2015 false KHO:2015:119 Yksityisomistuksessa olevalla pysäköintialueeksi liikennemerkillä 521 osoitetulla yleiseen liikenteeseen käytetyllä pysäköintialueella olleiden kahden ajoneuvon, jotka oli pois

§:n 2 momentissa tarkoitettavaksi tieksi katsottavalla alueella säilytettyjä tai varastoituja ajoneuvoja, joita ei tosiasiallisesti käytetty liikenteessä. Ajoneuvojen pysäköinnistä voitiin määrätä pysäköintivirhemaksu. Laki pysäköinninvalvonnasta 1 § 1 momentti ja 3 § 2 momentti Tieliikennelaki 2 § 1 momentti 1 kohta, 2 § 15 kohta, 28 § 2 momentti Tieliikenneasetus 19 § liikennemerkki 521 Päätös, josta valitetaan Helsingin hallinto-oikeus 15.10.2013 nro 13/1451/4 Asian aikaisempi käsittely Espoon kaupungin pysäköinninvalvoja on kolmella päätöksellään 4.1.2013 hylännyt A:n oikaisuvaatimukset A:lle 13.11.2012 ja 15.11.2012 määrätyistä pysäköintivirhemaksuista ajoneuvojen, joita ei tosiasiallisesti käytetä liikenteessä, säilyttämisestä tai varastoimisesta yleisesti liikenteeseen käytetyllä alueella. Ajoneuvojen rekisterinumerot ovat X ja Y. Vaatimukset hallinto-oikeudessa A on valituksessaan vaatinut, että pysäköinninvalvojan päätökset kumotaan ja maksut poistetaan. Pysäköintivirhemaksut on määrätty yksityisellä pysäköintialueella. Espoon kaupungin pysäköinninvalvoja on lausunnossaan todennut, että ajoneuvot ovat olleet pysäköityinä Senaatti-kiinteistöt Oy:n omistamalle pysäköintialueelle osoitteessa Otaranta, oikeastaan Otakaari. Kyseinen pysäköintialue on osoitettu pysäköintialueeksi liikennemerkillä 521 eikä maanomistaja ole rajoittanut pysäköintiä liikennemerkin lisäkilvin. Pysäköintialueella on lukuisia ajoneuvoja, joita ei enää ole käytetty tieliikennekäytössä. Kiinteistön omistajien pyynnöstä Espoon kaupungin pysäköinninvalvonta on siirtänyt kaupungin varastoon useita A:n ja hänen johtamansa yrityksen nimissä olevia ajoneuvoja. Perusteena varastosiirroissa on käytetty luvatonta pysäköintiä yksityisalueelle. Helsingin hallinto-oikeus on 29.10.2012 antamissaan päätöksissä katsonut, että "ajoneuvo on ollut pysäköityinä yleisesti liikenteessä käytetyllä alueella, jota ei pelkästään ulkoisten tunnusmerkkien perusteella voida pitää

§:n 3 momentin mukaisena yksityisenä alueena ja jota ei sellaiseksi ole osoitettu liikennemerkein tai muulla tavalla. Kuljettaja on siten voinut olettaa pysäköinnin olevan sallittua kyseessä olevalla paikalla ilman alueen omistajan tai haltijan lupaa". Edellä mainittujen päätösten jälkeen Espoon kaupungin pysäköinninvalvonta, kiinteistön omistajan Senaatti-kiinteistöt Oy:n valtuuttamana, on ryhtynyt käsittelemään nyt tarkasteltavana olevaa Otaniemen aluetta tienä. Tieliikennelain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan tiellä tarkoitetaan yleisnimityksenä yleistä ja yksityistä tietä, katua, rakennuskaavatietä, moottorikelkkailureittiä, toria sekä muuta yleiselle liikenteelle tarkoitettua tai yleisesti liikenteeseen käytettyä aluetta.

