2018 false KHO:2018:121 Aluehallintovirasto oli hylännyt yhtiön hakemuksen tekopohjavesilaitoksen rakentamiseksi Kangasalan ja Pälkäneen kunnissa katsoen, että hank­keen toteuttaminen heikentäisi merk

§:n 1 momentin mukainen heikentämiskielto oli esteenä vesitalousluvan myöntämiselle tuotantoalueen 3 osalta. Valitukset sitä vastoin hylättiin tuotantoalueita 1 ja 2 koskien eli Keisarinharju-Vehoniemenharjun Natura-alueeseen kohdistuvien vaikutusten perusteella tehtyinä. Vesilaki (264/1961) 1 luku 23 c § Luonnonsuojelulaki 65 § ja 66 § 1 momentti Luontodirektiivi (92/43/ETY) 6 artikla 3 kohta Päätös, josta valitetaan Vaasan hallinto-oikeus 12.4.2017 nro 17/0124/2 Asian aikaisempi käsittely Länsi- Sisä-Suomen aluehallintovirasto on, suoritettuaan alueella tarkastuksen

1. - 2.10.2014, 18.6.2015 viraston ympäristölupavastuualueella vesilain (264/1961) nojalla tehdyllä päätöksellä nro 72/2015/2 hylännyt Tavase Oy:n hakemuksen Vehoniemen-Isokankaan harjualueen tekopohjavesilaitoksen rakentamiseksi ja pohja- ja tekopohjaveden ottamiseksi Kangasalan ja Pälkäneen kunnissa sekä töiden aloittamiseksi ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista. Aluehallintovirasto on perustellut ratkaisuaan seuraavasti: Keskeiset lainkohdat Uusi vesilaki (587/2011) on tullut voimaan 1.1.
2. Sen 19 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan hallintoviranomaisessa lain voimaan tullessa vireillä olevaan asiaan sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä, jollei 19 luvussa muuta säädetä. Näin ollen asiassa on sovellettu hakemuksen vireilletulohetkellä 18.9.2003 voimassa ollutta vesilakia (264/1961). Hakija on 28.6.2012 toimittanut uuden hakemussuunnitelman, mutta ei ole peruuttanut alkuperäistä hakemustaan. Vesilain (264/1961) 1 luvun 23 c §:n mukaan lupa-asiaa ratkaistaessa on noudatettava, mitä luonnonsuojelulaissa säädetään.

§:n 1 momentin mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen tai hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos 65 §:n 1 momentissa tarkoitettu arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon. Toimintojen sijoittuminen ja Natura-alueet Hankkeessa on tarkoitus imeyttää Roineesta otettua vettä imeytysalueilla kaivo-, sadetus- tai allasimeytyksen avulla Vehoniemen-Syrjänharjun harjujaksolla ja johtaa maaperästä tuotantokaivoilla otettu vesi eräisiin Pirkanmaan alueen kuntiin juomavedeksi. Hanke sijoittuu osittain Keisarinharju-Vehoniemenharjun Natura 2000 -alueelle ja Keiniänrannan Natura-alueen läheisyyteen. Keiniänrannan Natura-alueelle ei sijoitu hankkeen toimintoja. Keisarinharju-Vehoniemenharju on Roineen ja Längelmäveden väliin sijoittuva harjujakso. Natura-alue on kooltaan 268 hehtaaria. Suojelun perusteena ovat luontodirektiivin (SCI) harjumetsien ja tulvametsien luontotyypit. Tulvametsät on priorisoitu luontotyyppi, sen edustavuus on erinomainen ja sitä on noin yhden hehtaarin alalla. Harjumuodostumien metsien luontotyyppiä on noin 242 hehtaaria ja sen luonnontila on arvioitu hyväksi. Alueella on myös puustoiset suot ja vaihettumissuot ja rantasuot -luontotyyppiä, josta ei ole mainintaa Natura-tietolomakkeessa. Alueeseen kuuluu Suomen suurimpiin kuuluva suppakuoppa, Punamultalukko, jonka pohjalla on suo. Suppa ja sen pohjalla oleva suo ovat pohjavesivaikutteisia. Keisarinharju-Vehoniemenharjun Natura-alueelle sijoittuvat tuotantoalueen 1 kaivoalue KA1 ja sekä imeytysalue IA1.1 osittain ja imeytysalue IA1.

1. Tuotantoalueella 2 tekopohjaveden imeyttäminen tehdään Natura-alueiden ulkopuolella, mutta kaivoalue KA2 sijaitsee pääosin Natura-alueella. Lisäksi Natura-alueelle tulee siirtolinjoja, huoltoväyliä ja siirtopumppaamo. Keiniänrannan Natura-alueen pinta-ala on 27 hehtaaria ja se on otettu Natura 2000 -suojeluverkostoon luontodirektiivin perusteella (SCI). Alue kuuluu valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan. Keiniänrannan tervaleppäkorpi on eräs Pohjoismaiden edustavimmista tervaleppämetsistä. Keiniänrannan tervaleppäkorvessa oleva vesi on Syrjänharjusta purkautunutta pohja- ja orsivettä, joka purkautuessaan muodostaa epäyhtenäisen avovesipinnan, joka virtaa Mallasveteen. Pohja- ja orsivesi purkautuu etupäässä tihkupintaisesti ja paikoin pistemäisesti. Alueella on letteikkölähteitä (tihkupintaa), missä vesi tihkuu maanpinnan läpi. Lähteiköissä veden laatu poikkeaa merkittävästi välipintojen ja laskupurojen vedenlaadusta. Lähteiköissä ja avovesipinnoilla vedenpinnantasot pysyvät melko vakaana, vaikka lähteiden virtaamat vaihtelevat suuresti. Pirkanmaan ELY-keskuksen ja Metsähallituksen Natura-arviointeja koskevien lausuntojen keskeiset johtopäätökset Pirkanmaan ELY-keskus on todennut Keisarinharju-Vehoniemenharjun Natura-alueen osalta, että vaikutusten lieventämistoimena ei ole käsitelty imeytysalueiden sijoittamista luontotyypin ulkopuolisille alueille hyödyntämällä harjun reuna-alueille soveltuvia imeytystapoja. Kaivoimeytyksellä voidaan ohittaa sadetukseen soveltumattomia maakerroksia. Hakija ei ole selvittänyt myöskään riittävästi mahdollisuutta sijoittaa siirtopumppaamoa alueelle, jossa ei aiheutuisi harjumetsien luontotyypille pinta-alamenetyksiä. Natura-arviointi Keisarinharju-Vehoniemenharjun osalta on kuitenkin tehty pääosin asianmukaisesti. Keiniänrannan Natura-alueen osalta arviointiin jääneiden epävarmuuksien vuoksi laadittua Natura-arviointia ei voida pitää riittävänä ja asianmukaisena. Toimivaltaiset kansalliset viranomaiset voivat hyväksyä suunnitelman tai hankkeen vain, jos on riittävästi arvioitu, että hanke ei joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa vaikuta merkittävästi Natura-alueen luontoarvoihin. Jos riittävä arviointi puuttuu, lupaa ei voida varovaisuusperiaatteen mukaan myöntää (Viittaus EUTI:n Vattimeren päätökseen C-127/02, 7.9.2004). Metsähallitus on todennut Keisarinharju-Vehoniemenharjun Natura-alueen osalta, että tosiasialliset vaikutukset ovat käytännössä huomattavasti esitettyä suurempia. Lisäksi riski suurempien toimenpidetarpeiden esille nousemisesta laitoksen käyttöönottovaiheessa on suuri. Myös iso osa heikennyksistä ja epävarmuustekijöistä sekä suuri määrä maaperään kajoavia toimenpiteitä kohdistuu juuri alueen luontoarvoiltaan arvokkaimmille alueille (Punamultalukko). Natura-arvioinninkaan perusteella ei voida ennalta objektiivisesti arvioiden poissulkea sitä, ettei tekopohjavesihanke heikentäisi merkittävästi Natura 2000 -alueen suojeluarvoja. Merkittävän suojeluarvon heikentämisen mahdollisuutta ei voida sulkea pois ennakkoarvioinnilla ja tämän perusteella varovaisuusperiaatteen mukaan haittaa on pidettävä merkittävänä. Vaikutus Natura-alueisiin Keiniänranta Hankkeen vaikutus Keiniänrannan Natura 2000 -alueeseen aiheutuu pohjaveteen kohdistuvista muutoksista toiminnasta tuotantoalueella
