2015 false KHO:2015:20 Tullin ja Helsingin Satama -liikelaitoksen välinen riita koski sitä, mitkä tilat Tullilla oli oikeus saada

§:n nojalla korvauksetta käyttöönsä Helsingin Vuosaaren satamassa. Tullilaissa tai muussakaan lainsäädännössä ei ole säädetty viranomaisesta, joka on osapuolia oikeudellisesti sitovasti toimivaltainen ratkaisemaan mainitun kysymyksen, eikä myöskään muutoin kysymystä ratkaistaessa noudatettavasta menettelystä. Kun riita koski julkisoikeudellisesta oikeussuhteesta aiheutuvaa oikeutta ja velvollisuutta, hallinto-oikeuden oli tullut tutkia Tullin hallinto-oikeudelle esittämät vaatimukset hallintoriita-asiana. Korkein hallinto-oikeus, johon Tulli oli valittanut hallinto-oikeuden päätöksestä, lausui pääasiaratkaisussaan

§:n soveltamisedellytyksistä yleisesti sekä pykälän soveltamisesta valituksessa tarkoitettuihin riidanalaisiin tiloihin. Hallintolainkäyttölaki 69 § Tullilaki 20 § Päätös, jota valitus koskee Helsingin hallinto-oikeus 14.11.2012 nro 12/1063/2 Asian tausta Asiassa on kysymys

§:ssä säädetyn oikeuden sisällöstä ja laajuudesta eli siitä, mitä tiloja Tullilla on oikeus saada korvauksetta käyttöönsä Helsingin Satama -liikelaitoksen (nykyisin Helsingin Satama Oy, jäljempänä myös Helsingin Satama tai Satama) Vuosaaren satamassa hallinnoimista tiloista. Tullin ja Sataman välillä on erimielisyys siitä, mitä tiloja voidaan pitää kokonaan tai osittain tarpeellisina valvontatiloina tullitoimenpiteiden suorittamista varten. Helsingin kaupungin hallintokeskuksen oikeuspalvelut on antanut 26.3.2010 päivätyn lausunnon (lausunto 52) Tullin valvontatiloista Vuosaaren satamassa. Lausunnossa on todettu, että vuonna 2008 käyttöön otetun Vuosaaren sataman pitäjänä toimii Helsingin Satama -liikelaitos. Lausunnon mukaan Tulli oli edellyttänyt, että Vuosaaren satamaan toteutetaan sen toimintaa varten yhteensä noin 5 000 m 2 :n tilat, ja näistä tiloista noin 3 560 m 2 on Tullin mukaan katsottava

§:n mukaisiksi valvontatiloiksi, jotka on luovutettava sen käyttöön korvauksetta. Tullin vaatimuksen yksityiskohdat ilmenevät sen 2.8.2006 päivätystä hankesuunnitelmasta ja suunnitelmaan myöhemmin tehdyistä tarkennuksista. Lausunnon liitteinä (liitteet 1 - 5) on edellä mainitun suunnitelman ja sen tarkennusten mukainen Tullin näkemys

§:ssä tarkoitetuista tiloista. Lausunnon liitteinä (liitteet 6 - 10) on Sataman näkemys

§:ssä tarkoitetuista tiloista, joista on yksityiskohtaiset perustelut lausunnossa. Helsingin Satama ja Tulli ovat 12.4.2007 allekirjoittaneet Tullin tilojen ja toimintojen järjestämisestä Vuosaaren satamassa perussopimuksen, jossa osapuolet ovat todenneet seuraavaa: Perussopimuksen mukaisesti suunniteltu Tullin tilojen laajuus ja jaottelu valvonta- ja vuokratiloihin perustuu Tullin esittämään hankesuunnitelmaan ja Tullin esittämään tulkintaan

§:n mukaisen tilojen luovutusvelvollisuuden laajuudesta. Sataman käsityksen mukaan Tullin käyttöön tulevat valvontatilat ovat laajuudeltaan ja siten investointi- ja ylläpitokustannuksiltaan suuremmat kuin mitä Helsingin Satama

§:n mukaan olisi velvollinen vastikkeetta Tullin käyttöön luovuttamaan. Sopijapuolilla on näin ollen eriävät näkemykset Helsingin Sataman luovutusvelvoitteiden laajuudesta, eikä osapuolten tiedossa ole oikeusohjetta tai soveltamiskäytäntöä, jolla asia voitaisiin molempia tyydyttävällä tavoin ratkaista. Helsingin kaupungin hallintokeskuksen oikeuspalvelujen antaman lausunnon mukaan perussopimuksen mukainen ratkaisu on ollut väliaikainen, ja sopimuksessa on varauduttu siihen, että valvontatilojen laajuus ratkaistaan myöhemmin päätöksellä tai sopimuksella. Lausunnossa on todettu, että satamatoiminnan käynnistyttyä Satama ja Tulli ovat neuvotelleet eri yhteyksissä tilojen jaosta ja laajuudesta. Neuvotteluissa on todettu, että osapuolten yksimielisyyteen perustuvaa ratkaisua

§:n tulkinnasta Vuosaaren satamassa ei ole löydettävissä. Koska neuvotteluteitse ei päästy yksimielisyyteen, Helsingin Sataman johtokunta on käsitellyt Tullin tilavaatimukset hakemuksena ja tehnyt sen johdosta seuraavassa jaksossa selostetun päätöksen. Hallintoriidan taustalla oleva päätös Helsingin Sataman johtokunta on 28.9.2010 (§ 80) päättänyt, että Satama luovuttaa

§:n nojalla korvauksetta Tullin käyttöön valvontatiloja Vuosaaren satamassa seuraavasti: Helsingin Sataman omistamista rakennuksista - V6:sta tiloja 109 m 2 - V7:stä tiloja 1 212 m 2 - Tarkastuskatoksen V22 320 m 2 Helsingin Sataman Sponda Oy:ltä vuokraamista tiloista - Gatehouse-rakennuksesta 97 m 2 - Hansaterminaalista 238 m 2 Valvontatilat luovutetaan kalusteineen. Lisäksi johtokunta on päättänyt - viitata päätöksensä perusteluina esityslistatekstin lisäksi hallintokeskuksen oikeuspalveluiden 26.3.2010 päivättyyn lausuntoon. Tullin käyttöön luovutettavien valvontatilojen tarkempi yksilöinti sisältyy oikeuspalveluiden edellä mainittuun lausuntoon (pöytäkirjan liite 1); - todeta, että tätä päätöstä tarkistetaan, jos sen taustalla olevat olosuhteet, kuten liikennemäärät, sovellettava lainsäädäntö tai muu tilojen tarpeeseen liittyvä seikka muuttuu; - kehottaa Helsingin Satamaa ryhtymään toimenpiteisiin Tullin ja Helsingin Sataman välisten, rakennuksia V6 ja V7 ja katoksia V21, V22 sekä Sponda Oyj:n Helsingin Satamalle Gatehouse-rakennuksesta ja Hansaterminaalista vuokraamia ja Tullille edelleen luovutettuja tiloja koskevien vuokra- ja luovutussopimuksien tarkistamiseksi Tullille korvauksetta luovutettavien valvontatilojen ja Tullille vastikkeellisesti vuokrattavien tilojen jaon osalta hallintokeskuksen oikeuspalvelujen 26.3.2010 päivätyn lausunnon mukaisesti. Päätöksen perustelut osaltaan muodostava hallintokeskuksen oikeuspalvelujen 26.3.2010 päivätty lausunto on keskeisiltä osiltaan seuraavansisältöinen: Keskeiset säännökset ja muut oikeusohjeet Tulliviranomaisella on

§:n mukaan oikeus saada liikennepaikan omistajalta tai haltijalta käyttöönsä korvauksetta sellaiset tarpeelliset valvontatilat, joita liikenteen määrä ja muut olosuhteet edellyttävät tullitoimenpiteiden suorittamiseksi. Tullilaki ei sisällä tarkentavia säännöksiä valvontatilojen laajuuden määrittämiseksi. Tullilakia koskevan hallituksen esityksen (HE 257/1994

1. vp)mukaan tullilaitos on velvollinen hankkimaan tullihallinnollisia tehtäviä varten tarvittavat tilat ja suorittamaan niiden käytöstä aiheutuvat kustannukset. Esityksessä kuitenkin todetaan, että tulliviranomaiset joutuvat suorittamaan valvontaa myös liikennepaikan pitäjän tiloissa, kuten varastoissa ja matkustajaterminaaleissa, jolloin tullilaitoksen toiminta liittyy erottamattomasti liikennepaikan toimintaan. Tällöin yksityistaloudelliset edut ovat toiminnan ensisijainen tarkoitus, minkä vuoksi on kohtuullista, että tulliviranomaiset saavat tarpeelliset valvontatilat käyttöönsä korvauksetta. Sanotussa tullilakia koskevassa hallituksen esityksessä viitataan myös aiemmin voimassa olleeseen tullilakiin (573/1978) ja todetaan, että lain 20 §:n säännöksen on tarkoitettu vastaavan vanhan lain 5 §:n 1 momentin 8 kohtaa. Mainitun lainkohdan mukaan tulliviranomaisella oli tullitoimenpiteitä suorittaessaan oikeus saada liikennepaikalla sen omistajalta tai haltijalta korvauksetta käyttöönsä tarpeelliset valvontatilat. Vuoden 1978 tullilakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 10/1978
2. vp)puolestaan viitataan tullilain aiempaan muutokseen vuodelta 1976 ja todetaan, että valvontatiloja koskeva sääntely perustuu aiemman lainmuutoksen mukaiselle periaateratkaisulle, jolla tulliviranomaisten toimitilojen kustannusvastuuta siirrettiin kaupungeilta valtiolle. Hallituksen esityksessä HE 10/1978 vp viitattu tullilain muutos vuodelta 1976 uudisti tulliviranomaisten toimitilojen järjestämis- ja kustannusvastuuta koskevan sääntelyn. Ennen lainmuutosta eräillä niin sanotuilla vanhoilla kaupungeilla oli varsin kattava velvollisuus hankkia ja ylläpitää tullitoimipaikkaa varten tarvittavat tilat. Velvollisuus perustui vuodelta 1939 peräisin olevan tullilain (271/1939) 155 §:ään, jonka mukaan: "Kaupunkien velvollisuus hankkia ja kunnossapitää tullitoimipaikkaa varten tarvittavat virkahuoneistot pakkahuoneineen ja tullitavaran varastoimispaikkoineen sekä huolehtia sellaisten huoneistojen lämmityksestä ja valaistuksesta ynnä hankkia tullitavaran käsittelyyn ja punnitsemiseen tarvittavat välineet jää edelleenkin voimaan, sikäli kuin se eri kaupunkeihin nähden vanhastaan on ollut olemassa." Vuoden 1939 tullilaki sisälsi valtuutussäännöksen, jonka mukaan tarkemmat määräykset lain täytäntöönpanosta annettiin asetuksentasoisessa tullisäännössä. Vuonna 1965 tullisäännön 10 §:ään otettiin yksityiskohtainen luettelo kaupunkien järjestämis- ja kustantamisvastuun piiriin kuuluvista tiloista (asetus 511/1965). Säännöksen mukaan: "Niihin tullitiloihin, joita kaupunki on tullilain 155 §:n mukaan velvollinen tullitoimipaikkaa varten eri kohteisiin hankkimaan ja kunnossapitämään, luetaan:
3. a)virka- ja toimistohuoneet;
4. b)odotus- ja muut asiakaspalvelun vaatimat tilat;
5. c)tullitavaran säilytys- ja tullikäsittelyhuoneet sekä tulliaitaukset;
6. d)tavara- ja matkustajaliikenteen tullivalvontaan tarvittavat tilat ja kiinteät laitteet;
7. e)takavarikkotavaran säilytystilat;
8. f)vartiohuoneet ja -rakennukset;
9. g)tullimiesten päivystys- ja yöpymistilat;
10. h)tullitoimipaikan käytössä olevien kulkuneuvojen säilyttämiseen ja huoltoon tarvittavat tilat;
11. i)henkilökunnan virkistys-, peseytymis-, pukeutumis- sekä muut huolto- ja sosiaalitilat;
12. j)arkisto- ja säilytystilat; sekä
13. k)muut tullitoimipaikan toiminnalle tarpeelliset huoneistot ja tilat." Vuoden 1939 tullilain 155 §:ää, johon tullisäännön edellä esitetty luettelo perustui, muutettiin vuonna 1976. Tullin yleistä hallintoa varten tarvitsemien tilojen järjestämis- ja kustantamisvastuu siirrettiin tuolloin kaupungeilta valtiolle. Muutetun 155 §:n (359/1976) mukaan: "Liikennepaikan haltijan on luovutettava käypää vuokraa vastaan tullilaitokselle sen hallintoaan varten tarvitsemat tilat silloin, kun tällaisten tilojen tulee sijaita … liikennepaikalla eikä valtiolla ole siellä tarkoitukseen sopivia tiloja. Liikennepaikan tai varaston pitäjän on kustannettava tavara- ja matkustajaliikenteen valvontaa varten tarvittavat tilat sekä huolehdittava tilojen ylläpidosta ja kalustamisesta...." Vuoden 1976 lainmuutoksen jälkeen kaupunkien vastattaviksi jäivät enää tavara- ja matkustajaliikenteen valvontaa varten tarvittavat tilat. Säännöksen sanamuodon mukaisesti kaupunkien velvollisuus kattoi siten enää ne tilat, jotka oli mainittu tullisäännön 10 §:n
14. d)kohdassa. Vastuu muista, tullilaitoksen yleishallintoon kuuluvista tiloista siirtyi valtiolle. Tullilain muutosta perusteltiin sitä koskevan hallituksen esityksen (HE 35/1975 II
15. vp)mukaan sillä, että tullitoimen hoito on luonnostaan valtiolle kuuluva tehtävä. Hallituksen esityksen mukaan valtion tulisi tämän vuoksi myös huolehtia tullilaitoksen yleistä hallintoa, kuten verotusta, yleisvalvontaa ja erimuotoista tietojenkäsittelyä varten tarvitsemiensa tilojen hankkimisesta ja ylläpitämisestä. Liikennepaikoilta olisi kuitenkin varattava tullivalvontaa varten tarvittavat toimitilat, joiksi hallituksen esityksen mukaan tarvittaisiin "vain pienehköjä toimistohuoneita". Voimassa olevan tullilain ja sitä edeltäneiden tullilakien valmisteluaineiston perusteella kaupungin kustannus- ja järjestämisvastuuta Tullin toimitiloista on tulkittava vuoden 1976 lainmuutoksen periaatteiden mukaisesti.

