§:ään perustuu, että kansalaisuuden hakijan on oltava totuudenmukainen esittäessään tietoja itsestään, eikä hän saa salata kansalaisuuspäätökseen vaikuttavia olennaisia seikkoja.
§, joka koskee kansalaisuuden menettämistä väärien tietojen antamisen perusteella, sisältää viiden vuoden määräajan. Kansalaisuuspäätökset on tehty vuosina 2004 ja 2005. Perheen jäsenet ovat kääntyneet maistraatin puoleen korjatakseen tietojaan 27.8.2010 eli yli viisi vuotta sen jälkeen, kun heistä viimeiselle on myönnetty Suomen kansalaisuus. Hakijan henkilöllisyys on painavin kansalaistamisen edellytyksistä. Jos henkilöllisyys on epäselvä, ei hakemusta tutkita muilta osin. Suomen kansalaisuuden voivat toisaalta saada myös henkilöt, jotka eivät ole esittäneet luotettavaa asiakirjaselvitystä omasta henkilöllisyydestään. Henkilöllisyys perustuu tuolloin henkilön itsensä esittämiin tietoihin ja ajan kulumiseen. Käsiteltävänä olevassa tapauksessa henkilöiden henkilöllisyys on perustunut heidän itsensä kertomaan ja siihen, että tiedot ovat pysyneet muuttumattomina heidän Suomessa olonsa ajan. Hakijat ovat jättäneet ilmoittamatta todellisen henkilöllisyytensä ja samalla he ovat jättäneet esittämättä asiakirjat, joita heillä olisi ollut todellisen henkilöllisyytensä tueksi. Oikeiden tietojen salaamista ja niiden paljastamista vasta 15 vuoden maassaolon jälkeen voidaan pitää tietoisena tekona. Kansalaisuuspäätösten kokonaisluotettavuuden ja oikeusvarmuuden takia perheen kansalaisuuspäätökset tulee purkaa. Suomen perustuslain mukaan Suomen kansalaisuudesta voidaan vapauttaa vain laissa säädetyillä perusteilla ja sillä edellytyksellä, että henkilöllä on tai hän saa toisen valtion kansalaisuuden. Purkuhakemus noudattaa perustuslain asettamia vaatimuksia, koska se perustuu lainmukaisiin ylimääräisiin muutoksenhakukeinoihin. Perheen jäsenillä on myös Turkin kansalaisuus, joten heistä ei purun myötä tule kansalaisuudettomia. Eurooppalainen yleissopimus kansalaisuudesta (SopS 93/2008 ja 94/2008) ei myöskään estä kansalaisuuden menettämistä nyt käsiteltävänä olevassa tapauksessa. FA, HA, CA, DA, IA ja GA ovat antaneet selityksen. Purkuhakemus on ensisijaisesti jätettävä tutkimatta ja toissijaisesti hylättävä. FA, HA ja GA on merkitty Suomen väestötietojärjestelmään Suomen kansalaisiksi oikaistuilla ja oikeilla henkilötiedoilla, joten heidän kansalaisuuspäätöksiään ei voida purkaa. Kansalaisuuspäätöstä ei voida purkaa sen jälkeen, kun henkilötiedot on oikaistu väestötietojärjestelmään. Ainoa väärien henkilötietojen perusteella mahdollinen kansalaisuuden poistamismenettely on
§:n mukainen kansalaisuuden menettäminen, johon kuuluu myös säännönmukainen muutoksenhakukeino. Maahanmuuttoviraston hakemus IA:n osalta ei perustu lakiin. IA:n kansalaisuus ei perustu hallintopäätökseen, vaan hän on saanut Suomen kansalaisuuden syntymän perusteella. Hänen osaltaan ei siis ole olemassa lainvoimaista päätöstä, joka voisi olla ylimääräisen muutoksenhaun kohteena. Purkuhakemus tulee jättää tutkimatta perustuslain 2 §:n 3 momentista ja 5 §:n 2 momentista sekä
§:stä johtuen. Kansalaisuuslaissa on säädetty perustuslain edellyttämällä tavalla tyhjentävästi edellytykset, joilla hakemuksesta saadun kansalaisuuden voi menettää. Kansalaisuuslaki on erityislaki suhteessa hallintolainkäyttölakiin. Purkuhakemus on jätettävä tutkimatta, koska se perustuu väärään lakiin. Hakemus ei perustu siihen, että kansalaisuuden menettämiselle olisi kansalaisuuslaissa säädetyt edellytykset, joten hakemus on perustuslain vastainen eikä sitä voida tutkia. Kansalaisuuspäätöksen purkaminen korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä merkitsisi sitä, että asianosaisilla ei olisi käytettävissään tehokkaita oikeussuojakeinoja tuomioistuimessa korkeimman hallinto-oikeuden päätöstä vastaan. Tämä olisi Suomen perustuslain, Euroopan unionin perusoikeuskirjan ja Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaista, mistä syystä purkuhakemusta ei tule lainkaan tutkia. Maahanmuuttovirasto ei ole hakenut purkua hallintolainkäyttölain 64 §:n mukaisessa viiden vuoden määräajassa. Hakemusta ei tästäkään syystä tule tutkia. Maahanmuuttovirasto on hakemuksessaan katsonut, että erityisen painavan syyn purkuhakemuksen käsittelemiselle viiden vuoden määräajan jälkeen muodostaa se, että FA ja HA ovat esittäneet itsestään ja tyttärestään GA:sta väärät henkilötiedot oleskelulupaa ja Suomen kansalaisuutta hakiessaan. Tältä osin virasto on viitannut
§:n kansalaisuuden menettämisen edellytyksiin. Virasto pitää painavina perusteina myös kansalaisuuspäätösten kokonaisluotettavuutta ja oikeusvarmuutta sekä yleisestäviä perusteita. Maahanmuuttoviraston erittäin painaviksi perusteiksi esittämät seikat ovat täysin samat, joiden perusteella kansalaisuuden voi menettää
§:n perusteella ja joilla kyseistä säännöstä on perusteltu. Kansalaisuuslakia koskevassa hallituksen esityksessä esitetään säännöksen tarkoittamasta olennaisesta tiedosta esimerkkinä henkilöllisyyttä koskeva väärä tieto. Säännöksen tarkoituksena on ennakolta estää väärien tietojen antaminen tai tietojen salaaminen. Säännökseen sisältyvän määräajan tarkoituksena on katkaista epävarman oikeustilan jatkuminen. Kansalaisuuslaissa on säädetty perustuslain vaatimusten täyttämiseksi tyhjentävästi kansalaisuuden menettämisen edellytykset, joihin sisältyy ehdoton viiden vuoden määräaika. Kun viiden vuoden määräaika on kulunut, Suomen kansalaisuutta ei perustuslain 5 §:n 2 momentin vaikutuksesta voi enää menettää. Ne perusteet, joilla kansalaisuuden voi menettää
