§:n perusteella. Mainitussa säännöksessä tarkoitettu salassapitomääräys voi kohdistua ja olla sitova ainoastaan oikeudenkäyntiasiakirjan suhteen. Lain esitöistä ilmeni muun ohella, että liikesalaisuuksien osalta salassapitomääräystä pyytäneen näkemykselle ja esittämälle oli ollut tarkoitus antaa käytännössä ratkaiseva merkitys. Liikesalaisuutta oli oikeudenkäynneissä pääsäännön mukaisesti suojattu asianosaisten tahdon mukaisesti, eikä lailla ollut tarkoitettu muuttaa tuota käytäntöä. Edelleen esitöistä ilmeni, että salassapitomääräyksen antamista koskevan asian käsittelystä ei ollut tarkoitus muodostaa suhteettoman raskasta prosessia. Hallintoviranomaisen asiakirjapyynnön johdosta tekemässä julkisuuslain säännöksiin perustuvassa julkisuusarvioinnissa oli puolestaan lähtökohtana arvioinnin asiakirja- ja tietokohtaisuus sekä se, että julkisuuden rajoituksia ei julkisuusperiaatteen tarkoitus huomioon ottaen tullut tulkita laventavasti. Yrityksen salassapitotahdolla ja esittämällä selvityksellä ei ollut ratkaisevaa asemaa arvioitaessa sitä, sisältääkö pyydetty asiakirja liikesalaisuuksia, vaan salassapidon perusteita oli arvioitava objektiivisesti. Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain nojalla annetut salassapitomääräykset eivät olleet sitovia ratkaistaessa julkisuuslain nojalla samoja asiakirjoja koskevaa asiakirjapyyntöä hallintoviranomaisessa ja käsiteltäessä asiakirjapyyntöasiaa koskevia valituksia hallintotuomioistuimissa. Asiakirjojen julkisuutta ja salassa pidettävyyttä koskeva arviointi oli tullut tehdä ja tuli tehtäväksi itsenäisesti, yleisissä tuomioistuimissa annettujen salassapitomääräysten ja niiden perustana olevien arvioiden sitomatta tuota harkintaa. Laki viranomaisten toiminnan julkisuudesta (julkisuuslaki) 24 § 1 momentti 20 kohta Laki oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa 2 §, 3 § 1 momentti 5 kohta ja 10 § Päätös, josta valitetaan Helsingin hallinto-oikeus 13.5.2015 nro 15/0352/5 Asian aikaisempi käsittely Toimittaja Tommy Pohjola on 13.11.2012 pyytänyt saada sähköpostitse Helsingin kaupungin liikennelaitos -liikelaitoksen (HKL) ja Siemens Osakeyhtiön välisen metron automatisointiprojektiin liittyviä reklamaatioita koskevan kirjeenvaihdon ajalta 1.5.2011 - 31.5.
§:n mukaisesti. Helsingin hovioikeus on 4.3.2014 ja 9.2.2015 antamillaan päätöksillä määrännyt muun muassa projektin kirjeitä salassa pidettäväksi sen mukaisesti, mikä on ollut Siemensin perustellusti esittämä näkemys niiden sisältämien tietojen liikesalaisuusluonteesta. Hovioikeus on 9.2.2015 antamassaan päätöksessä todennut, että liikesalaisuusperusteinen salassapitopyyntö voi tulla hylättäväksi vain silloin ja siltä osin kuin kyse on tiedosta, joka aivan ilmeisesti ei tuomioistuimen käsityksen mukaan voi käsittää yrityksen liike- tai ammattisalaisuutta. Vastaava soveltuu luonnollisesti viranomaiseen ja hallintotuomioistuimeen, joka joutuu päättämään asiakirjojen salassapidosta. HKL on oikeudenkäynnissä vastustanut salassapitoa ilmeisenä tarkoituksenaan saada liikesalaisuuksien julkitulolla vahingoitettua Siemensiä, mutta samalla välttyä vastuulta, joka sille aiheutuisi, jos se omalla päätöksellään luovuttaisi asiakirjat ulkopuolisille. Tilanne on täysin poikkeuksellinen: viranomainen, joka katsoo omissa virkavastuulla tehdyissä päätöksissään tiettyjen asiakirjojen olevan salassa pidettäviä yrityksen suojaksi, pyrkii saamaan nämä asiakirjat julkisiksi yleisen tuomioistuimen kautta. Hallinto-oikeuden tulkinta siitä, ettei sillä seikalla, mitä kyseisten asiakirjojen salassapidosta on päätetty yleisessä tuomioistuimessa, ole merkitystä arvioitaessa asiaa julkisuuslain perusteella, on käsittämätön. Se, että hallinto-oikeus tietoisena hovioikeuden perustellusta ratkaisusta sivuuttaa sen ja tekee sen kanssa täysin ristiriidassa olevan päätöksen, tekee hovioikeuden ratkaisun käytännössä tyhjäksi. Salassapidon kynnys ei julkisuuslain nojalla ole ainakaan korkeammalla kuin oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain nojalla. Näin ollen viimeksi mainitun lain esitöissä (HE 13/2006 vp) esitetty soveltuu myös sovellettaessa julkisuuslakia. Esitöiden mukaan nykyisen oikeuskäytännön mukaan liike- ja ammattisalaisuutta on oikeudenkäynneissä pääsäännön mukaisesti suojattu asianosaisten tahdon mukaisesti, eikä ehdotetulla lailla ole tarkoitus muuttaa käytäntöä. Hallinto-oikeuden tulkinta, jonka mukaan HKL:n ja Siemensin välinen metroprojektin kirjeenvaihto olisi lähes kaikilta osin julkista, on täysin ristiriidassa vakiintuneen viranomais- ja oikeuskäytännön kanssa. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksessä 8.1.2007 taltionumero 5 elinkeinotoimintaa koskevien tietojen, liikesopimusten ja niihin perustuvien suoritusvelvollisuuksien katsottiin salassapitopyynnön esittäjän kannan mukaisesti olevan liikesalaisuuksia. Korkein hallinto-oikeus määräsi tämän perusteella ratkaisussaan salassa pidettäväksi kyseisen asian poliisitutkinta- ja kuulustelupöytäkirjat siltä osin kuin niihin sisältyi mitään tietoja Finnair Oyj:n ja sen sopimuskumppanien välisten sopimusten sisällöstä. Huomionarvoista on myös, että korkein hallinto-oikeus määräsi kokonaisuudessaan salassa pidettäväksi sellaiset liiteasiakirjat, joihin sisältyi salassa pidettäviä tietoja. Kreikan vakuussopimusten julkisuutta koskevassa ratkaisussa KHO 2013:90 sopimuskokonaisuuden katsottiin sisältävän liikesalaisuuksia. Nyt käsiteltävänä olevissa asiakirjoissa ei ole kyse sopimuksista, saati standardiehdoista, vaan monimutkaisen projektitoimituksen kirjeenvaihdosta. Metroprojektin luonteesta (julkinen hankinta) johtuen Siemens on myöntynyt siihen, että hankintasopimus ja eräät sen liitteet ovat julkisia. Kuitenkin esimerkiksi seuraavat teknisiä ja taloudellisia yksityiskohtia sisältävät hankintasopimuksen liitteet ovat edelleen salaisia: Liite 2 (Tekninen erittely), Liite 3 (Järjestelmän luotettavuuden ja käytettävyyden seuranta ja kiertoajan mittaaminen), Liite 4 (Myyjän kiertoaikasimulaatio), Liite 5 (Hinnat ja maksuerätaulukko), Liite 6 (varaosat ja varaosien hinnat), Liite 9 (Takuuehdot), Liite 11 (Toimitussisältö), Liite 13 (Järjestelmän dokumentaatio), Liite 14 (Ostajan hyväksymät alihankkijat), Liite 16 (Yhteys- ja vastuuhenkilöt) sekä Liite 19 (Myyjän tarjous 1.8.2007 ja sitä täydentävät asiakirjat). Kysymys on huomattavasti sensitiivisemmistä tiedoista kuin ne, jotka Kreikan vakuussopimusten osalta katsottiin liikesalaisuusluonteiseksi. Toisin kuin Kreikan vakuusjärjestelyssä, metroprojektissa on tiedossa, että kaikki liikesalaisuudet ovat Siemensin. Hallinto-oikeuden ratkaisun johdosta kuka tahansa voisi saada tarkan kuvan siitä, miten Siemens toteuttaa metroprojekteja ja mitkä ovat kriittisiä kohtia projektin onnistumisessa. Siemensin kilpailijat tutustuisivat epäilemättä kiinnostuneina niihin näkemyksiin, joita Siemens ja HKL ovat esittäneet muun muassa toimitusjärjestyksestä sekä ratkaisuista projektin toteutuksessa ja teknisissä kysymyksissä. Tällaisten tietojen julkiseksi tulo mahdollistaisi sen, että kilpailijat voisivat hyödyntää Siemensin projektiosaamista. Tämä heikentäisi Siemensin kilpailuetua. Siemens ei kilpaile vain Suomen markkinoilla vaan maailmanlaajuisesti, ja liikesalaisuuksien mahdollinen julkitulo auttaisi kilpailijoita kehittämään prosessejaan näiden tietojen perusteella ja vähentäisi Siemensin kilpailuetua maailmanlaajuisesti. Mahdollisesta julkitulosta seuraava vahinko voisi siten olla mittava. Oikeuskäytännön osalta Siemens on viitannut vielä Helsingin hovioikeuden ratkaisuun 2008:14, jossa hovioikeus määräsi useita kirjelmäjaksoja sekä liiteasiakirjoja kokonaisuudessaan salassa pidettäväksi käytännössä toisen asianosaisen pyynnön mukaisesti. Ratkaisu osoittaa osaltaan yleisen tulkintalinjan olevan, että salassa pidettäviä ovat asianosaisen pyynnön mukaisesti elinkeinotoimintaa koskeva kirjeenvaihto sekä tiedot siitä, mikä on tuotteen (tavaran tai palvelun) valmistus- tai toimitustapa, siltä osin kuin nämä eivät muutoin ole yleisön tiedossa ja asianosainen haluaa niiden pysyvän salassa. Hallinto-oikeus on katsonut, että HKL ei olisi tehnyt asianmukaista asiakirjakohtaista salassapitoarviointia. Se ilmoittaa itse tehneensä arvion, johon päätöksensä perustaa. Hallinto-oikeuden lähestymistapa ja tulkinta on monin osin perusteeton ja kestämätön. HKL on epäilemättä virkavastuulla tehdyssä päätöksessä arvioinut asiakirjojen sisältöä tarkemmin ja katsonut niiden sisältävän liikesalaisuuksia. Se, ettei HKL ole kirjoittanut asiakirjakohtaisia perusteluja päätöksessään, on vakiintuneen käytännön mukaista. Edes hallinto-oikeus ei päätöksessään ole kirjannut arviotaan jokaisesta pyydetystä asiakirjasta ja niiden sisällöstä. Tällainen menettely olisikin ongelmallista, koska siinä tapauksessa itse päätös sisältäisi liikesalaisuuksia ja olisi monin osin salassa pidettävä. Asiakirjojen sisältämien tietojen liikesalaisuusluonteen arviointi erityisesti teknisten seikkojen ja "“projekti-knowhow’n" osalta edellyttää alakohtaista asiantuntemusta ja ymmärrystä siitä, mitkä tiedot ovat alalla yleisesti tiedossa ja mitkä ovat suojaa ansaitsevia salaisuuksia. Siemens on jo lähtökohtaisesti paras taho ottamaan kantaa liikesalaisuusluonteeseen, koska kysymys on sen liikesalaisuuksista ja koska se toimii alalla. Siemensin kannan sivuuttaminen edellyttäisi vahvoja perusteita. HKL:llä voi toiminnastaan johtuen lähtökohtaisesti olla jonkinlaista asiantuntemusta ottaa kantaa tietojen liikesalaisuusluonteeseen. Sen päätöksen mukaan kysymys on liikesalaisuuksista. Hallinto-oikeudella ei sitä vastoin voi olla asiantuntemusta kyseessä olevasta alasta, relevanteista teknisistä tai taloudellisista kysymyksistä taikka kyseisenlaisten projektitoimitusten erityispiirteistä. On perusteetonta ja hyvin erikoista, että se näistä lähtökohdista sivuuttaa molempien asian paremmin tuntevien tahojen kannat ja tekee arvion, jolle ei ole mitään asiantuntijaperustetta. Erikoista on myös, että Siemensille ei ole varattu tilaisuutta kommentoida tehtyä asiakirjakohtaista arviota ennen päätöksen antamista. Hallinto-oikeus ei ole perustellut arviotaan siitä, miksi lähes kaikki asiakirjapyynnön kohteena olevat kirjeet eivät sisältäisi liikesalaisuuksia. Siemensin on siten käytännössä mahdotonta kommentoida hallinto-oikeuden arviota. Kun viranomaisen tai hallintotuomioistuimen arvioitavana on asiakirjan salassapito, ja jos on epävarmuutta tiedon liikesalaisuusluonteesta, ei ole asianmukaista, että jonkin tahon oikeutta loukkaava päätös tehdään tämän kannan