§:n 2 momentin mukaan tielle ei saa jättää eikä tiellä saa säilyttää tai varastoida ajoneuvoa, jota tosiasiallisesti ei käytetä liikenteessä. Lausunnon mukaan ajoneuvot oli poistettu liikenteestä Y 18.1.2008 ja X 22.1.2008 ja niillä oli määräaikaiskatsastus suorittamatta. Määräaikaiskatsastus oli umpeutunut 31.12.2004 ajoneuvolle Y ja 26.4.2006 ajoneuvolle X. Ajoneuvojen liikennekäytöstä poistojen ja niiden määräaikaiskatsastamattomuuksien perusteella katsottiin, ettei valituksenalaisia ajoneuvoja tosiasiallisesti käytetä liikenteessä ja niille määrättiin pysäköintivirhemaksut. Ajoneuvolle X on määrätty pysäköintivirhemaksu 13.11.2012 ja ajoneuvolle Y 15.11.

1. Pysäköinninvalvonnasta annetun lain 3 §:n 2 momentin mukaan jatkuvasta pysäköintivirheestä saadaan määrätä enintään kolme pysäköintivirhemaksua. Uutta virhemaksua ei saa määrätä ennen kuin on kulunut vuorokausi edellisen maksun määräämisestä. Ajoneuvolle X on määrätty jatkuvan pysäköintivirheen perusteella pysäköintivirhemaksu 15.11.
2. A on vastaselityksessään uudistanut vaatimuksensa pysäköinninvalvonnan tekemien päätösten kumoamisesta tai vaihtoehtoisesti muuttamisesta huomautuksiksi. Autoihin kiinnitetyissä maksumääräyksissä tapahtumapaikaksi on merkitty Otakaari. Otakaari on Otaniemessä sijaitseva Espoon kaupungin kunnossa pitämä katu. Näin ollen on haluttu antaa kuva, että autot olisivat pysäköitynä yleisellä alueella. Tosiasiassa autot olivat pysäköitynä Senaatti-kiinteistöt Oy:n hallinnassa olevalla yksityisellä pysäköintialueella, joka sijaitsee Otakaari-nimisen kadun vieressä erillään katualueesta. Autot ovat olleet samalla paikalla kahdesta vuorokaudesta enintään kahteen viikkoon. Molemmat ajoneuvot on siirretty A:n kesämökille. Espoon kaupungin pysäköinninvalvoja on lisäselvityksenään esittänyt Senaatti-kiinteistöt Oy:n antaman valtuutuksen Espoon pysäköinninvalvonnalle pysäköinninvalvonnan suorittamiseksi valtuuttajien omistamilla kiinteistöillä Otaniemen alueella. Espoon kaupungin pysäköinninvalvonta on toiminut kyseessä olevissa pysäköintivirhemaksuasioissa Senaatti-kiinteistöt Oy:n pyynnöstä. Senaatti-kiinteistöt Oy on ottanut yhteyttä Espoon kaupungin pysäköinninvalvontaan pysäköintialueiden siistimiseksi ajoneuvoista, joita ei käytetä tieliikennekäytössä. Valtuutus pysäköinninvalvonnan suorittamiseksi on annettu 13.11.
3. A:lle on varattu tilaisuus uuden vastaselityksen antamiseen lisäselvityksen johdosta. Hallinto-oikeuden ratkaisu Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n pysäköinninvalvojan päätöksestä tekemän valituksen. Hallinto-oikeus on selostettuaan tieliikennelain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan ja 15 kohdan, 28 §:n 2 momentin ja tieliikenneasetuksen 19 §:n säännökset perustellut päätöstään seuraavasti: Oikeuskäytännössä on katsottu, että kysymys liikennesäännösten sovellettavuudesta ei ratkea tie- tai muun alueen omistussuhteiden, vaan alueen tosiasiallisen käyttötavan mukaan. Valituksenalaiset ajoneuvot ovat olleet 13.11.2012 ja 15.11.2012 pysäköitynä Senaatti-kiinteistöt Oy:n omistamalla alueella, joka sijaitsee Otakaari -nimisen kadun varrella. Kyseessä olevalla pysäköintialueella on ollut pysäköinninvalvojan lausunnon mukaan liikennemerkki 521 (pysäköintipaikka). Alueella ei ole ollut muita pysäköintiä koskevia liikenneopasteita. Alueen omistaja on 13.11.2012 antanut valtuutuksen Espoon kaupungin pysäköinninvalvonnalle pysäköinninvalvonnan suorittamiseksi kyseisellä alueella. Asiassa saadun selvityksen mukaan valituksenalaiset ajoneuvot ovat olleet pysäköitynä yleisesti liikenteeseen käytetyllä alueella eli tieliikennelainsäädännössä tarkoitetulla tiellä. Ajoneuvorekisteristä saatujen tietojen mukaan ajoneuvot ovat pysäköintivirheiden määräämisajankohtana olleet poistettuina liikennekäytöstä. Lisäksi niiden määräaikaiskatsastusten määräajat olivat umpeutuneet. Tieliikennelain mukaan tielle ei saa jättää eikä tiellä saa säilyttää tai varastoida ajoneuvoa, jota tosiasiallisesti ei käytetä liikenteessä. Kun otetaan huomioon ajoneuvojen poistot liikennekäytöstä ja se, ettei niitä ollut määräaikaiskatsastettu pysäköintivirhemaksujen määräämisajankohtana, ajoneuvoja ei ole pysäköintivirhemaksumääräysten antamisajankohtana tosiasiallisesti käytetty eikä voitukaan käyttää liikenteeseen. Kysymyksessä ovat olleet pysäköintivirheet. Pysäköintivirheitä ei ole pidettävä pysäköinninvalvonnasta annetun lain 5 §:ssä tarkoitetulla tavalla vähäisenä. Pysäköinninvalvojan päätöksiä ei ole syytä muuttaa. Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet Perusteluissa mainitut ja Laki pysäköinninvalvonnasta 1 § 1 momentti, 3 § 2 momentti ja 5 § Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Olli Kurkela, Pertti Risu ja Marianne Lastikka. Esittelijä Kirsti Helin. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja pysäköinninvalvojan päätökset kumotaan. A on valituksensa perusteluina esittänyt seuraavaa: Hallinto-oikeus on tulkinnut lakia väärin. Hallituksen esityksessä

