2017 false KHO:2017:87 Aluehallintovirasto oli myöntänyt vanhan vesilain mukaisen luvan voimalaitoshankkeelle. Päätöstä tehtäessä oli voimassa Kemijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuosill

§:n säännökset ehdottoman esteen luvan myöntämiselle. Mikäli tällaisia esteitä ei havaita, lupaharkinnassa on tutkittava vesilain 2 luvun 6 §:n mukaiset edellytykset luvan myöntämiseen. Rakentamisesta aiheutuvia vahinkoja ja haittoja on lisäksi vesilain 2 luvun 3 §:n perusteella ehkäistävä aina, kun se on kohtuullisin kustannuksin mahdollista. Lupa-asiaa ratkaistaessa on vesilain 1 luvun 23 c §:n perusteella lisäksi noudatettava, mitä muinaismuistolaissa (295/1963) ja luonnonsuojelulaissa (1096/1996) säädetään. Vesilain 1 luvun 17 a §:n perusteella vesilain 1 luvun 17 §:ssä tarkoitettua, muualla kuin Lapin maakunnassa sijaitsevaa luonnontilaista uomaa, jota ei ole pidettävä vesilain mukaisena vesistönä, ei saa muuttaa niin, että uoman säilyminen luonnontilaisena vaarantuu. Sama on koko maassa voimassa luonnontilaisesta lähteestä. Aluehallintovirasto voi yksittäistapauksessa hakemuksesta myöntää poikkeuksen 1 momentin kiellosta, jos momentissa tarkoitettujen uomien tai lähteiden suojelutavoitteet eivät huomattavasti vaarannu. Suoritetulla maastotarkastuksella voitiin havaita, että hankealueella sijaitsevalla tilalla Harjusierilä (689-409-7-50) on vesilain 1 luvun 17 a §:ssä tarkoitettu luonnontilainen lähde. Vedenkorkeuden noston seurauksena kyseinen lähde jää veden alle, jolloin sen luonnontilaisuus menetetään. Koska kyseinen seuraamus aiheutuu hankkeesta, johon on haettu vesilain mukaista lupaa, lupa-asian yhteydessä on viran puolesta tutkittava kysymys poikkeuksen myöntämisestä vesilain 1 luvun 17 a §:n kiellosta. Poikkeuksesta on muutoin soveltuvin osin voimassa, mitä aluehallintoviraston luvasta säädetään. 1.3.2. Ehdottomat luvanmyöntämisesteet 1.3.2.1.

§

§:ssä säädetään ehdottomasta luvanmyöntämisesteestä. Säännöksessä on lueteltu ne seikat, jotka muodostavat ehdottoman luvanmyöntämisesteen. Alkuperäisen

§:n (264/1961) mukaan rakentamiseen ei saanut myöntää lupaa, jos rakentaminen vaaransi yleistä terveydentilaa, aiheutti huomattavia ja laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa taikka suuresti huononsi paikkakunnan asutus- ja elinkeino-oloja. Hallituksen esityksessä 64/1959 vp alkuperäistä 2 luvun 5 §:ää perusteltiin siten, että säännöksen tarkoittamissa tapauksissa "on loukkauksen kohteeksi joutuva yleinen etu siksi huomattava, ettei tärkeänkään hankkeen toteutuminen, mikäli siitä aiheutuisi niin pitkälle menevä yleisvahingollinen seuraus, olisi asianmukaista". Vuoden 1987 vesilain muutoksella (467/1987) 2 luvun 5 §:ään lisättiin maininta "vesiluonnon ja sen toiminnan vahingollisesta muuttumisesta". Säännöksen sanamuoto kuului lisäyksen jälkeen seuraavasti: "Rakentamiseen ei saa myöntää lupaa, jos rakentaminen vaarantaa yleistä terveydentilaa, aiheuttaa huomattavia ja laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa taikka jos se suuresti huonontaa paikkakunnan asutus ja elinkeino-oloja". Lakia 467/1987 koskevassa hallituksen esityksessä 266/1984 vp säännökseen tehtyä lisäystä on perusteltu sillä, että ekologiset näkökohdat tulisivat huomioon otetuiksi lupaharkinnassa. Lain esitöiden mukaan lainmuutoksella ei tarkoitettu laajentaa olennaisesti luvanmyöntämiskiellon alaa, vaan kiinnittää harkinnassa huomiota luonnon toimintamekanismeihin. Esimerkkinä ekologisen kriteerin soveltuvuudesta tuotiin esille tilanne, jossa vesikasvillisuus ja -eläimistö tuhoutuisi niin, ettei kalakantoja pystyttäisi erityisin toimenpiteinkään elvyttämään. Lainmuutoksella 553/1994 säännöksestä poistettiin sanat "ja laajalle ulottuvia". Lakia koskevassa hallituksen esityksessä 17/1994 vp todettiin, että lainkohdassa nykyistä selvemmin kiinnitetään huomiota hankkeen vaikutusten laatuun eikä niinkään niiden laaja-alaisuuteen. Säännöksen muutoksella ei sinänsä pyritä laventamaan säännöksen nykyistä, pidättyvää tulkintaa. Säännöksen sanamuoto kuuluu nykymuodossaan seuraavasti: "Rakentamiseen ei saa myöntää lupaa, jos rakentaminen vaarantaa yleistä terveydentilaa tai aiheuttaa huomattavia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa taikka jos se suuresti huonontaa paikkakunnan asutus- ja elinkeino-oloja". 1.3.2.2. Aikaisempi oikeuskäytäntö

§:n soveltamisesta on annettu merkittävä ennakkopäätös Vuotoksen tekojärven ja voimalaitoksen rakentamista ja säännöstelyä koskevassa asiassa. Säännöstä sovellettiin Vuotos-hankkeeseen sellaisena kuin se oli laissa 467/1987. Pohjois-Suomen vesioikeuden 29.2.2000 antamassa Vuotos-hanketta koskevan päätöksen nro 12/00/1 perusteluissa on tarkasteltu

§:n säännöksen kehitystä ja tulkintaa sekä sen suhdetta vuonna 1968 kumottuun Kemijoen säännöstelylakiin. Vesioikeus katsoi päätöksessään, ettei Vuotos-hankkeen toteuttamiselle ollut olemassa

§:ssä tarkoitettua ehdotonta luvanmyöntämisestettä ja myönsi luvan vesilain 2 luvun 6 §:n mukaisesti suoritetun intressivertailun jälkeen. Vaasan hallinto-oikeus kumosi 14.6.2001 antamallaan päätöksellä vesioikeuden päätöksen ja hylkäsi hakemuksen

§:n nojalla. Hallinto-oikeus totesi päätöksensä perusteluissa muun muassa, että

§ on joustava oikeusnormi ja sen tulkinta on riippuvainen yhteiskunnassa kulloinkin vallitsevista arvoista. Hallinto-oikeus lausui, että

§:n tarkoitus on suojata yleistä etua ja katsoi, että harkittaessa luvan myöntämisen edellytyksiä

§:n nojalla säännöksen tulkinnassa on otettava huomioon ympäristö-arvojen korostunut merkitys yhteiskunnassa. Lisäksi hallinto-oikeus katsoi lupaedellytysharkinnan ja lupaehtojen kesken vallitsevan yhteyden siten, että lupaedellytyksiä harkittaessa on arvioitava, voidaanko hankkeesta aiheutuvia vahingollisia ja haitallisia muutoksia lupamääräyksissä asetettavilla velvoitteilla vähentää niin, että

§:ssä tarkoitettu luvan epäämiskynnys ei ylity. Hallinto-oikeus katsoi päätöksessään, että kokonaisuutena arvioiden Vuotos-hankkeen vaikutukset merkitsivät

§:ssä tarkoitettuja huomattavia ja laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa ja vesiluonnossa ja sen toiminnassa ja että lupaa ei siten voitu myöntää. Korkein hallinto-oikeus pysytti 18.12.2002 antamallaan päätöksellä hallinto-oikeuden päätöksen. Korkein hallinto-oikeus totesi päätöksensä perusteluissa, että

§ kieltää luvan myöntämisen, jos yhdenkin ehdottoman luvanmyöntämisesteen tunnusmerkistö toteutuu. Tunnusmerkistö on kuitenkin ilmaistu laissa siten, että ratkaistaessa tunnusmerkkien olemassaoloa päätöksentekijälle jää tietynasteinen harkintamarginaali. Tällaisia joustavasti ilmaistuja tunnusmerkkejä ovat muun muassa "vahingollinen muutos", "laajalle ulottuva" ja erityisesti kriteeri "huomattava". Edelleen korkein hallinto-oikeus totesi, että ympäristöä koskeva perusoikeussäännös on otettu valtiosääntöön täydennettäessä Suomen hallitusmuodon perusoikeuslukua 1.8.1995 voimaan tulleella 14 a §:llä. Sanotun pykälän 1 momentin mukaan vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä kuuluu kaikille. Samasanainen säännös on otettu 1.3.2000 voimaan tulleen Suomen perustuslain (731/1999) 20 §:n 1 momentiksi. Säännös sisältää perustuslain tasoisen kannanoton luontoarvojen merkityksestä ja ohjaa osaltaan lain soveltamista ja -tulkintaa. Arvioitaessa säännöksen merkitystä yksittäisessä lainsoveltamistilanteessa on otettava huomioon myös muiden perusoikeussäännöksien, kuten omaisuudensuojaa koskevan perusoikeuden vaikutukset. Tulkinnalliseen liikkumavaraan vaikuttaa myös lainkäytön ennakoitavuus. Korkein hallinto-oikeus on

