§:n mukaan yhteisön tulee toimia välittömästi yleiseksi hyväksi. Yhteisö ei toimi välittömästi yleiseksi hyväksi, jos se harjoittaa elinkeinotoimintaa, josta saaduilla tuloilla se vain taloudellisesti tukee toista välittömästi yleishyödyllistä toimintaa harjoittavaa yhteisöä. Pelkästään se, että varat ohjataan yleishyödylliseen käyttöön, ei muuta tukiyhdistyksen toimintaa yleishyödylliseksi ja varainhankintaa verovapaaksi. Ohjeessa on viitattu päätökseen KHO 1977 T 227 ja todettu, että päätöksessä mainitun yhdistyksen tarkoituksena oli tukea toisen yleishyödyllisen yhdistyksen toimintaa. Kun yhdistys toimi ainoastaan välillisesti yleiseksi hyväksi, sen ei katsottu olevan yleishyödyllinen yhteisö. Edelleen ohjeessa on todettu, että jos tukiyhteisöllä on omaa selkeästi yleishyödyllistä toimintaa, se voidaan katsoa yleishyödylliseksi. Samoin tukiyhteisö voidaan katsoa yleishyödylliseksi, jos yleishyödylliseen toimintaan ohjattavien varojen määrä on tulokseen nähden merkittävä, tuettavia yhteisöjä on useita ja niihin jäseneksi pääsy on rajoittamaton. Ohjeessa on myös todettu, että jotta tukiyhteisö voitaisiin katsoa yleishyödylliseksi, sen säännöissä ei voi olla mainintaa, jonka mukaan yhteisön purkautuessa sen omaisuus menisi perustajille. Perustajayhteisöt voivat tukiyhteisöä perustettaessa olla yleishyödyllisiä, mutta niiden status voi muuttua. Tällöin olisi mahdollista, että verottomasti kertynyt omaisuus yhteisön purkautuessa ei enää palautuisikaan yleishyödylliseen toimintaan. Asiassa saatu selvitys Tapauksessa on ratkaistava se, onko hakijaa pidettävä verotuksessa yleishyödyllisenä yhteisönä, jos se jatkossa jakaa apurahoihin varatuista varoista joko kaikki tai 2/3 B ry:lle. Asiassa on ratkaisevaa, toimiiko hakija välittömästi yleiseksi hyväksi, kohdistuuko hakijan toiminta riittävän laajaan henkilöpiiriin sekä tuottaako hakija sen toimintaan osallisille taloudellista etua. Säätiön sääntöjen mukaisena tarkoituksena on tukea niitä toimenpiteitä, joilla pyritään kehittämään nuorisoa taloudellisesti, sivistyksellisesti ja sosiaalisesti maaseudulla ja asutuskeskuksissa. Sääntöjensä mukaisesti hakija on tukenut taloudellisesti B ry:tä. Tämän lisäksi hakija on tukenut taloudellisesti vuosittain yksityishenkilöitä ja yhdistyksiä opinto- ja muita apurahoja, tunnustuspalkintoja ja avustuksia jakamalla. Hakija on aikaisemmin jakanut B ry:lle noin puolet ja muille tahoille noin puolet apurahoihin käytetyistä varoista. Hakija suunnittelee, että jatkossa se jakaisi apurahoihin varatuista varoistaan a. kaikki B ry:lle tai b. 2/3 B ry:lle ja 1/3 yksittäisinä apurahoina muille yksityisille henkilöille ja nuorisotoimintaa edistäville yhteisöille. Muille kuin B ry:lle jaetut apurahat jaetaan pääosin hakemusten perusteella. Yksittäisissä tapauksissa apuraha voidaan jakaa ilman hakemusta, kuten tunnustuspalkintona hakijan tarkoitusta edistävään toimintaan. Kaikki suomalaiset nuoret ja nuorisotyötä edistävät toimijat voivat b-vaihtoehdossa hakea ja saada apurahaa hakijalta. Muuten hakijan toimintaa ei ole tarkoitusta muuttaa. Säätiön sääntöjen mukaan B ry:n liittohallitus nimeää säätiön hallituksen jäsenet. Jos liittohallitus ei ole nimennyt säätiön hallituksen jäseniä seuraavaksi toimikaudeksi marraskuun loppuun mennessä, voi säätiön hallitus täydentää itse itseään. Jos säätiö lakkautetaan, luovutetaan sen varat B ry:lle käytettäväksi säätiön tarkoitusta edistävään tarkoitukseen. Johtopäätökset Yleishyödyllisyysarviointi tehdään