KHO/2017/75

2017 false KHO:2017:75 Kainuun ELY-keskus oli päättänyt, että Talvivaaran kaivoksen suunniteltuun puhdistetun veden purkuputkihankkeeseen ei tarvinnut soveltaa ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto oli myöntänyt ympäristöluvan Talvivaaran kaivoksen toiminnan olennaiseen muuttamiseen. Lupa koski käsiteltyjen jätevesien johtamista uuden purkuputken kautta Nuasjärveen. Vaasan hallinto-oikeus kumosi ympäristövaikutusten arviointimenettelyä koskevan ELY-keskuksen päätöksen. Hallinto-oikeuden päätöksen mukaan hankkeesta aiheutuisi ennalta arvioiden sellaisia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia, jotka rinnastuisivat ympäristövaikutusten arviomenettelystä annetun asetuksen 6 §:ssä tarkoitettujen hankkeiden ympäristövaikutuksiin. Näin ollen ELY-keskuksen olisi tullut edellyttää hankkeelta arviointimenettelyn suorittamista ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 2 momentin perusteella. Hallinto-oikeus tutki tämän jälkeen ympäristölupaa kumoamatta luvan myöntämisen edellytyksiin liittyvät valitukset ja tiukensi jätevesipäästöjä koskevia lupamääräyksiä sekä muutti luvan määräaikaiseksi. Kun hankkeen haitalliset vaikutukset eivät enää tämän jälkeen olleet siten merkittäviä, että ympäristövaikutusten arviointimenettelyä olisi tullut soveltaa hankkeeseen, ei ympäristölupapäätöstä ollut tarpeen kumota sen vuoksi, ettei ympäristövaikutusten arviointimenettelyä ollut tehty. Korkein hallinto-oikeus totesi, että purkuputken rakentaminen ja kaivoksen vesien johtaminen uuteen vastaanottavaan vesistöön oli vaikutuksiltaan rinnastettavissa uuden kaivoksen toimintaan. Määräyksenvarainen ympäristövaikutusten arviointimenettely oli siten tarpeen. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että muutoksenhakutuomioistuimen toimivaltaan ei kuulunut muotoilla lupapäätöstä niin, että tämän seurauksena hankkeen ympäristövaikutuksia voidaan pienentää siinä määrin, ettei ympäristövaikutusten arviointimenettelyä olisi enää sovellettava. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamista koskeva kysymys ei kuitenkaan muutoksenhakutuomioistuimessa ollut prosessinedellytyksen asemassa, minkä vuoksi hallinto-oikeus oli voinut asiaan liittyvät erityiset olosuhteet huomioon ottaen tutkia myös luvan myöntämisen edellytysten täyttymistä koskevat valitusperusteet. Kaivoksen vesienhallintaan liittyvät ongelmat ja niiden ratkaisumahdollisuudet sekä ratkaisun kiireellisyys huomioon ottaen jätevesien johtaminen muuhun vastaanottavaan vesistöön kuin lähivesistöihin oli ollut välttämätöntä ympäristöturvallisuuden vuoksi. Kun otettiin huomioon erityisesti hallinto-oikeuden päätöksellä muutetut päästömääräykset ja luvan lyhyt voimassaoloaika, ympäristövaikutusten arviointimenettely ei ollut enää tarpeen, eikä aluehallintoviraston myöntämän luvan kumoamiseen yksinomaan tällä perusteella siten ollut ollut perusteita. Asiassa oli lisäksi kysymys sekoittumisvyöhykkeen määräämisestä eräille jätevesipäästön raskasmetalleille. Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (468/1994) 4 § 2 ja 3 momentti Valtioneuvoston asetus ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (713/2006) 7 § Valtioneuvoston asetus vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista (1022/2006) 6 b § Päätös, jota valitukset koskevat Vaasan hallinto-oikeus 28.4.2016 numero 16/0091/2 1. Ympäristölupaa koskeva päätös 1.1 Aluehallintoviraston käsittelyratkaisut Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on, suoritettuaan tarkastuksen ja katselmuksen, päätöksellään 24.4.2015 numero 43/2015/1 käsittelyratkaisuinaan muun ohella jättänyt tutkimatta vaatimukset, jotka koskevat ympäristövaikutusten arviointimenettelyn määräämistä purkuputken osalta, toiminnan keskeyttämistä tai luvan peruuttamista sekä luvan noudattamiseen velvoittamista. Lisäksi aluehallintovirasto on siirtänyt päätöksen mukaisesta vesistön pilaantumisesta aiheutuvien vahinkojen korvaamista koskevan asian myöhemmin ratkaistavaksi siltä osin kuin kysymys on lupamääräyksen 4 tarkoittamia nykyisiä purkureittejä pitkin Kalliojokeen ja edelleen Kolmisopen ja Tuhkajoen kautta Jormasjärveen johdettavista päästöistä ja niiden vaikutuksista. Aluehallintovirasto on perustellut käsittelyratkaisujaan muun ohella seuraavasti: Aluehallintovirastolla ei ole toimivaltaa määrätä ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 2 momentin mukaisen arviointimenettelyn soveltamisesta hankkeeseen (harkinnanvarainen YVA). Kainuun ELY-keskus on ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 6 §:n 1 momentin mukaisena toimivaltaisena viranomaisena päättänyt, että hankkeeseen ei sovelleta lain 4 §:n 2 momentin kohtaa. Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 17 §:n mukaisesti ympäristövaikutusten arvioinnin puuttumisesta voi valittaa tämän asian ratkaisun yhteydessä. Tässä ympäristölupamenettelyssä hankkeen vaikutukset on selvitetty lain edellyttämällä tavalla ja hankkeesta on laajasti kuultu niitä tahoja, joiden oloihin tai etuihin hanke saattaa vaikuttaa. Sijoituspaikka on otettu huomioon ympäristönsuojelulain edellyttämällä tavalla lupaharkinnassa. Asiassa ei ole tullut esille sellaisia seikkoja, että aluehallintoviraston olisi ollut tarve pyytää hakijaa täydentämään hakemustaan ympäristönsuojelulain 39 §:n 2 momentin mukaisella arviointiselostuksella ja siitä yhteysviranomaisen antamalla lausunnolla. Aluehallintovirastolla ei ole lupaviranomaisena toimivaltaa määrätä toiminnan keskeyttämisestä, koska ympäristönsuojelulain 181 §:ssä toimivalta on säädetty kuulumaan valvontaviranomaiselle. Aluehallintovirasto ei ole tutkinut muistutuksissa ja mielipiteissä esitettyjä luvan peruuttamista koskevia vaatimuksia, koska luvan peruuttamista koskevan hakemuksen vireillepano-oikeus on ympäristönsuojelulain 91 §:ssä säädetty valvontaviranomaiselle. Luvan valvonta ei kuulu lupaviranomaiselle. Ympäristönsuojelulain pääsääntönä on lupa-asian ratkaisemisen ja korvauksien määräämisen samanaikaisuus. Korvauksista voidaan kuitenkin ympäristönsuojelulain 126 §:n mukaan päättää erikseen, jos toiminnasta aiheutuvien vahinkojen yksityiskohtainen selvittäminen viivästyttäisi kohtuuttomasti lupa-asian ratkaisua. Tällöin aluehallintovirasto voi ratkaista lupa-asian siltä osin kuin se koskee luvan myöntämistä ja siirtää asian myöhemmin ratkaistavaksi toiminnasta aiheutuvien 125 §:ssä tarkoitettujen vahinkojen korvaamisen osalta. Aluehallintovirasto on 31.5.2013 antamallaan kaivoksen jätevesien varastointia, puhdistamista ja johtamista koskevalla päätöksellään numero 52/2013/1 määrännyt kaivosyhtiön aloittamaan selvityksen myönnetyn luvan mukaisesta toiminnasta aiheutuvien vesistön pilaantumista koskevien vahinkojen korvaamisesta. Asiaa käsitellään aluehallintovirastossa hakemusasiana diaarinumerolla PSAVI/50/04.08/2013. Tämän päätöksen mukaisesti nykyisiä purkureittejä pitkin Kalliojokeen johdettavaksi sallitut päästöt kohdistuvat samaan vaikutusalueeseen, kuin edellä mainittu päätöksessä numero 52/2013/1 määrätty selvitys. Näistä päästöistä aiheutuvien vahinkojen arviointi ja käsittely siirretään käsiteltäviksi samassa menettelyssä asiayhteyden vuoksi. 1.2 Aluehallintoviraston pääasiaratkaisu Pääasiaratkaisunaan aluehallintovirasto on myöntänyt Talvivaara Sotkamo Oy:n konkurssipesälle, nykyisin Terrafame Oy:lle, toistaiseksi voimassa olevan ympäristöluvan Talvivaaran kaivoksen toiminnan olennaiseen muuttamiseen käsiteltyjen jätevesien johtamisen osalta. Lupa koskee, ellei toimintaa ole lupamääräyksistä ilmenevästi rajoitettu tai muutettu, hakemuksessa tarkoitettua käsiteltyjen jätevesien johtamista uudessa purkuputkessa Nuasjärveen aluehallintoviraston päätöksen liitteen 5 sivun 5 mukaiseen paikkaan. Lisäksi aluehallintovirasto on myöntänyt Talvivaara Sotkamo Oy:n konkurssipesälle ympäristöluvan johtaa kaivosalueelta käsiteltyjä jätevesiä Oulujoen vesistöön nykyisiä purkureittejä pitkin Kolmisopen yläpuolelle vuonna 2015 Nuasjärven purkuputken käyttöönottoon saakka. Toiminnasta yleiselle ja yksityiselle kalatalousedulle aiheutuvien kalasto- ja kalastusvahinkojen ehkäisemiseksi ja kompensoimiseksi on määrätty kalatalousmaksu. Luvan saaja on velvoitettu maksamaan jäljempänä ilmenevät korvaukset vesialueen omistajille kalataloudellisen tuoton alenemisesta. Toiminnasta voi aiheutua Nuasjärven ja Rehjan alueella ammattikalastajille ja kalastusmatkailuyrityksille ympäristönsuojelulain perusteella korvattavaa vahinkoa, jonka korvaamisesta on määrätty lupamääräyksessä 25. Luvan saaja on velvoitettu selvittämään tarkemmin lupamääräyksen 4 mukaisista päästöistä aiheutuvat vahingot Kalliojoen, Kolmisopen, Tuhkajoen ja Jormasjärven alueella ja asettamaan vakuus vahinkojen korvaamisesta lupamääräyksistä 26 ja 27 ilmenevästi. Ennalta arvioiden hankkeesta ei aiheudu muuta vesistöön tai sen käyttöön kohdistuvaa korvattavaa tai toimenpitein hyvitettävää vahinkoa. Ennakoimattoman vahingon varalta on annettu ohjaus. Käsiteltyjen jätevesien johtamisessa Nuasjärveen ja vuoden 2015 aikana Latosuon kautta Kalliojokeen ja edelleen Kolmisoppeen on noudatettava päätöksessä annettuja määräyksiä. Muilta osin toiminnassa on noudatettava sitä koskevia lainvoimaisia tai täytäntöönpanokelpoisia ympäristö- ja vesitalouslupapäätöksiä. Lisäksi aluehallintovirasto on myöntänyt Talvivaara Sotkamo Oy:n konkurssipesälle pysyvän käyttöoikeuden käsiteltyjen jätevesien johtamisen kannalta tarpeellisen viemäriputken ja samaan kaivantoon asennettavan vesijohdon sekä putkilinjojen tarvitseman instrumentoinnin sekä määräyksen 9 tarkoittamien rakenteiden ja putkien rakentamista varten tarvittaviin, toiselle kuuluviin maa- ja vesialueisiin. Luvan saaja voi rakentamisaikana lyhytaikaisesti käyttää myös kiinteistöjen käyttöoikeusalueisiin kuulumattomia muita alueita, milloin se on rakentamisen vuoksi välttämätöntä. Luvan saajan on korvattava työnaikaisesta käyttöoikeudesta mahdollisesti aiheutuvat vahingot maanomistajille. Myönnettävä käyttöoikeus koskee päätöksessä yksilöityjä rekisteriyksikköjä. Aluehallintovirasto ilmoittaa käyttöoikeuden myöntämisestä kiinteistörekisterin pitäjälle päätöksen saatua lainvoiman. Päätöksessä on annettu lupamääräykset 1 - 27. Lupamääräykset 1 - 3, 6 - 7, 11, 21, 23, 25 ja 27 kuuluvat seuraavasti: Päästöt vesiin 1. Latosuon käsiteltyjen vesien varastoaltaasta purkuputkea pitkin Nuasjärveen johdettavat vedet on käsiteltävä hakemuksessa esitetyllä tai vähintään vastaavan tehoisella tavalla niin, että Latosuolta johdettavan veden sulfaattipitoisuudet alittavat virtaamapainotteisena neljännesvuosikeskiarvona ja muiden aineiden pitoisuudet virtaamapainotteisena kuukausikeskiarvona laskettuna seuraavat raja-arvot: Aine; Raja-arvo Elohopea, liukoinen; 1,5 μg/l Kadmium, liukoinen; 3,0 μg/l Alumiini, kok.; 0,5 mg/l Rauta, kok.; 4,0 mg/l Mangaani, kok.; 6,0 mg/l Sulfaatti; 4 000 mg/l Kiintoaine, hehkutusjäännös; 15 mg/l Yksittäisen näytteen elohopeapitoisuus (liukoinen) ei saa olla yli 5,0 μg/l, kadmiumpitoisuus (liukoinen) yli 10,0 μg/l eikä sulfaattipitoisuus yli 6 000 mg/l. Johdettavien vesien metallipitoisuuksien on alitettava jatkuvasti seuraavat raja-arvot: Aine; Raja-arvo Nikkeli, kok.; 0,3 mg/l Kupari, kok.; 0,3 mg/l Sinkki, kok.; 0,5 mg/l Uraani, kok.; 10 μg/l Johdettavan veden pH on oltava 5,5 - 9,0. Muilta osin Nuasjärveen johdettavan veden pitoisuuksien on oltava samalla keskimääräisellä tasolla kuin hakemuksessa on esitetty (aluehallintoviraston päätöksen kertoelmaosan kohta "Käsitellyn veden laadun vaihtelu vuosina 2013 - 2014"). Jos pitoisuudet poikkeavat hakemuksessa esitetystä olennaisesti ympäristön kannalta huonompaan suuntaan, on luvan saajan toimittava toimintaa koskevan päätöksen numero 52/2013/1 lupamääräyksen 4a edellyttämällä tavalla. 2. Kaivosalueen jätevesien käsittelyä on tehostettava määräyksen 1 tasosta siten, että 1.1.2018 lähtien Latosuon käsiteltyjen vesien varastoaltaasta purkuputkea pitkin Nuasjärveen johdettavan veden sulfaattipitoisuus on enintään 2 000 mg/l ja mangaanipitoisuus enintään 4,0 mg/l virtaamapainotteisena kuukausikeskiarvona laskettuna. Yksittäisen näytteen sulfaattipitoisuus ei saa olla yli 4 000 mg/l. 3. Latosuon käsiteltyjen vesien varastoaltaasta purkuputkella Nuasjärveen johdettavan, lupamääräysten 1 ja 2 tarkoittamien käsiteltyjen jätevesien aiheuttama yhteenlaskettu päästö vesiin saa olla purkuputken käyttöönottopäivästä lukien: Ensimmäisenä, toisena ja kolmantena 12 kuukauden jaksona: Aine; Raja-arvo Nikkeli; 650 kg Kupari; 100 kg Sinkki; 1 125 kg Mangaani; 36 000 kg Sulfaatti; 24 000 t Natrium; 12 000 t Neljäntenä 12 kuukauden jaksona ja siitä eteenpäin: Aine; Raja-arvo Nikkeli; 350 kg Kupari; 100 kg Sinkki; 525 kg Mangaani; 15 000 kg Sulfaatti; 10 000 t Natrium; 4 000 t Poikkeaminen ympäristönlaatunormista sekoittumisvyöhykkeellä 6. Aluehallintovirasto määrää Nuasjärvellä sijaitsevan, kaivosalueen käsiteltyjen jätevesien päästölähteen ympäristön 500 metrin säteellä purkuputken suusta (noin 78,5