vastaisesti ilman asianmukaista asiantuntemusta. Apua liikesalaisuusluonteen määrittämiseen tulee tällöin tarvittaessa hakea alan asiantuntijoilta. Näiden antamaan arvioon tulee sen jälkeen kuulemisperiaatteen mukaisesti pyytää kommentteja siltä taholta, jonka oikeuksista ja eduista on kyse. Mikäli korkein hallinto-oikeus ei suoraan kumoa hallinto-oikeuden päätöstä, Pohjolan asiakirjapyyntö tulisi edellä sanotun perusteella palauttaa ensisijaisesti HKL:lle tai toissijaisesti hallinto-oikeudelle uudelleen käsiteltäväksi, jotta ne voisivat teettää asiantuntija-arvion, jota Siemens voisi kommentoida. Tämän pohjalta voitaisiin tehdä perusteltu päätös, johon olisi vielä mahdollista hakea muutosta. Mikäli korkein hallinto-oikeus katsoisi mahdolliseksi ja tarpeelliseksi itse ratkaista kirjeiden salassapidon asiakirjakohtaisen arvion perusteella, Siemensille tulisi varata tilaisuus lausua asiakirjoista ja niistä tehdystä arviosta tarkemmin erikseen. Pohjola on rinnastanut HKL:n ja Siemensin väliset kirjeet 1980-luvun metrotoimikunnan muistioihin ja raportteihin, jotka hänen mukaansa olivat julkisia. Projektin toteutusta koskeva osapuolten välinen kirjeenvaihto, jossa käsitellään toimittajan liikesalaisuusluonteisia tietoja, ei ole millään tavoin rinnastettavissa viranomaistahon laatimiin omiin muistioihin ja raportteihin. Vaikka kirjeiden salassapito ratkaistaan julkisuuslain perusteella, liikesalaisuuksien salassapito perustuu perustuslain 15 §:n mukaisen omaisuuden suojan periaatteeseen, joka tässä yksittäistapauksessa on selvästi painavampi näkökohta kuin kirjeenvaihdon julkisuutta puoltavat seikat. Projektin kirjeiden salassapito ei vaaranna julkisuussäännösten tavoitteiden toteutumista. Sen sijaan asiakirjojen julkisuus johtaisi Siemensin etujen ja oikeuksien täysin tarpeettoman loukkaamiseen. Mikäli omaksuttaisiin hallinto-oikeuden päätöksen mukainen linja liiketoimintaa koskevien asiakirjojen julkisuuden osalta, ei etenkään huipputeknologian ja -osaamisen yritysten kannattaisi olla missään tekemisissä julkisyhteisöjen kanssa esimerkiksi toimittajina tai palveluntarjoajina, kun niiden liikesalaisuuksien suoja olisi olematon tai vähintäänkin kyseenalainen. Jo se, että yritys joutuu puolustamaan oikeuksiaan esillä olevan kaltaisessa prosessissa ja käyttämään siihen resurssejaan, on epätyydyttävä tilanne. HKL on 21.1.2015 oikeudettomasti purkanut HKL:n ja Siemensin väliset Helsingin metron automatisointia ja Länsimetroa koskevat hankintasopimukset. Käsillä olevassa tilanteessa Siemensin liikesalaisuuksien suoja korostuu. HKL on aikeissa hankkia muilta toimittajilta muun muassa asetinlaitteet ja myöhemmin automatisoinnin. Mikäli Siemensin toimitusta koskevat tiedot tulisivat julkisiksi, HKL ja muut toimittajat voisivat vapaasti hyödyntää Siemensin liikesalaisuuksia tulevissa metrohankinnoissa. Tästä syystä Siemensin liikesalaisuuksien suojaamisella on poikkeuksellisen suuri merkitys. Siemens Osakeyhtiö on täydentänyt valitustaan toimittamalla Helsingin hovioikeuden 28.8.2015 antaman päätöksen, joka koskee oikeudenkäyntiasiakirjojen julkisuutta. HKL on selityksessään esittänyt muun ohella seuraavaa: Tietopyynnön kohteena olevat asiakirjat ovat lähtökohtaisesti julkisuuslain 6 §:n 1 momentin 8 kohdan mukaisia julkisia asiakirjoja. Pääkaupunkiseudun metron automatisointia koskevassa projektissa on kysymys julkisesta hankinnasta, mikä korostaa kuntalaisten oikeutta saada kaikki tarpeelliset ja kattavat tiedot hankinnasta ja siihen liittyvästä projektista. HKL on toisaalta Siemensin kanssa tekemissään hankintaan liittyvissä sopimuksissa sitoutunut tavanomaisella tavalla Siemensin liikesalaisuuksien salassapitoon. Edellä olevan perusteella kaikki metron automatisoinnin hankintaan ja automatisointiprojektiin liittyvä projektikirjeenvaihto on HKL:n puolesta julkista, ellei laissa mainitusta erityisestä salassapitoperusteesta ja HKL:n tämän periaatteen mukaisesti hankintasopimukseen neuvottelemista tai hyväksymistä liikesalaisuuksien salassapitoa koskevista ehdoista muuta aiheudu. HKL on Pohjolan tietopyyntöihin vastatessaan tehnyt asiakirjojen julkisuuteen liittyvät päätöksensä ottaen huomioon Siemensiltä saadut selvitykset ja kannanotot pyydettyjen asiakirjojen julkisuudesta. Menettely tietopyyntöjä käsiteltäessä on ollut kaikin puolin asianmukaista, koska asiaa projektikirjeenvaihdossa tiedusteltaessa Siemens katsoi pyydettyjen asiakirjojen sisältävän liikesalaisuuksia. Arvioidessaan tietopyynnön kohteena olevien asiakirjojen julkisuutta suhteessa liikesalaisuuksiin HKL otti huomioon varovaisuusperiaatteen, koska Siemens oli projektissa ehdottomasti vaatinut asiakirjojen salassapitoa ja väittänyt nimenomaisesti asiakirjojen sisältävän joko kaupallisia, teknisiä tai Siemensin tietotaitoon liittyviä seikkoja, joiden paljastuminen aiheuttaisi sille vahinkoa. HKL ei kokonaisarviointinsa perusteella nähnyt olevan edellytyksiä asiakirja asiakirjalta kiistää Siemensin erittelemätöntä ilmoitusta siitä, että ne sisältävät liikesalaisuuksia. HKL on johdonmukaisesti sekä Pohjolan tietopyyntöjä käsitellessään että niissä riita-asioissa, joita sillä on ollut ja on edelleen vireillä käräjäoikeudessa ja muissa oikeusasteissa, lähtenyt siitä, että oikea tapa arvioida liikesalaisuuksien