2015 false KHO:2015:27 Lastensuojelulain mukaan kiireellinen sijoitus voi kestää korkeintaan 30 päivää. Oikeuskysymyksenä oli, millä tavalla on tulkittava lastensuojelulaissa tarkoitettua 30 päivän ai

§:n 1 momentin mukaan kiireellisestä sijoituksesta päättää 13 §:n 1 momentin mukaan määräytyvä viranhaltija, jonka päätöksen perusteella kiireellinen sijoitus voi kestää korkeintaan 30 päivää. Nyt kysymyksessä olevassa asiassa ei ole kysymys

§:n 2 momentissa tarkoitetuista tilanteista, joissa kiireellinen sijoitus voi jatkua ilman eri päätöstä yli 30 päivää.

§:n 3 momentissa on säädetty asiallisista edellytyksistä, joilla 13 §:n 2 ja 3 momentin mukaan määräytyvä viranhaltija voi tehdä päätöksen lapsen kiireellisen sijoituksen jatkamisesta enintään 30 päivällä. Lastensuojelulain 39 §:ssä säädetään kiireellisen sijoituksen lakkaamisesta. Yksi lakkaamisperusteista on sanotun pykälän 2 momentissa tarkoitettu kiireellisen sijoituksen raukeaminen. Kiireellinen sijoitus raukeaa tämän momentin mukaan, siis suoraan lain nojalla, jos 30 päivässä kiireellisen sijoituksen alkamisesta tai ennen 38 §:n 3 momentin mukaisen kiireellisen sijoituksen jatkopäätöksen päättymistä ei ole tehty joko 43 §:n 1 momentissa tarkoitettua päätöstä huostaanotosta tai 43 §:n 2 momentissa tarkoitettua hakemusta huostaanotosta hallinto-oikeudelle. Nyt käsillä olevassa tapauksessa lapsi on sijoitettu kiireellisesti 12.10.2013 tehdyllä päätöksellä 12.10.2013 alkaen siten, että päätöksen on todettu olevan voimassa 30 päivää sijoituksen alkamisesta päätöksessä tarkemmin mainituin varauksin sen suhteen, millä edellytyksillä sijoitus voi jatkua yli 30 päivää. Kiireellistä sijoitusta on jatkettu 11.11.2013 tehdyllä valituksenalaisella päätöksellä 12.11.2013 alkaen.

§:n 1 momentin mukaan kiireellinen sijoitus voi siis kestää korkeintaan 30 päivää. Kun ensimmäinen sijoituspäivä on ollut 12.10.2013, on viimeinen eli kolmaskymmenes sijoituspäivä ollut sunnuntai 10.11.2013. Kun otetaan huomioon

§:n 1 momentin säännös, on lasta koskeva kiireellinen sijoitus suoraan lain nojalla rauennut, kun 10.11.2013 mennessä ei ole tehty lain 43 §:n 1 momentin mukaista päätöstä tai saman pykälän 2 momentin mukaista hakemusta lapsen huostaanotosta eikä myöskään lain 38 §:n 3 momentin mukaista päätöstä kiireellisen sijoituksen jatkamisesta. Raukeaminen kytkeytyy tosiasiallisiin sijoituspäiviin, jolloin ensimmäistä sijoituspäivää ei jätetä säädettyjen määräaikain laskemisesta annetun lain nojalla lukematta mukaan 30 päivän aikaan eikä vastaavasti sovelleta viimeksi mainitun lain niin sanottua pyhäpäiväpidennystä koskevaa säännöstä, vaikka 11.11.2013 on ollut sunnuntai. Sitä paitsi valituksenalaisella 11.11.2013 tehdyllä päätöksellä sijoitus on todettu jatkuvaksi vasta päätöksentekoa seuranneesta päivästä 12.11.2013 lukien. Näin ollen kiireellistä sijoitusta ei ole voitu sen jo rauettua lainmukaisesti jatkaa valituksenalaisella päätöksellä ja tuo päätös on kumottava. Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Sampo Jokinen ja Airi Helenius sekä asiantuntijajäsen Elina Pekkarinen. Esittelijä Sami Aalto. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa X:n sosiaali- ja terveyslautakunta on 10.6.2014 korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimittamassaan hakemuksessa vaatinut, että Helsingin hallinto-oikeuden 12.5.2014 antama päätös numero 14/0359/2 puretaan ja sosiaalityön esimiehen päätöstä koskeva valitus hylätään. Sosiaali- ja terveyslautakunta on hakemuksensa perusteluiksi esittänyt muun ohella seuraavaa: Tapauksessa on ollut keskeistä soveltaa lastensuojelulain 39 §:n 2 momentin määräaikasäännöstä kiireellisen sijoituksen lakkaamisen osalta. Kiireellinen sijoitus raukeaa suoraan lastensuojelulain nojalla, jos 30 päivässä kiireellisen sijoituksen alkamisesta tai ennen