§:n tulkintaan liittyvän aikaisemman oikeuskäytännön osalta todennut, että vesilain voimassaoloaikana ei ole ratkaistu yhtään sellaista vesirakennushanketta, joka laajuudeltaan ja vaikutuksiltaan olisi Vuotos-hankkeeseen rinnastettava. Lokan ja Porttipahdan tekoaltaiden rakentamista koskevat asiat on ratkaistu valtion oikeudesta säännöstellä Kemijoen vesistön vedenjuoksua annetun erityislain (62/1960) nojalla (ns. Kemijoen säännöstelylaki, joka on kumottu 9.8.1968 annetulla lailla 495/1968). Laintulkinnallista ohjetta ei ole saatavissa myöskään 23.1.1987 annetusta koskiensuojelulaista (35/1987), jolla kiellettiin vesilaissa tarkoitetun luvan myöntäminen uuden voimalaitoksen rakentamiseen muun muassa Kemijoen ja Tenniöjoen yhtymäkohdan yläpuolisissa vesistöissä Savukosken ja Sallan kunnissa, mutta ei Vuotos-hankkeessa kysymyksessä olevalla Kemijoen ja siihen liittyvien jokien alueella. Korkein hallinto-oikeus on todennut, että vakiintunutta oikeuskäytäntöä, joka selkeästi sallisi vaikutuksiltaan Vuotos-hankkeeseen rinnastettavan hankkeen toteuttamisen

§:n (467/1987) estämättä, ei ole ja että vuoden 1961 vesilain tai muidenkaan siihen liittyvien lakien esitöistä ei ole saatavissa yksiselitteistä ohjetta laintulkintaan tältä osin. Korkeimman hallinto-oikeuden mukaan harkittaessa, mikä konkreettinen sisältö

§:n (467/1987) ilmaisulle "huomattava ja laajalle ulottuva vahingollinen muutos ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa" on annettava puheena olevassa yksittäistapauksessa, ratkaisu on tehtävä lainkohdassa säädetyn tunnusmerkistön mukaan ottaen huomioon tuon lainmuutoksen perustelut sekä muun muassa sen, minkälainen merkitys luontoarvoille yhteiskunnassa on tarkoitettu antaa lakia vuonna 1987 säädettäessä. Korkein hallinto-oikeus katsoi hallituksen esityksen (HE 166/1984 vp) sekä laki- ja talousvaliokunnan mietinnön (20/1986 vp) ja eduskunnan vastauksen eräistä lausumista käyvän ilmi, että luontoarvojen merkitys on vesilakia vuonna 1987 muutettaessa ollut korostuneempi kuin vesilakia sen alkuperäisessä muodossa säädettäessä. Korkein hallinto-oikeus totesi vielä, että

§:n sisältämien tunnusmerkkien erittelemiseksi voidaan lisäksi yleisellä tasolla esittää näkökohtia. Päätösvaltaa säännöksen salliman harkintamarginaalin puitteissa käytettäessä on kiinnitettävä huomiota muun muassa siihen, kuinka syvällekäyviä ja pysyviä taikka ohimeneviä hankkeen vaikutukset ovat. Merkitystä on myös vaikutusten kohteeksi joutuvien luontoarvojen ainutlaatuisuudella. Mitä arvokkaampia alueen luontoarvot ovat, sitä suuremmalla syyllä hankkeen luontoarvoihin vaikuttavia muutoksia voidaan pitää laissa tarkoitetulla tavalla huomattavina vahingollisina muutoksina. Huomattavuuteen vaikuttaa myös muun muassa muutoksen laaja-alaisuus. Johtopäätöksessään korkein hallinto-oikeus päätyi samoin kuin hallinto-oikeus siihen, että Vuotos-hanke ei ennalta arvioiden aiheuta niin huomattavia haitallisia vaikutuksia yleiselle terveydentilalle tai paikkakunnan asutus- ja elinkeino-oloille, että niitä voitaisiin pitää

§:ssä tarkoitettuina luvanmyöntämisesteinä. Sen sijaan hankkeen vaikutuksia, kun otetaan huomioon niiden laaja-alaisuus sekä erityisesti niiden syvällekäyvyys ja pysyvyys allasalueella ja allasalueella olevat luontoarvot, korkein hallinto-oikeus piti lainkohdassa tarkoitettuina huomattavina ja laajalle ulottuvina vahingollisina muutoksina ympäristön luonnonsuhteissa ja vesiluonnossa ja sen toiminnassa. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden päätöksen lopputulosta ei ollut syytä muuttaa. 1.3.2.3.

§:n soveltaminen Sierilän voimalaitoshankkeessa Laki 553/1994 tuli voimaan 1.8.

1. Sierilän voimalaitoksen rakentamista koskeva lupahakemus on tullut vireille 28.12.
2. Hakemukseen sovelletaan näin ollen

§:ää sellaisena kuin se on laissa 553/

1. Sovellettava säännös sisältää kolme luvanmyöntämisestettä, joiden kunkin osalta on erikseen arvioitava, täyttyykö luvanmyöntämisesteen tunnusmerkistö laissa tarkoitetulla tavalla. Säännöksen mukaiset luvanmyöntämisesteet ovat: 1) yleisen terveydentilan vaarantaminen, 2) huomattavien vahingollisten muutosten aiheuttaminen ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa, ja 3) paikkakunnan asutus- ja elinkeino-olojen huonontaminen suuresti. Mainituista luvanmyöntämisesteistä ensimmäinen ja viimeinen ovat edelleen sanamuodoiltaan voimassa sellaisina kuin ne olivat alkuperäisessä laissa 264/
2. Sen sijaan toisen luvanmyöntämisesteen sanamuotoa on muutettu kaksi kertaa; ensin lailla 467/1987 ja toisen kerran lailla 553/
3. Oikeuskäytännössä

§:n soveltamisessa on noudatettu erittäin pidättyväistä linjaa. Säännöksessä tarkoitetun ehdottoman luvanmyöntämisesteen tunnusmerkistön on katsottu täyttyneen Vuotos-hanketta koskevassa lupa-asiassa, jossa luvanmyöntämiseste oli olemassa säännöksessä sanotun toisen luvanmyöntämisesteen osalta sellaisena kuin se oli laissa 467/1987. Oikeuskäytännössä ei liene minkään vesirakentamishankkeen katsottu olevan vaikutuksiltaan sellainen, että säännöksessä tarkoitettujen ensimmäisen ja kolmannen luvanmyöntämisesteen tunnusmerkistön olisi katsottu täyttyneen. Sierilän voimalaitoshanke on hanketyypiltään sekä laajuudeltaan ja vaikutuksiltaan erilainen kuin Vuotos-hanke. Tästä huolimatta harkittaessa luvanmyöntämisen edellytyksiä nyt kysymyksessä olevassa Sierilän voimalaitoshankkeessa, voidaan Vuotos-hankkeessa annetun ennakkoratkaisun perusteluista tehdä johtopäätöksiä siitä, miten

§:ää on tulkittava ja mitkä seikat vaikuttavat säännöksen tulkintaan. Huomioon on kuitenkin otettava, että Vuotos-hankkeessa oli korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavana ainoastaan kysymys säännöksen toisen luvanmyöntämisesteen tulkinnasta ja sellaisena kuin se oli laissa 467/1987 kirjoitettuna. Korkeimman hallinto-oikeuden päätöksestä ei siten ole suoraan saatavissa tulkintalinjaa puheena olevan säännöksen ensimmäisen ja kolmannen luvanmyöntämisesteen soveltamiseen. Lisäksi on todettava, että ennakkoratkaisut koskevat aina kulloinkin kyseessä olevaa yksittäistapausta ja sen olosuhteita. Vuotos-hankkeessa korkein hallinto-oikeus on todennut, että vesilain voimassaoloaikana ei ole ratkaistu laajuudeltaan ja vaikutuksiltaan Vuotos-hankkeeseen rinnastettavaa vesirakentamishanketta ja ettei vakiintunutta oikeuskäytäntöä, joka selkeästi sallisi vaikutuksiltaan Vuotos-hankkeeseen rinnastettavan hankkeen toteuttamisen

§:n (467/1987) estämättä ole. Sierilän voimalaitoshankkeen osalta voidaan todeta, että vesilain voimassaoloaikana on ratkaistu useita voimalaitosten rakentamislupa-asioita, joista osaa voidaan pitää laajuudeltaan ja tietyiltä osin myös vaikutuksiltaan rinnastettavina Sierilän voimalaitoshankkeeseen. Esimerkkeinä voidaan mainita Kemijoen ja Kitisen voimalaitoshankkeet. Uusin Sierilän voimalaitoshankkeeseen rinnastettavissa oleva pohjoisen Suomen alueen voimalaitoshanke on Kitisen voimalaitoksiin kuuluva Kelukosken voimalaitos, jolle Pohjois-Suomen vesi­oikeus myönsi 28.5.1999 rakentamisluvan. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan vesivoimalaitosten rakentaminen on ollut laajasti sallittua vesitalousrakentamista eikä ehdottomien luvanmyöntämisesteiden ole katsottu täyttyneen kertaakaan. Lainkäytön ennakoitavuus huomioon ottaen voidaan todeta, että luvan epääminen

§:n nojalla voisi tulla siten kysymykseen vain erittäin poikkeuksellisessa tapauksessa. Aluehallintovirasto on katsonut, että

§:n tulkinnassa on Sierilän voimalaitoshankkeessa otettava huomioon seuraavat seikat: -

§:ää on muutettu sen voimassaoloaikana kaksi kertaa. Muutos on molemmilla kerroilla koskenut säännöksen toista luvanmyöntämisestettä. Lainsäätäjä ei ole katsonut tarpeelliseksi muuttaa säännöksen kahta muuta luvanmyöntämisestettä, joten niitä on tulkittava lainsäätäjän alkuperäisen tarkoituksen mukaisesti. Vakiintuneen oikeuskäytännön mukaan vesivoimalaitosten rakentaminen on ollut sallittua

§:n (264/1961) estämättä. - Sierilän voimalaitosta kooltaan vastaavissa uusien voimalaitosten rakentamishankkeissa ei ole sovellettu aiemmin