1. ha)vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen (1022/2006) 6 b §:n tarkoittamaksi sekoittumisvyöhykkeeksi. Sekoittumisvyöhykkeen alueella veden liukoinen nikkeli-, kadmium- ja elohopeapitoisuus saa ylittää, asetuksessa mainitulla tavalla määritettynä, päätöksen mukaan käsiteltyjen jätevesien johtamisen seurauksena mainitun asetuksen näille aineille säätämän ympäristönlaatunormin (AA-EQS ja MAC-EQS) ja luontaisen taustapitoisuuden summan. Elohopean liukoisen pitoisuuden osalta luontaisena taustapitoisuutena hyväksytään käytettäväksi hakemuksen mukainen pitoisuus 0,002 μg/l. Määrätty sekoittumisvyöhyke on esitetty päätöksen liitteessä 4. 7. Veden liukoinen kadmium- ja nikkelipitoisuus sekä ahvenen lihaksen elohopeapitoisuus eivät saa ylittää tämän päätöksen mukaisesti johdettavien käsiteltyjen jätevesien vaikutuksesta edellä olevan määräyksen 6 mukaisen sekoittumisvyöhykkeen ulkopuolella Nuasjärvessä tai alempana vesistöissä vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen (1022/2006) liitteessä 1 C sisämaan pintavesille säädettyä ympäristönlaatunormia (AA-EQS ja MAC-EQS) lisättynä luontaisella taustapitoisuudella. Muut toimet, joilla ehkäistään, vähennetään tai selvitetään pilaantumista, sen vaaraa tai pilaantumisesta aiheutuvia haittoja 11. Luvan saajan on toimitettava 31.8.2017 mennessä aluehallintoviraston ratkaistavaksi selvitys käsiteltyjen jätevesien sekoittumisesta, kerrostumisesta ja leviämisestä Nuasjärvessä, aiheutuneista vaikutuksista sekä esitys toimenpiteiksi vaikutusten lieventämiseksi. Selvitykseen on sisällytettävä muun muassa esitys vaihtoehtoisista purkupaikoista vaikutustarkasteluineen ja esitys käsiteltyjen jätevesien johtamisen vuodenajoittaisesta jaksottamisesta kolmannen vuoden jälkeen. Selvityksen perusteella aluehallintovirasto voi täsmentää lupamääräyksiä tai täydentää lupaa uusilla määräyksillä esimerkiksi purkupaikan osalta. Tarkkailu- ja raportointimääräykset 21. Luvan saajan on toteutettava päätöksessä tarkoitettua jätevesien johtamista koskeva käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailu hakemuksen kohdan 7 "Tarkkailu ja raportointi" tarkkailusuunnitelman periaatteiden ja suuntaviivojen mukaisesti. Esitettyä tarkkailusuunnitelmaa on täydennettävä niin, että se täyttää tässä lupamääräyksessä mainitut sekä päätöksen liitteen 2 vaatimukset. Päätöksen edellyttämät täydennykset sisältävä yksityiskohtainen jätevesien käyttö-, päästö- ja vesistötarkkailusuunnitelma on toimitettava Kainuun ELY-keskuksen hyväksyttäväksi viipymättä. Yksityiskohtainen kalataloustarkkailusuunnitelma on vastaavasti toimitettava Lapin ELY-keskuksen hyväksyttäväksi. ELY-keskukset voivat tarvittaessa tarkentaa tarkkailuohjelmien sisältöä ja tarkkailujen raportointiin liittyviä määräyksiä. Latosuon varastoaltaasta Nuasjärveen johdettavan käsitellyn jäteveden käyttö- ja päästötarkkailun vesimäärän ja veden laadun mittauksen on oltava niin säännöllistä ja monipuolista, että johdettavan veden laatu ja sen vaihtelut sekä Nuasjärveen johdettavat ainemäärät saadaan luotettavasti ja yksiselitteisesti mitatuiksi. Jätevesien vaikutustarkkailu (vesistö- ja kalataloustarkkailut) on tehtävä niin monipuolisesti ja laaja-alaisesti, että toiminnan ympäristövaikutuksista ja vaikutusalueen laajuudesta saadaan kattava ja luotettava tieto. Tarvittaessa tarkkailualuetta on laajennettava ja tarkkailutiheyttä lisättävä viipymättä. Vaikutustarkkailut tulee tehdä riippumattomien tahojen toimesta. Poikkeustapauksissa luvan saaja voi osallistua vaikutustarkkailun näytteiden ottamiseen ja muuhun kenttätoimintaan, mikäli Kainuun ELY-keskus tai Lapin ELY-keskus katsoo menettelyn perustelluksi. Päätöksen mukainen jätevesien käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailu on toteutettava osana voimassa olevaa Talvivaaran kaivoksen käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailua. Tarkkailujen tulokset ja vuosiraportit on toimitettava heti niiden valmistuttua Kainuun ja Lapin ELY-keskuksille, Sotkamon kunnan ja Kajaanin kaupungin ympäristönsuojelu- ja terveydensuojeluviranomaisille sekä Säteilyturvakeskukselle. Käyttöoikeuskorvaukset, korvattavat vahingot ja niiden selvittäminen 23. Luvan saajan on maksettava myönnetyistä käyttöoikeuksista päätöksen liitteenä 3 olevan korvausluettelon mukaiset kertakaikkiset korvaukset. Mikäli puuston määrä on metsänhakkuun tai muun syyn vuoksi vähentynyt korvauslaskelman perusteena olevasta määrästä alueilla, joita myönnetty käyttöoikeus koskee, korvausta saadaan vähentää puuston määrän vähennystä vastaavasti. 25. Toiminnasta ammattikalastajille ja kalastusmatkailuyrityksille mahdollisesti aiheutuvista vahingoista on pyrittävä sopimaan. Luvan saajan on 31.5.2017 mennessä pantava aluehallintovirastossa vireille ammattikalastajille ja kalastusmatkailuyrityksille Nuasjärven ja Rehjan alueella aiheutuvien vahinkojen korvaamista koskeva asia, ellei niiden korvaamisesta sovita. Hakemukseen on liitettävä tarkkailuihin perustuva selvitys purkuputken vaikutuksista ja arvio aiheutuneista vahingoista sekä vahingonkärsijäkohtainen korvausesitys. 27. Luvan saajan on 15.5.2015 mennessä asetettava Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle (Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualue) 100 000 euron suuruinen hyväksyttävä vakuus toiminnasta aiheutuvien, lupamääräyksen 26 tarkoittamien vahinkojen korvaamisesta. Vakuuden vapauttamisesta päättää aluehallintovirasto ympäristönsuojelulain mukaisena lupaviranomaisena. Toiminnan aloittaminen muutoksenhausta huolimatta Lupapäätöksen mukainen toiminta voidaan aloittaa päätöstä noudattaen muutoksenhausta huolimatta. (---) 1.3 Pääasiaratkaisun perustelut 1.3.1 Liuotusprosessin toiminta ja kaivoksen vesitaseen hallinta Prosessin toiminta Talvivaaran kaivoksen toiminta perustuu malmin kasaliuotukseen ja metallien talteenottoon saatavasta liuoksesta. Liuotuskasojen ja metallien talteenottolaitoksen välinen liuoskierto on tarkoitettu suljetuksi siten, että talteenottolaitoksella tapahtuvien saostusprosessien jälkeen paluuliuos (raffinaatti) palautetaan takaisin käytettäväksi liuotuskasoilla. Suljettu kierto on toiminnan ja ympäristöriskien hallinnan kannalta hyvin olennainen asia. Prosessille on tyypillistä, että liuoskierron nesteet sisältävät runsaasti ympäristölle haitallisia aineita ja että siihen kuuluu laajoja säävaikutuksille alttiita alueita. Toiminnasta aiheutuva ympäristön pilaantuminen ja sen vaara ovat suoraan sidoksissa liuotusprosessin toimintaan ja siihen liittyvään vesitaseen hallintaan. Välitön yhteys näiden asioiden välillä on nähtävissä useissa kaivoksen ongelmissa. Esimerkiksi ennen kipsisakka-altaan vuotoa liuoskierrosta jouduttiin poistamaan liuosprosessin toiminnan turvaamiseksi raffinaattiliuosta luvan vastaisesti kipsisakka-altaaseen, mikä oli yksi onnettomuuden aiheuttanut tekijä. Pohjois-Suomen aluehallintoviraston aiemmin antamien kaivoksen toimintaa koskevien päätösten numerot 52/2013/1 ja 36/2014/1 perusteluissa on selvästi todettu, ettei toiminta ole toteutunut ensimmäisessä ympäristölupapäätöksessä edellytetyllä tavalla. Näiden lupaprosessien aikana on pyritty saamaan tietoa prosessin toiminnasta. Saatujen tietojen puutteellisuuksien vuoksi mainituissa päätöksissä on annettu useita lupamääräyksiä ja selvitysvelvoitteita liuotusprosessin ja vesitaseen hallintaan liittyen. Aiempien lupaprosessien yhteydessä Talvivaara Sotkamo Oy ei ole toimittanut täsmällisiä tietoja vedoten niihin liittyvään liikesalaisuuteen. Muun muassa päätöksestä numero 36/2014/1 tehdyssä valituksessa Talvivaara Sotkamo Oy on todennut seuraavaa: "Valituksen kohteena oleva lupapäätös sisältää useita määräyksiä, joissa edellytetään hyvin yksityiskohtaisen, Talvivaaran tuotantoprosesseja koskevan tiedon toimittamista valvovalle viranomaiselle tai muille tahoille. Kyseiset lupamääräykset edellyttävät liikesalaisuuksien tai jopa sisäpiirintiedon toimittamista viranomaisille. Talvivaaran toiminnasta aiheutuvien ympäristövaikutusten riittäväksi seuraamiseksi valvova viranomainen tarvitsee tiedon toiminnasta aiheutuvien päästöjen määristä, pitoisuuksista ja muista ominaisuuksista (esimerkiksi haihtuvuus ja liukenevuus). Sen sijaan yksityiskohtainen prosessin toimintaa koskeva tieto ei ole valvovalle viranomaiselle tarpeen, vaan ainoastaan aiheuttaa riskin Talvivaaran olennaisimpien liikesalaisuuksien paljastumisesta." Tämän tyyppisiksi lupamääräyksiksi on katsottu mainitun päätöksen lupamääräykset 11, 12, 18, 38 ja 110. Edelleen valituksessa on todettu: "Talvivaara on käyttänyt satoja miljoonia euroja prosessinsa kehittämiseen ja sen käyttäytymisen mallintamiseen. Näillä investoinneilla saavutettu tieto on Talvivaaran biokasaliuotukseen ja sulfidisaostukseen perustuvaan teknologiaan nojaavan liiketoiminnan ja siten Talvivaaran liikesalaisuuksien ydin. Edellä mainittujen lupamääräysten mukaiset selvitykset ja raportoinnit paljastaisivat Talvivaaran käytössä olevan sulfidisaostuksen, uraanin talteenottomenetelmän ja bioliuotuksen yksityiskohdat, jotka ovat liikesalaisuuksia ja siten salassapidettäviä." Tämän asian käsittelyn yhteydessä aluehallintovirasto on pyrkinyt edelleen useita kertoja saamaan luvan hakijalta tarkempaa tietoa ympäristön pilaantumisen vaaran arvioinnin kannalta tärkeistä asioista, erityisesti liuosprosessin toiminnasta ja siihen liittyvästä vesienhallinnasta. Talvivaara Sotkamo Oy:n konkurssin jälkeen asiassa on saatu uutta ja täsmällisempää tietoa prosessin toiminnasta ja siinä olleista ongelmista. Hakijan esittämiä tietoja prosessin toiminnasta Malmin louhinnan, murskauksen ja kasauksen osalta ei ole pysyvästi päästy suunnitellulle 1,5 Mt:n kuukausitasolle. Keskeisenä ongelmana ovat koko toiminnan ajan olleet ensimmäisen vaiheen kasojen purkuongelmat. Alkuvaiheessa, kun ensimmäisen vaiheen liuotuskasojen purkua ei vielä tehty, rajoittivat murskaamon ongelmat kasattavan malmin määrää. Malmin louhinnan ja käsittelyn tavoitekapasiteetti on kuitenkin saavutettu vuoden 2013 louhintajaksolla. Kasojen purkuongelmista johtuen nykyisillä kuljetinjärjestelmillä ei ole saavutettu tarvittavaa kapasiteettia. Purkukapasiteetti on rajoittanut myös uuden malmin kasausta, millä on merkitys tuotettuun nikkelimäärään tietyllä viiveellä. Ensimmäisen vaiheen kasasta siirrettävän malmin kuljetuksessa on jouduttu käyttämään maansiirtokalustoa, jotta lähelle tavoitetasoa olisi päästy. Kasojen kovettuminen on vaikeuttanut sopivan purkukaluston löytämistä. Näiden seikkojen vuoksi kasojen kasaamisen ja purkamiseen käytetyt ajat ovat vaihdelleet huomattavasti, mikä on hankaloittanut liuosprosessin hallintaa. Kasatun materiaalin nikkelipitoisuuteen on kasauskapasiteetin lisäksi alettu kiinnittämään enemmän huomiota vasta vuonna 2013, jolloin tuotannonsuunnittelua tehostettiin. Tätä ennen kasalla kuukausitasolla syötettyjen nikkelitonnien määrä on vaihdellut merkittävästi. Liuotusprosessissa malmin sisältämä magneetti- ja rikkikiisu hapettuvat ja liukenevat, kuten myös arvometalleja sisältävät mineraalit. Prosessissa liuotuskasalle saostuu huomattavia määriä yhdisteitä, kuten götiittiä, rautasulfaattia, jarosiittia ja kipsiä. Saostuminen poistaa liuoskierrosta muun muassa rautaa, rikkiä ja natriumia. Arvometallien liukenemista pääosin rajoittava tekijä ovat liuotusolosuhteet, eivät kasalle saostuvat suolat. Raudan saostuminen kasalle osoittaa, että hapetus toimii. Ensimmäisen vaiheen liuotuksessa on kuitenkin jääty selkeästi alkuperäisestä saantitavoitteesta. Ensimmäisen vaiheen lohkojen saannit ovat nikkelin osalta jääneet tasolle 20 - 40 % useilla lohkoilla. Ensimmäisessä ympäristölupahakemuksessa nikkelin saantoprosentiksi ensimmäisen vaiheen liuotuksessa esitettiin 85 %. Parhaimmillaan saantoprosentti on ollut lohkolla 3 (1. kierros) ja lohkolla 4 (1. kierros) 70 - 80 % nikkelistä. Ongelmien vuoksi toisen vaiheen liuotukseen on siirtynyt enemmän arvometalleja sisältävää malmia kuin suunniteltu. Tämän johdosta toisen vaiheen liuotuksen liuotusolosuhteita (ilmastus) on tehostettu. Prosessin kokonaissaanto tällä hetkellä on 65 - 70 %. Ensimmäisen vaiheen kasojen siirtäminen toisen vaiheen liuotukseen aloitettiin vuonna 2011 eli ensimmäiset osat ovat saavuttaneet lopullisen liuotusaikatavoitteen. Prosessissa on arvoaineista liuennut lähinnä nikkeli ja sinkki. Koboltin ja erityisesti kuparin liukeneminen on ollut vähäistä. Malmin sisältämä uraani sen sijaan liukenee helposti, kuten myös mangaani. Toimintaa ei ole pystytty aina järjestämään liuotusprosessin optimiolosuhteiden mukaisesti. Vesitaseen hallinnan ongelmat ovat näkyneet liuoskierrosneste- ja kastelumäärissä. Vuoden 2014 aikana uusimmilta lohkoilta 1 ja 4 on poistettu liuosta (nikkeliä) yhtiön kassatilanteen varmistamiseksi huomattavasti enemmän kuin optimiliuotus vaatisi. Kun nikkeliä on poistettu enemmän kuin kasoilla on liuennut, on tästä aiheutunut pitoisuuksien laskeminen vuoden 2014 aikana. Uusien lohkojen 1 ja 4 liuospitoisuudet ovat laskeneet vuoden 2014 aikana tasolta 1,5 - 1,8 g/l nikkeliä tasolle 0,7 g/l nikkeliä. Metallitehtaan käyttöaste on saatu nostettua vuonna 2014 hyvälle, normaalille teolliselle toiminnalle tyypilliselle tasolle. Ilman konkurssista johtunutta marraskuun seisokkia käyntiaste on ollut 93,4 %. Metallitehtaan toiminnassa alkuvuosina havaitut ongelmat ja pullonkaulat on saatu poistettua. Metallitehdas pystyy käsittelemään tarvittavan sisäänvirtaavan liuosmäärän. Metallitehtaalla on tuotettu nikkeliä parhaimmillaan vajaa 2 000 tonnia kuukaudessa. Pysyvämmin tuotanto on ollut tasolla 1 000 - 1 250 t/kk nikkeliä, mikä on selvästi alle alkuperäisten suunnitelmien. Vuonna 2014 nikkelin vuorokausisaanto viimeisimmän osaamisen perusteella kasatuista ja käytetyistä ensimmäisen ja toisen vaiheen kasoista (ensimmäisen vaiheen liuotuksessa vain 1,5 lohkoa käytössä) on ollut noin 2,5 kk jakson tasolla 40 - 50 t/vrk nikkeliä ja kokonaisuudessaan noin 7 kk jakson yli 30 t/vrk. Luvan saajan näkemyksen mukaan uusin perustein käytettäessä ja kaikkien neljän ensimmäisen vaiheen lohkon ollessa käytössä, on toiminnassa mahdollista saavuttaa tavoitteellinen 30 000 t/a nikkelituotanto. Malmin louhinnan ja käsittelyn keskeytyksen vuoksi on liuoskasojen ja niiltä tulevan liuoksen lämpötila laskenut. Ensimmäisen vaiheen liuotuksen lohkojen 2 ja 3 ulostulevan nesteen lämpötila on lähellä ulkoilman lämpötiloja. Myös lohkoilla 1 ja 4 liuoslämpötilat ovat laskeneet selvästi. Prosessin jäätyminen on todennäköistä talvella 2015 - 2016, jos louhintaa ei aloiteta. Prosessin toiminnan varmistamiseksi on olennaista, että liuotukseen syötettävän malmiagglomeraatin laatu (raekoko, kosteus, pitoisuus ja mineralogia) saadaan kohdalleen, kasataan ja puretaan riittävällä kapasiteetilla, rakennetaan kasat (ilmastus, pohjarakenne ja kastelujärjestelmä) laadukkaasti ohjeiden mukaan, käynnistetään kasat suunnitelmallisesti ja viipymättä, varmistetaan olosuhteiden pysyminen liuotukselle suotuisana sekä seurataan prosessia ja tehdään tarvittaessa muutoksia. Lupaviranomaisen näkemys prosessin toiminnasta Edellä mainittujen tietojen perusteella kaivoksen prosessit ovat ajoittain toimineet suunnitellusti, mutta kaikissa prosessivaiheissa on ollut ongelmia. Talvivaara Sotkamo Oy:n konkurssin ja sitä edeltäneen heikon rahoitustilanteen vuoksi ei toiminnassa ole korjaustoimenpiteidenkään jälkeen kuitenkaan pystytty täysin osoittamaan, että kokonaisuutena kaikki osaprosessit on saatavissa toimimaan tasaisesti ja luotettavasti yhtä aikaa siten, että toiminnan jatkaminen on taloudellisesti kannattavaa. Malmin louhinnan ja käsittelyn sekä metallitehtaan osalta voidaan kuitenkin katsoa riittävän luotettavasti osoitetuksi, että nämä osaprosessit toimivat suunnitellulla tasolla. Ympäristön pilaantumisen vaaran sekä koko toiminnan kannalta keskeisen malmin liuotusprosessin osalta on kuitenkin edelleen epävarmaa, saadaanko liuotusta toimimaan alkuperäisen suunnitelman ja taloudellisen kannattavuuden edellyttämällä tasolla, mikä on myös edellytys sille, että kaivoksen ympäristönsuojeluun liittyviä asioita voidaan hoitaa laadukkaasti ja kehittää niitä edelleen siten, että ympäristön pilaantumista voidaan edelleen vähentää. Vesienhallinta Talvivaaran kaivoksen ensimmäinen kunnollinen vesienhallintasuunnitelma on valmistunut kesällä 2013. Samaan aikaan valmistui myös vesienkäsittelysuunnitelma, jossa esitettiin toimia natriumin vähentämiseksi kierrosta ja sulfaatin poiston tehostamiseksi sekä uuden purkuputken suunnittelu ja lupien hakeminen. Vesienhallintasuunnitelman toimenpitein kaivoksen valuma-aluetta on saatu rajattua siten, että puhtaat pintavedet voidaan johtaa käsittelyn ohi vesistöön. Sen sijaan jätevesien puhdistamisen tehostaminen ei ole edennyt vaihtoehtoselvittelyä pidemmälle, ja purkuputkea koskeva hakemus on laitettu vireille huomattavasti myöhemmin kuin suunnitelmissa vuonna 2013 arvioitiin. Viimeisimmissä täydennyksessä liuotusprosessin on todettu haihduttavan vettä 1 - 3 Mm 3 /a. Haihdunta on suurimmillaan kesäkuukausien aikana eli toukokuusta syyskuuhun. Päivittäin