2019 false KHO:2019:155 A oli hakemuksessaan yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnalle katsonut tulleensa syrjityksi korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden järjestäessä 15.9.2018 kumpiki

§:n 3 momentin mukaan ei sovelleta mainitun lain valvontaa koskevia säännöksiä. Korkein hallinto-oikeus myönsi A:lle valitusluvan ja tutki asian. Korkein hallinto-oikeus kumosi aikaisemmat päätökset ja palautti A:n tekemän hakemuksen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnalle käsiteltäväksi. Asiassa oli korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavana, oliko yhdenvertaisuuslain säännöksiä valvonnasta sovellettava hakemuksessa tarkoitettuun ylimpien tuomioistuinten toimintaan yleisötilaisuuden järjestäjinä vai jäikö tällainen toiminta

§:n 3 momentin nojalla valvonnan ulkopuolelle. Mainitun säännöksen yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 19/2014 vp) todettiin, että tuomioistuinten ja muiden lainkäyttöelinten osalta rajaus koski niiden lainkäyttötoimintaa, mutta ei esimerkiksi toimintaa työnantajana. Vaikka kyseinen esimerkki oli hallituksen esityksessä mainittu ainoana esimerkkinä, kysymys oli kuitenkin vain esimerkistä, joka ei rajoittanut valvontatoimivaltuutta suhteessa muuhun sellaiseen toimintaan, jota tuomioistuimet järjestävät muiden viranomaisten tapaan esimerkiksi oman toimintansa esittelemiseksi. Korkein hallinto-oikeus katsoi, että

§:n 3 momentin tarkoituksena oli rajata valvontatoimivallan ulkopuolelle tuomioistuinten sellaiset toimet, jotka liittyvät niiden erityiseen tehtävään tuomiovallan käyttäjinä. Perustuslain 3 §:n 3 momentissa säädetty tuomioistuinten riippumattomuus ei edellyttänyt, että yhdenvertaisuuslaissa tarkoitettujen valvontaviranomaisten valvontatoimivallan rajaus tulisi ulottaa koskemaan tuomioistuinten kaikkea toimintaa ja siten lainkäyttötoimintaa laajemmalle. Suomen perustuslaki 3 § 3 momentti ja 6 § Yhdenvertaisuuslaki 18 § 1 - 3 momentti ja 21 § 2 momentti Hallituksen esitys yhdenvertaisuuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 19/2014

1. vp)Perustuslakivaliokunnan lausunto (PeVL 31/2014
2. vp)Päätös, josta valitetaan Helsingin hallinto-oikeus 14.5.2019 nro 19/0352/2 Asian aikaisempi käsittely A on hakemuksessaan yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnalle katsonut tulleensa syrjityksi, kun korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus olivat järjestäneet 15.9.2018 kumpikin toimitiloissaan avoimien ovien päivän ja kummankin tilat olivat olleet esteellisiä siten, ettei sähköpyörätuolia käyttävän A:n ollut mahdollista päästä osallistumaan näihin kahteen tilaisuuteen. Lisäksi A on katsonut, että korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus ovat syrjineet häntä ja muita vammaisia henkilöitä laiminlyömällä niille viranomaisina kuuluvan velvollisuuden edistää yhdenvertaisuutta, kun ne eivät olleet systemaattisesti ottaneet huomioon esteettömyyttä ja syrjimättömyyttä järjestäessään edellä tarkoitetut yleisötilaisuudet. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan puheenjohtaja on päätöksellään 3.10.2018 (nro 551/2018) jättänyt hakemuksen lautakunnan toimivaltaan kuulumattomana tutkimatta. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta on päätöksellään 14.11.2018 (dnro 570/2018) hylännyt A:n lautakunnan puheenjohtajan päätöksestä tekemän oikaisuvaatimuksen seuraavilla perusteilla: Yhdenvertaisuuslain 8 §:n 1 momentin mukaan ketään ei saa syrjiä terveydentilan, vammaisuuden, seksuaalisen suuntautumisen tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.

§:n 1 momentin pääsäännön mukaan lain noudattamista valvovat yhdenvertaisuusvaltuutettu, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta sekä työsuojeluviranomaiset.

