KHO/2017/66

2017 false KHO:2017:66 Maahanmuuttovirasto päätti käännyttää kolmannen maan kansalaisen kotimaahansa Nigeriaan ja hänet määrättiin Schengen-aluetta koskevaan maahantulokieltoon toistaiseksi, koska hänen katsottiin vaarantavan yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Valittajalla oli Espanjan myöntämä 11.2.2018 asti voimassa oleva oleskelulupa. Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 25 artiklan 2 kohta edellyttää, että kolmannen maan kansalaiselle maahantulokiellon määräävä valtio neuvottelee sen valtion kanssa, joka on myöntänyt kolmannen maan kansalaiselle voimassa olevan oleskeluluvan. Espanja ei ollut ilmoittanut Maahanmuuttovirastolle pyynnöistä huolimatta kantaansa valittajan oleskeluluvan peruuttamisen suhteen. Asiassa oli täten epäselvää, miten mainittua Schengenin yleissopimuksen artiklaa oli tulkittava. Korkein hallinto-oikeus lykkäsi asian käsittelyä ja pyysi SEUT 267 artiklan nojalla ennakkoratkaisun Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 25 artiklan 2 kohdan tulkinnasta. Ulkomaalaislaki 11 § 1 momentti 5 kohta, 146 § 1 ja 2 momentti, 147 a 2 momentti, 148 § 1 momentti 8 kohta, 149 b § ja 150 § 1 - 3 momentti Jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palauttamiseksi 16.12.2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (2008/115/EY, paluudirektiivi) johdanto 14 kohta, 3 artikla 3 ja 6 kohta, 6 artikla 1 ja 2 kohta sekä 11 artikla 1a kohta Tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla 14 päivänä kesäkuuta 1985 Benelux-talousliiton valtioiden, Saksan liittotasavallan ja Ranskan tasavallan hallitusten välillä tehdyn Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehty yleissopimus (Schengenin yleissopimus SopS 23/2001) 23 artikla 2 - 4 kohta ja 25 artikla 2 kohta Päätös, jota valitus koskee Helsingin hallinto-oikeus 5.4.2016 nro 16/0826/7 Oikeudenkäynnin kohde Maahanmuuttoviraston päätös

1. Maahanmuuttovirasto on 21.1.2015 päättänyt käännyttää valittajan kotimaahansa Nigeriaan sekä mää­rännyt hänet koko Schengen-aluetta koskevaan maahantulokieltoon toistaiseksi, vaikka valittajalla on Espanjan myöntämä oleskelulupa, joka päättyy 11.2.
3. Maahanmuuttovirasto on selostettuaan sovellettavat säännökset perustellut päätöstään muun ohella seuraavasti:
4. Valittaja vaarantaa tuomittujen törkeiden huumausainerikosten joh­dosta yleistä järjestystä ja turvallisuutta. Valittaja käännytetään koti­maahansa Nigeriaan 11.2.2018 asti voimassaolevasta Espanjan myön­tämästä oleskeluluvasta huolimatta. Koska valittajalle ei määrätä aikaa vapaaehtoi­seen paluuseen, hänet määrätään Schengen-aluetta kos­kevaan maa­hantulokieltoon toistaiseksi. Asiassa saadun selvityksen mukaan valitta­jalla ei ole ulkomaalaislain tarkoittamia työ- tai perhe­siteitä Suomeen. Maahanmuuttovirasto aloittaa Schengenin yleissopi­muksen mukaisen neuvottelun Espanjan kanssa selvittääkseen, onko Espanjan valittajalle myöntämän oleskeluluvan peruuttamiselle riittäviä perusteita. Helsingin hallinto-oikeuden päätös
5. Helsingin hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylän­nyt valituksen Maahanmuuttoviraston päätöksestä.
6. Hallinto-oikeus on selostettuaan sovellettavat säännökset perustellut pää­töstään seuraavasti:
7. Maahanmuuttovirasto on käännyttänyt valittajan kotimaahansa Nigeriaan ja määrännyt hänet toistaiseksi voimassa olevaan Schengen-aluetta koskevaan maahantulokieltoon. Tekemiensä rikosten perusteella valitta­jan voidaan katsoa olevan vaaraksi yleiselle järjestykselle ja tur­vallisuu­delle. Maahanmuuttovirasto on siten voinut olla määräämättä hänelle mahdollisuutta vapaaehtoiselle paluulle. Tämän vuoksi hänelle on lisäksi tullut määrätä maahantulokielto. Valittaja on tuomittu laa­dul­taan törkeis­tä rikoksista, ja hänen voidaan katsoa muodostavan vaka­van uhan ylei­selle järjestykselle ja turvallisuudelle. Schengen-aluetta koske­va maa­hantulokielto on näin ollen voitu määrätä tois­taiseksi. Maahan­muuttovi­raston päätöstä ei ole syytä muuttaa. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa
8. Valittaja on hakenut muutosta hallinto-oikeuden päätökseen. Merkitykselliset tosiseikat
9. Käräjäoikeus on tuominnut valittajan 4.
10. - 26.6.2013, 29.
11. - 19.7.2013 ja
12. - 27.7.2013 tapahtuneista kol­mesta törkeästä huumausainerikoksesta ja
13. - 27.7.2013 tapahtuneesta huumaus­ainerikoksesta yhteiseen viiden vuoden vankeusrangaistukseen. Valittaja oli muun muassa pitänyt hallussaan ja myynyt ainakin 850 ekstaasitab­lettia, tuonut Suomeen myynti- tai luovutustarkoituksessa yhteensä 438 grammaa kokaiinia sekä yrittänyt myyntitarkoituksessa hankkia ainakin 30 grammaa kokaiinia. Tuomio on lainvoimainen.
14. Valittaja on pyytänyt käännyttämistä Espanjaan, jossa hän on asunut 14 vuotta ja jossa hänen perheensä on.
15. Valittajalla on Espanjan myöntämä oleskelulupa, joka on voimassa 11.2.2018 saakka.
16. Maahanmuuttovirasto on 21.1.2015 määrännyt valittajan käänny­tettäväksi kotimaahansa Nigeriaan. Koska valittajalle ei määrätty aikaa vapaaehtoiseen paluuseen, hänet määrättiin Schengen-aluetta koskevaan maahantulokieltoon toistaiseksi.
17. Maahanmuuttovirasto on 26.1.2015 käynnistänyt Espanjan kanssa Schengenin yleissopimuksen 25 artiklan 2 kohtaan perustuvat neuvot­telut, jossa se on pyytänyt ilmoittamaan Espanjan kannan mahdolliseen oleskeluluvan peruuttamiseen.
18. Koska Espanja ei ole vastannut neuvottelupyyntöön, Maahan­muutto­virasto on uusinut pyyntönsä 20.6.
19. Maahanmuuttovirasto on 21.6.2016 toimittanut Espanjalle sen pyytämän rikostuomiolauselman. Maahanmuuttovirasto on 28.6.2016 toimittanut Espanjalle kiireellisen vastauspyynnön asiaan liittyen. Maahanmuuttovirasto on 5.7.2016 lausunnossaan korkeimmalle hallinto-oikeudelle ilmoittanut, että neuvottelut Espanjan myöntämän oleskeluluvan peruuttamisesta ovat yhä kesken.
20. Maahanmuuttovirasto on 9.11.2016 uusinut pyyntönsä ja muistutta­nut Espanjaa käynnissä olevista valittajan oleskeluluvan peruuttamista koskevista neuvotteluista. Kansallinen lainsäädäntö
21. Ulkomaalaisen maahantulo edellyttää, että hänen ei katsota vaa­ran­tavan yleistä järjestystä ja turvallisuutta, kansanterveyttä tai Suomen kansainvälisiä suhteita.
22. Ulkomaalainen voidaan käännyttää, jos hänen voidaan tuomitun vankeusrangaistuksen perusteella tai muutoin perustellusta syystä epäillä syyllistyvän rikokseen, josta on Suomessa säädetty vankeusrangaistus, tai epäillä syyllistyvän toistuvasti rikoksiin.
23. Kolmannen maan kansalaista, joka oleskelee maassa laittomasti tai jonka oleskelulupahakemus on hylätty ja jolla on toisen Euroopan unionin jäsenvaltion myöntämä voimassa oleva oleskelulupa tai muu oleskeluun oikeuttava lupa, on vaadittava siirtymään välittömästi kyseisen toisen jäsenvaltion alueelle. Jos kolmannen maan kansalainen ei noudata tätä vaatimusta tai jos hänen välitön poistumisensa on tarpeen yleisen järjestyksen tai turvallisuuden vuoksi, päätetään hänen maasta poistamises­taan.