§:n muuttamisesta sanotaan, ettei ilmausta "tosiasiallisesti ei käytetä liikenteessä" tule käyttää tilanteissa, joissa ajoneuvoa tullaan myöhemmin käyttämään liikenteessä. Sen sijaan esityksen mukaan säännös tarkoittaisi tilanteita, joissa ajoneuvoa ei ilmeisesti enää ole tarkoituskaan käyttää liikenteessä alkuperäisessä tarkoituksessaan. Hallinto-oikeuden päätöksessä mainitut autot on tarkoitus ottaa liikennekäyttöön myöhemmin. Lain väärän tulkinnan oikaisemisella olisi merkitystä muissa samanlaisissa tapauksissa sekä oikeuskäytännön yhtenäisyyden toteutumiseksi. Ilmausta "tosiasiallisesti ei käytetä liikenteessä" käytetään pysäköinnin valvonnassa hyvin eri tavalla maan eri osissa ja sen käyttö on varsinkin pääkaupunkiseudun kaupungeissa riistäytynyt niin että esimerkiksi auto, jonka katsastus olisi tullut suorittaa viikkoa ennen tapahtumaa saa pysäköinninvalvojalta maksumääräyksen ainoastaan sen seikan perusteella, ettei auto ole katsastettu. Espoon kaupungin pysäköinninvalvoja on lausunnossaan muun ohella esittänyt, että korkein hallinto-oikeus myöntää asiassa valitusluvan.