§:ää sellaisena kuin se on laissa 553/

1. Kelukosken voimalaitoshankkeessa sovellettiin puheena olevaa säännöstä sellaisena kuin se oli alkuperäisessä laissa 264/
2. Korkein hallinto-oikeus on Vuotos-päätöksessään tehnyt linjauksen siitä, että luontoarvojen merkitys on vesilakia vuonna 1987 muutettaessa ollut korostuneempi kuin vesilakia sen alkuperäisessä muodossa säädettäessä, mikä on otettava huomioon verrattaessa luvanmyöntämisen edellytyksiä nyt ja ennen lainmuutosta. Tämän lisäksi on harkittava, mikä on ollut luontoarvojen merkitys lakia edelleen vuonna 1994 muutettaessa. - Yhteiskunnassa ympäristöarvojen merkitys on korostunut. Sitä kuvaavia tekijöitä ovat muun muassa ympäristölainsäädännön merkittävä uudistuminen, ympäristön Suomessa saama perustuslain suoja, ympäristönsuojelun merkityksen lisääntyminen Euroopan yhteisössä ja ympäristöarvojen merkityksen korostuminen lupakäytännössä. Myös vesilain soveltamiskäytännössä on nähtävissä ympäristöarvojen merkityksen korostuminen. Oikeuskäytännössä lupaharkinnan intressipunninnassa keskeiseen asemaan ovat nousseet esimerkiksi maisemaan, luontoon, kalatalouteen ja kulttuurihistoriaan liittyvät arvotekijät. - Luonnonsuojelulain säätämisellä on pantu tarvittavin osin täytäntöön Euroopan yhteisöjen direktiivi luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta 92/43/ETY (luontodirektiivi) sekä direktiivi luonnonvaraisten lintujen suojelusta 79/409/ETY (lintudirektiivi). Lintudirektiivin tavoitteena on muun ohessa kaikkien luonnonvaraisina elävien lintulajien suojelu. Luontodirektiivin yleisenä tavoitteena on edistää luonnon monimuotoisuuden säilymistä suojelemalla luontotyyppejä ja luonnonvaraista eläimistöä ja kasvistoa. Luonto- ja lintudirektiiveihin sisältyvät ne perusteet, joilla Euroopan yhteisön yhteiseen Natura 2000 -verkostoon ehdotettavat ja ilmoitettavat kohteet valitaan.

§:ää on sovellettava Euroopan yhteisön perustamissopimukseen sisältyvän lojaliteettiperiaatteen mukaisesti, mikä tarkoittaa muun ohessa edellä mainituissa direktiiveissä ilmaistujen suojelutavoitteiden huomioon ottamista. Yhteisöoikeudellisesti merkityksellistä kansallista lainsäädäntöä on tulkittava direktiivien sanamuodon ja päämäärän mukaisesti. - Lupaedellytyksiä harkittaessa on erityisesti otettava huomioon hankkeen vaikutusten syvällekäyvyys ja pysyvyys hankealueella ja siellä olevat luontoarvot. - Lupaedellytyksiä harkittaessa on arvioitava, voidaanko hankkeesta aiheutuvia vahingollisia ja haitallisia muutoksia lupamääräyksin vähentää niin, että

§:ssä (468/1994) tarkoitettu luvan epäämiskynnys ei ylity. 1.3.2.4. Luontoarvojen merkitys

§:n (553/1994) tulkinnassa Aluehallintovirasto on katsonut samalla tavoin kuin korkein hallinto-oikeus Vuotos-päätöksessään

§:n (467/1987) tulkinnassa, että harkittaessa, mikä konkreettinen sisältö

§:n (533/1994) ilmaisulle "huomattava vahingollinen muutos ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa" on annettava puheena olevassa yksittäistapauksessa, ratkaisu on tehtävä lainkohdassa säädetyn tunnusmerkistön mukaan ottaen huomioon tuon lainmuutoksen perustelut sekä muun muassa se, minkälainen merkitys luontoarvoille yhteiskunnassa on tarkoitettu antaa lakia vuonna 1994 säädettäessä. Lainmuutosta koskevan hallituksen esityksen kohdassa "5.3 Ympäristövaikutukset" on lausuttu seuraavaa: "Koska vesiasioissa on usein kysymys ympäristönsuojelusta, voidaan asioiden tehokkaammalla käsittelyllä välillisesti myös odottaa olevan myönteinen vaikutus ympäristön tilaan. Välittömiä myönteisiä ympäristövaikutuksia olisi erityisesti ehdotetulla mahdollisuudella tarkistaa voimassa olevia säännöstelylupia. Myös eräiden lupaharkintaa koskevien muutosten tarkoituksena on, että ympäristövaikutukset otetaan huomioon aiempaa paremmin".

§:n yksityiskohtaisissa perusteluissa on hallituksen esityksessä lausuttu seuraavaa: "Pykälän nykyinen sanamuoto kieltää aiheuttamasta huomattavia ja laajalle ulottuvia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa. Sananmukaisesti tulkittuna lainkohta edellyttää, että vahingolliset muutokset ovat sekä huomattavia että laajalle ulottuvia. Ehdotetulla säännöksellä, jonka mukaan kiellettyjä olisivat huomattavat vahingolliset muutokset ympäristön luonnonsuhteissa tai vesiluonnossa ja sen toiminnassa, tavoitellaan ensinnäkin sanonnan yksinkertaistamista. Toisaalta muutoksella pyritään ilmentämään sitä, että vesilaille on pikemminkin ominaista ympäristömuutoksen laadullinen harkinta kuin huomion kiinnittäminen laaja-alaisuuteen sinänsä. Säännös, jossa vaikutusten laaja-alaisuudelle annetaan entistä vähäisempi merkitys, on sopusoinnussa myös ehdotetun 16 luvun 5 §:n kanssa. Laaja-alaisuus tietenkin voi olla yksi huomattavuuden arvioimisen kriteeri. Säännöksen muutoksella ei sinänsä pyritä merkittävästi laventamaan 2 luvun 5 §:n nykyistä, pidättyvää tulkintaa". Ympäristövaliokunta on antanut mietinnön 5/1994 hallituksen esityksestä laiksi vesilain muuttamisesta. Valiokunta on kannanotossaan todennut, että hallituksen esityksessä mainituista syistä ja saamansa selvityksen perusteella valiokunta pitää vesilain muuttamista koskevaa lakiehdotusta tarpeellisena ja periaatteiltaan oikeana. Eräitä yksityiskohtia valiokunta on kuitenkin ehdottanut lakiehdotuksessa täsmennettäväksi.

§ ei ole sisältynyt täsmennettäviin ehdotuksiin. Aluehallintovirasto on katsonut hallituksen esityksessä, erityisesti kohdassa "5.3 Ympäristövaikutukset", lausutun perusteella, että ympäristöarvoja on ollut edelleen tarkoitus korostaa vesilakia vuonna 1994 muutettaessa. 1.3.2.5. Hankkeen vaikutukset yleiseen terveydentilaan Sierilän voimalaitoksen rakentamisen seurauksena kalojen elohopeapitoisuudet nousevat allasalueella ja voimalaitokselta alavirtaan. Katselmuskirjan mukaan Kemijoen veden metyylielohopeapitoisuuden lisäys välittömästi altaan käyttöönoton jälkeen on 16 - 110 %. Metyylielohopean lisäys pienenee ja noin kymmenen vuoden kuluessa se on lähempänä alempaa lukua. Tämä aiheuttaa sen, että petokalojen (hauki, made) elohopeapitoisuus nousee yleisesti tasoon yli 0,5 mg/kg noin 10 vuoden ajanjaksolla voimalaitoksen käyttöönoton jälkeen. Kilon painoisten petokalojen elohopeapitoisuus on todennäköisesti useampana vuonna 0,7 - 0,8 mg/kg. Suurien ja vanhojen yksilöiden elohopeapitoisuus nousisi yli arvon 1 mg/kg. Alueen luonnontilaisiin järviin verrattuna kohonnutta elohopeatasoa on todennäköisesti mitattavissa vielä 10 - 15 vuotta rakentamisen jälkeen. Ahvenen pitoisuustaso todennäköisesti tulee ylittämään raja-arvon 0,5 mg/kg rakentamisen jälkeen. Ihmisen elimistöön kertyvä elohopea on pääosin peräisin ravinnoksi käytettävästä kalasta. Kalojen elohopeapitoisuuden nousu saattaisi ainakin osassa kaloja ravintonaan käyttäviä ihmisiä lisätä terveysriskejä. Kaloja tulisi syödä kuitenkin huomattavissa määrin, jotta terveydellisiä haittavaikutuksia ilmenisi. Lupamääräyksiin sisältyy velvoite kalojen elohopeapitoisuuden tarkkailusta ja tarkkailutietojen toimittamisesta asianomaiselle terveydensuojeluviranomaiselle. Terveydensuojeluviranomaisella on velvollisuus tarvittaessa tiedottaa kalojen käyttörajoituksista. Vahingollisten terveysvaikutusten aiheutumista voidaan ehkäistä tehokkaalla tiedottamisella. Näin toimittaessa kalojen elohopeapitoisuuden nousu ei vaaranna yleistä terveydentilaa. Sierilän voimalaitoksen rakentamistyöt aiheuttavat vesistön kiintoainepitoisuuden lisääntymistä ja vesistön samentumista. Veden ravinnepitoisuudet eivät kuitenkaan nouse korkeiksi eikä rakentaminen rehevöitä vesistöä. Vedenkorkeuden nosto vaikuttaa pohjavesien purkautumiseen. Hankkeen vaikutusalueella sijaitsevat Tahtamavaaran ja Jokkavaaran pohjavesialueet. Vaikutukset pohjavesialueisiin ovat ennalta arvioiden vähäiset. Rakentaminen ei vaaranna yleistä terveydentilaa pinta- tai pohjaveden laadun muuttumisen seurauksena. Pinta- ja pohjaveden laadun tarkkailu sisältyy lupamääräyksiin. Padotusaltaan alueella on noin 13 kilometriä vesijohdon runkolinjaa, joka siirretään ennen vedenkorkeuden nostoa. Veden noston seurauksena pilaantuu tai mahdollisesti pilaantuu eräitä talousvesikaivoja. Lupa-määräyksiin sisältyy velvoite liittää eräät tilat vesijohtoverkostoon ja tarkkailla talousvesikaivoja ja ryhtyä tarvittaessa toimenpiteisiin. Veden käytöstä ei aiheudu terveyshaittaa, eikä hanke tältä osin vaaranna yleistä terveydentilaa. Toimitusmiehet ovat katsoneet, että voimalaitoksen useita kymmeniä vuosia kestänyt suunnitteluvaihe on aiheuttanut ja mahdollinen rakentamisvaihe aiheuttaa paikalliselle väestölle henkisiä kärsimyksiä, joilla voi olla vaikutuksia muun muassa ihmisten henkiseen terveydentilaan. Aluehallintovirasto on todennut, että Sierilän voimalaitoshankkeen vireilläolo on mitä ilmeisimmin vaikuttanut alueen joidenkin asukkaiden mielialaan negatiivisesti. Asiassa ei ole kuitenkaan tullut esille, että hanke olisi henkisten kärsimysten kautta konkreettisesti vaarantanut ihmisten terveyttä, esimerkiksi vakavien sairastumisien vuoksi. On myös hyvin epätodennäköistä, että Sierilän voimalaitoshankkeen toteutuessa alueella esiintyisi yleisesti terveydentilaan vaarallisesti vaikuttavaa henkisistä kärsimyksistä johtuvaa sairastumista. Tältä osin aluehallintovirasto on katsonut, että hanke ei vaaranna yleistä terveydentilaa. Edellä lausutun perusteella aluehallintovirasto on katsonut samoin kuin katselmustoimituksen toimitusmiehet, että hanke ei vaaranna yleistä terveydentilaa

§:n tarkoittamalla tavalla. 1.3.2.

