2016 false KHO:2016:129 Maahanmuuttovirasto oli hylännyt A:n kansainvälistä suojelua ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen ja päättänyt käännyttää hänet Norsunluurannikolle. Hallinto-oikeus oli hylänny

§:ssä tarkoitetun kohtelun kohteeksi tai että hänet voitaisiin lähettää sieltä sellaiselle alueelle. Hakijalle ei määrätä ulkomaalaislain 147 a §:n 1 momentin mukaista aikaa vapaaehtoiselle paluulle, koska hakemus on hylätty myös maahantulosäännösten kiertämisen vuoksi. Koska vapaaehtoisen paluun aikaa ei anneta, hakija määrätään ulkomaalaislain 150 §:n mukaiseen maahantulokieltoon kolmeksi vuodeksi. Maahantulokiellon pituutta arvioitaessa on otettu huomioon hakemuksen hylkäämisen perusteena olevat seikat, hakijan rikosepäilyjen vakavuus, eri henkilöllisyyksillä esiintyminen Suomessa, oikean henkilöllisyyden salaaminen ja kotimaan passin lähettäminen ulkomaille sekä asiaan muutoin vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan. Hallinto-oikeuden ratkaisu Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt muutoksenhakijan valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä. Hallinto-oikeus on selostanut soveltamansa oikeusohjeet ja perustellut päätöstään seuraavasti: Oleskelulupa Muutoksenhakija on 20.1.2011 tehdyssä käännytyspäätöksessä päätetty käännyttää hänen silloiseen oletettuun kotimaahansa Norsunluurannikolle. Muutoksenhakija on hakenut uudelleen turvapaikkaa 22.12.2012 ja tuolloin ilmoittanut eri henkilötiedot ja kotimaakseen Beninin. Maahanmuuttovirasto on tarkastanut Italiasta muutoksenhakijan henkilöllisyyden. Koska asiassa on myöhemmin käynyt ilmi, että muutoksenhakija onkin Beninin kansalainen, 20.1.2011 tehty käännytyspäätös ei ole täytäntöönpanokelpoinen. Tämän johdosta edellytykset maasta poistamisen estymisen perusteella myönnettävän oleskeluluvan osalta eivät täyty muutoksenhakijan kohdalla. Muutoksenhakija on ensimmäistä kertaa turvapaikkaa hakiessaan salannut oikean henkilöllisyytensä. Hän on turvapaikan hakemisen jälkeen tarkoituksellisesti hävittänyt passinsa lähettämällä sen Italiaan. Menettelyllään muutoksenhakija on pyrkinyt pitkittämään maassa oleskeluaan. Näin ollen asiassa on perusteltua aihetta epäillä muutoksenhakijan tarkoituksena olevan maahantuloa tai maassa oleskelua koskevien säännösten kiertäminen ulkomaalaislain 36 §:n 2 momentin tarkoittamalla tavalla. Hallinto-oikeus toteaa, että Maahanmuuttoviraston päätöksen muuttamiseen oleskeluluvan osalta ei ole syytä. Käännyttäminen Koska muutoksenhakijalle ei ole myönnetty oleskelulupaa, jota hänen oleskelunsa jatkaminen edellyttäisi, asiassa on perusteet hänen käännyttämiselleen kotimaahansa Beniniin. Muutoksenhakija on oleskellut täällä suhteellisen lyhyen aikaa eikä hänellä asiakirjojen mukaan ole Suomessa perhettä eikä työpaikkaa. Muutoksenhakija on myös olennaisesti vaikeuttanut turvapaikkahakemuksensa käsittelyä väärien henkilö- ja muiden tietojen antamisella. Hallinto-oikeus katsoo, kuten Maahanmuuttovirastokin, että muutoksenhakija voidaan käännyttää kotimaahansa ilman, että hän voi joutua siellä ihmisoikeuksien ja perusvapauksien suojaamiseksi tehdyn yleissopimuksen 3 artiklan tarkoittaman epäinhimillisen