sisältymistä asiakirjoihin on katsoa ja selvittää asiakirjakohtaisesti, sisältävätkö ne sellaisia. HKL:n ongelmana oli tietopyyntöjä käsitellessään, että Siemens ei toimittanut sille selkeää ja yksityiskohtaista perusteltua näkemystä kunkin asiakirjan osalta sen sisältämistä liikesalaisuuksista. Käytyään nyt asiakirjoja asiakirjakohtaisesti läpi liittyen myös käräjäoikeudessa vireillä oleviin riita-asioihin HKL:n näkemys on, ettei asiakirjoissa ole eikä niistä ilmene liikesalaisuuksia. Siemens ei myöskään sen paremmin vireillä olevassa hallinto-oikeusprosessissa kuin vireillä olevissa käräjäoikeusprosesseissa tai niihin liittyvissä valitusprosesseissa ole esittänyt asiakirjakohtaisesti sellaisia selvityksiä, jotka HKL:n arvion mukaan voisivat merkitä, että asiakirjat sisältäisivät liikesalaisuuksia taikka tietoja muusta vastaavasta yksityisen elinkeinotoimintaa koskevasta seikasta, joka lain nojalla on salassa pidettävä. HKL on myös automaattimetroprojektiin liittyvissä yleisissä tuomioistuimissa vireillä olevissa oikeudenkäynneissä katsonut, ettei Siemens ole esittänyt lainmukaisia perusteita siitä, että kyse olisi liikesalaisuuksista tai muista vastaavista yksityistä elinkeinotoimintaa koskevista salassa pidettävistä tiedoista, tekemilleen väitteille asiakirjojen pitämisestä salassa myöskään sellaisten asiakirjojen osalta, jotka hallinto-oikeus katsoi salassa pidettäviksi. Helsingin käräjäoikeus ja Helsingin hovioikeus ovat tähän mennessä annetuissa ratkaisuissaan Siemensin vaatimuksesta katsoneet, että projektikirjeenvaihtoon liittyvät asiakirjat eivät pääosin ole julkisia. HKL on valittanut kaikista päätöksistä, joissa asiakirjojen on katsottu olevan salassa pidettäviä. Siten kaikki asiakirjojen julkisuutta koskevat asiat ovat edelleen vireillä, osin jo korkeimmassa oikeudessa. Automaattimetroprojektin asiakirjojen julkisuus on merkittävä ennakkoratkaisu, joka tulee ratkaista sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa että korkeimmassa oikeudessa. Päätökset tulevat jatkossa linjaamaan myös muissa samankaltaisissa tapauksissa hankintaan liittyvien asiakirjojen julkisuutta. Tommy Pohjola on selityksessään vaatinut, että Siemens Osakeyhtiön valitus hylätään ja Helsingin hallinto-oikeuden päätös pysytetään. Lisäksi Pohjola on vaatinut, että Siemens velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Selityksessä on esitetty muun ohella seuraavaa: Valitus on tehty julkisten asiakirjojen toimittamisen viivästyttämiseksi, eikä asiassa ole kysymys lainkaan liikesalaisuuksista. Asiaa on myös riittävästi selvitetty hallinto-oikeudessa ja HKL:ssa. HKL:n selityksen mukaan se on Siemensin kanssa tekemisissään hankintaan liittyvissä sopimuksissa sitoutunut tavanomaisella tavalla salassapitoon Siemensin liikesalaisuuksien osalta. HKL on kuitenkin sitoutunut laajempaan salassapitoon kuin julkisuuslaki edellyttää. Hallinto-oikeus on katsonut oikein, ettei sopimuksella voida rajoittaa julkisuuslain mukaista asiakirjajulkisuutta. Liikesalaisuuden määritelmän kannalta yrityksen salassapitotahto ei ole ratkaiseva kriteeri, vaan salassapidon perusteita on arvioitava objektiivisesti. On oletettavaa, että HKL:n varovaisuus perustuu sen tekemiin sopimuksiin, joista voi seurata sille tai sen virkamiehille vahingonkorvausvelvollisuus. Viranomainen ei saa tehdä sopimuksia, jotka voivat vaarantaa perusoikeuksien toteutumisen, kuten asiakirjajulkisuuden. Yksityisoikeudellisilla sopimuksilla, joilla estetään julkisuuslain ja perustuslain turvaama asiakirjajulkisuus, ei saa olla vaikutusta asiakirjan antamiseen tai julkisuusperiaatteeseen. HKL on selityksessään todennut, ettei asiakirjoissa sen näkemyksen mukaan ole eikä niistä ilmene mitään liikesalaisuuksia. Toteamus rinnastuu itseoikaisuun, joka on mahdollista milloin tahansa hallintoprosessin aikana. Asiakirjat ovat siis jo viranomaisen käsityksen mukaan julkisia. Pohjolan käsityksen mukaan HKL viranomaisena katsoo nyt myös, että hallinto-oikeuden salassa pidettäviksi toteamat asiakirjat ovat myös julkisia, mutta jättää asian korkeimman hallinto-oikeuden harkintaan. Siemens ei ole vieläkään antanut selvitystä asiakirjojen asiakirjakohtaisesta salassapidettävyydestä, vaan se on todennut ylimalkaisesti kaikkien asiakirjojen olevan salassa pidettäviä. Sillä on ollut lukuisia mahdollisuuksia antaa selvitys asiasta. Hallintolaki velvoittaa asianosaista selvittämään asiaa. Jos asianosainen ei halua osallistua asian asianmukaiseen selvittämiseen, julkisuusolettama on pääsääntö ja tällöin viranomainen ratkaisee asian käytettävissä olevan tiedon perusteella julkisuuslain määräajoissa. Tällaisessa tilanteessa viranomaisen on arvioitava asiakirjojen salassapidettävyyttä itsenäisesti. HKL on nyttemmin todennut selityksessään, ettei se näe perustetta asiakirjajulkisuuden rajoittamiselle. Siemens on pyytänyt korkeinta hallinto-oikeutta varaamaan tilaisuuden esittää asiakirjakohtaisen arvion asiakirjojen salassapidettävyydestä. Yhtiö on aikaisemmin kieltäytynyt tästä vedoten asian työllistävyyteen. Julkisuusperiaate ei toteudu, jos yksityinen yritys voi vesittää viranomaisen selvitysvelvollisuuden tuomalla näytön ilmi vasta korkeimmalle hallinto-oikeudelle, kun sille on aikaisemmin varattu lukuisia tilaisuuksia asian