2015 false KHO:2015:34 Tekninen lautakunta oli hyväksynyt kaupungin vesi- ja viemärilaitoksen taksat, joiden mukaan pien­talokiinteistön liittymismaksu asemakaava-alueella oli 2 500 euroa (+ alv 23 %)

§:n 2 momentin mukaan liittymismaksut voivat olla eri alueilla erisuuruisia. Mahdollisuus erisuuruisten liittymismaksujen hyväksymiseen uudisalueiden osalta oli todettu jo teknisen lautakunnan aikaisemmassa taksapäätöksessä. Varisniemen alueen osalta erikseen hyväksytty liittymismaksu oli perustunut vesihuollon rakentamiskustannuksiin. Liittymismaksu oli maaperän ja kaavan tehottomuuden vuoksi muodostunut olennaisesti korkeammaksi kuin yleisen taksan mukainen liittymismaksu muilla tarkemmin yksilöimättömillä asemakaava-alueilla. Kaupungilla ei ollut velvollisuutta alentaa Varisniemen alueen liittymismaksua vain sillä perusteella, että muilla asemakaava-alueilla perittiin alempaa maksua. Näin ollen valituksenalainen liittymismaksu ei ollut lainvastainen myöskään vesihuoltolain 18 §:n 2 momentissa säädetyn tasapuolisuuden vaatimuksen perusteella. Vesihuoltolaki 1 §, 18 § 1 ja 2 momentti ja 19 § Päätös, josta valitetaan Helsingin hallinto-oikeus 22.1.2014 nro 14/0025/2 Asian aikaisempi käsittely Hangon tekninen lautakunta on 16.11.2011 (§ 202) päättänyt määrätä, että Varisniemen alueen vesihuollon liittymismaksu on 21 875 euroa (alv 0 %) kaava-alueelle kaavaan merkityille AP-11-tonteille, ja 10 000 euroa (alv 0 %) kaava-alueelle kaavaan merkitylle TT-1-tontille. Hangon tekninen lautakunta on 17.10.2012 (§ 164) hylännyt A:n ja hänen asiakumppaneidensa sekä B:n ja C:n oikaisuvaatimukset lautakunnan päätöksestä 16.11.2011 (§ 202). Hallinto-oikeuden ratkaisu Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n ja hänen asiakumppaneidensa sekä B:n ja C:n valitukset Hangon teknisen lautakunnan päätöksestä 17.10.2012 (§ 164). Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti: Vesihuoltolain 18 §:ssä säädetään vesihuollon maksujen yleisistä perusteista. Pykälän 1 momentin mukaan vesihuollon maksujen tulee olla sellaiset, että pitkällä aikavälillä voidaan kattaa vesihuoltolaitoksen investoinnit ja kustannukset. Maksuihin saa sisältyä enintään kohtuullinen tuotto pääomalle. Maksujen tulee 2 momentin mukaan olla kohtuulliset ja tasapuoliset. Maksun suuruudessa voidaan ottaa huomioon tarve säädellä veden kulutusta, veden erityinen käyttötarkoitus taikka jäteveden poikkeuksellinen laatu tai määrä. Maksujen tulee tarpeen mukaan olla sellaiset, että ne edistävät veden säästäväistä käyttöä ja jäteveden määrän vähentämistä sekä ehkäisevät haitallisten aineiden johtamista viemäriin.

§:n 2 momentin mukaan vesihuoltolaitos voi periä liittymismaksua ja perusmaksua sekä muita maksuja laitoksen toimittamista palveluista. Nämä maksut voivat olla eri alueilla erisuuruisia, jos se on tarpeen kustannusten oikean kohdentamisen tai aiheuttamisperiaatteen toteuttamisen vuoksi taikka muusta vastaavasta syystä. Liittymismaksun suuruudessa voidaan ottaa huomioon myös kiinteistön käyttötarkoitus. Hallinto-oikeus on päätöksessään 20.5.2011 todennut, että

§:n perusteella kunnan päättämät vesihuollon liittymismaksua koskevat taksat voivat olla eri alueilla erisuuruisia muun muassa kustannusten erilaisuuden vuoksi. Maksujen tulee kuitenkin olla kohtuulliset ja tasapuoliset. Varisniemen alueen vesihuollon liittymismaksuja määrättäessä on sinänsä voitu ottaa huomioon alueen vesihuollon korkeat rakentamiskustannukset. Hallinto-oikeus on katsonut, että Hangon teknisen lautakunnan 12.9.2007 hyväksymät Hangon yleiset vesihuollon liittymistaksat eivät perustu Varisniemen alueen tavoin aiheuttamisperiaatteelle ja ettei Varisniemen asemakaava-alueen AP-11-tonttien liittymismaksuja, jotka määräytyvät lähes täysin aiheutuneiden kustannusten perusteella, voida siihen nähden pitää tasapuolisina. Jaettaessa poikkeuksellisen suuria rakentamiskustannuksia liittymismaksuin eri kiinteistöjen maksettaviksi on tasapuolisen kohtelun toteutumista arvioitaessa merkitystä myös sillä seikalla, että vanhan vesiliittymän omanneet kiinteistöt eivät osallistu uuden vesijohdon rakentamiskustannusten maksamiseen. Hallinto-oikeuden päätöksessä on todettu, että AP-11-tonttien 28 000 euron liittymismaksuja ei voida pitää tasapuolisina myöskään samalla alueella olevan TT-1-tontin olennaisesti alempaan liittymismaksuun nähden, kun otetaan huomioon, että alempi liittymismaksu ei teknisen lautakunnan päätöspöytäkirjan perusteella ole perustunut kiinteistön