2016 false KHO:2016:2 Asiassa oli ratkaistavana kysymys siitä, miten lasketaan sähkömarkkinalain (386/1995)

§:ssä (444/2003) tarkoitetun vakiokorvauksen perusteena oleva verkkopalvelun keskeytysaika. Asiassa ratkaistavana oikeuskysymyksenä oli erityisesti se, voitiinko jakeluverkon verkkopalvelun katsoa keskeytyneen jakeluverkonhaltijan vaikutuspiiriin kuuluvan seikan vuoksi myös sinä aikana, jona jakeluverkon sähkönjakelun keskeytyksen kanssa samanaikaisesti alueverkossa oli verkkopalvelun keskeytyminen. Sähkönjakelun keskeytys oli alkanut jakeluverkossa 42 minuuttia ennen alueverkon sähkönsiirron keskeytymistä, joka oli kestänyt 7 tuntia 19 minuuttia. Jakeluverkon sähkönjakelun keskeytys oli kestänyt kokonaisuudessaan lähes 77 tuntia. Jakeluverkonhaltija oli saanut käyttövalvontajärjestelmästään tiedon jakeluverkkonsa viasta heti vian alkamishetkellä. Sähkönjakelun keskeytys oli johtunut jakeluverkossa myrskyn vuoksi sähkölinjalle kaatuneista puista. Energiavirasto oli päätöksessään katsonut, että jakeluverkonhaltija oli menetellyt sähkömarkkinalain

§:n vastaisesti niiltä osin kuin se oli vähentänyt vakiokorvauksen perusteena olevasta kokonaiskeskeytysajasta sen ajan, jona alueverkon verkkopalvelu oli ollut keskeytynyt. Markkinaoikeus oli hylännyt jakeluverkonhaltijan valituksen. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että jakeluverkonhaltija vapautuu sähkömarkkinalain

§:n 1 momentin mukaisesta velvollisuudesta suorittaa asiakkaalle vakiokorvausta sellaisesta verkkopalvelun keskeytymisestä, jonka ainoastaan kanta- tai alueverkossa tapahtunut häiriö on aiheuttanut jakeluverkonhaltijan asiakkaalle. Tällainen jakeluverkon ulkopuolisesta syystä aiheutunut verkkopalvelun keskeytyminen on jakeluverkonhaltijan vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella, eikä jakeluverkonhaltija voi vaikuttaa keskeytykseen omilla toimenpiteillään. Jakeluverkon sähköntoimituksen keskeytyminen oli alkanut ennen alueverkon verkkopalvelun keskeytymistä puiden kaaduttua sähkölinjan päälle. Tällainen sähkönjakelun keskeytyksen syy ei ollut jakeluverkonhaltijan vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella ja siten sähkönjakelun keskeytys oli lähtökohtaisesti aiheutunut jakeluverkonhaltijan vastuulle kuuluvasta seikasta. Jakeluverkonhaltija olisi voinut vian havaitsemisen jälkeen välittömästi aloittaa ainakin toimenpiteet vian paikantamiseksi. Tällaisista toimenpiteistä jakeluverkonhaltija ei ollut kuitenkaan esittänyt selvitystä. Selvitystä ei ollut esitetty siitäkään, että vikaa olisi sinä aikana, jolloin alueverkon sähkönsiirto oli jo ollut keskeytyneenä, pyritty korjaamaan maastossa suoritettavin korjaustoimin. Se seikka, että alueverkon verkkopalvelu oli keskeytynyt jakeluverkkoon tulleen vian jälkeen, ei muodostanut perustetta jakeluverkonhaltijan vakiokorvausvastuun rajoittamiselle, kun huomioon otettiin vakiokorvaussääntelyn tavoite ohjata jakeluverkonhaltijaa verkkopalvelun keskeytymistilanteissa mahdollisimman pikaisesti korjaamaan keskeytyksen aiheuttaneet vauriot. Jakeluverkonhaltijan valitus markkinaoikeuden päätöksestä hylättiin. Toisin kuin Energiavirasto oli asiassa esittänyt, virastolla ei ole vakiokorvauksen laskennan perusteena olevan keskeytysajan määräytymisen arvioinnissa laajaa harkintavaltaa. Sähkömarkkinalaki (386/1995)

§ (444/2003) Päätös, jota valitus koskee Markkinaoikeus 4.6.2013 nro 243/2013 Asian aikaisempi käsittely Energiamarkkinavirasto (nykyisin Energiavirasto, jäljempänä myös virasto) on päätöksellään 5.10.2012 (dnro 887/420/2012) antanut ratkaisun A:n ja B:n tekemän tutkintapyynnön johdosta. Tutkintapyyntö on koskenut Sallila Sähkönsiirto Oy:n suorittamia vakiokorvauksia Tapani- ja Hannu-myrskyjen seurauksena aiheutuneista sähkönjakelun keskeytymisistä. Energiamarkkinavirasto on ennen päätöksensä ratkaisuosiota esittämissään perusteluissa muun ohella lausunut, että viraston toimivaltaan ei kuulu ottaa yksittäistapauksissa kantaa siihen, onko tietyllä alueella vallinnut yllä tarkoitettuja verkonhaltijan työntekijöiden henkeä tai turvallisuutta vaarantavia olosuhteita tai millaisia olosuhteita näillä tarkoitetaan. Energiamarkkinavirasto on todennut, että yksittäistapauksessa kuluttaja-asemassa oleva verkonhaltijan asiakas on oikeutettu saattamaan vakiokorvauksia koskevan asian kuluttajariitalautakunnan tai yleisen alioikeuden tutkittavaksi niiltä osin kuin asiassa ilmenee erimielisyyttä tällaisten henkeä tai turvallisuutta vaarantavien olosuhteiden olemassaolosta tai kestosta. Energiamarkkinavirasto on päätöksensä ratkaisuosiossa katsonut, että jakeluverkonhaltija on oikeutettu vakiokorvauksen perusteena olevaa keskeytysaikaa laskettaessa vähentämään kanta- tai alueverkossa tapahtuneen keskeytyksen keston asiakkaalle suoritettavan vakiokorvauksen perusteena olevasta kokonaiskeskeytysajasta niiltä osin kuin sähkönjakelu jakeluverkonhaltijan asiakkaalle on ollut keskeytynyt yksinomaan kanta- tai alueverkosta johtuvasta syystä. Sen sijaan jakeluverkonhaltija ei ole oikeutettu vähentämään kanta- tai alueverkon keskeytysaikaa sellaisesta oman jakeluverkkonsa kokonaiskeskeytysajasta, joka alkaa aiemmin ja päättyy jakeluverkonhaltijan kontrollissa olevasta syystä myöhemmin kuin edellä mainittu kanta- tai alueverkon keskeytys. Jakeluverkonhaltija ei ole täten myöskään oikeutettu vähentämään asiakkaalleen suoritettavan vakiokorvauksen perusteena olevasta kokonaiskeskeytysajasta sellaista kanta- tai alueverkon keskeytysaikaa, jolla ei ole vaikutusta sähkönjakelun keskeytymiseen kyseisen asiakkaan sähkönkäyttöpaikkaan sen vuoksi, että jakeluverkonhaltijan omassa sähköverkossa on myös tänä samana aikana tapahtunut keskeytys. Energiamarkkinavirasto on katsonut, että verkonhaltijalla on oikeus vähentää sähkömarkkinalain

§:n mukaisten vakiokorvausten perusteena olevasta kokonaiskeskeytysajasta sellainen aika, jona aikana kyseisellä alueella ovat vallinneet verkonhaltijan työntekijöiden henkeä tai turvallisuutta vaarantavat olosuhteet. Energiamarkkinavirasto on katsonut, että tämän ajan on perustuttava joko todennettavissa oleviin tosiasiallisiin tietoihin alueella vallinneista tällaisista olosuhteista ja niiden kestosta tai vaihtoehtoisesti verkonhaltijan totuudenmukaiseen, parhaaseen mahdolliseen arvioon tällaisten olosuhteiden olemassaolosta tai kestosta. Energiamarkkinavirasto on ratkaisunaan lausunut, että Sallila Sähkönsiirto Oy on menetellyt sähkömarkkinalain (386/1995)

§:n (444/2003) vastaisesti niiltä osin kuin se on vähentänyt A:lle ja B:lle suoritetun vakiokorvauksen perusteena olevasta kokonaiskeskeytysajasta sen ajan, jolloin sähkönjakelu Fortum Sähkönsiirto Oy:n (nykyisin Caruna Oy) omistamassa 110 kilovoltin verkossa Lauttakylän sähköasemalle on ollut keskeytynyt. Energiamarkkinavirasto on päätöksessään velvoittanut Sallila Sähkönsiirto Oy:n tarkistamaan A:lle ja B:lle suorittamansa vakiokorvaukset ja noudattamaan vakiokorvauksen tarkistamisessa viraston päätöksessä yksilöityjä ohjeita alueverkon keskeytysajan vähentämisen osalta. Sallila Sähkönsiirto Oy on valituksessaan markkinaoikeudelle vaatinut, että markkinaoikeus kumoaa Energiamarkkinaviraston päätöksen. Sallila Sähkönsiirto Oy on myös vaatinut, että markkinaoikeus vahvistaa, että se on toiminut sähkömarkkinalain

