2017 false KHO:2017:78 A Oy harjoitti sijoitustoimintaa, ja X omisti sen koko osakekannan. B Oy toimi puualalla, ja X omisti sen osakekannasta 50,60 prosenttia. Tarkoituksena oli järjestää osakevaihto

§:n veron kiertämistä koskeva säännös voi tulla sovellettavaksi vain, jos kysymys on unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetusta oikeuden väärinkäytöstä. Koska asiassa ei näytetty syntyvän konkreettisia ja järjestelmälle vieraita veroetuja, järjestelyn tueksi esitetyt liiketaloudelliset perusteet eivät tulleet enemmälti punnittaviksi. Edellytyksiä mainitun säännöksen soveltamiselle ei ollut. Luovutukseen sovellettiin tuloverolain 45 §:n 5 momentin ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n osakevaihtoa koskevia säännöksiä, joiden perusteella osakevaihdossa mahdollisesti syntyvää voittoa ei katsota ennakkoratkaisun hakijan X:n verotuksessa veronalaiseksi tuloksi eikä tappiota vähennyskelpoiseksi menoksi. Ennakkoratkaisu. Laki elinkeinotulon verottamisesta 52 f § ja 52 h § Tuloverolaki 45 § 5 momentti Neuvoston direktiivi eri jäsenvaltioissa olevia yhtiöitä koskeviin sulautumisiin, jakautumisiin, osittaisjakautumisiin, varojensiirtoihin ja osakkeiden vaihtoihin sekä eurooppayhtiön (SE) tai eurooppaosuuskunnan (SCE) sääntömääräisen kotipaikan siirtoon jäsenvaltioiden välillä sovellettavasta yhteisestä verojärjestelmästä (2009/133/EY) 15 artikla Unionin tuomioistuimen tuomio asiassa C-126/10, Foggia Päätös, josta valitetaan Turun hallinto-oikeus 5.2.2016 nro 16/0030/3 Asian aikaisempi käsittely Ennakkoratkaisuhakemus X on pyytänyt Verohallinnolta ennakkoratkaisua seuraaviin kysymyksiin: 1) Mikäli A Oy toteuttaa osakeannin siten, että X merkitsee osakeannissa kaikki osakkeet hänen omistamillaan B Oy:n osakkeilla, sovelletaanko järjestelyyn elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n osakevaihtoa koskevia säännöksiä? Sovelletaanko edellä mainittuun järjestelyyn (osakevaihtoon) elinkeinotulon

§:n tai verotusmenettelystä annetun lain 28 §.n veronkiertosäännöstä? 2) Realisoituuko X:lle osakevaihdosta verotettavaa tuloa? Ennakkoratkaisu Verohallinto on 11.9.2015 X:lle antamanaan ennakkoratkaisuna lausunut, että jos X hakemuksessa kuvatulla tavalla luovuttaa kaikki omistamansa B Oy:n osakkeet A Oy:lle saaden vastikkeeksi A Oy:n liikkeelle laskemia uusia osakkeita, luovutukseen sovelletaan tuloverolain 45 §:n 5 momentin ja elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n osakevaihtoa koskevia säännöksiä, joiden perusteella osakevaihdossa mahdollisesti syntynyttä voittoa ei katsota X:n verotuksessa veronalaiseksi tuloksi eikä tappiota vähennyskelpoiseksi menoksi. Hakemuksessa tarkoitettuun järjestelyyn ei sovelleta elinkeinotulon

§:n tai verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n veronkiertosäännöstä. Lainvoiman saanutta ennakkoratkaisua on, jos hakija niin vaatii, noudatettava verovuosilta 2015 ja 2016 toimitettavissa tuloverotuksissa. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että ennakkoratkaisu on kumottava ja uutena ennakkoratkaisuna lausuttava, että osakkeiden luovutukseen ei sovelleta elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n osakevaihtoa koskevia säännöksiä vaan luovutukseen on sovellettava saman lain 52 h §:n veron kiertämistä koskevaa säännöstä. Koska osakkeiden luovutukseen sovelletaan X:n verotuksessa elinkeinotulon

