← Suomi

KHO/2016/29

2016 false KHO:2016:29 Vanhainkoti, jossa A asui, oli remontin yhteydessä muutettu kolmeksi tehostettua palveluasumista tarjoavaksi kodiksi. Ennen muutosta A:lta oli peritty sosiaalihuollon asiakasmaksua pitkäaikaisesta laitoshoidosta. Muutoksen jälkeen A:lta oli ryhdytty perimään sosiaalihuollon avopalvelujen maksuja. Hallinto-oikeus ei ollut pitänyt A:n saamaa hoitoa avohoitona, vaan oli katsonut, että A:n tehostetun palveluasumisen yksikössä saamaa hoitoa oli pidettävä sosiaalihuoltolaissa tarkoitettuna laitoshoitona ja maksu määrättävä tämän mukaisesti. Korkein hallinto-oikeus purki sosiaali- ja terveyslautakunnan hakemuksesta hallinto-oikeuden päätöksen. Korkein hallinto-oikeus totesi, että A:n hoito ja huolenpito oli järjestetty tehostettuna palveluasumisena, jota on pidettävä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen kannalta avopalveluna. Asiassa saadusta selvityksestä ei ilmennyt, että A:n tarvitsemia ja hänelle tosiasiassa järjestettyjä palveluja ei voitaisi pitää sosiaalihuoltolaissa tarkoitettuina asumispalveluina. Asumispalveluyksikön toiminnasta saadun selvityksen perusteella toimintaa voitiin pitää tehostettuna palveluasumisena ja siten avohoidon palveluna. A:lta perittäviä maksuja ei tullut määrätä pitkäaikaisen laitoshoidon maksuina. Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 1, 7 b ja 7 c § Sosiaalihuoltolaki (710/1982) 22, 23 ja 24 § Sosiaali- ja terveysministeriön asetus avohoidon ja laitoshoidon määrittelyn perusteista (1806/2009) Hallintolainkäyttölaki 63 § 1 momentti 2 kohta ja 63 § 2 momentti Päätös, josta valitetaan Hämeenlinnan hallinto-oikeus 25.2.2015 nro 15/0113/4 Asian aikaisempi käsittely Sastamalan yhteistoiminta-alueen sosiaali- ja terveyslautakunnan alainen viranhaltija on päätöksillään 5.4.2013 määrännyt A:n säännöllisen kotihoidon kuukausimaksun määrästä sekä kotihoidon tukipalveluiden maksujen määristä. Sastamalan yhteistoiminta-alueen sosiaali- ja terveyslautakunta on päätöksellään 5.6.2013 (§ 66) hylännyt A:n hoivamaksupäätöstä koskevan oikaisuvaatimuksen perusteettomana. Päätöksen perustelujen mukaan päätös on tehty sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun asetuksen mukaisena. A:n tehostetussa palveluasumisessa muodostunut maksujen kokonaismäärä suhteutuu hänen käytettävissään oleviin tuloihin niin, että sosiaali- ja terveyslautakunnan vahvistaman käyttövaran alaraja ylittyy. A on hallinto-oikeudelle osoittamassaan valituksessa ensisijaisesti vaatinut, että asiakasmaksu on muutettava sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 7 c §:n mukaiseksi pitkäaikaisesta laitoshoidosta perittäväksi maksuksi. Toissijaisesti maksujen määrä on tarkistettava. A:n tuloja ja menoja koskeva laskelma on virheellinen. Hallinto-oikeuden ratkaisu Hämeenlinnan hallinto-oikeus on hakemuksen kohteena olevalla päätöksellään, siltä osin kun korkeimmassa hallinto-oikeudessa on kysymys, kumonnut Sastamalan yhteistoiminta-alueen sosiaali- ja terveyslautakunnan päätöksen ja palauttanut hoitomaksun määräämistä koskevan asian lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään, siltä osin kuin korkeimmassa hallinto-oikeudessa on kysymys, seuraavasti: A:n hoitomaksun määräytymisperuste Sovellettavat oikeusohjeet Sosiaalihuoltolain 24 §:n mukaan laitoshuollolla tarkoitetaan hoidon, ylläpidon ja kuntouttavan toiminnan järjestämistä jatkuvaa hoitoa antavassa sosiaalihuollon toimintayksikössä. Laitoshuoltoa annetaan henkilölle, joka tarvitsee apua, hoitoa tai muuta huolenpitoa, jota ei voida tai ei ole tarkoituksenmukaista järjestää hänen omassa kodissaan muita sosiaalipalveluita hyväksi käyttäen. Sosiaali- ja terveysministeriön antaman asetuksen avohoidon ja laitoshoidon määrittelyn perusteista 3 §:n mukaan sosiaali- tai terveydenhuollon toiminta on avohoitoa tai laitoshoitoa liitteessä määriteltyjen perusteiden mukaisesti. Asetuksen liitteen mukaan sosiaalihuollon laitokselle on tunnusomaista se, että siellä annetaan hoitoa, kuntoutusta ja ylläpitoa erityistä huolenpitoa vaativille henkilöille, jotka eivät tarvitse