§:n 1 momentin mukaan palvelusopimusasetuksessa tarkoitetut tieliikenteen toimivaltaiset viranomaiset ovat elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukset sekä tietyt kunnalliset viranomaiset.
§:n 2 momentin mukaan yleiset säännöt kuitenkin annetaan valtioneuvoston asetuksella, mitä on lain esitöissä perusteltu sillä, että kyse on velvoittavasta normipäätöksestä, jonka sisältö voi vaikuttaa usean ministeriön alaan. Vaikka valtioneuvostoa ei ole
§:n 1 momentissa erikseen määritelty palvelusopimusasetuksessa tarkoitetuksi toimivaltaiseksi viranomaiseksi, ei palvelusopimusasetuksesta ole johdettavissa estettä sille, että toimivalta yleisten sääntöjen antamiseen on joukkoliikennelaissa nimenomaisella säännöksellä annettu valtioneuvostolle. Komission tiedonannosta ilmenevän tulkinnan mukaan yleinen sääntö voi olla kansallinen laki tai määräys, jota sovelletaan kaikkiin olemassa oleviin tai mahdollisiin liikenteenharjoittajiin tietyllä alueella tai yhdessä jäsenvaltiossa. Hallinto-oikeuden saaman käsityksen mukaan joukkoliikennelautakunta on liikenne- ja viestintäministeriön työryhmäselvityksen lopputuleman sekä liikenneministerin kirjeen perusteella voinut perustellusti arvioida, että yleistä sääntöä enimmäishinnoista ei tulla antamaan, eikä markkinaehtoiseen liikenteeseen päätöksentekoaikaan käytettävissä olleiden tietojen perusteella ole ollut mahdollista myöntää julkista tukea. Näin ollen myöskään sillä valittajayhtiön ilmoittamalla seikalla, että yhtiö on valmis tarjoamaan kattavampaa palvelua siinä tilanteessa, että yleinen sääntö otetaan käyttöön, ei ole ollut merkitystä asiassa. Joukkoliikennelautakunnan päätöksen valmistelussa ei ole edellä esitetyin perustein annettu sellaisia virheellisiä tai puutteellisia tietoja, joilla olisi voinut olla vaikutusta asian ratkaisuun. Joukkoliikennelautakunta ei siten ole laiminlyönyt selvittämisvelvollisuuttaan. Päätöksen sisällöllinen lainmukaisuus Palvelusopimusasetuksen 1 artiklan 1 kohdan lähtökohtana on se, että jäsenvaltiot soveltavat asetusta silloin kun ne haluavat jollakin tavalla markkinaehtoisesti muodostuvia palveluja parempia palveluja. Tältä osin asetuksessa on katsottava jätetyn suhteellisen laaja harkintavalta jäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille, jotka parhaiten tuntevat kansallisista olosuhteista johtuvat erityispiirteet ja matkustajien tarpeet. Asetuksessa on lueteltu vain esimerkinomaisesti palvelujen paremmuutta osoittavia seikkoja, eikä palvelujen paremmuuteen ole liitetty esimerkiksi tiettyä tasoa osoittavaa määrettä. Asiaa arvioitaessa on myös osaltaan otettava huomioon se, että palvelusopimusasetuksella pyritään nimenomaan luomaan henkilöliikennepalvelujen tarjoamista koskevat sisämarkkinat, eikä tarkoituksena tästäkään näkökulmasta voida arvioida olevan asettaa jäsenvaltioille tiukkoja ehtoja asetuksen mukaisen liikenteen järjestämiseksi. Kansallisesti joukkoliikennelaissa on puolestaan tavoitteeksi asetettu joukkoliikenteen kehittäminen siten, että ihmisten käytettävissä on välttämättömiä jokapäiväisiä liikkumistarpeita vastaavat joukkoliikenteen palvelut koko maassa, ja lisäksi, että runsasväkisillä kaupunkiseuduilla ja niiden välisessä liikenteessä palvelutaso on niin korkea, että joukkoliikenteen kulkutapaosuus kasvaa. Joukkoliikennelautakunta