§:n 2 momentti on tulkinnallisesti epäselvä, eikä asiasta ole selventävää ennakkotapausta. Pysäköinninvalvoja on muutoin vaatinut, että korkein hallinto-oikeus hylkää valituksen. Eri paikkakunnilla tulkinta vaadittavien ajoneuvorekisteristä saatavien rajoitustietojen riittävyydestä sellaisenaan vaihtelee. Espoon kaupungin pysäköinninvalvonnassa on edellytetty Suomessa rekisteröidyltä ajoneuvolta, että ajoneuvorekisterissä on vähintään kaksi rajoitustietoa ennen kuin voidaan katsoa, ettei ajoneuvo ole tosiasiallisesti liikenteessä. Näitä rajoitustietoja ovat ajoneuvon poistaminen liikennekäytöstä ja lopullinen poisto, ajoneuvon rekisteröimättömyys, katsastamattomuus, jolloin on edellytetty pidempää yli kuukauden laiminlyöntiä, ajoneuvon vakuuttamattomuus tai verojen maksamisen laiminlyönti. Ilman rekisteritunnusta olevien sekä ulkomailla rekisteröityjen ajoneuvojen osalta on edellytetty ajoneuvon havaittavissa olevista ulkoisista seikoista tehtäviä havaintoja, joiden perusteella voidaan arvioida, ettei ajoneuvoa tosiasiallisesti käytetä liikenteessä. A on vastaselityksessään muun ohella esittänyt, että ajoneuvon katsastamattomuus ja se, että ajoneuvo on ilmoitettu tilapäisesti pois liikennekäytöstä eivät osoita, ettei ajoneuvoa ilmeisesti enää olisi tarkoituskaan käyttää liikenteessä alkuperäisessä tarkoituksessaan. Molemmat ajoneuvot ovat olleet pysäköityinä yksityisellä pysäköintialueella. Pysäköintialueet eivät ole katutilaa tai tiealuetta, jota pitäisi vapauttaa muuta liikennettä varten. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt valitusluvan ja tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. Perustelut Sovellettavat säännökset Pysäköinninvalvonnasta annetun lain (727/2011) nojalla saadaan mainitun lain 1 §:n mukaan määrätä pysäköintivirheestä pysäköintivirhemaksu. Pysäköintivirhe on mainitun pykälän mukaan muun ohella tieliikennelain (267/1981) tai sen nojalla annetun ajoneuvon pysäköintiä tai pysäyttämistä taikka pysäköimiskiellon käyttöä koskevan säännöksen tai määräyksen vastainen menettely. Jos pysäköintivirhe on tehty yksityisellä alueella tai maastossa, pysäköintivirhemaksua ei mainitun lain 2 §:n 2 momentin mukaan saa määrätä eikä rengaslukkoa käyttää ilman kiinteistön omistajan tai haltijan pyyntöä tai valtuutusta. Jatkuvasta pysäköintivirheestä saadaan mainitun lain 3 §:n 2 momentin mukaan määrätä enintään kolme pysäköintimaksua. Uutta pysäköintimaksua ei saa määrätä ennen kuin on kulunut vuorokausi edellisen maksun määräämisestä. Tieliikennelain 1 §:n 1 momentin (401/2005) mukaan laki koskee liikennettä tiellä. Mainitun lain soveltamisesta muulla alueella säädetään lain 5, 28 ja 92 §:ssä, 92 j §:n 2 momentissa ja 92 m §:ssä. Tieliikennelain 2 §:n 1 momentin 1 kohdan (671/1991) mukaan tieliikennelainsäädännössä tiellä yleisnimityksenä tarkoitetaan yleistä ja yksityistä tietä, katua, rakennuskaavatietä, moottorikelkkailureittiä, toria sekä muuta yleiselle liikenteelle tarkoitettua tai yleisesti liikenteeseen käytettyä aluetta. Tieliikennelain 2 §:n 15 kohdan mukaan pysäköinnillä tarkoitetaan ajoneuvon seisottamista kuljettajineen tai ilman kuljettajaa, ei kuitenkaan lyhytaikaista ajoneuvon seisottamista siihen nousemista tai siitä poistumista tahi ajoneuvojen kuormaamista tai kuorman purkamista varten.