2. Imeytys- ja merkkiainekoe Pälkäneellä -loppuraportin mukaan Keiniänrannan virtaamat pienenivät 10 kuukauden koejakson aikana puoleen viiden vuoden seurantajakson keskiarvosta, kun alueelle imeytettiin vettä enimmillään 7 000 kuutiometriä vuorokaudessa, mikä on 35 prosenttia hakemuksen mukaisesta vesimäärästä. Hakijan arvion mukaan virtaamat Keiniänrannassa saisivat muuttua enintään 10 - 15 prosenttia luontaisesta pitkän ajan keskiarvosta, jotta Natura-alueen rakenne ja toiminta säilyisivät ennallaan. Keiniänrannan lähteikköjen veden laatu poikkeaa merkittävästi välipintojen ja laskupurojen vedenlaadusta. Hakemuksen mukaan muutokset estetään laitoksen ajotavalla ja hakemuksessa esitetyillä toimenpiteillä, joita voidaan tarvittaessa tehdä Keiniänrannan vesitaseen ja vedenlaadun hallitsemiseksi. Hakija ei kuitenkaan ole esittänyt tarvittavia ajotapaan liittyviä toimenpiteitä, niiden toteuttamismahdollisuuksia ja vaikutuksia veden tuotantoon eikä ole hakenut lupaa viimesijaisesti tarvittavaan suojaimeytyksen toteuttamiseen. Mallinnusten perusteella suojaimeytetyn veden kulku Keiniänrantaan jää epävarmaksi ja kaivoalueiden toimivuus muuttuu. Hakemuksen mukaan Keiniänrannan vesitaseen hallintaan liittyvät toimenpiteet tehtäisiin vasta 12 vuoden seurantajakson jälkeen. Aluehallintovirasto on katsonut, että Keiniänrannan vesitaseen hallinta tuotannon aikana vaatii hakemusaineiston perusteella suojaustoimia, jotta Keiniänrannan Natura 2000 -alueen suojeluperusteet säilyvät. Hakemuksessa esitettyjen Keiniänrannan vesitaseen ja vedenlaadun hallinnan toimenpiteiden toimivuuteen jää hyvin paljon epävarmuutta. Vesitaseen hallintaan liittyvien menetelmien ja koko laitoksen toimivuutta on arvioitu pohjavesimallin avulla. Mallisimulaatio antaa hyvin epävarman kuvan laitoksen toimivuudesta Keiniänrannan alueella. Hakemusasiakirjoissa todetaankin pohjavesimallin kuvauksen jäävän epävarmaksi reuna-alueilla sekä mallin luotettavuuden kärsivän suurista poikkeamista luonnontilaan verrattuna. Edellä olevan perusteella aluehallintovirasto on katsonut, että hakemussuunnitelman mukaisilla suojaustoimilla ei voida varmistua siitä, että hanke ei aiheuta merkittäviä muutoksia Keiniänrannan lähteikköjen virtaamiin ja Natura-alueen luonnonolosuhteisiin. Lähteikköjen luonnon­tilaisen vedenlaadun säilymisestä suoja- tai lisäimeytyksellä ei ole varmuutta, koska virtausmatka lähteiköille jää hyvin lyhyeksi. Myöskään tuotantoalueen toimivuuden ja välttämättömien hallintatoimenpiteiden yhteensovittamisen mahdollisuudesta ei voida varmistua. Keisarinharju-Vehoniemenharju ja Punamultalukko Keisarinharju-Vehoniemenharjun Natura-alueelle sijoittuisi merkittävä osa tuotantoalueiden 1 ja 2 toiminnoista. Erityisen suuri hankkeen vaikutus on Punamultalukon suppa-alueeseen. Hakemuksen selvitysten perusteella Punamultalukko on pohjavesivaikutteinen ja suurimmalta osin yhteydessä imeytysalueilta kaivoalueille virtaavien pohjavesien kanssa. Virtausmallinnuksessa Punamultalukon kohdalla havaittiin pohjavedenpinnan muutoksia tuotannon aikana. Virtausmallin tulosten luotettavuutta heikentää se, että mallinnetut alueet ovat pääosin sijainneet Punamultalukon pohjaveden vaikutusalueen ulkopuolella. Lisäksi hakemuksessa tuotantoalueet ovat eri paikoissa kuin mallissa. Hakija on esittänyt, että Punamultalukon pohjavedenpinnan muutokset pystytään välttämään laitoksen ohjauksella, mutta ei ole esittänyt tarvittavia toimenpiteitä. Aluehallintovirasto on katsonut, että pohjaveden liikkeistä Punamultalukon alueella ei voida olla varmoja eikä toimenpiteiden todellisia vaikutuksia suppasuohon pystytä arvioimaan. Hakemussuunnitelman perusteella ei voida varmistua siitä, että tekopohjavesilaitosta voitaisiin ohjata suurilla vesimäärillä niin, että Punamultalukon alueen luonnonarvoille ei aiheutuisi merkittäviä muutoksia. Kaivoalueille rakennettavien kaivojen paikat eivät ole vielä selvillä, vaan kaivot asennetaan mittausten mukaan parhaan antoisuuden antamille paikoille. Kaivojen sijainnit voivat muuttua ja tarvittavien huoltolinjojen määrä kaivo-alueella voi olla huomattavasti suurempi kuin hakemuksessa on arvioitu. Kaivojen rakenteet sekä huolto- ja putkilinjat tekevät alueesta hyvin rikkonaisen. Natura-arvioinnissa kaivojen paikat, huoltotiealueet ja putkilinjat on kuitenkin määritelty tarkasti ja erittäin suppeasti. Kaivoalueille haetaan pysyviä käyttöoikeuksia. Hakemuksen perusteella käyttöoikeutta olisi vaikea rajata ilman, että hankkeen toteuttaminen vaikeutuisi. Tämä hankaloittaa toimenpiteiden todellisten vaikutusten arviointia ja lisää arvion epävarmuutta. Myös imeytysalueiden käytön tosiasiallista määrää ja sen myötä vaikutuksia harjuluontoon on vaikea ennakoida. Alueiden rikkonainen sijainti heikentää suojelualueen eheyttä. Laitoksen käyttöajaksi on arvioitu sata vuotta, minkä vuoksi toiminta vaikuttaa Natura-alueisiin hyvin pitkän ajan, eikä alueiden palautuminen täysin entiselleen ole todennäköistä. Käyttöaika lisää myös vaikutusten arvioinnin epävarmuutta. Luontoarvoihin kohdistuvat haitalliset vaikutukset ovat pysyviä. Johtopäätökset Mittavista selvityksistä huolimatta Keisarinharju-Vehoniemenharjun osalta luonnonarvoja heikentävien vaikutusten arvioihin jää paljon epävarmuutta ja niitä olisi joiltakin osin mahdollista selvittää tarkemmin. Hakija on kuitenkin katsonut, että selvitykset ovat riittäviä ja kun lisäksi otetaan huomioon hakemuksen poikkeuksellisen pitkä vireilläoloaika, aluehallintovirasto on katsonut, että asia on jo tehtyjen selvitysten perusteella ratkaistava. Hanketta on myös arvioitava kokonaisuutena. Aluehallintovirasto on katsonut, että harjumetsäluontotyypin heikentyvää osuutta on pidettävä suurempana kuin Natura-arvioinnissa on esitetty. Kun huomioidaan aiheutuva haitta Punamultalukon suppasuohon, kokonaisuudessaan suuri harjumetsäluontotyypin heikentyvä osuus, toiminta-alueen rikkonaisuus, vaikutusarvioiden ja toimivuuden epävarmuuteen liittyvät riskit ja pitkä toiminta-aika, hankkeen toteuttaminen tuotantoalueilla 