§:n 1 momentin tarkoittama ensisijaisesti puhdistamisvelvollinen. A oli sittemmin myynyt kiinteistön. Kiinteistö tai sillä oleva öljysäiliö eivät siten olleet kuuluneet hänen kuolinpesäänsä ja sen osakkaiden hallintaan, eikä kuolinpesää näin ollen voitu
§:n 1 momentin perusteella pitää suoraan pilaantumisen aiheuttajana. Asiassa ei ollut arvioitavana, olisiko puhdistamisvastuu voinut siirtyä kuolinpesälle muutoinkaan sen perusteella, että kiinteistö olisi siirtynyt kuolinpesän hallintaan. Kuolinpesä ei ollut puhdistamisvastuussa myöskään kiinteistön haltijan vastuuta koskevan edellä mainitun pykälän 2 momentin perusteella. A:lle ei ollut hänen eläessään asetettu velvollisuutta maaperän puhdistamiseen, eikä hänen kuollessaan ollut ollut vireillä puhdistamisvelvollisuuden asettamista koskevaa viranomaismenettelyä. Kun lisäksi otettiin huomioon uhkasakkolain 20 ja 21 §, ei maaperän pilaantumisen aiheuttajan puhdistamisvastuu ollut voinut myöskään siirtyä kuolinpesälle, jonka hallinnassa kiinteistö ei ollut missään vaiheessa ollut. Kuolinpesään ei näin ollen voitu kohdistaa hallintopakkoa maaperän puhdistamiseksi. Ks. myös KHO 2015:22 ja KHO 2015:23 Ympäristönsuojelulaki (86/2000) 75 § 1 ja 2 momentti Päätös, josta valitetaan Vaasan hallinto-oikeus 18.6.2013 nro 13/0161/1 Asian taustaa ja B:n hakemus hallintopakkotoimiin ryhtymisestä A:n Tampereen kaupungin Ryydynpohjan kaupunginosassa korttelissa 2579 tontilla 3 osoitteessa Kukkolankatu 49 sijaitsevan kiinteistön (kiinteistötunnus 837-270-2579-3) vanhan öljysäiliön marraskuussa 1999 toimitetussa kuntotarkastuksessa oli todettu säiliön pohja-alueella 0,5 - 4 mm:n syöpymiä, jotka oli paikattu kumilevyllä, ruuvilla ja piellä. A oli poistanut vanhan öljysäiliön käytöstä maaliskuussa
§:n 3 momentin nojalla kunnan tehtäväksi. Vielä B on vaatinut ELY-keskusta selvittämään mahdollisuutta suorittaa puhdistustyö ensi vaiheessa viranomaisen tai kunnan toimesta. Puhdistustyö olisi tehtävä heti, jotta B voisi hyödyntää ostamaansa kiinteistöä. Asian aikaisempi käsittely Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus/ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue (jäljempänä myös ELY-keskus) on 3.7.2012 tekemänsä päätöksen päävelvoitteessa määrännyt A:n kuolinpesän ympäristönsuojelulain (86/2000) 79 §:n nojalla puhdistamaan Tampereen kaupungin Ryydynpohjan kaupunginosassa korttelissa 2579 tontilla 3 sijaitsevan kiinteistön maaperän seuraavasti: Kiinteistöllä sijaitsevan asuinrakennuksen alainen öljyhiilivedyllä pilaantunut maaperä on puhdistettava pilaantuneilta osin. Puhdistustoimien suorittajalla on oltava riittävä asiantuntemus pilaantuneen maaperän kunnostamisesta. Kiinteistöltä on poistettava pilaantunut maa-aines, jonka öljyhiilivetypitoisuudet ylittävät valtioneuvoston asetuksessa 214/2007 esitetyt alemmat ohjearvot, jotka kevyelle polttoöljylle on 300 mg/kg. Puhdistustoimet tulee aloittaa 90 päivän kuluessa ELY-keskuksen päätöksen tiedoksisaannista. ELY-keskus on päätöksensä lisävelvoitteessa määrännyt seuraavaa: Ennen puhdistustyön aloittamista tulee kunnostuksesta tehdä Pirkanmaan ELY-keskukselle ympäristönsuojelulain 78 §:n mukainen ilmoitus pilaantuneen alueen kunnostamisesta viimeistään 30 päivää ennen kunnostuksen aloittamista päätöksestä tarkemmin ilmenevällä tavalla. Puhdistaminen tulee suorittaa keskeytyksittä ja työn etenemisestä tulee ilmoittaa Pirkanmaan ELY-keskukselle. Työn valvojana on oltava asiantunteva henkilö, jolla tulee olla käytettävissään työn ohjaamiseen kyseisille haitta-aineille soveltuva kenttäanalytiikka ja sen asiantuntemus sekä ympäristönäytteenottajan sertifikaatti. Kunnostuksen valmistuttua puhdistustoimenpiteestä on laadittava loppuraportti, joka on toimitettava tarkastettavaksi ELY-keskukselle kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun puhdistustyö on päättynyt. ELY-keskus on ympäristönsuojelulain 88 §:n nojalla asettanut uhkasakon edellä mainittujen velvoitteiden tehosteeksi ja uhkasakon asettamisen osalta määrännyt seuraavaa: Mikäli ELY-keskuksen hyväksymiä puhdistamistoimia ei