§:n perusteella viiden vuoden kuluessa, eivät voi olla peruste käsitellä kansalaisuuspäätöksen purkuhakemusta määräajan kulumisen jälkeen. Muunlainen ratkaisu johtaisi perustuslain vastaiseen tilanteeseen. Maahanmuuttovirasto yrittää kiertää
§:n määräaikaa hakemalla kansalaisuuspäätöksen purkua vetoamalla hallintolainkäyttölakiin. Erittäin painavana perusteena päätöksen purkamiselle ei voida pitää sitä, että viiden vuoden määräaika on kulunut. Purkuhakemuksen tutkiminen tällaisella perusteella kansalaisuuslaissa säädetyn määräajan jälkeen tarkoittaisi, ettei laissa säädetyillä määräajoilla olisi lainkaan merkitystä. Maahanmuuttovirasto ei ole esittänyt erittäin painavia perusteita sille, että purkuhakemus tulisi käsitellä viiden vuoden määräajan täyttymisestä huolimatta, joten hakemusta ei tule tutkia. Mikäli purkuhakemus edellä esitetyistä näkökohdista huolimatta tutkitaan, ei perheen jäsenten kansalaisuushakemuksissa esittämiä virheellisiä henkilötietoja voida pitää niin olennaisina tietoina, että päätökset tulisi niiden johdosta purkaa. Hallintopäätösten tavanomainenkaan purkukynnys ei voi olla samalla tasolla kuin
§:n mukainen kansalaisuuden menettäminen väärien tietojen antamisen perusteella, joten vielä tätä korkeampi erityisen painaviin syihin perustuva purkukynnys ei sekään voi ylittyä samanlaisten seikkojen perusteella kuin millä
§:n edellytykset täyttyvät. Suomen kansalaisuutta ei ole myönnetty Turkissa asuvalle AA:lle, hänen puolisolleen ja heidän lapselleen, vaan Suomessa kansalaistamisen edellytyksenä olevan ajan asuneille, riittävän kielitaidon osoittaneille ja muut kansalaisuuden edellytykset täyttäneille henkilöille. Hakijat ovat täyttäneet kansalaistamisen edellytykset ja täyttäisivät ne edelleen, jos kansalaistamisen edellytyksiä arvioitaisiin nyt. Kansalaisuuden menettäminen
§:n perusteella edellyttää varmuutta siitä, ettei hakijoille olisi myönnetty Suomen kansalaisuutta, jos henkilöä koskeva väärä tieto olisi ollut käytettävissä. Perheen henkilötietojen muuttamiset eivät ole sellaisia tietoja, että niiden perusteella olisi varmaa, ettei Suomen kansalaisuutta olisi myönnetty heille, jos tiedot olisivat olleet käytettävissä kansalaisuuspäätöstä tehtäessä. Koska
§:n mukaiset Suomen kansalaisuuden menettämisen edellytykset eivät olisi varmuudella täyttyneet niillä perusteilla, joilla Maahanmuuttovirasto on purkuhakemustaan perustellut, myöskään kansalaisuuspäätöksen purkamisen edellytykset eivät täyty. GA on ollut alaikäinen Suomen kansalaisuuden saadessaan. Kansalaisuuden myöntäminen hänelle väärillä henkilötiedoilla ei johdu hänestä itsestään, joten kansalaisuuspäätöstä ei hänen oikeusturvansa huomioon ottaen voida purkaa. Purkaminen olisi hänen olosuhteissaan kohtuutonta. Suomessa ennen Suomen kansalaisuuden myöntämistä syntyneiden CA:n ja DA:n henkilötiedoissa ei ole ollut vääriä tietoja. Pelkästään vanhempien etunimien ja syntymäaikojen virheellisyydet eivät tee heidän tietojaan vääriksi. Heidän osaltaan kansalaisuuspäätös ei ole sisältänyt sellaisia vääriä tietoja, joiden johdosta kansalaisuuspäätös voitaisiin purkaa. Oikeuskäytännössä on katsottu, etteivät lasten syntymäajoissa esiintyneet ristiriitaisuudet kyseenalaistaneet vanhemman henkilöllisyyttä (korkein hallinto-oikeus 7.2.2008, taltionumero 197). Samaa periaatetta on noudatettava myös lasten kansalaistamisen edellytyksiä arvioitaessa. Koska Suomen kansalaisuuden myöntäminen CA:lle ja DA:lle ei ole perustunut vääriin tietoihin, heidän kansalaisuuspäätöksiään ei voida purkaa. Sama koskee syntymän perusteella Suomen kansalaisuuden saanutta IA:ta. Maahanmuuttovirasto on hakenut kansalaisuuspäätöksen purkua tietoisena siitä, ettei se voi päättää kansalaisuuden menettämisestä
§:n perusteella. Perustuslain vaatimusten vuoksi hakemuksesta saatua Suomen kansalaisuutta ei kuitenkaan voi menettää kuin
§:n mukaisten edellytysten täyttyessä, joihin kuuluu muun muassa viiden vuoden määräaika. Lainvoimaisen hallintopäätöksen purkukynnyksen on ylimääräisessä muutoksenhaussa oltava
§:n kansalaisuuden menettämiskynnystä korkeampi. Kun Maahanmuuttovirasto on esittänyt kansalaisuuspäätösten purkamista koskevan vaatimuksensa tueksi vain sellaisia seikkoja, jotka kuuluvat
§:n alaan, ei purkuhakemus voi menestyä. Purkuhakemuksen menestyminen johtaisi perustuslain vastaiseen tilanteeseen, jossa kansalaisuuden voisi menettää muilla kuin laissa säädetyillä perusteilla. Maahanmuuttovirasto on antanut vastaselityksen. Perustuslain 2 §:n 3 momentin mukaan julkisen vallan käytön tulee perustua lakiin ja perustuslain 5 §:n 2 momentin mukaan Suomen kansalaisuudesta voidaan vapauttaa vain lailla säädetyillä perusteilla. Kansalaisuuspäätöksiä koskeva purkuhakemus on perustuslain mukainen, koska hakemus perustuu hallintolainkäyttölain 63 §:ään. Hallintopäätöksen purku on Suomen oikeusjärjestyksen mukainen ja lakiin perustuva ylimääräinen muutoksenhakukeino.