§:n 3 momentin mukaisen kiireellisen sijoituksen jatkopäätöksen päättymistä ei ole tehty joko lain 43 §:n 1 momentissa tarkoitettua päätöstä huostaanotosta tai 43 §:n 2 momentissa tarkoitettua hakemusta huostaanotosta hallinto-oikeudelle. Kiireellisen sijoituksen lakkaamiseen liittyvissä määräaikojen laskemisessa noudatetaan säädettyjen määräaikain laskemisesta annettua lakia. Lastensuojelulain esitöissä (HE 252/2006

1. vp)todetaan nimenomaisesti, että kiireellisen sijoituksen yhteydessä mainitut määräajat laskettaisiin säädettyjen määräaikain laskemisesta annetun lain periaatteiden mukaisesti. Esitöiden mukaan sijoituksen alkamispäivä ei siten laskettaisi mukaan lastensuojelulain 39 §:n 2 momentissa tarkoitettuun 30 päivän määräaikaan. Säädettyjen määräaikain laskemisesta annetun lain 2 §:n mukaan, jos ajanmääräyksenä on jokin määrä päiviä nimetyn päivän jälkeen, niin tätä päivää ei lueta määräaikaan. Lastensuojelulain 39 §:ää muutettiin lailla 12.2.2010/88. Lain esitöiden (HE 225/2009
2. vp)mukaan muutoksen tavoitteena oli parantaa lapsen ja hänen perheensä oikeusturvaa nopeuttamalla lastensuojeluasioiden käsittelyä hallinto-oikeuksissa ja selkeyttämällä päätöksentekoa koskevia säännöksiä. Esitöiden mukaan kiireellinen sijoitus on voimassa 30 vuorokautta, jolleivat sen edellytykset lakkaa ennen tätä. Kiireellisen sijoituksen jatkopäätös on siis tehtävä viimeistään määräajan viimeisenä päivänä, joka on kolmaskymmenes päivä sijoituksen alkamisesta. Hallinto-oikeus on ratkaisussaan soveltanut edellä kuvatusta lakiin perustuvasta laskentamallista poikkeavaa laskentatapaa. Päätöksen perusteluissa viitataan raukeamisen kytkeytyvän tosiasiallisiin sijoituspäiviin, minkä vuoksi ensimmäistä sijoituspäivää ei jätettäisi säädettyjen määräaikain laskemisesta annetun lain nojalla lukematta mukaan 30 päivä aikaan. Hallinto-oikeuden ratkaisun perusteluista ei kuitenkaan ilmene, mihin sovellettu määräajan laskentatapa perustuu.

