KHO/2015/77

2015 false KHO:2015:77 Vaikeasti kehitysvammainen A oli vuodesta 2007 asunut J:n kunnan maksusitoumuksella M:n kunnassa sijaitsevassa palvelukodissa ja osallistunut päivätoimintaan M:n kunnassa sijaitsevassa toimintakeskuksessa. Päivätoiminnan kustannuksia oli palveluasumisen kustannusten ohella pidettävä sellaisina asumispalvelukustannuksina, joista J:n kunta A:n aiempana kotikuntana vastasi A:n kotikunnan muututtua M:ksi vuonna

1. Sosiaalihuoltolaki 16 a §, 42 a § ja 42 b § Kotikuntalaki 3 a § ja 3 b § Päätös, josta valitetaan Kuopion hallinto-oikeus 15.10.2012 nro 12/0399/2 Hakemus hallinto-oikeudelle M:n kunnan sosiaali- ja terveystoimi on hakemuksessaan hallinto-oikeudelle nyt kysymyksessä olevalta osalta vaatinut, että J:n kunta velvoitetaan korvaamaan M:n kunnalle kehitysvammaisen henkilön A:n palveluasumiseen välttämättöminä liitännäispalveluina kuuluvat päivätoiminnan kustannukset. A on syntynyt vuonna
2. Hän on vaikeasti kehitysvammainen. A:n kotikunta on ollut J:n kunta. Vuodesta 2007 lähtien A on asunut M:n kunnassa sijaitsevassa O:n palvelukodissa. Hän on vuodesta 2007 lähtien myös käynyt päivätoiminnassa K:n toimintakeskuksessa. Vuoden 2010 loppuun saakka A:n asuminen O:n palvelukodissa on perustunut J:n kunnan antamaan maksusitoumukseen. Vuonna 2010 A on käyttänyt sosiaalihuoltolain 16 a §:n mukaista oikeuttaan hakea hoitopaikkaa M:n kunnassa sijaitsevasta O:n palvelukodista. Hänelle on myönnetty hoitopaikka, ja hänestä on tullut M:n kunnan asukas vuonna
3. M:n kunnan hakemuksen mukaan asiassa on riidatonta, että J:n kunta vastaa sosiaalihuoltolain 42 b §:n perusteella asiakkaan palveluasumisen kustannuksista. J:n kunnan tulee kuitenkin vastata myös palveluasumiseen välttämättömänä kuuluvan päivätoiminnan kustannuksista. Asiakas käy päivätoiminnassa säännöllisesti viitenä päivänä viikossa K:n toimintakeskuksessa, jossa hän on käynyt jo vuodesta 2007 alkaen. Hakemuksessa on viitattu palveluyksiköiden johtajan 12.3.2011 päivättyyn lausuntoon, jonka mukaan O:n palvelukodin asumispalvelu on kiinteä osa kysymyksessä olevaa asumispalvelua. J:n kunta on antanut selityksen, jonka mukaan se vastaa A:n palveluasumisen kustannuksista. Kuntien välillä ei ole sovittu muista kustannuksista, ja päivätoiminnan kustannukset kuuluvat näin ollen asiakkaan uudelle kotikunnalle M:n kunnalle. J:n kunta on viitannut vastineessaan Kuntaliitosta hankkimaansa lausuntoon, jonka mukaan erilliset palvelut kuten työtoiminta, päivätoiminta ja neuvolapalvelut, jotka eivät ole osa palveluasumista, kuuluvat uuden kotikunnan järjestämis- ja kustannusvastuulle. M:n kunta on antanut vastaselityksen. Hallinto-oikeuden ratkaisu Hallinto-oikeudessa vaadittujen kustannusten korvaaminen on käsitelty hallintoriita-asiana. Hallinto-oikeus on nyt kysymyksessä olevalta osalta hylännyt M:n kunnan hakemuksen siitä, että J:n kunta on velvoitettava korvaamaan päivätoiminnan kustannukset. Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti: Päivätoiminnan kustannukset Sovelletut oikeusohjeet Sosiaalihuoltolain 42 b §:n 1 momentin mukaan sosiaalihuoltolain 16 a ja 42 a §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa vastuu kunnan päätökseen perustuvan perhehoidon, laitoshoidon tai asumispalvelujen tosiasiallisista kustannuksista säilyy aiemmalla kotikunnalla. Uusi kotikunta laskuttaa kustannuksia vastaavan korvauksen aiemmalta kotikunnalta. Korvausta laskettaessa tosiasiallisista kustannuksista vähennetään seuraavat erät: 1) kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 55 §:ssä tarkoitettua valtionosuusprosenttia vastaava valtionosuus kyseisen henkilön ikäluokan perusteella määräytyvistä sosiaali- ja terveydenhuollon laskennallisista kustannuksista asukasta kohti; sekä 2) henkilöltä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain mukaisesti tai muuten perityt asiakasmaksut sopimuksen piiriin kuuluvista palveluista. Pykälän 2 momentin mukaan kunnat voivat halutessaan sopia 1 momentissa tarkoitetun korvauksen tasosta myös muulla tavoin. Uusi kotikunta vastaa niiden palvelujen järjestämisestä ja kustannuksista, joita sopimus ei sisällä. Pykälän 3 momentin mukaan kyseisen pykälän 1 ja 2 momentin säännöksiä sovelletaan niin kauan, kuin uusi kotikunta vastaa palvelujen järjestämisestä. Jos henkilön kotikunta vaihtuu, siirtyy vastuu palvelujen järjestämisestä seuraavalle kotikunnalle, 1 momentissa tarkoitetun kustannusvastuun säilyessä edelleen samalla kunnalla. Asiassa saatu selvitys ja oikeudellinen arvio Sosiaalihuoltolain 42 b §:n perusteella vastuu asumispalvelujen tosiasiallisista kustannuksista säilyy aiemmalla kotikunnalla, kun asumispalvelun saaja käyttää sosiaalihuoltolain 16 a §:ssä tarkoitettua kotikunnan valintaoikeuttaan. Sosiaalihuoltolain 42 b §:n säätämiseen johtaneiden lain esitöiden (HE 101/2010 vp s. 30) perusteella näihin asumispalvelun tosiasiallisiin kustannuksiin kuuluvat myös asumispalvelujen välttämättömät liitännäispalvelut. Esitöiden mukaan välttämättömillä liitännäispalveluilla tarkoitettaisiin tässä yhteydessä sellaisia palveluja, jotka ovat käytännössä edellytyksenä sille, että henkilö voi olla kyseisessä hoitopaikassa tai palveluasunnossa. Asumispalveluun liittyvät välttämättömät liitännäispalvelut on ratkaistava kussakin tapauksessa erikseen ottaen huomioon saadun palvelun yhteys asumispalveluun. Asiakkaan K:n toimintakeskuksessa saama päivätoiminta on autisteille tarkoitettua lähinnä vuorovaikutusta ja kommunikaatiota tukevaa toimintaa. Hakijan kantaa asiassa tukee se, että kehitysvammaisille ja autisteille tarkoitettu O:n palvelukoti sekä K:n toimintakeskuksen palvelut muodostavat toisiaan tukevan toimintaympäristön. Näissä palvelupaikoissa tarjotut palvelut muodostavat kokonaisuuden, joka tukee kehitysvammaisen asumista ja itsenäistä suoriutumista. Palvelupaikoilla on kiinteä yhteys toisiinsa myös siihen nähden, että kaikki O:n palvelukodin asukkaat käyvät samassa päivätoiminnassa ja päivätoiminnan aikana kello 8 - 15 O:n palvelukodissa ei ole lainkaan henkilökuntaa kehitysvammaisten suoranaisiin tarpeisiin. Kustannusvastuun kannalta ei myöskään saa olla ratkaisevaa se, miksi saatua palvelua kuten päivätoimintaa nimitetään, vaan olennaista on sen tosiasiallinen yhteys henkilön asumiseen. Hallinto-oikeus päätyy johtopäätökseen, että päivätoiminnalla yleensä ja myös nyt kysymyksessä olevalle asiakkaalle annetulla päivätoiminnalla on laajempi ohjaava, kuntouttava ja toimintakykyä parantava päämäärä kuin asumispalveluilla. O:n palvelukodissa ei ole päivätoiminnan vuoksi lainkaan henkilökuntaa kello 8 -
