2019 false KHO:2019:123 Saamelaiskäräjien vaalilautakunta oli hylännyt valittajan pyynnön tulla merkityksi äänioikeutettuna saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Saamelaiskäräjien vaalilautakunta ja saam

§:stä ilmeneviin objektiivisiin kriteereihin. Pelkästään ryhmähyväksyntään vetoamalla ei siten voida perustella vaaliluetteloon merkitsemättä jättämistä sellaisessa tilanteessa, jossa vaaliluetteloon hakeutuva henkilö täyttää

§:n itseidentifikaatioedellytyksen ja jonkin saman pykälän 1 - 3 kohdissa asetetuista objektiivisista kriteereistä.

§:n 3 kohdan mukaan saamelaisena pidetään henkilöä, jonka vanhempi on merkitty äänioikeutetuksi saamelaiskäräjien vaaleissa. Se, että henkilön vaaliluetteloon merkitsemisen lainmukaisuus on ratkaistu korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä, perustuu saamelaiskäräjistä annetussa laissa säädettyyn muutoksenhakumenettelyyn. Tämän vuoksi mainitun pykälän 3 kohdan edellytys täyttyy myös sellaisissa tilanteissa, joissa korkein hallinto-oikeus on määrännyt henkilön vanhemman merkittäväksi vaaliluetteloon eikä ole myöhemmin purkanut päätöstään. Valittaja, joka oli ilmoittanut pitävänsä itseään saamelaisena ja jonka vanhempi oli merkitty äänioikeutetuksi saamelaiskäräjien vaaleissa, oli

