§:n mukaan "huvi- tai harjoituslentotoiminta niin, että siitä aiheutuu asutukselle kohtuutonta meluhäiriötä toistuvien ylilentojen tai muun häiritsevän lentotavan muodossa, on kielletty". Asian käsittely Helsingin hallinto-oikeudessa siltä osin kuin nyt on kysymys Liikenteen turvallisuusvirasto (Trafi) on valituksessaan vaatinut, että kaupunginvaltuuston päätös on kumottava määräysten 34 §:n osalta. Liikenteen turvallisuusvirasto on perustellut vaatimuksiaan seuraavasti: Porvoon kaupungilla ei ole toimivaltaa rajoittaa siviili-ilmailutoimintaa. Päätös on myös muilta osin lainvastainen. Valtioneuvosto ja Liikenteen turvallisuusvirasto ovat ilmailulain 8 §:n mukaan ainoat viranomaistahot, jotka voivat kieltää ilmatilan käytön lentotoimintaan tai rajoittaa sitä. Valtuusto on toimivaltansa ylittäen tehnyt päätöksen asiassa, joka kuuluu edellä mainittujen tahojen toimivaltaan. Trafi on lausunnossaan Porvoon kaupungille 2.4.2012 todennut, ettei yksittäisellä kaupungilla tai kunnalla ole toimivaltaa rajoittaa lentotoimintaa. Kun jopa valtioneuvoston ja valtion keskushallinnon viranomaisen toimivalta ilmatilan käytön rajoittamiselle ja kieltämiselle on laissa tarkkaan rajattu, ei voida katsoa lainsäätäjän tarkoittaneen, että paikallisesti voitaisiin asettaa vastaavia rajoituksia. Kaupunki on näin toimiessaan ylittänyt toimivaltuutensa ja kaupunginvaltuuston huvi- ja harjoituslentotoimintaa koskeva päätös on kumottava.
§:ää on perusteltu ympäristöministeriön kannanotolla ja oikeusministeriön lausunnolla, joihin nojautuen kaupunki väittää, että kunnan ympäristönsuojelumääräyksissä voitaisiin puuttua lentoliikenteen meluhäiriöön. Rajoitusta on perusteltu myös sillä, että Porvoossa on asutuksen yllä tapahtuva jatkuva huvi- ja harjoituslentotoiminta on ajoittain koettu siitä aiheutuvan melun vuoksi erittäin häiritseväksi. Kaupunki perustelee määräystä sillä, että lentotoiminta on vailla tosiasiallista valvontaa, ja tämä valvonta kunnassa edellyttää huomioimista ympäristönsuojelumääräyksissä. Kaupunki viittaa lisäksi Suomen Kuntaliitolta saamaansa lausuntoon, jossa kaupungin mukaan todetaan, että ilmailulaissa ei ole keinoja puuttua kohtuutonta meluhaittaa aiheuttavaan lentotoimintaan, jolloin puuttuminen ympäristönsuojelumääräyksillä olisi mahdollista. Päätöksen valmistelu on ollut puutteellista. Kaupunki ei ole pyytänyt lausuntoa liikenne- ja viestintäministeriöltä tai Trafilta, joiden hallinnonalaa asia koskee, vaan se on pyytänyt lausunnot Finavia Oyj:ltä ja Suomen Ilmailuliitto ry:ltä sekä oikeus- ja ympäristöministeriöiltä. Trafi on oma-aloitteisesti lausunut asiassa. Kuten ympäristöministeriön lausunnossa todetaan, lentopaikka edellyttää ympäristölupaa ja ympäristönsuojelulaki sekä maankäyttö- ja rakennuslaki säätelevät ympäristövaikutuksia, kaavoitusta ja rakentamista meluhaitan minimoimiseksi. Nämä säädökset kuitenkin koskevat lentopaikkoja, eivät lentotoimintaa. Toisin kuin kaupunki väittää, lausunnossa ei sanota, että kunta voisi rajoittaa lentotoimintaa tai kieltää sen ympäristönsuojelulain nojalla. Oikeusministeriön lausunnossa on todettu yksiselitteisesti, ettei ympäristönsuojelulain 19 § sovellu lentotoiminnan rajoittamiseen meluhäiriön johdosta. Lausunnosta ilmenee, ettei lentotoimintaa voida kieltää koko kunnan alueella ja lentomelun leviämisestä johtuen alueellisetkin rajoitukset muodostuisivat ilmeisen laajoiksi. Yksittäisen ilmailunharrastajan lentotoiminnan harjoittelun ei voida katsoa olevan ympäristönsuojelulaissa tarkoitettua toimintaa. Koska lentotoiminnan harjoittaminen ei edellytä ympäristölupaa, vaikka järjestetyn ja toistuvan lentotoiminnan osalta ympäristönsuojelulain tarkoittamalla tavalla asiaa voitaisiin oikeusministeriön näkemyksen mukaan ehkä tulkita toisin, kaupungin päättämä kielto ei täytä edes ympäristönsuojelulaissa tarkoitettuja perusedellytyksiä kunnallisille ympäristönsuojelumääräyksille. Kaupunki perustaa ympäristönsuojelumääräykset kokonaisuudessaan ja myös toimivallan osalta ympäristönsuojelulain (86/2000) 19 §:ään. Mainittua pykälää käsitellään yleisvaltuutuksena, jonka nojalla kunta voi puuttua kuntalaisten eduksi tiettyihin ympäristötekijöihin. Oikeusministeriön lausunnossa todetaan lakia ja sen esitöitä mukaillen, ettei ilmailun meluhäiriöitä ole nimenomaisesti rajattu sääntelyn soveltamisalan ulkopuolelle. Lain esitöissä tuodaan kuitenkin esille muita perusteita, joita ei ole huomioitu päätöksessä ja joista johtuen päätös on ympäristönsuojelulain vastainen lentotoiminnan kiellon osalta. Ympäristönsuojelulain esitöissä (HE 84/1999 vp., 19 §:n yksityiskohtaiset perustelut) todetaan muun ohella, että ympäristönsuojelumääräyksiä voitaisiin antaa lain täytäntöönpanemiseksi. Määräykset tulisi perustaa lain säännöksien tai sen nojalla annettujen säädösten konkretisointiin ympäristön suojelemiseksi paikallisesti. Valtuuston hyväksymä lentotoiminnan kieltoa koskeva määräys ei täytä näitä peruslähtökohtia: muotoilultaan epäselvä ja tulkinnanvarainen kielto on vaikea ymmärtää ja panna täytäntöön. Päätöksestä ei myöskään käy ilmi, miten nämä tulkinnanvaraiset ja epätäsmälliset rajoitukset olisi huomioitava ilmailutiedotusjärjestelmässä ja saatettaisiin Porvoon ilmatilaa käyttävien ilmailijoiden tietoon. Hallituksen esityksessä todetaan vielä, että määräysten tulisi kohdistua selkeästi rajattuihin toimintoihin tai yleisiin käyttäytymistapoihin, joita ei voida muutoin säädellä. Esitöissä todetaan, että esimerkiksi tieliikenteen tai ilmailuliikenteen ohjauksesta tai rataverkon nopeusrajoituksista ei voitaisi antaa määräyksiä kunnan ympäristönsuojelumääräyksillä. Liikenteen turvallisuusviraston näkemyksen mukaan päätös huvi- ja harjoituslentotoiminnan kieltämisestä ympäristönsuojelumääräyksellä on ristiriidassa hallituksen esityksen perustelujen kanssa, koska kielto käytännössä merkitsisi ilmailuliikenteen ohjaukseen puuttumista. Ympäristönsuojelumääräyksissä ei määritellä, mitä kaupunki tarkoittaa huvilentotoiminnalla, joka ei ole vakiintunut ilmailukäsite, eikä siten koske selkeästi rajattua toimintaa ympäristönsuojelulain 19 §:n edellytysten mukaisesti. Myöskään harjoituslentotoimintaa ei määritellä, mutta tämä käsite on ilmailupiireissä ymmärrettävä.