§:n 1 momentin mukaan kiireellinen sijoitus voi kestää korkeintaan 30 päivää. Lain sanamuodon ja lainvalmisteluasiakirjojen perusteella ei voida päätellä, että sääntö viittaisi siihen, että määräajan laskemisessa tulisi ottaa huomioon tosiasialliset sijoituspäivät hallinto-oikeuden soveltamalla tavalla. Momentti ilmaisee määräajan enimmäispituuden, mutta jättää määrittelemättä laskentamallin, jolla 30 päivän määräaika lasketaan. Lastensuojelulain 39 §:n 2 momentin mukaan kiireellinen sijoitus raukeaa 30 päivässä kiireellisen sijoituksen alkamisesta, jolleivät sen edellytykset lakkaa ennen tätä. Kiireellisen sijoituksen alkamisella tarkoitetaan sitä hetkeä, jolloin kiireellisen sijoituspäätöksen tosiasialliset oikeusvaikutukset alkavat. Käytännössä tämä tarkoittaa määräajan laskemista joko lapsen tosiasiallisesta sijoittamisesta tai päätöksen tekemisestä. Määräajan laskemisen aloittaminen lapsen tosiasiallisesta sijoituspäivästä ei kuitenkaan liity hallinto-oikeuden soveltamaan laskentatapaan. Päätöksentekopäivä ja lapsen tosiasiallinen sijoituspäivä ovat tässä asiassa olleet samat. Hallinto-oikeus on sen sijaan ottanut tosiasialliset sijoituspäivät huomioon tavalla, joka ei liity määräajan laskemisen aloittamispäivän määrittelyyn. Aikaisemman lastensuojelulain (683/1983) 18 §:n 2 momentin mukaan kiireellinen sijoitus lakkasi viimeistään 14 päivässä päätöksen tekemisestä. Sanamuoto ei anna tukea laskentatavalle, jossa tosiasialliset sijoituspäivät otettaisiin huomioon hallinto-oikeuden soveltamalla tavalla. Lastensuojelulain kokonaisuudistuksen lainvalmisteluasiakirjoissa (HE 252/2006 vp) mikään ei anna ymmärtää, että laskentamallia olisi muutettu siten, että tosiasialliset sijoituspäivät otettaisiin huomioon. Hallinto-oikeuden soveltama laskentatapa on siinä määrin monimutkainen ja ennalta arvaamaton, että sen soveltamisesta tulisi olla viitteitä laissa tai lainvalmisteluasiakirjoissa. Hallinto-oikeuden soveltama laskentatapa ei ole lain sanamuodon mukainen. Lisäksi sen soveltaminen olisi ennakoimatonta päätöksentekijöiden näkökulmasta. Lapsen ja hänen perheensä oikeusturvan kannalta hallinto-oikeuden soveltama laskentatapa voisi johtaa ongelmallisiin tilanteisiin, koska tosiasiallisten sijoituspäivien huomioon ottaminen ilman tarkempaa määrittelyä johtaisi epävarmuuteen määräaikojen laskemisessa. Sosiaalityöntekijän päätös kiireellisestä sijoituksesta on tehty 12.10.2013 ja sosiaalityön esimiehen päätös kiireellisen sijoituksen jatkamisesta 11.11.

1. Sosiaalityöntekijän päätöksen oikeusvaikutukset ovat alkaneet päätöksentekopäivästä 12.10.
2. Määräaika lasketaan tässä tapauksessa päätöksentekopäivästä ottamatta huomioon nimettyä päivää siten, että viimeinen sijoituspäivä eli määräajan viimeinen päivä on ollut 11.11.
3. Kiireellisen sijoituksen jatkamisesta on siis päätetty määräajassa. Hallinto-oikeuden päätös perustuu hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin tarkoittamalla tavalla ilmeisesi väärän lain soveltamiseen. Se on tässä tapauksessa olennaisesti vaikuttanut päätökseen siten, että hallinto-oikeus on laskenut määräajan väärin. Näin se on lainvastaisesti kumonnut päätöksen kiireellisen sijoituksen jatkamisesta. Tulkintavirhe on ollut vakava ja vaikutus merkittävä. Määräaikojen laskemisen täytyy olla yksiselitteistä sekä kansalaisen oikeusturvan että päätöksentekijöiden näkökulmasta. Nyt hallinto-oikeuden päätös on aiheuttanut tilanteen, jossa lapsi on ollut kiireellisesti sijoitettuna, mutta huostaanottohakemuksen hyväksymiseen asti ilman hallintopäätöstä. A, B ja C eivät ole käyttäneet heille varattua tilaisuutta selityksen antamiseen. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Sosiaali- ja terveyslautakunta on hakenut purkua hallinto-oikeuden päätökseen, joka koskee kiireellisen sijoituksen jatkamista ja johon ei saa lastensuojelulain 92 §:n 1 ja 3 momentti huomioon ottaen hakea valittamalla muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut sosiaali- ja terveyslautakunnan purkuhakemuksen. Hakemus hylätään. Perustelut
4. Oikeuskysymys Ratkaistavana oikeuskysymyksenä on, perustuuko Helsingin hallinto-oikeuden päätös kumota Vantaan kaupungin sosiaalityön esimiehen 11.11.2013 tekemä päätös kiireellisen sijoituksen jatkamisesta hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla ilmeisen väärään lain soveltamiseen tai erehdykseen, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen, kun hallinto-oikeus on soveltanut