§:ssä tarkoitettu saamelainen. Korkein hallinto-oikeus kumosi saamelaiskäräjien hallituksen päätöksen ja määräsi, että valittaja oli merkittävä saamelaiskäräjien vaalien vaaliluetteloon äänioikeutettuna. Asiassa oli kysymys myös päätöksen perustelemisvelvollisuudesta. Hallintolaki 45 § 1 momentti Laki saamelaiskäräjistä 3 §, 21 §, 23 § 1 momentti ja 23 a § 1 momentti Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus (KP-sopimus) 1 artikla, 25 artikla ja 27 artikla ks. myös KHO:2015:146 Päätös, jota valitus koskee Saamelaiskäräjien hallitus 27.8.2019 (5.63 §) Asian aikaisempi käsittely A on hakemuksessaan saamelaiskäräjien vaaliluetteloon todennut muun ohella, että hänen molemmat vanhempansa on merkitty äänioikeutetuiksi saamelaiskäräjien vaaleissa. Saamelaiskäräjien vaalilautakunta on 26.2.2019 tekemällään päätöksellä (7.221 §) hylännyt A:n pyynnön, että hänet merkitään vuoden 2019 saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Vaalilautakunnan perustelujen mukaan vaalilautakunta ei tunnista A:ta saamelaisten alkuperäiskansan jäseneksi. Saamelaiskäräjien vaalilautakunta on kokouksessaan 7.6.2019 tekemällään päätöksellä (8.127 §) hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen. Vaalilautakunta on perustellut oikaisuvaatimuksen hylkäämistä seuraavasti: "Vaalilautakunnan tiedossa ei ole virhettä tai muuta perustetta, jonka perusteella saamelaiskäräjien vaalilautakunnan päätöstä tulisi oikaista. Saamelaiskäräjien vaalilautakunta tutkii ja toteaa saamelaiskäräjien vaaliluetteloon hakeutuvan henkilön kuulumisen alkuperäiskansaan (ryhmähyväksyntä) ja toteuttaa siinä toimiessaan saamelaisille alkuperäiskansana Suomen oikeusjärjestyksen mukaan kuuluvaa itsemääräämisoikeutta. Alkuperäiskansan oikeus päättää oman kansansa jäsenistä on itsemääräämisoikeuden ydinaluetta ja sen riittävän vahvaa toteutumista Suomessa on saamelaisten osalta viimeksi edellyttänyt Yhdistyneiden kansakuntien ihmisoikeuskomitea ratkaisuissaan (CCPR/C/124/D/2668/2015 ja CCPR/C/124/D/2950/2017) keväällä 2019." Saamelaiskäräjien hallituksen ratkaisu Saamelaiskäräjien hallitus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n oikaisuvaatimuksen vaalilautakunnan päätöksestä ja päättänyt, että A:ta ei merkitä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Saamelaiskäräjien hallitus on perustellut oikaisuvaatimuksen hylkäämistä seuraavasti: "Saamelaiskäräjien hallituksen tiedossa ei ole virhettä tai muuta perustetta, jonka perusteella vaalilautakunnan päätöstä tulisi oikaista." Saamelaiskäräjien hallituksen päätökseen liitetyissä yleisperusteluissa on viitattu YK:n julistukseen alkuperäiskansojen oikeuksista, YK:n rotusyrjinnän poistamista käsittelevän komitean suosituksiin ja YK:n ihmisoikeuskomitean näkökantoihin ja todettu muun ohella seuraavaa: Ryhmähyväksynnälle on annettu ratkaiseva merkitys alkuperäiskansoja koskevissa julistuksissa, kansainvälisissä sopimuksissa ja muissa asiakirjoissa. Saamelaiskäräjien vaalilautakunta ja hallitus voivat soveltaa YK:n ihmisoikeuskomitean näkökannoissa mainittuja velvoitteita ja periaatteita itsenäisesti vuoden 2019 vaaliluetteloa laatiessaan. Saamelaiskäräjien vaalilautakunta on parhaimmassa asemassa tulkitsemaan asiaan liittyvän oikeustilan sekä arvioimaan tietonsa ja kykynsä perusteella hakijoiden esittämien tosiseikkojen merkityksen ja näytön todistusarvon. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa A on valituksessaan vaatinut, että saamelaiskäräjien hallituksen päätös kumotaan ja hänet merkitään saamelaiskäräjävaalien vaaliluetteloon. A on lisäksi vaatinut, että saamelaiskäräjät velvoitetaan korvaamaan hänen oikeudenkäyntikulunsa. A on valituksensa perusteluina esittänyt muun ohella seuraavaa: A pitää itseään saamelaisena. A:n molemmat vanhemmat on merkitty äänioikeutetuiksi saamelaiskäräjien vaaleissa. Saamelaiskäräjien hallitus on valituksen johdosta antamassaan lausunnossa esittänyt, että valitus ja oikeudenkäyntikuluvaatimus hylätään. A:lle ei ole asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen varattu tilaisuutta vastaselityksen antamiseen. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Korkein hallinto-oikeus on tutkinut asian. 1. Korkein hallinto-oikeus kumoaa saamelaiskäräjien hallituksen päätöksen ja määrää, että A on merkittävä saamelaiskäräjien vuoden 2019 vaalien vaaliluetteloon äänioikeutettuna. Saamelaiskäräjien vaalilautakunta velvoitetaan ryhtymään tämän päätöksen johdosta saamelaiskäräjistä annetun lain 26 b §:n 3 momentin mukaisiin toimenpiteisiin. 2. Saamelaiskäräjien hallitus velvoitetaan korvaamaan A:n oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa kohtuullisiksi harkituilla 200 eurolla viivästyskorkoineen. Perustelut 1. Asiassa ratkaistava kysymys A on hakeutunut vuoden 2019 saamelaiskäräjävaalien vaaliluetteloon sillä perusteella, että hänen molemmat vanhempansa on merkitty äänioikeutetuiksi saamelaiskäräjien vaaleissa. Ratkaistavaksi tulee, onko tämä riittävä peruste A:n hyväksymiselle vaaliluetteloon merkittäväksi vai onko saamelaiskäräjien hallitus voinut hylätä oikaisuvaatimuksen päätöksensä perusteluista ilmenevällä tavalla. 2. Sovellettavat oikeusohjeet 2.1 Saamelaiskäräjistä annetun lain säännökset ja esityöt

§:n mukaan saamelaisella tarkoitetaan mainitussa laissa henkilöä, joka pitää itseään saamelaisena, edellyttäen: 1) että hän itse tai ainakin yksi hänen vanhemmistaan tai isovanhemmistaan on oppinut saamen kielen ensimmäisenä kielenään; tai 2) että hän on sellaisen henkilön jälkeläinen, joka on merkitty tunturi-, metsä- tai kalastajalappalaiseksi maa-, veronkanto- tai henkikirjassa; taikka 3) että ainakin yksi hänen vanhemmistaan on merkitty tai olisi voitu merkitä äänioikeutetuksi saamelaisvaltuuskunnan tai saamelaiskäräjien vaaleissa. Saamelaiskäräjistä annetun lain saamelaismääritelmää koskevan 3 §:n yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 248/1994

