2018 false KHO:2018:35 A ja B omistivat koko X Oy:n osakekannan, ja X Oy omisti koko Y Oy:n osakekannan. Y Oy oli joulukuussa vuonna 2010 ottanut ryhmäeläkevakuutuksen, jossa vakuutettuina olivat ensi

§:n (772/2004) 2 momentin mukaan kollektiivisella lisäeläketurvalla tarkoitetaan työnantajan työntekijöistä koostuvalle henkilöpiirille järjestämää vapaaehtoista lisäeläketurvaa, jonka henkilöpiiri on määritelty ryhmittäin työalan tai muun siihen verrattavan perusteen mukaan siten, ettei se tosiasiassa kohdistu nimettyihin tai muutoin yksilöllisesti määrättyihin henkilöihin. Kollektiivisena lisäeläketurvana ei pidetä järjestelyä, joka on tarkoitettu koskemaan vain yhtä työnantajan palveluksessa olevaa henkilöä kerrallaan.

§:n esitöiden (HE 80/2004) mukaan pykälän 2 momenttiin otettaisiin laista tuolloin puuttuva kollektiivisen eläkevakuutuksen määritelmä. Säännöksen jälkiosassa on yhden henkilön muodostama ryhmä rajattu kollektiivisen käsitteen piiristä. Rajaus koskee tilanteita, joissa vakuutus on alun perin tarkoitettu koskemaan yhtä henkilöä kerrallaan, esimerkiksi yrityksen toimitusjohtajaa. Alun perin useamman henkilön muodostamalle ryhmälle otettua kollektiivista vakuutusta ei sen sijaan ole pidettävä säännöksessä tarkoitetulla tavalla yhtä henkilöä koskevana, jos se olosuhteiden muututtua tosiasiassa koskee enää yhtä työnantajan palveluksessa olevaa henkilöä. Työantajan maksamat kollektiivisen lisäeläkejärjestelyn maksut eivät olisi työntekijän veronalaista tuloa, kuten nykyisinkään. Verotusmenettelystä annetun lain 26 §:n 2 momentin (477/1998) mukaan jos asia on tulkinnanvarainen tai epäselvä ja jos verovelvollinen on toiminut vilpittömässä mielessä viranomaisen noudattaman käytännön tai ohjeiden mukaisesti, on asia ratkaistava tältä osin verovelvollisen eduksi, jos ei erityisistä syistä muuta johdu. Jos vero kuitenkin maksuunpannaan, voidaan veroon liittyvä veronlisäys, viivästyskorko, viivästyskorkoa vastaava korko, jäämämaksu, viivekorko, yhteisökorko ja jäännösveron korko jättää perimättä kokonaan tai osittain, jos niiden perintä olisi asian tulkinnanvaraisuuden tai epäselvyyden vuoksi kohtuutonta. Asiassa saatu selvitys Y Oy:n toimialana on ollut kiinteistöjen omistus, hallinta ja vuokraus. Yhtiön toimitusjohtajana ja hallituksen varsinaisena jäsenenä on ollut A, hallituksen puheenjohtajana B ja hallituksen varajäsenenä B:n puoliso C. Y Oy ei ole maksanut palkkaa A:lle tai B:lle vuosina 2010 -