§:n veron kiertämistä koskevaa säännöstä, osakkeiden luovutukseen ei sovelleta tuloverolain 45 §:n 5 momentin osakevaihtoa koskevaa säännöstä. Osakkeiden luovutuksesta saatu tulo on X:n veronalaista tuloa. Hallinto-oikeuden ratkaisu Hallinto-oikeus on hylännyt Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön valituksen ja X:n oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevan vaatimuksen. Hallinto-oikeus on, siltä osin kuin nyt on kysymys, sovellettavien säännösten sisältöä ja esitöitä sekä asiassa saatua selvitystä selostettuaan lausunut päätöksensä perusteluina seuraavaa: X:n osakevaihdon liiketaloudelliseksi perusteeksi esittämät syyt ovat A Oy:n ja B Oy:n kannalta kaikkineen suhteellisen vähäiset. Asiassa ei ole kuitenkaan ilmennyt, että A Oy:n tarkoituksena olisi pian vaihdon jälkeen luopua hankkimistaan B Oy:n osakkeista, eikä pelkästään suunnitellusta osakevaihdosta saatavan yhtiöiden välisten osinkotulojen verovapauden vuoksi järjestelyn yksinomaisena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista voida elinkeinotulon

§:ssä tarkoitetulla tavalla pitää veron kiertämistä tai välttämistä. Asian ovat ratkaisseen hallinto-oikeuden jäsenet Pirjo Marela (eri mieltä), Kirsi Särkilä ja Hannu Raahensalo, joka on myös esitellyt asian. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että X:n saama ennakkoratkaisu kumotaan ja uutena ennakkoratkaisuna lausutaan seuraavasti: 1. Jos X hakemuksella kuvatulla tavalla luovuttaa kaikki omistamansa B Oy:n osakkeet A Oy:lle saaden vastikkeeksi A Oy:n liikkeelle laskemia uusia osakkeita, luovutukseen sovelletaan elinkeinotulon

§:n veron kiertämistä koskevaa säännöstä. Osakkeiden luovutukseen ei sovelleta elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n osakevaihtoa koskevia säännöksiä. 2. Koska osakkeiden luovutukseen sovelletaan X:n verotuksessa elinkeinotulon