§:n mukaisen velvollisuuden on siten katsottava käsittävän vain sellaiset tilat, jotka ovat Tullin suorittamaa tavara- ja matkustajaliikenteen valvontaa varten välittömästi tarpeellisia. Tullin vaatimusten oikeudellinen arviointi Tullin hankesuunnitelmasta ilmenee, että siinä esitettyjen tilavaatimusten mitoitus on perustunut Tullin tuottamiin liikenne-ennusteisiin ja sen omia suoritteita koskeviin laskelmiin. Tulli on muun muassa arvioinut, että Vuosaaren satamassa yli 20 prosenttia maahan saapuvasta ja noin 9 prosenttia maasta lähtevästä tavaraliikenteestä (lastiyksiköistä) tulee ohjautumaan Tulliin asioimaan. Lisäksi Tulli on arvioinut tulevansa tarvitsemaan yhteensä 156 työntekijän henkilöstöresurssit satamassa toimiakseen. Tulli on vielä edellyttänyt, että sen tilojen toteutuksessa huomioidaan 50 prosentin laajennusvara. Helsingin Satama on ilmoittanut, että sen keräämien seurantatietojen perusteella Tullin käyttöön osoitetulle tarkastusalueelle ohjautuu tarkastuksiin tai muuten asioimaan tosiasiassa vain noin yhdestä kahteen prosenttiin maahan saapuvasta ja alle 0,5 prosenttia maasta lähtevästä tavaraliikenteestä. Ajoittaiset liikenteen tehostetun valvonnan jaksot eivät myöskään kuormita tiloja Tullin arvioimalla tavalla. Lisäksi on ilmennyt, että Tullin vaatimuksen mukaisesti yli 150 työntekijälle mitoitettuja tiloja käyttää tosiasiassa vain noin 70 työntekijän henkilökunta (tilanne alkuvuonna 2010). Helsingin Sataman mukaan eräiden Tullin tilojen todellinen käyttöaste on tällä hetkellä huomattavan alhainen. Esimerkiksi osa matkustajaterminaalissa sijaitsevista Tullin toimistotiloista on käytännössä lähes käyttämättöminä. Tullilla on kokonaan omassa käytössään kaksi erillistä Helsingin Sataman rakennuttamaa rakennusta (toimistorakennus V6 ja tarkastusrakennus V7) ja näiden yhteydessä sijaitsevat tarkastuskatokset. Lisäksi Tullilla on toimitiloja Helsingin Sataman Sponda Oyj:ltä vuokraaman toimistorakennuksen (Gatehouse) kahdessa kerroksessa sekä matkustajaterminaalissa. Tullin tiedot, joiden perusteella sen toimitilat on Vuosaaren satamassa mitoitettu, on edellä esitetyin tavoin voitu todeta selvästi ylimitoitetuiksi. Tullin toimitilojen perusratkaisujen muuttaminen (esimerkiksi toimintojen keskittäminen yhteen rakennukseen) ei käytännössä ole enää mahdollista satamatoiminnan jatkuvuutta ja sujuvuutta olennaisesti vaarantamatta. Lausunnossa esitetään oikeudellinen arvio siitä, miten

§:ää on Tullin olemassa olevissa tiloissa sovellettava. Tullitoimistorakennuksessa (V6) olevat tilat: Tulli on katsonut, että tullitoimistorakennuksessa V6

§:ssä tarkoitettuja valvontatiloja ovat:

1. a)vuoroesimiesten ja alusvalvonnan esimiehen huoneet (122 ja 123)
2. b)60 % asiakkaiden odotustilasta ja asiakaspalvelutilasta (103 ja 104) sekä asiakaskäytössä olevat WC:t etuhuoneineen (102 ja 106 - 108)
3. c)henkilöstön WC:t etuhuoneineen (131 - 132 ja 137 - 138) ja 60 % muista henkilöstön sosiaali- ynnä muista tiloista (109 - 110, 128, 133 - 136 ja 139 - 141)
4. d)tieliikenteen non fiscal -toiminnoille varattu huone

§:n mukaisena valvontatilana. Sen sijaan asiakkaiden odotustila

§:ssä tarkoitettua valvontaa. Tällaisia tiloja ei ainakaan yksin käyttötarkoituksensa perusteella voida pitää tullilain tarkoittamina valvontatiloina.

§:n säännös on sitä koskevan lainvalmisteluaineiston perusteella säädetty ottaen huomioon lähinnä tilanteet, joissa Tulli toimii liikennepaikalla sijaitsevan matkustajaterminaalin tai muun vastaavan tilan yhteydessä. Tällaiset tilat ovat pääasiassa muussa kuin Tullin käytössä ja niiden ensisijainen tarkoitus on palvella liikennepaikan kautta kulkevan henkilö- ja tavaraliikenteen tarpeita. Käyttötarkoituksensa vuoksi tiloissa on yleensä runsaasti odotus-, WC- ja muita yleistiloja, jotka ovat myös tullivalvonnan kohteena olevien henkilöiden käytettävissä. Vuosaaren satamassa Tulli harjoittaa tavaraliikenteen valvontaa pääasiassa sataman muista toiminnoista erillisissä rakennuksissa. Tullin tiloissa asioivat henkilöt eivät siten voi käytännössä hyödyntää terminaalirakennusten odotus- ja WC-tiloja.

§:n tarkoituksena on mahdollistaa Tullille vastikkeettomat tilat sellaisissa tapauksissa, joissa Tullin valvontatoiminta liittyy ensisijassa yksityistaloudellisia etuja toteuttavan liikennepaikan toimintaan. Säännöksen tarkoitukseen nähden voidaan pitää perusteltuna, että Vuosaaren sataman olosuhteissa Tullin valvontatilan välittömässä yhteydessä olevat asiakkaiden odotus- ja WC-tilat luovutetaan Tullin käyttöön samalla tavalla vastikkeetta kuin valvontatilatkin. Näin ollen asiakaspalvelutilan

§:n nojalla luovutettava vastikkeetta Tullin käyttöön.

§:n perusteella Tullin käyttöön on vastikkeetta luovutettava kuitenkin vain sellaiset tilat, joita liikenteen määrä ja muut olosuhteet edellyttävät tullitoimenpiteiden suorittamiseksi. Edellä todetuin tavoin Tullin tilojen mitoittaminen on perustunut selvästi liiallisiin arvioihin tilojen käytöstä. Ylimitoitettujen käyttöastearvioiden voidaan katsoa vaikuttaneen erityisesti asiakastilojen kaltaisten tilojen mitoitukseen. Helsingin Sataman mukaan asiakaspalvelutilassa

§:n tarkoittaman valvontatoiminnan käyttöön. Tullin ilmoituksen oikeellisuutta ei ole aihetta epäillä. Tullilain mukaisiksi valvontatiloiksi on siten katsottava kuuluvan 60 %:n osuus niistä tiloista, joita on pidettävä olosuhteisiin nähden riittävinä. Valvontatilan osuutena on siten pidettävä asiakaspalvelutilasta noin 28 m 2 :n alaa ja asiakkaiden odotustilasta noin 30 m 2 :n alaa (eli 30 % tilojen kokonaisalasta). Odotustilojen yhteyteen on sijoitettu asiakkaiden käyttöön tarkoitettuja WC-tiloja etuhuoneineen. WC-tilojen määrää ja laajuutta voidaan pitää tilojen todelliseen käyttöön nähden sopivana. Edellä esitetyillä perusteilla

§:ssä tarkoitettuina vastikkeetta Tullin käyttöön luovutettavina tiloina on pidettävä 30 %:n osuutta asiakaspalvelutilasta ja asiakkaiden odotustilasta (103 ja 104) ja asiakkaiden WC-tiloja etuhuoneineen (102 ja 106 - 108). Näiden tilojen osalta Tullin vaatimus on hyväksyttävä ja muilta osin vaatimus on hylättävä. Henkilöstön sosiaali- ynnä muut tilat (c) Tullilaitoksen toimitiloja koskeva kustantamis- ja järjestämisvastuu siirrettiin olennaisin osin kaupungeilta valtiolle vuonna 1976 toteutetulla tullilain muutoksella, jonka mukaiset periaatteet ovat edelleen merkityksellisiä voimassa olevan

§:n tulkinnassa. Vuoden 1976 lainmuutosta koskevan hallituksen esityksen (HE 35/1975 II vp) mukaan liikennepaikoilta tullilaitoksen käyttöön vastikkeetta varattavat toimitilat olisivat vain "pienehköjä toimistohuoneita". Hallituksen esityksen mukaan esimerkiksi työturvallisuuslain edellyttämät sosiaalitilat voitaisiin sijoittaa varsinaisiin hallintotiloihin, paitsi jos hallintotilat sijaitsisivat kaukana liikennepaikasta. Tullilla on tullitoimistorakennuksessa (V6) ja sen välittömässä läheisyydessä useita yleistä hallintoaan varten tarkoitettuja tiloja. Tilat sijaitsevat satama-alueella keskitetysti tullitoiminnoille varatulla alueella. Tullin valvontahenkilöstön sosiaalitilat ovat siten vaikeuksitta sijoitettavissa Tullin hallintotiloihin. Tullitoimipaikan syrjäisestä sijainnista aiheutuvaa tai muutakaan erityistä syytä katsoa sanottujen tilojen kuuluvan liikennepaikan pitäjän kustannusvastuun piiriin ei ole. Tullin henkilöstön WC-, tauko- ja keittiötilat samoin kuin pesu-, puku- ja löylyhuoneet ovat tiloja, joissa ei tosiasiassa suoriteta matkustaja- tai tavaraliikenteen valvontaa tai muita tullilain tarkoittamia tullitoimenpiteitä. Hallinto-oikeuden professori Mäenpään lausunnon mukaan tällaiset tilat kuuluvat Tullin yleishallintoon. Henkilöstön sosiaali- ja virkistystilat oli myös erikseen mainittu vanhan tullisäännön 10 §:n luettelossa, johon sisältyneistä tiloista jäivät vuoden 1976 lainmuutoksen jälkeen kaupunkien vastattaviksi enää matkustaja- ja tavaraliikenteen valvontatilat. Sanotuilla perusteilla valvontahenkilöstön sosiaali- ynnä muita tiloja ei voida pitää

§:ssä tarkoitettuina valvontatiloina. Tullin vaatimukset on näiden tilojen osalta hylättävä. Tieliikenteen non fiscal -toiminnoille varattu huone (d) Tieliikenteen non fiscal -toiminnoilla tarkoitetaan saatavilla olevan tiedon perusteella lähinnä tieliikenteen turvallisuuteen liittyviä tehtäviä, joita Tulli varsinaisen tullitoiminnan ohella suorittaa. Tällaisia tehtäviä ovat esimerkiksi puhalluskokeet, jarrutestit ja kuormansidonnan tarkastukset.

§:n säännös koskee vain sellaisia valvontatiloja, jotka ovat tarpeellisia tullitoimenpiteiden suorittamiseksi. Tullitoimenpide on määritelty tullilain 3 §:n 1 momentin 4 kohdassa tullilaitoksen toimivaltaan kuuluvaksi virkatoimeksi tullirikosten esitutkintaa lukuun ottamatta. Tullilaitoksen toimivaltaan kuuluvat virkatoimet on puolestaan määritelty tullilain 14 §:ään sisältyvässä virkatoimien luettelossa. Tieliikenteen non fiscal -toimintoja ei saatavilla olevan tiedon valossa ole pidettävä tullilain tarkoittamina tullitoimenpiteinä. Tulli ei ole esittänyt muutakaan selvitystä, jonka perusteella näille toiminnoille varattua tilaa olisi syytä pitää

§:n tarkoittamana valvontatilana. Näin ollen tieliikenteen non fiscal -toiminnoille varattua tilaa ei voida pitää

§:n tarkoittamana valvontatilana. Ellei Tulli esitä asian arviointiin vaikuttavaa muuta selvitystä, sen vaatimus on tämän tilan osalta hylättävä. Varastotilat (e) Varasto/käsiarkisto

§:n tarkoittamina valvontatiloina. Tullin vaatimus on siten näiden tilojen osalta hylättävä. Hollitupa (f) Hollitupa

§:ssä tarkoitettua valvontaa, vaan Tullin yleishallintoon kuuluvia toimintoja. Näin ollen hollitupaa ei voida pitää

§:n tarkoittamana valvontatilana. Tullin vaatimus hollituvan osalta on hylättävä. Tarkastusrakennuksessa (V7) olevat tilat: Tulli on katsonut, että tarkastusrakennuksessa (V7)

§:ssä tarkoitettuja valvontatiloja ovat:

1. a)läpivalaisutoimintojen tilat (106, 117, 126 ja 139) ja kuvantulkitsijoiden toimistot (114 - 115)
2. b)kuorma-autojen tarkastustila

§:ssä tarkoitettuina valvontatiloina ja Tullin vaatimus näiden tilojen osalta on hyväksyttävä. Tullin vaatimus myös kuljettajien odotustilojen ja asiakaskäytössä olevan WC:n osalta (122 ja 124 sekä 123) on hyväksyttävä. Lastintarkastustila (c) Lastintarkastustilaa

§:ssä tarkoitettuna valvontatilana, mutta lastintarkastustilan käyttämistä edellyttävän liikenteen määrään, tilojen todellisesta käytöstä saatavilla olevaan selvitykseen ja muihin olosuhteisiin nähden riittävänä voidaan pitää enintään 50 %:n osuutta lastintarkastustilan kokonaisalasta, mikä vastaa noin 140 m 2 :n alaa. Tullin vaatimus on siten lastintarkastustilan osalta hyväksyttävä vain 50 prosentin osuutta vastaavalta osalta. Muilta osin vaatimus on hylättävä. Helsingin Sataman mukaan lastintarkastustila on sen todelliseen käyttöön nähden ylimitoitettu. Lastintarkastustilaa käytetään tavaraliikenteessä olevien ajoneuvojen tarkastuksiin. Tulli voi, mikäli siihen esimerkiksi läpivalaisun perusteella on aihetta, tarkastaa ajoneuvon lastin purkamalla sen lastintarkastustilaan. Lastin purkaminen tarkastusta varten on poikkeuksellinen toimenpide. Tullin hankesuunnitelmassa esitettyjen tietojen perusteella lastin käsittelyä edellyttäviä toimenpiteitä kohdistetaan alle 0,3 %:n osuuteen liikennevirrasta, eli tällaisia toimenpiteitä tehdään keskimäärin alle yhden kerran vuorokaudessa. Ottaen huomioon, että hankesuunnitelman tiedot perustuvat liiallisiin arvioihin liikennemääristä ja tullitoiminnan kattavuudesta, suoritetaan lastintarkastuksia edellyttäviä toimenpiteitä tosiasiassa tätäkin vähemmän. Lisäksi on huomattava, että kaikki lastin käsittelyä edellyttävät toimenpiteet eivät edellytä koko lastin purkamista lastintarkastustilaan. Lastintarkastustilan kokonaisala on lähes 280 m 2, ja siihen liittyy kaikkiaan kolme kuormauslaituria, joista kaksi on tarkoitettu lastin purkamiseen ajoneuvon takaosasta ja yksi lastin purkamiseen ajoneuvon sivusta. Tilat mahdollistavat kolmen ajoneuvon lastin yhtäaikaisen purkamisen ja tarkistamisen. Helsingin Sataman mukaan tila on pääsääntöisesti tyhjillään, eikä sen havaintojen perusteella tiloissa ole suoritettu kerrallaan kuin yhden ajoneuvon tarkastuksia. Takavarikkovarasto (f) Varastot ja koirahuone (g) Toimistotilat (h) Henkilöstön sosiaali- ynnä muut tilat (i) Takavarikkovarasto

§:ssä tarkoitettuja valvontatiloja. Tullin vaatimus näiden tilojen osalta on hylättävä. Samoilla perusteilla Tullin vaatimus myös toimistotilojen (116, 127 ja 128) osalta on hylättävä, ellei Tulli tältä osin esitä asian arviointiin vaikuttavaa muuta selvitystä. Takavarikkovaraston osalta lausunnossa on viitattu tullilain 3 §:n 1 momentin 4 kohdassa säädettyyn tullitoimenpiteen määritelmään. Takavarikko on rikosten esitutkinnan suorittamista sekä myöhemmän syyteasian käsittelyä ja eräitä siihen liittyviä seuraamuksia turvaava pakkokeino. Tullin toimintaan tullilain 43 §:n perusteella sovellettavan pakkokeinolain 4 luvun 1 §:n mukaisesti esine tai asiakirja voidaan takavarikoida, jos on syytä olettaa, että se voi olla todisteena rikosasiassa tai on rikoksella joltakulta viety taikka että tuomioistuin julistaa sen menetetyksi. Vastaavasti takavarikkoa yleensä edeltävän tavaran pidättämisen perusteena on tullilain 14 §:n 3 momentin mukaisesti rikoksen estäminen tai selvittäminen. Takavarikkovaraston toiminnan perusteena on ensisijassa tullirikosten esitutkintaan ja muuhun selvittämiseen liittyvä Tullin toimivalta. Tullirikosten esitutkintaa ei tullilain 3 §:n 1 momentin 4 kohdan säännös huomioiden ole pidettävä tullitoimenpiteenä, eikä siten kyseisen toiminnan edellyttämiä tiloja

