2015 false KHO:2015:85 Sosiaalilautakunta oli päättänyt kehitysvammahuollon asiakasmaksuista niin, että 1.2.2012 lukien asumiseen liittyvien aterioiden osalta asiakkaalta peritään raaka-ainekustannuks

§:n 4 momentin mukaan päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla. Siltä osin kuin asia on käsitelty hallintoriitana, hallinto-oikeuden päätökseen saa hakea muutosta korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Päivi Toivanen, Riitta Eskola ja Timo Tervonen, joka on myös esitellyt asian. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa Suonenjoen sosiaalilautakunta on vaatinut, että korkein hallinto-oikeus käsittelee Kuopion hallinto-oikeuden tekemät päätökset kehitysvammaisten ateriamaksuista, mukaan lukien nyt esillä olevan asian osalta. Päätös kehitysvammaisten ateriamaksujen määräytymisestä on kaikkien kuntien kannalta merkittävä linjaus. Päätös vaikuttaa kansalaisten tasa-arvoiseen kohteluun sosiaalihuollon palvelujen maksuja määrättäessä. Merkitään, että sosiaalilautakunnan vaatimus koskee 14 muuta hallinto-oikeuden ratkaisua, joissa hallinto-oikeus on tehnyt aineellisoikeudellisesti samansisältöisen ratkaisun kuin nyt esillä olevassa asiassa. A on selityksessään lausunut, ettei hallinto-oikeuden päätöstä tule muuttaa. Sosiaalilautakunta on vastaselityksessään uudistanut aikaisemmin lausumansa. Sosiaalilautakunta on antanut siltä pyydetyn selvityksen A:n asumisesta ja palveluista sekä hänen asiakasmaksuistaan nyt kysymyksessä olevana aikana. A:lle on varattu tilaisuus antaa selitys lautakunnan selvityksen johdosta. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Korkein hallinto-oikeus poistaa hallinto-oikeuden päätökseen liitetyn valitusosoituksen siltä osin kuin sen mukaan päätökseen saa hakea muutosta valittamalla korkeimmalta hallinto-oikeudelta. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut Suonenjoen sosiaalilautakunnan vaatimuksen hallinto-oikeuden päätöstä 26.8.2013 nro 13/0317/2 koskevana purkuhakemuksena. Hallinto-oikeuden päätös puretaan ja edunvalvojan päämiehensä puolesta hallinto-oikeudelle tekemä perustevalituksena pidettävä muutoksenhakemus hylätään. Perustelut 1. Ratkaistavat kysymykset Asiassa on ensimmäiseksi ratkaistava, mikä on ollut kehitysvammahuoltoa saavan asiakkaan oikeussuojatie hallinto-oikeuteen asiakasmaksuaan koskevassa asiassa. Tähän liittyen on arvioitava asiakkaan tai vastaavasti kunnan viranomaisen oikeutta muutoksenhakuun korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Tämän jälkeen on ratkaistava, onko nyt kysymyksessä oleva asiakasmaksu määrätty virheellisesti aterioita koskevalta osin. 2. Oikeussuojatie hallinto-oikeudessa 2.1 Perustevalitus Asiassa on hallinto-oikeudessa ollut kysymys kehitysvammaisten erityishuollosta annetussa laissa tarkoitettua erityishuoltoa saavan henkilön asiakasmaksusta. Kehitysvammaisten erityishuollosta voidaan periä maksuja siten kuin sosiaali- ja terveyshuollon asiakasmaksuista annetussa laissa säädetään. Tässä asiassa ei ajan kulumisen vuoksi asiakkaan käytettävissä ole enää ollut sosiaali- ja terveyshuollon