haihdunta vaihtelee huomattavasti säätilan mukaan. Erityisen kuivana ja lämpimänä jaksona haihdunta voi jopa pienentyä johtuen liuoskasojen pintojen kostutetun pinta-alan vähenemisestä. Kaivosalueelle tuleva sadanta ylittää selvästi haihdunnan. Näin ollen kaivosalueen vesitase on jatkuvasti positiivinen, eli vettä pitää johtaa pois kaivosalueelta. Alkuperäisessä ympäristölupahakemuksessa esitettiin, että prosessi on tehokkaasti vettä haihduttava ja vesitase hyvin voimakkaasti negatiivinen. Kyseessä on siten koko toiminnan ja ympäristön pilaantumisen ja sen vaaran kannalta yksi keskeisimmistä muutoksista toiminnassa verrattaessa ensimmäiseen ympäristölupahakemukseen. Liuoskierrosta on poistettu nestettä muihin kuin varoaltaisiin muun muassa ennen kipsisakka-altaan vuotoa johtamalla merkittäviä määriä raffinaattia luvan vastaisesti kipsisakka-altaaseen. Joulukuussa 2013 ja tammikuun 2014 aikana johdettiin raffinaattia luvan vastaisesti 280 100 m 3 avolouhokseen. Raffinaatin lisäksi louhokseen johdettiin luvan vastaisesti myös 175 800 m 3 toisen vaiheen liuotuksen liuoksen ja keruuvesien sekoitusta. Toiminnassa ei ole rakennettu uusia liuoskierron varoaltaita näiden tapahtumien jälkeen. Luvan saaja on hakemuksessa ilmoittanut, että bioliuotuskierron vesitaseen hoitamiseksi selvitetään mahdollisuutta käyttää natriumvetysulfidia metallien saostamiseksi poikkeustilanteissa. Tällöin voidaan esimerkiksi johtaa metallitehtaalle bioliuotuksesta laimeita prosessiliuoksia vesi-inventaarion pienentämiseksi sekä puhdistaa vesiä käytössä olevilla käänteisosmoosi- eli RO-laitteilla ulos johdettavaksi. Tällä voitaisiin vähentää riskiä bioliuotuksen raffinaatin johtamisesta varastoitavaksi avolouhokseen. Aluehallintoviraston käsityksen mukaan tällä hetkellä luvan saajalla ei ole käytössä tarvittavaa suljetun liuoskierron edellyttämää varoallastilavuutta tai muita tarvittavia keinoja ja vesienhallinnassa voidaan siten edelleen joutua tilanteeseen, jossa pilaantumisen vaaraa ympäristölle aiheuttavia liuoskierron nesteitä joudutaan johtamaan luvan vastaisesti esimerkiksi avolouhokseen. Kaivoksella on selvitetty useiden vaihtoehtoisten vesienkäsittelymenetelmien soveltuvuutta. Nykyisin käytössä olevien menetelmien lisäksi on tutkittu muun muassa vaihtoehtoisia uusia neutralointikemikaaleja, nanosuodatusta, ettringiittisaostusta, haihdutuksen tehostamista erilaisilla mekaanisilla ja biologisilla menetelmillä, eutettista jäädytystä, alipainehaihdutusta, adsorbtiota, elektrodialyysia, osmoosimenetelmää, ioninvaihtoa, bariumsaostusta, biologista sulfaatin poistoa, jarosiittisaostusta, molekyyliseulaan perustuvaa erotusta ja biopolymeerejä. Hakijan mukaan uusilla toimivilla teknologioilla saavutettava kapasiteetti on ollut usein liian pieni tai investointi- ja käyttökulut liian suuret. Talvivaaran kapasiteettitarpeelle ja olosuhteisiin ei ole saatavilla heti käytettävissä olevaa tekniikkaa. Selvitysten perusteella erityisesti sulfaatinpoistoa voidaan tehostaa. Uusien tekniikoiden käyttöönotto vie suunnittelu ja rakentaminen huomioon ottaen kuitenkin noin kaksi vuotta. Vesienhallinnan tilanne ympäristölupaa ratkaistaessa Hakijan ilmoituksen mukaan kaivosalueella olevien Latosuon ja Kortelammen altaan vesipinnat ovat HW-tason yläpuolella ja lähestyvät HHW-tasoa, jolla on patojen hätävuotokynnys. Kortelammen altaan arvellaan saavuttavan ja ylittävän HHW-tason 22.4.2015. Latosuon arvioidaan saavuttavan vastaavasti HHW-tason kevään sulamiskaudella. Avolouhoksen pohjoisessa avauksessa olevaa vettä siirretään avolouhoksen padon taakse. Tavoitteena on, että pohjoisessa avauksessa olisi mahdollista aloittaa louhinta kesällä 2015. Hakija on ilmoittanut, että pohjoista avausta ei voi käyttää vesien varastointiin, vaan siellä on tarkoitus jatkaa louhintatöiden valmistelua. Latosuon altaalta ei ole käytössä putkiyhteyttä avolouhokseen, eikä vesiä voida sieltä palauttaa takaisin kaivosalueelle. Kortelammen osalta vesiä on mahdollista pumpata avolouhokseen. Hakija on tehnyt 8.4.2015 Kainuun ELY-keskukselle ympäristönsuojelulain 123 §:n mukaisen ilmoituksen, jonka mukaan kaivosalueelta aletaan johtaa käsiteltyjä jätevesiä Kortelammen alueelta Lumijokeen ja Latosuon altaasta Kuusijokeen huhtikuussa 2015. ELY-keskus on antanut ilmoituksesta päätöksen ja velvoittanut aloittamaan patoturvallisuuden varmistamiseksi johtamisen Kuusijoen ja Lumijoen suuntaan. Kaivoksella on viikolla 16 aloitettu käsiteltyjen vesien johtaminen vesistöihin sekä erillisen ilmoituksen perusteella raffinaatin johtaminen avolouhokseen. Vaihtoehdot toiminnan järjestämisen osalta konkurssitilanteessa Ympäristön pilaantumisen riskin hallinnan kannalta vaihtoehtoiset toimenpiteet ovat louhinnan ja malminkäsittelyn aloittaminen sekä toiminnan jatkaminen tai siirtyminen toiminnan alasajoon ja sulkemisvaiheeseen. Toiminnan jatkaminen Edellä esitetyn mukaan toiminnassa on vuoden 2013 aikana pystytty tekemään toimenpiteitä, joilla liuotusprosessin toimintaa on voitu tehostaa. Täysin pitävää näyttöä prosessin toiminnan merkittävästä paranemisesta ei ole voitu osoittaa. Toisaalta lupaviranomaisen käytössä ei ole ollut aineistoa, joka selvästi osoittaisi, että toimintaa ei konkurssin jälkeen pystytä tekemään liiketaloudellisesti kannattavasti. Jos toimintaa jatketaan, on siinä noudatettava lupamääräyksiä, jotka on annettu ympäristön pilaantumisen estämisen varmistamiseksi. Toiminnan jatkaminen mahdollistaisi ympäristön pilaantumisen vaaran pitämisen hallitulla tasolla ja vähentäisi konkurssitilanteesta ja toiminnan loppumisesta aiheutuvaa pilaantumisen vaaraa. Hakija on ilmoittanut aluehallintovirastossa 17.3.2015 käydyssä neuvottelussa, että Talvivaaran kaivoksen toimintojen ostamisesta on tehty esisopimus. Sen mukaan uudella toimijalla on tarkoitus aloittaa louhinta kesällä 2015. Louhinnan aloittamismahdollisuus on julkisselvittäjän antamien tietojen mukaan yksi kaupan toteutumisen edellytys. Lisäksi hakija on ilmoittanut, että kaivosalueella on aloitettu ensimmäisen vaiheen liuotuskasojen purkaminen ja siirto toisen vaiheen liuotukseen. Tällä mahdollistetaan sekä toiminnan lopettamiseen että sen jatkamiseen liittyvien jatkotoimien toteuttaminen vuoden 2015 aikana. Mikäli toimintaa ei saada liiketaloudellisesti kannattavaksi, johtaa se kaivostoiminnan lopettamiseen. Kaivoksen sulkeminen Avolouhoksessa on tällä hetkellä huomattava määrä vapaata tilavuutta, jossa kaivosalueen vesiä voitaisiin varastoida sulkemistilanteessa ilman merkittävää ympäristön pilaantumisen vaaraa. Samalla olisi mahdollista tarkemmin suunnitella kaivoksen sulkemistoimenpiteitä. Avolouhoksen täyttyessä ylivuotovesiä voidaan johtaa joko nykyisiin purkuvesistöihin tai purkuputkella Nuasjärveen. Kaivosalueella olevat jätealueet ovat suljettavissa asianmukaisilla pintarakenteilla. Liuoskierron nesteet voidaan käsitellä alueen nykyisillä puhdistinjärjestelmillä ja johtaa tarvittaessa avolouhokseen. Metallitehtaan sulkemisen jälkeen liuoskierrossa olevia metalleja ei saada talteen, vaan ne kulkeutuvat käsittelyssä muodostuvien sakkojen mukana jätealueille. Jätehuollon järjestämiseksi asetetut vakuudet eivät kata esimerkiksi liuoskierron nesteiden käsittelyä. Alkuperäisessä tai valituksenalaisessa ympäristöluvassa ei ole annettu yksityiskohtaisia sulkemista koskevia määräyksiä. Luvan haltijan tai valvontaviranomaisen on tehtävä sulkemista koskeva lupahakemus, jos toiminta loppuu. Vaikka avolouhos pidettäisiin tyhjänä, mutta louhintaa ei aloiteta kesän 2015 aikana, liuoskierron nesteiden lämpötilat laskevat niin alhaisiksi, että prosessin toiminta tulee todennäköisesti jäätymisen seurauksena keskeytymään. Samoin metallitehtaan syöttöliuoksen edelleen laimentuessa laskee rikkivedyn kulutus niin alhaiselle tasolle, että rikkivetytehtaan toiminta ei ole mahdollista ilman osan rikkivedystä johtamista ilmaan. Kaivoksella ei ole käytössä järjestelmää rikkivedyn hävittämiseen. Metallitehtaan alasajo johtaisi käytännössä toiminnan sulkemis­vaiheeseen. Yhteenveto vaihtoehdoista Edellä mainitusti sekä toiminnan jatkaminen että sen lopettaminen ovat toteutettavissa yleisesti tarkastellen ilman ympäristön merkittävää pilaantumista tai sen vaaraa. Toimintaa valvova viranomainen Kainuun ELY-keskus ei ole tehnyt lupaviranomaiselle ympäristönsuojelulain 93 §:n mukaista aloitetta toimintaa koskevan ympäristöluvan peruuttamiseksi tai määrännyt valvontatoimena toimintaa keskeytettäväksi ympäristönsuojelulain 181 §:n nojalla. Nyt käsiteltävä asia ei ole koskenut kaivoksen sulkemista, vaan toiminnan jatkamisen mahdollistavaa jätevesien johtamisjärjestelyä. Näin ollen aluehallintovirastossa on ollut arvioitavana se, aiheuttaako toiminnan jatkamiseen liittyvä jätevesien johtamisen muuttaminen ja uusi purkupaikka merkittävää pilaantumista tai sen vaaraa tai muuta sellaista ympäristönsuojelulain 49 §:ssä tarkoitettua vaikutusta, että luvan myöntämisen edellytykset hakemuksen mukaiselle toiminnalle eivät täyty. 1.3.2 Lupaharkinta ja luvan myöntämisen edellytykset Nuasjärven purkuputki Lupaharkinnan perusteet Päätöksellä myönnetään lupa sijoittaa ja ottaa käyttöön kaivokselta käsitellyt jätevedet Nuasjärveen johtava purkuputki. Kyseessä on kaivostoiminnan olennaista muuttamista koskeva päätös, jonka lupaharkinta kattaa ympäristönsuojelulain 48 §:n 4 momentin mukaisesti ne toiminnan osat, joihin muutos vaikuttaa ja ne ympäristöön kohdistuvat vaikutukset, joita muutoksesta aiheutuu. Ympäristönsuojelulain 48 §:n 2 momentin mukaisesti ympäristölupa on myönnettävä, mikäli toiminnasta ei annetut lupamääräykset huomioon ottaen aiheudu ympäristönsuojelulain 49 §:n 1 momentissa tarkoitettuja vaikutuksia eikä muitakaan laissa tai muussa säädöksessä kiellettyjä vaikutuksia. Ympäristönsuojelulain 49 §:n 1 momentissa tarkoitettuja luvan myöntämisen edellytyksiä arvioitaessa on asetettavat lupamääräykset ja toiminnan sijoituspaikka huomioon ottaen varmistauduttava siitä, ettei toiminnasta aiheudu yksinään tai yhdessä muiden toimintojen kanssa mainitussa momentissa tarkoitettuja kiellettyjä seurauksia. Toiminnasta aiheutuvat päästöt ja onnettomuusriskit Hakemus koskee Talvivaaran kaivoksen käsiteltyjen jätevesien johtamista Nuasjärveen. Kaivoksen toiminta-ajaksi on arvioitu tilanteessa, että kaivostoiminta saadaan konkurssin jälkeen kannattavaksi, kymmeniä vuosia. Myös Nuasjärveen johdettavien päästöjen on lupaharkinnassa arvioitu jatkuvan ainakin kaivoksen toiminta-ajan ja tämä on otettu huomioon vaikutuksia arvioitaessa. Hakemuksessa ja sen täydennyksissä on esitetty ympäristönsuojelusta annetun asetuksen edellyttämä tieto hankkeesta aiheutuvista päästöistä ja niiden vaikutuksista. Hakemuksessa on esitetty arvio keskeisten haitta-aineiden vaikutuksista ja kulkeutumisesta vesiympäristössä. Arvioinnissa on hyödynnetty kirjallisuustietoja sekä kaivoksen tarkkailun kautta saatavaa kattavaa tietoa nykyisten päästöjen jo toteutuneesta vaikutuksesta vesien laatuun, vesiekologiaan ja kalastoon. Haetut jätevesien pitoisuusraja-arvot ovat pääosin samat kuin toimintaa koskevassa täytäntöönpanokelpoisessa päätöksessä numero 52/2013/1 ja valituksenalaisessa päätöksessä numero 36/2014/1. Mainittuja päätöksiä tehtäessä ja luparajoja arvioitaessa hakemusasiakirjoissa on ollut käytettävissä laajemmat haitta-ainetarkastelut, jotka aluehallintovirasto niin ikään on ottanut huomioon tätä asiaa ratkaistaessa. Sallitun vuosikuormituksen suuruutta ja käsiteltyjen jätevesien enimmäispitoisuutta on rajoitettu lupamääräyksin sellaiselle tasolle, että aiheutuvat vaikutukset jäävät Nuasjärvessä rajallisiksi ja kohdistuvat lähinnä purkuputken suun yhteyteen määrätylle sekoittumisvyöhykkeelle ja sen läheiselle syvännealueelle. Etenkin suolapäästöt tulevat pienenemään ensimmäisen kolmen toimintavuoden jälkeen merkittävästi. Puhdistustekniikoiden kehittymisen ja käyttöönoton seurauksena voidaan muidenkin päästöjen odottaa edelleen pienenevän. Kaivoksella on käytössä useita vesienkäsittelyprosesseja. Metallitehtaan prosessi itsessään poistaa liuoskierrosta tuotteiksi nikkelin, sinkin ja koboltin. Lisäksi metallitehtaalla on prosessivaiheina esineutralointi, raudan saostus ja loppuneutralointi, jotka osaltaan puhdistavat liuoskierron nestettä siinä olevista epäpuhtauksista. Loppuneutraloinnin ylite johdetaan käänteisosmoosilaitokselle (RO), jossa siitä valmistetaan tarvittava prosessivesi ja samalla vähennetään vesistöistä otettavan raakaveden tarvetta. Prosessin toiminnan aikana RO:n rejekti on palautettu liuotusprosessiin, jossa liuoksesta on poistunut sulfaattia ja natriumia saostumalla jarosiitiksi. Tällä hetkellä rejekti johdetaan kuitenkin suunnitelmista poiketen kipsisakka-altaalle ja sieltä Tammalammen käsittely-yksikköön. Metallitehtaan liuoksen puhdistamiseen liittyvät prosessit ovat yleisiä, parhaan käyttökelpoisen tekniikan mukaisia teollisuusprosesseja ja ne poistavat hyvin prosessissa olevia metalleja. Kaivoksen alueella on kolme suurikapasiteettista kenttäoloissa olevaa vesienkäsittely-yksikköä; Kortelampi 1, Kortelampi 2 ja Tammalammen alueen käsittely-yksikkö. Vesien puhdistaminen näissä käsittely-yksiköissä perustuu kalkkisaostukseen ja laskeutukseen. Kalkkisaostus on etenkin metallien poistossa parasta käyttökelpoista puhdistuslaitetekniikkaa kyseessä oleville kaivosvesille. Tarkkailutulosten perusteella laitosten toiminnassa on havaittavissa kenttäolosuhteiden mukanaan tuomat ongelmat. Tammalammen käsittely-yksiköstä vedet johdetaan Kuusilammen vesivarastoaltaan kautta Latosuon altaaseen. Käytännössä Kuusilampi toimii suurena laskeutusaltaana, vaikka sitä ei ole siihen käyttöön lupaprosessissa hyväksytty. Suuren allastilavuuden ansiosta kiintoainepitoisuudet ovat pysyneet tasaisen alhaisena. Kortelammen käsittely-yksikköjen vedet johdetaan purkuputken valmistuttua kipsisakka-altaan vesien kanssa Tammalammen käsittely-yksikköön. Kaivoksella ei ole käytössä suoraa putkilinjaa Kortelammen käsittely-yksiköstä Latosuon käsiteltyjen vesien altaaseen. Käsitelty jätevesi johdetaan purkuputkeen Latosuon pitkäviipymäisen varastoaltaan kautta. Latosuon altaaseen johdettavan veden on täytettävä päätöksen numero 52/2013/1 lupamääräyksien mukaiset laatu- ja kuormitusvaatimukset. Mikäli kaivoksella esimerkiksi onnettomuuden tai teknisen vian seurauksena aiheutuu poikkeustilanne, jossa vesistöön uhkaa päästä luvasta poikkeavia päästöjä, voidaan vesien johtaminen Latosuolle keskeyttää. Toiminnalle määrätty tarkkailu on niin kattava, että nämä poikkeustilanteet havaitaan ennen, kuin ne vaikuttavat Latosuolle johdettavan veden laatuun. Näin ollen riski, että toiminnasta johdettaisiin Nuasjärveen lupamääräysten laatuvaatimukset ylittäviä vesiä, on hyvin pieni. Tarvittaessa myös johtaminen Latosuolta purkuputkeen voidaan keskeyttää. Purkuputkilinja on merkitty maastoon, eikä sen rikkoutuminen siten esimerkiksi muiden kaivutöiden seurauksena ole todennäköistä. Vastaavia hitsatuin muoviputkin tehtyjä viemäri- ja vesijohtolinjoja on rakennettu Suomessa huomattavia määriä. Putkien