§:n tarkoittamina tullitoimenpiteiden suorittamiseksi tarpeellisina valvontatiloina. Takavarikkotavaran säilytystilat oli myös erikseen mainittu vanhan tullisäännön 10 §:n luettelossa, johon sisältyneistä tiloista jäivät vuoden 1976 lainmuutoksen jälkeen kaupunkien vastattaviksi enää matkustaja- ja tavaraliikenteen valvontatilat. Tarvike-, siivous- ja työkaluvarastot sekä koirahuone ovat tiloja, joita Tulli käyttää omien tavaroidensa ja tarvikkeidensa säilytykseen sekä huumekoirien pitämiseen. Tiloissa ei siten säilytetä sellaista omaisuutta tai sellaisia eläimiä, joihin Tulli kohdistaisi tullilaissa tarkoitettua valvontaa tai tullitoimenpiteitä. Professori Mäenpään lausunnon mukaisesti tullivalvontaan liittyvät varastotilat, joissa ei suoriteta tullitoimenpiteitä, kuuluvat Tullin yleishallinnon tiloihin. Säilytystilat oli myös erikseen mainittu vanhan tullisäännön 10 §:n luettelossa, johon sisältyneistä tiloista jäivät vuoden 1976 lainmuutoksen jälkeen kaupunkien vastattaviksi enää matkustaja- ja tavaraliikenteen valvontatilat. Toimistotilojen osalta Tulli ei ole selvittänyt, mitä toimintaa se harjoittaa tilaohjelmassa erityiseen käyttötarkoitukseen osoittamattomissa toimistohuoneissa (116, 127 ja 128). Tilojen nimitykset ("toimisto") viittaavat yleishallintoon kuuluvaan käyttötarkoitukseen. Henkilöstön WC-tilat etuhuoneineen, puku- ja suihkuhuoneet sekä muut henkilöstön sosiaalitilat ovat tiloja, joissa ei harjoiteta

§:ssä tarkoitettua valvontaa. Lisäksi on viitattu edellä tullitoimistorakennuksessa (V6) sijaitsevien sosiaali- ynnä muiden tilojen kohdalla esitettyihin perusteluihin. Matkustajaterminaalissa olevat tilat: Tulli on katsonut, että matkustajaterminaalissa

§:ssä tarkoitettuja valvontatiloja ovat kaikki Tullin käytössä olevat tilat, eli: a) henkilöliikenteen tarkastustila

§:n mukaisina valvontatiloina. Tullin vaatimukset ovat näiden tilojen osalta hyväksyttävä. Myös ajoneuvojen tarkastustilaa

§:ssä tarkoitettuina valvontatiloina, ja Tullin vaatimus myös näiden tilojen osalta on hyväksyttävä. Sellaisiin henkilöihin, joiden ajoneuvo on otettu Tullin tarkastettavaksi, voidaan katsoa liittyvän erillistä odotustilaa edellyttävä valvonnallinen intressi. Näin ollen ajoneuvotarkastukseen välittömästi liittyviä odotustiloja ja niiden yhteydessä olevaa asiakaskäyttöön tarkoitettua WC-tilaa voidaan pitää tullitoimenpiteiden suorittamisen kannalta tarpeellisina valvontatiloina, vaikka Tullin tilat sijaitsevat tältä osin terminaalirakennuksen yhteydessä. Takavarikkovarasto (d) Tulliselvitystoimistot ja toimistohuone (e) ATK-huone, varastot ja huumekoirien tila (f) WC-tilat ja taukotila (g) Otsikossa mainittuja tiloja ei voida pitää

§:ssä tarkoitettuina valvontatiloina. Takavarikkovaraston osalta perustelut ovat samat kuin edellä tarkastusrakennuksessa (V7) sijaitsevan takavarikkovaraston kohdalla on esitetty. Tullin vaatimus on tämän tilan osalta hylättävä. Tulliselvitystoimistoissa harjoitetaan saatavilla olevan selvityksen mukaan lähinnä Tullin varsinaiseen valvontatoimintaan kuulumattomia tuki- ja lisäpalvelujen toimintoja. Tulliselvitystoimistoissa

§:n tarkoittamana valvontatilana. Tulli ei myöskään ole esittänyt selvitystä siitä, mitä toimintaa se harjoittaa tilaohjelmassa erityiseen käyttötarkoitukseen osoittamattomassa toimistohuoneessa

§:ssä tarkoitettuina valvontatiloina. Ellei Tulli esitä asian arviointiin vaikuttavaa muuta selvitystä, sen vaatimus on näiden tilojen osalta hylättävä. ATK-huone, siivous- ja tarvikevarastot sekä huumekoirien tila (120, 123, 138 ja 139) ovat tiloja, joita Tulli käyttää omien tavaroidensa ja tarvikkeidensa säilytykseen sekä huumekoirien pitämiseen. Tiloissa ei siten säilytetä sellaista omaisuutta tai sellaisia eläimiä, joihin Tulli kohdistaisi tullilaissa tarkoitettua valvontaa tai tullitoimenpiteitä. Hallinto-oikeuden professori Olli Mäenpään lausunnon mukaisesti tullivalvontaan liittyvät varastotilat, joissa ei suoriteta tullitoimenpiteitä, kuuluvat Tullin yleishallinnon tiloihin. Vuonna 1976 toteutettua tullilain muutosta koskevassa hallituksen esityksessä (HE 35/1975 II vp) todetaan lisäksi nimenomaisesti, että erimuotoista tietojenkäsittelyä varten tarvittavat tilat ovat Tullin yleishallinnon tiloja. Säilytystilat oli myös erikseen mainittu vanhan tullisäännön 10 §:n luettelossa, johon sisältyneistä tiloista jäivät vuoden 1976 lainmuutoksen jälkeen kaupunkien vastattaviksi enää matkustaja- ja tavaraliikenteen valvontatilat. Näillä perusteilla ATK-huonetta, varastoja ja huumekoirien tilaa ei voida pitää

§:n tarkoittamina valvontatiloina. Tullin vaatimus on siten näiden tilojen osalta hylättävä. Henkilöstön WC-tilat ja taukotila (117 ja 126 - 127) ovat tiloja, joissa ei harjoiteta

§:ssä tarkoitettua valvontaa. Tämän vuoksi ja edellä tullitoimistorakennuksessa (V6) sijaitsevien henkilöstön sosiaali- ynnä muiden tilojen kohdalla esitetyillä perusteilla Tullin vaatimus on puheena olevien tilojen osalta hylättävä. Sataman toimistorakennuksessa (Gatehouse) olevat tilat: Tulli on katsonut, että sataman toimistorakennuksessa (Gatehouse)

§:ssä tarkoitettuja valvontatiloja ovat: - ensimmäisessä kerroksessa a) 50 % asiakaspalvelutilasta

§:n mukaisina valvontatiloina. Tullin vaatimus näiden tilojen osalta on siten hyväksyttävä. Laivanselvityksen ja passitusseurannan tilat (

1. c)Aulatila (
2. d)Henkilöstön sosiaali- ynnä muut tilat (e ja
3. h)Siivoustarvikevarastot ja ristikytkentähuoneet (f ja
4. i)Toimistohuoneet (
5. g)Laivanselvityksen ja passitusseurannan tiloja, aulatilaa, henkilöstön sosiaali- ynnä muita tiloja, siivoustarvikevarastoja ja ristikytkentähuoneita sekä toimistohuoneita ei voida pitää

§:ssä tarkoitettuina valvontatiloina. Laivanselvityksen ja passitusseurannan tiloissa harjoitetaan saatavilla olevan selvityksen mukaan lähinnä Tullin varsinaiseen valvontatoimintaan kuulumattomia tuki- ja lisäpalvelujen toimintoja. Laivanselvitys

§:ssä tarkoitettuna valvontatilana. Ellei Tulli esitä asian arviointiin vaikuttavaa muuta selvitystä, sen vaatimus on näiden tilojen osalta hylättävä. Hyötykäyttöön suunniteltu aulatila

§:n mukaisia valvontatiloja. Tulli ei ole esittänyt aulatilan käytöstä selvitystä, jonka perusteella tilaa olisi syytä pitää

§:ssä tarkoitettuna valvontatilana. Ellei Tulli esitä asian arviointiin vaikuttavaa muuta selvitystä, sen vaatimus on tämän tilan osalta hylättävä. Henkilöstön WC-tilat, puku-, pesu- ja löylyhuoneet sekä muut henkilöstön sosiaalitilat (122 - 124, 226 - 232, 236 - 238 ja 240) ovat tiloja, joissa ei harjoiteta

§:ssä tarkoitettua valvontaa. Tämän vuoksi ja edellä tullitoimistorakennuksessa (V6) sijaitsevien henkilöstön sosiaali- ynnä muiden tilojen kohdalla esitetyillä perusteilla tiloja ei voida pitää

§:n mukaisina valvontatiloina. Tullin vaatimukset on siten näiden tilojen osalta hylättävä. Siivoustarvikevarastot (125 ja 224) ja ristikytkentähuoneet (127 ja 233) ovat tiloja, joita Tulli käyttää omien tavaroidensa ja tarvikkeidensa säilytykseen sekä omien ATK-järjestelmiensä ylläpitoon. Tiloissa ei siten säilytetä sellaista omaisuutta, johon Tulli kohdistaisi tullilaissa tarkoitettua valvontaa tai tullitoimenpiteitä. Tämän vuoksi ja edellä matkustajaterminaalissa sijaitsevien ATK-huoneen, varastojen ja huumekoirien tilan kohdalla esitetyillä perusteluilla tiloja ei voida pitää

§:n tarkoittamina valvontatiloina. Tullin vaatimukset on siten sanottujen tilojen osalta hylättävä. Toimistohuoneet (218, 220 ja 223 - 225) ovat saatavilla olevan selvityksen mukaan Tullin johdon ja muun hallinnon käytössä. Tällaisten toimintojen on katsottava kuuluvan Tullin yleishallintoon. Tulli ei ole esittänyt selvitystä, jonka perusteella näille toiminnoille varattua tilaa olisi syytä pitää

§:n mukaisena valvontatilana. Ellei Tulli esitä asian arviointiin vaikuttavaa muuta selvitystä, sen vaatimus on näiden tilojen osalta hylättävä. Katokset ja pysäköintipaikat: Tullin käytössä on tullitoimistorakennuksen (V6) ja tarkastusrakennuksen (V7) välissä sijaitseva tarkastuskatos sekä viimeksi mainitun rakennuksen yhteydessä sijaitseva vaakakatos. Tullin tilojen yhteyteen on lisäksi toteutettu useita autopaikkoja. Tarkastuskatosta voidaan pitää

§:n mukaisena valvontatilana, ja siten Tullin vaatimus on tämän tilan osalta hyväksyttävä. Vaakakatoksessa on raskaiden ajoneuvojen punnitsemiseen tarkoitettu vaaka ja jarruvoiman mittaamiseen tarkoitettu dynamometri. Tulli suorittaa näillä laitteilla lähinnä tieliikenteen yleiseen valvontaan liittyviä tehtäviä, kuten painorajoitusten noudattamisen seurantaa ja raskaan kaluston liikennekelpoisuuden arviointia.

§ koskee ainoastaan sellaisia valvontatiloja, jotka ovat tarpeellisia tullitoimenpiteiden suorittamiseksi. Tullitoimenpide on määritelty tullilain 3 §:n 1 momentin 4 kohdassa tullilaitoksen toimivaltaan kuuluvaksi virkatoimeksi tullirikosten esitutkintaa lukuun ottamatta. Tullilaitoksen toimivaltaan kuuluvat virkatoimet on puolestaan määritelty tullilain 14 §:ään sisältyvässä virkatoimien luettelossa. Vaakakatoksessa suoritettavia toimintoja ei saatavilla olevan tiedon valossa ole pidettävä tullilain tarkoittamina tullitoimenpiteinä. Tulli ei ole esittänyt selvitystä, jonka perusteella näille toiminnoille varattua tilaa olisi syytä pitää

§:n tarkoittamana valvontatilana. Ellei Tulli esitä asian arviointiin vaikuttavaa muuta selvitystä, sen vaatimus on vaakakatoksen osalta hylättävä. Tullin tilojen yhteydessä sijaitsevat pysäköintipaikat on saatavilla olevan selvityksen perusteella varattu Tullin virka-autojen käyttöön. Pysäköintipaikoilla ei harjoiteta tullilain tarkoittamaa valvontaa tai suoriteta tullitoimenpiteitä. Valtionneuvoston oikeuskansleri on päätöksessään 17.3.1966 nro 467 katsonut, että tuolloin voimassa olleen tullilain perusteella kaupunkeja ei voitu pitää velvollisina hankkimaan ja ylläpitämään tullitoimipaikan käytössä olevien kulkuneuvojen säilyttämiseen tarvittavia tiloja. Päätös on annettu ennen tullilain muutosta vuonna 1976 eli aikana, jolloin kaupunkien järjestämis- ja kustannusvastuu tullilaitoksen tiloista oli olennaisesti nykyistä laajempi. Oikeuskanslerin päätöksen jälkeiset tullilain muutokset huomioiden on ilmeistä, että myöskään nykyinen tullilaki ei velvoita pysäköintipaikkojen vastikkeettomaan luovuttamiseen. Kulkuneuvojen säilyttämiseen tarkoitetut tilat oli myös erikseen mainittu vanhan tullisäännön 10 §:n luettelossa, johon sisältyneistä tiloista jäivät vuoden 1976 lainmuutoksen jälkeen kaupunkien vastattaviksi enää matkustaja- ja tavaraliikenteen valvontatilat. Pysäköintipaikkoja ei voida pitää

§:n mukaisina valvontatiloina. Tullin vaatimus on siten näiden tilojen osalta hylättävä. Hyötyalaan kuulumattomat tilat Tullin hankesuunnitelman mukaisten tilojen laajuus on määritelty hyötyaloina. Hyötyalalla tarkoitetaan hankesuunnitelmassa mainittujen tilojen huonealaa, eivätkä siihen sisälly rakennuksen käytännön toteuttamisen ja toiminnan kannalta välttämättömät apu- ja tukitilat. Hyötyalaan kuulumattomia tiloja ovat muun muassa rakennuksen sisäistä liikennettä palvelevat tilat (käytävät, portaat, porrashuoneet ja tuulikaapit) sekä teknisten järjestelmien tilat. Rakennuksen toteuttaminen ilman tällaisia tiloja ei ole mahdollista. Hyötyalaan kuulumattomien tilojen jaotteleminen

§:n mukaisiksi valvontatiloiksi ja muiksi tiloiksi ei ole käytännössä mielekästä eikä monin osin mahdollistakaan. Koska tällaiset tilat ovat kuitenkin välttämättömiä sekä tullilain mukaisten valvontatilojen että muiden tilojen käytölle, on perusteltua, että kustannusvastuu näistä tiloista jaetaan Helsingin Sataman ja Tullin kesken. Oikeudenmukaisena ja kohtuullisena jakoperusteena on pidettävä sitä prosentuaalista suhdetta, jossa kyseisessä tilakokonaisuudessa sijaitsee yhtäältä

§:n tarkoittamia valvontatiloja ja toisaalta muita tiloja. Näin ollen Tullin käyttöön on perusteltua luovuttaa