sairaalahoitoa, mutta jotka eivät selviä kotona tai muussa avohoidossa säännöllisten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämisestä huolimatta. Laitoshoidosta on aina kysymys muun muassa silloin, kun kysymyksessä on sosiaalihuoltolain 24 §:ssä ja sosiaalihuoltoasetuksen (607/1983) 11 §:ssä tarkoitettu laitoshuolto. Avohoitoa sen sijaan on muissa kuin laitoksissa järjestetyt palvelut, ellei ole ilmeisen painavia perusteita pitää toimintaa laitoshoitona. Avohoidossa korostuu henkilön omaehtoinen vaikutusmahdollisuus palvelujen ja asumisen järjestämiseksi. Toisaalta avohoitoa voidaan järjestää myös vammansa tai sairautensa vuoksi paljon tukea tai hoitoa tarvitsevalle henkilölle, joka ei sairautensa tai vammansa vuoksi pysty itse osallistumaan itseään tai hoitoaan koskevaan päätöksentekoon. Avo­hoidolle on tunnusomaista, että henkilö muun muassa asuu vuokra-asunnossa, josta on tehty huoneenvuokralain mukainen vuokrasopimus. Avohoidossa olevaksi katsotaan myös asumispalveluja saava henkilö. Asumiseen liittyvät tukipalvelut mahdollistavat henkilölle hoitaa itse henkilökohtaiset asiansa mieleisellään tavalla. Avohoidossa henkilölle on yleensä laadittu palvelu- ja hoitosuunnitelma, jossa on määritelty annettavat palvelut. Avohoidon ja laitoshoidon määrittelyn perusteista annetun asetuksen liitteessä "Laitos- ja avohoidon sekä yksityisen ja julkisen palvelun välinen rajanveto" on säädetty seikoista, joihin tulee kiinnittää huomiota, kun harkitaan ovatko muussa kuin laitoksessa järjestetyt palvelut laitoshoitoa. Arvioitaessa, onko ilmeisen painavia perusteita, joiden perusteella voidaan katsoa, että tarkoituksena on ollut laitoshoidon järjestäminen, tulee kiinnittää huomiota kaikkien seuraavien seikkojen muodostamaan kokonaisuuteen:

  1. a)toimintayksikön antamien palvelujen laatu ja määrä,
  2. b)toimintayksikön koko sekä siellä työskentelevän hoitohenkilöstön koulutus, määrä ja työajat,
  3. c)toimintayksikössä olevien henkilöiden asumisen järjestäminen yhden tai useamman henkilön huoneisiin ja muut tilajärjestelyt, sekä
  4. d)toimintayksikössä olevien henkilöiden toimintakyky sekä heidän omaehtoinen mahdollisuutensa vaikuttaa asumisen, palvelujen ja henkilökohtaisen toiminnan järjestelyihin. Mainitussa liitteessä todetaan vielä, että toiminta ei ole avohoitoa esimerkiksi tilanteessa, jossa kunnallinen vanhainkoti on pelkästään nimetty uudelleen asumispalveluyksiköksi ilman, että sen toimintaa on käytännössä muutettu. Jotta laitos muuttuisi avohoitoyksiköksi, tulee myös sen toiminnan muuttua. Saatu selvitys A on ollut hoidettavana --- laitoshoidossa marraskuusta 2009 lähtien. Häneltä on peritty hoidosta pitkäaikaisen laitoshoidon maksu. --- laitospaikat on muutettu tehostetun palveluasumisen paikoiksi Sastamalan kaupungin palvelurakennemuutoksessa, jonka yhteydessä 95-paikkaisesta vanhainkodista on remontoitu 80-paikkainen, kolmeen eri kotiin jakautuva tehostetun palveluasumisen kokonaisuus. Sastamalan kaupungin päätöksentekoa on ohjannut talouden tuottavuusohjelman tavoitteet ja sosiaali- ja terveysministeriön ohjeistus ikääntyneiden hoivan järjestämisessä. Sastamalan yhteistoiminta-alueen sosiaali- ja terveyslautakunnan (Sotesi) muutosta koskevista tiedotteista käy ilmi, että --- asukkaat ovat muutoksessa säilyttäneet paikkansa silloisessa --- kiinteistössä. Muutoksen yhteydessä asukashuoneet on muutettu yhden hengen asunnoiksi, joihin asukkaille on tehty vuokrasopimus. Hoitajamitoitus on säilynyt samana ja kaikille asukkaille on turvattu ympärivuorokautinen hoiva. Muutoksen yhteydessä jokaiselle asukkaalle on laadittu palvelusuunnitelma, jossa palvelutarpeet on määritelty asukaskohtaisesti. Asukaskohtaisissa palvelu- hoitosuunnitelmissa on sovittu asiakkaan kanssa kaikkien tukipalvelujen järjestämistavasta. Asukkaalla on mahdollisuus järjestää tarvitsemansa tukipalvelut haluamallaan tavalla joko sopimalla omaisen/läheisen kanssa tukipalvelujen hoitamisesta, ostamalla palvelut yksityisiltä palvelujen tuottajilta tai muilta tahoilta tai ostamalla palvelut Sotesin tukipalvelujärjestelmästä kiinteähintaisina