§:ssä tarkoitettu sisäisen paon mahdollisuus, koska Maahanmuuttovirasto oli katsonut, että A olisi Bagdadin turvallisuustilanteesta saatavien tietojen perusteella sinne palatessaan ulkomaalaislain 88 a §:ssä (323/2009) tarkoitetun humanitaarisen suojelun tarpeessa. Korkein hallinto-oikeus otti huomioon Maahanmuuttoviraston päätöksessä turvallisesta ja laillisesta matkustamisesta ja pääsystä Etelä-Irakiin esitetyn, Irakin eteläosan läänien yleistä turvallisuustilannetta koskevan maatietouden sekä A:n henkilökohtaisista olosuhteista kokonaisuudessaan saadun selvityksen. Tämän perusteella korkein hallinto-oikeus katsoi, että A:n oli voitu edellyttää turvautuvan sisäiseen pakoon Etelä-Irakiin. Suomen perustuslaki 9 § 4 momentti Euroopan ihmisoikeussopimus 3 artikla Euroopan unionin perusoikeuskirja 18 ja 19 artikla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2011/95/EU vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle (uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi) 2 artikla d ja f alakohta, 8 artikla sekä 15 artikla c alakohta Unionin tuomioistuimen tuomiot asioissa C-465/07, Elgafaji, ja C-285/12, Diakité Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen tuomiot 23.8.2016 (J.K. ym. v. Ruotsi), 3.4.2014 (A.A.M. v. Ruotsi), 27.6.2013 (S.A. v. Ruotsi) ja 28.6.2011 (Sufi ja Elmi v. Yhdistynyt kuningaskunta) Ulkomaalaislaki 87 § 1 momentti, 88 § 1 momentti, 88 a § (323/2009) 1 momentti, 88 d §, 88 e § ja 147 § Päätös, josta valitetaan Helsingin hallinto-oikeus 13.7.2016 nro 16/0229/73 Asian aikaisempi käsittely Maahanmuuttovirasto on 30.12.2015 hylännyt Irakin kansalaisen A:n (jäljempänä myös muutoksenhakija) kansainvälistä suojelua ja oleskelulupaa koskevan hakemuksen. Virasto on päättänyt käännyttää hänet Irakiin. Maahanmuuttovirasto on perustellut päätöstään kansainvälisen suojelun osalta muun ohella seuraavasti: Tosiseikat Muutoksenhakija on kertonut olevansa Irakin kansalainen, shiiamuslimi ja kotoisin Bagdadista. (- -) Hän on kertonut, että häntä on uhattu ampumalla, koska hän on työtehtävissään ottanut kiinni militioiden aselastissa olleen auton. Maatiedon mukaan Bagdadin väestöstä arviolta jopa noin 80 prosenttia on shiioja, ja monet shiiamiehet ovat kesästä 2014 saakka liittyneet shiiojen puolisotilaallisiin ryhmiin taistellakseen sunnikapinallisia vastaan. Irakin hallinto on itsenäiseltä puolustuskyvyltään heikko ja siksi riippuvainen shiiaryhmien tuesta taistelussa kapinallisia vastaan, joten ryhmät voivat toimia maassa tällä hetkellä hyvin vapaasti. (Amnesty International: Absolute Impunity - Militia Rule in Iraq, October 2014; Congressional Research Service: The "Islamic State" Crisis and U.S. Policy, 12 November 2014; Reuters: Special Report - Inside lraq's 'killing zones', 17.12.2014; Rudaw: Group accuses Iraqi government of expelling Sunnis from Baghdad, 20.12.2014; UN Assistance Mission for Iraq: Report on the Protection of Civilians in Armed Conflict in Iraq: 11 Sep to 10 Dec 2014.) Muutoksenhakija on kertonut kokemastaan uhasta hyvin lyhyesti. Edellä esitetty maatieto huomioiden Maahanmuuttovirasto pitää kuitenkin hänen kertomaansa mahdollisena. Maahanmuuttovirasto hyväksyy muutoksenhakijan kertomuksen siltä osin, että hänen esimiehensä on käskenyt vapauttaa militioiden aselastissa olleen auton ja että hän on työskennellyt armeijan tarkastuspisteellä. Muutoksenhakija on esittänyt Irakin turvallisuusjoukkojen henkilökortin. Henkilökorttiin on merkitty, että hänellä on aseenkantolupa. Muutoksenhakijan esittämä henkilökortti huomioon ottaen Maahanmuuttovirasto ei hyväksy hänen kertomaansa siitä, ettei hän ole saanut aseellista koulutusta. Muutoksenhakija ei ole osannut kertoa, keitä häntä uhanneet henkilöt ovat olleet tai mitä tahoa he ovat edustaneet. Hän ei ole myöskään esittänyt mitään syytä, miksi militiat olisivat halunneet tappaa hänet vapaaksi päästyään. Maahanmuuttovirasto pitää epätodennäköisenä, että muutoksenhakija olisi kuolemanvaarassa sen vuoksi, että hän on pidättänyt aselastissa olleen auton, kun otetaan erityisesti huomioon, että kyseiset henkilöt oli vapautettu muutoksenhakijan esimiehen käskystä ja he olivat myös saaneet autonsa lasteineen takaisin. Muutoksenhakijan kertomusta ei hyväksytä tältä osin tosiseikkana. Maahanmuuttovirasto hyväksyy kuitenkin tosiseikkana, että muutoksenhakija olisi palatessaan Bagdadiin vaarassa joutua oikeudenloukkausten kohteeksi alueen yleisen turvallisuustilanteen vuoksi. Oikeudellinen arvio Ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentin mukaan Suomessa oleskelevalle ulkomaalaiselle annetaan turvapaikka, jos hän oleskelee kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa ulkopuolella sen johdosta, että hänellä on perustellusti aihetta pelätä joutuvansa siellä vainotuksi alkuperän, uskonnon, kansallisuuden, tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen tai poliittisen mielipiteen johdosta. Lisäksi edellytetään, että henkilö ei voi tai on pelkonsa vuoksi haluton turvautumaan kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa suojeluun. Muutoksenhakija on kertonut pelkäävänsä militioita, koska jotkut militiat ovat ampuneet häntä kohti. Maahanmuuttovirasto ei ole hyväksynyt muutoksenhakijan kertomusta siltä osin, että hän olisi militioiden erityisen mielenkiinnon kohteena, eikä hänen pelkonsa näin ollen ole objektiivisesti perusteltua. Vainoksi katsottavia tekoja ovat teot, jotka ovat laatunsa ja toistuvuutensa vuoksi sellaisia, että ne loukkaavat vakavasti perustavanlaatuisia ihmisoikeuksia. Maahanmuuttovirasto ei ole hyväksynyt muutoksenhakijan kertomusta siitä, että militiat olisivat halunneet tappaa hänet. Näin ollen häneen ei ole kohdistunut laadultaan tai toistuvuudeltaan vainoksi katsottavia tekoja, ja Maahanmuuttovirasto katsoo, ettei hän ole henkilökohtaisista syistä johtuen vaarassa joutua vainoksi katsottavien tekojen kohteeksi palatessaan Bagdadiin. Vainon syitä arvioitaessa otetaan huomioon ainakin alkuperään, uskontoon, kansallisuuteen ja poliittiseen mielipiteeseen sekä tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumiseen liittyvät tekijät. Muutoksenhakija on esittänyt, että häneen kohdistuisi vainoa kotimaassaan siitä syystä, että hän on ottanut kiinni militiaan kuuluvan henkilön työtehtävissään. Muutoksenhakijan kertomat ongelmat eivät johdu ulkomaalaislaissa tarkoitetusta vainon syystä. Maahanmuuttovirasto ei ole hyväksynyt muutoksenhakijan kertomusta siitä, että hän voisi henkilökohtaisista syistä johtuen tulla vangituksi tai tapetuksi militioiden toimesta palatessaan Irakiin. Näin ollen myöskään ulkomaalaislain edellytys vainoa harjoittavasta tahosta ei täyty. Kaikkien laissa säädettyjen edellytysten tulisi täyttyä, jotta muutoksenhakijalle voitaisiin myöntää turvapaikka. Koska muutoksenhakijan pelko ei ole perusteltua eikä häneen ole kohdistunut vainoksi katsottavaa tekoa, joka olisi syy-yhteydessä ulkomaalaislaissa mainittuihin syihin, hänellä ei ole perustellusti aihetta pelätä