§:n nojalla vastikkeetta seuraavat osuudet hyötyalaan kuulumattomista tiloista: tullitoimistorakennuksessa (V6) 13 %, tarkastusrakennuksessa (V7) 74 %, matkustajaterminaalissa 41 % ja sataman toimistorakennuksessa (Gatehouse) 14 %. Muilta kuin edellä mainituilta osin hyötyalaan kuulumattomat tilat ovat tiloja, joita ei

§:n nojalla ole luovutettava Tullin käyttöön vastikkeetta. Lausunnossa oleva yhteenveto päätöksen perusteluista Oikeuspalveluiden lausunnon yhteenvedon mukaan Tullilla on

§:n mukaan oikeus saada korvauksetta käyttöönsä sellaiset tarpeelliset valvontatilat, joita liikenteen määrä ja muut olosuhteet edellyttävät tullitoimenpiteiden suorittamiseksi. Tullilain sanottu säännös huomioon ottaen Tullin käyttöön korvauksetta luovutettavina tiloina voidaan Vuosaaren satamassa pitää seuraavia tiloja: 1. Tullitoimistorakennuksessa (V6) - vuoroesimiesten huone

§:n mukaisiksi valvontatiloiksi Helsingin kaupungin myöntämän noin 1 976 m 2 :n sijasta. Lisäksi Tulli on vaatinut, että Helsingin Sataman johtokunnan päätöksen täytäntöönpano muutoksenhaun alaisilta osilta on kiellettävä, kunnes valitus on lainvoimaisesti ratkaistu. Tulli on tiloja koskevien vaatimusten osalta viitannut 2.8.2006 päivätystä hankesuunnitelmasta ilmeneviin tullilaitoksen vaatimuksiin ja niitä koskevaan seuraavaan erittelyyn: 1. Tullitoimistorakennuksessa (V6) olevat tilat 1.1 60 prosenttia asiakkaiden odotustilasta 1.2 Henkilöstön WC:t etuhuoneineen (131 - 132 ja 137 - 138) ja 60 prosenttia muista henkilöstön sosiaali- ynnä muista tiloista (109 - 110, 128, 133 - 136 ja 139 - 141) 1.3 Tieliikenteen non fiscal -toiminnolle varattu huone

§:n mukaisten valvontatilojen suhteellinen osuus tulee määritellä alla olevan erittelyn mukaisesti: - Tullitoimistorakennuksessa (V6) 49 prosenttia - Tarkastusrakennuksesta (V7) 99 prosenttia - Matkustajaterminaalissa 50 prosenttia ja - Sataman toimistorakennuksessa (Gatehouse) 27 prosenttia. Helsingin Satama on antamassaan selityksessä vaatinut Tullin vaatimuksen hylkäämistä ja todennut, että vaatimus päätöksen täytäntöönpanon kieltämisestä on tarpeeton. Helsingin Satama on lausunut, että asiassa annettavan tuomioistuimen ratkaisun saatua lainvoiman Helsingin Satama tulee perimään Tullilta vuokraa siltä osin kuin Tulli on käyttänyt tai käyttää sellaisia sataman tiloja, jotka eivät kuulu ilmaiseksiluovutusvelvollisuuden piiriin. Perintä tullaan kohdistamaan takautuvasti myös tuomioistuimen ratkaisua edeltävään aikaan. Helsingin Satama on selityksessään lausunut, että siltä varalta, että hallinto-oikeus katsoisi tarkastusrakennuksessa (V7) ja matkustajaterminaalissa olevan takavarikkovaraston olevan ilmaiseksiluovutusvelvollisuuden alaista tilaa, tulisi korvauksetta luovutettavana osuutena pitää enemmän selvityksen puuttuessa enintään 50 % takavarikkovarastosta. Tulli on Helsingin Sataman selityksen johdosta antamassaan vastaselityksessä lausunut tilakohtaisesta erittelystä muun ohella seuraavaa: Tullitoimistorakennuksessa (V6) olevat tilat: Tulli on myöntänyt asiakkaiden odotustilan, henkilöstön WC-tilojen ja muiden sosiaalitilojen, varaston/käsiarkiston ja siivoustarvikevaraston sekä hollituvan osalta, että vastaselityksen ajankohdan liikenteen laadusta ja määrästä saatujen selvitysten perusteella voidaan katsoa, että tullivalvontatilojen oikea suhteellinen osuus on 40 % kyseisistä tilakokonaisuuksista. Tarkastusrakennuksessa (V7) olevat tilat: Tulli on lausunut, että tarvike- ja työkaluvaraston, koirahuoneen, henkilöstön puku- ja suihkuhuoneiden sekä muiden henkilöstön sosiaalitilojen osalta vaatimuksissa on ollut kirjoitusvirhe. Oikeat huoneet ovat tältä osin tarvike- ja työkaluvarastot sekä koirahuone (118, 120 ja 137) sekä 60 % siivoustarvikevarastosta

§:ssä tarkoitettuina valvontatiloina seuraavat tilat: - tullitoimistorakennuksessa (V6) 30 % asiakaspalvelutilasta ja asiakkaiden odotustilasta; - tarkastusrakennuksessa (V7) 50 % lastintarkastustilasta ja 50 % takavarikkovarastosta; - matkustajaterminaalissa 50 % takavarikkovarastosta; ja - Sataman toimistorakennuksessa (Gatehouse) 50 % passitusseurannan tilasta. Hyötyalaan kuulumattomien tilojen osalta hallinto-oikeus on todennut, että Tullin käyttöön korvauksetta niistä kuuluva osuus määräytyy edellä todetun muutoksen jälkeen Tullin ja Helsingin Sataman yksimielisesti hyväksymän jakautumisperusteen mukaisesti laskettuna tällä päätöksellä muuttuneen muiden tilojen jakautumisen pohjalta. Hallinto-oikeus on hylännyt Helsingin Sataman johtokunnan päätökseksi otsikoiman kannanoton 28.9.2010 § 80 täytäntöönpanon kieltämistä koskevan Tullin vaatimuksen. Hallinto-oikeus on perustellut ratkaisuaan seuraavasti: Asian käsittelyjärjestys Hallintolainkäyttölain 69 §:n 1 momentin mukaan julkisoikeudellista maksuvelvollisuutta tai muuta julkisoikeudellisesta oikeussuhteesta aiheutuvaa velvollisuutta tai oikeutta koskevan riidan samoin kuin hallintosopimusta koskevan riidan, johon haetaan viranomaisen ratkaisua muuten kuin muutoksenhakuteitse (hallintoriita-asia), käsittelee hallinto-oikeus. Pykälän 2 momentin mukaan hakemus, jolla hallintoriita pannaan vireille, on toimitettava hallinto-oikeudelle. Hakemuskirjelmässä on mainittava toimenpide, jota vaaditaan, sekä vaatimuksen perusteet. Helsingin Sataman johtokunta on 28.9.2010 päätöksellään § 80 päättänyt siitä, mihin Tullin käytössä Vuosaaren satamassa oleviin Helsingin Sataman omistamiin ja hallinnoimiin tiloihin Tullilla on Helsingin Sataman kannan mukaan korvaukseton käyttöoikeus

§:n nojalla. Päätökseen voitiin valitusosoituksen mukaan hakea muutosta hallintovalituksella. Tullin valitettua päätöksestä hallinto-oikeuden ratkaistavana on nyt Tullin ja Helsingin Sataman välinen erimielisyys siitä, mitkä Tullin käytössä Vuosaaren satamassa olevat Helsingin Satamalle liikennepaikan omistajana/haltijana kuuluvat tilat Tullilla on

§:n nojalla oikeus saada käyttöönsä korvauksetta ja Helsingin Satama velvollinen Tullin käyttöön korvauksetta luovuttamaan.

§:ssä tai muuallakaan lainsäädännössä ei ole säädetty siitä, millä taholla on toimivalta ratkaista sanotussa säännöksessä tarkoitettu kysymys siitä, mitkä ovat korvauksetta käyttöoikeuksin luovutettavia tiloja, tai siitä, minkälaisessa menettelyssä kysymys muutenkaan tulee ratkaista. Puheena oleva päätös on näin ollen vain Helsingin Sataman johtokunnan kannanotto erimielisyyteen. Päätös ei sisällä sitovaa ratkaisua eikä päätökseen voi hakea muutosta hallintovalituksella eikä kunnallisvalituksella. Tullin valituksena esittämät vaatimukset on näin ollen käsiteltävä ja ratkaistava hallintolainkäyttölain 69 §:ssä tarkoitettua julkisoikeudellista oikeussuhdetta koskevana hallintoriita-asiana. Pääasia Keskeiset sovellettavat säännökset ja lainvalmisteluaineisto Tullilaitoksesta annetun lain 2 §:n 1 momentin mukaan tullilaitos vastaa maahan tuotavien tavaroiden ja ulkomaanliikenteen tullivalvonnasta ja muista tullitoimenpiteistä sekä tulli- ja valmisteverotuksesta sen mukaan kuin niistä erikseen säädetään. Pykälän 2 momentin mukaan tullilaitos huolehtii ulkomaankaupan tilastoinnista sekä muusta toimialaansa liittyvästä tilastoinnista ja ulkomaankaupan palvelutoiminnasta sekä suorittaa muut laitokselle soveltuvat tehtävät, jotka sille asetuksella tai valtioneuvoston päätöksellä annetaan. Tullilain 1 §:n mukaan tullilakia sovelletaan kolmansista maista tuotavien ja niihin vietävien tavaroiden tulliverotukseen ja tullivalvontaan sen lisäksi, mitä niistä säädetään yhteisön tullikoodeksista annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 2913/92 (koodeksi), tietyistä yhteisön tullikoodeksin soveltamista koskevista säännöksistä annetussa komission asetuksessa (ETY) N:o 2454/93 (soveltamisasetus) ja yhteisön tullittomuusjärjestelmän luomisesta annetussa neuvoston asetuksessa (ETY) N:o 918/83 (tullittomuusasetus) tai muussa Euroopan yhteisöjen (yhteisö) lainsäädännössä. Lisäksi tätä lakia sovelletaan yhteisön lainsäädännön ohella Suomen ja muiden maiden välisen kaupan tilastointiin sekä tullirikostutkintaan. Tullilain 2 §:n 1 momentin mukaan tullilainsäädännön mukaisia toimivaltuuksia voidaan käyttää yhteisön lainsäädäntöä noudattaen myös yhteisön sisäisessä liikenteessä tavaroiden maahantuontia ja maastavientiä koskevien kieltojen ja rajoitusten noudattamisen valvomiseksi. Tullilain 3 §:n 1 momentin 4 kohdan mukaan tullilaissa tarkoitetaan tullitoimenpiteellä tullilaitoksen toimivaltaan kuuluvaa virkatointa tullirikosten esitutkintaa lukuun ottamatta. Pykälän 2 momentin mukaan 1 momentissa säädetyn lisäksi sovelletaan koodeksin 4 artiklan määritelmiä. Tullilain 13 - 20 i §:ään sisältyvät tulliviranomaisen toimivaltuuksia koskevat säännökset. Säännöksissä kuvataan pääsääntöisesti tullitoimenpiteitä, joita tulliviranomainen tai muu toimivaltainen viranomainen voi tehdä.

§:n mukaan tulliviranomaisella on oikeus saada liikennepaikan omistajalta tai haltijalta käyttöönsä korvauksetta kalusteineen sellaiset tarpeelliset valvontatilat, joita liikenteen määrä ja muut olosuhteet edellyttävät tullitoimenpiteiden suorittamiseksi. Voimassa olevaa tullilakia (1466/1994) koskevassa hallituksen esityksessä (HE 257/1994

1. vp)on lain 20 §:n osalta todettu seuraavaa: Pykälä vastaisi tuolloin voimassa olleen tullilain (573/78) 5 §:n 1 momentin 8 kohtaa. Tullilaitos on velvollinen hankkimaan tullihallinnollisia tehtäviä varten tarvittavat tilat ja suorittamaan niiden käytöstä vastaavat kustannukset. Tulliviranomaiset joutuvat kuitenkin suorittamaan valvontaa liikennepaikan pitäjän tiloissa, kuten varastoissa ja matkustajaterminaaleissa. Tullilaitoksen toiminta liittyy näissä olosuhteissa erottamattomasti liikennepaikan toimintaan, jossa yksityistaloudelliset edut ovat toiminnan ensisijainen tarkoitus. Tällöin on kohtuullista, että tulliviranomaiset saisivat edelleen valvontatilat käyttöönsä korvauksetta. Tullilakia 573/78 koskevassa hallituksen esityksessä (HE 10/1978
2. vp)on puolestaan todettu, että uudistusehdotus ei sisällä olennaisia muutoksia tullitoiminnan nykyiseen (silloiseen) järjestämis- ja kustannusvastuuseen. Uudistusehdotuksessa on otettu huomioon periaate, jonka mukaan tullilaitoksen tulee vastedes itse hankkia ja ylläpitää yleistä hallintoaan varten tarvitsemansa tilat, jotka eräät kaupungit ovat vanhastaan olleet velvolliset hankkimaan. Esityksessä on todettu edelleen, että liikennepaikan tai varaston pitäjän on edelleenkin kustannettava tavara- ja matkustajaliikenteen valvontaa varten tarvittavat tilat. Käytännössä kustannusvastuun siirtyminen yleisten tullitilojen osalta kaupungeilta valtiolle tapahtuu siten, että kaupungit luovuttavat käypää vuokraa vastaan tullilaitokselle sen hallinnassa nykyisin olevat, laitoksen yleistä hallintoa varten tarpeelliset tilat. Koska tullilaitos ei enää ota tavaraa haltuunsa, ei laitos siten yleensä tarvitse varastotiloja. Viimeksi mainitussa hallituksen esityksessä on viitattu tuolloin voimassa olleen tullilain (271/39) 155 §:n säännökseen, jonka mukaan kaupungit ovat olleet velvolliset hankkimaan ja kunnossapitämään tullitoimipaikkaa varten tarvittavat huoneistot ja varastotilat sekä tullitavaran käsittelyyn ja punnitsemiseen tarvittavat välineet, sikäli kuin tällainen velvollisuus vanhastaan on ollut olemassa. Hallituksen esityksen mukaan sanottua lainkohtaa on muutettu 1.4.1978 voimaan tulleella lakiuudistuksella (359/76), jonka mukaan valtion on vastedes hankittava ja ylläpidettävä tullilaitoksen yleistä hallintoa varten tarvitsemat huone- ja muut tilat. Lakimuutosta koskevassa hallituksen esityksessä (HE 35/1975 II
3. vp)on todettu, että tullitoimen hoito on luonnostaan valtiolle kuuluva tehtävä ja sen vuoksi valtion tulisi myös huolehtia tullilaitoksen yleistä hallintoa, kuten verotusta, yleisvalvontaa ja eri muotoista tietojenkäsittelyä varten tarvitsemiensa tilojen hankkimisesta ja ylläpitämisestä. Mainitussa hallituksen esityksessä on edelleen todettu, ettei tulliverotuksen toteuttaminen nykyisin vaadi ulkomaanliikenteessä olevan tavaran ottamista tullin haltuun, vaan verotus ja tavaran tilastoiminen toteutetaan tavaranhaltijan tai tämän edustajan laatiman ilmoituksen perusteella tullivalvonnan tapahtuessa asiakirjojen perusteella ja pistokokeiden avulla. Toimitiloiksi tarvitaan yleensä vain pienehköjä toimistohuoneita, sillä esimerkiksi työturvallisuuslain edellyttämät sosiaalitilat voidaan sijoittaa varsinaisiin hallintotiloihin. Ainoastaan silloin kun varastopaikka, matkustajapaviljonki tai muu liikennepaikka ovat kaukana tullikamarista ja niiden toiminta edellyttää valvontahenkilökunnan jatkuvaa oleskelemista tai yöpymistä paikalla, on liikennepaikan haltijan järjestettävä myös toiminnan laajuutta vastaavat huoltotilat valvontahenkilökunnalle. Teknisistä erikoislaitteista vastaisi tullilaitos.