§:n mukaisesti suorittaessaan vakiokorvauksia A:lle ja B:lle verkkopalvelun keskeytymisen perusteella. Sallila Sähkönsiirto Oy on lisäksi vaatinut, että markkinaoikeus velvoittaa Energiamarkkinaviraston korvaamaan sen arvonlisäverottomat oikeudenkäyntikulut 12 889,50 eurolla viivästyskorkoineen. Sallila Sähkönsiirto Oy on perustellut vaatimuksiaan markkinaoikeudessa muun ohella lausumalla, että Sallila Sähkönsiirto Oy ei ole toiminut sähkömarkkinalain vastaisesti, kun se on vähentänyt maksetusta vakiokorvauksesta sen ajan, jolloin alueverkossa on ollut keskeytys. Alueverkon häiriö on ollut valittajan vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella. Markkinaoikeuden ratkaisu Markkinaoikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt Sallila Sähkönsiirto Oy:n vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta ja yhtiön valituksen. Markkinaoikeus on perustellut päätöstään seuraavasti: Suullisen käsittelyn toimittaminen Sallila Sähkönsiirto Oy on vaatinut, että asiassa toimitetaan suullinen käsittely sen selvittämiseksi, onko yhtiö voinut paikantaa ja korjata jakeluverkkonsa viat siitä huolimatta, että alueverkossa ei ole ollut siirrettävää sähköä. Ottaen huomioon, mitä jäljempänä on lausuttu perusteluina pääasiaratkaisulle, markkinaoikeus katsoo, että kysymyksessä olevaan asiaan liittyvät tosiseikat ovat tulleet kirjallisessa menettelyssä riittävästi selvitetyiksi asian oikeudellista arviointia varten. Koska suullinen käsittely on hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla asian laadun vuoksi ilmeisen tarpeeton, markkinaoikeus hylkää Sallila Sähkönsiirto Oy:n suullisen käsittelyn toimittamista koskevan vaatimuksen. Pääasiaratkaisun perustelut 1. Sovellettavat säännökset ja asian arvioinnin lähtökohdat Sähkömarkkinalain

§:n 1 momentin mukaan sähkönkäyttäjällä on oikeus verkkopalvelun yhtäjaksoisen keskeytymisen perusteella vakiokorvaukseen, jos jakeluverkonhaltija tai vähittäismyyjä, joka myy sähköä sähkönkäyttäjille kiinteistön tai sitä vastaavan kiinteistöryhmän sisäisen sähköverkon kautta, ei osoita, että verkkopalvelun keskeytyminen johtuu hänen vaikutusmahdollisuuksiensa ulkopuolella olevasta esteestä, jota hänen ei kohtuudella voida edellyttää ottavan huomioon toiminnassaan ja jonka seurauksia hän ei kaikkea huolellisuutta noudattaen olisi voinut välttää tai voittaa. Vakiokorvausmenettelyn säätämiseen johtaneen sähkömarkkinalain muutoksen esitöissä (HE 218/2002 vp s. 27 - 28) on kerrottu ehdotuksen tavoitteena olevan lisätä sähkömarkkinalakiin sähkön toimituksen keskeytyksiä koskeva korvausmenettely, johon perustuen jakeluverkonhaltijan tulee suorittaa sähkönkäyttäjille keskeytysajan pituuteen ja vuosittaisen verkkopalvelumaksun suuruuteen perustuva vakiokorvaus sähkön käyttömahdollisuuden puuttumisesta. Tavoitteena on ensinnäkin parantaa sähkönkäyttäjien oikeusasemaa sähkön toimituksen keskeytystilanteissa, koska nykyinen sähköntoimituksen virheeseen perustuva korvausjärjestelmä ei ole pystynyt riittävästi täyttämään siihen asetettuja odotuksia sähkön toimituksen keskeytysten haittojen hyvittämiseksi sähkönkäyttäjille. Lisäksi on esitetty pyrkimys parantaa sähkönkäyttäjien mahdollisuuksia saada korvaus sääolosuhteiden aiheuttamista pitkäaikaisista verkkopalvelun keskeytymisistä. Toisaalta keskeisenä tavoitteena on myös sähkönjakelun toimitusvarmuuden parantaminen. Vakiokorvausmenettelyn avulla pyritään vaikuttamaan jakeluverkonhaltijoiden toimintaan ohjaamalla heitä ehkäisemään sähköntoimituksen keskeytysten syntymistä ja korjaamaan keskeytystilanteissa mahdollisimman pikaisesti keskeytyksen aiheuttaneet vauriot sekä vaikuttaa erityisesti sääolosuhteiden aiheuttamien keskeytysten vähenemiseen ja keskeytysaikojen lyhentymiseen. Korvausmenettelyn on lisäksi ollut mainittujen lain esitöiden mukaan tarkoitus muodostua sekä sähkönkäyttäjän että verkonhaltijan näkökulmasta aiempaa selkeämmäksi sekä ennakoitavammaksi. Tavoitteena on ollut luoda kaavamainen korvausjärjestelmä, joka takaisi sähkönkäyttäjälle korvauksen keskeytyksestä tämän tarvitsematta turvautua tuomioistuintiehen sen saamiseksi. Sähkömarkkinalain esitöissä on

§:n kohdalla lausuttu, että verkkopalvelun keskeytyessä vähintään 12 tunnin ajaksi jakeluverkonhaltija olisi velvollinen tuottamuksestaan riippumatta suorittamaan sähkönkäyttäjälle korvauksen sähkönkäyttömahdollisuuden puuttumisesta. Toisaalta on todettu, että suurjännitteellä toimivissa kantaverkossa ja alueverkoissa tapahtuvat keskeytykset rajataan säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle. Korvausvelvollisuudesta vapautuminen tulee kysymykseen vain poikkeustapauksissa. Säännöksessä asetetaan korvausvelvollisuudesta vapautumiselle kolme edellytystä. Näiden kaikkien on täytyttävä, jotta jakeluverkonhaltija välttyisi suorittamasta vakiokorvausta. Jakeluverkonhaltijalla on todistustaakka siitä, että vastuuvapauden edellytykset ovat käsillä (HE 218/2002 vp s. 44 - 47). Korvausvelvollisuudesta vapautumiselle on ensinnäkin edellytyksenä, että keskeytyksen aiheuttava tapahtuma on jakeluverkonhaltijan vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella. Tämä merkitsee, että seikat, jotka voidaan lukea jakeluverkonhaltijan omaan vaikutuspiiriin, aiheuttavat hänelle lähtökohtaisesti aina

§:n säännöksessä tarkoitetun korvausvastuun. Toinen korvausvelvollisuudesta vapautumisen edellytys on, että este - sen lisäksi, että se on jakeluverkonhaltijan vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella - on sellainen, ettei jakeluverkonhaltijan voida kohtuudella edellyttää ottavan sitä huomioon toiminnassaan. Kolmas korvausvelvollisuudesta vapautumisen edellytys on, että jakeluverkonhaltija ei kaikkea huolellisuutta noudattaen ole voinut välttää eikä voittaa estettä tai sen seurauksia. Säännöksessä mainitaan tässä yhteydessä ainoastaan esteen seuraukset, mutta on silti selvää, että jakeluverkonhaltija ei voi vapautua korvausvelvollisuudesta, jos hän samaa huolellisuutta noudattaen olisi voinut poistaa verkkopalvelun keskeytyksen perustana olevan esteen. Esteen välttäminen voi olla mahdollista joko ryhtymällä ennalta ehkäiseviin toimenpiteisiin vahinkotapahtuman torjumiseksi tai tällaisten tapahtumien seurausten välttämiseksi taikka yrittämällä korjata tapahtuman seuraukset sen jälkeen, kun se on sattunut. Jakeluverkonhaltijan on niin ikään mahdollisuuksien mukaan pyrittävä voittamaan ne tapahtumat, jotka aiheuttavat verkkopalvelun keskeytyksen. Sähkömarkkinalain

§:n 5 momentin mukaan tämän pykälän säännöksistä ei saa sopimuksin poiketa sähkönkäyttäjän vahingoksi. Ottaen huomioon lisäksi sähkömarkkinalaissa säädetyn keskeytyskorvauksen maksamista koskevan menettelyn kokonaisuutena, markkinaoikeus katsoo, että tämän asian ratkaisun kannalta merkitystä ei ole A:n ja B:n tekemien sähkösopimusten sisällöllä eikä sillä, miten Sallila Sähkönsiirto Oy:n ja jonkin toisen verkkoyhtiön keskinäiseen sopimukseen perustuva sähkönsiirtoon liittyvä ehto tai velvoite on tullut täytetyksi kysymyksessä olevana ajankohtana. Asiassa on siten ratkaistavana kysymyksenä se, voiko Sallila Sähkönsiirto Oy vähentää sähkönkäyttäjälle maksettavasta keskeytyskorvauksesta Fortum Sähkönsiirto Oy:n alueverkon sähkönjakelun keskeytystä vastaavan ajan, vaikka Sallila Sähkönsiirto Oy:n jakeluverkossa sähkönjakelu on samanaikaisesti ollut muustakin syystä keskeytyneenä.

