§:n 1 momentin mukaan rahoitusta voidaan hakemuksesta myöntää yksityiselle maanomistajalle. Edellä 1 §:n 2 momentin 4 kohdassa tarkoitettuihin toimenpiteisiin voidaan rahoitusta hakemuksesta myöntää myös muulle hakijalle kuin yksityiselle maanomistajalle, jos rahoitettavat toimenpiteet edistävät yksityismetsien kestävää hoitoa ja käyttöä. Pykälän 2 momentin mukaan yksityisellä maanomistajalla tarkoitetaan luonnollista henkilöä sekä sellaista luonnollisten henkilöiden muodostamaa yhtiötä, osuuskuntaa tai muuta yhteisöä taikka säätiötä, jonka pääasiallisena tarkoituksena on maatila- tai metsätalouden harjoittaminen. Yksityisellä maanomistajalla tarkoitetaan myös sellaista yhteismetsän osakaskuntaa ja yhteisaluelaissa tarkoitetun yhteisen alueen osakaskuntaa, jonka osuuksista vähintään puolet on luonnollisten henkilöiden omistuksessa. Rahoituslain 5 §:n mukaan metsien puuntuotannollisen kestävyyden ja elinvoimaisuuden turvaamiseksi voidaan rahoitusta myöntää seuraaviin metsien hoitoa ja käyttöä edistäviin töihin: --- 7) metsätien tekeminen. Rahoituslain 6 §:n mukaan metsätien tekemisellä tarkoitetaan yksityisistä teistä annetun lain 5 §:n 2 momentissa tarkoitetun metsätien tekemistä, metsätalouden kuljetusten edellyttämää yksityistien sellaista perusparannusta, johon ei myönnetä avustusta yksityisistä teistä annetun lain 93 §:n nojalla, sekä metsätiehen liittyvän tai metsätaloudessa tarpeellisen erillisen varastoalueen ja pudotuspaikkaan vievän tien rakentamista tai perusparannusta (rahoituslain 6 §:n 7 kohta). Rahoituslain 8 §:n 2 momentin mukaan muiden kuin pykälän 1 momentissa tarkoitettujen kustannusten (toteuttamiskustannukset) rahoittamiseen voidaan myöntää yhteishankkeena toteutettavaan kunnostusojitukseen ja metsätien tekemiseen joko tukea tai lainaa ja muihin töihin yksinomaan tukea. Rahoituslain 10 §:n mukaan yhteishankkeena toteutettavassa kunnostusojituksessa ja metsätien tekemisessä voidaan myös sellaiselle hyödynsaajalle, joka ei ole vaatinut ojitusta tai tien tekemistä taikka yhtynyt tällaiseen vaatimukseen, mutta joka on ojitus- tai tietoimituksessa velvoitettu osallistumaan hankkeeseen, myöntää 8 §:ssä tarkoitettua tukea. Rahoituslain nojalla on annettu asetus kestävän metsätalouden rahoituksesta (1311/1996, jäljempänä rahoitusasetus). Asetuksen 17 §:n 3 momentin mukaan haettaessa rahoitusta tilojen yhteisenä hankkeena toteutettavaan työhön hakemukseen on liitettävä hankkeen toteuttamisesta hyötyvien kesken tehty sopimus. Maa- ja metsätalousministeriö on rahoituslain nojalla antanut määräyksiä mainitun lain perusteella tehtävistä suunnitelmista ja niiden sisällöstä (MMM:n määräykset nro 50/99). Yhteishankkeiden osalta ministeriö on määrännyt muun ohella, että jos tarkoituksenmukaisen kunnostusojituksen tai metsätien tekemisen vuoksi on välttämätöntä, että hankkeessa on mukana vähintään kaksi työstä aiheutuviin kustannuksiin osallistuvaa osakasta (omistajaa), kyseessä on yhteishanke. Yhteishankkeen osakkaat valitsevat asiamiehen, joka toimii yhdyshenkilönä osakkaiden ja metsäkeskuksen välillä. Suunnitelman laatimiseksi myönnettävä valtion tuki maksetaan asiamiehelle tai hänen valtuuttamalleen. Haettaessa rahoitusta toimenpiteen toteuttamiseen tulee yhteishankkeissa rahoitushakemukseen liittää osakkaiden kesken tehty sopimus kustannusten jaosta, toimenpiteen toteutuksesta ja urakkasopimus, jonka perusteella rahoitusta haetaan. Asiassa sovellettavat muutoksenhakua koskevat säännökset Rahoituslain 33 §:n 1 momentin mukaan mainitun lain mukaiseen metsäkeskuksen päätökseen saa hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen. Pykälän 2 momentin mukaan muutoksenhakuun sovelletaan, mitä hallintolainkäyttölaissa säädetään muutoksenhausta hallintoviranomaisen päätökseen. Hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentin mukaan päätöksestä saa valittaa se, johon päätös on kohdistettu tai jonka oikeuteen, velvollisuuteen tai etuun päätös välittömästi vaikuttaa. Rahoituslain perusteluja Metsälakia sekä lakeja kestävän metsätalouden rahoituksesta ja rikoslain 48 luvun 1 §:n 3 momentin muuttamisesta koskevan hallituksen esityksen (HE 93/1996 vp) mukaan rahoitusta ehdotettiin myönnettäväksi (mainittuja lakeja valmisteltaessa voimassa olleen) metsänparannuslain mukaisesti useimmiten vain yksityisille maanomistajille, yhteismetsän osakaskunnalle ja luonnollisten henkilöiden muodostamalle yhteisölle, jonka pääasiallisena tarkoituksena on maa- ja metsätalouden harjoittaminen. Eräisiin laissa tarkoitettua toimintaa tukeviin toimenpiteisiin rahoitusta voitaisiin kuitenkin myöntää myös muille kuin yksityisille maanomistajille.