valmistuksen ja linjan rakentamisen laadunvalvonnalla varmistetaan, että materiaali- tai asennusvirheet eivät heikennä putkilinjan kestävyyttä. Purkuputken sisällä virtaa vain raja-arvot täyttävää vettä. Siinäkin epätodennäköisessä tilanteessa, että linja rikkoutuisi, pääsee maastoon rajattu määrä lähinnä korkean sulfaattipitoisuuden omaavaa nestettä. Tämän aiheuttama pilaantuminen on rajattua, eikä aiheuta peruuttamattomia vahinkoja ympäristöön. Näin ollen purkuputken toiminnasta aiheutuva onnettomuusriski on hyvin pieni. Vaikutukset veden laatuun Hakemuksessa on arvioitu matemaattisin mallein päästöjen sekoittumista ja kulkeutumista Nuasjärvessä ja siitä eteenpäin Oulujoen vesistöreittiä. Arviointi on perustunut Suomessa yleisesti käytettyihin menetelmiin. Mallinnuksen yhteydessä on arvioitu myös siihen liittyviä epävarmuuksia ja niiden suuruutta. Hakijan käyttämä konsultti, jolla on ollut käytettävissä riittävä asiantuntemus, on tämän jälkeen arvioinut päästöjen vaikutuksia veden laatuun, vesiekologiaan ja vesistöjen käyttöön. Tältä osin ei ole tullut esiin seikkoja, joiden perusteella tehtyä arviointia voisi pitää olennaisilta osin virheellisenä. Näin ollen aluehallintoviraston ratkaisu pohjautuu pääosin tehtyyn leviämis- ja vaikutusarvioon. Mallinnuksen oikeellisuuden varmistamiseksi on annettu kattavat tarkkailuvelvoitteet, joiden tulosten perusteella lupaa voidaan tarvittaessa muuttaa. Hakemuksen mukaisen purkupaikan ongelma on veden huono sekoittuminen alueella, ei niinkään vuosipäästön määrä. Hakemuksen mukaan Nuasjärveen johdettavat käsitellyt jätevedet eivät purkupaikan lähialueella sekoitu koko vesimassaan kesän ja talven kerrostuneisuuskausina vaan kulkeutuvat vain osittain sekoittuneena alusvedessä. Tällöin veden suolapitoisuus (sulfaattipitoisuus) ja sen myötä sähkönjohtavuus kohoavat huomattavasti normaalia tasoa korkeammiksi etenkin syvänteiden pohjanläheisissä kerroksissa. Hakemuksen täydennyksen mukaan Nuasjärven syvänteiden sulfaattipitoisuus voi tilapäisesti nousta tasolle 350 mg/l. Vaikutukset vaimenevat vähitellen purkupaikalta ala- ja ylävirtaan edettäessä laimenemisen lisääntyessä ja sekoittumisen tehostuessa. Kerrostuneisuuden on kuitenkin arvioitu purkautuvan ja alusveden sekoittuvan koko vesimassaan kevät- ja syystäyskiertojen aikana. Tällöin sähkönjohtavuus ja suolapitoisuus laskevat selvästi pohjan lähellä syvännealueillakin. Hakemuksen perusteella ei voida tarkasti arvioida, kuinka laajalle alueelle normaalia järvivettä raskaampi suolapitoinen vesi kulkeutuu kerrostuneisuuskausina. Selvitysten tuloksista huolimatta on olemassa riski, että epäsuotuisissa sää- ja virtaamaolosuhteissa purkuputkesta tuleva sulfaattipitoinen vesi kulkeutuu arvioitua heikommin laimentuneena lähialueen syvänteisiin. Tällöin vähäsuolaisemman päällysveden ja sulfaattipitoisen alusveden tiheysero olisi niin suuri, että syys- tai kevättäyskierron toteutuminen voisi vaarantua. Lupamääräyksissä luvan saaja on velvoitettu hakemuksessa esitettyjä toimenpiteitä täydentäviin toimenpiteisiin alkulaimenemisen parantamiseksi ja sekoittumisen tehostamiseksi. Lupamääräyksen 9 mukainen järviveden syöttö tehostaa käsiteltyjen jätevesien alkulaimennusta, alentaa Nuasjärveen tulevan veden suolapitoisuutta ja vähentää veden kerrostuneisuutta. Se ei kuitenkaan ennalta arvioiden riitä kokonaan estämään suolapitoisen veden kerrostumista ja kulkeutumista pohjan läheisissä vesikerroksissa etenkään jääpeitteisenä aikana talvella. Luvan saaja on velvoitettu tarkkailemaan suolapitoisen veden sekoittumista ja leviämistä Nuasjärveen asennettavin jatkuvatoimisin mittalaittein sekä säännöllisin leviämiskartoituksin. Talvivaaran kaivoksen päästöt vesiin kulkeutuvat alkuperäisen ympäristöluvan ja vuonna 2013 myönnetyn vesien johtamista koskevan ympäristöluvan mukaisesti sekä Vuoksen että Oulujoen vesistön suuntaan. Oulujoen vesistön suuntaan johdettavat päästöt kulkeutuvat Kolmisopen, Tuhkajoen, Jormasjärven ja Jormasjoen kautta edelleen Nuasjärveen. Etenkin sulfaattipäästöjen poistuma vesistössä on tarkkailutulosten mukaan ollut pientä ja ne kulkeutuvat ja ovat kulkeutuneet suurelta osin Nuasjärveen ja sen kautta eteenpäin Oulujoen vesistössä. Siten merkittävä osa kaivostoiminnan aikana (2010 - 2014) Oulujoen suuntaan johdetusta sulfaattipäästöstä (kokonaisuudessaan noin 42 000
2. t)on kulkeutunut Nuasjärveen. Tarkkailutulosten mukaan kaivostoiminnan päästöistä vesiin ei ole kuitenkaan aiheutunut pilaantumista Nuasjärvessä tai selviä muutoksia vesiekologiassa. Kaivoksen päästöt vesiin ovat kuitenkin näkyneet muun muassa kohonneina sulfaatin ja natriumin pitoisuuksina. Nuasjärven ja Rehjan alueilta on jätetty huomattava määrä muistutuksia, eikä niissäkään ole tuotu esiin, että järveen jo johdettu kuormitus olisi aiheuttanut havaittavia haittoja. Nuasjärven ja Rehjan alue on laajan vesistöreitin alaosassa oleva järvimuodostuma. Kajaaninjoen suulla vesistön valuma-alue on 7 475 km 2 ja keskivirtaama 84,7 m 3 /h. Järvialtaan keskisyvyys on 8,2 metriä ja läpivirtaama on suuri, minkä seurauksena myös veden vaihtuvuus on nopeaa. Purkuvesistönä on suuri järviallas, mikä lisää tuulen vesien sekoittumista tehostavaa vaikutusta. Luonnontilaisissa vesistöissä virtaamat ovat talviaikana pienten valumien seurauksena normaalisti pienimmillään. Voimatalouden tarpeisiin tehtävässä säännöstelyssä on tyypillistä, että virtaamia pyritään pitämään suurina talvella. Tehdyn erillisen lisämallitarkastelun perusteella talviaikainen säännöstely ei aiheuta erityistä herkkyyttä pilaantumiselle verrattuna esimerkiksi säännöstelemättömään vesistöön. Edellä mainitun mukaisesti järven tilaan ja veden vaihtuvuuteen vaikuttaa voimatalouden tarpeisiin tehtävä säännöstely. Lisäksi vesistöön kohdistuu muuta pistekuormitusta muun muassa taajamien jätevedenpuhdistamoista ja turvetuotannosta sekä hajakuormitusta ranta-asutuksen kautta ja maa- ja metsätaloudesta. Järvialue tai sen ranta-alueet eivät ole luonnonsuojelulain mukaisen suojelun piirissä. Ennemminkin ranta-alueita on kaavoituksella osoitettu vapaa-ajanasuntojen rakennuspaikoiksi. Kyseessä ei ole myöskään minkään rauhoitetun eliölajin tunnistettu merkittävä elinympäristö. Alue ei muodosta kokonaisuutena esimerkiksi ympäristönsuojelulain 49 §:n 1 momentin 4 kohdan tarkoittamaa erityistä luonnonolosuhdetta, jonka huonontuminen olisi nyt kyseessä. Nuasjärven ja Rehjan alue on luokiteltu Iijoen-Oulujoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmassa vuoteen 2015 hyvään ekologiseen tilaan, kuten myös Kajaaninjoen alapuolinen Oulujärvi. Vastaavasti veden kemiallinen tila on hyvä. Vesienhoidon ympäristötavoitteena on, että vesien tilan heikkeneminen estetään ja vuoteen 2015 mennessä saavutetaan vähintään hyvä tila. Vesienhoitosuunnitelma on valmistunut vuonna 2009, jolloin Talvivaaran kaivos ei ollut toiminnassa. Päästöjen johtaminen Nuasjärveen ei ennalta arvioiden heikennä Nuasjärven ekologista tilaa nykyisestä hyvästä tilasta. Vain aivan purkuputken lähistöllä voi arvioida tapahtuvan esimerkiksi pohjaeliöstössä lajimuutoksia. Vastaavasti veden kemiallinen tila pysyy hyvänä lukuun ottamatta tällä päätöksellä määrättyä sekoittumisvyöhykkeen aluetta. Päästöjen johtaminen nykyisiltä purkureiteiltä virtaamaltaan huomattavasti suurempaan Nuasjärveen mahdollistaa myös pilaantuneiden latvavesien kunnostamisen ja niiden ekologisen ja kemiallisen tilan parantumisen. Nuasjärven ja Rehjan alue ei edellä esitetyn perusteella ole veden laadun ja siihen liittyvän vesiympäristön osalta erityisen herkkä alue pilaantumiselle. Toiminnan vaikutus kalastoon ja kalastukseen Nuasjärven ja Rehjan alueella harjoitetaan ammattikalastusta sekä aktiivista vapaa-ajankalastusta. Ne ovat myös tärkeitä kalastusmatkailun kohdevesistöjä. Ennalta arvioiden kalat, muun muassa pyyntikokoiset kuhat, karkottuvat ainakin osittain alueilta ja vesikerroksista, joissa suolapitoisuus kasvaa selvästi normaalia tasoa korkeammiksi. Näillä alueilla kalastus vaikeutuu ja saaliit vähenevät. Näin käy todennäköisimmin jätevesien purkupaikan lähialueella ja sitä ympäröivällä syvännealueella. Hakemuksen, lausuntojen ja muistutusten sekä maastokatselmuksen perusteella tämä alue on tärkeä ammatti- ja muiden kalastajien pyyntialue. Kalojen karkottuminen sekä tietoisuus purkuputken läheisyydestä ja käsiteltyjen jätevesien johtamisesta voi vähentää alueen houkuttelevuutta pyyntialueena, vaikka jätevedet eivät varsinaisesti vaikuttaisikaan kalantuottoon tai saaliiseen tai aiheuttaisi makuvirheitä tai muita haitallisia vaikutuksia korvattavaksi määrätyn alueen ulkopuolella. Tietoisuus käsiteltyjen jätevesien johtamisesta voi myös vähentää Nuasjärven ja Rehjan alueen kalan kysyntää ja sitä kautta saaliin arvoa. Kalastukselle ja kalastolle aiheutuvien vahinkojen ehkäisemiseksi ja lieventämiseksi luvan saaja on määrätty maksamaan kalatalousmaksua. Jätevesien purkupaikan ja sen läheisten vesialueiden kalastusoikeuden haltijoille, kahdelle osakaskunnalle, on lisäksi määrätty korvaukset kalan tuoton alenemisesta ja kalastuksen vaikeutumisesta niiltä osin kuin niitä ei voida ehkäistä kalatalousmaksulla tehtävin toimenpitein. Toiminnan merkitys elinympäristön terveellisyyden ja viihtyisyyden kannalta Nuasjärven ja Rehjan järviallas sijaitsee Sotkamon ja Kajaanin keskustaajamien välisellä alueella. Järvi rajoittuu sen itäpäässä Vuokatin matkailualueeseen. Järvialueella on runsaasti rantaan rajoittuvia vakituisessa ja vapaa-ajankäytössä olevia rakennettuja kiinteistöjä. Järvialueella harjoitetaan ammattikalastusta sekä aktiivista vapaa-ajankalastusta. Ranta-alueiden rakentaminen on osaltaan perustunut vesistösidonnaiseen virkistyskäyttöön, joka on runsasta etenkin kesäaikana. Järven vettä käytetään usealla kiinteistöllä pesu-, löyly- ja kasteluvetenä. Nuasjärveen johdettavat päästöt on lupamääräyksin rajoitettu siten, että toiminnasta ei aiheudu luvan myöntämisen esteenä olevaa merkittävää pilaantumista tai terveyshaittaa. Käsiteltyjen jätevesien sekoittumista ja laimentumista on määrätty tehostettavaksi rakennettavalla sekoituspumppaamolla. Lupamääräysten seurauksena vedenlaatua koskevat ympäristönlaatunormit ylittyvät nikkelin, kadmiumin ja elohopean osalta vain rajatulla, vesistön kokoon nähden pienellä sekoittumisvyöhykkeellä. Määrätty sekoittumisvyöhyke sijaitsee etäällä ranta-alueista. Määrätyillä toimenpiteillä myös mangaanipitoisuudet jäävät vesistössä pienemmiksi kuin hakemuksessa arvioitiin. Päästöistä ei aiheudu myöskään talousveden laatuvaatimusten ylityksiä ranta-alueilla, joten vettä voidaan edelleen ottaa kastelu-, sauna- tai pesuvedeksi. Pintavettä ei tule yleisten suositusten mukaan käyttää sellaisenaan juomavetenä. Aluehallintoviraston näkemyksen mukaan toiminnasta ei ennalta arvioiden aiheudu sellaisia veden laadun muutoksia, että veden käyttöä tulisi rajoittaa ranta-alueilla. Päästöt eivät ennalta arvioiden rajoita rantakiinteistöjen tai muidenkaan vesistösidonnaisia virkistyskäyttöharrasteita, kuten uimista, veneilyä, kalastamista ja niin edelleen. Päästöillä ei arvioida myöskään olevan sellaisia vaikutuksia, että Nuasjärven ja Rehjan alueelta pyydetylle kalalle olisi tarpeen asettaa Suomen muista sisävesistä poikkeavia syöntirajoituksia. Tietoisuus purkuputkesta ja sen kautta johdettavista käsitellyistä jätevesistä vähentää osalla vaikutusalueen asukkaista mielikuvien kautta koettua alueen viihtyisyyttä. Näitä mielikuvia ei voida ottaa huomioon arvioitaessa ympäristönsuojelulain mukaisia luvan myöntämisen edellytyksiä tai sijoituspaikan soveltuvuutta. Mielikuvien mukanaan tuoma huoli oman elinympäristön terveellisyydestä ja puhtaudesta voi jopa aiheuttaa välillisesti terveyshaittaa. Kyse ei ole kuitenkaan ympäristönsuojelulain 49 §:n 1 kohdan tarkoittamasta päästön aiheuttamasta terveyshaitasta. Toiminnan vaikutus alueiden käyttöön Nuasjärven ja Rehjan alueen rannat on osoitettu Sotkamon kunnan laatimalla oikeusvaikutteisella Nuasjärven rantaosayleiskaavalla loma- ja asuinrakentamiseen. Kaava koskee Sotkamon puoleisen Nuasjärven ja Rehjan alueella noin 600 rantaan rajoittuvaa tai rannan läheistä kiinteistöä, joista valtaosalle on osoitettu rakennuspaikka. Kaavassa on varattu ranta-alueita myös matkailupalveluille. Nuasjärven saarista muun muassa Pieni-Tahkonen, Jatkosaaret ja Muuraussaari on kaavassa varattu retkeily- ja ulkoilualueiksi. Kaavassa varsinainen Nuasjärvi on merkinnällä W, vesialue. Osalle yleiskaavan tarkoittamista alueista on laadittu ranta-asemakaavat. Nuasjärven itäpäässä on asemakaavoituksella säädelty muun muassa ranta-alueiden käyttöä. Alueella on runsaasti matkailukäyttöön osoitettuja ranta-alueita, kaavamerkintä RM matkailupalvelujen alue. Rehjan puolella Kajaanin kaupungilla keskusta-alueen asemakaavoitus ulottuu Petäisenniskan alueelle. Muuten Kajaanin puoleisella Rehjan - Nuasjärven ranta-alueella on voimassa oleva yleiskaava, jossa on merkittynä noin 300 loma- tai asuinkiinteistöä. Valtioneuvoston vahvistamassa Kainuun maakuntakaavassa 2020 koko Nuasjärven alue, sisältäen myös Kajaanin, Vuokatin ja Sotkamon on merkitty matkailun vetovoima-alueeksi. Nuasjärven ja Rehjan aluetta on ohjattu kaavoituksella voimakkaasti matkailun ja vapaa-ajan asumisen käyttöön. Päätöksen mukainen purkuputken sijoittaminen Nuasjärveen ja vesien johtaminen sen kautta ei ole asemakaavan tai lainvoimaisten kaavojen vastaista. Purkuputken pää on sijoitettu niin etäälle ranta-alueista ja päästöt lupamääräyksin rajoitettu sellaiselle tasolle, ettei toiminta vaikeuta maankäytön järjestämistä kaavoituksen ohjaamalla tavalla. Purkuputken vaihtoehtoiset sijoituspaikat alueella Talvivaaran kaivoksen aiheuttama ympäristön pilaantuminen on johtunut siitä, että toimintaa ei ole pystytty järjestämään tavalla, jossa päästöt olisivat pysyneet alkuperäisen ympäristölupahakemuksen mukaisina. Luvasta poikkeavia päästöjä on johdettu pieniin latvavesiin, joissa laimeneminen on ollut liian vähäistä. Tästä johtuen suolapitoinen vesi on kerrostunut pienten järvien alusveteen pysyvästi. Tehtyjen selvitysten mukaan kaivoksen koko vesitase on lisäksi muuttunut siten, että kaivokselta on johdettava luontoon huomattavasti enemmän käsiteltyjä jätevesiä kuin alkuperäisessä ympäristöluvassa arvioitiin. Jäteveden määrää tai laatua ei ole käytettävissä olevin teknologioin mahdollista muuttaa nykyisestä kohtuullisen nopealla aikataululla. Näin ollen johdettavan käsitellyn jäteveden määrä on toiminta-alueen laajuudesta johtuen huomattavan suuri ja se sisältää runsaasti prosessista peräisin olevia suoloja. Talvivaaran kaivoksen hakemuksen mukaista kuormitusta ei voi ilman ympäristön merkittävän pilaantumisen aiheuttamista johtaa nykyisiä purkureittejä pitkin. Näin ollen vaihtoehtoisen purkupaikan etsiminen on ollut perusteltua. Hakija on tarkastellut purkuputkelle soveliaita sijoituspaikkavaihtoehtoja Tennetin virran, Nuasjärven ja Oulujärven alueella. Ympäristön kannalta riittävä laimentuminen on saavutettavissa muissakin paikoissa kuin aluehallintoviraston päätöksen mukaisessa