1. Hankkeen vaikutukset ympäristön luonnonsuhteisiin sekä vesiluontoon ja sen toimintaan 1.3.2.6.
2. Luontoarvot ja hankkeen vaikutukset niihin Maisema Hankkeen vaikutusalue kuuluu Peräpohjolan vaara- ja jokiseutuun. Oman leimansa maisemakuvalle antavat hienojakoiset jokisedimentit ja kerrostumat jyrkkine eroosiotörmineen. Luonnontilaista rantaa on Sierilän ja Vanttauskosken välillä noin 24 km, josta vyörytörmiä on noin kolmannes. Merkittäviä maisema-alueita ovat joen mutkat Oikaraisella ja Sieriniemessä sekä kapenevat, karikkoiset jokiosuudet Körkönkarin, Tikkasenkarin ja Tervakarin alueilla. Vaikutusalueella sijaitsee Körkön valtakunnallisesti merkittävä kulttuurihistoriallinen ympäristö. Nykytilanteessa maisemakuva on talviaikana avara, valoisa ja rauhallinen, sillä ihmistoiminnan vaikutukset ja maisemavauriot peittyvät lumen alle. Kemijoen jääpeite sekä alueen sulapaikat erottuvat talvisessa maisemassa. Vedenkorkeuden vaihtelun vuoksi jääpeite on Vanttauskoskelta alavirtaan paikoin murtunutta, aaltoilevaa ja epätasaista. Kemijoen pääuoman sulkeva voimalaitospato, rantapadot, maapadot, koneasema, kytkinkenttä, ala- ja yläkanava sekä läjitysalueet muuttavat maisemaa Sieriniemen ja Petäjäniemen lähialueilla. Ranta- ja maapatojen yhteispituus on noin 5 km ja ne sijoittuvat usean tilan alueelle vaikuttaen asukkaiden jokinäkymään. Noin 32 kilometrin pituisella patoallasalueella vedenkorkeus nousee 2 - 6 metriä. Uoman sulkevaan patoon rajoittuu noin neljän kilometrin pituinen järvimäinen osuus Savimukkaan saakka. Patoallas on leveimmillään noin 900 metriä Heinisuvannon kohdalla. Alavia rantatasanteita jää veden alle ja ranta-alueista tulee osittain jyrkkätörmäisiä. Virta- ja koskialueet muuttuvat suvanto- ja allasalueiksi. Patoallasalueella vedenkorkeuden vuorokautinen vaihtelu tasaantuu huomattavasti ja sen rantoja kuluttava vaikutus heikkenee. Voimalaitokselta alavirtaan voimistuva vedenkorkeuden vuorokausivaihtelu aiheuttaa ranta-alueiden syöpymisiä. Padotusaltaalla rannoista on noin 13 km sortuvia rantatörmiä, 40 km epävakaita törmiä ja 12 km vakaita törmiä. Eroosio kiihtyy arviolta 5 - 10 vuoden ajan, kunnes törmiin muodostuu uusi tasapainotila. Talvinen jokimaisema muuttuu, kun jääkansi patoallasalueella tulee pääasiassa vahvistumaan. Allasalueen koski- ja virtapaikkojen sula-alueet pienenevät. Voimalaitokselta alavirtaan jääkannen muodostuminen vaikeutuu Olkkakoskelle saakka ja sula-alueet lisääntyvät. Voimistuvan vedenkorkeuden vaihtelun vuoksi on odotettavissa, että ranta-alueilla jääkansi paksuuntuu ja tarttuu rantatörmiin aiheuttaen törmien syöpymistä. Maisemaan kohdistuvia vaikutuksia voidaan lupamääräyksissä annettavin toimenpidemääräyksin lieventää. Syöpyvät ranta-alueet määrätään suojattavaksi ja eräät ranta-alueet maisemoitavaksi. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaan Körkönniemen maisemointiin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Läjitysalueille sekä ranta- ja maapadoille asetetaan enimmäiskorkeudet ja läjitysalueiden maisemoinneista annetaan määräykset. Maisemallisesti arvokkaat eroosiotörmät jätetään luonnontilaisiksi. Maisemakuva muuttuu voimalaitoksen rakentamisen seurauksena, mutta maisemalliset vaikutukset eivät ole sellaisia, että ne

§:n tarkoittamalla tavalla aiheuttaisivat huomattavia vahingollisia muutoksia ympäristön luonnonsuhteissa. Alueen luontokohteet, arvokkaat elinympäristöt ja kasvillisuus Alueelle on tyypillistä korkeat eroosiotörmät, joiden kasvillisuuden peittävyys on alhainen. Neljännes padotusalueen pinta-alasta on kuusi- ja lehtipuuvaltaisia tuoreita ja lehtomaisia kankaita sekä lehtoja. Jokivartta ylävirtaan metsät ovat pääosin mäntyvaltaisia, kuivahkoja tai kuivia kankaita. Soita on vähän ja ne ovat pääasiassa karuja tai keskiravinteisia nevoja, rämeitä ja korpia. Rehevämpiä soita, kuten ruoho-, heinä- ja lehtokorpia on muodostunut muun muassa vanhoihin jokiuomiin. Tiheän jokivarsiasutuksen vuoksi kolmannes padotusalueesta on kulttuurikasvillisuutta. Arvokkaimpia elinympäristöjä ovat vanhojen jokiuomien edustalle syntyneet tulvalehdot ja jokivarren kulttuurivaikutteiset niityt. Kasvistollisesti arvokkaimpia alueita ovat Pappilanniityt, Heinisuvannon niittyranta, Kamsaniemi, Lapinsaari, Kuohunkisaaren ympäristö, Ryytäkinmukka, Veitsikankaan rantaniityt ja Viirin alue. Hakemusasiakirjojen mukaan alueella tavataan yhtätoista Etelä-Lapin alueella uhanalaiseksi luokiteltua putkilokasvilajia sekä kolmea alueellisesti uhanalaista tai silmälläpidettävää sammallajia. Putkilokasvilajeista pitkäpääsara ja suikeanoidanlukko kuuluvat varsinaisiin alueellisesti uhanalaisiin lajeihin kuuluessaan luokkaan vaarantunut (V) ja loput yhdeksän ovat silmälläpidettäviä (St, Sh tai Sp) lajeja. Sammalista korpihohtosammal on alueellisesti erittäin uhanalainen (E) ja viitasammal ja tulvasammal silmällä pidettäviä (Sh). Putkilokasveista suikeanoidanlukko, laaksoarho ja suomentähtimö ja sammalista tulvasammal ovat samalla valtakunnallisesti silmälläpidettäviä lajeja. Sammalista korpihohtosammal kuuluu EU:n luontodirektiivin liitteessä II lueteltuihin yhteisön tärkeinä pitämiin lajeihin. Vuonna 2000 uusitun uhanalaisuusluokituksen mukaan edellä mainituista sammallajeista tulvasammal on luokiteltu valtakunnallisesti silmällä pidettäviin (NT) lajeihin ja korpihohtosammal valtakunnallisesti vaarantuneisiin (VU) lajeihin. Hankkeen vaikutusalueella (4b = pohjoisboreaalinen vyöhyke, Perä-Pohjola) viitasammal kuuluu luokkaan LC eli elinvoimaisiin lajeihin, joiden säilyminen arvioidaan tulevaisuudessa turvatuksi. Tulvasammalta esiintyy alueella, mutta sitä ei ole luokiteltu siellä uhanalaiseksi lajiksi. Putkilokasvilajeista suikeanoidanlukko, laaksoarho, pohjannoidanlukko ja siperianvehnä ovat valtakunnallisesti uhanalaisia lajeja ja ne on luokiteltu uhanalaisuusluokituksessa luokkaan vaarantuneet (VU) kasvilajit. Suomentähtimö ja ahonoidanlukko ovat valtakunnallisesti silmällä pidettäviä (NT) lajeja. Perä-Pohjolan alueella pitkäpääsara kuuluu elinvoimaisiin (LC) lajeihin. Suomentähtimöä, ahonoidanlukkoa ja lettotähtimöä esiintyy Perä-Pohjolan alueella, mutta ne eivät ole siellä uhanalaisia lajeja. Mutayrtti ja oikovesirikko kuuluvat luokkaan LC eli elinvoimaisiin lajeihin, joiden säilyminen arvioidaan tulevaisuudessa turvatuksi. Uhanalaisuusluokitus on uusittu vuonna 2010 ("Suomen lajien uhanalaisuus, Punainen kirja 2010"). Sen mukaan laaksoarhon luokitus on muuttunut valtakunnallisesti vaarantuneesta (VU) silmällä pidettäviin (NT) lajeihin. Muiden edellä sanottujen lajien luokituksiin ei ole tehty muutoksia. Edellä mainituista uhanalaisista lajeista laaksoarho on luonnonsuojeluasetuksen liitteen 3 (