§:n yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 93/1996 vp) on lausuttu muun ohella seuraavaa: "Lain mukaista rahoitusta myönnettäisiin hakemuksesta useimmiten vain luonnollisille henkilöille ja sellaisille yhteisöille, joiden toiminta luonteeltaan läheisesti liittyy yksittäisten metsänomistajien toimintaan, kuten yhteismetsät tai maatilatalouden perheyhtiöt. Voimassa olevien säännösten mukaan yhteisöille ja säätiöille on voitu antaa metsänparannusvaroista tukea useiden metsänomistajien alueilla toteutettavien kunnostusojitus- ja metsätiehankkeiden suunnittelu- ja työnjohtokustannuksiin sekä niihin lisäkustannuksiin, jotka aiheutuvat metsänparannushankkeen välttämättömästä toteuttamisesta työllisyyden, luonnonsuojelun tai metsien muun kuin puuntuotannollisen käytön vuoksi tavanmukaisesta poiketen. Esityksessä ehdotetaan, että lukuun ottamatta 1 §:n 2 momentin 4 kohdassa tarkoitettuja toimenpiteitä valtion varoista tukea voitaisiin myöntää enää vain sellaisille yhteisöille ja säätiöille, joiden pääasiallisena tarkoituksena on maatila- tai metsätalouden harjoittaminen. Toimintaa tukeviin muihin edistämistoimenpiteisiin voitaisiin rahoitusta myöntää myös muille kuin yksityisille maanomistajille, silloin kun nämä toimenpiteet hyödyttävät yksityismetsiä. Tällaisia toimenpiteitä voisivat olla esimerkiksi juurikäävän torjuntatoimet. Yksityismetsien kestävää hoitoa ja käyttöä edistäviin kokeilu- ja selvityshankkeisiin voitaisiin rahoitusta myöntää hakemuksesta yksittäisille tutkijoille, Metsätalouden kehittämiskeskus Tapiolle ja muille vastaaville tahoille." Saatu selvitys B:n yksityistien vuosikokouksessa on 19.10.2001 päätetty hakea kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain mukaista rahoitusta metsätiehankkeen toteutuskustannuksiin. Hankkeen osakastiloja edustavaksi asiamieheksi on valittu B. B on tiekunnan hoitokunnan puheenjohtaja. Kaakkois-Suomen metsäkeskus on päätöksellään 25.8.2010 ratkaissut edellä mainitun hakemuksen. Päätöksen mukaan toteutustukea myönnetään 32 865,76 euroa. Päätös valitusosoituksineen on samana päivänä lähetetty B:lle. Maanomistajien osuus hankkeen kustannuksista on veloitettu A:lta ja muilta hankkeen osakkailta heille lähetetyillä laskuilla. A on Itä-Suomen hallinto-oikeudelle tekemässään valituksessa vaatinut metsäkeskuksen päätöksen kumoamista. Vaatimuksensa tueksi hän on esittänyt muun ohella, että päätöksen mukaisen tuen määrä on pienempi ja osakkaiden maksuosuus vastaavasti suurempi kuin se tiekunnalle 19.12.2002 lähetetyn alustavan päätöksen mukaan olisi ollut. Oikeudellinen arviointi ja lopputulos Hallinto-oikeus on jättänyt valitusoikeuden puuttumisen perusteella tutkimatta A:n tilan Päiväkallio RN:o 2:145 osaomistajana tekemän valituksen Kaakkois-Suomen metsäkeskuksen päätöksestä, joka koskee kestävän metsätalouden rahoituksesta annetun lain mukaisen tuen myöntämistä B:n yksityistien perusparannuskustannuksiin. B:n yksityistielle on perustettu tiekunta. Hallinto-oikeus on viittauksin yksityisistä teistä annetun lain tiekuntaa koskeviin säännöksiin katsonut, ettei metsäkeskuksen päätöstä ole kohdistettu suoraan A:han eikä päätöksellä myöskään ole hallintolainkäyttölain 6 §:n 1 momentissa tarkoitettuja välittömiä vaikutuksia hänen oikeuteensa, velvollisuuteensa tai etuunsa.