§:ssä säädetty viiden vuoden määräaika ei ole ristiriidassa sen kanssa, että päätöksen purkua voidaan hallintolainkäyttölain 64 §:n nojalla hakea myös viiden vuoden määräajan kuluttua umpeen. Kyseisessä tilanteessa hallintolainkäyttölain ylimääräinen muutoksenhakukeino täydentää kansalaisuuslaissa säädettyä. Perhe on pyytänyt Helsingin maistraattia korjaamaan perheen jäsenten henkilötiedot väestörekisteriin viiden vuoden ja viiden kuukauden kuluttua siitä, kun viimeisin heistä sai Suomen kansalaisuuden. Perhe on tietoisena
§:n viiden vuoden määräajasta odottanut määräajan kuluvan ja pyytänyt vasta tämän jälkeen perheen jäsenten henkilötietojen muuttamista, vaikka asiakirjat, joiden perusteella muutosta on pyydetty, ovat olleet perheen käytettävissä jo perheen saapuessa Suomeen vuonna
§:n mukaista päätöstä kansalaisuuden menettämisestä, koska tieto väärien henkilötietojen käyttämisestä on tullut sen tietoon vasta määräajan jo kuluttua umpeen. Tiedon myöhäinen saaminen on johtunut yksinomaan perheen toiminnasta. Jos kansalaisuuspäätökset puretaan, perheen jäsenet eivät jää kansalaisuudettomiksi, vaan he ovat edelleen Turkin kansalaisia. He voivat tehdä uudet kansalaisuushakemukset ja sillä tavoin saattaa asiansa uudelleen käsiteltäväksi. Kansalaisuuspäätösten purkaminen ei vaikuta perheen jäsenten oleskelulupiin eikä siten oikeuteen tehdä töitä tai viettää perhe-elämää Suomessa. GA:n, CA:n ja DA:n Suomen kansalaisuus perustuu 28.12.2004 tehtyyn kansalaisuuspäätökseen. Päätöshetkellä alaikäiset lapset olivat isänsä hakemuksessa kanssahakijoina. Kanssahakijalle voidaan myöntää Suomen kansalaisuus hakemuksesta vain yhdessä hakijan kanssa. Jos Maahanmuuttovirastolla olisi ollut päätöstä tehtäessä käytettävissään tieto perheen isän, äidin ja vanhimman tyttären henkilöllisyyksien epäselvyydestä, eivät myöskään alaikäiset GA, CA ja DA olisi voineet saada Suomen kansalaisuutta. Päätöksen purku tulee ulottaa siten myös kanssahakijoihin. FA, HA, CA, DA, IA ja GA ovat antaneet lisäselityksen. Purkuhakemusta ei voida tutkia eikä kansalaisuuspäätöksiä purkaa loukkaamatta asianosaisten oikeusturvaa vakavalla tavalla. Perustuslain mukaan kansalaisuuden voi menettää vain lailla säädetyillä perusteilla. Hallintolainkäyttölaissa ei säädetä tällaisista perusteista, vaan yksinomaan kansalaisuuslaissa. Hallintolainkäyttölain 64 §:n 2 momentissa edellytetty erityisen painava peruste ei yksilöi perustetta, jolla kansalaisuuden voisi menettää perustuslain 5 §:n 2 momentissa edellytetyllä tavalla. Maahanmuuttoviraston mukaan
§:n viiden vuoden määräajan tarkoitus on välttää, ettei henkilöä uhkaa kansalaisuuden menettäminen, kun hän itsestään riippumattomasta syystä ja yrityksistään huolimatta saa oikeita henkilötietojaan tukevia asiakirjoja käytettäväkseen vasta viiden vuoden määräajan jälkeen. Säännös tai sen perustelut eivät tue tällaista tulkintaa. Määräajan tarkoituksena on katkaista epävarma oikeustila sen suhteen, voidaanko kansalaisuus peruuttaa. Säännöksestä tai sen esitöistä ei voida päätellä, että määräaika koskisi vain henkilöä, joka on omatta syyttään antanut väärät henkilötiedot eikä ole omatta syyttään voinut niitä oikaista ennen kuin vasta viiden vuoden määräajan jälkeen. Säännöksestä voidaan sen sijaan päätellä, että kansalaisuutta ei voi säännöksen perusteella menettää enää viiden vuoden kuluttua. Koska kansalaisuuden menettämisestä on perustuslain mukaan säädettävä lailla, ei mikään muu säännös voi johtaa kansalaisuuden menettämiseen. Mahdollisuus kansalaisuuden hakemiseen uudelleen ei poista kansalaisuuden menettämisen vaikutuksia. Maahanmuuttovirasto on antanut lisävastaselityksen. Julkinen etu vaatii päätösten purkamista, ja hakemuksen tekemiselle viiden vuoden jälkeenkin on hallintolainkäyttölain 64 §:n 2 momentissa tarkoitetut erityisen painavat syyt. Erityisen painavia syitä ovat asianosaisten vilpillinen menettely ja ne merkittävät julkiset edut, jotka vaativat päätösten purkamista. Näitä ovat ennen kaikkea päätösten voimassaolosta aiheutuvat väärinkäytösten mahdollisuudet sekä yleisön luottamus Maahanmuuttoviraston toimintaan. Väärinkäytös on ollut törkeää ja suunnitelmallista. Päätösten purkaminen on tässä tilanteessa ainoa mahdollisuus korjata virheelliset päätökset. Kansalaisuuden myöntämispäätöksen saamisperuste on osoittautunut jälkikäteen mitättömäksi, eikä Suomen kansalaisuutta voida siten katsoa koskaan tarkoitetun myöntää kyseisille henkilöille. Kansalaisuushakemuksissa käytetyt väärät henkilöllisyystiedot eivät ole olleet niin sanottuja keksittyjä henkilöllisyyksiä. Tämä aiheuttaa konkreettisen vaaran väärinkäytöksille, mikäli kansalaisuuspäätöksiä ei purettaisi. Lainvoimaisten päätösten purkamisella ei puututa asianosaisten oikeuteen enempää kuin on välttämätöntä, jotta yleinen luottamus säilyisi viranomaistoimintaan ja päätösten voimassaolosta aiheutuva riski väärinkäytöksille poistuisi. Kansalaisuuspäätösten purkamista pyydetään siltä osin, kun päätökset koskevat nykyisin nimiä FA, HA, GA, CA ja DA käyttäviä henkilöitä. FA, HA, CA, DA, IA ja GA ovat antaneet lisäselityksen. Kansalaisuuslaissa ei ole säädetty, että kansalaisuuden myöntäminen voitaisiin jälkikäteen katsoa mitättömäksi. Suomen kansalaisuus on myönnetty kansalaisuuslain edellytykset täyttäneille hakijoille. Heidän nimiensä ja syntymäaikojensa muutoksilla ei ole ollut sellaista olennaista merkitystä, jonka perusteella olisi epäselvää, keille fyysisille henkilöille kansalaisuus on myönnetty. Perheen jäsenten henkilötiedot on jo korjattu väestötietojärjestelmään. Mitään konkreettista vaaraa virheellisten tietojen väärin käyttämiselle ei ole. Kukaan ei kykene saamaan Suomen kansalaisuuteen liittyviä oikeuksia tai etuja perheen aikaisemmin käyttämien nimien ja syntymäaikojen perusteella. Suomen kansalaisuuden voi kansalaisuuslain mukaan menettää antamalla henkilöään koskevan tai muun väärän tai harhaanjohtavan tiedon. Lainsäädännössä on siis säädetty edellytykset, joissa kansalaisuuden voi julkisen edun vaatiessa menettää moitittavan menettelyn vuoksi. Laissa on kuitenkin katsottu, että tästä moitittavasta menettelystä huolimatta kansalaisuutta ei voi menettää enää viiden vuoden määräajan jälkeen. Tapauksessa ei ole kyse muunlaisesta menettelystä kuin mistä kansalaisuuslaissa on jo säädetty. Tähän nähden Maahanmuuttoviraston viittaama julkinen etu ei edellytä myönnetyn kansalaisuuden poistamista kansalaisuuslain määräajoista riippumatta. Olisi yleisen edun vastaista, mikäli Suomen kansalaisuuden voisi menettää vielä kansalaisuuslain mukaisen määräajan jälkeenkin. Tämä olisi omiaan johtamaan siihen, etteivät Suomen kansalaisuuden saaneet tulisi milloinkaan oikaisemaan henkilötietojaan oikeiksi, koska se johtaisi kansalaisuuden menettämiseen. Kansalaisuuslain mukaisella viiden vuoden määräajalla on se vaikutus, että väärillä henkilötiedoilla Suomen kansalaisuuden saaneet uskaltavat muuttaa henkilötietonsa oikeiksi määräajan jälkeen. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Korkein hallinto-oikeus on tutkinut Maahanmuuttoviraston hakemuksen lainvoimaisten päätösten purkamisesta. Hakemus hylätään. Perustelut Asian tausta Väestötietojärjestelmässä tällä hetkellä nimillä FA, HA ja GA olevat henkilöt ovat Suomeen vuonna 1995 saapuessaan ja turvapaikkaa hakiessaan sekä tämän jälkeen viranomaisten kanssa asioidessaan esiintyneet FA:n veljenä AA:na, tämän vaimona EA:na sekä näiden tyttärenä BA:na. Näillä virheellisillä nimillä ja virheellisillä syntymäajoilla heidät on vuonna 1995 otettu ulkomaalaisrekisteriin ja heille on myönnetty oleskeluluvat heinäkuussa 1997. FA:lle ja HA:lle on Suomessa syntynyt kolme lasta: CA, DA sekä IA. Lapsien vanhemmiksi on väestötietojärjestelmään tuolloin merkitty vanhempien käyttämien henkilötietojen mukaisesti isän veljen ja tämän vaimon henkilötiedot. FA ja HA ovat edelleen virheellisiä henkilötietoja käyttäen 19.9.2002 hakeneet Suomen kansalaisuutta itselleen ja lapsilleen. Ulkomaalaisvirasto on näiden hakemusten johdosta tehnyt purkuhakemuksen kohteena olevat päätökset. IA on sittemmin saanut Suomen kansalaisuuden syntyessään, koska hänen vanhempansa olivat tuolloin jo Suomen kansalaisia, joskin isän veljen ja tämän vaimon henkilötiedoilla. FA ja HA ovat 27.8.2010 pyytäneet maistraattia korjaamaan väestötietojärjestelmään tallennetut perheen virheelliset henkilötiedot. He ovat esittäneet selvityksenä FA:n, HA:n ja GA:n henkilöllisyydestä Turkin viranomaisen myöntämät perhekirjan vuodelta 1989, HA:n passin vuodelta 1990 sekä HA:n ja FA:n henkilökortit vuosilta 2005 ja 2008. Keskusrikospoliisin rikosteknisen laboratorion tutkimusten mukaan esitetyt asiakirjat ovat teknisesti aitoja. Maahanmuuttovirasto on maistraatille antamassaan lausunnossa todennut, että sen käsityksen mukaan asiakirjat ovat myös sisällöllisesti luotettavia. Helsingin maistraatti on 7.7.2011 korjannut väestötietojärjestelmän virheelliset henkilötiedot vaaditulla tavalla. Ratkaistavat oikeuskysymykset Maahanmuuttovirasto on vaatinut vuosina 2004 ja 2005 tehtyjen kansalaisuuspäätösten purkamista. Virasto on luopunut IA:ta koskevasta alkuperäisestä vaatimuksestaan. Maahanmuuttovirasto on yhtäältä vedonnut siihen, että on epäselvää, kenelle kansalaisuus ylipäätään on myönnetty, kun kansalaisuutta on haettu toisen henkilön henkilötiedoilla. Toisaalta on vedottu siihen, että päätökset ovat perustuneet erehdykseen hakijoiden henkilöllisyydestä, mikä on olennaisesti vaikuttanut kansalaisuuspäätöksiin. Asiaan on myös tullut sellaista uutta selvitystä, joka olisi olennaisesti voinut vaikuttaa päätöksiin, eikä ole johtunut Maahanmuuttovirastosta, että uutta selvitystä ei ole aikanaan esitetty. Maahanmuuttovirasto katsoo, että julkinen etu vaatii päätösten purkamista ja että päätösten purkamiselle on erityisen painavia syitä. Maahanmuuttovirasto viittaa näiltä osin erityisesti yleisestävään vaikutukseen ja sen tärkeyteen, että kansalaisuuden hakijat toimivat totuudenmukaisesti, sekä siihen, että perheen toiminta on ollut törkeän vilpillistä ja suunnitelmallista. Perhe katsoo, että perustuslain 5 §:n 2 momentti estää sellaisten päätösten purkamisen hallintolainkäyttölain 63 ja 64 §:n perusteella, joilla on hakemuksesta myönnetty Suomen kansalaisuus. Maahanmuuttovirasto yrittää kiertää
§:ssä säädettyä viiden vuoden määräaikaa hakemalla päätösten purkua tuossa säännöksessä tarkoitetussa tilanteessa, mutta siinä säädetyn määräajan kuluttua umpeen. Edellä todettuun nähden asiassa on ensinnä otettava kantaa siihen, koskevatko purettavaksi haetut päätökset FA:ta, HA:ta ja GA:ta vai perheen isän veljen perhettä ja onko päätöksiä mahdollisesti pidettävä mitättöminä vääristä henkilötiedoista johtuen. Tämän jälkeen on ratkaistava, voiko päätös, jolla jollekulle on hakemuksesta myönnetty Suomen kansalaisuus, tulla puretuksi hallintolainkäyttölain 63 ja 64 §:n nojalla, vai muodostaako perustuslain 5 §:n 2 momentti esteen päätöksen purkamiselle, jos siitä seuraa Suomen kansalaisuuden menettäminen. Jos purun katsotaan sinänsä olevan käytettävissä, on vielä ratkaistava, täyttyvätkö päätöksen purulle hallintolainkäyttölain 63 ja 64 §:ssä asetetut edellytykset. Sovellettavat oikeusohjeet ja niiden esityöt Suomen perustuslain 5 §:n 1 momentin mukaan Suomen kansalaisuus saadaan syntymän ja vanhempien kansalaisuuden perusteella sen mukaan kuin lailla tarkemmin säädetään. Kansalaisuus voidaan myöntää laissa säädetyin edellytyksin myös ilmoituksen tai hakemuksen perusteella. Saman pykälän 2 momentin mukaan Suomen kansalaisuudesta voidaan vapauttaa vain laissa säädetyillä perusteilla ja sillä edellytyksellä, että henkilöllä on tai hän saa toisen valtion kansalaisuuden. Perustuslain säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 1/1998 vp) perustuslain 5 §:n 2 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa lausutaan muun ohella seuraavaa: "Säännös olisi perustuslaissa uusi ja sen tarkoituksena on antaa perustuslaillisia takeita kansalaisuuden mielivaltaista menettämistä vastaan sekä varmistaa, ettei Suomen kansalaisuuden menettämisen seurauksena henkilö jää kokonaan vaille kansalaisuutta." Kansalaisuuslain 3 §:n 1 momentin mukaan Maahanmuuttovirasto päättää mainitussa laissa tarkoitetusta Suomen kansalaisuuden saamisesta, säilyttämisestä ja menettämisestä sekä kansalaisuusaseman määrittämisestä.