§:ssä tarkoitetun korvauksettoman käyttöoikeuden laajuus Tulli on katsonut, ettei

§:ssä säädetty tilojen korvaukseton käyttöoikeus koske vain tullilain mukaista valvontaa, vaan korvauksetta tulee luovuttaa myös sellaiset tilat, joita tarvitaan muissa eri laeissa Tullille säänneltyjen tehtävien hoitamiseen. Tullin mukaan valvonnan määrittelyssä tulee ottaa huomioon EU-oikeus ja kansainväliset sopimukset, kuten Euroopan unionin tullikoodeksin 4 artiklan 13 kohdan määritelmä tullivalvonnasta ja 14 kohdan määritelmä tarkastuksesta. Helsingin Satama on katsonut, että

§:n mukainen korvaukseton luovutusvelvollisuus koskee vain suppeammin tullilain mukaista tullivalvontaa. Hallinto-oikeus toteaa, että tulliviranomaisella on tullilain lisäksi myös muihin lakeihin perustuvia valvontatehtäviä. Tullilaitoksen tehtävät on kuvattu yleisesti tullilaitoksesta annetun lain 2 §:n 1 momentissa, jossa tullivalvonta on mainittu erikseen tullilaitoksen muista tullitoimenpiteistä ja tulli- ja valmisteverotuksesta. Tullilain 3 §:n 1 momentti sisältää tullitoimenpiteen määritelmän, jonka mukaan tullilaissa tullitoimenpiteellä tarkoitetaan tullilaitoksen toimivaltaan kuuluvaa virkatointa tullirikosten esitutkintaa lukuun ottamatta. Tulliviranomaisen toimivaltuudet on määritelty tulliviranomaisen toimivaltuuksia koskevassa tullilain jaksossa (13 - 20 i §) ja tulliviranomaisen oikeudet tullitoimenpiteen suorittamiseksi pääosin tullilain 14 §:ssä. Tullilain 3 §:n 2 momentin mukaan tullikoodeksin 4 artiklan määritelmiä sovelletaan tullilain 3 §:n 1 momentissa säädettyjen määritelmien lisäksi. Tullikoodeksissa ei ole tullitoimenpiteen määritelmää. Sen sijaan "tulliviranomaisten valvonta" on siinä määritelty. Tullikoodeksissa ei ole kuitenkaan määrätty tulliviranomaisen korvauksettomasta käyttöoikeudesta liikennepaikan omistajan tai haltijan tiloihin, eikä ole katsottava, että EU-lainsäädännössä muutoinkaan olisi pakottavia

§:n mukaiseen kustannusvastuuseen vaikuttavia sääntelyjä. Tulliviranomaisen oikeus valvontatilojen korvauksettomaan käyttöoikeuteen perustuu siten viime kädessä kotimaiseen tullilainsäädäntöön. Tällöin voi olla tullitoimenpiteen suhteen sinänsä kysymys myös säännösviittauksen kautta erityislainsäädännössä Tullille annetusta toimivallasta tullilain 1 ja 2 §:ssä mainituin rajoituksin. Edellä lausutun perusteella ja kun vielä otetaan huomioon kyseisen oikeuden luonne, hallinto-oikeus katsoo, ettei ole syytä laajentaa

§:ssä olevien käsitteiden sisältöä Tullin tarkoittamalla tavalla. Ratkaisevaa on se, mitä tullilain ja tullilaitoksesta annetun lain valossa on pidettävä

§:ssä tarkoitetulla tavalla sellaisina tarpeellisina valvontatiloina, joita liikenteen määrä ja muut olosuhteet edellyttävät tullitoimenpiteiden suorittamiseksi. Tällöin on merkityksellistä edellä sanotuin tavoin määräytyvät tullitoimenpiteet,

§:ssä tarkoitettu tilojen liittyminen valvontaan edellä selostetuin tavoin ja tilojen tarpeellisuus tullitoimenpiteiden suorittamiseksi. Tarpeelliset valvontatilat on ymmärrettävä säännöksessä itsenäisessä merkityksessään, myös säännöksen historiallinen tausta huomioon otettuna. Tulevaisuuteen kohdistuva tilojen tarve erityiskysymyksenä Tullin valitukseksi otsikoidun kirjelmän mukaan tullivalvontatilat mitoitettiin aikanaan liikenne-ennusteiden perusteella ja arviot käytiin läpi myös Helsingin Sataman kanssa, mutta sataman käyttöönoton yhteydessä taloudellinen notkahdus pudotti liikennemääriä oleellisesti, eikä liikenne lähtenyt uudelleen kasvuun. Lisäksi Tulli on katsonut, että toimintaympäristön muutoksilla, EU:n komission suunnitelmilla ja sähköistymisellä on ollut vaikutusta fyysisten suoritteiden prosesseihin. Tullin mukaan tilojen laajuuden oikeellisuutta arvioitaessa liikennemäärien kasvuennusteet tulee ottaa huomioon. Helsingin Satama ei ole pitänyt tarpeellisina valvontatiloina sellaisia tiloja, joita Tulli ei lainkaan käytä eikä sellaista osuutta tiloista, jota se on pitänyt tilojen todelliseen käyttöön nähden ylimitoitettuna. Hallinto-oikeus katsoo, että ratkaistavana on kysymys

§:ssä tarkoitetulla tavalla siitä, mitkä ovat ajankohtaisten liikenteen määrän ja muiden olosuhteiden edellyttämiä tarpeellisia valvontatiloja. Tullin tulevaisuudessa mahdollisesti tarvitsemien korvauksetta luovutettavien lisätilojen osalta asia tulee ratkaista erikseen tuon ajankohdan tilanteen mukaisesti. Tilat, joista Tulli ja Helsingin Satama ovat erimielisiä Hallinto-oikeus toteaa, että jäljempänä ilmenevien yksityiskohtaisten perustelujen lisäksi ratkaisu kunkin tilan osalta pohjautuu edellä tämän päätöksen perustelujen yleisessä osassa todettuihin perusteluihin. Tullitoimistorakennuksessa olevat tilat (V6): Sekä Tulli että Helsingin Satama ovat pitäneet asiakaspalvelutilaa ja asiakkaiden odotustilaa osittain korvauksetta Tullille luovutettavina tiloina, mutta ne ovat erimielisiä korvauksetta luovutettavien tilojen laajuudesta. Satama on katsonut, että asiakaspalvelutila on

§:ssä tarkoitettua valvontatilaa, mutta asiakkaiden odotustila ja asiakas-WC:t eivät yksin käyttötarkoituksensa perusteella ole valvontatiloja. Satama on kuitenkin katsonut, että odotustila ja asiakas-WC:t Tullin valvontatilan välittömässä yhteydessä sijaitsevina ovat lähtökohtaisesti Tullille korvauksetta luovutettavia tiloja kuten valvontatilatkin. Sataman mukaan asiakaspalvelutila ja asiakkaiden odotustila ovat kuitenkin niiden todelliseen käyttöön nähden ylimitoitetut. Sataman mukaan asiakaspalvelutilan kymmenestä asiakaspalvelupisteestä käytössä on enintään kolme, eikä kaikkia asiakaspalvelupisteitä ole edes tilapäisten ruuhkahuippujen aikana jouduttu ottamaan käyttöön. Asiakkaiden odotustilan käyttöaste on suoraan verrannollinen asiakaspalvelutilan käyttöasteeseen. Satama on siten katsonut, että riittävänä voidaan pitää enintään 50 %:n osuutta sanottujen tilojen kokonaislaajuudesta, mikä vastaa yhteensä viiden asiakaspalvelupaikan edellyttämiä tiloja. Tämän prosenttiosuuden mukaisesti Satama on ottaen huomioon Tullin ilmoituksen siitä, että sanottujen tilojen kokonaisuudesta 60 % kohdistuu valvontatoiminnan käyttöön, todennut, että valvontatilan osuutena on pidettävä 30 % tilojen kokonaisalasta. Tulli on vastaselityksessään katsonut tullivalvontatilojen osuudeksi 40 % asiakkaiden odotustilasta. Tulli on perustellut kantaansa viittaamalla yleisesti liikenteen laatuun ja määrään. Hallinto-oikeus katsoo, että Tullin olisi tässä yhteydessä esitettävä vaatimuksensa tueksi konkreettista selvitystä tilojen tarpeellisuudesta. Kun Tulli ei ole antanut tarkempaa selvitystä liikenteen laadusta ja määrästä, Sataman esittämän selvityksen perusteella

§:ssä tarkoitettuina korvauksetta Tullin käyttöön luovutettavina tiloina voidaan pitää 30 %:n osuutta asiakaspalvelutilasta ja asiakkaiden odotustilasta. Seuraavia tiloja Tulli on pitänyt

§:ssä tarkoitettuina ainakin osittain korvauksetta Tullin käyttöön luovutettavina valvontatiloina toisin kuin Helsingin Satama: 1) Tulli on katsonut vastaselityksessään, että 40 % tullitoimistorakennuksessa sijaitsevista henkilöstön WC- ja muista sosiaalitiloista on Tullille korvauksetta luovutettavia valvontatiloja. Tulli on pitänyt tiloja korvauksettoman käyttöoikeuden piiriin kuuluvina sillä perusteella, että valvontahenkilöstön sosiaalitilat ovat aina olleet osa valvontatilaa, ja Tulli on vedonnut lisäksi työturvallisuuslainsäädännön asettamiin vaatimuksiin. Sataman päätöksen perustelujen mukaan Tullilla on tullitoimistorakennuksessa ja sen välittömässä läheisyydessä useita yleistä hallintoaan varten tarkoitettuja tiloja, jotka sijaitsevat satama-alueella keskitetysti tullitoiminnoille varatulla alueella. Satama on katsonut, että Tullin valvontahenkilöstön sosiaalitilat ovat siten vaikeuksitta sijoitettavissa Tullin hallintotiloihin. Hallinto-oikeus toteaa, että edellä selostetun hallituksen esityksen 35/1975 II vp mukaan liikennepaikan haltija on tietyissä tilanteissa velvollinen järjestämään sosiaalitilat valvontahenkilökunnalle. Hallinto-oikeus toteaa asiaa esitetyn selvityksen perusteella kokonaisuutena arvioitaessa, etteivät kyseiset tilat ole

§:ssä tarkoitettuja tarpeellisia valvontatiloja. 2) Satama on katsonut, että non fiscal -toimintoja, joilla tarkoitetaan lähinnä tieliikenteen turvallisuuteen liittyviä tehtäviä, ei ole pidettävä tullilaissa tarkoitettuina tullitoimenpiteinä. Tulli on perustellut vaatimustaan viittaamalla yleisesti sille asetuksilla määrättyihin tehtäviin, joiden hoitaminen vaatii erityisiä laitteita ja tiloja, ja siihen, että tilat on tällöin sisällytetty valvontavaatimuksiin. Tulli on tässä yhteydessä ilmoittanut, että kyse on lähinnä jarrudynamometrikatoksesta ja säteilyvalvontalaitteiden sijoituspaikasta. Vastaselityksessä Tulli on todennut tilan olevan valvontatilaa sillä perusteella, että tila liittyy kuljetusyksikön ja sen kuljettajan ajokuntoisuuden valvontaan. Hallinto-oikeus toteaa, että Sataman ja Tullin esittämien tietojen perusteella kyseisessä tilassa tehdään lähinnä tieliikenneturvallisuuteen liittyviä toimia. Senkaltaiset toimitilat eivät ole ilmenneissä olosuhteissa

§:ssä tarkoitetulla tavalla tarpeellisia valvontatiloja. 3) Sataman mukaan Tulli säilyttää varastossa/käsiarkistossa ja siivoustarvikevarastossa lähinnä omia tavaroitaan ja tarvikkeitaan eikä siten sellaista omaisuutta, johon Tulli kohdistaisi tullilaissa tarkoitettua valvontaa tai tullitoimenpiteitä. Sataman mukaan tullivalvontaan liittyvät varastotilat, joissa ei suoriteta tullitoimenpiteitä, kuuluvat Tullin yleishallinnon tiloihin. Tulli on siivoustarvikevarastojen osalta ilmoittanut, että siivous on Sataman vastuulla eikä Tulli tarvitse näitä tiloja. Käsiarkistossa säilytetään Tullin mukaan lyhytaikaisesti niin sanottuihin keikkoihin liittyviä asiakirjoja, joten tiloilla on välitön syy-yhteys

§:n soveltamisalaan. Vastaselityksessään Tulli on katsonut, että 40 % kyseisestä tilakokonaisuudesta on valvontatiloja. Hallinto-oikeus katsoo tilojen käytöstä asiakirjoista saadun selvityksen perusteella, että kysymys ei ole osaksikaan

§:ssä tarkoitetuista valvontatiloista. 4) Sataman mukaan hollituvassa Tullin henkilöstö voi käyttää tietokoneita ja täyttää työaikakorttinsa, ja se toimii myös henkilöstön kahvihuoneena. Satama on katsonut, ettei tilassa siten harjoiteta

§:ssä tarkoitettua valvontaa, vaan Tullin yleishallintoon kuuluvia toimintoja. Tulli on ilmoittanut, että hollitupa on taukotilana ja tullivalvontatoimen raporttien kirjoittamista varten, joten sillä on välitön yhteys

§:n soveltamisalaan. Vastaselityksessään Tulli on katsonut, että 40 % tilasta on tullivalvontatilaa. Hallinto-oikeus toteaa hollituvan käytöstä saadun selvityksen perusteella, ettei hollitupaa voida pitää

§:ssä tarkoitettuna valvontatilana. Tarkastusrakennuksessa (V7) olevat tilat: 1) Sekä Tulli että Satama ovat pitäneet lastintarkastustilaa valvontatilana, mutta Sataman mukaan tila on sen todelliseen käyttöön nähden ylimitoitettu. Sataman mukaan lastintarkastustilaa käytetään tavaraliikenteessä olevien ajoneuvojen tarkastuksiin, ja Tulli voi tarvittaessa tarkastaa ajoneuvon lastin purkamalla sen lastintarkastustilaan. Sataman mukaan Tullin hankesuunnitelmassa esitettyjen tietojen perusteella lastin käsittelyä edellyttäviä toimenpiteitä tehdään keskimäärin alle yhden kerran vuorokaudessa ja niitä suoritetaan tosiasiassa tätäkin vähemmän. Satama on todennut edelleen, että tilat mahdollistavat kolmen ajoneuvon lastin yhtäaikaisen purkamisen ja tarkastamisen, mutta tilat ovat pääsääntöisesti tyhjillään eikä siellä ole suoritettu kerrallaan kuin yhden ajoneuvon tarkastuksia. Satama on katsonut, että riittävänä on pidettävä 50 %:n osuutta lastintarkastustilan kokonaisalasta. Tulli on myöntänyt, että tilan käyttöaste on toistaiseksi ollut alhainen, mutta että kasvava liikennemäärä ja teknisten ratkaisujen parempi hyödyntäminen nostavat tilan käyttöastetta. Hallinto-oikeus katsoo lastintarkastustilan käytöstä saadun selvityksen perusteella, että lastintarkastustilasta 50 prosentin osuutta on pidettävä