§:ssä ei myöskään määritellä, mitä tarkoitetaan kohtuuttomalla meluhäiriöllä ja miten tätä kohtuutonta häiriötä tulkitaan, jos samaan aikaan ilmassa olisi useampi ilma-alus. Myöskään "muu häiritsevä lentotapa" ei ole yksiselitteinen käsite, vaan jättää laajastikin tulkinnanvaraa. Koska määräyksen ulottuvuutta ei ole täsmällisesti määritelty, eivät Porvoon alueella kyseistä toimintaa harjoittavat voi mitenkään tietää, miten määräystä on tarkoitettu noudatettavaksi. Epäselvä muotoilu ei ole omiaan herättämään luottamusta siihen, että määräystä koskeva valvonta olisi johdonmukaista, yhdenmukaista ja tasapuolista, vaan se jättää tulkinnanvaraisuutta ja tapauskohtaista harkintaa kunnalliselle valvontaviranomaiselle. Lisäksi päätös on lainvastainen sen takia, että ympäristönsuojelumääräyksen 2 §:ssä on todettu, että kunnan ympäristönsuojeluviranomainen valvoo määräysten noudattamista, eli myös lentotoimintaa koskevan kiellon noudattamista. Tällaisena viranomaisena Porvoossa toimii rakennus- ja ympäristölautakunta, jolla ei ole lentotoiminnan valvonnan edellyttämää asiantuntemusta. Myös näiltä osin kaupunki on ylittänyt toimivaltansa. Kaupungit ja kunnat eivät voi ympäristönsuojelulakiin vedoten ottaa itselleen muiden viranomaisten tehtäviä. Tällöin lentotoiminnan valvonnasta katoaisi Suomen ilmatilassa johdonmukaisuus, tasapuolisuus ja yhdenmukaisuus. Toimivallan pirstoutuminen haittaisi merkittävästi Liikenteen turvallisuusviraston lakisääteistä toimintaa ja olisi merkittävä turvallisuusriski Suomen siviili-ilmailulle. Porvoon kaupunginhallitus on antanut valituksen johdosta lausunnon, jossa on muun ohella esitetty seuraavaa: Porvoossa huomautukset lentomeluhäiriöistä alkoivat 1990-luvun lopulla, kun aikaisemmin voimassa olleiden lentoharjoittelualueiden rajat lakkautettiin ja lentäjät saivat valita harjoitusalueensa pienin rajoituksin. Porvoon ilmatila muodostui erittäin suosituksi harjoitusalueeksi, ja asukkaat ovat kokeneet melurasituksen tämän jälkeen ajoittain hyvin häiritseväksi. Ympäristönsuojelulautakunta pyysi 15.9.2010 liikenne- ja viestintäministeriötä selvittämään, mitkä ovat koulutus- ja huvilentoliikenteen hyväksyttävän toiminnan reunaehdot ja miten niiden toteutumista voidaan valvoa. Ministeriön vastauksen 16.11.2010 mukaan ilmailun sääntöjen noudattamisesta vastaa kunkin lennon osalta ilma-aluksen päällikkö. Lautakunta käsitteli asiaa uudestaan 7.4.2011 ja katsoi, että koulutus-, harjoittelu- ja harrastelentotoiminnan melukysymysten tulee kuulua jonkin lainsäädännön piiriin ja että haitankärsijöillä tulee olla jokin oikeusturvatie käytettävänään. Lautakunta kysyi ympäristö- ja oikeusministeriöiltä, miten asiassa tulee edetä. Saatujen lausuntojen perusteella vaikutti ilmeiseltä, ettei ollut olemassa selkeitä lain- tai asetuksentasoisia säädöksiä taikka oikeuskäytäntöä, jolla pienkoneiden valvomattomalla alueella mahdollisesti aiheuttamaan häiriöön voitaisiin puuttua. Asukkaiden kokemukset viimeisen 15 vuoden aikana vahvistavat ilmailualan haluttomuuden selvittää huomautuksiin johtaneita lentotapahtumia ainakaan julkisesti. Oikeusministeriö ja ympäristöministeriö olivat lausunnoissaan tuoneet esille mahdollisuuden antaa asiasta kunnallinen ympäristönsuojelumääräys.