käyttötarkoitukseen. Hallinto-oikeus on myös katsonut liittymismaksun määräytymisen jääneen osittain epäselväksi, koska teknisen lautakunnan päättämä 28 000 euron liittymismaksu on ollut suurempi kuin sen olisi tullut olla noudatettaessa lautakunnan päätöspöytäkirjasta ilmeneviä määräytymisperusteita. Hangon tekninen lautakunta on 19.10.2011 hyväksynyt Hangon yleiset vesihuollon liittymistaksat. Päätöksen mukaan tekninen lautakunta vahvistaa uudisalueiden liittymismaksut erikseen. Lautakunnan päätöspöytäkirjassa 16.11.2011 (§ 202) on todettu muun muassa, että ennen Varisniemen alueen kaavoittamista oli alueelle rakennettu vesijohto, joka oli syytä uusia. Suunnittelualueella on ollut ennen alueen kaavoittamista viisi kiinteistöä, joista neljä asuinkäyttöön tarkoitettua kiinteistöä oli liittyneenä vesijohtoon. Alueen veneveistämöllä ei ollut vesiliittymää. Lopulliseksi hinnaksi alueen vesihuollolle muodostui 175 000 euroa. Alueen vesihuollon liittymismaksua määrättäessä otetaan huomioon Hangon vesihuollon vahvistettujen taksojen mukaisesti uudisalueen vesihuollon rakentamiskustannukset. Tämän lisäksi huomioidaan Hangon vesi- ja viemärilaitoksella käytössä olevat liittymismaksujen jakoperusteet vesijohdon, viemärin ja sadevesiviemärin osalta. Edellä esitettyjä periaatteita noudattaen kiinteistöjen, joilla vesijohto jo oli, ei tarvitse maksaa liittymismaksusta vesijohdon osuutta. Tämän osuuden ajatellaan liittymismaksua määritettäessä olevan maksettu, eikä sitä myöskään vyörytetä toisille liittyjille maksettavaksi. Vesihuollon liittymismaksuja määrättäessä tavoitteena on jakaa alueen korkeita vesihuollon rakentamiskustannuksia liittyjille maksettaviksi. Tämä on oikeudenmukaista ajatellen, että alueelta tonttia hakeneet tiesivät, että näin tullaan menettelemään ja ovat varautuneet siihen siis jo tonttia hakiessaan. Liittymismaksua määrättäessä otetaan huomioon myös rakennusten käyttötarkoitus. Päätöspöytäkirjan mukaan "(a)lueelle on kaavoitettu seitsemän tonttia (AP-11, asuinpientalojen korttelialue) ja yksi tontti (TT-1, teollisuusrakennusten korttelialue). TT-1-alueen liittymismaksun on perusteltua olla vesihuollon pienemmästä tarpeesta johtuen pienempi. Ts. alueen kiinteistöjen liittymismaksu määräytyy ottaen huomioon kiinteistön käyttötarkoitus. Toteutuneet vesihuollon rakentamiskustannukset (175 000 euroa) päätetään periä vesihuollon liittymismaksuina. Tämä tarkoittaa sitä, että kun tontteja on alueelle kaavoitettu 8, muodostuu liittymiskustannuksiksi 175 000 e : 8 = 21 875 euroa/kiinteistö (alv 0%)." Valittajat ovat vedonneet siihen, että Varisniemen alueen vesihuoltomaksut eivät ole tasapuolisia Hangon alueella eivätkä Varisniemen alueen sisällä ja että tekninen lautakunta on määrännyt Varisniemen alueen liittymismaksut täsmälleen entisin, hallinto-oikeuden lainvastaisiksi tuomitsemin perustein. Valittajat ovat myös tuoneet esiin, että tontteja haettaessa yhdelläkään hakijalla ei ollut tietoa siitä, että suurin osa saa alennusta vähintään 60 prosenttia. B ja C ovat valituksessaan katsoneet Varisniemen liittymismaksujen olevan kohtuuttomat myös siksi, että Hamnholmenin tarpeita palveleva kallis vesijohto- ja viemäriverkosto maksatetaan Varisniemen asukkailla.

§:n perusteella liittymismaksun suuruudessa voidaan ottaa huomioon myös kiinteistön käyttötarkoitus. Kun tontin TT-1 alempi liittymismaksu on valituksenalaisen päätöksen mukaan perustettu kiinteistön käyttötarkoitukseen, AP-11-tonttien 21 875 euron suuruisia liittymismaksuja ei hallinto-oikeuden näkemyksen mukaan voida pitää epätasapuolisina TT-1-tontin alempaan maksuun nähden. Vesihuoltolain 18 §:n ja 19 §:n 2 momentti antavat mahdollisuuden vahvistaa uudisalueiden liittymismaksu kustannusten oikean kohdentamisen tai aiheuttamisperiaatteen toteuttamisen perusteella. Hangon kaupunginhallituksen lausunnon mukaan Varisniemen rakentamisen kustannuksiin ei sisälly mitään kustannuksia väitetystä tulevaisuuteen varautumisesta. Asiassa ei ole ilmennyt perusteita katsoa, että kysymyksessä olevat Varisniemen alueen liittymismaksut olisi määrätty siten, että kyseisten tonttien omistajat tai haltijat olisi perusteettomasti asetettu erilaiseen asemaan tai että liittymismaksu olisi kohtuuton. Päätökset eivät loukkaa yhdenvertaisuusperiaatetta tai ole muutoinkaan lainvastaisia. Sillä, olivatko tonttien omistajat tai haltijat olleet liittymismaksun suuruudesta tontin hankkiessaan tietoisia, ei ole sellaisenaan merkitystä arvioitaessa liittymismaksujen