§:ssä tarkoitettuna korvauksetta Tullin käyttöön luovutettavana tilana. 2) Sataman päätöksen perustelujen mukaan takavarikkovarastossa Tulli varastoi suorittamansa valvonnan yhteydessä takavarikoimiaan tavaroita jatkotoimenpiteitä varten. Satama ei ole päätöksessään pitänyt varastoa valvontatilana lähinnä sillä perusteella, että takavarikointi varastoon perustuu ensisijassa tullirikosten esitutkintaan liittyvään toimivaltaan. Tullin hakemuksen mukaan takavarikkovarastossa ei ole vain takavarikoitua tavaraa, vaan suurimmaksi osaksi tavaraa, joka on siellä verotuksellisten selvitysten ajan tullivalvonnassa. Tämä koskee erityisesti savukkeita ja alkoholijuomia, mutta myös useita muita tavararyhmiä. Tullihuutokauppojen kautta varastossa olevaan tavaraan kohdistuu valvontatoimenpide, jossa tavara luovutetaan vapaaseen liikkeeseen. Satama on selityksessään todennut, että koska varastossa säilytetään myös takavarikoitua tavaraa ja järjestetään tullihuutokauppoja, mitä toimintaa ei ole pidettävä valvontatoimintana, ei korvauksetta Tullin käyttöön luovutettava osuus takavarikkovarastosta voi olla erityisen suuri. Satama on todennut lisäksi, että

§:n lainsäädäntöhistoria huomioon ottaen voidaan katsoa, ettei ilmaiseksiluovutusvelvollisuuden ole enää nykyään tarkoitettu lainkaan kattavan tällaisia tiloja. Satama on ilmoittanut siltä varalta, että hallinto-oikeus katsoo ilmaiseksiluovutusvelvollisuuden koskevan sanottua varastoa, Tullin käyttöön korvauksetta luovuttavaksi osuudeksi varastosta enintään 50 %. Tulli on vastaselityksessään ilmoittanut, että kyseessä ei ole varsinainen takavarikko- tai huutokauppavarasto, joka taas sijaitsee Hakkilassa. Kysymyksessä oleva tila on paljon pienempi, ja siinä säilytetään väliaikaisesti ensisijaisesti tullivalvonnassa olevaa tavaraa sen selvittämiseksi, onko kysymyksessä ollut esimerkiksi alkoholijuomien tuonti omaan käyttöön vai kaupalliseen tarkoitukseen. Tullin mukaan tila on siten kokonaisuudessaan

§:ssä tarkoitettu valvontatila. Hallinto-oikeus toteaa, että voimassa olevaa tullilakia koskevasta hallituksen esityksestä (HE 257/1994 vp) ilmenee, että tulliviranomaisen suorittaessa valvontaa liikennepaikan pitäjän tiloissa olevissa varastoissa myös nämä tilat sen on kohtuullista saada tarpeellisilta osin korvauksetta käyttöönsä. Saadun selvityksen perusteella varastoa käytetään sekä takavarikko- ja huutokauppatarkoitukseen että tullivalvonnan tarpeisiin. Takavarikko- ja huutokauppatarkoitukseen käytettävää tilaa ei sellaisenaan voida pitää valvontatilana. Hallinto-oikeus katsoo takavarikkovaraston käytöstä saadun selvityksen perusteella, että sanotusta varastosta on pidettävä 50 %:n osuutta korvauksetta Tullin käyttöön luovutettavana valvontatilana. 3) Sataman päätöksen mukaan Tulli käyttää tarvike-, siivous- ja työkaluvarastoja omien tavaroidensa ja tarvikkeidensa säilytykseen ja koirahuonetta huumekoirien pitämiseen. Sataman mukaan tiloissa ei siten säilytetä sellaista omaisuutta tai sellaisia eläimiä, joihin Tulli kohdistaisi tullivalvontaa tai tullitoimenpiteitä. Tulli on pitänyt tarvike- ja työkaluvarastotiloja korvauksettoman käyttöoikeuden piiriin kuuluvina sillä perusteella, että niissä säilytetään välineitä ja tarvikkeita, joita ilman tullivalvontaa ei voi suorittaa. Tullin mukaan koiratila on koiran tauko- eli sosiaalitila. Hallinto-oikeus katsoo saadun selvityksen perusteella, ettei tarvike-, siivous- ja työkaluvarastoja ole pidettävä niiden käyttötarkoituskin huomioon otettuna valvontatiloina. Huumekoirien lepotilana käytettävää koirahuonetta on pidettävä lähinnä hallintotiloihin rinnastettava tilana. Tämäkään tila ei siten ole

§:ssä tarkoitettua valvontatilaa. 4) Toimistotilojen osalta Satama on todennut, ettei Tulli ole esittänyt, mitä toimintaa se harjoittaa tilaohjelmassa erityiseen käyttötarkoitukseen osoittamattomissa toimistohuoneissa. Tilojen nimitykset "toimisto" viittaavat yleishallintoon kuuluvaan käyttötarkoitukseen. Tulli on vastaselityksessään ilmoittanut, että kyseisissä tiloissa laaditaan työvuorolistat ja raportit sekä muita tullivalvonnan kannalta keskeisiä työsuoritteita, joten kysymyksessä ovat tullivalvonnalliset tilat. Hallinto-oikeus katsoo, että työvuorolistojen ja raporttien sekä Tullin mainitsemien muiden tarkentamattomiksi jääneiden työsuoritteiden laatimiseksi käytettävä toimistotila on lähinnä yleishallintotilaa. Tilaa ei ole pidettävä

§:ssä tarkoitettuna korvauksetta Tullin käyttöön luovutettavana tilana. 5) Tulli on katsonut, että tarkastusrakennuksessa sijaitsevat henkilöstön WC-tilat etuhuoneineen sekä puku- ja suihkuhuoneet kokonaan ja muista sosiaalitiloista ainakin 60 % on Tullille korvauksetta luovutettavia valvontatiloja. Tullin ja Sataman vaatimuksilleen esittämät perustelut ovat samansisältöiset kuin edellä tullitoimistorakennuksen (V6) vastaavien tilojen osalta kohdassa 1 on selostettu. Hallinto-oikeus toteaa, että edellä selostetun hallituksen esityksen 35/1975 II vp mukaan liikennepaikan haltija on tietyissä tilanteissa velvollinen järjestämään sosiaalitilat valvontahenkilökunnalle. Hallinto-oikeus toteaa asiaa esitetyn selvityksen perusteella kokonaisuutena arvioitaessa, etteivät kyseiset tilat ole osaksikaan

§:ssä tarkoitettuja tarpeellisia valvontatiloja. Matkustajaterminaalissa (Hansa) olevat tilat: Seuraavia tiloja Tulli on pitänyt

§:ssä tarkoitettuina korvauksetta Tullin käyttöön luovutettavina valvontatiloina toisin kuin Helsingin Satama: 1) Takavarikkovaraston osalta Sataman selityksessä on viitattu tarkastusrakennuksessa (V7) sijaitsevan takavarikkovaraston osalta lausuttuun. Tulli on puolestaan viitannut vastaselityksessään vastaavasti tarkastusrakennuksessa olevan takavarikkovaraston osalta lausumaansa. Hallinto-oikeus katsoo edellä tarkastusrakennuksen (V7) takavarikkorakennuksen (oikeastaan takavarikkovaraston) kohdalla (kohta 2) esitetyillä perusteilla, että myös matkustajaterminaalissa sijaitsevasta takavarikkovarastosta on pidettävä 50 %:n osuus korvauksetta Tullin käyttöön luovutettavana valvontatilana. 2) Sataman päätöksen perustelujen mukaan tulliselvitystoimistoissa harjoitetaan lähinnä Tullin varsinaiseen valvontatoimintaan kuulumattomia tuki- ja lisäpalvelujen toimintoja. Tulliselvitystoimistossa

§:ssä tarkoitettuina valvontatiloina. 3) Sataman mukaan ATK-huone, siivous- ja tarvikevarastot sekä huumekoirien tila eivät ole valvontatiloja tai tiloja, joissa Tulli suorittaisi tullitoimenpiteitä. Tullin vastaselityksen mukaan kyseiset tilat ovat välttämättömiä tullivalvonnan normaalien toimintaedellytysten turvaamiseksi. Hallinto-oikeus katsoo edellä tarkastusrakennuksen (V7) tilojen kohdalla (kohta 3) esitetyillä perusteilla, että kyseiset tilat eivät ole

§:ssä tarkoitettuja korvauksetta Tullin käyttöön luovutettavia tiloja. 4) Sataman mukaan WC-tilat ja taukotilat ovat muita kuin valvontatiloja. Tulli on pitänyt niitä työturvallisuuslainsäädännön valvontahenkilöstölle edellyttäminä tiloina, jotka ovat kokonaisuudessaan valvontatiloja. Hallinto-oikeus katsoo edellä tullitoimistorakennuksen (V6) vastaavien tilojen kohdalla (kohta 1) esitetyillä perusteilla, että kyseiset tilat eivät ole

§:ssä tarkoitettuja korvauksetta Tullin käyttöön luovutettavia tiloja. Sataman toimistorakennuksessa (Gatehouse) olevat tilat: Seuraavia tiloja Tulli on pitänyt ainakin osittain

§:ssä tarkoitettuina korvauksetta Tullin käyttöön luovutettavina valvontatiloina toisin kuin Helsingin Satama: 1) Sataman päätöksen perustelujen mukaan laivanselvitystilassa ja passitusseurannan tilassa harjoitetaan lähinnä Tullin varsinaiseen valvontatoimintaan kuulumattomia tuki- ja lisäpalvelujen toimintoja. Laivanselvitys tarjoaa lähinnä alusliikenteen yleisiä selvityspalveluja, kuten vientiselvitysten ja alusten muonitustilityksen palveluja. Passitusseuranta antaa puolestaan passituslupia yksiköille, jotka halutaan tullata vasta lopullisessa määränpäässä tai muussa tullipaikassa. Tulli on aluksi katsonut, että 40 % laivanselvitystilasta ja 50 % passitusseurannan tilasta on Tullin käyttöön korvauksetta luovutettavia valvontatiloja, ja vastaselityksessään, että nämä tilat ovat kokonaisuudessaan korvauksesta (oikeastaan korvauksetta) luovutettavia. Tullin hakemuksen mukaan passittamalla lastiyksikkö siirretään tullivalvonnassa muihin tullitoimipaikkoihin. Kaikkiin kohteisiin ei kuitenkaan tarvitse kohdistaa valvontatoimenpiteitä asianomaisessa satamassa. Hallinto-oikeus toteaa, että laivanselvitystilan osalta Tulli ei ole esittänyt perusteluita sille, miksi kyseistä tilaa olisi pidettävä valvontatilana. Hallinto-oikeus katsoo saadun selvityksen perusteella, että laivanselvityspalvelut eivät ole tullivalvontaa. Passitusseurantamenettelyssä tullaus tapahtuu vasta lopullisessa määränpäässä tai muussa tullipaikassa. Hallinto-oikeus katsoo, että passitusseurannan voidaan sinänsä katsoa käsittävän myös tullivalvontaa. Hallinto-oikeus katsoo tarkemman selvityksen puuttuessa Vuosaaren Satamassa suoritettavista valvonnallisten passitusseurantatoimien määristä, että 50 % passitusseurannan tilasta on pidettävä Tullin käyttöön korvauksetta luovutettavana valvontatilana. 2) Satama on katsonut, että Tullin toimitiloissa kuluttajansuojatoimistojen yhteydessä sijaitsevaa hyötykäyttöön suunniteltua aulatilaa, joka palvelee kuluttajasuojatoimistoissa asioivia henkilöitä, ei voida pitää valvontatilana, koska se ei palvele ilmaiseksiluovutusvelvollisuuden alaisia valvontatiloja. Satama on vielä erikseen todennut, että Sataman johtokunnan päätöksessä on sinänsä suhtauduttu myönteisesti sellaisten aulamaisten tilojen ilmaiseksiluovutukseen, jotka palvelevat muita ilmaiseksiluovutusvelvollisuuden alaisia valvontatiloja. Tulli on aluksi vaatinut, että 50 % kyseisestä aulatilasta katsotaan valvontatilaksi. Tulli on katsonut aulatilan palvelevan valvontatiloiksi katsottavia asiakaspalvelutiloja ja toimivan valvontahenkilöstön välttämättömänä kulkureittinä. Tulli on vastaselityksessään katsonut, että aulatila on kokonaisuudessaan valvontatila. Hallinto-oikeus toteaa, että Sataman päätöksen liitteenä olevasta pohjapiirroksesta ilmenee, että kysymyksessä oleva aulatila sijaitsee piirroksessa kuvatussa tilakokonaisuudessa kuluttajansuojatoimistojen lähellä. Sen sijaan Tullin viittaamat asiakaspalvelutilat ovat tilakokonaisuuden toisella laidalla tulliselvitystoimiston lähellä niin, että aulatilan ja asiakaspalvelutilan väliin jää vielä muun muassa passitusseuranta- ja laivanselvitystilat. Hallinto-oikeus katsoo, ettei riidanalaista aulatilaa sen sijainninkaan perusteella ole pidettävä

§:ssä tarkoitettuna valvontatilana. 3) Tulli on aluksi vaatinut, että 50 % henkilöstön WC-tiloista, puku-, pesu- ja löylyhuoneista sekä muista henkilöstön sosiaalitiloista on pidettävä Tullille korvauksetta luovutettavina valvontatiloina. Tullin ja Sataman vaatimuksilleen esittämät perustelut ovat pääosin samansisältöiset kuin edellä tullitoimistorakennuksen (V6) vastaavien tilojen osalta kohdassa 1 on selostettu. Tulli on vastaselityksessään katsonut, että tilat ovat kokonaan valvontatiloja. Hallinto-oikeus katsoo edellä tullitoimistorakennuksen (V6) vastaavien tilojen kohdalla (kohta 1) esitetyillä perusteilla, että kyseiset tilat eivät ole

§:ssä tarkoitettuja korvauksetta Tullin käyttöön luovutettavia tiloja. 4) Sataman päätöksen perustelujen mukaan siivoustarvikevarastot ja ristikytkentähuoneet ovat tiloja, joita Tulli käyttää omien tavaroidensa ja tarvikkeidensa säilytykseen sekä ATK-järjestelmiensä ylläpitoon. Tiloissa ei siten säilytetä sellaista omaisuutta, johon Tulli kohdistaisi tullilaissa tarkoitettua valvontaa tai tullitoimenpiteitä. Tulli on aluksi katsonut, että 50 % siivoustarvikevarastoista ja ristikytkentähuoneista on korvauksettomia valvontatiloja. Tullin hakemuksen perustelut ovat samoja, jotka on edellä tullitoimistorakennuksen (V6) siivousvarastojen kohdalla (kohta 3) selostettu ja ristikytkentähuoneen osalta samoja, jotka on edellä matkustajaterminaalin ATK-huoneen kohdalla (kohta 3) selostettu. Vastaselityksessä Tulli on todennut, että tilat ovat välttämättömiä sekä tullivalvonnan toimintaedellytysten turvaamiseksi että valvontahenkilöstön työturvallisuuslaissa turvattujen oikeuksien toteuttamiseksi. Hallinto-oikeus katsoo edellä tarkastusrakennuksen (V7) siivoustarvikevarastojen kohdalla (kohta 3) esitetyillä perusteilla ja edellä matkustajaterminaalin ATK-tilan kohdalla (kohta 3) esitetyillä perusteilla, etteivät kyseiset tilat ole