1. Vakiokorvauksen perusteena olevan keskeytysajan laskeminen Asiassa esitetyn selvityksen perusteella Sallila Sähkönsiirto Oy:n jakeluverkossa on alkanut myrskyssä johdon päälle kaatuneista puista aiheutunut keskeytys A:n ja B:n sähkönkäyttöpaikan osalta 26.12.2011 kello 7.33 ja päättynyt 29.12.2011 kello 12.
2. Sähkönjakelu oli siten keskeytyneenä A:lle ja B:lle lähes 77 tuntia. Asiassa esitetyn selvityksen perusteella Fortum Sähkönsiirto Oy:n omistama 110 kilovoltin alueverkko toimii siirtojohtona Fingrid Oyj:n kantaverkosta Sallila Sähkönsiirto Oy:n jakeluverkkoon. Fortum Sähkönsiirto Oy:n alueverkossa ollut vika on alkanut 26.12.2011 kello 8.15 ja päättynyt samana päivänä kello 15.34 eli alueverkkoa koskeneen keskeytyksen kesto oli runsaat seitsemän tuntia. Sähkönjakelu A:lle ja B:lle on ollut siten keskeytyneenä noin 42 minuutin ajan ennen Fortum Sähkönsiirto Oy:n alueverkon keskeytysajan alkamista. Sallila Sähkönsiirto Oy:n jakeluverkon sähkönjakelu on saatu korjatuksi A:ta ja B:tä koskeneen vian osalta vajaat kolme vuorokautta alueverkon toimintakuntoon saamisen jälkeen. Markkinaoikeus katsoo, että vakiokorvauksen perusteena on jakeluverkonhaltijan tuottaman verkkopalvelun keskeytyksestä johtuva tapahtuma. Selvää kuitenkin on, että verkonhaltija on oikeutettu sähkömarkkinalain

§:n 1 momentin nojalla olemaan suorittamatta asiakkaalle vakiokorvausta sellaisesta keskeytyksestä, jonka ainoastaan kanta- tai alueverkossa tapahtunut häiriö on aiheuttanut verkonhaltijan asiakkaalle. Tällaiseen jakeluverkon ulkopuolisesta syystä aiheutuneeseen keskeytykseen jakeluverkonhaltija ei voi omilla toimenpiteillään vaikuttaa. Markkinaoikeus toteaa Energiamarkkinaviraston valituksenalaisen päätöksen sisältävän sen, että verkonhaltijalla on oikeus vähentää sähkömarkkinalain

§:n mukaisten vakiokorvausten perusteena olevasta kokonaiskeskeytysajasta sellainen aika, jona aikana kyseisellä alueella on vallinnut verkonhaltijan työntekijöiden henkeä tai turvallisuutta vaarantavat olosuhteet. Sallila Sähkönsiirto Oy:n jakeluverkon kysymyksessä oleva sähkönjakelun keskeytymistapahtuma on johtunut sinänsä jakeluverkonhaltijan vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella olevasta luonnonilmiöstä. Hallituksen esityksessä (HE 218/2002 vp s. 45) todetulla tavalla sääolosuhteiden aiheuttamat vahingot ovat kuitenkin luonteeltaan jakeluverkkotoiminnalle tyypillisiä tapahtumia. Siksi jakeluverkonhaltijan voidaan kohtuudella edellyttää varautuvan huolellisesti esimerkiksi myrskyvahinkojen aiheuttamien keskeytysten ennalta ehkäisemiseen sekä niiden toisinaan väistämättä verkkopalveluun aiheuttamien keskeytysten mahdollisimman nopeaan korjaamiseen. Sallila Sähkönsiirto Oy:n jakeluverkkoon 26.12.2011 aiheutuneiden vikojen syntymisen kannalta merkitystä ei ole ollut sillä, että myös Fortum Sähkönsiirto Oy:n alueverkkoon on tullut hyvin pian saman myrskyn aiheuttama sähkönsiirron katkaissut häiriö. Koska Sallila Sähkönsiirto Oy ei ole ehtinyt korjata oman jakeluverkkonsa kaatuneista puista aiheutuneita häiriötä ennen alueverkon häiriön korjaamista, kysymyksessä olevan A:n ja B:n sähkönkäyttöpaikan sähkönjakelun keskeytys on siten viime kädessä koko ajan johtunut jakeluverkon häiriöstä. Valittaja on vedonnut vaatimuksensa perusteena vielä siihen, että se ei ole voinut alueverkon keskeytyksen vuoksi korjata oman jakeluverkkonsa vikoja ja siten kysymys olisi ollut 26.12.2011 kello 8.15 - 15.34 pelkästään alueverkosta johtuvasta syystä aiheutuneesta sähkönjakelun keskeytyksestä. Alueverkon sähkönjakelun keskeytykseen johtaneet siirtojohtojen puuvahingot ovat sinänsä kiistatta olleet valittajan vaikutuspiirin ulkopuolella olevia tapahtumia, joidenka välttämiseen valittaja ei ole ilmeisesti voinut ennalta millään tavoin vaikuttaa. Alueverkon viat ja niiden korjaustoimenpiteiden suorittaminen on myös voinut vaikeuttaa valittajan verkon korjaamista. Tällaisia vaikeuksia aiheuttaneita seikkoja ovat olleet ainakin sähkön puuttuminen kokonaan valittajan jakeluverkosta, mikä on vaikeuttanut vikapaikkojen kartoittamista, sekä valittajan pyrkimykset selvittää alueverkon sähkökatkon syitä yhteistyössä Fortum Sähkönsiirto Oy:n ja Fingrid Oyj:n kanssa. Valittaja on kuitenkin vastuussa omasta jakeluverkostaan sekä niistä toimenpiteistä, joilla se on pyrkinyt voittamaan jakeluverkkonsa sähkönjakelun keskeytyksiä aiheuttaneet varsin laajamittaisten myrskyvahinkojen seuraukset. Vakiokorvausjärjestelmän keskeisenä tavoitteena on lain esitöidenkin mukaan jakeluverkonhaltijan velvollisuus korjata pikaisesti vauriot ja siten rajoittaa asiakkaidensa sähkönjakelun keskeytykset mahdollisimman lyhyiksi. Sähkönsiirron alueverkosta jakeluverkkoon estänyt vika on ollut kestoltaan vain noin seitsemän tuntia eli kymmenen prosenttia valittajan jakeluverkon kysymyksessä olevan sähkönkäyttöpaikan vian kokonaiskestosta. Alueverkon vian korjaamisen jälkeen valittajalla on kestänyt vielä lähes kolme vuorokautta A:n ja B:n sähkönkäyttöpaikan vian korjaamisessa. Asiassa on tullut selvitetyksi, että valittaja on saanut käytönvalvontajärjestelmäänsä tiedon A:n ja B:n sähkönkäyttöpaikkaa koskevasta viasta heti sen alkamishetkellä ja näin ollen ennen kuin sähkönjakelu on alueverkossa keskeytynyt. Edellä todetuin tavoin kysymyksessä oleva vika on koko sen keston ajan johtunut Sallila Sähkönsiirto Oy:n jakeluverkkoon kohdistuneesta myrskyvahingosta, jollaisen vian korjaamisvelvollisuudesta jakeluverkonhaltija ei voi vapautua myöhemmin alkaneen alueverkon vahingoittumisen perusteella. Markkinaoikeus katsoo, että jakeluverkonhaltijalla tulisi olla edellytykset oman verkkonsa vaatimien viankorjaustoimenpiteiden suorittamiseen myös sinä aikana, kun sähkönsiirto alueverkosta jakeluverkkoon on keskeytyneenä. Edellä esitetyillä perusteilla markkinaoikeus katsoo, että Energiamarkkinavirasto on voinut harkintavaltansa rajoissa päätyä siihen, ettei asiassa ole Sallila Sähkönsiirto Oy:n valituksessaan esittämällä perusteella syytä osaksikaan vapauttaa jakeluverkonhaltijaa vakiokorvauksen suorittamisvastuusta asiakkaalleen. Energiamarkkinaviraston päätöksen kumoamiseen ei siten ole aihetta. 3. Oikeudenkäyntikulut Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että tämä joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Kun otetaan huomioon asiassa annettu ratkaisu, ei ole kohtuutonta, että Sallila Sähkösiirto Oy joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Asian ovat ratkaisseet markkinaoikeuden jäsenet Kimmo Mikkola, Jaakko Ritvala ja Sami Rautiainen. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa Sallila Sähkönsiirto Oy on valituksessaan vaatinut, että korkein hallinto-oikeus kumoaa markkinaoikeuden päätöksen ja vahvistaa, että Sallila Sähkönsiirto Oy on menetellyt sähkömarkkinalain