aloiteta 90 päivän kuluessa ELY-keskuksen päätöksen tiedoksisaannista, uhkasakon kiinteä peruserä on 5 000 euroa ja lisäerä 2 000 euroa jokaista alkavaa 30 päivän uhkasakkojaksoa kohden, jonka kuluessa päävelvoitetta ei ole noudatettu. Mikäli puhdistamistoimet eivät etene suunnitellusti eikä asiasta esitetä ELY-keskuksen hyväksymää syytä puhdistustyön viivästymiselle, uhkasakon kiinteä peruserä on 3 000 euroa ja lisäerä 2 000 euroa jokaista alkavaa 30 päivän uhkasakkojaksoa kohden, jonka kuluessa lisävelvoitetta ei ole noudatettu. ELY-keskus on lopuksi ympäristönsuojelulain 101 §:n nojalla määrännyt, että sen päätöstä on noudatettava mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta. ELY-keskus on päätöksensä perusteluissa todennut, että A:n kuolinpesä ei ole tuonut selityksessä esille mitään sellaista uutta seikkaa, jonka johdosta maaperän puhdistamista koskevan määräyksen antamisesta kuolinpesälle voitaisiin luopua. ELY-keskus on lisäksi lausunut seuraavaa: Uuden jätelain (646/2011) 149 §:n mukaan sen voimaan tullessa vireillä olevat asiat käsitellään uuden jätelain voimaan tullessa voimassa olleiden säännösten mukaisesti. Ympäristönsuojelun voimaanpanosta annetun lain 22 §:n sekä vuoden 1993 jätelain (1093/1993) 77 §:n mukaan ennen puheena olevan jätelain voimaantuloa (1.1.1994) tapahtuneeseen maaperän pilaantumiseen sovelletaan aiemmin voimassa olleita säännöksiä. Asian käsittelyyn ja menettelyyn sovelletaan kuitenkin ympäristönsuojelulakia (86/2000). Maaperän pilaantuminen on tapahtunut ennen 1.1.1994, joten asiassa sovelletaan jätehuoltolakia (673/1978), kun pilaava toiminta on jatkunut jätehuoltolain voimaantulon jälkeen (kevyen polttoöljyn käyttö). Jätehuoltolain säännöksistä voidaan soveltaa jätehuoltolain 32 §:n mukaista roskaamiskieltoa. Käsillä olevassa tapauksessa ympäristöön on jätetty käytöstä poistettua ainetta niin, että siitä aiheutuu haittaa terveydelle, epäsiisteyttä, maiseman rumentumista, viihtyisyyden vähentymistä tai muuta niihin rinnastettavaa haittaa yleiselle tai yksityiselle edulle. Lainkohdan sisällön laajentaminen (203/1987) koskemaan myös aineella roskaamista ei aiheuttanut tosiasiallista muutosta vallinneeseen tulkintaan, jonka mukaan jo alkuperäinen roskaamiskielto sisälsi kiellon nestemäiseen roskaamiseen. Jätehuoltolain 32 §:ssä mainittu ympäristö voi tarkoittaa niin maaperää kuin vesistöäkin, ja esimerkiksi öljyhiilivedyt ovat kyseisessä lainkohdassa tarkoitettuja aineita. Maaperän pilaantuminen on aiheuttanut haittaa yleiselle ja yksityiselle edulle, kun kiinteistön normaali käyttötarkoitus estyy niin kauan kuin maaperä on pilaantunut. Kiinteistön nykyinen omistaja ryhtyi asumisterveysvalvontaviranomaisen määräyksestä suojatoimenpiteisiin terveyshaittojen ehkäisemiseksi luopumalla kellarikerroksen käytöstä. Ensisijainen vastuullinen on jätehuoltolain 33 §:n 1 momentin nojalla pilaantumisen aiheuttaja. Lainkohdan mukaan se, jonka toiminnasta tai menettelystä aiheutuu roskaantumista, on velvollinen puhdistamaan roskaantuneen alueen. Kiinteistöllä sijaitsevan asuinrakennuksen maa-alustan lainmukainen puhdistamisvastuu on siten A:n kuolinpesällä. Tämän tulee ensin purkaa rakennuksen kellarin lattia pilaantuneelta alueelta ja puhdistaa pilaantunut maa-alue sen alta. Kiinteistön haltijan tai kunnan toissijaisella vastuulla ei ole merkitystä, kun pilaantumisen aiheuttaja tiedetään. Kiinteistön myynti eteenpäin ei poista aiheuttajan vastuuta. Ympäristönsuojelulaissa edellytetty puhtaustaso määräytyy lain 75 §:n 2 momentin perusteella. Vastuullinen on velvollinen puhdistamaan maaperän sellaiseen tilaan, ettei siitä voi aiheutua terveyshaittaa eikä haittaa tai vaaraa ympäristölle. Ensisijaista on estää haitat ihmisen terveydelle ja ympäristölle. Terveyshaitan estämisen tarve on katsottu riittäväksi puhdistamisvelvollisuuden perusteeksi jätehuoltolain soveltamiskäytännössä. Vaasan hallinto-oikeus on päätöksessä 11.11.2002 dnro 00867/02/3635 todennut puhdistamisen yleisenä lähtökohtana olevan, että saavutetaan se taso, joka vallitsi ennen pilaavaa toimintaa.