§:n 2 momentin (29/2008) mukaan tielle ei saa jättää eikä tiellä saa säilyttää tai varastoida ajoneuvoa, jota tosiasiallisesti ei käytetä liikenteessä. Saman pykälän 3 momentin (621/2003 ja 829/2008) mukaan pysäköinti yksityiselle alueelle ilman kiinteistön omistajan tai haltijan lupaa on kielletty. Pysäköintiä koskevat määräykset yksityisellä alueella on ilmaistava selkeästi havaittavalla tavalla. Tieliikenneasetuksen 19 §:n mukaan suorakaiteen muotoisilla ohjemerkeillä annetaan ohjeita tienkäyttäjille sekä osoitetaan tienkohta, jossa merkkiin liittyvää liikennesääntöä sovelletaan. Merkillä 521 osoitetaan ajoradan ulkopuolella olevaa tai ajoradasta tiemerkinnöin erotettua aluetta, joka on varattu ajoneuvojen pysäköintiin. Pysäköintiä koskevat rajoitukset on ilmaistava lisäkilvellä. Tosiseikat A:n omistamat ajoneuvot X ja Y ovat olleet pysäköitynä Espoossa Otakaaren varrella ajoradan ulkopuolella olevalla pysäköintialueella. Pysäköintialue on osoitettu merkillä 521, eikä siinä ole ollut rajoituksia osoittavia lisäkilpiä. Alue on asiakirjoissa olevien valokuvien mukaan ollut havaittavissa erilliseksi pysäköintialueeksi, jossa on ollut paikka lukuisille autoille useammassa rivissä, eikä kysymys ole ollut rakennuksen pihasta. Pysäköintipaikka on ollut Senaatti-kiinteistöt Oy:n omistuksessa. Tämä ei ole ilmennyt alueella olevista kilvistä, joten pelkästään ulkoisten tunnusmerkkien perusteella ei ole ollut pääteltävissä, että kysymys on yksityisestä alueesta. Asiakirjojen mukaan A on kuitenkin tiennyt tämän. Kiinteistön omistaja on 13.11.2012 antanut valtuutuksen Espoon kaupungin pysäköinninvalvonnalle pysäköinninvalvonnan suorittamiseksi alueella. Ajoneuvo X on ollut alueella pysäköitynä 13.11.2012 ja 15.11.2012 sekä Y 15.11.2012, jolloin niihin on kiinnitetty ilmoitus pysäköintivirhemaksusta. Näiden kolmen pysäköintivirhemaksun perusteena on ollut, että "ajoneuvo ei ole tosiasiallisesti liikennekäytössä (TLL 28 § 2 mom)". Ajoneuvoihin on myös kiinnitetty Espoon kaupungin teknisen keskuksen siirtokehotus, jonka mukaan "ajoneuvo on välittömästi siirrettävä pois katualueelta (mukaan lukien yleiset pysäköintialueet) uhalla, että se siirretään kaupungin toimesta varastoon". Asiakirjoista ei ilmene, kuinka kauan autot ovat tuohon mennessä olleet pysäköintipaikalla. A:n ilmoituksen mukaan autot ovat olleet paikalla enintään kaksi viikkoa. Pysäköinninvalvonta on selvittänyt pysäköintivirhemaksun määräämistä varten, että ajoneuvon Y, joka on ensirekisteröity vuonna 1980, määräaikaiskatsastus on umpeutunut 31.12.2004 ja ajoneuvo on poistettu liikenteestä 18.1.2008. Vastaavasti ajoneuvon X, joka on ensirekisteröity vuonna 1996, määräaikaiskatsastus on umpeutunut 26.4.2006 ja ajoneuvo on poistettu liikenteestä 22.1.2008. Oikeudellinen arviointi Asiassa on ensin ratkaistava, onko Espoon kaupungin pysäköinninvalvoja voinut määrätä

§:n 2 momentin rikkomisesta pysäköintivirhemaksun, kun säännöksen väitetty rikkominen on tapahtunut yksityisessä omistuksessa olevalla pysäköintialueella. Pysäköintialueen omistaja on riidattomasti antanut valtuutuksen pysäköinninvalvonnasta annetussa pysäköinninvalvonnan suorittamiseen alueella, joten pysäköinninvalvoja olisi sinänsä voinut määrätä pysäköintivirhemaksun liikennemerkein ilmoitettujen pysäköintirajoitusten rikkomisesta. Nyt ei ole kuitenkaan ollut kysymys tällaisten yksityisen alueen haltijan määräysvaltansa puitteissa asettamien rajoitusten rikkomisesta, koska pysäköinti alueella on ollut liikennemerkin mukaan rajoituksetta sallittu. Toisaalta yksityisellä alueella on omistajan päätettävissä, halutaanko kysymyksessä olevaan ajoneuvojen säilytykseen puuttua. Valtuutus pysäköinninvalvojalle on nyt annettu tällaisen säilytyksen lopettamiseksi.