§:n 1 momentissa tarkoitettua 30 päivän määräaikaa siten, että päätös kiireellisen sijoituksen jatkamisesta saman pykälän 3 momentin perusteella on tullut tehdä sattuneesta pyhäpäivästä huolimatta edellä mainitun määräajan kuluessa. 2. Tarkasteltavat säännökset esitöineen 2.1 Hallintolainkäyttölaki Hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan lainvoiman saanut päätös voidaan purkaa, jos päätös perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen tai erehdykseen, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen. 2.2 Lastensuojelulaki esitöineen

§:n 1 momentin mukaisesta kiireellisestä sijoituksesta päättää 13 §:n 1 momentin mukaan määräytyvä viranhaltija, jonka päätöksen perusteella kiireellinen sijoitus voi kestää korkeintaan 30 päivää. Saman pykälän 3 momentin mukaan, jos 30 päivää ei ole riittävä aika lapsen huostaanoton tarpeen selvittämiseksi, 13 §:n 2 ja 3 momentin mukaan määräytyvä viranhaltija voi lain 38 §:n 3 momentissa mainituin edellytyksin tehdä päätöksen lapsen kiireellisen sijoituksen jatkamisesta enintään 30 päivällä. Lastensuojelulain 39 §:n 2 momentin mukaan kiireellinen sijoitus raukeaa, jos 30 päivässä kiireellisen sijoituksen alkamisesta tai ennen 38 §:n 3 momentin mukaisen kiireellisen sijoituksen jatkopäätöksen päättymistä ei ole tehty joko 43 §:n 1 momentissa tarkoitettua päätöstä huostaanotosta tai 43 §:n 2 momentissa tarkoitettua hakemusta huostaanotosta hallinto-oikeudelle. Hallituksen esityksen (HE 252/2006

1. vp)39 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan muun ohella, että ehdotetussa pykälässä mainitut määräajat laskettaisiin säädettyjen määräaikain laskemisesta annetun lain periaatteiden mukaisesti. Sijoituksen alkamispäivää ei siten laskettaisi mukaan 2 ja 3 momentissa tarkoitettuihin 30 ja 45 päivän määräaikoihin eikä mainittujen määräaikojen päättymispäivää 4 momentissa tarkoitettuun 60 päivän enimmäismääräaikaan. Jos määräaika päättyisi pyhäpäivään tai arkilauantaihin, voisi huostaanottohakemuksen, hakemuksen sijoituksen jatkamisesta tai huostaanottopäätöksen tehdä ensimmäisenä arkipäivänä sen jälkeen. Lastensuojelulain 39 §:ää muutettiin lailla 88/2010. Hallituksen esityksessä lastensuojelulain muuttamiseksi (HE 225/2009
2. vp)ehdotettiin muutettavaksi lastensuojelulain kiireellistä sijoitusta ja väliaikaista määräystä koskevia säännöksiä. Hallituksen esityksen mukaan tavoitteena oli parantaa lapsen ja hänen perheensä oikeusturvaa nopeuttamalla lastensuojeluasioiden käsittelyä hallinto-oikeuksissa ja selkeyttämällä päätöksentekoa koskevia säännöksiä. Päätöksentekojärjestelmä säilyisi esityksen mukaan pääpiirteissään ennallaan. Kiireellisen sijoituksen jatkopäätöksen tekeminen siirrettäisiin kuitenkin hallinto-oikeudelta kunnalliselle viranhaltijalle. Kiireellinen sijoitus raukeaisi, jollei päätöstä kiireellisen sijoituksen jatkamisesta tai päätöstä huostaanotosta taikka hakemusta huostaanotosta olisi tehty 30 päivässä sijoituksen alkamisesta.