§:ään perustuen voidaan tarvittaessa selvittää huvi- tai harjoituslentotoiminnan aiheuttamaa häiriötilannetta ja vahvistaa oikeus saada tietoja häiriötapauksesta suoraan lennonjohdolta ja asianosaisilta lentäjiltä (ympäristönsuojelulaki 83 §). Tältä pohjalta on mahdollista lähteä viemään tutkintaa tarvittaessa eteenpäin. Kohtuuttoman häiriön raja määrittyisi toimivaltaisten viranomaisten selvitystyön ja tutkinnan perusteella. Kaupungin ympäristönsuojelumääräysten lisäksi sovellettaisiin tarvittaessa ympäristönsuojelulakia, terveydensuojelulakia ja rikoslakia tai muuta lainsäädäntöä. Sanamuodolla "huvi- tai harjoituslentotoiminta" rajataan reitti-, virka-, pelastus- ja tutkimuslennot sekä puolustusvoimien lennot määräyksen ulkopuolelle. "Muulla häiritsevällä lentotavalla" tarkoitetaan esimerkiksi alimman sallitun lentokorkeuden huomattavaa tai toistuvaa alittamista asutuksen läheisyydessä valvomattomalla alueella tai asukkaita psyykkisesti kuormittavaa toistuvaa sakkauslentoharjoittelua asutuksen yläpuolella. Kaluston normit ylittävä moottori- tai potkurimelu tai melutason ohjearvoista annetun valtioneuvoston päätöksen (993/1992) määrittelemänä yöaikana aiheutettu melu lisäävät lennon häiritsevyyttä. Kaupunki pyysi ympäristönsuojelumääräysten luonnoksesta lausuntoja eri viranomaisilta sekä asiantuntija-, edunvalvontajärjestö- ja harrastajatahoilta. Lisäksi luonnos oli nähtävillä kaupungin internetsivuilla. Muun muassa Trafi on lausunnossaan suhtautunut kielteisesti Porvoon ympäristönsuojelumääräykseen 34 § katsoen, että kyse on lentoliikenteen ohjaukseen puuttumisesta, joka kuuluu ilmailuhallinnolle ja ilmailulainsäädännön piiriin.
§:n lähtökohta on ollut täydentää kuntalaisten oikeusturvaa, joka pitkäaikaisen näytön perusteella on jäänyt olemassa olevien säädösten väliseksi harmaaksi alueeksi, josta ympäristö-, terveys- tai poliisiviranomaiset eivät saa otetta. Ympäristönsuojelumääräyksen 34 §:n tehtävä on jälkivalvonnan lisäksi konfliktien ennaltaehkäisy. Tavoitteena on parantaa koulutuslentotoiminnan harjoittajien huomaavaisuutta asutusta kohtaan. Valituksen kohteena olevalla määräyksellä ei pyritä normaalin lentotoiminnan rajoittamiseen tai sitä tosiasiallisesti rajoiteta, vaan lisätään kuntalaisen oikeusturvaa tilanteessa, jossa huvi- tai harjoituslentotoiminta aiheuttaa kohtuutonta meluhäiriötä lennonjohdon valvonnan ulkopuolisella alueella. Kuvattu ongelma on vaikeutunut, koska riittävää valvontajärjestelmää tai asiassa selvästi sovellettavaa lainsäädäntöä ei ole ollut. Porvoossa käytäntö on lisäksi osoittanut, ettei Trafi koe tehtäväkseen tutkia lentäjien aiheuttamia meluhäiriöitä tai lentokorkeusrikkomuksia. Näissä asioissa ei kuntalaisten käytettävissä ole myöskään ollut valitustietä. Määräysten 34 §:n tarkoittaman kohtuuttoman häiriön määrittelyyn ei sisälly valvonnan kohteen, eli ilma-alusten päälliköiden oikeusturvan kannalta sellaisia ongelmia, jotka estäisivät määräyksen antamisen. Kyse on toistuvan tai jatkuvan melun häiritsevyyden arvioimisesta, joka voidaan tehdä ilman erityistä lentotoiminnan edellyttämää asiantuntemusta. Ei ole mitään perustetta olettaa meluhavaintojen arvioinnin tapahtuvan epäjohdonmukaisesti tai mielivaltaisesti. Ilmoitusten perusteella meluhaitta tutkitaan ja arvioidaan tavanomaisia hallinnollisia ja oikeudellisia menettelyjä käyttäen. Kaikkia seuraamuksia määrättäessä viranomaisen on osoitettava lentotavan olleen häiritsevää ja aiheuttaneen kohtuuttomana pidettävää meluhaittaa. Tältä osin ilma-aluksen päällikön oikeusturvaa suojaavat tehokkaasti hallinnolliset ja rikosoikeudelliset periaatteet. Määräyksen ensisijaisena tarkoituksena on ehkäistä ennakolta huvi- ja harjoituslentotoiminnassa tapahtuneita ilmeisiä ylilyöntejä. Viime kädessä todetut häiriöt jäävät toimivaltaisten viranomaisten tutkittavaksi. Trafin ilmailun rajoittamisen toimivallasta esittämät, sinänsä paikkansa pitävät seikat eivät miltään osin estä kuntaa antamasta ilmaliikenteestä mahdollisesti aiheutuvaa meluhaittaa koskevia määräyksiä. Tältä osin Trafin valituksessa on sekoitettu toisiinsa ilmaliikenteen valvonta, ohjaaminen ja rajoittaminen yksittäisen ilma-aluksen lentotavan kanssa. Täysin vastaavalla tavalla kuin maantie-, maasto- ja vesiliikenne saattaa olla häiritsevää ajoneuvon tai aluksen ajotavan vuoksi ilman, että kulkuneuvon kuljettaja syyllistyisi minkään liikenteen ohjaamiseen liittyvän määräyksen rikkomiseen, voi ilma-aluksen kuljettaja vastaavasti häiritä asutusta, vaikka hän muutoin noudattaa kaikkia ilmailun rajoittamiseen liittyviä määräyksiä. Sikäli kuin ilma-aluksen kuljettaja rikkoo ilmailun turvallisuutta, sujuvuutta tai ympäristöhaittojen rajoittamista koskevia taikka muissa