§:n veron kiertämistä koskevaa säännöstä, osakkeiden luovutukseen ei sovelleta tuloverolain 45 §:n 5 momentin osakevaihtoa koskevaa säännöstä. Osakkeiden luovutuksesta saatu tulo on X:n veronalaista tuloa. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on perustellut vaatimuksiaan muun ohella seuraavasti: Asiassa on selvää, että elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n osakevaihtoa koskevat muodolliset edellytykset sinänsä täyttyvät. Asiassa on siten kysymys siitä, sovelletaanko osakkeiden luovutukseen saman lain 52 h §:n veron kiertämistä koskevaa sääntelyä. Yritysjärjestelyjä koskevan sääntelyn tarkoituksena on se, ettei verotus olisi esteenä toteutettaessa liiketaloudellisin perustein toimeenpantavia järjestelyjä. Yritysjärjestelyn liiketaloudelliset perustelut ovat sanotun pykälän soveltamisen kannalta olennaisia. Jos yritysjärjestelyltä puuttuvat kokonaan liiketaloudelliset perusteet tai liiketaloudelliset perusteet ovat hyvin ohuet, on ilmeistä, että järjestelyn yhtenä pääasiallisista tarkoituksista on pykälässä tarkoitetulla tavalla veron kiertäminen tai sen välttäminen. Liiketaloudellisia perusteita on arvioitava ensisijaisesti yritysjärjestelyyn osallistuvien yhtiöiden - ei niiden osakkeenomistajien - intressissä. Verovelvollisella on ennakkoratkaisuhakemuksessaan velvollisuus esittää selvitys järjestelyn liiketaloudellisista perusteista. Veroviranomaiselle ei voi asettaa selvittämisvelvollisuutta siitä, että järjestelylle ei ole liiketaloudellista perustetta. Ennakkoratkaisuhakemuksessa osakevaihdolle ei ole esitetty yhtään liiketaloudellista perustetta A Oy:n tai B Oy:n näkökulmasta. X ei esitä, että yhtiöiden välillä tulisi edes tulevaisuudessa olemaan mitään toiminnallista tai liiketoiminnallista yhteyttä. X on esittänyt ennakkoratkaisuhakemuksen lisäselvityksessä, että osakevaihdon liiketaloudellisena syynä on halu järjestää B Oy:n mahdollinen rahoittaminen ja mahdolliset B Oy:n osakkeiden lisäostot mieluummin holding -yhtiön kautta. Nämä ovat X:n yksityistalouteen liittyviä syitä. X on lisäksi esittänyt, että järjestely mahdollistaisi vastaisuudessa B Oy:n omistuspohjan välillisen laajentamisen esimerkiksi X:n perheenjäsenillä. Tällaista mahdollisesti tulevaisuudessa tapahtuvaa välillisen omistuksen laajentamista ei voida pitää liiketaloudellisena syynä järjestelyssä kysymyksessä olevien yhtiöiden näkökulmasta. Varautumista tarkemmin määrittelemättömään tulevaisuudessa mahdollisesti tapahtuvaan toimeen, kuten mahdolliseen sukupolvenvaihdokseen, ei voida pitää sellaisena yksilöitynä liiketaloudellisena perusteena, jonka helpottamiseksi yritysjärjestelysäännökset on tarkoitettu. X on syntynyt vuonna 1982 ja hänen lapsensa ovat syntyneet vuosina 2009 ja 2012. B Oy:n A Oy:lle maksamat osingot eivät elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 6 a §:n nojalla olisi A Oy:n veronalaista tuloa. Kun X omistaa 100 prosenttia A Oy:stä, hän saa varat käytännössä vallintaansa ilman tuloveroseuraamuksia ja hän voi jakaa viimeksi mainitusta yhtiöstä varoja haluamallaan tavalla. Lisäksi X voi jakaa osinkoa A Oy:stä siten, että osinkoa verotetaan pääomatulo-osinkona, josta osa on verovapaata. Lisäksi A Oy:n osakkeiden matemaattinen arvo kasvaa osakevaihdon yhteydessä, kun B Oy:n osakkeet arvostetaan käypään arvoonsa. Osakevaihto, jossa syntynyttä voittoa ei katsota osakkeet luovuttaneen verovelvollisen veronalaiseksi tuloksi, voi siten mahdollistaa suurempien osittain verovapaiden pääomatulo-osinkojen maksamisen jatkossa A Oy:stä. Lisäksi osakevaihdon jälkeen on mahdollista, että A Oy:stä voidaan maksaa suurempia pääomatulo-osinkoja kuin B Oy:stä. Järjestelyssä saavutetaan veroetua, jos A Oy myy tulevaisuudessa B Oy:n osakkeita, vaikka kysymys ei olisi verovapaasta käyttöomaisuusosakkeiden luovutuksesta, koska osakkeiden hankintameno on osakevaihdossa kasvanut vastaamaan osakkeiden käypää arvoa. Veronalaisen luovutusvoiton määrä alenee suuremman hankintamenon johdosta ja saatu voitto voidaan jakaa osin verovapaina osinkoina. Oikeudenvalvontayksikön käsityksen mukaan nyt valittuun ratkaisuun liittyy myös osakevaihtoa koskevan sääntelyn tarkoitukselle vieraita veroetuja. Järjestelyyn voidaan siten soveltaa elinkeinotulon