§:ssä tarkoitetun kohtelun kohteeksi tai että hänet voitaisiin lähettää sieltä sellaiselle alueelle. Käännytyspäätöstä tehtäessä on myös otettu huomioon päätöksen perusteena olevat seikat sekä asiaan muutoin vaikuttavat seikat ja olot kokonaisuudessaan. Koska oleskelulupahakemus on hylätty maahantulosäännösten kiertämisen vuoksi, muutoksenhakija on tullut määrätä maahantulokieltoon. Maahanmuuttoviraston päätöksen muuttamiseen käännyttämisen ja maahantulokiellon osalta ei ole syytä. Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet Ulkomaalaislaki 36 § 2 momentti, 51 § 1 momentti, 146 §, 147 §, 147 a § 2 momentti, 148 § 2 momentti sekä 150 § 1 ja 2 momentti Euroopan ihmisoikeussopimus 3 artikla Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Johan Hagman ja Riitta Fränti. Esittelijä Taija Randen. Asian käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa Muutoksenhakija on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä. Valituksessaan hän on vaatinut, että Vaasan hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle oleskeluluvan myöntämistä varten. Käännyttämispäätös ja maahantulokielto tulee kumota. Käännyttämispäätöksen täytäntöönpano on kiellettävä, kunnes asia on ratkaistu korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Muutoksenhakija on esittänyt perusteina vaatimuksilleen muun ohella seuraavaa: Muutoksenhakijan kansainvälisen suojelun ja turvapaikan tarvetta ei ole missään vaiheessa tutkittu suhteessa hänen oikeaan kotimaahansa Beniniin. Muutoksenhakija on kokenut olleensa Suomessa viime vuosien aikana oikeudettomassa tilassa, kun hän oleskeli täällä ilman oleskelulupaa tai turvapaikkaa, mutta häntä ei kuitenkaan voitu tosiasiassa käännyttää hänen aiemmin ilmoittamaansa tai kielianalyysin perusteella pääteltyyn kotimaahansa. Muutoksenhakija on oleskellut Suomessa huomattavan kauan, jo vuoden 2009 loppupuolelta lähtien. Näiden syiden vuoksi muutoksenhakija on hakenut nyt kyseessä olevaa tilapäistä oleskelulupaa. Myöskään käännyttäminen Beniniin ei ole kohtuullista, koska suojelun tarvetta ei ole aikaisemmin arvioitu lainkaan suhteessa Beniniin. Korkein hallinto-oikeus on 17.3.2016 antamallaan välipäätöksellä kieltänyt maasta poistamisen täytäntöönpanon, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut valituslupahakemuksen tai asiassa toisin määrätään. Maahanmuuttovirasto on antanut lausunnon. Kansainvälisen suojelun tarvetta ja perusteita ei voida tutkia oleskelulupaprosessissa. Muutoksenhakijan käännyttäminen Beniniin on edelleen tosiasiassa mahdollista, koska Italian viranomaiset ovat tunnistaneet muutoksenhakijan henkilöllisyyden ja Beninin kansalaisuuden. Muutoksenhakijalla on ollut hallussaan Suomessa myös aito Beninin passi. Maahanmuuttovirasto on katsonut päätöksessään, että valittaja voidaan käännyttää oikeaan kotimaahansa Beniniin ilman, että hän voi joutua siellä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan tarkoittaman epäinhimillisen

§:ssä tarkoitetun kohtelun kohteeksi tai että hänet voitaisiin lähettää sieltä sellaiselle alueelle. Muutoksenhakija on antanut vastaselityksen. Kun otetaan huomioon muutoksenhakijan suhteellisen pitkä maassaoloaika, lähes seitsemän vuotta, ja kaikki asiaan vaikuttavat seikat kokonaisuudessaan, olisi tilapäisen oleskeluluvan myöntämättä jättäminen ja käännyttäminen tai vapaaehtoinenkin paluu Beniniin kohtuutonta. Vaikka muutoksenhakija voisikin palata Beniniin vapaaehtoisesti, tälle seikalle ei tule antaa edellä sanotun perusteella merkitystä. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii valituksen. Hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi siltä osin kuin ne koskevat muutoksenhakijan käännyttämistä ja maahantulokieltoa. Muilta osin valitus hylätään. Perustelut 1. Oleskelulupa maasta poistamisen estymisen vuoksi 1.1 Sovellettavat säännökset ja niiden esityöt Tässä asiassa sovellettavan ulkomaalaislain 51 §:n (301/2004) 1 momentin mukaan Suomessa olevalle ulkomaalaiselle myönnetään tilapäinen oleskelulupa, jos häntä ei tilapäisestä terveydellisestä syystä voida palauttaa kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa taikka hänen maasta poistamisensa ei ole tosiasiassa mahdollista. Säännöstä on sittemmin muutettu 1.7.2015 voimaan tulleella lailla ulkomaalaislain muuttamisesta (674/2015). Ulkomaalaislakia koskevan hallituksen esityksen (HE 28/2003