vastaavissa tarkoituksessa annettuja määräyksiä, kyse ei ole ympäristönsuojelumääräyksen kieltämästä häiritsevästä lentotavasta, vaan Trafille siviili-ilmailuviranomaisena kuuluvasta asiasta. Lennonjohdon toiminta-alueen ulkopuolella harjoitettavan ilmaliikenteen erityispiirteenä häiritsevyyden osalta on, että poliisi tai muu valvontaviranomainen ei voi välittömästi puuttua häiritsevään lentotapaan samalla tavoin kuin häiritsevään maa- ja vesiliikenteeseen voidaan puuttua. Tästä syystä nimenomaan lentomelua koskeva, lentokäytäntöjä ohjaavaksi tarkoitettu määräys on sisällytetty ympäristönsuojelumääräyksiin. Ympäristönsuojelulaki ei erottele lentomelua muusta melusta, josta aiheutuu häiriötä. Huvi- ja harjoituslentotoiminnan aiheuttamaan paikalliseen meluhäiriöön voidaan siten kaupungin näkemyksen mukaan tarvittaessa puuttua ympäristönsuojelulain nojalla. Lausunto jätettiin epähuomiossa pyytämättä Trafilta, koska oletettiin viraston vastaavan enemmän lentoturvallisuuteen kuin lentomeluun liittyvistä kysymyksistä. Liikenteen turvallisuusvirasto on antanut kaupunginhallituksen selityksen johdosta vastaselityksen. Porvoon kaupunginhallitukselle on lähetetty vastaselitys tiedoksi. Hallinto-oikeuden ratkaisu Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, siltä osin kuin nyt on kysymys, Liikenteen turvallisuusviraston valituksesta kumonnut kaupunginvaltuuston päätöksen siltä osin kuin päätöksellä on hyväksytty
§. Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään Liikenteen turvallisuusviraston valituksen osalta seuraavasti: Ympäristönsuojelulain säännöksiä ja niitä koskevia esitöitä Ympäristönsuojelulain (86/2000) 1 §:n 1 kohdan mukaan lain tavoitteena on muun ohella ehkäistä ympäristön pilaantumista sekä poistaa ja vähentää pilaantumisesta aiheutuvia vahinkoja, turvata terveellinen ja viihtyisä sekä luonnontaloudellisesti kestävä ja monimuotoinen ympäristö sekä ehkäistä haitallisia vaikutuksia. Pykälän 2 kohdan mukaan tavoitteena on turvata terveellinen ja viihtyisä sekä luonnontaloudellisesti kestävä ja monimuotoinen ympäristö. Ympäristönsuojelulakia sovelletaan lain 2 §:n 1 momentin mukaan toimintaan, josta aiheutuu tai saattaa aiheutua ympäristön pilaantumista siten kuin jäljempänä säädetään. Ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan ympäristön pilaantumisella tarkoitetaan muun muassa sellaista ihmisen toiminnasta johtuvaa melun päästämistä ympäristöön, jonka seurauksena aiheutuu joko yksin tai yhdessä muiden päästöjen kanssa terveyshaittaa; ympäristön yleisen viihtyisyyden tai erityisten kulttuuriarvojen vähentymistä; ympäristön yleiseen virkistyskäyttöön soveltuvuuden vähentymistä; vahinkoa tai haittaa omaisuudelle taikka sen käytölle; tai muu näihin rinnastettava yleisen tai yksityisen edun loukkaus. Ympäristönsuojelulain 19 §:n 1 momentin mukaan kunnanvaltuusto voi antaa tämän lain täytäntöön panemiseksi tarpeellisia paikallisista olosuhteista johtuvia, kuntaa tai sen osaa koskevia yleisiä määräyksiä (kunnan ympäristönsuojelumääräykset). Määräykset eivät voi koskea tämän lain mukaan luvanvaraista toimintaa eivätkä 30 §:n 3 momentissa, 62 §:ssä tai 78 §:n 2 momentissa tarkoitettua toimintaa tai puolustusvoimien toimintaa. Kunnan ympäristönsuojelumääräykset eivät myöskään voi koskea toimintaa, jonka ympäristönsuojeluvaatimuksista säädetään valtioneuvoston asetuksessa ja joka rekisteröidään tietojärjestelmään siten kuin 65 §:n 1 tai 2 momentissa säädetään. Ympäristönsuojelulain 19 §:n 2 momentin mukaan määräykset voivat koskea: 1) toimia, rajoituksia ja rakennelmia, joilla ehkäistään päästöjä tai niiden haitallisia vaikutuksia; 2) erityisen häiritsevän tilapäisen melun tai tärinän torjuntaa; 3) toimintojen sijoittumisen ympäristönsuojelullisia edellytyksiä asemakaava-alueen ulkopuolella; 4) alueita, joilla ympäristön erityisen pilaantumisvaaran vuoksi on kielletty jäteveden johtaminen maahan, vesistöön taikka ojaan, lähteeseen, tekolammikkoon tai vesilain 1 luvun 3 §:n 1 momentin 6 kohdan mukaiseen noroon; 5) vyöhykkeitä ja alueita, joilla lannan ja lannoitteiden sekä maataloudessa käytettävien ympäristölle haitallisten aineiden käyttöä rajoitetaan; 6) valvontaa varten tarpeellisten tietojen antamista; sekä 7) vesien ja meriympäristön tilan parantamista koskevia toimia, jotka ovat vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain (1299/2004) mukaisen vesienhoitosuunnitelman tai merenhoitosuunnitelman mukaan tarpeellisia. Hallituksen esityksessä ympäristönsuojelu- ja vesilainsäädännön uudistamiseksi (HE 84/1999
§ ja sen perustelut Kaupunginvaltuusto on valituksenalaisella päätöksellä ympäristönsuojelulain 19 §:n nojalla hyväksynyt Porvoon kaupungin ympäristönsuojelumääräykset.