1. vp)on todettu muun ohella seuraavaa: "Pykälässä määriteltäisiin, kenellä on lakiehdotuksen mukaiset saamelaisen oikeudet. Saamelaisen määritelmä olisi ehdotetussa muodossaan aikaisempaa väljempi, joten saamelaisiksi katsottavien henkilöiden määrä saattaisi jonkin verran lisääntyä. Ehdotettu saamelaisen määritelmä on sisällöltään samankaltainen kuin saamelaisten kielilaissa oleva määritelmä siten, että henkilön on itse pidettävä itseään saamelaisena. Tämän subjektiivisen kriteerin lisäksi määritelmään sisältyisi kuten aikaisemminkin myös objektiivinen peruste. Sen pääsisältönä olisi periaate, että henkilön tulee olla saamelaista syntyperää: saamelaiseksi synnytään, ei tulla tai päästä. Poikkeuksena tästä säännöstä olisi ottolapsi, joka muuallakin lainsäädännössä rinnastetaan biologisesti omaan lapseen. Nämä objektiiviset perusteet on lueteltu kohdissa 1 - 3." (---) "Ruotsin saamelaiskäräjiä koskevasta laista on otettu ehdotuksen 3 kohdan peruste. On pidettävä kohtuullisena, että saamelaiseksi katsotun henkilön lapsella on oikeus samaistua vanhempiensa identiteettiin. Tämä ei ole voimassa olevan lain mukaan mahdollista niiden henkilöiden osalta, joiden suvussa saamenkielinen syntyperä jää isovanhempia kauemmaksi. Nykyisen lain mukaan tällainen henkilö ei ole enää saamelainen, vaikka hänen molemmat vanhempansa olisi saamelaisina merkitty äänioikeutetuiksi saamelaisvaltuuskunnan vaaleissa. Mainituista syistä ehdotetaan, että saamelaisella tarkoitettaisiin myös henkilöä, jonka vanhemmista ainakin yksi on merkitty tai olisi voitu merkitä äänioikeutetuksi saamelaisvaltuuskunnan tai saamelaiskäräjien vaaleissa." Lain 21 §:n mukaan saamelaiskäräjien vaaleissa on asuinpaikkaan katsomatta äänioikeutettu jokainen viimeistään vaalitoimituksen viimeisenä päivänä 18 vuotta täyttävä saamelainen, joka on Suomen kansalainen tai jolla ulkomaan kansalaisena on ollut kotikuntalaissa (201/1994) tarkoitettu kotikunta Suomessa silloin, kun pyyntö vaaliluetteloon ottamisesta on viimeistään tehtävä. Lain 23 §:n 1 momentin mukaan vaalilautakunta laatii äänioikeutetuista vaaliluettelon edellisten vaalien vaaliluettelon ja väestötietojärjestelmän tietojen pohjalta. Lain 23 a §:n 1 momentin mukaan vaaliluetteloon on pyynnöstä otettava siitä puuttuva äänioikeutettu saamelainen. Joka katsoo, että hänet on oikeudettomasti jätetty pois vaaliluettelosta tai että häntä koskeva merkintä vaaliluettelossa on virheellinen, voi lain 26 §:n 1 momentin mukaan kirjallisesti vaatia oikaisua vaalilautakunnalta viimeistään 14 päivänä vaaliluettelon nähtävillä pitämistä koskevan ajan päättymisestä. Vaalilautakunnan on ratkaistava asia kiireellisesti. Pykälän 2 momentin mukaan vaalilautakunnan päätökseen tyytymätön voi saattaa oikaisuvaatimuksen saamelaiskäräjien hallituksen ratkaistavaksi viimeistään 14 päivänä siitä päivästä, kun hän on saanut päätöksestä tiedon. Hallituksen on ratkaistava asia kiireellisesti. Lain 4 a §:n mukaan saamelaiskäräjiin ja sen toimielimiin sovelletaan muun ohella hallintolakia (434/2003), jollei saamelaiskäräjistä annetussa laissa toisin säädetä. 2.2 Hallintolain säännökset ja esityöt Hallintolain 45 §:n 1 momentin mukaan päätös on perusteltava. Perusteluissa on ilmoitettava, mitkä seikat ja selvitykset ovat vaikuttaneet ratkaisuun sekä mainittava sovelletut säännökset. Hallintolakia koskevan hallituksen esityksen (HE 72/2002
2. vp)45 §:ää koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa on todettu seuraavaa: "Perusteluvelvollisuudella on keskeinen merkitys asianosaisen oikeusturvan kannalta. Asianosaisen on saatava tietää, mitkä seikat ovat johtaneet häntä koskevan ratkaisun tekemiseen. Riittävät perustelut antavat edellytyksiä harkita muutoksenhaun tarvetta. Perustelujen täsmällisyydellä ja selkeydellä on merkitystä myös viranomaistoimintaa kohtaan tunnetun yleisen luottamuksen kannalta. Ensi asteen viranomaisen perusteluilla on merkitystä myös lainkäyttöviranomaisille. Hyvin perusteltu päätös helpottaa muutoksenhakuasian käsittelyä, kun tuomioistuimella on jo valmiina tiedossaan ne seikat, joiden perusteella viranomainen on ratkaissut asian. Samoin tuomioistuin saa perusteluista selville, mihin seikkoihin asian ratkaissut viranomainen on kiinnittänyt huomiota ja minkä merkityksen se on niille antanut. Hallintomenettelylain 24 §:n 1 momentin mukaan on riittävää, että päätös perustellaan ilmoittamalla sen perusteena olevat pääasialliset tosiseikat sekä säännökset ja määräykset. Säännös ilmentää vaatimuksia tosiasiaperustelujen ja oikeudellisten perustelujen esittämisestä. Tosiasiaperusteluina päätöksessä on käytävä ilmi ne selvitetyiksi katsottavat tosiseikat, joille asian ratkaisu perustuu. Oikeudellisena perusteena on ilmoitettava ratkaisun perusteena olevat lain tai asetuksen säännökset sekä mahdolliset yleiset oikeusperiaatteet. Perusteluvelvollisuuden merkitys yleisenä oikeusturvaperiaatteena on viimeisten vuosien aikana selvästi korostunut. Tähän on vaikuttanut osaltaan perusoikeusuudistus, jonka yhteydessä oikeus perusteltuun päätökseen saatettiin voimaan perusoikeutena. Perustuslain 21 §:n 2 momentin mukaan tämä oikeus kuuluu niihin oikeusturvan ja hyvän hallinnon takeisiin, jotka edellytetään turvattavan lailla." Hallintolain 49 e §:n mukaan oikaisuvaatimus on käsiteltävä kiireellisenä. Hallintolain muuttamista koskevan hallituksen esityksen (HE 226/2009