§:ää on muutettu lailla 1302/2014, joka on tulossa voimaan 1.4.

1. Lakimuutoksen mukaan 30 päivän määräaikaan luetaan se päivä, jona lapsi on tosiasiallisesti sijoitettu kiireellisesti. Jos päätös kiireellisestä sijoituksesta on tehty ennen sitä vuorokautta, jonka aikana lapsi on tosiasiallisesti sijoitettu, luetaan määräaikaan päätöksentekopäivä. 2.3 Määräaikalaki Säädettyjen määräaikain laskemisesta annetun lain (määräaikalaki) 1 §:n mukaan, kun laissa tai asetuksessa on säädetty määräaika noudatettavaksi tuomioistuimessa tahi muun viranomaisen luona, on se, mikäli ei joistakin asioista ole toisin säädetty, laskettava, niinkuin tässä laissa sanotaan. Määräaikalain 2 §:n mukaan, jos ajanmääräyksenä on jokin määrä päiviä nimitetyn päivän jälkeen, niin tätä päivää ei lueta määräaikaan. Määräaikalain 5 §:n mukaan, kun määräpäivä tai määräajan viimeinen päivä on pyhäpäivä, itsenäisyyspäivä, vapunpäivä, joulu- tai juhannusaatto tahi arkilauantai, saa tehtävän toimittaa ensimmäisenä arkipäivänä sen jälkeen. Tämän pykälän säännöksiä sovellettakoon myös, kun muualla laissa on säädetty, että määräpäivän tai määräajan viimeisen päivän sattuessa pyhäpäiväksi tehtävän saa toimittaa ensimmäisenä sen jälkeisenä arkipäivänä.
2. Oikeudellinen arvio ja johtopäätös Päätös kiireellisestä sijoituksesta on tehty 12.10.2013 samasta päivästä alkaen. Sijoitusta on jatkettu 11.11.2013 tehdyllä päätöksellä 12.11.2013 alkaen. Viranhaltija on soveltanut säädettyjen määräaikain laskemisesta annettua lakia, jolloin kiireellisen sijoituksen viimeisenä päivänä on pidetty 11.11.
3. Hallinto-oikeus puolestaan on todennut, että kun ensimmäinen sijoituspäivä on ollut 12.10.2013, on viimeinen eli kolmaskymmenes sijoituspäivä ollut sunnuntai 10.11.
4. Hallinto-oikeus on kumonnut kiireellisen sijoituksen jatkopäätöksen sillä perusteella, että kiireellinen sijoitus on rauennut jatkopäätöksen tultua tehdyksi määräajan jälkeen. Lastensuojelulain valmisteluaineistossa on viitattu määräaikalakiin. Määräaikalaki koskee tuomioistuimessa tai muun viranomaisen luona noudatettavia määräaikoja. Nyt esillä oleva tilanne, jossa on kysymys siitä, milloin kiireellinen sijoitus on suoraan lain nojalla päättynyt, ei kuulu määräaikalain soveltamisalaan. Esillä olevassa asiassa on myös kiinnitettävä huomiota siihen, että kiireellinen sijoitus on tahdonvastainen toimenpide, jolla puututaan lapsen ja hänen läheistensä perusoikeutena turvattuun perhe-elämän ja yksityiselämän suojaan. Tähän nähden lastensuojelulaissa säädettyä 30 päivän aikaa kiireellisen sijoituksen enimmäiskestoa on tulkittava suppeasti. Edellä mainituilla perusteilla hallinto-oikeuden päätös ei perustu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen. X:n sosiaali- ja terveyslautakunnan hakemus on siten hylättävä. Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Matti Pellonpää, Anne E. Niemi, Eija Siitari, Outi Suviranta ja Vesa-Pekka Nuotio. Asian esittelijä Camilla Sandström.