§:ssä on määrätty seuraavasti: "huvi- tai harjoituslentotoiminta niin, että siitä aiheutuu asutukselle kohtuutonta meluhäiriötä toistuvien ylilentojen tai muun häiritsevän lentotavan muodossa, on kielletty". Määräyksen perusteluna on esitetty, että ympäristöministeriö on lausunnossaan 25.11.2011 (YM 6/45/2011) todennut, että harjoituslentoliikenteen meluhäiriöön on mahdollista puuttua kunnan ympäristönsuojelumääräyksissä. Tätä käsitystä tukee myös oikeusministeriön 6.6.2011 päivätty kannanotto (OM 13/912/2011). Suomen Kuntaliitto on lausunnossaan 3.4.2012 (963/90/2012) katsonut, että ilmailulaissa ei ole työvälineitä asutuksen yllä tapahtuvan huvi- ja harjoituslentotoiminnan meluhaittojen sääntelyyn. Ainakin kohtuuttoman meluhäiriön osalta asiaa voi mahdollisesti säädellä ympäristönsuojelumääräyksillä. Porvoossa on asutuksen yllä tapahtuva jatkuva huvi- ja harjoituslentotoiminta ajoittain koettu siitä aiheutuvan melun vuoksi erittäin häiritseväksi. Häiriö voi muodostua kohtuuttomaksi, jos melu poikkeaa voimakkaasti muuten hiljaisesta taustamelutasosta ja jatkuu pitkään. Häiriö korostuu myöhään illalla, aikaisin aamulla tai viikonloppuisin lennettäessä. Myös lentotavalla on vaikutusta melun häiritsevyyteen. Pienkoneiden huvi- ja harjoituslentotoiminnan melu on häiriövaikutukseltaan rinnastettavissa maa- ja vesiliikenteen meluun sillä erolla, että se on vailla tosiasiallista valvontaa. Valvonta kunnassa edellyttää asian huomioimista ympäristönsuojelumääräyksissä. Valituksenalaisen päätöksen lainmukaisuuden arviointi Liikenteen turvallisuusvirasto on valituksessaan esittänyt, että sille ilmailulain ja Liikenteen turvallisuusvirastosta annetun lain perusteella kuuluva toimivalta ilmailua koskevissa asioissa estää kaikenlaisten lentotoimintaa rajoittavien ympäristönsuojelumääräysten antamisen. Hallinto-oikeus arvioi asian toisin ja katsoo, että mainituista laeista ei ole tehtävissä tällaista johtopäätöstä. Myöskään ympäristönsuojelulaissa ei ole rajattu kunnan toimivallasta lentotoimintaa koskevien ympäristönsuojelumääräysten antamista, vaan laki on lähtökohtaisesti sovellettavissa kaikkeen ympäristön pilaantumista aiheuttavaan toimintaan. Siltä osin kuin valituksessa on esitetty, että Porvoon kaupungilla ei ole ollut ympäristönsuojelulain 19 §:n nojalla toimivaltaa lentotoimintaa koskevan ympäristönsuojelumääräyksen antamiseen, hallinto-oikeus lausuu seuraavaa: Ympäristönsuojelumääräys voidaan antaa ympäristönsuojelulain täytäntöön panemiseksi. Se tulee hallituksen esityksessä todetun mukaisesti perustaa lain säännöksien tai sen nojalla annettujen säädösten konkretisointiin, sekä olla tarpeen ympäristönsuojelulain tavoitteiden saavuttamiseksi ja kuulua lain yleiseen soveltamisalaan. Ympäristönsuojelulain 19 §:n 2 momentin luettelo on tyhjentävä ja kunta voi antaa ympäristönsuojelumääräyksiä ainoastaan siinä mainittuja toimintoja koskien. Toimivaltaa määräysten antamiseen ei siis voida laajentaa ympäristönsuojelulain 1 §:n tavoitesäännöksen perusteella eikä johtaa esimerkiksi lain 4 ja 5 §:ssä säädetyistä yleisistä periaatteista ja velvollisuuksista. Toimivallan kannalta ei ole merkitystä myöskään niillä kaupungin esittämillä seikoilla, että pienkoneiden aiheuttamaan häiritsevään meluun ei ole voitu ilmailulain nojalla puuttua tai siihen ei ole puututtu ja että valvonta kunnassa edellyttää asiaan puuttumista ympäristönsuojelumääräyksellä. Annettu ympäristönsuojelumääräys, jolla pyritään rajoittamaan melua, on tavoitteeltaan lain mukainen. Ympäristönsuojelumääräyksessä kuvattu lentotapa saattaa aiheuttaa ympäristöön melua, joka on ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin 1 kohdan määritelmän tarkoittamaa ympäristön pilaantumista. Määräyksellä kiellettyä toimintaa ei kuitenkaan voida pitää sellaisena tilapäisenä toimintana, johon olisi sovellettavissa ympäristönsuojelulain 19 §:n 2 momentin 2 kohta erityisen häiritsevän tilapäisen melun torjumisesta. Ympäristönsuojelumääräyksen antamista ei voida perustaa muihinkaan mainitun 2 momentin luettelon kohtiin niistä toiminnoista, joita koskien ympäristönsuojelumääräys voidaan antaa. Näin ollen kaupunginvaltuusto on ylittänyt toimivaltansa hyväksyessään päätöksensä mukaisen ympäristönsuojelumääräyksen. Asian tultua edellä olevan mukaisesti ratkaistuksi kaupungin toimivaltaa koskevalla perusteella hallinto-oikeudella ei ole aihetta lausunnon antamiseen Liikenteen turvallisuusviraston esittämien muiden valitusperusteiden johdosta. Sovelletut oikeusohjeet Perusteluissa mainitut Kuntalaki (365/1995) 90 § Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Markku Setälä, Ilkka Hartikainen ja Jaana Moilanen, joka on myös esitellyt asian (eri mieltä). Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa Porvoon kaupunginhallitus on valituksessaan vaatinut, että Helsingin hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja Liikenteen turvallisuusviraston valitus hylätään. Vaatimuksensa tueksi kaupunginhallitus on uudistanut asiassa aikaisemmin lausumansa ja lisäksi esittänyt seuraavaa: Hallinto-oikeus on katsonut, että kaupungilla ei ole ollut ympäristönsuojelulain 19 §:n 2 momentin mukaan toimivaltaa kieltää sellaista huvi- tai harjoituslentotoimintaa, josta aiheutuu asutukselle kohtuutonta meluhäiriötä toistuvien ylilentojen tai muun häiritsevän lentotavan muodossa, sillä näin kiellettyä toimintaa ei voida pitää säännöksessä tarkoitettuna tilapäisenä toimintana. Porvoon kaupunki katsoo, toisin kuin hallinto-oikeus, että huvi- tai harjoituslentotoiminnan aiheuttama mahdollinen meluhäiriö on nimenomaan laissa tarkoitettua tilapäistä melua, jonka torjumiseksi kunnalla on mahdollisuus antaa ympäristönsuojelumääräys. Hallituksen esityksestä ympäristönsuojelu- ja vesilainsäädännön uudistamiseksi (HE 84/1999 vp) ympäristönsuojelulain 19 §:n yksityiskohtaisista perusteluista ilmenee, että lakiin otetulla määritteellä "tilapäinen" on ensi sijaisesti haluttu erottaa ympäristönsuojelumääräyksillä kiellettävien toimintojen ulkopuolelle sellainen häiritsevä toiminta, joka pitkän kestonsa, toistuvuutensa tai muun syyn johdosta edellyttää luvan hakemista tai vähintään ilmoituksen tekemistä. Tilapäisyyden vaatimuksella ei tässä yhteydessä ole tarkoitettu sellaista tarkasti ennakoitavissa olevaa väliaikaista meluhäiriötä, jollaista aiheutuu esimerkiksi määrättyyn aikaan järjestettävästä yleisötapahtumasta, josta juuri ennakoitavuutensa vuoksi on mahdollista tehdä ympäristönsuojelulain 60 §:ssä edellytetty ilmoitus kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Lentonäytös, helikopterilennätys tai muu vastaava yleisötapahtumana ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluva meluhäiriötä aiheuttava lentotoiminta ei tästä syystä kuulukaan Porvoon
§:ssä kielletyn lentotoiminnan piiriin. Yksittäisen lentokoneen häiritsevä lentotapa on tilapäistä myös sanan yleiskielisen merkityksen perusteella. Häiriö aikaa ja päättyy lentoaluksen ohjaajan ratkaisujen mukaisesti eikä ole luonteeltaan pysyvää. Häiritsevän lentomelun kohteeksi joutuneiden ihmisten tietämättömyys häiriön kestosta ei poista tai vähennä häiriön tilapäisyyttä. Sen sijaan tietämättömyys häiriön kestosta ja sen mahdollisesta uusiutumisesta tekee häiriöstä erityisen vaikean sietää. Porvoon ympäristönsuojelumääräyksissä tarkoitetun lentomelun satunnaisuus on nimenomaan peruste pitää sitä lain edellyttämänä tilapäisenä meluna erotuksena esimerkiksi lentokentän läheisyydessä havaittavasta pysyvästä ja jatkuvasta meluhaitasta. Huvilentotoiminta kuuluu yksityishenkilön talouteen liittyvään toimintaan, joka ei ympäristönsuojelulain 60 §:n 2 momentin mukaan kuulu ilmoitusvelvollisuuden piiriin. Näin ollen yksittäisen ilma-aluksen aiheuttama meluhäiriö ei useinkaan ole sellaista, että siitä olisi edes mahdollista tehdä ilmoitusta kunnan ympäristönsuojeluviranomaiselle. Ympäristönsuojelulain 19 §:n 1 momentissa säädetään, että kunnanvaltuusto voi antaa mainitun lain täytäntöön panemiseksi tarpeellisia paikallisista olosuhteista johtuvia kuntaa tai sen osaa koskevia yleisiä määräyksiä. Hallituksen esityksessä (HE 84/1999 vp) puheena olevan säännöksen perusteluissa todetaan, että määräysten tulisi perustua lain säännösten tai niiden nojalla annettujen säännösten konkretisointiin ympäristön suojelemiseksi paikallisesti. Määräysten antaminen olisi tarpeetonta, jos ympäristön pilaantumista ei aiheutuisi noudatettaessa muutoin riittäviä ympäristönsuojelutoimia. Porvoon
§ on laissa tarkoitettu ympäristönsuojelulain täytäntöön panemiseksi tarpeellinen paikallisesti noudatettava yleinen määräys. Kun ympäristönsuojelumääräysten valmistelun yhteydessä on käynyt selväksi, että lentomeluhaitasta kärsivillä ei ole käytössään mitään oikeusturvakeinoa, voidaan tätä määräystä lisäksi pitää edellä mainitun hallituksen esityksen kohdan mukaisena tarpeellisena määräyksenä. Lisäksi kaupunginhallitus on valituksensa tueksi viitannut asiassa eriävän mielipiteen jättäneen hallinto-oikeustuomarin äänestyslausuntoon. Liikenteen turvallisuusvirasto on antanut valituksen johdosta selityksen. Liikenteen turvallisuusvirasto on uudistanut aikaisemmin lausumansa ja esittänyt valituksen hylkäämistä. Liikenteen turvallisuusvirasto on lisäksi esittänyt, ettei Porvoon kaupungilla ole toimivaltaa asettaa puheena olevaa kieltoa. Ilmailulaissa säädetään ilmailun rajoittamisesta ja ilmatilan jäsentämisestä ja asianomaisissa säännöksissä annetaan toimivalta nimenomaan valtioneuvostolle ja Liikenteen turvallisuusvirastolle. Vaikka asianomaisissa säännöksissä ei ole erikseen huomioon otettavina seikkoina mainittu ympäristönäkökulmaa tai melua, se ei tarkoita, että yksittäinen kaupunki tai kunta voisi ryhtyä omalla alueellaan rajoittamaan ilmailua tai jäsentämään ilmatilaa edellä mainituilla tai muilla itse valitsemillaan perusteilla. Lisäksi kysymyksessä olevan kaltainen ilmatilankäyttörajoitus on epäselvä eikä se ole täytäntöönpantavissa. Ympäristölupamääräyksessä ei ole määritelty, mitä on huvilentotoiminta. Esimerkiksi yleisölennätykset, joita matkustajan näkökulmasta voidaan pitää huvina, saattavat lentäjän näkökulmasta olla ammatin tai elinkeinon harjoittamista. Epäselvää on myös, millä kriteereillä arvioidaan lentotoiminnan häiritsevyyttä. Yksittäisen lentäjän olisi mahdotonta ennen lennolle lähtöä arvioida, täyttääkö suunniteltu lento häiritsevyyden kriteerin eli olisiko se sallittu vai ei. Kriteerien selkeys olisi