1. a)mukainen koko maassa rauhoitettu kasvilaji. Tämän lisäksi se on EU:n luontodirektiivin (92/43/ETY) liitteen IV
2. b)mukainen yhteisön tärkeänä pitämä kasvilaji, joka edellyttää tiukkaa suojelua. Sierilän voimalaitoshanke vaikuttaa alueen luonnonympäristöön. Hankkeen toteuttamisen seurauksena jää veden alle noin 5 km 2 maaekosysteemejä. Niiden toimivuudelle ovat tärkeitä eroosio ja tulva. Eroosio yhdessä virtaavan veden kanssa ylläpitää jatkuvaa loivien ja jyrkkien rantojen vaihtelua sekä matalikoiden ja syvänteiden vuorottelua. Ekosysteemien toimivuudelle ja elinympäristöjen uudistumiselle on eroosion jatkuminen ensiarvoisen tärkeää. Eroosio voidaan turvata välttämällä rantojen tarpeetonta suojaamista ja suojausmenetelmien valinnalla. Tältä osin on annettu lupamääräys. Toinen hankealueen ekosysteemeille tärkeä prosessi on tulva ja sen mukana kulkeutuvan aineksen laskeutuminen jokiuomaan ja tulvatasanteille. Voimalaitoksen rakentamisen jälkeen uoman pohja syöpyy aiempaa voimakkaammin jokiosuuden yläosalta ja aines laskeutuu alaosalle. Sedimentin kulkeutuminen altaan yläosassa pienenee tulva-aikana noin puoleen ja kokonaismäärä neljäsosaan. Altaan alaosassa sedimenttiä kulkeutuu vain suurten tulvavirtaamien aikana. Sedimentaation pieneneminen tulee hidastamaan tulvaelinympäristöjen uusiutumista ja vähentämään etenkin näiden lajien pioneerilajien kasvupaikkoja. Voimalaitosaltaan alaosassa tulvavaikutus pienenee selvästi, eikä siellä ole edellytyksiä laajojen tulvahabitaattien syntymiselle. Niiden säilyttäminen Kuohunkijokisuistossa ja alueen lukuisten purojen varrella edesauttaa tulvanalaisten rantametsien, pensaikkojen ja kosteikkojen sekä niiden lajiston säilymistä. Myös kosteikkoihin luokiteltavat matalikot jätetään pääosin luonnontilaan lukuun ottamatta erityiseen käyttöön otettujen rantojen välitöntä ympäristöä. Uusia arvokkaita kosteikkoja syntyy veden noston myötä muun muassa Majavaojan varrelle ja Mustajängälle. Tulvahabitaattien turvaamiseksi on annettu lupamääräys. Voimalaitoshanke heikentää alueella esiintyvien uhanalaisten putkilokasvien kantoja. Etelä-Lapin alueella esiintyvistä kasveista hanke vaikuttaa eniten pitkäpääsaran ja siperianvehnän alueelliseen kantaan ja myös suikeanoidanlukon paikalliset kannat saattavat heikentyä. Sammalista korpihohtosammal kärsii rakentamisesta eniten ja myös tulvasammalen Etelä-Lapin kanta saattaa heikentyä hankkeen toteuttamisen seurauksena. Pitkäpääsara on Perä-Pohjolan alueella elinvoimainen (LC) laji, joten hankkeen vaikutuksista huolimatta lajin suotuisa suojelutaso säilyy. Tulvasammal ei puolestaan ole alueella uhanalainen laji ja myös sen suojelutaso säilyy hankkeen vaikutusalueella suotuisana. Siperianvehnä, suikeanoidanlukko ja korpihohtosammal ovat uhanalaisia, luokkaan vaarantuneet (VU) kuuluvia lajeja. Uhanalaisuusluokitus VU tarkoittaa sitä, että laji ei täytä äärimmäisen uhanalaisten tai erittäin uhanalaisten lajien kriteerejä, mutta siihen kohdistuu suuri uhka keskipitkällä aikavälillä hävitä luonnosta minkä tahansa kriteerin perusteella määriteltynä. Lähtökohtaisesti uhanalaisten lajien suojelutaso ei ole suotuisa, koska niiden luontainen säilyminen Suomessa on vaarantunut. Laissa ei ole säädetty uhanalaisten lajien hävittämiskieltoa eikä niihin liity välittömiä suoraan laissa ilmaistuja oikeusvaikutuksia. Mainittujen, hankkeen vaikutusalueella olevien valtakunnallisesti uhanalaisten lajien nykyinen suojelutaso alueella voidaan säilyttää määräämällä toimenpiteitä suojelutason turvaamiseksi. Lupamääräyksissä on annettu tällainen toimenpidemääräys. Rauhoitetuista lajeista esiintyy Sierilän alueella laaksoarhoa parissakymmenessä kohteessa pääasiassa tulvametsissä ja perinnebiotoopeilla. Näistä padotuksen tai patorakennelmien alle jää noin 80 %. Luonnonsuojelulain 42 §:n 2 momentin mukaan rauhoitetun kasvin tai sen osan poimiminen, kerääminen, irtileikkaaminen, juurineen ottaminen tai hävittäminen on kielletty. Sama koskee soveltuvin osin kasvin siemeniä. Koska kysymyksessä on myös EU:n luontodirektiivin liitteen IV
3. b)mukainen tiukkaa suojelua vaativa laji, voi ELY-keskus luonnonsuojelulain 49 §:ssä säädetyin edellytyksin myöntää poikkeuksen luonnonsuojelulain 42 §:n 2 momentin kiellosta. Lajin hävittäminen tai siirtäminenkin on kiellettyä ilman poikkeuslupaa. Voimalaitoshankkeen toteuttamisen edellytyksenä on, että padotuksen tai patorakenteiden alle jäävien laaksoarhojen hävittämiselle on ELY-keskuksen myöntämä poikkeuslupa. Tältä osin ELY-keskus asiantuntijaviranomaisena suorittaa poikkeusluvan myöntämisen edellytysten harkinnan, muun muassa sen säilyykö laaksoarhojen suojelutaso suotuisana hankkeen toteuttamisesta huolimatta. Voimalaitoksen rakentamistöitä ei saa aloittaa ennen kuin luvan saajalla on lainvoimainen poikkeuslupa laaksoarhojen hävittämiseen. Tältä osin on annettu lupamääräys. Lisäksi on annettu lupamääräys laaksoarhon muiden kuin tuhoutuvien, hankealueella olevien populaatioiden säilymisen turvaamiseksi. Linnusto Sierilän ja Vanttauskosken välisellä alueella on tyypillistä Keski-Lapin jokivarsilajistoa. Alueella tavataan joitakin levinneisyydeltään eteläisiä lajeja. Linnuston tiheydeksi arvioidaan noin 110 paria/km2. Elinympäristöistä tärkeimpiä ovat lehtomaiset puronvarsimetsät, rantakoivikot, kosteikot, matalat ravinteiset lahdet ja eroosiotörmät. Sierilän alueen uhanalaisiksi luokitellut lintulajit ovat tyypillisiä metsälajeja, joiden paikallisia kantoja hanke ei vaaranna. Alueen tärkein ja tyypillisin lintulaji on törmäpääsky. Koko Suomen törmäpääskykannasta arvioidaan Sierilän alueella elävän noin 4 %. Lajin esiintyminen ei keskity Eurooppaan, mutta sen arvellaan taantuneen Euroopassa huomattavasti. Tämän vuoksi laji on listattu ns. SPEC3-lajiksi. Voimalaitoksen rakentamisen aikana melu, pöly ja myös muut tekijät voivat häiritä alueen lintujen pesintää. Törmäpääskyt saattavat helposti pesiä läjityskasoihin, jolloin poikueita voi maansiirtotöiden yhteydessä tuhoutua. Nykyisten rantatörmien muuttuessa rakentamisen tai törmien umpeen kasvamisen seurauksena törmäpääskyjen pesintä heikentyy tai osalla alueesta estyy kokonaan. Kahlaajien ja vesilintujen levähdys-, pesimä- ja ravintokohteita jää padotuksen alle patoaltaan keski- ja alaosissa. Vesi- ja rantalintujen ja törmäpääskyjen pesiä voi tuhoutua vedenkorkeuden nousun ja vaihtelun seurauksena lähinnä voimalaitokselta alavirtaan muutamien kilometrien matkalla. Linnustolle aiheutuvia haittoja voidaan välttää keskittämällä rakentamistyöt, raivaukset, rannansuojaukset ja muut häiriötä aiheuttavat työt lintujen pesimäkauden ulkopuolelle eli elo - huhtikuun väliselle ajalle. Törmäpääskypopulaatioiden säilyttämiseksi vältetään tarpeetonta rannansuojausta ja valitaan sopivat suojausmenetelmät. Lisäksi säilytetään riittävä määrä matalikkoja ja kosteikkoalueita ruokailu- ja kerääntymisalueina ja rakennetaan tekopesiä pesimätilanteen helpottamiseksi. Näillä toimenpiteillä voidaan estää linnustolle, ja etenkin törmäpääskyille aiheutuvat haittavaikutukset. Haittojen estämiseksi on annettu lupamääräys. Apilakirjokääriäinen Hankkeen vaikutusalueella esiintyy äärimmäisen uhanalaisen (CR) ja erityisesti suojeltavan apilakirjokääriäisen ainoa tunnettu esiintymisalue Suomessa. Hankkeen toteuttamisen seurauksena esiintymisalue tuhoutuu ja apilakirjokääriäinen todennäköisesti häviää Suomesta ilman suunnitelmallisia ja oikein kohdennettuja toimenpiteitä. Hakemuksen täydennyksen liitteenä L17 olevan selvityksen mukaan populaation säilyttämiseksi voivat teoriassa tulla kyseeseen siirtoistutus, elinympäristön siirto ja nykyisen esiintymisniityn pengerrys. Näistä niityn pengerrys on ainoa toimenpide, jonka avulla nykyinen esiintymispaikka voidaan säilyttää. Luonnonsuojelulain 47 §:n 2 momentin mukaan erityisesti suojeltavan lajin säilymiselle tärkeän esiintymispaikan hävittäminen tai heikentäminen on kielletty. Pykälän 3 momentin mukaan kielto tulee voimaan, kun ELY-keskus on päätöksellään määritellyt erityisesti suojeltavan lajin esiintymispaikan rajat ja antanut päätöksen tiedoksi alueen omistajille ja haltijoille. Lapin ympäristökeskus (nykyisin Lapin ELY-keskus) on 19.12.2008 antamallaan päätöksellä määritellyt päätöksen liitekartasta ilmenevästi erityisesti suojeltavan apilakirjokääriäisen säilymiselle tärkeän esiintymispaikan rajat. Päätös on annettu julkipanon jälkeen ja se on annettu erikseen saantitodistuksella tiedoksi alueen omistajille. Näin ollen luonnonsuojelulain 47 §:n 2 momentin kielto on tullut voimaan kyseisen alueen osalta. Edellä sanotun mukaisesti lainvoimaisella päätöksellä rajatun apilakirjokääriäisen esiintymispaikan hävittäminen on kielletty. Hävittämiskielto on voimassa niin kauan, kunnes erityisesti suojeltavan lajin esiintymispaikan suojelun lakkauttamisesta tehdään päätös tai ELY-keskus myöntää luonnonsuojelulain 48 §:n 2 momentin nojalla luvan poiketa 47 §:ssä säädetystä rauhoitussäännöksestä. Hävittämiskiellon voimassaoloon ei vaikuta se, että apilakirjokääriäinen mahdollisesti saadaan onnistuneesti siirtoistutettua muualle tai se, että apilakirjokääriäisen nykyinen elinympäristö siirretään esimerkiksi kauemmas jokivarresta rajausalueen ulkopuolelle. Hakemuksen mukaisen suunnitelman toteuttamisen seurauksena jäisi apilakirjokääriäisen rajatusta esiintymisalueesta suurin osa veden alle. Se tarkoittaisi esiintymisalueen lainvastaista hävittämistä. Näin ollen ennen rakentamistöiden aloittamista luvan saajalla on oltava lainvoimainen poikkeuslupa esiintymispaikan hävittämiselle. ELY-keskus poikkeuslupaviranomaisena ja asiantuntijaviranomaisena arvioi, onko poikkeusluvan myöntämiselle lainmukaisia edellytyksiä. Lupamääräyksissä asetetuin velvoittein turvataan, ettei voimalaitoksen rakentamista aloiteta ennen kuin asia on lainvoimaisesti ratkaistu apilakirjokääriäisen osalta. Aluehallintovirasto on todennut lisäksi, että luvan saaja on 19.5.2010 aluehallintovirastossa pidetyssä neuvottelussa ilmoittanut hakevansa laaksoarhon ja apilakirjokääriäisen osalta hankkeen toteuttamiseksi tarvittavat poikkeusluvat vasta sen jälkeen, kun vesilain mukainen lupa-asia on ratkaistu ja mahdollinen voimalaitoksen rakentamislupa on saatu. Aluehallintovirasto on katsonut, että vesilain mukainen lupaharkinta voidaan suorittaa, vaikkei luvan saaja ole etukäteen esittänyt poikkeuslupia ottaen huomioon lupapäätöksessä annetut poikkeusluvan hakemista koskevat määräykset. 1.3.2.6.2. Hankkeen vaikutukset vesiluontoon ja sen toimintaan Vaikutukset vedenkorkeuksiin ja virtaamiin Voimalaitokselta ylävirtaan muodostuu patoallas. Vedenkorkeus nousee voimalaitospadolla noin 6 metriä, Tikkasenkarilla noin 4,5 metriä ja Vanttauskoskella noin 2 metriä. Voimalaitospadolla vedenkorkeus nousee tasoon N 43 +82,00 m. Vanttauskosken voimalaitoksen alavesi nousee tasoon N 43 +82,60 m. Hakemussuunnitelman mukaan patoaltaalla vuorokautiset vedenkorkeudet vaihtelevat vain vähän. Vanttauskosken alavesi vaihtelee noin 40 cm (nykyinen vaihtelu noin 150
4. cm)ja Sierilän voimalaitoksen ylävesi noin 30 cm (nykyinen vaihtelu noin 50 cm). Voimalaitokselta alavirtaan vuorokautinen vedenkorkeuden vaihtelu kaksinkertaistuu nykyisestä alakanavan suulla, Sieriniemen mutkan alueella ja Oikaraisen kylän alueella. Nykyisin normaalissa käyttötilanteessa kesällä vuorokautinen vedenkorkeuden vaihtelu Raudanjokisuussa on noin 40 - 50 cm. Voimalaitoksen rakentamisen jälkeen vuorokautinen vedenkorkeuden vaihtelu Raudanjokisuussa saa olla enintään 0,8 m. Vedenkorkeuden vuorokausivaihtelun lisääntyminen ulottuu Olkkakosken alapuolelle, jonka jälkeen vaikutukset ovat vähäiset. Tulvavedenkorkeudet muuttuvat patoaltaalla seuraavasti: Tulvakorkeudet (N 43 +
5. m)virtaamilla HQ 1/100 ja HQ 1/250 nykytilassa ja Sierilä rakennettuna Taulukko 1 Hankkeen vaikutuksesta allasalueen virtaamat tasoittuvat. Muutoin hankkeella ei ole vaikutuksia Kemijoen virtaamiin. Tulvaluukkujen ja alakanavan väliin jäävä vesialue säilyy vesialueena. Vedenkorkeutta voimalaitoksen rakentamisen jälkeen on arvioitu laskelmin ja se käy alimmillaan simuloidun tarkastelujakson 30.8. - 12.9.2005 aikana tasolla N 43 +74,20 m - N 43 +74,30 m. Tulvavedenkorkeudet tulvaluukkujen ja voimalaitoksen alakanavan välisellä alueella laskevat hieman nykyisestä. Lupamääräyksissä on annettu määräykset sallituista juoksutuksista ja vedenkorkeuksista ja niiden tarkkailusta. Vaikutukset jääolosuhteisiin Hankkeen vaikutuksesta Sierilän allasalueen jääkansi pääosin vahvistuu. Allas-alueen koski- ja virtapaikkojen sula-alueet pienenevät. Voimalaitokselta alavirtaan jääkannen muodostuminen vaikeutuu Olkkakoskelle saakka ja sula-alueet lisääntyvät. Vedenkorkeuden vaihtelun vuoksi on odotettavissa, että ranta-alueilla jää paksuuntuu ja tarttuu rantatörmiin aiheuttaen törmien syöpymisiä. Voimalaitokselta alavirtaan aiheutuvia haitallisia vaikutuksia jääolosuhteisiin voidaan lieventää säätelemällä juoksutuksia erityisesti jääkannen muodostumisen aikana luvan saajan esittämällä tavalla. Haittojen ehkäisemiseksi on annettu lupamääräys. Vaikutukset vedenlaatuun Vesirakennustyöt, erityisesti märkätyönä tehtävät työt lisäävät veden kiintoainepitoisuutta ja sameutta. Pitoisuudet vastaavat kevättulvan aikaisia huippupitoisuuksia, mutta lyhytaikaisia korkeampiakin pitoisuuksia saattaa esiintyä. Veden ravinnepitoisuudet eivät nouse korkeiksi, joten rakentaminen ei vaikuta juurikaan vesistöä rehevöittävästi. Sierilän rakennustöiden on arvioitu kestävän noin kolme vuotta. Muutoksia vedenlaadussa arvioidaan havaittavan vielä 1 - 2 vuotta voimalaitoksen käyttöönoton jälkeen lähinnä liettymisenä, joten rakennusvaiheen vaikutus vedenlaatuun kestää noin 4 - 5 vuotta. Rakentamisen jälkeen pysyvämpiä vedenlaatumuutoksia voi ilmetä Petäjäniemen padon ja alakanavan välisellä jokijaksolla. Sierimutkan alaosan vesi vastaa laadultaan Kemijoen pääuoman vettä. Voimalaitoksen juoksutuksista riippuen voi veden vaihtuminen alueen yläosassa olla ajoittain heikkoa, mikä voi pitkien hellejaksojen aikana aiheuttaa levätuotantoa ja pintojen limoittumista. Tulva-aikaiset ohijuoksutukset vaikuttavat sen, ettei alueella aiheudu liettymisongelmia. Hankkeella ei ole merkittävää pysyvää vaikutusta vedenlaatuun. Vedenlaadun tarkkailusta on annettu lupamääräys. Tarkkailun tulosten perusteella on tarvittaessa ryhdyttävä toimenpiteisiin vedenlaadun parantamiseksi. Kiintoaineen kulkeutuminen Voimalaitospaikalta ylävirtaan nykyisin herkästi liikkuvat pohjan hiekkakerrostumat asettuvat aloilleen. Voimalaitokselta alavirtaan olevista hiekkasärkistä sekä Nuottisaaren ylä- ja alavirtaan olevilta alueilta irtoaa joen pohjasta ainesta. Se kulkeutuu alavirtaan laskeutuen suvantoalueille. Luvan saaja on määrätty tarkkailemaan kiintoaineen kulkeutumista ja ryhtymään tarvittaessa toimenpiteisiin aiheutuvien haittojen poistamiseksi. 1.3.2.6.3. Hankkeen vaikutukset kalastoon ja kalastukseen sekä rapuun ja ravustukseen Hankkeella on sekä väliaikaisia että pysyviä vaikutuksia kalastoon ja kalastukseen. Väliaikaiset vaikutukset johtuvat lähinnä märkätyönä tehtävistä veden samentumista aiheuttavista töistä. Merkittävimmät pysyvät muutokset aiheutuvat patoamisesta johtuvasta vesisyvyyden kasvusta ja virtausnopeuden hidastumisesta. Vesisyvyyden kasvun myötä nivat ja virta-alueet häviävät. Voimalaitospato muodostaa myös fyysisen esteen vesieliöstön liikkumiselle, joten kalasto ja pohjaeläimistö muuttuvat virtavesilajistosta järvimäisempiä olosuhteita suosivan lajiston suuntaan. Pysyvät muutokset voidaan jakaa kolmeen ryhmään: muutokset padotusalueella, muutokset voimalaitokselta alavirtaan ja muutokset voimalaitosaltaaseen laskevien sivujokien kalastossa. Hankealueen saalislajeista tärkeimmät ovat olleet kirjolohi, harjus ja hauki. Myös taimen, siika ja ahven ovat yleisiä ja tärkeitä saaliskaloja. Kalakantoja on hoidettu mittavin istutuksin. Kirjolohisaalis on kokonaan ja taimensaaliista valtaosa istutuksista peräisin. Harjus- ja siikasaaliista on istutettua alle 50 %. Hankkeella on todennäköisesti suurin negatiivinen vaikutus voimalaitosaltaaksi muodostuvan nykyisen Kemijoen harjuskantaan, joka tulee selvästi heikentymään. Olkkakoskessa harjuskanta ei kärsi yhtä voimakkaasti. Harjuksen istutuksista saatujen kokemusten perusteella on epätodennäköistä, että harjussaaliin aleneminen voimalaitokselta ylävirtaan voidaan ehkäistä istutuksin. Harjuskanta kuitenkin säilynee altaan virtaavassa yläosassa. Voimalaitosaltaaseen laskevissa Kuohunkijoessa ja Kampsajoessa on molemmissa harjuksen poikastuotantoa ja voi olla, että pääuoman harjuskannan taantuminen heikentää myös sivujokien harjuskantaa. Muilta Kemijoen voimalaitosaltailta saadut kokemukset eivät kuitenkaan tue tätä olettamaa. Myös voimalaitosaltaan taimen- ja siikakannat heikentyvät, mutta niiden säilyminen voidaan turvata istutuksin. Hauki- ja ahvensaaliit kasvavat selvästi ja kompensoivat osaltaan muiden lajien alenevia saaliita. Negatiivisena ilmiönä särkikalojen kannat kasvavat. Suunnitellun Sierilän voimalaitoksen vaikutusalueella ei ole tällä hetkellä pyyntivahvuista rapukantaa. Vesipinta-alan kasvun seurauksena ravun elinalueet todennäköisesti lisääntyvät. Rapukanta voidaan palauttaa istutuksilla. Sierilästä alavirtaan olevilta Kemijoen patoaltailta saatujen kokemusten perusteella Sierilän voimalaitoksen vaikutusalueelle voi muodostua vähintään ennen raputuhoa olleen kannan vahvuinen rapukanta. Hankkeella on vaikutuksia myös kalastustapoihin. Voimalaitosaltaalla perho- ja heittokalastus vähenee ja olosuhteet vetouistelulle ja seisovilla pyydyksillä kalastamiseen parantuvat. Voimalaitokselta alavirtaan ei kalastustavoissa tapahdu merkittäviä muutoksia. Lisääntyvä vedenkorkeuden vaihtelu tosin vaikeuttaa seisovilla pyydyksillä kalastamista ja rapumertojen pitämistä. Erityisesti voimalaitospadon ja alakanavan välisellä Sieriniemen alueella seisovilla pyydyksillä kalastaminen heikkenee olennaisesti vedenkorkeuden vaihtelun ja virtaussuunnan muutosten vuoksi. Yhteenvetona voidaan todeta, että hankkeella on huomattavia vaikutuksia kalastoon ja kalastukseen. Harkittavaksi tulee ovatko nämä vaikutukset sellaisia, jotka