tukipalveluina. Palvelurakennemuutokseen liittyen A:lta on 1.4.2013 lähtien peritty pitkäaikaisen laitoshoidon maksun sijasta säännöllisen kotihoidon maksua 380,86 euroa kuukaudessa sekä A:n palvelusopimuksessaan Sotesin tukipalvelujärjestelmän kautta valitsemista tukipalveluista (huonesiivous, pyykkipalvelu ja valmis vuode -palvelu) yhteensä 100 euroa kuukaudessa ja vuokraa 420 euroa kuukaudessa. A:n palvelusuunnitelmasta 26.11.2009 käy ilmi, että A:lla on vasemman puolen hemiplegiaoireisto eikä hän tästä syystä kykene pukeutumaan omatoimisesti. Palvelusuunnitelman mukaan hän huuhtelee hampaat itse, pesee kasvot ja vasemman kainalon sekä kampaa tukkansa omatoimisesti. A:lla on inkontinenssi. Hän pääsee pyörätuoliin kahden henkilön avustamana siirtovyötä käyttäen. A:n palvelusuunnitelmasta 28.8.2013 käy ilmi, että A sairastaa muun muassa sepelvaltimotautia. Lisäksi hän on sairastanut sydäninfarktin ja aivoinfarktin, jonka seurauksena hänellä on vasemman puoleinen hemiplegiaoireisto. Palvelusuunnitelmaan on tulosyyksi kirjattu yksin kotona pärjäämättömyys. Palvelusuunnitelman mukaan hän liikkuu omatoimisesti pyörätuolilla ja selviää itsenäisesti ruokailusta, vaatteiden valitsemisesta ja peruspesusta esimerkkinä kasvojenpesu. Hän kykenee ilmaisemaan mielipiteensä omista asioistaan. Hän tarvitsee apua alusastialla käynnissä, kylvetyksessä ja siirtymisissä wc-tiloihin. Apuvälineinä hänellä on käytössään pyörätuolin lisäksi nosturi ja alusastia. A:n 29.8.2013 päivätystä palvelusuunnitelman yhteenvedosta käy ilmi, että hän liikkuu itsenäisesti pyörätuolilla ja selviää itsenäisesti pienistä pesuista ja hiusten harjaamisesta. Hän tarvitsee hoitajien apua siirtymisiin, alusastialla ja saunassa käymiseen, pukeutumiseen. Henkilökunta auttaa häntä vierailuissa ystävien luokse --- lähiympäristössä ja taksi pidemmillä matkoilla. Epärealistisia tavoitteita ovat esimerkiksi wc:ssä käyntien uudelleen oppiminen ja yövierailuille pääseminen omaisten luokse. Hän käy teatterissa kerran tai kaksi vuodessa. Hän osallistuu aktiivisesti --- toiminnan kehittämiseen esimerkiksi asukaskokouksissa tai pihaistutusten hoitoon. Asian arviointi ja hallinto-oikeuden johtopäätös Sosiaalihuoltolaki ja sen nojalla annetut asetukset määrittelevät, milloin on kysymys laitos- ja avohoidosta. Avohoidon ja laitoshoidon määrittelyn perusteista annetun asetuksen liitteessä on säädetty, milloin on kysymys laitoshoidosta. Avohoitoa on sen sijaan muissa kuin laitoksissa järjestetyt palvelut, ellei ole ilmeisen painavia perusteita pitää toimintaa laitoshoitona. Avohoidossa korostuu henkilön omaehtoinen vaikutusmahdollisuus palvelujen ja asumisen järjestämiseksi. Toisaalta avohoitoa voidaan järjestää myös vammansa tai sairautensa vuoksi paljon tukea tai hoitoa tarvitsevalle henkilölle, joka ei sairautensa vuoksi pysty osallistumaan itseään tai hoitoaan koskevaan päätöksentekoon. Liitteessä on säädetty avohoidolle tunnusomaisista seikoista. Yksinomaan asiakkaan hoitoisuuden perusteella ei voida aina ratkaista, onko kyseessä laitoshoito vai avohoito asumispalveluyksikössä. Hoito voidaan järjestää joko laitoshoitona tai avohoitona. Hoitomuotojen käyttöalat ovat myös osin päällekkäisiä. Tällöin kokonaisuuden arvioinnissa on ratkaisevaa asiakkaan tosiasiassa saama palvelu ja sen laatu. Mikäli asiakasmaksu muutetaan siten, että se määräytyy pitkäaikaisen laitoshoidon maksun sijaan avohoidon maksuna, palvelumuodon muutoksen on oltava asiakkaan kannalta oleellinen ja tosiasiassa tapahtunut. Asiassa on otettava huomioon myös asiakkaiden yhdenvertainen kohtelu eli samasta palvelusta on määrättävä maksu samoilla perusteilla. A:n terveydentilasta saatu selvitys osoittaa, että hänen hoitoisuutensa ja hoidon tarpeensa ovat pysyneet lähes samana riippumatta hänen asuin- ja hoitopaikkansa muuttumisesta vanhainkodista tehostetun palveluasumisen yksiköksi. Asiassa ei ole osoitettu, että A:n saamat palvelut poikkeaisivat merkittävästi niistä palveluista, joita hän on vanhainkodissa saanut tai ainakin hänen olisi tullut sosiaalihuoltolain 24 §:n ja sosiaaliasetuksen 11 §:n 1 