purkupaikassa. Muilla tutkituilla purkupaikoilla rantojen vesistösidonnainen virkistyskäyttö ei poikkea olennaisesti Nuasjärven vastaavasta. Myös Oulujärven puolella on runsaasti loma-asutusta ja vakituista asutusta, mitkä hyödyntävät vesistöä virkistyskäytössä. Ammattikalastus on lisäksi Oulujärvellä laajempaa kuin Nuasjärvellä. Merkittävin ero Oulujärven ja Nuasjärven virkistyskäytön osalta on Vuokatin matkailukeskuksen sijainti Nuasjärven itäpäässä. Käsiteltyjen jätevesien johtaminen Nuasjärveen ei kuitenkaan vaikuta merkittävästi Vuokatin kannalta keskeisimpiin matkailutoimintoihin. Päästöt eivät vaikuta alueen talviurheilumahdollisuuksiin ja niihin sidonnaisiin matkailu- ja majoituspalveluihin. Myös talvikauden ulkopuolista matkailu- ja majoitustoimintaa (muun muassa retkeily, erästys ja niin edelleen) on mahdollista harjoittaa normaalisti. Jätevesien johtamisen vaikutukset veden laatuun purkuputken lähialueella (tilapäinen suolapitoisuudesta johtuva kerrostuminen) olisivat hyvin samanlaiset riippumatta siitä, mihin järvialueeseen johtaminen kohdistuu. Vaikutus talousveden ottoon Nuasjärven ja Rehjan ranta-alueeseen rajoittuu kaksi pohjavesialuetta; Rimpilänniemi ja Matinmäki - Mustikkamäki. Molemmat on luokiteltu vedenhankintaa varten tärkeiksi pohjavesialueiksi. Matinmäki - Mustikkamäki on Kajaanin kaupungin tärkein käytössä oleva pohjavesialue. Keskeisen pohjaveden muodostumisalueen alimmat alueet sijaitsevat noin tasolla +150 m ja alueen keskiosien maanpinta nousee yli 200 metrin korkeuteen merenpinnasta. Pohjavesialue on vettä ulospäin purkava. Alueella on muun muassa Matinmäen, Hannusrannan, Mustikkamäen ja Salmijärven sekä Heterannan vedenottamot, joista Heteranta on ottomääriltään suurin. Esiintymän pohjaveden päävirtaussuunta on Rehjan suuntaan. Heterannan vedenottamo sijaitsee aivan Rehjan rannassa, joten mikäli hankkeella olisi vaikutuksia pohjaveden laatuun, näkyisivät vaikutukset ensin siinä. Aluehallintoviraston katselmuksessa tehtyjen havaintojen ja Kajaanin Veden antamien tietojen perusteella hyödynnettävä pohjavesiesiintymä on ulospäin purkautuva, eikä perustu esimerkiksi Rehjasta tapahtuvaan rantaimeytymiseen. Ottamossa pohjavedenpinnan taso on ollut koko ajan Rehjan vedenpinnan yläpuolella. Rimpilänniemen vedenottamo sijaitsee Nuasjärven vedenpintaa korkeammalla olevalla harjualueella. Pohjaveden muodostumisalue on niin laaja suhteessa ottomäärään, ettei Nuasjärven vettä ennalta arvioiden kulkeudu vedenottamoon. Käsiteltyjen jätevesien johtaminen ei aiheuta myöskään sellaisia vaikutuksia muualla Nuasjärven ja Rehjan veden laadussa, että esimerkiksi loma-asuntojen rantojen lähellä olevia kaivoja ei voisi käyttää edelleen talousveden hankkimiseen. Käsiteltyjen jätevesien johtaminen ei aiheuta myöskään sellaisia pitoisuusmuutoksia, että toiminta vaarantaisi Oulujoen alueella pintavettä raakavetenä käyttävien kuntien vedenhankinnan. Suoraan järvestä otettavaa vettä ei suositella missään tilanteessa käytettäväksi talousvetenä. Nykyinen purkureitti (Kolmisopen yläpuoliset vesistöt) Päätöksellä on myönnetty lupa johtaa käsiteltyjä jätevesiä käytössä olevia purkupisteitä pitkin Oulujoen suuntaan ennen purkuputken käyttöönottoa. Kyseessä olevien purkupisteiden kautta vesiin johdettavat käsitellyt jätevedet kulkeutuvat kaivospiirin sisällä Kalliojokeen ja edelleen Kolmisoppeen. Kolmisopesta lähtevä Tuhkajoki ja sen alapuolinen Jormasjärvi ja Jormasjoki sijaitsevat kaivospiirin ulkopuolella. Näiden purkupisteiden osalta käsiteltyjen jätevesien johtamista koskee myös aluehallintoviraston päätös numero 52/2013/1. Käsittelyratkaisusta ilmenevästi edellä mainitulla päätöksellä ei ole ratkaistu näihin vesistöihin sallittavan päästön enimmäismäärää vuodesta 2015 eteenpäin. Tällä päätöksellä on myönnetty lupa pienemmille päästöille kuin kyseiseen vesistönosaan johdettiin ympäristöluvan mukaisesti vuonna 2014. Vuonna 2013 päästöt ovat olleet merkittävästi suuremmat. Vuoden 2014 vaikutustarkkailutulosten mukaan päätöksen numero 52/2013/1 mukaisten päästöjen vaikutukset ovat näkyneet vedenlaadun muutoksina ja Tuhkajoen pohjaeläimistössä. Kalataloustarkkailun mukaan kalastus ei ole estynyt Jormasjärvessä ja kalaa on saatu aiempien vuosien tapaan. Jormasjärveen ei tulosten mukaan ole muodostunut pysyvää kerrostuneisuutta veden suolapitoisuuden suhteen, vaikka sulfaattipitoisuus ja sen myötä sähkönjohtavuus on kerrostuneisuuskausina ollut alusvedessä selvästi korkeampi kaivostoimintaa edeltävään aikaan verrattuna. Kerrostuneisuus on kuitenkin purkautunut ja vesimassa sekoittunut syys- ja kevättäyskiertojen aikana normaalisti ja ennakoidun mukaisesti. Tarkkailutulosten mukaan syksyllä 2014 Jormasjärven vesi oli tasalaatuista syvyyssuunnassa. Myös järven eteläosan ja pohjoisosan väliset veden laadun erot olivat vähäiset. Lupamääräyksillä on edelleen tiukennettu vesistöihin johdettavien jätevesien laatuvaatimuksia muun muassa sulfaatti-, elohopea- ja kadmiumpitoisuuden osalta. Tämän päätöksen mukaisen käsiteltyjen jätevesien johtamisen aiheuttamat vaikutukset jäävät siten ennalta arvioiden vähäisimmiksi kuin vuonna 2014 aiheutuneet ympäristöluvan mukaisten päästöjen vaikutukset. Jätevesipäästöjen lisääntymisestä vuonna 2015 aiheutuvien kalataloushaittojen lisääntyminen on otettu huomioon kalatalousmaksua määrättäessä. Lähivesistöjen tila alkaa parantua päästöjen oleellisesti pienetessä kesän 2015 jälkeen alkaen. Lupaharkinnan lopputulema Lupamääräyksiä noudattava toiminta täyttää ympäristönsuojelulain ja jätelain sekä niiden nojalla annettujen säädösten vaatimukset. Asiaa ratkaistaessa on otettu huomioon, mitä luonnonsuojelulaissa ja sen nojalla säädetään. Ympäristölupa on voitu myöntää hakemuksen mukaisiin purkupaikkoihin Kolmisopen yläpuolisiin vesistöihin ja Nuasjärveen, kun otetaan huomioon lupamääräyksillä annetut rajoitukset ja määrätyt velvoitteet. Toiminta ei aiheuta päästöjä ehkäisevät ja rajoittavat lupamääräykset ja hyväksytyt purkupaikat huomioon ottaen ympäristönsuojelulain 49 §:n 1 momentissa tarkoitettua luvan myöntämisen esteenä olevaa terveyshaittaa, merkittävää muuta 5 §:n 1 momentin 2 kohdassa tarkoitettua seurausta tai sen vaaraa, ympäristönsuojelulain 16 - 17 §:ssä tarkoitettua maaperän tai pohjaveden pilaantumista, erityisten luonnonolosuhteiden huonontumista taikka vedenhankinnan tai yleiseltä kannalta tärkeän muun käyttömahdollisuuden vaarantumista toiminnan vaikutusalueella tai kohtuutonta rasitusta naapuritiloilla. Lupamääräyksiä annettaessa on otettu huomioon toiminnan luonne, sen alueen ominaisuudet, jolla toiminnan vaikutukset ilmenevät, toiminnan vaikutus ympäristöön kokonaisuutena, ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoitettujen toimien merkitys ympäristön kokonaisuuden kannalta sekä tekniset ja taloudelliset mahdollisuudet toteuttaa nämä toimet. Päästöraja-arvoja sekä päästöjen ehkäisemistä ja rajoittamista koskevat lupamääräykset perustuvat parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan. Parhaan käyttökelpoisen tekniikan sisältöä arvioitaessa on otettu huomioon ympäristönsuojelulain 53 §:ssä mainitut seikat. Lisäksi on otettu huomioon varautuminen onnettomuuksien ehkäisemiseen ja niiden seurausten rajoittamiseen. 1.3.3 Käyttöoikeusratkaisun perustelut Käyttöoikeuden myöntämisestä toisen maa-alueelle jäteveden johtamista varten tarvittavaa putkea varten säädetään ympäristönsuojelulain 68 §:n 2 momentissa. Ympäristönsuojelulain 69 §:ssä säädetään putken rakentamisesta ja käyttöoikeuden myöntämisestä toisen vesialueelle. Rakentamiseen, käyttöoikeuden myöntämiseen ja korvausten määräämiseen on mainittujen lainkohtien mukaan sovellettava vesilain säännöksiä. Lisäksi käyttöoikeuden myöntäminen maa-alueelle edellyttää, ettei siitä aiheudu kohtuutonta haittaa muille ja että se on teknisesti ja taloudellisesti perusteltua. Oikeutta ei saa myöntää tontin, rakennuspaikan, uimarannan tai muun vastaavan erityiseen käyttöön otetun alueen välittömässä läheisyydessä. Purkuputki on maalla linjattu kulkemaan pääosin suoalueita pitkin, eikä se kulje asutuksen välittömässä läheisyydessä. Putki sijoitetaan maan alle, eikä sen sijoittaminen estä liikkumista putkilinjan alueella tai sen poikki. Putkilinjan sijoittamisesta ei siten aiheudu kohtuutonta haittaa muille. Purkuputken rakentaminen palvelee Talvivaaran kaivoksen toiminnan jatkamista hakemuksen ja tämän luparatkaisun perusteluista ilmenevästi. Putkilinjan rakentaminen on siten teknisesti ja taloudellisesti perusteltua. Näin ollen käyttöoikeuden myöntämiselle on ympäristönsuojelulaissa säädetyt edellytykset. Käyttöoikeusalueet toisen maa- ja vesialueilla ovat tarpeen purkuputken rakentamista varten. Luvan saajan hallinnassa on omistusoikeuden tai kaivoslain perusteella saadun, pysyväksi katsottavan käyttöoikeuden perusteella yhteensä 61,4 % putkilinjaa varten tarvittavasta alueesta. Luvan saajalla on siten vesilaissa käyttöoikeuden myöntämisen edellytykseksi säädetty omistus- tai pysyvä käyttöoikeus yli puoleen tarvittavasta alueesta. Näin ollen oikeus toisen alueeseen voidaan myöntää vesilain 2 luvun 13 §:n 1 momentin perusteella. Määräaikainen (työnaikainen) käyttöoikeus on erityisestä syystä tarpeen putkilinjan rakennustöiden aikana alueella liikkumista varten. Yksityisteiden käyttämiseen voi lisäksi tulla sovellettavaksi yksityistielaki (10 § ja 80 §). Luvan saajan on korvattava työnaikaisesta käyttöoikeudesta mahdollisesti aiheutuvat vahingot maanomistajille. Käyttöoikeus on myönnetty hakemuksen mukaisesti 20 metriä leveälle putkilinjalle työalueineen. Käyttöoikeus ei kohdistu vain vähäiseen osaan kiinteistöä, joten päätöksestä ilmoitetaan kiinteistötietojärjestelmään. 1.3.4 Lupamääräysten perustelut 1. Nuasjärveen johdettavien vesien pitoisuuksia koskevat raja-arvot vastaavat pääosin vuonna 2013 annetussa päätöksessä numero 52/2013/1 määrättyjä pitoisuuksien raja-arvoja. Haittojen vähentämiseksi ja käsittelyjärjestelmään lisänä tulleen pitkäviipymäisen Latosuon altaan vuoksi raja-arvoja on joiltain osin täsmennetty ja tarkennettu. Elohopean ja kadmiumin raja-arvo on asetettu hakemuksen mukaiselle tasolle, mikä on selvästi alle vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun asetuksen mukaisen pitoisuusrajan. Raja-arvot on annettu aiemmasta päätöksestä poiketen ympäristön pilaantumisen estämiseksi myös alumiinille ja mangaanille. Asetetut raja-arvot on saavutettavissa kaivoksen nykyisillä puhdistusjärjestelmillä, kun niiden käyttöön ja kunnossapitoon kiinnitetään riittävästi huomiota. Elohopean, kadmiumin ja sulfaatin osalta on annettu myös yksittäisen näytteen enimmäispitoisuudet, millä varmistetaan, ettei Nuasjärveen johdeta hetkittäinkään liian paljon haitta-aineita sisältäviä vesiä. Raja-arvojen harkinnassa on otettu huomioon purkuputken Nuasjärven päähän edellytetty vesien sekoitusjärjestelmän rakentaminen. Metallien (nikkeli, kupari, sinkki ja uraani) osalta raja-arvoja ei ole annettu kuukausikeskiarvoina, vaan ne on määrätty olemaan jatkuvasti voimassa. Vesien johtaminen Nuasjärveen tapahtuu pitkäviipymäisen altaan kautta, eikä suoraan käsittely-yksiköstä, kuten aiemmin. Näin ollen veden laatu pysyy tasaisempana, eikä puhdistinlaitteiden häiriötilanteista johtuvia hetkittäisiä veden laadun suuria vaihteluita voi esiintyä. Johdettavien vesien pH:n rajaa on voitu laskea myös lähemmäs neutraalia, koska vedet johdetaan pitkäviipymäisen Latosuon kautta vesistöön. Latosuon altaassa voi tapahtua pH:ta alentavia prosesseja. Pilaantumisen estämiseksi pH:lle on annettu myös alaraja. Kaivoksen käsitellyt jätevedet sisältävät muitakin aineita kuin niitä, joille on määrätty raja-arvot. Niiden pitoisuudet ovat tasolla, jolla päästöjen rajoittaminen raja-arvo määräämällä ei ole tarpeen. Hakemuksessa on esitetty näiden aineiden keskimääräisiä pitoisuuksia. Mikäli pitoisuudet tulevat poikkeamaan esitetyistä tasoista, on lupaan tarvittaessa haettava muutosta. Hakija on lisäksi velvoitettu tarkkailumääräyksellä selvittämään käsiteltyjen jätevesien laatua tässä hakemuksessa esitettyä laajemmin. Kaivosalueella varastoidaan aluehallintoviraston päätöksen numero 52/2013/1 lupamääräyksen B mukaisesti käsiteltyjä jätevesiä maapohjaisissa altaissa. Kaivosalueelle on toteutettu päätöksen antamisen jälkeen Latosuon, Kuusilammen ja Kuljun altaat. Altaissa varastoitavien vesien haitta-ainepitoisuuksien on alitettava mainitun päätöksen lupamääräyksen 8 mukaiset raja-arvot. Käsiteltyjen jätevesien johtamisjärjestelyjen osalta ei ole tarve tässä päätöksessä muuttaa näiden altaiden käyttöä koskevia määräyksiä. Kuusilammen allas on otettu alun perin käyttöön edellä mainittuna puhtaiden vesien varastointialtaana. Talvivaara Sotkamo Oy on hakenut aluehallintovirastolta erillisellä hakemuksella lupaa muuttaa Kuusilammen altaan itäpää vedenkäsittelyssä muodostuvien sakkojen loppusijoituspaikaksi. Aluehallintovirasto on hylännyt tätä koskevan hakemuksen. Kaivosalueelta käytettävissä olevien vuoden 2014 ilmakuvien mukaan mainitulle alueelle on jo johdettu kiintoainepitoisia vesiä ja sinne on laskeutunut sakkoja. Luvan saajan toimenpiteet eivät siten ole käsiteltyjen vesien johtamisen osalta vastanneet kaivosalueen sisällä lupapäätöksen vaatimuksia. Altaaseen sijoitetun sakan poistamisen osalta on annettu määräys aluehallintoviraston päätöksessä numero 36/2014/1. 2. Luvan saaja on selvittänyt mahdollisuuksia tehostaa kaivoksen jätevesien puhdistamista. Selvitysten mukaan saatavilla on tekniikoita, joilla etenkin sulfaattipitoisuuksia, joista on aiheutunut pilaantumista lähijärvissä, voidaan alentaa. Päästöjen johtamisesta aiheutuu annetuista lupamääräyksistä huolimatta alueellisesti rajattua pilaantumista Nuasjärvessä ja vaikutusalueen edelleen pienentäminen on tarpeen. Määräyksellä tiukennetaan raja-arvoja siten, että vaikutukseltaan keskeisimpien päästöjen (sulfaatti ja mangaani) osalta käsittelyä joudutaan tehostamaan selvästi. Asetetut uudet raja-arvot on saavutettavissa saatavilla olevin puhdistinlaitetekniikoin ja tarvittaessa muuttamalla prosessikemikaalien (NaOH) käyttöä. Luvan saajalle on annettu riittävä määräaika tarvittavien toimenpiteiden toteuttamiseksi. Raja-arvojen tiukentaminen Nuasjärveen johdettavan veden osalta vaikuttaa myös käsiteltyjen vesien varastoimiseen päätöksen numero 52/2013/1 tarkoittamalla tavalla maapohjaisissa altaissa. Käytännössä tämä päätös tarkoittaa, että myös käsiteltyjen vesien varastointialtaissa olevien vesien on täytettävä Nuasjärveen johdettavan veden laatuvaatimukset. 