksiä (KHI) RKI:n tilalla WACC-tuottoprosentti ei olisi ollut negatiivinen yhtenäkään tarkastelujakson vuotena. Energiamarkkinavirasto katsoo, että inflaation vaikutuksen poistamisessa on hyvä noudattaa varovaisuutta. Vuosittaiset vaihtelut inflaatiossa voivat olla suuria. Koska riskittömänä korkona käytetään Suomen valtion 10 vuoden obligaation korkoa, on perusteltua arvioida inflaatiotakin pidemmällä ajanjaksolla. Sigma-Hat Economics Oy suositteli, että inflaatiokorjauksessa sovelletaan nimenomaan kuluttajahintaindeksiä, joka on yleisesti käytetty inflaation mittari. Energiamarkkinavirasto päätti varovaisuusperiaatteen nojalla käyttää inflaatiokorjauksessa arvoa 1 %, joka on pienempi kuin Sigma-Hat Economics Oy:n selvityksessä inflaatiokorjaukseen suositeltu keskimääräinen pidemmän aikavälin KHI:n vuosimuutoksen arvo 1,64 %. Sigma-Hat Economics Oy suositteli reaalisena riskittömänä korkona käytettäväksi kiinteää arvoa 2,33 % koko valvontajakson ajan. Kyseinen arvo perustuu siihen, että keskimääräisestä Suomen valtion 10 vuoden obligaation nimellisestä korosta vähennetään edellä mainittu KHI:n keskimääräisen vuosimuutoksen arvo 1,64 %. Sigma-Hat Economics Oy:n esittämällä tavalla pidemmän ajanjakson keskiarvoa käyttämällä reaalinen korko ei olisi myöskään muodostunut negatiiviseksi riippumatta siitä, onko inflaation määritelmänä RKI vai KHI. Energiamarkkinavirasto kuitenkin katsoi, että riskitön korko on syytä päivittää vuosittain, koska Energiateollisuus ry verkonhaltijoiden edustajana esitti riskittömän koron vuosittaista päivittämistä. Varovaisuusperiaatteen johdosta nimellisestä riskittömästä korosta poistettavan inflaatiokomponentin arvoksi määritettiin 1 %. Vaikka Suomen valtion 10 vuoden obligaatiokorko painuisi 0,0 prosenttiin, muodostuisi kantaverkonhaltijan WACC-tuotoksi 1,51 % (jakeluverkonhaltijoiden ja suurjännitteisen jakeluverkon haltijoiden 1,50 %). Reaalisen riskittömän korkokannan laskemiseksi inflaatiokomponentti vähennetään suoraan nimellisestä korkokannasta Fisher -kaavan niin sanottuun approksimaatioon perustuen. 3.1 Vaatimus inflaation kaksinkertaisesta huomioon ottamisesta Valittajan vaatimuksen hyväksyminen merkitsisi, että inflaatio tulisi ottaa huomioon kahteen kertaan. Valituksen kohteena olevissa vahvistuspäätöksen menetelmissä verkonhaltijan kohtuullisen tuoton laskennassa keskeinen inflaatiokorjaus tehdään päivittämällä verkkotoimintaan sitoutunutta oikaistua pääomaa. Inflaatiokorjaus tehdään vuosittain päivittämällä rakennuskustannusindeksin avulla sähköverkon verkkokomponenttien standardiyksikköhinnat, joiden avulla muodostetaan sähköverkon jälleenhankinta-arvo. Muun sitoutuneen oikaistun pääoman arvostuksen osalta käytetään verkonhaltijan kyseisen vuoden eriytetyn taseen mukaisia arvoja ilman rahanarvon korjausta, koska nämä erät ovat tilinpäätöshetkellä jo kyseisen vuoden rahanarvossa. Koska verkkotoimintaan sitoutunut oikaistu pääoma päivitetään verkonhaltijan kohtuullista tuottoa laskettaessa vuosittain, se sisältää inflaatiokorjauksen jälkeen vuotuisen inflaation vaikutuksen. Verkonhaltijan kohtuullista tuottoa laskettaessa kohtuullisen tuottoasteen osana oleva riskitön korko otetaan huomioon reaalisena eli siitä poistetaan inflaation vaikutus, jotta inflaatiota ei otettaisi