§:ää. X on vastineessaan esittänyt valituksen hylkäämistä. Perusteluinaan X on esittänyt muun ohella seuraavaa: Perusteet osakevaihdolle eivät ole X:n ns. henkilökohtaisia syitä sillä tavoin, että veronkiertosäännöksen soveltamiskriteerit täyttyisivät. Liiketaloudellisten syiden vaatimusta on luettava yhdessä säännöksen varsinaisen tarkoituksen kanssa, joka on veron kiertämisen estäminen. X on esittänyt seikkaperäiset liiketaloudelliset syyt. Kun hänelle ei synny osakevaihdosta mitään verotuksellista etua, ei liiketaloudellisten syiden käsitettä voida tulkita supistavasti. Elinkeinotulon

§:n tulkinnassa on huomioitava myös se, että toteutettua osakevaihtoa voidaan pitää osapuolten osalta yksivaiheisena yritysjärjestelynä. Muita saman lain yritysjärjestelysäännösten piiriin kuuluvia toimia ei ole tässä yhteydessä tehty, eikä sellaisia ole ylipäänsä edes mahdollista tehdä samojen osapuolten välillä osakevaihdon jälkeen. Hyvään verojärjestelmään ja verolainsäädännön tulkintaan liittyy se, että verovelvolliselle mahdollistetaan erilaisia toteutusmahdollisuuksia. Liian tiukka tulkinta tällaisissa tilanteissa rajoittaa tosiasiassa liiketoiminnan kehittämistä. Liian tiukalla tulkinnalla rapautetaan verojärjestelmämme kilpailukykyä. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antanut vastaselityksen ja X lausuman. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt Veronsaajien oikeudenvalvontayksikölle valitusluvan ja muilta osin tutkinut asian. Valitus hylätään. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. Perustelut Sovellettavat säännökset Elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n 1 momentin mukaan osakevaihdolla tarkoitetaan järjestelyä, jossa osakeyhtiö hankkii sellaisen osuuden toisen osakeyhtiön osakkeista, että sen omistamat osakkeet tuottavat enemmän kuin puolet toisen yhtiön kaikkien osakkeiden tuottamasta äänimäärästä, tai, jos osakeyhtiöllä jo on enemmän kuin puolet äänimäärästä, hankkii lisää tämän yhtiön osakkeita ja antaa vastikkeena toisen yhtiön osakkeenomistajille liikkeeseen laskemiaan uusia osakkeitaan tai hallussaan olevia omia osakkeitaan. Vastike saa olla myös rahaa, ei kuitenkaan enempää kuin kymmenen prosenttia vastikkeena annettujen osakkeiden nimellisarvosta tai nimellisarvon puuttuessa osakkeita vastaavasta osuudesta maksettua osakepääomaa. Pykälän 2 momentin mukaan osakkeita luovuttaneen osakkeenomistajan verotuksessa osakevaihdossa syntynyttä voittoa ei katsota veronalaiseksi tuloksi eikä tappiota vähennyskelpoiseksi menoksi. Vaihdossa vastaanotettujen osakkeiden hankintamenona pidetään luovutettujen osakkeiden verotuksessa poistamatta olevaa hankintamenon osaa. Siltä osin kuin vastikkeena saadaan rahaa, osakevaihtoa pidetään veronalaisena luovutuksena. Saman lain 52 h §:n mukaan 52 ja 52 a - 52 g §:ssä olevia säännöksiä ei sovelleta, jos on ilmeistä, että järjestelyjen yksinomaisena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista on ollut veron kiertäminen tai veron välttäminen. Tuloverolain 45 §:n 5 momentin mukaan elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n 1 momentissa tarkoitetussa osakevaihdossa syntynyttä voittoa ei katsota veronalaiseksi tuloksi eikä tappiota vähennyskelpoiseksi menoksi, jollei mainitun lain 52 h §:stä muuta johdu. Vaihdossa vastaanotettujen osakkeiden hankintamenona pidetään luovutettujen osakkeiden verotuksessa poistamatta olevaa hankintamenon osaa. Siltä osin kuin vastikkeena saadaan rahaa, osakevaihtoa pidetään veronalaisena luovutuksena. Lisäksi noudatetaan, mitä mainitun lain 52 f §:n 3 ja 4 momentissa säädetään. Osakevaihtoa koskevat kansallisen lain säännökset perustuvat neuvoston direktiivin (2009/133/EY, jäljempänä yritysjärjestelydirektiivi) 4 - 9 artiklan säännöksiin. Yritysjärjestelydirektiivin 15 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan jäsenvaltio voi olla soveltamatta kaikkia tai joitakin 4 - 14 artiklan säännöksiä tai evätä niistä saatavan hyödyn, jos jonkin 1 artiklassa tarkoitetun toimen pääasiallisena tarkoituksena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista on veron välttäminen tai veron kiertäminen; se seikka, että tointa ei ole suoritettu pätevästä taloudellisesta syystä, kuten toimeen osallistuvien yhtiöiden toimintojen uudelleenjärjestely tai järkeistäminen, saattaa johtaa olettamaan, että toimen pääasiallisena tarkoituksena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista on veron välttäminen tai veron kiertäminen. Ennakkoratkaisuhakemuksessa saatu selvitys A Oy on perustettu keväällä