4. Tämä ei kuitenkaan johdu päivätoiminnan asumista turvaavasta tarkoituksesta vaan samanaikaisen päivätoiminnan aiheuttamasta tosiasiallisesta tilanteesta, minkä vuoksi sille ei ole annettava olennaista merkitystä asian ratkaisulle. Päivätoiminnalla ei ole tässä tapauksessa niin kiinteää yhteyttä asumispalveluun, että sen olisi katsottava kuuluvan välttämättömänä liitännäispalveluna osaksi asiakkaan asumispalvelua. M:n kunnan hakemus on näin ollen hylättävä. Sovellettuina oikeusohjeina on mainittu perustelujen lisäksi hallintolainkäyttölain 69 §. Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Päivi Toivanen, Timo Tervonen ja Jukka Korolainen, joka on myös esitellyt asian. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa M:n kunnan sosiaali- ja terveystoimi on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja J:n kunta velvoitetaan korvaamaan A:lle annetun päivätoiminnan kustannukset. Lisäksi J:n kunta tulee velvoittaa korvaamaan hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa M:n sosiaali- ja terveystoimelle aiheutuneet oikeudenkäyntikulut arvonlisäveroineen. Vuonna 1986 syntyneellä A:lla on vaikea kehitysvamma ja kommunikaatiovamma sekä autismin piirteitä. Hänen kotikuntansa on ollut J:n kunta. Tosiasiassa hän on asunut M:n kunnassa sijaitsevassa O:n palvelukodissa useita vuosia. Vuoden 2010 loppuun saakka A:n asuminen O:n palvelukodissa on perustunut J:n kunnan antamaan maksusitoumukseen. Vuonna 2010 A on käyttänyt sosiaalihuoltolain 16 a §:n mukaista oikeutta ja hän on hakenut hoitopaikkaa mainitusta O:n palvelukodista. Hakemus on hyväksytty, ja A:sta on tullut M:n kunnan asukas. A:n äiti ja edunvalvoja on ollut sitä mieltä, että hänen tyttärensä O:n palvelukodissa saamat palvelut, mukaan lukien K:ssa toteutettu päivätoiminta, ovat hyvin vastanneet tyttären tarpeita. Kotikuntalain ja sosiaalihuoltolain muuttamista edeltävässä hallituksen esityksessä todetaan, että entisen kotikunnan kustannusvastuun piiriin kuuluvat myös välttämättömät liitännäispalvelut. Näitä ovat sellaiset palvelut, jotka käytännössä ovat edellytyksenä sille, että henkilö voi olla kyseisessä hoitopaikassa tai palveluasumisessa. A on käynyt päivätoiminnassa säännöllisesti vuodesta 2007 lukien. Päivätoiminta on ollut keskeinen osa A:n arkipäivää. Tältä osin tulee kiinnittää huomiota A:n vammaisuuteen. O:n palvelukodin johtajan lausunnossa todetaan, että kaikki O:n palvelukodin asukkaat käyvät palvelukodin ulkopuolisessa päivä- ja/tai työtoiminnassa. Palvelukotiin ei ole resursoitu henkilökuntaa arkipäivisin kello 8 - 15 väliseksi ajaksi. Päivätoiminta on keskeinen ja kiinteä osa A:n saamaa palveluasumista. Lisäksi päivätoiminta on mielekäs ja virikkeellinen osa A:n hoitoa. Se lisää ja ylläpitää hänen aktiivisuutensa tasoa. A:n on todettu hyötyvän paljon pienryhmästä, jolloin hän tulee kuulluksi ja nähdyksi omine tarpeineen. Sosiaalihuoltolain muutosta edeltävässä hallituksen esityksessä todetaan, että välttämättömiä liitännäispalveluja eivät ole esimerkiksi sellaiset sosiaali- ja terveyspalvelut, joiden tarve ilmenee vasta henkilön muuton jälkeen. M:n sosiaali- ja terveystoimen alainen viranhaltija on 18.5.2011 tehnyt päätöksen siitä, että A:lle myönnetään päivätoimintaa