joutuvansa kotimaassaan vainotuksi ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla. Ulkomaalaislain 88 §:n mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle myönnetään oleskelulupa toissijaisen suojelun perusteella, jos 87 §:n edellytykset eivät täyty, mutta on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos ulkomaalainen palautettaisiin kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa, hän joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä vakavaa haittaa. Lisäksi edellytetään, että hän on kykenemätön tai sellaisen vaaran vuoksi haluton turvautumaan sanotun maan suojeluun. Bagdadin tilanne on rauhoittunut merkittävästi vuosien 2006 - 2008 sisällissotavaiheen jälkeen. Keski-Irakiin vuonna 2014 hyökännyt, islamilaiseksi valtioksi itseään kutsuva aseellinen ryhmittymä (ISIS) ei ole yrittänyt vallata Bagdadia. Sen solut ovat kuitenkin onnistuneet tekemään terrori-iskuja, kuten attentaatteja, kidnappauksia ja tienvarsipommi-iskuja, eri puolilla Bagdadin lääniä. Shiialaiset aseelliset ryhmittyvät ovat reagoineet ISISin iskuihin tekemällä summittaisia kostoiskuja sunneja kohtaan. Iskuja tapahtuu kaikkialla Bagdadissa, mutta varsinaiset aseelliset yhteenotot osapuolten välillä tapahtuvat pääasiassa kaupungin ulkopuolella, niin sanotun Bagdadin vyön alueella. (Landinfo 2015; Maahanmuuttoviraston maatietopalvelu: Irakin tilanne, lokakuu 2015, 20.10.2015 (Migri 2015); UNSC 2015a; Upper Tribunal 2015; Washington Institute 2015.) Yli puolet Irakin armeijan ja poliisin joukoista on sijoitettu maan pääkaupunkiin Bagdadiin, ja lisäksi shiialaiset aseelliset joukot ovat Bagdadissa vahvasti läsnä turvallisuusjoukkoja tukemassa. Bagdadin kaupungin alueella monta vuotta voimassa ollut öinen ulkonaliikkumiskielto kumottiin helmikuussa 2015, koska Bagdadiin kohdistuvan uhan katsottiin vähentyneen, ja vastuu turvallisuuden ylläpitämisestä on siirretty armeijalta poliisille. Konfliktin luonne ja siten myös päivittäisen elämän olosuhteet ovat Bagdadin kaupungissa hyvin erilaisia kuin Irakin keskiosissa. Seitsemän miljoonan asukkaan suurkaupunki elää väkivaltaisuuksista huolimatta niin normaalia arkea kuin mahdollista. Liikenne on vilkasta, virastot, koulut, kaupat ja ravintolat ovat auki, ja ulkonaliikkumiskiellon loputtua ihmiset liikkuvat ulkona myös myöhään yöllä. Satojatuhansia ihmisiä on paennut Bagdadiin muualta Irakista, pääasiassa ISISin valtaamilta alueilta Keski-Irakista. (BBC 2015; Migri 2015; NCCI 2015; UNSC 2015a ja 2015b; Washington Institute 2015.) Ottaen huomioon muun muassa viimeaikaisen kehityksen Bagdadin turvallisuustilanteessa, väkivaltaisuuksien luonteen, niiden keskittymisen tietyille alueille Bagdadin läänissä sekä väkivaltaisuuksien ja kuolonuhrien määrän suhteessa Bagdadin suureen asukasmäärään Maahanmuuttovirasto katsoo, että Bagdadin kaupungin alueella ei vallitse sellaista aseellista selkkausta, jonka seurauksena kaikki kaupungissa oleskelevat ihmiset olisivat vakavassa ja henkilökohtaisessa vaarassa kokea ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentissa tarkoitettua vakavaa haittaa. Ottaen huomioon muutoksenhakijan kotipaikan Bagdadin turvallisuustilanteen ja hänen henkilökohtaiset olosuhteensa Bagdadissa hän ei ole toissijaisen suojelun tarpeessa. Edellä esitetty huomioon ottaen ei ole esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että muutoksenhakijaa uhkaisi kotimaassaan ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettu kuolemanrangaistus tai teloitus, kidutus tai muu epäinhimillinen tai ihmisarvoa loukkaava kohtelu. Ulkomaalaislain 88 a §:n mukaan maassa oleskelevalle ulkomaalaiselle myönnetään oleskelulupa humanitaarisen suojelun perusteella, jos 87 tai 88 §:n mukaisia edellytyksiä ei ole, mutta hän ei voi palata kotimaahansa tai pysyvään asuinmaahansa siellä tapahtuneen ympäristökatastrofin takia tai siellä vallitsevan huonon turvallisuustilanteen vuoksi, joka voi johtua kansainvälisestä tai maan sisäisestä aseellisesta selkkauksesta tai vaikeasta ihmisoikeustilanteesta. Muutoksenhakijan kotipaikan Bagdadin turvallisuustilanteesta saatavien tietojen perusteella hän olisi sinne palatessaan humanitaarisen suojelun tarpeessa ulkomaalaislain 88 a §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla.
§:n mukaan turvapaikka tai 88 ja 88 a §:ssa tarkoitettu oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä ulkomaalaiselle, jos hänellä ei ole jossain kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa osassa perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi tai todellista vaaraa joutua kärsimään vakavaa haittaa tai jos hänellä on jossain kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa osassa mahdollisuus saada suojelua 88 d §:ssä tarkoitetulla tavalla. Lisäksi hänen on voitava turvallisesti ja laillisesti päästä maan kyseiseen osaan ja hänen on voitava kohtuudella edellyttää oleskelevan siellä. YK:n pakolaisjärjestö UNHCR:n mukaan sisäisen paon ja uudelleen sijoittumisen mahdollisuutta on arvioitava tapauskohtaisesti. On selvitettävä, onko sisäisen paon alueelle käytännössä ja laillisesti mahdollista päästä sekä onko kulkureitti alueelle turvallinen. Lisäksi on arvioitava, voiko henkilö elää alueella suhteellisen normaalia elämää ilman kohtuuttomia vaikeuksia. (UNHCR 2003.) Etelä-Irakin yhdeksän läänin turvallisuustilanne on melko vakaa, eikä Keski-Irakissa islamilaiseksi valtioksi itseään kutsuvaa aseellista ryhmittymää (ISIS) vastaan käydyillä taisteluilla ole ollut merkittävää vaikutusta alueen tilanteeseen. Tiettyjä Babylonin läänin osia lukuun ottamatta alue on ollut Irakin turvallisuusjoukkojen hallinnassa koko konfliktin ajan, ja myös Babylonin läänin tilanne on vakautunut sen jälkeen, kun turvallisuusjoukot valtasivat läänin pohjoisosassa sijaitsevan Jurf al-Sakharin ISISiltä lokakuussa
§:n mukaan turvapaikka tai 88 ja 88 a §:ssä tarkoitettu oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä ulkomaalaiselle, jos hänellä ei ole jossain kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa osassa perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi tai todellista vaaraa joutua kärsimään vakavaa haittaa tai jos hänellä on jossain kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa osassa mahdollisuus saada suojelua 88 d §:ssä tarkoitetulla tavalla. Lisäksi hänen on voitava turvallisesti ja laillisesti päästä maan kyseiseen osaan ja hänen on voitava kohtuudella edellyttää oleskelevan siellä. Pykälän 2 momentin mukaan arvioitaessa, onko osa maata 1 momentin mukainen, huomiota on kiinnitettävä kyseisessä osassa vallitseviin yleisiin olosuhteisiin ja hakijan henkilökohtaisiin olosuhteisiin. Valtiot voivat vedota turvallisten alueiden olemassaoloon vain tietyin edellytyksin. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on oikeuskäytännössään muun ohella katsonut, että henkilöllä, jonka edellytetään turvautuvan sisäiseen pakoon, täytyy olla mahdollisuus matkustaa ja päästä alueelle sekä asettua asumaan asianomaiselle alueelle. Muutoin karkotus saattaa tuoda esille Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan mukaisen kysymyksen etenkin, jos on vaaraa siitä, että henkilö päätyisi alueelle, jolla häntä kohdeltaisiin kaltoin. (Salah Sheekh v. Alankomaat, 2007.) Sisäisen paon mahdollisuutta harkittaessa UNHCR:n (Guidelines on International Protection: Internal Flight or Relocation Alternative within the Context of Article 1A