1 ja 2 merkittävästi heikentää Keisarinharju-Vehoniemenharjun Natura-alueen luontoarvoja, jotka ovat olleet Natura 2000 -kohteen valintaperusteena. Hakemuksen mukaisilla suojaustoimenpiteillä ei pystytä luotettavasti osoittamaan, että Keiniänrannan alueen vesi- ja luonto-olosuhteet voitaisiin säilyttää nykyisessä tilassaan tekopohjaveden tuotannon aikana. Suunnitelman mukaisesti toteutettuna hanke tuotantoalueella 3 heikentää merkittävästi Keiniänrannan Natura-alueen luontoarvoja, jotka ovat Natura 2000 -kohteen valintaperusteina. Pirkanmaan vesihuollon kehittämissuunnitelmassa Vehoniemen-Isokankaan tekopohjavesihanke on yksi mahdollisista kehittämisvaihtoehdoista. Alueen pintavesien tilan paraneminen on parantanut niiden käyttökelpoisuutta. Hankkeen alkuperäinen tarkoitus turvata hakijayhtiön osakaskuntien talousveden hankinta, on osittain menettänyt merkitystään, kun kuntien vedenhankintaa varten on otettu tai suunnitellaan otettavaksi käyttöön muita vedenottamoita. Tekopohjavesihankkeen toteuttaminen haetussa mittakaavassa ei ole välttämätön alueen vesihuollon turvaamiseksi. Näin ollen luvan myöntämisen edellytyksiä hakemuksen mukaiselle tekopohjavesilaitokselle ei ole. Kun hakemus on hylätty, ei ole tarpeen erikseen vastata muistutuksissa ja lausunnoissa esitettyihin vaatimuksiin. Tämän asian ratkaisuun sidotut käyttöoikeudet raukeavat, kun päätös saa lainvoiman. Aluehallintoviraston soveltamat säännökset Vesilaki (264/1961) 1 luku 23 c § Luonnonsuojelulaki 66 § 1 momentti Hallinto-oikeuden ratkaisu Vaasan hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään, toimitettuaan asiassa
3. - 2.11.2016 katselmuksen, jättänyt Akaan kaupungin valituksen tutkimatta, mutta ottanut valituksen huomioon Tavase Oy:n valitusta tukevana vastineena sekä hylännyt E:n ja hänen asiakumppaneidensa sekä P:n ja hänen asiakumppaneidensa vaatimukset suullisen käsittelyn toimittamisesta ja Tavase Oy:n velvoittamisesta kaiken tutkimusaineiston esittämiseen. Hallinto-oikeus on Tavase Oy:n valituksesta kumonnut aluehallintoviraston päätöksen ja palauttanut asian aluehallintovirastolle uudelleen käsiteltäväksi. Lisäksi hallinto-oikeus on hylännyt muun ohella E:n ja hänen asiakumppaneidensa oikeudenkäyntikulujen korvaamista koskevat vaatimukset. Hallinto-oikeus on perustellut ratkaisuaan, siltä osin kuin asiassa nyt on kysymys, seuraavasti: Vaatimukset hallintolainkäyttölain 38 §:ssä tarkoitetun suullisen käsittelyn toimittamisesta Hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentin mukaan hallinto-oikeuden on toimitettava suullinen käsittely, jos yksityinen asianosainen pyytää sitä. Asianosaisen pyytämä suullinen käsittely voidaan jättää toimittamatta, jos vaatimus jätetään tutkimatta tai hylätään heti tai jos suullinen käsittely on asian laadun vuoksi tai muusta syystä ilmeisen tarpeeton. Hallinto-oikeus on toimittanut katselmuksen, johon on liittynyt alkukokous. Alkukokouksessa ja katselmuksen kuluessa asianosaisilla on ollut mahdollisuus suullisesti esittää hallinto-oikeudelle näkemyksiään hankkeesta. Siltä osin kuin asiassa on tämän lisäksi katsottava vaaditun hallintolainkäyttölain 38 §:ssä tarkoitetun suullisen käsittelyn toimittamista hallinto-oikeus toteaa, että hallinto-oikeudessa on kysymys Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston päätöksestä tehdyn Tavase Oy:n valituksen ratkaisemisesta. Tämän vuoksi ja kun otetaan huomioon asian laatu ja asiakirjoista ilmenevä selvitys sekä mahdollisuus suullisesti esittää toimitetulla katselmuksella asiaan liittyviä seikkoja, on erillisen suullisen käsittelyn toimittaminen asiassa E:n ja hänen asiakumppaneidensa sekä P:n ja hänen asiakumppaneidensa esittämien vaatimusten johdosta hallintolainkäyttölain 38 §:n 1 momentissa tarkoitetulla tavalla ilmeisen tarpeetonta. Vaatimus Tavase Oy:n velvoittamisesta esittämään tutkimusaineisto Hallintolainkäyttölain 42 §:n (799/2015) mukaan valitusviranomaiselle voidaan esittää todisteena asiakirja tai esine. Asiakirjan ja esineen esittämiseen valitusviranomaiselle sovelletaan, mitä siitä säädetään oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 39 ja 40 §:ssä. Oikeudenkäymiskaaren 17 luvun (732/2015) 40 §:n 1 momentin mukaan tuomioistuin voi määrätä esineen tai asiakirjan tuotavaksi tuomioistuimeen taikka katselmuksen toimitettavaksi, jos esineellä tai asiakirjalla voi olla merkitystä näyttönä tai jos katselmuksen toimittamisella voi olla merkitystä näytön saamiseksi. Vesilain (264/1961) 1 luvun 31 §:n mukaan, milloin jonkin vesistöä koskevan yrityksen vaikutusten toteamiseksi, pohjavesivarojen selville saamiseksi tai muutoin tässä laissa tarkoitetun toimenpiteen toteuttamismahdollisuuksien selvittämiseksi on tarpeen suorittaa maaperä-, vesimäärä- tai muita tutkimuksia toiselle kuuluvalla alueella eikä alueen omistajan tai haltijan suostumusta ole saatu, voi vesilautakunta hakemuksesta, kuultuaan tarvittaessa alueen omistajaa tai haltijaa, määräajaksi ja määrääminsä ehdoin antaa siihen luvan. Tutkimusta suoritettaessa on alueen omistajan ja muiden henkilöiden etujen aiheetonta loukkaamista vältettävä. Lupapäätöksessä voidaan määrätä, että tutkimusten tulokset on annettava tiedoksi vesilautakunnalle sekä, milloin tutkimus koskee pohjavettä, myös alueen omistajalle. Tutkimusten alkamisesta on, mikäli mahdollista, ilmoitettava alueen omistajalle tai haltijalle. Vaasan hallinto-oikeudessa on Tavase Oy:n valituksen johdosta ratkaistavana Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintoviraston vesilain mukaisena lupaviranomaisena tekemän ratkaisun lainmukaisuus. E ja hänen asiakumppaninsa ovat hallinto-oikeudelle toimittamassaan kirjelmässä esittäneet vaatimuksen siitä, että hallinto-oikeus välipäätöksellään velvoittaa Tavase Oy:n antamaan mahdollisuuden tutustua kaikkeen tutkimusaineistoon vesilain 1 luvun 31 §:n mukaisesti. Aluehallintovirastossa ei ole ollut kysymys vesilain 1 luvun 31 §:ssä tarkoitetun hakemuksen ratkaisemisesta. Asiassa ei siten ole myöskään hallinto-oikeudessa kysymys mainitussa lainkohdassa tarkoitetun asian ratkaisemisesta eikä Tavase Oy:tä siten tämän valitusasian käsittelyn yhteydessä voida velvoittaa toimittamaan E:n ja hänen asiakumppaneidensa tarkoittamia tietoja vesilain 1 luvun 31 §:n nojalla. Siltä osin kuin E:n ja hänen asiakumppaneidensa vaatimus on tulkittavissa hallintolainkäyttölain 42 §:ssä ja oikeudenkäymiskaaren 17 luvun 40 §:ssä tarkoitetuksi vaatimukseksi hallinto-oikeus toteaa, että aluehallintoviraston päätös on perustunut olennaiselta osin hakijan sille toimittamaan lupahakemukseen ja siihen liitettyyn varsin laajaan aineistoon. Kun otetaan huomioon hallinto-oikeudessa ratkaistavana olevat seikat ja käsillä oleva asiakirja-aineisto sekä valitusasetelma, ei E:n ja hänen asiakumppaneidensa mainitsemalla muutoksenhakijan hallussa olevilla tutkimusaineistoilla voida arvioida saatavan nyt kysymyksessä olevan asian käsittelyn kannalta merkityksellistä selvitystä hankkeen vaikutuksista niihin seikkoihin, jotka ovat johtaneet lupahakemuksen hylkäämiseen. Mainituista syistä hallinto-oikeus hylkää E:n ja hänen asiakumppaneidensa vaatimuksen Tavase Oy:n velvoittamisesta kaiken tutkimusaineiston esittämiseen. Pääasia Sovellettavat oikeusohjeet Vesilain (587/2011, uusi vesilaki) 19 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan mainittu laki tulee voimaan 1 päivänä tammikuuta
4. Uuden vesilain 19 luvun 3 §:n 1 momentin mukaan hallintoviranomaisessa tai tuomioistuimessa mainituin lain voimaan tullessa vireillä olevaan asiaan sovelletaan lain voimaan tullessa voimassa olleita säännöksiä, jollei mainitussa 19 luvussa muuta säädetä. Vesilain (264/1961, jäljempänä vesilaki) 1 luvun 23 c §:n 1 momentin mukaan lupa-asiaa ratkaistaessa ja muuta viranomaispäätöstä tehtäessä sekä muutoin tämän lain mukaista toimenpidettä suoritettaessa on, sen lisäksi mitä tässä laissa säädetään, noudatettava, mitä muinaismuistolaissa (295/63) ja luonnonsuojelulaissa (1096/1996) sekä niiden nojalla säädetään. Vesilain 16 luvun 3 §:n mukaan, jos hakemukseen liitetty selvitys on puutteellinen tai erityistä lisäselvitystä on pidettävä tarpeellisena, hakijalle on määrättävä aika hakemuksen täydentämiseen uhalla, että asia muutoin voidaan jättää sikseen. Vesilain 16 luvun 21 §:n 2 momentin mukaan aluehallintovirasto voi tehdä hakemukseen liitettyyn suunnitelmaan sellaisia muutoksia tai lisäyksiä, jotka ovat tämän lain säännökset huomioon ottaen tarpeellisia. Luonnonsuojelulain 65 §:n 1 momentin mukaan, jos hanke tai suunnitelma joko yksistään tai tarkasteltuna yhdessä muiden hankkeiden ja suunnitelmien kanssa todennäköisesti merkittävästi heikentää valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai verkostoon sisällytetyn alueen niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, hankkeen toteuttajan tai suunnitelman laatijan on asianmukaisella tavalla arvioitava nämä vaikutukset. Sama koskee sellaista hanketta tai suunnitelmaa alueen ulkopuolella, jolla todennäköisesti on alueelle ulottuvia merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Edellä tarkoitettu vaikutusten arviointi voidaan tehdä myös osana ympäristövaikutusten arviointimenettelystä annetun lain (468/1994) 2 luvussa tarkoitettua arviointimenettelyä. Luonnonsuojelulain 65 §:n 2 momentin mukaan luvan myöntävän tai suunnitelman hyväksyvän viranomaisen on valvottava, että 1 momentissa tarkoitettu arviointi tehdään. Viranomaisen on pyydettävä arvioinnista lausunto elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselta ja siltä, jonka hallinnassa luonnonsuojelualue on. Jos elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus itse on hankkeen suunnittelija tai toteuttaja, ympäristöministeriö päättää, mikä toinen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus antaa lausunnon. Ympäristöministeriön päätökseen ei saa erikseen valittamalla hakea muutosta.

§:n 1 momentin (371/1999) mukaan viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos 65 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman merkittävästi heikentävän niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai on tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon. Luonnonsuojelulain muutokset ja lain esityöt Ennen luonnonsuojelulain muuttamisesta annetun lain (371/1999) voimaantuloa

§:n 1 momentti kuului seuraavasti: "Viranomainen ei saa myöntää lupaa hankkeen toteuttamiseen taikka hyväksyä tai vahvistaa suunnitelmaa, jos 65 §:n 1 ja 2 momentissa tarkoitettu arviointi- ja lausuntomenettely osoittaa hankkeen tai suunnitelman heikentävän valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman tai siihen sisällytetyn alueen luonnonarvoja." Luonnonsuojelulain perusteluista (hallituksen esitys eduskunnalle luonnonsuojelulainsäädännön uudistamiseksi, HE 79/1996 vp, ja hallituksen esitys eduskunnalle laiksi luonnonsuojelulain muuttamisesta, HE 76/2003 vp) käy ilmi, että luonnonsuojelulain 65 §:llä on pantu täytäntöön luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä virkkeessä edellytetty arviointimenettely ja että 66 §:llä on pantu täytäntöön muun ohella luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan toinen virke ja 4 kohta.

§:n yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 79/1996

1. vp)on todettu muun ohella, että viranomainen saa pääsääntöisesti myöntää luvan taikka hyväksyä tai vahvistaa kaavan ja muun suunnitelman vain, jos hanke tai suunnitelma ei heikennä Natura 2000 -alueen tai valtioneuvoston Natura 2000 -verkostoon ehdottaman alueen luonnonarvoja. Heikentämistä on tulkittava samalla tavalla kuin edellä 65 §:n kohdalla eli niiden luontotyyppien ja lajien näkökulmasta, joita alueella on tarkoitus suojella. Alueellisen ympäristökeskuksen ja aluetta hallitsevan viranomaisen lausunnoille on luonnollisesti annettava huomattava paino Natura-alueen heikentymistä koskevassa arvioinnissa. Asian ratkaiseminen on kuitenkin asianomaisen viranomaisen itsensä harkinnassa. Luonnonsuojelulain muuttamisesta annetun lain 371/1999 säätämiseen johtaneessa hallituksen esityksessä (HE 236/1998