on perustellut liikenteen järjestämistapaa koskevaa päätöstään paremmalla palvelutasolla. Palvelutasomäärittely, joka on julkaistu ennen valittajayhtiön reittiliikennelupahakemuksen tekemistä, on sisältänyt palvelutasoluokkien lisäksi kuntakohtaisia palvelutason kehittämiskohteita. Molempiin palvelusopimusasetuksen mukaisesti järjestettäviin malleihin on kuulunut muun muassa vallinnutta palvelutasoa laajempi vuorotarjonta entisin kustannuksin tai vähäisiksi arvioiduilla kustannuslisäyksillä. Valittajayhtiön reittiliikennelupahakemus on tehty linjoilla 45 ja 95 senhetkistä suppeammalle palvelutarjonnalle. Palvelusopimusasetuksen mukaisen järjestämistavan yhteydessä on arvioitu mahdolliseksi kehittää lippujärjestelmää paremmin asiakkaiden tarpeita vastaavaksi. Markkinaehtoisen vaihtoehdon mukaisten kustannusten on katsottu olevan vaikeammin arvioitavissa etukäteen, kun palveluntarjonta tulisi todennäköisesti täydennettäväksi joka tapauksessa osittain julkisesti tuetulla eli palvelusopimusasetuksen mukaisesti järjestetyllä liikenteellä. Kun asianomainen ministeriö ei ole ollut päätöksentekohetkellä käytettävissä olleiden tietojen perusteella valmistelemassa yleisen säännön antamista koskevaa valtioneuvoston asetusta, on reittiliikennelupahakemuksen mukaisten palvelujen kattavuus tullut arvioida ilman julkisen tuen mahdollisuutta. Järjestämistapaa koskevan päätöksen ensisijaisena perusteena on taata matkustajien kannalta parhaat palvelut. Edellä esitetyillä perusteilla palvelusopimusasetuksen mukaisesti järjestettävän liikenteen on voitu arvioida tuottavan kattavammat vuoromäärät ja mahdollistavan asiakkaiden kannalta paremman eli yhteneväisemmän lippujärjestelmän. Joukkoliikennelautakunnan päätökselle järjestää joukkoliikennepalvelut palvelusopimusasetuksen mukaisesti on siten esitetty palvelujen paremmuuteen liittyvät lailliset ja ymmärrettävät syyt. Päätös ei ole valittajan esittämin perustein palvelusopimusasetuksen tai joukkoliikennelain vastainen. Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Heikki Jukarainen, Elina Tanskanen ja Elina Ranz, joka on myös esitellyt asian. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa Väinö Paunu Oy on valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja joukkoliikennelautakunnan päätökset kumotaan ja että ennen asian ratkaisemista asiassa hankitaan Euroopan unionin tuomioistuimelta ennakkoratkaisu siitä, miten markkinaehtoinen liikenne tulee todeta ja selvittää palvelusopimusasetuksen mukaisesti. Joukkoliikennelautakunta on velvoitettava korvaamaan yhtiön oikeudenkäyntikulut laillisine korkoineen. Väinö Paunu Oy on perustellut valitustaan muun ohella seuraavasti: Palvelusopimusasetuksen keskeisenä periaatteena on markkinoiden ehdoilla toimiva palvelujen tuottaminen. Tästä periaatteesta voidaan palvelusopimusasetuksessa määritellyillä edellytyksillä ja menetelmillä poiketa. Joukkoliikennelautakunta on 6.4.2011 päättänyt, että se järjestää toimivalta-alueensa joukkoliikennepalvelut palvelusopimusasetuksen mukaisesti siltä osin kuin reittiliikenteen palveluja ei voida pitää riittävinä. Joukkoliikennelain terminologiassa reittiliikenne on sama asia kuin palvelusopimusasetuksen mukainen markkinaehtoinen liikenne. Väinö Paunu Oy on elokuussa 2012 esittänyt, että Tampereen ja Nokian, Tampereen