3. vp)yleisperusteluissa kiireellisyysvaatimusta on perusteltu seuraavasti: " Oikaisuvaatimusjärjestelmältä on vanhastaan edellytetty toiminnan tehokkuutta. Tämä on muodostanut keskeisen lähtökohdan näitä asioita koskevan päätöksentekomenettelyn kehittämiselle. Oikaisuvaatimusjärjestelmän perusteita tukevalla tavalla tässä esityksessä on tuotu erikseen esille vaatimus siitä, että oikaisuvaatimusasiat olisi käsiteltävä kiireellisinä. Esityksen tausta on perustuslain 21 §:ään sisältyvässä käsittelyn viivytyksettömyysvaatimuksessa ja samaa asiaa sääntelevässä hallintolain 23 §:ssä. Oikaisuvaatimusasioiden tehokkaalla käsittelyllä on merkitystä arvioitaessa oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin toteutumista myös ihmisoikeuksien kannalta. Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen oikeuskäytännössä on näet katsottu oikaisuvaatimusvaiheen pitkittymisen voivan vaikuttaa siihen, ettei oikeudenkäynnin ole katsottu tapahtuneen kohtuullisen ajan kuluessa (esimerkiksi König-tapaus, 28.6.1978 A 27, J.B.C. France-tapaus, 26.9.2000 ja Janosevic-tapaus, 23.7.2002). Oikaisuvaatimuksen yleissääntelyssä kiireellisyysedellytyksellä alleviivattaisiin tarvetta tämän järjestelmän omista lähtökohdista nousevien tehokkuustavoitteiden turvaamiseen. Se, että oikaisuvaatimus käsitellään ja ratkaistaan riittävän joutuisasti ja tehokkaasti, on siten olennaista koko järjestelmän toimivuudelle." 2.3 Kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus (KP-sopimus) Suomessa vuonna 1976 voimaan tulleen KP-sopimuksen (SopS 8/1976) 1 artiklan 1 kohdan mukaan kaikilla kansoilla on itsemääräämisoikeus. Tämän oikeuden nojalla ne määräävät vapaasti poliittisen asennoitumisensa ja harjoittavat vapaasti taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten olojensa kehittämistä. Mainitun 1 artiklan 3 kohdan mukaan kaikkien tämän yleissopimuksen sopimusvaltioiden, mukaan lukien ne valtiot, jotka ovat vastuussa itsemääräämisoikeutta vailla olevien alueiden ja huoltohallintoalueiden hallinnosta, tulee edistää itsemääräämisoikeuden toteuttamista ja kunnioittaa tätä oikeutta Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan määräysten mukaisesti. KP-sopimuksen 25 artiklan mukaan jokaisella kansalaisella tulee olla oikeus ja mahdollisuus ilman minkäänlaista tämän yleissopimuksen 2 artiklassa mainittua erottelua ja ilman kohtuuttomia rajoituksia:
4. a)ottaa osaa yleisten asioiden hoitoon välittömästi tai vapaasti valittujen edustajien kautta;
5. b)äänestää ja tulla valituksi määräaikaisissa ja rehellisissä vaaleissa, jotka perustuvat yleiseen ja yhtäläiseen äänioikeuteen ja salaiseen äänestykseen, joka takaa valitsijoiden tahdon vapaan ilmentymisen;
6. c)päästä periaatteessa yhdenvertaisina maansa julkisiin virkoihin. KP-sopimuksen 27 artiklan mukaan niissä valtioissa, joissa on kansallisia, uskonnollisia tai kielellisiä vähemmistöjä, tällaisiin vähemmistöihin kuuluvilta henkilöiltä ei saa kieltää oikeutta yhdessä muiden ryhmänsä jäsenten kanssa nauttia omasta kulttuuristaan, tunnustaa ja harjoittaa omaa uskontoaan tai käyttää omaa kieltään. 3. YK:n ihmisoikeuskomitean vuonna 2019 esittämät näkökannat YK:n ihmisoikeuskomitea on Tiina Sanila-Aikion tekemän ilmoituksen (nro 2668/2015) sekä Klemetti Näkkäläjärven ja 24 muun henkilön tekemän ilmoituksen (nro 2950/2017) johdosta 1.2.2019 antamissaan kahdessa näkökannassa katsonut Suomen loukanneen ihmisoikeusilmoitusten tekijöiden oikeuksia, joista määrätään KP-sopimuksen 25 artiklassa luettuna yksin ja yhdessä 27 artiklan kanssa sekä tulkittuna yleissopimuksen 1 artiklan valossa. Näkökannoissa on erityisesti painotettu ryhmähyväksyntää ja saamelaisten itsemääräämisoikeutta määritettäessä sitä, ketkä ovat saamelaisia. Komitea on yleiskommenttiinsa numero 25 viitaten todennut, että sellaisten ehtojen, joita asetetaan mahdollisuudelle käyttää 25 artiklan mukaisia oikeuksia ottaa osaa yleisten asioiden hoitoon välittömästi tai vapaasti valittujen edustajien kautta, äänestää ja tulla valituksi määräaikaisissa ja rehellisissä vaaleissa, olisi perustuttava objektiivisiin ja kohtuullisiin kriteereihin. YK:n ihmisoikeuskomitea on katsonut, että korkein hallinto-oikeus on jättänyt useimmissa tapauksissa vaatimatta vähintään yhden