1. Yhtiö harjoittaa sijoitustoimintaa. X omistaa yhtiön koko osakekannan. B Oy harjoittaa pienpuurakenteiden valmistamista ja myyntiä sekä puunjalostustuotteiden ostoa, jalostusta ja myyntiä. Yhtiö toimii vuokratiloissa. X omistaa B Oy:n osakekannasta 50,60 prosenttia. X on ollut B Oy:n omistaja vuodesta
2. Tarkoitus on järjestää elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:n mukainen osakevaihto siten, että A Oy toteuttaa osakeannin ja X merkitsee osakeannissa annettavat kaikki osakkeet. Osakeannissa annetaan X:lle merkittäväksi 1 000 uutta osaketta. Osakkeet merkitään X:n omistamilla B Oy:n osakkeilla. Osakevaihdon jälkeen A Oy omistaa 50,60 prosenttia B Oy:n osakkeista. A Oy:n toimintaa ei ole tarkoitus rakentaa sellaiseksi, että osakevaihdolla tulleet osakkeet voitaisiin katsoa kuuluvan elinkeinotoiminnan tulolähteeseen. Yritysjärjestelyllä ei ennakkoratkaisuhakemuksen mukaan siten tavoitella elinkeinotulon verottamisesta annetun lain käyttöomaisuusosakkeiden verovapaussäännöksen soveltamista. Järjestelyn tavoitteena on ennakkoratkaisuhakemuksen mukaan keskittää X:n sijoitus- ja osakevarallisuuden omistaminen ja hallinnointi A Oy:öön. Ennakkoratkaisuhakemuksessa on esitetty, että tämä helpottaa ja tehostaa sekä A Oy:n että X:n sijoitustoiminnan harjoittamista, organisointia ja edelleen kehittämistä. A Oy ja X katsovat, että tulevaisuudessa harjoitettavan sijoitustoiminnan kannalta on liiketaloudellisesti tarkoituksenmukaista toteuttaa edellä kuvattu osakevaihto, vaikka siitä koituukin varainsiirtoverokustannuksia. X on tullut B Oy:n enemmistöomistajaksi 29.4.2015 toteutetuilla järjestelyillä. Ennen mainittuja järjestelyjä B Oy:n osakekanta koostui 300 osakkeesta ja B Oy:n enemmistöomistajana oli Z Oy. Z Oy:n omistus pieneni 14,86 prosenttiin siten, että B Oy hankki 29.4.2015 omia osakkeita 51 kappaletta Z Oy:ltä ja toisaalta samana päivänä Z Oy myi 86 kappaletta B Oy:n osakkeita Y Oy:lle. Järjestelyjen taustalla oli se, että Z Oy:n pääomistaja halusi pienentää osakeomistustaan B Oy:ssä merkittävästi. Tämä edellytti sitä, että B Oy:öön saadaan sitoutettua uusi avainhenkilö. Tämä uusi avainhenkilö oli D, jonka kokonaan omistama yhtiö, Y Oy, osti Z Oy:ltä 86 kappaletta B Oy:n osakkeita. Ennakkoratkaisuhakemuksen mukaan X halusi lisäksi järjestelyjen yhteydessä varmistua siitä, että hän omistaa B Oy:n osakekannasta enemmistön. Näin B Oy:n käytännön liiketoiminnallinen vetovastuu siirtyi samalla pois Z Oy:n omistajalta E:ltä. Tämä oli myös X:n ehto edellä selvitetylle järjestelylle. A Oy:llä ei ole tällä hetkellä sijoitus- tai osakevarallisuutta. A Oy tulee harjoittamaan vastaisuudessa muun muassa arvopaperipörssissä noteerattujen osakkeiden kauppaa. Lisäksi sijoituksia on tarkoitus tehdä sijoitusrahastoihin ja muihin vastaaviin sijoitusinstrumentteihin. Mahdollista on myös se, että yhtiö tekee pieniä sijoituksia pk-yrityksiin sekä asunto-osakkeisiin. Sijoitustoiminnassa käytettävä varallisuus tullaan rahoittamaan muun muassa B Oy:ltä saatavilla osingoilla. Lisäksi on mahdollista, että yhtiö ottaa lainaa sijoitusvarallisuuden hankkimista varten. B Oy:n pääomittaminen