24. Ulkomaalaiselle voidaan käännyttämistä koskevassa päätöksessä määrätä maahantulokielto. Maahantulokielto määrätään, jos aikaa vapaaehtoiselle paluulle ei ole määrätty, jollei 146 §:stä muuta johdu.
25. Aikaa vapaaehtoiseen paluuseen ei määrätä silloin, kun henkilön katsotaan olevan vaaraksi yleiselle järjestykselle tai turvallisuudelle.
26. Maahantulokielto määrätään enintään viiden vuoden määräajaksi tai toistaiseksi. Laadultaan törkeästä tai ammattimaisesta rikoksesta rangais­tukseen tuomitulle ulkomaalaiselle maahantulokielto voidaan määrätä toistaiseksi silloin, kun hän muodostaa vakavan uhan yleiselle järjestyk­selle tai turvallisuudelle.
27. Maahantulokielto määrätään kansallisena, jos ulkomaalaisella on toisessa Schengen-valtiossa oleskelulupa, jota ei peruuteta.
28. Käännyttämistä sekä maahantulokiellon määräämistä ja pituutta harkittaessa on otettava huomioon päätöksen perusteena olevat seikat sekä asiaan muutoin vaikuttavat seikat ja olot kokonaisuudessaan. Harkinnas­sa on erityisesti kiinnitettävä huomiota lapsen etuun ja perhe-elämän suojaan. Harkinnassa muutoin huomioon otettavia seikkoja ovat ainakin ulkomaalaisen maassa oleskelun pituus ja tarkoitus sekä ulko­maalaiselle myönnetyn oleskeluluvan luonne, hänen siteensä Suomeen sekä hänen perheeseen liittyvät, kulttuuriset ja sosiaaliset siteensä koti­maahan. Jos käännyttäminen taikka siihen liittyvä maahantulokielto perustuisi ulko­maalaisen rikolliseen toimintaan, on otettava huomioon teon vakavuus sekä yleiselle tai yksityiselle turvallisuudelle aiheutunut haitta, vahinko tai vaara.
29. Maahantulokiellon määräämistä ja pituutta harkittaessa on lisäksi otettava huomioon, onko ulkomaalaisella sellaisia perhe- tai työsiteitä Suo­meen tai muuhun Schengen-valtioon, joiden hoitamista maahan­tulokiel­to kohtuuttomasti vaikeuttaisi. Unionin oikeuden merkitykselliset säännökset Jäsenvaltioissa sovellettavista yhteisistä vaatimuksista ja menettelyistä laittomasti oleskelevien kolmansien maiden kansalaisten palautta­miseksi 16.12.2008 annettu Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi (2008/115/EY, paluudirektiivi)
30. Kansallisten palauttamistoimien vaikutuksille olisi annettava eurooppalainen ulottuvuus ottamalla käyttöön maahantulokielto, jolla kielletään saapuminen kaikkien jäsenvaltioiden alueelle ja oleskelu siellä. Maahan­tulokiellon pituutta määritettäessä olisi otettava asian­mukaisesti huo­mioon kaikki yksittäisen tapauksen erityispiirteet, eikä se saisi pääsään­töisesti ylittää viittä vuotta. Tässä yhteydessä olisi otettava erityisesti huomioon se, että asianomainen kolmannen maan kansalainen on jo saa­nut yhtä useamman palautuspäätöksen tai maastapoistamis­määräyksen tai hän on saapunut jäsenvaltion alueelle maahantulokiellon aikana.
31. Direktiivissä tarkoitetaan ’palauttamisella’ prosessia, jonka aikana kolmannen maan kansalainen palaa joko vapaaehtoisesti paluuvelvoitetta noudattaen tai pakotettuna - alkuperämaahan, tai - kauttakulkumaahan yhteisön tai kahdenvälisten takaisinottosopimusten tai muiden järjestelyjen mukaisesti, tai - muuhun kolmanteen maahan, johon kyseinen kolmannen maan kansalainen päättää vapaaehtoisesti palata ja johon hänet hyväksytään.
32. Direktiivissä tarkoitetaan ’maahantulokiellolla’ hallinnollista tai oikeudellista päätöstä tai muuta toimenpidettä, jolla kielletään määrä­tyksi ajaksi tulo jäsenvaltioiden alueelle ja siellä oleskelu ja joka liittyy pa­lauttamispäätökseen.
