← Suomi

KHO/2019/133

2019 false KHO:2019:133 A Oy oli ennakkoratkaisuhakemuksessaan esittänyt selvitystä hakemuksessa tarkoitetusta verkossa tapahtuvasta vakuutusten vertailupalvelusta. A Oy oli kuitenkin asian käsittelyn

§:n 2 momentin tarkoittamasta vakuutustoiminnan harjoittamiseen liittyvästä alihankintana myytävästä vakuutuspalvelusta. Yhtiö on näin ollen velvollinen suorittamaan arvonlisäveroa kuluttaja-asiakkaille myymästään vertailupalvelusta arvonlisäverolain 1 §:n mukaisesti. Yhtiö on valituksessaan hallinto-oikeudelle vaatinut, että Verohallinnon päätös kumotaan ja uutena ennakkoratkaisuna lausutaan, että yhtiön verkossa harjoittama vertailupalvelun myynti katsotaan arvonlisäverottomaksi vakuutuspalvelujen välittämiseksi. Helsingin hallinto-oikeuden ratkaisu Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt yhtiön valituksen. Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti: Sovelletut oikeusohjeet ja lainvalmisteluaineisto Arvonlisäverolain 1 §:n 1 momentin 1 kohdan mukaan arvonlisäveroa suoritetaan valtiolle liiketoiminnan muodossa Suomessa tapahtuvasta tavaran ja palvelun myynnistä.

§:n 1 momentin mukaan veroa ei suoriteta vakuutuspalvelun myynnistä ja välityksestä. Säännöksen 2 momentin mukaan vakuutuspalveluna pidetään myös vakuutushakemusten käsittelyä, vakuutuksen voimassaoloaikana välittömästi vakuutuksen hoitoon liittyviä palveluja, vakuutustaloudellisia palveluja, eläkkeitä ja vakuutuskorvauksia koskevia ratkaisu-, laskenta- ja päätöspalveluja, eläkkeiden ja vakuutuskorvausten suoritus- ja tilastointipalveluja, eläkevastuu- ja eläkemenoennustepalveluja sekä vakuutustoimintaan liittyviä vahingontarkastuspalveluja.

§:ää koskevan hallituksen esityksen (HE 88/1993 vp) yksityiskohtaisten perustelujen mukaan myös vakuutusten välitys olisi verotonta. Merkitystä ei olisi sillä, maksaako välityspalkkion vakuutuksenottaja tai vakuutuksenantaja. Vakuutuspalvelun käsitteeseen sisältyisi myös jälleenvakuutustoiminta. Itse tuotettujen ja ostettujen palvelujen epäneutraali verokohtelu voisi johtaa toimintojen epätarkoituksenmukaiseen uudelleenorganisointiin. Lisäksi epäneutraalisuus vaikuttaisi kielteisesti eri eläkevakuutusmuotojen kilpailutilanteeseen. Näistä syistä ehdotetaan, että tietyt vakuutustoimintaan kiinteästi liittyvät palvelut vapautettaisiin verosta myös silloin, kun myyjänä on itsenäinen palveluyhtiö tai mainittu erillis- tai yhteistoimintayhtiö. Tällaiset palvelut jäisivät verotuksen ulkopuolelle vastaavalla tavalla kuin varsinaiset vakuutuspalvelut. Pykälän 2 momentissa lueteltaisiin verotuksen ulkopuolelle jäävät vakuutustoimintaan liittyvät palvelut. Luettelo on tyhjentävä. Muut kuin siinä mainitut palvelut olisivat lain yleisten sääntöjen mukaan verollisia. Esimerkiksi ulkopuoliselta palveluyhtiöltä tai konsernin sisäiseltä erillisyhtiöltä hankittavat kirjanpitopalvelut tai siivouspalvelut vakuutuslaitoksen olisi ostettava verolliseen hintaan. Asian arviointi ja hallinto-oikeuden johtopäätökset Asiassa on ratkaistavana, voidaanko yhtiön ennakkoratkaisuhakemuksessa kuvattua verkossa tapahtuvaa vertailupalvelun myyntiä pitää