tarpeen myös kiellon valvomisen ja lentotoimintaan puuttumisen kannalta. Porvoon kaupunginhallitus on antanut vastaselityksen, jossa on muun ohella esitetty, että mikään asianmukainen ja tavanomainen lentotoiminta ei ole häiritsevää. Lentotoiminta on ympäristönsuojelumääräyksessä tarkoitetulla tavalla häiritsevää vain silloin, kun lentoaluksen kapteeni joko tahallisesti tai lentoalueen alapuolisen asutuksen viihtyisyydestä täysin piittaamatta aiheuttaa tavanomaista suurempaa häiriötä toistuvien ylilentojen tai erityisen häiritsevän lentotavan muodossa. Kielletyllä häiritsevällä lentotavalla tarkoitetaan esimerkiksi alimman sallitun lentokorkeuden huomattavaa tai toistuvaa alittamista asutuksen läheisyydessä valvomattomalla alueella tai asukkaita psyykkisesti kuormittavaa toistuvaa sakkauslentoharjoittelua asutuksen yläpuolella. Kaluston normit ylittävä moottori- tai potkurimelu tai melutason ohjearvoista annetussa valtioneuvoston päätöksessä (993/1992) määriteltynä yöaikana aiheutettu melu lisäävät lennon häiritsevyyttä. Yksittäinen lentäjä voi näin ollen aina ennen lentoon lähtöä olla varma siitä, että hänen lentotoimintansa on ympäristönsuojelumääräysten mukaan sallittua, jos lentosuunnitelma ei sisällä edellä kuvatun kaltaisia tavallisuudesta poikkeavia toimintoja. Kysymys siitä, onko yleisölennätys huvilentotoimintaa vai elinkeinonharjoittamista, ei ole ympäristönsuojelumääräyksen soveltamisen kannalta olennainen. Lentoaluksen kapteenin tulee varmistua siitä, että yleisölennätyksestä ei aiheudu edellä tarkemmin kuvattua kohtuutonta meluhaittaa. Vaikka yleisölennätys olisi lentoaluksen omistajan tai kapteenin näkökulmasta ansiotoimintaa, se ei ole peruste kohtuuttoman meluhäiriön aiheuttamiselle eikä ansiotarkoitus myöskään vähennä kapteenin mahdollisuutta arvioida lennon häiritsevyyttä. Tästä syystä myös ansiotarkoituksessa harjoitettu huvilentotoiminta voi olla ympäristönsuojelumääräyksellä kiellettyä häiritsevää lentotoimintaa. Porvoon kaupunginhallitus on vielä lähettänyt asiaan 16.3.2015 saapuneen Porvoon meluselvityksen (Ramboll, 2013) seuraavat kohdat: Porvoon eteläisten alueiden niin sanotut hiljaiset alueet, ylittävän pienkoneen melumalli ja saman tyyppisen pienkoneen melun leviämismallin. Selvityksen mukaan pienkoneen ylilennosta voi hetkellisesti aiheutua enimmillään 70-75 dB (L Amax) melu. Kaupungin selvityksen mukaan Emäsalon-Vessöön alue on muutoin suhteellisen hiljaista aluetta. Lisäksi Porvoon ympäristönsuojelupäällikkö on kirjoituksessaan lausunut, että asukkaille aiheutunut meluhäiriö on edelleen jatkunut. Ilman ympäristönsuojelumääräyksiä melusta tehtyjen huomautusten aiheellisuutta ei voida selvittää. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. Perustelut Lentotoiminnasta ja paikallisista olosuhteista saatu selvitys Asiassa esitettyjen lausuntojen perusteella merkittävä osa alkeis- ja peruslentokoulutuksesta Suomessa annetaan Helsinki-Malmin lentoasemalla toimivissa lentokouluissa. Alkeis- ja peruslentokoulutukseen sekä harrasteilmailuun liittyvät lennot lennetään niin sanotussa valvomattomassa ilmatilassa, jossa on noudatettava ilmailumääräysten mukaisia lentosääntöjä. Lentosäännöissä määrätään muun muassa lentotoiminnassa noudatettavista minimilentokorkeuksista. Sääntöjen noudattamisesta vastaa kunkin lennon osalta ilma-aluksen päällikkö. Huvi- ja harjoituslentotoiminta eivät kuulu Helsinki-Malmin lentoaseman ympäristöluvan piiriin, koska ne tapahtuvat valvomattomassa ilmatilassa lähilennonjohtoalueen ulkopuolella. Emäsalon pohjoisosassa sijaitsee lentomajakka (VOR), jota käytetään mittarilentojen harjoittelussa. Majakan länsipuolella on Sköldvikin teollisuusalue, jonka yläpuolella on lentokorkeusrajoitus 2 000 jalkaa. Koulutuslentoja majakan läheisyydessä on muutamasta lennosta noin 20 lentoon päivässä vilkkaana kesäaikana. Porvoon ympäristönsuojelutoimistoon on useamman vuoden ajan tullut ilmoituksia harjoituslentotoiminnan aiheuttamasta meluhäiriöstä Emäsalon-Vessöön alueella. Asukkaat ovat kokeneet häiriön kohtuuttomaksi muuten hiljaisessa saaristoympäristössä. Alueen asukkaiden mukaan lentoja on paljon ja ne kestävät pitkään koneiden kierrellessä Emäsalon ja Vessöön yläpuolella. Asiakirjojen mukaan harjoituslennot kestävät kerrallaan 1-2 tuntia, josta siirtymisaikaa Malmin lentokentältä ja takaisin on noin 15 minuuttia suuntaansa. Lentäjät on ohjeistettu välttämään tiheästi asuttuja alueita ja niitä erikseen merkittyjä alueita, joista on tullut meluvalituksia. Lennot suuntautuvat usein Porvoon suunnalle, jossa Porvoo-Kilpilahti linjan itäpuolella alkaa ilmatila, jossa myös korkeammalla tehtävät harjoitukset ovat mahdollisia. Koulutus- ja harrastuslentotoiminnan aluerajat vapautettiin 1995. Aikaisemmin harjoitusalueet olivat erillisiä, kartalle rajattuja alueita, joilla lentämisen lennonjohto hyväksyi kirjallisen lentosuunnitelman perusteella. Yhtenä nykyisen käytäntöön siirtymisen tavoitteena oli, että harjoituslennot jakautuisivat tasaisemmin, eikä rasitus keskittyisi tietyille, osoitetuille alueille. Vapauttamisen seurauksena koulutuslentotoiminta on kuitenkin keskittynyt paikoin entisestään. Yksi näistä suosituista alueista on Porvoon Emäsalon-Vessöön