momentin huomioon ottaen saada. Yksinomaan ne seikat, että A:n asumisympäristö on kaupungin palvelurakennemuutoksessa muuttunut vanhainkodista tehostetun palveluasumisen yksiköksi, jossa A:lta peritään asumisesta vuokrasopimuksen perusteella määräytyvää vuokraa ja hänellä on mahdollisuus kalustaa asunto omilla huonekaluilla ja valita tarvitsemansa tukipalvelut, ei merkitse, että A:n saamaa hoitoa olisi pidettävä avohoitona. Kaikki edellä todettu kokonaisuutena huomioon ottaen asiassa on ilmeisen painavia perusteita pitää A:n tehostetussa palveluasumisen yksikössä saamaa hoitoa sosiaalihuoltolaissa tarkoitettuna laitoshoitona. Kun A on edellä todetulla tavalla sosiaalihuoltolaissa tarkoitetun laitoshuollon tarpeessa ja hänen saamaansa hoitoa on pidettävä sosiaalihuoltolaissa tarkoitettuna laitoshuoltona, on myös palvelusta perittävä sosiaalihuollon asiakasmaksu määrättävä pitkäaikaista laitoshoitoa saavilta perittävän maksun perusteiden eli asiakasmaksulain 7 c §:n perusteella. Koska Sastamalan yhteistoiminta-alueen sosiaali- ja terveyslautakunnalla on ollut asiasta toinen käsitys, hallinto-oikeus kumoaa sosiaali- ja terveyslautakunnan päätöksen ja palauttaa asian sille uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet Sosiaalihuoltolaki 24, 45 ja 46 § Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista 2 § 1 momentti, 7 c § 1 momentti ja 11 § 1 momentti Sosiaali- ja terveysministeriön asetus avohoidon ja laitoshoidon määrittelyn perusteista Hallinto-oikeuslaki 3 § Hallinto-oikeuden päätökseen sisältyy ilmoitus valituskiellosta, jonka mukaan päätökseen ei sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 15 §:n 4 momentin mukaan saa hakea muutosta valittamalla. Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Leena Nurmi, Reijo Kostamo ja Maarit Alhonnoro. Esittelijä Eriikka Kaipiainen (eri mieltä). Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa Sastamalan kaupunki / Sastamalan yhteistoiminta-alueen sosiaali- ja terveyslautakunta on korkeimpaan hallinto-oikeuteen 11.5.2015 saapuneessa hakemuksessa vaatinut, että A:n sosiaalihuollon asiakasmaksuja koskeva hallinto-oikeuden päätös puretaan. Päätöksen täytäntöönpano on keskeytettävä. Vaatimustensa tueksi hakija on esittänyt muun ohella seuraavaa: Hallinto-oikeus on virheellisesti katsonut, että A:n nykyiset palvelut tehostetussa palveluasumisessa eivät poikkeaisi merkittävästi niistä palveluista, joita hän on vanhainkodissa saanut tai hänen olisi tullut saada. Hallinto-oikeuden päätös perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen, kun hallinto-oikeus on katsonut, että A:n tehostetun palveluasumisen yksikössä saamaa hoitoa on pidettävä pitkäaikaisena laitoshoitona ja siitä perittävä maksu siten määrättävä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 7 c §:n perusteella. Julkinen etu vaatii päätöksen purkamista, koska hallinto-oikeuden ratkaisukäytäntö on omiaan saattamaan paitsi sosiaalihuollon asiakkaat myös kunnat keskenään eriarvioiseen asemaan. Ratkaisu on vastoin valtakunnallisia vanhuspoliittisia linjauksia. Se on myös aluehallintoviranomaisten valvonnassaan kunnalta edellyttämien toimenpiteiden vastainen. Pitkäaikaisen hoidon ja huolenpidon toteuttamista ohjaavista periaatteista säädetään niin sanotun vanhuspalvelulain 14 §:ssä. Aluehallintovirasto on korostanut Sastamalan kaupungin kanssa käymässään neuvottelussa 24.4.2015 vanhuspalvelulain tarkennusta. Tarkennuksen mukaisesti laitoshoitoa annettaessa kunnan tulee määräajassa perustella asiakkaan lääketieteellinen tarve pitkäaikaiselle laitoshoidolle. Ikääntyminen ja sen mukanaan tuoma toimintakyvyn lasku ei ole tällainen peruste, vaan asiakkaan tulee tarvita sellaista lääketieteellistä hoitoa, jota voidaan antaa vain laitoksessa. A:n tarvitsema hoito ei ole vaatinut laitoshoitoa, vaan se on pystytty toteuttamaan kaikilta osin avohuoltona ---. A on ollut hoidettavana --- laitoshoidossa marraskuusta 2009 lähtien. Tällöin häneltä on peritty pitkäaikaisen laitoshoidon maksu. --- on sittemmin remontin yhteydessä muutettu kolmeksi tehostetun palveluasumisen