ja Kangasalan sekä Tampereen ja Lempäälän välinen liikenne järjestetään reittiliikenteenä silloisella palvelutarjonnalla. Joukkoliikennelautakunta on toukokuussa 2013 hylännyt yhtiön markkinaehtoiset reittiliikennehakemukset sillä perusteella, että lautakunta oli huhtikuussa samana vuonna päättänyt järjestää liikenteen palvelusopimusasetuksen mukaisesti. Kangasalan osalta lautakunta on todennut, että Väinö Paunu Ov:n hakema reittiliikenne on reitiltään ja aikatauluiltaan täysin päällekkäistä sen liikenteen kanssa, jota on päätetty järjestää palvelusopimusasetuksen mukaisesti. Palvelusopimusasetus asettaa ensisijaiseksi markkinaehtoisen liikenteen järjestämisen. Lautakunnan päätöksentekojärjestyksellä sivuutetaan palvelusopimusasetuksen periaate. Tätä ei ole otettu hallinto-oikeuden päätöksessä huomioon. Viranomaisen järjestämä liikenne ei ole voinut täyttää palvelusopimusasetuksen edellytyksiä, joilla voidaan sivuuttaa markkinoiden ehdoilla syntyvä liikenne. Päätöksen syntyjärjestys rikkoo palvelusopimusasetuksen periaatteita, minkä lisäksi päätös on sisällöltään laiton. Päätös pitää kumota. EU-tuomioistuimen ennakkopäätös on tarpeen sen osalta, miten palvelusopimusasetuksen mukainen markkinoiden ehdoilla syntyvä tilanne tulee todeta ja selvittää, ennen kuin päätetään toteuttaa liikenne viranomaisen toteuttamana. Asialla on laaja oikeuskäytäntöä muokkaava merkitys. Väinö Paunu Oy:n Kangasalaa ja Lempäälää sekä Nokiaa koskevat reittiliikennehakemukset ovat olleet palveluiltaan riittävät, jos ne olivat täysin samanlaiset kuin viranomaisen järjestämä liikenne, eikä hakemuksia olisi tullut hylätä, koska Tampereen kaupunki oli aikaisemmin päättänyt, että se järjestää joukkoliikennepalvelut siltä osin kuin reittiliikennepalveluja ei voida pitää riittävinä. Tampereen kaupunkiseudun joukkoliikennelautakunta on lausunnossaan esittänyt, että EU-tuomioistuimen ennakkoratkaisua ei pyydetä sekä että Väinö Paunu Oy:n valitus ja oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään. Joukkoliikennelautakunta on lausuntonsa perusteluina esittänyt muun ohella seuraavaa : Joukkoliikennelautakunta on riittävästi selvittänyt markkinaehtoisen liikenteen muodostumisen sekä lisäksi vertaillut markkinaehtoisen liikenteen järjestämistapaa ja kahta palvelusopimusasetuksen mukaista liikenteen järjestämistapaa keskenään ennen päätöksentekoa. Palvelusopimusasetusta soveltaessaan toimivaltainen viranomainen voi valita liikenteen järjestämistavan useista vaihtoehdoista. Hallituksen esityksessä mainitaan eri vaihtoehdoiksi ostoliikenne, käyttöoikeussopimuksen käyttäminen tai yritysaloitteinen toimintatapa. Myös markkinaehtoista liikenteen järjestämistapaa sovellettaessa voidaan valita erilaisia toimintatapoja. Viranomainen voi valita puhtaan markkinaehtoisen mallin, jossa ei makseta mitään julkista tukea. Tällöin sovelletaan vain minimisääntelyä. Toisena vaihtoehtona on markkinaehtoisen liikenteen täydentäminen ostopalveluin silloin, kun palvelutaso ei muuten ole riittävä. Kolmantena vaihtoehtona on hintasääntelyn käyttöönotto soveltaen yleistä sääntöä. Neljännessä sovelluksessa käytetään sekä täydentäviä ostoja että yleistä sääntöä. Täydentäviin ostoihin ja yleiseen sääntöön sovelletaan kuitenkin tässäkin tilanteessa palvelusopimusasetusta. Joukkoliikennelautakunta