§:n 2 momentin mukaan pilaantuneen maaperän ja pohjaveden kunnostamistarpeen arvioinnissa on otettava huomioon pilaantuneen alueen, sen ympäristön tai pohjaveden nykyinen tai tuleva käyttö sekä pilaantumisesta terveydelle tai ympäristölle mahdollisesti aiheutuva vaara tai haitta. Pilaantuneen maaperän puhdistaminen tulee toteuttaa valtioneuvoston asetuksen (214/2007) mukaiseen alempaan ohjearvotasoon asti, joka kevyiden öljyhiilivetyjen osalta on 300 mg/kg. Tällä määräyksellä ei ole päätetty siitä, miten osapuolten mahdollisesti solmimat sopimukset vaikuttavat osapuolten välisiin vastuisiin. Asiassa soveltaminaan säännöksinä ELY-keskus on maininnut ympäristönsuojelulain (86/2000) 75, 77 - 79, 88, 91, 96, 97, 101 ja 105 §:n, ympäristönsuojelulainsäädännön voimaanpanosta annetun lain (113/2000) 22 §:n, jätelain (1072/1993) 77 §:n, jätehuoltolain (673/1978) 20, 21, 32 ja 33 §:n, uhkasakkolain (1113/1990) 1, 4, 6 - 8, 10, 18, 19 ja 22 - 24 §:n, hallintolain (434/2003) 34 ja 60 §:n sekä valtioneuvoston asetuksen maaperän pilaantuneisuuden ja puhdistustarpeen arvioinnista (214/2007). Asian käsittely Vaasan hallinto-oikeudessa A:n kuolinpesä on valituksessaan vaatinut, että Pirkanmaan ELY-keskuksen päätös kumotaan ja päätöksen täytäntöönpano kielletään. Lisäksi kuolinpesä on vaatinut, että ELY-keskus/Suomen valtio velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut asiassa. Vaatimustensa perusteina muutoksenhakija on muun ohella todennut, että päätöksestä ei ilmene, millä perusteella puhdistamisvelvoitteeseen on päädytty. Päätöksen perusteluissa on virheellisesti todettu maaperän pilaantumisen tapahtuneen ennen 1.1.
§:n 1 momentin mukaan se, jonka toiminnasta on aiheutunut maaperän tai pohjaveden pilaantumista, on velvollinen puhdistamaan maaperän ja pohjaveden siihen tilaan, ettei siitä voi aiheutua terveyshaittaa eikä haittaa tai vaaraa ympäristölle. Mainitun pykälän 2 momentin mukaan jos maaperän pilaantumisen aiheuttajaa ei saada selville tai tavoiteta taikka tätä ei saada täyttämään puhdistamisvelvollisuuttaan ja jos pilaantuminen on tapahtunut alueen haltijan suostumuksella tai tämä on tiennyt tai tämän olisi pitänyt tietää alueen kunto sitä hankkiessaan, on alueen haltijan puhdistettava alueen maaperä siltä osin kuin se ei ole ilmeisen kohtuutonta. Alueen haltija vastaa samoin edellytyksin myös pilaantuneen pohjaveden puhdistamisesta, jos pilaantuminen on johtunut alueen maaperän pilaantumisesta. Mainitun pykälän 3 momentin mukaan, siltä osin kuin pilaantuneen alueen haltijaa ei voida velvoittaa puhdistamaan pilaantunutta maaperää, on kunnan selvitettävä maaperän puhdistamistarve ja puhdistettava maaperä. Asiassa saatu selvitys Asiassa on selvitetty, että öljysäiliöstä on vuotanut öljyä maaperään kiinteistön aikaisemman omistajan A:n omistusaikana, eli ennen 30.7.
§:n 1 momentin tarkoittama ensisijainen vastuutaho. Maaperän pilaajan vastuu on tuottamuksesta riippumatonta vastuuta. Asiassa ei ole väitettykään, että B olisi kiinteistöä ostaessaan vuonna 2004 ollut tietoinen pilaantuneesta maaperästä. Asiassa ei näin ollen ole lain 75 §:n 2 tai 3 momentissa tarkoitettuja perusteita sille, että B alueen nykyisenä haltijana tai kunta viimesijaisena vastuunkantajana voitaisiin velvoittaa puhdistustoimenpiteisiin. Ympäristönsuojelulaissa ei ole säännöstä puhdistamisvastuun kohtuullistamisesta, kun aiheuttaja on tiedossa.
§:n 2 momentti koskee toissijaista vastuuta, eli alueen haltijan puhdistamisvelvollisuutta, jos aiheuttajaa ei saada vastuuseen.