1. vp)51 §:n (301/2004) yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu seuraavaa: "Pykälässä säädettäisiin oleskeluluvan myöntämisestä Suomessa olevalle ulkomaalaiselle tilanteessa, jossa perusteita oleskeluluvan myöntämiseksi ei varsinaisesti olisi, mutta henkilöä ei kuitenkaan tilapäisesti voitaisi poistaa maasta joko maasta poistamiseen liittyvien tosiasiallisten syiden vuoksi tai henkilön itsensä olosuhteisiin liittyvien inhimillisten syiden vuoksi. Tällainen syy voisi olla esimerkiksi se, että liikenneyhteydet kyseiseen valtioon puuttuvat, hän ei voi saada tarvittavia matkustusasiakirjoja tai valtion viranomaiset muutoin suhtautuvat kielteisesti henkilön vastaanottamiseen. (- -) Lakiin ehdotetaan otettavaksi uusi säännös, joka mahdollistaisi oleskeluluvan myöntämisen tilanteissa, joissa henkilön maasta poistaminen ei tosiasiassa olisi mahdollista. (- -) Pykälän 1 momentin tarkoittamissa tilanteissa henkilön kotimaahan palaamiselle olisi tilapäinen terveydellinen syy tai niin sanottu tekninen este. Liikenneyhteyksien puuttuminen Suomesta kotimaahan, tarvittavan matkustusasiakirjan puuttuminen tai muu vastaavanlainen tekijä voi johtaa siihen, että ulkomaalaista ei tosiasiassa voida pakkokeinoin poistaa Suomesta. Tällaisessakin tilanteessa asianomainen saattaisi itse vapaaehtoisesti voida matkustaa kotimaahansa, mutta jos hän ei siihen suostu, palauttaminen pakkokeinoin poliisin saattamana ei olisi mahdollista. (- -)" Euroopan parlamentin ja neuvoston jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi antaman direktiivin 2008/115/EY (ns. paluudirektiivi) 9 artiklan 2 kohdan mukaan jäsenvaltio voi lykätä maastapoistamista asianmukaiseksi ajaksi ottaen huomioon yksittäistapauksen erityispiirteet. Jäsenvaltioiden on erityisesti otettava huomioon:
2. a)kolmannen maan kansalaisen fyysinen tai henkinen tila;
3. b)tekniset syyt, kuten kuljetuskapasiteetin puute tai maastapoistamisen epäonnistuminen siksi, että palautettavan henkilöllisyyttä ei voida selvittää. 1.2 Oikeudellinen arviointi Asiassa on ratkaistava, onko muutoksenhakijalle tullut myöntää oleskelulupa maasta poistamisen estymisen vuoksi, kun hänet on päätetty käännyttää Norsunluurannikolle ja päätös on lainvoimainen, mutta muutoksenhakijaa ei ole voitu käännyttää päätöksen mukaiseen maahan, koska hänen on sittemmin todettu olevan Beninin kansalainen. Päätöstä käännyttää muutoksenhakija kotimaahansa Beniniin ei ole tehty. Ulkomaalaislain 51 §:n (301/2004) 1 momentissa tarkoitettuna syynä maasta poistamisen estymiselle voidaan säännöksen esitöiden ja paluudirektiivin 9 artiklan 2 kohdan perusteella pitää teknistä estettä kuten sitä, että liikenneyhteydet kohdemaahan puuttuvat, maasta poistettava henkilö ei saa tarvittavia matkustusasiakirjoja tai että kohdevaltion viranomaiset suhtautuvat kielteisesti henkilön vastaanottamiseen, tai sitä, että maasta poistettava henkilö on fyysisesti tai henkisesti niin huonossa kunnossa, että maasta poistaminen ei käytännössä onnistu. Muutoksenhakijaa ei ole poistettu maasta, koska hänelle ei ole tehty käännytyspäätöstä hänen oikeaan kotimaahansa. Tätä ei ole pidettävä ulkomaalaislain 51 §:ssä (301/2004) tarkoitettuna perusteena oleskeluluvan myöntämiselle. Näin ollen muutoksenhakijalle ei ole voitu myöntää oleskelulupaa maasta poistamisen estymisen vuoksi. Valitus on tältä osin hylättävä. 