§:ssä tarkoitettu säännönmukainen muutoksenhakutie viranhaltijan päätöksestä hallinto-oikeuteen. Tähän nähden hallinto-oikeuden on tullut tutkia sille tehty muutoksenhaku verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetun lain mukaisena perustevalituksena. Näin se on tehnytkin kaupungin omistaman Palvelukeskus Väinölän asiakasmaksujen osalta. 2.2 Hallintoriidan käyttöala Hallintolainkäyttölain 69 §:n 1 momentin mukaan julkisoikeudellista maksuvelvollisuutta koskevan riidan, johon haetaan viranomaisen ratkaisua muuten kuin muutoksenhakuteitse (hallintoriita-asia), käsittelee hallinto-oikeus. Kuten edellä kohdasta 2.1 ilmenee, kysymyksessä oleva asiakasmaksu on julkisoikeudellinen saatava, johon kohdistuu säännönmukainen muutoksenhakutie. Sosiaali- ja terveydenhuollon suunnittelusta ja valtionavustuksesta annetun lain 4 §:n 1 momentin mukaan kunta voi järjestää sosiaali- ja terveydenhuollon alaan kuuluvat tehtävät muun ohella: 1) hoitamalla toiminnan itse; 2) sopimuksin yhdessä muun kunnan tai muiden kuntien kanssa; 3) olemalla jäsenenä toimintaa hoitavassa kuntayhtymässä; 4) hankkimalla palveluja valtiolta, toiselta kunnalta, kuntayhtymältä tai muulta julkiselta taikka yksityiseltä palvelujen tuottajalta. Se, että kehitysvammaisen erityishuoltoa on nyt esillä olevassa asiassa toteutettu osan ajasta kuntayhtymän omistamassa palvelukodissa, ei vaikuta asiakasmaksuun sovellettavaan oikeussuojatiehen. Hallinto-oikeuden ei olisi tullut tutkia asiakasmaksun alentamista koskevaa vaatimusta osaksikaan hallintoriitana, vaan kokonaan perustevalituksena. Asiaa ei kuitenkaan ole syytä palauttaa hallinto-oikeudelle uudelleen perustevalituksena käsiteltäväksi ottaen huomioon, että hallinto-oikeus on ratkaissut asian aineellisoikeudellisesti kaikilta vaadituilta osin. 3. Muutoksenhaku korkeimpaan hallinto-oikeuteen Hallintolainkäyttölain 9 §:n mukaan hallinto-oikeuden päätöksestä saa valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Sosiaali- ja terveydenhuollon

§:n 4 momentin mukaan hallinto-oikeuden päätökseen ei maksun määräämistä koskevassa asiassa saa valittamalla hakea muutosta. Verojen ja maksujen täytäntöönpanosta annetun lain 10 §:n 2 momentin mukaan, jollei muualla laissa toisin säädetä, hallinto-oikeuden päätöksestä perustevalitusasiassa saadaan valittaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen 60 päivän kuluessa päätöksen tiedoksisaannista. Edellä mainittuun nähden hallinto-oikeuden päätökseen ei saa hakea muutosta siltä osin kuin vaatimusta on käsitelty perustevalituksena, kuten hallinto-oikeuden päätöksessä on todettukin. Valitusoikeutta hallinto-oikeuden päätöksestä on arvioitava sosiaali- ja terveydenhuollon

§:n 4 momentin mukaan riippumatta siitä, onko vaatimus käsitelty säännönmukaisena valituksena, perustevalituksena tai, kuten tässä tapauksessa virheellisesti, hallintoriitana. Hallinto-oikeuden ei olisi tullut miltään osin liittää päätökseensä ohjausta valittamisesta korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Edellä mainituilla perusteilla hallinto-oikeuden päätökseen voi hakea muutosta ainoastaan ylimääräisillä muutoksenhakukeinoilla. Tämän vuoksi Suonenjoen sosiaalilautakunnan muutoksenhaku on tukittava hallinto-oikeuden päätökseen kohdistuvana purkuhakemuksena. Hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan lainvoiman saanut päätös voidaan purkaa, jos päätös perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen tai erehdykseen, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen. Pykälän 2 momentin mukaan päätöstä ei saa purkaa, ellei se loukkaa yksityisen oikeutta tai julkisen edun katsota vaativan päätöksen purkamista.