§:ssä säädetään kansalaisuuden menettämisestä väärien tietojen antamisen perusteella. Pykälän 1 momentin mukaan, jos henkilö on antanut sellaisen henkilöään koskevan tai muun väärän tai harhaanjohtavan tiedon, jonka tunteminen olisi johtanut Suomen kansalaisuuden epäämiseen, taikka salannut sellaisen olennaisen seikan, joka olisi vaikuttanut samalla tavoin, voidaan päättää, että henkilö menettää hakemuksesta tai ilmoituksesta saadun Suomen kansalaisuuden. Pykälän 2 momentin mukaan, jos lapsi on saanut Suomen kansalaisuuden yhdessä pykälän 1 momentissa tarkoitetun henkilön kanssa taikka jos 1 momentissa tarkoitetun henkilön kansalaisuus on ollut edellytyksenä sille, että lapsi saa Suomen kansalaisuuden, voidaan myös lapsen osalta tehdä päätös Suomen kansalaisuuden menettämisestä. Lapsi ei kuitenkaan voi menettää Suomen kansalaisuutta, jos lapsen vanhempi on Suomen kansalainen. Pykälän 3 momentin mukaan edellä 1 ja 2 momentissa tarkoitettu päätös tehdään henkilön tilanteen kokonaisvaltaisen tarkastelun perusteella. Arvioinnissa otetaan huomioon teon moitittavuuden lisäksi siihen liittyneet olosuhteet ja hakemuksen tai ilmoituksen tehneen siteet Suomeen. Lapsen osalta on otettava huomioon lisäksi lapsen ikä ja siteet Suomeen. Pykälän 4 momentin mukaan päätöstä kansalaisuuden menettämisestä ei voida 1 ja 2 momentin mukaisissa tapauksissa tehdä, jos kansalaisuushakemuksen tai -ilmoituksen ratkaisusta on kulunut yli viisi vuotta. Jos kuitenkin kansalaisuuden menettämistä koskeva asia on tullut vireille ennen kuin viisi vuotta on kulunut kansalaisuuspäätöksen tekemisestä, päätös voidaan tehdä vielä tämän jälkeen. Hallituksen esityksessä kansalaisuuslaiksi (HE 235/2002 vp) lakiehdotuksen 33 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa lausutaan muun ohella seuraavaa: "Väärän tai harhaanjohtavan tiedon antaminen taikka tiedon salaaminen voisi ehdotuksen mukaan johtaa hakemuksesta tai ilmoituksesta myönnetyn kansalaisuuden menettämiseen. Päätös kansalaisuuden menettämisestä voitaisiin tehdä, jos kansalaisuuden myöntämisen jälkeen ilmenisi hakijan antaneen tai salanneen olennaisen tiedon. Tiedon pitäisi olla niin merkittävä, ettei hakijalle olisi myönnetty kansalaisuutta, jos tieto olisi ollut käytettävissä päätöstä tehtäessä. Päätös menettämisestä olisi harkinnanvarainen ja määräaikaan sidottu. Määräajan tarkoituksena olisi katkaista epävarman oikeustilan jatkuminen. Jos päätös menettämisestä tehtäisiin, henkilölle jäisi entisen Suomen kansalaisen asema. Kyse olisi uudesta säännöksestä, jonka tarkoituksena olisi ennakolta estää väärien tietojen antaminen tai tietojen salaaminen. Toisaalta säännöksen tarkoituksena olisi mahdollistaa jälkikäteinen puuttuminen silloin, kun kansalaisuus on jo myönnetty. (…) Pykälän 1 momentin mukaan hakijana olleen henkilön kansalaisuuden menettäminen olisi rajoitettu hakemuksesta tai ilmoituksesta myönnettävään Suomen kansalaisuuteen. Hakemusta tai ilmoitusta jätettäessä hakija antaa viranomaiselle tiedot, joihin perustaa hakemuksensa tai ilmoituksensa. Näiden tietojen pitäisi luonnollisesti täsmätä hakijan muiden hakemusten yhteydessä tai muussa yhteydessä viranomaiselle antamien tietojen kanssa. Asian käsittelyn aikana aina päätöksentekohetkeen asti hakija voi ilmoittaa asiaa käsittelevälle viranomaiselle, jos hänen aikaisemmin antamat tietonsa ovat puutteellisia tai virheellisiä. Säännöksessä asetetaan edellytyksiä myös menettämiseen mahdollisesti johtavan väärän tiedon luonteelle. Tiedon olisi oltava siten olennainen, että sillä olisi ollut vaikutusta päätöksen sisältöön. Menettämispäätös edellyttäisi siten varmuutta siitä, että hakijalle ei olisi myönnetty Suomen kansalaisuutta, jos tieto olisi ollut käytettävissä. Säännöksessä mainittaisiin esimerkkinä olennaisesta tiedosta henkilöllisyyttä koskeva väärä tieto. Myös muu olennainen, esimerkiksi Suomessa oleskelusta annettu väärä tieto, voisi johtaa kansalaisuuden menettämiseen. Pykälän 2 momentissa annettaisiin mahdollisuus tehdä päätös kansalaisuuden menettämisestä myös lapsen osalta, jos lapsi olisi saanut Suomen kansalaisuuden 1 momentissa tarkoitetun henkilön perusteella. Lapsi olisi tällöin saanut kansalaisuuden joko yhdessä huoltajansa kanssa tämän hakemuksesta tai ilmoituksesta taikka vanhemman tai muun huoltajan lapsen puolesta tekemästä erillisestä kansalaisuushakemuksesta tai ilmoituksesta. Lapsi olisi lisäksi voinut saada Suomen kansalaisuuden vanhempansa kansalaisuuden perusteella syntyessään tai syntymän perusteella. Lapsi ei kuitenkaan voisi menettää kansalaisuutta, jos hänen toinen vanhempi olisi Suomen kansalainen. Pykälän 3 momentissa säädettäisiin kansalaisuuden menettämistä koskevaa päätöstä edeltävästä harkinnasta. Päätös tulisi tehdä henkilön tilanteen kokonaisvaltaisen tarkastelun perusteella ja siinä pitäisi kiinnittää huomiota teon moitittavuuden lisäksi tekoon liittyneisiin olosuhteisiin sekä siteisiin Suomeen. Lapsen osalta harkinnassa tulisi ottaa huomioon lapsen ikä ja siteet Suomeen. Jos lapsella olisi ollut osuutta väärän tiedon antamiseen, teon moitittavuutta ja tekoon liittyneitä olosuhteita olisi arvioitava myös lapsen osalta. Pykälän 4 momentin mukaan päätöstä kansalaisuuden menettämisestä ei voitaisi tehdä, jos kansalaisuuden myöntämisestä koskevasta päätöksestä olisi kulunut yli viisi vuotta. Ratkaiseva olisi päätöksentekopäivä