2016 false KHO:2016:78 Asiassa oli ratkaistavana, oliko poliisilaitoksella ylipäätään ollut toimivalta asettaa keräilykokoelmaan hankituille ampuma-aseille ampumisen kieltävät ehdot, ja oliko ehtojen

§:n 2 momentin nojalla ampumisen kieltävän ehdon asettaminen keräilykokoelmassa säilytettävän aseen hankkimislupaan oli nimenomaisesti mahdollista. Hankkimislupiin oli edellä mainitun lainkohdan perusteella voitu asettaa ampumisen kieltävät ehdot. Hankkimislupa oli voimassa määräajan. Säännökset menettäisivät kuitenkin käytännössä merkityksensä, mikäli hankkimislupien katsottaisiin myös ehdon osalta raukeavan samalla, kun luvan voimassaoloaika päättyy. Lain tarkoituksena ei selvästikään ollut mahdollistaa ampumisen kieltämistä vain hankkimisluvan voimassaoloaikana. Hankkimislupaan liitetty ehto kieltää aseella ampuminen tarkoitti sitä, että lupa aseen hankkimiseen oli myönnetty sillä ehdolla, ettei sillä myöhemminkään saa ampua. Näillä perusteilla korkein hallinto-oikeus katsoi, että hankkimislupiin sisällytetyt ehdot olivat luonteensa vuoksi voimassa ja velvoittivat luvansaajaa myös mainitun ajan jälkeen. Ampumisen kieltävän ehdon tuli ampuma-aselain 107 §:n 2 momentin mukaisesti olla tarpeellinen yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi. Viranomaisen oli harkittava kussakin yksittäistapauksessa erikseen, oliko ehto tarpeen, ja lisäksi perusteltava ehdon asettamistarve. Poliisilaitoksen päätöksissä ehtoa oli perusteltu A:n asekeräilijäksi hyväksymistä koskevaan päätökseen sisällytetyllä maininnalla ehdon asettamisen mahdollisuudesta sekä eräällä Turun hallinto-oikeuden päätöksellä, jonka mukaan asekeräilijäksi hyväksyntää ja tiedostonpito-oikeutta koskevaan Poliisihallituksen päätökseen oli voitu asettaa ampumisen kieltävä ehto. A oli ilmoittanut, että hänen tarkoituksenaan asekeräilijänä on myös aseiden toiminnan ja teknisten ominaisuuksien testaaminen sekä tutkiminen ampumalla. A oli taustaltaan aktiivinen ampuma-asekeräilijä ja -kouluttaja. Kun otettiin huomioon A:n asekeräilyn luonne, hänen taustansa moitteettomuus ja hänestä henkilönä käytettävissä olevat tiedot sekä poliisilaitoksen päätösten perustelut, ampumisen kieltävän ehdon tarpeellisuutta ei poliisilaitoksen päätöksissä ollut perusteltu riittävästi. Hallinto-oikeuden ja poliisilaitoksen päätökset kumottiin ja asia palautettiin poliisilaitokselle ampumisen kieltävän ehdon tarpeellisuuden harkitsemista varten. Ampuma-aselaki 46 § 1 ja 2 momentti, 59 a § ja 107 § 2 momentti Ks. myös KHO 2014:15 Päätös, josta valitetaan Pohjois-Suomen hallinto-oikeus 26.5.2015 nro 15/0189/1 Asian aikaisempi käsittely Oulun poliisilaitos on 16.4.2014 tekemillään päätöksillä nrot 2014/11655, 2014/11700-11705, 2014/12030 ja 2014/12039 ampuma-aselain 43, 46 ja 53 §:n perusteella myöntänyt A:lle hankkimis- ja hallussapitoluvat yhdeksälle itselataavalle kertatulitoimintoiselle pistoolille. Päätöksiin on liitetty ehdot, että ampuma-aseilla ei saa ampua. Kysymyksessä ovat taskuaseet. Hyväksyessään A:n asekeräilijäksi Poliisihallitus on asettanut hyväksymiselle ehdon, jonka mukaan lupaviranomaiset voivat asettaa kokoelmaan hankittaville aseille ampumisen kieltävän ehdon. Turun hallinto-oikeuden päätöksen 3.10.2012 dnro 00450/12/1602 mukaan asekeräilijäksi hyväksyntää ja tiedostonpito-oikeutta koskevaan Poliisihallituksen päätöksen oli voitu asettaa ampumisen kieltävä ehto. Hallinto-oikeuden ratkaisu Pohjois-Suomen hallinto-oikeus on hylännyt A:n suullisen käsittelyn järjestämistä koskevan vaatimuksen ja hänen valituksensa poliisilaitoksen päätöksistä. Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti: Suullinen käsittely Hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentin mukaan hallinto-oikeuden on toimitettava suullinen käsittely, jos yksityinen asianosainen pyytää sitä. Sama koskee korkeinta hallinto-oikeutta sen käsitellessä valitusta hallintoviranomaisen päätöksestä. Asianosaisen pyytämä suullinen käsittely voidaan jättää toimittamatta, jos vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti tai jos suullinen käsittely on asian laadun vuoksi tai muusta syystä ilmeisen tarpeeton. Hallinto-oikeus on katsonut, että A:n suullisella kuulemisella ei ole saatavissa sellaista selvitystä, joka olisi asian ratkaisemisen kannalta välttämätöntä. Tämän vuoksi suullisen käsittelyn toimittaminen asiassa on ilmeisen tarpeetonta. Pääasia Sovelletut oikeusohjeet ja hallituksen esitys Ampuma-aselain 44 §:n 2 momentin mukaan lupa taskuasetta tai sen osaa varten voidaan antaa museossa tai kokoelmassa pitämiseen, muistoesineenä säilyttämiseen sekä työhön, jossa ase on välttämätön. Lain 46 §:n 2 momentissa sekä 53 §:n 2 momentissa muun ohella säädetään, että lupaviranomainen voi sisällyttää lupaan ehdon, jonka mukaan keräilykokoelmaan kuuluvalla ampuma-aseella ei saa ampua. Hallintolain 45 §:n 1 momentin mukaan päätös on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset. Hallituksen esitykseen ampuma-aselaiksi (HE 183/1997 vp) sisältyvissä yksityiskohtaisissa perusteluissa 44 §:n 2 momentin kohdalla muun ohella lausutaan, että taskuase on kokonsa puolesta helposti kätkettävissä vaatteisiin tai kämmenen suojaan. Tämä tekee siitä rikollisuuden torjunnan kannalta ongelmallisen välineen. Momentissa määriteltäisiin täsmälliset edellytykset, joiden nojalla hankkimisluvan voisi saada taskuaseen hankkimiseen. Hyväksyttävinä lupaperusteina voisivat olla vain museossa tai kokoelmassa pitäminen, muistoesineenä säilyttäminen sekä työ, jossa ase on välttämätön. Ehdotettuun 46 §:ään ja joihinkin muihinkin pykäliin sisältyisi säännös, joka oikeuttaisi keräilykokoelmaan kuuluvalla aseella ampumisen kieltävän ehdon asettamiseen. Keräilykokoelmaan kuuluva ampuma-ase soveltuu yleensä käytettäväksi myös muissa käyttötarkoituksissa. Osa keräilykokoelmaan kuuluvista ampuma-aseista on kuitenkin tyypiltään sellaisia, ettei niillä ampumista voida pääsääntöisesti pitää hyväksyttävänä. Keräilyaseella ampuminen ei pääsääntöisesti ole myöskään asekeräilyn perusajatuksen mukaista. Momentin nojalla lupaan voitaisiin sisällyttää ehto, jonka mukaan keräilykokoelmaan kuuluvalla aseella ei saa ampua. Erityisesti sarjatuliasetta koskevaan hankkimislupaan tulisikin pääsääntöisesti sisällyttää aseella ampumisen kieltävä ehto. Tämän tyyppisillä aseilla ampuminen aiheuttaa yleensä lähiympäristössä turvattomuuden ja hämmennyksen tunnetta. Koska kyse kuitenkin olisi vain lupaehdosta, ampuminen voitaisiin erityistapauksissa, kuten perinneammuntakilpailujen ja -näytösten yhteydessä, sallia asetetusta lupaehdosta huolimatta. Ampumiseen olisi kuitenkin saatava kussakin tapauksessa edeltä käsin lupaviranomaisen lupa. Asiassa saatu selvitys ja oikeudellinen arvio Asiakirjoista saatavan selvityksen perusteella Poliisihallitus on 20.6.2011 hyväksynyt A:n asekeräilijäksi ja vahvistanut esitetyn keräilysuunnitelman. Vahvistettuun keräilysuunnitelmaan kuuluvien ampuma-aseiden tyypit ovat kivääri ja pistooli. Hyväksymispäätöksen mukaan lupaviranomaiset voivat asettaa kokoelmaan hankittaville aseille