ei ole esittänyt, että palvelusopimusasetuksen mukaisesti järjestettävä liikenne tarkoittaisi täysin viranomaisen itsensä järjestämää liikennettä. Kangasalan kunnanvaltuuston päätöksen mukaan palvelusopimuksen mukainen liikenne on viranomaisen määrittelemää liikennettä. Palvelu ostetaan hankintasäännösten mukaisesti pääsääntöisesti avoimella tarjouskilpailulla tai voidaan järjestää viranomaisen omana tuotantona. Hankintamuotoja on erilaisia. Yhteistä eri muodoille on tyypillisesti se, että viranomainen määrittelee osan tai kaikki lipputuotteet ja niiden asiakashinnat sekä vastaa jossain määrin tai kokonaan tiedottamisesta. Sopimusmallista riippuen reitit ja aikataulut voi suunnitella joko viranomainen tai liikennöitsijä taikka suunnittelu tehdään viranomaisen ja liikennöitsijän yhteistyönä. Palvelusopimusasetuksen mukaisissa liikenteissä yksityisellä liikennöitsijällä voi olla yksinoikeus reittiin. Sopimukset ovat kuitenkin aina määräaikaisia, kestoltaan enintään 10 vuotta. Palvelusopimusasetuksen mukaiseen liikenteeseen sisältyy lähtökohtaisesti aina julkista tukea. Osa liikennekokonaisuuden reiteistä voi silti olla liiketaloudellisesti kannattavia. Kannattavien reittien tuotoilla voidaan subventoida tappiollisia liikenteitä. Toimivaltaisilla viranomaisilla on oikeus ja velvollisuus tehdä liikenteen järjestämistapaa koskeva valinta. Tehdessään valintaa markkinaehtoisen liikenteen ja palvelusopimusasetuksen mukaisen liikenteen välillä viranomaisen on arvioitava vaihtoehtoja ensisijaisesti matkustajien tarpeiden kannalta. Käytännössä tämä tapahtuu vertaamalla lain 4 §:ssä määriteltyä palvelutasoa tosiasialliseen tilanteeseen. Merkityksellistä voi olla myös se, millaisia joukkoliikenteen kulkumuoto-osuuteen liittyviä tavoitteita viranomainen on mahdollisesti asettanut. Viranomaisen on arvioitava ratkaisua myös taloudellisten seuraamusten kannalta. Edelleen arvioitavaksi tulevat palvelutarjonnan vakaus ja markkinaehtoiseen liikenteeseen liittyvät ainakin osin ennakoimattomat muutokset. Palvelusopimusasetuksen johdanto-osan 9 kohdan mukaan julkisen henkilöliikenteen palvelut tulee järjestää tavalla, joka parhaiten vastaa kansalaisten tarpeita. Markkinaehtoisen liikenteen järjestämistä ei siten ole asetettu ensisijaiseksi järjestämistavaksi. Viranomaiselle ei myöskään ole asetettu velvoitetta kokeilla ensin markkinaehtoista vaihtoehtoa. Kangasalan, Lempäälän, Pirkkalan ja Vesilahden kunnat sekä Nokian, Oriveden, Tampereen ja Ylöjärven kaupungit ovat solmineet yhteistoimintasopimuksen joukkoliikenteen toimivaltaisesta viranomaisesta Tampereen kaupunkiseudulla. Tampereen kaupunki on seudullinen kunnallinen viranomainen. Tampereen kaupunkiseudun joukkoliikennelautakunta on ollut toimivaltainen päättämään joukkoliikenteen järjestämistavasta toimivalta-alueellaan. Tampereen kaupunkiseudun joukkoliikennelautakunta on jo 6.4.2011 päättänyt, että se järjestää toimivaltaisena viranomaisena toimivalta-alueensa joukkoliikennepalvelut siltä osin kuin siirtymäajan liikennöintisopimuksiin perustuvia liikennepalveluja ja reittiliikenteen tai kutsujoukkoliikenteen palveluja ei voida pitää riittävinä. Joukkoliikenteen tavoitteellinen palvelutaso on määritelty ajalle 1.1.2012 - 31.12.2016. Palvelutasomäärittelyssä on ollut yhtenä lähtökohtana kaupunkiseudun