§:n mukaisesti suorittaessaan vakiokorvauksia A:lle ja B:lle verkkopalvelun keskeytyksen ajalta. Sallila Sähkönsiirto Oy on pyytänyt, että korkein hallinto-oikeus toimittaa asiassa suullisen käsittelyn tai vaihtoehtoisesti palauttaa asian markkinaoikeuteen suullisen käsittelyn toimittamiseksi. Lisäksi Sallila Sähkönsiirto Oy on vaatinut, että Energiamarkkinavirasto velvoitetaan korvaamaan sen oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen. Sallila Sähkönsiirto Oy (jäljempänä myös Sallila) on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti: Yhteenveto valituksen perusteista Asiassa on kysymys siitä, onko Sallilalla oikeus vähentää sähkömarkkinalain (386/1995)

§:n (444/2003) mukaista vakiokorvausta laskettaessa se aika, jona Sallila ei ole voinut paikantaa ja korjata myrskyn jakeluverkolleen aiheuttamia vaurioita toisen yhtiön vastuulla olevan alueverkon kaatumisen vuoksi. Markkinaoikeuden päätös on ristiriidassa samaan tapahtumaan liittyvän markkinaoikeuden toisen päätöksen kanssa. Fortum Sähkönsiirto Oy:tä (jäljempänä myös FSS) koskevassa markkinaoikeuden päätöksessä nro 177/13 on todettu, että FSS on laiminlyönyt FSS:n 110 kilovoltin alueverkon kehittämisvelvollisuuden. Tämä kehittämisvelvollisuuden laiminlyönti johti siihen, että alueverkon sähköntoimitukset Sallilalle ja muille jakeluverkon haltijoille sekä näiden asiakkaille keskeytyivät. Tästä huolimatta markkinaoikeus on katsonut valituksen kohteena olevassa päätöksessään, että Sallila olisi vastuussa samasta FSS:n alueverkolle tapahtuneesta häiriöstä, vaikka markkinaoikeus on toisessa päätöksessään todennut, että siitä on vastuussa FSS. Markkinaoikeuden päätös on paitsi sähkömarkkinalain vastainen myös käytännön elämälle vieras. Päätöksen mukaan jakeluverkonhaltijalla tulisi olla edellytykset verkkonsa vaatimien viankorjaustoimenpiteiden suorittamiseen myös sinä aikana, jona sähkönsiirto alueverkosta jakeluverkkoon on ollut keskeytyneenä. Se, miten tämä olisi käytännössä mahdollista, ei päätöksestä ilmene. Tosiasiassa jakeluverkon vikojen paikantaminen ja korjaaminen on mahdotonta, jos syöttävässä alueverkossa ei ole sähköä. Sähkömarkkinalain tarkoitus on vapauttaa jakeluverkonhaltija korvausvelvollisuudesta, jos kyse on tapahtumasta, joka on ollut jakeluverkonhaltijan vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella. Päätös, jolla Sallilalta edellytetään toimenpiteitä, joita ei ole mahdollista suorittaa, on sähkömarkkinalain tarkoituksen vastainen. Fortum Sähkönsiirto Oy:tä koskeva päätös Energiamarkkinaviraston markkinaoikeudelle Fortum Sähkönsiirto Oy:n asiassa antamassa lausunnossa on todettu seuraavasti: "FSS:n varautuminen suurjänniteverkkonsa vikoihin on ollut yhtiön nykyistä käytäntöä noudatettaessa puutteellista. FSS on ollut tietoinen 110 kilovoltin linjojen tarvitsemista kiireellisistä kunnossapitotoimenpiteistä, mutta siitä huolimatta FSS ei ole niitä tehnyt. Aiheutuneet viat ovat vaikuttaneet useisiin muihin verkkoyhtiöihin ja niiden tuhansiin asiakkaisiin. Viiveet ovat kuuluneet FSS:n vastuulle, ja ne ovat olleet merkityksellisiä arvioitaessa verkonhaltijan verkon käyttövarmuuden yleisesti hyväksyttävää tasoa ja kehittämisvelvollisuuden noudattamista." Markkinaoikeus on Fortum Sähkönsiirto Oy:tä koskevassa päätöksessään nro 177/13 vahvistanut viraston kannan oikeaksi. Markkinaoikeus on todennut mainitussa päätöksessään seuraavasti: "Sähkönjakelu FSS:n suurjänniteverkossa on ollut joulukuussa 2011 yhtäjaksoisesti keskeytyneenä useista eri paikoista eikä keskeytyksiä ja niiden vaikutuksia voida pitää vähäisenä. Keskeytyksistä on aiheutunut sekä haittavaikutuksia kantaverkonhaltijalle että sähkönjakelun keskeytyminen useille jakeluverkonhaltijoille ja näiden tuhansille asiakkaille." Markkinaoikeus on todennut Fortum Sähkönsiirto Oy:tä koskevassa päätöksessään, että 26.12.2011 kello 8.15 - 15.34 välisenä aikana tapahtunut FSS:n alueverkon sähköntoimituksen keskeytys on johtunut FSS:n laiminlyönneistä ja aiheutunut siten kokonaan toisen yhtiön vaikutusmahdollisuuksien piiriin kuuluvasta seikasta. Markkinaoikeuden valituksen kohteena olevassa päätöksessään tekemä johtopäätös, jonka mukaan Sallilalla on velvollisuus maksaa sähkömarkkinalain

§:n mukaista vakiokorvausta FSS:n vastuulla olevalta alueverkon keskeytysajalta, on sähkömarkkinalakiin perustumaton. Sähkömarkkinalakia koskevan hallituksen esityksen (HE 218/2002 vp)

§:n yksityiskohtaisissa perusteluissa on lausuttu, että "suurjännitteellä toimivissa kantaverkoissa ja alueverkoissa tapahtuvat keskeytykset rajattaisiin säännöksen soveltamisen ulkopuolelle". Sähkömarkkinalain

§:n mukaan Sallilalla on siten ollut oikeus vähentää toisen yhtiön eli FSS:n vastuulla oleva alueverkon keskeytysaika vakiokorvauksesta. Toisen yhtiön vastuulla olevan keskeytyksen maksattaminen Sallilalla on sähkömarkkinalain tarkoituksen vastaista ja kohtuutonta. Korvausvastuusta vapautumisen edellytykset Asiassa täyttyvät kaikki sähkömarkkinalain

§:n mukaiset vakiokorvauksesta vapautumisen edellytykset. Sallilan vaikutusmahdollisuudet häiriön osalta FSS:n alueverkon häiriö on ollut Sallilan vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella. Fortum Sähkönsiirto Oy:tä koskevan markkinaoikeuden päätöksen nro 177/13 mukaan riidanalainen keskeytysaika, jonka Sallila on vähentänyt vakiokorvausta laskiessaan, on johtunut FSS:n alueverkon sähkönjakelun keskeytyksestä. Sallila tai muukaan jakeluverkonhaltija ei ole voinut vaikuttaa toisen yhtiön omistaman suurjänniteverkon toimintaan ja kunnossapitoon. Verkkopalvelu on ollut kyseisen ajan keskeytyneenä Sallilan vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella olevan esteen vuoksi. Sähkömarkkinalain perusteluissa (HE 218/2002