selvittämiseksi. Helsingin käräjäoikeus on lainvoimaisella tuomiolla 15.9.2015 lukenut HKL:n virkamiesten syyksi tuottamuksellisen virkavelvollisuuden rikkomisen, koska he eivät toimittaneet asiakirjoja ajoissa Pohjolalle. Virkamiesten kertomusten mukaan Siemens laiminlöi selvittämisvelvollisuuden, ja jopa uhkasi neuvotteluissa virkamiehiä mittavilla vahingonkorvaus- ja virkarikosoikeudenkäynnillä. Tämä osoittaa sen, että Siemens on jatkuvasti pyrkinyt vain hankaloittamaan asiakirjojen julkisuusarviointia. Siemens on viitannut yleisten tuomioistuinten ratkaisuihin ja lakiin oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimessa. Kuten hallinto-oikeus on katsonut, mainittu laki ei sovellu tapaukseen. Yleisen tuomioistuimen päätökset oikeudenkäynnin julkisuudesta ovat summaarisia eikä varsinaisen käsittelyn aikana ole välttämättä aikaa perehtyä asioiden salassapidettävyyteen. Käräjäoikeus on myös ratkaissut asian riita-asian käsittelyyn liittyvien oikeusohjeiden perusteella, joissa lähtökohtana on toisen osapuolen käsitys salassapidettävyydestä. Lähtökohtana Helsingin hovioikeudella on ollut se, että asia on salassa pidettävä, ellei asia toisen vaatimuksesta ole ilmeisen perusteeton. Kysymys on siviiliprosessin todistustaakkasäännöksestä, jonka perusteella hovioikeus on arvioinut molemman tasavertaisen osapuolen vaatimuksia. Julkisuuslaki ei tunne ilmaisua "ilmeisen perusteeton" asiakirjojen julkisuuden arvioinnissa. Ratkaisut eivät ole lainvoimaisia. Hallintotuomioistuimilla on korkein tietotaito arvioida asiakirjojen julkisuutta julkisuuslain perusteella. Näin ollen tuomioilla ei ole merkitystä, vaan asiaa tulisi arvioida julkisuuslain perusteella. Jos Siemensin salaamisvaatimus hyväksytään, yhteiskunnallisesti merkittävistä hankkeista ei voi saada tietoa. Automaatiometro ja Länsimetron rakentaminen on kenties suurin yhteiskunnallinen hanke vuosikymmeniin, johon on käytetty merkittävä määrä verovaroja. Kansalaiset ovat pysyneet uutispimennossa siitä, mihin rahat on tuhlattu ja mikä on ollut syynä siihen, että metrosopimus lopulta purettiin. Tähän liittyvät keskeisesti osapuolten väliset reklamaatiokirjeet. Yhteiskunnalliset asiat kuuluvat sananvapauden ydinalueelle. Siemensin salassapitovaatimukset eivät taas koske omaisuuden suojan ydinaluetta, vaan kysymys on lähinnä reklamaatiokirjeistä, joissa HKL:n käsityksen mukaan ei edes ole liikesalaisuuksia. Viranomaisen on käytettävä harkintavaltaansa julkisuusmyönteisesti ja tulkittava salassapitoperusteita pikemminkin suppeasti kuin niitä laajentaen. Perusoikeusmyönteistä tulkintaa koskeva periaate velvoittaa viranomaista valitsemaan useista mahdollisista tulkintavaihtoehdoista julkisuusperiaatetta parhaiten ja tehokkaimmin toteuttavan vaihtoehdon. Siemens on monikansallinen yritys, joka on pyrkinyt valituksella vain rajoittamaan asian julkista käsittelyä. Yhtiö on aiheuttanut turhan prosessin ilmeisen perusteettomalla vaatimuksella korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Tämän vuoksi ei ole kohtuullista, että Pohjola joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Siemens Osakeyhtiö on lisäkirjelmällään toimittanut tänne korkeimman oikeuden kolme 23.2.2016 antamaa päätöstä, joilla on hylätty HKL:n valituslupahakemukset oikeudenkäyntiasiakirjojen julkisuutta koskevista Helsingin hovioikeuden päätöksistä 4.3.2014, 9.2.2015 ja 28.8.2015. Siemens on lausunut muun ohella, että hovioikeuden päätöksillä Siemensin liikesalaisuuksia sisältäviä kirjelmäkohtia ja todisteita on määrätty salassa pidettäviksi ja niiden liikesalaisuusluonne on lainvoimaisesti vahvistettu. Korkeimmalla hallinto-oikeudella ei ole perustetta arvioida asiaa toisin. Sama tieto ei voi saman säännöksen nojalla olla liikesalaisuus yleisessä tuomioistuimessa ja ei-liikesalaisuus hallintomenettelyssä. Siemens Osakeyhtiö on vastaselityksessään uudistanut valituksessaan esittämänsä vaatimukset ja vaatinut, että Pohjolan vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta hylätään. Vastaselityksessä on esitetty muun ohella seuraavaa: Pohjolan selityksessä esitetään useita perustelemattomia ja paikkansa pitämättömiä väitteitä sekä syytetään Siemensiä jopa uhkailusta ja painostamisesta. Vaikka Pohjola ei tunne pyytämiensä kirjeiden sisältöä, hän väittää, ettei kyse olisi lainkaan liikesalaisuuksista. Asian ratkaisun kannalta selitys ja siinä esitetyt väitteet ovat merkityksettömiä. HKL:n selityksessä puolestaan esitetään täydellinen kannanmuutos. Se on päätöksessään katsonut Pohjolan pyytämien asiakirjojen olevan liikesalaisuuksia sisältävinä salassa pidettäviä. Nyt HKL kuitenkin väittää, että sen päätös olisi perustunut pelkästään Siemensin esittämään kantaan, eivätkä pyydetyt asiakirjat sisältäisi liikesalaisuuksia. HKL:n muuttuneen kannan ilmeinen tarkoitus on saada Siemensin liikesalaisuuksien julkitulolla vahingoitettua Siemensiä ja hyödynnettyä tietoja tulevissa metroprojekteissa. Yleiset tuomioistuimet ovat määränneet asiakirjat tai asiakirjakohdat salassa pidettäviksi Siemensin pyyntöjen ja perustelujen mukaisesti. Ne ovat hylänneet HKL:n väitteet riittämättömistä erittelyistä, selvityksistä ja perusteluista. Myös käräjäoikeudessa ja hovioikeudessa on arvioitu nimenomaan sitä, onko kysymys julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 20 kohdassa tarkoitetusta liikesalaisuudesta, jonka perusteella asiakirja on salassa pidettävä. Hovioikeuden päätöksissä on otettu yhdenmukainen, vakiintunutta käytäntöä noudattava ratkaisulinja, ja annetut ratkaisut on perusteltu hyvin. Mikäli korkein hallinto-oikeus seuraisi ratkaisussaan hallinto-oikeuden päätöstä, hallintotuomioistuimet ja yleiset tuomioistuimet soveltaisivat samaa julkisuussäännöstä ristiriitaisella tavalla. Oikeusvarmuus ja ennakoitavuus edellyttävät tulkintakäytännön olevan yhtenevä. Hallinto-oikeuden ratkaisu johtaisi siihen, että HKL:n tulisi julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 20 kohdasta huolimatta pyydettäessä antaa asiakirjoja, jotka on oikeudenkäynnissä määrätty salassa pidettäviksi. Tämä ei voi lakia oikein sovellettaessa olla mahdollista. HKL väittää, että Siemens olisi ollut velvollinen esittämään yksityiskohtaiset asiakirjakohtaiset perustelut ja selvitykset vedotessaan liikesalaisuuksiin, ja että yhtiö ei olisi näin toiminut. Siemens ei tee julkisuuslakiin perustuvia päätöksiä eikä sen velvollisuutena ole esittää julkisuuslain mukaisia perusteluja tai tehdä selvityksiä tätä varten. Yhtiö on HKL:n pyynnöstä esittänyt sille kantansa. HKL:n tehtävänä on ollut tehdä julkisuuslain mukainen arviointi ja päätös siten kuin laki edellyttää. Vaikka Siemensillä ei ole lain mukaan velvollisuutta esittää selvityksiä asiakirjojen sisältämistä liikesalaisuuksista, se on etujensa ja oikeuksiensa puolustamiseksi katsonut aiheelliseksi laatia vastaselitykseen oheistetun taulukon, jossa on lyhyesti ja yleisellä tasolla perusteltu kunkin pyynnön kohteena olevan kirjeen salassapidon syy. Siemens on esittänyt vastaavanlaiset taulukot yleisten tuomioistuinten salassapitoprosesseissa, joissa taulukoista ilmenneiden perustelujen on katsottu olevan riittävät. Pohjolan oikeudenkäyntikuluvaatimus on perusteeton. Siemens ei ole aiheuttanut turhaa prosessia ilmeisen perusteettomalla vaatimuksella, vaan on joutunut puolustamaan oikeuksiaan tilanteessa, jossa sen liikesalaisuuksia pyritään saattamaan julkisiksi. Korkein hallinto-oikeus on lähettänyt Siemens Osakeyhtiön lisäkirjelmän ja vastaselityksen tiedoksi Tommy Pohjolalle. Tommy Pohjola on korkeimpaan hallinto-oikeuteen 1.3.2017 saapuneessa kirjelmässään vaatinut, että hänelle myönnetään valtion varoista hyvitystä oikeudenkäynnin viivästymisestä vuodesta 2016 alkaen 1 500 euroa vuodelta. Vaatimuksen perusteluina on esitetty muun ohella seuraavaa: Pohjola on tehnyt asiakirjapyynnön HKL:lle 16.11.2012, joka on vastannut siihen 22.3.2013 eli selvästi julkisuuslain 14 päivän mukaisen määräajan päättymisen jälkeen. Pohjolan valitettua päätöksestä Helsingin hallinto-oikeus palautti asian HKL:n ratkaistavaksi. Pohjola valitti HKL:n samansisältöisestä päätöksestä jälleen Helsingin hallinto-oikeuteen 25.11.2014. Hallinto-oikeus on antanut päätöksensä 13.5.2015, ja Siemens Osakeyhtiö on valittanut siitä korkeimpaan hallinto-oikeuteen. Asia on ollut tuomioistuinten käsiteltävänä vähän alle neljä vuotta. Tiedotusvälineiden kannalta aihe on vanhentunut, mikäli asiakirjapyyntöä koskevan valituksen käsittely kestää yli vuoden. Tässä tapauksessa käsittelyyn on kulunut kohtuuton aika, mikä vaarantaa julkisuusperiaatteen toteutumisen. Asiakirjat koskevat Länsimetron valmistumista ja automaatiometroa. Hanke on siirtynyt jo historiaan ja sen yhteiskunnallinen kiinnostavuus on vähentynyt. Tämä aiheuttaa vahinkoa tiedonvälitykselle demokraattisessa yhteiskunnassa, mutta myös toimittaja Pohjolalle. Siemens Osakeyhtiön ja HKL:n intresseissä on, että asian käsittely kestää tuomioistuimessa. Pohjola on pyrkinyt valvomaan niiden toimintaa. Media ei voi toimia vallan vahtikoirana, jos lopullisen päätöksen saaminen kestää lähes neljä vuotta. Neljän vuoden pituinen käsittely loukkaa asianosaisen oikeutta oikeu-denmukaiseen oikeudenkäyntiin ottaen huomioon julkisuusperiaatteen tarkoituksen. Erityisenä raskauttavana seikkana on pidettävä HKL:n viivyttelyä asiakirjapyyntöön vastaamisessa. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. 1. Siemens Osakeyhtiön valitus hylätään. Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei muuteta. 2. Tommy Pohjolan vaatimus oikeudenkäyntikulujen korvaamisesta korkeimmassa hallinto-oikeudessa hylätään. 3. Pohjolan vaatimus oikeudenkäynnin viivästymisen hyvittämisestä hylätään. Perustelut 1. Pääasiaratkaisu Asian kohdistuminen korkeimmassa hallinto-oikeudessa Helsingin hallinto-oikeus on kumonnut pääosin Helsingin kaupungin liikennelaitos -liikelaitoksen (HKL) johtokunnan päätöksen ja oikeuttanut Tommy Pohjolan saamaan pyytämänsä HKL:n ja Siemens Osakeyhtiön välisen metron automatisointiprojektiin liittyviä reklamaatioita koskevan kirjeenvaihdon ajalta 1.5.2011 - 31.5.2012 lähes kokonaisuudessaan. Eräiden asiakirjojen tai niiden osien osalta Pohjolan valitus on hylätty. Koska vain Siemens Osakeyhtiö on valittanut hallinto-oikeuden päätöksestä, korkeimmassa hallinto-oikeudessa on kysymys hallinto-oikeuden päätöksen lainmukaisuudesta ainoastaan siltä osin kuin Pohjola on sillä oikeutettu saamaan pyytämänsä asiakirjat. Päätöksen lainmukaisuus ei tule tutkittavaksi laajemmin eli siltä osin kuin Pohjolan valitus on hylätty. Yleisissä tuomioistuimissa annettujen salassapitomääräysten merkitys Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain säännökset ja lain esityöt Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain (370/2007) 2 §:n 1 momentin mukaan mainitussa laissa säädetään oikeudenkäynnin ja oikeudenkäyntiasiakirjojen julkisuudesta valtakunnanoikeudessa, korkeimmassa oikeudessa, hovioikeudessa, käräjäoikeudessa, työtuomioistuimessa ja sotaoikeudessa. Mainitun lain 3 §:n 1 momentin 5 kohdan mukaan tuossa laissa oikeudenkäyntiasiakirjalla tarkoitetaan viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain 5 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettua asiakirjaa, joka on toimitettu tuomioistuimelle tai laadittu tuomioistuimessa oikeudenkäyntiä varten. Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annettua lakia koskevan hallituksen esityksen HE 13/2006 vp yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan lainkohdan osalta muun ohella seuraavaa: "(- - -). Oikeudenkäyntiasiakirjalla tarkoitettaisiin ehdotetussa laissa tiettyyn yksittäiseen oikeudenkäyntiin liittyvää, tuomioistuimelle toimitettua tai siellä laadittua asiakirjaa. (- - -) Määritelmästä johtuisi, että asiakirjan luonne oikeudenkäyntiasiakirjana säilyy senkin jälkeen, kun asia ei ole enää tuomioistuimessa vireillä, ja siihen sovellettaisiin siten tämänkin jälkeen oikeudenkäynnin julkisuuslain säännöksiä. On huomattava, että oikeudenkäyntiasiakirjalla tarkoitettaisiin vain asiakirjoja, jotka ovat tuomioistuimen hallussa nimenomaisesti oikeudenkäyntiä varten. Samoista asiakirjoista saattaa olla muita kappaleita, kuten esimerkiksi jäljennöksiä, myös muiden viranomaisten hallussa. Ehdotettu laki oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa ei kuitenkaan tulisi sovellettavaksi muussa viranomaisessa näidenkään asiakirjojen osalta, vaan julkisuus määräytyisi julkisuuslain tai muun erityislainsäädännön perusteella siitä huolimatta, että sama asiakirja on tuomioistuimen hallussa oikeudenkäyntiasiakirjana. Asiakirjaan ei tulisi sovellettavaksi ehdotettu oikeudenkäynnin julkisuuslaki siinäkään tilanteessa, että asiakirja on ollut tuomioistuimen hallussa, mutta se on palautettu esimerkiksi tarpeettomana takaisin asianosaiselle ilman, että sitä käsitellään enemmälti. Sen sijaan tilanteessa, jossa oikeudenkäyntiasiakirjat siirretään oikeudenkäynnin päätyttyä säilytettäväksi ja arkistoitavaksi muulle viranomaiselle kuin tuomioistuimelle, oikeudenkäyntiasiakirjojen status ei muuttuisi, vaikka ne eivät enää olisikaan tuomioistuimen hallussa." Oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä
§:n mukaan tuomioistuin voi asianosaisen pyynnöstä tai erityisestä syystä muutoinkin päättää, että oikeudenkäyntiasiakirja on pidettävä tarpeellisin osin salassa, jos siihen sisältyy muussa laissa salassa pidettäviksi säädettyjä tietoja, joiden julkisiksi tuleminen todennäköisesti aiheuttaisi merkittävää haittaa tai vahinkoa niille eduille, joiden suojaamiseksi salassapitovelvollisuus on säädetty. Pykälän yksityiskohtaisissa perusteluissa todetaan muun ohella seuraavaa: "(- - -) On tärkeää huomata, että tuomioistuimilla ei olisi mahdollisuutta määrätä mitä tahansa oikeudenkäyntiasiakirjaa pidettäväksi salassa. Salassapitomääräyksen antamiselle tulisi löytyä aina oikeutus voimassa olevasta lain tasoisesta sääntelystä. Tällaisia salassapitosäännöksiä sisältyy lukuisiin eri lakeihin. Näistä tuomioistuimien kannalta käytännössä merkittävin on julkisuuslain 24 §. Jos salassapitomääräykseen oikeuttavassa lainkohdassa olisi oma vahinkoedellytyslauseke, sen täyttyminen olisi yleinen edellytys ehdotetun 10 §:n määräyksen antamiselle. Ehdotettuun pykälään sisältyy salassapitomääräyksen edellytyksenä kaikki tilanteet kattava vahinkoedellytyslauseke, jonka mukaan salassapitomääräyksen antaminen olisi mahdollista vain, jos salattavan tiedon julkiseksi tuleminen todennäköisesti aiheuttaisi merkittävää haittaa tai vahinkoa niille eduille, joiden suojaamiseksi salassapitovelvollisuus on säädetty. Eri laeissa olevilla salassapitoperusteilla suojataan joko jotakin tiettyä yksityistä tai yleistä etua. Harkittaessa salassapitomääräyksen antamista olisi punnittava sitä, aiheutuuko tiedon julkiseksi tulemisesta suojattaville eduille haittaa. Minkä tahansa haitan aiheutuminen ei olisi riittävää, vaan haitan tulisi olla merkittävää ja sen syntymisen todennäköistä. Salassapitomääräyksen pyytäjän olisi esitettävä uskottava selvitys haitan aiheutumisesta. Tarkoituksena ei ole kuitenkaan muodostaa asian käsittelystä suhteettoman raskasta prosessia, vaan asia pitäisi hoitaa käytännöllisesti ja välttäen varsinaisen oikeudenkäynnin kulun häiriintymistä tai käsittelyn viivästymistä. Esimerkkinä pykälän soveltamisesta voidaan ottaa esille yksityisen liike- ja ammattisalaisuuden suoja, josta säädetään julkisuuslain 24 §:n 1 momentin 20 kohdassa. Oikeudenkäynnissä yksityisen liike- ja ammattisalaisuus ei nykyisen OikJulkL:n mukaan nauti suoraan lain nojalla suojaa julkisuudelta, vaan edellyttää ensinnäkin erillistä OikJulkL 5 §:n 2 momentin 1 kohdan nojalla tehtävää päätöstä asian käsittelemisestä tarpeellisin osin suljetuin ovin ja lisäksi liike- ja ammattisalaisuuksia sisältävien asiakirjojen suojaamiseksi OikJulkL 9 §:n 