1. Yhtiö on maksanut palkkaa B:n puolisolle C:lle vuonna
2. Y Oy:n koko osakekannan on omistanut X Oy. A ja B ovat kumpikin omistaneet 50 prosenttia X Oy:n osakkeista. Y Oy on joulukuussa vuonna 2010 ottanut emoyhtiönsä eli X Oy:n osakkaille B:lle ja A:lle vakuutusyhtiön ryhmäeläkevakuutuksen. Vakuutussopimuksessa vakuutetuksi eläkeryhmäksi on nimetty henkilöstö. Vakuutukseen on kesäkuussa vuonna 2011 liitetty C. Vakuutussopimuskirjan mukaan vakuutettuna on ollut henkilöstö ja eläkeikä 60 vuotta. Lopullinen eläke on laskettu eläkeiän alun vakuutussäästöjen perusteella. Ryhmäeläkevakuutuksen maksut on kirjattu Y Oy:n kirjanpidon kulutilille. Vakuutusmaksut ovat olleet A:n osalta vuosina 2010 - 2011 yhteensä 337 623 euroa ja B:n osalta vuosina 2010 - 2012 yhteensä 333 508 euroa. C:hen kohdistuneiden vakuutusmaksujen määrä on ollut 3 183 euroa vuonna 2011 ja 931,60 euroa vuonna
3. Asian oikeudellinen arviointi ja johtopäätös Asiassa on ratkaistava, onko Y Oy:n järjestämä lisäeläketurva ollut TVL 96 a §:n 2 momentissa tarkoitettu kollektiivinen lisäeläketurva, jonka vakuutusmaksut eivät ole olleet vakuutettujen henkilöiden ennakkoperintälain 13 §:ssä tarkoitettu veronalaista palkkatuloa.

§:n 2 momentin nojalla työnantajayhtiön ottama ryhmäeläkevakuutus ei muodosta kollektiivista lisäeläketurvaa, jos vakuutuksen henkilöpiiri on määritelty siten, että se tosiasiassa kohdistuu nimettyihin tai muutoin yksilöllisesti määrättyihin henkilöihin, tai jos vakuutus on tarkoitettu koskemaan vain yhtä työnantajan palveluksessa olevaa henkilöä kerrallaan. Säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle ei ole rajattu perheyhtiöitä tai muita yhtiöitä, joiden omistuspohja on suppea. Säännöksen soveltamisalan ulkopuolelle ei myöskään ole rajattu osakasasemassa oleville työntekijöille järjestettyä lisäeläketurvaa. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on katsonut, että A ja B voidaan esillä olevassa asiassa rinnastaa Y Oy:n osakastyöntekijöihin. Korkeimmalla hallinto-oikeudella ei ole syytä arvioida tilannetta toisin. Siten yhtiö on sinänsä voinut järjestää kollektiivisen lisäeläketurvan työntekijöistään koostuvalle henkilöpiirille A:n ja B mukaan lukien. Y Oy:n osakastyöntekijöihinsä rinnastuvien A:n ja B:n osalta maksamien vakuutusmaksujen määrät ovat olleet suuria. Yhtiö ei ole maksanut kummallekaan henkilölle lainkaan rahapalkkaa. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että yhtiö on näissä olosuhteissa korvannut A:lle ja B:lle maksettavan rahapalkan eläkevakuutusmaksujen muodossa ja ettei asiassa ole heidän osaltaan kyse kollektiivisesta lisäeläketurvasta. Yhtiön A:n ja B:n osalta maksamat vakuutusmaksut ovat siten kokonaisuudessaan olleet heidän ennakkoperintälain 13 §:ssä tarkoitettua palkkaa. Yhtiölle on näin ollen tullut maksuunpanna A:n ja B:n vakuutusmaksujen osalta suorittamatta jääneet työnantajan sosiaaliturvamaksut veronkorotuksineen. Yhtiölle maksuunpantuja veronkorotuksia ei ole katsottava liian suuriksi, eikä asiaa ei ole pidettävä siten tulkinnanvaraisena, että se olisi luottamuksensuojan perusteella ratkaistava toisin. Tämän vuoksi ja kun lisäksi otetaan huomioon edellä ilmenevät hallinto-oikeuden päätöksen perustelut ja perusteluissa mainitut oikeusohjeet, sekä korkeimmassa hallinto-oikeudessa esitetyt vaatimukset ja asiassa saatu selvitys, hallinto-oikeuden päätöksen lopputuloksen muuttamiseen ei ole perusteita. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Irma Telivuo, Leena Äärilä, Mikko Pikkujämsä, Vesa-Pekka Nuotio ja Leena Romppainen. Asian esittelijä Liisa Tähtinen.