§:n 1 momentin mukaan maaperä on puhdistettava siihen tilaan, ettei siitä voi aiheutua terveyshaittaa eikä haittaa tai vaaraa ympäristölle. Lain 77 §:n 2 momentin mukaan puhdistamistarpeen arvioinnissa on otettava huomioon pilaantuneen alueen, sen ympäristön tai pohjaveden nykyinen tai tuleva käyttö sekä pilaantumisesta terveydelle tai ympäristölle mahdollisesti aiheutuva vaara tai haitta. Asiassa on nyt kiistanalaista, edellyttääkö se seikka, että rakennuksen alla on öljyhiilivedyillä pilaantunutta maata, maaperän puhdistamista, vai onko
§:ssä tarkoitettu tila saavutettavissa valamalla pohjan betonilaatta tiiviiksi ja pitämällä se tiiviinä. Kiinteistö ei sijaitse pohjavesialueella. Ramboll Oy oli lausunnossaan arvioinut, että asuinrakennuksen alle jääneeltä pilaantuneelta alueelta öljy ei pääse valumavesien mukana kulkeutumaan ympäristöön. Saadun selvityksen perusteella hallinto-oikeus on arvioinut, että rakennuksen alla oleva pilaantunut maa-aines ei muodosta sellaista haittaa tai vaaraa ympäristölle, jota 75 §:n 1 momentissa tarkoitetaan. Arvioitavaksi jää, voiko pilaantuneesta maaperästä asuintalon alla aiheutua terveyshaittaa. Asiassa on selvitetty, että niin kauan kuin pohjan betonilaatta on ollut koskematon, huoneilmassa ei ole ollut öljyn hajua. Mittauksia asiasta ei ollut suoritettu. Sen jälkeen kun B oli kellarikerroksen viemäröintiä uusiessaan tehnyt betonilaattaan aukkoja uusia viemärilinjoja varten, rakennuksen sisään oli tullut voimakasta öljyn hajua, jota kaupungin terveysvalvontaviranomainen oli pitänyt terveyshaittana ja joka esti kellarikerroksen käytön. A:n kuolinpesä on esittänyt selvitystä betonilaatan eristävyydestä ja muista rakenteellisista ominaisuuksista ja katsonut, että terveyshaitta on poistettavissa valamalla betonilaatta umpeen ja pitämällä se tiiviinä. Se on vastustanut maaperän puhdistamista pitäen sitä suhteettoman kalliina toimenpiteenä, kun vastaava lopputulos on saavutettavissa toisinkin. Puhdistamistarpeen arvioinnissa on otettava huomioon alueen nykyinen ja tuleva käyttö. Kiinteistö sijaitsee asemakaavassa asuintarkoituksiin osoitetulla alueella. B:n suorittama viemäriremontti on tavanomaista omakotitalon rakenteiden uusimista ja ylläpitoa. Vastaavanlaiset toimenpiteet, joilla joudutaan kajoamaan betonilaattaan, voivat tulla tarpeellisiksi myöhemminkin rakennuksen elinkaaren aikana. Pilaantuneen maa-aineksen jättämisestä asuinrakennuksen alle on aiheutunut terveyshaittaa ja sitä voi aiheutua vastaavalla tavalla jatkossakin, ellei haitan aiheuttajaa poisteta. Asuinrakennusten alapohjan betonilaattaa, vaikkakin se olisi ehyt, ei ole alunperin suunniteltu eikä tarkoitettu estämään kaasumaisten yhdisteiden kulkeutumista sen läpi. Hallinto-oikeus on todennut, että ympäristökeskuksen lausunnossa 9.8.2005, jossa on hyväksytty suoritetut työt, on todettu, että rakennuksen alle jääneen öljyisen maaperän vaikutusta tulee seurata aistinvaraisesti ja mikäli sisätiloissa alkaa tuntua öljyn hajua, on siitä ilmoitettava viipymättä ympäristökeskukselle ja Tampereen kaupungin ympäristövalvonnan ympäristöterveystarkastajille. Puhdistamisvelvollisuutta ei siten ole tarkoitettu ratkaista lausunnolla lopullisella tavalla. Hallinto-oikeus on todennut, että A:n kuolinpesä on edellä esitetyin perustein ympäristönsuojelulain 12 luvun tarkoittamassa julkisoikeudellisessa vastuussa pilaantuneen maaperän puhdistamisesta, ja hylännyt kuolinpesän valituksen. Oikeudenkäyntikulut Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Pykälän 2 momentin mukaan harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä. Hallintolainkäyttölain 74 §:n 2 momenttia koskevan hallituksen esityksen (217/1995 vp) mukaan erityistä huomiota tulisi kiinnittää siihen, onko oikeudenkäynnin aiheena ollut viranomaisen virheellinen menettely. Asian lopputulos huomioon ottaen ja kun oikeudenkäynti ei ole aiheutunut Pirkanmaan ELY-keskuksen virheestä, hallinto-oikeus on hylännyt A:n kuolinpesän vaatimuksen ELY-keskuksen velvoittamisesta korvaamaan kuolinpesän oikeudenkäyntikulut hallinto-oikeudessa. Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet Laki ympäristönsuojelulain voimaanpanosta 22 § 1 momentti Ympäristönsuojelulaki 75 § 1 momentti Hallintolainkäyttölaki 74 § 2 momentti Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Marjatta Korsbäck, Linda Strömman, joka on myös esitellyt asian, Sauli Viitasaari ja Juha Väisänen. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa A:n kuolinpesä on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös ensisijaisesti kumotaan ja ELY-keskuksen hallintopakkoa koskeva päätös kumotaan sekä sen täytäntöönpano kielletään. Toissijaisesti, mikäli A:n kuolinpesää vastoin muutoksenhakijan käsitystä yhä pidetään ympäristönsuojelulain mukaisena maaperän pilaantumisen aiheuttajana, hallinto-oikeuden päätöstä on muutettava niin, että kuolinpesä ja kiinteistön uusi omistaja B yhteisvastuullisesti velvoitetaan kunnostamaan tontin maaperä. ELY-keskus/Suomen valtio on lisäksi velvoitettava korvaamaan kuolinpesän oikeudenkäyntikulut. Kuolinpesä on viitannut hallinto-oikeuden erimielisen jäsenen äänestyslausuntoon ja esittänyt vaatimustensa tueksi seuraavaa: ELY-keskuksella ei ole ollut toimivaltaa ratkaista A:n myyjänä sekä B:n ja C:n ostajina väliseen, 30.7.2004 tehtyyn kiinteistönkauppaan liittyvää riita-asiaa, vaan ELY-keskuksen olisi tullut jättää asian käsittely sillensä. Asia olisi kuulunut käsitellä maakaaren säännösten nojalla yleisessä alioikeudessa. Asiassa on kysymys kiinteistönkaupan jälkeen kaupan kohteessa havaitusta virheestä, jonka kiinteistön myyjä oli seuraavana vuonna korjannut. Ostaja oli tuolloin saanut myös tietää, että kaupan kohdekiinteistöön oli jäänyt virheen korjauksen jälkeenkin pilaantunut alue, josta vastaisuudessa voi aiheutua terveyshaittaa. Ostaja ei kuitenkaan ollut reklamoinut myyjälle tuosta pilaantuneesta alueesta. Mikäli asiaa olisi käsitelty yleisessä tuomioistuimessa, ostajan olisi siellä todennäköisesti katsottu jo menettäneen oikeutensa vedota kaupan kohteen virheeseen, josta maakaaren säännösten mukaan on ilmoitettava kohtuullisessa ajassa siitä lukien, kun ostaja havaitsi virheen tai kun hänen olisi pitänyt virhe havaita. Olosuhteet huomioon ottaen näyttäisi siltä, että ostaja on hallintomenettelyssä päässyt parempaan asemaan kuin mihin hänellä olisi ollut maakaaren säännösten mukaan oikeus. Tätä ei voida pitää myyjän oikeusturvan kannalta hyväksyttävänä. Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa on virheellisesti jätetty huomiotta, että kiinteistön aikaisempi omistaja A oli puhdistanut kiinteistön pilaantuneen maaperän ympäristönsuojelulain mukaisesti vuonna 2005 jo kertaalleen sellaiselle tasolle, ettei maaperän pilaantumisesta voi aiheutua terveys- eikä ympäristöhaittaa. B kiinteistön uutena omistajana oli tuolloin, vuonna 2005, saanut tietää rakennuksen alle jääneestä pilaantuneesta maa-aineksesta, sillä Pirkanmaan ympäristökeskus oli 9.8.2005 päivätyssä kirjeessään B:lle hyväksynyt A:n Ramboll Finland Oy:n 20.6.2005 päivätyn loppuraportin mukaisesti suorittamat maaperän puhdistustyöt riittäviksi, mutta kehottanut tarkkailemaan mahdollisia terveys- ja hajuhaittoja. B ei kuitenkaan ole saamistaan tiedoista huolimatta pyytänyt A:ta eikä hänen kuolinpesäänsä ryhtymään rakennuksen alla olevan öljyn poistamis- eikä minkäänlaisiin muihinkaan toimenpiteisiin asiassa. B:n on tällöin täytynyt tietää myös öljyn mahdollisesta tulevaisuudessa aiheuttamasta terveyshaitan riskistä ja riskin ehkäisemisen kannalta tärkeästä seikasta säilyttää rakennuksen betonilattia tiiviinä. B:n on siten omalla toiminnallaan katsottava hyväksyneen sen, että pilaantunutta maa-ainesta saa jäädä asuinrakennuksen alle. Siten hänelle on siirtynyt puhdistamisvastuu. Kiinteistön myyjä on sovitusti puhdistanut kiinteistön maaperän rakennuksen ympäriltä eikä puhdistettavan kiinteistön omistajan vaihduttua A:n kuolinpesä ole voinut enää omavaltaisesti ryhtyä poistamaan toisen omistamalla kiinteistöllä olevaa öljyä. Välittämättä asuinrakennuksen alle jääneestä öljystä B oli vuonna 2009 ryhtynyt avaamaan rakennuksen betonilattiaa, jonka tiiviinä säilymisen tärkeydestä hänen on siis täytynyt tietää. B on omilla toimillaan merkittävästi vaikuttanut siihen, että rakennuksen alla olleet öljyhiilivedyt ovat päässeet rakennuksen sisätiloihin. B:n passiivisuudesta, hänen puhkomastaan betonilattiasta ja ajan kulumisesta on myös seurannut, että rakennuksen alla oleva öljy on todennäköisesti ehtinyt levitä laajemmalle kuin mikä sen levinneisyysalue vuonna 2005 oli ollut. Näissä oloissa A:n kuolinpesää ei voida pitää
§:n 1 momentissa tarkoitettuna maaperän pilaantumisen aiheuttajana. Aiheuttajana on pikemminkin pidettävä kiinteistön nykyistä omistajaa tai aiheuttaja jää näissä oloissa vähintäinkin epäselväksi. Käsillä olevan tilanteen olosuhteet ovat rinnastettavissa