kodiksi Sastamalan kaupungin palvelurakennemuutoksessa. Palvelurakennemuutoksen perusteella A:lta on 1.4.2013 alkaen peritty pitkäaikaisen laitoshoitomaksun sijasta säännöllisen kotihoidon maksu sekä maksut hänen itsensä valitsemista tukipalveluista. Sastamalan kaupungin palvelurakenteiden muutosta ovat ohjanneet sosiaali- ja terveysministeriön ohjeet ja vanhuspalvelulain säännökset. Toteutetut muutokset ovat olleet linjassa valtakunnallisten laitoshoidon vähentämistavoitteiden kanssa. Muutokset ovat olleet myös aluehallintoviraston hyväksymiä. Jokainen tehostetun palveluasumisen koti sisältää asiakkaiden vuokra-asuntojen lisäksi oman kodin yhteiset oleskelutilat, joissa jokainen asukas osallistetaan voimavarojensa mukaisesti kodin yhteisiin askareisiin. Kaiken toiminnan lähtökohtana on asiakkaiden toimintakyvyn ylläpitäminen ja kuntoutuminen, yhteisöllisyyden lisääminen ja asiakkaiden osallisuuden lisääminen niin omaa kotia koskevassa päätöksenteossa kuin kodin ulkopuolelle ja muuhun yhteiskuntaan suuntautuvassa tekemisessä. A:n hoitoisuus ja hoidon tarpeet ovat pysyneet samana riippumatta asuin- ja hoitopaikan muutoksesta vanhainkodista tehostetun palveluasumisen kodiksi. Tällä ei ole kuitenkaan oikeudellista merkitystä asian ratkaisemisen kannalta, koska A:n tarvitsema hoiva voidaan turvata myös avohuoltona, samoin kuin se voidaan turvata myös vammansa tai sairautensa vuoksi paljon hoitoa tai tukea tarvitseville henkilöille. Tehostetun palveluasumisen yksiköissä henkilöstömitoitus ja -rakenne vastaavat aikaisemmin laitoksessa ollutta henkilöstömitoitusta. Asiakkaan hoiva on turvattu myös tehostetun palveluasumisen kodeissa. Lisänä on oikeus avopalveluihin sekä aito kodinomaisuus. Tehostetun palveluasumisen --- A:n asunto on vain hänen omassa hallinnassaan, kuten vuokrasuhteessa tyypillisesti on. Vuokrasuhde poikkeaa selvästi laitoshoidosta, jossa huoneen voi jakaa useampikin henkilö. --- asukkaiden hoito ja palvelutarve määritellään asiakaskohtaisessa hoito- ja palvelusuunnitelmassa. Asiakas voi valita haluamansa tukipalvelut ja sen, miten ne järjestetään. --- asiakas saa aikatauluttaa omaa arkeaan omia tarpeitaan parhaiten palvelevaksi. Laitoshoito puolestaan on kaavamaisempaa toimintaa aikatauluineen ja standardeineen. Muutos vanhainkodista tehostetun palveluasumisen kodiksi on ollut asiakkaan kannalta olennainen, ja se on tosiasiallisesti tapahtunut. --- toimintaa ei voida millään perusteella pitää laitoshoitona. A:n --- saamaa hoitoa on pidettävä avohoitona ja hänen saamastaan hoidosta tulee voida periä tämän mukaista sosiaalihuollon asiakasmaksua. Hallinto-oikeuden päätöksen täytäntöönpano on kiellettävä. Täytäntöönpano edellyttäisi sitä, että A muuttaa vanhainkotiin 15 kilometrin päähän nykyisestä asuinpaikastaan. Asiakas on myös omana mielipiteenään ilmoittanut, ettei hän halua siirtyä vanhainkotiin. A on antanut selityksen, jossa vaaditaan hakemuksen hylkäämistä. Sosiaalihuollon avohuollon asumispalveluyksikössä voi olla myös laitoshoidon asiakkaita. A:n toimintakyvystä on hallinto-oikeuden päätöksessä annettu hieman parempi kuva kuin se todellisuudessa on. A on edelleen laitoshoitopotilas. Huoneen hallintaan ei ole tullut minkäänlaista muutosta. --- toiminta on hieman muuttunut, mutta muutos ei perustu lakiin vaan henkilövaihdoksiin. Myös laitoshoitopaikoista tulisi sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen mukaan kehittää mahdollisimman kodinomaisia. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu 1. Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätös 25.2.2015 nro 15/0113/4 puretaan siltä osin kuin hallinto-oikeus on kumonnut Sastamalan yhteistoiminta-alueen sosiaali- ja terveyslautakunnan päätöksen ja palauttanut hoitomaksun määräämistä koskevan asian lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi. Asia palautetaan Hämeenlinnan hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi A:n hallinto-oikeudelle tekemässään valituksessa esittämien toissijaisten vaatimusten ratkaisemiseksi. 