kuntien yhdessä päättämät rakennemalliin, liikennejärjestelmäsuunnitelmaan ja ilmastostrategiaan liittyvät joukkoliikenteen kulkumuoto-osuutta lisäävät kehittämislinjaukset. Tampereen kaupunkiseudun joukkoliikennelautakunta on ennen päätöksentekoa selvittänyt markkinaehtoisen liikenteen muodostumista Kangasalan kunnan alueella. Tämän lisäksi on vertailtu tarjolla olevaa Väinö Paunu Oy:n reittiliikennelupahakemuksiin perustuvaa liikennettä sekä kahta eri palvelusopimusasetuksen mukaisesti järjestetyn liikenteen vaihtoehtoa. Näitä kolmea vaihtoehtoa on vertailtu sekä keskenään että suhteessa Tampereen kaupunkiseudun joukkoliikennelautakunnan 9.12.2011 hyväksymään joukkoliikenteen palvelutasomäärittelyyn. Väinö Paunu Oy:n reittiliikennelupaan perustuva vaihtoehto ei ole kaikkien linjojen osalta sisältänyt samaa vuorotarjontaa kuin silloin voimassa olleeseen siirtymäajan sopimukseen perustuvassa liikenteessä. Reittiliikennelupahakemus ei ole ollut palvelutasomäärittelyn tavoitteiden mukainen. Palvelusopimusasetuksen mukaisen vaihtoehdon on todettu tuottavan samalla kustannustasolla paremman palvelutason kuin vertailtavana oleva markkinaehtoinen malli. Lisäksi palvelusopimusasetuksen mukaisessa mallissa on todettu mahdollisen lisärahoituksen olevan helpommin kohdistettavissa vaikuttavasti. Myös liikenteen kustannusten muodostumista voidaan arvioida tarkemmin ja liikennetarjonnan määrää voidaan kokonaisuutena muuttaa helpommin vastaamaan muuttunutta tilannetta. Lisäksi asiassa on otettava huomioon, että palvelusopimusasetuksen mukainen liikenteen järjestämistapa mahdollistaa koko kaupunkiseudun kattavan yhteisen lippu- ja tariffijärjestelmän. Väinö Paunu Oy on vastaselityksessään muun ohella esittänyt, että asiassa on kysymys palvelusopimusasetuksen periaatteiden toteuttamisesta. Miten tulee selvittää markkinaehtoisen liikenteen syntyminen ennalta, ennen kuin viranomainen tekee päätöksen viranomaisen järjestettävästä liikenteestä. Joukkoliikenteen toimivaltaista viranomaista Tampereen kaupunkiseudulla koskevassa sopimuksessa on Kangasalan kunnan aloitteesta lisätty ehto, jonka mukaan reittiliikennelupaan perustuvaa liikennettä tuotetaan palvelusopimusasetuksen 1 artiklan mukaisesti silloin, kun halutaan järjestää parempaa palvelua kuin markkinaehtoisesti muodostuu. Lisäyksen sisältö muodostaa palvelusopimusasetuksen periaatteiden mukaisen ehdon. Väinö Paunu Oy:n reittiliikennelupahakemuksen hylkäyspäätöksen perusteluissa liikenne on todettu yhteneväksi aikatauluiltaan ja reiteiltään viranomaisten toteuttaman liikenteen kanssa. Näin hylkäävä päätös on palvelusopimusasetuksen vastainen ja sen lisäksi myös vastoin yhteistoimintasopimuksen muutoksen periaatetta. Toteutettavaksi päätetty liikenne ei ole parempaa palvelua, kun sen on vahvistettu olevan yhtenevää markkinaehtoisesti syntyvän liikenteen kanssa. Toiseksi asiassa on kysymys siitä, mitä markkinaehtoisen liikenteen syntymisen osalta pitää selvittää, jotta palvelusopimusasetuksen edellytys paremmasta palvelusta voidaan ylipäätään verrata. Itä-Suomen hallinto-oikeus on eräässä ratkaisussaan käsitellyt samaa asiaa. Ennakkoratkaisun pyytäminen on tarpeen. Liikenne- ja viestintäministeriö on korkeimman hallinto-oikeuden pyynnöstä antanut lausunnon. Ministeriö on lausunnossaan palvelusopimusasetukseen