33. Jäsenvaltion on tehtävä palauttamispäätös sen alueella laittomasti oleskelevista kolmansien maiden kansalaisista.
34. Jäsenvaltion alueella laittomasti oleskelevia kolmansien maiden kansalaisia, joilla on toisen jäsenvaltion myöntämä voimassa oleva oleskelulu­pa tai muu oleskeluun oikeuttava lupa, on vaadittava siirty­mään välittö­mästi kyseisen toisen jäsenvaltion alueelle. Jos asian­omai­nen kolmannen maan kansalainen ei noudata tätä vaatimusta tai jos kolmannen maan kansalaisen välitön poistuminen on tarpeen yleisen järjestyksen tai val­tion turvallisuuden vuoksi, sovelletaan 1 kohtaa.
35. Palauttamispäätöksiin on liitettävä maahantulokielto, jos vapaaeh­toista paluuta varten ei ole myönnetty aikaa. Tarkastusten asteittaisesta lakkauttamisesta yhteisillä rajoilla 14 päi­vänä kesäkuuta 1985 Benelux-talousliiton valtioiden, Saksan liitto­tasaval­lan ja Ranskan tasavallan hallitusten välillä tehdyn Schengenin sopi­muksen soveltamisesta tehty yleissopimus (Schengenin yleissopimus SopS 23/2001)
36. Ulkomaalaisen, jolla on toisen sopimuspuolen myöntämä voimassa oleva oleskelulupa tai väliaikainen oleskelulupa, on siirryttävä viipy­mättä kyseisen sopimuspuolen alueelle.
37. Jos tällainen ulkomaalainen ei lähde vapaaehtoisesti tai jos voidaan olettaa, että hän ei lähde, tai jos ulkomaalaisen välitön poistuminen on vält­tämätöntä kansalliseen turvallisuuteen tai yleiseen järjestykseen liittyvis­tä syistä, ulkomaalainen on karkotettava sen sopimuspuolen alueelta, jol­la hänet on otettu kiinni, kyseisen sopimuspuolen kansallisen lain mää­räysten mukaisesti. Jos tämän laki ei salli karkottamista, kysei­nen sopi­muspuoli voi hyväksyä asianomaisen oleskelun alueellaan.
38. Karkotus voidaan suorittaa tämän valtion alueelta kyseisen henkilön alkuperämaahan tai mihin tahansa muuhun maahan, jonne hänen pää­synsä on mahdollista erityisesti sopimuspuolten tekemien takaisinotto­sopimus­ten määräysten mukaisesti.
39. Jos ulkomaalainen, jolla on jonkin sopimuspuolen myöntämä voi­massa oleva oleskelulupa, määrätään maahantulokieltoon, sopimuspuoli neuvottelee oleskeluluvan myöntäneen sopimuspuolen kanssa selvit­tääkseen, onko oleskeluluvan peruuttamiselle riittäviä perusteita.
40. Jos oleskelulupaa ei peruuteta, kiellon antanut sopimuspuoli peruuttaa kiellon. Se voi kuitenkin merkitä kyseisen ulkomaalaisen kansalliseen maahantulokieltoluetteloon. Asianosaisten keskeiset lausumat
41. Valittajan mukaan hänellä on Espanjan myöntämä oleskelulupa, joka on voimassa 11.2.2018 saakka. Espanja ei ole peruuttanut valittajan oleskelulupaa. Ulkomaalaislain 150 §:n 3 momentin mukaan maahantulokielto mää­rätään kansallisena, jos ulkomaalaisella on toisessa Schengen-valtiossa oleskelulupa, jota ei peruuteta. Koska valittajalla on voimassa oleva oleskelulupa Espanjassa, hänet tulee käännyttää Espanjaan. Espanjan passiivisuus asiassa ei tarkoita valittajan oleskeluluvan peruuttamista.
42. Maahanmuuttoviraston mukaan se on käännyttämällä valittajan kotimaahansa Nigeriaan toiminut Schengenin yleissopimuksen tar­koituksen mukaisesti, sillä näin se on antanut Espanjalle tosiasiallisen mahdolli­suuden ilmoittaa kantansa valittajalle myöntämänsä oleske­luluvan mah­dollista peruuttamista koskevassa asiassa.