lainmukaisuutta tämän kunnallisvalituksen yhteydessä. Mitä tulee vesihuoltolaitoksen ja kiinteistön omistajan tai haltijan välisiin, liittymissopimusta tai vesihuoltolaitoksen sen nojalla perimiä maksuja koskeviin erimielisyyksiin, hallinto-oikeus ei vesihuoltolain 34 §:n perusteella ole toimivaltainen tutkimaan niitä koskevia yksityisoikeudellisia vaatimuksia. Sopimusosapuolet voivat saattaa asian käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet Perusteluissa mainitut Kuntalaki 13 § 2 momentti 4 kohta, 14 § ja 90 § Vesihuoltolaki 1 § Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Airi Helenius (eri mieltä), Monica Gullans ja Jaana Hemminki, joka on myös esitellyt asian. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa 1) A ja hänen asiakumppaninsa ovat valituksessaan vaatineet, että Helsingin hallinto-oikeuden ja Hangon teknisen lautakunnan päätökset kumotaan. Hangon kaupunki on velvoitettava taksoittamaan Varisniemen vesihuollon liittymismaksut kaupungin kaava-alueen yleisen tariffin mukaisiksi (pientalokiinteistö 2 500 euroa). Vaatimustensa tueksi valittajat ovat esittäneet muun ohella seuraavaa: Kaupunki ei ole noudattanut hallinto-oikeuden samassa asiassa 2.10.2008 ja 20.5.2011 tekemiä lainvoimaisia päätöksiä. Nyt kysymyksessä oleva hallinto-oikeuden kolmas päätös samassa asiassa on ristiriidassa kahden aikaisemman ratkaisun kanssa. Päätös johtaa epätasapuoliseen kohteluun Hangossa ja erityisesti Varisniemen alueella. 2) B ja C ovat valituksessaan vaatineet, että Helsingin hallinto-oikeuden ja Hangon teknisen lautakunnan päätökset kumotaan. Hangon kaupunki on velvoitettava korvaamaan valittajien oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Vaatimustensa tueksi valittajat ovat uudistaneet asiassa aikaisemmin lausumansa ja esittäneet lisäksi muun ohella seuraavaa: Kun otetaan huomioon, miten hallinto-oikeus on aikaisemmin ratkaissut käytännössä saman asian, hallinto-oikeus on nyt arvioinut asiaa kokonaisuudessaan virheellisesti ja erityisesti siltä osin kuin kysymys on ollut vesihuollon rakentamisen tarkoituksesta. Varisniemen vesihuollon rakentamiskustannuksiin sisältyy muihin tarkoituksiin liittyviä kustannuksia sekä muita vastaavanlaisia puutteita ja virheitä. Kantakaupungin yleiskaavan valmistelu on alkanut jo vuonna

1. Yleiskaavaa valmisteltaessa yleisölle on esitelty ehdotus, jonka mukaan Varisniemen edustalla olevaan Hamnholmenin saareen voitaisiin rakentaa kymmeniä pientaloja. Vuonna 2012 hyväksytyssä yleiskaavassa Hamnholmen on varattu lähivirkistykseen. Vuosina 2006 - 2010 on siten ollut realistista ottaa huomioon, että Hamnholmen voidaan osoittaa pientalorakentamiseen. Onkin luonnollista, että Varisniemen vesihuollon uudistamisen yhteydessä on katsottu aiheelliseksi ottaa huomioon myös Hamnholmenin mahdollinen tuleva rakentaminen. Kaupunki on rakennuttanut Varisniemen vesihuollon vuonna 2007 urakkana. Kaupungin mukaan urakkasumma on ollut 149 000 euroa, jonka lisäksi muita kustannuksia on ollut 26 000 euroa, eli yhteensä 175 000 euroa. Urakan rajana on ollut Varisniementien ja Reimaritien risteys. Varisniemen kahdeksan vedenkäyttäjän lisäksi myös valituksen liitteenä olevaan johtokarttaan kirjaimilla R, S, T ja U merkityt kiinteistöt on eri tavoin kytketty Varisniemen vesihuoltoon. Vesihuollon rakentamiskustannukset tulee siten jakaa kahdeksan sijasta kahdellatoista. Jaettavaan summaan ei tule sisällyttää kustannuksia sellaisista toimenpiteistä, joista maksaja ei saa hyötyä, ja jokaisesta osuudesta tulee vähentää prosenttiosuus, joka vastaa jo maksettuja liittymismaksuja. Osana Varisniemen vesihuoltoa on rakennettu jätevedenpumppaamo. Säiliön tilavuus on noin 5 380 litraa. Pumppuasemalla on kaksi pumppua, joiden kapasiteetti on yhteensä noin 1,7 miljoonaa litraa jätevettä vuorokaudessa. Motiva Oy:n mukaan keskimääräinen vedenkulutus Suomessa on 155 litraa henkilöä kohden vuorokaudessa. Jos lasketaan, että Varisniemessä on yhdeksän taloa, joissa kussakin on neljä asukasta, muodostuu kulutukseksi 5 580 litraa vuorokaudessa. Näin ollen jätevesisäiliö on suunnilleen yhtä suuri kuin koko vedenkulutus vuorokaudessa. Säiliö voidaan tyhjentää kokonaan käyttämällä yhtä pumppua noin 10 minuuttia. Edellä esitetyn perusteella Varisniemen jätevedenpumppaamo on tarkoitettu huomattavasti suuremmalle asukasmäärälle kuin Varisniemeen mahtuu. Tästä seuraa tarpeettomia ja epäoikeudenmukaisia lisäkustannuksia niille, jotka nyt joutuvat maksamaan liittymismaksun. Varisniemessä