valvontamenetelmissä huomioon kahteen kertaan. Energiamarkkinavirasto on virheellisesti soveltanut riskittömänä korkokantana Suomen valtion 10 vuoden obligaation koron nimellistä arvoa osana valvontamenetelmiä (WACC-malli) vuosina 2005 - 2011. Virhe on syntynyt, koska virasto on korjannut inflaation toiseen kertaan sitoutuneen pääoman keskeisestä osasta eli sähköverkon arvosta. Virhe on vaikuttanut kohtuullisen tuoton laskennassa pääsääntöisesti verkonhaltijoiden eduksi mutta myös haitaksi riippuen inflaation kehityksestä. Yleisesti sovellettavien valvonta- ja rahoitusteorioiden mukaan verkkotoiminnan valvonnassa sovellettavassa sitoutuneen pääoman tuoton laskennassa inflaation vaikutus tulee ottaa huomioon ainoastaan kertaalleen, jotta asiakkaat eivät joudu maksamaan kohtuullista hintaa korkeampaa hintaa ja toisaalta omistajat eivät menetä kohtuullista tuottoa kaksinkertaisen inflaatiokorjauksen takia. Valvonta- ja rahoitusteorian mukaan voidaan käyttää kolmea eri vaihtoehtoa inflaation ottamiseksi huomioon sitoutuneen pääoman kohtuullisen tuoton laskennassa. Kohtuullisen tuoton laskennan tekijät ovat pääoman keskikustannuksen malli (WACC-malli) ja sitoutunut pääoma (RAV-arvo), joka sisältyy WACC-mallin euromääräisen tuoton laskentaan. Ensimmäinen vaihtoehto on, että käytetään reaalista WACC-mallia soveltamalla reaalista riskitöntä korkokantaa ja korjaamalla inflaation vaikutus RAV-arvoon, jolloin inflaatio on otettu huomioon kertaalleen sitoutuneessa pääomassa (valvontaviranomaisista Ranskan CRE ja Ruotsin EI soveltavat). Toinen vaihtoehto on, että käytetään nimellistä WACC-mallia, joka sisältää nimellisen riskittömän koron ja siten inflaation, jolloin inflaatio sisältyy WACC-malliin eikä RAV-arvoon tarvitse tehdä erikseen inflaatiokorjausta. Kolmantena vaihtoehtona on käyttää sekä reaalista WACC-mallia että reaalista RAV-arvoa ja korjata inflaatio vasta lopuksi kertaalleen erillisenä tekijänä (valvontaviranomainen Englannin Ofgem soveltaa). Valvontamenetelmiä koskevissa asiantuntijalausunnoissa ehdotettiin kaikkia kolmea menetelmää, ja yhdessä lausunnossa kehotettiin jatkamaan aikaisemmin sovelletulla inflaatiokäsittelyllä. Suomessa Kilpailuvirasto on ottanut kantaa inflaation käsittelyyn 1.3.2011 julkaisemassaan raportissa "Kilpailuviraston kaukolämpöselvityksen tulokset ja arviointiperiaatteet", jossa käsitellään WACC-mallia ja inflaatiokorjausta kaukolämpötoiminnassa. Kilpailuviraston muun ohella mainitussa raportissa esittämä sekä sen ja useiden ulkomaisten valvontaviranomaisten käytännöt sekä Energiamarkkinaviraston valvontamenetelmistä asiantuntijalausuntoja antaneet tahot ovat vahvistaneet sen, että inflaatio tulee ottaa huomioon vain kertaalleen laskettaessa euromääräistä kohtuullista tuottoa. Valittaja on väittänyt, että verkkotoimintaan sitoutuneen pääoman vuosittaisessa inflaatiokorjaamisessa rakennuskustannusindeksillä on kysymys omaisuuden arvostamisesta markkinahintaan ja tämän johdosta tuottoasteena ei pitäisi käyttää reaalista WACC-tuottoa. Valittajan väite on virheellinen. Energiamarkkinaviraston soveltamassa tulokattomallissa inflaatio tulee otetuksi huomioon yhden kerran. 