1. vp)on todettu seuraavasti: "Olennainen häiriö sähköntuotannossa tai muiden sähköverkkojen toiminnassa taikka valtakunnan rajan ylittävässä sähkönsiirrossa voi jakeluverkonhaltijan toiminnasta riippumatta johtaa jakeluverkossa verkkopalvelun keskeytymiseen esimerkiksi suurhäiriön ja siihen liittyvien sähkön säännöstelytoimenpiteiden johdosta. Myös tällaisissa tilanteissa verkkopalvelun keskeytymiselle on katsottava olevan jakeluverkonhaltijan kontrollipiirin ja vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella oleva peruste." Alueverkon häiriö on siten sähkömarkkinalain mukainen peruste vapauttaa jakeluverkonhaltija vakiokorvauksen maksuvelvoitteesta häiriön kestoajalta. Alueverkon keskeytyksen huomioon ottaminen Sallilan ei voida kohtuudella edellyttää ottaneen alueverkon keskeytystä huomioon toiminnassaan. Fortum Sähkönsiirto Oy:tä koskevassa markkinaoikeuden päätöksessä nro 177/13 lausutuin tavoin FSS:n alueverkon toimitusvarmuus rinnastuu lähes kantaverkolta edellytettävään tasoon. Mainitun markkinaoikeuden päätöksen mukaan alueverkon puuvarmuuden on toteuduttava siten, ettei sähköjohtojen päälle kaatuvista puista aiheudu sähkönjakelulle toimintahäiriöitä. Puuvarmuudesta huolehtiminen kuuluu FSS:n sähkömarkkinalain mukaiseen verkon kehittämisvelvoitteeseen. Se, miten Sallila olisi voinut ottaa huomioon toiminnassaan sen, ettei FSS huolehdi lain mukaisista velvoitteistaan, ei ilmene valituksen kohteena olevan markkinaoikeuden päätöksen perusteluista. Alueverkon kautta toimitetusta sähköstä täysin riippuvaisen pienemmän jakeluverkonhaltijan on mahdotonta vaikuttaa siihen, miten alueverkonhaltija toimintansa järjestää. Tämä on myös todettu sähkömarkkinalakia koskevan hallituksen esityksen (HE 218/2002
2. vp)perusteluissa, joiden mukaan olennainen häiriö alueverkon toiminnassa on jakeluverkonhaltijan kontrollipiirin ja vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella oleva tapahtuma. Sallilalla on ollut oikeus luottaa siihen, että FSS huolehtii sähkömarkkinalain ja Fingrid Oyj:n liittymisehtojen mukaisista velvoitteistaan pitää suurjänniteverkko puuvarmana. Keskeytyksen aiheuttaneen esteen ja sen seurausten välttäminen tai voittaminen Sallila ei olisi edes kaikkea huolellisuutta noudattamalla voinut välttää tai voittaa keskeytyksen aiheuttanutta estettä ja sen seurauksia. Sähkömarkkinalain