kokonaisarviointina tarkastellen tuloverolain 22 §:n 1 momentissa säädettyjen edellytysten täyttymistä. Arvioinnissa otetaan huomioon yleinen oikeuskäytäntö, siihen pohjautuvat säännöksen soveltamisohjeet ja asiassa esitetty selvitys säätiön tosiasiallisesta toiminnasta. Oikeuskäytännössä on yleishyödylliseksi hyväksytty säätiö, jonka tarkoituksena oli tukea muiden aatteellisten sekä tiede- ja taidejärjestöjen toimintaa. Oikeuskäytännössä on kuitenkin edellytetty, että tukea saavia yleishyödyllisiä yhteisöjä on useampia. Jos tukea saavia yhteisöjä on ollut vain yksi, ei tällaista tukiyhteisöä ole katsottu yleishyödylliseksi. Säätiön tarkoituksena on jatkossa tosiasiallisesti tukea taloudellisesti B ry:n toimintaa jakamalla sille kaikki apurahoihin varatut rahat. Vaikka säätiön toiminta kohdistuukin välillisesti käytännössä laajaan nuorisojoukkoon, ei laissa tarkoitettu välittömyyden edellytys täyty, jos välittömästi tuettavana on vain yksi yhdistys, tässä tapauksessa B ry. Säätiön toiminnan on näin katsottava kohdistuvan rajoitettuun henkilöpiiriin eikä siten laissa tarkoitetulla tavalla yleiseksi hyväksi. B ry osallistuu säätiön hallintoon nimeämällä säätiön hallituksen jäsenet. Säätiön lakkauttamisen jälkeen säätiön varat luovutetaan säätiön sääntöjen mukaan B ry:lle. Jakamalla kaikki apurahat B ry:lle säätiö tuottaa tässä asetelmassa toiminnallaan taloudellista etua sen toimintaan osalliselle B ry:lle. Toimintaan osallisella ei tarkoiteta tässä tilanteessa yksityishenkilön tukemista, vaan tuen saavaa yhdistystä. Verohallinnon ohjeissa lausutun mukaan säännöissä ei voi olla mainintaa, jonka mukaan tukiyhteisön purkautuessa sen omaisuus menisi perustajille. Perustaja on voitu katsoa toimintaan osalliseksi silloin, kun kysymys on ollut varojen jaosta. Tässä tapauksessa varojen käyttötarkoitus on säätiön lakkauttamista koskevassa tilanteessa sidottu määräämällä varat luovutettavaksi B ry:lle käytettäväksi säätiön tarkoitusta edistävään tarkoitukseen. Näin ollen säätiön varat tulisivat myös säätiön purkautuessa sen toimintaan osallisen B ry:n määräysvaltaan ja käytettäväksi sen hyväksi. Tämän vuoksi sillä seikalla, että säätiö on näyttänyt, että säätiön ovat aikanaan perustaneet yksityiset henkilöt, ei ole tässä asian kokonaisarvioinnissa määräävää oikeudellista merkitystä. B-vaihtoehdon osalta ennakkoratkaisuhakemuksessa on todettu, että muille kuin B ry:lle jaetut apurahat jaetaan pääosin hakemusten perusteella. Yksittäisissä tapauksissa apuraha voidaan jakaa ilman hakemusta, kuten tunnustuspalkintona hakijan tarkoitusta edistävään toimintaan. Kaikki suomalaiset nuoret ja nuorisotyötä edistävät toimijat voivat b-vaihtoehdossa hakea ja saada apurahaa säätiöltä. Hallinto-oikeus toteaa, että mikäli säätiö jakaisi B ry:lle apurahoihin varatuista rahoista 2/3 ja loput rahat pääosin hakemusten perusteella tai ilman hakemusta muille yksityisille henkilöille tai yhteisöille, kysymyksessä on edelleen rajattu, pääosin B ry:lle tarkoitettu tukitoiminta, jossa apurahat muille tahoille on tarkoitus jakaa käyttäen erilaista menettelyä, kuin B ry:lle jaettaessa. Myös tässä asetelmassa säätiö tuottaa toiminnallaan taloudellista etua sen toimintaan osalliselle B ry:lle eikä toiminta sen suhteen ole välitöntä. Koska hakemuksesta saadun selvityksen perusteella apurahojen jakoperuste ei myöskään ole kaikille hakijoille yhdenvertainen, eivät yleishyödyllisyyden edellytykset täyty esitetyn b-vaihtoehdonkaan osalta. Asiassa ei ole esitetty sellaisia perusteita, jonka vuoksi ennakkoratkaisua olisi syytä muuttaa. Sovelletut oikeusohjeet Tuloverolaki 22 § 1 momentti Laki verotusmenettelystä 85 § Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Aarne Reiman, Eija Mäkelä, joka on myös esitellyt asian, ja Johanna Virmavirta (eri mieltä). Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa Säätiö on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja uutena ennakkoratkaisuna selitetään, että säätiö on tuloverolain 22 §:ssä tarkoitettu yleishyödyllinen yhteisö, jos se jakaa apurahoihin varatuista varoista joko kaikki B ry:lle tai 2/3 B ry:lle ja 1/3 muille yksityisille henkilöille tai yhteisöille. Säätiö on uudistanut ennakkoratkaisuhakemuksessa ja hallinto-oikeudelle esittämänsä perustelut. Säätiö on tukisäätiö, joka jakaa apurahoja säätiön säännöissä määrättyihin tarkoituksiin. Tarkoituksen toteuttamiseen tarvittavat varat säätiö saa sijoitustoiminnan tuotoista. Säätiöllä on reilun 3 miljoonan euron arvoinen rahastosalkku, jolla se rahoittaa toimintaansa. Säätiö ei harjoita liiketoimintaa. B ry:n toiminta kohdistuu nuorten asioiden kehittämiseen koko Suomen alueella. B ry:n on käytettävä säätiön sille jakama avustus säätiön sääntöjen 3 §:ssä tarkoitettuun yleishyödylliseen toimintaan. B ry on yhdistyksenä avoin kaikille nuorille eikä B ry tuota jäsenilleen taloudellisia etuja, vaan sen säätiöltä saama avustus kohdistuu kokonaisuudessaan B ry:n yleishyödylliseen toimintaan. Siten säätiön toiminta koituu välittömästi yleiseksi hyväksi kummassakin vaihtoehdossa. B ry ei osallistu säätiön päätöksentekoon tai hallintoon taikka toimintaan muutoinkaan. B ry:lla ei ole määräämisvaltaa säätiön asioita hoidettaessa. Säätiön lakatessa sen varat luovutetaan säätiön sääntöjen mukaan B ry:lle käytettäväksi säätiön tarkoitusta edistävään toimintaan. B ry ei ole perustanut säätiötä, vaan perustajina ovat olleet kolme yksityishenkilöä. Hallinto-oikeuden mukaan säätiö ei täytä yleishyödyllisyyden edellytyksiä b-vaihtoehdossa, koska apurahojen jakoperuste ei ole yhdenvertainen kaikille hakijoille. Hallinto-oikeus pitää ilmeisesti erilaisena jakomenettelynä sitä, että 2/3 varoista jaetaan ilman hakemusta ja 1/3 pääosin hakemusten perusteella. Hallinto-oikeus ei kuitenkaan esitä päätöksessään mitään perusteita tulkinnalle, jonka mukaan apurahojen erilainen jakoperuste olisi esteenä apurahasäätiön yleishyödyllisyydelle. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antanut vastineen ja esittänyt valituksen hylkäämistä. Säätiö on antanut vastaselityksen. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt säätiölle valitusluvan ja tutkinut asian. Korkein hallinto-oikeus kumoaa hallinto-oikeuden päätöksen ja Verohallinnon ennakkoratkaisun sekä lausuu uutena ennakkoratkaisuna, että säätiötä pidetään tuloverolain 22 §:ssä tarkoitettuna yleishyödyllisenä yhteisönä kummassakin hakemuksessa esitetyssä vaihtoehtoisessa tilanteessa, eli jos säätiö jakaa apurahoihin varatuista varoista kaiken B ry:lle tai vaihtoehtoisesti 2/3 B ry:lle ja 1/3 muille yksityisille henkilöille tai yhteisöille. Lainvoiman saanutta ennakkoratkaisua on, jos säätiö sitä vaatii, noudatettava verovuosilta 2013 ja 2014 toimitettavissa tuloverotuksissa. Perustelut Säännökset Tuloverolain 22 §:n 1 momentin mukaan yhteisö on yleishyödyllinen, jos 1) se toimii yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi aineellisessa, henkisessä, siveellisessä tai yhteiskunnallisessa mielessä; 2) sen