§:ssä tarkoitettuja korvauksetta Tullin käyttöön luovutettavia tiloja. 5) Sataman mukaan toimistohuoneet ovat Tullin johdon ja muun hallinnon käytössä. Satama on katsonut, että sanotunlaiset toiminnot kuuluvat Tullin yleishallintoon. Tulli on ensi vaiheessa vaatinut, että 20 % toimistohuoneista on katsottava valvontatiloiksi, ja hallinto-oikeudessa myöntänyt, että siltä osin kuin kysymyksessä ovat Tullin johdon, meritullin päällikön tai muun hallinnollisia toimia hoitavan henkilöstön käytössä olevat tilat, ne eivät ole valvontatiloja. Hallinto-oikeus toteaa, että Tulli on pitänyt osaa toimistohuoneista valvontatiloina, mutta ei ole mitenkään perustellut vaatimustaan. Hallinto-oikeus katsoo mainitun selvityksen perusteella, että toimistohuoneita ei ole osaksikaan pidettävä korvauksetta Tullille luovutettavina valvontatiloina. Katokset ja pysäköintipaikat 1) Sataman mukaan vaakakatoksessa, joka sijaitsee tarkastusrakennuksen (V7) yhteydessä, on raskaiden ajoneuvojen punnitsemiseen tarkoitettu vaaka ja jarruvoiman mittaamiseen tarkoitettu dynamometri. Tulli suorittaa näillä laitteilla lähinnä tieliikenteen yleiseen valvontaan liittyviä tehtäviä, kuten painorajoitusten noudattamisen seurantaa ja raskaan kaluston liikennekelpoisuuden arviointia. Tulli on hakemuksessaan vaatinut, että katosta on pidettävä tullivalvontatilana. Perusteluina Tulli on todennut, että vaaka on tullivalvonnan kontrolliväline, mutta sitä voidaan myös käyttää ajoneuvojen ylipainojen mittaamiseen. Satama on selityksessään kyseenalaistanut vaa´an käytön tullivalvontaan ja todennut, että Tullilta tulisi olla selvitys siitä, kuinka suuri osa punnituksista tehdään tullivalvonnan tarkoituksessa ja kuinka suuri osa tieliikennelainsäädännön noudattamista valvottaessa. Tulli on vastaselityksessään todennut, että vaakaa käytetään apuna verrattaessa kuljetusyksikön kokonaispainoa lastiasiakirjojen sisältämiin tietoihin, ja painoerojen avulla on onnistuttu paljastamaan salakuljetusta. Tulli on todennut lisäksi, että vaaka on merkittävä työväline ajoneuvojen ylipainon määrittelyssä. Saadun selvityksen perusteella voidaan todeta, että Tulli on antanut ymmärtää, että vaakakatosta käytetään muuhunkin kuin varsinaiseen tullivalvontaan, mutta on silti vaatinut koko katoksen pitämistä

§:ssä tarkoitettuna valvontatilana. Tulli ei ole esittänyt selvitystä siitä, minkä osuuden katoksessa tehtävistä toimista se katsoo olevan tullivalvontaa ja minkä osuuden muita toimia. Tämän vuoksi ja kun asian asiakirjoistakaan ei ilmene selvitystä tullivalvontatoimien ja muiden toimien jakautumisesta, ei Sataman voida katsoa olevan velvollinen luovuttamaan korvauksetta Tullin käyttöön osaakaan sanotusta tilasta. 2) Sekä Sataman että Tullin mukaan Tullin tilojen yhteydessä sijaitsevat pysäköintipaikat on varattu Tullin virka-autojen käyttöön. Hallinto-oikeus toteaa, etteivät kysymyksessä olevat pysäköintipaikat ole

§:ssä tarkoitettua tarpeellista valvontatilaa. Hallinto-oikeuden toteamus hyötyalaan kuulumattomien tilojen jakautumisesta korvauksetta luovutettavaan ja vuokratilaosuuteen Osapuolten kesken vallitsee yhteisymmärrys jakoperusteesta. Se tulee sovellettavaksi myös laskettaessa jakautumista nyt tehtyjen muutosten jälkeen. Täytäntöönpanon kieltämistä koskeva vaatimus Helsingin Sataman johtokunnan 28.9.2010 (§ 80) päätökseksi nimetyssä asiakirjassa on kysymys vain johtokunnan kannanotosta Tullin ja Helsingin Sataman väliseen erimielisyyteen. Tällainen kannanotto ei sisällä sitovaa ratkaisua, joka voisi olla sinänsä täytäntöönpanon kiellon kohteena. Täytäntöönpanoa koskevan määräyksen antamiseen ei ole muutoinkaan ilmennyt aihetta. Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet Perusteluissa mainitut Hallintolainkäyttölaki 5 § 1 momentti, 32 § 1 momentti, 70 § 1 momentti ja 73 § Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Sampo Jokinen, Rita Ruuhimäki ja Kaija Sarasma, joka on myös esitellyt asian. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa Tullin valitus Tulli on valituksessaan vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaa valituksenalaisen päätöksen siltä osin kuin Tullin muutosvaatimukset hallinto-oikeudessa on hylätty ja vahvistaa, että Tullilla on oikeus saada vaatimustensa mukaisesti Helsingin Satamalta korvauksetta käyttöönsä

§:ssä tarkoitetut valvontatilat valituskirjelmän kohdissa 5 - 7 esitettyjen vaatimusten mukaisesti. Tulli on lisäksi vaatinut vahvistettavaksi, että siltä osin kuin hallinto-oikeuden päätös asiassa mahdollisesti jää pysyväksi, päätöksen oikeusvaikutuksia on sovellettava vasta korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen antamisajankohdasta lukien. Tulli on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti: 1 Tullivalvonnan käsite ja

§:n soveltamisala Yhteisön tullikoodeksia koskevan neuvoston asetuksen (ETY) N:o 2913/92 (tullikoodeksi) 4 artiklan 13 kohdassa tullivalvonta määritellään yleisiksi toimiksi, joilla tulliviranomaiset pyrkivät varmistamaan tullilainsäädännön noudattamisen. Tässä merkityksessä tullivalvonnan rinnakkaiskäsite on saman artiklan seuraavassa kohdassa määritelty tulliviranomaisen tarkastus, joka viittaa säännösten noudattamiseen tähtääviin erityisiin toimiin. Tullivalvonnan käsitettä käytetään kuitenkin Euroopan unionin lainsäädännössä olennaisesti yleiskielen mukaista merkitystä laajemmassa merkityksessä. Tullivalvonnan käsite määrittää tulliselvitysjärjestelmän ajallista ja toiminnallista ulottuvuutta. Tullivalvonnan alaisuus liittyy määrätyssä tilanteessa oleviin tavaroihin. Unionin tullialueelle tuotavien tai sieltä pois vietäviksi tarkoitettujen tavaroiden siirtyminen tullivalvonnan alaiseksi ja vastaavasti pois tullivalvonnasta ovat tulliselvityksen ja tullilainsäädännön soveltamisen alku- ja loppupisteet. Tavaroiden tullivalvonta tarkoittaa, että niihin liittyy tiettyjä tullilainsäädännöllisiä velvollisuuksia ja että tulliviranomaisella on yleistoimivalta näiden velvollisuuksien täyttämisestä huolehtimiseen. Tullivalvonta antaa tulliviranomaisille oikeuden velvoittaa tuontiin ja vientiin osallista henkilöä suorittamaan tulliselvityksen edellyttämiä toimenpiteitä sekä oikeuden itse ryhtyä tällaisiin toimenpiteisiin. Tulliviranomaisen suorittamista toimista osa voi kuulua yleiskielellisestikin ymmärretyn tullivalvonnan piiriin. Tullivalvonta käsittää myös muita tulliviranomaisen toimivaltaan kuuluvia toimia. Tullilainsäädännön mukaiset velvoitteet ja tulliviranomaisen toimivalta rajaavat tavaroiden sallitut käyttötarkoitukset tullivalvonnan keston ajaksi, ja tullivalvonnasta aiheutuvista rajoitteista tai toimintavelvoitteista poikkeaminen johtaa tullilainsäädännön mukaisiin seuraamuksiin, kuten esimerkiksi tullivelan syntymiseen. Tullivalvonnassa tulliviranomaisen tulee voida fyysisten tarkastusten ohella myös asiakirjojen tarkastelun perusteella olla selvillä, missä tullimenettelyssä tai tullilainsäädännön alaan kuuluvan muun velvoitteen piirissä tavara on siihen ajankohtaan saakka, kunnes asianmukaisten tulliselvitystoimenpiteiden suorittamisen jälkeen tavaran tullivalvonnan alaisuus päättyy. Hallinto-oikeus on tarkastellut

§:ssä säädetyn tilojen korvauksettoman käyttöoikeuden sisältöä ja laajuutta virheellisistä lähtökohdista katsoessaan, että korvaukseton käyttöoikeus voisi koskea ainoastaan tavara- ja matkustajaliikenteen tullivalvontaan välittömästi käytettyjä tiloja. Tullivalvonta kohdistuu tavara-, kulkuneuvo- ja matkustajaliikenteeseen. Tullivalvonnassa on keskeistä estää huumeiden, ampuma-aseiden ja -tarvikkeiden, vaarallisten teräaseiden, uhanalaisten eläin- ja kasvilajien sekä niistä saatavien tuotteiden tuonti, vienti ja kauttakulku, eläin- ja kasvitautien leviäminen, kansallisten kulttuuriaarteiden vieminen ja rikollisen rahan pesu. Lisäksi tullivalvontaan kuuluvat tuonti- ja vientirajoitusten noudattamisen valvominen sekä sen valvominen, että tavarat ilmoitetaan tulli-, valmiste- ja autoverotuksen sekä maahantuonnin arvonlisäverotuksen toimittamisen kannalta oikein. Tulliviranomaisen tehtävänä on EU:n ja kansallisen lainsäädännön nojalla valvoa ulkomaankaupan tavaraliikennettä ja tullimuodollisuuksia alusten yleisilmoituksen antamista koskevasta menettelyvaiheesta lopulliseen tullaukseen saakka. Tulliviranomaisen toimivaltuudet ulkomaankaupan yleisviranomaisena ovat laajat ja ulottuvat tarvittaessa kulkuneuvojen ja tavaroiden takavarikkotoimiin saakka. Alusten ja suuryksiköiden tullivalvonnassa ei ole suurtakaan eroa sillä perusteella, onko kysymys EU:n sisä- vai ulkoliikenteestä. Tullilaitoksen rooli sisäisen turvallisuuden viranomaisena on merkittävä. Sisäisen turvallisuuden ohjelmassa tullivalvonnan tavoitteena on varmistaa ulkomaanliikenteen ja -kaupan säännönmukaisuus ja turvallisuus sekä ehkäistä ja paljastaa tullirikoksia. Toimenpiteinä sisäisen turvallisuuden ohjelmassa on määritelty tullitarkastuksia koskevien menetelmien ja tekniikan kehittäminen, tietojenvaihdon, viranomaisyhteistyön ja riskianalyysin hyödyntäminen sekä tarkastukset tavaraliikenteeseen, kulkuneuvoihin ja matkustajaliikenteeseen. Sisärajoilla rajatarkastustoiminnan lopettamista kompensoidaan muun muassa etukäteen saatavilla matkustaja- ja lastitiedoilla sekä tehostamalla viranomaisten toimintaa sisämaassa. Tullitoimenpiteitä ovat kaikki edellä selostetut tullilaitoksen toimivaltaan kuuluvat virkatoimet (tullilain 3 §:n 1 momentti 4 kohta). Hallinto-oikeuden käsitys tullivalvontaan kuuluviin valvonnallisiin toimenpiteisiin liittyvän lainsäädännön laajuudesta on virheellinen. Tämän vuoksi myös hallinto-oikeuden näkemys siitä, että tullilaitoksen virkatoimet olisi määritelty tullilain 14 §:ssä, on virheellinen. Valtaosa tullilaitoksen valvontatehtävistä ja niihin liittyvistä valtuussäännöksistä johdetaan joko kansallisista laeista tai EU-asetuksista. Tämän lisäksi lailla voimaan saatetut EU:n direktiivit ja kansainväliset sopimukset ovat osa lainsäädäntöä, jonka perusteella tullivalvontaan kuuluvia valvonnallisia toimenpiteitä suoritetaan. Hallinto-oikeudelle toimitetussa hakemuksen liitteessä numero 1 on yksityiskohtaisemmin kuvattu tullilaitoksen toimivaltaan kuuluvia virkatoimia, jotka sisältävät valvonnallisia toimenpiteitä. Hallinto-oikeudelle toimitetussa hakemuksen liitteessä 2 on kuvattu tullivalvonnassa merkityksellinen säädöspohja sääntelykohteineen. 2 Tulliviranomaisten toimitilojen järjestämis- ja kustannusvastuun jakautumista koskeva sääntely Tullilakia 573/78 koskevassa hallituksen esityksessä (HE 10/1978

1. vp)on todettu, että uudistusehdotus ei sisällä olennaisia muutoksia tullitoiminnan silloiseen järjestämis- ja kustannusvastuuseen. Vuoden 1976 tullilain muutosta koskevan hallituksen esityksen (HE 35/1975 II
2. vp)mukaan ilmaiseksiluovutusvelvollisuuden piiriin kuuluvat valvontatilat niihin tarvittavine tavaran säilytys- ja käsittelytiloineen siltä osin kuin niissä mahdollisesti tapahtuu tullivalvontaan liittyvää tullitoimintaa. Sosiaalitilojen osalta on lausuttu, että liikennepaikan pitäjän on järjestettävä myös toiminnan laajuutta vastaavat huoltotilat valvontahenkilökunnalle. Hallinto-oikeus on tulkinnut hallituksen esitystä (HE 35/1975
3. vp)virheellisesti siltä osin kuin kysymys on ollut tullilaitoksen yleistä hallintoa, kuten verotusta, yleisvalvontaa ja erimuotoista tietojenkäsittelyä varten tarvitsemista tiloista. Hallituksen esityksessä on yksiselitteisesti lausuttu, että edellä selostetuilla tiloilla ei tarkoiteta tullivalvonnan tiloja, vaan kyse on nimenomaan tulliverotuksen toteuttamiseen kuuluvista tiloista. Hallituksen esityksen lausuma osoittaa valvonnan merkityksen lisääntymistä, sillä valvontaa ei enää suoriteta verotuksen yhteydessä, vaan valvonta on itsenäinen Tullin toiminto, joka toteutetaan Tullin saaman etukäteistiedon (asiakirjat) avulla. Varastotilojen osalta on selvennetty, että tulliverotuksen toimittamista varten tullilaitos ei enää tarvitse pakkahuoneita eikä varastoja, mutta tullivalvonnan osalta tavaran säilytys- ja käsittelytilojen ylläpitäminen kuuluu sataman tai muun liikennepaikan pitäjälle taikka varastoinnista taikka kuljetuksesta vastaavalle. Hallinto-oikeus on tulkinnut tullilaitoksen tulliverotukseen liittyvän varastoinnin tarpeen poistumisen siten, ettei tullivalvonnalla olisi enää varastointi- ja säilytystilatarpeita. Tätä ei kuitenkaan kyseisessä hallituksen esityksessä ole tarkoitettu. Tullivalvonnassa on edelleen säilytys- ja käsittelytiloille erityinen tarve. Tullilaitoksen valvontatehtävät ovat laajuudeltaan mittavat. Varasto- ja sosiaalitilat (huoltotilat) tulee suhteuttaa näihin tulliviranomaiselle kuuluviin valvontatehtäviin. Tilojen siivouskomerot ja niitä vastaavat tilakokonaisuudet kuuluvat kiinteänä osana näihin tiloihin. Tulliverotuksen, yleisvalvonnan, erimuotoisten tietojenkäsittelyn ja tullivalvonnan yhteyteen on sisältynyt tilakokonaisuuksia, kuten esimerkiksi takavarikkotavaran säilytystiloja, vartiohuoneita ja -rakennuksia, henkilökunnan virkistys-, peseytymis-, pukeutumis- sekä muita huolto- ja sosiaalitiloja ynnä muita sellaisia tiloja. Se, että tulliverotuksen tilat ovat kokonaisuudessaan siirtyneet vuokratiloihin, ei tarkoita, etteikö näihin tiloihin sisälly niin säilytystiloja kuin virkistys-, peseytymis-, pukeutumis- sekä muita huolto- ja sosiaalitiloja. Tällaisia tiloja sisältyy myös tullivalvonnan tarvitsemiin vastaaviin tiloihin. Myös muu lainsäädäntö ohjaa tullivalvonnan tarvitsemien sosiaalitilojen tarpeellisuutta ja sijoittamista rakennuksissa. Terveydenhoito-, palo-, työturvallisuus- ja sosiaalilainsäädäntö edellyttää huoltotilojen mitoittamista henkilöstömäärään ja neliömäärään suhteutettuna. Oikeuskanslerin lausunnossa N:o 467 vuodelta 1966 on todettu, että mainittujen sosiaalitilojen tulee sisältyä valvontatiloihin terveydenhoito-, palo-, työturvallisuus- ja sosiaalisen lainsäädännön mukaisin velvoituksin. 3 Valituksenalaisen päätöksen mukainen tulkinta