43. Maahanmuuttovirasto huomauttaa, että vaikka valittaja käänny­tettäisiinkin Maahanmuuttoviraston päätöksen mukaisesti kotimaahansa Nige­riaan, voivat Espanjan viranomaiset pyytää Suomea muuttamaan valitta­jalle määrätyn toistaiseksi voimassa olevan ja koko Schengen-aluetta koskevan maahantulokiellon vain Suomea koskevaksi, mikäli he katso­vat, että valittajan pääsy Espanjaan tulisi sallia hänen Suomessa tekemis­tään törkeistä huumausainerikoksista huolimatta.
44. Maahanmuuttovirasto muistuttaa, että Espanja on reagoinut neuvot­telupyyntöön pyytämällä 21.6.2016 Suomelta valittajaa koskevaa tuo­mio­lauselmaa. Maahanmuuttovirastolla ei kuitenkaan ole käsitystä siitä, miksi se ei ole saanut Espanjalta vastausta heille esitettyyn kysymykseen valittajan oleskeluluvan mahdollisesta peruuttamisesta, tai miksi kysei­nen neuvotteluprosessi Espanjan kanssa on kestänyt näin pitkään.
45. Maahanmuuttoviraston näkemyksen mukaan Espanjan passiivisuus asiassa on nähtävissä korkeintaan siten, ettei Espanja ainakaan vastusta Maahanmuuttoviraston päätöstä, koska se ei ole pyrkinyt toiminnallaan estämään valittajan käännyttämistä kotimaahansa Nigeriaan ja asetta­mista koko Schengen-aluetta koskevaan maahantulokieltoon. Ennakkoratkaisupyynnön tarve
46. Korkeimmassa hallinto-oikeudessa on ratkaistavana kysymys siitä, onko valittaja tullut käännyttää kotimaahansa Nigeriaan ja määrätä Maahanmuuttoviraston päätöksentekopäivästä lukien Schengen-aluetta koske­vaan maahantulokieltoon.
47. Maahanmuuttovirasto on katsonut valittajan vaarantavan yleistä järjestystä ja turvallisuutta ulkomaalaislain tarkoittamin tavoin. Maahanmuut­tovirasto on päättänyt käännyttää valittajan kotimaahansa Nigeriaan sekä määrännyt hänet Schengen-aluetta koskevaan maahan­tulokieltoon toistaiseksi.
48. Asiassa on riidatonta, että valittajalla on Espanjan myöntämä 11.2.2018 asti voimassa oleva oleskelulupa.
49. Schengenin yleissopimuksen 25 artiklassa on säännökset siitä, miten estetään tilanne, jossa kolmannen maan kansalaisella olisi yhtäaikaisesti voimassa oleva koko Schengen-aluetta koskeva maahantulokielto ja voimassa oleva oleskelulupa yhdessä Schengen-alueen maassa. Artiklan 1 kohta koskee kysymystä oleskeluluvan myöntämisestä henkilölle, jota koskee voimassa oleva maahantulokielto. Artiklan 2 kohta puolestaan koskee käänteistä tilannetta eli maahantulokiellon määräämistä henki­lölle, jolla on oleskelulupa toisessa sopimusvaltiossa. Sopimuskohta edel­lyttää, että kolmannen maan kansalaiselle maahantulokiellon mää­räävä valtio neuvottelee (Skall kontakta (ruotsi), shall consult (englanti), konsultiert (saksa), consulte (ranska)) oleskeluluvan myöntäneen sopimuspuolen kanssa selvittääkseen, onko oleskeluluvan peruuttamiselle riittäviä perusteita. Yleis­sopi­muksen 25 artiklan 2 kohtaa vastaavaa määräystä ei ole paluudirektiivis­sä.
50. Yleissopimuksen 25 artiklan 2 kohdan oikeudelliset vaikutukset palauttamispäätöksen yhteydessä määrättävän maahantulokiellon kan­nalta ovat epäselvät: voiko kolmannen maan kansalainen vedota sopi­musmääräyk­sen mukaiseen neuvotteluvelvoitteeseen, kun hänelle on tarkoitus määrä­tä maahantulokielto.
51. Yleissopimuksen 25 artiklan 2 kohdan sanamuodon perusteella ei ole myöskään selvää, missä vaiheessa neuvottelut käydään, ennen vai jäl­keen maahantulokiellon määräämisen. Jälkikäteen käytävien neuvottelu­jen mahdollisuuteen kuitenkin viittaa se, että sopimuskohdassa puhutaan kiellon peruuttamisesta. Mikäli neuvottelut tulee käydä ennen maahantu­lokiellon määräämistä tai ennen henkilön palauttamista kotimaahansa, sopimusmääräyksestä ei käy ilmi, onko toisessa maassa voimassa olevaa oleskelulupaa koskeva neuvotteluvelvoite esteenä maahantulokiellon määräämiselle tai maahantulokiellon voimaantulolle.