2. Käännyttäminen ja maahantulokielto 2.1 Sovellettavat oikeusohjeet ja niiden esityöt Ulkomaalaislain 148 §:n 2 momentin mukaan käännyttää voidaan ilman oleskelulupaa maahan tullut ulkomaalainen, jonka oleskelu Suomessa edellyttäisi viisumia tai oleskelulupaa, mutta joka ei ole sitä hakenut tai jolle ei ole sitä myönnetty. Ulkomaalaislain 150 §:n 1 momentin mukaan ulkomaalaiselle voidaan käännyttämistä koskevassa päätöksessä määrätä maahantulokielto. Ulkomaalaislain 102 §:n 1 momentin (973/2007) mukaan uusintahakemuksella tarkoitetaan kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta, jonka ulkomaalainen tekee saatuaan kielteisen päätöksen Maahanmuuttovirastolta tai hallintotuomioistuimelta aikaisemmin tekemäänsä hakemukseen, kun hän oleskelee edelleen maassa tai kun hän on kielteisen päätöksen saatuaan lyhyeksi ajaksi poistunut maasta. Ulkomaalaislain 102 §:n (301/2004) 2 momentin mukaan, jos uusi hakemus tehdään asian ollessa vielä vireillä, hakijan esittämät tiedot toimitetaan käsittelevälle viranomaiselle otettavaksi huomioon uutena selvityksenä vireillä olevassa asiassa. Ulkomaalaislakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 28/2003
4. vp)102 §:n (301/2004) 2 momentin yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu, että pykälän 2 momentin säännöksellä selvennettäisiin sitä seikkaa, että samaan aikaan ei voi olla useita samaa asiaa koskevia hakemuksia. Jos uusi hakemus tehtäisiin asian ollessa vielä vireillä, hakemus katsottaisiin vireillä olevan hakemuksen täydentämiseksi ja hakijan esittämät tiedot toimitettaisiin sitä käsittelevälle viranomaiselle otettavaksi huomioon uutena selvityksenä. 1.7.2015 lukien voimassa olevan 102 §:n (194/2015) 1 momentin mukaan uusintahakemuksella tarkoitetaan kansainvälistä suojelua koskevaa hakemusta, jonka ulkomaalainen tekee saatuaan lainvoimaisen päätöksen Maahanmuuttovirastolta tai hallintotuomioistuimelta aikaisemmin tekemäänsä hakemukseen, kun hän oleskelee edelleen maassa tai on päätöksen saatuaan lyhyeksi ajaksi poistunut maasta. Voimassa oleva 102 §:n (194/2015) 2 momentti vastaa edellä selostettua 102 §:n (301/2004) 2 momenttia. Neuvoston pakolaisaseman myöntämistä tai poistamista koskevissa menettelyissä jäsenvaltioissa sovellettavista vähimmäisvaatimuksista antaman direktiivin 2005/85/EY (menettelydirektiivi), jonka nojalla annettuja lakeja, asetuksia ja hallinnollisia määräyksiä sovelletaan ennen 20 päivää heinäkuuta 2015 jätettyihin hakemuksiin, johdanto-osan 22 kohdan mukaan jäsenvaltioiden olisi tutkittava kaikki turvapaikkahakemukset sisällöllisesti eli arvioitava, voidaanko asianomaista hakijaa pitää pakolaisena (- -). Neuvoston asetuksessa (EY) N:o 343/2003 niiden perusteiden ja menettelyjen vahvistamisesta, joiden mukaisesti määritetään kolmannen maan kansalaisen johonkin jäsenvaltioon jättämän turvapaikkahakemuksen käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio (aikaisempi vastuunmäärittämis­asetus, ns. Dublin II), vahvistettujen perusteiden mukaisesti määritetään ennen 1.1.2014 tehtyjen kansainvälistä suojelua koskevien hakemusten käsittelystä vastuussa oleva jäsenvaltio. Asetuksen 3 artiklan 1 kohdan mukaan jäsenvaltioiden on käsiteltävä kenen tahansa kolmannen maan kansalaisen minkä tahansa jäsenvaltion rajalla tai alueella esittämä turvapaikkahakemus. Turvapaikkahakemuksen käsittelee yksi ainoa jäsenvaltio. Tämä jäsenvaltio on se, joka III luvussa esitettyjen perusteiden mukaisesti on vastuussa hakemuksen käsittelystä. 