on jo kauan ollut vesijohto, jonka linjaus valituksen liitteenä olevaan johtokarttaan merkityistä pisteestä I pisteeseen II on ollut sama kuin vuonna 2007 rakennetulla vesijohdolla. Vanha vesijohto on ollut kaivettuna jäätymättömään syvyyteen. Näin ollen uuden vesijohto- ja viemärilinjan rakentamisen ei olisi tarvinnut olla erityisen kallista pisteiden I ja II välillä, koska kysymys on pääasiassa ollut vain aikaisemmin kaivetun ja räjäytetyn putkiojan leventämisestä. Kaupunki on vuonna 2007 rakentanut 90 - 100 metrin pituisen vesijohdon valituksen liitteenä olevaan johtokarttaan merkittyjen pisteiden II ja III välille koskemattomaan maahan. Vesijohto päättyy vähän ennen aallonmurtajaa eikä kukaan ole käyttänyt sitä. Tämä osa uudesta vesijohdosta on todennäköisesti rakennettu Hamnholmenin tulevaa rakentamista varten. Tästä vesijohdosta ei ole hyötyä Varisniemen nykyisille kiinteistöille, eikä liittymismaksua tule määrätä näiltä osin. Varisniemen vesihuoltoa käyttävät myös Varisniementien alkupäässä sijaitsevat kiinteistöt, jotka on merkitty valituksen liitteenä olevaan johtokarttaan kirjaimilla R ja S. Tästä huolimatta nämä kiinteistöt eivät ole mukana maksuvelvollisuutta koskevissa laskelmissa. On todennäköistä, ettei kaupunki voi määrätä niille maksuvelvollisuutta, koska ne ovat jo kauan sitten maksaneet liittymismaksunsa. Ei kuitenkaan ole oikeudenmukaista, että Varisniemen muut kiinteistönomistajat joutuvat maksamaan näiden kiinteistöjen osuuden. Näiltä osin kaupungin tulee olla maksajana. Viettoviemäri valituksen liitteenä olevaan johtokarttaan merkittyjen pisteiden VIII ja IV välillä ei ole tarpeellinen muille Varisniemen kiinteistönomistajille eikä heille tule sälyttää kustannuksia näiltä osin. Sama koskee pisteiden V ja VI välistä sadevesiviemäriä. Varisniemen vesihuolto on mitoitettu ja rakennettu suuremmalle asutukselle kuin Varisniemeen mahtuu. Kaupunki on vyöryttänyt edellä kerrottujen toimenpiteiden kustannuksia Varisniemen kiinteistönomistajien maksettavaksi. Liittymismaksu ei ole kohtuullinen eikä tasapuolinen. Liittymismaksu on kymmenkertainen verrattuna kaupungin halvimpaan liittymismaksuun. Liittymismaksuun on laskettu ylimitoitettuja toimenpiteitä ja sellaisia toimenpiteitä, jotka eivät hyödytä maksuvelvollisia. Hangon kaupunginhallitus on valitusten johdosta antamassaan selityksessä esittänyt, että valitukset hylätään. Kaupunginhallitus on todennut muun ohella seuraavaa: Kantakaupungin yleiskaavan valmistelun aikana on ollut esillä mahdollisuus, että Hamnholmeniin osoitetaan pientalotontteja, mutta oikeusvaikutteisessa yleiskaavassa alue on merkitty virkistysalueeksi. Varisniemen asemakaava on vuodelta
2. Varisniemen uudella asemakaava-alueella on kahdeksan tonttia, joista yksi on varattu veneveistämölle ja seitsemän pientaloasutukselle. Kustannusten laskennassa on käytetty kahdeksaa tonttia. Varisniemen kunnallistekniikan rakensi ulkopuolinen urakoitsija. Urakkaraja oli asemakaava-alueen ulkopuolella Varisniementien ja Reimaritien risteyksessä, koska Varisniemen verkosto oli kytkettävä olemassa olevaan verkostoon jätevesien johtamiseksi ja veden saamiseksi. B:n ja C:n valituksessa kirjaimilla R, S, T ja U merkityt pientalotontit kuuluvat vuonna 1967 hyväksyttyyn eri asemakaava-alueeseen, jolloin niitä ei tule ottaa huomioon liittymismaksua määritettäessä. Varisniemen vesi- ja viemärilinjan kulkiessa näiden talojen ohi, oli tarkoituksenmukaista liittää ne myös uusiin putkiin sen sijaan, että ne olisi jätetty vanhan verkoston piiriin. Kaivanto jouduttiin kuitenkin tekemään kyseiseen kohtaan. Pumppaamon säiliön tilavuus on 5 400 litraa ja siinä on kaksi pumppua, joiden kummankin toimintapiste on 6 litraa sekunnissa. Koko säiliön tilavuus ei kuitenkaan normaalitilanteessa ole käytössä, vaan suurin osa on varakapasiteettia esimerkiksi häiriö- ja huoltotilanteiden varalle. Vuorokauden aikana käytettävä vesimäärä ei ole ainoa mitoitusperuste, vaan kulutushuiput, jotka vaihtelevat vuorokauden, viikonpäivän ja vuodenajan mukaan. Jos Hamnholmenin saareen joskus tulevaisuudessa olisi rakennettu asutusta, sinne olisi pitänyt rakentaa oma jätevedenpumppaamo ja lisäksi vaihtaa Varisniemen pumppaamon pumput vastaamaan uutta jätevesimäärää. Kustannukset olisi jaettu Hamnholmenin kiinteistöille. Vanhan vesijohdon B:n ja C:n valituksessa mainittujen pisteiden I ja II välillä oli oltava käytössä urakoinnin aikana, joten uudelle vesihuoltolinjalle oli louhittava uusi kanaali. Vanha