§:n 1 momentin mukaan rahoitusta voidaan myöntää yksityisille maanomistajille. Pykälän 2 momentin mukaan näitä ovat luonnolliset henkilöt sekä heidän muodostamansa yhtiöt, osuuskunnat ja muut yhteisöt taikka säätiöt, joiden pääasiallisena tarkoituksena on maatila- tai metsätalouden harjoittaminen. Pykälän perusteluissa on esimerkkeinä 2 momentin mukaisista yhteisöistä mainittu yhteismetsät ja maatilatalouden perheyhtiöt. Pykälän 2 momentin mukaan yksityisiä maanomistajia ovat myös sellaiset yhteismetsän osakaskunnat ja yhteisaluelaissa tarkoitetun yhteisen alueen osakaskunnat, joiden osuuksista vähintään puolet on luonnollisten henkilöiden omistuksessa. Lain 1 §:n 2 momentin 4 kohdassa tarkoitettuihin toimiin rahoitusta voidaan myöntää muullekin kuin yksityiselle maanomistajalle. Esimerkkeinä tällaisista toimista on 2 §:n perusteluissa mainittu juurikäävän torjunta sekä yksityismetsien kestävää hoitoa ja käyttöä edistävät kokeilu- ja selvityshankkeet. Mahdollisina rahoituksen saajina perusteluissa on tähän liittyen mainittu yksittäiset tutkijat ja Metsätalouden kehittämiskeskus Tapio. Rahoituslain voimaan tullessa voimassa olleessa metsänparannuslaissa (140/1987) käytettiin maanomistajan käsitettä tarkoittamaan yksittäisten maanomistajien lisäksi näiden muodostamia yhteisöjä, kuten yhteismetsän osakaskuntaa ja tiekuntaa sekä muita maata omistavia yhteisöjä tai säätiöitä (HE 242/1985 vp). Metsänparannuslain 3 §:n 2 momentin mukaan tiekunnan osalta oli säädetyin poikkeuksin ja muutoin soveltuvin osin voimassa, mitä mainitussa laissa säädettiin maanomistajasta. Rahoituslaissa tai sen perusteluissa tiekuntaa ei mainita. Lain 2 §:n perusteluista lisäksi ilmenee, että metsätiehankkeiden osalta mahdollisten tuen saajien piiriä on rahoituslaissa supistettu siitä, mikä se lakia säädettäessä voimassa olleiden säännösten perusteella saattoi olla. Tiekunnan pääasiallisena tarkoituksena ei ole maatila- tai metsätalouden harjoittaminen, eikä se siten ole
§:n 2 momentissa tarkoitettu yhteisö, jolle pykälän 1 momentin perusteella voitaisiin myöntää rahoitusta. Rahoituslain 10 §:stä ilmenee, että rahoituksen saajana on tiekunnan sijasta tieosakas. Tämä ilmenee myös rahoitusasetuksen 17 §:n 3 momentista sekä määräyksistä, jotka maa- ja metsätalousministeriö rahoituslain nojalla on antanut (MMM:n määräykset nro 50/99). Metsätien tekemisen edellyttäessä, että hankkeessa on mukana vähintään kaksi työstä aiheutuviin kustannuksiin osallistuvaa osakasta, kyseessä on määräysten mukainen yhteishanke. Osakkaiden on tuolloin valittava asiamies yhdyshenkilökseen metsäkeskukseen päin. Nyt ratkaistavana olevassa tapauksessa rahoituksen hakijoina ovat B:n yksityistien osakkaat ministeriön määräysten mukaisena asiamiehenään B, joka on myös tiekunnan hoitokunnan puheenjohtaja. Tiekunnan sijasta rahoituksen saajina ovat tieosakkaat maanomistajina, joiden yhteishankkeesta asiassa on kyse. Metsäkeskuksen päätöksen tiedoksianto on toimitettu B:lle mainittuna asiamiehenä, mutta rahoitus on myönnetty A:lle ja muille yksityistien osakkaille eikä tiekunnalle. Rahoituslaissa tarkoitettuun yhteishankkeeseen osallistuvien edustamisesta tai puhevallan käyttämisestä ei ole säädetty laissa. Kun tuki on ollut myönnettävissä vain maanomistajille, metsäkeskuksen asiassa antaman päätöksen on hallintolain 6 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla katsottava kohdistuvan A:han. Hallinto-oikeuden ei siten olisi tullut jättää A:n valitusta tutkimatta sillä perusteella, ettei hänellä ole valitusoikeutta asiassa. Mainituilla perusteilla hallinto-oikeuden päätös on kumottava ja asia palautettava hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi. Kestävän metsätalouden rahoituksesta annettu laki on 1.2.2015 lukien kumottu lailla 35/2015. Jälkimmäisen lain 2 §:n 2 momentin perusteella kestävän metsätalouden rahoituksesta annettua lakia ja sen nojalla annettuja säännöksiä kuitenkin sovelletaan ennen 1.2.2015 vireille tulleisiin asioihin. Kestävän metsätalouden määräaikainen rahoituslaki (34/2015) on tullut voimaan 1.6.2015 valtioneuvoston asetuksella 593/2015. Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä ja Janne Aer. Asian esittelijä Petri Leinonen.
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.