ampumisen kieltävän ehdon. Poliisilaitos on valituksenalaisilla päätöksillään myöntänyt A:lle hankkimis- ja hallussapitoluvat yhdeksälle itselataavalle kertatulitoimintoiselle pistoolille. Poliisilaitos on päätösten perusteluissa todennut, että pistoolit ovat taskuaseita ja lupaviranomaiset voivat asettaa kokoelmaan hankittaville aseille ampumisen kieltävän ehdon. Päätöksessä on myös mainittu sovelletut ampuma-aselain säännökset. Edellä mainitut päätösten perustelut huomioon ottaen päätökset on perusteltu hallintolain 45 §:n 1 momentissa edellytetyllä tavalla. Suomessa kenelläkään ei ole ehdotonta oikeutta ampuma-aseen hankkimiseen ja hallussapitoon. Myönnettyyn hankkimis- ja hallussapitolupaan lupaviranomainen voi

§:n 2 momentin sekä 53 §:n 2 momentin nojalla sisällyttää ehdon, jonka mukaan keräilykokoelmaan kuuluvalla ampuma-aseella ei saa ampua. A:lla on kuitenkin tosiasiallinen mahdollisuus ampua keräilyaseilla poliisin myöntämällä erillisellä luvalla eikä ehtojen asettamisen voida katsoa tarpeettomasti vaikeuttavan A:n asekeräilyharrastusta. Poliisilaitos ei ole ylittänyt sille asiassa kuuluvaa harkintavaltaa. Poliisilaitoksen päätöstä ei ole A:n esittämillä perusteilla syytä muuttaa. Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Aino Oksala, Marja-Riitta Tuisku ja Pirjo Jalonen. Esittelijä Laura Juntunen. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa A on pyytänyt lupaa saada valittaa päätöksestä ja valituksessaan vaatinut hallinto-oikeuden päätöksen kumoamista. Lisäksi hän on vaatinut oikeudenkäyntikulujensa korvaamista. A on esittänyt vaatimuksensa tueksi muun ohella seuraavaa: Asian käsittely hallinto-oikeudessa on ollut ilmeisen virheellistä. Päätöksen tulee perustua lakiin. Hallinto-oikeuden on kuultava asiantuntijoita ja asianosaisella on oikeus suulliseen käsittelyyn. Hallinto-oikeus ei ole perustellut A:n suullisen käsittelyn pyynnön hylkäämistä. A:lle on myönnetty ampuma-aselain 59 a §:n mukainen tiedostonpito-oikeus, jonka mukaisesti asekeräilijä pitää hallussapitoluvan hakemisen sijasta tiedostoa hankkimistaan, valmistamistaan tai muuntamistaan ampuma-aseista. Laissa ei mainita mahdollisuudesta asettaa ampumisen kieltävää ehtoa tällaiseen hallussapitoluvan korvaavaan tiedostonpito-oikeuteen. A:n vaatimuksen perusteena on tarve ampua aseilla niiden teknisten ominaisuuksien tutkimiseksi ja testaamiseksi. Ampuma-aselain lupaehtojen asettamista yleisesti ohjaavan 107 §:n 2 momentin perustelujen mukaan (HE 183/1997

1. vp)lupaehdot voivat olla monenlaisia, mutta niiden tulisi olla aina yleisen järjestyksen ja turvallisuuden kannalta perusteltavissa, eikä niiden antamisella saisi aiheuttaa tarpeettomasti haittaa luvanhaltijalle. Lainkohta koskee myös keräilyperusteella hankittuja ampuma-aseita. Viranomaisen toimet on mitoitettava oikein tavoiteltuun päämäärään nähden. Päätös osoittaa kaavamaista lain soveltamista ja on ristiriidassa A:n aiempien ampuma-aseiden hallussapitolupien kanssa. A:n asekeräilijäksi hyväksymistä koskevassa Poliisihallituksen päätöksessä on maininta mahdollisesta hallussapitolupaan sisällytettävästä ampumakiellosta siksi, että hänen tarkoituksensa on myöhemmin täydentää suunnitelmaansa ja sisällyttää kokoelmaansa myös sarjatuliaseita. Pistoolit, jotka ovat taskuaseita, eivät ole erityisen vaarallisia. Laissa on erikseen lueteltu erityisen vaaralliset aseet. Todellista tarvetta ampumisen kieltävälle lupaehdolle ei asiassa ole, kun hallinto-oikeuden perustelujenkin mukaan ampuminen voi olla mahdollista