2. Lausuminen Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksen täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta raukeaa. Perustelut 1. Pääasia Sovellettavat oikeusohjeet Hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin 2 kohdan mukaan lainvoiman saanut päätös voidaan purkaa, jos päätös perustuu ilmeisesti väärään lain soveltamiseen tai erehdykseen, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen. Pykälän 2 momentin mukaan päätöstä ei saa purkaa, ellei se loukkaa yksityisen oikeutta tai julkisen edun katsota vaativan päätöksen purkamista. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun lain 1 §:n mukaan kunnallisista sosiaali- ja terveyspalveluista voidaan periä maksu palvelun käyttäjältä, jollei lailla toisin säädetä. Maksu voidaan periä henkilön maksukyvyn mukaan. Saman lain 7 b §:ssä säädetään pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevasta henkilöstä. Pykälän 1 momentin mukaan mainitun lain nojalla maksua määrättäessä pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevaksi katsotaan: 1) ympärivuorokautisen laitoshoidon alkamisesta lukien henkilö, jonka laitoshoidon voidaan arvioida kestävän pitempään kuin kolme kuukautta; sekä 2) muu kuin 1 kohdassa tarkoitettu henkilö sen jälkeen, kun hänen ympärivuorokautinen laitoshoitonsa on jatkunut kolme kuukautta, jos hänen toimintakykynsä on katsottava heikentyneen siten, että häntä on hoidettava edelleen laitoksessa. Pykälän 2 momentin mukaan sen estämättä, mitä 1 momentissa säädetään, pitkäaikaisessa laitoshoidossa olevaksi ei katsota: 1) henkilöä, joka saa lääkinnällisestä kuntoutuksesta annetun asetuksen (1015/1991) 3 §:n 2 momentin 6 kohdassa tai kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain 2 §:n 3 kohdassa tarkoitettua kuntoutusta laitoksessa; eikä 2) lasta tai nuorta, joka on sijoitettu laitoshoitoon lastensuojelulain nojalla. Saman lain 7 c §:ssä säädetään pitkäaikaisesta laitoshoidosta perittävän maksun perusteista. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksuista annetun asetuksen 3 §:ssä säädetään kotona annettavan palvelun maksuista. Vanhan sosiaalihuoltolain (710/1982) 22 §:n mukaan asumispalveluilla tarkoitetaan palvelu- ja tukiasumisen järjestämistä. Saman lain 23 §:n mukaan asumispalveluja annetaan henkilölle, joka erityisestä syystä tarvitsee apua tai tukea asunnon tai asumisensa järjestämisessä. Vanhan sosiaalihuoltolain 24 §:n mukaan laitoshuollolla tarkoitetaan hoidon, ylläpidon ja kuntouttavan toiminnan järjestämistä jatkuvaa hoitoa antavassa sosiaalihuollon toimintayksikössä. Laitoshuoltoa annetaan henkilölle, joka tarvitsee apua, hoitoa tai muuta huolenpitoa, jota ei voida tai ei ole tarkoituksenmukaista järjestää hänen omassa kodissaan muita sosiaalipalveluita hyväksi käyttäen. Avohoidon ja laitoshoidon määrittelyn perusteista annetun sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen (1806/2009) 3 §:n mukaan sosiaali- tai terveydenhuollon toiminta on avohoitoa tai laitoshoitoa liitteessä määriteltyjen perusteiden mukaisesti. Asetuksen liitteen laitoshoitoa koskevan jakson mukaan laitoshoitoa on hoito sairaalaa tai terveyskeskuksen vuodeosastoa vastaavassa sosiaalihuollon laitoksessa, kuten vanhainkodissa, kehitysvammaisten erityishuollon keskuslaitoksessa ja päihdehuoltolaitoksessa. Sosiaalihuollon laitokselle on tunnusomaista se, että siellä annetaan hoitoa, kuntoutusta ja ylläpitoa erityistä huolenpitoa vaativille henkilöille, jotka eivät tarvitse sairaalahoitoa, mutta jotka eivät selviä kotona tai muussa avohoidossa säännöllisten sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen järjestämisestä huolimatta. Laitoshoidosta on aina kysymys muun muassa silloin, kun kysymyksessä on sosiaalihuoltolain 24 §:ssä ja sosiaalihuoltoasetuksen (607/1983) 11 §:ssä tarkoitettu laitoshuolto. Liitteen avohoitoa koskevan jakson mukaan muissa kuin liitteen laitoshoitoa koskevassa jaksossa mainituissa toimintayksiköissä järjestetyt palvelut ovat avohoitoa, jollei ole ilmeisen painavia perusteita pitää toimintaa laitoshoitona. Avohoidossa korostuu henkilön omaehtoinen vaikutusmahdollisuus palvelujen ja asumisen järjestämiseksi. Avohoitoa