§:n 1 momentin valvontaviranomaisia koskevaan pääsääntöön tehdään soveltamisrajaus lain 2 ja 3 momentissa. Eduskuntaa koskevassa 2 momentin poikkeuksessa todetaan nimenomaisesti, että lain säännöksiä valvonnasta sovelletaan vain, kun on kysymys eduskunnan tai sen toimielimen toiminnasta viranomaisena tai työnantajana. Sitä vastoin tuomioistuimia koskevassa 3 momentin soveltamisrajauksessa ei ole vastaavaa soveltamiskvalifikointia, vaan lain sanamuodon mukaan lain säännöksiä valvonnasta ei sovelleta tuomioistuinten toimintaan. Hallituksen esityksessä (HE 19/2014 vp, s. 84) todetaan, että tuomioistuinten osalta rajaus koskee niiden lainkäyttötoimintaa, mutta ei esimerkiksi toimintaa työnantajana. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta on todennut, ettei asiassa ole kysymys korkeimman oikeuden tai korkeimman hallinto-oikeuden toiminnasta työnantajana. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta katsoo, ettei edellä selostetulla hallituksen esityksen maininnalla ole tässä asiassa sellaista yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan toimivaltaa lain selvästä sanamuodosta poikkeavasti laajentavaa vaikutusta, että sillä olisi toimivalta tutkia asia etenkin, kun otetaan huomioon hallituksen esitykseen sisältyvä maininta siitä, että tuomioistuinten toiminnan lainmukaisuutta valvovat perustuslain mukaan eduskunnan oikeusasiamies ja valtioneuvoston oikeuskansleri. Ottaen huomioon

§:n 3 momentin sanamuoto ja sen eroavaisuus 2 momenttiin verrattuna sekä perustuslain 108 ja 109 §, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta pitää ilmeisenä, ettei yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnalla ole toimivaltaa valvoa korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden toimintaa asiassa, jota hakemus koskee. Hakemus koskee korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden menettelyä avoimien ovien päivän järjestämisessä, joten asia ei

§:n 3 momentin mukaan kuulu yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan toimivaltaan. Näin ollen puheenjohtajan on tullut päätöksellään hylätä, oikeastaan jättää tutkimatta, hakemus lautakunnan toimivaltaan kuulumattomana. Asian käsittely hallinto-oikeudessa A on vaatinut, että valituksenalainen yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan päätös kumotaan ja asia palautetaan lautakunnalle sen toimivaltaan kuuluvana uudelleen käsiteltäväksi. Vaatimuksen tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa:

§:n 3 momentin mukaan lain säännöksiä valvonnasta ei sovelleta tuomioistuinten toimintaan. Lain esitöissä (HE 19/2014 vp) on kuitenkin todettu, että tuomioistuinten ja muiden lainkäyttöelinten osalta rajaus koskee niiden lainkäyttötoimintaa, mutta ei esimerkiksi toimintaa työnantajana. Hakemuksessa tarkoitettu toiminta ei ole lainkäyttöä, vaan se on verrattavissa työnantajana toimimiseen. Lainkohta ei siten sulje pois lautakunnan valvontatoimivaltaa. Perustuslain mukaan eduskunnan oikeusasiamiehelle ja oikeuskanslerille kuuluva toimivalta valvoa tuomioistuinten toiminnan laillisuutta ei sulje pois yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan toimivaltaa valvoa tuomioistuimia. Lautakunnan toimivaltansa osalta tekemä rajaus on perusteeton, kun otetaan huomioon, että lautakunta samaan aikaan käsittelee useita muiden viranomaisten toimien yhdenvertaisuuslain mukaisuutta koskevia asioita. Oikeus oikeudenmukaiseen oikeudenkäyntiin ja pääsy oikeuksiin vaarantuu, jos lautakunnan toimivalta rajautuisi lautakunnan tarkoittamalla tavalla. Yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta on antanut lausunnon. Lausunnossa viitataan valituksenalaisen päätöksen perusteluihin. Yhdenvertaisuusvaltuutettu on ilmoittanut, ettei se anna asiassa lausuntoa. Korkein oikeus on ilmoittanut, ettei se anna asiassa selitystä, kun otetaan huomioon, että valituksessa on kysymys yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan toimivallasta ja vaatimuksesta asian palauttamiseksi lautakunnan käsiteltäväksi. Korkein hallinto-oikeus on ilmoittanut, ettei se anna asiassa selitystä, kun otetaan huomioon hallinto-oikeuden ratkaistavana oleva kysymys. A on antanut vastaselityksen. Hallinto-oikeuden ratkaisu Hallinto-oikeus on valituksenalaisella päätöksellään hylännyt A:n yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan päätöksestä tekemän valituksen. Hallinto-oikeus on perustellut päätöstään seuraavasti:

§:n 1 momentin mukaan tämän lain noudattamista valvovat yhdenvertaisuusvaltuutettu, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta sekä työsuojeluviranomaiset. Pykälän 3 momentin mukaan tämän lain säännöksiä valvonnasta ei sovelleta tasavallan presidentin, valtioneuvoston yleisistunnon, tuomioistuinten ja muiden lainkäyttöelinten eikä valtioneuvoston oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen toimintaan. Hallituksen esityksessä yhdenvertaisuuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 19/2014 vp) on