erikseen haettavalla luvalla. Erikseen haettavat luvat ovat kuitenkin kalliita, kun lupamaksu on 30 euroa, ampuma-aseita on yhdeksän ja niillä on tarkoitus ampua useita kertoja vuodessa. Lisäksi lupahakemuksen käsittely kestää viikkoja. Ylimääräisestä lupaprosessista aiheutuu siis haittaa harrastukselle ja ylimääräisiä kustannuksia. Päätöksessä tulisi ottaa huomioon A:n harrastus kokonaisvaltaisesti ja muut hänen hallussaan olevat aseet sekä lupaehtojen asettamisen todelliset hyödyt. Oulun poliisilaitos on antanut lausunnon. Poliisihallitus on antanut lausunnon. A on antanut vastaselityksen ja täydentänyt sitä. Poliisihallituksen myöntämän asekeräilijän tiedostonpito-oikeuden perusteella A ei tarvitse hallussapitolupaa keräilykokoelmaansa kuuluville aseille. Ampuma-aselaissa ei ole säännöksiä tiedostonpito-oikeuteen liitettävistä lupaehdoista. Keräilykokoelmiin kuuluville ampuma-aseille tarvittavat hankkimisluvat raukeavat, kun aseet on merkitty tiedostoon. Lupaehtoja voidaan asettaa ainoastaan hankkimislupaan, joten ne ovat voimassa vain niin kauan, kunnes keräilyase on merkitty tiedostoon. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan ja tutkii valituksen. 1. Hallinto-oikeuden ja poliisilaitoksen päätökset kumotaan ja asia palautetaan poliisilaitokselle uudelleen käsiteltäväksi. 2. A:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskeva vaatimus hylätään. Perustelut 1. Ratkaisu valitukseen Suullinen käsittely hallinto-oikeudessa A on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut suullisen käsittelyn järjestämistä asiassa. Hallinto-oikeus on hylännyt vaatimuksen sillä perusteella, ettei A:n suullisella kuulemisella ole saatavissa sellaista selvitystä, joka olisi asian ratkaisemisen kannalta välttämätöntä. A on korkeimmassa hallinto-oikeudessa vedonnut siihen, ettei hallinto-oikeus ole perustellut suullisen käsittelyn pyynnön hylkäämistä. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että asiassa on kysymys ampuma-aselain säännösten oikeasta soveltamisesta eli siitä, onko A:lle myönnettyihin hankkimis- ja hallussapitolupiin voitu asettaa ampumisen kieltävät ehdot. Asian ratkaisemiseksi tarpeelliset seikat käyvät ilmi asiakirjoista. Asiaan ei liity sellaisia seikkoja, joiden selvittämiseksi suullinen käsittely ja A:n henkilökohtainen kuuleminen asiassa olisi ollut tarpeen. Tähän nähden hallinto-oikeus on voinut hylätä pyynnön sillä perusteella, että suullisen käsittelyn järjestäminen on ollut hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentin nojalla ilmeisen tarpeetonta. Pääasia Sovellettavat säännökset ja niiden esityöt Ampuma-aselain 107 §:n 2 momentin mukaan lupaviranomainen ja ennakkosuostumuksen tai suostumuksen antava viranomainen voi sisällyttää tämän lain nojalla annettaviin lupiin, ennakkosuostumuksiin ja suostumukseen yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi tarpeellisia ehtoja. Lainkohdan yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 183/1997
2. vp)on todettu, että voimassa olevien säännösten mukaan ei ole selvää, voiko lupaviranomainen asettaa ampuma-aseita koskeviin lupiin yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämisen kannalta tarpeellisia ehtoja. Käytännössä mainittuja ehtoja on kuitenkin lupiin sisällytetty. (---) Momentin nojalla asetettavat ehdot voisivat siten olla hyvin monenlaisia. Niiden tulisi kuitenkin aina olla yleisen järjestyksen ja turvallisuuden kannalta perusteltavissa, eikä niiden asettamisella saisi aiheuttaa tarpeettomasti haittaa luvanhaltijalle.