§:n objektiivisen kriteerin täyttymistä ja soveltanut sen sijaan "kokonaisharkintaa". YK:n ihmisoikeuskomitea on sen vuoksi katsonut, että korkeimman hallinto-oikeuden tulkinta ei ollut perustunut kohtuullisiin ja objektiivisiin kriteereihin. 4. Korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytäntöä Vuonna 2015 annettu vuosikirjapäätös Korkein hallinto-oikeus on vuosikirjapäätöksessään KHO 2015:146 katsonut, että valittaja, joka oli ilmoittanut pitävänsä itseään saamelaisena ja jonka äiti oli merkitty äänioikeutetuksi saamelaiskäräjien vaaleissa, oli

§:n 3 kohdan perusteella merkittävä äänioikeutettuna saamelaisena vaaliluetteloon. Vuonna 2019 annetut päätökset purkuhakemukseen Korkein hallinto-oikeus on 5.7.2019 antamillaan päätöksillä hylännyt saamelaiskäräjien hallituksen hakemuksen lainvoiman saaneiden päätösten purkamisesta. Hakemus kohdistui yhteensä 97:ään korkeimman hallinto-oikeuden vuosina 2011 ja 2015 antamaan päätökseen, joissa korkein hallinto-oikeus oli saamelaiskäräjien hallituksen päätöksestä tehdyn valituksen johdosta määrännyt henkilön merkittäväksi saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Saamelaiskäräjien purkuhakemuksen keskeisenä perusteena olivat edellä selostetut YK:n ihmisoikeuskomitean 1.2.2019 antamat näkökannat. Korkein hallinto-oikeus katsoi purettavaksi haettujen 33 päätöksen osalta, etteivät ne olleet purkuhakemuksessa tarkoitettuja kokonaisarviointipäätöksiä. Päätöksissä henkilö oli määrätty merkittäväksi vaaliluetteloon joko kieliperusteella (

