2016 false KHO:2016:115 Rakennusalan liiketoimintaa harjoittaneiden yhtiöiden X Oy:n ja Y Oy:n kokonaisjakautumiset oli toteutettu vuonna 2005 elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 c §:n mukai

§:n säännöksiä. Jako-osuuksien määrät on esitetty verotettavaksi osakkaan saamana peiteltynä osinkona ja vastaavasti jako-osuuksiin liittyneet luovutusvoittojen verotukset on esitetty poistettavaksi. Tarkastuskertomuksissa ei ole esitetty Z Oy:n eikä R Oy:n verotuksia muutettavaksi jakautumisiin liittyneiden seikkojen perusteella, vaan muutoksia verotuksiin on esitetty ainoastaan osakkaiden saamien peiteltyjen osinkojen perusteella. A:n verotuksen oikaisut on tehty tarkastuskertomuksissa esitetyin tavoin eli jako-osuudet on verotettu hänen saamanaan peiteltynä osinkona ja vastaavasti luovutusvoittojen verotukset on poistettu. Asian arviointi ja hallinto-oikeuden johtopäätökset Verotarkastuskertomuksissa on todettu, että X Oy:n ja Y Oy:n jakautumisille vuonna 2005 on esitetty liiketaloudellisia hyväksyttäviä syitä, eikä jakautumisten yksinomaisena tai yhtenä pääasiallisena tarkoituksena ole katsottu olleen veron kiertäminen tai veron välttäminen. Jakautumisissa syntyneet Z Oy ja R Oy on purettu muutaman vuoden kuluessa jakautumisten jälkeen, mutta verotarkastuskertomuksissa tai myöskään verotuksen oikaisupäätöksissä ei ole väitettykään, että yhtiöiden jakautumisissa ja purkamisissa olisi ollut kyse sarjatoimista, joista olisi kokonaisuudessaan päätetty jo ennen jakautumisia. Jakautumisten pääasiallisena tarkoituksena ja tavoitteena ei näin ollen ole katsottu olleen yhtiöiden varallisuuden jakaminen osakkaille. Verovelvollisella on lähtökohtaisesti oikeus valita erilaisista toimintavaihtoehdoista verotuksellisesti edullisin menettely. Toisaalta verotuksessa on pyrittävä arvioimaan tehtyjä toimenpiteitä niiden tosiasiallisen luonteen mukaan. Tässä tapauksessa osinkotulojen ja luovutusvoiton erilaisella verokohtelulla ei ole ratkaisevaa merkitystä asiassa, koska verovelvollisen ei voida edellyttää valitsevan itselleen verotuksellisesti epäedullisempaa menettelyä sinänsä lainmukaisista eri vaihtoehdoista. Näissä olosuhteissa ei ole perusteltua katsoa, että jakautumisissa syntyneiden sijoitusyhtiöiden toiminnan päättämisessä yhtiöt purkamalla olisi itsessään kyse verotusmenettelystä annetun lain 28 §:ssä tarkoitetusta veronkierrosta ja että osakkaiden saamat jako-osuudet olisivat saman lain 29 §:n mukaista peiteltyä osinkoa. Edellä mainitun vuoksi hallinto-oikeus katsoo, että verotuksen oikaisuille verovelvollisen vahingoksi ei ole ollut perusteita. A:n saamiin jako-osuuksiin on tullut soveltaa luovutusvoittoa koskevia säännöksiä. Näin ollen hänelle ei ole tullut myöskään määrätä veronkorotuksia eikä veronlisäyksiä. Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet: Laki verotusmenettelystä 28 § 1 momentti ja 29 § Hallintolainkäyttölaki 37 § ja 38 § Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Anja Talja, Mika Hämäläinen ja Paula Makkonen, joka on myös esitellyt asian. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja verotuksen oikaisulautakunnan päätökset saatetaan voimaan. Oikeudenvalvontayksikkö on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti: Nyt käsillä olevassa tapauksessa verotusmenettelystä annetun lain (VML) 28 §:n veronkiertosäännöstä tulee kokonaisarvioinnin perusteella soveltaa nimenomaan Z Oy:n ja R Oy:n purkamiseen lyhyen ajan kuluessa jakautumisista, vaikka jakautumisiin ei vaadita sovellettavaksi VML 28 §:ää tai elinkeinotulon verottamisesta annetun lain (EVL) 52 h §:n veronkiertosäännöstä. Sijoitusyhtiöiden purkamisessa on kysymys veron kiertämisestä ja osingosta menevän veron välttämisestä, joten kysymys on VML 29 §:n 2 ja 4 momentin soveltamisesta. Purussa saadut jako-osuudet tulee katsoa VML 28 §:

§:n nojalla peitellyksi osingoksi. Oikeuskäytäntö tukee oikeudenvalvontayksikön käsitystä siitä, että sijoitustoimintaa jatkavan yhtiön purkuun voidaan soveltaa VML 28 §:

§:n säännöksiä, vaikka jakautumiseen sovellettaisiin EVL 52 c §:n jakautumista koskevaa sääntelyä. Oikeuskäytännöstä ei kuitenkaan ole johdettavissa sellaista periaatetta, että sijoitusyhtiön jakautumisen tulee olla suunniteltu tai tiedossa jo jakautumisen hetkellä. Ratkaisevaa sen sijaan on perusteettoman eli jakautumissäännöksen tarkoituksen vastaisen veroedun tavoittelu. EVL:n yritysjärjestelysäännösten ja siten myös jakautumista koskevan sääntelyn taustalla olevan yritysjärjestelydirektiivin (90/434/ETY) tarkoitus on poistaa verotuksellisia esteitä yritysjärjestelyiltä Euroopan unionin alueella. Hallituksen esityksen HE 177/1995 mukaan tavoite pyritään toteuttamaan siten, että tietyt edellytykset täyttävät uudelleenjärjestelyt voidaan toteuttaa ilman, että niistä aiheutuu välittömiä veroseuraamuksia järjestelyihin osallisille yhteisöille tai niiden osakkaille. Yritysjärjestelyjä koskevan sääntelyn tarkoituksena on siten se, ettei verotus olisi esteenä toteutettaessa liiketaloudellisin perustein toimeenpantavia järjestelyjä. Sen mahdollistaminen, että jakautumista käytetään välivaiheena normaalista poikkeavaan varojen jakoon, ei ole ollut jakautumista koskevan sääntelyn tarkoituksena. Nyt käsillä olevassa tapauksessa on kyse tilanteesta, jossa jakautuessa syntyneisiin yhtiöihin siirrettiin huomattava määrä varallisuutta ja yhtiöt purettiin lyhyen ajan kuluessa jakautumisesta. Yhtiöt olivat luonteeltaan sijoitusyhtiöitä, joiden toiminta koostui lähinnä jakautumisessa saadun omaisuuden omistamisesta, hallinnasta, jalostamisesta ja realisoimisesta sekä sijoitustoiminnasta. Yhtiöiden jakautumiselle sinänsä on esitetty liiketaloudellisia perusteita. Asiaa on kuitenkin tarkasteltava kokonaisuutena. Yhtiöiden purkamisille ei ole esitetty riittäviä liiketaloudellisia perusteita. Sijoitusyhtiöihin on siirretty huomattava määrä voittovaroja ja varallisuutta ja sijoitusyhtiö purkamalla on saavutettu verotarkastuskertomuksessa esitetyllä tavalla verosäästö verrattuna osingonjaon verotukseen. Purkamalla sijoitusyhtiöt niille jakautumisessa siirretyt varat saatiin luovutusvoittoverotuksen piiriin ja verotuksen yhteydessä on voitu käyttää hankintameno-olettamaa. Tätä ei voida pitää jakautumista koskevan sääntelyn tarkoituksen mukaisena. Sillä, oliko yhtiöiden purkaminen suunniteltu tai tiedossa jo jakautumishetkellä, ei ole ratkaisevaa merkitystä asiassa. Yhtiöt on purettu osingosta menevän veron välttämiseksi. Siten osakkaiden verotukseen tulee soveltaa VML 28 §:

§:n säännöksiä ja heidän sijoitusyhtiöistä saamansa jako-osat tulee verottaa peiteltynä osinkona. A on antamassaan vastineessa vaatinut, että Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitus hylätään. A on vaatinut myös suullisen käsittelyn järjestämistä. Hän on lisäksi vaatinut, että Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa. Puretut yhtiöt eivät olleet sijoitusyhtiöitä, vaan ne harjoittivat pääasiassa rakennuttamistoimintaa liiketoiminnan muodossa. Yhtiöille siirtyi jakautumisessa kaikki muu kuin rakennusurakointiin liittynyt yritysvarallisuus. Yhtiöille siirtyi keskeneräisiä rakennushankkeita, joita ne ovat rakennuttaneet ja jalostaneet elinkeinotoiminnan muodossa. Holdingyhtiöille siirtyi jakautumisessa intressipiirin ulkopuolista velkaa rakennutettaviin kohteisiin liittyen. Toimintaan liittyi taloudellinen riski. X Oy:n ja Y Oy:n jakautumiseen ryhdyttiin alun perin niiden myymiseksi M Oy:lle, joka kuitenkin vetäytyi kaupasta eikä uutta ostajaa löytynyt. Jakautumisen vireillepanon ja purun välillä tapahtui olosuhdemuutoksia, jotka pakottivat osakkaat realisoimaan yhtiöt. Rakennustoimintaa harjoittaneet yhtiöt siirtyivät uuden johdon alaisuuteen, minä aikana X Oy:ssä alkoi paljastua vakavia taloudellisia ja henkilöstöongelmia. Ongelmien johdosta yhtiö ajautui vuosien 2006 ja 2007 aikana rahoituskriisiin ja lähelle konkurssia, minkä johdosta osakkaiden oli otettava yhtiö uudestaan haltuun ja rahoitettava yhtiötä. Rahoituksen turvaaminen edellytti osakkaiden rakennuttamisyhtiöissä kiinni olleiden varojen käyttöä. Tämä yhdessä aikapulan kanssa johti yhtiöiden purkuun. Yhtiöiden purkamiselle oli siten verotuksesta riippumattomat syyt. Kysymys on toisiinsa liittymättömistä yritysjärjestelyistä, ja yhtiöiden purkaminen on ollut seurausta jakautumisen jälkeen olosuhteissa tapahtuneista ennakoimattomista muutoksista. Yhtiöiden purkaminen muutaman vuoden sisällä jakautumisesta ei ole kiellettyä tai johda VML 28 §:

§:n soveltamiseen. Yhtiöiden purkaminen ei ole osoitus veronvälttämistarkoituksesta vaan yksi lainmukainen keino lopettaa liiketoiminta. Kysymys ei ole myöskään oikeudellisen muodon ja taloudellisen sisällön ristiriidasta. Yhtiöt on juridisessa ja taloudellisessa mielessä purettu ja ne ovat lakanneet. Pelkästään se seikka, että yhtiö on purettu, ei ole riittävä perustelu edellyttää liiketaloudellisten syiden esittämistä. Verovelvollisella on lähtökohtaisesti oikeus valita yhtiöstä luopumiselle (purku, uusi sulautuminen, myynti) haluamansa toimintamuoto. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antanut vastaselityksen. Verovelvolliselle ei voida asettaa vaatimusta verotuksellisesti epäedullisen vaihtoehdon käyttämisestä. Nyt käsillä olevaa asiaa on kuitenkin tarkasteltava kokonaisuutena ottaen huomioon jakautumista koskevan sääntelyn tarkoitus sekä VML 28 §:n veronkiertosäännös. Asiassa on lisäksi otettava huomioon esitetty selvitys holdingyhtiöihin siirretystä varallisuudesta ja holdingyhtiöiden toiminnasta sekä jakautumisten ja yhtiöiden purun välillä kulunut lyhyt aika. Veroviranomaiselle ei voi asettaa selvittämisvelvollisuutta siitä, että järjestelylle ei ole liiketaloudellista perustetta. A on antanut vielä lisävastineen, joka on lähetetty Veronsaajien oikeudenvalvontayksikölle tiedoksi. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt valitusluvan ja tutkinut asian.

1. A:n vaatimus suullisen käsittelyn toimittamisesta hylätään.
2. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta.
3. A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään. Perustelut
4. Suullinen käsittely Kun otetaan huomioon jäljempänä kohdassa 2 oleva pääasiaa koskeva korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu, suullisen käsittelyn toimittaminen ei ole hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin nojalla tarpeen.