§:n yksityiskohtaisten perustelujen (HE 218/2002

1. vp)mukaan jakeluverkonhaltija ei ole korvausvelvollinen, jos tapahtuman ehkäiseminen tai sen poistaminen olisi objektiivisesti katsottuna vaatinut jakeluverkonhaltijalta selvästi kohtuutonta panosta saavutettavaan hyötyyn nähden. FSS:n alueverkon vikojen estäminen tai niiden poistaminen ei olisi ainoastaan vaatinut Sallilalta kohtuutonta panosta, vaan se on ollut mahdotonta. Sallilalla ei ole oikeutta eikä mahdollisuuksia ehkäistä ja korjata toisen yhtiön verkon vikoja. Markkinaoikeus ja Energiamarkkinavirasto eivät ole päätöksissään mieltäneet, että Sallila ei ole voinut paikantaa ja korjata oman verkkonsa vikoja ennen kuin siihen syöttävässä FSS:n verkossa on ollut sähköä. Sallila ryhtyi selvittämään jakeluverkon keskeytyksen syytä 26.12.2012 aamulla heti saatuaan tietoonsa, että sähkönkäyttöpaikkojen sähkönjakelussa on ongelmia. Käytännössä vian paikallistaminen ja selvittäminen on mahdollista tehdä 4 400 kilometriä pitkässä jakeluverkossa ainoastaan kokeilemalla, mihin asti sähkö "pysyy päällä" Sallilan jakeluverkossa. Markkinaoikeus ei ole ottanut huomioon sitä, että A:n ja B:n sähkönkäyttöpaikan vika alkoi vain 42 minuuttia ennen koko alueverkon kaatumista. Kyseessä olivat poikkeukselliset olosuhteet, jossa kotitalouksien sähkönsaanti oli keskeytyneenä laajoilla alueilla. Katkoksen piirissä oli häiriön alkaessa viisi Sallilan sähköasemaa. Markkinaoikeuden vaatimus siitä, että Sallilan olisi pitänyt sen usean sähköaseman sähkönjakelun ollessa keskeytyneenä myrskyolosuhteissa 42 minuutin aikana ennen alueverkon kaatumista määrittää ja korjata verkkonsa kaikki viat, on kohtuuton ja sähkömarkkinalain vastainen. Kyseisissä olosuhteissa yksikään jakeluverkonhaltija ei olisi voinut paikantaa ja korjata kaikkia verkkonsa vikoja. Vaikka Sallila olisi kyennyt korjaamaan verkkonsa viat väitetyssä ajassa, Sallila ei olisi voinut edes kaikkea huolellisuutta noudattamalla toimittaa A:n ja B:n eikä kenenkään muunkaan asiakkaan sähkönkäyttöpaikkaan sähköä ennen kuin FSS sai alueverkkonsa korjattua. Markkinaoikeuden käsitys, että jakeluverkonhaltijalla tulisi olla edellytykset oman verkkonsa vaatimien viankorjaustoimenpiteiden suorittamiseen myös sinä aikana, jona sähkönsiirto alueverkosta jakeluverkkoon on ollut keskeytyneenä, on virheellinen. Sähköverkon testaaminen ja häiriöiden paikantaminen on mahdollista ainoastaan silloin, kun verkossa on sähköä. Markkinaoikeus on perustellut päätöstään sillä, että A:n ja B:n sähkönkäyttöpaikan vian kokonaiskestoaika on ollut pitkä ja että alueverkon käyttökatkos on ollut tästä ajasta noin 10 prosenttia. Päätöksen mukaan A:n ja B:n sähkönkäyttöpaikan vika olisi pitänyt korjata nopeammin alueverkon käyttökatkoksen päättymisen jälkeen. Näillä asioilla ei ole mitään tekemistä ratkaistavana olevan asian kanssa. Sallila ei ole väittänyt, että se tulisi vapauttaa korvauksista ajalta, jona alueverkossa oli siirrettävää sähköä. Sallila on maksanut korvauksen A:lle ja B:lle kyseiseltä ajalta. Suullista käsittelyä koskeva vaatimus Asiassa on epäselvää ja riidanalaista se, onko Sallila voinut paikantaa ja korjata jakeluverkkonsa viat siitä huolimatta, että alueverkossa ei ole ollut siirrettävää sähköä. Asiaa ei ole mahdollista selvittää kuulematta henkilötodistelua. Sallila on nimennyt mainitusta asiasta todistajana kuultavaksi verkkojohtaja Eskolan. Energiamarkkinavirasto on antamassaan lausunnossa vaatinut Sallila Sähkönsiirto Oy:n valituksen ja oikeudenkäyntikuluvaatimuksen hylkäämistä. Energiamarkkinavirasto on vastustanut Sallila Sähkönsiirto Oy:n vaatimusta suullisen käsittelyn toimittamisesta. Virasto on uudistanut markkinaoikeudessa esittämänsä ja lausunut lisäksi muun ohella seuraavaa: Yleisperustelut vaatimusten kiistämiselle Sähkömarkkinalain ja sen esitöissä esitetyn perusteella verkonhaltija on oikeutettu vähentämään asiakkaalleen suoritettavan vakiokorvauksen perusteena olevasta kokonaiskeskeytysajasta sellaisen ajan, jona kanta- tai alueverkossa tapahtunut vika on aiheuttanut sähkönjakelun keskeytymisen verkonhaltijan asiakkaalle. Tällaiseen keskeytykseen jakeluverkonhaltija ei voi omilla toimenpiteillään (esimerkiksi verkon maakaapeloinnilla) vaikuttaa, koska keskeytyksen aiheuttama vika on saanut alkunsa syöttävässä verkossa. A:ta ja B:tä koskeneen sähkönjakelun keskeytyksen on aiheuttanut Sallilan jakeluverkossa tapahtunut vika. Sallila olisi pystynyt estämään vian esimerkiksi maakaapeloinnilla. Sallila olisi lisäksi pystynyt vaikuttamaan vian kestoon esimerkiksi verkostoautomaatiolla sekä resurssien ohjauksella tai lisähankinnalla. Jakeluverkonhaltijan vika on siten ollut syynä sähkönjakelun keskeytymiseen sen alkamishetkestä sen päättymishetkeen saakka. Verkkopalvelun keskeytyminen on johtunut Sallilan jakeluverkon viasta, joka ei ole ollut Sallilan vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella. Sallilan jakeluverkon kunto ja korjaustoimet kuuluvat Sallilan vaikutusmahdollisuuksien piiriin. Niin kauan kuin sähkönjakelun keskeytyminen on johtunut jakeluverkon kunnosta ja korjaustoimista, keskeytys on ollut Sallilan vaikutusmahdollisuuksien piirissä. Sallila ei ole näyttänyt eikä edes väittänyt, että se olisi palauttanut jakeluverkkonsa toimintakuntoon alueverkon verkkopalvelun keskeytyksen aikana. Sallila ei ole siten näyttänyt, että verkkopalvelun keskeytyminen A:n ja B:n sähkönkäyttöpaikkaan olisi johtunut Sallilan vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella olevasta esteestä. Sähkömarkkinalain vakiokorvaussääntelyn tavoitteena on turvata asiakkaan oikeus korvaukseen koko kärsimänsä sähkönjakelun keskeytyksen ajalta verkonhaltijan tuottamuksesta riippumatta. Vakiokorvaussääntelyssä on otettu huomioon, että sääolosuhteiden seurauksena syntyvät keskeytykset ovat tyypillisiä jakeluverkkotoimintaan liittyviä keskeytystapahtumia. Jakeluverkonhaltijan voidaan kohtuudella edellyttää varautuvan hyvin korkealla varautumisasteella harvinaistenkin myrskyjen aiheuttamien keskeytysten ennalta ehkäisemiseen ja keskeytysten korjaamiseen. Verkkopalvelun keskeytymisestä kärsineen asiakkaan kannalta ei merkitystä ole sillä, mitä korjaustoimenpiteitä verkonhaltija katsoo voineensa suorittaa tietyssä ajassa, eikä myöskään niillä perusteluilla, joiden nojalla verkonhaltija katsoo, ettei se olisi voinut korjata vikaa tietyssä ajassa. Sähkömarkkinalaissa ei ole mainittu vastuusta vapauttavana seikkana verkonhaltijan muualla verkossaan suorittamia korjaustoimenpiteitä tai esimerkiksi alueverkonhaltijan verkkoon suoritettavia korjaustoimenpiteitä. Mikäli verkonhaltija voisi vapautua suorittamasta vakiokorvauksia tietyille asiakkailleen sillä perusteella, että se on tehnyt muualla verkossaan tai muihin verkkoihin korjaustoimenpiteitä, tämä johtaisi spekulointiin siitä, mitä vikoja olisi ehditty korjata, ja asiakkaan oikeus vakiokorvaukseen vaarantuisi. Alueverkon verkonhaltijoilla ei ole velvollisuutta maksaa vakiokorvauksia. Tämän vuoksi on johdonmukaista, että alueverkosta aiheutuneet viat on suljettu pois vakiokorvaussääntelystä. Lainsäätäjän tarkoituksena ei ole ollut poistaa asiakkaan oikeutta vakiokorvaukseen sellaisista jakeluverkon vioista, joiden kanssa samanaikaisesti on esiintynyt alueverkon vika. Muutoin jakeluverkonhaltija voisi välttää korvausten maksamisen niihin oikeutetuille asiakkailleen aina, kun samanaikainen alueverkon vika on esiintynyt. Sallilan on merkittävä kyseinen keskeytys Energiamarkkinavirastolle toimitettaviin keskeytystietoihin vikana, joka on johtunut sen omasta verkosta ja joka vaikuttaa kustannusten laskentaan hinnoittelua koskevissa valvontamenetelmissä. Sallilan valituksessaan esittämä vaatimus on ristiriidassa sen kanssa, miten vika otetaan huomioon valvontamenetelmissä. Sallila ei ole tuonut esiin seikkoja, jotka osoittaisivat Energiamarkkinaviraston päätöksen olevan lainvastainen tai jotka osoittaisivat, että viraston päätös ei johtaisi oikeaan ja sähkömarkkinalain mukaiseen lopputulokseen. Lainsäätäjän Energiamarkkinavirastolle asiassa jättämä harkintavalta tulee säilyttää. Fortum Sähkönsiirto Oy:tä koskeva päätös Energiamarkkinavirasto tai markkinaoikeus eivät ole Fortum Sähkönsiirto Oy:tä koskevilla päätöksillään ottaneet kantaa Sallilan ja Fortum Sähkönsiirto Oy:n välisiin sopimuksiin, vahingonkorvauksiin tai vastuiden jakautumiseen 26.12.2011 sattuneen myrskyn tapahtumien seurauksena. Sallilalla on mahdollisuus halutessaan nostaa sopimusvelvoitteita ja vahingonkorvausta koskeva kanne asian osalta. Energiamarkkinavirasto ja markkinaoikeus eivät ole Fortum Sähkönsiirto Oy:tä koskevissa päätöksissään ottaneet myöskään kantaa sähkönjakelun keskeytyksistä A:lle ja B:lle maksettaviin vakiokorvauksiin. Sallila ei voi välttää korvausvastuutaan vetoamalla taustalla olevaan Fortum Sähkönsiirto Oy:n virheeseen. Fortum Sähkönsiirto Oy:n verkossa tapahtunut vika ei aiheuttanut keskeytystä A:lle ja B:lle, vaan sähköntoimituksen keskeytyminen on johtunut Sallilan omassa verkossa olleesta viasta, joka alkoi 42 minuuttia ennen Fortum Sähkönsiirto Oy:n keskeytystä. Jos sähkönjakelun keskeytys olisi johtunut alueverkon viasta, ei Sallila olisi velvollinen maksamaan vakiokorvausta. Sähkömarkkinalakia koskevan hallituksen esityksen (HE 218/2002
2. vp)yleisperusteluluista ilmenee, että tarkoituksena ei ole ollut rajata jakeluverkon asiakkaiden oikeuksia saada vakiokorvauksia, eikä erityisesti tilanteessa, jossa keskeytyksen on aiheuttanut oman jakeluverkon vika. Korvausvastuusta vapautumisen edellytykset Sähkönjakelun keskeytyminen A:n ja B:n sähkönkäyttöpaikkaan ei ole aiheutunut alueverkon viasta vaan Sallilan verkon viasta ja on ollut Sallilan vaikutusmahdollisuuksien piirissä. Sallilan voidaan kohtuudella edellyttää ottavan toiminnassaan huomioon keskeytyksen aiheuttaneet jakeluverkkonsa viat. Sallila olisi kaikkea huolellisuutta noudattaen pystynyt välttämään verkkonsa vian aiheuttaman keskeytyksen ja sen seuraukset. Sallila olisi pystynyt rajaamaan keskeytyksen alle vakiokorvaukseen oikeuttavan ajan verkon rakentamista, käyttöä ja kunnossapitoa koskevalla toiminnallaan. Sallilan mahdollisuus vian paikantamiseen ja korjaamiseen Sallilan väite siitä, ettei se ole voinut paikantaa ja korjata jakeluverkossaan olevaa vikaa ennen kuin sähkö on saatu alueverkkoon, on virheellinen. Alueverkon vika voi hidastaa jakeluverkon vikojen paikallistamista, koska tällöin tietoa verkon vioista ei tule sähköasemalle. Keskeytyksen aiheuttanut Sallilan jakeluverkon vika olisi paikallistettu ja korjattu nopeasti normaalitilanteessa. Kun Sallilan alueella on esiintynyt samaan aikaan myös muita vikoja, Sallila on aloittanut tärkeimpinä pitämiensä kohteiden, joiden piirissä on ollut enemmän asiakkaita, vikapaikkojen selvittämisen ja korjaamisen ensin. Korjausten priorisointi ei vapauta verkonhaltijaa maksamasta vakiokorvauksia asiakkaille, jotka ovat kärsineet pidemmän keskeytysajan verkonhaltijan korjausten suorittamisjärjestystä koskevien valintojen vuoksi. Muutoin tiheämmin asutulla alueella asuvat asiakkaat olisivat vakiokorvauksen osalta paremmassa asemassa kuin harvemmin asutulla alueella asuvat asiakkaat, mikä olisi vastoin syrjimättömyys- ja tasapuolisuusvaatimusta. Sallilan keskijänniteverkon pituus on 1 500 km. Normaali käytäntö on, että keskijänniteverkon viat tutkitaan ensin ja sen jälkeen pienjänniteverkon viat. A:n ja B:n tapauksessa keskeytyksen aiheutti keskijänniteverkossa sattunut vika. Sallilan keskimääräinen keskijännitelähdön pituus on arviolta noin 11 kilometriä. Tieto Sallilan verkon viasta on tullut sähköasemalle yli 40 minuuttia ennen alueverkon vian alkamista. Sallila on saanut heti vian ilmaannuttua tiedon siitä, millä lähdöllä vika on. Sallilalla on ollut saatavilla kaikki tarvittava tieto vian tarkempaan paikallistamiseen. Tarvetta syöttävän verkon sähkölle ei ole enää siinä vaiheessa, kun tiedetään kyseessä olevan pysyvä vika ja kun vikapaikka on pystytty suurin piirtein paikallistamaan. A:n ja B:n tapauksessa Sallilalla on ollut 42 minuuttia aikaa selvittää tarkempaa vikapaikkaa laskennan, jälleenkytkentöjen ja muun verkostoautomaation avulla ennen alueverkon vian alkamista. Sallilalla on ollut aikaa ja mahdollisuus tarvittaessa myös lähettää partio selvittämään vikapaikkaa ja korjata vika, minkä se olisi voinut tehdä 7 tuntia 19 minuuttia kestäneen alueverkon vian aikana. Sallila ei ole kuitenkaan osoittanut, että se olisi lähettänyt partiota selvittämään ja korjaamaan vikaa. Sallilalla olisi ollut myös mahdollisuus käyttää vian paikantamiseen automaatiota ja korjata vika alueverkon vian päättymisen jälkeenkin. Aikaa olisi tällöin ollut 4 tuntia ja 20 minuuttia ennen vakiokorvaukseen oikeuttavan 12 tunnin aikarajan ylittymistä. A:lta ja B:ltä sähköt olivat pois vähintään 76 tuntia. Näin ollen perusteita ei ole sille, että Sallila vapautuisi vakiokorvausvastuusta. Suullista käsittelyä koskeva vaatimus Suullisessa käsittelyssä ei ole saatavissa sellaista selvitystä, joka voisi vaikuttaa asian ratkaisuun. Sallila on kirjallisesti tuonut esiin kantansa siitä, ettei se ole voinut paikantaa ja korjata jakeluverkkonsa vikoja, koska alueverkossa ei ole ollut siirrettävää sähköä. Sallilan on mahdollista esittää tästä seikasta kirjallista näyttöä. Energiamarkkinavirasto on perustanut päätöksen siihen seikkaan, että vika on alkanut Sallilan verkosta, eikä yhtiö ole osoittanut tehneensä korjaustoimenpiteitä. Mikäli Sallila onkin suorittanut korjaustoimenpiteitä, se voi toimittaa kirjalliset dokumentit toimenpiteiden suorittamisesta. Sen osoittaminen, mitä toimenpiteitä Sallila olisi teoriassa voinut tehdä, ei ole asiassa merkityksellistä. Asiassa ei ole merkityksellistä myöskään se, olisiko Sallila kyennyt korjaamaan verkkonsa viat 42 minuutissa ennen alueverkon kaatumista tai alueverkon häiriön aikana, koska vika on alkanut Sallilan verkosta ja loppunut FSS:n verkon vian päättymisen jälkeen. Energiamarkkinavirasto on varannut mahdollisuuden esittää henkilötodistelua, mikäli suullinen käsittely järjestetään. Sallila Sähkönsiirto Oy ei ole sille varatusta tilaisuudesta huolimatta antanut vastaselitystä Energiamarkkinaviraston lausunnon johdosta. Sallila Sähkönsiirto Oy on ilmoittanut oikeudenkäyntikulujensa määräksi markkinaoikeudessa 12 889,50 euroa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa 3 000 euroa (alv 0 %). Energiamarkkinavirastolle on lähetetty tiedoksi Sallila Sähkönsiirto Oy:n oikeudenkäyntikuluvaatimus. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu 1. Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. Valitus hylätään. Markkinaoikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. 2. Korkein hallinto-oikeus hylkää vaatimuksen suullisen käsittelyn toimittamisesta. 3. Sallila Sähkönsiirto Oy:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään. Perustelut 1. Pääasia 1.1 Sovellettavat säännökset ja lainvalmisteluaineisto Sähkömarkkinalakia (386/1995) koskevan hallituksen esityksen (HE 138/1994
3. vp)taustalla on ollut se, että sähköverkot ovat niin sanottuja luonnollisia monopoleja, koska rinnakkaisten kilpailevien verkkojen rakentaminen ei ole yleensä taloudellisesti mahdollista (PeVL 19/1994 vp). Sähkömarkkinalakiin (386/1995) muutoksineen sisältyy lukuisia jakeluverkonhaltijan verkko-omaisuuden käyttöön kohdistuvia velvollisuuksia ja rajoituksia. Perustuslakivaliokunta on vakiintuneessa käytännössään lähtenyt siitä, että velvoitteet ja rajoitukset ovat kulloinkin kysymyksessä olevan omaisuuden erityisluonne huomioon ottaen perustuslain mukaisia, jos ne perustuvat lain täsmällisiin säännöksiin ja ovat omistajan kannalta kohtuullisia (PeVL 36/2004 vp siinä viitattuine perustuslakivaliokunnan käytäntöineen). Sähkömarkkinalain