voidaan järjestää myös vammansa tai sairautensa vuoksi paljon tukea tai hoitoa tarvitsevalle henkilölle, joka ei sairautensa tai vammansa vuoksi pysty itse osallistumaan itseään tai hoitoaan koskevaan päätöksentekoon. Avohoidolle on tunnusomaista, että henkilö muun muassa asuu vuokra-asunnossa, josta on tehty huoneenvuokralain mukainen vuokrasopimus. Avohoidossa olevaksi katsotaan myös sosiaalihuoltolain 22 §:ssä tarkoitettuja asumispalveluja (palvelu- tai tukiasuminen) lain 23 §:ssä määritellyin perustein saava henkilö. Asumiseen liittyvät tukipalvelut mahdollistavat henkilölle hoitaa itse henkilökohtaiset asiansa mieleisellään tavalla. Avohoidossa henkilölle on yleensä laadittu palvelu- ja hoitosuunnitelma, jossa on määritelty annettavat palvelut. Liitteen avo- ja laitoshoidon rajanvetoa koskevasta jaksosta ilmenee muun ohella seuraavaa: Sosiaali- ja terveydenhuoltoon on viime vuosien aikana perustettu uusia toimintayksiköitä, joista ei aina pystytä toteamaan välittömästi edellä mainittujen perusteiden pohjalta, järjestetäänkö niissä avohoitoa vai laitoshoitoa. Tällöin asia ratkaistaan toimintayksikön koko toiminnan ja siellä olevien henkilöiden saaman hoidon ja huolenpidon tarpeen arvioinnin perusteella. Tästä johtuen samassa toimintayksikössä voidaan antaa sekä avohoitoa että laitoshoitoa. Yleisenä lähtökohtana voidaan pitää sitä, että toiminta on laitoshoitoa vain silloin kun liitteen laitoshoitoa koskevassa jaksossa mainitut edellytykset täyttyvät. Toiminnan katsominen laitoshoidoksi muissa kuin laitoshoitoa koskevassa jaksossa mainituissa tilanteissa edellyttää ilmeisen painavia perusteita, joiden perusteella voidaan katsoa, että tarkoituksena on ollut laitoshoidon järjestäminen. Tällaisessa tilanteessa järjestetyn toiminnan pitää kokonaisuutena arvioiden sisällöltään vastata liitteen laitoshoitoa koskevassa jaksossa mainituissa laitoksissa annettua hoitoa. Arvioitaessa sitä, vastaako toiminta sisällöltään ja järjestelyiltään laitoshoitoa, tulee huomiota kiinnittää kaikkien seuraavien seikkojen muodostamaan kokonaisuuteen:
  5. a)Toimintayksikön antamien palvelujen laatu ja määrä,
  6. b)toimintayksikön koko sekä siellä työskentelevän hoitohenkilöstön koulutus, määrä ja työajat,
  7. c)toimintayksikössä olevien henkilöiden asumisen järjestäminen yhden tai useamman henkilön huoneisiin ja muut tilajärjestelyt, sekä
  8. d)toimintayksikössä olevien henkilöiden toimintakyky sekä heidän omaehtoinen mahdollisuutensa vaikuttaa asumisen, palvelujen ja henkilökohtaisen toiminnan järjestelyihin. Avohoidon piiriin kuuluvia asumispalveluyksiköitä voi olla myös kunnan omien sosiaalitoimen laitosten välittömässä yhteydessä. Jotta tällaista yksikköä voitaisiin pitää avopalveluyksikkönä, tulee sen olla toiminnallisesti selvästi erossa toimintayksikön laitososasta. Tällaisissa yksiköissä asuvien kohdalla tulee toteutua avohoidon tunnusmerkkien: asukas maksaa vuokraa ja vastaa elinkustannuksistaan sekä saamistaan palveluista. Lisäksi annettavan hoidon tulee poiketa selvästi laitoshoidossa olevien saamasta hoidosta. Toiminta ei ole avohoitoa esimerkiksi sellaisessa tilanteessa, jossa kunnallinen vanhainkoti on ainoastaan uudelleennimetty asumispalveluyksiköksi ilman, että sen toimintaa on käytännössä muutettu. Jotta laitos muuttuisi avohoitoyksiköksi, tulee myös sen toiminnan muuttua. Asiassa saatu selvitys A on ollut hoidettavana --- laitoshoidossa marraskuusta 2009 lähtien. Häneltä on peritty hoidosta pitkäaikaisen laitoshoidon maksu. --- on sittemmin remontin yhteydessä muutettu kolmeksi tehostetun palveluasumisen kodiksi Sastamalan kaupungin palvelurakennemuutoksessa. A on jatkanut asumistaan aiemmassa huoneessaan, joka on kuulunut yhteen uusista tehostetun palveluasumisen kodeista. Muutoksen jälkeen A:lle järjestettävistä palveluista on 1.4.2013 lukien päätetty periä sosiaalihuollon avopalvelujen maksuja. Lisäksi hän on maksanut vuokraa asunnostaan. A:n palvelusuunnitelmista käy ilmi, että hän sairastaa muun muassa sepelvaltimotautia. Lisäksi hän on sairastanut sydäninfarktin ja aivoinfarktin, jonka seurauksena hänellä