§:n tarkoittamalla tavalla muodostavat ehdottoman luvanmyöntämisesteen. Lakia 467/1987 koskevassa hallituksen esityksessä 266/1984 vp säännökseen tehtyä lisäystä "vesiluonnon ja sen toiminnan vahingollisesta muuttumisesta" on perusteltu sillä, että ekologiset näkökohdat tulisivat huomioon otetuiksi lupaharkinnassa. Lain esitöiden mukaan lainmuutoksella ei tarkoitettu laajentaa olennaisesti luvanmyöntämiskiellon alaa, vaan kiinnittää harkinnassa huomiota luonnon toimintamekanismeihin. Esimerkkinä ekologisen kriteerin soveltuvuudesta tuotiin esille tilanne, jossa vesikasvillisuus ja -eläimistö tuhoutuisi niin, ettei kalakantoja pystyttäisi erityisin toimenpiteinkään elvyttämään. Sierilän voimalaitoksen rakentamisen seurauksena vesiluonto ei muutu pysyvästi eikä edes väliaikaisesti sellaiseksi, että alueen kalakannat menetettäisiin. Kalakantoihin tulee muutoksia, mutta niitä voidaan lieventää toimenpiteillä. Aluehallintovirasto on katsonut, että suoritettavien toimenpiteiden jälkeen kalasto- ja kalastusvaikutukset ja ympäristömuutokset eivät ole sellaisia, jotka muodostaisivat