§:n (444/2003) 1 momentin mukaan sähkönkäyttäjällä on oikeus verkkopalvelun yhtäjaksoisen keskeytymisen perusteella vakiokorvaukseen, jos jakeluverkonhaltija tai vähittäismyyjä, joka myy sähköä sähkönkäyttäjille kiinteistön tai sitä vastaavan kiinteistöryhmän sisäisen sähköverkon kautta, ei osoita, että verkkopalvelun keskeytyminen johtuu hänen vaikutusmahdollisuuksiensa ulkopuolella olevasta esteestä, jota hänen ei kohtuudella voida edellyttää ottavan huomioon toiminnassaan ja jonka seurauksia hän ei kaikkea huolellisuutta noudattaen olisi voinut välttää tai voittaa. Sähkömarkkinalain vakiokorvaussääntelyä koskevien esitöiden (HE 218/2002 vp) mukaan sääntelyn tavoitteena on ensinnäkin parantaa sähkönkäyttäjien oikeusasemaa sähkön toimituksen keskeytystilanteissa sekä parantaa sähkönkäyttäjien mahdollisuuksia saada korvaus sääolosuhteiden aiheuttamista pitkäaikaisista verkkopalvelun keskeytymisistä. Toisaalta keskeisenä tavoitteena on myös sähkönjakelun toimitusvarmuuden parantaminen. Vakiokorvausmenettelyn avulla pyritään vaikuttamaan jakeluverkonhaltijoiden toimintaan ohjaamalla heitä ehkäisemään sähköntoimituksen keskeytysten syntymistä sekä korjaamaan keskeytystilanteissa mahdollisimman pikaisesti keskeytyksen aiheuttaneet vauriot. Vakiokorvausta koskevan sähkömarkkinalain

§:n säännöksen ja vakiokorvaussääntelyä koskevien esitöiden (HE 218/2002 vp) perusteella vakiokorvausvastuun syntymisen edellytyksenä on, että verkkopalvelun keskeytyksen aiheuttanut tapahtuma kuuluu jakeluverkonhaltijan omaan vaikutuspiiriin. Hallituksen esityksessä lausutun mukaan vakiokorvauksen perusteena on jakeluverkonhaltijan tuottamasta verkkopalvelusta johtuva keskeytystapahtuma. Seikat, jotka voidaan lukea jakeluverkonhaltijan omaan vaikutuspiiriin, aiheuttavat hänelle lähtökohtaisesti aina

§:n säännöksessä tarkoitetun korvausvastuun. Verkkopalvelun keskeytyessä vähintään 12 tunnin ajaksi jakeluverkonhaltija on velvollinen tuottamuksestaan riippumatta suorittamaan sähkönkäyttäjälle korvauksen sähkönkäyttömahdollisuuden puuttumisesta. Hallituksen esityksessä lausutun mukaan pääsääntöisesti keskeytykset, jotka aiheutuvat kanta- tai alueverkossa tapahtuneesta keskeytyksestä tai häiriöstä, vapauttavat jakeluverkonhaltijan vakiokorvauksen maksamisesta sähkönkäyttäjille. 1.2 Energiaviraston harkintavaltaa koskeva kysymys Toisin kuin Energiavirasto on esittänyt, virastolla ei ole sähkömarkkinalain

§:n mukaisen vakiokorvauksen laskennan perusteena olevan keskeytysajan määräytymisen arvioinnissa laajaa harkintavaltaa. Sen sijaan virastolle kuuluu laajaa harkintavaltaa, kun kysymys on viraston sääntelyviranomaisena toteuttamasta verkkotoiminnan kohtuullisen tuoton määrittämistä koskevasta toimenpiteestä. 1.3 Vakiokorvauksen perusteena olevan keskeytysajan laskeminen Korkein hallinto-oikeus katsoo, kuten markkinaoikeus, että jakeluverkonhaltija vapautuu sähkömarkkinalain