§:n 1 kohta) tai jälkeläisperusteella (lain 3 §:n 3 kohta). Näiden päätösten osalta korkein hallinto-oikeus hylkäsi purkuhakemuksen yksimielisesti. Yksi näistä päätöksistä on julkaistu vuosikirjapäätöksenä (KHO 2019:89). Purettavaksi haetuista päätöksistä 64 koski henkilöitä, jotka oli määrätty merkittäväksi vaaliluetteloon purkuhakemuksessa tarkoitetun kokonaisarvioinnin perusteella, sekä kyseisten henkilöiden jälkeläisiä. Näiden päätösten osalta korkein hallinto-oikeus hylkäsi purkuhakemuksen äänestyksen jälkeen. Yksi näistä päätöksistä on julkaistu vuosikirjapäätöksenä (KHO 2019:90). Korkein hallinto-oikeus katsoi ihmisoikeuskomitean näkökannoista poiketen, ettei se ollut kokonaisarviointia tehdessään syrjäyttänyt

§:ssä mainittuja objektiivisia kriteerejä eikä soveltanut säännöstä virheellisesti päätöksentekohetkellä käytettävissä olleen kansainvälisoikeudellisen käytännön valossa. Näistä näkemyseroista huolimatta korkein hallinto-oikeus ei kyseenalaistanut ihmisoikeuskomitean näkökantoja KP-sopimuksesta ja kansainvälisen oikeuden muista lähteistä johdettavien alkuperäiskansojen kollektiivisia oikeuksia koskevien määräysten tulkinnasta, kuten ryhmähyväksynnän merkityksestä. Purkuperusteiden osalta korkein hallinto-oikeus totesi, etteivät kyseiset hakemuksen kohteena olevien päätösten jälkeen annetut ihmisoikeuskomitean näkökannat olleet hallintolainkäyttölain 63 §:n 1 momentin 3 kohdassa tarkoitettua uutta selvitystä, vaan asiaa oli arvioitava 2 kohdassa tarkoitetun ilmeisesti väärän lain soveltamisen kannalta. Tältä osin ylimpien tuomioistuinten oikeuskäytännössä oli annettu merkitystä sille, olisiko lain soveltajan pitänyt jo olemassa olevan oikeuskäytännön valossa olla tietoinen kansainvälisen valvontaelimen tulkinnasta. Korkein hallinto-oikeus katsoi, ettei asiassa ollut esitetty sellaisia perusteita, jotka antaisivat aiheen poiketa tästä ylimpien tuomioistuinten vakiintuneesta linjasta. Korkein hallinto-oikeus siten katsoi, ettei kokonaisarviointipäätösten purkamiselle ollut hallintolainkäyttölaissa tarkoitettua perustetta. Vuonna 2019 annetut päätökset itseoikaisua koskeviin valituksiin Saamelaiskäräjien vaalilautakunta oli 1.7.2019 tekemillään päätöksillä itseoikaisuna poistanut saamelaiskäräjien vaaliluettelosta vaalilautakunnan tiedossa olevia kuolleita henkilöitä lukuun ottamatta sellaiset henkilöt, jotka oli merkitty vaaliluetteloon korkeimman hallinto-oikeuden vuosina 2011 ja 2015 antamien päätösten perusteella. Korkein hallinto-oikeus on asianosaisten valituksista kumonnut ja poistanut vaalilautakunnan päätökset siltä osin kuin valitukset ovat tulleet tutkittaviksi. Korkein hallinto-oikeus on 1.8.2019 antamassaan julkaistussa päätöksessä taltionumero 3561 lausunut perusteluinaan seuraavaa: "A:n vaaliluetteloon merkitsemisen lainmukaisuus on ratkaistu tuomioistuimen päätöksellä. Hänen osaltaan asiassa ei siten ole kysymys sellaisesta teknisluontoisesta ja ilmeisestä virheestä, jota tarkoitetaan saamelaiskäräjistä annetun lain 26 a §:ssä ja jonka vaalilautakunta voisi itseoikaisuna korjata. Näin ollen vaalilautakunnan päätös on kumottava ja poistettava ja A on pidettävä merkittynä vaaliluetteloon." 5. Oikeudellinen arviointi ja lopputulos 5.1 Saamelaismääritelmän tulkinta Saamelaiskäräjien hallituksen valituksenalaiseen päätökseen liitetyissä yleisperusteluissa viitattujen YK:n ihmisoikeuskomitean vuonna 2019 antamien näkökantojen voidaan katsoa ilmentävän kansainvälisoikeudellisen tulkintakäytännön nykytilaa alkuperäiskansojen ja niihin kuuluvien henkilöiden oikeuksista erityisesti siltä osin kuin kysymys on siitä, millainen painoarvo ryhmään kuulumisen arvioinnissa on annettava yhtäältä yksilön itseidentifikaatiolle sekä toisaalta alkuperäiskansan itsemääräämisoikeudelle ja ryhmähyväksynnälle. Korkein hallinto-oikeus toteaa tämän kehityssuunnan vuoksi, että