2. vp)on todettu (kohta 1.3. Arviointisäännöksiä koskevat tarkistukset), että ehdotetuilla sanonnallisilla tarkennuksilla on tarkoitus täsmentää säännösten sanamuodot vastaamaan paremmin luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan tavoiteltua sisältöä ja näin korostaa, että pääsääntöisesti Natura 2000 -verkostoa koskevat säännökset eivät rajoita tavanomaiseen maankäyttöön liittyviä toimenpiteitä. Ainoastaan silloin, kun hanke tai suunnitelma merkittävästi heikentäisi niitä luonnonarvoja, joiden suojelemiseksi alue on sisällytetty tai tarkoitus sisällyttää Natura 2000 -verkostoon, ei lupaa saisi myöntää tai suunnitelmaa hyväksyä tai vahvistaa. Luontotyyppien sekä luonnonvaraisen eläimistön ja kasviston suojelusta annettu neuvoston direktiivi (92/43/ETY, jäljempänä luonto­direktiivi) Luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan mukaan kaikki suunnitelmat tai hankkeet, jotka eivät liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellisia, mutta ovat omiaan vaikuttamaan tähän alueeseen merkittävästi joko erikseen tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa, on arvioitava asianmukaisesti sen kannalta, miten ne vaikuttavat alueen suojelutavoitteisiin. Alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnista tehtyjen johtopäätösten perusteella ja jollei 4 kohdan säännöksistä muuta johdu, toimivaltaiset kansalliset viranomaiset antavat hyväksyntänsä tälle suunnitelmalle tai hankkeelle vasta varmistuttuaan siitä, että suunnitelma tai hanke ei vaikuta kyseisen alueen koskemattomuuteen, ja kuultuaan tarvittaessa kansalaisia. Luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohdan mukaan, jos suunnitelma tai hanke on alueelle aiheutuvien vaikutusten arvioinnin kielteisestä tuloksesta huolimatta ja vaihtoehtoisten ratkaisujen puuttuessa kuitenkin toteutettava erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien sosiaaliset tai taloudelliset syyt, jäsenvaltion on toteutettava kaikki tarvittavat korvaavat toimenpiteet sen varmistamiseksi, että Natura 2000:n yleinen kokonaisuus säilyy yhtenäisenä. Jäsenvaltion on ilmoitettava komissiolle toteutetut korvaavat toimenpiteet. Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöä Edellä mainitulla tavalla luonnonsuojelulailla on pantu täytäntöön luontodirektiivi. Luonnonsuojelulakia sovellettaessa on siten otettava huomioon Euroopan unionin tuomioistuimen (EUT) oikeuskäytännössä esitetyt luontodirektiivin soveltamiseen liittyvät seikat. EUT on asiassa C-127/02 Landelijke Vereniging tot Behoud van de Waddenzee ym. antamassaan tuomiossa vastauksena sille esitettyyn neljänteen ennakkoratkaisukysymykseen todennut, että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset voivat hyväksyä sydänsimpukoiden mekaanisen pyynnin vain varmistuttuaan siitä, että se ei vaikuta haitallisesti kyseisen alueen koskemattomuuteen, kun otetaan huomioon tämän toiminnan vaikutusten asianmukaista arviointia koskevat päätelmät. Näin on silloin, kun ei ole olemassa mitään tieteelliseltä kannalta järkevää epäilyä tällaisten vaikutusten aiheutumatta jäämisestä. Tuomioistuin totesi (tuomion kohta 60), että päinvastaisessa tapauksessa sydänsimpukoiden mekaaninen pyynti voidaan tarpeen vaatiessa hyväksyä luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohdan nojalla, jos siinä vahvistetut edellytykset täyttyvät. EUT on viitannut asiassa C-239/04 Komissio v. Portugali antamassaan tuomiossa mainittuun tuomioon C-127/02 ja todennut (tuomion kohta 20) katsoneensa, että suunnitelma tai hanke voidaan hyväksyä vain sillä edellytyksellä, että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset ovat varmoja siitä, ettei sillä ole haitallisia vaikutuksia kyseisen alueen koskemattomuuteen. Näin on silloin, kun ei ole olemassa mitään tieteelliseltä kannalta järkevää epäilyä siitä, että tällaisia vaikutuksia ei aiheudu. Edelleen tuomioistuin on todennut (tuomion kohta 24), että hetkellä, jolloin annetaan lupa hankkeen toteuttamiselle, ei saa olla olemassa mitään tieteelliseltä kannalta järkevää epäilyä siitä, että kyseessä olevan alueen koskemattomuuden kannalta haitallisia vaikutuksia ei aiheudu. Tuomioistuin on todennut (tuomion kohta 25), että viranomaiset voivat joko kieltäytyä antamasta lupaa kyseisen hankkeen toteuttamiselle tai hyväksyä sen luontodirektiivin 6 artiklan 4 kohdan nojalla siltä osin kuin siinä vahvistetut edellytykset täyttyvät. EUT on asiassa C-182/10 Marie-Noëlle Solvay ym. antamassaan tuomiossa todennut (tuomion kohta 67), että suunnitelma tai hanke voidaan hyväksyä vain sillä edellytyksellä, että toimivaltaiset viranomaiset ovat varmoja siitä, ettei sillä ole haitallisia vaikutuksia kyseisen alueen koskemattomuuteen. Näin on silloin, kun ei ole olemassa mitään tieteelliseltä kannalta järkevää epäilyä siitä, että tällaisia vaikutuksia ei aiheudu. Lisäksi edellytetään, että siitä, että kyseessä olevan alueen koskemattomuuden kannalta haitallisia vaikutuksia ei aiheudu, ei saa olla mitään tieteelliseltä kannalta järkevää epäilyä nimenomaan silloin, kun lupa hankkeen toteuttamiselle annetaan. EUT on asiassa C-258/11 Peter Sweetman ym. antamassaan tuomiossa todennut (tuomion kohta 32), että ilmaisun "vaikuttaa alueen koskemattomuuteen" soveltamisalan arvioimiseksi sen yleisessä asiayhteydessä on täsmennettävä, että luontodirektiivin 6 artiklan säännöksiä on tulkittava yhtenäisenä kokonaisuutena direktiivin suojelutavoitteet huomioiden. Kyseisen artiklan 2 ja 3 kohdalla pyritään nimittäin takaamaan luontotyyppien ja lajien elinympäristöjen sama suojelutaso, kun taas sen 4 kohta on pelkkä poikkeussäännös 3 kohdan toiseen virkkeeseen. Edelleen tuomioistuin on todennut (tuomion kohdat 39 - 40), että se, ettei alueen koskemattomuuteen luontotyyppinä vaikuteta luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdan toisessa virkkeessä tarkoitetulla tavalla, edellyttää alueen suotuisan suojelun tason säilyttämistä, mikä merkitsee alueen niiden perustavanlaatuisten ominaispiirteiden kestävää säilyttämistä, jotka liittyvät sellaisen luontotyypin esiintymiseen, jonka suojelutavoite oikeuttaa asianomaisen alueen merkitsemisen yhteisön tärkeinä pitämien alueiden luetteloon direktiivissä tarkoitetulla tavalla. Suunnitelma tai hanke voidaan hyväksyä luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohdassa tarkoitetulla tavalla vain sillä edellytyksellä, että eriteltyään kaikki kyseisen suunnitelman tai hankkeen näkökohdat, jotka sellaisinaan tai yhdessä muiden suunnitelmien tai hankkeiden kanssa voivat vaikuttaa asianomaisen alueen suojelutavoitteisiin, ja ottaen huomioon alan parhaan tieteellisen tietämyksen toimivaltaiset viranomaiset ovat varmoja siitä, ettei suunnitelmalla tai hankkeella ole pysyviä haitallisia vaikutuksia kyseisen alueen koskemattomuuteen. Näin on silloin, kun ei ole olemassa mitään tieteelliseltä kannalta järkevää epäilyä siitä, että tällaisia vaikutuksia ei aiheudu. Edelleen tuomioistuin on todennut (C-258/11, tuomion kohta 43), että toimivaltaiset kansalliset viranomaiset eivät näin ollen voi hyväksyä toimintaa, joka voi vaarantaa pysyvästi sellaisten alueiden ekologiset ominaispiirteet, joilla