on vasemman puoleinen hemiplegiaoireisto. A liikkuu pyörätuolilla. Hän selviää itsenäisesti pienistä pesuista, hiusten harjaamisesta osittain, ruokailusta ja vaatteiden valitsemisesta. A tarvitsee apua siirtymisiin, alusastialla käynnissä, kylvetyksessä, siirtymisissä wc-tiloihin ja pukeutumisessa. Oikeudellinen arviointi ja johtopäätökset Hakija on vaatinut hallinto-oikeuden päätöksen purkamista, koska hallinto-oikeus on virheellisesti katsonut, että A:lle järjestetyissä sosiaalipalveluissa on kysymys pitkäaikaisesta laitoshoidosta, jolloin myös palveluista perittävä maksu tulee määrätä pitkäaikaista laitoshoitoa koskevien säännösten perusteella. Asiassa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa ensin ratkaistava, perustuuko hallinto-oikeuden päätös tältä osin ilmeisesti väärään lain soveltamiseen hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla. Sastamalan yhteistoiminta-alueen sosiaali- ja terveyslautakunta on aikaisemmin järjestänyt A:lle hänen tarvitsemansa hoidon ja huolenpidon pitkäaikaisena laitoshoitona ---. --- on sittemmin muutettu kolmeksi asumispalveluyksiköksi, joissa tarjotaan tehostettua palveluasumista. Muutoksen jälkeen A:n hoito ja huolenpito on järjestetty sosiaalihuoltolain (710/1982) 22 ja 23 §:ssä tarkoitettuna asumispalveluna ---. Tehostettua palveluasumista on pidettävä sosiaali- ja terveydenhuollon asiakasmaksujen kannalta avopalveluna. Tästä syystä siitä perittävät maksut eivät määräydy asiakasmaksulain pitkäaikaisesta laitoshoidosta perittäviä maksuja koskevan 7 c §:n perusteella. Asiassa saadusta selvityksestä ei myöskään ilmene, että A:n tarvitsemia ja hänelle tosiasiassa järjestettyjä palveluja ei voitaisi pitää vanhan sosiaalihuoltolain 22 ja 23 §:ssä tarkoitettuina asumispalveluina. Myös --- toiminnasta saadun selvityksen perusteella toimintaa voidaan pitää tehostettuna palveluasumisena ja siten avohoidon palveluna. Edellä todettuun nähden hallinto-oikeuden ei olisi tullut katsoa, että A:lta perittävä sosiaalihuollon asiakasmaksu on määrättävä asiakasmaksulain 7 c §:n perusteella. Hallinto-oikeuden päätös perustuu hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitetulla tavalla ilmeisesti väärään lain soveltamiseen, joka on voinut olennaisesti vaikuttaa päätökseen. Hallintolainkäyttölain 63 §:n 2 momentin mukaan päätöstä ei saa purkaa, ellei se loukkaa yksityisen oikeutta tai julkisen edun katsota vaativan päätöksen purkamista. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että julkinen etu vaatii päätöksen purkamista sekä sillä perusteella, että hallinto-oikeuden päätös johtaa A:n asiassa virheellisiin asiakasmaksuihin, että siitä syystä, että hallinto-oikeuden omaksumat tulkinnat ovat omiaan johtamaan hallinto- ja oikeuskäytännön epäyhtenäisyyteen. Hallinto-oikeuden päätös on siten purettava siltä osin kuin hallinto-oikeus on kumonnut Sastamalan yhteistoiminta-alueen sosiaali- ja terveyslautakunnan päätöksen ja palauttanut hoitomaksun määräämistä koskevan asian lautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi. Hallinto-oikeus on päätöksellään hyväksynyt A:n ensisijaisen vaatimuksen, jonka mukaan A:lle järjestetyistä palveluista on perittävä pitkäaikaisen laitoshoidon maksu, ja palauttanut asian lautakunnalle pitkäaikaisen laitoshoidon maksun määräämiseksi. Hallinto-oikeuden ei tästä syystä ollut tarpeen ottaa kantaa A:n valituksessaan hallinto-oikeudelle esittämiin toissijaisiin vaatimuksiin, jotka liittyivät avohoidon palveluista perittävien maksujen määrään. Korkeimman hallinto-oikeuden purettua hallinto-oikeuden päätöksen, asia on palautettava hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi näiden toissijaisten vaatimusten ratkaisemiseksi. 2. Asian tultua tällä päätöksellä ratkaistuksi ei täytäntöönpanon kieltämistä koskevasta vaatimuksesta ole tarpeen lausua. Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Anne E. Niemi, Sakari Vanhala, Alice Guimaraes-Purokoski, Outi Suviranta ja Heikki Harjula. Asian esittelijä Camilla Sandström.

🔗 Viralliseen lähteeseen

Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.