§:n tarkoittamalla tavalla ehdottoman luvanmyöntämisesteen. Määrätyillä velvoitteilla ei voida kaikkia vahinkoja ja haittoja ehkäistä. Ne on määrätty korvattavaksi. Aluehallintovirasto on tehnyt toimitusmiesten esityksestä poikkeavan, jäljempää kalataloudellisten vahinkojen perusteluista ilmenevän arvion ja määrännyt lupamääräyksistä ilmenevät velvoitteet ja korvaukset. 1.3.2.6.4. Johtopäätökset hankkeen vaikutuksista luonnonarvoihin Hankkeella on edellä kuvatun mukaisesti vaikutuksia alueen luonnonarvoihin. Niihin kohdistuvia haittoja ei ole kaikilta osin mahdollista estää toimenpitein. Hankealue ei kuulu Natura 2000 -päätöksellä suojeltuihin alueisiin. Voimalaitoksen rakentaminen ja käyttäminen eivät ratkaisevalla tavalla heikennä allasalueella esiintyvien tärkeiden elinympäristöjen ja niistä riippuvaisten uhanalaisten eliölajien suojelun tasoa. Hankkeen vaikutukset ovat huomattavia ja ne ulottuvat varsin laajalle alueelle. Vaikutukset voimalaitokselta alavirtaan ovat vaimenevia. Aluehallintovirasto on katsonut, että Sierilän voimalaitoksen rakentaminen ja käyttäminen eivät aiheuta kuitenkaan niin syvällekäyviä ja pysyviä vaikutuksia alueen luontoarvoille, että niitä olisi pidettävä

§:ssä tarkoitettuina huomattavina ja vahingollisina muutoksina ympäristön luonnonsuhteissa sekä vesiluonnossa ja sen toiminnassa. 1.3.2.