vesijohto kulki myös osittain tonttien läpi, joten johdon sijainti oli syytä muuttaa katualueelle. Näin ollen kanaalin louhinta oli tarpeellista. B:n ja C:n valituksessa mainittujen pisteiden II ja III välille rakennettu vesijohto päättyy palopostiin, joka sijaitsee pysäköintialueella. Pysäköintialue toimii myös pelastuslaitoksen kääntöpaikkana mahdollisissa tulipalotilanteissa. Palopostia tarvitaan alueen sammutusveden toimittamiseksi, jolloin siitä on hyötyä myös alueen talouksille. Alueella ei ole vesijohdon rengassyöttöä, joten ongelmatilanteissa paloposti on tarpeen alueen vesijohtoverkoston huuhtelun järjestämisessä. Kyseisellä välillä ei ole viemäriputkea, joka olisi tarvittu, jos Hamnholmenia olisi suunniteltu rakennettavaksi. Liittymismaksuja määritettäessä kaikkia kustannuksia ei ole otettu alueen vesihuollon kustannuksiksi. Rakentamisen kokonaiskustannukset olivat 191 680,96 euroa kirjanpidon 2007 mukaisesti, mutta lopullisessa laskennassa kustannuksiksi luettiin 175 000 euroa. Näin ollen pisteiden I ja VI välisen hulevesiputken ja pisteiden VIII ja IV välisen viettoviemärin materiaalikustannusten voidaan olettaa olevan poissa liittymismaksulaskelmasta, jolloin talojen R ja S liittymiskustannuksia ei ole vyörytetty Varisniemen liittyjille. Vesihuoltolinjan suunnittelussa ja toteutuksessa on noudatettu alalla vallitsevia määräyksiä ja ohjeita ja mitoitus on tapahtunut niiden mukaisesti. Toteutuneita kustannuksia on kohtuullistettu jo liittymismaksuja määrättäessä. Väitettyjä tarpeettomia kustannuksia ei siis ole vyörytetty Varisniemen liittymismaksuihin. Rakentaminen on tehty hyviä toiminta­tapoja noudattaen. A ja hänen asiakumppaninsa ovat antaneet vastaselityksen. B ja C ovat antaneet vastaselityksen, jossa he ovat vaatineet, että asiassa toimitetaan suullinen käsittely todistajien kuulemiseksi siltä osin kuin asiassa on kysymys vesijohdon rakentamisesta pisteiden II ja III välille. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian.
3. B:n ja C:n vaatimus suullisen käsittelyn toimittamisesta hylätään.
4. Valitukset hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
5. B:n ja C:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään. Perustelut
6. Suullinen käsittely Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Kun otetaan huomioon perusteet, joiden vuoksi B ja C ovat pyytäneet suullisen käsittelyn toimittamista, selvitys, jota he ovat ilmoittaneet siinä esittävänsä, sekä asiakirjoista saatava selvitys, suullisen käsittelyn toimittaminen ei ole tarpeen asian selvittämiseksi.
7. Hangon teknisen lautakunnan päätöksen lainmukaisuus 2.1 Sovellettavat oikeusohjeet esitöineen Vesihuoltolain 1 §:n mukaan mainitun lain tavoitteena on turvata sellainen vesihuolto, että kohtuullisin kustannuksin on saatavissa riittävästi terveydellisesti ja muutoinkin moitteetonta talousvettä sekä terveyden- ja ympäristönsuojelun kannalta asianmukainen viemäröinti. Vesihuoltolain 18 §:n 1 momentin (119/2001) mukaan vesihuollon maksujen tulee olla sellaiset, että pitkällä aikavälillä voidaan kattaa vesihuoltolaitoksen investoinnit ja kustannukset. Maksuihin saa sisältyä enintään kohtuullinen tuotto pääomalle. Pykälän 2 momentin mukaan maksujen tulee olla kohtuulliset ja tasapuoliset. Maksun suuruudessa voidaan ottaa huomioon tarve säädellä veden kulutusta, veden erityinen käyttötarkoitus taikka jäteveden poikkeuksellinen laatu tai määrä. Maksujen tulee tarpeen mukaan olla sellaiset, että ne edistävät veden säästäväistä käyttöä ja jäteveden määrän vähentämistä sekä ehkäisevät haitallisten aineiden johtamista viemäriin. Vesihuoltolain 18 §:n 1 momenttia on tarkennettu 1.9.2014 voimaan tulleella lailla (681/2014) siten, että vesihuollon maksuilla katettavilla investoinneilla tarkoitetaan sekä uus- että korjausinvestointeja. Lisäksi momentissa mainitaan erikseen maksut huleveden viemäröinnistä.

§:n (119/2001) 1 momentin mukaan vesihuoltolaitoksen tulee periä vesihuollosta käyttömaksua. Käyttömaksu peritään kiinteistön käyttämän veden ja poisjohdettavan jäteveden määrän ja laadun perusteella. Pykälän 2 momentin mukaan lisäksi laitos voi periä liittymismaksua ja perusmaksua sekä muita maksuja laitoksen toimittamista palveluista. Nämä maksut voivat olla eri alueilla erisuuruisia, jos se on tarpeen kustannusten oikean kohdentamisen tai aiheuttamisperiaatteen toteuttamisen vuoksi taikka muusta vastaavasta syystä. Liittymismaksun suuruudessa voidaan ottaa huomioon myös kiinteistön käyttötarkoitus.