§:ssä tarkoitettuna vakuutuspalvelun välityksenä tai siihen kiinteästi liittyvänä palveluna. Saadun selvityksen perusteella yhtiön palvelun tarkoituksena on antaa vertailutietoa kuluttaja-asiakkaille mahdollisuuksista hankkia sopivia auto- ja liikennevakuutuksia. Yhtiön mukaan sen tuottamaa vertailutietoa voivat hyödyntää myös vakuutusyhtiöt omissa tuotekehityshankkeissaan tai myynnissään. Hallinto-oikeus katsoo, että vaikka vakuutusyhtiöt hyödyntäisivät yhtiön vertailupalvelua omassa liiketoiminnassaan, se ei muuta yhtiön tarjoaman palvelun luonnetta arvonlisäverotuksessa. Asiakkaan yhtiölle antama toimeksianto kattaa eri vakuutusyhtiöiden tarjoamien auto- ja liikennevakuutusten keskinäisen vertailun. Asiakas hoitaa itse valitsemansa vakuutusyhtiön kanssa vakuutussopimuksen tekemistä koskevat neuvottelut ja sopii vakuutuksen ottamisesta vakuutusyhtiön kanssa. Yhtiöllä ei ole välitöntä tai välillistä yhteyttä vakuutusyhtiöön, jonka kanssa asiakas neuvottelee itsenäisesti vakuutuspalvelun ostamisesta. Kysymys ei ole arvonlisäverolaissa tai -direktiivissä tarkoitetusta välitystoiminnasta, koska yhtiö ei saata yhteen sopimuksen osapuolia siten, että yhtiö välittäjänä hoitaisi asiakkaansa nimissä sopimuspuolten välisiä neuvotteluita olemalla sopimuksen osapuoliin yhteydessä joko välittömästi tai välillisesti.

§:n 2 momentissa mainittujen vakuutuspalveluihin kiinteästi liittyvien palveluiden luettelo on lain esitöiden mukaan tarkoitettu tyhjentäväksi. Yhtiö ei toiminnassaan tarjoa asiakkaille säännöksessä mainittuja muita vakuutuspalveluihin kiinteästi liittyviä palveluja. Yhtiön tarjoamassa palvelussa ei siten ole kyse myöskään