eikä kansalaisuuden oikeusvaikutusten alkamispäivä (...) Päätöksen kansalaisuuden menettämisestä tekisi Ulkomaalaisvirasto ehdotetun 3 §:n mukaisen toimivaltasäännöksen nojalla." Kansalaisuuslain 39 §:n mukaan asianosaisen tulee antaa Maahanmuuttovirastolle ja 38 §:ssä tarkoitetuissa tapauksissa maistraatille kansalaisuusaseman määrittämistä varten tiedossaan olevat kansalaisuuden saamiseen ja menettämiseen liittyvät tiedot sekä avustaa tarvittavien tietojen ja asiakirjojen saamisessa niiltä osin kuin avustamista voidaan häneltä kohtuudella vaatia. Hallintolainkäyttölain 58 §:n mukaan hallintoasiassa tehtyyn lainvoiman saaneeseen päätökseen saa hakea muutosta ylimääräisellä muutoksenhakukeinolla, joita ovat kantelu, menetetyn määräajan palauttaminen ja purku. Hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin mukaan päätös voidaan purkaa: 1) jos asiassa on tapahtunut menettelyvirhe, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen; 2) jos päätös perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen tai erehdykseen, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen; tai 3) jos asiaan on tullut sellaista uutta selvitystä, joka olisi olennaisesti voinut vaikuttaa päätökseen, eikä hakijasta johdu, että uutta selvitystä ei ole aikanaan esitetty. Saman pykälän 2 momentin mukaan päätöstä ei saa purkaa, ellei se loukkaa yksityisen oikeutta tai julkisen edun katsota vaativan päätöksen purkamista. Hallintolainkäyttölain 64 §:n 1 momentin mukaan päätöksen purkua haetaan korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Pykälän 2 momentin mukaan purkua on haettava viiden vuoden kuluessa siitä, kun päätös sai lainvoiman. Erityisen painavista syistä voidaan päätös purkaa määräajan jälkeenkin. Kansalaisuuspäätösten kohteet ja oikeusvaikutukset Asiassa on esitetty, että purun kohteena olevat päätökset eivät koskisi FA:ta, HA:ta ja GA:ta, koska päätökset sanamuotonsa mukaan näyttäisivät koskevan FA:n veljeä AA:ta ja tämän vaimoa ja tytärtä, ja että päätöksiä tästä syystä tulisi pitää mitättöminä. On selvää, että kansalaisuushakemuksen ovat aikanaan jättäneet FA ja HA omasta ja alaikäisten lastensa puolesta. On myös selvää, että ennen päätöksentekoa Ulkomaalaisvirastossa on selvitetty, täyttävätkö juuri he kansalaisuuden saamisen edellytykset esimerkiksi maassa asumisen, toimeentulon ja kielitaidon osalta ja että tehdyt päätökset on myös annettu juuri heille tiedoksi. Tähän nähden voidaan pitää selvänä, että purettavaksi haetut päätökset koskevat FA:ta ja HA:ta ja heidän perhettään siitä huolimatta, että päätökset on annettu heidän käyttämillään virheellisillä henkilötiedoilla. Päätöksiä ei tällä perusteella voida pitää mitättöminä. Maahanmuuttoviraston hakemuksen tutkiminen Hallintolainkäyttölain 58 §:stä ilmenee, että ylimääräiset muutoksenhakukeinot voidaan yleisesti kohdistaa hallintoasioissa tehtyihin lainvoiman saaneisiin päätöksiin. Kansalaisuuspäätökset eivät muodosta tässä poikkeusta. Perustuslain 5 §:n 2 momentin säännöksen tarkoituksena on antaa perustuslaillisia takeita kansalaisuuden mielivaltaista menettämistä vastaan. Sillä ei rajoiteta mahdollisuutta käyttää hallintolainkäyttölakiin perustuvia ylimääräisiä muutoksenhakukeinoja. Maahanmuuttovirasto voi siten hakea lainvoiman saaneen kansalaisuuspäätöksensä purkamista korkeimmalta hallinto-oikeudelta hallintolainkäyttölain 63 ja 64 §:n mukaisesti niissä tilanteissa, joissa se ei itse voi kansalaisuuslain 3 §:n 1 momentin ja 33 §:n perusteella päättää kansalaisuuden menettämisestä tai joissa se ei voi itse enää 33 §:ssä säädetyn määräajan kuluttua umpeen tehdä tällaista päätöstä. Korkein hallinto-oikeus on siten toimivaltainen tutkimaan Maahanmuuttoviraston hakemuksen. Purun edellytykset ja lopputulos Hallintolainkäyttölain 64 §:n 2 momentista ilmenee, että purkua on yleensä haettava viiden vuoden kuluessa siitä, kun päätös sai lainvoiman. Erityisen painavista syistä päätös voidaan purkaa määräajan jälkeenkin. Jos purulle pääsäännön mukaan asetettava viiden vuoden määräaika on kulunut umpeen, päätös voidaan siten purkaa purun yleisten edellytysten täyttyessäkin vain erityisen painavista syistä. Purun yleisistä edellytyksistä säädetään hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 ja 2 momentissa. Pykälän 1 momentin 3 kohdassa säädetään uudesta tiedosta purun edellytyksenä. Maahanmuuttovirasto on saanut perhettä koskevaa olennaista uutta tietoa sen jälkeen, kun perhe on vuonna 2010 pyytänyt maistraattia oikaisemaan heitä koskevat henkilötiedot väestötietojärjestelmään. On myös selvää, että tieto kansalaisuuden hakijoiden vääristä henkilöllisyyksistä olisi vaikuttanut Ulkomaalaisviraston päätökseen, jos tieto olisi ollut viraston käytettävissä kansalaisuuspäätöksiä tehtäessä. Kansalaisuuspäätökset olisivat tuossa vaiheessa saattaneet olla kielteisiä, tai jos kansalaisuus olisi kuitenkin myönnetty, päätökset olisi kohdistettu oikeilla henkilötiedoilla esiintyviin perheenjäseniin ja heidän kanssahakijoihinsa. Hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettu purun yleinen edellytys näin ollen täyttyy. Pykälän 2 momentin mukaan päätöstä ei saa purkaa, ellei se loukkaa yksityisen oikeutta tai julkisen edun katsota vaativan päätöksen purkamista. Julkisen edun voidaan nähdä asettavan korkeat vaatimukset Suomen kansalaisuutta koskevien hakemusten käsittelylle ja ratkaisemiselle. Julkisen edun voidaan katsoa myös edellyttävän, että olennaisten tietojen antamatta jättämiseen ja virheellisten tietojen antamiseen kansalaisuutta haettaessa suhtaudutaan yleensä ankarasti. Tätä ankaraa suhtautumista ilmentää myös