§:n 3 momenttia koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu, että momentissa rajattaisiin valvontaa koskevien säännösten soveltamisalan ulkopuolelle tasavallan presidentin, valtioneuvoston yleisistunnon, tuomioistuinten ja muiden lainkäyttöelinten, valtioneuvoston oikeuskanslerin sekä eduskunnan oikeusasiamiehen toiminta. Tasavallan presidentin, valtioneuvoston ja tuomioistuinten virkatointen lainmukaisuutta valvovat perustuslain mukaan ylimmät lainvalvojat eli eduskunnan oikeusasiamies ja valtioneuvoston oikeuskansleri. Ylimpien laillisuusvalvojien toiminnan lainmukaisuuden tutkimisesta säädetään niin ikään perustuslaissa. Valtioneuvoston osalta soveltamisalan rajaus koskee valtioneuvoston yleisistuntoa ja ministereiden toimintaa yleisistunnossa. Tuomioistuinten ja muiden lainkäyttöelinten osalta rajaus koskee niiden lainkäyttötoimintaa, mutta ei esimerkiksi toimintaa työnantajana. Yhdenvertaisuuslain 21 §:n 2 momentin mukaan se, joka katsoo joutuneensa syrjityksi tai vastatoimien kohteeksi, voi saattaa syrjintää tai vastatoimia koskevan asian yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan käsiteltäväksi 20 §:n 3 momentissa säädettyjä toimenpiteitä varten. Tällaisen asian voi edellä tarkoitetun asianomistajan suostumuksella saattaa lautakunnan käsiteltäväksi myös yhdenvertaisuusvaltuutettu tai yhdenvertaisuutta edistävä yhteisö. Valittajan yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnalle tekemä hakemus on koskenut korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden 15.9.2017 (oikeastaan 15.9.2018), järjestämää avoimien ovien päivää, mainittujen tuomioistuinten tilojen esteettömyyttä sekä niiden toimenpiteitä esteettömyyden edistämiseksi. Valittajan hakemus on siten koskenut tuomioistuinten toimintaa, johon ei

§:n 3 momentin mukaan sovelleta mainitun lain valvontaa koskevia säännöksiä. Valittaja on viitannut viimeksi mainitun säännöksen esitöissä (HE 19/2014 vp) olevaan, säännöksen sanamuotoon nähden ristiriitaiseen toteamukseen, jonka mukaan tuomioistuinten osalta valvontaa koskeva rajaus koskisi niiden lainkäyttötoimintaa, mutta ei esimerkiksi toimintaa työnantajana. Hallinto-oikeus toteaa, ettei kyseistä lain esitöihin sisältyvää toteamusta voida pitää seikkana, jonka nojalla yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta, joka käyttää yhdenvertaisuuslain noudattamista valvoessaan julkista valtaa, voitaisiin katsoa