§:n 1 momenttia on tarkennettu 1.9.2014 voimaan tulleella lailla (681/2014) siten, että käyttömaksua voi periä myös huleveden viemäröinnistä. Samalla pykälän 2 momenttia on muutettu siten, että siinä tarkoitetut maksut ovat erisuuruisia momentin mukaisten edellytysten täyttyessä. Hallituksen esityksen (HE 218/2013

1. vp)mukaan muutoksen perusteella vesihuoltolaitoksen tulisi periä liittymis-, perus- ja muita maksuja laitoksen toimittamista palveluista erisuuruisina eri alueilla, jos tämä olisi perusteltua kustannusten oikean kohdentamisen, aiheuttamisperiaatteen tai muun vastaavan perustellun syyn takia. Vesihuoltolainsäädännön uudistamista koskevan hallituksen esityksen (HE 85/2000
2. vp)yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan vesihuoltolain 18 §:n osalta muun ohella seuraavaa: "Vesihuoltolakiin ehdotetaan otettavaksi säännökset vesihuollosta perittävistä maksuista ja niiden määräytymisperusteista. Eräät laintasoiset säännökset maksuista olisivat tarpeen jätevesimaksulain kumoamisen vuoksi. Samalla yhdenmukaistettaisiin perusteet, joiden mukaan vesihuoltolaitos perisi maksunsa. Pykälässä säädettäisiin maksujen yleisistä perusteista. Tarkemmat säännökset maksujen yleisistä perusteista voitaisiin tarvittaessa antaa asetuksella 36 §:n 3 kohdan nojalla. Pykälän 1 momentin mukaan maksujen tulisi olla sellaisia, että niillä voidaan pitkällä aikavälillä kattaa vesihuoltolaitoksen investoinnit ja kustannukset. Säännöksen tarkoittamia kustannuksia olisivat kaikki ylläpito- ja käyttökustannukset sekä myös mahdolliset ympäristön- ja terveydensuojelusta, luonnonvarojen käytöstä ja mahdollisista maankäytön rajoituksista aiheutuvat kustannukset, jotka tulisi siis ottaa maksuissa huomioon. Näin säännös vastaisi valmisteilla olevan vesipolitiikan puitedirektiivin mukaista kustannusten kattamisen periaatetta. Tarkoituksena on, että vesihuollon palveluista perittävät maksut vastaisivat mahdollisimman hyvin todellisia kustannuksia. Samalla ne edistäisivät aiheuttamisperiaatteen toteuttamista, mikä oli myös kumottavaksi ehdotetun jätevesimaksulain tarkoituksena. Pykälän 1 momentissa säädettäisiin edelleen, että maksuihin voisi sisältyä enintään kohtuullinen tuotto pääomalle. Säännöksen tarkoituksena on osaltaan varmistaa, että maksut perustuisivat vesihuollon todellisiin kustannuksiin. Se ehkäisisi myös vesihuollosta perittävien maksujen käyttöä piiloverotukseen. Toisaalta säännöksellä varmistettaisiin myös vesihuoltolaitosten taloudelliset toimintaedellytykset esimerkiksi lain edellyttämien uusinvestointien ja laitteistojen ylläpitomenojen sekä perusparannusinvestointien varalta. Vesihuollon tukipolitiikan kannalta ei myöskään ole perusteltua osoittaa valtion varoista tukea vesihuoltoinvestointeihin, jos samanaikaisesti maksujen tuotosta tuloutetaan laitoksen omistajille enemmän kuin sijoitetun pääoman voidaan kohtuudella edellyttää tuottavan. Tuottovaatimusten kohtuullisuutta arvioitaessa voidaan viitata esimerkiksi valtion talousarviosta annettuun asetukseen (1243/1992), jonka 56 §:n mukaan valtion investointilaskelmissa ja muussa pääomien käytön arvioinnissa käytetään, jollei käyttötarkoituksesta muuta johdu, tuottovaatimuksena valtiokonttorin laskemaa arvioinnin suorittamista edeltäneen varainhoitovuoden markkamääräisen pitkäaikaisen lainanoton efektiivistä korkokustannusta valtiolle. Vesihuollon välttämättömyyspalveluluonne huomioon ottaen pykälän 2 momentti edellyttäisi, että maksujen tulee olla kohtuullisia ja tasapuolisia. Kohtuullisuutta arvioitaessa tulisi kiinnittää huomiota vesihuollon eri maksuista muodostuvaan kokonaisuuteen. Maksujen tasapuolisuuden vaatimus tarkoittaa, että soveltamisalan puitteissa eri asiakkaita, asiakasryhmiä tai kunnan eri alueita ei aseteta perusteettomasti toisistaan poikkeavaan asemaan. (---)" Mainitun hallituksen esityksen yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan

§:n osalta seuraavaa: "Pykälään sisältyisivät säännökset eri maksuista, joita vesihuoltolaitoksilla olisi oikeus periä. Vesihuoltolainsäädännön uudistamisen tavoitteiden mukaisesti kaikki pykälän tarkoittamat maksut olisivat yksityisoikeudellisia. Näin poistuisi oikeudellinen ero vesilaitosten ja kunnallisten viemärilaitosten perimien maksujen välillä. Vesihuollosta perittävät maksut olisivat käyttömaksu, liittymismaksu ja perusmaksu. Käyttömaksun periminen olisi pykälän 1 momentin nojalla pakollista vesihuoltolaitoksen toimittamista palveluista aiheutuvien kustannusten kattamiseksi. Käyttömaksua voitaisiin periä vesihuoltolaitoksen muuttuvien kustannusten kattamiseksi sekä kiinteiden kustannusten kattamiseksi siltä osin kuin niitä ei kateta perusmaksuilla. Tarkoituksena on, että käyttömaksu määräytyisi sen perusteella, minkä verran asiakas käyttää vedenhankinnan ja viemäröinnin palveluja. Pääasiallisena maksuperusteena olisi siten vastedeskin käytetyn veden määrä. Aiheuttamisperiaatteen mukaisesti käyttömaksu olisi tältä osin mahdollista periä