toiminta ei kohdistu vain rajoitettuihin henkilöpiireihin; 3) se ei tuota toiminnallaan siihen osalliselle taloudellista etua osinkona, voitto-osuutena taikka kohtuullista suurempana palkkana tai muuna hyvityksenä. Saman lainkohdan 2 momentin mukaan yleishyödyllisenä yhteisönä voidaan pitää muun muassa maatalouskeskusta, maatalous- ja maamiesseuraa, työväenyhdistystä, työmarkkinajärjestöä, nuoriso- tai urheiluseuraa, näihin rinnastettavaa vapaaehtoiseen kansalaistyöhön perustuvaa harrastus- ja vapaa-ajantoimintaa edistävää yhdistystä, puoluerekisteriin merkittyä puoluetta sekä sen jäsen-, paikallis-, rinnakkais- tai apuyhdistystä, niin myös muuta yhteisöä, jonka varsinaisena tarkoituksena on valtiollisiin asioihin vaikuttaminen tai sosiaalisen toiminnan harjoittaminen taikka tieteen tai taiteen tukeminen. Yleishyödyllisenä yhteisönä voidaan pitää myös yleisissä vaaleissa ehdokkaan tukemiseksi varattua varallisuuskokonaisuutta. Verohallinnon ohjeet Verohallinto on antanut 30.4.2007 verotusohjeen yleishyödyllisille yhdistyksille ja säätiöille (Dnro 384/349/2007), johon asian käsittelyssä on viitattu. Tämä ohje on korvattu 26.6.2014 annetulla verotusohjeella yleishyödyllisille yhteisöille (A47/200/2014), joka on voimassa antopäivästä. Ohjeet ovat keskenään samansisältöiset siltä osin kuin niissä käsitellään niin sanottujen tukiyhteisöjen asemaa. Ohjeissa viitataan siihen,
§:n mukaan yhteisön tulee toimia välittömästi yleiseksi hyväksi. Yhteisö ei toimi ohjeiden mukaan välittömästi yleiseksi hyväksi, jos se vain taloudellisesti tukee toista välittömästi yleishyödyllistä toimintaa harjoittavaa yhteisöä. Pelkästään se, että varat ohjataan yleishyödylliseen käyttöön, ei muuta tukiyhdistyksen toimintaa yleishyödylliseksi ja varainhankintaa verovapaaksi. Ohjeiden mukaan, jos tukiyhteisöllä on omaa selkeästi yleishyödyllistä toimintaa, se voidaan katsoa yleishyödylliseksi. Samoin tukiyhteisö voidaan katsoa yleishyödylliseksi, jos yleishyödylliseen toimintaan ohjattavien varojen määrä on tulokseen nähden merkittävä, tuettavia yhteisöjä on useita ja niihin jäseneksi pääsy on rajoittamaton. Jotta tukiyhteisö voitaisiin katsoa yleishyödylliseksi, ohjeiden mukaan sen säännöissä ei voi olla mainintaa, jonka mukaan yhteisön purkautuessa sen omaisuus menisi perustajille. Perustajayhteisöt voivat tukiyhteisöä perustettaessa olla yleishyödyllisiä, mutta niiden status voi muuttua. Tällöin olisi mahdollista, että verottomasti kertynyt omaisuus yhteisön purkautuessa ei enää palautuisikaan yleishyödylliseen toimintaan. Asian taustaa Säätiö on perustettu vuonna 1949. Säätiön tarkoituksena on sääntöjensä mukaan tukea niitä toimenpiteitä, joilla pyritään kehittämään nuorisoa taloudellisesti, sivistyksellisesti ja sosiaalisesti maaseudulla ja asutuskeskuksissa. Tarkoituksensa toteuttamiseksi säätiö voi tukea taloudellisesti B ry:n toimintaa ja tukea taloudellisesti nuorisoa koskevaa erilaista toimintaa sekä jakaa apurahoja, avustuksia ja stipendejä. Tarkoituksensa toteuttamiseen tarvittavat varat säätiö saa ennakkoratkaisuhakemuksen mukaan sijoitustoiminnan tuotoista. Säätiön aiempien vuosien tuloista osa on kertynyt säätiön omistamien osakeyhtiöiden X Oy:n ja Y Oy:n jakamista osingoista. Säätiö on aiemmin harjoittanut myös adressimyyntitoimintaa, mutta vuoden 2007 jälkeen adressimyyntitoiminta on siirretty X Oy:lle. Vuonna 2011 X Oy:n ja Y Oy:n omistus on siirretty Z Säätiölle. Hakemuksen mukaan säätiö rahoittaa nyt toimintaansa runsaan kolmen