saariston yläpuolinen ilmatila. Oikeudellinen arvio ja lopputulos Valtuuston päätöksellä hyväksytyllä määräyksellä on annettu yleisluonteinen pienkoneiden huvi- ja harjoituslentotoimintaa koko kunnan alueella koskeva rajoitus. Määräyksen lainmukaisuuden arvioinnissa on kysymys siitä, missä määrin ympäristönsuojelulain nojalla annettavilla määräyksillä voidaan rajoittaa ilma-alusten käyttöä ja onko määräys muutoin riittävän tarkkarajainen ympäristönsuojelulain mukaan annettuna. Ympäristönsuojelulaissa ei säädetä suoranaisesti yksittäisten liikennevälineiden päästöjen rajoittamisesta. Ilma-aluksen kulkuun puuttumisesta säädetään erikseen ilmailulain (8611/2014) 167 §:ssä. Korkein hallinto-oikeus on jo aikaisemmin ratkaisussaan KHO:2006:58 todennut perustuslakivaliokunnan kannanottoihin viitaten, että ympäristönsuojelulain 19 §:ssä on sinänsä perustuslain 80 §:ssä edellytetyin tavoin riittävän tarkkarajaisella lain tasoisella säännöksellä asianmukaisesti valtuutettu kunnanvaltuusto antamaan kunnallisia määräyksiä ympäristönsuojelulain 19 §:n 2 momentissa mainituista seikoista. Määräysten tulee olla ympäristönsuojelulain täytäntöön panemiseksi tarpeellisia, paikallisista oloista johtuvia yleisiä määräyksiä. Määräysten tulee siten olla tarpeen ympäristönsuojelulain tavoitteiden saavuttamiseksi ja niiden tulee kuulua lain yleiseen soveltamisalaan. Määräykset voivat koskea ympäristön pilaantumisen ehkäisemistä. Hallituksen esityksestä (HE 84/1999 vp) ympäristönsuojelulain 19 §:n 1 momentin kohdalla ilmenee, että lain täytäntöönpanemiseksi annettavat ympäristönsuojelumääräykset tulisi perustaa lain säännöksien tai sen nojalla annettujen säädösten konkretisointiin ympäristön suojelemiseksi paikallisesti. Hallituksen esitystä koskevassa perustuslakivaliokunnan lausunnossa (PeVL 11/1999 vp) on puolestaan todettu, että ympäristönsuojelumääräykset olisivat lakia täydentäviä säädöksiä, joiden sallittu sisältö näin ollen määräytyy ympäristönsuojelulakiehdotuksen muusta aineellisesta sisällöstä. Ympäristönsuojelulakia sovelletaan lain 2 §:n 1 momentin mukaan toimintaan, josta aiheutuu tai saattaa aiheutua ympäristön pilaantumista siten kuin mainitussa laissa jäljempänä säädetään. Lentotoiminnan melua ei ole sinänsä rajattu ympäristönsuojelulain soveltamisalan ulkopuolelle. Kuten hallinto-oikeus on päätöksessään todennut, ympäristönsuojelumääräyksessä kuvattu lentotapa saattaa aiheuttaa melusta johtuvaa, ympäristönsuojelulain 3 §:n 1 momentin 1 kohdassa tarkoitettua ympäristön pilaantumista. Annettu ympäristönsuojelumääräys, jolla pyritään rajoittamaan melua, on sinänsä tavoitteeltaan ympäristönsuojelulain mukainen. Kysymyksessä olevalla ympäristönsuojelumääräyksellä on kielletty toistuvien ylilentojen tai muun häiritsevän lentotavan johdosta asutukselle kohtuutonta meluhäiriötä aiheuttava huvi- ja harjoituslentotoiminta. Määräyksellä kielletty toiminta ei ole sellaista tilapäistä toimintaa, johon on sovellettavissa ympäristönsuojelulain 19 §:n 2 momentin 2 kohta erityisen häiritsevän tilapäisen melun torjumisesta. Valtuuston hyväksymässä määräyksessä on annettu yleisluonteinen pienkoneiden huvi- ja harjoituslentotoimintaa koko kaupungin alueella koskeva rajoitus, joka on verrattavissa järjestyslaissa asetettuihin kaikkia henkilöitä koskeviin sääntöihin. Hallituksen esityksen (HE 84/1994 vp) ympäristönsuojelulain 19 §:ää koskevien yksityiskohtaisten perustelujen mukaan ympäristönsuojelumääräysten tulisi kuitenkin kohdistua selkeästi rajattuihin toimintoihin. Kysymyksessä oleva valvomattomassa ilmatilassa lähilennonjohtoalueen ulkopuolella tapahtuva harjoituslentotoiminta ei kuulu Helsinki-Malmin lentokentän ympäristöluvan piiriin. Koska ympäristönsuojelulaki ei sisällä säännöksiä, jotka mahdollistaisivat yleisen puuttumisen ympäristölupamenettelyjen ulkopuolella lentotoimintaan, tällaisesta lentotoiminnasta ei voida antaa ympäristönsuojelulain nojalla määräyksiä. Lentoliikenteen ohjaamisen tulee tapahtua lähtökohtaisesti muulla tavoin kuin kunnan ympäristönsuojelumääräyksin, mikä on todettu myös ympäristönsuojelulain 19 §:ää koskevassa hallituksen esityksessä (HE 84/1999 vp). Kysymyksessä oleva ympäristönsuojelumääräys ei siten täsmennä ympäristönsuojelulain sääntelyä, eikä ole kysymyksessä olevan säännöksen esitöissä edellytetyllä tavalla soveltamisalaltaan riittävän täsmällinen. Koska määräys ei kytkeydy ympäristönsuojelulain muuhun sääntelyyn, sen tehokas täytäntöönpano ei myöskään ole mahdollista. Määräyksellä ei ole itsenäisiä oikeusvaikutuksia, eikä esimerkiksi sen rikkomisesta voida määrätä rangaistusta. Edellä lausutuilla perusteilla ympäristönsuojelulain 19 §:n nojalla ei näin ollen ole voitu antaa kysymyksessä olevaa määräystä huvi- ja harjoituslentotoiminnan rajoittamisesta kaupungin alueella. Määräys on siten lainvastainen. Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon hallinto-oikeuden päätöksen edellä ilmenevät perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei kaupunginhallituksen valituksesta ole perusteita. Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Mika Seppälä ja Janne Aer. Asian esittelijä Irene Mäenpää.
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.