esiintyy ensisijaisesti suojeltavia luontotyyppejä. Näin olisi muun muassa silloin, kun toiminta voi johtaa kyseisellä alueella esiintyvän ensisijaisesti suojeltavan luontotyypin häviämiseen tai osittaiseen ja korjaamattomaan tuhoutumiseen. Unionin tuomioistuin ratkaisi asian todeten, että luontodirektiivin 6 artiklan 3 kohtaa on tulkittava siten, että suunnitelma tai hanke, joka ei liity suoranaisesti alueen käyttöön tai ole sen kannalta tarpeellinen, vaikuttaa kyseisen alueen koskemattomuuteen, jos se voi estää asianomaisen alueen niiden perustavanlaatuisten ominaispiirteiden kestävän säilyttämisen, jotka liittyvät sellaisen ensisijaisesti suojeltavan luontotyypin esiintymiseen, jonka suojelutavoite on oikeuttanut asianomaisen alueen merkitsemisen yhteisön tärkeänä pitämien alueiden luetteloon direktiivissä tarkoitetulla tavalla. Tämän arvioimiseksi on sovellettava ennalta varautumisen periaatetta. Asiassa saatu selvitys Hakemuksen käsittelyn pääasialliset vaiheet olennaisilta osin Alkuperäisellä, vuonna 2003 vireille pannulla hakemuksella on haettu lupaa tekopohjavesilaitoksen rakentamiseen sekä pohja- ja tekopohja­veden ottamiseen Kangasalan ja Pälkäneen kunnissa sekä lupaa töiden aloittamiseen ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista. Hakemusta on täydennetty 7.10.2003 ja 20.1.2004. Hakemukseen on sisällytetty ympäristövaikutusten arviointimenettelystä (YVA-menettely) annetussa laissa tarkoitettu ympäristövaikutusten arviointiselostus. Arviointiselostuksen liitteenä on 15.4.2003 päivätty Vehoniemen-Isokankaan harjualueen tekopohjavesilaitos - Natura-arviointi. Lupaa on haettu raakavedenotolle Roineesta, siirtolinjojen rakentamiseen imeytysalueille, raakaveden imeyttämiseen maaperään neljällä alueella, pohjaveden ottoon kolmelta alueelta, pohjaveden siirtämiseen kaivoilta siirtopumppaamolle, siirtopumppaamon rakentamiselle ja käyttöoikeusalueille siltä osin kuin niistä ei ole saatu sovittua maanomistajien kanssa. Hakemuksen mukaan imeytettävä määrä mitoitustilanteessa olisi 70 000 kuutiometriä vuorokaudessa ja enimmillään 92 000 kuutiometriä vuorokaudessa. Kaivoalueille sijoitettavien kaivojen pumppauskapasiteetti olisi yhteensä 70 000 kuutiometriä vuorokaudessa. Hakemusasiakirjoihin liitetyssä Keski-Suomen ympäristökeskuksen YVA-lain mukaisena yhteysviranomaisena antamassa 9.7.2003 päivätyssä lausunnossa on muun ohella todettu, että suuri osa hankkeen aiheuttamista kielteisistä ympäristövaikutuksista näyttää olevan seurausta siitä, että osa hankkeesta sijoittuu asuttuun ympäristöön, teollisuusalueen lähelle, käytössä olevan pohjavedenottamon läheisyyteen ja vesitasapainoltaan herkän Natura-alueen lähelle. Käytettävä tekopohjaveden virtausmallinnus on hankkeen avainkysymys. Virtausmalliin kohdistuu kahdenlaisia odotuksia. Toiset niistä kohdistuvat hankkeen toimivuuteen lopputuotteen, tekopohjaveden laadun kannalta ja toiset toiminnan ympäristövaikutuksiin. YVA-viranomainen on rajannut lausuntonsa koskemaan toiminnan ympäristövaikutuksia ja ei ota kantaa laitoksen toimivuuteen, koska siitä vastaa hakija. Lausunnon mukaan tekopohjavesihankkeen vaikutusten tarkimpaan arviointiin pääsee vasta toteuttamalla imeytystä ja pumppauksia laitoksen toimintaa vastaavilla vesimäärillä, käytännössä siis laitoksen ollessa käytössä. Tähän ei ole lausunnon mukaan syytä ryhtyä ennen virtausmallinnuksen tarkastamista. Lausunnossa on todettu, että hankevaihtoehdon 1 vaikutukset kohdistuvat Keisarinharju-Vehoniemenharjun ja Keiniänrannan Natura-alueille. Lausunnon mukaan tekopohjavesilaitoksen rakentaminen ja laitoksen toiminta ei kokonaisuutena heikennä merkittävällä tavalla Keisarinharju-Vehoniemenharjun Natura-alueen harjumetsien luontotyyppiä. Tekopohjavesilaitoksen käyttöönotto (silloisen suunnitelman mukaisen) imeytysalueen 4 ja kaivoalueen 3 alueella saattaa aiheuttaa etenkin pitkän aikavälin muutoksina merkittäviä heikennyksiä Keiniänrannan Natura 2000 -alueen kosteikkoluontotyyppien ominaispiirteisiin. Ympäristövaikutusten selvittämiseksi tulisi tekopohjaveden virtaamista ja käyttäytymistä selvittää esitettyä tarkemmin koko hankevaihtoehdon 1 sekä erityisesti imeytysalueen 4 ja kaivoalueen 3 osalta. Lausunnon mukaan jatkosuunnittelu tulee pohjata Keiniänrannan lähteiden virtaamien, pohjaveden pinnankorkeuden ja sen laadun nykytilan ja vaihtelun riittävän tasoiseen seuraamiseen. Natura-arvioinnissa (15.4.2003) on todettu, että arviointi on laadittava, koska Vehoniemen-Isokankaan harjualueen tekopohjavesilaitoksella voi todennäköisesti olla merkittäviä haitallisia vaikutuksia Keisarinharju-Vehoniemenharju ja Keiniänrannan Natura-alueille. Natura-arvioinnissa on tarkasteltu silloisen hakemussuunnitelman mukaisia vaikutuksia todeten muun ohella, että laitokseen liittyy useita erilaisia rakenteita ja rakennuksia, niistä Natura-alueelle sijoittuvat siirtopumppaamo ja siihen liittyvät rakenteet sekä kaivoalueiden kaivot, huoltorakennukset ja huoltotiet. Arvioinnissa on todettu muun ohella, että yhden kaivon rakentaminen vaatii noin 5 x 5 metrin pinta-alan ja huoltorakennus noin 3 x 4 metrin alan. Huoltotiet on tuolloin todettu myös hakemuksessa rakennettavaksi 4 - 5 metriä leveiksi. Vanhat ajourat on suunniteltu parannettavaksi poistamalla mahdollinen kasvillisuus ja humus tienpohjalta. Kuivatusta varten rakennetaan arvioinnissa todetun mukaan tarvittaviin kohtiin avo-ojia ja tierumpuja. Tuossa vaiheessa hakemus on perustunut ensisijaisesti sadetusimeytykseen ja vaihtoehtoisesti allasimeytykseen. Imeytysalueita on ollut neljä ja niiden pinta-ala on yhteensä ollut 129 483 neliömetriä. Suunniteltuja kaivoalueita on ollut 3 ja niillä kaivoja on ollut yhteensä enintään 27. Länsi-Suomen ympäristölupavirasto on 11.2.2004 lausuntopyynnöllä pyytänyt ympäristöministeriön lausuntoa YVA-selostuksen liitteenä olevasta Natura-arvioinnista. Ympäristöministeriö on 28.5.2004 kirjeessään katsonut, että Pirkanmaan ympäristökeskusta ei voida pitää hankkeen toteuttajana ja että asiassa lausunnon antaja on alueellinen ympäristökeskus. Pirkanmaan ympäristökeskus on antanut yllä mainitusta Natura-arvioinnista lausunnon 6.9.2004. Pirkanmaan ympäristökeskus on lausunnossaan todennut, että ympäristökeskus yhtyy yhteysviranomaisen 9.7.2003 esittämään käsitykseen Keiniänrantaa koskevan Natura-arvioinnin puutteellisuuksista ja liiallisista epävarmuuksista ja katsonut, että 12.12.2003 