§:n soveltamisalasta Hallinto-oikeus on katsonut, että tulliviranomaisen oikeus valvontatilojen korvauksettomaan käyttöoikeuteen perustuisi kotimaiseen tullilainsäädäntöön, vaikka hallinto-oikeudenkin toteamin tavoin tullitoimenpiteessä kysymys voi myös olla säännösviittauksen kautta erityislainsäädännössä Tullille annetusta toimivallasta tullilain 1 ja 2 §:ssä mainituin rajoituksin. Tästä huolimatta hallinto-oikeus on kuitenkin katsonut, että

§:n soveltamisen kannalta ratkaisevaa on se, mitä tullilain ja tullilaitoksesta annetun lain valossa on pidettävä

§:ssä tarkoitettuina tarpeellisina valvontatiloina. Sekä tullivalvonnan asiallista luonnetta että sen sisältöä ja ulottuvuutta koskevien säännösten perusteella hallinto-oikeuden tarkastelukulma on liian suppea sekä asiallisesti virheellinen. Tulkinta siitä, että tullilain 3 §:n 1 momentin 4 kohdassa tarkoitetut virkatoimet on määritelty yksinomaan tullilain 14 §:ssä ja tullilaitoksen muut toiminnot kuuluisivat lähtökohtaisesti tullihallintoon, on kestämätön. Valvontatilojen tarpeellisuutta ja laajuutta on lain sanamuodon mukaisesti arvioitava liikenteen määrä ja muut olosuhteet huomioon ottaen. Muuna olosuhteena on otettava huomioon se tosiseikka, että Suomen EU:hun liittymisen myötä tullilaitokselle on tullut huomattava määrä uusia valvontatehtäviä niin ulko- kuin sisärajoillakin. Lisäksi on otettava huomioon valtioneuvoston sisäisen turvallisuuden ohjelma ja tullilaitoksen rooli yhtenä merkittävänä sisäisen turvallisuuden valvontaviranomaisena. Hallinto-oikeus on katsonut olevan mahdollista, että tullivalvontaan kuuluvia toimenpiteitä ja valvonnallista toimivaltaa on määritelty myös muissa laeissa ja EU-oikeudellisissa oikeuslähteissä, kuten esimerkiksi tullikoodeksissa. Hallinto-oikeus on kuitenkin tarkastelussaan päätynyt siihen virheelliseen johtopäätökseen, että tällaisten erityisten valvontatehtävien ja -valtuuksien määrä olisi käytännössä varsin suppea eikä niillä olisi erityistä tullitoimenpiteiden sisältöä olennaisesti laajentavaa oikeusvaikutusta. Asian ratkaisemiseksi on olennaista arvioida tullilaitoksen toimivaltaan kuuluvien virkatoimien laajuutta niitä ohjaavien oikeusohjeiden kannalta.

§:n sanamuodon mukainen laaja soveltamisala saa sisältönsä edellä kuvattujen tullivalvonnan käsitteen piiriin kuuluvien laaja-alaisten ja moniulotteisten toimien ja velvoitteiden kautta. Sellaiset tilakokonaisuudet, jotka ovat välttämättömiä edellytyksiä tullivalvonnan toteuttamiseksi, kuuluvat

§:n soveltamisalan piiriin. Tällöin tulevat kyseeseen tekniset tilat, ATK-tilat, henkilöstön sosiaali- ja taukotilat, koirahuoneet, saunat, varastot sekä liikennejärjestelyjen kannalta välttämättömät tilajärjestelyt. Oikeuskanslerin lausunto N:o 467 vuodelta 1966 on koskenut tullilain (271/39) 155 §:n 1 momentin mukaan kaupungeille kuuluvan velvoitteen ulottuvuutta hankkia ja pitää kunnossa tullitoimipaikkaa varten tarvittavat virkahuoneistot pakkahuoneineen ja tullitavaran varastoimispaikkoineen sekä huolehtia sellaisten huoneistojen lämmityksestä ja valaistuksesta. Oikeuskansleri on lausunut, että harkittaessa edellä mainitun velvollisuuden laajuutta on otettava huomioon, että tullitavaran määrän kasvaessa ja sen käsittelyn muuttuessa sekä sosiaalisten ja muidenkin olosuhteiden kehittyessä kysymyksessä oleviin tullitiloihin on tehtävä tästä aiheutuvat muutokset ja uudistukset, koska kysymys on pysyvästä kaupungin velvollisuudesta. Kyseistä kannanottoa tulee pitää edelleen ohjenuorana arvioitaessa voimassa olevan

§:n mukaisen luovutusvelvollisuuden ulottuvuutta ottaen erityisesti huomioon palo-, sosiaali-, terveydenhoito- ja työturvallisuuslainsäädännön kyseisille tiloille tässä suhteessa asettamat vaatimukset. Työturvallisuuslain 48 §:n mukaan työpaikalla tai sen välittömässä läheisyydessä on työntekijöiden käytettävissä oltava työn luonne ja kesto sekä työntekijöiden lukumäärä huomioon ottaen riittävät ja asianmukaisesti varustetut peseytymis-, pukeutumis- ja vaatteiden säilytystilat, ruokailu-, lepo- ja käymälätilat sekä muut henkilöstötilat. Lisäksi Tullin huumekoirille tulee varata työpaikalla sopivat lepo- ja oleskelupaikat, joissa on mahdollisimman vähän häiriötekijöitä. Henkilöstötilojen yhteyteen tulee varata näiden tilojen siivousta varten erillistä säilytystilaa siivoustarvikkeille ja -välineille. 4 Tulevaisuuteen kohdistuva valvontatilojen tarve Tullivalvontatilat on aikanaan mitoitettu liikenne-ennusteiden perusteella, joissa määräävänä tekijänä on ollut liikenteen laatu ja määrä. Satama ei pyynnöistä huolimatta ole toimittanut mitoituksen pohjaksi liikenne-ennusteita, joten tullilaitos on joutunut arvioimaan muista Helsingin satamista siirtyvän liikenteen perusteella tulevan liikennemäärän sillä periaatteella, että tiloissa voidaan toimia vähintään viisi vuotta tilojen valmistumisen jälkeen ilman uudisrakentamisia. Arviot käytiin läpi sekä operaattoreiden että Helsingin Sataman kanssa, ja tilojen ja toimintojen mitoitukset perustuivat näihin arvioihin. Ennusteet poikkesivat toteutuneesta liikennemäärästä vuoden 2008 taantumaan saakka ainoastaan 1 - 3 prosenttiyksikköä. Sataman väite koskien tullilaitoksen liikenne-ennusteita käsittää perusvirheen. Satama mainitsee kokonaisliikenteen lukuja, kun tullilaitos on alusta alkaen tuonut esille ainoastaan saapuvien lastiyksiköitten sekä lähtevien lastiyksiköitten luvut. Näistä luvuista on otettu tarkastus- ja palveluprosessiin tietty määrä. Taantuman vaikutuksia ja seurauksia ei tiedetty vuosina 2005 - 2006, jotta ne olisi voitu ottaa huomioon uusia tiloja suunniteltaessa. Käyttöönoton yhteydessä taloudellinen notkahdus pudotti liikennemääriä oleellisesti. Valvontatiloista suurin osa on mitoitettu yksi kohde kerrallaan tarkastettavaksi ja valvontatila tarvitaan, vaikka siellä ei toimittaisi jokaisena hetkenä. Taantuman johdosta valtion tuottavuusohjelma voimistui ja on vähentänyt käytettävissä olevia tullilaitoksen henkilöstöresursseja. Suunnittelukauden alussa vuonna 2003 Meritullin henkilötyövuosiluku oli 231 ja toteuma syyskuussa 2009 oli vain 164 henkilötyövuotta. Tullivalvonta on joutunut muuttamaan toimintamallejaan muun muassa siirtymällä liikkuvaan valvontamalliin. Tullivalvonnan liikkuvassa toimintamallissa on kyse siitä, että samoilla henkilöstöresursseilla hoidetaan entistä useampaa tullitoimipaikkaa. Toimintamalli edellyttää vastaavat toimitilat kuin jos valvontatiloissa toimisi kiinteä valvontahenkilöstö. Liikkuvan valvonnan henkilöstön tullessa Vuosaaren sataman tiloihin siellä tulee olla heidän työskentelyään varten tarvittavat tilat, vaikka tilat eivät olisi jatkuvasti ympäri vuorokauden miehitettyinä. Liikkuva tullivalvonta toimii entistä tehokkaammin ennakkotietojen ja riskianalyysin pohjalta. Tullivalvontatiloja tarvitaan myös tällaisen ennakkotiedon ja riskiprofiloinnin tekemiseen myös muualla kuin sisärajavalvonnassa. Taantuman johdosta myös asiakaspalveluaika on muuttunut alkuperäisestä 24/7-suunnitelmasta. Nyt asiakaspalvelua on saatavissa kello 24 - 6.30 välisenä aikana vain ennakkotilauksesta eikä Vuosaareen tullut yövuoroa lainkaan. Toimintaympäristön muutokset ja EU:n komission suunnitelmat ovat vähentäneet asiakaspalvelutarvetta. Sähköistymisellä on pyritty kehittämään tavaravirtojen liikkeitä sujuvimmiksi, mikä on vaikuttanut myös fyysisten suoritteiden prosesseihin. TIR-Carnet -tehtäviä ei taantumasta johtuen tullut Vuosaareen odotetusti. Muutoksien vuoksi ei kuitenkaan ollut enää mahdollista muuttaa tilatarvesuunnitelmaa, koska tilat olivat jo osittain valmiina tai valmistumassa. Sisäisessä ja ulkoisessa toimintaympäristössä tapahtuneita muutoksia sekä niiden seurausvaikutuksia ei voida sälyttää tullilaitoksen vastuulle. Tullivalvontatilat mitoitetaan liikennepaikan kautta kulkevan matkustaja- sekä tavaraliikenteen määrän ja laadun perusteella niitä valvontatehtäviä varten, jotka EU:n tullilainsäädännössä sekä Suomen kansallisessa lainsäädännössä tai niiden nojalla säädetään tai määrätään tullilaitoksen tehtäväksi. Tilannetta ei voida tällaisessa laajakantoisessa rakennushankkeessa tarkastella poikkileikkauksenomaisesti jonakin tiettynä hetkenä, vaan suunnittelun aikajänteen tulee ulottua ajallisesti viiden vuoden päähän. Tämän vuoksi tilamitoituksen perusteeksi otetaan liikennepaikan pitäjän oma arvio viiden vuoden päästä liikennepaikan kautta kulkevan liikenteen määrästä ja laadusta. 5 Tilojen yksityiskohtaista tarkastelua 5.1 Tullitoimistorakennuksessa olevat tilat (V6) 5.1.1 Asiakaspalvelutilat ja asiakkaiden odotustilat (103 ja 104) Sataman käsitys siitä, että asiakaspalvelutiskeistä olisi käytössä enintään kolme kymmenestä, on virheellinen. Kolme tiskiä on koko ajan käytössä, mutta ruuhkahuippujen aikana kaikki tiskit voivat olla käytössä. Usein on myös tilanteita, jolloin kuusi - seitsemän tiskiä on samanaikaisesti käytössä. Valvontatilojen kokonaisosuus näistä tiloista on ollut suuruudeltaan yhteensä 60 prosenttia. Asiakaspalvelutilan kokonaismitoitus liikenteeseen nähden sisältää nykytilanteessa liian paljon asiakastilaa sekä asiakaspalvelupisteitä. Maahan saapuvasta liikenteestä merkittävästi suunniteltua pienempi osa joutuu asioimaan tullitoimistorakennus V6:n asiakaspalvelutilassa. Syynä tähän on uudet keskitetyt sähköiset menettelyt. Merkittävää kuitenkin on, että se liikenne, johon valvontatoimia kohdistetaan, joutuu edelleen käymään asiakaspalvelupisteessä. Näin ollen tiloista käytössä oleva osuus kohdistuu pääosin valvontatoimintaan. Korvauksetta luovutettavien valvontatilojen osuuden tulee olla 40 prosenttia asiakaspalvelutilasta sekä asiakkaiden odotustilasta. Toissijaisesti mikäli osuuden katsottaisiin olevan 30 prosenttia asiakaspalvelutilasta ja asiakkaiden odotustilasta, kustannusvastuu tiloista tulisi 30 ja 40 prosentin välisen osuuden osalta jakaa osapuolten välillä siinä suhteessa, mikä on yleinen jakosuhde vuokratilojen ja valvontatilojen välillä sopijapuolten kesken Vuosaaren satamassa. 5.1.2 Asiakkaiden WC-tilat etuhuoneineen (102 ja 106 - 108) Tulli on vastaselityksessään peruuttanut valituksensa kyseisten tilojen osalta. 5.1.3 Henkilöstön WC:t etuhuoneineen (131 - 132 ja 137 - 138) sekä muut henkilöstön sosiaali- ynnä muut tilat (109 - 110, 128, 133 - 136 ja 139 - 141) Tiloja on tarkasteltava suhteessa kohdissa 5.1.1 ja 5.1.2 tarkoitettuihin tilakokonaisuuksiin. Korvauksetta Tullille luovutettavien valvontatilojen osuus kyseisistä tiloista tulee olla 40 prosenttia. Valvontahenkilöstön sosiaalitilat ovat aina olleet osa valvontatilaa. Myös työturvallisuuslainsäädännön ja -määräysten sekä muiden vastaavien oikeusohjeiden asettamien vaatimusten perusteella valvontahenkilöstön sosiaalitilojen on oltava valvontatilaa. Tullilaitos on kaiken aikaa noudattanut periaatetta, jossa valvontatehtävissä olevan henkilöstön sosiaalitilat kuuluvat valvontatiloihin. Ilman sosiaalitiloja ei voida käytännössä toimia, koska työsuojelulliset vaatimukset eivät silloin täyty. Kyseisten tilojen suuruus on mitoitettu tällaisille tilakokonaisuuksille asetettujen minimivaatimusten mukaisiksi. Tiloja ei voida pitää suuruudeltaan liiallisina ottaen huomioon se valvontahenkilöiden lukumäärä, jota kyseiset tilat välittömästi palvelevat. Käytäntö perustuu edellä mainittuun oikeuskanslerin lausuntoon. Tällä periaatteella ovat muutkin satamissa olevat valvontatilat mitoitettu. Liikenteen laadun ja määrän vuoksi kaikissa satamissa tullilaitos ei kuitenkaan ole läsnä, eikä tarvitse kaikkialla samanlaisia tiloja. Kysymyksessä on Tullin käyttöön 100-prosenttisesti korvauksetta luovutettava valvontatila. 5.1.4 Tieliikenteen non fiscal -toiminto

§:n soveltamisalaan. Tullille korvauksetta luovutettavien valvontatilojen ja vuokratilojen välinen suhde tulee kyseisten tilakokonaisuuksien osalta jakaa samassa suhteessa kuin mikä on yleinen jakosuhde vuokratilojen ja valvontatilojen välillä Vuosaaren satamassa. 5.2 Tarkastusrakennuksessa olevat tilat (V7) 5.2.1 Lastintarkastustila