§:n 2 momentin lupaviranomainen voi sisällyttää hankkimislupaan ehdon, jonka mukaan keräilykokoelmaan kuuluvalla ampuma-aseella ei saa ampua. Ampuma-aselain yksityiskohtaisten perustelujen (HE 183/1997 vp) mukaan ampuma-aselain 107 §:n 2 momenttiin ehdotettavan yleissäännöksen lisäksi ehdotettuun 46 §:ään sisältyisi säännös, joka oikeuttaisi keräilykokoelmaan kuuluvalla aseella ampumisen kieltävän ehdon asettamiseen. Keräilykokoelmaan kuuluva ampuma-ase soveltuu yleensä käytettäväksi myös muissa käyttötarkoituksissa. Osa keräilykokoelmaan kuuluvista ampuma-aseista on kuitenkin tyypiltään sellaisia, ettei niillä ampumista voida pääsääntöisesti pitää hyväksyttävänä. Keräilyaseella ampuminen ei pääsääntöisesti ole myöskään asekeräilyn perusajatuksen mukaista. Pykälän 2 momentin nojalla lupaan voitaisiin sisällyttää ehto, jonka mukaan keräilykokoelmaan kuuluvalla aseella ei saa ampua. Kysymyksenasettelu ja asiassa annetut ratkaisut Asiassa on A:n valituksen johdosta ensiksi ratkaistava, onko poliisilaitoksella ylipäätään ollut toimivalta asettaa A:n keräilykokoelmaan hankituille ampuma-aseille ampumisen kieltävät ehdot, ja toiseksi, onko ehtojen asettamiseen siinä tapauksessa ollut ampuma-aselaissa edellytetty peruste. Poliisihallitus on hyväksynyt A:n asekeräilijäksi sekä oikeuttanut hänet hallussapitolupien hakemisen sijasta pitämään tiedostoa hankkimistaan ampuma-aseista päätöksellään 20.6.2011 nro 37/11/K. Päätöksen mukaan lupaviranomaiset voivat asettaa kokoelmaan hankittaville aseille ampumisen kieltävän ehdon. Hallinto-oikeuden valituksenalaisella päätöksellä on ratkaistu valitukset A:n yhdeksälle itselataavalle kertatulitoimintoiselle pistoolille myönnetyistä hankkimis- ja hallussapitoluvista. Poliisihallituksen A:lle myöntämää asekeräilijän hyväksyntää sekä asekeräilijän tiedostonpito-oikeutta koskeva päätös ei ole ollut hallinto-oikeudessa muutoksenhaun kohteena. Sen vuoksi myöskään korkein hallinto-oikeus ei tässä yhteydessä voi tutkia sitä, millaisia ehtoja asekeräilijän hyväksyntää sekä asekeräilijän tiedostonpito-oikeutta koskevaan päätökseen on voitu sisällyttää. Oikeudellinen arviointi ja lopputulos A on Poliisihallituksen päätöksellä hyväksytty asekeräilijäksi ja hänellä on asekeräilijän tiedostonpito-oikeus. Asekeräilijän tiedostonpito-oikeutta koskevaan päätökseen ei ole liitetty ampumisen kieltävää ehtoa, mutta asekeräilijäksi hyväksymistä koskevaan päätökseen on liitetty maininta, että lupaviranomaiset voivat asettaa kokoelmaan hankittaville aseille ampumisen kieltävän ehdon. Tämän jälkeen poliisilaitos on myöntänyt A:lle hankkimis- ja hallussapitoluvat yhdeksälle kertatulitoimiselle pistoolille. Päätöksiin on liitetty kielto ampua aseilla. Kun A:lla on Poliisihallituksen myöntämä asekeräilijän tiedostonpito-oikeus, erilliset hallussapitoluvat tiedostoon kuuluville aseille eivät ole olleet tarpeen. Asekeräilijäksi hyväksyminen tai tiedostonpito-oikeus eivät sitä vastoin poista tarvetta erillisiin hankkimislupiin.