§:n 2 momentissa tarkoitetusta palvelusta. Hallinto-oikeus katsoo edellä esitetyn perusteella, että yhtiön palvelussa ei ole kyse verottomasta vakuutuspalvelun välityksestä vaan arvonlisäverollisesta palvelun myynnistä. Asiassa ei ole kyse kaksinkertaisesta verotuksesta valituksessa esitetyllä tavalla. Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet ja oikeuskäytäntö Perusteluissa mainitut Yhteisestä arvonlisäverojärjestelmästä annettu neuvoston direktiivi 2006/112/EY 135 artiklan 1 kohta a alakohta Unionin tuomioistuimen tuomiot asioissa C-453/05, Ludwig, C-235/00, CSC Financial Services ja C-124/07, Beheer Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Olli Kurkela, Merja Tarvainen ja Antti Pietinen (eri mieltä). Esittelijä Jukka Olsbo. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa Yhtiö on pyytänyt lupaa valittaa hallinto-oikeuden päätöksestä ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden ja Verohallinnon päätökset kumotaan ja uutena ennakkoratkaisuna lausutaan, että yhtiön verkossa harjoittama vakuutusten vertailupalvelun myynti on arvonlisäverosta vapautettua vakuutuspalvelujen välitystä. Yhtiö on esittänyt vaatimuksensa perusteina muun ohella seuraavaa: Yhtiön tuottamassa verkossa tapahtuvassa vakuutusvertailussa ja sen tuloksena kuluttajalle tehtävässä yksilöllisessä vakuutussuosituksessa on kysymys vakuutuksen välitystoiminnasta, kun välitystoimintaa arvostellaan kokonaisuutena. Kaikki vakuutuksen välittämiseen, ostamiseen ja sopimuksen tekemiseen kuuluvat elementit toteutuvat. Yhtiön toiminta meklarina on vakuutusten vastiketta vastaan tapahtuvaa vertailua, joka perustuu kuluttajan allekirjoittamaan valtuutukseen ja yhtiön kanssa tekemään toimeksiantosopimukseen. Tämän valtuutuksen oikeuttamana yhtiö hankkii kuluttajan edustajana vakuutusyhtiöistä kaikki vakuutuksen myöntämiseksi tarvittavat tiedot ja tekee kuluttajalle suosituksen ostaa vakuutus tietystä vakuutusyhtiöstä. Yhtiön liikeideana on saada kuluttaja ostamaan vakuutus tietystä vakuutusyhtiöstä eli saada aikaan vakuutussopimus vakuutusyhtiön ja kuluttajan välillä. Toisin sanoen yhtiön tavoitteena on meklarina välittää sovelluksensa / sähköisen palvelunsa kautta suoraan vakuutusyhtiöiden tarjousjärjestelmiin kaikki vakuutusyhtiön kuluttajasta tarvitsemat tiedot, jotta vakuutusyhtiö voi tehdä kuluttajalle tarjouksen ja myöntää vakuutuksen omien riskienvalintaperiaatteidensa mukaisesti. Yhtiö toimii kuluttajan kanssa tekemänsä sopimuksen oikeuttamana kuluttajan asiantuntijana (meklarina) ja tekee vakuutusyhtiöiltä keräämien tarjousten perusteella toimeksiantajalleen (kuluttaja) suosituksen, mistä yhtiöstä kuluttaja saa itselleen parhaiten sopivan vakuutusratkaisun. Yhtiö siis ohjaa kuluttajan automaattisesti vakuutusyhtiön verkkosivuille solmimaan vakuutussopimuksen yhtiön nimeämästä vakuutusyhtiöstä tietyn sisältöisenä. Robotiikan avulla toimiva ja yhtiön kehittämän sovelluksen kautta tapahtuva vakuutusten vertailu- ja ostosuosituspalvelun on katsottava rinnastuvan tilanteeseen, jossa yhtiö neuvottelee asiakkaidensa nimissä ja lukuun välittömästi vakuutusten myyjien kanssa vastavuoroisen suorituksen yksityiskohdista. Hallinto-oikeus toteaa päätöksessään, että yhtiön toiminta ei ole arvonlisäverolaissa tai -direktiivissä tarkoitettua välitystoimintaa, koska se ei saata yhteen sopimuksen osapuolia siten, että yhtiö välittäjänä hoitaisi asiakkaansa nimissä sopimuspuolten välisiä neuvotteluja olemalla sopimuksen osapuoliin yhteydessä joko välittömästi tai välillisesti. Tämä perustelu on virheellinen eikä vastaa yhtiön todellista toimintaa. Yhtiö nimenomaan tekee sopimuksen kuluttajan kanssa ja toimii hänen edustajanaan valtakirjan ja toimeksiantosopimuksen perusteella. Yhtiö on yhteydessä sähköisesti vakuutusyhtiöön ja hankkii vakuutusyhtiöltä tarjouksen