5. Pääasia 2.1 Sovellettavat säännökset Verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n 1 momentin mukaan, jos jollekin olosuhteelle tai toimenpiteelle on annettu sellainen oikeudellinen muoto, joka ei vastaa asian varsinaista luonnetta tai tarkoitusta, on verotusta toimitettaessa meneteltävä niin kuin asiassa olisi käytetty oikeaa muotoa. Saman lain 29 §:n 1 momentin mukaan peitellyllä osingolla tarkoitetaan rahanarvoista etuutta, jonka osakeyhtiö antaa osakkaansa tai tämän omaisen hyväksi osakkuusaseman perusteella tavallisesta olennaisesti poikkeavan hinnoittelun johdosta tai vastikkeetta. Pykälän 2 momentin mukaan peitellyllä osingolla tarkoitetaan myös omia osakkeita hankkimalla tai lunastamalla taikka osakepääomaa, vararahastoa tai ylikurssirahastoa alentamalla osingosta menevän veron välttämiseksi jaettuja varoja. Pykälän 3 momentin mukaan, jos on ilmeistä, että yhtiö on jakanut 1 momentissa tarkoitettua peiteltyä osinkoa, on yhtiön verotuksessa meneteltävä niin kuin olisi käytetty käypää hintaa ja osakkaan veronalaiseksi tuloksi katsottava käyvän hinnan ja käytetyn hinnan erotus. Pykälän 4 momentin mukaan, jos varojen jakaminen 2 momentissa tarkoitetussa muodossa on ilmeisesti tapahtunut osingosta menevän veron välttämiseksi, on jaetut varat tältä osin katsottava osakkaan veronalaiseksi tuloksi. 2.2 Tosiseikat ja oikeudellinen arvio X Oy:n ja Y Oy:n kokonaisjakautumiset on toteutettu vuonna 2005 elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 c §:n mukaisesti. Jakautumisille on katsottu olleen verotuksessa hyväksyttävät liiketaloudelliset perusteet, eikä jakautumisten verokohtelu ole riidanalainen. X Oy:n jakautumisessa syntyneen Z Oy:n purkaminen käynnistettiin ja yhtiö asetettiin vapaaehtoiseen selvitystilaan vuonna
6. Yhtiö on merkitty kaupparekisteriin lakanneeksi vuonna
7. Y Oy:n jakautumisessa syntyneen R Oy:n purkaminen käynnistettiin ja yhtiö asetettiin vapaaehtoiseen selvitystilaan vuonna
8. Yhtiö on merkitty kaupparekisteriin lakanneeksi vuonna
9. A on ollut osakkaana sekä jakautuneissa että puretuissa yhtiöissä. Asiassa on kysymys siitä, miten vuonna 2005 jakautumisissa syntyneiden Z Oy:n ja R Oy:n vuosina 2007 ja 2008 loppuun saatettuja purkamisia tulee verotuksellisesti arvioida, eli siitä, tuleeko A:n yhtiöistä saamien jako-osuuksien verotukseen soveltaa luovutusvoittoverotusta koskevia säännöksiä vai VML 28 §:n veron kiertämistä ja VML 29 §:n peiteltyä osinkoa koskevia säännöksiä. Jakautumisissa syntyneet Z Oy ja R Oy on purettu, ja yhtiöt ovat lakanneet. Verovelvollinen voi lopettaa omistamansa yhtiön toiminnan ja purkaa yhtiön, eikä yhtiön purkamiselle lähtökohtaisesti tarvitse esittää liiketaloudellisia syitä. Tässä tapauksessa asiaa on kuitenkin arvioitava kokonaisuutena ottaen huomioon aiemmat yhtiöiden jakautumiset, joiden seurauksena nyt kysymyksessä olevat yhtiöt ovat syntyneet. Yhtiöiden purkamista voidaan siten tarkastella järjestelyjen kokonaisuus huomioon ottaen, vaikka jakautumisten verokohtelu ei ole nyt arvioitavana. X Oy:n ja Y Oy:n jakautumisten keskeisenä syynä on ollut tavoite myydä yhtiöt, joten jakautumisille on ollut verotuksesta riippumaton vahva liiketaloudellinen syy. Nyt Z Oy:n ja R Oy:n purkamisen jälkeen tarkasteltaessa järjestelyjä kokonaisuutena ei voida pitää ilmeisenä, että jakautumiset olisivat olleet vain välivaihe ja että järjestelyjen todellisena syynä olisi ollut jakautumisissa syntyneiden yhtiöiden myöhempi purkaminen ja sen seurauksena osingonjaon verotusta lievempi luovutusvoiton verotus. Näin ollen yhtiöiden purkamisiin ei tule soveltaa VML 28 §:n veronkiertosäännöstä. Edellä olevan perusteella A:n Z Oy:stä ja R Oy:stä saamia jako-osuuksia ei tule katsoa peitellyksi osingoksi, vaan niiden verottamiseen tulee soveltaa luovutusvoittoverotusta koskevia säännöksiä. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valitus on hylättävä.
10. Oikeudenkäyntikulut Asian laatuun nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Ahti Vapaavuori, Irma Telivuo, Hannele Ranta-Lassila, Mikko Pikkujämsä ja Antti Pekkala. Asian esittelijä Nea Helin.