miljoonan euron arvoisen rahastosalkun tuotoilla eikä säätiö itse harjoita elinkeinotoimintaa. Säätiön asioita hoitaa ja sen päätösvaltaa käyttää hallitus, jonka jäsenet nimeää B ry:n hallitus. Jos säätiö lakkautetaan, luovutetaan sen varat B ry:n käytettäväksi säätiön tarkoitusta edistävään tarkoitukseen. Ennakkoratkaisuhakemuksessa ei ole tarkemmin selostettu, miten säätiön verotukset on toimitettu aikaisempina vuosina, jolloin säätiön tuotto on kertynyt edellä mainitulla tavalla osingoista ja itse harjoitetusta elinkeinotoiminnasta. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että säätiön verotusta verovuodelta 2006 koskeva asia on ratkaistu korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä 27.12.2013 taltio 4068 (KHO 2013:200). Ratkaisu on siis annettu hallinto-oikeuden tätä asiaa koskevan päätöksen jälkeen. Korkein hallinto-oikeus on ratkaisussaan katsonut, ettei säätiötä ole ollut pidettävä yleishyödyllisenä yhteisönä tuossa verotuksessa. Korkein hallinto-oikeus on todennut perusteluissaan muun ohessa asiassa muodostuvan ratkaisevaksi, onko säätiön elinkeinotoiminta laadultaan ja laajuudeltaan sellaista, että säätiötä ei ole pidettävä yleishyödyllisenä yhteisönä, vaikka säätiön varojen käyttö suuntautuu sinänsä yleishyödyllisiin tarkoituksiin ja säätiö käyttää näihin tarkoituksiin olennaisen osan tuloistaan. Asiaa arvioidessaan korkein hallinto-oikeus on viitannut siihen, että säätiön omissa nimissään harjoittaman adressivälityksen liikevaihto on yli miljoonan euron luokkaa ja voitto nousee satoihin tuhansiin euroihin vuodessa. Tyypillisenä vuonna kyseisen liiketoiminnan voitto on ylittänyt selvästi sijoitustoiminnan tuoton ja myös annettujen apurahojen ja avustusten määrän. Elinkeinotoimintaa on harjoitettu tiiviinä osana laajempaa konsernia, jonka emoyhteisönä säätiö on toiminut. Kokonaisuutena säätiön elinkeinotoiminta on ollut absoluuttiselta laajuudeltaan sekä suhteessa muuhun tulonhankintaan ja varojen käyttöön siinä määrin mittavaa, että säätiön ei ole katsottava toimineen yksinomaan ja välittömästi yleiseksi hyväksi tuloverolain 22 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Näin ollen säätiötä ei ole pidettävä säännöksessä tarkoitettuna yleishyödyllisenä yhteisönä. Ennakkoratkaisuasiassa on kysymys siitä, onko säätiötä nyt pidettävä yleishyödyllisenä yhteisönä, kun se ei tosin enää harjoita selostettua aktiivista tulonhankkimistoimintaa, mutta säätiö toimii poliittisen puolueen nuorisojärjestön tukisäätiönä ja aikoo jakaa sille yhtenä vaihtoehtona koko sijoitustensa jaettavissa olevan tuoton. Säätiön taloudellinen toiminta rajoittuu hakemuksen mukaan pelkästään rahastosalkun hallinnointiin. Tätä toimintaa ei voida pitää sellaisena toimintana, mistä ratkaisussa KHO 2013:200 on ollut kysymys. Näin ollen tuossa päätöksessä mainitut seikat eivät ole enää esteenä säätiön yleishyödyllisyydelle. Ennakkoratkaisu ei olekaan perustunut säätiön taloudellisen toiminnan sisältöön, vaan siihen, miten säätiö käyttää varojaan. Tosiseikat Säätiön tarkoituksena on tähän asti ollut jakaa tuotoistaan normaalin varainhankinnan ja säännönmukaisen toiminnan kulujen vähentämisen jälkeen 2/3 apurahoina säätiön tarkoitusta edistävään toimintaan. Säätiö on B ry:n tukisäätiö, joka on aiemmin jakanut B ry:lle noin puolet ja muille tahoille noin puolet apurahoihin käytetyistä varoista. Säätiö on hakemuksensa mukaan suunnitellut, että jatkossa se jakaa apurahoihin varatuista varoista kaiken B ry:lle tai