3.2 Todistelusta markkinaoikeudessa Markkinaoikeus on päätöksensä perusteluissa selostanut oikein todistaja Vilskeen lausuntoa. Todistaja Vilske totesi lausunnossaan, että viraston näkemys inflaation huomioon ottamisesta on osin ymmärrettävä. Valittajan mukaan todistaja Kottilan kertomuksesta saa markkinaoikeuden päätöksen perusteella kokonaisuutena harhaanjohtavan kuvan. Valittajan mukaan korkokannan määrittely ei ota huomioon markkinoiden uutta ilmiötä eli niin sanottua riskittömän koron volatiliteettia. Väite on virheellinen inflaatiokomponentin poistamisvaatimuksen kannalta. Ice-capital Oy:n selvityksessä kuvattu volatiliteetti olisi kasvanut samalla tavalla, jos Suomen valtion obligaation korkotaso olisi muuttunut päinvastaiseen suuntaan eli korko olisi kasvanut selvityksessä kuvattuna ajanjaksona. Riskittömän koron lyhyen ajan sisällä kasvanut volatiliteetin määritteleminen markkinoiden uudeksi ilmiöksi on varsin voimakas arvio markkinoiden kehityksestä. Professori Kuosmanen on asiantuntemukseltaan vähintäänkin yhtä pätevä arvioimaan inflaatiokorjausta valvontamenetelmissä kuin ovat valittajankin käyttämät asiantuntijat. Kuosmasen todistajankertomuksesta kävi ilmi, että Kuosmanen tuntee valvontamenetelmän mekaniikan ja niiden kehittämisen. Professori Kuosmasen todistus tukee Energiamarkkinaviraston tapaa soveltaa inflaatiokorjausta. Sigma-Hat Economics Oy:n inflaatioselvitystä oli tekemässä Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen erikoistutkija Heikki Pursiainen, jota voidaan pitää hyvin perehtyneenä inflaatio- ja indeksiteoriaan. 3.3 Väite luottamuksensuojaperiaatteen rikkomisesta Kolmannen valvontajakson valvontamenetelmiä koskevassa toisessa suuntaviivaluonnoksessa 6.5.2011 Energiamarkkinavirasto totesi selvittävänsä sopivaa indeksiä, jonka avulla nimellisestä riskittömästä korosta saadaan laskettua reaalinen riskitön korko. Inflaatiokorjaus lopullisessa muodossaan esitettiin suuntaviivoissa 29.6.2011, ja se oli lausuttavana vahvistuspäätösluonnoksissa 19.9.2011. Väite siitä, että valitun menettelytavan muuttaminen rikkoisi hallinto-oikeudellista luottamuksensuojaperiaatetta, ei tässä tapauksessa ole kestävä. Tällä perusteella valittaja voisi vaatia kaikkia yksittäisiä sille epäedullisia muutoksia hylättäväksi. Virasto ei voi jättää korjaamatta havaitsemaansa virhettä, joka voisi vaarantaa osaltaan sähkömarkkinalain 1 §:n mukaisen tavoitteen kohtuuhintaisen sähkön saannin turvaamisesta. Aikaisempi virheellinen käytäntö ei estä korjaamasta virhettä tulevalle valvontajaksolle annettavassa uudessa päätöksessä. Hallintolakia koskevan hallituksen esityksen (HE 72/2002 vp) 6 §:n yksityiskohtaisten perustelujen mukaan ratkaisutoiminnan johdonmukaisuusvaatimus ei estäisi viranomaista muuttamasta vakiintuneeksi muodostunutta käytäntöään sikäli kuin siihen on olemassa perusteltu syy. 3.4 Inflaation ja korkotason suhteesta Korkojen ja inflaation suhdetta arvioitaessa käytetään yleisesti niin sanottua Fisher -yhtälöä, jonka mukaan reaalinen korko muodostuu nimellisestä korosta vähennettynä inflaatio-odotuksilla. Energiamarkkinaviraston lausunnossa markkinaoikeudelle on todettu, miten inflaatiokomponentti erotetaan nimellisestä korosta ja käsitelty yhden prosenttiyksikön suuruisen inflaatiokomponentin vähennystä alhaisen korkotason olosuhteissa. Vaikka toteutunut inflaatio olisikin Energiamarkkinaviraston lausunnon antamisen hetkellä