§:n tarkoittamalla tavalla kohtuudella edellyttää asettuvan asumaan Etelä-Irakiin. Hänen ei edellä mainituista syistä voida katsoa olleen ulkomaalaislain 88 a §:ssä (323/2009) tarkoitetulla tavalla humanitaarisen suojelun tarpeessa. Perusteita oleskeluluvan myöntämiseksi ulkomaalaislain 52 §:n 1 momentissa tarkoitetusta yksilöllisestä inhimillisestä syystä ei ole ilmennyt. Kun otetaan huomioon edellä mainitut ja muut asiassa esitetyt seikat kokonaisuudessaan, hallinto-oikeus katsoo, että muutoksenhakija on voitu määrätä käännytettäväksi Irakiin. Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet Perusteluissa mainitut Ulkomaalaislaki 146, 147 ja 148 § Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Marja Viima, Pirita Pesonen ja Anna Salminen. Esittelijä Julia Kärki. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa A on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja vaatinut maasta poistamisen täytäntöönpanon kieltämistä. Valituksessa on vaadittu, että hallinto-oikeuden päätös kumotaan ja asia palautetaan Maahanmuuttovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Lisäksi muutoksenhakija on vaatinut, että korkeimmassa hallinto-oikeudessa toimitetaan suullinen käsittely hänen kuulemisekseen. Toissijaisesti asia on palautettava hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn toimittamiseksi. Muutoksenhakija on esittänyt perusteluina vaatimuksilleen muun ohella seuraavaa: Muutoksenhakija on Irakin pääkaupungista Bagdadista kotoisin oleva shiiamuslimi. Hän on toiminut armeijan palveluksessa vuodesta 2006 lähtien. Muutoksenhakija on työskennellyt armeijan tarkastuspisteillä noin viiden vuoden ajan. Hän on joutunut militanttien uhkailujen kohteeksi sen jälkeen, kun hän on pidättänyt aselastissa olleen auton. Muutoksenhakija on joutunut lopettamaan työnsä elokuussa 2015 sen jälkeen, kun kaksi hänen työtoveriaan oli saanut surmansa militanttien ammuttua heidät. Myös muutoksenhakija on yritetty ampua, eikä hän ole tämän jälkeen enää palannut kotiinsa tai työpaikalle. Lisäksi muutoksenhakija on saanut armeijasta poissaolosta kolmen vuoden tuomion, joka on kohtuuton. Häntä odottaa kotimaassaan vankeusrangaistuksen täytäntöönpano. Hallinto-oikeuden arvio muutoksenhakijan kertomuksesta on virheellinen siltä osin kuin on katsottu, ettei hän olisi militanttien erityisen mielenkiinnon kohteena. Kostoksi muutoksenhakijan teosta shiiamilitantit ovat surmanneet muutoksenhakijan veljen ampumalla. Militanttiryhmän tunnistamattomuudesta ei voida tehdä sitä johtopäätöstä, jonka hallinto-oikeus on tehnyt. Muutoksenhakijan on katsottava olevan vaarassa joutua shiiamilitanttien vainon kohteeksi. Hänellä on myös ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentin ja 88 §:n 1 momentin mukainen syy olla turvautumatta kotimaansa viranomaisten suojeluun. Maatietous osoittaa, että Irakin viranomaiset hyväksyvät militanttien toiminnan ja jopa tukevat sitä. Bagdadin turvallisuustilannetta koskevaa maatietoutta on arvioitu virheellisesti. Pelkästään Bagdadista saatavien tietojen perusteella muutoksenhakija olisi toissijaisen suojelun tarpeessa ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla, kun otetaan huomioon hänen taustansa. Hallinto-oikeuden päätös on myös sisäisen paon arvioinnin osalta virheellinen ja suhteellisuusperiaatteen vastainen. Muutoksenhakijan kotipaikka on Bagdad. Hän on armeijassa tehdyn työnsä takia vaarassa myös Etelä-Irakissa. Muutoksenhakija on sillä tavoin profiloitunut, että hän on vaarassa joka puolella Irakia. Hän on tunnettu joka puolella Irakia, koska hän on toiminut noin viiden vuoden ajan armeijan tarkastuspisteissä. Shiiamilitantit ovat vahvasti esillä myös Etelä-Irakissa. Tieto muutoksenhakijasta on varmuudella kaikissa militanttien toimistoissa, joita on jokaisessa kaupungissa. Muutoksenhakijan ei näin ollen voida vaatia kohtuudella muuttavan kotimaassaan sisäisesti, eikä se ole myöskään turvallista. Muutoksenhakijan ongelmat liittyvät hänen kuulumiseensa tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään ja hänen poliittiseen mielipiteeseensä, sillä hän on vastustanut ja vastustaa militanttiryhmiä. Kyse on ulkomaalaislaissa tarkoitetuista vainon syistä. Muutoksenhakijaa uhkaava taho on huomattavaa valtaa pitävät militanttiryhmittymät mutta myös viranomaiset. Maatietouden osoittamalla tavalla paikallisviranomaiset tarvitsevat militanttien tukea ja joukkoja, eikä Irakin viranomaisilta ole mahdollista saada suojelua militantteja vastaan. Maatieto tukee kokonaisuudessaan muutoksenhakijan pelkoa joutua vakavien ihmisoikeusloukkausten uhriksi, mikäli hän joutuisi palaamaan kotimaahansa. Muutoksenhakijalla ei ole sisäisen paon mahdollisuutta. Oleskelulupaa puoltavat ja käännyttämistä vastaan puhuvat seikat ovat painavampia kuin käännyttämisperuste. Muutoksenhakija on liittänyt valituslupahakemuksensa ja valituksensa oheen veljeään koskevan kuolintodistuksen sekä rikosrekisteriotteen. Muutoksenhakijan mukaan arabiankielisestä rikosrekisteriotteesta ilmenee hänen saamansa tuomio armeijasta poissaolon vuoksi. Merkitään, että korkein hallinto-oikeus on 25.8.2016 antamallaan välipäätöksellä kieltänyt maasta poistamisen täytäntöönpanon, kunnes korkein hallinto-oikeus on ratkaissut valituslupahakemuksen tai asiassa toisin määrätään. Maahanmuuttovirasto on lausunnossaan esittänyt muun ohessa seuraavaa: Muutoksenhakija ei ole tuonut esiin mitään sellaisia seikkoja, joiden perusteella voitaisiin katsoa, että veljen kuolema olisi aiheutunut muutoksenhakijasta riippuneista seikoista. Hän ei edelleenkään ole tuonut esiin, mitä tahoa häntä uhkaavat militiat edustavat. Muutoksenhakijan shiiamilitioihin kuuluneiden henkilöiden kanssa kokemaa selkkausta voidaan pitää paikallisena tapahtumana, jonka seurauksena hän ei ole profiloitunut shiiamilitioiden vastustajaksi. Muutoksenhakija ei ole esittämänsä perusteella sillä tavalla profiloitunut, että hänen voitaisiin katsoa olevan vaarassa joka puolella Irakia. Valituslupahakemukseen liitetyssä rikosrekisteriotteessa on englannin kielellä todettu, ettei muutoksenhakijaa ole tuomittu mistään rikoksesta Irakissa. Arabiaksi 2.9.2015 päivätyssä otteessa lukee, että henkilö on tuomittu poissaolevana kolmeksi vuodeksi. Otteessa ei ole mainittu millään kielellä, mistä syystä henkilö on saanut tuomion tai onko tuomio esimerkiksi ehdotonta vankeutta vai ehdollista vankeutta. Asiakirja on sisällöltään edellä mainitulla tavalla ristiriitainen, eikä sen näyttöarvoa siksi voida pitää erityisen korkeana. Näin ollen ei voida katsoa, että muutoksenhakijalla