on ennakkoratkaisuhakemuksen mukaan riskinhallinnallisesti ja muutenkin tarkoituksenmukaista järjestää A Oy:n toimesta muun muassa vakuusjärjestelyjen kannalta. Järjestely mahdollistaa välillisesti B Oy:n omistuspohjan laajentamisen esimerkiksi X:n perheenjäsenillä. Oikeudellinen arviointi ja johtopäätös Asiassa on riidatonta, että osakevaihtoa koskevat elinkeinotulon verottamisesta annetun lain 52 f §:ssä säädetyt muodolliset edellytykset täyttyvät. Asiassa on ratkaistava, estyykö säännöksen soveltaminen kuitenkin saman lain 52 h §:n johdosta. Kysymys on tällöin sen arvioimisesta, voidaanko pitää ilmeisenä, että järjestelyjen yksinomaisena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista on ollut veron kiertäminen tai veron välttäminen. Puheena olevan 52 h §:n tulkinnassa on otettava huomioon yritysjärjestelydirektiivi ja sen soveltamista koskeva oikeuskäytäntö. Säännöksen soveltamisen lähtökohdat poikkeavat tämän vuoksi niistä lähtökohdista, joista käsin verotusmenettelystä annetun lain 28 §:n mukaista yleistä veronkiertämissäännöstä on Suomessa sovellettu. Unionin tuomioistuimen oikeuskäytännöstä ilmenee, että liiketoimen tarkoitusta valvovat kansalliset viranomaiset eivät saa tyytyä soveltamaan ennalta määrättyjä yleisiä arviointiperusteita, vaan niiden on tapaus tapaukselta tutkittava liiketoimi kokonaisuudessaan (ks. asiassa C-126/10, Foggia, joka koski nykyistä yritysjärjestelydirektiiviä nyt merkityksellisin osin vastanneen aiemman direktiivin 90/434 tulkintaa, annetun tuomion kohta 37). Kyseisen tuomion kohdan 45 mukaan tuolloisen direktiivin 11 artiklan 1 kohdan a alakohdan sanamuodosta, joka olennaisilta osin vastasi nykyisen yritysjärjestelydirektiivin 15 artiklan 1 kohdan a alakohdan sanamuotoa, ja erityisesti sanoista "sellaisesta - - kuin uudelleenjärjestely tai järkeistäminen" ilmeni, että näin tarkoitetut liiketoimet olivat esimerkkejä hyväksyttävästä taloudellisesta syystä. Tuomion 50 kohdan mukaan kyseinen säännös heijastelee unionin oikeuden yleistä periaatetta, jonka mukaan oikeuden väärinkäyttö on kiellettyä. Unionin lainsäädännön soveltamista ei voida laajentaa väärinkäyttönä pidettäviin menettelytapoihin eli toimiin, joita ei toteuteta tavanomaisen liiketoiminnan yhteydessä vaan yksinomaan unionin oikeudessa säädettyjen etujen väärinkäyttämiseksi. Vaikka yritysjärjestelydirektiivin 15 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaan se seikka, että tointa ei ole suoritettu pätevästä taloudellisesta syystä, saattaa johtaa olettamaan, että toimen pääasiallisena tarkoituksena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista on veron välttäminen tai veron kiertäminen, korkein hallinto-oikeus toteaa, että direktiiviä ei kuitenkaan voida asiassa C-126/10, Foggia, annettu tuomio huomioon ottaen tulkita niin, että verovelvollisen esittämien liiketaloudellisten perusteiden ohuus loisi tällaisen olettaman. Lähtökohtaisesti riittävänä liiketaloudellisena syynä osakevaihdolle on sen sijaan pidettävä jo sitä, että osakevaihto johtaa, kuten tässä tapauksessa, toimeen osallistuvien yhtiöiden toimintojen uudelleenjärjestelyyn. Elinkeinotulon