1. Asiakasmaksun suuruus 4.1 Kysymyksenasettelu Esillä olevassa asiassa on kysymys siitä, mitä osaa Suonenjoen kaupungin järjestämästä kehitysvammaisten erityishuollossa olevan asiakkaan ateriapalvelusta on pidettävä asiakasmaksun lain 4 §:n 2 kohdassa tarkoitettuna ylläpitona, josta voidaan periä maksu. 4.2 Kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain säännökset Kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain 43 §:n mukaan erityishuollosta voidaan periä maksuja siten kuin sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetussa laissa (734/1992) säädetään. Lakia koskevan hallituksen esityksen (HE 102/1976 vp) yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu maksujen osalta muun ohella, että erityishuolto olisi pääsääntöisesti maksutonta. Lakiehdotuksen keskeisen pääperiaatteen, normaalisuuden periaatteen, toteuttaminen edellyttää kuitenkin maksua ylläpidosta, esimerkiksi tavanomaisista asumis-, ravinto- ja muista vastaavista menoista. 4.3 Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain säännökset Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain (asiakasmaksulaki) 1 §:n mukaan kunnallisista sosiaali- ja terveyspalveluista voidaan periä maksu palvelun käyttäjältä, jollei lailla toisin säädetä. Maksu voidaan periä henkilön maksukyvyn mukaan. Saman lain 2 §:n 1 momentin mukaan palvelusta perittävä maksu saa olla enintään palvelun tuottamisesta aiheutuvien kustannusten suuruinen. Asiakasmaksulain 4 §:n 2 kohdan mukaan sosiaalipalveluista ovat maksuttomia kehitysvammaisten erityishuollosta annetussa laissa (519/1977) tarkoitettu erityishuolto. Mainitun kohdan mukaan kehitysvammaisen ylläpidosta voidaan kuitenkin periä maksu lukuun ottamatta alle 16-vuotiaalle annettavaa osittaista ylläpitoa ja lain 28 §:ssä tarkoitettua opetusta saavan lapsen osittaista ylläpitoa sen lukuvuoden loppuun, jonka aikana hän täyttää 16 vuotta. 4.4 Oikeuskäytäntö Korkein hallinto-oikeus on 23.2.2011 antamansa julkaisemattoman päätöksen taltionumero 438 jälkeen antanut vuosikirjaratkaisun KHO 2014:
2. Viimeksi mainitun päätöksen ratkaisuselosteessa on todettu muun ohessa, että normaalisuusperiaatteen puitteissa asumispalveluihin liittyviin ateriamaksuihin osana maksullista ylläpitoa saattoivat kuulua paitsi ruuan raaka-aineiden myös ruuan säilyttämisestä ja valmistamisesta aiheutuvat kustannukset, mukaan luettuna vedestä, energiasta, kunnossapidosta, kuljettamisesta ja työvoiman käytöstä aiheutuvat kustannukset. Ateriapalveluista oli siten mahdollista periä kunnan määräämä kohtuullinen maksu, joka oli enintään palvelun tuottamisesta aiheutuvien kustannusten suuruinen. 4.5 Oikeudellinen arviointi Nyt kysymyksessä olevan asiakkaan kehitysvammaisuudesta ja hänen terveydentilastaan saadun selvityksen mukaan hänen toimintakykynsä on huomattavasti alentunut. Asiakas ei kykene itsenäisesti huolehtimaan ruokahuollostaan eikä käytännön toimista aterioittensa valmistamisessa. Asiakkaalle laadituissa erityishuolto-ohjelmissa ei ole ollut eikä ole mainintaa asiakkaan tukemisesta ruoan valmistamisessa tai ruokapalveluista muutoinkaan. Kun otetaan huomioon edellä selostetut säännökset sekä oikeuskäytäntö, Suonenjoen kaupunki ei ole määrännyt ateriamaksuja virheellisesti sisällyttäessään myös ruoan valmistuskustannuksia ateriamaksuihin. Kun asiassa ei myöskään ole kysymys siitä, että maksut olisivat ylittäneet palvelun tuottamisesta aiheutuneet kustannukset, hallinto-oikeuden ei olisi tullut velvoittaa kaupunkia palauttamaan osaakaan ateriamaksuista. Hallinto-oikeuden päätös perustuu hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla ilmeisesti väärään lain soveltamiseen, joka oli voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen. 4.6 Päätöksen purkaminen julkisen edun kannalta Korkein hallinto-oikeus on ottanut ratkaisussaan KHO 2014:186 huomioon, että kehitysvammaisten ateriamaksujen soveltaminen oli muodostunut hallinto- ja oikeuskäytännössä huomattavan epäyhtenäiseksi, minkä vuoksi julkinen etu vaati päätöksen purkamista hallintolainkäyttölain 63 §:n 2 momentin nojalla. Nyt esillä oleva asia on ratkaistavana korkeimmassa hallinto-oikeudessa hallinto- ja oikeuskäytäntöä selventävän päätöksen jälkeen. Asia on kuitenkin ollut vireillä korkeimmassa hallinto-oikeudessa samaan aikaan kuin mainittu ratkaisu tehtiin toisen kunnan purkuhakemuksen johdosta. Tähän nähden ja kun otetaan lisäksi huomioon hallinto-oikeuden tässä samassa asiakokonaisuudessa antamilla päätöksillä palautettavaksi määräämien asiakasmaksujen yhteismäärä, on perusteltua katsoa, että yhdenmukaisuuden vuoksi myös nyt esillä olevassa asiassa julkinen etu vaatii hallinto-oikeuden päätöksen purkamista. Edellä lausutuilla perusteilla hallinto-oikeuden päätös on purettava ja hallinto-oikeudelle tehty perustevalitus ateriamaksujen palauttamisesta hylättävä. Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Anne E. Niemi, Sakari Vanhala, Alice Guimaraes-Purokoski ja Outi Suviranta. Asian esittelijä Marja-Liisa Judström.