§, jonka perusteella kansalaisuuspäätöksen tehneelle viranomaiselle on annettu toimivalta itse puuttua lainvoiman saaneeseen kansalaisuuspäätökseen pykälästä tarkemmin ilmenevissä tilanteissa. Toisaalta on julkisen edun kannalta tärkeää, että virheelliset henkilötiedot oikaistaan. Esillä olevan kaltaisissa tilanteissa julkisen edun voidaan silti yleensä tulkita vaativan kansalaisuuspäätösten purkamista. Purkuhakemuksen kohteena olevat kansalaisuuspäätökset ovat saaneet lainvoiman yli viisi vuotta ennen kuin Maahanmuuttovirasto teki päätösten purkamista koskevan hakemuksen korkeimmalle hallinto-oikeudelle. Päätökset voidaan siten purkaa vain erityisen painavista syistä. Maahanmuuttovirasto on viitannut erityisen painavina syinä päätösten purkamiselle lähinnä perheen toiminnan vilpillisyyteen, suunnitelmallisuuteen ja moitittavuuteen sekä purun yleisestävään merkitykseen. Maahanmuuttovirasto ei ole purkuhakemuksessaan tuonut esille mitään sellaisia kansalaisuuden saaneiden henkilöiden taustaan tai henkilöön liittyviä seikkoja, joiden perusteella nämä eivät täyttäisi muutoin kansalaisuuden saamisen edellytyksiä siten kuin kansalaisuuden saamisesta ja kansalaisuuden saamisen esteistä kansalaisuuslaissa tarkemmin säädetään. Maahanmuuttovirasto on sen sijaan viitannut perheen mahdollisuuteen asua ja työskennellä edelleen Suomessa, vaikka kansalaisuuspäätökset purettaisiinkin, sekä heidän mahdollisuuteensa hakea uudelleen Suomen kansalaisuutta. Päätöksen purulle pääsäännön mukaan asetetun viiden vuoden määräajan tarkoituksena on suojella ajan kulumisen myötä vakiintuneen oikeustilan pysyvyyttä. Vakiintuneeseen oikeustilaan voidaan tämän jälkeen puuttua vain erityisen painavista syistä. Maahanmuuttovirasto ei ole hakemuksessaan esittänyt eikä asiassa muutoinkaan ole ilmennyt sellaisia erityisen painavia syitä, joiden johdosta hakemuksen kohteena olevat kansalaisuuspäätökset voitaisiin purkaa purulle asetetun viiden vuoden määräajan jälkeen. Edellä todettuun nähden Maahanmuuttoviraston hakemus on hylättävä. Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Matti Pellonpää, Anne E. Niemi, Sakari Vanhala, Eija Siitari, Alice Guimaraes-Purokoski, Tuomas Lehtonen ja Outi Suviranta. Asian esittelijä Elisabeth Vuorenhela. Asiaa ratkaistaessa on toimitettu äänestys. Eri mieltä olleen hallintoneuvos Tuomas Lehtosen äänestyslausunto, johon hallintoneuvos Alice Guimaraes-Purokoski, hallintoneuvos Anne E. Niemi ja hallintoneuvos Matti Pellonpää yhtyivät: "Ylimääräisen muutoksenhaun soveltumisen osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö. Tutkin Maahanmuuttoviraston purkuhakemuksen ja lausun sen johdosta seuraavaa: Puran Maahanmuuttoviraston tekemät kansalaisuuden myöntämistä koskevat päätökset FA:n ja HA:n osalta eli perheen kummankin vanhemman osalta. Hylkään Maahanmuuttoviraston purkuhakemuksen siltä osin kuin se kohdistuu perheen kolmeen vanhimpaan lapseen eli GA:han, CA:han ja DA:han. Perheen nuorimman lapsen IA:n osalta lausuminen hakemuksesta raukeaa, koska Maahanmuuttovirasto on hänen osaltaan luopunut purkuhakemuksestaan. Oikeusavun osalta olen samaa mieltä kuin enemmistö. Perustelut 1. Purkuhakemuksen tutkiminen Katson kuten enemmistö, että purkuhakemuksen kohteena olevia kansalaisuuden myöntämistä koskevia päätöksiä ei voi pitää sellaisenaan mitättöminä siitä johtuen, että päätökset perustuvat virheellisinä annettuihin henkilötietoihin. Olen samaa mieltä kuin enemmistö myös siitä, että perustuslain 5 §:n 2 momentti ei aseta estettä päätöksen purkamiselle, jos siitä seuraa Suomen kansalaisuudesta vapauttaminen. Tutkin näin ollen Maahanmuuttoviraston purkuhakemuksen. 2. Oikeuskysymys Asiassa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavana, ovatko Maahanmuuttoviraston purkuhakemuksessa tarkoitetut päätökset Suomen kansalaisuuden myöntämisestä purettava hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin 3 kohdan nojalla sen vuoksi, että perheen vanhemmat ovat Suomeen tullessaan, Suomessa asuessaan, Suomen kansalaisuutta hakiessaan ja vielä sen jälkeenkin esiintyneet toisten henkilöiden henkilötiedoilla. Tässä arvioinnissa on kansallisen sääntelyn ohella annettava merkitystä jäljempänä kuvattaville kansainvälisen oikeuden ja unionin oikeuden lähteille. Päätösten lainvoimaiseksi tulosta on kulunut yli viisi vuotta. Sen vuoksi on arvioitava myös, onko päätösten purkamiseen hallintolainkäyttölain 64 §:n 2 momentissa tarkoitettuja erityisen painavia syitä. Tältä osin on erityisesti harkittava, onko kansalaisuuden myöntämistä koskevan päätöksen purkaminen suhteellisuusperiaatteen vastaista. Kansalaisuuden saamista ja menettämistä koskevat ehdot kuuluvat kiistatta kansalliseen toimivaltaan. Asiassa on kuitenkin unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä todetusti tarkistettava, onko kansalaistamispäätöksen purkaminen suhteellisuusperiaatteen mukainen niiden seurausten osalta, jotka siitä aiheutuvat kyseessä olevalle henkilölle unionin oikeuden kannalta. 3. Kansallinen lainsäädäntö esitöineen Suomen perustuslain, kansalaisuuslain ja sen esitöiden sekä hallintolainkäyttölain osalta viittaan enemmistön perusteluihin kohdassa "Sovellettavat oikeusohjeet ja niiden esitöitä". 4. Tarkasteltavat kansainväliset ja unionin oikeuden lähteet 4.1 Eurooppalainen yleissopimus kansalaisuudesta Eurooppalaisen kansalaisuudesta solmitun yleissopimuksen (SopS 94/2008, saatettu voimaan lailla 492/2008) johdanto-osassa sopimuksen allekirjoittajavaltiot tunnustavat, että kansalaisuutta koskevissa asioissa tulisi ottaa huomioon sekä valtioiden että yksilöiden oikeutetut edut. Yleissopimuksessa "kansalaisuus" tarkoittaa henkilön ja valtion välistä oikeudellista sidettä. Yleissopimuksen 4 artiklassa määrätään, että kunkin sopimusvaltion kansalaisuutta koskevat määräykset perustuvat seuraaviin periaatteisiin:
§:n 1 momentissa säädetyn ajanjakson kulumisen jälkeen sulkisi pois mahdollisuuden puuttua moitittavalla toiminnalla aikaansaatuun etuun, lisäisi yhteiskunnan haavoittuvuutta suunnitelmallisia väärinkäytöksiä kohtaan. Viranomaisten toiminta, jolla aktiivisesti ja vahvasti puututaan väärinkäytöksiin, ennaltaehkäisee omalta osaltaan väärinkäytöksiä. Viranomaiset joutuvat tehdessään maahanmuuttoon ja kotouttamiseen liittyviä päätöksiä, kuten päätöksiä kansalaisuuden myöntämisestä, usein perustamaan ratkaisunsa yksinomaan tai suurelta osin asianosaisten omiin kertomuksiin, koska luotettavaa asiakirjaselvitystä ei ole saatavissa. On oleskelulupia ja Suomen kansalaisuutta hakevien edun mukaista, ettei kirjallisen selvityksen puuttuminen muodostu esteeksi hakijoille myönteisten päätösten tekemiselle. Väärinkäytösten, kuten eriasteisen rikollisen toiminnan, mahdollisuus kuitenkin kasvaa näissä oloissa. Sen vuoksi on tarpeen, että vääriin tietoihin perustuvia päätöksiä voidaan jälkikäteen korjata ja tarvittaessa poistaa niiden oikeudelliset vaikutukset kokonaan.
§:n säännös Maahanmuuttoviraston omasta toimivallasta puuttua jälkikäteen tällaisiin tilanteisiin liittyy osaltaan tähän. Esillä olevassa asiassa on riidatonta, että perheen vanhemmat ovat esittäneet Suomessa perheen isän veljen perheen henkilötietoja Suomeen tullessaan, täällä asuessaan, kansalaisuutta hakiessaan ja sen saadessaan. He ovat vielä Suomen kansalaisuuden saatuaan hankkineet Turkin viranomaisilta turkkilaiset henkilökortit omilla oikeilla henkilötiedoillaan vuosina 2005 ja 2008. Asiassa ei siten ole kysymys tilanteesta, jossa perheen vanhemmat eivät olisi tienneet tarkkoja henkilötietojaan tai eivät olisi voineet saada Turkista asianmukaisia asiakirjoja. He ovat päinvastoin tietoisesti antaneet Suomen viranomaisille Turkissa asuvien sukulaistensa henkilötiedot ominaan. Tästä perheen vanhempien omasta tietoisesta toiminnasta, joka osaltaan ajoittuu Suomen kansalaisuuden saamisen jälkeiseen aikaan, johtuu, ettei oikeustilaa voida ajan kulumisen vuoksi pitää vakiintuneena sen paremmin perheen kuin yleisen edun kannalta arvioituna. Mikäli perheenjäseniä koskevat väärät tiedot olisivat tulleet Maahanmuuttoviraston tietoon ennen kuin kansalaisuuden myöntämisestä oli kulunut viisi vuotta, Maahanmuuttovirasto olisi voinut ottaa harkittavaksi kansalaisuuden menettämisen
§:n nojalla. Viisi vuotta oli täyttynyt viimeisimpänä kansalaisuuden saaneen osalta 14.3.2010. Perheen vanhemmat olivat 27.8.2010 eli alle puoli vuotta mainitun määräpäivän jälkeen pyytäneet korjaamaan väestötietojärjestelmässä olevat henkilötietonsa oikeiksi. Perheen vanhemmat ovat edellä kerrotun perusteella toimineet tietoisesti niin, että he voisivat saada kansalaisuuden maahan saapuessaan antamillaan, toisten henkilöiden henkilötiedoilla. Edelleen he ovat johdonmukaisesti toimineet niin, että Maahanmuuttovirastolla ei enää ollut
§:ssä säädetyn viiden vuoden ajanjakson jo päätyttyä tähän säännökseen perustuvaa toimivaltaa päättää heille myönnettyjen kansalaisuuksien menettämisestä. Purkukynnyksen ylittymiselle ei voida asettaa edellytystä siitä, että kysymys olisi valtion turvallisuudelle tai yleiselle järjestykselle aiheutuvasta välittömästä uhasta. Kun otetaan huomioon kansalaisuuden myöntämisen edellytyksenä oleva erityinen side henkilön ja valtion välillä, sekä perheen vanhempien edellä kuvattu toiminnan suunnitelmallisuus ja pitkäkestoisuus, asiassa on hallintolainkäyttölaissa tarkoitettuja erityisen painavia syitä päätösten purkamiseen. Edellä mainituilla perusteilla julkinen etu edellyttää päätösten purkamista ja purkamiseen on myös tästä näkökulmasta erityisen painavia syitä. 6.4 Arviointi asianosaisten kannalta 6.4.1 Arviointi perheen vanhempien kannalta Asiassa on viimeiseksi tarkasteltava päätösten purkamisten vaikutuksia asianosaisten kannalta suhteellisuusperiaatteen valossa. Tarve suhteellisuusperiaatteen huomioon ottamiseen ilmenee kansallisista hallinto-oikeudellisista oikeusperiaatteista, Euroopan ihmisoikeussopimuksen määräyksistä sekä unionin oikeuden edellä kuvatuista lähteistä. Suhteellisuusperiaatetta kuvaa myös
§:n 3 momentti, jonka mukaan kansalaisuuden menettämistä koskeva päätös tehdään henkilön tilanteen kokonaisvaltaisen tarkastelun perusteella. Suhteellisuusperiaatteen osalta voidaan ensin tarkastella Maahanmuuttoviraston toimintaa asiassa. Asiakirjoista ei ilmene, milloin Maahanmuuttovirastoon on saapunut tieto siitä, että perheen vanhemmat olivat pyytäneet maistraatilta henkilötietojensa korjaamista. Tiedot on muutettu väestörekisteriin heinäkuussa
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.