52. Riippumatta siitä, missä vaiheessa neuvottelut on käytävä, yleis­sopimuksen 25 artiklan 2 kohta edellyttää tulkintaa siitä, milloin neu­vottelu on käyty sillä tavoin loppuun, että maahantulokielto voidaan määrätä. Vaih­toehtoisesti neuvottelujen loppuun käyminen voi tarkoittaa sitä, että toi­nen sopimusvaltio ilmoittaa ryhtyvänsä toimiin oleskelu­luvan peruutta­miseksi tai sitä että toinen sopimusvaltio ilmoittaa peruuttaneensa oles­keluluvan.
53. Sopimusmääräys jättää avoimeksi kysymyksen siitä, miten mene­tellään, jos oleskeluluvan myöntänyt valtio on passiivinen eikä ota kantaa oleskeluluvan peruuttamiseen.
54. Korkein hallinto-oikeus on varannut valittajalle ja Maahanmuutto­virastolle tilaisuuden tulla kuulluksi luonnoksesta ennakkoratkaisu­pyynnöksi. Maahanmuuttovirasto on antanut lausunnon. Valittaja ei ole asetettuun määräaikaan mennessä antanut lausuntoa. Korkeimman hallinto-oikeuden välipäätös ennakkoratkaisun pyytämisestä unionin tuomioistuimelta
55. Korkein hallinto-oikeus on päättänyt lykätä asian käsittelyä ja pyytää SEUT 267 artiklan nojalla tuomioistuimelta ennakkoratkaisun Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 25 ar­tiklan 2 kohdan tulkinnasta. Ennakkoratkaisun pyytäminen on tarpeen korkeim­massa hallinto-oikeudessa vireillä olevan asian ratkaisemiseksi. Ennak­koratkaisu pyydetään käsittelemään työjärjestyksen 107 artiklan mukai­sessa menettelyssä, koska valittajan Espanjan myöntämä oles­kelulupa päättyy 11.2.2018 ja valittajan käännyttäminen Suomesta on määrätty keskeytettäväksi. Ennakkoratkaisukysymykset 1) Onko Schengenin sopimuksen soveltamisesta tehdyn yleissopimuksen 25 artiklan 2 kohdassa tarkoitetulla sopimusvaltioiden neuvotteluvel­voitteella oikeudellinen vaikutus, johon kolmannen maan kansalainen voi vedota tilanteessa, jossa sopimusvaltio määrää hänet koko Schengen­-aluetta koskevaan maahantulokieltoon ja palautettavaksi kotimaahansa sillä perusteella, että henkilö vaarantaa yleistä järjestystä ja yleistä tur­vallisuutta? 2) Jos yleissopimuksen 25 artiklan 2 kohtaa sovelletaan maahantulo­kieltoa määrättäessä, tuleeko neuvotteluihin ryhtyä ennen maahantulo­kiellon määräämistä vai voidaanko neuvottelut käydä vasta sen jälkeen, kun päätös palauttamisesta ja maahantulokieltoon määräämisestä on tehty. 3) Jos neuvottelut voidaan käydä vasta sen jälkeen, kun päätös palaut­tamisesta ja maahantulokiellon määräämisestä on tehty, onko kolmannen maan kansalaisen kotimaahan palauttamisen ja koko Schengen-aluetta koskevan maahantulokiellon voimaantulon esteenä se, että sopimusval­tioiden neuvottelut ovat kesken eikä toinen sopimusvaltio ole ilmoittanut aikeistaan peruuttaa kolmannen maan kansalaisen oleskelulupaa? 4) Miten sopimusvaltion on meneteltävä siinä tapauksessa, että oleskelu­luvan myöntänyt sopimusvaltio ei toistuvista pyynnöistä huolimatta ole ottanut kantaa kolmannen maan kansalaiselle myöntämänsä oleskelulu­van peruuttamiseen? Saatuaan unionin tuomioistuimen ennakkoratkaisun yllä oleviin kysy­myksiin korkein hallinto-oikeus antaa lopullisen päätöksen asiassa. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Matti Pellonpää, Anne E. Niemi, Sakari Vanhala, Janne Aer ja Petri Helander. Asian esittelijä Ari Koskinen.