2.2 Oikeudellinen arviointi Muutoksenhakija on 22.12.2012 hakenut turvapaikkaa Beninin kansalaisena. Maahanmuuttovirasto on toimittanut hakemuksen ulkomaalaislain 102 §:n (301/2004) 2 momentin nojalla tiedoksi korkeimmalle hallinto-oikeudelle, joka ei ole kuitenkaan voinut ottaa sitä enää uutena selvityksenä huomioon, koska muutoksenhakija oli peruuttanut valituslupahakemuksensa jo 20.12.2012. Asiassa on ratkaistava, onko muutoksenhakija voitu tässä tilanteessa maasta poistamisen estymisen vuoksi vireille pantua oleskelulupa-asiaa ratkaistaessa määrätä käännytettäväksi Beniniin. Ulkomaalaislain 102 §:n (301/2004) 2 momentin esitöiden mukaan säännöksen tarkoitus on ehkäistä sitä, että samalla henkilöllä olisi samanaikaisesti vireillä useita kansainvälistä suojelua koskevia hakemuksia. Edellä selostetussa menettelydirektiivin 2005/85/EY johdanto-osan 22 kohdassa on ilmaistu jäsenvaltion velvollisuus tutkia kaikki turvapaikkahakemukset sisällöllisesti. Aikaisemman vastuunmäärittämisasetuksen (EY) N:o 343/2003 3 artiklassa on säädetty jäsenvaltioiden velvollisuudesta käsitellä turvapaikkahakemus. Kun otetaan huomioon ulkomaalaislain 102 §:n (301/2004) 2 momentin tarkoitus ja unionin oikeudesta ilmenevä jäsenvaltion velvollisuus tutkia turvapaikkahakemus, 102 §:n (301/2004) 2 momenttia ei tule tulkita siten, että se mahdollistaisi tilanteen, jossa aikaisempaa turvapaikkahakemusta koskevan asian vireillä ollessa tehty hakemus jäisi sisällöllisesti tutkimatta, vaan tarkoituksena on, että kaikki myöhemmän hakemuksen yhteydessä esitetyt tosiseikat ja lisäselvitykset tulevat arvioitaviksi kansainvälisen suojelun tarvetta harkittaessa. Jos ulkomaalainen panee vireille uuden kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen sen jälkeen, kun hän on peruuttanut edellisen hakemuksensa tai sitä koskevan muutoksenhaun, mutta ennen kuin asian raukeamisesta on tehty päätös, uuden hakemuksen on katsottava tulleen vireille sen jälkeen, kun ulkomaalainen on saanut edellisestä asiastaan lainvoimaisen päätöksen. Hakemusta käsiteltäessä on tällöin sovellettava ulkomaalaislain 102 §:n 1 momenttia. Korkeimman hallinto-oikeuden 5.2.2013 antamasta raukeamispäätöksestä käy ilmi, että muutoksenhakija oli peruuttanut valituslupahakemuksensa jo 20.12.2012 eli ennen kuin muutoksenhakija on hakenut uudelleen turvapaikkaa Beninin kansalaisena. Maahanmuuttoviraston olisi siten tullut käsitellä hakemus ulkomaalaislain 102 §:n 1 momentin mukaisena uusintahakemuksena ja antaa sen johdosta valituskelpoinen päätös. Kun hakemusta ei ole ratkaistu, sen on katsottava olevan edelleen vireillä. Koska muutoksenhakija on vuonna 2012 hakenut kansainvälistä suojelua suhteessa kotimaahansa Beniniin eikä hänen kansainvälisen suojelun tarvettaan ole tältä osin tutkittu, Maahanmuuttovirasto ei ole voinut päättää käännyttämisestä maasta poistamisen estymisen vuoksi vireille pannun oleskelulupahakemuksen ratkaisemisen yhteydessä. Näin ollen häntä ei ole myöskään voitu määrätä maahantulokieltoon. Hallinto-oikeuden ja Maahanmuuttoviraston päätökset on kumottava käännyttämistä ja maahantulokieltoa koskevilta osin ja asia on palautettava Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi yhdessä muutoksenhakijan kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen kanssa. Oikeusapu Avustajalle oikeusapulain nojalla maksettava määrä hyväksytään vaatimuksen mukaisena. Tämä määrä jää valtion vahingoksi. Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Matti Pellonpää, Anne E. Niemi, Sakari Vanhala, Janne Aer ja Tuomas Kuokkanen. Asian esittelijä Katja Tertsonen.