olisi syytä katsoa saaneensa kohtuuttoman tuomion poissaolostaan Irakin armeijasta. Vahvistaakseen miehistöpulasta kärsiviä turvallisuusjoukkoja Irakin pääministeri Nuri al-Maliki julisti 6.8.2013 asevoimien komentajan ominaisuudessa Irakin turvallisuusjoukkojen eli armeijan ja poliisin työntekijöitä koskevan yleisen armahduksen, jotta palveluksesta luvattomasti poistuneet voivat palata yksiköihin ilman rangaistusta. Armahdus koskee myös ennen vuotta 2007 palveluksesta karanneita. (Ali, Ahmed: The Struggles of the Iraqi Security Forces, 2013 Iraq Update #33, Institute for the Study of War Iraq Updates, 21.8.2013; Edwards, Kelly: Prison break and violence levels demand Maliki security response, 2013 Iraq Update #32, Institute for the Study of War Iraq Updates, 14.8.2013; Landinfo & Migrationsverket: Iraq: Rule of Law in the Security and Legal System, A report from a joint Norwegian-Swedish Fact Finding Mission to Iraq, end of November 2013, with additional and updated information from open sources, 2014 (Landinfo & Migrationsverket 2014).) Karkaamisia on ollut myös elokuussa määrätyn armahduksen jälkeen, ja esimerkiksi tammikuussa 2014 noin 1 200 poliisia jätti tulematta työpaikalleen Anbarin läänissä, koska monet poliisit katsoivat, ettei heillä ollut mahdollisuuksia pärjätä taisteluissa heitä paremmin aseistettuja terroristeja vastaan. Maaliskuussa 2014 uutisoitiin, että sisäministeriö erotti kyseiset 1 200 poliisia viroistaan, mutta heitä ei kuitenkaan rangaistu muulla tavalla. (Landinfo & Migrationsverket 2014; Middle East Monitor (MEMO): Iraqi government dismisses police 'deserters', 2014.) Sotilasrikoslakiin 19/2007 liittyen uutisoitiin lokakuussa 2014, ettei laissa säädettyjä rangaistuksia juuri koskaan noudatettu karkureiden kohdalla. Irakin parlamentin turvallisuus- ja puolustuskomitean jäsen kertoi Niqash-verkkojulkaisulle, että lain noudattamatta jättäminen on armeijassa laaja ongelma. Siksi myös sotilaat uskaltavat karata armeijasta. (Military Penal Code no. 19 of 2007; Niqash: The ‘Astronaut’ Problem Iraqi Soldiers Who Pay Money To Officers So They Don’t Fight, 2014.) Saatavilla olevan maatiedon perusteella ei voida tehdä johtopäätöstä, että muutoksenhakija olisi kotimaahansa palatessaan vaarassa joutua pidätetyksi ja rangaistuksi pelkästään siksi, että hän on poistunut työstään. Kaikki asiassa esitetty sekä edellä mainitut seikat huomioon ottaen muutoksenhakijan siirtymistä Etelä-Irakin alueelle ei voida pitää kohtuuttomana. Hän on nuori, terve ja työkykyinen mies. Shiialaisena arabina hän kuuluu Etelä-Irakissa valtaväestöön. Muutoksenhakijan on mahdollista työskennellä myös muissa tehtävissä kuin armeijan tarkastuspisteillä. Maatiedon mukaan Etelä-Irakissa muutoksenhakijaan ei kohdistu uhkaa alueen turvallisuustilanteen vuoksi, ja välikohtaus shiiamilitioiden kanssa on tapahtunut Bagdadissa. Muutoksenhakija ei ole profiililtaan millään tavalla sellainen, että hänen voitaisiin katsoa kohtaavan ongelmia tai hänen voitaisiin katsoa joutuvan oikeudenloukkausten kohteeksi henkilökohtaisten ominaisuuksiensa vuoksi. Muutoksenhakija on antanut vastaselityksen. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii asian. 1. Vaatimus suullisen käsittelyn toimittamisesta hylätään. 2. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. Perustelut 1. Suullinen käsittely Muutoksenhakija on vaatinut, että asiassa toimitetaan suullinen käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Toissijaisesti hän on vaatinut asian palauttamista hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn toimittamiseksi. Muutoksenhakija on pyytänyt, että häntä kuultaisiin suullisesti hänen kertomuksensa uskottavuuden selvittämiseksi ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa esiin tuotujen uusien tapahtumien käsittelemiseksi. Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Muutoksenhakijan kansainvälistä suojelua koskevan hakemuksen yhteydessä esittämää toimintaa Irakin armeijan palveluksessa ja tarkastuspisteillä sekä virantoimituksessa tapahtuneeksi esitettyä aselastin ja sitä kuljettaneiden henkilöiden kiinniottoa ei ole pidettävä kiistanalaisina seikkoina. Muutoksenhakija ei ole kansainvälistä suojelua koskevassa asiassa muutosta hakiessaan täsmentänyt, mikä taho on ollut vastuussa hänelle itselleen tapahtuneiksi väitetyistä oikeudenloukkauksista tai minkä toimijan harjoittamaa vainoa tai aiheuttamaa vakavaa haittaa hän kotimaassaan pelkää. Kotimaasta lähdön jälkeisistä tapahtumista ei ole korkeimmalle hallinto-oikeudelle toimitettujen asiakirjojen lisäksi saatavilla muutoksenhakijalta itseltään sellaista selvitystä, joka edellyttäisi hänen suullista kuulemistaan asiassa. Kun edellä lausutun lisäksi otetaan huomioon perusteet, joiden vuoksi muutoksenhakija on pyytänyt suullisen käsittelyn toimittamista sekä asiakirjoista saatava selvitys, suullisen käsittelyn toimittaminen korkeimmassa hallinto-oikeudessa ei ole tarpeen asian selvittämiseksi. Edellä mainituista syistä asiaa ei hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentti huomioon ottaen ole syytä myöskään palauttaa hallinto-oikeudelle suullisen käsittelyn toimittamista varten. 2. Pääasia 2.1 Kysymyksenasettelu Maahanmuuttovirasto on katsonut, että muutoksenhakija olisi kotipaikkansa Bagdadin turvallisuustilanteesta saatavien tietojen perusteella sinne palatessaan ulkomaalaislain 88 a §:ssä (323/2009) tarkoitetun humanitaarisen suojelun tarpeessa. Maahanmuuttovirasto on kuitenkin katsonut, että muutoksenhakijalla on tosiasialliset ja kohtuulliset mahdollisuudet oleskella Etelä-Irakin alueella, jossa hänellä ei ole aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi tai todellista vaaraa joutua kärsimään vakavaa haittaa, ja hänellä on näin ollen sisäisen paon mahdollisuus kotimaassaan. Hallinto-oikeus on hylännyt muutoksenhakijan valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä. Hallinto-oikeuden päätöksen perusteluissa on muun ohella käsitelty Bagdadin ja Etelä-Irakin turvallisuustilannetta maatietouden valossa ja lisäksi muutoksenhakijan mahdollisuutta turvautua
§:ssä tarkoitettuun sisäiseen pakoon. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa kysymys on paitsi siitä, onko muutoksenhakija ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetun turvapaikan tai lain 88 §:n 1 momentissa säädetyn toissijaisen suojelun tarpeessa, myös siitä, voidaanko hänen edellyttää turvautuvan