viitenä päivänä viikossa 31.1.2011 alkaen toistaiseksi. Kun A on käynyt säännöllisesti päivätoiminnassa kesäkuusta 2007 alkaen, kysymys ei ole ollut uudesta palvelusta, jonka tarve olisi ilmennyt vasta sen jälkeen, kun A:sta tuli M:n kunnan jäsen. Sitä, onko kyseessä palveluasumiseen liittyvä välttämätön liitännäispalvelu, tulee tarkastella yksilökohtaisesti ja kunkin vammaisen henkilön osalta erikseen. Vaikka oltaisiinkin sitä mieltä, että päivätoiminta ei yleensä ole välttämätön liitännäispalvelu, tilanne A:n osalta on toinen. J:n sosiaalilautakunta on antanut selityksen. M:n kunnan valitus tulee hylätä. J:n kunta on myöntänyt, että sille kuuluu palveluasumisesta tuleva kuntaosuusmaksu A:n osalta. Muut kustannukset jäävät M:n kunnan maksettaviksi. Kuntaliiton lausunnon mukaan kaikki erilliset palvelut, esimerkiksi työtoiminta, päivätoiminta, neuvolat ja niihin liittyvät kuljetukset ja terveyspalvelut, jotka eivät ole osa palveluasumista, kuuluvat uuden kotikunnan järjestämis- ja kustannusvastuulle. M:n kunnan sosiaali- ja terveystoimi on antanut vastaselityksen. J:n sosiaalilautakunnalle on lähetetty tiedoksi M:n kunnan sosiaali- ja terveystoimen vastaselitys. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
5. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Hallinto-oikeuden päätös kumotaan. M:n kunnan sosiaali- ja terveystoimen hallintoriitahakemus hyväksytään, ja J:n kunta velvoitetaan korvaamaan M:n kunnalle sen hakemuksessa tarkoitetut A:n päivätoiminnan kustannukset.
6. M:n kunnan sosiaali- ja terveystoimen oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään. Perustelut 1.1 Sovellettavat säännökset Sosiaalihuoltolain 13 §:n 1 momentin mukaan sosiaalihuoltoon kuuluvina tehtävinä kunnan on huolehdittava sen sisältöisinä ja siinä laajuudessa kuin kulloinkin säädetään muun ohella sosiaalipalvelujen järjestämisestä asukkailleen. Sosiaalihuoltolain 17 §:n 2 momentin mukaan kunnan on huolehdittava muun ohella kehitysvammaisten erityishuollon järjestämisestä. Kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain 14 §:n 1 momentin mukaan myös kunta erityishuoltopiirin sijasta voi järjestää erityishuoltoa. Sosiaalihuoltolain 16 a §:n 1 momentin mukaan se, joka haluaa muuttaa toisen kunnan asukkaaksi, mutta ei ikänsä, vammaisuutensa tai muun sellaisen syyn vuoksi kykene asumaan siellä itsenäisesti, voi hakea tämän kunnan sosiaalipalveluja ja hoitopaikkaa samoin perustein kuin jos olisi kunnan asukas. Kunnan tulee välittömästi ilmoittaa hakemuksesta ja sen käsiteltäväksi ottamisesta hakijan kotikunnalle. Kunnan tulee käsitellä hakemus, arvioida hakijan palvelutarve yhteistyössä tämän kotikunnan kanssa ja tehdä asiassa päätös. Hakemusta ei kuitenkaan käsitellä, jos hakija on jo tehnyt vastaavan hakemuksen toiseen kuntaan ja asian käsittely on vielä kesken. Saman lain 42 a §:n mukaan, jos henkilö on sijoitettu perhehoitoon, laitoshoitoon tai asumispalvelujen avulla järjestettyyn asumiseen toisen kunnan alueelle ja hän käyttää kotikuntalain 3 a §:ssä säädettyä kotikunnan valintaoikeuttaan, palveluja koskeva järjestämisvastuu siirtyy muuttopäivästä uudelle kotikunnalle. Saman lain 42 b §:n 1 momentin mukaan edellä 16 a ja 42 a §:ssä tarkoitetuissa tilanteissa vastuu kunnan päätökseen