korkeampi, valvontamenetelmien nimellinen riskitön korko perustuu Suomen valtion pitkän aikavälin eli 10 vuoden obligaation korkoon. Inflaatiokomponentti 1 % on valittu varovaisuusperiaatteen mukaisesti, ja sen voidaan katsoa kuvaavan tässä tapauksessa pidemmän ajan varovaisia inflaatio-odotuksia. Inflaatiokomponentin arvo 1 % on pienempi kuin pidemmältä ajanjaksolta laskettu keskimääräinen inflaatio 1,64 % tai kunkin vuoden toteutunut inflaatio. Sähköverkkotoiminta on pitkäjänteistä liiketoimintaa, ja nimellinen korkotaso voi vaihdella vuosittain voimakkaastikin. Inflaatiokomponentin määrittämisestä todellista pitkän aikavälin inflaatiota alhaisemmaksi koituu hyötyä myös valittajalle. Sigma-Hat Economics Oy käsitteli lausunnossaan mahdollisesti syntyviä ongelmia, jos vuotuisesta toteutuneesta Suomen valtion 10 vuoden obligaation korosta vähennettäisiin kyseisen vuoden toteutunut inflaatio, joka saattaa vaihdella voimakkaasti eri vuosina. Ongelman ratkaisemiseksi Sigma-Hat Economics Oy päätyi suosittelemaan reaalista riskitöntä korkoa, joka pidetään kiinteänä koko valvontajakson ajan. Vastaavasti kun sovelletaan valvontajaksolla kiinteää 1 %:n suuruista inflaatiokomponenttia, käytännössä on mahdotonta päätyä negatiiviseen reaaliseen WACC-tuottoasteeseen. 3.5 Asian laajemmasta arvioinnista Arvioitaessa asiaa laajemmin on otettava huomioon sähkömarkkinalain esitöissä todetun mukaisesti myös verkonhaltijoiden tasapuolinen kohtelu. Muut verkonhaltijat ovat tyytyneet samaan aikaan valituksenalaisen päätöksen kanssa annettuihin markkinaoikeuden päätöksiin MAO 427 - 501/12 myös siltä osin kuin markkinaoikeus on katsonut, että virasto on voinut valita harkintavaltansa perusteella inflaatiokorjaukseen soveltamansa mallin. Inflaatiokorjauksen soveltamisessa Fingridin erilaiselle kohtelulle suhteessa muihin verkonhaltijoihin ei ole olemassa perusteita. Professori Kuosmasen todistelusta kävi ilmi, että jos inflaatio tulisi valittajan esittämällä tavalla otetuksi huomioon kahteen kertaan, kyseessä olisi perusteeton tulonsiirto asiakkailta omistajille. 3.6 Lausunnonantajien esityksistä Valittajan väitteet, joiden mukaan virasto on mielivaltaisesti vetänyt rajan omien asiantuntijoidensa suosituksia huomattavaksi alemmaksi, ovat perättömiä. Myös valittajan väite, että Energiamarkkinaviraston ja markkinaoikeuden kuvaus Sigma-Hat Economics Oy:n ja viraston päätöksen suhteesta olisi harhaanjohtava, on perusteeton. Markkinaoikeus on voinut perustellusti todeta, että inflaatiokomponentti arvoltaan 1 % on pienempi ja valittajalle edullisempi kuin Sigma-Hat Economics Oy:n selvityksessä inflaatiokorjauksessa sovellettavaksi hintaindeksiksi suositellun kuluttajahintaindeksin muutoksen pitkän ajan keskiarvo ja että valvontamenetelmissä sovellettu inflaatiokomponentti on varovaisuusperiaatteen mukainen suhteessa kolmannen valvontajakson alkupuolella vallitsevaan inflaation tasoon. Professori Kallungin lausunnosta käy ilmi, että inflaatiota ei tule ottaa valvontamenetelmissä huomioon kahteen kertaan. Valittajan tilaamassa professori Puttosen lausunnossa inflaation huomioon ottamista käsitellään vain omistajan ja sijoittajien tuotto-odotusten näkökulmasta, eikä lausunto tuo uutta aikaisemmin esitettyyn. Lausunnossa esitetään, että valvontamallin infl