laadittu tekopohjavesimallinnus ei sellaisenaan riitä korjaamaan puutteita. Koska mallinnusta ei ole voitu tarkentaa uusien maastotutkimusten avulla, luonnonsuojelulain 65 §:n mukainen arviointi hankkeen vaikutuksista Keiniänrannan Natura-kohteen suojeluarvoihin on edelleen kesken. Pirkanmaan ympäristökeskus on tämän vuoksi rajannut lausuntonsa koskemaan ainoastaan Keisarinharju-Vehoniemenharjun Natura 2000 -aluetta. Ympäristökeskus on lausunnosta tarkemmin ilmenevällä tavalla katsonut, että Natura-arviointi kokonaisuudessaan on laadittu luonnonsuojelulain edellyttämällä tavalla. Ympäristökeskus on esittänyt arviointiselostusta täydentävänä tietona, että hankealueella Natura-rajauksen sisäpuolella sijaitseva Punamultalukon alue on hankittu valtion omistukseen suojelutarkoitusta varten. Ympäristökeskus on katsonut, että hankkeen vaikutukset Keisarinharju-Vehoniemenharjun Natura 2000 -alueeseen eivät merkittävästi heikennä niitä luonnonarvoja, joiden perusteella alue on esitetty Natura 2000 -verkostoon. Koska tekopohjavesilaitos on varsin mittava hanke ja erityisesti pitkän aikavälin vaikutusten arviointi sisältää epävarmuuksia, haittojen lieventämiseen tulee ympäristökeskuksen mukaan kiinnittää erityistä huomiota. Tavase Oy on sittemmin 28.6.2012 toimittanut aluehallintovirastolle hakemuksen päivityksen. Hakemuksen päivityksessä on todettu, että hakemus korvaa kokonaisuudessaan 18.9.2003 päivätyn hakemussuunnitelman ja sen liitteet. Lupaa on haettu raakavedenotolle Roineesta (mitoitusarvo 75 000 kuutiometriä vuorokaudessa, joka sisältää mahdollisen yli-imeytyksen 5 000 kuutiometriä vuorokaudessa ja maksimitilanne 92 000 kuutiometriä vuorokaudessa, sisältäen mahdollisen yli-imeytyksen 5 000 kuutiometriä vuorokaudessa), raakavesipumppaamolle ja imuputkille, raakaveden johtolinjoille imeytysalueille, imeytysalueille, raakaveden imeyttämiseen, kaivoalueille, tekopohja- ja pohjaveden ottoon kaivoalueilta (mitoitusarvo 70 000 kuutiometriä vuorokaudessa ja maksimitilanne 92 000 kuutiometriä vuorokaudessa), tekopohja- ja pohjaveden johtolinjoihin siirtopumppaamolle, siirtopumppaamolle ja sieltä lähteville johtolinjoille, tarvittaviin muihin johto- ja sähkölinjoihin sekä huolto- ja liikennereitteihin sekä tarkkailun edellyttämiin rakenteisiin ja muihin tekopohjavesilaitoksen rakentamisen, käytön ja kunnossapidon edellyttämiin alueisiin ja rakenteisiin. Lisäksi on muun ohella haettu oikeutta rakentaa, käyttää, ylläpitää, huoltaa ja tarkkailla mainittuja rakenteita, alueita, linjoja ja reittejä sekä käyttöoikeutta osoitettuihin alueisiin, joiden käyttö- tai omistusoikeudesta ei ole sovittu. Yhtiö on hakenut myös töidenaloittamislupaa. Päivitetyn hakemuksen (28.6.2012) mukaan tekopohjavesilaitos koostuu kolmesta erillisestä tekopohjaveden tuotantoalueesta, jotka koostuvat imeytysalueista ja kaivoalueista. Tekopohjavesilaitoksen kolme tuotantoaluetta sijoittuvat hakemuksen mukaan omiin akvifereihinsa. Tuotantoalueet TUA1 ja TUA2 sijaitsevat Kangasalan kunnan alueella ja eteläisin tuotantoalue TUA3 Pälkäneen kunnan alueella. Imeytys ja otto jakautuvat hakemuksen mukaan tuotantoalueittain seuraavasti: TUA1 vuosikeskiarvona 22 000 kuutiometriä vuorokaudessa ja kuukausikeskiarvona 29 000 kuutiometriä vuorokaudessa, TUA2 vuosikeskiarvona 28 000 kuutiometriä vuorokaudessa ja kuukausikeskiarvona 36 500 kuutiometriä vuorokaudessa sekä TUA3 vuosikeskiarvona 20 000 kuutiometriä vuorokaudessa ja kuukausikeskiarvona 26 500 kuutiometriä vuorokaudessa. Imeytysalueita on päivitetyn hakemuksen mukaan ollut yhteensä 11 kappaletta ja kaivoalueita 6 kappaletta. Lisäksi laitoksen toiminta-alueelle sijoittuvat Hiedanperän raakavesipumppaamo, siirtopumppaamo sekä johtolinja-, huoltotie- ja muut vastaavat alueet. Imeytysalueiden pinta-alavaraus on ollut 167 648 neliömetriä. Imeytys on suunniteltu kaivo-, sadetus- ja allasimeytyksenä. Päivitetyssä hakemuksessa on todettu, että hankkeella ei ole Keisarinharjun-Vehoniemenharjun Natura-alueen suojeluarvoille merkittäviä haitallisia vaikutuksia. Hakemusasiakirjoihin on liitetty Vehoniemen-Isokankaan harjualueen tekopohjavesilaitoksen yleissuunnitelman Natura-arviointi (FCG Finnish Consulting Group Oy, 20.6.2012). Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on 24.8.2012 päivätyllä lausuntopyynnöllä pyytänyt Pirkanmaan ELY-keskukselta luonnonsuojelulain 65 §:n 2 momentin mukaista lausuntoa mainitusta Natura-arviosta. Metsähallitukselta vastaavaa lausuntoa on pyydetty 13.12.2012 päivätyllä lausuntopyynnöllä. Pirkanmaan ELY-keskus on antanut lausunnon 22.2.2013 ja Metsähallitus 15.3.2013. Lausuntojen sisältö on olennaisilta osin selostettu jäljempänä. Saatuaan ELY-keskuksen lausunnon aluehallintovirasto on 4.3.2013 päivätyllä täydennyspyynnöllä pyytänyt Tavase Oy:tä täydentämään Natura-arviointia Pirkanmaan ELY-keskuksen lausunnossa mainittujen puutteiden osalta. Tavase Oy on täydentänyt Natura-arviointia 29.4.2013 päivätyllä täydennyksellä (FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy). Myös 28.6.2012 päivättyä hakemussuunnitelmaa on tuolloin täydennetty. Tämän jälkeen aluehallintovirasto on 17.5.2013 lausuntopyynnöillään pyytänyt Metsähallitukselta ja Pirkanmaan ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualueelta luonnonsuojelulain 65 §:n 2 momentin mukaista lausuntoa täydennetystä Natura-arvioinnista. Edelleen aluehallintovirasto on 11.6.2013 päivätyllä lausuntopyynnöllä pyytänyt Natura-alueiden maanomistajilta luonnonsuojelulain 65 §:n 2 momentin mukaista lausuntoa Natura-arvioinnista. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on kuuluttanut Vehoniemen-Isokankaan harjualueen tekopohjavesilaitoksen rakentamista sekä töiden aloittamista ennen päätöksen lainvoimaiseksi tulemista koskevan hakemuksen kuulutuksella, joka on pidetty nähtävillä 17.6. - 1.8.2013. Asiassa on annettu lukuisia muistutuksia ja lausuntoja. Pirkanmaan ELY-keskuksen ympäristö ja luonnonvarat -vastuualue on antanut luonnonsuojelulain 65 §:n mukaisen lausunnon 17.9.2013 ja Metsähallitus 23.9.2013. Viimeksi mainittujen lausuntojen sisältöä on selostettu jäljempänä. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on 26.9.2013 päivätyllä selityspyynnöllä varannut Tavase Oy:lle tilaisuuden kirjallisen selityksen antamiseen lausuntojen ja muistutusten johdosta. Tavase Oy on antanut 31.3.2014 päivätyn selityksen, sen jälkeen kun selityksen antamiseen varattua määräaikaa on pidennetty. Tavase Oy on toimittanut selityksen ja sen liitteenä muun ohella päivitetyn hakemussuunnitelman (FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy, 31.3.2014) ja täydennetyn Natura-arvioinnin (FCG Suunnittelu ja Tekniikka Oy, 28.3.2014). Hakemussuunnitelman sisältöä on selostettu jäljempänä. Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto on 14.4.2014 pyytänyt Pirkanmaan ELY-keskukselta ja Metsähallitukselta luonnonsuojelulain 65 §:n 2 momentin mukaisia lausuntoja 28.3.2014 täydennetystä Natura-arvioinnista. Annettujen 16.6.2014 päivättyjen lausuntojen sisältöä on selostettu jäljempänä. Tavase Oy:lle on 4.7.2014 päivätyllä vastinepyynnöllä varattu tilaisuus antaa vastine Natura-arvioinnin täydennyksen (28.3.2014) lausunnoista. Yhtiö on antanut vastineen 1.9.2014. Aluehallintovirasto on todennut varanneensa tilaisuuden vastineen antamiseen niille viranomaisille ja muistuttajille, jotka ovat sitä erikseen muistutuksissaan pyytäneet. Aluehallintoviraston päätöksestä ilmenevät tahot ovat antaneet selityksen tai vastineen. Aluehallintovirasto on suorittanut paikalla tarkastuksen 1. - 2.10.2014. Hakemussuunnitelma Aluehallintoviraston päätös on perustunut päivitettyyn (31.3.2014) ja hakijan mukaan aikaisemmat versiot korvaavaan hakemussuunnitelmaan. Seuraavassa esitetyt tiedot perustuvat hakemukseen. Hankkeen sijainnista ja lähtökohdista Hakemussuunnitelman mukaan tekopohjavesilaitos sijoittuu Vehoniemenharju-Syrjänharju harjujaksolle Kangasalan ja Pälkäneen kuntien alueella. Vehoniemenharju-Syrjänharju on luode-kaakkoissuunnassa kulkeva harjujakso, joka on osa Ylöjärveltä Kangasalle ja Pälkäneelle ulottuvaa saumamuodostumaa. Vehoniemenharju on vesimaisemaan, maaseudun kulttuurimaisemaan ja liikenneväylien maisema-alueeseen hallitsevana liittyvä harjualue, joka on geologisesti ja maisemallisesti erittäin merkittävä. Harjualue on myös biologisesti merkittävä sekä monikäytön kannalta merkittävä/erittäin merkittävä. Alue käsittää suurehkon (168 hehtaaria), varsin jyrkkärinteisen saumaharjuselänteen, joka paikoin on melko kapealakinen. Kaakkoispäässä on selännelaajentuma harjuhautoineen ja -kuoppineen, matalia sivuselänteitä ja -harjanteita. Muodostuman rinteillä on useita edustavia muinaisrantoja, joissa on törmiä ja terasseja. Suurin lakikorkeus on 140 metriä merenpinnan yläpuolella, lähes 60 metriä Roineen ja Längelmäveden pinnasta. Pääosin selänne on 25 - 50 metriä korkea. Syrjänharjun-Isokankaan alue on Pälkäneen taajaman ja maaseudun kulttuurimaisemiin, osaksi vesimaisemaan ja liikenneväylien maisema-alueeseen liittyvä, ympäristöstään selvästi erottuva, geologisesti ja maisemallisesti erittäin merkittävä sekä biologisesti ja monikäytön kannalta merkittävä harjualue. Harju kohoaa ympäristöstään noin 50 metrin korkeuteen. Kaakkoispäässään se on kapea, jyrkkärinteinen ja luoteispäässään se leviää laajaksi Isokankaan deltaksi. Harjun keskellä on peräkkäin lukuisia suppia, joista syvimmät ovat 25 - 35 metriä. Tekopohjavesilaitos koostuu kolmesta erillisestä tekopohjaveden tuotantoalueesta (TUA), jotka koostuvat imeytysalueista (IA) ja kaivoalueista (KA). Tekopohjavesilaitoksen kolme tuotantoaluetta sijoittuvat omiin akvifereihinsa Vehoniemen-Syrjänharjun harjujaksolla. Tuotantoalueet TUA1 ja TUA2 sijaitsevat Kangasalan kunnan alueella. Tuotantoalue TUA3 sijaitsee Pälkäneen kunnan alueella. Imeytettävä raakavesi otetaan Roineen Hiedanperänlahdesta. Se imeytetään imeytysalueille kaivo-, sadetus- ja allasimeytystä käyttäen. Imeytetty vesi otetaan maaperästä pohjavesikaivoilla, jotka sijaitsevat eri kaivoalueilla. Pohjavesikaivoista vesi pumpataan siirtopumppaamoon, joista vesi siirretään myöhemmin luvitettavien siirtolinjojen kautta Tavase Oy:n osakaskuntien käyttöön. Hakemuksen mukaan Roineen vesi on hyvälaatuista pintavettä, joka soveltuu hyvin tekopohjaveden valmistamiseen sellaisenaan. Roine edustaa vesistönä karuhkoa, ajoittain lievästi rehevää järvityyppiä. Veden orgaanisen hiilen pitoisuus (TOC) on alhainen, mikä on merkittävä tekijä hyvälaatuisen tekopohjaveden valmistamisessa. Rautaa ja mangaania vedessä ei esiinny normaalia luonnontilaa enempää. Kevät- ja syyskierron aikana vedessä esiintyy ajoittain lyhytaikaisesti piileviä, jolloin levämassan määrä järvessä vastaa lievästi rehevän järven tasoa (>2,5 g/m3). Tämä näkyy kohonneena sameutena ja kiintoainepitoisuutena. Muutoin Roineen vedenlaadun vaihtelut ovat vähäisiä. Roineen veden kiintoaine koostuu pääasiassa orgaanisesta aineksesta. Sinilevien osuus biomas­sasta on olematon. Imeytettävän veden kiintoaine on tärkeä parametri arvioitaessa maaperän tai imeytysaltaan pohjan tukkivan aineksen määrää. Kiintoaine on osittain biohajoavaa (esim. levät), jolloin sen tukkiva vaikutus ei ole pysyvää. Piilevät voivat aiheuttaa pitkäaikaisempaa tukkeutumista. Tekopohjavesilaitoksen raakavedenoton suunniteltu suurin vuosittainen vuorokausikeskiarvo on 75 000 kuutiometriä vuorokaudessa (3 125 kuutiometriä tunnissa). Raakavedenotto pidetään tasaisena. Erilaisia imeytyksen huolto- sekä mahdollisia teknisiä häiriöitä varten joudutaan hetkellisesti ja alueellisesti imeyttämään keskiarvoa suurempia määriä. Raakaveden oton maksimitilanteessa vettä voidaan ottaa vuorokaudessa 97 000 kuutiometriä vuorokaudessa (4 045 kuutiometriä tunnissa) sisältäen 5 000 kuutiometriä vuorokaudessa ylimääräisen vedenoton mahdollisesti tarvittavaa yli-imeytystä varten. Hankealueen pohjavesiolosuhteista Vehoniemenharju-Syrjänharju -harjujaksolle on tyypillistä hyvin vaihteleva kerrosjärjestys, joka käsittää silttiä, hiekkaa, soraa ja moreenia. Maakerrosten kokonaispaksuus on Vehoniemenharjulla 50 - 80 metriä ja Isokankaan-Syrjänharjun alueella 10 - 70 metriä. Kalliokohoumat jakavat harjun erillisiin akvifereihin. Kukin kolmesta tuotantoalueesta sijoittuu omaan akviferiinsa. Pohjoisin Vehoniemen tuotantoalue, jossa Raikun vedenottamo sijaitsee, koostuu yhdestä kaivoalueesta ja kolmesta imeytyslohkosta. Keskimmäinen tekopohjaveden tuotantoalue sijoittuu niin ikään Kangasalan kunnan alueelle. Tuotantoalue käsittää yhden kaivoalueen akviferin länsiosassa ja kaksi imeytyslohkoa sekä vara-alueet sen koillispuolella. Eteläisin tuotantoalue sijoittuu Pälkäneen kunnan alueelle. Tuotantoalueeseen kuuluu neljä kaivoaluetta ja viisi imeytyslohkoa. Vedenhankintaa varten tärkeä I luokan Vehoniemenharjun pohjavesialue