ja joukkoliikennelakiin viitaten esittänyt muun ohella, että joukkoliikenne jakautuu kahteen päätyyppiin: ilman yhteiskunnan tukea toimivaan markkinaehtoiseen liikenteeseen ja tuettuun eli palvelusopimusasetuksen mukaiseen liikenteeseen. Markkinaehtoisella liikenteellä tarkoitetaan linja-autolla harjoitettavaa muuta kuin palvelusopimusasetuksen mukaista liikennettä. Palvelusopimusasetuksessa ei asetuksen 1 artiklan 1 kohdan esimerkinomaista luetteloa tarkemmin määritellä, milloin viranomaisella on oikeus puuttua markkinoiden toimintaan, joten viranomaiselle jätetään asiassa laaja harkintavalta. Komissio on palvelusopimusasetusta koskevista suuntaviivoista antamassaan tiedonannossa (2014/C 92/01) rinnastanut palvelusopimusasetuksen 2 artiklan f kohdan mukaiset yksinoikeudet muihin jäsenvaltioiden myöntämiin oikeuksiin, jotka käytännössä estävät muita yrityksiä osallistumasta markkinoille oikeudellisten sääntöjen tai hallinnollisten käytäntöjen kautta. Esimerkiksi hallinnollisilla järjestelyillä, joilla myönnetään lupa harjoittaa julkisia liikennepalveluja, joihin sovelletaan esimerkiksi palvelujen toivottuun volyymiin ja laatuun liittyviä vaatimuksia, voidaan käytännössä rajoittaa liikenteenharjoittajien määrää markkinoilla. Komissio katsoo, että asetuksessa käytetty yksinoikeuden käsite kattaa myös viimeksi mainitun tilanteen. Tiedonannon mukaan julkisia liikennepalveluita koskevien sisämarkkinoiden sujuvan toimivuuden varmistamiseksi toimivaltaisten viranomaisten olisi määriteltävä yksinoikeudet täsmällisesti oikeuksiksi, jotka eivät ylitä sitä, mikä on tarpeen kyseessä olevien palvelujen taloudellisen suojelun osalta, ja jätettävä mahdollisuuden mukaan tilaa myös muuntyyppisille palveluille. Palvelusopimusasetuksessa tai joukkoliikennelaissa ei säädetä tarkasti menettelyistä, joita toimivaltaisen viranomaisen on sovellettava tehdessään valintaa markkinaehtoisen liikenteen ja palvelusopimusasetuksen mukaisen liikenteen järjestämistavan välillä. Joukkoliikennelain 4 §:n 4 momentin mukaan viranomaisen on päätettävä liikenteen järjestämisestä palvelusopimusasetuksen mukaisesti. Viranomaisella on oikeus ja velvollisuus tehdä liikenteen järjestämistapaa koskeva valinta. Viranomaisen on tehtävä valinta sen suhteen, onko perusteltua soveltaa palvelusopimusasetusta, vai onko markkinoiden ehdoilla syntyvä tarjonta määrältään, laadultaan ja muilta ominaisuuksiltaan riittävä. Palvelusopimusasetuksen soveltaminen voi olla perusteltua myös sen vuoksi, että markkinaehtoisesti tarjottavat palvelut eivät olisi riittävän vakaita ja kattavia. Tehdessään valintaa markkinaehtoisen liikenteen ja palvelusopimusasetuksen mukaisen liikenteen välillä viranomaisen on arvioitava vaihtoehtoja ensisijaisesti matkustajien tarpeiden kannalta. Viranomaisen on arvioitava ratkaisua myös taloudellisten seuraamusten kannalta. Edelleen arvioitavaksi tulevat palvelutarjonnan vakaus ja markkinaehtoiseen liikenteeseen liittyvät ainakin osin ennakoimattomat muutokset.