§:n 3 momentin selvän sanamuodon vastaisesti toimivaltaiseksi käsittelemään valittajan tekemä tuomioistuinten toimintaa koskeva hakemus. Hallinto-oikeus katsoo, että yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan puheenjohtajan on tullut päätöksellään 3.10.2018 jättää valittajan hakemus lautakunnan toimivaltaan kuulumattomana tutkimatta ja lautakunnan on tullut päätöksellään 14.11.2018 hylätä valittajan oikaisuvaatimus. Valituksenalaista päätöstä ei ole syytä muuttaa. Hallinto-oikeuden soveltamat oikeusohjeet Perusteluissa mainitut sekä Suomen perustuslaki 2 § 3 momentti Yhdenvertaisuuslaki 20 § 3 momentti Asian ovat ratkaisseet hallinto-oikeuden jäsenet Virpi Ikkelä, Tuula Pääkkönen ja Jussi Huttunen, joka on myös esitellyt asian. Käsittely korkeimmassa hallinto-oikeudessa A on valituslupahakemuksessaan ja valituksessaan vaatinut, että hallinto-oikeuden, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan sekä lautakunnan puheenjohtajan päätökset kumotaan ja asia palautetaan yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnalle uudelleen käsiteltäväksi. Vaatimusten tueksi on esitetty muun ohella seuraavaa: Hallinto-oikeuden päätös loukkaa A:n oikeutta. Päätös on Yhdistyneiden Kansakuntien vammaisten henkilöiden oikeuksista annetun yleissopimuksen 13 artiklan sekä Euroopan ihmisoikeussopimuksen 6 artiklan, syrjintäsäännösten ja valinnaisen lisäpöytäkirjan vastainen. Valittajalla on oikeus saada syrjintäasiansa käsiteltäväksi tuomioistuimessa. Lain esitöissä tarkoitetaan selvästi, että yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan toimivaltaan ei kuulu lainkäyttötoiminta, mutta kylläkin muut asiat. Pääsy oikeuteen ja oikeus saada asiansa käsitellyksi tuomioistuimessa menee lain sanamuodon ohi. Valittaja toteaa selvyyden vuoksi, että mahdollisuus saattaa asia siviilikanteella käräjäoikeuteen ei ole kuluriskin vuoksi tehokas oikeussuojakeino, eikä täytä muun muassa Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen asettamia vaatimuksia. Korkeimman hallinto-oikeuden ratkaisu Korkein hallinto-oikeus myöntää A:lle valitusluvan ja tutkii asian. Hallinto-oikeuden, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan sekä lautakunnan puheenjohtajan päätökset kumotaan ja asia palautetaan yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnalle A:n tekemän hakemuksen käsittelemiseksi. Perustelut Sovellettavat oikeusohjeet Suomen perustuslaki ja esityöt Perustuslain 3 §:n 3 momentin mukaan tuomiovaltaa käyttävät riippumattomat tuomioistuimet, ylimpinä tuomioistuimina korkein oikeus ja korkein hallinto-oikeus. Momenttia koskevien yksityiskohtaisten perustelujen mukaan ”tuomioistuinten riippumattomuudella tarkoitetaan sitä, että tuomioistuinten tulee olla lainkäyttötoiminnassaan riippumattomia muiden tahojen vaikutuksesta. Tämä koskee niin lainsäätäjää, hallitusvallan käyttäjää ja viranomaisia kuin esimerkiksi oikeusriidan osapuoliakin.” Perustuslain 6 §:n 1 momentin mukaan ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä. Pykälän 2 momentin mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan muun ohella vammaisuuden perusteella. Yhdenvertaisuuslain säännökset ja esityöt

§:n 1 momentin mukaan mainitun lain noudattamista valvovat yhdenvertaisuusvaltuutettu, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunta sekä työsuojeluviranomaiset. Pykälän 2 momentin mukaan mainitun lain säännöksiä valvonnasta sovelletaan eduskuntaan ja eduskunnan toimielimiin vain, kun kysymys on eduskunnan tai sen toimielimen toiminnasta viranomaisena tai työnantajana. Pykälän 3 momentin mukaan mainitun lain säännöksiä valvonnasta ei sovelleta tasavallan presidentin, valtioneuvoston yleisistunnon, tuomioistuinten ja muiden lainkäyttöelinten eikä valtioneuvoston oikeuskanslerin ja eduskunnan oikeusasiamiehen toimintaan. Yhdenvertaisuuslain 21 §:n 2 momentin mukaan se, joka katsoo joutuneensa syrjityksi tai vastatoimien kohteeksi, voi saattaa syrjintää tai vastatoimia koskevan asian yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan käsiteltäväksi 20 §:n 3 momentissa säädettyjä toimenpiteitä varten. Hallituksen esityksessä yhdenvertaisuuslaiksi ja eräiksi siihen liittyviksi laeiksi (HE 19/2014