ja tekee sen perusteella suosituksen toimeksiantajalleen eli kuluttajalle eli vakuutusyhtiön asiakkaalle tai potentiaaliselle uudelle asiakkaalle. Yhtiö siis toimii sekä välittömästi että välillisesti siten, että on molempiin osapuoliin yhteydessä ennen kuluttajan lopullista ostopäätöksen tekemistä. Veronsaajien oikeudenvalvontayksikkö on antamassaan vastineessa vaatinut valituksen hylkäämistä ja esittänyt lisäksi muun ohella seuraavaa: Kun asiakas maksaa korvauksen saadakseen tietoa vakuutusyhtiöiden tarjoamien vakuutusten hinnoista, saamatta tätä maksua vastaan tietoa siitä, mikä vakuutusyhtiö vakuutusta tähän hintaan tarjoaa, on selvää, että kysymys ei ole vakuutuspalvelun välityksestä vaan vakuutuksia koskevan hintainformaation myynnistä. Yhtiön edullisemmalla hinnalla myymä palvelu ei ole vakuutuspalvelun välitystä jo senkään vuoksi, että ostamalla tämän palvelun yhtiön asiakas ei saa säännöksessä tarkoitettua yhteyttä vakuutusyhtiöön. Toisen eli kalliimman palvelusuorituksen osalta on tarkasteltava sitä, onko yhtiö järjestelmänsä myötä yhteydessä samalla kertaa sekä vakuutuksenantajaan että vakuutettuun. Yhtiön voidaan todeta olevan yhteydessä kumpaankin tahoon samanaikaisesti. Näin ensimmäinen edellytys siitä, että kyseessä olisi vakuutuksenvälittäjän palvelusuoritus, täyttyy. Toinen edellytys ei kuitenkaan täyty, koska vakuutuksenvälittäjän asemassa olevan toimijan edellytetään unionin tuomioistuimen oikeuskäytännön perusteella suorittavan toimia, jotka ovat tyypillisiä vakuutuksenvälittäjälle. Nämä toimet liittyvät vakuutussopimuksiin. Yhtiön palvelusuoritus ei ulotu koskemaan sopimuksia, vaan kyseessä on sähköinen kanava, jossa voidaan ostaa ja myydä vakuutuksia. Yhtiö on antamassaan vastaselityksessä esittänyt muun ohella seuraavaa: Yhtiön vertailupalvelussa ei ole enää tuotetta, jossa vakuutusyhtiöiden nimet on piilotettu. Vertailupalvelu hakee kuluttaja-asiakkaan toimeksiannosta kaikista Suomessa auto- ja liikennevakuutuksia tarjoavista vakuutusyhtiöistä vakuutustarjoukset yksittäisen asiakkaan ja hänen autonsa tietojen perusteella. Asiakas allekirjoittaa ja toimittaa sähköisesti valtakirjan, jonka perusteella yhtiö edustaa asiakasta vakuutusyhtiöiden suuntaan. Lisäksi asiakkaan sähköisesti allekirjoittamassa ja toimittamassa toimeksiantosopimuksessa sovitaan asioista, jotka yhtiö tekee asiakkaan puolesta. Yhtiö siis pyytää asiakkaan puolesta vakuutusyhtiöiltä vakuutustarjoukset, vertailee asiakkaan puolesta saadut tarjoukset ja tekee yksilöllisen suosituksen parhaimmasta vakuutustarjouksesta. Suositus perustuu yksilöllisesti asiakkaan puolesta haettujen tarjousten ehtojen sisällön, hinnan ja omavastuun vertailuun. Ehtojen sisällön analysointi tarkoittaa muun muassa minkälaisia riskejä ja vahinkoja ehdot kattavat, minkälaisia rajoitusehtoja ja suojeluohjeita ehdot sisältävät, miten vakuutusmäärät riittävät ja miten ne on määritelty sekä ovatko omavastuut järkevät ja riittävät. Tämän jälkeen yhtiön vertailupalvelu ohjaa asiakkaan tekemään suosituksen mukaisen autovakuutussopimuksen valitsemansa vakuutusyhtiön kanssa. Ohjaus pitää sisällään linkin asiakkaan valitseman vakuutusyhtiön autovakuutussopimuksen tekemisen sivulle. Kyseinen linkki sisältää kaikki vakuutusyhtiön tarvitsemat tiedot, jotka määrittävät vakuutussopimuksen sisällön. Nämä tiedot ovat: - valitun vakuutusyhtiön tuotteen nimi, - vakuutusturvien nimet, - mahdollisten lisäturvien nimet, - bonukset liikennevakuutukseen ja vapaaehtoiseen autovakuutukseen, - vakuutuksen omavastuu, - nuorimman kuljettajan ikä, - onko varashälytin autossa vai ei, - omistaako auton rahoitusyhtiö ja mikä rahoitusyhtiö, - onko auton rakennetta muutettu, - onko asiakas auton pääsääntöinen käyttäjä, - paljonko autolla ajetaan vuodessa, - autolla ajetut kilometrit yhteensä, - asiakkaan henkilötunnus, osoite