käytetyn veden määrän sijasta kiinteistöltä poisjohdettavan veden arvioidun määrän perusteella. Pykälän 2 momentin mukaan käyttömaksun lisäksi vesihuoltolaitos voisi periä liittymismaksua, perusmaksua sekä muita maksuja laitoksen toimittamista palveluista. Liittymismaksulla voitaisiin kattaa esimerkiksi kustannukset laitoksen perustamisinvestoinneista ja palvelun aloittamisesta. Säännös mahdollistaisi myös sen, että vesihuoltolaitos ja asiakas voisivat halutessaan sopia kiinteistökohtaisiin vesihuoltoratkaisuihin liittyvistä palveluista ja laitos perisi niistä maksun. Tällaisia palveluita voisivat olla esimerkiksi kiinteistöjen vesihuoltolaitteistojen ylläpito ja kunnostus ja sakokaivojen tyhjentäminen. Säännöksen tarkoittamia muita maksuja voisi olla esimerkiksi hule- ja perustusten kuivatusveden poisjohtamisesta perittävä maksu siltä osin kuin se ei sisälly jäteveden poisjohtamisesta perittävään maksuun. Asemakaava-alueiden ulkopuolisilla taajaan asutuilla alueilla ja haja-asutusalueilla vesihuollon kustannukset ovat yleensä suuremmat kuin asemakaava-alueilla. Siksi pykälän 2 momentissa säädettäisiin, että muut vesihuollon maksut kuin käyttömaksu voisivat olla eri alueilla erisuuruisia, mikäli tämä on tarpeen kustannusten oikean kohdentamisen, aiheuttamisperiaatteen toteuttamisen vuoksi tai muusta vastaavasta syystä. Tarkoituksena on edistää vesihuollon palvelujen tarjontaa niillä taajama-alueilla, joilla tällä hetkellä ei ole yhteisiä vesihuoltoverkostoja sekä uusilla asuntoalueilla ja haja-asutusalueilla. Samalla olisi kuitenkin otettava myös huomioon 18 §:n vaatimus maksujen kohtuullisuudesta ja tasapuolisuudesta." 2.2 Asiassa saatu selvitys Hangon tekninen lautakunta on 19.10.2011 (§ 173) hyväksynyt vesi- ja viemärilaitoksen taksat 14.11.2011 alkaen. Taksa on sisältänyt vesimaksut, liittymismaksut sekä vesimittarin tarkistusmaksut ja eräät muut vastaavat maksut. Hyväksytyn taksan mukaan pientalokiinteistön liittymismaksu asemakaava-alueella on 2 500 euroa (+ alv 23 %). Taksan mukaan liittymismaksu ei sisällä liittämistyöstä aiheutuvia työ- ja materiaalikustannuksia. Tekninen lautakunta on samalla todennut, että se vahvistaa uudisalueiden liittymismaksut erikseen. Hangon tekninen lautakunta on 16.11.2011 (§ 202) tekemällään päätöksellä määrännyt, että Varisniemen alueen vesihuollon liittymismaksu on 21 875 euroa (alv 0 %) kaava-alueelle kaavaan merkityille AP-11-tonteille ja 10 000 euroa (alv 0 %) kaava-alueelle kaavaan merkitylle TT-1-tontille. Lautakunnan pöytäkirjassa (§ 202) on todettu muun ohella, että ennen Varisniemen alueen kaavoittamista alueelle oli rakennettu vesijohto, joka oli syytä uusia. Alueella ei ollut viemäriä. Johtuen tarpeesta säilyttää alueen luontoarvoja, kaavasta on tullut tehoton. Tehoton kaava yhdessä kallioperäisen maaperän kanssa on nostanut kunnallistekniikan rakentamiskustannukset tonttia kohden varsin korkeiksi. Alueelle kaavoitettujen uusien tonttien hakijat ovat olleet tietoisia kiinteistölle määrättävästä verraten korkeasta vesihuollon liittymähinnasta. Alueen vesi- ja viemärijohtojen rakentamiskustannukset olivat annetun urakkatarjouksen mukaan 149 000 euroa ja lopulliseksi hinnaksi alueen vesihuollolle muodostui 175 000 euroa. Tällöin mukaan on laskettu jätevedenpumppaamon huoltorakennus sekä automatiikka, jotka eivät sisältyneet urakkaan. Lautakunnan pöytäkirjassa (§ 202) on todettu edelleen, että Hangon vesihuollon vahvistettujen taksojen mukaan vesihuollon liittymismaksua määrättäessä otetaan huomioon uudisalueen vesihuollon rakentamiskustannukset. Tekninen lautakunta on tehnyt asiaa koskevan päätöksen 21.3.2007 (§ 42). Varisniemen alueen liittymismaksuja määrättäessä tavoitteena on jakaa alueen korkeita vesihuollon rakentamiskustannuksia liittyjille maksettaviksi. Alueelle on kaavoitettu seitsemän asuinpientalotonttia (AP-11-korttelialue) ja yksi teollisuusrakennustontti (TT-1-korttelialue). Vesihuollon pienemmästä tarpeesta johtuen TT-1-korttelialueen tontin vesihuollon liittymismaksun on perusteltua olla pienempi. Toteutuneet vesihuollon rakentamiskustannukset (175 000 euroa) peritään vesihuollon liittymismaksuina. Kun alueelle on kaavoitettu kahdeksan tonttia, liittymismaksuksi muodostuu 175 000 euroa : 8 = 21 875 euroa/kiinteistö (alv 0 %). Hangon tekninen lautakunta on 17.10.2012 (§ 164) hylännyt A:n ja hänen asiakumppaniensa sekä B:n ja C:n oikaisuvaatimukset lautakunnan päätöksestä 16.11.2011 (§ 202). Lautakunnan päätöksessä on viitattu lautakunnan päätöksiin 21.3.2007 (§ 42) ja 16.11.2011 (§ 202) sekä todettu, että Varisniemi on ensimmäinen alue, jota koskee erillinen aiheuttamisperiaatteeseen perustuva liittymismaksu. 2.3 Oikeudellinen arviointi ja lopputulos Vesihuoltolain mukaisten kunnallisten maksujen perusteista säädetään erityisesti vesihuoltolain 18 ja 19 §:ssä. Säännöksiä tulkittaessa otetaan huomioon yleiset kunnallisia maksuja ohjaavat periaatteet, kuten tasapuolisuus, selkeys ja vertailukelpoisuus.