§:ssä tarkoitetulla tavalla sisäiseen pakoon kotimaassaan Irakissa kansainväliseen suojeluun turvautumisen sijaan. Ratkaistavana oleva kysymys kansainvälisen suojelun tarpeen perusteella myönnettävän oleskeluluvan edellytyksistä sisältää oikeudellisen arvion lisäksi ennen muuta tosiseikkojen arviointia. Arvioinnissa on otettava huomioon yhtäältä kansainvälistä suojelua hakeneen henkilön kokemukset kotimaassaan ja toisaalta ajankohtainen tieto henkilön kotimaan turvallisuusoloista. Lausuttuun nähden kyse on määrättyyn henkilöön sekä aikaan ja paikkaan sidotusta arviosta. 2.2 Perus- ja ihmisoikeudet Suomen perustuslain 9 §:n 4 momentin mukaan ulkomaalaisen oikeudesta tulla Suomeen ja oleskella maassa säädetään lailla. Ulkomaalaista ei saa karkottaa, luovuttaa tai palauttaa, jos häntä tämän vuoksi uhkaa kuolemanrangaistus, kidutus tai muu ihmisarvoa loukkaava kohtelu. Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan mukaan ketään ei saa kiduttaa, eikä kohdella tai rangaista epäinhimillisellä tai halventavalla tavalla. Euroopan unionin perusoikeuskirjan 18 artikla koskee oikeutta turvapaikkaan. Perusoikeuskirjan 19 artikla koskee suojaa palauttamis-, karkottamis- ja luovuttamistapauksissa. 2.3 Euroopan unionin oikeus 2.3.1 Uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi Euroopan parlamentti ja neuvosto ovat 13.12.2011 antaneet direktiivin 2011/95/EU vaatimuksista kolmansien maiden kansalaisten ja kansalaisuudettomien henkilöiden määrittelemiseksi kansainvälistä suojelua saaviksi henkilöiksi, pakolaisten ja henkilöiden, jotka voivat saada toissijaista suojelua, yhdenmukaiselle asemalle sekä myönnetyn suojelun sisällölle (niin kutsuttu uudelleenlaadittu määritelmädirektiivi). Uudelleenlaaditun määritelmädirektiivin 2 artiklan a alakohdan mukaan ’kansainvälisellä suojelulla’ tarkoitetaan direktiivissä pakolaisasemaa ja toissijaista suojeluasemaa, sellaisina kuin ne on määritelty e ja g alakohdassa. Artiklan e alakohdan mukaan ’pakolaisasemalla’ tarkoitetaan direktiivissä kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön tunnustamista pakolaiseksi jäsenvaltiossa. Artiklan g alakohdan mukaan ’toissijaisella suojeluasemalla’ tarkoitetaan direktiivissä kolmannen maan kansalaisen tai kansalaisuudettoman henkilön tunnustamista jäsenvaltiossa henkilöksi, joka voi saada toissijaista suojelua. Direktiivin 2 artiklan d alakohdan mukaan direktiivissä tarkoitetaan ’pakolaisella’ kolmannen maan kansalaista, jolla on perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi rodun, uskonnon, kansallisuuden, poliittisten mielipiteiden tai tiettyyn yhteiskunnalliseen ryhmään kuulumisen vuoksi ja joka oleskelee kansalaisuusmaansa ulkopuolella ja on kykenemätön tai sellaisen pelon johdosta haluton turvautumaan sanotun maan suojaan, ja kansalaisuudetonta henkilöä, joka oleskelee entisen pysyvän asuinmaansa ulkopuolella edellä mainittujen seikkojen tähden ja on kykenemätön tai sanotun pelon vuoksi haluton palaamaan sinne ja jota 12 artikla ei koske. Direktiivin III luvussa säädetään pakolaiseksi määrittelemisestä ja IV luvussa pakolaisasemasta. Direktiivin 2 artiklan f alakohdan mukaan direktiivissä tarkoitetaan ’henkilöllä, joka voi saada toissijaista suojelua’, kolmannen maan kansalaista tai kansalaisuudetonta henkilöä, jolle ei voida myöntää pakolaisasemaa mutta jonka suhteen on esitetty merkittäviä perusteita uskoa, että jos hänet palautetaan alkuperämaahansa tai kansalaisuudettoman henkilön ollessa kyseessä entiseen pysyvään asuinmaahansa, hän joutuisi todelliseen vaaraan kärsiä 15 artiklassa määriteltyä vakavaa haittaa, ja jota 17 artiklan 1 ja 2 kohta ei koske ja joka on kykenemätön tai sellaisen vaaran johdosta haluton turvautumaan sanotun maan suojaan. Direktiivin V luvussa säädetään määrittelemisestä henkilöksi, joka voi saada toissijaista suojelua, ja VI luvussa toissijaisesta suojeluasemasta. Direktiivin 15 artiklan mukaan vakavalla haitalla tarkoitetaan seuraavia:
§:n 1 momentin mukaan turvapaikka tai 88 ja 88 a §:ssä tarkoitettu oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä ulkomaalaiselle, jos hänellä ei ole jossain kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa osassa perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi tai todellista vaaraa joutua kärsimään vakavaa haittaa tai jos hänellä on jossain kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa osassa mahdollisuus saada suojelua 88 d §:ssä tarkoitetulla tavalla. Lisäksi hänen on voitava turvallisesti ja laillisesti päästä maan kyseiseen osaan ja hänen on voitava kohtuudella edellyttää oleskelevan siellä. Pykälän 2 momentin mukaan arvioitaessa, onko osa maata 1 momentin mukainen, huomiota on kiinnitettävä kyseisessä osassa vallitseviin yleisiin olosuhteisiin ja hakijan henkilökohtaisiin olosuhteisiin. Alkuperäistä
§:n (323/2009) säännöstä koskevissa hallituksen esityksen (HE 166/2007
§:n osalta muun ohella seuraavaa: "Pykälää ehdotetaan muutettavaksi määritelmädirektiivin 8 artiklaan tehtyjen muutosten mukaisesti. Voimassa olevan lain 88 e §:n 1 momentin mukaan turvapaikka tai 88 ja 88 a §:ssä tarkoitettu oleskelulupa voidaan jättää myöntämättä ulkomaalaiselle, jos hänellä ei ole jossain kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa osassa perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi tai todellista vaaraa joutua kärsimään vakavaa haittaa. Momenttia ehdotetaan täydennettäväksi siten, että turvapaikka tai 88 ja 88 a §:ssä tarkoitettu oleskelulupa voitaisiin jättää myöntämättä myös, jos ulkomaalaisella on jossain kotimaansa tai pysyvän asuinmaansa osassa mahdollisuus saada suojelua 88 d §:ssä tarkoitetulla tavalla. Edelleen momenttiin lisättäisiin määritelmädirektiivin uusi edellytys, jonka mukaan ulkomaalaisen on voitava turvallisesti ja laillisesti päästä maan kyseiseen osaan. Lisäys vastaa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen 11.1.2007 antamaa tuomiota asiassa Salah Sheekh v. Alankomaat (kohta 141). Direktiivi sisältää tuomion sanatarkan sanamuodon: hakijan on voitava turvallisesti ja laillisesti matkustaa kyseiseen osaan maata, hänellä on oltava sinne pääsy ja hänen on voitava kohtuudella olettaa jäävän sinne. Ehdotetussa pykälässä säädettäisiin siitä, että hakijalla on oltava mahdollisuus turvallisesti ja laillisesti päästä maan kyseiseen osaan. Pääseminen sisältäisi siis sekä turvallisen ja laillisen matkustamisen että pääsyn mainitulle alueelle. Ehdotetut muutokset vastaavat voimassa olevan ulkomaalaislain perusteluja (HE 166/2007 vp) ja vallitsevaa soveltamiskäytäntöä. Direktiivin uuden 27 johdantokappaleen mukaan alkuperämaassa vainoa tai vakavaa haittaa vastaan tarjottavan suojelun pitäisi olla tosiasiallisesti hakijan saatavilla alkuperämaan osassa, mihin hän voi turvallisesti ja laillisesti matkustaa, mihin hänellä on pääsy ja mihin hänen voidaan kohtuudella olettaa jäävän. Kun valtio tai valtion viranomaiset harjoittavat vainoa tai aiheuttavat vakavaa haittaa, ennakko-oletuksena olisi oltava, ettei suojelua tosiasiallisesti ole hakijan saatavilla. Edelleen johdantokappaleen mukaan kun hakija on ilman huoltajaa oleva alaikäinen, tämän edun mukaisten hoito- ja huoltojärjestelyjen saatavuuden olisi kuuluttava sen arviointiin, onko tätä suojelua tosiasiallisesti saatavilla." Ulkomaalaislain 52 §:n 1 momentin mukaan Suomessa olevalle ulkomaalaiselle myönnetään jatkuva oleskelulupa, jos oleskeluluvan epääminen olisi ilmeisen kohtuutonta hänen terveydentilansa, Suomeen syntyneiden siteiden tai muun yksilöllisen inhimillisen syyn vuoksi, kun