perustuvan perhehoidon, laitoshoidon tai asumispalvelujen tosiasiallisista kustannuksista säilyy aiemmalla kotikunnalla. Uusi kotikunta laskuttaa kustannuksia vastaavan korvauksen aiemmalta kotikunnalta. Korvausta laskettaessa tosiasiallisista kustannuksista vähennetään seuraavat erät: 1) kunnan peruspalvelujen valtionosuudesta annetun lain 55 §:ssä tarkoitettua valtionosuusprosenttia vastaava valtionosuus kyseisen henkilön ikäluokan perusteella määräytyvistä sosiaali- ja terveydenhuollon laskennallisista kustannuksista asukasta kohti; sekä 2) henkilöltä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain mukaisesti tai muuten perityt asiakasmaksut sopimuksen piiriin kuuluvista palveluista. Mainitun pykälän 2 momentin mukaan kunnat voivat halutessaan sopia 1 momentissa tarkoitetun korvauksen tasosta myös muulla tavoin. Uusi kotikunta vastaa niiden palvelujen järjestämisestä ja kustannuksista, joita sopimus ei sisällä. Pykälän 3 momentin mukaan tämän pykälän 1 ja 2 momentin säännöksiä sovelletaan niin kauan, kuin uusi kotikunta vastaa palvelujen järjestämisestä. Jos henkilön kotikunta vaihtuu, siirtyy vastuu palvelujen järjestämisestä seuraavalle kotikunnalle, 1 momentissa tarkoitetun kustannusvastuun säilyessä edelleen samalla kunnalla. Sosiaalihuoltolain 42 b §:ää koskevassa hallituksen esityksessä (HE 101/2010 vp) on lausuttu seuraavaa: Yleisenä periaatteena edellytettäisiin pykälän 1 momentissa, että edellä 16 a ja 42 a §:ssä tarkoitetussa tilanteessa vastuu henkilön hoito- ja hoivapalvelujen kustannuksista säilyisi hänen aiemmalla kotikunnallaan. Tämä vastuu koskisi myös näihin hoito- ja hoivapalveluihin välttämättömästi liittyvien palvelujen kustannuksia. Uudella kotikunnalla olisi oikeus laskuttaa näitä kustannuksia vastaava korvaus aiemmalta kotikunnalta. Mainitussa hallituksen esityksessä on lausuttu lisäksi seuraavaa: Kuntien välisessä laskutuksessa tulisi määritellä mahdollisimman tarkasti perhehoidon, laitoshoidon tai asumispalvelujen sekä niiden välttämättömien liitännäispalvelujen laatu ja kustannukset. Välttämättömillä liitännäispalveluilla tarkoitettaisiin tässä yhteydessä sellaisia palveluja, jotka ovat käytännössä edellytyksenä sille, että henkilö voi olla kyseisessä hoitopaikassa tai palveluasunnossa. Tällaisia palveluja olisivat tapauskohtaisesti esimerkiksi sellaiset kotisairaanhoidon palvelut, päivystyspalvelut tai turvapuhelinyhteydet, joita ilman henkilö ei voisi tulla toimeen palveluasunnossa. Välttämättömiä liitännäispalveluja eivät toisaalta olisi esimerkiksi sellaiset sosiaali- ja terveyspalvelut, joiden tarve ilmenee vasta henkilön muuton ja asumispalvelujen järjestämisen jälkeen. Näin ollen esimerkiksi pitkäaikaisissa hoitosuhteissa uuden kotikunnan kustannettavaksi kuuluisivat ne uudet palvelut, jotka ovat tarpeen henkilön terveydentilan heiketessä. Välttämättömiä liitännäispalveluja eivät myöskään olisi sellaiset henkilön aiemmassa kotikunnassa käyttämät palvelut, joita ei enää välttämättä tarvittaisi uuden hoitopaikan yhteydessä. Kotikuntalain 3 a §:n mukaan, jos henkilö on sijoitettu perhehoitoon, laitoshoitoon tai asumispalvelujen avulla järjestettyyn asumiseen muun kuin kotikuntansa alueelle, hän voi 3 §:n 2 kohdan estämättä valita uudeksi kotikunnakseen sen kunnan, jonka alueella olevassa toimintayksikössä tai asunnossa hän asuu. Valintaoikeuden käyttäminen edellyttää, että hoidon tai asumisen arvioidaan kestävän tai on kestänyt yli vuoden. Saman lain 3 b §:n mukaan henkilön kotikunta muuttuu, jos hän muuttaa toiseen kuntaan sosiaalihuoltolain 16 a §:ssä tarkoitetussa tilanteessa. 