§:n 2 momentissa säädettyyn tilanteeseen. Hallinto-oikeus on päätöksessään arvioinut myös asiassa esitettyä näyttöä väärin sikäli kuin kysymys on pilaantuneesta maaperästä aiheutuvan terveyshaitan poistamiseksi tarvittavista toimista. Asiassa on selvitetty, että niin kauan kuin betonilaatta on säilynyt ehjänä, asuinrakennuksen huoneilmassa ei ole ollut öljyn hajua eikä siis terveyshaittaa. Kuolinpesä on esittänyt luotettavaa selvitystä betonilaatan eristävyydestä ja sen muista rakenteellisista ominaisuuksista. Hajua on ilmennyt vasta B:n tehtyä aukkoja betonilaattaan. Asunnossa nyt oleva terveyshaitta voidaan poistaa valamalla edelleen auki oleva betonilaatta kiinni ja huolehtimalla jatkossa sen tiiviydestä. Laattaan ei pääse normaalisti syntymään aukkoja, ja korjaustoimet, joissa laattaa jouduttaisiin avaamaan, ovat hyvin harvinaisia. Perusteita ei ole sille käsitykselle, että terveyshaitan poistaminen tällä hetkellä vaatisi mittavampia toimenpiteitä kuin ne, jotka oli vuonna 2005 kyseiseen tarkoitukseen hyväksytty. Maaperän puhdistamisvelvoitteen sisältävä hallintopakkopäätös olisi voitu tehdä vasta sitten, kun betonilaatan umpeen valamisen jälkeen tehtävät sisäilmamittaukset olisivat osoittaneet öljyhiilivetyjen kulkeutuvan betonilaatasta huolimatta asuinrakennuksen sisätiloihin. On myös kohtuutonta velvoittaa kuolinpesä maksamaan pilaantuneen maaperän poistamiseksi kustannuksia, joiden suuruutta ei etukäteen pysty arvioimaan. ELY-keskuksen olisi ennen määräyksensä antamista ensin pitänyt toimituttamiensa pitoisuusmittausten perusteella, joita ei siis ole tehty, todeta betonilaatan riittämättömyys estämään terveyshaitan kulkeutumista maaperästä asuinrakennuksen huoneilmaan. Koska tätä oikeudenkäyntiä ei olisi aiheutunut ilman ELY-keskuksen virhettä, on ELY-keskus velvollinen korvaamaan kuolinpesän oikeudenkäyntikulut. Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus/ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on lausunnossaan uudistanut aiemmin lausumansa ja esittänyt kuolinpesän valituksen hylkäämistä. Valituksessa ei ole esitetty mitään uutta, jota ei olisi jo otettu huomioon asian aikaisemmissa käsittelyvaiheissa. ELY-keskuksen velvollisuus on ollut määrätä pilaantuneen maaperän puhdistamisesta, koska muutoksenhakija ei ollut omatoimisesti ryhtynyt puhdistustoimiin. Kiinteistön nykyinen omistaja on pyytänyt hallintopakkotoimien käynnistämistä. ELY-keskus on myös ratkaissut toimivaltansa puitteissa ainoastaan julkisoikeudellisen kysymyksen pilaantuneen maaperän puhdistamisvastuusta eikä ole ottanut kantaa kiinteistön kaupan virheeseen. B on selityksessään vaatinut kuolinpesän valituksen hylkäämistä kokonaisuudessaan, uudistanut asiassa aiemmin esittämänsä ja kiistänyt toiminnallaan miltään osin myötävaikuttaneensa kiinteistön maaperän pilaantumiseen. Arvioidessaan 20.6.2005 päivätyssä raportissaan puhdistamisvastuuta Ramboll Finland Oy oli erehtynyt öljyisen maa-aineksen määrässä. Öljyä olikin jäänyt merkittävästi laajemmalle alueelle rakennuksen alle ja merkittävästi enemmän. Ympäristökeskuksen 9.8.2005 päivätty kirje oli perustunut oleellisesti siihen, että pilaantunutta maa-ainesta oli määrällisesti niin vähän, ettei sillä ollut merkitystä rakennuksen normaaliin käyttöön ja korjaamiseen liittyvissä toimenpiteissä. Mikäli pilaantuneen maa-aineksen määrä jo alunperin olisi arvioitu oikein, olisi puhdistustyöt ulotettu laajemmalle alueelle eli myös rakennuksen alle, josta pilaantumisen riidaton aiheuttaja A:n kuolinpesä ei ole puhdistanut kiinteistön maaperää ympäristönsuojelulain mukaisesti. B:n toiminta ei myöskään osoita, että hän kiinteistön puhdistamisesta vuonna 2005 päätettäessä olisi hyväksynyt terveyshaitan aiheutumisen, olisi ottanut vastatakseen öljyisen maaperän puhdistamisesta tai olisi hyväksynyt pilaantuneiden maa-ainesten jättämisen rakennuksen alle sellaisessa laajuudessa kuin myöhemmin on käynyt selville. Rakennuksen betonilattia on myös rakennettu eri tarkoituksiin kuin eristämään mahdollisten kaasujen tai öljyhiilivetyjen kulkeutumista maaperästä. Muissakaan rakenteissa ei ole varauduttu siihen, että ne estäisivät öljyhiilivetyjen imeytymisen piipun tai väliseinien tiilirakenteiden kautta sisäilmaan. Terveyshaitan torjuntaa tässä asiassa ei voida perustaa rakennuksen lattia- tai seinärakenteiden tiiviyteen. Hallinto-oikeudelle esitetyn Tampereen terveysinsinöörin G:n 15.3.2013 päivätyn lausunnon mukaan asuinrakennuksen alla olevan öljyn aiheuttaman terveyshaitan poistamiseksi vain ELY-keskuksen hallintopakkopäätöksessä edellytetyin toimin on mahdollista saada aikaan pysyvä ratkaisu. Kuolinpesän vastuuta kiinteistön maaperän pilaantumisesta ei muuta se, että kuolinpesä on puhdistanut osan pilaamastaan maaperästä. Pilaantumisen aiheuttaja ei voi pilaantumisen toteamisen jälkeen jättää pilaantunutta maaperää osaksi puhdistamatta. Kuolinpesä ei ole edes pyytänyt B:ltä suostumusta enää muihin puhdistustoimiin A:n jo suorittamien puhdistustoimien