3. Nuasjärveen johdettavaksi sallittua kuormitusta on alennettu hakemuksessa esitetystä. Metallien sallittu kuormitus on alennettu tasolle, mikä on saavutettavissa käyttämällä ja huoltamalla nykyisiä puhdistinlaitteita hyvin sekä ottamalla käyttöön uutta käsittelytekniikkaa. Nuasjärveen sallittua sulfaattikuormitusta on pienennetty tasosta 30 000 t/a tasoon 24 000 t/a. Kuormituksen rajoittamisella varmistetaan, että vaikutukset Nuasjärvessä pysyvät hyväksyttävällä tasolla ja vesienpuhdistusjärjestelmiä kehitetään. Ensimmäisen kolmen vuoden kuormitusraja-arvot on saavutettavissa nykyisien puhdistinlaitteiden tehokkaalla käytöllä ja käsittelyyn syötettävän veden laadun optimoimisella. Sallittu kuormitus on kuitenkin edelleen suuri ja sen aiheuttamien vaikutusten rajoittamiseksi ja todentamiseksi on annettu määräyksiä sekoittumisen tehostamiseksi ja tarkkailun järjestämiseksi. Neljännestä vuodesta eteenpäin sallitussa johtamisessa on otettu huomioon hakemuksen mukainen vesimäärän pieneneminen ja määräyksen 2 mukainen päästöraja-arvojen tiukkeneminen. Aiheutuva kuormitus vastaa Nuasjärveen vuosina 2013 ja 2014 Jormasjoen kautta kulkeutunutta sulfaattikuormaa, jolla ei ole tarkkailun mukaan ollut merkittäviä vaikutuksia Nuasjärven tilaan ja käyttöön. 6. Hakija on pyytänyt, että asetuksen mukainen ympäristönlaatunormi saataisiin ylittää 1 000 metrin säteellä purkuputken suusta (sekoittumisvyöhyke). Sekoittumisvyöhykkeen määräämisestä säädetään vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annetun valtioneuvoston asetuksen (1022/2006) 6 b §:ssä (868/2010). Sen 1 momentin mukaan ympäristöluvassa voidaan toiminnanharjoittajan hakemuksesta määrätä sekoittumisvyöhykkeestä, jolla sanotun asetuksen liitteen 1 C kohdassa tarkoitetun yhden tai useamman aineen pitoisuus voi ylittää mainitussa kohdassa esitetyn ympäristönlaatunormin, jos muu osa pintavesimuodostumasta on kyseisten normien mukainen. Sekoittumisvyöhykkeen laajuus on rajattava ympäristöluvassa päästölähteen läheisyyteen siten, että se on oikeassa suhteessa pilaavien aineiden pitoisuuksiin päästölähteen kohdalla ja että noudatetaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttavaan toimintaan sovellettavia ympäristönsuojelulain yleisiä periaatteita. Ympäristöministeriön raportin 15/2012 "Vesiympäristölle vaarallisista ja haitallisista aineista annettujen säädösten soveltaminen - Kuvaus hyvistä menettelytavoista" mukaan (s. 59 - 60) sekoittumisvyöhykkeen hyväksyttävyyteen vaikuttavia tekijöitä ovat: - haitta-aineen pitoisuuksien vaihtelu tilassa ja ajassa, - vaikutuksille alttiiden toimintojen ja kohteiden määrittäminen alueen käytön mukaan, kuten uinti, veneily, suojelualue sekä nykyiset ja vesienhoitosuunnitelman tavoitteiden mukaiset lajit, - vaikutusten määrittäminen: yhdistetään pitoisuustiedot kohderyhmän herkkyys- ja levinneisyystietoihin ja arvioidaan esimerkiksi toksisuusvaikutukset ja elinympäristön hylkääminen, - vaikutusten merkittävyyden arviointi ottaen huomioon kohteiden suojelua koskevat lainsäädännön vaikutukset, kuten suojeltujen lajien turvaaminen ja juomavedenottopaikat, Natura-alueet, jolloin sekoittumisvyöhykkeellä sallitaan kuitenkin tietyt ekologiset vaikutukset, - oikeasuhteisuus: jos pitoisuudet aiheuttavat letaaleja (kuolettavia) vaikutuksia, voidaan hyväksyä vain pieni vyöhyke; jos aiheutuu vain ei-kriittisiä ympäristön välttelyreaktioita voidaan hyväksyä laajempi vyöhyke ja - laajuuden hyväksyttävyys ottaen huomioon laajuuden vaihtelu tilassa ja ajassa, ympäristönlaatunormien ylittävien pitoisuuksien kasvu sekä haittavaikutusten luonne ja laajuus. Ympäristönlaatunormista poikkeamista koskevaa pyyntöä harkitessaan aluehallintovirasto on ottanut huomioon, että päätöksen mukaiset lupamääräykset edellyttävät toiminnassa parasta käyttökelpoista tekniikkaa ja parhaita käytäntöjä metallipäästöjen hallinnassa. Vesistöön johdettavan veden nikkeli-, kadmium- ja elohopeapitoisuudelle on määrätty alhaiset raja-arvot, jotka ovat ennalta arvioiden jatkuvasti saavutettavissa. Tätä arvioitaessa on otettu huomioon toiminnassa tähän asti saatu tieto mainittujen aineiden poiston tehokkuudesta laitosmaisessa neutraloinnissa, joka osaprosesseiltaan oikein mitoitettuna ja toteutettuna sekä hyvin hoidettuna ja ohjattuna on parasta käyttökelpoista tekniikkaa metallien poistamiseksi vesistöihin johdettavista vesistä. Normaalissa toiminnassa pitoisuudet ovat selvästi alle annettujen raja-arvojen. Lisäksi on otettu huomioon vesien sekoittumisen ja laimenemisen tehostamiseksi annettu määräys. Määräyksien mukaisin toimin vesistössä mitattavat metallipitoisuudet jäävät niin pieniksi, että sekoittumisvyöhyke määrätään hakemusta selvästi pienempänä. Määrätty sekoittumisvyöhyke on pinta-alaltaan noin 78,5 ha. Tämä on vain 25 % alun perin haetun sekoittumisvyöhykkeen pinta-alasta. Nuasjärven pinta-ala on noin 9 644 ha, jolloin määrätty sekoittumisvyöhyke on noin 0,8 % järven pinta-alasta. Otettaessa huomioon sekoittumisvyöhykkeen sijainti järvialtaan keskellä on määrätty sekoittumisvyöhyke suuruudeltaan hyväksyttävä. Asetettu sekoittumisvyöhyke koskee vain aluehallintoviraston päätöksellä johdettavaksi sallittuja vesiä. Sekoittumisvyöhykkeellä on määrätty sovellettavaksi elohopean liukoista pitoisuutta vedessä. Ahvenen lihaksen elohopeapitoisuuden käyttäminen ei ole mahdollista, koska valvontatoimilla ei voida osoittaa pyydetyn ahvenen elin- ja kasvualuetta. Asetuksessa ei ole määritetty liukoisen elohopean taustapitoisuutta, vaan vain ahvenen elohopeapitoisuuden tausta. Koska edellä mainitusti ahventa ei voi käyttää sekoittumisvyöhykkeen seurannassa, on myös liukoisen elohopean taustapitoisuus sallittu otettavaksi huomioon. Liukoisen elohopean taustapitoisuutena on hyväksytty hakijan esittämä taso 0,002 μg/l. Tällöin liukoisen elohopean ympäristönlaatunormi (tausta+AA-EQS) on 0,052 μg/l. 7. Määräys on annettu asetuksen mukaisena. Tarkkailuliitteessä on määrätty tarkemmin, miten laatunormin seuranta toteutetaan. 11. Käsiteltyjen jätevesien johtamisen vaikutusten arviointi on perustunut pitkälti tehtyyn mallinnukseen, jossa on aina epävarmuuksia. Toteutuneen tilanteen varmistamiseksi asiassa on tarpeen antaa erityinen selvitysvelvoite. Purkuputki sijaitsee alueella, jossa käsiteltyjen jätevesien sekoittuminen ei ole niin tehokasta, kuin virtapaikoissa (esimerkiksi Rimpilänsalmi tai Petäisenniska). Vaikutusten edelleen vähentämiseksi on tehtävissä myös muita toimia, joita tulee tarkastella selvityksessä. Selvityksen perusteella lupaviranomainen voi muuttaa tai täsmentää lupaa. 21. Määräyksessä sekä päätöksen liitteessä 2 annetut jätevesien käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailua koskevat määräykset tarkentavat ja täydentävät päätösten numerot 52/2013/1 ja 36/2014/1 tarkkailumääräyksiä. Niiden tarkoituksena on varmistaa asianmukaisten ja monipuolisten tarkkailujen toteutuminen sekä luotettavan ja käyttökelpoisen tiedon kokoaminen jätevesipäästöistä ja niiden vaikutuksista. Lisäksi määräyksillä ohjataan tarkkailujen joustavaa muuttamista ja kehittämistä tilanteen ja tarpeen mukaan. Yksityiskohtaisten tarkkailusuunnitelmien hyväksyminen on annettu valvovien viranomaisten tehtäväksi. 23. Aluehallintovirasto on hyväksynyt luvan saajan esityksen maapohjan luokittelusta, maapohjan ja vesialueen yksikköhinnoista sekä muista korvausperusteista. Hakemuksen lyhyenä käsittelyaikana ei ole tapahtunut sellaista puun tai maan hintojen muutoksia, että korvausten perusteena olevia maapohjan tai puuston yksikköhintoja olisi tarpeen muuttaa. Hakijan esittämä ja päätöksellä hyväksytty korvaus vesialueen käytöstä ylittää selvästi vesialueiden keskimääräiset myyntihinnat. 25. Ammattikalastajille ja kalastusmatkailuyrityksille mahdollisesti aiheutuvien vahinkojen arvioinnissa voidaan hyödyntää kalataloustarkkailusta saatavia tietoja. Mikäli mahdollisesti aiheutuvien vahinkojen korvauksista ei päästä sopimukseen, on asia tältä osin ratkaistavissa uudessa hakemusasiassa. 27. Luvan saaja on ympäristönsuojelulain 127 §:n perusteella määrätty asettamaan vakuus vahinkojen korvaamisen varalta. Vakuudella on tarkoitus ainakin kattaa mahdollisesti aiheutuvat lisävahingot vuosina 2015 - 2017, johon mennessä aluehallintovirasto arvioi korvausratkaisujen saavan lainvoiman. Korvattavia vesistösidonnaisia virkistyskäyttöhaittoja ovat esimerkiksi uimiselle, veden käytölle sauna- ja pesuvetenä, kalastukselle ja rannan käytölle päästöistä aiheutuvat haitat. Lisäksi vakuuden tulee kattaa mahdolliset korvaukset ammattikalastajille ja vesialuekohtaiset korvaukset. Vakuuden määrän arvioinnissa aluehallintovirasto on ottanut huomioon päätöksellä numero 52/2013/1 jo asetetun 1 500 000 euron vakuuden ja käytettävissä olevat tiedot purkuvesistöjen nykyisestä vedenlaadusta ja arviot sen kehittymisestä, kun noudatetaan aluehallintoviraston päätöksen mukaisia lupamääräyksiä. 1.3.5 Toiminnan aloittamisen perustelut Ympäristönsuojelulain 199 §:n mukaan ympäristöluvassa voidaan hakijan pyynnöstä perustellusta syystä määrätä edellyttäen, ettei täytäntöönpano tee muutoksenhakua hyödyttömäksi, että toiminta voidaan muutoksenhausta huolimatta aloittaa lupapäätöstä noudattaen, jos hakija asettaa hyväksyttävän vakuuden ympäristön saattamiseksi ennalleen lupapäätöksen kumoamisen tai lupamääräyksen muuttamisen varalle. Lupaviranomainen voi tarvittaessa määrätä täytäntöönpanon lupapäätöstä suppeammaksi sekä määrätä täytäntöönpanon ajankohdasta. Tarve toiminnan aloittamiselle Hakemuksen mukaan Latosuon ja Kortelammen altaiden vedenpinnan korkeus on ylittänyt HW-tason ja saavuttaa HHW-tason kevään sulamiskauden aikana. Latosuon altaassa on varastoituna toimintaa koskevan täytäntöönpanokelpoisen ympäristöluvan numero 52/2013/1 vaatimukset täyttäviä käsiteltyjä jätevesiä. Latosuolta ei ole käytettävissä putkilinjaa, jolla vesiä voitaisiin johtaa esimerkiksi avolouhokseen. Kortelammen altaasta vesiä voidaan johtaa Latosuon suuntaan käsittely-yksikköjen kautta. Ympäristölupapäätöksen numero 52/2013/1 lupamääräysten mukaisesti alueelta ei voida johtaa käsiteltyjä jätevesiä enää ulos vuoden 2015 aikana. Päätöksellä luvan saajalle on myönnetty oikeus rakentaa ja ottaa käyttöön purkuputki Nuasjärveen. Putken on arvioitu valmistuvan loppukesällä 2015. Ennen purkuputken valmistumista tapahtuvalla johtamisella varmistetaan, että vesipinnat eivät nouse patojen hätä-HW-tason yli, jolloin vesiä alkaa kulkeutua kontrolloimattomasti vesistöihin. Aluehallintoviraston päätös mahdollistaa vielä noin 1,5 Mm3 käsiteltyjen jätevesien johtamisen Oulujoen vesistön nykyisiin purkuvesistöihin Kolmisopen yläpuolelle ennen purkuputken valmistumista ja antaa luvan saajalle tarvittavaa aikaa aluehallintoviraston päätöksen mukaisten muiden toimenpiteiden toteuttamiseen. Purkuputken rakentaminen ja käyttöönotto Nuasjärveen ja siihen liittyvä päätöksen täytäntöönpano mahdollistaa kaivostoiminnan jatkamisen Talvivaarassa ja tuotannon palauttamisen normaaliksi. Tämä on keskeinen tekijä, jolla vähennetään toiminnasta aiheutuvaa pilaantumisen vaaraa ja mahdollistetaan kriittiseksi käyneen vesitilanteen hallinta ja estetään hallitsemattoman tilanteen muodostuminen. Täytäntöönpano antaa mahdollisuuden jatkaa vesienkäsittelyn ja -hallinnan kannalta välttämättömien toimenpiteiden toteuttamista. Toiminnan jatkaminen mahdollistaa myös kaivosalueen tehokkaimman vesienkäsittely-yksikön eli metallitehtaan toiminnan jatkamisen. Purkuputken käyttöönotto varmistaa myös sen, että vesipintaa, alueen patoturvallisuuden kannalta liian korkealla tasolla olevilla Kortelammen ja Latosuon altailla, päästään laskemaan, millä on iso merkitys patoturvallisuuden kannalta. Näin ollen toiminnan aloittamiselle muutoksenhausta huolimatta on ympäristönsuojelulain tarkoittama perusteltu syy. Täytäntöönpanon vaikutus muutoksenhakuun ja ympäristön saattaminen ennalleen Päätöksellä ei ole myönnetty lupaa sellaisille päästöille, jotka aiheuttaisivat palautumattomia vaikutuksia vesistöissä. Käsiteltyjen vesien johtaminen Nuasjärveen aiheuttaa veden laadun muutoksia, joista merkittävimmät kohdistuvat järven keskiosiin määrätylle sekoittumisvyöhykkeelle ja sitä ympäröivälle syvännealueelle. Päästöjä ja niiden vaikutuksia on arvioitu mallintamalla, eikä niistä aiheudu hakemuksen mukaan esimerkiksi pysyvää kerrostumista Nuasjärveen. Päästöjen johtaminen voidaan lopettaa viipymättä, mikäli valitustuomioistuin kumoaa täytäntöönpanoratkaisun. Vaikutukset veden laatuun ja kalatalousvaikutukset ovat sellaisia, että ne palautuvat Nuasjärvessä, mikäli päästö lopetetaan. Jormasjärven suuntaan johdettava kuormitus vastaa noin puolta vuoden 2013 kuormituksesta ja on suuruudeltaan samaa tasoa kuin vuoden 2014 kuormitus. Jormasjärven osalta on vuoden 2014 tarkkailun perusteella nähtävissä, että haitta-ainepitoisuudet ovat kääntyneet laskuun. Jo johdetuilla päästöillä ei ole tarkkailun mukaan ollut olennaista vaikutusta esimerkiksi kalastukseen tai Tuhkajoessa olevaan luontaiseen taimenkantaan. Aluehallintoviraston päätöksellä sallittu kuormitus ei tule aiheuttamaan sellaisia veden laadun muutoksia kuin vuoden 2014 tarkkailun aikana havainnoitiin. Purkuputken käyttöönotto varmistaa, että Kolmisopen ja Tuhkajoen sekä osin Jormasjärven muuntunut ekologinen tila lähtee paranemaan. Vastaavasti tilanne alkaa korjaantua jonkin verran aiemmin, jos jätevesipäästöt pienenevät tämän luvan epäämisen tai lupamääräysten muuttamisen seurauksena. Näin ollen tämän luvan mukaisella jäteveden johtamisella ei ole sellaisia vaikutuksia, ettei oloja voitaisi olennaisilta osin palauttaa entisen veroisiksi, mikäli lupa evätään tai sen määräyksiä muutetaan. Toiminnan aloittaminen muutoksenhausta huolimatta ei tee muutoksenhakua hyödyttömäksi. 