1. Muinaismuistot ja hankkeen vaikutukset niihin Sierilän voimalaitoshankkeen vaikutusalueella tunnetaan viimeisimpien kaivauksien ja inventointien jälkeen 19 muinaismuistokohdetta. Kohteista asuinpaikkoja on seitsemän, yksittäisten esineiden löytöpaikkoja yhdeksän ja ajoittamattomia kuoppakohteita yksi. Voimalaitoksen rakentamisen vaikutuspiirissä on tehty koekaivauksia ja kaivaustutkimuksia sekä kattava muinaisjäännösten inventointi. Museoviraston 30.5.2003 antaman lausunnon mukaan alueen muinaisjäännösten tutkimukset on saatu päätökseen ja ne ovat riittävät. Näin ollen muinaismuistolaki (295/1963) ei aseta esteitä rakentamiselle. 1.3.2.
2. Hankkeen vaikutukset paikkakunnan asutus- ja elinkeino-oloihin 1.3.2.8.
3. Asutus ja hanketta varten tarvittavat alueet Hankkeen vaikutusalueella on kuusi kyläaluetta: Saarenkylä - Vaarala, Koskenkylä, Oikarainen, Tennilä, Viiri ja Vanttauskoski. Näistä Viirin, Tennilän ja Oikaraisen kylät sijaitsevat hankkeen lähivaikutusalueella ja niissä on asukkaita yhteensä 700 -
4. Vakituisten asukkaiden lisäksi alueella on vapaa-ajan asutusta. Alueella on kuusi maatilaa. Padotusalueella on 164 tilaa, joiden omistajien kanssa luvan saaja ei ole sopinut hankkeen aiheuttamista vahingoista ja haitoista. Näistä 155 tilan alueita tarvitaan hanketta varten ja lisäksi yhdeksälle tilalle aiheutuu vettymishaittaa. Lisäksi kahden vesialueen (Korkalonvirta 698-401-186-0 ja Rovavirta 698-409-76-0) alueita tarvitaan voimalaitospadon rakenteita varten. Hakija omistaa koskitilasta Korkalonvirta 97,14 % ja koskitilasta Rovavirta 99,73 %. Hanketta varten tarvittavia muiden kuin luvan saajan omistamia maa-alueita on yhteensä noin 210 ha. Alueet ovat maa- ja metsätalouskäytössä sekä loma- ja asuinkiinteistöihin kuuluvia alueita. Luvan saaja omistaa hanketta varten tarvittavista maa-alueista noin 61 % ja vesialueista noin 98 %. Hankkeen vaikutusalueella on 81 muiden kuin hakijan omistuksessa olevaa rakennusta, joista 48 jää veden alle, 29 on vettyvällä alueella ja neljä maatilan talouskeskusalueella. Näistä rakennuksista kolme on vakituista asuinrakennusta, yhdeksän lomarakennusta ja 69 muuta (varasto, sauna, lato jne.) rakennusta. Vakituisista asuinrakennuksista yksi jää veden alle, yksi on vettyvällä alueella ja yksi on maatilan talouskeskusalueella. Lomarakennuksista kolme jää veden alle ja kuusi on vettyvällä alueella. Veden alle jäävän asuinrakennuksen asukkaat joutuvat hankkeen vuoksi muuttamaan muualle. Myös maatilan talouskeskusalueen asuinrakennuksen asukkaat joutuvat muuttamaan muualle, koska asuinrakennus on perustettu siten, että se muuttuisi todennäköisesti vettymisen seurauksena asuinkelvottomaksi. Vettyvällä alueella oleva asuinrakennus jää nykyisten omistajien omistukseen ja käyttöön ja rakennukselle aiheutuvat vahingot määrätään korvattavaksi. Koska vain kahden vakituisessa asuinkäytössä olevan tilan asukkaat joutuvat muuttamaan muualle, ei hanke suuresti huononna paikkakunnan asutusoloja. 1.3.2.8.
5. Vesistön virkistyskäyttö Hankkeella on myönteisiä ja kielteisiä vaikutuksia alueen virkistyskäyttöön. Alueen vesiliikenne on pääasiassa paikallista kotitarve- ja virkistyskalastukseen liittyvää veneliikennettä, mutta alueella on myös jonkin verran muuta virkistysluontoista veneilyä. Patoallasalueella veneilyolosuhteet paranevat vedenkorkeuden nousun ja vuorokautisen vedenkorkeuden vaihtelun pienenemisen myötä. Säännöstelypato katkaisee venekulkuyhteyden. Padosta alavirtaan Olkkakoskelle saakka vuorokautisen vedenkorkeuden vaihtelun kaksinkertaistuminen vaikeuttaa veneen- ja laiturinpitoa sekä rannankäyttöä. Nykyisinkin vedenkorkeuden vaihtelut ja Olkkakoski ovat vaikeuttaneet veneilyä ja rannankäyttöä suunnitellusta padosta alavirtaan olevalla jokiosuudella. Patoallasalueella ja padosta alavirtaan vaikutusalueella olevien erityiseen käyttöön otettujen kiinteistöjen rannat on määrätty suojattavaksi sekä venevalkamat ja sinne johtavat veneväylät tarvittaessa rakennettavaksi. Luvan saaja on määrätty suorittamaan maisemointeja ja rakentamaan tai kunnostamaan 10 yleistä veneenlaskupaikkaa. Voimalaitoshankkeen toteutumisesta huolimatta veneilyä sekä rannan ja vesialueen virkistyskäyttöä voidaan edelleen harjoittaa koko hankkeen vaikutusalueella. Patoallasalueella voidaan nykyistä paremmin harjoittaa talvikalastusta, moottorikelkkailua ja hiihtoa, koska vedenkorkeuden vaihtelun vähenemisen ja virtaaman hidastumisen ansiosta jääpeite vahvistuu, mikä mahdollistaa kelkkailu- ja hiihtoreittien tekemisen sekä kalastamisen jäältä. Padosta alavirtaan nykyiset moottorikelkkailu- ja hiihtomahdollisuudet huononevat, koska jääpeite heikentyy vedenkorkeuden vaihtelun ja virtaamien kasvaessa. Tosin nykyisissäkin jääolosuhteissa kelkkailu ja hiihto voi olla vaikeaa. Sierilän moninaiskäyttöselvityksen (päivitys 21.5.2007) liitteessä 1 on esitetty nykyiset viralliset moottorikelkkailureitit. Kemijoen jäällä ei ole kelkkailu- tai hiihtoreittejä Olkkakosken ja Vanttauskosken välillä, joten niitä ei menetetä hankkeen myötä. Hankkeella olisi alkuvaiheessa kielteisiä vaikutuksia kalastukseen ja kalastoon allasalueella ja voimalaitokselta alavirtaan. Haitat aiheutuisivat elohopeasta, rakentamisvaiheen veden samentumisesta ja mahdollisesti kalaston muutoksista. Padosta alavirtaan virkistyskalastusta vaikeuttaisi rakentamisaikana jossain määrin myös pyydysten lisääntynyt likaantuminen ja limoittuminen. Kalastukselle ja kalastolle aiheutuvaa haittaa voidaan vähentää toimenpiteillä. Virkistyskalastusta voidaan edelleen harjoittaa koko hankkeen vaikutusalueella. Padotusalueella menetetään virtavesialueet, jolloin perho- ja heittokalastus taantuu tai loppuu kokonaan ja kalastusmuodoiksi tulevat vetouistelu ja seisovien pyydysten käyttö. Voimalaitokselta alavirtaan, erityisesti Sieriniemen mutkan alueella, virkistyskalastusmahdollisuudet huononevat voimalaitoksen rakennusaikana, jolloin vesistössä aiheutuu samentumishaittoja. Myös vedenkorkeuden vuorokautinen vaihtelu vaikeuttaa kalastusta etenkin matalalla Sieriniemen mutkan alueella. Virkistyskalastukselle aiheutuvat haitat säännöstelypadolta alavirtaan sisältyvät tilakohtaisiin virkistyskäyttöhaittakorvauksiin. Vedenlaadun muutokset ovat väliaikaisia ja vähäisiä, lukuun ottamatta säännöstelypadon ja alakanavan välistä aluetta, eikä niillä ole vaikutusta vesistön muuhun virkistyskäyttöön. Hankkeen myötä nykyiset uimapaikat muuttuvat osittain, mutta yleisten veneenlaskupaikkojen yhteyteen rakennetaan uusia uimapaikkoja. Hankkeella ei ole haitallisia vaikutuksia alueen nykyisiin vesilintujen metsästysolosuhteisiin. Moninaiskäyttöselvityksen mukaan vedennostolla voi olla jopa positiivisia vaikutuksia metsästysmahdollisuuksiin, koska vedennoston seurauksena syntyy yleensä matalia kosteikoiksi ennen pitkää muodostuvia vesialueita. Edellä lausutun perusteella aluehallintovirasto on todennut, että hankkeella on vaikutuksia vesistön virkistyskäyttöön. Alueen virkistyskäyttöarvoa ei menetetä eivätkä virkistyskäyttöhaitat ole sellaisia, että ne

§:n tarkoittamalla tavalla suuresti huonontaisivat paikkakunnan asutus- ja elinkeino-oloja. Virkistyskäyttöhaitat voidaan lupamääräyksissä asetetuin toimenpidevelvoittein ja korvausmääräyksin hyvittää. 1.3.2.8.

1. Elinkeinon harjoittaminen Hankkeen vaikutusalueella sijaitsee Vanttauksen, Poikajärven, Narkauksen ja Niemelän paliskuntien alueita. Paliskuntien alueiden kokonaispinta-ala on yhteensä 6 678 km
2. Poronhoidon kannalta tärkeimmät alueet ovat kangasmaita, joille porojen talvilaitumet sijoittuvat. Porojen talvilaitumia jää veden alle Vanttauksen paliskunnassa 101 ha ja Narkauksen paliskunnassa 5 ha. Lisäksi poronhoidolle aiheutuu haittaa suoja-aitojen menetyksestä. Vanttauksen paliskunnan talvilaitumiksi soveltuvien kangasmaiden kokonaispinta-ala on 23 630 ha ja Narkauksen paliskunnan 64 960 ha. Veden alle jäävien talvilaidunten osuus on hyvin vähäinen osa talvilaidunten kokonaismäärästä eivätkä paliskunnat joudu alueiden menettämisen seurauksena vähentämään porolukuaan. Hankkeella ei siten ole vaikutusta paliskuntien elinkeinonharjoittamiseen. Aiheutuvat menetykset määrätään korvattavaksi paliskunnille. Hankkeen vaikutusalueella on kuusi maatilaa, joille hankkeella on vaikutuksia. Yhden maatilan elinkeinonharjoittajan kanssa luvan saaja on tehnyt sopimuksen aiheutuvista vahingoista. Hankkeella on vaikutuksia neljän maatilan elinkeinotoimintaan siten, että yhdellä maatilalla joudutaan lopettamaan maatalouselinkeinon harjoittaminen ja kolmella maatilalla aiheutuu elinkeinotoiminnan supistumishaittaa. Elinkeinotoiminnan menetys määrätään korvattavaksi kyseiselle elinkeinonharjoittajalle. Kolmen muun maatilan maatalouselinkeinonharjoittaminen on edelleen mahdollista Sierilän voimalaitoksen rakentamisesta huolimatta. Elinkeinotoiminnan harjoittamiselle aiheutuvat haitat määrätään korvattavaksi ja yhden maatilan osalta erillisellä hakemuksella selvitettäviksi. Vuonna 1999 tehdyn Sierilän moninaiskäyttöselvityksen mukaan tunnetuimpia hankkeen vaikutusalueella olevia matkailu-, majoitus- ja ravitsemuspaikkoja ovat Onnellisten saari, Sieripirtti, Viirin tukikohta ja Raanupirtti. Selvityksen mukaan Sierilän voimalaitoshankkeella ei ole sanottavia vaikutuksia matkailu-, majoitus- ja ravitsemuspaikoille. Voimalaitoksen rakentamisen jälkeenkin ranta-alueiden käyttö Sieripirtin kohdalla on vaikeaa hienojakoisen maa-aineksen kasautumisen vuoksi. Viirin tukikohdan kohdalla jokialue muuttuu järvimäiseksi altaaksi, mikä on virkistyskäytön kannalta myönteistä. Onnellisten saaren toiminnalle ja saaresta alavirtaan sijaitseville matkailu-, majoitus- ja ravitsemuspaikoille ei hankkeella ole vaikutuksia. Sierilän moninaiskäyttöselvitystä on päivitetty 21.5.
3. Päivityksen tarkoituksena oli selvittää erityisesti hankkeen vaikutukset ohjelmapalveluyritysten toimintaan ja Rovaniemen matkailustrategiaan. Selvityksen mukaan voimalaitoshanke ei vaaranna ohjelmapalveluyrittäjien yritystoimintaa, koska toiminta on siirtynyt pääosin Ounasjoen suuntaan ja Kemijoen merkitys on pienentynyt. Pääosan muiden alueella toimivien yrittäjien näkemyksen mukaan hankkeella ei ole suurta vaikutusta heidän yritystoimintaansa. Rovaniemen kaupungin matkailustrategian kehittämisessä on painopistealueeksi valittu Ounasjoen alue. Tällöin hankkeen vaikutukset matkailustrategiaan ja matkailuun ovat vähäiset. Aluehallintovirasto on pitänyt tehtyä selvitystä matkailuelinkeinon harjoittamiseen riittävänä ja oikeana. Selvityksen perusteella on katsottu, että hankkeella ei ole juurikaan vaikutuksia alueella toimiville matkailuyrittäjille. Sierilän voimalaitoshankkeen työllisyysvaikutukset ovat rakentamisvaiheessa 810 välitöntä henkilötyövuotta ja 920 välillistä henkilötyövuotta. Hankkeen myötä yhden maatilan elinkeinotoiminta päättyy, minkä vuoksi menetetään kaksi välitöntä työpaikkaa ja yksi välillinen työpaikka. Muutoin vaikutukset maa- ja metsätalouteen sekä porotalouteen ovat vähäiset ja työpaikkoja on arvioitu menetettävän välilliset työllisyysvaikutukset huomioon ottaen kaksi työpaikkaa. Toisaalta uusia työpaikkoja saattaa syntyä tilalle, mikäli esimerkiksi korvausrahoilla ostetaan uusi maatila entisen tilalle. Edellä lausutun perusteella on todettu, että hankkeella on haitallisia vaikutuksia lähinnä neljän maatilan elinkeinotoimintaan. Nämä vaikutukset eivät ole kuitenkaan sellaisia, että ne