lisäksi. Ramboll Finland Oy:n 20.6.2005 päivätyn raportin mukaan öljyä ei olisi pitänyt olla niissä osissa rakennuksen alustaa, missä oli tehty viemärisaneerausta, sillä raportissa ei mainita kiinteistölle jäävistä rajoitteista eikä nimetä betonilaatan avaamista vaaralliseksi tai varottavaksi toimeksi. A:n kuolinpesä on vastaselityksessään uudistanut asiassa aiemmin esittämänsä. Kuolinpesä on korostanut, että A:n ja B:n kesken vuonna 2005 on ollut voimassa sopimus B:n ostamalla kiinteistöllä sijainneen talon alle jätettävistä pilaantuneista maamassoista. Tämä sopimus sitoo edelleen sekä B:tä että A:n kuolinpesää, joka on tullut A:n sijaan. Asiassa tulee arvioitavaksi, oikeuttaako sittemmin saatu uusi tieto pilaantuneen alueen laajuudesta B:n poikkeamaan hänen ja A:n kesken jo kertaalleen sovitusta eli siitä, ettei pilaantuneita maamassoja tarvitse poistaa talon alta. Arvioinnissa on kiinnitettävä huomiota siihen, mikä seikka on aiheuttanut mahdollisen terveyshaitan syntymisen. Se ei ole uusi arvio pilaantuneen alueen koosta, vaan B:n oma toiminta, kun hän on rikkonut rakennuksen betonilaattaa tietäen sen alla olevan pilaantunutta maa-ainesta. A:n kuolinpesällä ei ole ollut mahdollisuutta vaikuttaa terveyshaittaan, joka on aiheutunut näiden B:n omien toimien seurauksena. B oli ryhtynyt varomattomasti viemärisaneeraukseensa huolimatta Ramboll Finland Oy:n raportissa 20.6.2005 esitetystä. Raportista ilmenee riittävän selvästi öljyhiilivetyjakeiden vaarallisuus terveydelle. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu 1. A:n kuolinpesän valitus hyväksytään. Vaasan hallinto-oikeuden ja Pirkanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskuksen päätökset kumotaan ja asia palautetaan ELY-keskukselle uudelleen käsiteltäväksi siltä osin kuin B on vaatinut Tampereen kaupungin velvoittamista puhdistamaan pilaantunut maaperä. 2. A:n kuolinpesän oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään. Perustelut 1. Asiassa sovellettavat säännökset Asiakirjoista saatavan selvityksen mukaan vanha öljysäiliö oli paikattu kuntotarkastuksen yhteydessä marraskuussa 1999, poistettu käytöstä maaliskuussa 2000 ja poistettu kiinteistön maaperästä salaojitustöiden yhteydessä toukokuussa 2005, jolloin oli huomattu öljysäiliön vuotaneen. Selvityksen perusteella ei voida päätellä, että öljyvuoto maaperään olisi tapahtunut ennen 1.1.1994, jolloin vanha jätelaki (1072/1993) tuli voimaan. Näin ollen, kun otetaan huomioon ympäristönsuojelulain (86/2000) voimaanpanosta annetun lain (113/2000) 22 §:n 1 momentti, korkein hallinto-oikeus katsoo samoin kuin hallinto-oikeuskin, että tapaukseen ei sovelleta jätehuoltolakia (673/1978), vaan 1.3.2000 voimaan tullutta ympäristönsuojelulakia (86/2000) siihen myöhemmin tehdyin muutoksin. Ympäristönsuojelulain (86/2000) 75 §:n 1 momentin mukaan se, jonka toiminnasta on aiheutunut maaperän tai pohjaveden pilaantumista, on velvollinen puhdistamaan maaperän ja pohjaveden siihen tilaan, ettei siitä voi aiheutua terveyshaittaa eikä haittaa tai vaaraa ympäristölle. Ympäristönsuojelulain (86/2000) 75 §:n 2 momentin mukaan jos maaperän pilaantumisen aiheuttajaa ei saada selville tai tavoiteta taikka tätä ei saada täyttämään puhdistamisvelvollisuuttaan ja jos pilaantuminen on tapahtunut alueen haltijan suostumuksella tai tämä on tiennyt tai tämän olisi pitänyt tietää alueen kunto sitä hankkiessaan, on alueen haltijan puhdistettava alueen maaperä siltä osin kuin se ei ole ilmeisen kohtuutonta. Alueen haltija vastaa samoin edellytyksin myös pilaantuneen pohjaveden puhdistamisesta, jos pilaantuminen on johtunut alueen maaperän pilaantumisesta. Ympäristönsuojelulain (86/2000) 75 §:n 3 momentin mukaan, siltä osin kuin pilaantuneen alueen haltijaa ei voida velvoittaa puhdistamaan pilaantunutta maaperää, on kunnan selvitettävä maaperän puhdistamistarve ja puhdistettava maaperä. Ratkaistavat oikeuskysymykset Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on A:n kuolinpesän valituksesta ratkaistavana kysymys siitä, onko ELY-keskus voinut B:n vaatimuksesta 3.7.2012 tekemällään päätöksellä velvoittaa kuolinpesän puhdistamaan tontin öljysäiliön vuodon johdosta pilaantuneet maa-ainekset myös noin 30 neliömetrin alueelta asuinrakennuksen pohjan betonilaatan alta sen vuoksi, että A:n
§:n 1 momentin mukainen puhdistamisvastuu on siirtynyt kuolinpesälle tai muutoin puhdistamisvastuu kuuluisi kuolinpesälle 75 §:n 2 momentin perusteella. Asiassa saatu selvitys Tontin maaperän pilaantuminen on aiheutunut öljysäiliön vuodosta tontin aikaisemman omistajan A:n omistus- ja hallinta-aikana. A on myynyt tontin B:lle ja C:lle 30.7.