§:n veron kiertämistä koskeva säännös voi mainitut lähtökohdat huomioon ottaen tulla sovellettavaksi vain, jos kysymys on unionin tuomioistuimen oikeuskäytännössä tarkoitetusta oikeuden väärinkäytöstä. Mikäli järjestelyssä esitetään syntyvän konkreettisia ja järjestelmälle vieraita veroetuja, on esitettyjä liiketaloudellisia perusteita punnittava sen selvittämiseksi, onko veron kiertämisen tai välttämisen katsottava olleen järjestelyn pääasiallisena tarkoituksena tai yhtenä pääasiallisista tarkoituksista. Näin ollen asiassa tulee ensin tutkia, ovatko Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön esittämät osakevaihtoon liittyvät veroedut tavanomaisia veroetuja vai onko niitä pidettävä lain tarkoituksen vastaisina. Korkein hallinto-oikeus toteaa, että verotuksellisesti tavanomaisena seuraamuksena on pidettävä B Oy:stä saatavien osinkojen verokohtelun muuttumista, kun osingonsaajaksi tulee X:n sijasta A Oy. Verojärjestelmän kannalta tavanomainen seuraamus on sekin, että uuden emoyhtiön A Oy:n nettovarallisuus muuttuu osakevaihdon seurauksena. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on lisäksi esittänyt, että järjestelyssä saavutetaan veroetua, jos A Oy myy tulevaisuudessa B Oy:n osakkeita. Asiassa ei ole kuitenkaan esitetty, että A Oy:n olisi tarkoitus pian osakevaihdon jälkeen luopua B Oy:n osakkeista ja että osakevaihto olisi näin ollen vain välivaihe järjestelyssä, jonka lopullisena todellisena tarkoituksena olisi B Oy:n osakkeiden myyminen. Tämän vuoksi tässä yhteydessä, jossa ennakkoratkaisuhakemuksessa esitetyt kysymykset huomioon ottaen on kysymys vain toteutettavan osakevaihdon hyväksyttävyydestä, ei tule enemmälti arvioitavaksi, tuleeko elinkeinotulon

§, verotusmenettelystä annetun lain 28 § tai jokin muu veronkiertämissäännös sovellettavaksi, mikäli A Oy osakevaihdon jälkeen myöhemmin myy B Oy:n osakkeet. Mainituin perustein korkein hallinto-oikeus katsoo, että asiassa ei ole näytetty syntyvän konkreettisia ja järjestelmälle vieraita veroetuja. Järjestelyn tueksi esitetyt liiketaloudelliset perusteet eivät tule enemmälti punnittaviksi. Edellytyksiä elinkeinotulon

§:n soveltamiselle ei ole. Hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Ahti Vapaavuori, Hannele Ranta-Lassila, Leena Äärilä, Mikko Pikkujämsä ja Vesa-Pekka Nuotio. Asian esittelijä Anu Punavaara.