§:n 2 momentin mukaan palvelusopimusasetuksen 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut yleiset säännöt niistä julkisen palvelun velvoitteista, joiden tarkoituksena on vahvistaa enimmäishinnat kaikille matkustajille tai tietyille matkustajaryhmille, annetaan valtioneuvoston asetuksella. Yleinen sääntö on vaihtoehtona sille, että näistä hinnoista määrättäisiin liikenteenharjoittajan ja viranomaisen välisessä sopimuksessa. Palvelusopimusasetuksessa ei velvoiteta jäsenvaltiota yleisen säännön käyttöönottoon vaan asia on jätetty jäsenvaltion päätettäväksi. Komissio on sille osoitettuun kirjalliseen kysymykseen antamassaan Suomea koskevassa vastauksessa todennut, että palvelusopimusasetuksessa ei täsmennetä, millä hallinnollisella tasolla yleisiä sääntöjä olisi vahvistettava ja näin ollen jäsenvaltiot päättävät siitä itse. Liikenne- ja viestintäministeriön 30.4.2012 julkaisemassa työryhmän raportissa "Selvitys linja-autoliikenteen järjestämistavoista" todetaan, että yleinen sääntö ei ole tarkoituksenmukainen Suomessa, koska siihen liittyvät hallinnolliset, juridiset ja julkistaloudelliset riskit eivät ole tasapainossa järjestelyllä saavutettavien etujen kanssa. Yleistä sääntöä ei ole tämän vuoksi myöhemminkään otettu käyttöön. Tampereen kaupungin joukkoliikennepäällikkö on lisälausuntonaan ilmoittanut, että liikenne- ja viestintäministeriön lausunto tukee joukkoliikennelautakunnan asiassa aiemmin esittämää. Väinö Paunu Oy on vastaselityksessään esittänyt muun ohella, että palvelusopimusasetuksen mukaan, jos markkinaehtoisesti syntyy palvelutaso, joka ei julkisen palvelun toteuttamana olisi monilukuisempaa, luotettavampaa, korkeatasoisempaa tai edullisempaa, markkinoiden toimintaan ei voida puuttua. Väinö Paunu Oy:n esittämän liikenteen on todettu olevan tasaveroista valituksi tulleen julkisen palvelun liikenteen kanssa. Viranomaisilla ei olisi ollut oikeutta puuttua markkinoihin. Yhtiö on myös huomauttanut, ettei yleisellä säännöllä ole asian ratkaisussa lainkaan merkitystä. Yhtiö on ilmoittanut voivansa hoitaa liikennettä markkinaehtoista hakemustaan laajemmin, kunhan seutuliput kelpuutetaan markkinaehtoisessa liikenteessä. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu
§:n 2 momentin mukaan palvelusopimusasetuksen 3 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut yleiset säännöt niistä julkisen palvelun velvoitteista, joiden tarkoituksena on vahvistaa enimmäishinnat kaikille matkustajille tai tietyille matkustajaryhmille, annetaan valtioneuvoston asetuksella. Saman pykälän 4 momentin mukaan pykälän 1 momentissa tarkoitetut viranomaiset tekevät päätöksen siitä, että ne järjestävät toimivalta-alueensa tai sen osan joukkoliikennepalvelut palvelusopimusasetuksen mukaisesti. Viranomaiset soveltavat palvelusopimusasetusta asetuksen 1 artiklan 1 kohdan ensimmäisen alakohdan mukaisesti varmistaakseen sellaisten yleishyödyllisten palvelujen tarjoamisen, jotka ovat muun muassa monilukuisempia, luotettavampia, korkealaatuisempia tai edullisempia kuin palvelut, joita voitaisiin tarjota pelkästään markkinoiden ehdoilla. Joukkoliikennelain esityöt Hallituksen esityksessä joukkoliikennelaiksi (HE 110/2009 vp) on sen yleisperusteluissa kohdassa 3.3 Keskeiset ehdotukset todettu muun ohella seuraavaa: "Joukkoliikennettä järjestettäessä ensimmäiseksi on tehtävä valinta sen suhteen, onko perusteltua soveltaa palvelusopimusasetusta vai onko markkinoiden ehdoilla syntyvä tarjonta määrältään, laadultaan ja muilta ominaisuuksiltaan riittävä. Palvelusopimusasetuksen soveltaminen voi olla perusteltua myös sen vuoksi, että markkinaehtoisesti