§:n mukaan on maaperän puhdistaminen sellaiseen tilaan, ettei siitä voi aiheutua terveyshaittaa eikä haittaa tai vaaraa ympäristölle.
§:n 1 momentin mukaan se, joka on aiheuttanut maaperän pilaantumisen, vastaa sen puhdistamisesta. Asiassa saadun selvityksen mukaan kiinteistön ollessa A:n omistuksessa siellä hänen omistuksessaan ja hallinnassaan niin ikään ollut öljysäiliö on vuotanut ja tästä on aiheutunut maaperän pilaantumista. Öljysäiliön kunnosta huolehtiminen on kuulunut säiliön haltijalle. Säiliön vuodosta aiheutunutta päästöä on näin ollen pidettävä pilaantumisen aiheuttamisena. A:n on siten katsottava aiheuttaneen maaperän pilaantumisen, ja hän on eläessään ollut
§:n 1 momentin tarkoittama ensisijaisesti puhdistamisvelvollinen. Näin asiaa on myös käsitelty, kun öljysäiliön vuoto toukokuussa 2005 havaittiin. A on myynyt kiinteistön 30.7.2004. Kiinteistö tai sillä oleva öljysäiliö eivät siten ole kuuluneet hänen kuolinpesäänsä ja sen osakkaiden hallintaan, eikä kuolinpesää näissä oloissa voida
§:n 1 momentin perusteella pitää suoraan pilaantumisen aiheuttajana. Asiassa ei ole arvioitavana, olisiko puhdistamisvastuu voinut siirtyä kuolinpesälle muutoinkaan sen perusteella, että kiinteistö olisi siirtynyt kuolinpesän hallintaan. Kuolinpesä ei ole puhdistamisvastuussa myöskään kiinteistön haltijan vastuuta koskevan edellä mainitun pykälän 2 momentin perusteella. A on kiinteistön myytyään sittemmin puhdistanut sen maaperää. Valvontaviranomaisena toimineen Pirkanmaan ympäristökeskuksen on katsottava hyväksyneen tuolloin tehdyt toimenpiteet 9.8.2005 päivätyllä kirjeellä. Kirjeestä ilmenevä ympäristökeskuksen kannanotto ei sinänsä ole ollut oikeudellisesti sitova päätös siitä, ettei maaperää ole mahdollisesti myöhemmin puhdistettava, jos olosuhteet muuttuvat tai pilaantumisen havaitaan laajuudeltaan poikkeavan aiemmin arvioidusta. Kannanottoon on sisältynyt kehotus tarkkailla hajun esiintymistä. Kun lattialaattaa on myöhemmin B:n toimesta avattu, on syntynyt uusi tilanne, joka on johtanut uuteen tarpeeseen arvioida puhdistamista. A:lle ei ole hänen eläessään asetettu velvollisuutta maaperän puhdistamiseen, eikä hänen kuollessaan ole ollut vireillä puhdistamisvelvollisuuden asettamista koskevaa viranomaismenettelyä. Kun lisäksi otetaan huomioon uhkasakkolain 20 ja 21 §, ei maaperän pilaantumisen aiheuttajan puhdistamisvastuu ole voinut myöskään siirtyä kuolinpesälle, jonka hallinnassa kiinteistö ei ole missään vaiheessa ollut. Tällä korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä ei ole ratkaistu eikä voitukaan ratkaista A:n kuolinpesän ja B:n välisiä mahdollisia siviilioikeudellisia, sopimukseen perustuvia vastuita toisiinsa nähden. Lopputulos Edellä mainituista syistä hallinto-oikeuden ja ELY-keskuksen päätökset on kumottava ja B:n hakemus hallintopakkokeinoihin ryhtymisestä ratkaisuosasta ilmenevin tavoin hylättävä. 2. Kun otetaan huomioon asian laatu ja asiassa saatu selvitys sekä se, että oikeudenkäynti ei ole aiheutunut ELY-keskuksen virheestä, ei ole kohtuutonta, että korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksesta huolimatta A:n kuolinpesä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Hallinto-oikeuden päätös, jolla on hylätty oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus, ei ole lainvastainen. Asian ovat ratkaisseet presidentti Pekka Vihervuori sekä hallintoneuvokset Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä ja Liisa Heikkilä sekä ympäristöasiantuntijaneuvokset Juha Kaila ja Rauno Pääkkönen. Asian esittelijä Ilpo Havumäki.
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.