2 momentin nojalla annettua salassapitomääräystä. Ehdotetun pykälän mukaan yksityisiä liike- ja ammattisalaisuuksia sisältävän oikeudenkäyntiasiakirjan suoja edellyttäisi jatkossakin salassapitomääräyksen antamista. Käytännössä kysymys salassapitomääräyksen antamisesta tulisi tuomioistuimen harkittavaksi asianosaisen aloitteesta. Pyytäessään salassapitomääräyksen antamista asianosainen esittäisi samalla tarpeelliset perustelut tiedon julkiseksi tulemisesta aiheutuvista seurauksista. Asiaa ratkaistaessa merkitystä voitaisiin antaa myös vastapuolen mielipiteelle, mutta ratkaisevassa asemassa olisi jo asian luonnosta johtuen salassapitomääräystä pyytäneen näkemys ja hänen asiassa esittämä. Jos asiakirjat sisältävät sivullisen liike- ja ammattisalaisuuksia, tuomioistuimen on syytä omasta aloitteestaan harkita salassapitoa koskevan määräyksen antamisen tarpeellisuutta. Nykyisen oikeuskäytännön mukaan liike- ja ammattisalaisuutta on oikeudenkäynneissä pääsäännön mukaisesti suojattu asianosaisten tahdon mukaisesti, eikä ehdotetulla lailla ole tarkoitus muuttaa käytäntöä. Tiedon kuuluminen liike- ja ammattisalaisuuden käsitteen piiriin on yleensä jo sellaisenaan indisio siitä, että tiedon tuleminen julkiseksi aiheuttaisi merkittävää, yleensä taloudellista, haittaa tai vahinkoa liikkeen- tai ammatinharjoittajalle." Oikeudellinen arviointi Asiakirjoista ilmenee, että ainakin osa asiakirjapyynnön kohteena olevista asiakirjoista on määrätty Siemens Osakeyhtiön/Siemens SAS:n ja Helsingin kaupungin/HKL:n välistä riita-asiaa koskevan oikeudenkäynnin yhteydessä salassa pidettäviksi. Edellä mainituista säännöksistä ja niiden esitöistä ilmenevän perusteella tuomioistuimen oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä
§:n perusteella antama salassapitomääräys voi kohdistua ja olla sitova ainoastaan mainitun lain soveltamisalaan kuuluvan oikeudenkäyntiasiakirjan suhteen. Kysymyksessä on oikeudenkäyntimenettelyyn liittyvä erityissäännös, jonka nojalla annetun salassapitomääräyksen ulottuvuutta ja merkitystä muussa viranomaistoiminnassa on tulkittava sen omista lain esitöistä ilmenevistä lähtökohdista ja tavoitteista käsin. Esitöistä ilmenee muun ohella, että erityisesti liikesalaisuuksien osalta salassapitomääräystä pyytäneen näkemykselle ja esittämälle on ollut tarkoitus antaa käytännössä ratkaiseva merkitys. Liikesalaisuutta on oikeudenkäynneissä pääsäännön mukaisesti suojattu asianosaisten tahdon mukaisesti, eikä ehdotetulla lailla ole ollut tarkoitus muuttaa tuota käytäntöä. Edelleen esitöistä ilmenee, että salassapitomääräyksen antamista koskevan asian käsittelystä ei ole ollut tarkoitus muodostaa suhteettoman raskasta prosessia. Lähtökohtina hallintoviranomaisessa tehtävässä viranomaisten toiminnan julkisuudesta annetun lain säännöksiin nojautuvassa asiakirjapyynnön johdosta tehtävässä julkisuusarvioinnissa on puolestaan mainitun lain 10 §:n mukaisesti arvioinnin asiakirja- ja tietokohtaisuus sekä se, että perustuslain 12 §:ssä turvattuun julkisuusperiaatteeseen laintasoisesti säädettyjä poikkeuksia ei voida tulkita laventavasti. Yrityksen salassapitotahdolla ja esittämällä selvityksellä ei ole sellaisenaan ratkaisevaa asemaa arvioitaessa sitä, sisältääkö pyydetty asiakirja liikesalaisuuksia, vaan salassapidon perusteita on arvioitava objektiivisesti. Edellä lausutun perusteella oikeudenkäynnin julkisuudesta yleisissä tuomioistuimissa annetun lain nojalla annetut nyt kysymyksessä olevia asiakirjoja koskevat salassapitomääräykset eivät ole olleet sitovia ratkaistaessa samoja asiakirjoja koskevaa asiakirjapyyntöä HKL:n johtokunnassa eivätkä ne ole sitovia myöskään käsiteltäessä asiakirjapyyntöasiaa koskevia valituksia hallinto-oikeudessa ja korkeimmassa hallinto-oikeudessa. Asiakirjojen julkisuutta ja salassa pidettävyyttä koskeva arviointi on tässä tilanteessa tullut tehdä ja tulee tehtäväksi itsenäisesti, yleisissä tuomioistuimissa annettujen salassapitomääräysten ja niiden perustana olevien arvioiden sitomatta tuota harkintaa. Asiakirjojen julkisuutta ja salassa pidettävyyttä koskeva arviointi sekä pääasian lopputulos Korkein hallinto-oikeus on tutustunut niihin asiakirjoihin, joihin Siemens Osakeyhtiön valitus täällä kohdistuu. Yhtiöllä on ollut tilaisuus valituksessaan ja vastaselityksessään esittää perustelunsa näkemykselleen valituksen kohteena olevien asiakirjojen salassapidettävyydestä. Yhtiön vaatimaa tilaisuuden varaamista lausua korkeimman hallinto-oikeuden tekemästä asiakirjojen julkisuusarvioinnista ennen asian ratkaisemista ei tähän nähden voida pitää asian selvittämisen kannalta välttämättömänä, eikä sitä edes voitaisi toteuttaa rikkomatta oikeudenkäynnin julkisuudesta hallintotuomioistuimissa annetun lain 15 §:ssä tarkoitettua tuomioistuimen neuvottelun salassapitovelvoitetta. Asiakirjoihin tutustumisen perusteella ja kun otetaan huomioon edellä ilmenevät Helsingin hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja päätöksessä mainitut oikeusohjeet sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita niiden asiakirjojen osalta, joihin yhtiön valitus korkeimmassa hallinto-oikeudessa kohdistuu eli siltä osin kuin hallinto-oikeus on oikeuttanut Pohjolan saamaan asiakirjoista tiedon.
Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.