erityisesti otetaan huomioon olosuhteet, joihin hän joutuisi kotimaassaan, tai hänen haavoittuva asemansa. Ulkomaalaislain 148 §:n 2 momentin mukaan käännyttää voidaan ilman oleskelulupaa maahan tullut ulkomaalainen, jonka oleskelu Suomessa edellyttäisi viisumia tai oleskelulupaa, mutta joka ei ole sitä hakenut tai jolle ei ole sitä myönnetty. Ulkomaalaislain 146 §:n 1 momentin mukaan pääsyn epäämistä, käännyttämistä ja maasta karkottamista sekä maahantulokiellon määräämistä ja pituutta harkittaessa on otettava huomioon päätöksen perusteena olevat seikat sekä asiaan muutoin vaikuttavat seikat ja olot kokonaisuudessaan. Harkinnassa on erityisesti kiinnitettävä huomiota lapsen etuun ja perhe-elämän suojaan. Harkinnassa muutoin huomioon otettavia seikkoja ovat ainakin ulkomaalaisen maassa oleskelun pituus ja tarkoitus sekä ulkomaalaiselle myönnetyn oleskeluluvan luonne, hänen siteensä Suomeen sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä kotimaahan. Ulkomaalaislain 147 §:n mukaan ketään ei saa käännyttää, karkottaa tai pääsyn epäämisen seurauksena palauttaa alueelle, jolla hän voi joutua kuolemanrangaistuksen, kidutuksen, vainon tai muun ihmisarvoa loukkaavan kohtelun kohteeksi, eikä alueelle, jolta hänet voitaisiin lähettää sellaiselle alueelle. 2.5 Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytäntöä Euroopan ihmisoikeustuomioistuin on 23.8.2016 antanut tuomion asiassa J.K. ym. v. Ruotsi, joka koskee yhdysvaltalaisjoukkojen kanssa yhteistyötä tehneen ja tämän vuoksi Irakin al-Qaidan vainoaman, Bagdadista kotoisin olleen irakilaismiehen ja hänen perheensä palauttamista Irakiin ja sisäisen paon mahdollisuutta. Ihmisoikeustuomioistuin on tuomiossaan kuvannut Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklasta johtuvat vaatimukset ulkomaalaisen maasta poistamista koskevalle harkinnalle (tuomion kohdat 77 - 105). Edelleen tuomiossa on koottu Irakin yleistä turvallisuustilannetta, Irakin turvallisuusviranomaisten toimintakykyä ja sisäisen paon mahdollisuutta koskevaa maatietoa vuosilta 2014 - 2015 (tuomion kohdat 31 - 38 ja 43 - 46). Viitaten muun ohella somalialaisen turvapaikanhakijan maasta poistamista koskevassa asiassa Salah Sheekh v. Alankomaat 11.1.2007 antamaansa tuomioon ihmisoikeustuomioistuin asiassa J.K. ym. v. Ruotsi totesi, ettei ihmisoikeussopimuksen 3 artikla sellaisenaan estä valtioita soveltamasta sisäisen paon mahdollisuutta arvioidessaan yksilön väitettä kyseisen määräyksen vastaisesta kohtelusta alkuperämaassa. Sisäisen paon mahdollisuuden soveltaminen ei kuitenkaan vaikuta valtion velvollisuuteen varmistaa, ettei hakija maasta poistamista koskevan päätöksen seurauksena joudu alttiiksi 3 artiklan vastaiselle kohtelulle. Valtio voi vedota sisäisen paon mahdollisuuteen vain tiettyjen takeiden täyttyessä: karkotettavalla henkilöllä tulee olla mahdollisuus matkustaa ja päästä kyseiselle alueelle sekä asettua asumaan sinne. Ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan loukkausta koskeva kysymys saattaa tuomioistuimen mukaan nousta esiin, jos on vaaraa siitä, että henkilö puheena olevien takeiden puuttuessa päätyy alkuperämaan alueelle, jossa häntä kohdeltaisiin kaltoin (tuomion kohdat 81 - 82 oikeuskäytäntöviittauksineen). Ihmisoikeustuomioistuin katsoi muun ohella puolueettomien kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen maatietoraportit huomioon ottaen, ettei väkivallan voimakkuus Bagdadin kaupungissa yllä tasolle, joka sellaisenaan merkitsisi todellista uhkaa Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan vastaisesta kohtelusta, vaikka turvallisuustilanne siellä onkin heikentynyt (tuomion kohta 110). Koska yleinen turvallisuustilanne Irakissa ei estä hakijoiden palauttamista, asiassa tuli tuomioistuimen mukaan arvioida, kohtaisivatko hakijat henkilökohtaisten olosuhteidensa perusteella todellisen vaaran ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan vastaisesta kohtelusta, jos heidät karkotettaisiin Irakiin (tuomion kohta 111). Ihmisoikeustuomioistuin lausui, että Irakin turvallisuus- ja oikeusjärjestelmän toimintakyvyssä on puutteita, jotka ovat lisääntyneet vuodesta 2010 lukien (tuomion kohta 120). Monimutkaisen ja epävakaan yleisen turvallisuustilanteen huomioon ottaen tuomioistuin katsoi, että Irakin viranomaisten kykyä suojella kansalaisiaan on pidettävä alentuneena. Vaikka viranomaissuojelun taso Irakissa saattaa edelleen olla riittävää valtaosalle väestöä, erityisen mielenkiinnon kohteena olevien henkilöiden tilanne on toinen. Tuomioistuin ei vakuuttunut siitä, että hakijoiden erityiset olosuhteet huomioon ottaen irakilaisviranomaiset kykenisivät tarjoamaan heille tehokasta suojelua al-Qaidan tai muiden yksityisten ryhmien uhkauksia vastaan. Tuomioistuimen mukaan hakijoiden henkilökohtaiset olosuhteet ja irakilaisviranomaisten alentunut kyky tarjota suojelua kansalaisilleen aikaansaavat todellisen vaaran ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan vastaisesta kohtelusta Irakiin palautettaessa (tuomion kohta 121). Koska irakilaisviranomaisten kykyä suojata hakijoita oli tuomioistuimen mukaan pidettävä alentuneena koko Irakissa, sisäisen paon mahdollisuutta ei ollut pidettävä realistisena vaihtoehtona heidän tapauksessaan (tuomion kohta 122). Asiassa A.A.M. v. Ruotsi 3.4.2014 antamassaan tuomiossa Euroopan ihmisoikeustuomioistuin arvioi Irakin al-Qaidaa uhmanneen, ateistina itseään pitäneen sunnimuslimin sisäisen paon mahdollisuutta Pohjois-Irakin kurdialueelle. Tuomioistuin totesi, että sisäiseen siirtymiseen liittyy väistämättä vaikeutta. Useiden lähteiden mukaan henkilöt, jotka siirtyivät Irakin Kurdistanin alueelle (KRI), saattoivat kohdata vaikeuksia esimerkiksi kunnollisen työn ja asumuksen löytämisessä varsinkin, jos he eivät puhuneet kurdin kieltä. Saatavilla olleen selvityksen perusteella työpaikkoja oli kuitenkin tarjolla ja uusilla asukkailla oli pääsy terveydenhuollon sekä Yhdistyneiden kansakuntien pakolaisasiain päävaltuutetun viraston ja paikallisten viranomaisten tarjoaman taloudellisen ja muun tuen piiriin. Käsillä ei ollut viitteitä siitä, että yleiset elinolosuhteet arabi- ja sunnimuslimitaustaisille uusille asukkaille KRI:ssa olisivat kohtuuttomat tai merkitsisivät ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan vastaista kohtelua. Todellista vaaraa henkilön päätymisestä muihin Irakin osiin ei myöskään ollut (tuomion kohta 73). Euroopan ihmisoikeustuomioistuin totesi Etelä-Irakin Thi-Qarin läänistä lähtöisin olleen ja kunniaväkivaltaa pelänneen sunnimuslimimiehen asiassa S.A. v. Ruotsi 27.6.2013 antamassaan tuomiossa, että sisäiseen siirtymiseen liittyy väistämättä vaikeutta etenkin Irakin kaltaisessa heimoyhteiskunnassa. Käsillä ei kuitenkaan ollut viitteitä, että henkilön olisi ollut mahdotonta asettua kotilääninsä ulkopuolelle, missä elinolosuhteet olisivat hänelle kohtuulliset. Tuomioistuin kiinnitti huomiota erityisesti siihen seikkaan, että kyse oli verrattain nuoresta miehestä, jolla ei ollut terveysongelmia, ja