1.3.6 Vakuuden määrä ja laji Jätevesien johtamisen osalta vakuuden määrän asettamisessa on otettu huomioon kalatalousmaksua koskeva määräys ja korvauksia koskeva määräys. Asetettava vakuus on riittävä niiden vahinkojen, haittojen ja kustannusten korvaamiseksi sekä ympäristön saattamiseksi olennaiselta osin ennalleen (putkien purkaminen tarvittavilta osin) lupapäätöksen kumoamisen tai lupamääräyksen muuttamisen varalta. (---) 1.3.7 Lausuntojen, muistutusten ja mielipiteiden huomioon ottaminen (---) Kirjelmissä on esitetty väitteitä ja näkemyksiä siitä, että Mondo Minerals B.V.:n Sotkamon kaivoksen päästöjä ja niiden vaikutuksia samaan purkuvesistöön ei ole otettu riittävästi huomioon. Tästä aluehallintovirasto on todennut, ettei mainitulta kaivokselta johdeta tällä hetkellä päästöjä vesiin, vaan kaivoksen vedet johdetaan avolouhokseen. Toimintaa koskevassa ympäristöluvassa on määrätty, että luvan saajan on toimitettava hakemus ympäristöluvan määräysten tarkistamiseksi kahden kalenterivuoden kuluttua louhinnan aloittamisesta Punasuon avolouhoksella, kuitenkin viimeistään 31.1.2017. Lupamääräysten tarkistamista koskevan asian käsittelyn yhteydessä arvioidaan uudelleen, mikä on siinä tilanteessa hyväksyttävä taso kaivokselta vesiin johdettaville päästöille. Tätä asiaa ratkaistaessa on ollut käytössä tieto talkkikaivoksen aiemmista päästöistä ja niiden vaikutuksista. Korvausvaatimusten osalta aluehallintovirasto on viitannut ensinnäkin käsittelyratkaisuun, pääasiaratkaisuun ja korvausmääräyksiin sekä niiden perusteluihin. Hakemusmenettelyssä on esitetty paljon vaatimuksia luvan saajan velvoittamiseksi korvaamaan Nuasjärven ja Rehjan alueen rantakiinteistöille jätevesien johtamisesta aiheutuvia vahinkoja. Useissa vaatimuksissa on viitattu purkuputkihankkeen aiheuttamaan kiinteistöjen arvojen laskemiseen alueella. Näistä vaatimuksista aluehallintovirasto on ensinnäkin todennut, että ympäristöluvan myöntämisen yhteydessä on viran puolesta määrättävä toiminnasta johtuvasta vesistön pilaantumisesta aiheutuvat vahingot korvattaviksi, ellei ympäristönsuojelulain 126 §:stä muuta johdu. Lisäksi aluehallintovirasto on todennut, että päästöistä Nuasjärveen johtuva pilaantuminen ei ulotu ranta-alueille, kun toimintaa harjoitetaan aluehallintoviraston päätöksen ja lupamääräysten mukaisesti ja vaikutukset pysyvät päätöksessä arvioidulla tasolla. Kun lisäksi otetaan huomioon määrätty kalatalousmaksu, jolla kompensoidaan myös kiinteistöjen käyttöön liittyvää virkistyskalastusta, rantakiinteistöille ei ennalta arvioiden aiheudu ympäristönsuojelulain perusteella korvattavaa haittaa. Tässä päätöksessä sallitut päästöt eivät ennalta arvioiden rajoita rantakiinteistöjen vesistösidonnaisia virkistyskäyttömahdollisuuksia tai estä veden käyttämistä kastelu-, sauna- tai pesuvetenä kuten edellä päätöksen perusteluissa on tarkemmin todettu. Mahdollisia kiinteistöjen arvon alenemisia ei siten voida pitää päästön aiheuttaman pilaantumisen seurauksina, eikä niitä tule määrätä korvattavaksi ympäristönsuojelulain perusteella. (---) 1.3.8 Aluehallintoviraston soveltamat säännökset Ympäristönsuojelulaki (527/2014) 11 §, 48 §, 49 §, 51 § 1 momentti, 52 § 1 ja 3 momentti, 53 §, 54 §, 57 §, 62 §, 64 §, 68 § 2 ja 3 momentti, 69 §, 87 §, 90 §, 125 §, 126 §, 127 § ja 199 § 1 momentti Vesilaki (587/2011) 2 luku 12 §, 13 § 1 momentti, 3 luku 14 § 1, 2 ja 4 momentti, 13 luku 16 § 1, 2 ja 3 momentti ja 17 § 4 momentti sekä 17 luku 5 § Laki ympäristövahinkojen korvaamisesta (737/1994) 1 §, 3 - 5 § ja 7 § Korvausluettelo on esitetty päätöksen liitteessä 3 ja määrätty sekoittumisvyöhyke kartalla liitteessä 4. 2. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltamista koskeva päätös Kainuun elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus on päätöksellään 2.9.2014 diaarinumero KAIELY/1/07.00/2013 päättänyt ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 6 §:n perusteella sekä esitetyn ja olemassa olevan tiedon perusteella, että Talvivaara Sotkamo Oy:n suunniteltuun puhdistetun veden purkuputkihankkeeseen ei tarvitse soveltaa ympäristövaikutusten arviointimenettelyä. ELY-keskus on perustellut päätöstään seuraavasti: Päätöksessä on toteutettu puhdistettujen vesien purkuputkihankkeen YVA-tarveharkinta. Purkuputkihanketta ei ole pidettävä Talvivaaran kaivoshanketta kooltaan vastaavana hankkeen muutoksena, jonka ympäristövaikutukset tulisi ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (YVA-lain) 4 §:n 1 momentin ja ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun asetuksen (YVA-asetuksen) 6 §:n 1 momentin 12 kohdan perusteella arvioida. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sovelletaan tapauskohtaisesti arvioinnin pohjalta yksittäistapauksessa YVA-lain 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuun hankkeeseen, joka todennäköisesti aiheuttaa laadultaan ja laajuudeltaan, myös eri hankkeiden yhteisvaikutukset huomioon ottaen, lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettujen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. YVA-lain 4 §:n 3 momentin nojalla harkittaessa vaikutusten merkittävyyttä yksittäistapauksessa on sen lisäksi, mitä lain 4 §:n 2 momentissa säädetään, otettava huomioon hankkeen ominaisuudet ja sijainti sekä vaikutusten luonne. YVA-asetuksen 7 § sisältää luettelon niistä hankkeen ominaisuuksiin, sijaintiin ja vaikutusten luonteeseen liittyvistä tekijöistä, joita on tarkasteltava erityisesti harkittaessa arviointimenettelyn soveltamista yksittäistapauksissa. YVA-asetuksen 7 §:n luettelon mukaisesti arvioitaviin hankkeen ominaisuuksiin kuuluvat hankkeen koko, yhteisvaikutus muiden hankkeiden kanssa, luonnonvarojen käyttö, jätteiden muodostuminen, pilaantuminen ja muut haitat sekä onnettomuusriskit, ottaen erityisesti huomion käytettävät aineet ja tekniikat. Hankkeen sijaintiin liittyen on tarkasteltava erityisesti alueen nykyistä maankäyttöä, alueen luonnonvarojen runsautta, laatua ja uudistumiskykyä sekä luonnon sietokykyä. Vaikutusten luonteen tarkkailussa on huomioitava vaikutusalueen laajuus, valtioiden rajat ylittävä vaikutus, vaikutuksen suuruus ja monitahoisuus, vaikutuksen todennäköisyys sekä vaikutuksen kesto, toistuvuus ja palautuvuus. Talvivaaran hanke puhdistettujen vesien purkuputken rakentamiseksi yhtiön tehdasalueelta Tuhkakylästä Nuasjärveen Tikkalahden edustalle käsittää purkuputkilinjan rakentamisen noin 21 kilometrin matkalle. Talvivaaran lausuntopyynnön mukaan purkuputkesta on tarkoitus johtaa yhtiön puhdistettuja vesiä Tikkalahteen ensimmäisenä kolmena vuonna noin 7,5 miljoonaa kuutiometriä vuodessa ja myöhempinä vuosina noin 5 miljoonaa kuutiometriä vuodessa. Suunnitellun hankkeen ei katsota olevan veden siirtoa vesistöalueelta toiselle, eikä siirrettävä vesimäärä ylitä virtaamaa 3 kuutiometriä sekunnissa, eikä hankkeen katsota olevan suuri jätevesitunneli, jolloin YVA-lain 4 §:n 1 momentin ja YVA-asetuksen 6 §:n kohdissa 3d ja 10b annetut kriteerit eivät täyty. Harkitessaan arviointimenettelyn soveltamista hankkeeseen Kainuun ELY-keskus on ottanut huomioon YVA-lain 4 §:n 2 momentissa ja YVA-asetuksen 7 §:ssä tarkoitetut kriteerit. Kainuun ELY-keskus on katsonut, että hankkeesta ei todennäköisesti aiheudu YVA-lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettujen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Kainuun ELY-keskus on arvioinnissaan huomioinut erityisesti hankkeen aiheuttamat haitat, onnettomuusriskit, hankkeen vaikutusten luonteen sekä hankkeen yhteisvaikutukset muiden hankkeiden kanssa. Hankkeen toteuttamiskelpoisuus tullaan lopulta arvioimaan ympäristölupamenettelyssä Pohjois-Suomen aluehallintoviraston toimesta. Ympäristölupaviranomainen edellyttää kaiken tarvittavan tiedon ympäristölupapäätöstä varten. Mikäli lupaviranomainen katsoo, että hankkeelle voidaan myöntää ympäristö- ja vesitalouslupa, se määrää kuinka paljon, miten, milloin ja minkä laatuisena vettä voidaan purkupisteeseen johtaa ilman, että toiminnasta aiheutuu terveyshaittaa, merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa. Vaikka ympäristövaikutusten arviointimenettelyä ei sovelleta, on kansalaisilla mahdollisuus antaa mielipiteensä ja muistutuksensa hankkeesta ympäristölupamenettelyn yhteydessä. Talvivaara on ilmoittanut perustavansa seurantaryhmän ja järjestävänsä hankkeeseen liittyviä infotilaisuuksia. Kainuun ELY-keskus pitää Talvivaaran ilmoittamaa tapaa lisätä kansalaisten osallistumismahdollisuuksia kannatettavana. Rakentamisesta aiheutuvat vaikutukset Hankkeessa rakennetaan käsiteltyjen vesien purkuputkilinja Talvivaaran tehdasalueelta Nuasjärveen Tikkalahden edustalle noin 21 kilometrin matkalle. Purkuputkilinjan on suunniteltu sijoittuvan pääosin jo aiemmin raakavedenottoon luvitetulle linjaukselle. Purkuputkilinjan rakentamisesta aiheutuvat maankäytölliset vaikutukset eivät ole merkittäviä. Kainuun maakuntakaavassa 2020 alueelle ei ole osoitettu erityisiä aluevarauksia. Hankkeen vaikutukset alueiden käyttöön rajautuvat purkuputkilinjan linjaukselle, eikä niistä aiheudu merkittävää haittaa. Rakentamisesta ei aiheudu merkittävää vaikutusta alueen luonnonvaroille. Rakentamisesta syntyvä jätemäärä ei ole merkittävä. Purkuputkilinjan rakentaminen saattaa aiheuttaa melu- ja pölyhaittaa. Aiheutuva haitta ei kuitenkaan ole merkittävää ja se ajoittuu ainoastaan purkuputken rakentamisen ajankohtaan. Purkuputken rakennusvaiheessa voi vesistöjen alituksista johtuen aiheutua alapuolisille vesistöalueille tilapäistä samentumaa. Luvituksessa määrätään ehdot myös rakentamisen aikaiselle toiminnalle, jotta mahdolliset ympäristövaikutukset saadaan minimoitua. Hankkeen vaikutukset alueen liikenteeseen jäävät vähäisiksi ja ajoittuvat ainoastaan purkuputkilinjan rakentamisen ajankohtaan. Purkuputken käytöstä aiheutuvat vaikutukset Purkuputkella johdetaan käsiteltyjä vesiä pois Talvivaaran kaivosalueelta. Hanke vaatii ympäristö- ja vesitalousluvan, josta päättää ympäristölupaviranomainen Pohjois-Suomen aluehallintovirasto. Kolmena ensimmäisenä vuonna purkuputken kautta on suunniteltu johdettavaksi 7,5 miljoonaa kuutiometriä käsiteltyä vettä vuosittain. Näitä seuraavina vuosina purkuputken kautta ulos johdettaisiin vuosittain 5 miljoonaa kuutiometriä käsiteltyjä vesiä. Hankkeesta aiheutuvat ympäristövaikutukset keskittyvät erityisesti käsiteltyjen vesien purkupisteen välittömään läheisyyteen. Kolmena ensimmäisenä vuotena vaikutukset vedenlaatuun tulevat olemaan suurempia kuin myöhemmin. Pääosan veden laadun muutoksista aiheuttaa sulfaatti, joka itsessään ei ole myrkyllinen aine. Sen aiheuttamat muutokset arvioidaan palautuviksi. Vesistövaikutuksien mallinnuksessa käytetyt päästöpitoisuudet ovat nykyisellään toteutuneita päästöpitoisuuksia korkeampia. Jos hanke saa ympäristö- ja vesitalousluvan Pohjois-Suomen aluehallintovirastolta, määrää lupaviranomainen, kuinka paljon ja minkä laatuiseksi puhdistettua vettä voidaan johtaa purkupisteeseen. Lupaviranomainen määrää johdettavan veden laadun ja virtaaman vaatimukset niin, että siitä ei aiheudu terveyshaittaa tai merkittävää ympäristön pilaantumista tai sen vaaraa. Purkuputken käyttö- ja säätötekniikalla voidaan käytännössä koko ajan säätää purkuveden määrää ja laatua, ja näin huomioida vastaanottavan vesialueen virtaama- ja muissa laimennusolosuhteissa tapahtuvia muutoksia. Pohjois-Suomen aluehallintovirasto on Talvivaaran ympäristölupaa 31.5.2013 myöntäessään arvioinut, että luonnontilaisiin pitoisuuksiin verrattuna monikymmenkertaiset suolapitoisuuksien (sulfaatti) lisäykset saattavat aiheuttaa sellaista ympäristövaikutusta, että veden käyttöä joudutaan rajoittamaan. Tällöin suolapitoisuuden (sulfaatti) kohoaminen saattaa aiheuttaa myös ekologisia muutoksia, jotka näkyvät muun muassa vesistöjen levä- ja pohjaeläinyhteisöissä. Myös kalastoon ja kalastukseen kohdistuu tällöin todennäköisesti haitallisia vaikutuksia. Toiminnanharjoittajan esittämässä Talvivaaran purkuputken mallinnuksessa suolapitoisuuden (sulfaatti) nousu nykyiseen verrattuna on ensimmäisen kolmen vuoden aikana alivirtaamalla enimmillään 5 - 10-kertainen, joten merkittävää pilaantumista ei arvioida tapahtuvan. Talvivaaran koko toiminnan aikaiset sulfaattipäästöt ovat kohdistuneet pieniin latvavesiin, joissa ne ovat aiheuttaneet pysyvää kerrostumista. Kivijärven alapuolisessa Laakajärvessä ja Kolmisopessa sekä sen alapuolisessa Jormasjärvessä pysyvää kerrostumista ei ole ollut todettavissa. Päästövesien sulfaattipitoisuudet ovat nykyisellään keskimäärin tason 4 000 mg/l alapuolella. Nuasjärvi on tilavuudeltaan noin 1 124-kertainen verrattuna Kivijärven pysyvästi kerrostuneeseen latvavesistöön. Salmiseen verrattuna Nuasjärvi on tilavuudeltaan noin 3 380-kertainen ja Kalliojärveen verrattuna 1 126-kertainen. Nuasjärvi on suuri säännöstelty humusjärvi, jonka ekologinen ja kemiallinen tila on luokiteltu hyväksi. Päästöistä aiheutuvat vaikutukset kohdistuvat lähinnä Nuasjärveen sekä Rehjanselkään. Näiden vesistöjen sulfaattipitoisuuksien sekä vesiympäristölle vaarallisten ja haitallisten aineiden (nikkeli, kadmium, lyijy, elohopea) pitoisuuksien nousu ei aiheuta sellaista merkittävää haittaa, joka muuttaisi järven ekologisen tai kemiallisen tilan hyvää huonommaksi. Oulujärveen kohdistuvat sulfaattipitoisuuksien nousut eivät aiheuta haittaa ympäristölle eivätkä muuta järven ekologista tai kemiallista tilaa hyvää huonommaksi. Purkuputkilinjan välittömässä läheisyydessä ei ole suojelukohteita tai Natura-alueita. Lähin Natura-alue on Losonvaara sekä lähin luonnonsuojelualue on Lehtovaaran luonnonsuojelualue. Käsiteltyjen vesien juoksutus Tikkalahteen kasvattaa luontaisen virtaaman sulfaatti ja nikkelipitoisuuksia. Sulfaattipitoisuudet voivat vaikuttaa Nuasjärven väliaikaiseen kerrostumiseen sekä kykyyn sietää ravinnekuormitusta, joka puolestaan saattaa lisätä rehevöitymistä. Luonnonsuojelullisesti purkuputkilinjalla ei ole sellaisia merkittäviä vaikutuksia, jotka kohdistuisivat uhanalaisiin tai muuten merkittäviin lajistoihin. Hankkeesta aiheutuvat päästöt kohdistuvat pääasiassa Nuasjärveen purkuputken välittömään läheisyyteen. Vesistöön kohdistuvilla päästöillä ei ole sellaista suoraa eikä välillistä vaikutusta, joka kohdistuisi ihmisten fyysiseen terveydentilaan. Purkuputken välittömässä läheisyydessä päästöillä voi olla vaikutusta kalastoon ja kalastukseen. Purkualueen ulkopuolella hankkeella ei ole sellaisia vaikutuksia, jotka vaikuttaisivat kalastoon, kalastukseen tai muihin virkistyskäyttömahdollisuuksiin. Hankkeella ei myöskään ole sellaisia vaikutuksia ilmaan, maaperään tai talousveteen, eikä siitä aiheudu sellaisia meluhaittoja, joilla olisi vaikutusta ihmisten fyysiseen terveyteen. Hallituksen esityksessä laiksi ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (HE 319/1993