vaihtoehtoisesti 2/3 B ry:lle ja 1/3 useille eri tahoille, luonnollisille henkilöille ja oikeushenkilöille. Muille kuin B ry:lle jaetut apurahat jaetaan pääosin hakemusten perusteella. B ry on rekisteröidyn poliittisen puolueen koko valtakunnan käsittävä jäsenyhdistys, joka on tuloverolain 22 §:n 2 momentin mukaan yleishyödyllinen yhteisö. Asiakirjojen mukaan B ry:llä ei ole muuta kuin yleishyödyllistä toimintaa. Säätiö on vuonna 1949 perustettu tukemaan B ry:n toimintaa. Säätiön perustajina on ollut kolme yksityishenkilöä. Säätiön hallituksen jäsenet nimeää B ry:n liittohallitus. Säätiön lakatessa sen varat luovutetaan säätiön sääntöjen mukaan B ry:lle käytettäväksi säätiön tarkoitusta edistävään tarkoitukseen. Oikeudellinen arviointi Asiassa on kysymys siitä, katsotaanko säätiön olevan tuloverolaissa tarkoitettu yleishyödyllinen yhteisö, kun sen tulot muodostuvat yksinomaan sijoitustoiminnan tuotoista ja se jakaa apurahoihin varatuista varoista joko kaiken tai kaksi kolmannesta B ry:lle. Tuotot, joiden verotuksesta nyt on kysymys, tulevat valtakunnallisen järjestön yleishyödyllisen toiminnan hyväksi samalla tavoin kuin, jos järjestö olisi saanut ne omalla varainhankinnallaan tai oman sijoitustoimintansa tuottoina. Poliittisessa toiminnassa varainhankinta puoluejärjestöstä erillisen yhteisön toimesta on sinänsä tavanomaista. Säätiön käsittelemisestä yleishyödyllisenä seuraa, että sen saamat sijoitusten tuotot, sikäli kuin niitä ei pidetä elinkeinotulona, ovat verovapaita samalla tavoin kuin järjestön saadessa ne omalla toiminnallaan. Asiassa on lisäksi otettava huomioon,
§:n 2 momenttiin on lailla 275/2009 lisätty säännös, jonka mukaan yleishyödyllisenä yhteisönä voidaan pitää myös yleisissä vaaleissa ehdokkaan tukemiseksi varattua varallisuuskokonaisuutta. Säännös ei sinänsä koske kysymyksessä olevaa säätiötä, mutta siitä ilmenee, että poliittisen toiminnan tukemista on lainsäädännössä pidetty sillä tavoin yleishyödyllisenä toimintana, että yleishyödyllisen yhteisön asema on haluttu antaa yksittäisen henkilönkin poliittisen toiminnan tukemista varten perustetulle yhteisölle. Säännöksen voidaan katsoa ilmentävän sitä, että pelkästään yhden kohteen tukemiseksi perustettuakin yhteisöä voidaan joissain tapauksissa pitää yleishyödyllisenä. Se, että säätiö jakaa varoja B ry:n yleishyödylliseen toimintaan, ei tuo säätiön hallituksessa toimiville henkilöille henkilökohtaista taloudellista hyötyä siten kuin tuloverolain 22 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetaan. Kun säätiön varat sen lakatessa luovutetaan B ry:lle, joka ei ole säätiön perustaja, käytettäväksi säätiön tarkoituksen mukaiseen toimintaan, kysymyksessä ei voida katsoa olevan sellainen edellä selostetuissa Verohallinnon ohjeissa kuvattu tilanne, jossa verottamatta jäävät tulot saattaisivat ohjautua säätiön lakatessa yleishyödyllisen piirin ulkopuolelle. Näistä syistä tuloverolain 22 §:n 1 momentin 2 ja 3 kohdan ei voida katsoa olevan säätiön yleishyödyllisyyden esteenä. Näin ollen säätiötä on pidettävä tuloverolain 22 §:ssä tarkoitettuna yleishyödyllisenä yhteisönä siinä tapauksessa, että se jakaa apurahoihin varatuista varoista kaiken B ry:lle tai vaihtoehtoisesti 2/3 B ry:lle ja 1/3 muille yksityisille henkilöille tai yhteisöille. Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Vapaavuori, Matti Halén, Eila Rother, Outi Suviranta ja Leena Äärilä. Asian esittelijä Marjo Snellman.
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.