1.2 Asiassa saatu selvitys A on vaikeasti kehitysvammainen. Hänellä on lisäksi kommunikaatiovamma ja autismin piirteitä. A:n edunvalvojana on toiminut hänen äitinsä. A:n kotikunta on ollut J:n kunta. Hän on ensin kesästä 2007 lukien asunut J:n kunnan kustantamana M:n kunnassa sijaitsevassa O:n palvelukodissa. Hän on lisäksi vuodesta 2007 lähtien käynyt M:n kunnassa K:n toimintakeskuksessa päivätoiminnassa, minkä kustannuksista myös on vastannut J:n kunta. Vuoden 2010 loppuun saakka J:n kunta on antanut maksusitoumuksen, jolla A:n palveluasuminen ja siihen liittynyt päivätoiminta on järjestetty M:n kunnassa. Vuonna 2010 J:n kunta on ilmoittanut A:lle J:n kunnassa valmistuvasta hoitokodista, joka olisi J:n kunnan asiakkaiden käytettävissä ja johon A voisi muuttaa asumaan. Tämän jälkeen A on sosiaalihuoltolain 16 a §:n nojalla hakenut hoitopaikkaa M:n kunnassa O:n palvelukodista, joka on hänelle sittemmin myönnetty. A:n kotikunnaksi on tällöin tullut M:n kunta. Palveluyksiköiden johtajan 12.3.2011 päivätyn lausunnon mukaan A pitää päivätoimintaa mielekkäänä ja virikkeellisenä ympäristönä, joka lisää ja ylläpitää hänen aktiivisuutensa tasoa. A:n on voitu todeta hyötyvän päivätoiminnan pienryhmästä, jossa hänen tarpeensa on voitu huomioida. J:n ja M:n kunnat ovat sopineet, että J:n kunta vastaa edelleen vuodesta 2011 lukien A:n palveluasumisen kustannuksista. Muista kustannuksista ei ole sovittu. 1.3 Oikeudellinen arviointi 1.3.1 Kysymyksenasettelu Esillä olevassa asiassa on kysymys siitä, onko A:n päivätoiminnan kustannuksista vastuussa hänen aikaisempi kotikuntansa J:n kunta vai hänen uusi kotikuntansa M:n kunta. 1.3.2 Arviointi ja johtopäätökset Vastuu toiseen kuntaan asumispalveluihin sijoitetun sosiaalihuollon asiakkaan hoito- ja hoivapalvelujen kustannuksista säilyy hänen aiemmalla kotikunnallaan. Kun A on vuonna 2010 siirtynyt M:n kunnan asukkaaksi, hän on ollut edelleen samojen asumispalvelujen ja päivätoiminnan tarpeessa, ja nämä palvelut ovat jatkuneet samanlaisina. Kaikki O:n palvelukodin asukkaat ovat käyneet palvelukodin ulkopuolisessa päivä- ja/tai työtoiminnassa, eikä palvelukotiin ollut järjestetty henkilökuntaa arkipäivisin kello 8 - 15 väliseksi ajaksi. Päivätoiminta on näin ollen liittynyt kiinteästi A:n saamaan palveluasumiseen. Näissä olosuhteissa on katsottava, että kustannusvastuu päivätoiminnan osalta ei ole siirtynyt J:n kunnalta M:n kunnalle, ja J:n kunta on näin ollen vastuussa A:lle myös vuoden 2010 jälkeen K:n toimintakeskuksessa järjestetyn päivätoiminnan kustannuksista. Hallinto-oikeuden päätös on tämän vuoksi kumottava sekä M:n kunnan sosiaali- ja terveystoimen hakemus hyväksyttävä.
7. Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, M:n kunnan sosiaali- ja terveystoimelle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Anne E. Niemi, Sakari Vanhala, Eija Siitari, Alice Guimaraes-Purokoski ja Outi Suviranta. Asian esittelijä Marja-Liisa Judström.