§:n saamelaismääritelmän tulkinnassa ryhmähyväksyntä on henkilön itseidentifikaation ohella otettava huomioon. Korkein hallinto-oikeus korostaa kuitenkin sitä, että saamelaiskäräjistä annetussa laissa ei ole säädetty, että saamelaiskäräjien hallituksen kanta ryhmähyväksynnän ilmauksena olisi yksinään ratkaiseva saamelaismääritelmän täyttymisen arvioinnissa eikä tällaista edellytetä myöskään alkuperäiskansoja koskevissa kansainvälisissä sopimuksissa ja muissa asiakirjoissa. Tältä osin korkein hallinto-oikeus viittaa erityisesti saamelaiskäräjistä annetun lain esitöihin. Lakia koskevassa hallituksen esityksessä (HE 248/1994

1. vp)ehdotettiin, ettei saamelaiskäräjien hallituksen oikaisuvaatimuksen johdosta antamaan päätökseen voisi hakea muutosta valittamalla. Perustuslakivaliokunta päätyi kuitenkin asiassa antamassaan mietinnössä (PeVM 17/1994
2. vp)poistamaan valituskiellon. Valituskielto ei valiokunnan mielestä ollut asianmukainen, sillä saamelaiskäsite jäi joiltain osin tulkinnanvaraiseksi. Samalla valiokunta lisäsi lakiin säännöksen, jonka perusteella korkein hallinto-oikeus määriteltiin valitusviranomaiseksi. Sääntelyn tarkoituksena on siten, että saamelaiskäräjien kielteiset päätökset voidaan valituksilla saattaa korkeimman hallinto-oikeuden tutkittaviksi sen varmistamiseksi, että

§:ssä säädettyjä kriteerejä noudatetaan. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että vaaliluetteloon merkitsemistä tai merkitsemättä jättämistä koskevan päätöksen on perustuttava

§:stä ilmeneviin objektiivisiin kriteereihin. Mainitun lain 21 §:n mukaan saamelaiskäräjien vaaleissa äänioikeutettuja ovat saamelaiset. Lain 3 §:ssä on määritelty ne edellytykset, joiden perusteella henkilö voidaan katsoa saamelaiseksi. Mikäli henkilö pitää itseään saamelaisena ja täyttää jonkin lain 3 §:n 1 - 3 kohdan edellytyksistä, hänet on pyynnöstä merkittävä saamelaiskäräjien vaaliluetteloon. Edellä lausuttu huomioon ottaen pelkästään ryhmähyväksyntään vetoamalla ei voida perustella vaaliluetteloon merkitsemättä jättämistä sellaisessa tilanteessa, jossa vaaliluetteloon hakeutuva henkilö täyttää

§:n itseidentifikaatioedellytyksen ja jonkin saman pykälän 1 - 3 kohdissa asetetuista objektiivisista kriteereistä.