§:n 2 momentin mukainen liittymismaksu peritään kiinteistön liittämisestä vesihuoltolaitoksen verkostoon ja sen yleisenä tavoitteena on kattaa suurimmalta osin laitoksen investointikulut eli ne kulut, jotka kiinteistöjen liittäminen aiheuttaa vesihuoltolaitokselle. Kysymyksessä voi olla palvelukohtainen maksu tai yksi liittymismaksu. Liittymismaksun määräytymisperuste voidaan ilmoittaa sellaisilla eri tekijöillä, joiden voidaan katsoa liittyvän vesihuoltopalveluiden investointien määrään. Tällaisia tekijöitä voivat olla muun ohella kiinteistön käyttötarkoitus, kiinteistön rakennusoikeus tai rakennuspaikan pinta-ala. Maksun suuruus voidaan myös tarvittaessa porrastaa esimerkiksi rakennusoikeuden perusteella.

§:n 2 momentin perusteella liittymismaksut voivat olla erisuuruisia eri alueilla, jos se on tarpeen kustannusten oikean kohdentamisen tai aiheuttamisperiaatteen tai muun vastaavan syyn vuoksi. Jos liittymismaksut ovat eri alueilla eri suuruisia, tulee tälle olla yleisesti todennettavissa oleva syy. Tällainen syy voi olla esimerkiksi alueen poikkeava maaperä, maaston olosuhteet tai alueen alhainen rakennustehokkuus. Hangon teknisen lautakunnan 16.11.2011 (§ 202) tekemän päätöksen perusteluiden mukaan kysymyksessä olevan Varisniemen alueen asemakaava on tehoton ja alueen maaperä on kallioinen. Nämä tekijät ovat nostaneet kunnallistekniikan rakentamiskustannukset tonttia kohden varsin korkeiksi. Hangon kaupunginhallitus on täällä antamassaan selityksessä todennut, että Varisniemen vesihuollon rakentamisen kokonaiskustannukset olivat 191 680,96 euroa kirjanpidon 2007 mukaisesti, mutta lopullisessa laskennassa maksujen perusteena käytettiin 175 000 euroa. Selityksen mukaan toteutuneita kustannuksia on näin kohtuullistettu liittymismaksuja määrättäessä. Selityksen liitteenä on asiakirja "Vesilaitoksen käyttöomaisuuden lisäys/vähennys 31.12.2007", jonka mukaan Varisniemen vesijohto- ja viemäriverkostojen investointimenot ovat yhteensä mainitut 191 680,96 euroa. Kaupunki on siten esittänyt selvitystä Varisniemen alueen vesihuollon rakentamiskustannuksista ja vastannut B:n ja C:n valituksessa esitettyihin väitteisiin, joiden mukaan liittymismaksun perusteena oleviin kustannuksiin olisi sisällytetty muitakin menoja kuin Varisniemen alueen vesihuollon rakentamiskustannuksia. Esitetyn selvityksen perusteella teknisen lautakunnan päätös 16.11.2011 (§ 202) on perustunut toteutuneisiin Varisniemen alueen vesihuollon rakentamiskustannuksiin. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella ei ole perusteita epäillä, että näihin rakentamiskustannuksiin sisältyisi muita kuin tavanomaisiksi katsottavia vesihuollon rakentamiskustannuksia. Edellä lausuttu huomioon ottaen Varisniemen alueen vesihuollon liittymismaksu on määrätty vesihuoltolain 18 ja 19 §:stä ja niiden esitöistä ilmenevien kustannusten kattamisen periaatteen ja aiheuttamisperiaatteen mukaisesti. Asiakirjoista ilmenevissä olosuhteissa valituksenalaista liittymismaksua ei ole pidettävä lainvastaisena myöskään vesihuoltolain 18 §:n 2 momentissa säädetyn kohtuullisuuden vaatimuksen perusteella. Asiassa on lisäksi arvioitava, onko tasapuolisuuden vaatimus otettu asianmukaisesti huomioon liittymismaksua määrättäessä. Teknisen lautakunnan 19.10.2011 (§ 173) tekemässä taksapäätöksessä on määrätty, että pientalokiinteistön liittymismaksu asemakaava-alueella on 2 500 euroa (+ alv 23 %). Mahdollisuus erisuuruisten liittymismaksujen hyväksymiseen uudisalueiden osalta on kuitenkin todettu jo mainitussa taksapäätöksessä. Varisniemen aluetta voidaan pitää tällaisena uudisalueena. Varisniemen alueen osalta erikseen hyväksytty liittymismaksu on perustunut edellä esitetyllä tavalla vesihuollon rakentamiskustannuksiin. Liittymismaksu on maaperän ja kaavan tehottomuuden vuoksi muodostunut olennaisesti korkeammaksi kuin yleisen taksan mukainen liittymismaksu muilla tarkemmin yksilöimättömillä asemakaava-alueilla. Kaupungilla ei ole velvollisuutta alentaa Varisniemen alueen liittymismaksua vain sillä perusteella, että muilla asemakaava-alueilla peritään alempaa maksua. Näin ollen valituksenalainen liittymismaksu ei ole lainvastainen myöskään vesihuoltolain 18 §:n 2 momentissa säädetyn tasapuolisuuden vaatimuksen perusteella. Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja siinä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita. 3. Oikeudenkäyntikulut Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, B:lle ja C:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Riitta Mutikainen, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä ja Janne Aer. Asian esittelijä Jukka Reinikainen.