3. vp)todetaan, että ympäristövaikutuksen määritelmä perustuu laajaan ympäristökäsitteeseen, johon sisältyvät vaikutukset myös ihmisten terveyteen, viihtyvyyteen ja elinoloihin sekä kulttuuriperintöön, yhdyskuntarakenteeseen ja luonnonvarojen hyödyntämiseen. Talvivaaran aiemman toiminnan ja suuren julkisuuden vuoksi yhtiöön ja sen esittämään purkuputkihankkeeseen kohdistuu sellaisia pelkoja ja epäluottamusta, mikä saattaa alentaa alueen väestön kokemaa ympäristöturvallisuuden tunnetta. Kainuun ELY-keskuksen näkemyksen mukaan pelkästään esitetyn purkuputkihankkeen aiheuttamat sosiaaliset vaikutukset eivät ole YVA-laissa tarkoitetulla tavalla todennäköisesti merkittäviä. Purkuputken yhteisvaikutukset muiden hankkeiden kanssa Suunniteltu purkuputken suuaukko sijaitsee noin kahden kilometrin etäisyydellä Jormasjoen jokisuulta. Tällä hetkellä osa Talvivaaran käsitellyistä vesistä purkautuu Nuasjärveen Jormaslahteen Jormasjoen kautta. Myös Mondo Minerals B.V. Branch Finlandin Sotkamon kaivoksen jätevesiä on johdettu Lahnasjoen kautta Jormaslahteen. Joulukuun 2010 jälkeen ei kaivokselta ole Lahnaslammen louhoksen sulkemisen jälkeen ollut tarvetta johtaa käsiteltyjä prosessi-, suoto- ja louhosvesiä ympäristöön vaan vesistökuormitus on koostunut kokonaisuudessaan hajakuormituksesta. Louhoksen täyttymiseen arvellaan kuluvan kymmenen vuotta ja johtamistarve tulee näin ajankohtaiseksi vuonna 2020. Edellä mainittujen purkupisteiden kuormitus on huomioitu mallinnuksen taustapitoisuudessa. Päästövesien johtaminen purkuputken kautta vähentäisi oleellisesti kuormitusta Jormasjärveen ja sen yläpuolisiin vesistöihin. Riskit ja häiriötilanteet Hankkeesta aiheutuvat suurimmat riskit liittyvät veden hallitsemattomaan purkautumiseen, huonoon veden laatuun sekä mahdolliseen purkuputken vaurioitumiseen ja tästä aiheutuvaan päästökuormitukseen putkilinjan lähiympäristössä. Edellä mainitut riskit voidaan hallita. Hallitsematonta veden purkautumisen riskiä voidaan ehkäistä asentamalla sulkuventtiilejä ja virtaamamittareita purkuputkeen, jotta veden purkautuminen purkuputken lähistöön voidaan tarvittaessa havaita ja estää. Lisäksi purettavan veden laadun riittävän tiheällä seurannalla voidaan varmistua, että vedenlaatu on sellaista, että siitä ei aiheudu merkittävää haittaa. Purkuputken vaurioitumista voidaan ehkäistä noudattaen hyvää rakennustapaa, yleisesti hyväksyttyjä standardeja ja rakennustapaohjeita sekä seuraamalla säännöllisesti purkuputken rakenteiden kuntoa. Tässä tarkastelussa, käytettävissä olevien tietojen perusteella hankkeen riskitason ei katsota olevan niin merkittävä, että se edellyttäisi YVA-menettelyä. Yhteenveto vaikutuksista Yhteenvetona hankkeen ympäristövaikutuksista voidaan todeta, että hankkeesta ei käytössä olleiden tietojen ja selvitysten perusteella todennäköisesti aiheudu sellaisia YVA-lain 4 §:n 2 momentissa mainittuja, arviointimenettelyä edellyttäviä vaikutuksia, jotka laadultaan ja laajuudeltaan, myös eri hankkeiden yhteisvaikutukset huomioon ottaen, aiheuttaisivat YVA-lain 4 §:n 1 momentissa tarkoitettujen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Selvilläolovelvollisuus Huolimatta siitä, että hankkeelle ei edellytetä ympäristövaikutusten arviointimenettelyä, koskee hankkeesta vastaavaa selvilläolovelvollisuus YVA-lain 25 §:n mukaisesti. (---) ELY-keskuksen soveltamat säännökset Laki ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (468/1994) 2, 4, 6 ja 19 § Valtioneuvoston asetus ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (713/2006) 4, 6 ja 7 § 3. Hallinto-oikeuden ratkaisut 3.1 Hallinto-oikeuden välipäätös Vaasan hallinto-oikeus on 10.9.2015 antamallaan välipäätöksellä numero 15/0235/2 muuttanut aluehallintoviraston päätöksen täytäntöönpanoa lupamääräyksen 3 ensimmäisen kappaleen osalta siten, että jätevesien johtaminen purkuputkella Nuasjärveen on toteutettava niin, että kyseiset jätevedet ovat saaneet sisältää kuukaudessa enintään 1 000 tonnia sulfaattia. 3.2 Hallinto-oikeuden käsittelyratkaisu Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään 28.4.2016 numero 16/0091/2 käsittelyratkaisunaan muun ohella jättänyt A:n ja hänen asiakumppaneidensa valituksen tutkimatta. Hallinto-oikeus on perustellut käsittelyratkaisuaan tältä osin seuraavasti: Ympäristönsuojelulain 191 §:n 1 momentin mukaan valitusoikeus on muun muassa asianosaisella. Lainkohtaa koskevan lainvalmisteluaineiston (HE 214/2013
4. vp)mukaan lainkohdassa säädettäisiin valitusoikeudesta lähes samoin kuin voimassa olevan ympäristönsuojelulain 97 §:ssä. Kyseisen pykälän hallituksen esityksen 84/1999 vp mukaan valitusoikeus olisi asianosaisilla, joita olisivat luvan hakija sekä haitankärsijät, joiden etua tai oikeutta päätös koskee. Hallituksen esityksessä todetaan edelleen, että valitusoikeus ei riippuisi pelkästään kiinteistön omistusoikeudesta tai muusta oikeudesta kiinteään omaisuuteen. Myös muu etu, kuten yleiskäytön perusteella tapahtuva ammattikalastamiseen tai matkailuyrittämiseen liittyvä intressi voisi olla riittävä peruste asianosaisasemaan. Valituksessaan A ym. ovat perustelleet vahingonkorvausvaatimustaan kesäkaudella tapahtuvalla troolikalastuksella Nuasjärvessä ja talvikaudella A:n ym. talviaikaisella verkkokalastuksella. Valituksen liitteenä toimitetun Paltaniemi-Jormuan kalaveden osakaskunnan vuosikokouksen pöytäkirjan 17.4.2008 mukaan A:lle on myönnetty vuosille 2009 - 2013 troolauslupa osakaskunnan Nuasjärven Rehjan alueella sijaitseville vesialueille. A:n osakaskunnalle osoittaman ilmoituksen 12.11.2012 mukaan vuoden 2011 vähäisen troolaussaaliin vuoksi vuonna 2012 ei Nuasjärvessä troolattu ollenkaan. Kainuun kalatalouskeskuksen todistuksen 19.11.2012 mukaan A on suorittanut koetroolauksia Nuasjärvessä ja koetroolausten perusteella troolaaminen ei ole taloudellisesti kannattavaa Nuasjärvellä. Lupahakemuksen liitteenä on luvanhakijan toimittama selvitys Nuasjärven ammattikalastajista ja valittajia ei ole mainittu kyseisessä selvityksessä. Valittajien toimittaman Sata-Hämeen kalajaloste ay:n todistuksen mukaan A ym. ovat siirtäneet verkkokalastuksen Oulujärvelle, jotta he pystyisivät harjoittamaan ammattiaan joltain osin jatkossa. Ammattikalastaja Paavo Huuskon valituksien johdosta antaman vastineen mukaan Nuasjärvellä ei ole Huuskon ja Esko Korhosen lisäksi muita ammattikalastajia, joiden tulot ovat riippuvaisia kalastuksesta. Hallinto-oikeus on pyytänyt A:ta asiakumppaneineen selvittämään, minkälaisia vaikutuksia valituksenalaisen luvan mukaisesta toiminnasta on valittajien etuun ja oikeuteen tai esittämään muita asiaan vaikuttavia perusteita etenkin ammattikalastuksesta Nuasjärvellä viime vuosina, sillä uhalla että valitus voidaan jättää tutkimatta, jollei selvitystä määräajassa toimiteta. Antamassaan vastaselityksessä valittajat ovat vedonneet Nuasjärven troolauksesta aikaisemmin antamiinsa tietoihin. Koska valittajien antama selvitys ammattikalastuksestaan Nuasjärvessä on ristiriitaista ja vuosilta 2014 - 2015 selvitystä kalastuksesta ei ole annettu, hallinto-oikeus on katsonut, ettei valituksenalaisen luvan mukainen toiminta vaikuta valittajien etuun tai oikeuteen ympäristönsuojelulain 191 §:n 1 momentin tarkoittamalla tavalla siten, että heitä voitaisiin pitää asiassa asianosaisina. Näin ollen valitus on jätetty tutkimatta. 3.3 Hallinto-oikeuden pääasiaratkaisu Hallinto-oikeus on pääasiaratkaisunaan muuttanut haitankärsijöiden valitusten johdosta ympäristöluvan voimassaolon määräaikaiseksi, muuttanut lupamääräyksiä 1 ja 3, kumonnut sekoittumisvyöhykettä koskevan ratkaisun ja sen seurauksena poistanut lupamääräykset 6, 7 ja niihin liittyvän liitteen 4 (kartta sekoittumisvyöhykkeestä) ja palauttanut asian sekoittumisvyöhykkeen määräämisen osalta aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi sekä kumonnut lupamääräyksen 9 ja muuttanut lupamääräyksiä 11 ja (---). Lisäksi hallinto-oikeus on kumonnut ympäristövaikutusten arviointimenettelyä koskevan Kainuun ELY-keskuksen päätöksen. Hallinto-oikeus on muuttanut luvan saajan valituksen johdosta lupamääräystä 1 ja lisännyt uudet lupamääräykset 1a ja 1b. Hallinto-oikeus on muuttanut päätöksen täytäntöönpanomääräystä ja antanut kumottua lupamääräystä 9 koskevan täytäntöönpanomääräyksen. Päätöksen voimassaoloa koskevan kohdan ensimmäinen kappale sekä muutetut lupamääräykset kuuluvat seuraavasti (muutokset kursiivilla): Päätös on voimassa määräaikaisena enintään 31.12.2018 saakka. Mikäli toiminnanharjoittaja aikoo jatkaa toimintaansa 31.12.2018 jälkeen, päätös on voimassa mainitun ajankohdan jälkeen siihen saakka, kunnes toiminnanharjoittajan viimeistään 31.8.2017 vireille panema uutta ympäristölupaa koskeva lupahakemus on lainvoimaisella tai täytäntöönpanokelpoisella päätöksellä ratkaistu. 1. Latosuon käsiteltyjen vesien varastoaltaasta purkuputkea pitkin Nuasjärveen johdettavat vedet on käsiteltävä hakemuksessa esitetyllä tai vähintään vastaavan tehoisella tavalla niin, että Latosuolta johdettavan veden (poistettu tekstiä) kaikkien aineiden pitoisuudet alittavat virtaamapainotteisena kuukausikeskiarvona laskettuna seuraavat raja-arvot: Aine; Raja-arvo Elohopea, liukoinen; 1,5 μg/l Kadmium, liukoinen; 3,0 μg/l Alumiini, kok.; 0,5 mg/l Rauta, kok.; 4,0 mg/l Mangaani, kok.; 6,0 mg/l Sulfaatti; 4 000 mg/l Kiintoaine, hehkutusjäännös; 15 mg/l Yksittäisen näytteen elohopeapitoisuus (liukoinen) ei saa olla yli 5,0 μg/l, kadmiumpitoisuus (liukoinen) yli 10,0 μg/l eikä sulfaattipitoisuus yli 6 000 mg/l. Johdettavien vesien metallipitoisuuksien on alitettava jatkuvasti seuraavat raja-arvot: Aine; Raja-arvo Nikkeli, kok.; 0,3 mg/l Kupari, kok.; 0,3 mg/l Sinkki, kok.; 0,5 mg/l Uraani, kok.; 10 μg/l Johdettavan veden pH on oltava 5,5 - 9,0. Jos Nuasjärveen johdettavan veden pitoisuudet poikkeavat hakemuksessa esitetystä (aluehallintoviraston päätöksen kertoelmaosan kohta "Käsitellyn veden laadun vaihtelu vuosina 2013 - 2014") olennaisesti ympäristön kannalta huonompaan suuntaan, on luvan saajan ilmoitettava asiasta viipymättä Kainuun ELY-keskukselle sekä Sotkamon kunnan ja Kajaanin kaupungin ympäristönsuojelu- ja terveydensuojeluviranomaisille. Luvan saajan on viipymättä ryhdyttävä tarpeellisiin toimenpiteisiin pilaantumisen ehkäisemiseksi ja jos pilaantumista on jo aiheutunut, sen rajoittamiseksi mahdollisimman vähäiseksi (pilaantumisen torjuntavelvollisuus). Mikäli päästöjen tai niiden vaikutusten muutos on merkittävä, on luvan saajan lisäksi laitettava tältä osin aluehallintovirastossa vireille luvan muuttamista koskeva hakemus. 1a. Luvan saajan on laadittava suunnitelma Kuusilammen avolouhoksessa ja Kortelammen altaassa olevien vesien käsittelemiseksi. Suunnitelman on perustuttava parhaaseen käyttökelpoiseen tekniikkaan ja käsittelyn tavoitearvona on käytettävä lupamääräyksessä 1 asetettuja pitoisuusraja-arvoja. Suunnitelma on esitettävä 31.12.2016 mennessä aluehallintovirastolle, jonka on tarvittaessa täydennettävä lupapäätöstä vesienkäsittelyn osalta. 1b. Luvan saajan on huolehdittava siitä, että vesien ohjaaminen, käsittely ja johtaminen toteutetaan siten, että vesimäärää alennetaan ensisijaisesti niissä altaissa, jotka patoturvallisuuslain mukaisen luokituksen perusteella voivat aiheuttaa onnettomuuden sattuessa vaaraa ihmishengelle ja terveydelle taikka huomattavaa vaaraa ympäristölle tai omaisuudelle (1-luokan pato) tai jotka on luokiteltu kaivannaisjäteasetuksen mukaan suuronnettomuuden vaaraa aiheuttaviksi jätealueiksi ja toissijaisesti altaista, jotka onnettomuuden sattuessa saattavat aiheuttaa vaaraa terveydelle taikka vähäistä suurempaa vaaraa ympäristölle tai omaisuudelle (2-luokan pato). Yhtiön on toimitettava vuosittain maaliskuun loppuun mennessä Kainuun ELY-keskukselle vesien johtamista koskeva suunnitelma. 3. Latosuon käsiteltyjen vesien varastoaltaasta purkuputkella Nuasjärveen johdettavan, lupamääräysten 1 ja 2 tarkoittamien käsiteltyjen jätevesien kuormitus saa olla vuosittain enintään Aine; Raja-arvo Nikkeli; 350 kg Kupari; 100 kg Sinkki; 525 kg Mangaani; 20 000 kg Sulfaatti; 15 000 t Natrium; 4 000 t Sulfaatin kuormitus saa olla enintään 2 000 t/kk, kuitenkin niin, että joulukuun alusta huhtikuun loppuun kuormitus saa olla enintään 1 000 t/kk. 11. Luvan saajan on jätettävä 31.5.2017 mennessä Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle selvitys käsiteltyjen jätevesien sekoittumisesta, kerrostumisesta ja leviämisestä Nuasjärvessä ja aiheutuneista vaikutuksista mukaan lukien alkulaimennuksen vaikutukset vesistön ja sedimenttien tilaan ja laatuun. (poistettu aluehallintoviraston alkuperäinen 2. kappale) Luvan saajan on jätettävä aluehallintovirastolle 31.8.2017 mennessä lisäselvitykset muun muassa vaihtoehtoisista purkupaikoista vaikutustarkasteluineen ja esitys käsiteltyjen jätevesien johtamisen mahdollisesta vuodenajoittaisesta jaksottamisesta (poistettu tekstiä). Selvitykset on liitettävä osaksi uutta ympäristölupahakemusta. Lupamääräyksessä mainittuihin selvityksiin perustuva jätevesien alkulaimennusta koskeva vesilain mukainen lupahakemus on toimitettava aluehallintovirastolle viimeistään 31.8.2017 mennessä. (---) Päätöksen noudattaminen muutoksenhausta huolimatta Hallinto-oikeus on muuttanut 10.9.2015 aluehallintoviraston päätöksen täytäntöönpanosta antamaansa välipäätöstä numero 15/0235/2 siten, että toimintaa voidaan jatkaa muutoksenhausta huolimatta noudattamalla aluehallintoviraston päätöksen lupamääräyksiä muutoin ja lupamääräystä 3 sellaisena kuin se on hallinto-oikeuden päätöksellä muutettuna. Hallinto-oikeus on määrännyt hallintolainkäyttölain 32 §:n 3 momentin nojalla, että kumottua lupamääräystä 9 tulee noudattaa, kunnes asia on uudelleen ratkaistu tai asiassa muutoin toisin määrätään. 3.4 Pääasiaratkaisun perustelut 3.4.1 Haitankärsijöiden valitukset Ympäristövaikutusten arviointimenettelyn soveltaminen hankkeeseen Sovellettavia oikeusohjeita Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 1 momentin mukaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyä sovelletaan hankkeisiin ja niiden muutoksiin, joista Suomea velvoittavan kansainvälisen sopimuksen täytäntöönpaneminen edellyttää arviointia taikka joista saattaa aiheutua merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia Suomen luonnon ja muun ympäristön erityispiirteiden vuoksi. Ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä arvioitavista hankkeista ja niiden muutoksista säädetään tarkemmin valtioneuvoston asetuksella. Saman pykälän 2 momentin mukaan arviointimenettelyä sovelletaan lisäksi yksittäistapauksessa sellaiseen hankkeeseen tai jo toteutetun hankkeen muuhunkin kuin 1 momentissa tarkoitettuun olennaiseen muutokseen, joka todennäköisesti aiheuttaa laadultaan ja laajuudeltaan, myös eri hankkeiden yhteisvaikutukset huomioon ottaen, 1 momentissa tarkoitettujen hankkeiden vaikutuksiin rinnastettavia merkittäviä haitallisia ympäristövaikutuksia. Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 5 §:n 2 momentin mukaan arviointimenettelyä ei sovelleta 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuun hankkeeseen tai toteutetun hankkeen muutokseen, jos vaikutukset on selvitetty muun lain mukaisessa menettelyssä tässä laissa edellytetyllä tavalla ja selvityksistä on kuultu kaikkia niitä, joiden oloihin tai etuihin hanke saattaa vaikuttaa, sekä yhteisöjä ja säätiöitä, joiden toimialaa hankkeen vaikutukset saattavat koskea. Yhteysviranomainen arvioi tarvittaessa muun lain mukaisesti tehtyjen selvitysten ja kuulemisten riittävyyden ennen hankkeen toteuttamista koskevan lupa- tai muun siihen rinnastettavan päätöksen tekemistä. Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 6 §:n 1 momentin mukaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus tekee päätöksen arviointimenettelyn soveltamisesta 4 §:n 2 momentissa tarkoitettuun hankkeeseen. Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 13 §:n 1 momentin mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen tai tehdä muuta siihen rinnastettavaa päätöstä ennen kuin se on saanut käyttöönsä arviointiselostuksen ja yhteysviranomaisen siitä antaman lausunnon. Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 19 §:n 3 momentin mukaan lain 6 §:n 1 momentin nojalla tehtyyn päätökseen ei saa muutoin erikseen hakea valittamalla muutosta. Edellä 17 §:n 2 momentissa tarkoitetut tahot saavat kuitenkin hakea muutosta päätökseen, jolla on katsottu, ettei arviointimenettelyn soveltaminen ole tarpeen, samassa järjestyksessä ja yhteydessä kuin 4 §:ssä tarkoitettua hanketta koskevasta muun lain mukaisen lupa-asian ratkaisusta tai hankkeen toteuttamisen kannalta muusta olennaisesta päätöksestä valitetaan. Ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun asetuksen 6 §:n kohtien 2 a, 3 b, 4 c ja 10 b ja c sekä 12 mukaan hankkeita, joihin sovelletaan arviointimenettelyä ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain 4 §:n 1 momentin nojalla, ovat: 2
5. a)metallimalmien tai muiden kaivoskivennäisten louhinta, rikastaminen ja käsittely, kun irrotettavan aineksen kokonaismäärä on vähintään 550 000 tonnia vuodessa tai avokaivokset, joiden pinta-ala on yli 25 he