§:n 2 momentti kieltää ajoneuvon säilyttämisen tai varastoinnin tiellä. Tien käsite on määritelty edellä selostetussa tieliikennelain 2 §:n 1 momentin 1 kohdassa siten, että tiellä tarkoitetaan myös toria sekä muuta yleiselle liikenteelle tarkoitettua tai yleisesti liikenteeseen käytettyä aluetta. Tarkasteltaessa

§:n 2 momentin soveltumista nyt kysymyksessä olevaan tilanteeseen voidaan todeta, että

§:n 3 momentissa on erillinen säännös pysäköinnistä yksityiselle alueelle. Tästä voitaisiin päätellä, että pykälän edelliset momentit eivät koskisi pysäköintiä yksityisellä alueella, ja että kaikki rajoitukset yksityisellä alueella olisi ilmaistava selvästi havaittavalla tavalla. Siihen, että yksityiset pysäköintialueet eivät kuulu tieliikennelain soveltamisalaan, viittaa myös, että tieliikennelain 1 §:ään on sisällytetty viittaus lain 28 §:ään sellaisena säännöksenä, jota sovelletaan muulla alueella kuin tiellä, kun 28 §:n 3 momentti on lisätty tieliikennelakiin lailla 621/2003. Toisaalta pysäköinti yksityiselle alueelle on yleensä jollain tavoin liikennemerkein rajoitettu. On ilmeistä, että

§:n 3 momentissa on pidetty silmällä tällaisia rajoituksia ja ettei säännös siten koske esillä olevaa tilannetta. Tieliikennelakia (267/1981) koskevassa hallituksen esityksessä HE 74/1979 vp todetaan, että tien käsite vastaisi silloin voimassa olleeseen tieliikennelakiin sisältyvää määritelmää. Sen mukaisesti tienä edelleenkin pidettäisiin yleiselle liikenteelle tarkoitettua tai yleisesti liikenteeseen käytettyä yleistä ja yksityistä tietä, katua, toria ja muuta tällaista tietä tai aluetta. Sellaisia teitä ja alueita, joille pääsy on mahdollista määrätyssä tarkoituksessa tai omistajan luvalla, laki ei koskisi, eikä myöskään väyliä ja alueita, joita ei olisi tarkoitettu käytettäviksi eikä myöskään tosiasiallisesti käytettäisi yleisesti liikenteeseen. Liikennesääntöjen rikkomista koskevassa korkeimman oikeuden oikeuskäytännössä huoltoaseman piha on katsottu yleiseen liikenteeseen käytetyksi alueeksi (KKO 1967 II 55). Hallituksen esityksen perusteluissa esitetty huomioon ottaen ja oikeuskäytännön perusteella on selvää, että nyt kysymyksessä oleva pysäköintipaikka, joka on autoilijoiden vapaasti käytettävissä, on sillä tavoin yleisesti liikenteeseen käytettävä, että se kuuluu tieliikennelain liikennesääntöjen soveltamispiiriin. Vaikka pysäköintipaikan sinänsä katsotaan kuuluvan tieliikennelain soveltamisalaan, asiassa tulee vielä harkittavaksi, tulkitaanko tien käsitettä samoin myös

§:n 2 momenttia sovellettaessa. Tätä lainkohtaa koskevan hallituksen esityksen HE 78/2008 vp mukaan säännöksen avulla on tarkoitus puuttua erityisesti katutilan käyttöön autojen varastona tai myyntitilana. Huonokuntoisia ajoneuvoja voi olla kaduilla runsaastikin myytävinä tai niin, että niissä säilytetään myytävää tavaraa. Järjestyslain nojalla tai maankäyttö- ja rakennuslain nojalla ei voida estää katutilan tällaista käyttöä. Ainoa mahdollisuus olisi pysäköintikielto, mikä taas voisi olla katutilaa tavanomaiseen pysäköintiin tarvitseville kohtuutonta. Koska esityksen perusteluissa ei ole viitattu muihin pysäköintipaikkoihin, tämän voitaisiin katsoa viittaavan siihen, ettei kielto koske muita alueita kuin katutilaa. Korkein hallinto-oikeus toteaa tältä osin, että säännöksellä on ollut tarkoitus puuttua katutilan käyttöön autojen varastona, jotta pysäköintipaikat olisivat liikenteeseen käytettävien ajoneuvojen käytössä. Tarve tällaiseen rajoitukseen on lähtökohtaisesti olemassa samalla tavoin siinäkin tapauksessa, että pysäköinti on taajamassa järjestetty ajallisesti rajoittamattomana kadusta erilliselle pysäköintialueelle ja riippumatta siitä, mitkä ovat tällaisen alueen omistussuhteet. On siten perusteltua tulkita käsitteen tie myös