ja postinumero, ja - auton rekisterinumero. Kaikki tämä tapahtuu digitaalisesti verkossa. Kaikki vakuutussopimuksen sisältöön liittyvät asiat sisältyvät siten yhtiön palveluun ja ohjaukseen. Ainoastaan asiakkaan sähköinen tunnistautuminen pankkitunnuksilla vakuutusyhtiöiden verkkosivuilla jää asiakkaan tehtäväksi. Vastoin oikeudenvalvontayksikön näkemystä yhtiö katsoo edellä esitettyjen toimien liittyvän oleellisesti vakuutussopimuksen tekemiseen ja olevan tyypillisiä vakuutuksenvälittäjälle kuuluvia tehtäviä. Yhtiön vastaselitys on lähetetty tiedoksi Veronsaajien oikeudenvalvontayksikölle. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Korkein hallinto-oikeus on myöntänyt A Oy:lle valitusluvan. Hallinto-oikeuden ja Verohallinnon päätökset kumotaan ja annettu ennakkoratkaisu poistetaan. Perustelut Arvonlisäverolain 190 §:n 1 momentin (529/2010) mukaan, jos asia on hakijalle tärkeä, Verohallinto antaa kirjallisesta hakemuksesta ennakkoratkaisun siitä, miten lakia sovelletaan hakijan liiketoimeen. Saman pykälän 2 momentin mukaan hakemuksessa on ilmoitettava yksilöitynä kysymys, josta ennakkoratkaisua haetaan, ja esitettävä asian ratkaisemiseksi tarvittava selvitys. Yhtiön ennakkoratkaisuhakemuksen ja siihen liitetyn toimeksiantosopimuksen mukaan yhtiön palvelun keskeisenä sisältönä on asiakkaan antamien muun muassa asiakasta ja hänen ajoneuvoaan koskevien tietojen perusteella vertailla eri vakuutusyhtiöiden tarjoamia vakuutuksia, pisteyttää ne ja antaa asiakkaalle suositus sopivasta vakuutusturvasta perusteluineen. Verohallinnon antama ennakkoratkaisu on perustunut näihin tietoihin. Hallinto-oikeudelle Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön vastineen johdosta antamassaan vastaselityksessä yhtiö on lisäksi esittänyt, että yhtiön verkkopalvelussa on linkki yhtiön suositteleman nimeltä mainitun vakuutusyhtiön verkkosivuilla olevaan laskuriin vakuutushakemuksen tekemistä varten. Vastaselityksessä on edelleen kerrottu, että yhtiö analysoi jatkuvasti eri vakuutusyhtiöiden ehtoja ja niiden muutoksia ja tekee vakuutuksen voimassaoloaikana sähköisesti aktiivisesti asiakkaalle ehdotuksia esimerkiksi siitä, milloin hinnat ja ehdot ovat siten muuttuneet, että asiakas voi vertailla / pyytää uudestaan eri vakuutusyhtiöiden tarjouksia. Korkeimmalle hallinto-oikeudelle Veronsaajien oikeudenvalvontayksikön vastineen johdosta antamassaan vastaselityksessä yhtiö on vielä esittänyt, että yhtiön suositukseen sisältyvä linkki sisältää kaikki vakuutusyhtiön tarvitsemat tiedot, jotka määrittävät vakuutussopimuksen sisällön, ja että ainoastaan asiakkaan sähköinen tunnistautuminen pankkitunnuksilla vakuutusyhtiön verkkosivuilla jää asiakkaan tehtäväksi. Asiassa on arvioitavana, onko yhtiön tarjoamaa palvelua pidettävä vakuutuspalvelujen välittämisenä. Mainittujen yhtiön ennakkoratkaisun antamisen jälkeen esittämien uusien palvelukuvausten perusteella on katsottava, ettei yhtiön Verohallinnolle tekemä ennakkoratkaisuhakemus ole sisältänyt arvonlisäverolain 190 §:n 2 momentin edellyttämällä tavalla asian ratkaisemiseksi tarvittavaa selvitystä. Kysymys ei ole ollut vain alkuperäisen palvelukuvauksen täydentämisestä epäolennaisina pidettävien yksityiskohtien osalta vaan palvelukuvauksen muuttumisesta tavalla, jolla saattaa olla merkitystä ennakkoratkaisukysymyksen ratkaisemisen kannalta. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden ja Verohallinnon päätökset on kumottava ja ennakkoratkaisu on puutteelliseen selvitykseen perustuvana poistettava. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Irma Telivuo, Hannele Ranta-Lassila, Leena Äärilä, Mikko Pikkujämsä ja Vesa-Pekka Nuotio. Asian esittelijä Marita Eeva.

🔗 Viralliseen lähteeseen

Tekoälyselitys virallisen lakitekstin pohjalta. Suuntaa antava, ei korvaa oikeudellista neuvontaa.