tarjottavat palvelut eivät olisi riittävän vakaita ja kattavia. Esimerkiksi seutu- ja kaupunkiliput on tarkoitus jatkossakin turvata. Näin ollen toimivaltaisen viranomaisen valinnanvapautta on tosiasiallisesti rajoitettu, koska korvaukset lippujen hinnanalennuksista on maksettava noudattaen palvelusopimusasetusta. (---) Toimivaltaisilla viranomaisilla on oikeus ja velvollisuus tehdä liikenteen järjestämistapaa koskeva valinta. Valintaa tehdessään viranomaiset käyttävät julkista valtaa. Julkista valtaa käyttäessään ne toimivat laillisuusperiaatteen mukaisesti. Lakisidonnaisuuteen sisältyvät sekä kansallinen että yhteisön oikeus. Näitä perusperiaatteita on sovellettava myös tehtäessä valintaa liikenteen järjestämistavasta. Valinnalla pitää olla lailliset ja ymmärrettävät syyt. (---) Sovellettaessa markkinaehtoista liikenteen järjestämistapaa palvelutason määrittely ohjaisi liikenteenharjoittajia. Palvelusopimusasetusta sovellettaessa toimivaltaiset viranomaiset ryhtyisivät toimenpiteisiin palvelutason toteuttamiseksi." Palvelusopimusasetus Palvelusopimusasetuksen johdanto-osan viidennen perustelukappaleen mukaan monet yleisen taloudellisen edun kannalta välttämättömät maaliikenteen henkilöliikennepalvelut eivät voi nykyään toimia kaupalliselta pohjalta. Jäsenvaltioiden toimivaltaisten viranomaisten on voitava toteuttaa toimia tällaisten palvelujen tarjonnan varmistamiseksi. Menetelmiin, joita toimivaltaiset viranomaiset voivat käyttää varmistaakseen julkisten henkilöliikennepalvelujen tarjonnan, kuuluvat muun muassa seuraavat: yksinoikeuksien myöntäminen julkisen liikenteen harjoittajille, taloudellisen korvauksen antaminen julkisen liikenteen harjoittajille sekä kaikkiin liikenteenharjoittajiin sovellettavien julkisen liikenteen harjoittamista koskevien yleisten sääntöjen asettaminen. Johdanto-osan yhdeksännen perustelukappaleen mukaan, jotta kaikki toimivaltaiset viranomaiset voisivat järjestää julkisen henkilöliikenteen palvelut tavalla, joka parhaiten vastaa kansalaisten tarpeita, viranomaisten on voitava valita vapaasti julkisen liikenteen harjoittaja, pienten ja keskisuurten yritysten edut huomioon ottaen, mainitussa asetuksessa säädettyjen edellytysten mukaisesti. Palvelusopimusasetuksen 1 artiklan 1 kohdan ensimmäisen kappaleen mukaan tämän asetuksen tarkoituksena on määritellä, miten toimivaltaiset viranomaiset voivat yhteisön oikeuden sääntöjä noudattaen toimia julkisen henkilöliikenteen alalla varmistaakseen sellaisten yleishyödyllisten palvelujen tarjoamisen, jotka ovat muun muassa monilukuisempia, luotettavampia, korkealaatuisempia tai edullisempia kuin palvelut, joita voitaisiin tarjota pelkästään markkinoiden ehdoilla. Asiassa saatu selvitys Tampereen kaupunkiseudun joukkoliikennelautakunta (jäljempänä joukkoliikennelautakunta) on toimivaltaisena viranomaisena 6.4.2011 päättänyt, että se järjestää toimivalta-alueensa joukkoliikennepalvelut palvelusopimusasetuksen mukaisesti siltä osin kuin siirtymäajan liikennöintisopimuksiin perustuvia liikennepalveluja ja reittiliikenteen tai kutsujoukkoliikenteen palveluja ei voida pitää riittävinä. Joukkoliikennelautakunta on 9.12.2011 hyväksynyt Tampereen kaupunkiseudun joukkoliikenteen tavoitteellisen palvelutasomäärittelyn vuosille 2012 -
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.