katsoi, ettei käsillä ollut perusteita uskoa, että henkilö joutuisi alttiiksi ihmisoikeussopimuksen 2 ja 3 artiklan vastaiselle kohtelulle Irakiin palautettaessa (tuomion kohdat 58 - 59). Euroopan ihmisoikeustuomioistuin antoi 28.6.2011 asiassa Sufi ja Elmi v. Yhdistynyt kuningaskunta tuomion, joka koski somalialaisten rikoksiin syyllistyneiden henkilöiden maasta poistamista. Tuomioistuin totesi lausuneensa asiassa Salah Sheekh v. Alankomaat, ettei kohdemaan sosioekonomisille ja humanitaarisille olosuhteille ollut annettava välttämättä merkitystä eikä ainakaan ratkaisevaa merkitystä arvioitaessa, kohtaisiko henkilö todellisen vaaran ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan vastaisesta menettelystä kohdealueella. Tuomioistuin lausui todenneensa asiassa N. v. Yhdistynyt kuningaskunta (suuren jaoston tuomio 27.5.2008), että humanitaariset olosuhteet voisivat merkitä ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan loukkausta erittäin poikkeuksellisissa tapauksissa, joissa maasta poistamista vastaan puhuvat humanitaariset syyt olisivat pakottavia. Edelleen tuomioistuin viittasi suuren jaoston 21.1.2011 antamaan tuomioon asiassa M.S.S. v. Belgia ja Kreikka, jossa oli kyse kuukausia äärimmäisessä köyhyydessä eläneestä henkilöstä, joka ei ollut kyennyt tyydyttämään perustavimmanlaatuisia ruoan, hygienian ja asumuksen tarpeitaan, minkä lisäksi hakija oli elänyt jatkuvassa hyökkäysten ja ryöstöjen pelossa eikä hänen tilanteensa parantuminen ollut ollut lainkaan todennäköistä. Viimeksi mainitussa tapauksessa henkilön elinolosuhteet Kreikassa olivat merkinneet ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan loukkausta, ja Kreikan lisäksi myös Belgia oli syyllistynyt 3 artiklan loukkaukseen, koska se oli siirtämällä hakijan Kreikkaan tietoisesti altistanut hänet olosuhteille, jotka merkitsivät halventavaa kohtelua (Sufi ja Elmi v. Yhdistynyt kuningaskunta -tuomion kohdat 278 - 279). Tuomiossaan Sufi ja Elmi v. Yhdistynyt kuningaskunta tuomioistuin totesi, että Somaliassa kaikki konfliktin osapuolet käyttivät mielivaltaisia sodankäynnin menetelmiä tiiviisti asutetuilla kaupunkialueilla siviilien turvallisuudesta piittaamatta, mikä oli johtanut laajaan sisäiseen siirtymiseen sekä sosiaalisten, poliittisten ja taloudellisten rakenteiden sortumiseen. Tilannetta Somaliassa oli lisäksi kiihdyttänyt se seikka, ettei al-Shabaab sallinut kansainvälisten avustusjärjestöjen toimintaa valtaamillaan alueilla. Ihmisoikeustuomioistuin arvioi, ettei asiassa N. v. Yhdistynyt kuningaskunta omaksuttu lähestymistapa ollut asianmukainen käsillä olleen asian olosuhteissa vaan että hakijan mahdollisuudet tyydyttää perustavimmanlaatuiset tarpeensa, kuten ruoan, hygienian ja suojan saannin, hänen alttiutensa kaltoinkohtelulle sekä näkymät tilanteen parantumisesta kohtuullisessa ajassa oli otettava huomioon (tuomion kohdat 282 - 283). 2.6 Irakia koskevaa maatietoutta Maahanmuuttoviraston päätöksessä ja hallinto-oikeuden valituksenalaisessa päätöksessä edellä esitetyn Irakia koskevan maatiedon lisäksi ratkaisua tehtäessä on otettava huomioon muun ohella eri valtioiden, Yhdistyneiden kansakuntien eri organisaatioiden ja kansainvälisten ihmisoikeusjärjestöjen tuottama luotettava ja objektiivinen maatietous Maahanmuuttoviraston ja hallinto-oikeuden päätöksiä seuranneelta ajalta. Yhdistyneen kuningaskunnan maahanmuuttoviranomaisen elokuussa 2016 julkaisemissa Irakia koskevissa maatietoraporteissa on viitattu Ison-Britannian ensimmäisen asteen maahanmuutto- ja turvapaikkatuomioistuimen (UK Upper Tribunal (Immigration and Asylum Chamber)) asiassa AA (Article 15(c)) Iraq CG [2015] UKUT 00544 (IAC) 30.9.2015 antamaan päätökseen. Päätöksen mukaan mielivaltainen väkivalta suurimmassa osassa Bagdadin lääniä, Bagdadin kaupungissa, eteläisissä lääneissä ja Irakin kurdialueella (KRI) ei ole noussut vielä sellaiselle asteelle, että kenen tahansa voitaisiin sen perusteella katsoa olevan todellisessa vaarassa joutua mielivaltaisen väkivallan uhriksi pelkästään puheena olevilla alueilla oleskelun perusteella. Turvallisuustilanne on parantunut satunnaisista terrori-iskuista huolimatta merkittävästi muutaman viime vuoden aikana Basran läänissä, jossa islamilaiseksi valtioksi itseään kutsuvan ryhmittymän (Islamic State of Iraq and al-Sham, ISIS) taistelijoiden ja Irakin turvallisuusjoukkojen välillä ei ole ollut suoria yhteenottoja. Karbalan läänissä väkivaltaisuudet vähentyivät merkittävästi, kun vastuu turvallisuudesta siirtyi liittolaisten joukoilta paikallispoliisille ja Irakin armeijalle. ISISin taistelijoiden ja Irakin turvallisuusjoukkojen välillä ei ole ollut suuren mittaluokan aseellisia yhteenottoja Karbalan läänissä eikä Najafin läänissä, jossa ISISin terrori-iskujen on tosin raportoitu lisääntyneen vuosina 2013 -
§:ssä tarkoitettua sisäisen paon mahdollisuutta harkittaessa on arvioitava, onko henkilöllä kohdealueella perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi tai todellista vaaraa joutua kärsimään vakavaa haittaa. Mikäli mahdollinen vainon tai vakavan haitan uhka ulottuu myös kohdealueelle, on harkittava, onko henkilöllä siellä mahdollisuus saada tehokasta ja luonteeltaan pysyvää suojelua ulkomaalaislain 88 d §:ssä tarkoitetulta suojelun tarjoajalta. Mikäli henkilöä uhkaavan vainon harjoittaja tai vakavan haitan aiheuttaja on valtio, mitään kyseisen valtion osaa ei pääsääntöisesti ole pidettävä henkilölle turvallisena. Jos henkilön ei ole katsottava olevan vainon tai vakavan haitan vaarassa kohdealueella tai hänellä on katsottava olevan mahdollisuus saada siellä suojelua mahdollista vainon tai vakavan haitan uhkaa vastaan, seuraavaksi on arvioitava, onko henkilön mahdollista matkustaa ja päästä kohdealueelle turvallisesti ja laillisesti sekä voidaanko hänen kohtuudella edellyttää oleskelevan siellä. Kyse on sekä sisäisen paon toteutettavuutta että kohtuullisuutta koskevasta harkinnasta, jossa huomiota on kiinnitettävä kohdealueella vallitseviin yleisiin olosuhteisiin ja hakijan henkilökohtaisiin olosuhteisiin kokonaisuudessaan. Sisäisen paon kohdealueen yleisiä olosuhteita arvioitaessa on otettava huomioon muun ohella väkivaltaisuuksien ja levottomuuksien luonne, maantieteellinen esiintyminen ja intensiteetti sekä ihmisoikeusloukkausten ja humanitaarisen oikeuden loukkausten laajuus. Lisäksi huomiota on kiinnitettävä oikeusjärjestelmän toimivuuteen sekä siihen, missä määrin viranomaiset kykenevät valvomaan aluetta ja turvaamaan kansalaisten turvallisuuden. ISISiin liittyvä konflikti Irakissa ei ole vaikuttanut merkittävästi shiiaenemmistöisten Etelä-Irakin läänien yleiseen turvallisuustilanteeseen. Sosiaaliset, taloudelliset ja poliittiset rakenteet Etelä-Irakissa ovat edelleen olemassa, ja ihmiselämän perustavimmanlaatuisten tarpeiden tyydyttäminen on siellä maatiedon perusteella mahdollista. Eteläisiä läänejä on edellä selostettujen maatietoraporttien perusteella pidettävä verrattain turvallisina. Irakissa sisäisesti