§:n 3 kohdan ensimmäisen edellytyksen mukaan saamelaisena pidetään henkilöä, jonka vanhemmista ainakin yksi on merkitty äänioikeutetuksi saamelaiskäräjien vaaleissa. Edellytyksen täyttymisen arvioimisessa ratkaisevaa on näin ollen se, onko vaaliluetteloon hakeutuvan henkilön vanhempi merkitty vaaliluetteloon vai ei. Se, että henkilön vaaliluetteloon merkitsemisen lainmukaisuus on ratkaistu korkeimman hallinto-oikeuden päätöksellä, perustuu saamelaiskäräjistä annetussa laissa säädettyyn muutoksenhakumenettelyyn. Tämän vuoksi lain 3 §:n 3 kohdassa säädetty edellytys siitä, että vaaliluetteloon hakeutuvan henkilön vanhempi on merkitty äänioikeutetuksi saamelaiskäräjien vaaleissa, täyttyy myös sellaisissa tilanteissa, joissa korkein hallinto-oikeus on määrännyt henkilön vanhemman merkittäväksi vaaliluetteloon eikä ole myöhemmin purkanut päätöstään. 5.2 Ratkaisu valitukseen Saamelaiskäräjien hallituksen päätöksestä ei ilmene niitä seikkoja ja selvityksiä, joiden perusteella A:n ei ole katsottu täyttävän

§:ssä säädettyjä edellytyksiä. Pelkästään se, että päätökseen on liitetty yleisperustelut, joissa viitataan ryhmähyväksyntään ja YK:n ihmisoikeuskomitean näkökantoihin, ei täytä perusteluille hallintolain 45 §:n 1 momentissa asetettuja vaatimuksia. Saamelaiskäräjien hallitus ei ole myöskään korkeimmalle hallinto-oikeudelle antamassaan lausunnossa ottanut A:n osalta kantaa

§:n kriteerien täyttymiseen. Kun kuitenkin otetaan huomioon asian selvitetty tila, vaalien ajankohdasta johtuva asian kiireellisyys sekä tähän nähden valitusasian käsittelylle jäänyt lyhyt aika, korkein hallinto-oikeus on enemmän viivytyksen välttämiseksi ottanut asian välittömästi ratkaistavakseen. A on ilmoittanut pitävänsä itseään saamelaisena. Valittajan isä B on määrätty lisättäväksi saamelaiskäräjien vuoden 2015 vaalien vaaliluetteloon äänioikeutettuna korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen 30.9.2015 taltionumero 2621 perusteella. Valittajan äiti C on määrätty lisättäväksi saamelaiskäräjien vuoden 2015 vaalien vaaliluetteloon äänioikeutettuna korkeimman hallinto-oikeuden päätöksen 30.9.2015 taltionumero 2620 perusteella. A on näillä perusteilla

§:ssä tarkoitettu saamelainen. Tämän vuoksi saamelaiskäräjien hallituksen valituksenalainen päätös on kumottava ja valittaja on määrättävä lisättäväksi saamelaiskäräjien vuoden 2019 vaalien vaaliluetteloon äänioikeutettuna. Muista valittajan esittämistä saamelaismääritelmän täyttymistä koskevista valitusperusteista ei ole siten tarpeen lausua. 5.3 Oikeudenkäyntikulut Hallintolainkäyttölain 74 §:n 1 momentin mukaan asianosainen on velvollinen korvaamaan toisen asianosaisen oikeudenkäyntikulut kokonaan tai osaksi, jos erityisesti asiassa annettu ratkaisu huomioon ottaen on kohtuutonta, että asianosainen joutuu pitämään oikeudenkäyntikulunsa vahinkonaan. Mitä asianosaisesta on säädetty, voidaan soveltaa myös päätöksen tehneeseen hallintoviranomaiseen. Harkittaessa julkisen asianosaisen korvausvelvollisuutta on pykälän 2 momentin mukaan otettava erityisesti huomioon, onko oikeudenkäynti aiheutunut viranomaisen virheestä. Saamelaiskäräjien hallituksen päätöksessä, jolla A:n oikaisuvaatimus on hylätty, ei ole otettu kantaa niihin

§:ssä säädettyihin objektiivisiin kriteereihin, joiden nojalla äänioikeus määräytyy. Oikeudenkäynti on siten aiheutunut saamelaiskäräjien hallituksen virheestä, ja korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisun lopputulos huomioon ottaen olisi kohtuutonta, jos A joutuisi pitämään oikeudenkäyntikulunsa kokonaan vahinkonaan. Tämän vuoksi saamelaiskäräjien hallitus on hallintolainkäyttölain 74 §:n nojalla määrättävä korvaamaan A:n kohtuullisiksi harkitut oikeudenkäyntikulut korkeimmassa hallinto-oikeudessa edellä ratkaisuosasta ilmenevällä tavalla. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Riitta Mutikainen, Kari Tornikoski, Tuomas Kuokkanen, Toomas Kotkas ja Monica Gullans. Asian esittelijä Anu Punavaara.