1. vp)on yhdenvertaisuuslakia koskevan lakiehdotuksen 18 §:n 3 momenttia koskevissa yksityiskohtaisissa perusteluissa todettu seuraavaa: ”Pykälän 3 momentissa rajattaisiin valvontaa koskevien säännösten soveltamisalan ulkopuolelle tasavallan presidentin, valtioneuvoston yleisistunnon, tuomioistuinten ja muiden lainkäyttöelinten, valtioneuvoston oikeuskanslerin sekä eduskunnan oikeusasiamiehen toiminta. Tasavallan presidentin, valtioneuvoston ja tuomioistuinten virkatointen lainmukaisuutta valvovat perustuslain mukaan ylimmät lainvalvojat eli eduskunnan oikeusasiamies ja valtioneuvoston oikeuskansleri. Ylimpien laillisuusvalvojien toiminnan lainmukaisuuden tutkimisesta säädetään niin ikään perustuslaissa. Valtioneuvoston osalta soveltamisalan rajaus koskee valtioneuvoston yleisistuntoa ja ministereiden toimintaa yleisistunnossa. Tuomioistuinten ja muiden lainkäyttöelinten osalta rajaus koskee niiden lainkäyttötoimintaa, mutta ei esimerkiksi toimintaa työnantajana.” Hallituksen esityksestä (HE 19/2014
2. vp)annetussa perustuslakivaliokunnan lausunnossa (PeVL 31/2014
3. vp)on muun ohella todettu seuraavaa: ”Euroopan ihmisoikeussopimuksen 14 artikla sisältää vaatimuksen taata sopimuksessa tunnustetuista oikeuksista ja vapauksista nauttiminen ilman syrjintää. Sopimuksen 12. pöytäkirjan 1 artiklan kappaleeseen sisältyvän kaikkinaisen syrjinnän kielto laajentaa 14 artiklan syrjinnän kiellon koskemaan kaikkea laissa tunnustetuista oikeuksista nauttimista ja artiklan 2 kappale kieltää syrjinnän viranomaistoiminnassa. YK:n kansalaisoikeuksia ja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen (KP-sopimus) 26 artikla sisältää laaja-alaisen ja itsenäisen ihmisoikeuden, joka käsittää oikeuden yhdenvertaiseen kohteluun ja syrjinnän kiellon. KP-sopimuksen valvontaa varten perustettu ihmisoikeuskomitea on katsonut tämän sopimusmääräyksen edellyttävän, että suojan syrjintää vastaan tulee kattaa viranomaistoiminta kokonaisuudessaan sekä yksityisten väliset oikeussuhteet keskeisillä elämänaloilla, kuten työ ja asuminen. Syrjityksi tulleella on sopimuksen 2 artiklan perusteella oltava käytettävissään tehokkaat oikeussuojakeinot.” Oikeudellinen arviointi Asiassa on korkeimmassa hallinto-oikeudessa ratkaistavana, onko yhdenvertaisuuslain säännöksiä valvonnasta sovellettava A:n hakemuksessa tarkoitettuun korkeimman hallinto-oikeuden ja korkeimman oikeuden toimintaan yleisötilaisuuden järjestäjinä vai jääkö tällainen toiminta

§:n 3 momentin nojalla yhdenvertaisuuslain valvontaa koskevien säännösten soveltamisalan ulkopuolelle.

§:n 3 momentin mukaan lain valvontaa koskevia säännöksiä ei sovelleta muun ohella tuomioistuinten ja muiden lainkäyttöelinten toimintaan. Säännöksen yksityiskohtaisissa perusteluissa (HE 19/2014 vp) kuitenkin todetaan, että tuomioistuinten ja muiden lainkäyttöelinten osalta rajaus koskee niiden lainkäyttötoimintaa, mutta ei esimerkiksi toimintaa työnantajana. Vaikka tuomioistuinten toiminta työnantajina on mainittu hallituksen esityksessä ainoana esimerkkinä, kyse on kuitenkin vain esimerkistä, joka ei rajoita valvontatoimivaltuutta suhteessa muuhun sellaiseen toimintaan, jota tuomioistuimet järjestävät muiden viranomaisten tapaan esimerkiksi oman toimintansa esittelemiseksi yleisölle. Korkein hallinto-oikeus katsoo, että

§:n 3 momentin tarkoituksena on rajata yhdenvertaisuuslaissa tarkoitetun valvontatoimivallan ulkopuolelle tuomioistuinten sellaiset toimet, jotka liittyvät niiden erityiseen tehtävään tuomiovallan käyttäjinä. Perustuslain 3 §:n 3 momentissa säädetyn tuomioistuinten riippumattomuuden turvaaminen ei edellytä, että yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan tai muiden

§:n 1 momentissa mainittujen valvontaviranomaisten valvontatoimivallan rajaus tulisi ulottaa koskemaan tuomioistuinten kaikkea toimintaa ja siten tuomioistuinten lainkäyttötoimintaa laajemmalle. A:n hakemuksessa yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnalle on kysymys käytännön järjestelyistä korkeimman oikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden avoimien ovien päivänä 15.9.2018. Tällaisella toiminnalla ei ole sellaista yhteyttä tuomioistuimien lainkäyttötoimintaan, että sitä voitaisiin pitää

§:n 3 momentissa tarkoitettuna, yhdenvertaisuuslain valvontaa koskevien säännösten soveltamisalan ulkopuolelle jäävänä tuomioistuimen toimintana. Tämän vuoksi hallinto-oikeuden, yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnan sekä lautakunnan puheenjohtajan päätökset on kumottava ja asia palautettava yhdenvertaisuus- ja tasa-arvolautakunnalle A:n lautakunnalle tekemän hakemuksen käsittelemiseksi. Asian ovat ratkaisseet oikeusneuvokset Eija Siitari, Outi Suviranta, Antti Pekkala, Ari Wirén ja Toomas Kotkas. Asian esittelijä Riitta Kreula.