siirtymään joutuneiden suuren määrän ja öljyn hinnan laskusta johtuvien maan taloudellisten vaikeuksien vuoksi humanitaarinen tilanne maassa ei ole ongelmaton. Noin 8,2 miljoonan irakilaisen arvioidaan olevan humanitaarisen avun tarpeessa. Vaikka humanitaarista apua tarjoavien järjestöjen auttamiskyky on voimavarojen niukkuuden vuoksi puutteellinen, avustusjärjestöt ja muun ohella UNHCR toimivat Irakissa aktiivisesti. Korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei humanitaarisen tilanteen Etelä-Irakin lääneissä ole katsottava yltävän Euroopan ihmisoikeussopimuksen 3 artiklan vastaisiin olosuhteisiin alueella. Kohdealueella vallitsevien yleisten olosuhteiden lisäksi on kuitenkin harkittava, voiko hakija viettää kohdealueella suhteellisen normaalia elämää ilman kohtuuttomia vaikeuksia. Sisäisen paon kohtuullisuutta arvioitaessa on otettava huomioon kunkin hakijan yksilölliset olosuhteet, kuten ikä, sukupuoli, terveydentila, perhesuhteet ja sosiaaliset siteet, etniset, kulttuuriset, kielelliset ja uskonnolliset seikat sekä hakijan koulutukselliset ja ammatilliset olosuhteet. Myös mahdolliseen haavoittuvaan asemaan liittyvät erityistarpeet on otettava asianmukaisesti huomioon. 2.10 Johtopäätökset Irakin armeijan palveluksessa toiminut muutoksenhakija pelkää militanttiryhmän kiinnostuneen hänestä sen vuoksi, että hän on armeijan tarkastuspisteellä Bagdadissa virantoimituksessa ollessaan ottanut kollegojensa kanssa kiinni militanttiryhmän aselastissa olleen ajoneuvon ja sitä kuljettaneet henkilöt elokuussa 2015. Muutoksenhakija ei ole tiennyt, minkä militanttiryhmän jäseniä kiinniotetut henkilöt ovat olleet, eikä hän ole täsmentänyt, minkä tahon oikeudenloukkauksia hän kotimaassaan pelkää. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa muutoksenhakija on esittänyt, että hänen toimintansa vuoksi hänen veljensä olisi surmattu ampumalla. Muutoksenhakijan toimittaman, veljeä koskevan kuolintodistuksen jäljennöksen ei voida katsoa osoittavan, että veljen kuolema olisi liittynyt muutoksenhakijan toimintaan Irakissa. Kun otetaan lisäksi huomioon, että muutoksenhakijan kertoman mukaan hänen esimiehensä on vapauttanut kiinni otetun ajoneuvon ja sitä kuljettaneet henkilöt kiinniottopäivänä, korkein hallinto-oikeus katsoo, ettei muutoksenhakijan ole kertomansa perusteella katsottava profiloituneen tuntemattomaksi jääneen militanttiryhmän vastustajaksi eikä hänellä siten ole katsottava olevan perusteltua aihetta pelätä joutuvansa vainotuksi todellisen tai oletetun poliittisen mielipiteensä tai muun ulkomaalaislain 87 b §:ssä tarkoitetun syyn johdosta kotimaassaan Irakissa. Maahanmuuttoviraston lausunnossa todetulla tavalla valituslupahakemukseen liitetyt arabian- ja englanninkieliset rikosrekisteriasiakirjajäljennökset sisältävät ristiriitaista tietoa muutoksenhakijan palveluspaosta johtuvaksi väitetystä vankeusrangaistuksesta. Muutoksenhakija ei ole kiistänyt Maahanmuuttoviraston lausunnossa todistusten sisällöstä esitettyä eikä ole selvittänyt, milloin tai miten hän on saanut tiedon väitetystä tuomiosta. Kun otetaan lisäksi huomioon Maahanmuuttoviraston lausunnossa esitetty palveluspakoa koskeva edelleen ajankohtaisena pidettävä maatieto, muutoksenhakijan pelkoa palveluspaosta johtuvasta kohtuuttomasta rangaistuksesta ja sen täytäntöönpanosta ei ole pidettävä perusteltuna. Edellä esitetyn perusteella muutoksenhakijan ei ole katsottava täyttävän ulkomaalaislain 87 §:n 1 momentissa tarkoitetun turvapaikan myöntämisen edellytyksiä suhteessa kotimaahansa Irakiin. Muutoksenhakijan henkilökohtaisista olosuhteista saadun selvityksen perusteella hänen ei ole katsottava olevan myöskään ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 1 ja 2 kohdassa tarkoitettujen kuolemanrangaistuksen, teloituksen, kidutuksen taikka muun epäinhimillisen tai ihmisarvoa loukkaavan kohtelun tai rangaistuksen vaarassa. Koska mielivaltaisen väkivallan ei sellaisenaan ole katsottava aiheuttavan muutoksenhakijalle sellaista vakavaa ja henkilökohtaista vaaraa, joka edellyttäisi toissijaisen suojelun myöntämistä pelkästään sen perusteella, että hän on kotoisin Bagdadin kaupungista, asiassa on vielä ratkaistava, onko muutoksenhakija ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitetun toissijaisen suojelun tarpeessa henkilökohtaisille olosuhteilleen ominaisten seikkojen takia. Shiiamuslimina muutoksenhakija kuuluu Bagdadin kaupungin enemmistöväestönosaan. Hän on asunut Bagdadissa siellä edelleen asuvien vanhempiensa ja sisartensa kanssa, minkä lisäksi hänellä on tytär kaupungissa. Muutoksenhakijan ei voida katsoa olevan kotikaupungissaan erityisen mielenkiinnon kohteena hänen työnsä ja sen yhteydessä tuntemattomaksi jääneen militanttiryhmän kanssa yhden kerran tapahtuneen välikohtauksen perusteella. Terveen ja työkykyisen yli 30-vuotiaan muutoksenhakijan henkilökohtaisista olosuhteista kokonaisuutena saatu selvitys ja Bagdadin kaupungin turvallisuustilanteesta edellä lausuttu huomioon ottaen hänen ei ole katsottava olevan todellisessa vaarassa joutua Bagdadiin palautettuna kärsimään ulkomaalaislain 88 §:n 1 momentissa tarkoitettua mielivaltaisesta väkivallasta johtuvaa vakavaa haittaa. Asiassa on lisäksi arvioitava
§:ssä tarkoitettua sisäisen paon mahdollisuutta, koska Maahanmuuttovirasto on katsonut, että muutoksenhakija olisi Bagdadin turvallisuustilanteesta saatavien tietojen perusteella sinne palatessaan ulkomaalaislain 88 a §:ssä (323/2009) tarkoitetun humanitaarisen suojelun tarpeessa. Kun otetaan huomioon Maahanmuuttoviraston päätöksessä turvallisesta ja laillisesta matkustamisesta ja pääsystä Etelä-Irakiin esitetty, Irakin eteläosan läänien yleisestä turvallisuustilanteesta edellä lausuttu sekä muutoksenhakijan henkilökohtaisista olosuhteista kokonaisuudessaan saatu selvitys ja erityisesti se seikka, että hän on terve ja työkykyinen shiialainen mieshenkilö, Maahanmuuttovirasto on voinut edellyttää hänen turvautuvan sisäiseen pakoon shiiaenemmistöiseen Etelä-Irakiin, jossa hänellä on mahdollisesti puuttuvasta sukulais- ja tukiverkostosta huolimatta katsottava olevan mahdollisuudet viettää suhteellisen normaalia elämää ilman kohtuuttomia vaikeuksia. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että sisäistä pakoa on pidettävä muutoksenhakijan olosuhteissa toteuttamiskelpoisena mahdollisuutena. Näin ollen ulkomaalaislain 88 a §:ssä (323/2009) tarkoitettu humanitaarisen suojelun perusteella myönnettävä oleskelulupa on
§:n nojalla voitu jättää muutoksenhakijalle myöntämättä. Edellä lausuttuun nähden ja kun otetaan lisäksi huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut yksilöllisestä inhimillisestä syystä myönnettävää oleskelulupaa ja käännyttämistä koskevilta osin sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita. Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Matti Pellonpää, Anne E. Niemi, Sakari Vanhala, Janne Aer ja Petri Helander. Asian esittelijä Elina Immonen.
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.