§:n 1 momentin mukaisesta velvollisuudesta suorittaa asiakkaalle vakiokorvausta sellaisesta verkkopalvelun keskeytymisestä, jonka ainoastaan kanta- tai alueverkossa tapahtunut häiriö on aiheuttanut jakeluverkonhaltijan asiakkaalle. Tällainen jakeluverkon ulkopuolisesta syystä aiheutunut verkkopalvelun keskeytyminen on jakeluverkonhaltijan vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella, eikä jakeluverkonhaltija voi vaikuttaa keskeytykseen omilla toimenpiteillään. Tässä asiassa ratkaistavana oikeuskysymyksenä on, voidaanko Sallila Sähkönsiirto Oy:n jakeluverkon verkkopalvelun katsoa keskeytyneen Sallila Sähkönsiirto Oy:n vaikutusmahdollisuuksiin kuuluvan seikan vuoksi sinä aikana, jona Sallila Sähkösiirto Oy:n jakeluverkon sähkönjakelun keskeytyksen kanssa samanaikaisesti myös Fortum Sähkönsiirto Oy:n (nykyisin Caruna Oy) alueverkon verkkopalvelu on ollut keskeytyneenä. Fortum Sähkönsiirto Oy:n 110 kilovoltin alueverkko toimii siirtojohtona Fingrid Oyj:n kantaverkosta Satapirkan Sähkö Oy:n 110 kilovoltin kenttien kautta Sallila Sähkönsiirto Oy:n jakeluverkkoon. Sähkönjakelun keskeytys A:n ja B:n sähkönkäyttöpaikkaan on alkanut 26.12.2011 klo 7.33, jolloin Sallila Sähkönsiirto Oy:n jakeluverkkoon on tullut vika johtojen päälle kaatuneiden puiden vuoksi. Sallila Sähkönsiirto Oy on saanut viasta tiedon välittömästi. Sähkönjakelun keskeytyminen on päättynyt lähes 77 tuntia myöhemmin 29.12.2011 klo 12.16 Sallila Sähkönsiirto Oy:n korjattua jakeluverkkoonsa tulleen vian. Sallila Sähkönsiirto Oy:n jakeluverkkoon sähköä syöttävässä Fortum Sähkönsiirto Oy:n 110 kilovoltin alueverkossa sähkönsiirto on keskeytynyt 42 minuuttia mainitun Sallila Sähkönsiirto Oy:n jakeluverkon verkkopalvelun keskeytymisen jälkeen. Fortum Sähkönsiirto Oy:n alueverkon sähkönsiirron keskeytyminen on alkanut 26.12.2011 klo 8.15 ja päättynyt samana päivänä klo 15.34 ja kestänyt siten 7 tuntia ja 19 minuuttia. Sallila Sähkönsiirto Oy:n jakeluverkon verkkopalvelun keskeytyminen on alkanut ennen Fortum Sähkönsiirto Oy:n alueverkon verkkopalvelun keskeytymistä puiden kaaduttua sähköjohtojen päälle. Tällainen sähkönjakelun keskeytymisen syy ei ole ollut Sallila Sähkönsiirto Oy:n vaikutusmahdollisuuksien ulkopuolella ja siten sähkönjakelun keskeytyminen on lähtökohtaisesti aiheutunut Sallila Sähkönsiirto Oy:n vastuulle kuuluvasta seikasta. Sallila Sähkönsiirto Oy on vedonnut siihen, ettei se ole voinut paikantaa ja korjata myrskyn jakeluverkolleen aiheuttamia vaurioita toisen yhtiön vastuulla olevan alueverkon verkkopalvelun keskeytymisen vuoksi. Sallila Sähkönsiirto Oy on lausunut, että sähköverkon testaaminen ja häiriöiden paikantaminen on mahdollista ainoastaan silloin, kun verkossa on sähköä. Energiavirasto on lausunnossaan todennut, että alueverkon sähkönsiirron keskeytyminen voi hidastaa jakeluverkon vikojen paikallistamista, koska tällöin tietoa verkon vioista ei tule sähköasemalle. Viraston lausuman mukaan tieto Sallila Sähkönsiirto Oy:n verkon viasta on kuitenkin tullut sähköasemalle heti vian synnyttyä eli 42 minuuttia ennen alueverkon vian alkamista ja Sallila Sähkönsiirto Oy on saanut heti vian ilmaannuttua tiedon, millä johtolähdöllä vika on. Energiavirasto on todennut, että Sallila Sähkönsiirto Oy:llä on ollut 42 minuuttia aikaa selvittää tarkempaa vikapaikkaa laskennan, jälleenkytkentöjen ja muun verkostoautomaation avulla sekä mahdollisesti partioimalla ennen alueverkon vian alkamista. Energiavirasto on viitannut vielä siihen, että Sallila Sähkönsiirto Oy:llä on ollut aikaa noin 4 tuntia korjata vika Fortum Sähkönsiirto Oy:n alueverkon vian päättymisen jälkeen ennen kuin vakiokorvaukseen oikeuttava 12 tunnin keskeytysaikaa koskeva raja on ylittynyt. Sallila Sähkönsiirto Oy on saanut käyttövalvontajärjestelmästään tiedon jakeluverkkonsa viasta heti vian alkamishetkellä. Sallila Sähkönsiirto Oy olisi voinut tällöin välittömästi aloittaa ainakin vian paikantamista koskevat toimenpiteet. Tällaisista toimenpiteistä Sallila Sähkönsiirto Oy ei ole kuitenkaan esittänyt selvitystä. Selvitystä ei ole esitetty siitäkään, että vikaa olisi sinä aikana, jolloin Fortum Sähkönsiirto Oy:n alueverkon sähkönsiirto on jo ollut keskeytyneenä, pyritty korjaamaan maastossa suoritettavin korjaustoimin. Linjalle kaatuneiden puiden aiheuttamien vaurioiden korjaaminen joudutaan tyypillisesti suorittamaan maastossa sähköttömissä olosuhteissa, joten alueverkon sähkönsiirron keskeytys ei muodosta perustetta olla ryhtymättä korjaustöihin. Kun otetaan huomioon vakiokorvaussääntelyn tavoite ohjata jakeluverkonhaltijaa verkkopalvelun keskeytymistilanteissa mahdollisimman pikaisesti korjaamaan keskeytyksen aiheuttaneet vauriot, se seikka, että Fortum Sähkönsiirto Oy:n alueverkossa sähkönsiirto on keskeytynyt Sallila Sähkönsiirto Oy:n jakeluverkkoon tulleen vian jälkeen, ei muodosta perustetta vakiokorvausvelvollisuuden rajoittamiselle. Sallila Sähkönsiirto Oy on tuonut esiin, että sen jakeluverkossa on tapahtunut useita vikoja samaan aikaan ja että se on ollut selvittämässä ja korjaamassa myös Fortum Sähkönsiirto Oy:n alueverkon vikoja keskeytysten aikaan. Näitä seikkoja ei voida kuitenkaan pitää sellaisina sähkömarkkinalain

§:ssä tarkoitettuina perusteina, jotka vapauttaisivat Sallila Sähkönsiirto Oy:n suorittamasta A:lle ja B:lle vakiokorvausta heidän kärsimästään sähkönkäyttömahdollisuuden puuttumisesta. Kun huomioon otetaan Sallila Sähkönsiirto Oy:n jakeluverkon verkkopalvelun keskeytymisen alkamisajankohta sekä Sallila Sähkönsiirto Oy:n A:n ja B:n sähkönkäyttöpaikkaan liittyviin korjaamistoimenpiteisiin ryhtymisestä saatu selvitys, myöskään se seikka, onko Fortum Sähkönsiirto Oy laiminlyönyt 110 kilovoltin suurjännitteistä verkkoa koskevan kehittämisvelvollisuutensa, ei ole merkityksellinen tässä asiassa arvioitaessa Sallila Sähkönsiirto Oy:n velvollisuutta suorittaa vakiokorvausta sähkönjakelun keskeytymisestä. Tämän vuoksi ja kun muutoin otetaan huomioon edellä ilmenevät markkinaoikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, markkinaoikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita.

1. Suullista käsittelyä koskeva vaatimus Hallintolainkäyttölain 37 §:n 1 momentin mukaan asian selvittämiseksi toimitetaan tarvittaessa suullinen käsittely. Sallila Sähkönsiirto Oy on pyytänyt suullisen käsittelyn toimittamista todistajan kuulemiseksi siitä seikasta, onko Sallila Sähkönsiirto Oy voinut paikantaa ja korjata jakeluverkkonsa viat siitä huolimatta, että alueverkossa ei ole ollut siirrettävää sähköä. Arvioitaessa Sallila Sähkönsiirto Oy:n velvollisuutta vakiokorvauksen suorittamiseen riidanalaiselta osin olennaista edellä lausutun mukaisesti on, ettei Sallila Sähkönsiirto Oy ole esittänyt selvitystä siitä, että se olisi heti jakeluverkkonsa vian ilmenemisen jälkeen ryhtynyt toimenpiteisiin jakeluverkkonsa vian paikantamiseksi ja korjaamiseksi. Tähän nähden suullisen käsittelyn toimittamisella sen seikan selvittämiseksi, olisiko jakeluverkon viat olleet paikannettavissa ja korjattavissa sen jälkeen, kun alueverkon verkkopalvelu on keskeytynyt, ei ole asian ratkaisemisen kannalta merkitystä. Suullisen käsittelyn toimittamisella ei ole siten saatavissa sellaista selvitystä, joka voisi vaikuttaa asian ratkaisuun. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon asiakirjoista saatava selvitys sekä korkeimman hallinto-oikeuden pääasiaratkaisu ja siinä lausutut perustelut, suullisen käsittelyn toimittaminen ei ole tarpeen asian selvittämiseksi.
2. Oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa Asian näin päättyessä ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, Sallila Sähkönsiirto Oy:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Matti Pellonpää, Sakari Vanhala, Eija Siitari, Alice Guimaraes-Purokoski ja Heikki Harjula. Asian esittelijä Anne Nenonen.