§:n 2 momentissa tarkoittavan tieliikennelain 2 §:n 1 kohdassa määritellyllä tavalla muutakin liikenteeseen yleisesti käytettävää aluetta kuin varsinaista tietä. Säännös on siten sovellettavissa kysymyksessä olevalla pysäköintipaikalla. Asiassa on tämän jälkeen ratkaistava, onko kysymys ajoneuvoista, joita ei

§:n 2 momentissa tarkoitetulla tavalla tosiasiallisesti käytetä liikenteessä. Edellä mainitussa hallituksen esityksessä todetaan tältä osin, että säännöksessä ehdotettu ilmaus "tosiasiallisesti ei käytetä liikenteessä" olisi eri asia kuin liikennekäytöstä poisto tai lopullinen poisto, joista on säännökset ajoneuvolain 66 c ja e §:ssä (233/2007). "Tosiasiallisesti ei käytetä liikenteessä" tarkoittaisi sellaisiakin tapauksia, joissa liikennekäytöstä poistamista ei ole merkitty rekisteriin, mutta ajoneuvoa ei tosiasiallisesti käytetä liikenteessä tai se ei sovellu enää ajamiseen liikenteessä. Säännös tarkoittaisi tilanteita, joissa ajoneuvoa ei ilmeisesti enää ole tarkoituskaan käyttää liikenteessä alkuperäisessä tarkoituksessaan. Ilmeisen pysyvää liikennekäytöstä poissaoloa ja tosiasiallista käyttämättömyyttä voisivat osoittaa mm. aika jonka ajoneuvo on paikalla ollut, ajoneuvon liikenteeseen soveltumattomuus, mahdollinen muu käyttö (esimerkiksi varastona), ajoneuvon rekisteröimättömyys, katsastamattomuus, vakuuttamattomuus taikka verojen maksamattomuus sekä osien puuttuminen tai kunto. Espoon pysäköinninvalvonnassa on edellytetty, että ajoneuvorekisterissä on vähintään kaksi rajoitustietoa, kuten ajoneuvon lopullinen poisto liikennekäytöstä, ajoneuvon rekisteröimättömyys, katsastamattomuus, ajoneuvon vakuuttamattomuus ja verojen maksamisen laiminlyönti, jotta

§:n 2 momentin soveltamisedellytykset täyttyisivät. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että edellytyksen "tosiasiallisesti ei käytetä liikenteessä" täyttyminen on ratkaistava yksittäistapauksittain. Arvioinnissa voidaan käytännön valvontatyössä ottaa huomioon mainittuja rajoitustietoja, joista saatetaan arvioida ajoneuvon ikä ja rajoitusten kesto huomioon ottaen, kuinka todennäköistä on, ettei ajoneuvoa tulla käyttämään liikenteessä. Tässä tapauksessa ajoneuvot ovat olleet useita vuosia poissa liikennekäytöstä, joten voidaan katsoa, kun muuta ei ole esitetty, ettei kysymyksessä olevia ajoneuvoja

§:n 2 momentin tarkoittamalla tavalla tosiasiallisesti käytetä liikenteessä. Sillä, että omistajan ilmoituksen mukaan ajoneuvot on vielä tarkoitus ottaa käyttöön, ei ole ratkaisevaa merkitystä. Näillä perusteilla korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ole perusteita. Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Matti Halén, Hannele Ranta-Lassila, Alice Guimaraes-Purokoski ja Vesa-Pekka Nuotio. Asian esittelijä Kari Nieminen.