§:n 2 momentin nojalla ampumisen kieltävän ehdon asettaminen keräilykokoelmassa säilytettävän aseen hankkimislupaan on nimenomaisesti mahdollista. Keräilykokoelmaan hankittavien ampuma-aseiden hankkimislupien yhteydessä asetetaan juuri näitä aseita koskevat ehdot tapauskohtaisesti. Hankkimislupiin on edellä mainitun lainkohdan perusteella voitu asettaa ampumisen kieltävät ehdot. Hankkimislupa on

§:n 1 momentin mukaan voimassa määräajan. Säännökset menettäisivät kuitenkin käytännössä merkityksensä, mikäli hankkimislupien katsottaisiin myös ehdon osalta raukeavan samalla, kun luvan voimassaoloaika päättyy. Lain tarkoituksena ei selvästikään ole mahdollistaa ampumisen kieltämistä vain hankkimisluvan voimassaoloaikana. Hankkimislupaan liitetty ehto kieltää aseella ampuminen tarkoittaa sitä, että lupa aseen hankkimiseen on myönnetty sillä ehdolla, ettei sillä myöhemminkään saa ampua. Näillä perusteilla korkein hallinto-oikeus katsoo, että hankkimislupiin sisällytetyt ehdot ovat luonteensa vuoksi voimassa ja velvoittavat luvansaajaa myös mainitun ajan jälkeen. Kun poliisilaitoksella on edellä esitetyn perusteella sinänsä ollut toimivalta asettaa ampumisen kieltävä ehto, asiassa on ratkaistava, onko tällainen ehto tässä tapauksessa voitu sisällyttää A:lle myönnettyihin ampuma-aseiden hankkimislupiin. Ampumisen kieltävän ehdon tulee ampuma-aselain 107 §:n 2 momentin mukaisesti olla tarpeellinen yleisen järjestyksen ja turvallisuuden ylläpitämiseksi. Viranomaisen on harkittava kussakin yksittäistapauksessa erikseen, onko ehto tarpeen, ja lisäksi perusteltava ehdon asettamistarve. Poliisilaitoksen päätöksissä ehtoa on perusteltu A:n asekeräilijäksi hyväksymistä koskevaan päätökseen sisällytetyllä maininnalla ehdon asettamisen mahdollisuudesta sekä Turun hallinto-oikeuden päätöksellä, jonka mukaan asekeräilijäksi hyväksyntää ja tiedostonpito-oikeutta koskevaan Poliisihallituksen päätöksen oli voitu asettaa ampumisen kieltävä ehto. A on ilmoittanut, että hänen tarkoituksenaan asekeräilijänä on myös aseiden toiminnan ja teknisten ominaisuuksien testaaminen sekä tutkiminen ampumalla. A on taustaltaan aktiivinen ampuma-asekeräilijä ja -kouluttaja. Kun otetaan huomioon A:n asekeräilyn luonne, hänen taustansa moitteettomuus ja hänestä henkilönä käytettävissä olevat tiedot sekä poliisilaitoksen päätösten perustelut, ampumisen kieltävän ehdon tarpeellisuutta ei poliisilaitoksen päätöksissä ole perusteltu riittävästi. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden ja poliisilaitoksen päätökset on kumottava ja asia on palautettava poliisilaitokselle ampumisen kieltävän ehdon tarpeellisuuden harkitsemista varten. 2. Oikeudenkäyntikulujen korvaaminen Asian laatuun ja sen ratkaisuperusteisiin nähden ja kun otetaan huomioon hallintolainkäyttölain 74 §, A:lle ei ole määrättävä maksettavaksi korvausta oikeudenkäyntikuluista korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Asian ovat ratkaisseet hallintoneuvokset Kari Kuusiniemi, Hannu Ranta, Tuomas Lehtonen, Mika Seppälä ja Elina Lampi-Fagerholm. Asian esittelijä Elina Nyholm.